Kirjoittaja Aihe: Laulaminen  (Luettu 8485 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

mangrove

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« : Huhtikuu 11, 2005, 16:58:43 »
Haulla ei löytynyt topiccia aiheesta, joten siis perustin sellaisen.

Siis kaikki Vuotislaiset jotka harrastavat laulamista tänne!
Kertokaahan laulamisestanne; käyttekö tunneilla, kauanko olette harrastaneet, ja niin edespäin.

Tarkoituksenani oli tänä vuonna hakea Konservatorioon laulutunneille, mutta unohdin ilmoittautumisen joten täytyy odottaa ensi vuoteen. :/
Laulelen silti kotona, ja musiikkitunneilla. Olen musiikkipainotteisella luokalla. :)

Eli laulajat tänne vaan. :)

//Siivoilin 23.7.2009 -Pau
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 23, 2009, 23:22:58 kirjoittanut Pau »

Nukke

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #1 : Huhtikuu 12, 2005, 16:50:05 »
Olen musiikkipainotteisella luokalla. Haluaisin osata laulaa.
Kaikki tahtovat aina laulaa kun "perustetaan bändiä".
Muistan kun olin 12, päässäni pyöri miljoona ajatusta ja huolta. Rakastin jo tuolloin musiikkia, ja tiesin että musiikkiin on hyvä purkaa ajatuksensa. Silloin aloin kirjoittaa lauluja ja haaveilla tulevaisuudesta musiikin kanssa. Pian sain kuitenkin huomata, että minulla oli liian vähän ääntä. Ääneni ei kantanut, en päässyt tarpeeksi korkealle, en matalalle, se kuulosti rumalta ja itkin. Luulin etten voisikaan tehdä musiikkia, ainoaa asiaa jonka kanssa aikuiseksi kasvaminen ei tuntuisi niin kamalalta. Itkin pitkään ja katkerasti, kunnes älysin yksinkertaisimman asian; aloin luonnostella melodioita pianolla. Olin iloinen pitkästä aikaa, ymmärsin, että vaikka äänelläni en voikaan kuvata niitä kaikkia asioita jotka haluan purkaa, voin tehdä sen pianollani.
 Itse olen iloinen, minun ei tarvitse osata laulaa. On niin paljon muutakin. Laulu on kaunista, mutta ei mitään ilman säestystä. Bändissä laulaja saa aina huomion, mutten varmasti ole ainoa joka kiinnitää huomiota rumpu- ja pianokomppeihin. Ihmiset jotka osaavat laulaa ovat onnekkaita. Te olette onnekkaita. :) Toivottavasti ei ollut ihan turha viesti.

le loup-garou

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #2 : Huhtikuu 12, 2005, 21:55:35 »
Minä olen laulanut aina, ihan pienestä lähtien. Isovanhempani muistelevat joskus, kuinka kova olin pienenä laulamaan, ja ihmettelevät, miksi en enää laula. Laulanhan minä, mutta yleensä kotona yksikseni tai kappaleen mukana. Ihmiset väittävät, että minulla on hyvä ääni, mutta minä en kyllä sitä ole koskaan oikein uskonut, mutta se ei ole estänyt minua laulamasta.
Lauloin vielä neljä vuotta sitten seurakunnan lapsikuorossa, mutta se oli omalla laillaan aika tylsää, koska siellä laulettiin ainoastaan hengellisiä lauluja, ja minä kun en ole varsinaisesti uskovainen, niin se ei jaksanut montaa vuotta kiinnostaa.
Musiikkia minulla on ollut yläasteen aikana valinnaisena niin paljon, kuin vaan on ollut mahdollista saada. Yleensä tunneilla minä olen laulamassa mikkiin ja muutaman kerran minä olen myös laulanut koulun juhlissa valinnaisryhmän kanssa. Ainut yksinlaulu esitykseni oli neljännellä luokalla, jolloin lauloin koulun joulujuhlassa Maa on niin kaunis. Eipä siitä suurempia traumoja jäänyt, vain kehuja. Sanoivat, että se oli ainut esitys, joka kuului perälle asti.
Musiikki on ollut minulle aina tärkeää, joskus haaveilin laulutunneista, mutta tässä tuppukylässä, jossa kotini sijaitsee, ei siihen oikein ole ollut mahdollisuutta. Kuitenkin, vaikka laulan yhä edelleen paljon ja minäkin toivoin pienenä olevani bändissä laulajana, on tilalle tullut kitara ja rummut, etenkin rummut. Jos minä perustaisin bändin tai pääsisin sellaiseen, en enää haluaisi laulaa, vaan soittaa rumpuja. Taustalaulajana voisin tietysti toimia. Minä myös todella haluaisin osata sanoittaa ja säveltää, ja olen sanoittamista yrittänytkin, mutta siitä ei oikein ole tullut mitään, mutta eiköhän sitä yrittämällä opi.

