Varoitan etukäteen, että viestini tulee sisältämään spoilausta aina Sielujen järveen asti.Minä pidän tästä kirjasarjasta jossain määrin vaikka kirjailijalla onkin paha tapa tappaa kaikki suosikkihahmoni! :DD
Niinpä, niinpä. Ja sitten ne ärsyttävimmät tyypit eivät pääse päiviltä millään!
Ärsyttävistä tyypeistä päästäänkin Steve Leonardiin. Tyypin pitäisi olla jo 26:n nurkilla, mutta yhä vain jaksaa jankuttaa jotain "Crepsley sanoi että olen paha nyyh, tapanpa sen tästä!"
Kirjat sinänsä ovat mielenkiintoisia. Kävin viikko pari sitten kirjastossa, ja mukaani tarttui Friikkisirkus, kun olin kuullut sen olevan hyväkin kirja. Aluksi kirjoitustyyli harmitti. Se tuntui hirveän lapsekkaalta ja wnb-kauhulta. ("Näin ison hämähäkin.
Ja se tuli suoraan minua kohti !!!") Juoni kuitenkin tempaisi mukaansa, vaikka toisinaan se onkin hieman ennalta-arvattava. Koukutuin silti.
Lukiessani useampia kirjoja sarjasta, huomasin kirjoitustyylin paranevan koko ajan. Liekö kirjailija kehittynyt vai symboloiko se Darrenin henkistä kasvua? Tekstihän on kuitenkin minäkertojan muodossa, ja itse olen tulkinnut sarjan olevan Darrenin päiväkirjoja.
En tiedä, pitäisinkö hyvänä vai huonona puolena kirjojen nopeaa luettavuutta. On melko ikävää, ettei kirjoissa ehdi tapahtua paljon mitään, kun sivut jo loppuvatkin. Toisaalta on mukava, ettei yhtä kirjaa joudu lukemaan puolta vuotta, ja näitä on helpompi pitää käsissäkin, kun ne eivät ole mammuttimaisen paksuja.
Tällä hetkellä olen menossa Sielujen järvessä (olen lukenut kirjat suomenkielisinä versioina, sillä meidän pikkuisesta kirjastosta ei löydy niitä englannin kielisinä! Olen pulassa, kun saan luettua Sielujen järven loppuun - se on viimeinen suomennettu versio, jonka löysin..). Kuten Miwra jo aiemmin sanoikin, kirjailijalla on jännä tyyli tappaa kaikki suosikkihahmoni. Crepsleyn kuolema oli yksi pahimmista! Minua hirvitti koko ajan, että kohta se kuolee kun temppuilee noin kaiteilla ja ties missä, ja sitten mokoma lensikin laidan yli. Sydän kurkussa luin kirjaa eteenpäin, ja sitten Crepsley
päästi irti. Mitä ihmettä!
Hyväksyin tapahtuman jotenkuten, kunnes Crepsley pelastuikin Vampyyrivuorelta saapuneitten joukkojen avulla. Ette voi arvatakaan, miten silmät pyöreinä olin hämmästyksestä. Ettekä taatusti voi arvata, miten paljon kirosin ja manasin, kun kaikki olikin Darrenin haaveiluja. Ilkeä temppu kirjailijalta!
Nyt odottelen, koska Vancha ja Harkat kuolevat. Nuo kaksi kun ovat ainoat lempihahmoni, jotka voivat kuolla. Toki herra Talokin kuuluu lempihahmojen listaan, mutta en oikein usko, että
hänelle kävisi mitään :D
Tekisi varmasti hyvää lukea kirjat alkuperäiskielellä. Jotkin suomennetuista nimistä eivät vain toimi yhtä hyvin kuin englanniksi, esimerkiksi juuri herra Talo. Koo Hoo Talo kuulostaa melkein naurettavalta minusta verrattuna Des Tinyyn. En ymmärrä, miksi osa nimistä on suomennettu ja osa ei. Tietenkin tuon kohtalo-jutun tajuamiseen tarvisi englannin osaamista, mutta kai sen olisi voinut suomentaa jossain sivulauseessa tyyliin "destiny, kohtalo!" tai jotain :/
Mitä mieltä muut ovat kirjailijan ja päähenkilön yhteisestä nimestä? Itseäni se hieman kummastuttaa. Miltähän tuntuisi kirjoittaa kirjaa, jossa olisi tavallaan itse mukana? Toisaalta kirjailijan oikea sukunimihän ei ole Shan vaan O’Shaughnessy, ja Friikkisirkuksen alussa Darren sanoo, ettei mitkään kirjan nimistä ole oikeita vaan keksittyjä. Mutta silti.. Mielenkiintoinen valinta.