Kirjoittaja Aihe: Keskikesän taikaa osa 7, K 7 paikoin vanhahtavaa sanastoa, AU  (Luettu 814 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Kirjoittaja:Suosanteri
Ikäraja: k-7,  liukumia nykyisen ja menneen välillä, aikaisemmissa paikoin vanhahtava kieliasu, aineksia kansanperinteestä
Paritus: Selviä parituksia ei ole, mutta uudelleen muotoutumista on näkyvissä.
Aika: Kesä sodan jälkeen, AU
Disclaimer: Hahmot JK Rowling, kirjojen mukaan.
Linkki osaan 6 https://vuotis.net/index.php?topic=34787.0

Keskikesän taikaa osa 7

Hermione  koputti toimiston oveen.
”Sisään !”
Toimistopöytä täytti suurimman osan tilasta. Kattoa hipoen kierteli muutamia värikkäitä papereita sekä joitakin, joista saattoi erottaa suuren leiman.
”Tämän päivän sisäiset postit. En ole vielä katsonut niitä,” Bill selitti heidän vaihdettuaan tervehdykset.
”Istu toki, mikä toi sinut tänne ?”
”Tämä kuulostaa jästien puheelta, mutta muistat varmasti Kalmanhanaukion kartanon ?”
”Killan piilopaikka,” Bill vastasi nyökäten.
Bill odotti Hermionen etsiessä sanoja. Häntä selvästi nolotti.
”Tämä kuulostaa typerältä, mutta siinä paikassa on kurja olla. Tiedän, että se on pahamaineisen suvun kartano ja vanha, huonossa kunnossa ja pimeä.  Jästeillä on kaikenlaisia juttuja huonoista tunnelmista ja miten ihmisistä jää jälki.”
Hermionen hämmästykseksi Bill näytti mietteliäältä.
”Harryhan ei asu siellä nyt ?” Bill kysäisi ja jatkoi.
”Muistan, että siellä oli ansoja vaatekomeroissa. Mitähän muuta sieltä voisi vielä löytyä ?
Ainakin voisin yrittää poistaa vaikutuksia mielialaan,” Bill naurahti nähdessään Hermionen ilmeen.
”Tiedät että taioista voi jäädä merkkejä, ja kartano oli Mustan suvun hallussa pitkään.”
”Aiomme tutustua kirjastoon.”
Bill vilkaisi Hermionea nopeasti, mutta ei sanonut mitään.
”Voisitko käydä Kalmanhanaukiolla, varmistamassa vielä, että siellä ei ole kirouksia tai muuta sellaista ?”

Bill mietti hetken.
”Olen ajatellut lähteä tämän pöydän takaa, ja tämä olisi hyvä tilaisuus harjoitella hieman. Milloin siellä voi käydä ?”
Hermione punastui hieman.

”Sitä paitsi Harryn täytyy nyt kertoa paikan sijainti, vaikka olenkin käynyt siellä.”
”Harry on muuttanut sitä. Jos hänen ystävänsä kutsuu jonkun, se riittää. Kerron hänelle että kävin täällä, niin et joudu välikäteen. Millainen palkkio työstä on ?”
”Kuten sanoin, tarvitsen harjoitusta, sillä en ole hetkeen etsinyt arvometalleja ja murtanut kirouksia tai taikoja. Pyydä Harrya ilmoittamaan sopiva aika.”
Hermione kiitti ja lähti.

”Mitähän heillä on menossa? Se tuskin on täysin harmitonta, jos yhtään tunnen heitä.” Bill tuumi itsekseen Hermionen lähdettyä.
Olisivatko he alkaneet penkoa Mustan suvun kartanon tavaroita ja löytäneet lisää nukuttavan soittorasian kaltaisia esineitä ? Bill tajusi, ettei tiennyt Harryn olinpaikkaa, mutta pöllö löytäisi hänet.
Hän selaili postin läpi, mietti hetken ja alkoi sitten kirjoittaa nopeasti.

