Kirjoittaja Aihe: Näitä kirjoja inhoan  (Luettu 35469 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa mimmu

  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« : Tammikuu 19, 2003, 14:49:37 »
Huom! Ennen kuin kirjoitat, lue tämä viesti.


Eli tämä on tuon suosittele kirjoja topikin vasta kohta. Maailmassa on paljon kirjoja joita ei kannata lukea, joku ne on kuitenkin lukenut, ja näin voimme säästä toisilta lukemisen vaivan. Ainakin itse olen törmänny monestikkin kirjoihin joihin kyllästyn sen parin luvun jälkeen. Ja perustellaan miksi ei kannata.

Mun mielestä  ei _lukemisen_arvosia_kirjoja:

Liian lyhyt hame (Liian perus, Sellaisia kirjoja on tuhansittain, ne on aina samanlaisia.)
Kaikki salatut elämät-kirjat (No jos et ole ihan koukussa sarjaan kannattaa jättää lukematta, en tykänny, olosuhteiden ja kaverin pakotuksella luin parit,  mennee hermot eipä vissiin! )

//Ja kaikille tiedoksi, siivosin tätä topikkia, Ja auroreille erityisesti että jakaessani tätä tein jotain ja en tiedä missä se toinen topik on, joten sen saa poistaa jos löytää:P

//Jessie muistuttaa, että kun listaatte kirjoja, muistattehan perustelut. Ei siis pelkästään listaa, vaan kunnon perustelut myös mukaan, niitä on mukavempi lukea ja perustelut auttavat ehkä muitakin välttämään kyseisiä kirjoja:)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 20, 2008, 20:53:51 kirjoittanut Lii »
Everything in this room is eatable. Even I'm eatable.
But that is called cannibalism, my dear children, and is in fact frowned upon in most societies.

Salmakia

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #1 : Tammikuu 30, 2003, 21:56:19 »
Kun lukee paljon, löytyy paaaljon kirjoja joista ei pidä, suhteellisen harvaa kuitenkaan inhoan..
Dostojevskin Karamazovin veljekset oli minusta naurettavan pitkitetty, 1180-sivuiseen kirjaan mahtuisi enemmänkin asiaa! Pelkkää jaarittelua, tapahtumia ei nimeksikään.(en tarkoita että kaipaisin jotain rymistelyä.)
Yleissivistyksen kannalta kuitenkin pakollinenn luettava. Mutta Dostojevskiltä suosittelen valitsemaan kirjan Rikos ja rangaistus, lyhyempi, tapahtumarikkaampi, selkeämpi ja parempi.

Raamattu. Mielenkiintoista, mutta kuivaa ja ikuisesti itseääntoistavaa kansantarua. Raskas läpikahlattava, ja välissä on näitä piiitkiä täysin tapahtumattomia jaksoja. Mutta hei, ei se mitään iltalukemista olekaan. Sellaisena voi sen lukea kuten itse tein, mutta kirjana..hooh.

Herman Hessen Arosusi oli yksi kirja josta en ymmärtänyt hönkäsen pöläystä, mutta tuskimpa se huono on. Voin vain varoittaa että jos luette niin tulette olemaan totaalisen ulkona. o_O Siis jos ette ole perehtyneet psykologiaan.

Tuomas Alatalo: Olen ja saan sanoa. No, nyt vasta päästään siihen oikeaan inhokkiluokkaan, tässä on kirja jota todella vihaan! Vihaan!
Kirja ei omaelämänkerrallisesti ollut edes mikään laadukas, ja sitten tuo kirjoittaja.. Arrgh. Kehitysvammainen, joka pitää itseään kaikkia muita parempana ja viisaampana, rääkkää kanssaihmisensä ties minkä kuilun partaalle olemalla niin melkorin itsekeskeinen riehuva penikka, vaikka pitää itseään niin kovin aikuisena.. Alatalon maailmaan ei tunnu mahtuvan mitään muuta tärkeää ja merkillepantavaa kuin hän itse, läheiset hän tuntuu esittelevän valossa "kiitti kun jaksatte minua, ei ole kyllä aikomustakaan lopettaa kyseistä käyttäytymistä". Tämä kirja saa ihmisen raivon partaalle! Tiedän etten ole todellakaan ainoa. Ainoa kirjamme jota en ole laittanut enkä aiokaan laittaa hyllyyn, lojukoon roskien joukossa jonne se kuuluukin.

Voisin vielä mainita Heljä Mirmän omaelämänkerralliset Kohti yksinäisyyden kukkulaa +mitkä niiden muiden nimet sitten olivatkaan. Niitä ette vain mistään saa käsiinne koska ne ovat äitini saksanopettajan omakustanteita, hän kun ei saanut muuten julkaistuksi, kustantamot eivät innostuneet.. se ei ole mikään ihme. Kolmen kirjan ajan hän jaarittelee kouluelämän mitättömistä asioista, rehentelee hyvällä opetuksellaan, haukkuu koulun muita opettajia ja esittelee ties mitä vainoharhaisia ja epätieteellisiä teorioitaan. Näille kirjoille voi hymähdellä..

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #2 : Maaliskuu 11, 2003, 17:20:44 »
Ja lisää sietämättömyyksiä...

Artemis Fowl.Putosin heti kärryiltä, eikä tuo fantasia muutenkaan enää oikein iske. En kyllä tiedä mihin tämä luokitellaan, mutta anyway. Minä vihaan tätä kirjaa, en ymmärtänyt siitä mitään. Pidin parin kuukauden tauon luettuani siihen kohtaan, missä Artemis lähtee jonkun tyypin kanssa hakemaan sitä, umm, keijukielen kirjaa? Tai jotain kuitenkin. Tappavan tylsää luettavaa.

Mystery Club
Plääh. Tällainen ihan tyypillinen ja tylsä kirjasarja, juoni ennalta arvattavissa.

Sinuhe - egyptiläinen, Kalevala ja TSH siis kuuluvat mielestäni samaan kategoriaan. Kaikki ovat tappavan tylsiä (äiti, joka on äikänmaikka lukiossa, pakotti minut lukemaan kalevalan. Pahempaa en ole joutunut koskaan lukemaan!) Samoin Sinuhe juttuska. Erittäin, erittäin tylsä, mutta se auttoi minua historiannumeron kohottamiseksi :p TSH... sen taisin sanoa ja edellisessä viestissänikin...
Minä pidän nuortenkirjoista, kuten Teinienkeli minihameessa, Nelja tyttöä ja maagiset farkut (!), Lanka palaa yms... ei mitään kovin tunnettuja, mutta ihania. Paljon mukavampaa kuin joku kuiva fantasia, siis minun mielestäni... ja Viisikot jyrää.[/b]
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Poissa Kosminen Poro

  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #3 : Maaliskuu 14, 2003, 21:19:17 »
Ehdottomia ykkösinhokkejani ovat R.A. Salvatoren kirjat. Ne ovat jotenkin vastenmielisen ylidramaattisia. Ainakin Drizzt Du'Urdenista kertovat (muita en ole uskaltanut lukea) ovat sellaisia. Puoli kirjaa on sitä, miten Drizzt vaikeroi sitä, miten sitä syrjitään, koska se on drow eli musta haltia. Toinen puoli kirjaa on sitten jonkinlaista oodia ystävyydelle:  

`In the heart , there is no greater sting than watching the struggles of one you love, knowing that only through such strife will that person grow and recognize the true potential of his or her existence...´

Oikeasti, minä en vain jaksa lukea montaa sataa sivua siirappimaista sonaattia siitä, miten paljon Drizzt rakkaita ystäviään rakastaa, ja kuinka se vaikka kuolisi niiden puolesta.

