Kirjoittaja Aihe: Kirjailijaksi  (Luettu 7717 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Narina

  • Eevan tytär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Kesäkengissä
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #50 : Joulukuu 17, 2008, 21:12:39 »
Muistan joskus pikkutyttönä unelmoineeni, että "minusta tulee isona kirjan kuvittaja, kirjan kirjoittaja ja kirjakauppias". Sama unelma elää yhä, vaikka kuvittaja- ja kauppiasosuudet ovatkin karsiutuneet pois. Olen viimeisimmät kolme vuotta kirjoitellut viisiosaista fantasiakirjasarjaa, mutta ensimmäinenkään osa ei näytä tahtovan valmistua. Koska kirjani sijoittuu itse keksimääni maailmaan, kirja on jäänyt kiertämään ympyrää luonnonolosuhteiden, historian ja maantieteellisten seikkojen ympärille. Ja koska kirjoittajan taitoni ovat jokseenkin puutteelliset, päätin, että harjoittelen ensin kirjoittamalla fikkejä, ennen kuin keksityn taas kirjaan. Niinpä monivuotinen projektini onkin tavallaan jäädytetty. Harmi, mutta koska haluan olla mahdollisimman tyytyväinen kirjan tekstilliseen ulkoasuun, näen järkevimmäksi harjoitella kirjoittamista vielä jonkin aikaa... :)

Minusta tuntuu, että käytän kaikkea ympärilläni jossakin kirjallisessa työssäni. Jos joku ystäväni sanoo jotakin, mille nauran, olen heti kirjoittamassa sitä ylös lähimmälle mahdolliselle paperille. Huoneeni jokainen taso, laatikko ja hylly pursuaa papereita, jotka sisältävät tekstiä vuosienkin takaa. Pää pursuaa ideoita, mutta en tahdo löytää aina motivaatiota kirjoittaa niitä ylös. Siksi kaikki kirjoitettu materiaali onkin usein muistiinpanoja tai kohtauksia tarinoihin. Ainoat novellit ja lyhyemmät tarinat, joita kirjoitan, ovat koulutöitä. Ja nekin ylittävät hiuksen hienosti sallitun pituuden - minulla on ongelma tekstien pituuden kanssa; kun alan kirjoittaa, en voi lopettaa. Apua! :)

- Narina
Lukukausi on päättynyt, loma on alkanut. Uni on ohitse: tämä on aamu.
- C.S.Lewis: Narnian viimeinen taistelu

Poissa night eagle

  • ficcikääntäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Just found my inner Slytherin
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #51 : Joulukuu 22, 2008, 14:32:32 »
Olen myös haaveillut koko pienen ikäni kirjoittamisesta. (Tai no, ehkä vasta ihan vähän aikaa... vuosi?)
Silloin kun en osaanut vielä kirjoittaa, piirsin ja kerroin samalla tarinaa ääneen. :) Ja kun opin kirjoittamaan, (opettelin sen taidon kuulemma ihan itse), niin kirjoitin lähes koko ajan. Tein pienenä itse "kirjan". Siinä oli pari, kolme sivua tekstiä suurin kirjaimin ja kartongista tehdyt kannet. Se kertoi tytöstä ja koirasta, jotka menivät metsään retkelle. Minulla on se vieläkin tallessa. =D
Olen nyt aloittanut kirjoittamaan kirjaa, mutta keskittymiskyky ei minullakaan aina riitä. Mutta taisin saada kyllä yhden vähän pitemmän tarinan valmiiksi viime kesänä.
Olen yleensä aina innoissani äidinkielen kirjoitelmista. Niitä on niin mukava kirjoittaa. Mutta se ei ole mukavaa, kun täytyisi joskus lukea luokan edessä. Olenhan luonteeltani melko ujo. Siksipä kaikki novellini ja runoni ovat hyvässä säilössä lukollisen laatikon sisällä. :D
Mieleeni tulee jatkuvasti yhä uusia ideoita kirjan juoneen. Sitten haluaisinkin lopettaa nykyisen kirjan kirjoittamisen ja aloittaa uuden. Mutta äti antoi hyvän vinkin ja käski yhdistellä niitä uusia asioita tähän nykyiseen kirjaan. Ja se on tosiaan toiminut! Joka kerta kirjotan mielelläni, koska saan laittaa sinne joukkoon uusia asioita. Olen aivan innoissani kirjoittamisesta.

