Kirjoittaja Aihe: Näitä kirjoja inhoan  (Luettu 33661 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Ravenmind

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #50 : Huhtikuu 21, 2008, 19:59:30 »
Mietitäänpä... Itselleni tulee heti mieleen se joku ranskalaisen tytön kirja, en todellakaan muista nimeä, mutta sinä oli muistaakseni kolme tyttöä joilla kaikilla oli sellainen "maaginen" tms. kivi. Ja sitten nämä tytöt tekivät jotain kohtalokasta - pelastivat jonkun maailman tai jotain, en ihan muista.

Ahiahihii, Ennuskivien mahti! Mix kaikki niinq pilkkaa sitä ihan koko ajan, must se oli ihan best!!

...

Not. :P

Se oli tosiaan jotain melko järkyttävää. Julkaisuperusteena tietenkin se, että fantasia oli(/on) kovassa nosteessa ja kirjoittaja yksitoistavuotias. Ei se silti oikeuta ihan noin karmean scheissen julkaisemista, että kirjoittaa hyvin ikäisekseen, ellei osaa kirjoittaa edes vähän omaperäisesti. Surullista, etenkin kun tietää ihmisiä joissa oikeasti olisi ainesta luoda vaikka koko fantasiakirjallisuuden määritelmä uusiksi jos siltä tuntuisi, mutta joiden kirjoja ei ikinä julkaista koska ne eivät välttämättä myisi heti kuin häkä. Ja sitten törmää kirjakaupassa tuollaisiin vaaleanpunakantisiin... öh, juttuihin (en mielellään tahtoisi kutsua sitä kirjaksi), joiden henkilö- ja juonikuvioiden kartoittamiseksi tarvittaisiin kokonaan uusi sana - Dragonlancet on kliseisiä, ei samaa ilmaisua voi käyttää tähän!
Toinen samassa sarjassa painiva kirjakustantajien erinomainen sankariteko on Chitra Banerjee Divakarunin (myös kovin vaaleanpunainen) Hopealaakson salaisuus. Argh. Minä en vain pystynyt lukemaan sitä loppuun, vaikka pääsinkin melko lähelle. Mitenköhän tämän tiivistäisi? Ai: köyhä intialaispoika on tekemässä työtä saadakseen köyhälle perheelleen rahaa. Eräänä päivänä, kas kummaa, hän törmää sattumalta vanhaan, pitkäpartaiseen mieheen. Ei, kaikkien suureksi yllätykseksi tässäkään kirjassa mies ei ole esimerkiksi sairas pedofiili eikä edes tavallinen, tylsä kadunlakaisija. Ehei. Mies on - omg!!!1!! - velho! Ja mitä ihmettä? Hän antaa pojalle Tehtävän! Pojan on kuljetettava teh über1337magickal-mystical-oh-so-powerful kotilonkuori mystiseen, salaiseen paikkaan nimeltä Hopealaakso. Ja jotta tämä kirjailijan kiistaton, ketään plagioimaton nerous saavuttaisi huippunsa, yrittää kotiloa saada myös ilkeä, äärimmäisen synkkä ja paha pahis, joka missään nimessä ei omaa muita luonteenpiirteitä kuin Pahuuden (miksi suotta?). Niin, ja sitten matkalla on tietysti myös suunnilleen pojan ikäinen tyttö, jolla on tulinen sielu ja luja tahdonvoima ja joka ehdottomasti auttaa poikaa kaikessa mitä matka eteen tuo, koska daa, ne on niinku ystäviä (oliko sillä tytöllä muuten vielä joku näätä tai muu eläin mukanaan?).
UNNNNNNNNNNNGH.

Taidan jättää Eragonin ystävällismielisen kritisoinnin väliin tällä kertaa, tai saan syytteet vähintäänkin törkeästä kunnianloukkauksesta. Tai vaihtoehtoisesti kuristan jonkun mainituista "kirjailijoista" hitaasti ja tuskallisesti.

Äh. Anteeksi. Ihan oikeasti. Minä vain tulen aina äärimmäisen pahalle tuulelle kun muistelen näitä lukukokemuksia. Onhan se totta, että ihmiset kokevat eri kirjat eri tavalla, enkä tahdo loukata kenenkään mielipiteitä, vaikka omani toinkin esille ehkä vähän turhan tarkasti. Eh.

*Pitäytyy tällä hetkellä kirjassa Miss Smilla's Feeling for Snow*

Poissa nuppunenäliina

  • Innollinen
  • Vuotislainen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #51 : Huhtikuu 24, 2008, 23:27:17 »
Ihanaa löytää edes joku negatiivisiin asioihin keskittyvä ketju!

Sofian maailma on oma ykkösinhokkini.

Harvoja kirjoja olen jättänyt kesken, enkä siis tätäkään, mutta mieli teki ja monta kertaa. Uskomattominta hölynpölyä, mihin olen törmännyt ja kun tähän vielä lisätään kirjaa ympäröivä uskomaton hypetys, olen ihan pihalla.
Tarina sinänsä on ihan hauska ja viihdyttävä, mutta joka toiseen lukuun on ympätty noin viisi koulukirjan sivua kuivaa tekstiä, joita ei mitenkään voi omaksua yhdellä, kahdella tai kolmellakaan lukukerralla. Kuka voi oikeasti innoissaan lukea vaikeaselkoista koulukirjaa viihteenä?
Mielestäni mielenkiintoinen romaani ja tietokirjat on pidettävä erillään. Inhoan tuputtamista ja salakähmäisyyttä ja tuntui kuin Sofian maailmalla yritettäisiin tuputtaa viisautta nuorten päähän muka salaa ja puettuna kivaan muotoon. Vähän sama kuin laittaisi Salkkarihahmot näyttelemään historiaa televisioon, "kyllä ne nuoret tästä oppii, mut ei tajua sitä, heh huomaamatta".
Tykkään lukea kirjan kerralla loppuun, suhteellisen nopeasti, mutta tämän kanssa se ei onnistu mitenkään. Tuntui kuin olisi Tolstoita kahlannut. Kai pitäisi vain myöntää, että olen vielä 22-vuotiaanakin eli kai sitten lopun elämääni liian tyhmä ymmärtämään näitä "klassikoita" ja muita viisauksia.

Eniten ärsyttää se, että joidenkin mielestä Sofian maailma on ihan oikeasti hyvä kirja ja että sen lukeminen ja ymmärtäminen toisi jonkun kummallisen sädekehän pään päälle; suuri filosofinen sivistys ja laakeriseppeleet laskeutuvat mustiksi värjätyille hippikiharoille ja se lävistetty naama vääntyy tiedostavuuden autuaaseen hymyyn, niin, että kolmas kielikorukin välähtää ymmärryksen auringossa... Ah, tuota nuoruuden ylväyttä ja uhmaa.
Sitten sitä ollaan olevinaan niin viisaita, niin viisaita ja siteerataan niitä juttuja.

Lukekaa kiinnostavien filosofien oikeita teoksia erikseen ja viihdettä erikseen.
Ei peruspuuro muutu mannaksi, vaikka siihen miten heittelisi hillosilmiä päälle.
Miksi? Miksi ei?