Onkohan kukaan muu kuin minä lukenut Brian Hallin Saskiaa? Se on ehdottomasti sekavin kirja, minkä olen lukenut. Välillä siinä kerrotaan intialaisista guruista, välillä Tyko Brahen virtsarakosta, välillä tähdistä, välillä kahdesta tytöstä suutelemassa peiton alla ja polttelemassa hamppua, Odysseuksesta, luonnonsuojelusta, New York Citystä, lehmistä ja kaikesta mahdollisesta. Lisäksi kaikkia paikkoja kutsutaan oudoilla nimillä. Esim. Amerikka on Novamundia ja Tanska (ilmeisesti) on Faiaakia tai jotain sinne päin. Brrh.

Coqwen

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #4 : Toukokuu 17, 2003, 14:36:48 »
Tässä nämä inhokkini nyt ovat.

Neiti Etsivä. Se on niin itseään toistava, että ihan oksettaa. Juoni on joka kirjassa sama: Alussa on jokin selvitettävä mysteeri josta kukaan ei saa selvää. Neiti Etsivä, itse täydellisyys, saapuu paikalle ja selvittää jutun kädenkäänteessä. Yleensä lopussa Neiti Etsivä jää johonkin vangiksi, mutta pelastuu ah-niin-terävän älynsä tai ystäviensä ansiosta. Ja miten ihmeessä Paula muka on mestari ihan kaikessa mihin ryhtyy?

Ah-niin-täydellisten-ja-kauniiden-ihmisten-maihinnousu. Lyhyemmin sanottuna Sweet Valley High. Suunnilleen koko ajan höpötetään niistä sinivihreistä silmistä ja siitä että kaksoset ovat pilkulleen toistensa kopioita mutta luonteeltaan kuin yö ja päivä. Jessica on jotenkin epäaito. Kaikki henkilöt ovat olevinaan niin täydellisiä, kauniita, rikkaita, upeita, mahtavia... Melkein joka kirjassa Jessica rakastuu ja hänen
valtavan viisas, kaikin puolin täydellinen ja vastuuntuntoinen sisarensa Elizabeth pelastaa hänet. Hätkähdin, kun sain tietää, että näistä sarjan henkilöistä kertovia kirjoja on jo reilusti yli parisataa. Mitä paperin haaskausta.

Unohdin Viisikot. Miten ne voi syödä niin paljon?Suunnilleen joka toisella sivulla selostetaan, mitä Pauli laittoi leivälleen, kuka söi viimeisen sämpylän, mitä Anne joi tai miltä ruoka maistui. Niillä on aivan kauhea ruokahalu. Ja, minusta ne ovat päälle päätteeksi tylsiä.

Aivan. Olen samaa mieltä. Aloitin Pertsa ja Kilu-kirjan lukemisen kirjallisuusdiplomia varten. Sain sen juuri ja juuri kahlattua loppuun. Siihen loppui minun innostukseni kirjallisuusdiplomiin.

Mystery Club. Tämä on taas niitä "huippuetsiväkirjoja". Ollaan muka niin älykkäitä ja järkeviä, että heti tajutaan jutun juju. Yleensä lopussa tulee se tarinan konna ja vangitsee tytön/tytöt, mutta aina he pelastuvat.

Tuija Lehtisen kirjasarjat. Tyyylsiä. En jaksanut lukea loppuun asti. Jotenkin vain päähenkilöt ärsyttävät. Niitä yksittäisiä olen lukenut ja osasta pidinkin. Mutta ne kaikki Laurat ja Mirkat sun muut ottaa aivoon.

Taru Sormusten Herrasta on tosi hyvä. Ennen en siitä pitänyt, mutta kun luin uudelleen, siitä tuli yksi lempikirjoistani. Pitääkin ostaa se heti omaksi kun pääsen kirjakauppaan, se on melkein aina lainassa.  
Aluksi minäkin pidin sitä tylsänä, mutta ehkä olin liian nuori ja kärsimätön. En lukenut ekalla kerralla sitä edes loppuun.

Tuli mieleen se ällö, varmaankin melko uusi sarja, nimeltään So little time, joka tapauksessa melkein sama asia kuin Sweet Valley Highit, eli kahdesta kauniista, aivan sietämättömästä sisaruksesta. Lainasin sen siinä toivossa, että kansien välistä löytyisi jotain luettavaa. Turha toivo.

Viime aikoina olen ruvennut kovasti karsastamaan Replica-sarjaa. Ja taas syynä epäaito ylitäydellisyys.

Tosiaan, Surkeiden sattumusten sarja on suunnilleen itseääntoistavin kirjasarja jota olen lukenut.

Myöskään Goosebumpsit, Nummelat, Eva&Adamit, Derkinhovin musta ruhtinas ja Aarnikotkan vuosi eivät olleet kehuttavia lukuelämyksiä. Ja Roit. Goosebumpsista ei saa edes pieniä vilunväreitä. Nummelat ja EvaAdamit toistavat itseään, kuten Roi-kirjatkin. Nuo Diana Wynne Jonesin kirjat vain olivat yksinkertaisesti tylsiä ja hiukan omituisia.

Hattara

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #5 : Kesäkuu 02, 2003, 00:12:41 »
Ärsyttäviä kirjoja on niin paa-aaljon! Ensinnäkin sellaiset kirjasarjat, joihin ilmestyy uusi osa vähintään kaksi kertaa vuodessa kuten:

Replicat: Okei, se yksi niistä on ihan siedettävä (onko se nyt uusin), ehkä muutama muukin, mutta suurimmassa osassa juoni on ennalta-arvattavissa. Ne vois olla hyviä jos henkilöhahmoihin olisi panostettu enemmän. Ja Amy ja Eric muka seurustelee! Siis eihän ne ees tapaa muuten kuin koulussa?!

Mystery Clubit: Siis mulla ei vaan ole intoa lukea näitä. Niin tylsiä että. Ei muutenkaan dekkarit oikein kiinnosta. Ja näitäkin on aivan liikaa!

