Kirjoittaja Aihe: Näitä kirjoja inhoan  (Luettu 33655 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #75 : Huhtikuu 30, 2009, 18:59:03 »
Narnian viimeinen taistelu pilaa muuten hyvän sarjan! Tuollainen lopetus... Mutta kai se jotenkin kuvasti aika paljon kirjoittajan maailman kuvaa... Että ihmiset eivät enää usko jumalaan, maailma lopulta tuhoutuu ja vain ne jotka uskovat jumalaan pääsevät ´uuteen maailmaan´ ja, että loppujen lopuksi on olemassa vain se yksi jumala jolle ihmiset ovat antaneet vain monia eri nimiä. En tätä nyt suorastaan inhonnut, mutta kyllä se aika pahasti hämäsi.

Ja sitten on vielä kaikki Tiina/Anna-kirjat, Viisikko, kolme etsivää, Lassie, Mystery Club ja muut sellaiset yksinkertaisesti huonot kirjat.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2010, 22:54:17 kirjoittanut Mortti »

Poissa tulppaanipenkki

  • kastelua vailla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #76 : Toukokuu 02, 2009, 20:11:50 »
TWILIGHT. Tämä ei varmaan selityksiä kaipaa.

Kaikesta ei voi tykätä ja tämä ketju on haukkumista varten, mutta perustelut on aina paikallaan. Olenko lukenut Houkutus- kirjaa? Inhoatko juuri tätä yhtä kirjaa vai koko sarjaa? Mikä siinä ärsyttää? Tiiauta edeltävällä kirjoittajalla oli sentään perusteluja. Ja kyllä, vastauksesi kaipaa huutavasti selityksiä (ainakin minun silmissäni!) ;) Enkä muuten sitten ole mikään Twilight- fani. En itseasiassa ole lukenut koko kirjaa.

mutta omaan listaani:
Robinson Crusoe on tylsin kirja jota olen koskaan lukenut. En juuri koskaan tylsisty kikrjoihin ja olen ikäisekseni hyvä lukija ja lahjakas tajuamaan vaikeitakin tekstejä, mutta ei. Nukahdin keskellä päivää, kun luin tätä kirjaa (sillä äikänope pakotti -.-) ja jätin jopa viimeiset luvut lukematta. Aihe sinäänsä on kiinnostava, mutta miten noin mielenkiintoiseen aiheeseen on voitu saada noin pitkästyttävä sisältö? Millä perusteella tämä on kirjallisuuden klassikko?

+

titititii:
Nummelan ponitalli: Epärealistinen, kliseinen, huonosti dramatisoitu ja ällöttävä mössötys. Joo, menee hyvänä ajanvietteenä 11-vuotiaille heppatytöille tai niille joiden lukukyky ei pysty parempaan, mutta OIKEASTI näissä Nummeloissa ei ole oikein mitään todellista. Maailmassa on miljoonia kirjoja, joita on kirjoitettu tunteella eikä tusinatuotantona ja hiki hatussa miettien mitä Kikalle ja Repelle seuraavaksi tapahtuu. Ja silti tytön kuolaavat kirjakaupan ikkunassa odottaen seuraavaa pullaNummelaa. Ei mitään viitettä kauniista ja aidosta kirjoituksesta tai oikeasti hauskoista vitseistä. Lukekaan ihan rauhassa, mutta maailmassa on tuhat kertaa parempia kirjoja.

Anna-Leena Härkösen Häräntappoase

En tajua miten tämä kirja on saanut niin hyvät arvostelut ja miten jotkut pitävät tätä hauskana.


Mä tykkäsin Häräntappoaseesta kyllä ihan. Tietysti alkutilanne on niin ennalta-arvattava ja perinteinen, kuin olla ja voi, mutta jatko on ihan erilainen, kuin osasin odottaa. Olen samaa mieltä siitä, että puhekieli häiritsi, mutta toisaalta se oli osa kirjaa ja kuului siihen. Musta tämä oli kauniisti kerrottu, mutta aikamuodot heitteli jotenkin. Ja mä muuten nauron aika paljon lukiessani tätä. Oikeasti hauska kirja, mutta jossain kohdin tapavan tylsä tai sekava. Siksipä ymmärrän hyvin, miksi joku ei tästä tykkää.
We're not gonna sit in silence,
We're not gonna live in fear

Poissa Catnip

  • Mestarietsivä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #77 : Kesäkuu 19, 2009, 14:35:37 »
Redwallin taru kirjat! Aloitin ensimmäistä kirjaa ja kolmannessa luvussa paiskasin kirjan kiinni ja mulkoilin sitä vihaisesti. Se näytti niin hyvältä, mutta oli aivan hirveä! En minä tiedä mikä siinä oli, mutta samoja lauseita jauhettiin koko ajan! Ihan järkyttävä minun mielestäni!

Menen jo valmiiksi pommisuojaan ja pöydän alle piiloon, koska vihaan Twilight-sarjaa! Anteeksi ihmiset. :--D Kaverini antoi Houkutuksen lainaksi ja käski lukea. Avasin sen ja luin hetken aikaa, mutta laitoin sen vähin äänin takaisin koriin joka on täynnä kirjoja. Eihän tuollaista lue kukaan! Tai no lukee, mutta minä en lue! En tajua miten ihmiset sitä fanittavat niin innoissan. Kaveri luki siitä minulle pätkän ja toisella lauseella olin jo hypätä ikkunasta pihalle. Kiitos ei. Minuun ei uppoa se, ei sitten millään!

Poissa Unissakävelija

  • uneksija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tavataan unissa tai unelmissa.
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #78 : Heinäkuu 06, 2009, 17:17:58 »
Arto Paasilinna, Jäniksen vuosi: Paasilinnan kirjoitustyyli ei pure minuun lainkaan ja tässä kirjassa ei ollut oikein mitään mistä olisin saanut kiinni. Luettiin äikänkurssilla parin kanssa ja se oli tikahtua monessa kohtaa nauruun. Itse haukottelin ja kiukuttelin, että sellaistakin on pakko lukea. Ilmeisesti minun ja Paasilinnan huumorintaju eroaa - Suomea kiertämään lähtevä keski-ikäinen ukkeli ei jaksa kiinnostaa, mistä puheen ollen kirjan päähenkilö oli mielestäni luonteeton idiootti. Naishahmoja vain kaksi joista toinen melkoinen hutsu ja toinen mäkättävä ex-muija. Loppu oli epäselvä, mutta saattoi johtua myös minusta - ei enää siinä vaiheessa huvittanut lukea.
Ilkka Remes, Piraatit: Äikän kurssilla tämäkin - olen kyllä lukenut niillä erinomaisiakin kirjoja - ja tein esitelmän ja haukuin kirjan pystyyn. Inhosin tässäkin päähenkilöä, teinisankari-poju Aaro, joka on alussa niin tavallinen, kunnes keksii kaivaa teräsmiestrikoot selkärepustaan ja pelastaa koko maailman tai ainakin laivan. En nyt muista minkä ikäinen poju oli, mutta nuori, ihan liian nuori. Ja muutenkin koko tarina tuntui absurdilta ja turhan James Bond-tyyliseltä (tietty Aaronkin piti saada tyttö ja vielä ärsyttävä sellainen).
Dan Brown, Meteoriitti: Rakastin Murtumatonta linnaketta, mutta tämä oli erittäin ärsyttävä kyhäelmä. Brownin päähenkilöt ovat aina toistoa toisistaan ja paras termi, minkä niille keksin on paperinohut. Yleensä ainoa mielenkiintoinen/hiemankin syvällisempi hahmo on pahis. Niin tietty tässäkin. Huoh. Muita Brownin kirjoja olen kuitenkin sietänyt juonten ja ympäristöjen takia, mutta ufo-vouhotus ei vaan saanut vietyä mukanaan.
Peter Hoeg, Lumen taju: Pidin päähenkilö Smillasta hyvin paljon alussa: vahva, itsenäinen nainen, joka ei kaipaa ketään - ja jolla on taipumusta itsetuhoisuuteen. Se oli ihan kiva, mutta ei kai sankarista oikeasti tarvitse tehdä yli-ihmistä/MacGyver-tyyppiä? Siltä se ainakin tuntui, kun Smilla, joka on btw. hyvin pieni ja hentoinen nainen, pelastuu kahdelta isolta korstolta aseenaan ruuvimeisselillä... Niin ja oli hämmentävää kuinka kertoja ja aikamuoto vaihtuivat lennossa... AI-maikka sanoi, että kirja edustaa postmodernismia. Ilmeisesti olen vanhanaikainen, kun kaipaan selkeän, mieluiten päätöksellisen juonen ja pysyvän aikamuodon!
So little time-sarja, kuka lieneekään kirjoittanut: Kaksoset ovat ällöttäviä, pinnallisia Malibu-tyttöjä, joilla ei ole minkäänlaista kykyä empatiaan. Inhottavaa, ärsyttävää pintakiitoa koko juttu.

