Mua tää paljastus harmittaa ihan silmittömästi, mutta täytyy nyt odotella ihan rauhassa, että mitä se leffa tuo mukanaan. Mä en suoraan sanottuna tykkää siitä, että Rowling pudottelee näitä faktoja näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen, koska se a) ärsyttää know-it-all -ihmisen mieltä, kun ei enää tiedäkään kaikkea, koska infoa on niin paljon kirjojen ulkopuolella, b) joku Rowlingin tavassa pudottaa näitä on kuohuttavaa, vähän sama kun cursed child keskustelu kärjistyi niin pahasti, että oli suoranainen synti jos ei aina ollutkaan nähnyt Hermionea tummaihoisena, vaikka koko ihonväriä ei oltu missään mainittu, Row on sillä lailla ehdoton, että se ottaa aivoon (:D) ja c) koska Potterit on niin upea kokonaisuus, ja niistä on löytänyt sen tutun ja turvallisen, rakkaan kodin, sitä pelkää jatkuvasti, että osa siitä taiasta katoaa näiden uusien infojen myötä. Tietysti lukukokemus ja tunteet koskien kutakin hahmoa, kohtausta jne muuttuu muutenkin jokaisella lukukerralla, mutta olisin niin mieluummin halunnut, että tää leffasarja olisi pysynyt erillisenä kokonaisuutena. Toivon todella, että Grindelwald on ihan todella selkeästi erilainen kuin Voldemort, ettei tule Pimeyden lordiin mitään copy cat-viboja. Joskus ennenkin on huomattu, että kirjailijat/tv-sarjan tekijät osaavat pilata omat aiemmat hahmonsa uudella materiaalilla, kun pitää luonnollisesti aina uusilla hahmoilla pyrkiä parempaan (tai tässä tapauksessa pahempaan) tai vaikka viisaampaan kuin edeltäjänsä. Toisaalta taikamaailma on upea ja laaja, sinne mahtuu kaikenlaista, ja tykkään siitä aikuisemmasta tunteesta, mikä Ihmeotuksissa on. Kun velhot ovat vanhempia, he myös osaavat enemmän ja siten voivat näyttää erityisosaamisiaan (ja samalla velhomaailmaa) yleisölle paremmin.
Palatakseni Naginiin, Lupin tuolla ylempänä jossain kohtaa sanoi, tää paljastus tarkoittaa sitä, että Naginilla ja Voldemortilla oli käytännössä samanlainen tilanne kun Harrylla ja Voldemortilla: Voldemortin sielunpalanen jossain elävässä, joka on/oli joskus velho/noita. Koska rrrakastan Voldemortin ja Harryn suhteen erityislaatuisuutta, mua ottaa tää asia ehkä eniten tässä päähän. Lisäksi se vie vähän ytyä myös itse kärmeskieleltä, koska on eri asia keskustella kokoajan jonkun ajattelevan kanssa, joka on joskus ollut ihminen, kuin keskustella käärmeen kanssa (musta se on aina ollut tosi cool ajatus, haha).
En mäkään koskaan pitänyt Naginia tavallisena käärmeenä, mutta ehkä jollain tavalla samalla lailla maagisena, kuin nuo muut ns tavalliset, mutta kuitenkin velhojen lemmikkeinä toimivat eläimet. Ajattelin, että Voldemort on viehtynyt suureen käärmeeseen, koska se on nimenomaan Luihuisen symboli, ja siten melkein sukua, haha, kun Tomppa kerran oli Luihuisen perillinen. Ja selviytyäkseen siitä ruma sikiö -vaiheestaan, Voldemort tarvitsi vahvistuakseen sitä jotain, mitä Matohäntä sitten lypsi Naginista. Tätähän on nyt spekuloitu, että se on jotain tätä maagista, kirottua verta.
On toki mahdollista, että elokuva on ihan loistava, ja innostun syvästi asiasta, mutta näin äkkiseltään (tai no, parin viikon jälkeen, koska aluksi olin ihan kihinäraivoissani) sai kyllä aikaan samat fiilikset kun cursed child. Jos tässä on takana mitään romanttista, mun vereni kyllä kiehuu yli. ;D