Nti Etsivät: Kolme olen saanut lahjaksi (samalta, nimeltä mainitsettomalta henkilöltä) ja lukenut ne hammasta purren. Kirjastossakin näitä on monta hyllyä ja niiden ohi loikkaan, edes niihin vilkaisematta. Eikä niitä ole edes kirjoittanut sama henkilö!

Nämäkin ärsyttävät:

Viisikot: Siis miten viisihenkinen joukkio voi syödä niin tajuttomasti? Juoni aina sama; joukkoon tulee uusi lapsi, lapsi joutuu pulaan, Viisikko pelataa lapsen ja samalla koko maan suurelta katastrofilta. No, ei se nyt aivan noin mennyt, mutta kuitenkin.  :D

Kunniakierros: Jouduttiin lukemaan kyseinen opus koulussa. YÖK! Erkka juoksee suomenmestaruuden, Erkka juoksee maailmanmestaruuden, Erkka kuolee oudoissa olosuhteissa, Erkan kaveri koittaa selvittää kuoleman syytä, muttei onnistu. Tuo oli nyt tuollainen litania, mutta se kirja on vähintään yhtä tylsä. Siinä puhutaan vain jostain harjoituspäiväkirjoista, kilpailuista ja kymmenyksellä suoritusta parantamisesta. *haukottelee*

Tähän joukkoon kuuluu myös hevoskirjat (kuolettavan tylsiä ja useimmat Katherine Applegaten kirjat (Animorphsit, Remnantsit ja Ewerworldit). En jaksa selittää. Lukekaa niin tiedätte  :wink:

Cukel

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #6 : Kesäkuu 07, 2003, 12:32:41 »
(Toivottavasti kukaan ei ehtinyt haukkua tätä, mutta kun noita viestejä on noin paljon :O huii)

Rautalintu, kirjoittajaa en muista, joku suomalainen kuitenkin.

Vähän päälle satasivuinen fantasiakirja. Voitteko kuvitella? Kauheaa. Siis tämähän nyt kertoi jostain Anubis-planeetalla asuvista Pohjoisen pojista, joilla on jotain kiistaa keskenään. Hohhoi. Juonen arvasi jo alkumetreillä, (pientä spoilia luvassa) loppukin oli ihan kummallinen. Suunnilleen 12 sivua ennen loppua, kaikki oli vielä hyvin, pääpahis ei ollut "muka" vielä paljastunut, kun parissa sivussa - humps. Koko kirja on lopussa. Lukijalle jää sellainen olo että "Mitämitä? Tuossako se muka oli?". Tuntuu kuin kirjailija olisi aikonut kirjoittaa tästä sellaisen 300-sivuisen, mutta jätti sitten kesken. Hyii. Njet hyvä kirja. Älkää lukeko.

Hoo, tietysti miulla oli mielessä vaikka kuinka kun tätä tulin kirjoittamaan, muttei niitä enää muista. Niin cukelia. :P

Misha

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #7 : Heinäkuu 07, 2003, 20:20:47 »
Täällä on jo mainittu aika monia inhokeistani, joten en ala niitä arvostelemaan. Mutta älkää pelätkö, näitä riittää silti.

Berek puolikäden paluu. Muistinkohan nimen oikein? Joka tapauksessa yksi inhottavimmista kirjoista, joita olen lukenut. Päähenkilönä on spitaalia sairastava, itsesäälissä vellova kirjailija, jonka vaimo on jättänyt hänet ja vienyt lapset mukanaan. Miehen vakiokommentteihin kuuluu hokema "hylkiö saastainen", jota hän jaksaa toistella kiitettävän ahkerasti. Suoraan sanottuna koko tyyppi oli mielestäni sika. Ymmärrätte jos luette tämän, ja onnittelen ketä tahansa joka pystyy siihen. Minulle se ainakin oli tuskaa.

Ilkka Remes: Uhrilento. Uskomatonta. Ei voi muuta sanoa. Joko kirjailijalla on hämärä huumorintaju tai hän ei ole kasvanut aikuiseksi. Eipä silti, on ihan hupaisaa seurata, miten aivokirurgi Antista tuleekin äkkiä actionsankari ja miten homma hoidetaan kotiin "suomalaisella sisulla". Urgh. Jos tämä on kirjoitettu vakavasti, niin minua alkaa pelottaa. En ole mikään dekkarien ystävä muutenkaan, mutta tämä oli yksinkertaisesti huono kirja.

Kaari Utrio: Katarina. Jälleen kerran kirja, josta jää pitkäksi aikaa ikävä olo. Päähenkilöllä vain menee huonosti ja huonommin ja miehet ovat hirviöitä. Tämän jälkeen sain kauhean feministikohtauksen, mikä kai oli kirjailijan tarkoituskin. Sama vaikutus on muillakin Kaari Utrion kirjoilla.

Täytyy vielä mainita joitakin äitini suosittelemia kirjoja, ne ovat yleensä poikkeuksetta kauheita. Tietokonehuoneen kirjahylly on täynnä sellaisia kirjoja, joita luetaan vain kesällä kun kirjasto on kiinni. Niin kuin se muuten on juuri nyt. *kaivaa hihitellen Marlowe-kirjat kätköistään*

Aivan, näitä äidin suosituksia... Ester Erhomaa: Aksenjan onni. Kertoo suomalaisesta tytöstä joka lähtee Venäjälle etsimään isäänsä. Isää ei missään vaiheessa löydy, päähenkilö ryhtyy kirjoittamaan lehtiin poliittisia runoja ja muuta jännää. Päähenkilö ei taaskaan vedonnut minuun lainkaan. Mutta kirja täytti loistavasti äitini valintakriteerit: "kiltti" ja "vaaraton". Toinen kammotus on Merimökin Hillevi, jonka hän osti minulle kirjaston poistolaarista.

Olavi Henriksson: Miekkatanssi. Taas kerran masentava kirja. Mikään ei mene hyvin, kaikki kuolevat. Miten Suomessa enää edes on ihmisiä, kun kaikki sen historiasta kertovat kirjat ovat tällaisia?

Poissa Minoret

  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #8 : Heinäkuu 28, 2003, 01:13:10 »
Melvin Burgess: Leidi, elämäni narttuna.
Sain äidiltäni joululahjaksi kun kinuin sitä oikein kauan. Pettymykseksi se ostos sitten todettiin. Ensinnäkin kirja on kirjoitettu puhekielellä, mutta päätin olla välittämättä asiasta ja lukaista kirjan läpi. Kävi ilmi, että päähenkilönä seikkailee TeiniX tyttö Sandra, joka suututtaa puliukon ja tämä puliukko sitten muuttaa Sandran vahingossa koiraksi ja niin alkaa tytön uusi elämä narttuna.
Koko kirja ihmetellään maailman tuoksuja, nyljetään kaneja, vietetään juoksuaikaa ja sellaista tavallista koiran elämää. Koko ajan mietti, että milloin tämä turhanpäiväinen jauhaminen oikein loppuu. No, loppuihan se sitten jo yhden tunnin jälkeen ja kaiken lisäksi tarina jäi kesken. Tylsä kirja, joka tälläkin hetkellä homehtuu kirjahyllyni syvimmässä nurkassa.