Olisi vielä lukuisia mainittavia, mutta alkaa tosissaan ärsyttää liikaa, kun ajattelee näitä, joten on parempi lopettaa tähän.

-Unissakävelija
"Kaikki on mahdollista. Mahdoton vain kestää kauemmin."

Poissa Maailmanvartija

  • Vuotislainen
  • Minä Minä-maa
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #79 : Heinäkuu 10, 2009, 22:39:07 »
Minun on nykyään mahdoton vihata lähes mitään kirjoja, luen siis lähes mitä vain.

Mutta luoja, Drake Salamandan Lohikäärmelaakso on jotain kammoksuttavaa. Teksti on todellakin kuin 12-vuotiaan kirjoittamaa ja juoni on liiankin kliseinen, en viitsi paljastella jos jonkun mielenkiinto heräsi ja tahtoo todella lukea kirjan.

Ja nyt minut saatetaan tulla hirttämään, mutta Stephanie Meyerin Twiglight-saaga. Ensimmäinen kirja on hyvin mukavaa luettavaa, mutta toinen ja kolmas on sitä kun Edward Täydellinen jauhaa Bellalle kuinka hän ei tahdo satuttaa häntä ja tapattaisi itsensä sitten kun Bella kuolisi. Bella tas vaikuttaa turhan pinnalliselta minun makuuni. Hän harmittelee kun ei näytä yhtä hyvältä kuin Edward vaikka heillä on (lähes) samanlaiset vaatteet, kuinka hänen hiuksensa ovat rumat verrattuna Alicen hiuksiin. Tähän mielipiteeseeni voi olla syynä se että lähes joka toinen joka on lukenut kirjat ja ihkuttaa Twilightiä on ensin nähnyt lokuvan. Se elokuva on niin suuri pettymys, että pettymys on tainnut siirtyä kirjasarjaankin.
 
LETS KILL EACH OTHER

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #80 : Heinäkuu 17, 2009, 17:01:09 »
Aiemmissa viesteissä on nostettu esiin jo muutamia asioita, jotka minullekin vähän pistivät silmään tätä topikkia lukiessani, mutta sanonpa vielä itsekin erään minua hiukan kismittävän seikan: minusta on hiukan hassua, että ihmiset esimerkiksi tulevat tänne kertomaan inhoavansa jotakin kirjaa, jota eivät ole lukeneet loppuun. Myönnän kyllä, etten itsekään lue loppuun suurinta osaa aloittamistani kirjoista: mutta en minä menisi lyttäämään koko kirjaa, jos alku minusta on tylsä tai sekava. Loppuratkaisu voi olla vaikka kuinka nerokas, mutta kirja vain vaatii lukijaltaan tässä suhteessa vähän enemmän aivotyötä kuin elokuva tai televisiosarja, jota voi vain istahtaa sohvalle tuijottamaan. Monta kertaa käykin niin, että yhden kerran kesken jäänyt kirja tarttuu käteeni myöhemmin ja paremmalla perehtymisellä saan siitä paljon enemmän irti. En siis välttämättä väitä että kirjat pitäisi lukea loppuun, väitän vain, ettei niistä kannata muodostaa mitään kovin ratkaisevia mielipiteitä vielä ensimmäisten 100 sivun perusteella. Kirja on kuitenkin kokonaisuus ja sen arvioiminen pelkän osaksi lukemisen perusteella on vähän sama juttu kuin arvioisi runoa, josta on lukenut pari ensimmäistä riviä.

Itse paljon kirjoittavana ihmisenä myöskin näen asian niin, että en koskaan mene aliarvioimaan ainakaan sellaista kirjaa, joka on myynyt paljon tai jota yleensä ottaen pidetään klassikona, sillä siihen, että kirja myy ja/tai sitä arvostetaan, on kyllä yleensä olemassa jokin syy, aina se ei vain käy yksiin omien henkilökohtaisten mieltymysteni kanssa. En esimerkiksi ole koskaan kauheasti välittänyt TSH:sta, enkä ole myöskään saanut luettua koko trilogiaa loppuun. Mieluiten pidänkin suuni kiinni koko kirjasta ainakin niin pitkään kuin olen saanut otettua itseäni niskasta, sillä en yhtään epäile, etteikö Tolkienin kuitenkin jollain tavalla täytynyt olla melkoinen nero saadakseen niin monet lukijat lumoutumaan tuotoksistaan ja antaakseen niin paljon vaikutteita myöhemmälle kirjallisuudelle.

Yksi tällainen myyntimenestyskirjailija, jonka suosiota itse en oikein ymmärrä, on jo pariin kertaan täälläkin mainittu Dan Brown. Olen lukenut useita hänen kirjojaan ja kyllä, hän on taitava kirjoittamaan "sopivan provosoivaa" jännäriviihdettä, mikä varmasti on auttanut hänen kirjojaan saamaan lisää palstatilaa ja poikimaan elokuvasopimuksia. Toisaalta ihan samantapaisia kirjoja mahtuu maailmaan kasapäin, voin vain ihmetellä miksi siis juuri Brown onnistui puskemaan omiensa kanssa niin pinnalle.

Toinen itseäni vähän ärsyttävä kirjailija on Torey Hayden, jonka kirjoja yhteen väliin luin melkoisen läjän ihan vain mielenkiinnosta psykologiteemaa kohtaan. Mutta pakko sanoa, että vaikka Hayden osaakin kirjoittaa aika riipaisevasti kaikenlaisten kaltoinkohdeltujen lasten kärsimyksistä, niin jotenkin näistä vain tulee sellainen olo niin kuin Hayden nyt jotenkin myisi tosi tai "tosi"tarinoitaan jotenkin muiden kustannuksella: loppujen lopuksi kun hän nyt ei ole mikään niin erinomainen kirjoittaja ja hänen teoksensa toistavat itseään niin että pahaa tekee. Voin kyllä silti jotenkin ymmärtää, mikä näissäkin ihmisiä kiinnostaa.  

