Yöh. Perjantai-ilta, olen selvinpäin, vaikka ulkona on juuri sellainen keli, joka yleensä on varsin verraton motivaattori humaltumiselle. Kylmää, pimeää, synkkää ja märkää. En pidä, en pidä sitten ollenkaan. Varsinkin kun nyt lumet suli pois niin tuo on todella ankean syksyistä. Kertakaikkisen ärsyttävää, just ku aatteli, että tavallaan hypättiin siitä ei niin synkästä ja märästä syksystä suoraan valkean lumiseen talveen niin tämmöinen jälkijättöinen syksy tuntuu tavallistakin tylymmältä. Mutta mikäpä tässä muuten, pakertelen jotain randomesseetä jollekin kurssille, jonka tarkkaa nimeä en muista koskaan. Mutta jokatapauksessa, kävi sillain hassusti, että päädyin Tampereen yliopistoon lukemaan historiaa. En itsekään tiedä miten siinä nyt näin kävi, mutta ainakaan kukaan ei ole vielä myöntänyt virhettään ja potkinut minua tuolta pois. Eipä sillä, viihdyn varsin hyvin. Syksy on ollut todella kostea, sumuinen ja on toi sääkin ollut aika samankaltainen. Mutta on ne opinnotkin sujuneet varsin kelvollisesti, ensimmäiset nopat on otettu haltuun ja vielä pitäisi vajaa kolmisen sataa kappaletta hankkia niitä lisää. Onneksi on viitisen vuotta aikaa tuon projektin suorittamisen kanssa.
Törmäsin myös tuossa menneenä syksynä erääseen Vuotislaiseen kaupunkikierroksen jatkoilla ja oli varsin metkaa bongata vanha vuotisparini vajaan vuosikymmenen tauon jälkeen, Lemmonleikosta siis on kyse jos jonkun muisti ei niin kauas kanna. En edes muista mikä vuosi se oli kun meidät Vuoden vuotispariksi äänestettiin, mutta jotain tuon tittelin eeppisyydestä kertoo, että emme olleet edes ehdolla. Tosin en muista, oliko ehdolla kukaan muukaan :D
Tulipa siinä myös puheeksi, että pitäiskö vielä kerran puhaltaa Tampereen elottomaan miittiskeneen hitusen eloa, joten voisi alustavasti kysellä, että vieläkö on vanhoja, tai miksei tuoreempiakin, vuotilasia, jotka haluisivat verestellä vanhoja muistoja vielä kerran tai vaihtoehtoisesti niitä, jotka haluaisivat kenties muutaman mukavan Potterhenkisen muiston muisteltavaksi ?
Tämä paikka tosin vaikuttaa yhtä kuolleelta kuin muuan iskelmälaulaja, joka tykkäs pyyhkiä surua silmistä pois.