Poissa Ronija

  • Rouva Weasley
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Minä näen thestralit.
  • Tupa: Rohkelikko
Laulaminen
« Vastaus #3 : Huhtikuu 12, 2005, 22:11:17 »
En kuulu varsinaisesti laulajiin, mutta laulaahan se harakkakin omalla äänellään. Elikkäs minusta jokaisen lauluminen on enemmän tai vähemmän kaunista kuultavaa.

Itse harrastan karaoketa. Omassa kotona kylläkin. En julkisesti, ainakaan vielä. Minulla ei ole mikään kaunis ääni, tai jos totta puhutaan niin äänessä ei ole mitään vikka, vaan siinä että pysyisi nuotissaan. Joskus menee paremmin, joskus huonommin. Laulan vaan omaksi ilokseni (ja miden suruksi).

Minusta kaikista kauneista laulua on mieskuoron laulanta. Naiskuroro on jotenkin liian"kimittävää". Naiset yleensäkin laulavat turhan korkealta. Miesäänen möreys on jotain mikä minun korviini sointuu -ah niin- kauniisti.
"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Antoine De Saint-Exupéry

Poissa Aura Illumina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Fiction Garden
  • Tupa: Puuskupuh
Laulaminen
« Vastaus #4 : Huhtikuu 12, 2005, 22:33:42 »
Aura ilmoittautuu laulajaksi!

Opintoja on takana monta vuotta ja laulukokemusta todella laidasta laitaan :)

Laulaminen oli todella kova juttu mulle jo ihan pikkutyttönä. Laulaminen on yksi ihanimmista asioista maailmassa. Joten laulakaa, laulakaa kaikki, se että "ei osaa" on aivan toisarvoinen seikka, eikä kenenkään pitäisi olla laulamatta siksi, että pelkää ettei se miellytä toisia.

Sir Wyndham

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #5 : Huhtikuu 13, 2005, 11:34:16 »
Vinkkejä ja vihjeitä kaivataan stemmalauluun:
En pidä laulamisesta juurikaan, mutta tiedän olevani ihan hyvä siinä kun jouduin vuosia jodlaamaan primavistana sun millä kursseilla (jostain syystä kitaristinkin pitää ilmeisesti osata laulaa nuoteista -_-) ja minulla on myös laulamiseen ilmeisesti hyvin soveltuva suht. laaja baritoni-ääni. Joudun laulamaan bändissäni toisia ääniä, koska olen ainoa siihen kykenevä, vaikken sinällään innoissani ajatuksesta ole. Eli:
Mitä vinkkejä teillä olisi stemmojen laulamiseen live-keikalla? Etenkin silloin jos on vähemmän-kuin-ideaalinen tilanne esim. ei monitoreita lavalla. Huomenna on yksi keikka, jolla joudun laulamaan yhdessä biisissä toiset äänet, mutta onneksi ne ovat vain terssejä, etteivät ihan oikeita stemmoja. Miten saatte osuttua heti oikeaan nuottiin? Minulla ei ole ongelmia pysyä nuotissa kun siihen pääsen, mutta joskus on hankala osua juuri prikulleen kohdalleen sillä ekalla tavulla.
Kaikki apu olisi tarpeen :)

Poissa Aura Illumina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Fiction Garden
  • Tupa: Puuskupuh
Laulaminen
« Vastaus #6 : Huhtikuu 13, 2005, 11:46:19 »
Sir Wyndham:
Lainaus
Mitä vinkkejä teillä olisi stemmojen laulamiseen live-keikalla? Etenkin silloin jos on vähemmän-kuin-ideaalinen tilanne esim. ei monitoreita lavalla.


Riippuu aika paljon siitä millainen kokoonpano. Ymmärsin että rock-bändityypisestä tilanteesta olisi kysymys, ja täytyy sanoa, että jos ei lavamonitoreja ole, niin tilanne on suorastaan ikävä. :) Itse laittaisin korvatulpat tai sormet korviin (mutta kitaraa soittaessa sormilla on muutakin tekemistä...), sillä se auttaa tosi paljon. Suosittelen sinulle kunnon korvatulppia, jotka leikkaavat osan desibeleistä pois, mutta eivät tee kuuroksi musiikille. Päinvastoin, korvatulpat mahdollistavat tarkemman kuulemisen olennaisille asioille, kuten esim. omalle laululle.