Lainaus
Näistä nyt ekana tulee mieleen Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Kirja vaikutti kaikin puolin lupaavalta, jännän oloinen uusi fantasiamaailma, jossa keskitytään herrasmieskonnien seikkailuihin. Mutta se ei vaan napannut, enkä mä edes tiedä, mikä siinä niin mätti. Se vain oli jotenkin niin... ärsyttävä. Jotenkin liian hiotun ja sukkelan oloinen, jotenkin liikaa yritystä. Fraasi "kompastua omaan näppäryyteensä" sopii tähän kirjaan oikeastaan aika hyvin. Hahmot jäivät etäisiksi, enkä mä jaksanut välittää, miten niille kävi (sitäpaitsi Locke Lamoralle kävi varmaan aina hyvin loppujen lopuksi, en tiedä, kun en viitsinyt lukea loppuun asti, mutta sellaiselta meno vähän vaikutti).


Jos tosiaan tähän kirjaan kaipasi lisää rosoisuutta, niin suosittelen tosiaankin lukemaan kirjan kokonaan :) Itse olen sen lukenut ja minua ärsytti ehkä enemmän suomennoksen kieli kuin alussa vähän etäisen oloiset henkilöt ja ylinokkeluus, mutta kokonaisuudessaan kirja oli minusta aika miellyttävä yllätys genressään. Pidin muutenkin etenkin Locken hahmosta yhä enemmän koko juonenkehityksen ajan; harmi vain, ettei tämän jatko-osia olla kuulemani mukaan julkaisemassa suomeksi lainkaan.

« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 17, 2009, 17:35:46 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Roosa

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #81 : Heinäkuu 17, 2009, 17:47:35 »
Robinson Crusoe on tylsin kirja jota olen koskaan lukenut. En juuri koskaan tylsisty kikrjoihin ja olen ikäisekseni hyvä lukija ja lahjakas tajuamaan vaikeitakin tekstejä, mutta ei. Nukahdin keskellä päivää, kun luin tätä kirjaa (sillä äikänope pakotti -.-) ja jätin jopa viimeiset luvut lukematta. Aihe sinäänsä on kiinnostava, mutta miten noin mielenkiintoiseen aiheeseen on voitu saada noin pitkästyttävä sisältö? Millä perusteella tämä on kirjallisuuden klassikko?
Pro inhokkini, ja ainoa inhottava kirja.....

Poissa Aura Illumina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Fiction Garden
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #82 : Heinäkuu 18, 2009, 01:13:56 »
Olen juuri tässä viime päivinä yrittänyt lukea Mason Danielin Pianonvirittäjä -kirjaa. Hohhoijaa... Saattaa olla että on tylsin kirja mitä kuunaan olen kohdannut. Ärsyttäviä tekotaiteellisia kikkailuja aikamuodoilla, ja "loistavia" tehokeinoja, jossa esim. dialogit kirjoitetaan yhteenputkeen, niin, että ei ole mitään hajua kuka nyt sanoi ja mitä.

En yleensä kritisoi kirjoja. Jos en pidä juonesta, saatan pitää hahmoista (esim. Twilight), jos en pidä juonesta enkä hahmoista, pidän kielenkäytöstä (varsinkin kun luen kirjoja alkuperäiskielellä). Sitä paitsi, huonot kirjat saattavat parhaimmillaan opettaa enemmän kuin hyvät. Ne herättävät ajatuksia, kritiikkiä, ideoita miten kirjan olisi voinut kirjoittaa paremmin...

Palaan siis tähän pitkästyttävään Pianonvirittäjään. Ärsyttävää, koska olin odottanut tunnelmallista ja kiinnostavaa kirjaa takakansitekstin perusteella, mutta ei. Puhelinluettelokin on kiinnostavampaa luettavaa. Ainoa hyvä puoli kirjassa on se, että sain ajateltavaa kun mietin, miten itse olisin kirjan rakentanut. Hyvä kustannustoimittaja olisi voinut pelastaa paljon. Saattaa olla, että tuo on ensimmäinen kirja, jota en saa luettua loppuun.

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #83 : Heinäkuu 23, 2009, 12:08:55 »

Lainaus
Näistä nyt ekana tulee mieleen Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Kirja vaikutti kaikin puolin lupaavalta, jännän oloinen uusi fantasiamaailma, jossa keskitytään herrasmieskonnien seikkailuihin. Mutta se ei vaan napannut, enkä mä edes tiedä, mikä siinä niin mätti. Se vain oli jotenkin niin... ärsyttävä. Jotenkin liian hiotun ja sukkelan oloinen, jotenkin liikaa yritystä. Fraasi "kompastua omaan näppäryyteensä" sopii tähän kirjaan oikeastaan aika hyvin. Hahmot jäivät etäisiksi, enkä mä jaksanut välittää, miten niille kävi (sitäpaitsi Locke Lamoralle kävi varmaan aina hyvin loppujen lopuksi, en tiedä, kun en viitsinyt lukea loppuun asti, mutta sellaiselta meno vähän vaikutti).


Jos tosiaan tähän kirjaan kaipasi lisää rosoisuutta, niin suosittelen tosiaankin lukemaan kirjan kokonaan :) Itse olen sen lukenut ja minua ärsytti ehkä enemmän suomennoksen kieli kuin alussa vähän etäisen oloiset henkilöt ja ylinokkeluus, mutta kokonaisuudessaan kirja oli minusta aika miellyttävä yllätys genressään. Pidin muutenkin etenkin Locken hahmosta yhä enemmän koko juonenkehityksen ajan; harmi vain, ettei tämän jatko-osia olla kuulemani mukaan julkaisemassa suomeksi lainkaan.

Kiitos suositteluista, tosin tässä tapauksessa tulevat vähän myöhässä. Mä ehdin jo jokunen kuukausi sitten yrittämään uudelleen ja silloin lukeminen sujui hyvin onnellisesti. Tarina veti paremmin mukanaan heti alusta alkaen. Ja kakkososakin meni samaan syssyyn (ykkönen oli tosin imo parempi) :D Suomennosta mä en tosin ole tutkiskellut sen ekan epäonnistuneen yrityksen jälkeen pinnallista silmäilyä tarkemmin, mutta aika paljon kehuja se on mun ymmärtääkseni saanut osalleen.
 
Itse topsuun liittyen, kunnollisia inhokirjoja ei ole vieläkään ilmestynyt, mutta pettymyksiä on tullut taasen lisää. Mä luin hiljan lähtökohdiltaan lupaavan oloisen uuden nuorille suunnatun noitatrilogian avausosan, Maite Carranzan Susiemon klaanin. Siinä oli vanhaa noitasukua (hauska lukea välillä naiskeskeisempää fantasiaa) ja tapahtumapaikkana Pyreneiden vuoristo (harvinaisuuspisteitä tästäkin), mutta juoni oli joiltain osin liian ennalta-arvattava, päähenkilö turhan Mary Sue, eivätkä välipaloina tarjotut maagis-historialliset taustatietopätkät jaksaneet oikein kiinnostaa. Ja teinielämän kuvailu oli liian pinnallista mun makuuni.

edit. Geuz, joo, samoilla linjoilla ollaan (paitsi Pyreneiden tai naiskeskeisyyden suhteen - mua ei haittaa tyttöjen kasvutarinat sen enempää kuin poikienkaan, mutta jälkimmäisiä on tarjolla enemmän, joten siksi tämä vaikutti piristävämmältä ennen kuin kävin itse kirjan kimppuun :D)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 23, 2009, 14:21:25 kirjoittanut Mab »
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Meriadoc