Lucienne

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #52 : Kesäkuu 09, 2008, 01:01:57 »
Oi, rakastan kirjoja, mutta rakastan myös haukkua niitä. Olen äärimmäisen nirso kirjojen suhteen ja jätän kaikki vähänkin tylsät opukset kesken muutaman sivun jälkeen. Ei ole kuitenkaan kovin monta kirjaa, jotka muistaisin erityisen kamalina, mutta luettelenpa ne, jotka ovat jääneet mieleen.

Juhani Peltosen Elmo oli jotain niin sanoinkuvaamattoman kauheaa, että tekisi mieli itkeä. Tämä kirja pakotettiin lukemaan kasiluokalla koulussa, enkä todellakaan enää koskisi pitkällä tikullakaan. Yleensä olen hyvin nopea lukija, mutta tähän kirjaan onnistuin tuhraamaan koko sen kaksi kuukautta, mikä lukuaikana oli. Enkä loppujenlopuksi edes lukenut ihan kaikkea, vaan skippasin muutamia lukuja lopusta. En vain tajunnut koko kirjan ideaa. Opus siis kertoo Elmosta, joka on mahtava urheilusankari ja kaikkien ihailema outouden huipentuma. Koko kirjahan nyt on suunnilleen tällaista tekstiä:" Ja kun matkaa maaliin oli vielä 200 kilometriä, Elmo päätti ottaa pienet torkut, sillä häntä väsytti niin kovin. Herättyään Elmo pisti pikavaihteen päälle ja porhalsi voittajana maaliin." Loppukin oli niin järkyttävä, ettei siinä voinut kuin puistella päätään. Pelkkä kirjan ajatteleminen saa agressiot nousemaan pintaan.

Dostonjevskin Karamazovin veljekset ansaitsisi palkinnon maailman sekavimmasta kirjasta. Kun opusta alkaa lukea, saa ensimmäisenä eteensä satasivuisen sukuselvityksen. "Pjotr Ivanovilla oli yksi poika, jota kutsuttiin perhepiirissä Antoniksi, mutta yleensä häntä kutsuttin Anton plääpläääphölönhölön Ivanoviksi. Hänellä taas oli viisi lasta, joista nuorimman vaimon sisar oli nimeltään..." En pysynyt mukana kahta sivua enempää ennen kuin nimet ja sukulaisuussuhteet sekoittuivat päässäni täysin.


Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #53 : Kesäkuu 09, 2008, 15:15:19 »
Eragon Kuinkakohan monta saippuasarjaa tämänkin tekijä on katsonut? Päähenkilö seikkailee kummallisessa fantasiamaailmassa, hankkii itselleen lohikäärmeen, on kaikkein taitavin kaikessa, taistelee varsin Tolkienmaisissa taisteluissa ja saa selville, että, yllätys yllätys, kaikkein suurin pahis onkin hänen isänsä! Ja että hänellä on veli! Kaiken huipuksi kirjailijalla on varsin ärsyttävä tapa kertoa kaikki mittayksiköt epämääräisen tarkasti. Esimerkkejä: rubiini oli pienen kananmunan kokoinen, matkaa jonnekin tärkeään paikkaan oli 8,5 kilometriä. Vaikutteita saa muilta kirjailijoilta ottaa, mutta joku raja sillekin. Tolkien ja saippua eivät kuulu samaan lauseeseen.

Remnants K.A. Applegaten scifisarja, joka alkoi melko hyvin, mutta on sen jälkeen luisunut pelkkää alamäkeä. Varsin epäonniset maailmanlopusta pelastuneet seikkailevat niin avaruudessa kuin ex-kotiplaneetallakin, tappavat toisiaan, kuolevat, mutantoituvat... Lisätään sekaan vielä muutama suhdesoppa, niin sarja on valmis. Raajat irtoilevat melko vauhdikkaaseen tahtiin, ja jos kirjoja lukee useamman peräkkäin, alkaa ällöttää. (Aivan, olen lukenut näitä suurinpiirtein 15. Pakko se on tuntea moitittavansa).
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #54 : Kesäkuu 09, 2008, 19:48:41 »
Nauroin aika paljon tätä topicia lukiessa, kun kirjat oli haukuttu jo niin lyttyyn. Lisäksi minun on pakko lainata kyseisiä kirjoja, varsinkin Sweet Valley Hightin, jotta älyäisin miksi niitä haukutaan. Sofian maailmasta puhumattakaan.
Goosebumbsien loput ovat niin typeriä, samoin The Nightmare roomin.
Sen K.A Applegraten kirjoista en pidä, kun ne ovat niin tylsiä. Samoin scifi ylipäänsä..
Pirates of the Caribbean-elokuvat ovat ihan hyviä, mutta kirjoista en erityisemmin pidä.
Joku Kuoleman kello lyö tai jotain sen suuntaista jäi kesken, koska se oli niin tylsä.
Inhoan Emanueleita. (Samoilta kirjailijoilta kjuin Bertin päiväkirjat tms.) Ällöttäviä kirjoja. Kaikki niitä lukeneet tietävät mistä puhun..
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 28, 2009, 19:44:05 kirjoittanut Chrystal »
"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Pessi

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #55 : Kesäkuu 13, 2008, 12:36:00 »
Kun enkelit katsovat muualle
Taas niitä kirjoja, jotka olisivat saattaneet olla hyviä jonkun toisen kirjoittamina. Juoni on kulutettu loppuun (Yksi tyyppi on aivan mielettömän ihastunut toiseen tyyppiin, mutta ajattelee ettei se tyyppi voi tykätä hänestä. Ja hupsista keikkaa! Se toinen tyyppi onkin aivan uskomattoman rakastunut siihen ekaan tyyppiin, muttei usko tämän voivan tykätä hänestä.) , eikä sitä ole onnistuttu peittelemään edes mielenkiintoisilla päähenkilöillä. Päin vastoin, allekirjoittanut onnistui saamaan suuren inhotusreaktion niihin kahteen Mary Suen kuvatukseen.

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #56 : Kesäkuu 13, 2008, 13:16:25 »
Lainaus
Dostonjevskin Karamazovin veljekset ansaitsisi palkinnon maailman sekavimmasta kirjasta.

Ei se minun mielestäni ole kauhean sekava, mutta voi olla, että koska minä vaan yksinkertaisesti rakastuin siihen, ohitin kaiken sen, mitä en ymmärtänyt. ;) Sen voi olla kyllä sanoa, että venäläiset klassikot sisältävät paljon tekstinpätkiä ja kohtauksia, jotka eivät tunnu palvelevan mitään muuta tarkoitusta kuin sitä, että kirjailija on eksynyt filosofoimaan jotakin asiaa. :D Mutta toisaalta, onko Karamazovissa oikeastaan joku selkeä juonikin? Mua aina huvittaa lukea takakansista kuvausta, jonka mukaan kyseessä olisi rikosromaani. Piemminkin Karamazovin veljekset on psykologinen kuvaus ja sitä lukiessa huomaa, että vaikka ajat muuttuvat, ihmisen mieli ei erityisesti muutu.

Täällä on haukuttu järjestään kaikki klassikot tylsiksi. Monet niistä tosiaankin ovat nykymittapuulla tylsiä, koska nykykirjallisuus suosii kompaktia muotoa, tehokkuutta kerronnassa ja vähemmän rönsyilyjä. Sitä paitsi nykykirjallisuuteen verrattuna klassikot alkavat usein selityksillä taustoista. Siitä huolimatta kaikki klassikot, jotka olen lopulta saanut kahlattua läpi, ovat sisältäneet jotain sellaista, minkä kautta niiden klassikkostatuksen ymmärtää eli kyse ei ole pelkästään hypetyksestä.