Greensery

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #9 : Elokuu 16, 2003, 13:11:53 »
Lainaus
Mikä tahansa John Steinbeckin kirja! Mitäs niitä nyt on... Helmi... Hiiriä ja ihmisiä...


Itse olen lukenut Helmen ja se on mielestäni hyvä. Hienoa kieltä ja vaikka "opetus" olikin yksinkertainen siinä oli silti tehokkuutta.

Omat inhokki-kirjani:

Tahar Ben Jelloun: Tuhat ja yksi taikaa

-Ostin tuon vain sen sujuvan kirjoitustyylin takia, joka ei sitten niin sujuvaa ollutkaan. Kirjassa ilmeisesti pitäisi olla juoni, mutta minä menin siinä täysin sekaisin. Suurin osa "kertomuksesta" on tyhjänpäiväistä.

Giovanni Boccaccio: Decamerone

-Kirjailija itse sanoo sen alkusanoissa: tyhjänpäiväistä ja kevytmielistä luettavaa kevytmielisille kotirouville. Lisäksi todella tylsää. Kirja koostuu novelleista, jotka on sitten liitetty yhteen. Nuoret elelevät ruttopaossa ja kertoilevat tarinoita toisilleen. Saattaa kuulostaa kiinnostavalta, mutta se on huvittavaa ja kökköä. En ole lukenut kirjaa loppuun, enkä näe siihen tarvetta.

Dean Koontz: Pimeyden palvelijat

-Koontz on kirjoittanut aivan hitosti kirjoja, joten kaipa se on luonnollista ja pakko, että hänellä on myös joitain todella huonoja tekeleitä. Monissa Koontzin kirjoissa kierrättyy sama juoni: mies on sankari, miestä tukee nainen, nainen ja mies pelastuvat pahalta ja kaikki päättyy onnellisesti- noin muistaakseni myös tässä. Juoni ei vain yhtään iskenyt, vaikka onhan siinä muistaakseni pari ihan nokkelaa kohtaa...

Sweet walley high-joku

-Se yhdentekevyys! Luin joskus nuorempana. Yhden tällaisen luettuani tuntui, että olin jo lukenut kaikki muutkin.

Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä(-oliko se edes sen nimi?)

-Luin nuorempana kaverini suosituksesta. Tuija Lehtisen kaikki kirjat ovat sitä samaa: huonoa ja tylsää luettavaa. Päähenkilö on aina joku epäkiinnostava hölmö ja tapahtumat yhtä mielenkiinnottomia.

mentha

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #10 : Elokuu 27, 2003, 08:55:30 »
yhyh.. *vilunväristyksiä*
Onhan noita kamaluus-kirjoja vaikka kuinka paljon, muutama nyt esimerkkinä. Ja minun mielipiteitä siis nuo, saa olla eri mieltä.

Tolkien - Silmarillion
TSH vielä menee [ihan hyvä, mutta vähän sekava jotenkin]  ja Hobitti nyt on vallan mainio, mutta tuo Silmarillion.. Yleensä en jätä kirjaa kesken, nyt jätin. Puuduttavaa plaaplaaplaaplaa-tekstiä, josta en tajunnut yhtään mitään. En suosittele, en todellakaan.

Olimme kuin veljet Kirjailijan nimeä en muista
Miksi ihmeessä meille yläasteella syötettiin tuon tapaisia kirjoja..? Minä en näe mitään hohtoa kirjoissa, jotka kertovat kahdesta pojasta ja heidän jengistään Ameriikassa. Tuommoisia jouduin lukemaan yläasteella siis melkein joka jaksossa.
Muutenkaan tuommoiset plääplää-nuorten kirjat eivät jaksa innostaa.

muoks. Muistuipas mieleen vielä yksi. *väistelee tomaattisadetta*
Ursula Leguin [tai jtn sinnepäin] - Maameren tarinat
Buaah. Tylsätylsätylsä ja sekavakin tämä myös. Ensimmäisen kirjan luin, toisen jätin taas kesken.

Agatha Christien dekkarit
Näistä en ennen tykännyt ollenkaan. (Kymmentä pientä neekeripoikaa [joka nykyään taitaa kulkea nimellä Ja yksikään ei selvinnyt tms.] lukuunottamatta. Se on helmi.) En nyt vieläkään sanoisi, että tykkään kys. kirjailijan kirjoista, mutta luenpa niitä ajan kuluksi kuitenkin.

Onhan noita inhotuksiakin maailma pullollaan.

Poissa tuutuu

  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #11 : Syyskuu 25, 2003, 22:12:53 »
Olen lukenut pienen elämäni aikana älyttömästi kirjoja, ja vain yhden olen jättänyt kesken. De Saint Exyperyn [tms] Pikku prinssin. Kyllästyin jo ensimmäisellä sivulla, vaikka olin luvannut itselleni lukea sen ihan vain yleissivistyksen tähden. No, jos totta puhutaan, niin ei minua keskenkasvuisen kakaran juttelut ketun kanssa juuri kiinnosta :]

Neiti Etsivät olen lukenut kaikki, joskus neljännen luokan tienoilla. Niitä on nykyään jotain päälle sata. Joku täällä kyseli sitä ensimmäistä, sitä jossa kaikki selitetään, mutta sitä ei ole. Carolyn Keeneä ei ole, se on vain salanimi jonka takana on monia henkilöitä. Siitä johtuvat kirjojen pienet asiavirheet, ja se, miksi kaiken tärkeän pitää mahtua ensimmäiselle sivulle. Nykyään ihmettelen mitä niissä joskus näin, nehän ovat vain jotain satasivuisia ja juonet läpinäkyviä. Syyllisen arvaa jo puolessa välissä kirjaa, ja juonikaava on aina sama.

Francine Pascalin Sweet Valley High -kirjoista en ole ikinä pitänyt.  Ensimmäinen sivu kertoo kaiken oleellisen: tytöt ystävineen ovat joka suhteessa täydellisiä. Yh, miten ällöä ja epärealistista. Kirjoittaisivat vaihteeksi jostain ihan tavallisesta tytöstä, jolle ei ikinä tapahdu mitään ja joka näyttää roskiksesta reväistyltä  :]

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #12 : Syyskuu 26, 2003, 14:51:47 »
Lainaus käyttäjältä: "Sanandra"
Ok...
Näistä kyllästyt kuoliaaksi....
Kaikenkarvaiset ystäväni (James Herriot)


Nyt kyllä haluan sanoa, että MINUN mielestäni James Herriotit ovat mahtavaa kirjallisuutta. Kerrankin ei sellaista eläinlääkärijuttua että 'Johnsoneiden arabitammalla oli ollut varsomisongelmia: varsa oli ollut poikittaisasennossa. Onneksi Johanna oli saanut sen käännettyä ja nyt sekä emä että varsa olivat pirteitä ja iloisia jne jne. Ja sitten johanna hurauttikin upealla maasturillaan auttamaan suloista kissanpentua jolla oli tikku käpälässä...'