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SickleFlame23606
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #84 : Helmikuu 14, 2010, 20:11:18 »
Inhokkeja riittää. Kaikki rasittavat teiniangstikirjat esimerkiksi. Åsa Anderberg Strollon Minna on yksi inhokkini, koska Minna on niin itsekeskeinen. Ja siksi, koska sivuhenkilö myy seksiä voidakseen pitää bileitä ja tullakseen siten suosituksi. Ei... Teoriassa varmaan hyvä ja kriitikoiden suosima kirja, koska aihe on ajankohtainen ja siinä päästään hyvin nuoren, epäsuositun ja äitiään holhoamaan tuomitun Minnan maailmaan. Minä vain en ole kriitikko, ja lukukokemuksena kirja oli surkea.
Houkutus - sarjan Aamunkoi. Luettuani sen englanninkielisenä olin aivan myyty, mutta sitten menin ja ostin sen suomenkielisenä. Lukeminen oli suossa tarpomista ja harmittelen vieläkin, kun meni 23 euroa hukkaan. Olisin edes ostanut Houkutuksen, sitä en kyllästy lukemaan.
Robinson Crusoe, muistaakseni Daniel Defoen. Muka klassikko, pyh! Tylsä kuin mikä!
Finlandiapalkinnon saanut Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Ukko menettää akkansa ja lapsensa ja lenkkeilee ja hieroo, ja sitä lenkkeilemistä ja hieromista se koko kirja onkin.... Se myös haluaa ostaa erään talon ja sitä varten sitoo talon omistajan kellariin. Mielenvikaista. Kirja loppuu siihen, kun ukko kuskataan johonkin mielisairaalaan tai vastaavaan, mikäli oikein muistan. Tuskallinen lukukokemus!
Pidän yleensä kirjoista, joissa mietiskellään ja kasvetaan henkisesti, mutta Huhtikuun puutarha oli pohjanoteeraus. Opettajan ja lukion opiskelijan seksisuhteen yksityiskohtaista kuvailua ja kävelemistä mummon vanhassa puutarhassa. Hihhei.
Ronald Weasley
Fun, spontaneous, and loyal wins your heart. Completely lacking in pretention, you seek the guy that others might overlook but who will be totally dedicated to you alone...and will make you laugh along the way.

Poissa Sugar

  • sininen välähdys tähtien keskellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #85 : Huhtikuu 11, 2010, 18:29:11 »
Näitähän riittää, mutta tietysti unohdin suurimman osan nyt kun tulin näistä sanomaan. Kuitenkin suurin osa näistä on luultavasti täällä jo sanottu, mutta kuitenkin; inhoan suurta osaa niistä kirjoista mistä oikeastaan pidin joskus kaauan, kauan sitten.

Marilyn Kayen Replica-sarja. Aah, päähenkilö on niin ihana ja media jahtaa häntä ja hän on supernopea, hän on ihan tunnettukin, kaunis, älykäs, loistava muisti, yms. Okei? Siis ymmärränhän kyllä sen, että jos kerran ihminen on
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
niin mikäs siinä sitten, mutta ihan oikeesti. Ja sarjan lopetus?
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ja laitoin siis spoilerien taakse ihan varmuuden vuoksi.

Sitten, Carolyn Keenen Neiti Etsivät. Oikeasti, joku on kirjoittanut jotain yli sata kirjaa ja kuitenkin juoni toistuu näissä melkein aina samana? Myönnän, etten ole lukenut kun ehkä 2-3 kirjaa näitä, mutta siis ihan oikeasti. Anteeksi etten osaa perustella.

Narnia-sarja. Luin Narnia-sarjan joskus aika kauan aikaa sitten, SPOILAANSPOILAANSPOILAAN mutten missään välissä hirveästi pitänyt siitä. Siis - jostain ilmestyy yhtäkkiä maailma,  mitä ei oikeasti olekaan, ja sitten suuri, ylväs palvottu leijona onkin tyyliin verrattavissa Jumalaan, koska kaikki häneen uskovat pääsevät "Aslanin maailmaan", ja "väärinuskojat" hän tuhoaa. Hurmaavaa./EN SPOILAA

Ennuskivien mahti. Se oli jotenkin niin ennalta-arvattava, kaikki päähahmot olivat kauniita ja ihania ja tunnettuja, heillä oli traaginen menneisyys, he olivat suuressa vaarassa ja loppujen lopuksi taisivat peräti pelastaa oman aikansa maailman ja sitten sen jonkun nykypäivän tytön?

En pidä Sweet Valley High -kirjasarjasta. Kahteen päähahmoon on hirveän vaikeaa samaistua, heti ensimmäisessä kirjassa kerrotaan kuinka he ovat identtiset ja kuinka he ovat molemmat uskomattoman kauniita, heihin ihastutaan jatkuvasti, heillä ei missään vaiheessa mene ihan hyvin, "heidän kummankaan kehossa ei ollut grammaakaan ylimääräistä", heillä oli ihanat pitkät vaaleat hiukset, ja lisäksi heillä on kaiken päälle (urheilija?)isoveli, josta kaikki niin kovasti pitävät. Juoni toistui jotenkin melkein koko ajan hirveän samana, ja totta kai tässäkin piti olla se ilkeä ja kiltti kaksonen -tapaus ja se, että toinen on suosittu, pinnallinen ja itsekeskeinen ja toinen täydellinen vastakohta... vaikka täydellisiähän ne olivat molemmat.

Lupaan etten koskaan enää tule tähän topiciin uudestaan.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 17, 2010, 22:14:29 kirjoittanut Sugar »
Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on

Poissa Ziva

  • Korpinkynsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #86 : Toukokuu 08, 2010, 01:25:09 »

Pikku naisia on yksi inhokkikirjoistani. Juoni oli laahaava, teksti vanhanaikaista ("Ja voi kuinka meillä oli lystiä! Leikimme ja lauloimme koko pitkän illan!" Ei suora sitaatti, mutta tuo sopisi hyvin kirjaan) ja vaikka mitä muuta. Totta kai ymmärrän, että kun kirja on kohtalaisen vanha, on tekstikin vanhanaikaista, mutta se ei vain iske minuun. Päähahmot olivat ärsyttäviä, enkä pystynyt lukemaan kirjaa loppuun pitkän yrittämisen jälkeen. Juoni olisi sinänsä voinut olla ihan mielenkiintoinen, mutta kirjoitustyyli ei niinkään. Ja tiedän, että se on klassikko ja joidenkin mielestä sitä pitää rakastaa jo sen takia, mutta minä en pysty.


Voi kyllä, sitä pitää rakastaa :DD Pikku naisia on vain jotain niin ihanaa luettavaa, vanhaa Yhdysvaltoja ja tuollaista siveellistä kirjoitusta... :DD

No niin, nyt päästäänkin offailusta asiaan. Eli, minä inhoan yli kaiken vessahuumoria. Ne, jotka voivat saada jostain sellaisesta hupia kuin pissa/kakka/pieru, ovat hyyviin vastenmielisiä ihmisiä. Siispä kaikki peräsmiehet ja kapteeni kalsarit ovat jotain niin hirveää, etten sanotuksi saa. Miksi pieniä ihmismieliä turmellaan jollain niin ala-arvoisella? Niiden kirjoittajat pitäisi tuomita alinpaan helvettiin ja kadotukseen, mitä löytyy.