-night eagle-
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 06, 2009, 12:59:48 kirjoittanut night eagle »
Slytherin wannabe
Gryffindor fangirl
Rawenclaw in heart
Hufflepuff thanks to sorting hat

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #52 : Tammikuu 02, 2009, 21:44:53 »
Olen aika pitkälti ammatin perässä, josta saa rahaa. Ja niin kuin topicin aloittaja sanoikin, Rowling ja Dan Brown ovat esimerkkejä tunnetuista kirjailijoista ja niin kuin kaikkien täytyisi tietää, Rowlinghan on älyttömän rikas. Suomessa ei niitä tuloja tule läheskään yhtä paljon.

Kaverini sanoo aina, että minulla on 'liian vilkas mielikuvitus'. Mutta kun yritän keksiä tarinaa, niin mielikuvitus ei sitten pääse valloilleen. Nyt kirjoittamani tarinan alku on omasta mielestäni ihan ok, vaikka lauseet ovat ehkä liian lyhyitä. Suomen kielessä, kirjallisuudessa, kieliopissa olen hyvä, ja minulla on iso mielikuvitus eli siinä on kaksi pääsyytä miksi voisin olla kirjailija. Mutta kärsivällisyys ei riitä, ei.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #53 : Huhtikuu 28, 2009, 18:36:32 »
En halua kirjailijaksi, en ole koskaan halunnutkaan. Hassu juttu sinänsä, sillä rakastan kirjoittamista, olen melko hyvä siinä, ja haluan ehdottomasti työn, jossa pääsen kirjoittamaan edes jotakin :D Mutta olen surkea kirjoittamaan varsinaisia tarinoita, joissa on kunnollinen juoni. Kirjoitan enimmäkseen vaikeaselkoisia runoja ja erilaisia pohdiskelevia ja tekosyvällisiä novelleja, mutta hyvän juonen keksiminen on minulle todella vaikeaa. Olen myös melko kärsimätön, joten en usko, että pystyisin kirjoittamaan satojen sivujen paksuista kirjaa saamatta hermoromahdusta.
Niinpä olen ajatellut, että haluaisin mieluummin toimittajaksi, sillä lehtijuttujen tyyppiset tekstit luonnistuisivat minulta paljon paremmin kuin upeat kaunokirjalliset teokset. Lisäksi en halua koko elämäni olevan pelkkää kirjoittamista, toimittajan työ olisi varmasti mukavan monipuolista! (eikä tarvitsisi keksiä juttuja täysin omasta päästään - vaikka minulla riittää mielikuvitusta, sen pukeminen sanoiksi on vaikeaa toisinaan).
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #54 : Huhtikuu 28, 2009, 20:17:20 »
Hmm, myönnetään, että minun suurin unelmani on olla kirjailija, kansainvälinen kirjailija jonka kirjoja on käännetty monelle eri kielelle :)
En ole tosiaan haaveillut koko ikääni siitä että olisin kirjailija, ehei, serkut nauravat vieläkin sille, että minusta on tulossa eläinlääkäri (olen oikeasti halunnut eläinlääkäriksi viisivuotiaasta asti) eikä kukaan tiedä että minusta tulee oikeasti kirjailija. Tai tulee ja tulee. Mutta en siis halua ikinä kertoa kenellekään.
Olen nyt kuitenkin alkanut haaveilla kirjailijanurasta. Varmaan siitä johtuen että parin vuoden ajan olen lukenut paljon ja rakastan kirjoja ja lukemista. Olen viime syksystä asti kirjoitellut vähän, muutamia novelleja, fikinalkuja ja tarinoita. Tykkään hirveästi kirjoittamisesta <3
Omaan kirjaan minulla on jo pari kolme ideaa, kaikki fantasiakirjoja :) Ideoita pitää vielä kouluia, enkä aio toteuttaa niitä ennen kuin aikuisena. Ajatus että olen sitten parempi kirjoittaja ja osaan kirjoittaa paremmin tai jtn :) Ja kukapa tietää, koska kirjoittamalla on vaikeaa elättää itseään, ehkä minä opiskelen vielä eläinlääkäriksi ja alan myös kirjailijaksi sen ohella. Serkuilla olisi ainakin kaksinkertainen naurunaihe ^^

