Kirjoittaja Aihe: Kirjojen lyhentelystä  (Luettu 3088 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Rosewater

  • Ankeuttaja
Kirjojen lyhentelystä
« : Helmikuu 15, 2003, 23:30:42 »
En laittanut tätä Anna-kirjatopiciin, koska tässä on kyse myös kirjoista ja niiden lyhentelystä "yleisenä ilmiönä". :)

Ajattelin viettää leppoisan, rauhallisen lauantain loppuillan ja avasin kirjastosta lainaamani "Kotikunnaan Rillan". Harmikseni huomasin kuitenkin, että kirjan alkusivuilla komeili teksti: lyhentäen suomentanut Kerttu Piskonen 1962.  :?  

Siis mitä ihmettä? Ymmärtäisin ehkä lyhentämisen, jos kyseessä olisi jokin raamatun paksuinen, äärimmäisen vaikeaselkoinen teos. Kyseessä on kuitenkin vanhanajan tyttökirja, joka saattaa olla nykylukijasta hidastempoinen, mutta tuskin varsinaisesti mitenkään vaikeaa luettavaa!

Olen jostain kuullut, että Montgomeryn Runotyttö-sarjakin olisi joutunut käännettäessä "silpomisen" kohteeksi. Suhtauduin silloin asiaan huhuna, koska lyhentelystä ei muistaakseni mainittu kirjan käännöstiedoissa, mutta nyt taidan uskoa senkin.  :roll:

Kuten jo varmaan huomasitte, en pidä kirjojen lyhentelystä. Joidenkin harvojen kirjojen kohdalla olen valmis tekemään poikkeuksen, mutta tosiaan  harvojen. Esim. Victor Hugon "Kurjien" alkuperäinen, lyhentämätön suomennos on toistaiseksi onnistunut lannistamaan minutkin. Se käsittää kaikkiaan viisi nidettä ja lähtee käyntiin äärimmäisen h i t a a s t i... Sen sijaan esim. Valittujen palojen kirjavaliot ovat minulle kauhistus! Enkä todellakaan tarkoittanut loukata ketään, suon mielelläni Kirjavaliot niille, jotka niistä pitävät, itse en vain koskekaan niihin. :)

Misha

  • Ankeuttaja
Kirjojen lyhentelystä
« Vastaus #1 : Kesäkuu 09, 2003, 18:50:35 »
Kirjojen lyhentäminen herättää minussa aina hiljaista raivoa. Pelkkä tieto siitä, että kirjaa on lyhennetty, riittää pilaamaan lukunautinnon. Mistä voin tietää, mitä on jätetty pois ja millä perusteella, onko jotakin kohtaa sensuroitu? Tarinastahan voi saada aivan erilaisen käsityksen kuin kirjailija on tarkoittanut.

Tuohon sensuuriin törmäsin viimeksi lainatessani kirjastosta Monte-Criston kreivin lyhennettynä painoksena, koska siellä ei ollut kokonaista versiota. Keskuteluita oli tottakai jätetty pois, mutta huomiota kiinnitti myös kohta, jossa vankilassa lääkäri testasi, onko vanki kuollut. Aiemmin lukemassani versiossa tämä tehtiin kuumalla raudalla, tässä ämpärillisellä vettä o_O Sitä kohtaa tuskin oli jätetty pois, koska kukaan ei olisi jaksanut lukea paria lausetta.

Miten kääntäjä voi päättää, mitkä kohdat ovat tärkeitä ja mitkä voi jättää pois? Joku kohtahan voi yhden lukijan mielestä olla tylsä ja turha, toisen mielestä kaunis ja koskettava. Ja lyhentäminen muuttaa kuitenkin alkuperäistä tunnelmaa ja kuvaa, jonka henkilöistä saa, jos kaikki hidastempoiset kohdat jätetään pois.

Newilya

  • Ankeuttaja
Kirjojen lyhentelystä
« Vastaus #2 : Kesäkuu 30, 2003, 18:23:28 »
Mrh.
En pidä kirjojen lyhentämisestä, mistä sitä tietää vaikka suomentaja on napsinut aivan hyviä kohtia pois, oman mielensä mukaan.
Se ei ole reilua.
Suomentajien tehtävä on minusta vain tuoda kirjan teksti suomeksi meidän kirjoihimme, ei lyhennellä sitä mielensä mukaan!

