Kovakantinen vaiko pokkari?
Kovakantinen minulle. Pokkarien suurin käytännöllinen vika on se, että kirja ei tahdo pysyä auki (tästäkin poikkeuksia, esim. vuodelta 1972 oleva pianoikseni tuhannen ja yhden yön saduista pysyy auki upeasti), kun taas kovakantinen on tässä suhteessa upea. Toisaalta, pokkareissa ei ole niitä usien surkeita päällyskansia ("dust cover"). Huonot päällyskannet ovat inhottavia likaantumaan, rypistyvät ja jotenkin vähentävät lukunautintoa. Senpä takia olin suurissa määrin ilahtunut kun huomasin miten kannet olis sidottu siinä Dunen painoksessa jonka hankin: muovitettu ja teipattu kevyesti kiinni niin etä kansi ei rypisty eikä ole tiellä. Ja näyttää vielä mukavaltakin!
Toinen pokkarien huono puoli on kestävyys. Kannet etenkin ilkeästi kiertyvät alareunoistaan. Ja jos vettä kaatuu päälle... Ihan pieni kääntövirhe saattaa vahingossa vääntää kannen rumaksi, ja pieni taite kulmassa kääntyy helposti koko kirjaan (huomaa parhaiten koulukirjojen kulmissa). Hyvissä kovakantisissa kannet tukevoittavat koko kirjaa.
Kolmas syy on puhtaasti estetiikkkaan littyvä: kovakantinen kirja näyttää hienolta kirjahyllyssä. Lisäksi paino lisää arvon tuntua luettaessa. Tämän takia aina Amazonista kirjoja hankkiessani hankin kovakantisen, eelei hinta olen aivan liian korkea / kansikuva kamalan ruma.
Lyijykynä vai lyijytäytekynä?
Lyijykynä. Pääsyy helpppous. Kun on löytänyt hyvän merkin ja terottimen, ei ongelmia synny. Mikäli hyvä teroitin on kateissa, huonokin terottaa hyvän kynän, ja mikäli hyvä kynä on kateissa, huonokin kynä teroittuu. Lyijytäytekynässä tarvitsee aina säännöllisesti hankkia lyijyjä,, kun taas lyijykynä on yksinkertaisesti huolloton. Ja lyiykynää voi polttaa :)
Tavallinen suklaa vai täytesuklaa?
Tavallinen levynä, täyte konvehtina.