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #55 : Toukokuu 13, 2009, 20:25:23 »
Voi kun vaan olisin kirjailija, ihan oikeasti. Haluaisin tehdä niin, että kouluttautuisin johonkin työhön, ja sitten vapaa-ajalla kirjoittelisin aina. Sitten minusta tulisi uusi J.K. Rowling ja myisin miljoonia kirjoja ja ihmiset rakastaisivat luomiani asioita. Se olisi upeaa siksi, että voisin kertoa haluamani asian ja ihmiset voisivat tulkita sen miten haluavat. Ja jos siitä tykättäisiin, olisin onnessani.

Kirjailijana tarvittavia taitoja ja ominaisuuksia ovat luultavasti kärsivällisyys, mielikuvitus, äidinkielen taito ja sitten sellaista 'runollisuutta' eli tietää mikä kuulostaa hyvältä lukiessa. Sitten myös pitäisi tietää mitä kirjoja ja ideoita on jo ihmisten tietoisuudessa. Ettei rupea ("OHO plagioin siinä sitten Eppu Nuotiota") plagioimaan ihan uhalla ja vahingossa. Itseltäni löytyy kaikkia noita ominaisuuksia, paitsi kärsivällisyys rakoilee joskus. Sitten en tiedä kehtaanko julkaista tekstejäni jossain, että arvostellaanko minua negatiivisesti vain? Tuskin näin on mutta sellainen olo vain on yleensä. Vuotikseenkin olen meinannut useaan kertaan laittaa kirjoituksiani, mutta sitten se onkin jäänyt siihen.
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa night eagle

  • ficcikääntäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Just found my inner Slytherin
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #56 : Kesäkuu 05, 2009, 15:46:47 »
Kyllä! Ehdottomasti! Kirjailija! Sepä se!
Olen kirjoittanut aika monta novellia, monta runoa ja monen monta laulun sanaa. Mutta eniten olen kirjoittanut kirjoja! (Niinkuin sivullisesti siis...)
Usein minulla tapahtuu tosin niin, että joku minun mielestäni hyvä kirja idea jää sitten kesken, koska kyllästyn siihen ja saan sitten jo uuden ja mielestäni ehkä ainakin kymmenenkertaa paremman juonen. Mutta olen saanut jopa yhden valmiiksi - tosin se on ficci... eikä sillä voi tienata. Mutta enpä minä tällä kauheasti haluaisikaan, paitsi tottakai haluaisin, mutta tärkeintähän tässä kaikessa on, että nauttii siitä mitä tekee. Eli tällä hetkellä kirjoittamisesta.
Kuten joku jo tuolla aiemmin mainitsi, en minäkään ole halunnut koko ikääni kirjailijaksi. Ehkä vasta noin vuoden. Olen maininnut äidilleni tästä haavesta ja ensimmäinen kommentti tietenkin oli: "Et sä kyllä sillä paljoo tienaa. Rupee vaik lakimieheks, ni sit sitä rahaa tulee." Eli tämä oli niin äitini tapaista, luulen...
Mutta intohimoinen kirjailia ei siitä järky, vaan jatkaa selkäsuorana eteenpäin välittämättä kenestäkään latistavasta sukulaisesta, mutta ottaa silti neuvosta vaarin ja kehittää sitä mukaan kirjoitustaan, kun saa kritiikkiä. Loppuun vaan ja kunnialla!
Siinäpäs niitä mielipiteitäni. Tässä on siis vielä yksi tuleva kirjailija. Kohta kai Suomi hukkuu niihin! :D ;);)

-Night eagle-

Hupsis: Olinkin kirjoittanut jo aiemmin... viestille saa tehdä mitä haluaa, jos täytyy poistaa.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 06, 2009, 12:58:27 kirjoittanut night eagle »
Slytherin wannabe
Gryffindor fangirl
Rawenclaw in heart
Hufflepuff thanks to sorting hat

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #57 : Kesäkuu 05, 2009, 23:41:04 »
Minusta tulee saletisti kirjailija.

