Kirjoittaja Aihe: Näitä kirjoja inhoan  (Luettu 33636 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Soul Spirit

  • Silli
  • Vuotislainen
  • Herra merirosvokapteeni-ninja-salamurhaaja Kenway
    • Warrior Cats RPG
  • Pottermore: Silagul
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #100 : Kesäkuu 14, 2013, 11:42:19 »
Itse en ole kovin moneen huonoon kirjaan törmännyt, sillä olen hyvin nirso ja tarkka sen suhteen, mitä luen. Fantasia on ainoa minua oikeasti kunnolla kiinnostava kirjallisuuden laji, ja kyllä jotkut sci-fi-jututkin menettelevät. Kerran pääsi kuitenkin käymään niin, että koulussa piti valita oppikirjan ehdotuksista jokin kirja, joka sitten luetaan ja esitellään luokalle. Listalla ei tietenkään ollut mitään muuta kuin todelliseen elämään perustuvia kirjoja, jotka kertoivat mm. koulukiusaamisesta ja sodista. Minä en osannut päättää itselleni kirjaa, koska oppikirjassa näkyi vain kirjojen kannet, eikä kerrottu niiden sisällöstä suurinpiirtein mitään. Kaikenlisäksi inhoan juuri tämän kaltaisia kirjoja, koska niissä ei ole mitään oikeasti hyvää ja tajuntaa mullistavaa juonta. Annoin opettajan valita itselleni kirjan, joka sitten sai kunnian osoittautua huonoimmaksi lukemakseni kirjaksi. Tämän kyseisen kirjan nimi oli Höyhenpoika. Kirjan tarina oli taas sitä samaa vanhaa: Koulukiusattu poika, joka ei osaa puolustaa itseään kiusaajia vastaan. En pitänyt juonesta muutenkaan, mutta en anna kirjasta juonipaljastuksia, jos joku vaikka sattuu haluamaan lukea sen. En suosittele, koska juonessa ei minusta ollut mitään kunnollista järkeä, ja samankaltaisia kirjoja on pilvin pimein.
Lisäänpä tähän vielä, että yksikään suomalainen kirja ei ole saanut minua kunnolla kiinnostumaan. Jotenkin tuntuu, ettei suomalaisilla kirjailijoilla ole tarpeeksi mielukuvitusta kirjoittaa hyvää kirjaa. Inhoan myös kaikkia hevos- ja koira-aiheisia kirjoja.
Kaikki edellä mainitut ja lihavoidut kirjat ja lajit saisivat mielestäni painua vaikka roskiin.
Ja tämän viestin ei sitten tietenkään ole tarkoitus loukata ketään, vaikka saatankin haukkua joidenkin ihmisten lempi kirjoja ja kirjallisuuden lajeja parhaillaan lyttyyn.
The darkness descends on quiet earth,
the night cannot know how much it's worth
Inspiring the shadows with fading
And horizon with ending

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #101 : Kesäkuu 14, 2013, 12:28:14 »
Lainaus
Lisäänpä tähän vielä, että yksikään suomalainen kirja ei ole saanut minua kunnolla kiinnostumaan. Jotenkin tuntuu, ettei suomalaisilla kirjailijoilla ole tarpeeksi mielukuvitusta kirjoittaa hyvää kirjaa.

Jäin pohdiskelemaan tätä : ) Olen itsekin vähän samoilla linjoilla siitä, etten perinteisesti oikein tule juttuun suomalaisten kirjojen kanssa (joitakin poikkeuksiakin on, esimerkiksi Tove Jansson, mutta hänhän kirjoittikin ruotsiksi). Kuitenkin esimerkiksi fikkimaailmassa olen huomannut, että kyllä suomalaisista hyviä, mielikuvituksellisia ja ei-realistisia kirjoittajia löytyy.

En usko, että kyse on kokonaan suomalaisten kirjailijoitten mielikuvituksesta, vaan osittain myös siitä, mitä tekstejä täällä kustantajat julkaisevat. Realismi "myy" tai sen ajatellaan ainakin myyvän hyvin Suomessa, joten moni kustantamo ei välttämättä uskalla julkaista muuta.