Lainaus
Miten saatte osuttua heti oikeaan nuottiin?


Treenaminen auttaa! :) Jos on epävarma tunne, niin kannattaa laulaa ekat äänet suhteellisen hiljaa, ja lisätä volaa sitä mukaa kun huomaa olevansa oikeassa sävellajissa jne.

No, toivottavasti tästä oli mitään apua. Tsemppiä keikalle!

Aura

Poissa Seatear

  • Vedenneito
  • Vuotislainen
    • http://www.kuusade.net
Laulaminen
« Vastaus #7 : Huhtikuu 13, 2005, 16:00:10 »
Minä tahdon laulutunneille. Olen tahotnut jo 5 vuotta (olen siis -89 syntynyt), mutta tässä pikkuisessa tuppukylässä ei ole minkäänlaisia laulutuntimahdollisuuksia löytynyt. No onhan utossa tuo musiikkiopisto, mutta löysimme sen äitini kanssa liian myöhääm (koelaulut olivat menneet jo). Ja äitini ei halua kustantaa tunteja helsingissä tai jossain muualla.
Olen siis laulanut aika kauan. Lauloin isovanhemmillen ituikituiki tähtöstä lapsena ^^ (hassua). Nykyyään lauluääneni alkaa olla aika kauhea, koska en osaa enää avata ääntäni ja murrosiän mennessä ääneni muuttui. Isosikonikin sanoi, että minun pitäisi mennä laulutunneille jotta osaisin taas laulaa niin hyvin kuin ennen.
Laulelen siis aina kun pystyn. En vain osaa laulaa kun aika korkealta ja sitten aika matalalta. En siltä väliltä. Ja jos joku laulu menee liian matalalle niin laulan sen sitten kauhean korkeelta ja se jos jokin on kauhean kuuloista.
Olisin halunnut musiikkiluokalle, mutta en tiennyt, että semmoisia on ^_^`. En kyllä taida olla musiikin opettajani suosikki :S
Ainiin juu. Miten te ihmiset avaatte äänenne? Mikä on se paras keino?
Tahdotko lukea sarjakuvaa? -> Exceptional Abilities || Kuusade.net Se pienen ihmisen domain

Poissa Aura Illumina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Fiction Garden
  • Tupa: Puuskupuh
Laulaminen
« Vastaus #8 : Huhtikuu 13, 2005, 16:06:54 »
Lainaus
Miten te ihmiset avaatte äänenne? Mikä on se paras keino?


Äänenavaus on yksilöllistä. Se mikä auttaa toista, ei sovi toiselle jne.

Minulla toimii esim. murtosointujen laulaminen vokaaleilla ylös ja alas, murina, "surrurrrur", hyminä ja naukuminen tosi korkealta hiljalleen alas liuttaen.

On tärkeä tehdä äänenavaukset maltillisesti ja kuin vetäisi ääntä sisäänpäin, eikä niin että "tättärää" täysillä vaan, ääni ehkä "aukeaa" mutta laatu kärsii. Siis ei koskaan kovaa, vaan "kauniisti, kaarella ja kauas", sanoi vanha laulunopettajani aikoinaan.

Asenne on TODELLA tärkeä, siis ajattele että olet kiireetö ja onnellinen. Mainittu opettajani pyysi minua aina ajattelemaan että omistan auringon... Ja myös laulamaan sitä lausetta.

Iloinen yllättyneisyys (jolloin "takaylähampaat hymyilee" = kurkku on auki oikealla tavalla, nielu avoinna) on laulajalle paras lähtötilanne.

Aura

Nukke

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #9 : Huhtikuu 15, 2005, 23:58:59 »
Musiikkipainotteisen luokan musiikkituntien alussa yleensä puöritellään hitaasti hartioita/olkapäitä ja nostetaan niitä korviin (hengittää täytyy samalla!). Sen jälkeen on oikeasti helpompi ja mukavampi laulaa. Myös rennosti kun nojaa päätä molemmille sivuille niin venyttää vähän ja tuntuu hyvältä. Ja nuo venyttelyjutut täytyy tehdä hitaasti. Mutta ne kannattaa, kokeiltu on. Ja tietty perus "moimoimoi"-korkeammalle ja alemmas sekä do-ti asteikko.