Minä kyllä arvostan lukukokemuksessa nimenomaan viihteellisyyttä ja viihteellisyydellä tässä tapauksessa tarkoitan lukijan viihtyvyyttä, sitä että lukija saa irti jotain ja tykkää lukemisestaan. En arvosta yhtäkään kirjaa pelkän statuksen takia, jos lukeminen on ollut kuin tervanjuontia enkä ollenkaan ole sitä mieltä, että lukemisen pitäisi olla vaikeaa, ellei satu juuri pitämään ja viihtymään sellaisessa lukemisessa. Itse nautin helppolukuisuudesta.

Kirjan inhoaminen on vähän liian voimakas sana, mutta viimeisimmäksi minulle tulee mieleen Dean R. Koontzin Näkijä. Se oli jännäri ja periaatteessa ihan viihdyttävä ja iljettävä (hyvä elementti lajityypin kirjallisuudessa eli trillereissä ja kauhujutuissa), mutta koko ajan olisi kaivannut jotain lisää syvyyttä kerrontaan ja hahmoihin ja loppu oli ennalta arvattava. Kaikissa kirjoissa se ei haittaa, mutta tuossa se haittasi.
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Minedin

  • Otusmainen otus
  • Vuotislainen
  • Ufo
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #57 : Kesäkuu 20, 2008, 16:59:37 »
Kun näin tämän ketjun, ajattelin tietenkin, että tulen tänne jotain sönköttämään Taru sormusten herrasta:n huonoudesta. Luulin olevani täällä maailmankolkassa ainoa, joka vihaa sitä. Ja taisin pikkuisen erehtyä, koska puolet porukasta täällä on nimennyt sen inhokkikirjakseen. Minusta itse asiassa se idea on siinä hyvä, mutta se on kirjoitettu huonosti. Liian yksityiskohtainen, tylsä, jotain. Pidän niistä leffoista todella paljon, melkein ainoita kirjoja, joista tehty leffa on parempi kuin kirja. Ja itse asiassa on pakko tunnustaa, etten ole lukenut vasta kuin 500 sivua kirjasta, eli en periaatteessa voisi arvostella sitä, mutta olen mielestäni saanut jo ihan tarpeeksi kattavan kuvan opuksesta. (Ja kyllä, aion lukea sen loppuun vaikka se nyt tuskaa tekisikin, haluan vain olla lukenut sen.)
 TSH:n kanssa samassa pyörii Tolkienin Hobitti, jota en ole edes lukenut (kuin vain jotain sata sivua), mutta serkkuni kuvasi kirjaa näin: 50 ekaa sivua kerrotaan mitä ne kääpiöt vai mitä olikaan söi. Juuri sellaista Tolkien-kuvailua, josta en pidä.
 Narnia on vähän samantapainen kuin Taru sormusten herrasta: ärsyttävästi kirjoitettu, mutta ihana tarina. Narnian kirjoittaja kirjoitti (muistaakseni) jotain tähän tyyliin: Ja mehän tiedämme, että noin ei voi tapahtua.. Tai jotain siihen tyyliin, eli välillä yksikön ja monikon ensimmäisessä persoonassa ja muulloin yksikön kolmannessa. Jotenkin sillä lailla, enkä pitänyt siitä yhtään. Mutta juoni oli ihana, ja leffaan ihastuin. Loistavasti toteutettu.
 Ja sen verran ennuskivien mahdista, että siitä en ollenkaan pitänyt. Minäkin mietin, että onkohan se julkaistu vain sen takia, että kirjailija oli joku 12-vuotias sen kirjoittaessaan, ja hänellä on ollut jotain tuttuja, joiden avulla hän on saanut sen julkaistua. Itse tartuin siihen kun kaksi luokkalaistani pitivät siitä kirjaesittelyn ja kehuivat sitä. Lukiessani tulin siihen tulokseen, että he eivät vain kehdanneet haukkua sitä opettajan kuullen.
 Vielä Maameren velhosta: Minusta tuntuu, että se kirja on justiin sellainen, että on yritetty keksiä joku oma fantasiamaailma vaivoin ja tehty sinne sankari josta tulee velho ja blaa blaa. Tämä piti lukea koulussa ja siitä piti tehdä kirja-arvostelu. Puolet luokasta ei edes lukenut sitä vaan luki lyhennelmän netistä, koska oli niin kuivaa luettavaa.
C:

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #58 : Kesäkuu 21, 2008, 03:40:11 »
Kaikkein karmein ja tylsin ja ennalta-ar vattavin kirja ikinä on septimus heap kirjat.. niitä olen yrittänyt lukea, mutta plaah... :D
mjaa, eli aivan liian ennalta-arvattavia.. tiesin heti kuka on kukin ja miten homma toimii.. alkoi ärsyttää se -.-' onkohan vielä joku, mitä en ole jaksanut lukea loppuun? hmm.. Kun ensimmäisen kerran yritin lukea Abarattia, Kultaista kompassia ja Narrin matkaa en pystynyt lukemaan niitä edes puoleen väliin, en itse asiassa edes ensimmäistä lukua saanut loppuun :'DD

muutaman vuoden kuluttua sain luettua ne, hyvä ovat kaikki.. Olin vain liian nuori :DD

he! yksi kirja jota en ole saanut luettua.. joku zamonia sarjaan lukeutuva hukkateillä homma, en millään muista sen nimeä o.O

siinäs ne, pitäisi varmaan nukkumaan mennä... offff :D
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa motiivi

  • Hippi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #59 : Heinäkuu 03, 2008, 17:26:54 »
Täällä on kyllä mainittu vaikka mitä Merja Jalon heppakirjoja (joita muuten inhoan yli kaiken ja suosittelen mieluummin Marvi Jaloa nuoremmille lukijoille), Neiti Etsiviä, R.L. Stinea, Replicaa, Mystery Clubia ja vaikka mitä lapsuudensuosikkejani, mutta ymmärrän sen kyllä sataprosenttisesti. Koen, että ne on tarkoitettu lähinnä lasten viihteeksi. Sitä en kyllä silti käsitä, miten niin itseään toistavia kirjoja ylipäätään voi jaksaa kirjoittaa. Tarkoituksella?

Lainaus
Aloitetaan Ajan pyörästä. Se on suuri esimerkki minun mielestä tusinafantasiasta. Mikään ei kuulosta pahemmalta kuin fantasiakirjasarja, jossa on yli 20 osaa ja se alkaa kylästä, jossa on nuorukainen ja sitten hän päätyy suuriin seikkailuihin ja hänestä tulee sankari..."
Allekirjoitan. :E Melkoista skebeliä. Itse kyllä pääsin vähän pidemmälle, toisen kirjan puoliväliin, enkä voi mitenkään väittää vakuuttuneeni.
Toinen fantasiakirjailija, johon suhtaudun aika lailla kynsin hampain, on David Eddings. Althaluksessa oli muutamia hyviä ideoita (jumalat, kirjat...) ja ihan mukava henkilökaarti (joka ei kyllä ulottunut pintaa syvemmälle, mutaa olis vaan paljastunut jos olisi pintaa raaputtaa jaksanut. Myöskin kaikki satunnaiset sivuhahmot olivat luonteenpiirteiltään täysin identtisiä.), mutta se oli uskomattoman pitkitetty. Jos jotain inhoan, niin pitkitettyjä kirjoja! En kyllä Eddingsiin enää uskoakseni aio tarttua, kun olen kuullut vähän tuosta, että hän toistaisi itseään hiukan, ellei enemmänkin...