Minusta se on kirjailijan loukkaamista, jos tuolla tavalla mennään joitakin kohtia ottamaan pois.
Miltä teistäkin tuntuisi, jos teidän kirjastanne olisi napsittu ruotsinkielisestä versiosta kaikki teidän vaivalla tehdyt juonenkäänteet pois?
Ei, minä en pidä tuommoisesta sörkkimisestä ollenkaan. *puhisee*

Suurimmaksi osaksi ne vain varmaan yksityiskohtia ovat, mutta eikö se silti vähän loukkaa itse kirjoittajan työtä, mennä nyt napsimaan kappaleita sieltä ja täältä pois?
Itse en ole muistaakseni törmännyt mihinkään lyhennettyyn kirjaversioon, ja luultavasti en semmoisia lukisikaan.
Minun alitajuntaani se ainakin jää kaivertamaan, että mitkähän asiat sieltä kirjasta puuttuivat sitten..

Minusta se kirja alkaa mennä liiaksi suomentajan kirjaksi, sillä silloinhan suomentajan kädenjälki todellakin näkyy kirjassa, vaikkei sen pitäisi.
Minä en hyväksyisi edes ylipaksujen kirjojenkaan lyhentämistä, jotenkin se vain tuntuu väärältä. Olkoon sitten paksu kirja, mutta ainakin se on sen kirjailijan kirjoittamana, eikä välikäsien sörkkimä opus.

Bloody Aeliah

  • Ankeuttaja
Kirjojen lyhentelystä
« Vastaus #3 : Kesäkuu 30, 2003, 20:18:42 »
Kirjojen lyhentely ärsyttää. Esimerkkinä tämä. Olin kirjastossa ja etsin viikonloppuluettavaa. Sitten: "Hei jee! Täällähän onkin tää Tohtori Jekyll ja Herra Hyde, nyt mun ei tartte mennä Kuopioon etsimään tätä!" Mutta se olikin lyhennetty versio. Suoraan sanottuna ketutti aivan hirveästi. Lainasin sen sitten kuitenkin, mutta ei sitä niin hauska ollut lukea kun tiesi ettei siinä ole kaikkea.

Joidenkin kohdalla lyhentely saattaa olla ihan oikeutettua, mutta minun mielestäni pitäisi julkaista myös lyhentämättömät versiot, koska aina on joitakin, jotka haluavat lukea ne mieluummin kuin ne tynkäversiot. Ja myös kirjastot voisivat hankkia niitä. Ainakin meidän kirjasto on sellainen, että jos jostain kirjasta on lyhennetty painos niin varmasti se hankkii sen kuin sen pidemmän.

Ophiuchus

  • Ankeuttaja
Re: Kirjojen lyhentelystä
« Vastaus #4 : Heinäkuu 08, 2003, 21:35:53 »
Lainaus käyttäjältä: "Rosewater"
Esim. Victor Hugon "Kurjien" alkuperäinen, lyhentämätön suomennos on toistaiseksi onnistunut lannistamaan minutkin. Se käsittää kaikkiaan viisi nidettä ja lähtee käyntiin äärimmäisen h i t a a s t i...


Tuossa tulikin minulle ihan uutta tietoa. En tiennyt, että Kurjien lyhentämätöntä suomennosta on olemassakaan! Mistä olet saanut sen käsiisi? Potutti aika lailla, kun huomasin, että lukemani versio oli lyhennetty, mutta sellaisen olen sitten joutunut ostamaankin -- muita ei näytä olevan liikkeellä.

Joitakin vuosia sitten olin joutua totaalisen raivon valtaan, kun lyhyen ajan (ehkä kuukauden) sisällä luin useamman klassikon/tärkeän teoksen, ja ne olivat kaikki lyhennettyjä suomennoksia. Kaksi muistan vielä: Samuel Pepysin päiväkirjat (onneksi alkuperäistä, täydellistä voi nyt lukea netistä, www.pepysdiary.com) ja Alex Haleyn Juuret. Kolmas saattoi olla juuri Kurjat, en ole varma.

