Tulihan noita origameja taiteltua jokunen vuosi sitten paljonkin. Käytin enimmäkseen juuri origami-paperia, mutta jos sitä ei ollut käsillä, niin jotain muuta sitten. En enää pysty muistamaan, mistä origami-innostukseni lähti, mutta aikanaan pystyin taittelemaan ulkomuistista hyvin monia eri asioita, lähinnä eläimiä. (rukoilijasirkka!) Sittemmin into laantui enkä osaa enää mitään, mikä tavallaan harmittaa.
Mikä origameissa sitten viehättää? Kaipa se on niin kuin muussakin käsillä tekemisessä se, että onnistuu ja osaa. Näkee sen työnsä tuloksen ja voi mielessään iloita siitä, kuinka sai paperista taiteltua jotain kaunista. On hyvin palkitsevaa, kun onnistuu taittelemaan jonkin origamin siten, että voi olla tyytyväinen jokaiseen yksittäiseen taitokseen. Usein vain käy niin, että kaikki taitokset eivät onnistu hyvin. Niissä ei välttämättä ole oikeastaan mitään selvästi havaittavaa vikaa, mutta sen vain jotenkin tietää, että "tuo taitos ei onnistunut." Siinä sitä kärsivällisyyttä koetellaan.