Kirjoittaja Aihe: Ender  (Luettu 1477 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

dimou

  • Ankeuttaja
Ender
« : Toukokuu 08, 2004, 20:12:13 »
Eli Ender-sarja jonka on kirjoittanut Orson Scott Card. Onko kukaan lukenut? Anyone? No, minä ainakin :) Ja pidin siitä. Pidän ylipäätään kirjoista joissa joutuu ajattelemaan. Siksi myös muut Cardin kirjat ovat hyviä, mutta niistä ei nyt sitten sen enempää.

Selittäisin sitä nyt tässä vähän enemmän, mutta kun en muista siitä mitään ^^ Ainakin siinä oli sellainen pikkupoika-Ender, joka oli huippuälykäs ja kasvoi sarjan myötä aikuiseksi. Loppujen lopuksi hän oli jotain yli 2000-vuotta vanha, mutta "fyysisesti" jotain sellaiset viisikymmentä.

Ja sitten vielä lopuksi että kuinka monta osaa siitä on tehty? Kun täältä löytyy vain kolme kirjaa, mutta se jotenkin jäi kesken mielestäni ja yksi puolalainen chattikaverini muisteli lukeneensa niitä neljä o_0

Olen muuten myös pöllinyt nimimerkkini kyseisestä sarjasta, demostheneksen. Muokkailin sen vain dimouksi ^^

Jos ette ole lukeneet niin menkää lainaamaan ja vähän äkkiä sittenkin!

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Ender
« Vastaus #1 : Toukokuu 17, 2004, 21:21:46 »
Luin Enderin vasta nyt vaikka olin lukenut Kuolleiden puolustajan joskus ja luin sen nyt uudelleen.
Kiitos "potkaisusta", sillä pidin Enderistä, vaikka se on melkoista militariaa ja tunteiden sulkemista pois. Mutta nämä taisivat olla keinoja näyttää aikuiset vähemmän edullisessa valossa, manipuloijina ja huijareina jotka muokkaavat sääntöjä lapsista välittämättä saati sitten loppuratkaisu, joka on kasvattajien painajaisesta. Leikin ja lopulta simulaation varjossa tapahtuu niin mitä? Tässä vain muutamat oivaltavat että kyse ei ole peleistä vaan takana on jotakin muuta johon aikuiset todellisuudessa haluavat vastauksen.
Hassua, mutta jotenkin Ender ja hänen läpikäymänsä asiat rinnastuivat mielessäni Harry Potteriin, vaikka Enderissä tapahtumien aikajakso on lyhyempi eikä inhimillisyydestä ole paljoakaan jäljellä. Jos Enderistä otetaan tekninen ympäristö pois, jäljelle jää paljon yhtäläisyyksiä: lahjakas lapsi, kovat  koetukset, arvaamattomat säännöt, paras toivo tulevaisuudesta, muutama lähes yhtä vahva toveri. Osa näistä on kyllä perinteisiä tarinankerronnan aineksia l. sankari ja häntä täydentävät toverit, mutta kuitenkin.
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?

Poissa Rhiannon

  • Kiltalainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ender
« Vastaus #2 : Toukokuu 31, 2004, 08:36:11 »
Kaverini jankutti minulle ehtimiseen asti, että minun pitäisi lukea Ender's Game. Vihdoin hän sitten osti sen minulle joululahjaksi parisen vuotta sitten ja silloin minä sen luin.

Mielestäni kirja oli todella...jaa, lumoava. Jäin kiikkiin, koska tarina oli niin ennenkuulumaton. Mielestäni oli todella riipaisevaa lukea siitä,  miten Ender joutui ikään kuin eristyksiin, kaikki vaikutti aivan mielettömältä, päättömältä kidutukselta. Aikuiset olivat oikeita hirviöitä, jotka eivät välittäneet lapsista.