Mutta kappas, minulta löytyy vielä yksi pieni offi tähän väliin: useat täällä haukutut kirjat ovat lastenkirjoja, jotka ovat luettu auttamattomasti liian vanhana. Eli itse kirjassa ei ole mitään vikaa, mutta se vain sattuu olemaan eri ikäluokalle suunnattu, eli teksti on yksinkertaisempaa ja lapsellisempaa... Eli kun tänne tulee 16-vuotias haukkumaan pollux-kirjat nurin, vaikka silloin 8-12- vuotiaana ne olivat parasta mitä löytyy, voi miettiä hetken. Toki niitä oikeastikkin huonoja löytyy, mutta miettikää hetki, että jos olisitte lukeneet vaikkapa Mystery Clubia sen viisi vuotta sitten, olisiko se ollut parempi?
Helvettiä päinhän tämä homma on hyvällä vauhdilla menossa.

Tora -> Ziva

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #87 : Toukokuu 09, 2010, 21:02:12 »
Jeps, minä olen samaa mieltä edellisen kanssa, suurin osa täällä haukutuista kirjoista ovat ihan hyviä kirjoja sille ikäryhmälle joille ne on tehty. Olen tähän ketjuun kirjoittanut aikaisemminkin ja ihmettelin juuri sitä että melkein järjestään kaikki teinikirjat on haukuttu pystyyn. Esiteineille kirjoitetut kirjat kuuluvatkin olla vähän yksinkertaisempia ja "höpähtäviä" verrattuna vaikka aikuisille suunnattuihin "vakaviin" kirjoihin. Harva teini-ikäinen tai nuorempi haluaa lukea mitään kuolemattomia klassikoita, sillä niiden aihepiiri ja tyyli eivät kohtaa nuoren lukijan omaa maailmaa. Ehkä kannattaisi vertailla näitä teinikirjoja sen genren muihin kirjoihin ja perustella sitä kautta niiden hyvyyttä/huonoutta..?

Monissa nuortenkirjoissa päähenkilö on jotenkin poikkeuksellinen (esim. kaunis, vahva, yliluonnollinen jne.), sillä siihen ikään kuuluvat vahvasti idolit ja esikuvien ihannointi. Tältä pohjalta on ihan ymmärrettävää miksi esim. Sweet Valley-kirjat ovat ollet suosittuja varsinkin esiteinien keskuudessa. Aika moni haaveilee olevansa se suosittu ja kaunis tyttö jolla on paljon kavereita ja hienoja vaatteita jne. Myöhemmin kun tuo vaihe menee ohi, kirjat ja niiden ajatusmaailma vaikuttavat tosi älyttömiltä. Kun nuortenkirjojen aiheet eivät enää iske, on aika siirtyä aikuisten kirjallisuuteen.

Poissa lakritsitahna

  • Stalkkaa hakkeria
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #88 : Toukokuu 18, 2010, 20:53:04 »
Nopsajalka - karttakaa koko kirjasarjaa!

Kaikki Nopsajalka-sarjaan kuuluvat kirjat (olen kyllä lukenut kaksi - äidinkielen projektityötä varten... mutta vaikka olen lukenut kaksi, kavereiden mielipiteistä päätellen kaikki ovat samanlaisia) ovat älyttömän tylsiä: kaikissa on juoni, jonka voi helposti arvata ennen kuin edes avaa koko kirjan, kirjailijan kirjoitustyyli on älyttömän pitkäveiteistä ja huonoa; hirveintä on kuitenkin itse päähenkilö, eli Nopsajalka. Hän puhuu seuraavanlaisesti:

"Nopsajalka nyt menee nukkumaan. Nopsajalka lukee Raamattuaan (vaikka on intiaani: ilmeisesti kirjailija päätti tehdä hänestä kristityn, koska sehän tekee hänestä "oikeaoppisen" intiaanin). Nopsajalka kuulee jonkun hengittävän kilometrin päässä."

Arrggh... Piti vielä kirjoittaa kirjoitelma kirjasta Nopsajalka punanahkojen käsissä.
En tykkää lakritsitahnasta >.<

salainensalatalo

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #89 : Kesäkuu 11, 2010, 16:37:41 »
Houkutus. Koko kirjassa ei tapahdu juuri mitään ennen kun se on jo ohi, sitä loppuselkkausta lukuunottamatta. Hahmot ovat suunnilleen yhtä eläviä kun paperinuket.

Soturikissat. Tässä on koottu kaikki eläinfantasiakirjojen kliseet yksiin kansiin. Se tästä tehty sarjakuva on jopa parempi kun tämä, vaikkei sitäkään voi kehua.

Viima. En mä tätä varsinaisesti inhoa, mutta tämä on vaan jotenkin vastenmielistä luettavaa. Koko kirjan tunnelma on erittäin painostava ja negatiivinen ja sadistinen (vautsi, mä kuulostan Qkkahattutädiltä) ja kaikille tapahtuu pelkästään inhottavia asioita.  Juoni on epäuskottava. Tosin, ehkä siksi pidän sitä epäuskottavana kun se sijoittuu Suomeen, ja en vain osaa kuvitella tässä maassa jotain koulua jonka kellarissa on ihmisistä tehtyjä hengittäviä kopioita vai mites se olikaan, kun luin tuon jo joskus ala-asteella niin ei oikein muista. Btw, inhoan sitä kun suomalaiset laitetaan puhumaan kirjakieltä. Eihän me puhuta niin.


Ai niin, ja jotkut Animorphsit on kyllä kaikilla mahd. tavoilla paskoja 8P
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 28, 2010, 05:16:42 kirjoittanut salainensalatalo »

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #90 : Heinäkuu 08, 2010, 12:42:45 »
Jeps, minä olen samaa mieltä edellisen kanssa, suurin osa täällä haukutuista kirjoista ovat ihan hyviä kirjoja sille ikäryhmälle joille ne on tehty. Olen tähän ketjuun kirjoittanut aikaisemminkin ja ihmettelin juuri sitä että melkein järjestään kaikki teinikirjat on haukuttu pystyyn. Esiteineille kirjoitetut kirjat kuuluvatkin olla vähän yksinkertaisempia ja "höpähtäviä" verrattuna vaikka aikuisille suunnattuihin "vakaviin" kirjoihin. Harva teini-ikäinen tai nuorempi haluaa lukea mitään kuolemattomia klassikoita, sillä niiden aihepiiri ja tyyli eivät kohtaa nuoren lukijan omaa maailmaa. Ehkä kannattaisi vertailla näitä teinikirjoja sen genren muihin kirjoihin ja perustella sitä kautta niiden hyvyyttä/huonoutta..?

Komppaan tässä Nemorosaa täysin. Itse voin kyllä ihan rohkeasti myöntää, että tykkäsin joskus melkein kaikista tässä ketjussa toistuvasti haukutuista varhaisteinien kirjasarjoista. Minusta Replica oli joskus loistava kirjasarja ja R.L. Stinekin ihan kohtuuhyvä kirjoittaja. Nimittäin silloin, kun olin näiden kirjojen kohderyhmää, eli siinä yhdeksänvuotias... Näin kaksikymppisenä tietysti hahmotan paremmin sen, kuinka kehnosti nämä kirjat ehkä on kirjoitettu, mutta en näe mitään syytä lähteä niitä enää morkkaamaan, koska omassa genressään ne kuitenkin toimivat, senhän myyntimäärätkin ovat osoittaneet. En nyt väitä, ettei näitä kirjoja joku saisi inhota ja ihan syystäkin, mutta Nemorosan tavoin kaipaisin tälle ehkä hiukan parempia perusteluja: miksi nämä kirjat ontuvat juuri omassa tyylilajissaan, verrattuna johonkin muuhun varhaisteineille suunnattuun kirjaan? Niiden kirjoittajat kun tuskin ovat itsekään kuvitelleet kirjoittavansa mitään ikimuistoisia kaunokirjallisuusklassikoita.