Poissa mannaryyni

  • Pylpyrä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Oma kirja.
Laulaminen
« Vastaus #10 : Huhtikuu 19, 2005, 13:24:07 »
En laula, ja ajattelin kertoa miksi.
En osaa laulaa. Tai en tiedä. Kukaan ei kyllä ole kehunut, mutta asiantuntijat (lue:opettajat) eivät ole haukkuneetkaan.
Mutta kavereilta on tullut palautetta tyyliin "turpa kiinni", enkä enää uskalla suutani avata, paitsi bändien keikoilla.

Edittiä. Nyt kun meillä on musiikkia, olen jonkun kerran eksynyt sinne mikkiin laulamaan, tosin aivan vapaaehtoisesti en sinne mene, ja aina hävettää. Mielummin laulan todella hiljaa. En yhtään halua kenenkään kuulevan lauluani, ja mikistähän se kuuluu ja kunnolla ;) Onneksi on aina joku muukin laulamassa...
Useimmat lukijat pääsevät semikonditionaaliseen futuuriin, jota modifioi käänteinen plagaalinen intentionaalisen subjunktiivin imperfekti ennenkuin luovuttavat.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Laulaminen
« Vastaus #11 : Huhtikuu 29, 2005, 22:49:41 »
Laulaminen on hienoa. Olen hyvin paljon rakastuksissa siihen tunteeseen kun saa viikkojen harjoittelun jälkeen kappaleen alkuperäiseltä (minulle korkealta) äänenkorkeudelta kunnialla läpi. Tykkään hirmuisesti siitä vedosta pakaroissa ja sisäreisissä kun oikein kajauttelee korkealta. Pallean etureunat venyvät, selkä tuntuu laajenevan metrin levyiseksi kun painutaan asteikon alapäähän... Laulaminen on kerta kaikkiaan hienoa.
pecc@QuakeNet

Poissa Lilyth Starr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tämän kaupungin kadut
  • Pottermore: MoonBludger9641
  • Tupa: Luihuinen
Laulaminen
« Vastaus #12 : Huhtikuu 30, 2005, 20:15:31 »
En harrasta laulua, enkä voisi koskaan kuvitellakaan harrastavani (ainakaan enää). Nuorempana kävin kuoroa, mutta kyllästyin sitten ja lopetin. En tajua kuinka kestin niinkin pitkään siellä kuin parisen vuotta (noin).
Lauluinhooni vaikuttaa suurimmalta osalta se, että lauluääneni on mitä kauhein. Jos rupeaisin julkisesti laulamaan, ihmiset taatustu hajoaisivat mitä pikimmiten jokaiseen ilmansuuntaan. Toiseksi laulaessa yleensä joutuu samalla esiintymään ja se on yksi suurimmista painajaisistani. Kammoan sitä ja ala-asteen laulukokeet koko luokan edessä olivat hirveitä. Siinä samalla opin vihaamaan musiikintuntejakin.

Olisihan se tietenkin kivaa jos olisi sellainen lauluääni, että edes suihkussa kehtaisi laulaa, mutta ei kyllä tällaisella raakkumisella sellaiseenkaan pysty.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 06, 2007, 17:44:33 kirjoittanut Lilyth Starr »

Poissa Gawd

  • Riistaeläin
  • Vuotislainen
  • Perkele.
    • Kaniinin
  • Tupa: Mary Sue
Laulaminen
« Vastaus #13 : Toukokuu 01, 2005, 12:09:31 »
En ole laulaja siinä mielessä että olisin koskaan käynyt laulutunneilla, kuorossa, laulanut bändissä tai sellaisessa. Olen kuitenkin harrastanut kaikkea muuta musiikkiin liittyvää, että osaan kuitenkin laulaa melkein oikeita ääniä jos ihan jotain kappaletta pitäisi laulaa. En osaa käyttää ääntäni kuitenkaan mitenkään erityisen hyvin, sellaista kappaletta vain ei ole mikä ei olisi minulle liian korkea jostain kohtaa kun se muille on ihan sopiva.
Laulan aina kun kävelen yksin jonnekin, ellen sitten mutise tai puhu. Silloin aina keksin omia lauluja, joskus niissä on sanat, joskus vain hymisen jotain. Hyvin usien niistä tulee tällaisia Mitch-tyylisiä hölmöjä muistamislauluja: "Kävelenpä nyt tässä ja vastaan tulee punainen auto ja siirryn vähän sivumpaan jotta en kaadu ja auto ajaa ohitse ja alkaa sataa ja näen jo kotiin."
Hyvin usein se sitten on tuollaista samanlaista, mutta vain englanniksi. Minusta laulaminen on hyvin hauskaa.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Laulaminen
« Vastaus #14 : Toukokuu 03, 2005, 20:56:14 »
Olen laulanut pienen ikäni, pikkupentuna äidin säestyksellä pianon ääressä, isompana myös koulussa, varsinkin yhdeksänvuotiaasta lähtien, kun pääsin musiikkiluokalle, jolla oli hyvin kunnianhimoinen opettaja (konserttien lähestyessä meillä oli treenejä kouluajan ulkopuolellakin, ja yläasteelle kun siirryttiin, niin sama kyyti jatkui; välillä oli treenit sekä ennen koulua että koulun jälkeen). Parikymppisenä sitten otin vihdoin vaarin musaopen vinkistä ja vaihdoin musiikkiopistolla huilun tilalle pääaineeksi laulun. Kolme ensimmäistä vuotta olin kyllä aika huithapelin opettajan hoivissa ja sitten intti aiheutti välivuoden musiikin opiskeluun, mutta viimeiset neljä vuotta minulla on ollut vallan mainio opettaja ja olen jopa edistynytkin siinä määrin, että ensi syksynä on edessä I-tutkinto.