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomion sellaiseen kirjaan kuin Kira Poutasen Katso minua!. Kliseinen, tekotaiteellinen, rönsyilevä kirjoitustyyli, kerrassaan olematon juoni, hektisen, raastavan tunnelman tavoittelu... ei, ei, EI. Kerrassaan epäonnistunut ja teennäinen kirja. Pari kertaa lensikin kirja kaaressa nurkkaan, kirjoitustyyli ei ole koskaan aiemmin tehnyt minua niin vihaiseksi. D:

Niin ja tosiaan, Anna-kirjat! Tyttömäinen hömpötys ja lässytys aiheuttivat lähinnä orastavia oksennusreaktioita, vaikka minun olisi varmaankin pitänyt niiden seurauksena a) lumoutua ja alkaa miettimään oman sieluni väriä tai b) lähteä poimimaan kukkia kedolta.

Kaikkien vihaamassa R.L. Stinessa on se näppärä puoli, että yhden kirjan lukemiseen menee sellaiset kolme neljännestuntia. Jos haluaa jotain mukaansatempaavaa, humoristista (itseään toistavuuden bongailu on paras huumoria) luettavaa 45 minuutin bussimatkalle, niin lainatkaa vaikka Kamala kamera.
So one by one by one, they devour, consume, and disperse
And rapidly, rapidly… they fall
Drown in pleasure and die in a dream

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #60 : Heinäkuu 03, 2008, 18:53:13 »
Olen aika nirso kirjojen suhteen, minulle käy kauhean usein niin, että jätän kirjan kesken, vaikkei se olisikaan mitään sontaa. Näin on käynyt esim. joidenkin Agatha Christien kirjojen kanssa: ne on oikeastaan aika hyviä, mutta minun makuuni vain jotenkin niiiin kuivia. Syyllinen ei koskaan ole se, jota kaikki olettavat, ja alussa menee hirveän kauan, ennen kun pää-tyyppi (Marple-täti tai Poirotti-setä) ilmestyy... Booringg!!
 Oikeasti huonoja kirjoja olen loppujen lopuksi lukenut aika vähän, mutta esimerkiksi Bertin päiväkirja ja Kapteeni sinikarhun ##ja puoli elämää (en siis muista kuinka monta niitä elämiä oli) kuuluvat ehdottomasti siihen kastiin. 
 Bertin päiväkirja siksi, että... Äh, en tiedä. Se (tai ne) nyt vaan on niin huono. Pervoa pikkupoikien lukemista sanon minä. "Jouduin" lukemaan yhden sellaisen, kun äikänope pisti jälki-istuntoon (Olin lukenut tunnilla Potteria useista varoituksista huolimatta) ja rangaistukseksi minut tungettiin pieneen kirjahyllyillä vuorattuun huoneeseen puoleksitoista tunniksi ('Ota sieltä joku kirja ja lue. Ja anna se sun oma kirja vaikka mulle siks' aikaa...') Raakaa...
 Sitä kapteeni sinikarhua en edes lukenut. Luin ekan sivun: huono. Selailin vähän ja luin sieltä täältä: huono. Viskasin pahvilaatikkoon, johon tulee kaikkea sellaista millä en tee mitään.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Kutale

  • live like horses
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • last.fm
  • Pottermore: WolfEcho8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #61 : Heinäkuu 11, 2008, 19:39:46 »
En ole törmännyt huonoihin kirjoihin kovin usein, enkä oikeastaan ollenkaan ennen tätä kouluvuotta. Ensimmäinen kirja, joka pakotettiin lukemaan, oli Me kolme ja jengi. Teksti oli niin tylsää, että olisin varmasti jättänyt kirjan kesken jos olisin voinut. Jostain syystä (?) minua ei vaan kiinnostanut 'snobbarien ja rasvisten' väliset jengitappelut. Muutenkin kirja oli jotenkin sekava ja vaikeaselkoinen.
Toinen, josta en pitänyt, oli Ilkka Remeksen Piraatit. Sen lukeminen oli pakkopullaa, etenkin kun en ole koskaan pitänyt dekkareista/rikosjutuista. Kirja eteni välillä tosi hitaasti, ja sitten yhtäkkiä pompattiin toiseen kertojaan, eikä sitä aina ehtinyt edes tajuta. Henkilöitä oli todella paljon, ja useimmilla oli pitkät ja vaikeasti muistettavat nimet, joka teki lukemisesta vielä hankalampaa. Pahinta oli kuitenkin, kun kirjassa käytettiin välillä laivasanastoa, jolloin ei ymmärtänyt mistä kirjassa puhuttiin. Kirjaan ei jäänyt missään vaiheessa koukkuun, eikä sitä olisi edes jaksanut alkaa lukemaan.
Tämän takia olen päättänyt jatkossa pysyä kaukana S.E. Hintonin ja Ilkka Remeksen kirjoista, vaikka enhän minä tiedä millaisia heidän muut kirjansa ovat. Ei vaan voi yhtään kiinnostaa, jos muut kirjat ovatkin samantapaisia kuin nuo.

Bertin päiväkirjat ovat myös yksi pohjanoteeraus. Pervoa pikkupoikien lukemista tosiaan, niinkuin Kerberos sanoi. Niissä ei ole mitään varsinaista juonta, puidaan vaan niitä Bertin 'vakavia' ongelmia.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 11, 2008, 19:43:10 kirjoittanut Kutale »
imagine none of this is real

Poissa Da Kin

  • Overdrive
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Guns N' Fuckin' Roses!
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #62 : Heinäkuu 20, 2008, 13:04:56 »
Ursula K Le Guinin maameri trilogia on varsin loistavaa luettavaa ja nämä kirjathan on tehty 70 luvulla.

Mutta sitten kyseinen kirjailija päätti jatkaa tarinaansa varmaankin raapulan takia tai jtn, ja näin syntyi 90 luvun alssa yksi raivostuttavimmista kirjoista jota tiedän 4 osa sarjalle nimeltään Tehanu, joka sitten oli aivan surkea, mutta luin kuitenkin
loppuun.
Ja sitten 10 vuotta myöhemmin hän julkaisee novelli kokoelma joka niinikään sijoittuu samaan maailmaan mutta on taas vaihteeksi aivan surkea pitkäveteisyydessään ja siirappisuudessaan.
 Samana vuonna ilmestyy vielä kuudes kirja nimeltään Toinen tuuli.

Tämän kohdalla olin jo menettänyt toivoni saada 3 ensimmäisen kirjan tasoista luettavaa ja jätin sen kesken. On kai olemassa myös kirja nro 7 mutta en ole vaivautunut ostamaan sitä aiempien pettymysten tähden

Siis alkuperäinen Trilogia oli aivan matava kaikessa omaperäisyydessään ja kokeellisuudessaan,
Mutta sitten nuo 4 sen jälkeitä kirjaa hyödyntävät vain vanhaa menestys konseptia mielestäni varsin heikosti. 4 viimeisintä kirjaa kertovat lähinnä
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Siis tappavan tylsää luettavaa ainakin omasta mielestäni.
Ei lopu täältä polle ei amfetamiini, täältä kukkaloistosta amsterdamin, ojat pullollaan pitkätukkiaan antaa kaikkien kukkien kukkia vaan..

