Voimistelun aloitin jo pikkutyttönä, ja en ole koskaan ajatellut lopettavani tätä ihanaa lajia. Itse olen kyllä aika vahvasti sitä mieltä, että voimistelu kannattaisi aloittaa jo pienenä. Varsinkin joukkuevoimistelu sekä rytminen voimistelu vaatii paljon notkeutta, kuntoa, motivaatiota jne., joten on melkein mahdotonta saavuttaa ainakaan hyviä liikkuvuustuloksia parikymppisenä. Pikkuisenahan venyy paljon enemmän, ja ei se venyvyys mihinkään katoa, jos aktiivisesti jaksaa venytellä. :)
Itselle on kertynyt jo monia kymmeniä mitaleja, ja olen mielestäni ne ansainnutkin. Harjoituksia on parhaimmillaan kuusi kertaa viikossa + kisat, joita on yleensä viikonloppuisin. Kiireistä on ainakin, mutta onneksi näin keväisin treenejä on vain neljä kertaa viikossa niin jää aikaa vähän muuhunkin. :)
Musiikkisoittimissa olen kyllä täysin eri mieltä kuin jonkinlaisten vaativien lajien kanssa. Tunnen erään henkilön, jonka musiikinnumero oli peruskoulussa 7, sillä ko. henkilö ei osannut soittaa mitään. Lukion toisella luokalla, eli 17-vuotiaana, hän alkoi soittaa viulua, joka on todella vaativa soitin mm. kitaraan ja pianoon verrattuna. Parin vuoden harjoittelun jälkeen munkin oli pakko todeta, että ei tyyppi turhaan harjotellut. Nykyään tämä henkilö on aivan mitättömän hyvä viulisti, vaikka onkin soittanut vasta muutaman vuoden. Soittimissa ei siis omasta mielestäni ole mitään tiettyä ikää, milloin niiden harrastaminen pitäisi aloittaa. Kyllähän ihan hyvin 60-vuotias vanhuskin voisi harjoitella pianon soittoa, vaikka ei olisi kovin hyvä koskaan ollutkaan. :)
