En myöskään muista, koska täällä olisin viimeksi piipahtanut, mutta kyllähän tämä paikka tuli väkisinkin jälleen mieleen, kun eräänä aamuna havahduin tästä tietokonetuolista pitkäksi menneen olutpitoisen illan jälkeen ja huomasin erään valvojaoppilaan vetelevän zetaa tuossa vieressä olevalla sinisellä sohvalla. Tuskin kellekään minut tietävälle arvoitukseksi jää, kuka peikko siellä sohvalla lemusi.
Mutta onhan täällä varsin mukava piipahtaa ajoittain ja huomata, että kyllähän tämä edelleen elossa on, vaikka eloa ei läheskään yhtä paljoa ole kuin joskus ennen. Onhan siitä ensimmäisestä rekisteröitymisestä yli vuosikymmen, joten onhan se hassua täällä pyöriä ja katsella kuinka maaginen paukapää sitä joskus on ollut ja havahtua siihen, että vaikka vuodet vinhasti vierivätkin niin sitähän olen edelleen, eikä siinä mitään vikaa ole. Onhan täällä myös tiettyjä jurnuja, jotka ovat täällä rullailleet koko tuon ajan minkä minäkin, tullut vino pino uusia nimiä, joita en tiedä enkä tunne, mutta kuitenkin ilolla seuraan, koska tuovat tähän kalmoon edes pientä kammiovärinää.