Nämä eläinlääkärin ammattia vääristelevät teokset pitäisi kiletää lailla: pikkukakarat päättävät nelivuotiaina, että niistä tulee eläinlääkäreitä, ja vasta opiskeltuaan vuosia sen eteen huomaavat, että se on yhtä verta, limaa, p*skaa, mätää, nääntyneitä, sairaita eläimiä, rumia vammoja...

***

Asiaan:

En pidä kirjasta Ahmatti, sillä siinä kerrotaan päähenkilkön äidistäkin enemmän kuin hänestä itsestään. Kirjassa ei ole minkäänlaista juonta, eikä mitään mielenkiintoa. Tulee vain paha mieli kun näkee, miten p*skamainen järjestelkmä USAn bitchklaanit ovat.

Suuret venäläisklassikot: Andrei Mihailovits Tsitsikovia sanottiin kotona Andreiksi tai Mitjaksi, ja hänen ystävänsä kutsuivat häntä Antoniniksi tai Mihailiksi, elleivät sitten Mitjaksi. Naapurit sen sijaan käyttivät nimeä...
pecc@QuakeNet

Candy Darling

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #13 : Tammikuu 30, 2004, 16:28:27 »
Hirvein kirja ikinä:

Patrick Süskind: Parfyymi
Tämä kertoo murhaajasta joka tappaa neitsyitä koska haluaa haistella heidän neitseellistä tuoksuaan. Todella vastenmielinen kirja, päähenkilö on ihan sairas yksilö. Kaiken lisäksi luin tämän 12-vuotiaana ja sain traumoja.

Näitä kirjoja en suosittele koska ne ovat tylsiä:

Marianne Fredriksson: Marian evankeliumi
Kertoo Jeesuksen äidistä. Tylsä, juoni aivan hukassa. En päässyt loppuun asti.

Stephen King: Christine
Tylsä, ei yhtään pelottava, kuten olin toivonut. Lisäksi minua ärsytti että päähenkilö kiroili koko ajan, ja käytti vielä samaa ilmaisua joka kerta kun hän kirosi. Luin ruotsiksi ja jävla fitta soi päässä vielä 10 vuoden jälkeenkin.

Pirkko Saisio: Kainin tytär
Masentava, tyypillistä suomalaista ankeutta pursuava kirja. Olisi kiva tietää onko Saision Finlandian voittanut kirja yhtään parempi.

Candace Bushnell: Sex and the City
Luulin että tämä olisi kuten tv-sarja, eli aivotonta viihdettä. Aivotonta kyllä, viihdyttävää ei. Kirja hyppi päättömästi asiasta toiseen eikä siitä meinannut saada millään kiinni.

Lopuksi sana Neiti Etsivien puolustukseksi. Uudet NE-kirjat ovat aika tuubaa, myönnetään, mutta ne 30-luvulla kirjoitetut ovat ihania! Niitä ei valitettavasti ole suomennettu. 60-luvulla kirjojen kustantaja päätti modernisoida sarjaa, ja tehdä siitä ajattomamman. Silloin kaikki siihen mennessä ilmestyneet Neiti Etsivät kirjoitettiin uudelleen, eli lyhennettin, tiivistettiin ja tehtiin täysin mauttomiksi ja hajuttomiksi. Suomennetut Neiti Etsivät ovat siis näitä 60-luvulla tai myöhemmin kirjoitettuja kirjoja. 30-luvun alkuperäisiä Neiti Etsiviä alettiin julkaista 90-luvulla uudelleen, ja omistan 10 ensimmäistä kirjaa. Olen lukenut nämä verraten uusiin versioihin, ja ero on päätähuimaava. Alkuperäiset kirjat tempaavat mukaansa ja vievät 30-luvulle ja pitävät otteessaan, kun taas uudet versiot tuntuvat pakkopullalta. Applewood Books julkaisee näitä 30-luvun Neiti Etsivien näköispainoksia, ja niitä voi tilata Amazonista. Linkki vie tekemääni listaan jossa olen luetellut kaikki tähän mennessä ilmestyneet näköispainokset. Suosittelen jos englanninkielentaito riittää!

Fleur

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #14 : Tammikuu 31, 2004, 21:30:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Candy Darling"
Hirvein kirja ikinä:

Patrick Süskind: Parfyymi
Tämä kertoo murhaajasta joka tappaa neitsyitä koska haluaa haistella heidän neitseellistä tuoksuaan. Todella vastenmielinen kirja, päähenkilö on ihan sairas yksilö. Kaiken lisäksi luin tämän 12-vuotiaana ja sain traumoja.


Pöh, Süskind on taitava kirjoittaja ja Parfyymin päähenkilö väärinymmärretty nero. Joku fiksumpi varmaan saisi vedettyä teoksesta muitakin teemoja, äidinkielen opiskelijoita onko?
(Ja minun kieroutunut mieleni ei kärsinyt yhtään. Luin 14-vuotiaana.)
Mutta mielipideasioista ei kiistellä. Vaikka tietenkin Parfyymi pääsi BBC Big Read listalle ja vaikka tekee mieli puolustaa kirjaa vielä vähän lisää niin yritän olla hiljaa...

Mutta, pitäähän minunkin jotain haukkua:
Katja Myllyviita: Loistavaa
Olin nuortenkirja-tuulella ja käytin tähän 50 senttiä. Ei kyllä ollut sen arvoista; epäaitoja henkilöitä ja dialogia, erittäin ärsyttävää puhekieltä (paljon uskottavammin puhutaan sellaisessa kirjassa kuin Lisempää Laiffia, lukekaa se mieluummin) eikä tarinassakaan ole mitään uutta. Muistinpa taas miksi en lue suomalaisia kirjoja...

corporeality

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #15 : Helmikuu 13, 2004, 16:23:30 »
Pakko kommentoida tähän, että monessa tapauksessa Toscan analyysi tuntuu oikealta: haukutaan, koska ei vaivauduta paneutumaan ja/tai ei osata lukea.

Totta kai on sallittua olla pitämättä esim. Dostojevskista tai Virginia Woolfista, mutta perustelut voisivat olla vähän parempia kuin että "juoni hyppii eikä koskaan tiedä kuka puhuu" - come on, se on juuri Mrs. Dallowayn IDEA, että se on tajunnanvirtaa eikä välttämättä tiedä, missä mennään ja kuka puhuu.

Lisäksi on aika huvittavaa lukea, että esim. Waltarin Sinuhea haukutaan tylsäksi historiankirjaksi, kun sitä on kautta Suomen arvosteluhistorian pidetty liian _viihteellisenä_ hyväksi kirjaksi...