Nyt sitten omaa uuteen inhon aiheeseeni, nimittäin Sofi Oksaseen. Olen yrittänyt ymmärtää, miksi hänen kirjansa ovat niin suosittuja, mutta Baby Janen ja Puhdistuksen luettuani en kyllä vieläkään ihan vakuuttut. Baby Janesta minun oli vaikea sanoa oikein muuta hyvää kuin että onneksi se loppui niin nopeasti, kirjan kieli oli minusta keskinkertaista eikä tarinakaan järin hääppöinen, dialogi ontui ja mitään tunteita ei herännyt. Puhdistusta aloittaessani jouduin kuitenkin myöntämään, että näiden kahden kirjan välillä Oksasen kirjoitustaidot ovat kokeneet valtavan harppauksen eteenpäin: kirjan kieli oli hyvää, paikoin melkein nautinnollista, vaikka sitä välillä vähän vaivasikin sellainen aleksiskiveläinen tönkköys, josta suomalainen kirjallisuus ei tunnu millään pääsevän eroon. Tarina oli myös mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu, ja onnistuin jo melkein vakuuttamaan siitä, että kirja on suosionsa ansainnut - kunnes pääsin loppuun. Minusta Puhdistuksen loppu oli vain kertakaikkiaan järkyttävän huono, ei vain loppuratkaisun vuoksi vaan myös siksi, että viimeiset parikymmentä sivua oli rakennettu niin tönkösti jostain ns. salaisista asiakirjoista, jotka jotenkin tuntuivat irrallisilta ja epäuskottavilta...

Mielelläni kyllä kuulen mielipiteisiini vastaväitteitä, jos joku on näistä kirjoista saanut irti enemmän kuin minä. 
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Lumihiutale

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #91 : Joulukuu 04, 2010, 22:05:30 »
Koulussa piti joskus lukea kirja nimeltä Veitsen terällä kirja on tylsä ja sinä seurataan koulu pojan elämää läksyt, koulu, alkoholi, tupakka. Joka päivä sitä samaa ja samaa...siinä ei siis oikeasti tapahtnut yhtään mitään!! Huoh...loppuratkaisu oli kuitenkin ihan hyvä, mutta yllättävä ja hiukan vastoin tämän kyseisen pojan normaalia luonnetta...

Kaikki heppa-kirjat , en vain tajua mikä niissä on niin hienoa...ehkä joku kolmos luokkalainen saattaa tykätä sellaisista, mutta en tajua jos minun ikäiseni lukee jotain niin huonoa kirjallisuutta, koska parempaakin on olemassa.

Siten on nämä tyttöjen kirjat missä pari tyttöä ovat niin super ihanii ja shoppailee kaupungilla...toki itsekkin luin näitä nuorempana, pakko myöntää:DD Olen kaikki Evat ja Adamit lukenut läpi nuorempana, nyt kyllä nolottaa:)

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #92 : Joulukuu 05, 2010, 13:00:46 »
On hankala keksiä, mitä kirjaa inhoaisi. Luen kaikenlaisia kirjoja, nykyään kyllä lähinnä vain fantasiaa ja joitakin kauhukirjoja, mutta nuorempaa luin erityisesti eläinkirjoja. Koska luin niitä ennen niin paljon, ei niitä nykyään tule juuri luettua. Tuntuu siltä, että siitä aiheesta on luettu jo kaikki hyvät kirjat, eikä oikein mitään uutta voi tulla vastaan.
Mutta tosiaan jo edeltä mainittuja "tyttöjen kirjoja" en lue, enkä tule lukemaankaan. Aihe ei kiinnosta minua ollenkaan, mutten toisaalta voi sanoa inhoavani näitä kirjoja, koska en ole koskaan lukenut niitä o____o voi olla, että muistini on huono, mutta en muista että olisin lukenut tuon kaltaisia kirjoja ennen.

Mutta! Koiratytöt-sarjaa, joka on Jalojen tuotantoa, en voi lukea enää ollenkaan, vaikka niistä joskus pidinkin o.O olen nykyään niin tarkka kaikista koirista kirjoitetuista kirjoista, etten voi sietää, jos päähahmo on järkyttävän tietämätön kyseisestä eläimestä, tai jos päähahmo "ihkutta" koiria, eikä silti tajua niistä mitään. >.< Nuo kirjat ovat kyllä jo melko lapsellisiakin.
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

Poissa Sateenropina

  • Vuotislainen
  • Pottermore: AvisErised8561
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #93 : Maaliskuu 29, 2011, 21:17:36 »
Tämä on nyt mainittu tässä topicissa tuhat ja sata kertaa, mutta Houkutus on oikeasti huono kirja. En saanut hahmoihin tutustuttua (samaan tapaan kuin olen vaikka Potterin hahmoihin tutustunut), paitsi vähäsen Edwardiin jos siihenkään, Edward on tutustumiseen liian virheetön. Meyer on keskittynyt liikaa kuvaamaan Edwardin ah-niin-ihanaa patsasmaisuutta ja jättänyt sitten muut hahmot vähemmälle, päähenkilön eli Bellan mukaan lukien. Bellaan ei vain saanut tuntumaa samalla tavalla kuin muitten lukemieni kirjojen päähenkilöihin saa. Hän oli vain joku random tyttö. Myös Bellan nopea rakastuminen Edwardiin kummastutti. Tuntui myös oudolta ettei hahmoilla ollut juuri mitään ongelmia vampyyriytensä/ihmissuteutens kanssa, niin kuin vaikka Lupinilla on. Jäi kesken se kirja. :P

En ymmärrä myöskään näitä ala-asteikäisille tytöille suunnattuja alle satasivuisia muka "romaaneja" joitten kansissa komeilevat nätit blondit ja brunetet pepsodenttihymyineen hevosen talutushihna/mikrofoni kädessä. (esim.High school musical- Hannah Montana- Camp Rock- ja heppakirjat) Päähenkilö on poikkeuksetta Mary Sue, sitten mukaan vielä pukkaavat ärsyttävä itseriittoinen Mary Suen kanssa kilpaileva kliseeblondi ja komea korista pelaava poika. Tadaa- kolmiodraama on valmis! Kuvailu ja kirjoitusasu ei myöskään näissä kirjoissa ole huippuluokkaa, vaan ne tuntuvat siltä kuin ne olisi kirjoitettu vain jotta saataisiin kilisevää kassaan. Hyvät kirjat on kirjoittettu rakkaudella, ei rahanhimon ajamana.