Poissa Snowrose

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #63 : Heinäkuu 23, 2008, 23:02:05 »
En nyt varsinaisesti inhoa mitään kirjaa(liian vahva ilmaus) eikä minulta koskaan ole jäänyt yksikään kirja kesken, mutta jotkut kirjat vaan ovat ihan kuolettavan ja/tai outoja. Ykkösinhokkini on kuitenkin Dan Brownin kirjat Da Vinci -koodi, Enkelit ja demonit ja Meteoriitti. Kaikki kolme kirjoitettu tasan samalla juonikuviolla, vain henkilöiden nimet ja tapahtumapaikka vaihdettu. Päähenkilö on joku Supermies, joka ei nuku koskaan, ratkaisee kaikki arvoitukset yms. Lopun "yllättävät" käänteet eivät myöskään ole niin kovin yllättäviä. Aihe tosin oli kiinnostava, siksihän kirjat alunperin luinkin. Ja joku toinen kirjailija olisi varmaan saanut paljonkin irti. Nyt vaikutti siltä, että Brown on jo etukäteen ajatellut mahdollista elokuvan käsikirjoitusta ja kirjoittanut kirjasta ikäänkuin action-elokuvan.

Narnian tarinat on toinen kirjasarja, joka on mielestäni uskomattoman typerä. Sain mokoman kirjan laihjaksi, kun sukulaiset tietävät että tykkään fantasiasta. Olin myös lukenut paljon ylistäviä arvosteluja, joten pettymys oli suuri kun kahlasin kirjasarjan läpi. Koko kirja on jotenkin kirjoitettu ihan pienille lapsille ja on ärsyttävä moralisoija. Jatkuvasti saarnataan hyvästä ja pahasta ja blaablaablaa. Tylsempää kirjaa saa hakea. Kaikki hahmot ovat myös paperin ohuita, paitsi ehkä se ihmiset ja vuohen risteymä. Tiesin kyllä valmiiksi, että Narnia n tarkoituksella kirjoitettu "lasten raamatuksi", mutta silti se oli ärsyttävää. Lewis taitaa pitää lapsia idiootteina. Koska jokainen, joka on joskus kuullut muutamankin raamatun sadun tajuaa heti mistä on kyse.

Nummelan ponitallista sen verran, että en ihan tajua kaikkia näitä haukkuja. Koska tottakai ne alkavat tuntua huonoilta kun niiden ohitse kasvaa. Mutta kyllä minäkin muistan, kun olin vielä ala-asteella ja kaikki luimme niitä ihan innoissaan. Eihän nyt voi olettaa, että pienet lapset jaksavat lukea kovin monimutkaista juonta tai monikerroksista tarinaa oikuttelevilla hahmoilla. Nummelat ovat juuri sopivaa juettavaa pienille heppatytöille, jotka eivät vielä käy ratsastamassa. Mutta heti kun alkaa edes käydä tallilla, alkavat kirjat menettää hohtoaan.
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #64 : Elokuu 12, 2008, 20:57:58 »
Universumin Tomu-trilogia Kuolin tylsyyteen jo ensimmäisellä sivulla, tätä ikävystyttävämpää kirjaa ei voi ollakaan! Sietämätöntä jauhamista, surkea juoni, teksti kuin raamatussa. Arh, inhoan koko sarjaa, vaikka ensimmäisen kirjan vasta luin. Aioin ostaa enemmän näitä kirjoja kerralla kirjakaupasta, mutta onneksi päädyin vain yhteen. Uh, ja se kohtaus kun se karhu syö sen toisen karhun sisälmykset. Oksetti, ja kuvotti, kuka tällaista voi laittaa kirjaan, jota todennäköisesti lapsetkin lukevat? Silti, inhoan koko kirjasarjaa, inhoan inhoan.

Viisikot tappavat minut myös tylsyyteen. Joitain lapsia joissain tylsissä seikkailuissa, aina mukana joitain epämääräisiä eväitä, jotka kuvaillaan liian tarkasti, johtaen käymiseen jääkaapilla. En ole varmaan koskaan löytänyt näin vanhoja kirjoja, mutta silti näin ikävystyttäviä, sillä yleensä vanhemmat kirjat ovat aina mielenkiintoisempia. Tällä kertaa olettamukseni oli väärä.

Seikkailu-sarja tappaa minut samalla lailla kuin viisikotkin. Tällä kertaa sentään jaksoin kahlata yhden kokonaisen kirjan läpi, ennen kuin minulle riitti. En osaa sanoa mikä ärsytti eniten; Mary-Suet, vaiko naiivi näkemys maailmasta. Äh, ei näin.

Goosebumpsit & Nightmare roomit ovat mahdoton pohjanoteeraus. En tajua miten nämä kirjat ovat päässeet lainkaan hyllyille, surkea kuvaus, henkilöt Mary-Sueita, juoni ennalta arvattava, eikä oikeaa kauhua. Siis jossain välissä kirjaa oikein tunnen sellaisen ihanan kauhunväristyksen, mutta sitten se laimenee, tämäkin vain joissain tapauksissa. Mutta siis, kauhu täytyy tuntea ennen kuin sitä voi kirjoittaa, tai kuvata.


Toinen kirja mitä inhoan on Nancy(kirjoittanut Deporah joku) kertoo Sex Pistolsin laulajaan(Sid Vicious) rakastuneesta Nancysta, joka on aivan kamala! Kirja kerrotaan äidin(Deporahin) näkökulmasta ja siinä kerrotaan Nancyn elämä aina kuolemiseen saakka(kuoli 20 vuotiaana)
En edes viitsinyt lukee sitä kirjaa loppuun. Kirja perustuu tositapahtumiin.
Deborah Spungenin kirjoittama Nancy-kirja on aivan ylettömän hyvä! Ehdottomasti mielenkiintoisin kirja jonka olen ikinä lukenut, ja samalla niin ihanan traaginen. En muuten yhtään tajua miksi vähän niin kuin omaelämänkertoja, tositapahtumiin perustuvia, ja näitä muita haukutaan sen ns. juonen vuoksi. Nojoo, yleensä se 'juoni' on se tositapahtuma, ehheh. Mutta joskus voi olla vaan parempi jättää sellainen kirja tekemättä, mutta siltiii... Kuka sydämetön voi sanoa sitä kirjaa huonoksi? ;__;

Toivottavasti kukaan ei nirhaa minua tämän takia, mutta minä inhoan Pottereita, tai en nyt suoranaisesti inhoa, mutta... Njäh. Rowling loi hienon maailman mielenkiintoisilla hahmoilla, mutta kirjojen juonet eivät loppuen lopuksi iske. Sen lisäksi päähenkilöt (Harry ja Ron, Hermionesta pidän) ovat varmasti kaikkein vähiten kiinnostavia kiinnostavia henkilöitä koko kirjasarjassa. Varsinkin DH oli mielestäni paikoitellen todella tylsä, pelkkää pakenemista ja pohtimista siitä mitä tehdään ja loppu *puistatus*. Maailman ja hamojen takia rakastan kuitenkin lukea fanfictionia Potterista.
Hämmästelen syvästi sitä, mitä hittoa sinä täällä vuotiksessa teet. Painu muualle lukemaan niitä ah-niin-ihania ficcejäsi. Jos olisit erehtynyt olemaan minua vastapäätä juuri nyt, niin olisit saanut sellaisen tällin, että taidat alkaakin pitää Pottereista. *On valmiina hakkaamaan pahaa Morphiaa Potterkirjoillaan*