Vanhat nuortenkirjat ovat ärsyttävän usein lyhentäen suomennettuja, ja kun joka paikassa säästetään, harva kustantamo haluaa teettää uuden, täydellisen suomennoksen.. varsinkin kun vanha tekee vielä hyvin kauppansa. Ensimmäinen suomennos Peter Panista oli niin typistetty, ettei sitä voi suomennokseksi sanoakaan -- sen nimi oli Pekka Poikanen ja mm. intiaanijutut oli poistettu kokonaan, koska kääntäjätädin mielestä ne olisivat saattaneet olla lapsille liian pelottavia.

Ja "vanhat kunnon" Grimmin sadut olivat alun perin niin raakaa tavaraa, että niistä on melkein yksinomaan liikkeellä siistittyjä ja lyhennettyjä versioita.

Cranberry

  • Ankeuttaja
Mielestäni!
« Vastaus #5 : Maaliskuu 19, 2005, 13:30:57 »
Minusta kirjojen lyhennys on sallittua osittain, jos esimerkiksi joku kirja on niin tylsä, ettei sitä jaksa lukea, niin voisi ensin lukea lyhennetyn ja jos se oli hyvä, niin voisi lukea ihan 'oikean' kirjan, mutta tässä tapauksessa kirjastoissa/muualla pitäisi olla yhtä paljon saatavilla sekä lyhennettyjä, että lyhentämättömiä ja se olisi ehkä liian hankalaa. Ei ole kivaa jos jostain kirjasta on pelkkä lyhennetty versio saatavilla. Eikös TSH:kin ole lyhennetty, sellainen pokkari, missä on ne kaikki kolme, eräältä kaveriltani kuulin, mutta en sitten itse meinaa uskoa. Onko niitäkin sitten järkeä lyhentää, olisi järkevämpää, että jos ei ole jaksanut lukea TSH:ta, niin voisi ensin lukea kirjailijan helppolukuisempaa tuotantoa. (Roverandom, Hobitti) Tämä siis kuitenkin tässä tapauksessa.

Luna Lovegood

  • Ankeuttaja
Kirjojen lyhentelystä
« Vastaus #6 : Maaliskuu 26, 2005, 12:39:27 »
Kirjojen lyhentely saa minut suorastaan MURHANHIMON valtaan! Ei niin saa tehdä, ei ei! Julmaa silppuamista! Kaikista pahimpia ovat ne Valittujen Palojen Kirjavaliot missä yhden ohuen kirjan kansien sisään on tungettu jopa neljä kirjalyhennelmää. Muistelen että noita myytiin joskus idealla "sinun ei tarvitse turhaan lukea kaikkia ajankohtaisia kirjoja, luet vain Kirjavalioiden lyhennelmän ja tiedät mistä muut puhuvat!" Hei haloo? Onko kirjojen tarkoitus olla jotain pakkopullaa joista sitten suureen ääneen keskustellaan ja yritetään vaikuttaa paljon lukevilta älyköiltä? Minun mielestäni kirjan tarkoitus on olla ajanvietettä tai antaa tietoa tai herättää uusia ajatuksia tai... vaikka mitä. Mutta siis jotenkin pönkittää lukijan egoa? Täyttä puppua, sanon minä.

Amorous

  • Ankeuttaja
Kirjailijan halventamista.
« Vastaus #7 : Maaliskuu 29, 2005, 17:34:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Cranberry"
Eikös TSH:kin ole lyhennetty, sellainen pokkari, missä on ne kaikki kolme, eräältä kaveriltani kuulin, mutta en sitten itse meinaa uskoa.


Tarkoitatko sitä mustakantista teosta, jonka kannessa komeilee Sauron (onko se Sauron? ^^) punaisessa viitassa? Se on koskematon versio, teos sisältää kaikki kolme teosta lyhentämättömänä, ei TSH:aan uskallettaisi koskea. Se on sen verran arvostettu kulttikirja.

Mutta sitten tuohon lyhentelyyn, minusta se on lukijalle ärsyttävää, mutta kirjailijaa kohtaan se on kyllä halveksintaa. Ensin kirjailija on tehnyt töitä kovasti, ja sitten kääntäjä menee karsimaan tämän tuotoksia pois, aivan kuin  nämä eivät kelpaisi tälle. Kenenköhän toimesta nämä tehdään? Kustantajanko? Tietääkö kukaan, miten paljon tätä vielä tehdään?