Kirjoittaja Aihe: Sari Peltoniemi: Kummat  (Luettu 1706 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Peggy

  • Ankeuttaja
Sari Peltoniemi: Kummat
« : Kesäkuu 27, 2004, 13:29:29 »
Tämä kirja ei ehkä ole kovin tunnettu, mutta tahtoisin saada kuulla eri teorioita/mielipiteitä siitä. Ja kaikkea kirjaan liittyvää, niin kuin, mistä keksitte aloittaa lukemaan sitä, miksi kansi on mielestänne sellainen kuin on... Teorioilla tarkoitin lähinnä kysyä, mitä ajattelette ns. nykyhetkiosioiden välissä olevista teksteistä, miten ne liittyvät toisiinsa ja miten kirjan varsinaisiin tapahtumiin.
 
Itse luin kirjan, koska sitä oli minulle suositeltu ja pidin kovasti, vaikka se oikin nimensä mukaisesti hieman kummallinen ja sekava, sanoisin. Ehkä juuri se innosti aina jatkamaan, kun ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myös hyvin erilaiset henkilöt olivat hieno juttu teoksessa ja oli jännittävää, miten he toimivat keskenään ja reagoivat asioihin.

Nuo jo aiemmin mainitut "välitekstit", jotka toki olivat ihan yhtä lailla tärkeitä kuin muu tekstikin, askarruttivat minua kaikista eniten.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ja yksi vaihtoehto kaikkien tekstien kohtalolle olisi mielestäni, että ne olisivat niitä Suskun tarinoita häntäväestöstä.

Vaihtoehtoja on joka tasioille/teksteille monia, KERTOKAA MITÄ TE AJATTELETTE!!

//Muoksin spoilerin -Tinna
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 20, 2007, 21:28:24 kirjoittanut Tinna »

Poissa Yaya

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • möfff
Sari Peltoniemi: Kummat
« Vastaus #1 : Kesäkuu 28, 2004, 14:44:18 »
Minäkin olen lukenut kyseisen kirjan ja se tosiaan oli kummallinen ja outo, kuten kirjan nimi kertookin. Kiinnostuin kirjasta, kun äidinkielen opettajamme esitteli meille yhdellä tunnilla uusia kirjoja, joita se oli luokkaan hankkinut lainattaviksi. Tämä Kummat oli sitten yksi niistä. Minusta se häntä juttu oli vähän outo. Tai siis, mitä ideaa on tuollaisessa kirjassa, jossa ihmisillä on hännät? En pitänyt, liian outo minulle.
It's time to take some real risks.

Kurvaa Aka

  • Ankeuttaja
Sari Peltoniemi: Kummat
« Vastaus #2 : Elokuu 05, 2004, 23:21:33 »
Löysin kirjastosta ja luin kirjan pari viikkoa sitten.

Tosiaan melko omaperäinen ja kumma kirja. Mielenkiintoinen tarina ja henkilöt, hyvin kirjoitettu.

Omissa mietelmissäni tulin siihen tulokseen, että ne välitekstit olivat erilaisia vaihtoehtoja häntien syntyperästä, ja kirjoittaja jättää lukijan pohtimaan, ovatko hännät jotain periytyvää, rangaistus pahoista teoista vai johtuisivatko ne sittenkin ufovauvan leikeistä?

Kirjan luki nopeasti, mutta se jäi pyörimään päähän pidemmäksi aikaa.

Katariina

  • Ankeuttaja
Sari Peltoniemi: Kummat
« Vastaus #3 : Elokuu 22, 2004, 14:31:01 »
Siitä on aikaa, kun tämän luin... Hieno kirja kylläkin. Sen luki nopeasti mutta se ei silti ollut mitenkään helppo. Kirja oli sillä lailla hienosti kirjoitettu, että tavallaan jokaista henkilöä pystyi ymmärtämään. Esim tuollainen Voltti-tyyppinen henkilö kirjoitettaisiin normaaleissa nuortenkirjoissa hyvin tuomitsevasti, mutta vaikka sillä oli tässäkin vaikka kuinka monta tyttöystävää niin sitä kohtaan ei voinut tuntea vastenmielisyyttä tai halveksuntaa, vaan koko juttua piti ikäänkuin luonnollisena.
juu ja tosiaan vielä kirjan nimestä, että se on loistavasti keksitty. Vertaa kummat ("the weird ones") ja kummat (which ones).

Poissa Emily Le Strange

  • pikkusyöjätär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Sari Peltoniemi: Kummat
« Vastaus #4 : Elokuu 22, 2004, 21:55:14 »
Tykkäsin tästä enemmän kuin kirjailijan aiemmasta teoksesta Hirvi.
Luin kirjan varmaan yli puoli vuotta sitten, enkä juurikaan muista siitä mitään. Pidin kuitenkin kirjasta, vaikka se tuntuikin jälkeenpäin ajatellen aika turhanpäiväiseltä, ja minä olisin halunnut toki lukea aiheesta ja henkilöistä enemmänkin. Kovin syvällisesti ei päähenkilöiden sielunmaisemiin annettu lukijan tutustua, ja se jäi kaihertamaan.

Idea ja kirjoitustapa olivat mahtavia, ja varsinkin kun koko juttu tuntui niin luonnolliselta koko ajan, se teki kirjasta aivan omanlaisensa.  Kirjailija ei paisutellut tai teatralisoinut sanottavaansa niin kuin nuortenkirjoissa yleensä tuppaa käymään, jokainen seuraava lause on pieni maailmanloppu.

Tykkään todella Sari Peltoniemen tavasta kirjoittaa. Kummat olisi saanut olla pidempi ja vähän pintaa syvemmältä raapaistu juttu.
Mutta ei sitä sitten tiedä, että millaiseksi opus olisi kaikenlaisen sanahelinän myötä muuttunut.
Olen olento jolla ei ole kunnollista nimeä, olen haava maailman kyljessä. Mutta olen myös se täydellinen muukalainen jota rukoilit aina lapsena - että tulisin ja veisin sinut pois, sanoisin sinua kauniiksi, nostaisin sinut alastomana kadulta ja kantaisin ikkunan kautta Taivaaseen.