En ole oikeasti näin hirveä ihminen. ^^
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 10, 2008, 15:36:12 kirjoittanut Nadia »
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #65 : Elokuu 15, 2008, 18:35:04 »
Muistaakseni kirjoitin tänne joskus yhden sepustuksen ja sitten yhtäkkiä nettiyhteyteni katkesi kuin seinään, joten nyt on aika ottaa vahinko takaisin. Tässä on niitä kirjoja, joita en missään nimessä suosittele luettavaksi, ellette sitten tavoittele tylsistymiskuolemaa:

Kalevala. En tiedä teistä muista, mutta omaksi häpeäkseni on myönnettävä, että en ymmärrä tekstiä edes melkein. Yläasteen puolella käsittelimme sitä vaikka kuinka monta tuntia ja kiinnostusasteeni oli ja on edelleen pyöreä nolla. Kirja on makuuni aivan liian kuvainnollinen, kiertelevä ja kaarteleva. On täysin sama olenko lukenut sitä vai en, sillä mitään tapahtumia en tajua. Tai sitten joudun keksimään jonkin tapahuman kerronnan perusteella. Suoraan sanottuna tylsin kirja, jonka kannen olen ikinä avannut. Liikaa yliluonnollisia tapahtumia epäselvästi kuvattuna. Tai sitten ymmärryksessäni on vakavia puutteita. Ja missään nimessä en suosittelisi luettavaksi luokassa ääneen ja muutama kappale kerrallaan. Meillä tehtiin juuri niin. Voitte kuvitella, kun miltei ketään ei kiinnostanut. Emme siis pahemmin edistyneet, kun väki oli hukassa oikeista kohdista ja kukaan ei kuunnellut opettajan selityksiä. Meillä oli Kalevalasta jopa koe. Täytyy sanoa, että elämäni kamalin koealue.

Kompastuskiveni on Taru sormusten herrasta. Olen aloittanut kirjan lukuisia kertoja, mutta aina lopettanut siinä kymmenen sivun jälkeen. Erittäin pitkäveteistä kuvailua ja en ole jaksanut olla niin sitkeä, että olisin sen saanut luovittua läpi. Enempää en oikeastaan osaa edes kyseiseen kirjaan sanoa, sillä minä en viitsinyt katsoa edes elokuvaa loppuun asti. Myönnän, minulla on isoja aukkoja sivistyksessä.

En myöskään missään nimessä sorru suosittelemaan Tarzan-kirjoja, jollaisesta olen joskus ala-asteen kuudennella tehnyt esitelmän. Jokaisella luokkalaisella oli oma Tarzaninsa ja ne sitten vuoron perään esiteltiin luokalle ja opettaja arvosteli. En nyt muista edes kirjailijaa tai kirjan nimeä, mutta siinä seikkailtiin jossain maapallon sisäisessä maailmassa. Olisikohan ollut nimeltään Pellucidar tai jotain sinne päin. Kirja sisälsi vain viidakkoa ja villieläimiä. Luin ensimmäiset ja viimeiset sivut + takakannen ja siinä oli tarpeeksi. Erittäin TYLSÄÄ.

Nämä olivat sitten vain minun mielipiteitäni...
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 28, 2009, 22:31:41 kirjoittanut Mysteeri »
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #66 : Elokuu 18, 2008, 22:00:47 »
Anna-Leena Härkösen Häräntappoase

En tajua miten tämä kirja on saanut niin hyvät arvostelut ja miten jotkut pitävät tätä hauskana. Koulussa oli tämä vaihtoehtona muutaman muun kirjan kanssa, valitsin koska oli kehuttu niin hyväksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kirja oli TYLSÄ, se oli kirjoitettu kokonaan ärsyttävällä puhekielellä ja kuvailua oli aivan liikaa ollakseen nuortenkirja joka kertoo nykymaailmasta. Ehkä kirja sai siksi hyvät arvostelut, koska kirjailija oli jotain 17-vuotias kun kirja julkaistiin, ja hän kertoi pojan näkökulmasta ja uskalsi kirjoittaa erittäin rohkeasti monenlaisia seksikohtauksia.

Viivi Hyväsen Etsijä

Tämäkin piti koulussa lukea. Vähän päälle sata sivua, isoa fonttia, kuvia. Ja niin perus juoni: haltia, joka ei tiennyt erityisetsä syntyperästään. Hänen pitää lähteä matkaan pelastamaan maailma. Kirjailija oli 13v kun kirjoitti tämän. Sen kyllä huomasi. Ei ollut ajattelu niin paljon vielä kehittynyt
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 04, 2009, 17:25:46 kirjoittanut Reta »
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Morphia

  • Ankeuttaja
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #67 : Elokuu 19, 2008, 19:17:56 »
Toivottavasti kukaan ei nirhaa minua tämän takia, mutta minä inhoan Pottereita, tai en nyt suoranaisesti inhoa, mutta... Njäh. Rowling loi hienon maailman mielenkiintoisilla hahmoilla, mutta kirjojen juonet eivät loppuen lopuksi iske. Sen lisäksi päähenkilöt (Harry ja Ron, Hermionesta pidän) ovat varmasti kaikkein vähiten kiinnostavia kiinnostavia henkilöitä koko kirjasarjassa. Varsinkin DH oli mielestäni paikoitellen todella tylsä, pelkkää pakenemista ja pohtimista siitä mitä tehdään ja loppu *puistatus*. Maailman ja hamojen takia rakastan kuitenkin lukea fanfictionia Potterista.
Toinen ja vielä inhottavampi kirja oli Näkemisen Lahja (Ursula K. Le Guin) Onnistuin hädin tuskin lukemaan tämän kirjan läpi. En oikeastaan ole vieläkään tajunnut oliko koko kirjassa joku ideakin. Tai siis kaikki tuntui vain olevan (tylsää) esinäytöstä varsinaisille tapahtumille joita ei koskaan tullutkaan.

YO. Mainitut eivät kuitenkaan ole niitä suurimpia inhokkejani. Valitettavasti näiden kauheimpien teosten nimet ovat kuitenkin unohtuneet....

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #68 : Elokuu 20, 2008, 12:46:53 »
Mä en kamalasti inhoa juuri mitään kirjaa. Tietysti on mullekin huonoja lukukokemuksia sattunut, mutta mä jätän sellaiset tyynesti kesken, eikä jää traumoja (noh, tää ei päde joihinkin koulussa luetettuihin [Seitsemän veljestä *köh*]). Enemmän mua jää risomaan sellaiset kirjat, joista mä odotin paljon, mutta jotka eivät sittenkään iskeneet. Vaikkeivat välttis nyt mitään maailman huonoimpia ole.