Kiinnitin myös huomiota siihen, että joku arveli, ettei kukaan ole lukenut Salme Sadeniemen Pension Grunerin tyttöjä - minä olen, ja mielestäni ajankuvaus oli sattuvaa ja henkilöhahmot hauskoja.

Mutta kaikesta huolimatta hauska ja kiintoisa topicci sinänsä.

Itse inhoan huonoja hevoskirjoja (niitä _on_ hyviäkin, esim. Nan Inger ja K.M Peyton), kuten Merja Jalon kaikkia sarjoja, ja huonoa fantasiaa, kuten Eddingsiä ja melkein kaikkia roolipeleihin yms. söhnöihin perustuvia loputtomia sarjoja - niin kuin täällä moni muukin.

Ylipäänsä kopiot ja kopionkopiot ovat kamalia. Samoin nuortenkirjat, joissa yritetään kuvata realistisesti nuorten maailmaa. Onnistuu sangen harvoin, ja onnistuessaankin kuvaus vanhenee parissa vuodessa.

Yksi klassikko on, jota olen aina pitänyt täysin yliarvostettuna, ja se on Danten Divina commedia. Dante jakelee kuolemanjälkeisiä tuomioita kanssaihmisilleen ja nauttii näiden kärsimyksistä. Moraali ja puolueeton oikeudenkäynti ovat hakusessa. Lisäksi logiikkaa on tosi vaikea ymmärtää tuntematta ajan poliittista ja teologista pelikenttää.

Boccaccio sen sijaan oli mielestäni ihan ok.

Poissa Seireeni

  • Kielipoliisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 17 seconds is all you need
  • Tupa: Rohkelikko
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #16 : Toukokuu 15, 2004, 22:27:58 »
Tiedän kyllä, että Sweet Valley High:t on mainittu täällä sataan kertaan, mutta jos inhokkikirjoja listataan, ne tulevat väistämättä mieleen ensimmäisenä. Aurorit, nöyrimmät anteeksipyyntöni toistosta.

Päähenkilöinä SVH:ssa on kaksi kuvankaunista kaksostyttöä, jotka ovat suosittuja ja porvariperheestä. Jessica tosin saa minulta sympatioita, sillä hän on inhimillinen. Toisin kuin siskonsa, joka on liioitellun Mary Suen ruumiillistuma. o_O;; Elizabeth on erehtymätön, vastuuntuntoinen, rauhallinen kuin viilipytty, ei koskaan sano mitään harkitsematonta, pukeutuu hillitysti, jaksaa aina leikkiä ilmaista terapeuttia ystäville ja tuntemattomille, menestyy koulussa todella hyvin ym. ym. ym. Kuka muka oikeasti on tällainen loputtomiin??!! Jessica, niin ärsyttävä kuin onkin, kuitenkin vaihtaa tunnetilojaan. Elizabeth on kirjasta toiseen niin seesteinen, ettei tosikaan.

Sitten. Replicat. Idea täydellisistä klooneista on sinänsä mielenkiintoinen, mutta ei toimi. Minua ärsytti suunnattomasti lukea taas yhdenlaisesta Mary Suesta, joka on paras kaikessa. Se ei ole mahdollista. Se saa näkemään punaista.

Susikoira Roi ja kultakello. Sain tämän 9-vuotislahjaksi kaveriltani, enkä päässyt puoltaväliä pidemmälle. Odotin koko ajan, että koska alkaa tapahtumaan. Vaan eipä alkanut.  -_- Myin kirjan muutama kuukausi sitten, kun se oli kerännyt pölyä kirjahyllyssä monen monituisen vuoden. Päästiinpä siitäkin.

Hobitti eli sinne ja takaisin. Anteeksi vain kaikille fantasia-faneille, mutta tämän kanssa kävi samoin kuin Susikoira Roin kanssa (tosin sain luettua vain pari hassua lukua). Äärettömän banaali. Teksti oli liian utopistista ja filosofistista minulle. Tiedän, tiedän, eihän kirja voi (vai voiko?) alkaa ryminöillä heti, mutta odotin jotain... mielekkäämpää.
   Tämäkin oli lahja, joululahja isoltaveljeltäni parin vuoden takaa. Koska veli on niin rakas minulle, en kehtaa heittää kirjaa menemään. ^^;;
Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan

Tirishia

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #17 : Toukokuu 24, 2004, 14:53:58 »
Minäkin yleisesti ottaen pidän lähes kaikista kirjoita jotka luen. Johtuen ehkä osaksi siitä, että luen samojen kirjailijoiden kirjoja ja useimmiten olen jo lukenut lukemani kirjan. (Toisin sanoen: Uusiluen kirjoja...)

Mutta njoo...  Minäkään en pidä esim Replica-kirjoista. Sarjan alettua.. ömm... 3(?) vuotta sitten kirjat olivat vallan mahtavia, luin niitä ja ostin aina uuden kun se ilmestyi. Mutta jossain vaiheessa tuli sitten töks. Se kirja oli vaan niin huonosti kerrottu. Ihmettelin asiaa, mutta kaikki ne kirjat olivat samanlaisia, kun luin uudelleen... Ehkä ne tosiaan ovat suunnattu sellaisille nuoremmille. (Vaikka olenhan minäkin vielä nuori. Mutta silti nuoremmille. Tai vähemmän lukeneille...)

Neiti Etsivien lukemisessa kävi samoin kuin Replicoissa, niitä luin vain vähän aikaisemmin (Etsiviä siis). Sama juttu oli Mystery Clubeilla ja suurimmalla osall hevoskirjoista.

Toinen on Beijing beibi- niminen kirja. Sekin on jotenkin... Tylsä! Pyysin sen joululahjaksi viime jouluna ja sainkin... Se sai kaikkialta niin hyvät arvostelut, että luulin sen pakostakin olevan hyvä... Mutta ei. Kaikkea muuta... (Kirjahan on siis joku omaelämänkerrallinen japanilaistytön tarina. Kai, en muista.)

Ja mitäs sitten vielä... Juu: J.R.R Tolkienin Silmarillion.
Siinä ei periaatteessa tylsä kirja, enkä ole sitä kokonaan lukenutkaan, mutta se on niin vaikea! Nojoo, ehkä ei voi sanoa kirjaa huonoksi sillä perusteella, ettei ymmärrä siitä mitään, mutta siltikin. Ja tiedän siis kyllä että itsensä tyhmyyden takia ei saa sanoa kirjaa huonoksi.
(Mutta Hobitti on kyllä hyvä... Sen jaksoin jopa lukea...)

Kjeh. Ei Sweet Valley High't:it nyt niin huonoja ole. ^^ Olin ihan fani yhdessä vaiheessa... Hyllyssä niitä on jotain vähän yli 20, kaikki olen lukenut moneen kertaan. Nojoo, onhan ne kaikki vähän samantapaisia, niissä ei ole kunnollista juonta ja kerronnallisuus on vähän yksiuolista... Mutta silti! Hehee...