Melkein enemmän kuin yksin laulamista rakastan kuitenkin yhtye- tai kuorolaulua, moniäänisyys kun tuo musiikkiin ihan omat sfäärinsä. Kaikkein hauskinta on, kun musiikkiopistomme laulunopettajat kokoavat noin kerran kuussa oppilaansa yhteistunnille, ja sitten lauletaan duettoja, trioja, tertsettejä etc. ja tietysti kuoropätkiä mm. Mozartin opperoista. Aina ne eivät tietenkään suju ihan mallilleen, mutta sitten kun kaikki menee nappiin ja pystyy oikein eläytymään rooliinsa, on sellainen olo kuin leijuisi pilvissä laulaessaan.

Lisäksi rakastan vanhan musiikin, varsinkin 1500 - 1600 luvuilta peräisin olevan, laulamista, mutta sitä joudun valitettavasti harrastelemaan omin nokkineni. Olisikin kiva kuulla, löytyykö täältä ketään, joka olisi kiinnostunut opettelemaan stemmoja johonkin lauluihin (lauluideoita saa myös esittää), joita sitten voitaisiin jossain miiteissä tai vastaavissa laulaa yhdessä. Se olisi ainakin imo todella hauskaa.
Me transmitte sursum, Caledoni

Boris

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #15 : Helmikuu 27, 2006, 17:38:32 »
Minä olen laulanut kuorossa tosi kauan! Kuulostaa ehkä aika mahtipontiselta, mutta mielestän noin voi sanoa, jos on kuluttanut aikaansa samassa kuorossa puolet koko elämästään! Aloitin seitsemän vuotiaana ja samassa paikassa taidan vieläkin olla =) En lähde kulumallakaan pois! Toisaalta harmi, kun kaikki kuorokaverit vaihtuvat. Meillä taitaa olla nyt yksi tyttö minun lisäksi, joka on ollut siellä yhtä kauan kuin minä.

Onko täällä muuten ketään poikakuorolaisia? Meidän kuoro on kyllä sekakuoro, mutta meillä ei ole yhtään poikia mukana=( Joskus joku poika aloittaa, mutta aina ne lopettavat niin pian=(

Chazz

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #16 : Helmikuu 27, 2006, 17:44:18 »
Itse en harrasta laulutunneilla käymistä ja.. En osaa laulaa. En pidä muiden seurassa laulamisesta, mutta yksin lauleskelen. (Sitä tosin en tunnusta.) Ja varsinkin yhden tietyt lyriikat menevät musiikin tahdissa kuin vettä vain.

Sehän on tosi asia, että oman äänen kuulee erilailla, kuin muut. Ja tämä koko ajatus kammottaa (mikä sana) minua. Siksi välttelen mahdollisimman pitkälle minkäänlaisia nauhoitustilanteita, missä kuulisin oman ääneni. En vain pidä siitä sellaisena, miten muut kuulevat sen.

Tiivistettynä: pidän laulamisesta ja ylipäänsä laulusta, mutta en itseltäni kuultuna. ^^ (Varsinkaan nauhalta.)