Näistä nyt ekana tulee mieleen Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Kirja vaikutti kaikin puolin lupaavalta, jännän oloinen uusi fantasiamaailma, jossa keskitytään herrasmieskonnien seikkailuihin. Mutta se ei vaan napannut, enkä mä edes tiedä, mikä siinä niin mätti. Se vain oli jotenkin niin... ärsyttävä. Jotenkin liian hiotun ja sukkelan oloinen, jotenkin liikaa yritystä. Fraasi "kompastua omaan näppäryyteensä" sopii tähän kirjaan oikeastaan aika hyvin. Hahmot jäivät etäisiksi, enkä mä jaksanut välittää, miten niille kävi (sitäpaitsi Locke Lamoralle kävi varmaan aina hyvin loppujen lopuksi, en tiedä, kun en viitsinyt lukea loppuun asti, mutta sellaiselta meno vähän vaikutti). Tää kirja olisi ehdottomasti kaivannut lisää rosoisuutta, jäi jotenkin muovinen maku suuhun. Täytyisi ehkä joskus kokeilla uudestaan, sillä kyllä tässä monia hyvän kirjan elementtejä oli, ja ehkä mä onnistuisin olemaan ärsyyntymättä seuraavalla kerralla.

Tuosta HP-fanfictionista vielä sen verran, että mä oon Morphian kanssa samaa mieltä siinä, että Rowlingin vahvuutena oli nimenomaan hienon maailman ja mielenkiintoisten (sivu)hahmojen luominen. En mä suhtaudu kuitenkaan ihan yhtä negatiivisesti kirjojen juoniin, sillä niissä on mun mielestä edelleen monia jännittäviä koukkuja. Mutta fikkien parista mä oon kyllä löytänyt parhaat hahmotulkinnat. Rowlingin hyvikset on loppupeleissä kuitenkin liian usein liian hyviä ja pahikset liian pahoja, ja monet on myös käsitelty aika pinnallisesti. Fikkejä on tietysti monentasoisia, eikä niitä todellisia helmiä ole kuin murto-osa, mutta kyllä niiden etsiminen ja löytäminen kannatti. Ja kannattaa edelleen :)
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Miasma

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • My Little Evil Pony
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #69 : Elokuu 22, 2008, 23:08:33 »
Anna-Leena Härkösen Häräntappoase

En tajua miten tämä kirja on saanut niin hyvät arvostelut ja miten jotkut pitävät tätä hauskana. Koulussa oli tämä vaihtoehtona muutaman muun kirjan kanssa, valitsin koska oli kehuttu niin hyväksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kirja oli TYLSÄ, se oli kirjoitettu kokonaan ärsyttävällä puhekielellä ja kuvailua oli aivan liikaa ollakseen nuortenkirja joka kertoo nykymaailmasta. Ehkä kirja sai siksi hyvät arvostelut, koska kirjailija oli jotain 17-vuotias kun kirja julkaistiin, ja hän kertoi pojan näkökulmasta ja uskalsi kirjoittaa erittäin rohkeasti monia eroottisia kohtauksia. Ne kohtaukset olivat minusta kyllä liian yksityiskohtaisia...
Itse sain tuota kirjaa lukiessa useammatkin hyvät naurut, mutta ei se todellakaan ollut sitä mitä odotin. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että se oli melkoinen pettymys loppujen lopuksi. Enimmäkseen se oli vain outo ja tylsä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ossi ja lumikuningatar oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus Salatut Elämät-sarjan kirjoista. Vaikka tuo kirjasarja ei yleensäkkään ole mitään huippuluettavaa, ovat ne silti olleet ihan kivaa ajanvietettä. Tässä ärsytti miten yksinkertaisen typerältä kaikki kuulosti ja ensimmäistä kertaa oikeaa kirjaa lukiessa minulle tuli sellainen tunne että jopa minä voisin kirjoittaa paremmin.
Who has time for tears?

Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #70 : Lokakuu 30, 2008, 16:24:05 »
Luin joskus n. 5 vuotta sitten kirjan, jonka nimi taisi olla Täydenkuun juhla.
Kirja oli ikivanha enkä edes muista sen kirjoittajaa, mutta muistan vain vihanneeni sitä yli kaiken.

Luin kirjan puoleenväliin ja odotin koko ajan, että jotain tapahtuisi, mutta kun kirjan puolenvälin jälkeen tuli se päätapahtuma, joska oli koko kirjan hehkutettu ja sekin oli maailman tylsin, lopetin siihen paikkaan. Koko kirjassa ei tapahtunut koskaan yhtikäs mitään ja voin olla varma, etten menettänyt mitään vaika jätinkin sen kesken. Selaisin sitä sitten myöhemmin ja huomasin saman tylsän ja lattean vaikutelman jatkuvan aina viimeiselle sivulle asti. Kirja oli itsessään jo kirjoitettu todella masetavaksi ja super tylsäksi.

Olin saanut kirjan isovanhemmiltani (se oli heidän vahansa ja minusta painettu joskus 1950-luvulla) ja palautin sen vain sitten oitis takaisin;)

En suosittele. En todellakaan.

Tiina-kirjat.
Luin kerran yhdestä takakennen ja 2 ekaa lausetta ja päätin ettei ole minun kirjani;)

Sitten on Narnia.
Tästä kirjasta monella on jonkinlaisia käsityksiä, mutta minusta; Se vain oli uskomattoman tylsä. Lapset olivat epäaitoja ja ylistivät koko ajan Aslania ja kaikkien tarinoiden loput olivat ennalta arvattavissa paitsi viimeisen kirjan loppu, jossa putosin totaalisesti kärryiltä kaiken sen sekasotkun keskellä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


-Feen
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 30, 2008, 16:28:21 kirjoittanut Lohikäärmelady »
-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Poissa Kartanon kummitus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #71 : Huhtikuu 27, 2009, 21:27:29 »
Maan lapset-sarja
Omistin joskus lähes koko sarjan; kolme kirjaa sain äidiltä (hänen vanhojaan), yhden tädiltä ja vielä yhden lahjaksi. En tiedä oliko siinä jo koko sarja, mutta muistelisin, että jotain puuttui. No mutta kumminkin. Ekan kirjan luin ehkä kokonaan joskus. Pakko sanoa että ihan hirveän tylsää ja pitkäveteistä luettavaa. Ei jaksanut enään jatkaa.

Inhoan etenkin pitkiä ja suht ohuita kirjasarjoja, jotka on tarkoitettu nuorille. Esim. Animorphs tjsp. Kansia olen aina vihannut sisällöstä puhumattakaan. Joskus 12-vuotiaana sarja kiinnosti minua kovasti, mutta luettuani jonkun verran yhtä kirjaa ei enään kiinnostanutkaan.
Replicatkin kuuluvat inhokkeihini, vaikka joskus 12-14 vuotiaana luinkin niitä varmaan 20 osaan asti. Sitten ei enään jaksanut niitä ja nykyisin en todellakaan lukisi niitä. Sweet walley high-sarjaa olen vihannut siitä asti kun luin ala-asteella kirjaesitelmää varten yhden niistä.

Stephenie Meyerin kirjoista en osaa sanoa, että inhoanko niitä. Uusikuu oli kyllä omasta mielestäni ihan kamalaa teiniangstia. Kuulostan varmaan ristiriitaiselta, mutta minun on aina pakko lukea uusin Houkutus-jatko-osa kun olen jo aikaisemmat lukenut. Ne ovat koukuttavia ja mukaansatempaisevia, mutta ennalta-arvattavia ja "siirappimaisia." Houkutus on sellainen sarja, joka ei kestä kohdallani toista luku kertaa, että uudelleen ei kiinnosta niitä lukea.