Harry sulki Kalmanhanaukio 12:n oven ja kaivoi kutistamansa kirjat tweed-takin taskuista eteisaulan pöydälle. Povitaskusta hän otti esiin tavalliset vaatteet ja lenkkarit jotka hän vaihtoi ylleen ripustaen puvun lippalakkeineen naulakkoon kenkien ylle. Harry vilkaisi kelloaan. Oli vielä aikaista yrittää tavoittaa Nevillen isoäitiä joten vietyään kirjat olohuoneeseen hän  päätti  katsoa tarkemmin missä kunnossa kirjasto olisi. Tultuaan salongin läpi kirjaston ovelle Harry katsoi käärmepäistä kahvaa tuntien olonsa oudon hermostuneeksi.  Viimein hän avasi oven hitaasti. Heikko pölyn ja musteen tuoksu ympäröi hänet ja helpotuksekseen Harry huomasi kirjaston valoisammaksi kuin hän muisti aiemmalta vilkaisultaan.  Kutakuinkin keskellä oleva korkea ikkuna antoi valoa, ja sen alla olivat pari nojatuolia, pöytä tuoleineen sekä rahi. Pöydässä oli matala, leveä laatikko joka oli lukittu. Harry vilkaisi ensin pöydän alle ja  nosti sitten pöydällä olevaa kirjoitusalustaa, jonka alla ohutkaulainen avain olikin. Lukko ei hievahtanutkaan. Harry irrotti otteensa tarttuakseen paremmin avaimeen.  Se kääntyi itsekseen lukon naksahtaessa ja laatikon avautuessa määrätietoisesti.
”Mitähän löydän täältä, kenties imeliä rakkauskirjeitä ?” Harry hymähti  pilalleen.
Laatikossa oli hieno sulkakynä, pergamenttia sekä kaiverrettu lasinen mustepullo, joka näköjään sopi pöydällä olevaan telineeseen. Oli myös nahkainen, stanssauksin koristeltu kova kirjekotelo sekä sylinterimäinen kirjekotelo nyöreineen pöllöä varten. Harry poimi luukahvaisen, hiukan tummuneen paperiveitsen, jonka terä ja väistin oli koristeltu hienolla etsauksella.
Harry lopetti tutkimisen vastahakoisesti ja laittoi avaimen paikalleen sen lukittua laatikon.
Harry kääntyi  ja kohotti sauvansa päädyn kirjahyllyjä kohti.
”Spesiaalit paljastuis” .
Taika ei paljastanut mitään mutta Harry poimi hyvin varovasti kirjan ja avasi sen hitaasti. Sivut kääntyivät juoheasti ja sidonta oli luja, vaikka kirja oli ollut vuosia käyttämättömänä olleessa talossa.  Seuraavaḱsi Harry otti ohuen ja, hänen täytyi myöntää, upeasti kirjotun nahkakantisen kirjasen.
Sisäsivulla oli vain omistuskirjoitus ”Mustan suku” ja kirjan nimi ”Ajatuksen muoto”.
Harry käänsi sivun ja luki toiselta lehdeltä

”Oikeaa tai väärää sanaa ei ole, vain yhteys merkitsee.”

Seuraavalla aukeamalla oli myös vain yksi lause.

”Yhteys on jokaisen oma.”

Harry valitsi summittaisesti kohdan kirjasta. Aukeaman kummallakin sivulla näytti olevan säkeitä
symmetrisesti sijoitettuina.

Syvä lattea oikaisu tammi pilkka
Kaato poukka naamio heitto sopu
Siili pila rubiini delirium lauta esiosa


Hämmentyneenä Harry luki säkeen uudelleen.
”Eihän tässä ole järkeä. Kenties toiset näkevät siinä jotakin.”
Äkkiä Harry muisti – logiikka ! Hermione oli sanonut noitien ja velhojen olevan siinä heikkoja kun hän oli ratkaissut Kalkaroksen arvoituksen  ensimmäisessä seikkailussa. Harry ajatteli kiivaasti, harmissaan ettei pöllöä ollut mukana. Olisi parasta että lähtisi Longbottomille heti jotta saisi viestin Hermionelle nopeammin.
Harrylla sytytti.
”Voinhan yrittää lähettää sen hormipulverilla, toimisikohan se ?”