Ja tietysti on nämä Goosebumpsit. Luin yhden, ja vaikka loppu ei ollutkaan kovin ennalta-arvattava, ei se myöskään ollut tarpeeksi karmiva kuin odotin. Hohhoijaa. Eikö kukaan osaa kirjoittaa mitään oikeasti pelottavaa? Päähenkilö oli myös ärsyttävä. Ensin janoaa kostoa tytöille jotka kiusaavat häntä, ja sitten kun näille tytöille käy huonosti hänen ansiostaan, rientää heti perumaan tekosiaan. Ei ole kirjoittajaa ole varmasti koskaan kiusattu, sillä hän ei yhtään vaikuta tietävän miltä kiusatusta tuntuu. Ja ei näissäkään kuvailu mitään huippuluokkaa ollut, ja rahanhimoa on ollut selvästi pelissä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 09, 2012, 20:54:01 kirjoittanut Sateenropina »

Poissa Malicia

  • holy fool
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #94 : Maaliskuu 29, 2011, 21:37:36 »
En voi kyllä sanoa inhoavani varmaan mitään kirjoja. Olin pienenä ehdoton heppakirjatyttö, ja vielä yläasteen alussakin yritin kahlata aina vain ilmestyviä lisäosia läpi, koska pakkomielteeni on saada asioita päätökseen (eikä Merja Jalo selvästikään ymmärtänyt, koska olisi kannattanut lopettaa). Lopetin sitten, kun en yksinkertaisesti enää jaksanut lukea niitä, eikä sarjan loppumisesta luonnollisestikaan ollut toivoakaan.
Olen lukenut myös tuon Replica-sarjan, ja kyllä se silloin ainakin muutaman kirjan osalta vaikutti jopa ihan hyvältä (Amyn äiti ja sitten se kirja, missä oli se nerolapsi), vaikka tietysti useimmat kirjat vain toistivat samaa kuviota, ja lopetus oli ehkä surkein, minkä olisi voinut kukaan keksiä.
Ennuskivien mahti sen sijaan. En ymmärrä miksi siitä nousi niin iso halo, koska tarina oli varsin yllätyksetön eikä mielestäni mitenkään merkityksellinen, edes 14-vuotiaan kirjoittamaksi (vai oliko hän ehkä vanhempi). Mutta sekin kirja oli lähinnä sellainen läpihuutojuttu, ei sinäänsä millään tapaa herätä inhoani. Useimmat kirjathan ovat ihan turhaa hömppää, mutta mitäpä siitä. Tulen ilmoittamaan, kun olen löytänyt kirjan, jota oikeasti inhoan.

PS. Bellaa ei varmastikaan siksi ole luotu minkäänlaiseksi hahmoksi, että jokainen naispuolinen henkilö voi sulauttaa häneen itsensä ja huumautua sarjaan. Ja Edwardiin. Minusta Houkutus olisi yksinään voinut olla hyväkin teos, mutta sarja oli yksinkertaisesti liikaa ja pakollista vääntöä, joka laimensi ensimmäisenkin.
Watch your heart when we're together
Boys like you love me forever

Poissa Guetta

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #95 : Maaliskuu 29, 2011, 22:24:44 »
Ihan pakko sanoa alkuun, kun suht moni tässä ketjussa on morkannut TSH:ta, mainittakoon että tuolla hyllyssä ne on Potterien ohella yksi parhaista kirjasarjoista.

Asiaan, no mm kai tulen tännekin "ylistämään" Twilight - Houkutusta.
Elikkä juu, aloitin tätä kirjaa lukemaan silloin joskus nähtyän ensin elokuvaversion. Joka oli siis kaameaa scheisseä. Noh, kun sitä leffaa joillekkin kritisoin he sanoivat:" Onhan se suht huono, ei tosiaankaan tee kirjalle oikeutta että kannattaa lukea, siihen et pety" - jotain tuohon suuntaan. Noh, lopulta päätin ostaa kirjan (en tajua miksen lainannut, mutta taisin tosiaan luulla että olisi hyvä hankinta kirjahyllyyn). Noh, aloitin lukemaan ja taisin lukea noin 100-200 sivua suunnilleen. Sitten jätin kesken. Ei yhtään kiinnostanut tämä aivan mahtava nuorten vampyyrikirja. Hahmot eivät mitenkään erikoisia olleet eikä niihin päässyt oikein kunnolla syventymäänkään. Se mitä olen kuullut, että seuraavissa kirjoissa vielä jotain angstiakin kokoajan löytyy niin vaikea arvata aionko lukea niitä. Juonikaan ei ollut mitenkään erikoinen mitä koko sarjaan tulee, satavuotias keiju "seurustelee" teinitytön kanssa ja he pelaavat pesäpalloa ja välillä ollaankin menossa sotaan ihmissusien ja keijujen välillä blaa blaa ja blaa.

Olen tainnut tämän elokuvaversiosta tehnyt aika kriittisen arvostelun yhdelle elokuvafoorumille (näin offina kirjoitan joskus arvosteluja elokuvista ja joidenkin pyynnöstäkin). Noh, sinnehän aina välillä jotkut kommentoivat sitten sinne että "No olethan mies, et kai voisikaan ymmärtää tämän ihanan sarjan mahtavuutta" ja muut ylistykset päälle. Sehän kertoo jotain, ettei pysty puolustamaan muulla kuin sillä että olen mies enkä millään ilveellä pystyisi ymmärtää tämän sarjan loistavuutta. Tulipas aikapaljon offina aiheesta kun kirjoistahan tässä puhutaan. Kuitenkin, luultavasti surkein kirja koskaan minkä lukemista olen edes yrittänyt.

Tähän loppuun voin vielä lyödä R.L Stinen kirjat. Olivathan ne joissain määrin suht hyviä ja tyydyttävää luettavaa, muttei silti kovin karmivaa. Harmi ettei lähes kukaan osaa tehdä mitään kunnon pelottavaa (Tosin Stephen Kingin kauhusta pidän erityisesti). Ja tosiaan, kuten mainittu minua ärsytti nuo loput jotka jättivät kirjan kuin kesken. Mitä kirjailijan päässä liikkui kun jättää nyt lähes joka kirjansa cliffhangeriin ja jatkoa ei kuitenkaan tulossa ole niin..? I rest my case.

Poissa Joëlle

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #96 : Maaliskuu 29, 2011, 22:29:02 »
Hmm.. En suoranaisesti voi sanoa että inhoaisin jotain kirjaa, mutta onhan niitä joitakin kirjoja jotka olisi voinut jättää lukematta.

Eli siis ihan ensin Marja-Leena Tiaisen Päin Mäntyä. Koulua varten piti joskus kyseinen kirja lukea, ja se oli kyllä niin tylsä ettei sitä jaksanut lukea kuin kaksi sivua kerrallaan. Kirjassa kuvaillaan vain päähenkilön ongelmia ja tavallista elämää, ja itse en lue tämäntyylistä kirjallisuutta juuri ollenkaan. Lisäksi kirjassa on välissä muiden henkilöiden näkökulmasta kuvattuja sekavia pätkiä, ja nuorten perheissä/heillä itsellään on aina joku ongelma kuten alkoholi, päihteet, väkivalta, kuolema lähipiirissä jne.

Tästä tulee varmasti sanomista, mutta yksi huonoimmista kirjoista joita olen lukenut on Jostein Gaarderin Sofian Maailma. Kirja on minun makuuni ensinnäkin liian sekava, ja juoni liian hankala, vaikka idea onkin melko hyvä. Lisäksi siinä on aivan liian pitiä pätkiä näitä filosofia-aiheisia pätkiä, minun mielestäni ne voisivat olla hieman lyhyempi.

Kyllähän näitä riittäisi vielä, mutta nämä kaksi tulivat ensimmäisenä mieleen. En sen takia laittanut tähän kaiken maailman High School Musicaleja/Goosebumpseja, sillä muistan ajan jolloin luin näitä itse innoissani. En voi sanoa, että inhoaisin jotain kirjaa vain sen takia ettei se enää olekaan mielestäni mikään kirjallisuuden helmi.