Olen vannonut, etten ikinä lue Barry Trottereita. Olen lukenut kirjojen juonikuvaukset ja niiden perusteella voin jo todellakin sanovani vihaavani niitä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 05, 2009, 11:18:25 kirjoittanut Kartanon kummitus »

Poissa Minevra

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Avril- ja Potter- fani
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #72 : Huhtikuu 27, 2009, 22:33:36 »
En ole varma olenko jo kirjoittanut tänne, mutta kirjoitanpa uudestaan vaikka olisinkin jo kirjoittanut.

Ensimmäisenä tulee mieleen Viisikot. Ei voisi olla tylsempiä kirjoja. Aloitin lukemaan yhtä ja pääsin vähän yli puolenvälin. Kirja vain toisti itseään eikä tarinassa päästy eteenpäin. Siinä kirjassa lapset menivät jonkun hyvin stereotypisen hölmön ja hajamielisen tutkijan kanssa jonnekkin nummille "seikkailemaan". Siellä ne kuuli jotain outoja ääniä ja löysivvät jonkun aave-junan. Tylsää, kuivaa ennalta-arvattavaa.

Toisena sitten Tiina-kirjat. Niihin tartuin vain siksi koska äitini suositteli niitä. Tylsää.

Sitten on vielä yksi kirja, jonka nimeä tai kirjailijaa en muista. Äitini lainasi sen minulle joskus monta vuotta sitten. Siinä oli joku tyttö (ehkä joku 8 v.) jolla oli puhevaikeuksia, ja arvaattekin että on_todella_mukavaa lukea kirjaa jossa päähenkilä puhuu kokoajan: "Katli, voitko alkaa niin mennään ostamaan tikkalit ja työdään ne valastossa talaa!" (Ensimmäinen lause joka vaan tuli mieleeni : D). No sitten tämä tyttö lähti jonnekin seikkailemaan mielikuvitusystäviensä kanssa ja siinä vatvottiin kokoajan jotakin jostain arvoista ym. Huoh.
"Voi Harry", Hermione sanoi väsyneesti, "Koko juttu on pelkkää potaskaa. "

Kuoleman varjelukset, sivu 453

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #73 : Huhtikuu 28, 2009, 22:38:22 »
Hmm. Mun teki mieli alkaa puhumaan syvällisiä -ja pinnalisia- kirjoista joita inhoan.

No Littleratia kompaten nuo Uusikuu, Eclipse ja Breaking Dawn (joka muuten taidetaan suomentaa 'Aamunkoiksi' yäh.. paranee vaan!) ovat aika hirveää luettavaa. Houkutus antoi sellaisen sysäyksen, että aloin toivoa jotain erikoista ja uutta, mutta petyin kyllä aika pahasti. (Tipuin lujaa ja korkealta.) Aivan liikaa Edwardia ja Bellan valitusta. Bella on niin rasittava hahmo, että en todellakaan voi käsittää sitä! Mie taian inhota Bellaa jopa enemmän ku Harrya (Potteria) mikä on sinänsä aika suuri saavutus! Ainoat plussat Uusikuulle ja BD:lle annan Jacobista, joka on lempihahmoni ja etenki se BD:n keskikohta, joka kerrottiin Jacobin kannalta, oli ihanaa vaihtelua Bellan ainaiseen valitukseen ja Edward-ihkutukseen...

Sitten Marilyn Kayen Replica -sarja. Sekin alkoi ihan hyvin ja osa niistä kirjoista oli luettavissa, mutta päähenkilö oli sen verran hirveä tapaus, ettei tosikaan. Amy Chandler. Kaunis. Supervahva. Supernopea. Superhyvät aistit omaava ja muutenkin tosi rasittava maailmanpelastaja klooni... o.o Hermot mennee tuonki kans. Miten ne saaki noista päähenkilöistä niin helkkarin rasittavia?! Onko se joku laki, että jos idea on kohtuu hyvä (tai tosi hyvä) ja alku on kiinnostava, niin sen päähenkilön pitää olla täys ääliö? ._. rasittavaa.

Blaa.. Sitten on Eoin Colferin Supernaturalisti. Olen lukenut kaikki Eoinin tähän mennessä ilmestyneet kirjat ja tuo on niistä ehdottomasti surkein. Muiden tasoon verrattuna olisin odottanut jotain tosi hyvää ja vauhdikasta kirjaa, mutta pakko myöntää, että en tajunnut tuosta kirjasta sanaakaan.. o.o Ihan omituinen, täysin sekopäinen maailma täynnä jotain sinisiä elämää imeviä otuksia.. siis TÄH?! Ei todellakaan iskenyt minuun, vaikka osittain kirja olikin mielenkiintoinen, niin alkoi kyllä pikkuhiljaa tuntua, että mitä hemmettiä se mies on miettiny tota kirjottaessaan? o.O
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Rain Wild

  • Kissankorkuinen
  • Vuotislainen
  • Ähäkutti!
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #74 : Huhtikuu 29, 2009, 10:08:06 »
^ Eipä taida olla. En ole Supernaturalistia itsekään lukenut, Eoin Colferin muita teoksia kyllä - samoin kuin Supernaiivin. Supernaturalistihan tulee sanasta supernatural, joka siis tarkoittaa yliluonnollista, eikä sillä super-alkuliitteestä huolimatta taida olla mitään tekemistä norjalaisen Erlend Loen Supernaiivin kanssa. :)

Tai mistäs minä tiedän, kun en ole lukenut.

Muoks. Voisi sitä vastata kysymykseenkin, kun täällä kerran roikutaan. :)

Itse en oikein osaa suhtautua mihinkään kirjaan niin voimakkaalla inholla, että voisin sanoa inhoavani sitä. Inho on niin perin voimakas sana. Monen mainitsemat neitietsivät ja viisikotkin kuuluvat omalla kohdallani siihen lapsuuden lukemistoon, josta kasvoin yli tietyn iän jälkeen, vähän vakavampiin kirjoihin siirtyessäni. En kuitenkaan voi sanoa pitäväni niitä edes huonoina, sillä tietyssä kasvuvaiheessa ne olivat ehdottomasti suosikkilukemistani - ja vaikka ne eivät enää iskekään (muuta kuin nostalgiamielessä), en missään nimessä voi sanoa inhoavani niitä.

Äärimmäisen huonoja kirjoja sen sijaan olen lukenut paljonkin, ja ehkä lähimmäs tuota inhoamista olen päässyt lukiessani teoksen The Book With No Name, 'anonyymiltä' kirjoittajalta. Kyseessä oli jonkinmoinen "Tarantino - Sergio Leone - Stephen King - lisää-väkivaltaa-ja-sutjakkaita-onelinereita" -sekoitus, ja oli meinaan aikamoinen sekametelisoppa - ja vielä huonosti kirjoitettukin. Eipä tule tuota kirjaa uudestaan luettua.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 29, 2009, 10:16:18 kirjoittanut Rain Wild »
Permission to shout "Bravo" at an annoyingly loud volume, sir? | Would you mind holding my metaphor for a second?