Kirjoittaja Aihe: Sanataidekoulu  (Luettu 155 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Sanataidekoulu
« : Maaliskuu 19, 2012, 17:54:15 »
(Huom! Älkää sekoittako tätä aihetta Sanataiteeseen. Ilmeisesti tuossa aiheessa käsitellään tarinoiden/runojen/ficcien/minkä vaan kirjoittamista vapaa-ajalla. Tämä aihe käsittelee ohjattua sanataidetoimintaa, eli sanataidekoulua.)

Sanataiteen määritelmä Vantaan Sanataidekoulun sivuilta:
Lainaus
Sanataide on taiteen perusopetusta. Se on tavoitteellista, tasolta toiselle etenevää opetusta. Sanataide tukee koko persoonan kehitystä, kun lapsi tekee matkaa itseensä. Sanataideopetuksessa tuetaan ja autetaan oman persoonallisen ilmaisun löytämistä - ilman punakynää. Opetus korostaa leikkiä, iloa, eläytymistä ja omaperäisiä kokeiluja. Kirjan sisältö voi astua ulos kansista tai oppilaan kirjaimet asettuvat runomuotoon kirjaan. Elokuva tai näytelmä syntyy ryhmän omasta käsikirjoituksesta. Sanataidetta harrastamalla kieli ja mielikuvitus rikastuvat, sanat löytyvät ja ajatukset saavat muodon. Sanataideopetuksessa on keskeistä taiteiden välinen luova vuorovaikutus. Virikkeitä haetaan niin teatterista, kuvataiteista, musiikista, elokuvasta, tanssista kuin sirkustaiteesta.

Harrastatko sanataidetta? Jos harrastat, missä? Millaista se mielestäsi on? Kuinka kauan olet harrastanut? Minä viikonpäivänä käyt saniksessa? Miten sait tietää sanataiteesta? Oletko saanut saniksesta uusia kavereita? Muuta kerrottavaa?

Itse harrastan sanataidetta Vantaan Sanataidekoulussa, jota käyn Vantaalla. Harrastan sanista nyt toista vuotta, eli siis ensi syksyllä alkaa kolmas vuoteni sanataiteen parissa. Käyn saniksessa tiistaisin ja olen sanataideryhmäni ainoa poika. :P

Saniksesta on tullut todella suuri osa elämääni nykyään, sillä tykkään todella paljon harrastaa sitä ja olen saanut sieltä monia uusia ystäviä. Ei ole sen ihanampaa tunnetta kuin tajuta, että tiistai on taas vaihteeksi ollut kamala koulupäivä ja sanis pelastaa sen. <3 Olen sanataiteen myötä kehittynyt hirveästi sekä kirjoittajana että muiden tekstien kuuntelijana. Parasta saniksessa on mielestäni se, kun saa lukea oman tekstinsä ja kuunnella muiden tekstit sekä kommentoida niitä. Tylsintä saniksessa on se, että sitä pidetään kerran viikossa. :D Tai sitten pitkät bussimatkat, itse kun asun naapurikaupungissa Espoossa. Saniksessa myös sekoillaan paljon, otetaan asioita rennosti ja kerrotaan kuulumisia yms., joten minkäänlaista painostavaa ja suorittavaa ilmapiiriä ei ole. :)

Löysin saniksen, kun Vuotiksessakin pyörivä Haltiamieli kertoi minulle siitä. Olen todella onnellinen, että näin tapahtui, sillä ilman häntä en olisi saniksessa. Ja Vuotiksessa olen Haltikseen tutustunut, joten ilman Vuotista en edes tietäisi sanataiteesta. Se olisi todella omituista. Ja kuten jo sanoin, monia ystäviä olen saniksesta saanut, joten heistäkin olisin jäänyt paitsi.

No niin, nyt muut sanislaiset kirjoittamaan, ja miksette vaikka tekin, jotka innostuitte sanataiteesta lukiessanne tätä topicia. ^^
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
    • Photography
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Sanataidekoulu
« Vastaus #1 : Huhtikuu 09, 2012, 23:02:45 »
Tullaan tännekin sitten sanomaan jotain. :D Sanataidekoulu tai sanis, se on harrastus joka on kuin nakutettu minulle. Viidennellä tai kuudennella luokalla sinne eksyin, kun Vantaan sanataidekoululta oli tullut esittelijä koulullemme. Ennen sitä olin kokeillut jalkapalloa ja partiota mutta kumpikin olivat kuivuneet todellisen innostuksen puutteen vuoksi. Sanikseen päätin kuitenkin mennä, ihan vain kokeillakseni, enkä ole katunut sitä päätöstä pätkääkään. Vaikka alkuun olinkin ryhmässämme hieman outsider, niin yhden kerran aikana sitten tutustuin paremmin toiseen uuteen ja sen jälkeen olen ollut erottumaton osa ryhmäämme - nytkin olemme tuon kyseisen kaverin kanssa ryhmämme vanhimpia, senioreita, kun edeltävät seniorit lähtivät pois.