Tallulah

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #18 : Toukokuu 25, 2004, 13:15:17 »
Huoh. Inhoan inhota kirjoja. Ihania esineitä. :)

Mutta täytyy sanoa, että  Tuntematon sotilas oli melko tuskainen lukukokemus, ensinnäkin kielensä (vaikka olikin paikoin hauskaa) ja toiseksi sen ällöttävän miesnäkökulmansa takia. Samaten Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Tuntuu, että monia suomalaisia teoksia arvostetaan vain muodon vuoksi, niin tylsiä kuin osaavat olla.

Ja yhdyn siihen mielipiteeseen, että TSH on pitkäveteinen ja tylsistyttävä teos, aivan kuin Hobitti ja Silmarillionkin, mutta se ei varmaankaan vain avaudu kaikille samalla tavalla, kullakin on oma makunsa eikä siitä pääse mihinkään. Hienot puitteet Tolkien on kyllä tarinalleen luonut.

Vielä kommentoisin jotakin. Joku oli kirjoittanut, että on lukenut yhden Neiti Etsivän ja että sen perusteella inhoaa koko sarjaa. Ei kovinkaan reilua? Ja tehdään Viisikoissa muutakin kuin syödään, ainakin muistaakseni. Jotkin kirjat sopivat kylläkin tiettyyn ikään, jota ennen tai jälkeen niistä ei vielä/enää pidä. Nyt minäkin varmaan olisin valmis haukkumaan monet nuorempana lukemani kirjat pystyyn, jos lukisin ne uudelleen, mutta parempi ehkä kunnioittaa niistä jääneitä, hyviä muistoja. :)

Poissa neidor

  • Xena
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pakeha (aroha) Maori
    • KC
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #19 : Toukokuu 25, 2004, 14:43:07 »
Neiti Etsiviä voi mielestäni inhota jo yhden kirjan jälkeen, sillä ainakin minusta jokainen kirja noudattelee niin paljon samaa kaavaa. Joo. Etsivät ovat ehdottomasti inhokki-listallani. Luin niistä neljä toivoakseni, että voisin edes ymmärtää, miksi äitini on pitänyt niistä. En sitten ymmärtänyt.

Sweet Valley High (kirjotetaanko noin?) ei myöskään kuulu missään nimessä lempilukemistooni. Niitä taisin lukea kaksikymmentä kirjaa. Lainasin kirjastosta kerralla monta kesämökille lukemisiksi ja yritin perehtyä pikkusiskoni ihmeelliseen maailmaan tällä kertaa. Ei auennut sitten sekään. Ehkä vain hyvä, sillä hän tuli eilen luokseni ja kysyi koko seiskaluokkalaisen tarmollaan, miten jakokulmaa käytetään. Että näin.

En myöskään pidä Turms kuolemattomasta. Se on aika hassua sillä Sinuhe egyptiläinen on yksi suosikeistani. Ehkä ne etruskit ei vain sitten pure. Turmssia lukemalla yritin perehtyä isäni ajatusmaailmaan ja huonostihan siinä kävi.

Tästä kaikesta olen oppinut sen, että kukaan perheenjäsenistäni ei saa enää ikinä suositella minulle kirjoja.
Colombia = You'll come for the enticing beauty of the Caribbean Sea. You'll stay because you've been kidnapped and locked in the trunk of a Dodge Dart.

Poissa xir

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #20 : Marraskuu 23, 2004, 22:36:47 »
Paljon on haukuttu sellaisia, joita olisin itse halunnut haukkua, ja myös sellaisia, mitä en ikinä itse haukkuisi.

Mutta, vaikka saankin luultavasti kaikki maailman klassikoiden ihannoijat kimmppuuni viestilläni, aion silti sanoa...

Leo Tolstoi: Anna Karenina Tiedän, että tämän kirjan tulisi olla elämää suurempi lukukokemus, mutta minulle se ei vain ollut sitä. Kirja, jonka valitsin äidinkielentunnin kirjalistasta otsikon "Voimakkaita naishahmoja" alta, ei todellakaan sisältänyt mitään voimakasta. Monta sataa sivua kertomuksia venäläisten miesten tavasta viljellä peltoa, metsästää, juoda, syödä, naida... Anna karenina, vaikka aikanansa olisi varmasti ollutkin vahva nainen, ei ollut mitään muuta kuin lapatossu tässä kirjassa. Petyin siis ja pahasti.

(Ja kyse ei ole siitä, että en pystyisi lukemaan pitkiä kirjoja, tai tarkkaa kuvailemista. Kyse on Tolstoin tavassa käsitellä asioita.)

Alyssa

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #21 : Marraskuu 24, 2004, 18:57:27 »
Lainaus
Opin kolmisen viikkoa sitten vihaamaan Tuntematonta sotilasta. Vaikka meillä oli koko jakso aikaa lukee sitä niin siltikin se tuntu liian lyhyeltä ajalta lukea se kirja ja Harry Potter ja Feeniksen killan takia yritin lukea sen hemmetin kirjan loppuun nopeesti. Lopulta aloin lukemaan lukujen alun ja lopun koska hermoni eivät olisi kestäneet muuten. Se oli niin pieni tekstinen kirja ja niin pitkävetinen ja vuorosanoissa oli välillä niin outoo kieltä että...


Luin Tuntemattoman alle viikko sitten. Tai oikeastaan sen alkuperäisen, Sotaromaanin. En voisi enempää olla eri mieltä kanssasi. Minä rakastuin siihen kirjaan. Se oli niin aito ja suomalainen, että osui ja upposi välittömästi. Henkilöt olivat ihania ja erilaisia ja sodan olot ja ajatukset tulivat hyvin ilmi. Opin siinä samassa hiukan sodankäynnistä yleensäkin ;)

En tajua, miten joku voi pitää sitä pitkäveteisenä, sehän on kaikkea muuta o.O Ja kyllä se murre pikkuhiljaa aukenee. Täytyy myöntää, että itselläkin oli Rokan puheessa hiukan aluksi ongelmia, mutta auttaa, jos lukee ne ikäänkuin ääneen päässään. Eli ei katso sanoja kirjaimittain, vaan kokonaisuutena ja osana lausetta.

Sinä, ketä ylempänä lainasin, seuraava teksti ei liity enää tuohon sinun kirjoitukseesi:

Monet klassikot on täällä haukuttu pystyyn liian pitkäveteisinä, vaikeaselkoisina ja omituisina. Kuitenkin haukkujat itse kirjoittavat mitä kummallisimpia virkkeitä, predikaatit ja subjektit ja muut hyppelevät aivan väärissä paikoissa, hyvä jos selvää saa. (Puhumattakaan oikeinkirjoituksesta!) On hassua, että heillä on pokkaa sanoa jotakin kirjaa vaikeaselkoiseksi.