Sokerihumala

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #17 : Maaliskuu 14, 2006, 21:41:03 »
Oi laulaminen on ihanaa. En käy tunneilla mutta lauleskelen kotona ja varsinkin silloin kun muita ei ole kuulemassa :D En suinkaan siksi, että lauluääneni olisi huono. Sitä on monetkin kerran kehuttu ja olen laulanut ihan julkisissakin tilaisuuksissa. Ensimmäisen kerran joskus ihan pienenä. En edes muista mitä lauloin. Toisen kerran lauloin kuudennella luokalla erään naisen vaalikamppanjan aloittajaisissa. Meitä oli kolme. Eräs poika, joka soitti pianoa ja sitten minä ja toinen tyttö laulettiin. Laulu oli lintu ja lapsi ja lauloimme siitä vuorotellen yhden säkeistön ja kertosäkeet yhdessä.
Seuraavan kerran laulan varmaan veljeni häissä ensi kesänä. Laulu vaan vielä puuttuu. Ajattelin vähän Lintua ja Rakkaus tarinaa ja muutamia muita, mutta saa nyt nähdä.

wikke

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #18 : Maaliskuu 14, 2006, 23:24:51 »
En tiedä onko laulaminen minulle musiikissa juuri se tärkein juttu, mutta kivaa se on. 6-vuotiaasta olen laulanut aktiivisesti kuorossa, nykyään säännöllisesti kahdessa ja toisinaan projektikuorossa, jolla on satunnaisia keikkoja. Laulutunneilla olen vuoden käynyt, ja sitä ennen olen saanut opastusta veljeltäni ja siskoltani. Aika paljon olen myös lastenlaululevyillä pienempänä laulanut, ja kuorolevyillä näin vanhempana.

Kuorossa laulaminen on laulamisessa parasta. Parhaat kokemukseni laulamisesta ovat kun olen ollut laumassa isompia, hienoja teoksia suuren kuoron kanssa. Fiilis on uskomaton.

Yksinlaulussa tykkään eniten säestää itteäni pianolla ja lauleskella, esim. Schubertin liedejä. Tai sitten lauleskelen/hyräilen vain yksikseni kaikkea skeidaa ja laadukasta joka paikassa, missä milloinkin. Yksin en silti nykyään juuri missään julkisesti uskalla laulaa. Pelottavaa.

Lainaus käyttäjältä: "Isilmirë"
Lisäksi rakastan vanhan musiikin, varsinkin 1500 - 1600 luvuilta peräisin olevan, laulamista, mutta sitä joudun valitettavasti harrastelemaan omin nokkineni. Olisikin kiva kuulla, löytyykö täältä ketään, joka olisi kiinnostunut opettelemaan stemmoja johonkin lauluihin (lauluideoita saa myös esittää), joita sitten voitaisiin jossain miiteissä tai vastaavissa laulaa yhdessä. Se olisi ainakin imo todella hauskaa.


Täällä ois ainaki yksi kiinnostunut. :) Ollaan tyttökuorossa laulettu jonku verran 1500-1600 luvun musiikkia, ja oon tykänny. En oo kyllä tähän mennessä yhessäkään miiitissä käynyt mutta eihän sitä koskaan tiedä jos tulis eksyttyä. Hauskaa olisi, varmasti.

Paikea

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #19 : Maaliskuu 21, 2006, 08:22:19 »
Noniin, tänne kaiketi haetaan keskustelemaan immeisiä, jotka osaavat laulaa. No minä en osaa.

Pienempänä oli musiikkiluokalla 3 vuotta. Laulutaito pysyi jotenkin kasassa. Mutta kun siirryin yläasteelle sai laulamiset jäädä. Joten ääneni on sen mukaan mennyt. Eihän se koskaan mitään huippuluokka ole ollut, mutta joskus kauan sitten sitä pystyi jopa kuunnella. Enää en omista sävelkorvaakaan. Pidän toki laulamisesta, mutta en halua, että kukaan sitä kuuntelee.

Viime teatteritunti oli oikea katastrofi. Ah niin ihana opettajamme ilmoitti äkkiä, että hei, nytpä laulamme! Piti kolmen mennä siihen "näyttämölle" ja laulaa aina yksi lause, ihan mitä vaan, joka liittyi omaan aiheeseen (minun säätila). Se oli kamalaa. En yksinkertaisesti pystynyt. Kasvon lihakset alkoivat nykiä, tuli kamala kuuma ja alkoi pyörrytää. Tavallisesti pystyn ilmaisemaan itseäni hyvin ja pelkäämättä muilla tavoin, mutta huh, en laulamalla. Minä yritin keksiä jotain, mutta olin niin paniikissa, että parin lauseen jälkeen en pystynyt enää. Ja siitäkös opettaja suuttui. Hän nolasi minut siinä kaikkien edessä sanoessaan, että olen ujoudessani itsekäs ja pilaan muiden työn. Eikö ole jo tarpeeksi, kun en vain pysty laulamaan? Ei ketään ihmistä pidä pakottaa. Kokeilimme uudestaan ja uudestaan, ja aina se vaan tyssäsi minuun. Olin varmaan ihan punainen. Lopulta kokeilimme samaa ilman laulua, ja se onnistui paaaljon paremmin. Keksin hyvin jatkoa, ja lopetimme vasta, kun opettaja sanoi. Eli se oli siitä laulamisesta kiinni.