Hän avasi uudelleen laatikon. Hän nappasi sulan ja kokeili mustetta.  Harry kirjotti viestin kahteen kertaan, jättäen toisen varmistukseksi.  Hän epäröi hetken mutta leikkasi mukaan lukemansa sivun
vakuuttaen itselleen että sen voisi korjata taialla.

Hermione,  ehkä keksin jotakin. Muistatko kun ratkaisit Kalkaroksen arvoituksen ?
Löysin  kirjan joka on sekasotkua, sanoja peräkkäin. Jospa Nevillen kirjoissa on jotakin samanlaista, ja hän on jäänyt ansaan ? Ginny purskahti nauruun. Luna sanoi että se on kiehtova ja hän on Korpinkynnestä, terävä pää vai miten hattu puhuikaan ?

Harry

Hän sujautti viestin ja sivun kirjekoteloon, sulki laatikon ja harppoi takan eteen huomatakseen että hormijauhe olikin tweed- takin taskussa.
”Kotikolo !” Harry huudahti viimein.  Lieskan vaimennuttua hän totesi ilokseen että kotelo oli kadonnut.
Molly keskeytti leipomisen kuullessaan humahduksen takasta.
Hän kääntyi tervehtiäkseen mutta takasta ei astunutkaan ketään liekkien kadottua. Molly otti sauvansa ja lähestyi takkaa varovasti.  Hän huomasi kotelon ja sen kauniit stanssaukset ja Mustan suvun vaakunan.
”Tuo on varmaankin Harrylta,” Molly tuumi mutta oli silti varuillaan. Hän leijutti kotelon hyvän matkaa ulos ja avasi sitten solmun taialla pyöräyttäen samalla koteloa rivakasti ympäri.

Molly poimi kotelon mutta ei löytänyt kenelle lähetys oli tarkoitettu. Hän liu’utti kirjeen ulos, vilkaisi sitä ja huokaisi sulkiessaan kotelon uudelleen.

Onneksi Ron oli Welhowitseissä ja Ginny harjoittelemassa luudalla. Kuten Ron oli sanonut, Ginny oli näyttänyt hapanta naamaa Harryn ja Nevillen vierailun jälkeen. Aikuismainen vierailu, paremmin Molly ei olisi voinut sanoa. Ronkin oli sen huomannut omalla tavallaan. Eleet tai flirttailu olivat loistaneet poissaolollaan.
Molly kuuli oven käyvän. Rauhallisesti Molly laittoi kirjekotelon kaappiin ja jatkoi kesken jääneen leivän muokkausta.
”Hei äiti ! Onko Hermione  palannut ?”
”Ei vielä. Missä oikein lensit ? Olet melkoisessa siivossa.”
”Lensin takaisin polkua pitkin, mutkat ovat hyvää harjoitusta.”
Molly vilkaisi perheen uutta kelloa, joka oli siirtymässä vakaasti kohti ”kotimatkaa”.

”Keräsit näköjään kaikki hämähäkinseitit tahrojen päälle. On parempi että käyt kylvyssä ennen kuin isäsi ja Ron palaavat. Luulen että ehdin saada nämä valmiiksi iltapäiväteelle.”
”Harry ja Neville pitivät tuosta leivästä käydessään,” Ginny totesi hymyillen.
”Haluatko leipoa heille ?” Molly kysyi yht’äkkiä katsoen Ginnyä silmiin.
Ginny hämääntyi.
”Eihän kukaan...”
”Mitä ?”
Molly antoi Ginnyn takellella vielä hetken.
”Rakkaudella leivottua, miten romanttista,” Molly huokaisi liioitellen.
”Äiti ! ”
Tajuten menneensä halpaan Ginny lähti pyöritellen liioitellusti silmiään.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 29, 2020, 20:32:35 kirjoittanut suosanteri »
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?