Ja mitä tylsyyteen tulee, on kyllä niin, että tietyt kirjat aukeavat vain tietynlaisille ihmisille. Riippuu paljolti luonteesta, pitääkö esim. TSH:ta tylsänä vai äärimmäisen mielenkiintoisena. Henk. koht. en tajua, miten joku voi olla tajuamatta sitä/pitää sitä tylsänä! (: Mutta, mielipiteensä kullakin.

Umbrella

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #22 : Joulukuu 28, 2004, 20:45:07 »
Nonniih.

En suosittele kenellekään Kari Levolan "Tahdon"-nimistä kirjaa, sillä se on kuvottavan huono. Oikeasti. Kirja oli kuulemma saanut jonkun palkinnonkin (ei ole ansainnut :P). Juoni on puhki kulutettu, henkilöt ovat epäaitoja, tarinassa on täysin turhia kohtauksia, jotka on ängetty sinne täytteeksi sen surkean varsinaisen tarinan lisukkeeksi. Kirja on tuhra läpyskä, jonka sain luettua, koska se oli äidinkielenläksy. -___-'

Sweet Valley High. Uhg. Suunnilleen jokainen kirja alkaa samalla kuvailulla Jessican täydellisistä hulmuavista, auringon raidoittamista, kullankeltaisista hiuksista, johon aamuaurinko osuu aamiaispöydässä. Jessican myös täydellinen kaksoisisko ehostautuu peilin edessä ja voi miten kaunis hän onkaan sinivihreine silmineen, miten täydellinen rusketus hänellä on etc.

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #23 : Joulukuu 30, 2004, 13:18:18 »
Näin ensin muutama sana viisikoiden puolustukseksi. Olen lukenut kaikki viisikot (yhtä lukuunottamatta, josta en pitänyt) ainakin kolme kertaa. Ja ne olivat suosikkikirjojani yhdessä vaiheessa. Olin silloin kylläkin kahdeksan vuotta, tai niillä main... Eihän niissä mitään erityisen syvällistä ole, mutta hyviä seikkailuja aina löytyy ja minusta henkilötkin olivat varsin kiinnostavia. Niissä on mukavaa vanhanaikaista tunnelmaa ja minut ainakin valtasi aina vastustamaton halu koota kaverit ja lähteä telttailemaan läheiseen metsikköön. Viisikkojen epäsuosio oli tavallaan järkytys, minusta ne ovat edelleen ihania. No, mutta makuasioitahan nämä ovat.

Thomas Brezinan Seitsemän tassua ja Penny ovat jotain aivan järkyttävää. Noin satasivuiseen kirjaan on ahdettu ainakin 3 eri seikkailua, jotka sitten kietoutuvat toisiinsa ja ratkeavat mystisesti lopussa. Ja kaikestahan on kiittäminen Pennya ja hänen uskollisia koirakavereitaan, jotka muuten tottakai lähtevät Pennyn mukana kouluun ja odottavat siellä kiltisti Pennyn opiskellessa. Sellaista soopaa, että huhhuh!

Artemis Fowl oli jotenkin äärettömän sekava kirja. En ymmärrä millä tahdonvoimalla kahlasin kyseisen opuksen loppuun. Artemis oli päähenkilönä niin uskomattoman ärsyttävä. Minä en ymmärrä mikä näissä kirjoissa ihmisiä viehättää. Niissä on pakko olla jotain sellaista mitä en ymmärtänyt.

Ja sitten ne moneen kertaan mainitut Neiti Etsivät, jotka eivät varmaan enää lisää perusteluja kaipaa. Sanonpahan vain, että eiköhän siinä tylsisty kuoliaaksi, jos sattuu olemaan yhtä täydellinen, kuin Paula. Paitsi ei tietenkään siinä tapauksessa, jos elämässä riittää seikkailuja tuohon malliin.

//Muoks. Okei, minun on pakko muokata tätä viestiä, vaikka sen lähettämisestä onkin järkyttävän kauan. Tahdon vain tehdä tiettäväksi, etten todellakaan enää laskisi Artemis Fowleja inhokkikirjoikseni, enkä ymmärrä miten olen voinut kirjoittaa niistä jotain tälläista (olenko minä tosiaan sanonut Artemista ärsyttäväksi? Ei, kyllä sen täytyy olla joku sivupersoonani). Nykyisin ne kuuluvat suosikkilistalleni ja ovat kai sitten hyvä osoitus siitä, että mieli muuttuu. ;)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 21, 2007, 20:50:51 kirjoittanut Leida »
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Revlon

  • Ankeuttaja
Näitä kirjoja inhoan
« Vastaus #24 : Tammikuu 01, 2005, 20:53:40 »
Itse asiassa en vihaa varmaan yhtäkään kirjaa. Tai ainakaan en käyttäisi niin huisin pelottavaa sanaa kirjoista, jotka eivät iske. Niitä kirjoja sitten riittääkin, jotka eivät iske.

Surkeiden sattumusten sarja
Ehkä kolme tai neljä kirjaa olen lukenut, en muista, ihan tarpeeksi kuitenkin. Kuten joku aiemmin sanoikin, jos ne on tarkoitettu sarkastisiksi, niin eipä ole kehuttavammin onnistuttu. Lukijaa aliarvioivaa tekstiä, ei ota selvää mihin aikaan tapahtumat sijoittuvat, kersat niin raivostuttavan kaikkitietäviä ja loput henkilöt joko läpeensä pahoja tai niin naiiveja että ihme kun ovat vielä hengissä. Saattavathan nuo kirjat tosin vähän nuorempiin upotakin.

Täyttä laukkaa -sarja
Tulee kaiketi edelleenkin Polluxissa, ja se on juuri näitä kaikkien kaukaa karttamia mahdollisimman pitkiksi ja moniosaisiksi venytettyjä sarjoja. Ja juuri siksi kun sarjaa on venytetty niin pitkäksi, päähenkilöäkin pitää vaihtaa aina välillä. Ja päähenkilöllä on aina se suuri rakkaus, hevonen, jonka eteen päählö (luonnollisesti sinisilmäinen ja voimakastahtoinen teinityttö) myisi vaikka äitinsä. Kaikkein eniten kuitenkin kirjoissa rasittaa se, että hevoset voittavat aina laukkakisat joihin vaivautuvat osallistumaan tyyliin:
"Polle oli viimeisessä kaarteessa hännillä, sillä se oli saanut kuraa silmilleen, kompastunut omiin jalkoihinsa ja katkaissut sääriluunsa. Mutta sitten se aloitti uskomattoman loppukirin. Huiskis vain niin kaikki muut hevoset oli ohitettu. Yleisö mylvi kuin pilvessä kunniaa Pollelle."
Ja jos käy niin, että hevonen jää toiselle sijalle, se onkin yllättäen kelvoton tai sairas. Hyh sentään.

On niitä muitakin, mutta näistä oli pakko ilmaista painava mielipide. x)