Kirjoittaja Aihe: Koirakirjat  (Luettu 1816 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Mifi

  • Ankeuttaja
Koirakirjat
« : Toukokuu 06, 2005, 18:09:15 »
Eli siis aiheena ihan vaan koirakirjat yleensäkkin. Joko tyttökirjoja, joissa koirat seikkailevat tai ihan koulutusoppaita ja rotukirjoja yms.


Muutama kysymys jottei aihe tyssäisi heti alkuunsa:
1. Paras koirakirja(ihan minkälainen vaan)?
2. Oletko huomannut suuria eroja joissain koirien "kasvatus"oppaissa?
 
Suosittele muutamia...

Itse kysyisin heti alkuunsa, tietääkö kukaan sellasita koirakirjaa, jossa olisi kaikkia ajavietteitä ja temppuja koirille? Pari koiraa tulossa hoitoon ja olisi kiva järjestää jotain hommaakin niille ettei niiden kaikki päivät koostuisi vain syömisestä, ulkoilemisesta ja n. 21 tunnin lepäilemisestä ja nukkumisesta.

Poissa viuhka

  • salakielinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Weasley is our king♥
    • livejournal
  • Tupa: Puuskupuh
Koirakirjat
« Vastaus #1 : Toukokuu 12, 2005, 18:19:26 »
1. Tuire Kaimio: Pennun kasvatus

2. En ole. Minusta niissä on melko tarkalleen samoja ohjeita. Olen lukenut tosin vain muutamia, mutta ainakin niissä neuvotaan samalla lailla asiat.

Olen lukenut sekä tietokirjoja, että tällaisia "tyttökirjoja". Pidän esim. Vilman koiraklubeista ja Koirahullun päiväkirjoista. Sen sijaan Marvi ja Merja Jalon (?) koirakirjat eivät vakuuta minua. Ensin mainitut pursuvat tietoa, Jalojen kirjat vain raapaisevat pintaa. Niissä koirat ovat lähinnä rekvisiittaa muulle toiminnalle.

Ja noita temppuja löytyy myös netistä, esim. täältä.
Don't cry because it's over, smile because it happened.

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Koirakirjat
« Vastaus #2 : Toukokuu 13, 2005, 16:12:40 »
Olen vannoutunut koiraihminen ja oikeasti kahlannut lähes kaikki kirjaston koirakirjat läpi. Omastakin hyllystä niitä löytyy yli kymmenen. Tosin siitä on jo muutama vuosi, kun lueskelin niitä oikein urakalla, joten nimiä ei enää kovinkaan paljon muistu mieleen. Sellaiset ovat kuitenkin parhaita jotka on kirjoitettu elävästi ja mielenkiintoisesti ja mielellään vielä sisältävät esimerkkejä elävästä elämästä. Kuten vaikka kirjailijan omista koirista. Sellaisia koirakirjoja on tylsä lukea, jotka on ilman kuvia kirjoitettu mahdollisimman pienellä tekstillä ja lisäksi käytetty vielä hankalia sanoja joita ei aina edes ymmärrä. Ei sen kirjan sisältä minusta siitä kärsi vaikka kirjasta olisikin tehty vähän mielenkiintoisempi. Kirja voi tietysti olla vaikka kuinka hyvä, oli se sitten ulkonäöltään minkälainen tahansa, mutta helppotajuisessa kirjassa pääsee paremmin alkuun. Kyllä koirakirjojen ohjeissa jonkun verran eroja löytyy. Suurin osa kirjoista ainakin niistä vanhemmista on aikalailla samantyylisiä, mutta kyllä löytyy ihan vastakkaisiakin ohjeita.

Ja sitten näitä "tyttökirjoja" olen lukenut paljon myös. Niitä kyllä on valitettavan vähän ja oikeasti hyviä ei kovinkaan montaa. Koirahullun päiväkirjat ovat sieltä parhaimmasta päästä. Niissä kyllä on jonkin verran asiavirheitä, mutta ne sentään oikeasti kertovat koirista. Vilman koiraklubeissa pääpaino tuntuu olevan aina jossakin mystisessä arvoituksessa.

Marie Hansson Halgrenin kirjassa Paras ystäväni on varsin mukavasti temppuja ja muuta aktivointia.
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Koirakirjat
« Vastaus #3 : Kesäkuu 06, 2006, 10:54:16 »
Minulla on oma koira, ja siksi olen kahlannut jokaisen löytämäni koirakirjan läpi. Lempparini taitaa olla Tammen Suuri Koirakirja, josta löytyy ihan hauskaa ja kiinnostavaa tietoa muistaakseni yli 400 koirarodusta. En välitä niinkään sellaisista koirakirjoista jossa kerrotaan vuosilukujen kanssa se, mihin koira on jalostettu tai se, minkä pituinen lonkkaluu pitää colliella olla. Enemmän minua kiinnostaa rodun luonne.

Olen joissakin koirakirjoissa huomannut eroja, rotujen harvinaisuudesta, mutta se riippuu varmasti siitä, milloin kirja on kirjoitettu. Vuonna 1975 belgianpaimenkoirat ovat voineetkin olla harvinaisempia kuin vuonna 2004. Tuo oli esimerkki, en tiedä vuosiluvuista mitään.

Kuvat ovat koirakirjoissa todella tärkeitä, mahdollisimman hyvässä valossa otettu selvä kuva. Myös piirretyt kuvat esim. agilitystä ovat hyviä.

Olen lukenut Vilman koiraklubeja, koirahullun päiväkirjoja, mutta niitä on ilmestynyt jo liikaa.
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.