Nykyään sitten kammoan tämän takia yleisölle laulamista. Pelkään, että he leimaavat minut, kuten teatteri opettajanikin teki. Se ei nimittäin ollut kivaa.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Laulaminen
« Vastaus #20 : Toukokuu 11, 2006, 09:15:05 »
Laulaminen on ihanaa, sääliksi vain niitä, jotka sitä joutuvat kuulemaan.
Minun ääneni ei ole kovin kaunis, minun lauluääneni siis. En kuulemma omista minkäänlaista sävelkorvaa. En kai sitten.
Sehän ei minua estä laulamasta. Laulan yleensä kotona, mutta sitäkin useammin autossa. Kanssa matkaajilla varmaankin mukavaa, kun eivät voi paeta meluani. :> Oli kappale mikä tahansa, minun on ihan pakko yrittää laulaa sitä. Tutut kappaleet menevät luonnollisesti paremmin, kun muistaa sanat, mutta kun rupeaa tuosta vaan laulamaan vierasta kappaletta, voi mennä vähän solmuun välillä.

Musiikin tunnitkin loppuivat seiskalla ja hyvä niin. Opettaja oli nimittäin aivan kamala, eikä kukaan tahdo laulaa samoja virsiä ja lasten lauluja seitsemää vuotta. Eihän? Ääneni oli sitä paitsi kuulemma liian hiljainen.

Kyllähän me sitten kavereiden kanssa ängettiin aina Lucia kulkueeseen, eikä syy ollut välttämättä se, että olisimme halunneet laulaa. Kyllä me silti lauloimme mieluummin kun opiskelimme tylsiä kouluaineita.

Olihan meilläkin sitten joskus bändi ja koska me olimme aika heikko äänisiä, lauloimme kahdestaan ja yksi kaveri sitten - no hän huusi. Ei me sitä kauaa jaksettu, se oli sellainen kokeilu vaan.

Olen kuulemma laulanut ihan pikkuruisesta asti. Keksin kaikkia omia sanoja ja joitakin kai nauhoitettiin kasetille. Minulla kun oli sellainen söpö värikäs mankka, jossa oli mikrofoni. Yksi laulu taisi kertoa tanssivista nakeista. Mielikuvitusta minulta ei sitten ainakaan ole puuttunut.
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Harppu

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #21 : Toukokuu 13, 2006, 16:08:38 »
Olen laulanut oikeastaan lähes koko pienen ikäni. Tunneilla olen tosin käynyt vasta vuoden ajan. Siellä sitten opettelen klassista äänenmuodostusta, joka kyllä on helpottanut ihan kaikkea muutakin laulamistani. Äänialani on esimerkiksi laajentunut ylöspäin roimasti, alttouteni onkin ollut vain huonoa tekniikkaa.

Pidän paljon myös kuorossa laulamisesta ja laulankin tällä hetkellä kahdessa kuorossa, eräässä naiskuorossa ja koulumme kamarikuorossa. Niiden ohjelmistot eroavat tyylillisesti toisistaan paljon, mikä on kivaa vaihtelua. Koulumme kuorossa en tosin tämän kevään jälkeen voi enää laulaa, sillä en ehdi.

Vaikka ääneni onkin kehittynyt laulutuntien ansiosta paljon, en vieläkään pidä itseäni erityisen hyvänä laulajana. Se voi toisaalta johtua siitä, että tunnen niin paljon ihmisiä, jotka ovat ihan oikeasti todella hyviä laulajia. En erityisemmin nauti yksin esiintymisestä, sillä olen ääneni suhteen epävarma. Esiintymispelkoni olen onneksi saanut jo osittain nujerrettua.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Laulaminen
« Vastaus #22 : Heinäkuu 31, 2006, 23:02:30 »
Voisiko joku valistaa, missä pääkaupunkiseudulla saa lauluopetusta sellainen henkilö, joka on saanut kenkää musiikkiopistosta saatuaan I-tutkinnon (eli nykyiseltä nimeltään musiikkiopistotason tasosuorituksen) hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja tahtoo ylläpitää ja kehittää laulutaitoaan, muttei kuitenkaan tähtää ammattilaisuralle (eli siis konservatorio ei ehkä ole se oikea paikka)?
Me transmitte sursum, Caledoni

