Ootko vartijana just jossain kauppakeskuksissa yms? Vai jossain vankilassa? Vai sanotaanko niitä vartijoita sitten vanginvartijoiksi, hmm...
En oikeastaan kummassakaan, kyseessä on... öh, no kaipa eräänlainen keskus/laitos on lähin määritelmä tälle "salaiselle" kohteelle, jonka sijainti on toki julkisesti tiedossa, mutta jossa työskentelevien vartijoiden ei vissiin pitäisi asiasta pahemmin huudella. :D Paikallisella tasolla kyseessä on toki yleensä "julkinen salaisuus", kun ei tässä Hamina cityn lähellä hirveän moni muu paikka vartijoita ylipäätään työllistäkään... Joku kansainvälisten suuryritysten toiminnasta Suomessa perillä oleva varmaan arvaakin, mikä massiivinen IT-alan firma, jonka palveluja käytännössä kaikki päivittäin käyttävät, voisi olla kyseessä. Lyhyeen kysymykseen pitkä vastaus!
Opiskeluasia... Periaatteessa olen ollut jo yläasteen ja viimeistään lukion myötä kiinnostunut media-alasta, mutta AMK-pääsykokeissa en toistaiseksi ole onnistunut ja viime keväänä jo tavallaan idean hautasin. Olen myös alan ammattitutkintoa miettinyt, mutta siinä muodostuu ongelmaksi taas hankala asenteeni, kun ei viitsisi töitäkään hylätä sen takia (kun niitä on nyt näillä kulmilla jopa välillä ollut), vaikka toki toisaaltakin voisi paikkoja löytää. Lähellä ei ko. koulutusta järjestetä ja aikuiskoulutuksissa on ainakin kuvausten perusteella omituisia kriteerejä, alkaen alan runsaasta työkokemuksesta. Omat haasteensa paikkakuntavalintojen suhteen tuo myös tyttöystävän sijainti, tällä hetkellä noin 500km päässä ja matkustelusta ei huvittaisi kauhean hankalampaakaan enää tehdä... :D Yhteen muutto neidin kulmille on kuitenkin varmaan edessä kenties noin puolen vuoden päästä (työni täälläpäin jatkuvat hyvällä tuurilla ainakin marraskuun loppuun), joten sekin tässä tavallaan hankaloittaa asioita. Ollaan toki puhuttu ja todettu, ettei tässä mitään rajoitteita (kummankaan) mahdollisten möyhempien työ- ja opiskelupaikkakuntien suhteen ole, että ei minulle mitään rajoja ole sinänsä asetettu. Pienessä päässäni sitä vaan saa näistä asioista aikamoisia käytännön haasteita.
Kulttuurituotannon AMK-tutkintoon olen nyt myös hakenut ja ehkä kokeilen sitä vielä tuossa vuoden päästä. Toki joku yleishyödyllinen tradenomikin voisi toimia... Oma haasteensa on myös hankala asenteeni, kun en millään haluaisi ympärilukuvuotista päiväopiskelua, vaan AMKien monimuotototeutus ja ammatillisten perustutkintojen aikuiskoulutukset olisi niitä ykkösvaihtoehtoja, mutta se pääseminen ja sopivan paikan ja alan löytäminen tuottaa niin pirusti päänvaivaa, kun aiemmatkin yritykset ovat lannistaneet luvattoman paljon ja nyttemmin olen lopulta kyseenalaistanut oman kiinnostukseni ja potentiaalin alalle muussa kuin puhtaasti harrastusmielessä. Oi voi, teen asioista toisinaan itselleni aivan liian hankalia, ja siitä saa toisinaan myös kuulla... :D Eikä se päiväopiskelu kai niin iso peikko olisi, ellei nyt jo tuntuisi, että olen lukion ja intin jälkeen ollut toisinaan liiankin saamaton ja ei orastavien työmahdollisuuksien ollessa käsillä viitsisi istahtaa päätoimisesti koulun penkille 3-4 vuodeksi. Ihan kuin olisin pian 22-vuotiaana edes niiin vanha aloittamaan mitään opintoja, minulla on itsellä vaan vähän liian syvälle pinttynyt ajatus siitä, että aika loppuu kesken ja ties mitä potaskaa, johon en edes muiden kuin itseni kohdalla koskaan usko... Huvittaa ihan tämä oma tapani keksiä huonoja tekosyitä sille, miksi se ja se asia onkin mukamas huono idea. :D
Opettajan sijaisuuksia tykkäsin tehdä viime lukuvuonna ja mieluusti jatkossakin, jos niitä siunaantuu; sitä kautta alkoi kiinnostaa eri aineopintojen yms. käynti avoimen yliopiston verkkokursseina, mutta tiedä sitten, mikä se kuuluisa hyötysuhde oikeasti olisi, kun mitään pedagogisia pätevyyksiä ja ammattinimikkeitä ei kuitenkaan saa, vaikka pelkkä irrallinen aineopetuspätevyys onkin mahdollista saada tuota kautta. Yliopistoon hakemisen näen kuitenkin itselleni aika kaukaisena vaihtoehtona ja pääsemisen epätodennäköisenä/todella haastavana, eikä minulla kai kuitenkaan mitään urasuunnitelmia tai -haaveita tuohonkaan touhuun ole.
Long story short, ongelma on kai vaan asenne, uskon puute ja vaikeus ottaa selkeä suunta elämälle ja ottaa lähivuosien projektiksi tutkinto x, epävarmojen, mutta parhaimmillaan hyvin palkattujen ja mukavienkin lyhyempien työsuhteiden sijaan. Toisinaan kadehdin ihmisiä, jotka osaavat peruskoulun/lukion/välivuoden jälkeen määrätietoisesti todeta, mitä haluavat opiskella ja kykenevät edes jokseenkin motivoituneena tekemään asian eteen päämäärätietoisesti töitä. :D