Poissa Wanamo

  • Keltasilmä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • the wolf blood
  • Pottermore: OakPurple4599
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #97 : Heinäkuu 19, 2012, 01:21:49 »
Jännää, mutta nauroin ihan uskomattomasti kun luin tätä ketjua. Varsinkin ensimmäisellä sivulla on niin ihanan hysteerisesti annettu esimerkkejä huonon kirjan tekstistä, että voi vadelma :''D Asiaan.

Ennuskivien mahti tai mikä maailmassa olikaan. Muutaman kerran jo täällä mainittukin, mutta voi että kun oli tylsä. Siitä on jo aikaa, enkä muista tapahtumia kovin hyvin, mutta taisi olla jotain sentyyppistä, että kolme tyttöä saa tietää olevansa jotain huikean jänniä sankareita ja että heidän pitää pelastaa maailma jne., apunaan heillä on jännät ihmeelliset ennuskivet. No, nämä kolme toisilleen täysin vierasta tyttöä tuupataan sitten yhteen "Noniin, olkaapas nyt kilttejä tyttöjä ja kipittäkää pelastamaan maailma, niin saatte lämmintä maitoa ja pullaa"- asenteella. Eivätkä tytöt tosiaankaan pidä toisistaan, sattuvat suunnattomasti vihaamaan. Lisäksi kirjassa kerrottiin monesta henkilöstä samaan aikaan, joka toinen luku kertoi näistä kolmesta hepusta, seuraava jostakusta tytöstä joka nääntyi sairaalassa ja näki jänniä unia ja vielä seuraavassa jostain menninkäispoikahepusta joka hiippailee metsässä.
Syvät pahoittelut, nämä mahtavat ja liioitellut arviot on tehty aika lailla olettamuksena ja näin edespäin, ja kaiken lisäksi vielä aamuyöllä. Mutta minulla oli hauskaa.

Narnia- sarja.
Jännää sinänsä, että minä en oikeastaan ollenkaan inhoa Narnioita. Ne ovat omalla tavallaan hyviä kirjoja ja luin niitä vielä viimeksi vuosi sitten, mutta... jossain vaiheessa tajusin, että inhoan tapaa jolla Lewis kirjoitti ne. Runsaasti sulkuihin laitettuja huomautuksia, kuten "Näin Lucy minulle myöhemmin kertoi, mutta olen varma että hän ei kertonut aivan kaikkea..." jne. Jostain kumman syystä se ei vaan enää iske minuun. En myöskään ikinä pitänyt sarjan kahdesta viimeisestä osasta, Narnian viimeinen taistelu oli suorastaan kamala. Kaikki on siinä kamalan huonosti eikä mikään ole niinkuin ennen. Pahuutta täynnä koko paikka :/

Nummelan ponitalli.
Minä luin ala-asteen ensimmäisinä vuosina kaikki siihen asti ilmestyneet osat tästä sarjasta! Suunnilleen kaikissa niissä oli aivan samantyylinen juoni, pari kinkkistä mysteeriä ja pari rakkaus- tai teinihuolta siihen sekaan. Tämä nyt ei varmaan ole ihan aiheellista, koska ne on kuitenkin suunnattu aika lailla nuoremmille lukijoille. Minä vain kasvoin ulos niistä, ei siinä kummempaa...
"Nukkuminen on huomattavasti vähemmän rasittavaa kuin valveilla oleminen."

Poissa Svartis

  • Vuotislainen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #98 : Heinäkuu 30, 2012, 14:51:51 »
Suomalaiset kirjat ovat jotain niin kamalaa joita en voi sietää. En tiedä miksi, mutta suomalaiset nimet, paikat ja kaikki häiritsevät suunnattomasti. Jotenkin ne ei vaan iske. Kyllähän joitakin hyviä suomalaisia kirjailijoita varmasti on, mutta minulle niitä ei ole tarkoitettu olivat ne sitten muiden mielestä Suomen parhaimpia. Jos ensin vilkaisen kirjassa kirjan kantta ja takakantta ja mielenkiintoni nousee, se lopahtaa nopeasti jos kirjailija on suomalainen.
Ja kyllähän minä olen joitakin suomalaisia kokeillut, mutta njääh ne ei vaan jotenkin nappaa, ei sitten ollenkaan :/

Hevoskirjat ovat myös yksi inhokkini aihe. Kuten monet muutkin ovat sanoneet, ne ovat niin täyttä moskaa kuin voi vain olla. Niiden juonikaari on aina sama; tyttö muuttaa kaupungilta maalle ja saa hevosen. Jotain "jännää" tapahtuu ja sit kaikki onkin taas hyvin, happily ever after.


Poissa Lunar

  • In Noctem
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: OwlPurple13890
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #99 : Elokuu 01, 2012, 13:30:29 »
Heti ensimmäisenä tulee mieleen Twilightit. Ne on mainittu jo muutaman kertaa, mutta pakko lisätä vielä omakin perustelu. Niissä ei vain tapahdu mitään. Neljä kirjaa samaa jankutusta siitä, kuinka Bella rakastaa Edwardia ja toisin päin. Varsinkin Uusikuuta lukiessani meinasin tylsistyä kuoliaaksi. En todellakaan tiedä, miten jaksoin luke koko sarjan. Varsinkin Aamunkoin loppu:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Voiko enää tylsempää olla? Muutenkin koko sarja on täynnä vain sitä hempeilyä, melkein missään kohtaa ei ole sellaista, mikä saisi minut kiinnostumaan. Ikinä en aio lukea uudestaan.

Toiseksi kaikki Kalevalat ja sen tyyliset. Jokainen varmaan ymmärtää ilman perustelujakin. Ne vain ovat liian vanhanaikaisia minulle. Tykkään lukea kunnon fantasiaa, en mitään 'Pakenimme kivelle härkiä pakoon' -juttua. En vain kestä lukea sellaista.

Tarina vailla loppua oli myös niin tylsä, että sen lukemiseen meni minulla yli viikko. Sain sen lahjaksi vuoden 2011 jouluna ja aloitin sitä sen jälkeen. En päässyt edes puoliväliin, kun lopetin kesken. Tänä vuonna päätin sitten kokeilla uudestaan ja sain sen lopulta luettua. En kyllä sitäkään aio lukea uudestaan. Siinäkään ei tapahtunut oikein miään ja päähenkilö oli niin typerä, että teki mieli mennä huutamaan sille vähän järkeä päähän.

(Muoks...) Muistinpa vielä yhden, eli Smaragdiatlas. Siinä oli kyllä ihan hyvää tekstiä, ja jotkut kohtauksetkin olivat hyviä. Mutta useimmiten tapahtumat olivat tappavan tylsiä (jos niitä nyt edes tapahtumiksi voi sanoa...), että en jaksanut lukea kuin pari sivua kerrallaan. Kun olin ehkä kahdenkymmenen sivun päässä lopusta, luin ehkä kaksi aukeamaa, nousin seisomaan ja kävelin hetken ja palasin sen jälkeen lukemaan taas kaksi aukeamaa. Minun oli vain pakko pitää taukoja, sillä en pystynyt lukemaan loppua putkeen, muta halusin kuitenkin saada kirjan luetua. 

Kyllä näitä varmasti enemmänkin, mutten nyt saa päähäni. Tuossa oli kuitenkin pari.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2012, 16:12:07 kirjoittanut Lunar »
The end
The songwriter's dead