Samaan syssyyn voin lisätä pari kirjaa, joita "inhoan". Tämä on sitten hassua, koska japanilainen Haruki Murakami on yksi lempikirjailijoistani, ja on kirjoittanut myös yhdet parhaista lukemistani kirjoista. Mutta myös pari sellaista, jotka minulle jättivät lähinnä täydellisen ärsytyksen tunteen siitä, että jaksoin kahlata ne lävitse. Murakamin uusin käännetty kirja, 1Q84, oli juuri tällainen: entinnäkin aivan järkyttävän paksuinen tiiliskivi, joten turhautuminen lopussa oli vielä sitäkin suurempi, kun hyvin alkanut kirja jossain kohtaa lässähti ja sortui omaan nokkeluuteensa (minun mielestäni). Paljon olen kyllä nähnyt keskustelua siitä, mitä kirjalla oikein "tarkoitetaan" ja miksi loppupuoli on sellainen kuin on, mutta mitään sellaista itselleni kelpaavaa selitystä en ole tähän löytänyt. Toinen Murakami-pettymys minulle on ollut Kafka rannalla, jota olen yrittänyt lukea kolmesti, mutta en koskaan ole päässyt loppuun. Kai sitä pitää vielä yrittää.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa hanhyokkasikimppuuni

  • Kalpa Kassinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nobody's Perfect
  • Pottermore: FrogMarauder14005
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #102 : Kesäkuu 14, 2013, 17:40:49 »
Täällä jo moneen kertaan haukuttu Nummelan Ponitalli on kyllä yksi huonoin tietämistäni kirjasarjoista. 90% kirjoista alkaa kutakuinkin näin:
Satulat narisevat. Vapun kaviot kopisevat rutikuivaan maahan Kikan ratsastaessa. On hirvittävä helle. Tästä johtuen Penalla on migreeni ja hän karjuu kentän laidalla ikivanha sombero päässään. "Nyt kevennettyä ravia ilman jalustimia!" Pena huutaa. Ratsastajat voihkasevat.
  Nuoret valuvat kohti toimistoa ja romahtavat vanhalle hetekalle alimmaisena makaavan Repen päälle. Kaikki valittavat kuumaa ilmaa ja juovat jaffaa. Pena tulee sisään sanoen: "Olen varannut Ponisaaren meitä varten kahdeksi viikoksi, ratsastusleiri tiedossa kolmen viikon päästä." Talliporukka hihkuu riemusta."
Sitten lähdetään leirille, jonka ladossa kummittelee, Kikka selvittää asian ja suutelee Repeä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ainiin, mukaan vielä jokunen postiryöstö, Penan hullut tädit ja Hannun ja Karin kohellukset. Tsadaa, Nummelan Ponitalli- kirja on valmis! 
  Minua siis ärsyttää  itsensä toistaminen ja kliseiset hahmot, komea ratsastajapoika ja elovenatyttö, kaksi koheltajaa ja muutama hihhuli. Kirjoissa käytetään myös kamalasti hienoja termejä, joita monet eivät ymmärrä. Kirjoissa ihkutetaan liikaa ja tunteet ovat jotenkin epäaitoja ja jännittävät tilanteet ovat koomisia. Taso laskee kirja kirjalta edetessä. Mitä järkeä kirjoittaa 60 samanlaista kirjaa??


Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #103 : Kesäkuu 15, 2013, 18:23:31 »
Lainaus
Mun inhokkeja on Torey Haydenin emotionaalinen hakkelus. Kahmalokaupalla kirjoja kaltoin kohdelluista ja väärinymmärretyistä mutta poikkeuksellisen älykkäistä lapsista, joita kukaan ei ymmärrä (kuunnella) ja pitäisi pällistellä, että ooh kun on niin tositarinaa. Yh. Minäkertoja vituttaa. Tunteisiin vedotaan niin halvasti ja paljon kuin ehditään. Maistuu jopa sensaasiohakuisuudelta vaikka luokitellaan usein asiaproosaksi. :<

Ihme etten ole aikaisemmin saanut aikaiseksi mäkättää täällä Torey Haydenista. En ensinnäkään voi käsittää, minkä takia joissakin kirjastoissa hänen kirjansa on luokiteltu asiakirjallisuuden osastolle - lähikirjastostani ne löytyvät jopa hyllystä "psykiatria". Minulle Haydenin kirjat ovat pikemminkin kuin lasten kärsimyksellä brassailevaa emotionaalista kioskikirjallisuutta. Ne, jotka perustuvat tositarinoihin, näen jopa ammatillisessa mielessä kyseenalaisina, sillä ainakin minun ymmärtääkseni esimerkiksi Tiikerin lapsen "Sheila" on ollut vasta lapsi Haydenin kirjoittaessa tämän menestysopuksensa. Voin jollain tavalla kyllä käsittää, miksi tällaisten juttujen lukeminen ihmisiä kiinnostaa, mutta Haydenin etiikka jotenkin epäilyttää minua, minkä lisäksi kirjat nyt vain ovat aika köykäisesti kirjoitettuja.

Olkoonkin että Hayden työskentelee tärkeiden asioiden parissa, hänen kirjallinen tuotantonsa on minusta lähinnä epämiellyttävää.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.