Sanis on siis oikea harrastus minulle. Sen kautta olen onnistunut löytämään itseni vielä aikaisemmin ja paremmin kuin Vuotiksessa. Sen kautta olen saanut hyvät ystäväni. Sanista voin siis nykyään verrata hyvin Vuotikseen, sillä molemmat ovat vaikuttaneet minuun ja elämääni suuresti. En olisi tällainen ilman sanista, siitä olen varma. Olen sen kautta oppinut kirjoittamaan paremmin, olemaan oma itseni, esittämään mielipiteeni ja ajatukseni, olemaan ihmisten edessä ja kaikkea muuta. Sanis on jotain, mitä en voi sanoin kuvata. :D Sen ansiota olen kasvanut ihmisenä ja kirjoittajana, ja kehittynyt tosiaan muuallakin kuin kirjoittamisen saralla. Luovuus on saniksessa kaiken a ja o, ja se jos mikä on päässyt kukoistamaan saniksen ansiota elämässäni. ^^

Olen nyt siis harrastanut sanista viisi tai kuusi vuotta. En tiedä, onko tämä vuosi viimeiseni, mutta viimeisiä vuosia kuitenkin mennään koska alan olla pikkuhiljaa yli-ikäinen nuorten ryhmään ja muu elämä tietysti tulee mukaan (opiskelut muilla paikkakunnilla jne.). Sanista kuitenkin harrastan ainakin tällä hetkellä, pohdin vielä jatkanko sitä ensi vuonna. Tiistaisin kokoonnumme, aina puoleksitoista tunniksi kerrallaan. Monesti olemme alkaneet kyllä todeta, että meidän porukkamme kyllä vaatisi kaksi tuntia, mutta puolitoista tuntia on se kokoontumisemme aika ollut ja tulee varmaan olemaan. x) Muutama vuosi sitten kävin kahdessa eri sanisryhmässä, lähellä olevassa Toteemin ryhmässä ja sitten Tikkurilassa olevan Tonttulan ryhmässä. Tonttulan jouduin kuitenkin lopettamaan kahden vuoden jälkeen lukion alkaessa, äidin sitä vaatiessa. Ne kaksi vuotta jättivät kuitenkin yhteyden tonttulalaisiin ja siksi sanotaankin aina meidän ryhmiemme kokoontuessa, että olen puolitonttulalainen vaikken siellä enää käykään. :D Lisää riemua tavalliseen saniksen harrastamiseen on tuonut kesällä pidettävä valtakunnallinen sanataideleiri Veikkolan Palajärvellä. Tänä kesänä tulee viides leirini ja olenkin tänä vuonna mukana ohjaajana. <2 Kaksi edeltävää vuotta olen ollut apuohjaajana ja sitä ennen kaksi leiriä tavallisena leiriläisenä. Leirit ovat antaneet ehkä jopa enemmän kuin sanis minulle, sillä viisi päivää kesäloman lopussa sanislaisten kanssa mitä hulluimmassa ja luovimmassa ilmapiirissä tekee gutaa kelle tahansa. n___n

En tiedä, saiko tästä jotain irti, mutta sanataide aka sanis on minun juttuni, ja tulee aina olemaan. :)
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Arion

  • Huffleclaw
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • "I solemly swear I am up to no good."
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Sanataidekoulu
« Vastaus #2 : Marraskuu 21, 2012, 20:14:24 »
Oi, kyllä - harrastan sanista kyllä ihan yhtä lailla ohjatusti kuin sinäkin. Vantaan sanataidekoulussa harrastan sanataidekoulua tiistaisin. Ja harrastin myös Annantalolla aikanani, mutta loppujen lopuksi Annantalon sanataide on ihan erilaista kuin sanataidekoulu, vaikka sinänsä kummassakin kirjotetaan ohjatusti.

Sanataide - se on jotain, mitä ei oikeasti voi sanoin kuvailla, vaikka harrastankin sitä - ihan kuin Haltiamieli tuossa jo sanoikin. Sanataiteen parista olen saanut oikeastaan ehkä parhaimmat ystävät ikinä. Sanataiteessa on se porukka, joka ymmärtää minua ja meillä on jotain yhteistä. Nauramme toisillemme ja pidämme yhdessä hauskaa niin harrastuksen tapaamisissa kuin harrastuksen ulkopuolella. Käymme elokuvissa, piknikeillä - pidämme hauskaa. Sanataide on toinen elämäni. Kolmas elämäni sitten on internet - siitä ei ehkä täällä lisää. Sanataide on todellakin vaikuttanut elämääni - olisi oikeastaan ihme, jos ei, kerta olen saanut parhaimpia ystäviä. Tulen varmaan olemaan saniksessa niin kauan kuin minut oikeasti potkaistaan sieltä pois - jos silloinkaan suostun lähtemään sieltä. xD

Olen harrastanut sanataidetta yhteensä nyt noin viisi vuotta - tai jouluna tulee viisi ja puoli vuotta täyteen - Vantaalla olen tosin harrastanut sitä vasta pari vuotta, mutta porukka on paljon parempi kuin Annantalolla. Ja ilman sanataidetta - tuskin tietäisin Vuotiksestakaan. Tämä kyseinen Haltiamieli yritti minua ennen saada tänne Vuotikseen, mutta tiedostin, että Vuotis olisi vienyt aikani täysin, kun lukio painoi päällä, joten nyt viimeinkin lukion viimeinkin loppuessa pääsin rekisteröitymään tännekin - okei, nyt menee ohi aiheen jo...

Mutta saniksesta sain tietää äidiltäni - kyllä, tämä on asia, josta saan olla ikuisesti kiitollinen äidilleni, en olisi kuvitellut, että ikinä tulisi jotain näin lähellä sydäntä olevaa harrastusta äidin kautta, mutta tuli. Alunperin äiti melkein pakotti minut Annantalolle, ja sitten tuli leiri, ja ajattelin, että voisi mennä katsomaan, minkälaista porukkaa siellä oli, ja kappas - olen saanut joka vuosi leiriltä aina vain lisää kavereita - olemme kuin yhtä suurta perhettä - henkisellä tasolla.
"Maailman ihanin puuskuh!" (Jénaminya)

Ara -> Arion