AlmostRockStar

  • Ankeuttaja
Laulaminen
« Vastaus #23 : Elokuu 01, 2006, 17:13:41 »
Laulan aina, vaikken omistakaan mitään mahtavinta lauluääntä, tuskinpa se hipoo edes hyvää. ^------^"

Laulan suihkussa, yksin ollessani, seurassa ollessani, jopa unissani. Inhoan omaa lauluääntäni, siksi kaveriporukassa laulamisen tarvetta podetessa väännän ääneni pikkuorava-imitaatioon, kaverit jaksavat hetken nauraa ja kestää sitä (plus minä pääsen aukomaan suutani, jos radiosta/levyltä tulee hyvä biisi, on pakko laulaa vähän mukana (enkä sitten tarkoittanut, että biisit menisivät aina nuotilleen -> on tuuria, jos edes saan rääkäistyä kerran melkein oikein!)). Tosin tämä on alkanut ärsyttää kavereita, enkä kyllä voi moittia heitä.

Kotona varon aina laulamasta oikealla äänelläni, sillä vihaan sitä ja pelkään, että minulla vain nauretaan. :DD Laulan siis normaalisti vain yksin ollessani, silloinkin laitan radion soimaan niin kovalle, etten edes kuule omaa ääntäni. Myös kasetilta oman äänen kuuleminen on yhtä tuskaa, tosin tahdon vakaasti uskoa siihen, että nauhurit muuttavat ääntä _paljon_. Toisaalta, ei se voi olla yhtään hirveämmän kuuloista kuin oikea lauluääneni. -nauraa-

Koulussa on pakko laulaa, mutten pysty sielläkään täysin eläytymään biisiin, vaikka laulaminen onkin ihanaa. Epäreiluna ihmisenä laitan syyksi luokan - kukaan ei jaksa laulaa kunnolla ja biisit ovat pelkkää pelleilyä, enkä viitsi opettajan lisäksi olla ainoana joka ainakin yrittää laulaa. Tiedän, typerä syy, mutta en halua muiden kuulevan ääntäni.

Tiivistäisin jotenkin niin, että rakastan laulamista yksikseni, mutta inhoan ääntäni.

Poissa Saippuakupla

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmi
Laulaminen
« Vastaus #24 : Elokuu 01, 2006, 19:35:30 »
Minullakin on usein tapana laulaa yksikseni. ^--^ En siis tosiaan käy millään tunneilla tai kuorossa, koska ääneni on yhdellä adjektiivilla kuvattuna kamala. Rakastan laulaa kuitenkin yksikseni. ;> Yleensä hoilaan samalla, kun kuuntelen mp3-soittimelta jotain biisiä, jonka tahdissa sitten yritän epätoivoisesti laulaa. Eniten laulan englanniksi, vaikken kyseisen kielten sanojen ääntämisessä ja muussa vastaavassa kovin hyvä olekaan. No, ainakin enkuntaidot kehittyy siinä samalla. ^_^ Ja toivottavasti äänenikin.

Pidän laulamisesta, ja aina silloin tällöin haaveilenkin, että siitä voisi tulla mahdollisesti tuleva ammattini, vaikka aina näin uneksiessanikin tiedän, että unelmani ovat kaukana todellisuudesta ja täysin ulottumattomissani tällä äänellä. No, ei se niin kauhean kamala ole, ettei sitä yksinkertaisesti kestäisi kuunnella, mutta ei se erikoinen, kaunis tai mikään vastaava ole. Olen juuri ääneni takia alkanut laulaa entistä enemmän ihan vain, jotta saisin sitä kehittymään edes hieman parempaan suuntaan, vaikka nyt onkin alkanut tuntua, ettei siitä tule mitään, ja että ääneni tulee aina olemaan tällainen. :<

En myöskään pidä julkisesta laulamisesta, sillä olen aika ujo ääneni suhteen ihan juuri sen kamaluuden tähden. Pari kertaa olen kuitenkin hyvien kavereideni kanssa uskaltautunut laulamaan karaokea, mutta yleensä sekin kuluu siinä, kun kadehdin muiden ääniä ja manaan omaani alimpaan h*lvettiin. Ei tällä äänellä pitkälle pääse, mutta kyllähän tämä yksinlaulelukin kelpaa. ;> Olen kuitenkin melko pitkästyvä tyyppi, niin ettei artistina olo tai bändissä laulaminen kuitenkaan innoittaisi minua kovinkaan pitkään.

^.^
Sen sijaan Harry lähetti Ronille lapun: "tehdään se tänä iltana."

~ HP -  Salaisuuksien kammio