Parasta kirjassa oli kuitenkin se, että loppu yllätti ainakin minut täysin. Teidätkin??? Kaverini oli kyllä sanonut, että lopputulosta ei voi aavistaa, mutta minä ainakin olin pudota sohvalta, oli se kyllä niin yllättävä käänne. En villeimmissä kuvitelmissani olisi voinut arvata sitä, mikä tapahtui. Yhtäkkiä piti katsoa koko kirjaa eri tavalla, eli oikeastaan niin, että aikuiset päättivät uhrata yhden lapsen pelastaakseen maailman. He päättivät uhrata tämän lapsen lapsuuden ja elämän. Lopussa yhtäkkiä olikin paljon tunnetta mukana, ja se piti sovitella siihen outoon, tekniikan kyllästämään maailmaan. Minusta se oli todella hienoa.

Noh, sitten yritin lukea seuraavan kirjan, mutta siihen se tyssäsikin...En tiedä miksi. Pitäisi ehkä yrittää uudelleen!

Joka tapauksessa, yllättävä ja taiturimainen kirja se ensimmäinen osa ainakin!
Sirius Black; in a sack; I would like to pack; and thus take him back.

Poissa Modesty

  • Vuotislainen
Ender
« Vastaus #3 : Maaliskuu 27, 2006, 21:44:19 »
Luin Enderin tuossa jokin aika sitten, ja kirja oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Toisaalta kirja oli hyvin perinteistä scifiä pelottavine alieneineen ja painottomuustaisteluineen, toisaalta mukana oli myös yhteiskunnallista sanomaa. Kirjan nimihenkilö oli myös moniulotteinen, hän yritti tehdä hyvää, mutta päätyi tiedostamattaan kahden tapon kautta kansanmurhaan.

Taistelut painottomassa huoneessa olivat kirjassa tärkeässä osassa, ja niitä oli paljon, mutta jatkuvat muutokset taistelukaavassa sekä Enderin kasvava rooli pitivät huolen siitä, ettei taistelukohtauksiin kyllästynyt. Enderiin oli helppo samaistua, ja hänelle toivoin lopulta käyvän hyvin. Sivujuoni Peteristä ja Valentinesta ei mielestäni ollut ihan niin kiinnostava, ja vaikka Peter ei kai lopulta ollutkaan kovin paha, niin oravien silpomiset saivat minut inhoamaan hahmoa. Enderin taistelukoulussa saamat ystävät ja viholliset jäivät aika etäisiksi, samoin kuin kirjan aikuiset. En oikein pystynyt kunnolla sisäistämään päähenkilöiden ikää, kuvittelin heidät koko ajan suunnilleen 15-vuotiaiksi. Oli jotenkin mahdotonta ajatella lapsien (joskin huippuälykkäiden) käyttäytyvän ja puhuvan niin kuin kirjassa.

Lukujen alussa olevat kursiivitekstit olivat hyvä tehokeino. Ne antoivat vihjeitä Enderin tulevista koitoksista, mutta eivät paljastaneet liikaa. Pidin myös siitä, miten yhteiskunnassa ja teknologiassa tapahtuneita muutoksia ei kirjassa sen kummemmin selitelty, vaan ne tulivat esille tarinan kuluessa. Myöskään ötököitä ei kuvailtu ennen kuin kirjan loppupuolella, ja ötökkäsotaan viitattiin useasti vain tyyliin ”kaikkihan tämän tietävät”. Tosin jo nimitys ”ötökkä” riitti siihen, että vaikutelma olennoista oli negatiivinen. Itse aloin kyllä jo melko aikaisessa vaiheessa epäillä, että ötökät eivät olisikaan niin pahoja kuin kirjassa ensin annettiin ymmärtää. Kirjan lopussa asetelma kääntyikin sitten hienosti päälaelleen, kun peli ei ollutkaan peliä, eivätkä pahat pahoja.

Luin samaan putkeen myös kirjan tarinaa jatkavan Kuolleiden puolustajan, ja pidin siitä paikoin jopa enemmän kuin Enderistä. Kuolleiden puolustaja oli pohdiskelevampi, ja siinä esiintyviin henkilöihin pääsi paremmin sisälle. Molemmat kirjat olivat kyllä lukemisen arvoisia, voin suositella. Cardin kirjoittama Alvin-saaga onkin sitten minulla seuraavaksi lukulistalla.