Okei, tämä on totta kai hieman toiveajattelua. Miten minä voin tietää olevani hyvä kirjoittaja, ellen osaa luottaa muiden antamaan kritiikkiin? Kirjailijaksi olen haaveillut päiväkodi-iästä asti, ja jo lapsena kirjoittelin pieniä kuvakirjoja, joiden kuvitukset ja tekstit tein käsin. Minä, ja kuten kaikki tekstejäni lukeneet kuitenkin huomasivat, että vaikka minä olinkin vain yksi kirjoittaja muiden joukossa, että minulla on mieletön mielikuvitus. Olen löytänyt vuosien varrella tavaroideni seasta kakkosella ja kolmosella kirjoitettuja tarinoitani, ja jälkikäteen ne ovat totta kai huvittavia, mutta niitä lukiessani olen usein ollut hyvin yllättynyt. Ne ovat minusta itsestäni olleet jotenkin erityisiä, niissä on ollut sitä jotain. Jälkikäteen olen joskus aivan hämmästellyt, että olenko minä oikeasti kirjoittanut ne tekstit, koska niiden tyyli tuntuu paremmalta kuin tyylini on nyt, vaikka olenkin paljon vanhempi kuin ne kirjoitettuani. Minua on aina kehuttu mielikuvitukselliseksi, ja sen lisäksi minulle on annettu propseja omaperäisyydestä. Ystäväni maksaisivat minulle miljoonia saadakseni vain kymmenesosan mielikuvituksestani.

Silti minun on hieman hankalaa luottaa muiden kritiikkiin tällaisissa asioissa. Minun mielestäni paras kritiikin antaja ikinä oli minun kuudennen luokan opettajani, joka hyväksyi erään historiaa varten kirjoitellun tarinan sellaisenaan, vaikka kirjoitin sen viikossa muiden käytettyä sen hiomiseen kuukausia, vaikka en kokenut sen olevan edes erityinen. Saatuani siitä kympin ja palkkioksi ihanaa palautetta, aloin viimein luottaa siihen, että minä osaan kirjoittaa. Siinä vaiheessa viimein lukkiutui kirjailijanhaaveeni, sillä en koskaan voi unohtaa opettajani sanoja siitä, kuinka ihanaa hänen olisi nähdä minun tekstejäni joskus tulevaisuudessa kaupoissa. Minusta on muilla suuria odotuksia, ne kaikki naapurit ja lääkärit ja ystävät joille kirjoitusinnostuksestani olen kertonut, uskovat, että minusta tullaan kuulemaan vielä jossain. Pelottaa vain se, että jos en täytäkään niitä odotuksia.

Ongelmani on se, että minä tunnen oloni epävarmaksi luetuttaessani tekstejä muille. Ongelman ydin on luultavasti siinä, että tyylini kirjoittaa on yksinkertaisesti nopea. Kaikki ovat aina ihmetelleet, miten saan tekstiä niin nopeasti aikaan, ja niin monesta aiheesta - minulla ei edes tarvitse olla mitään ideaa valmiiksi päässä, sillä mielikuvitukseni muokkaa tarinaa eteenpäin niin moneen suuntaan, että minua ihan hirvittää. Jos minulle antaa käsille mahdollisuuden kirjoittaa mistä vain, saan tekstin aikaan usein hetkessä. Nopeassa kirjoittamisessa ei yleensäkään pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta minulla on tapana kirjoittaa samalla erittäin suuri määrä tekstiä. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua, ja usein nopeasti hutaistun tekstin laatu onkin mitä on. :D Siksi minä tunnen oloni epävarmaksi aina kun joku lukee tekstiäni, sillä epäilen, etteivät he jaksa lukea sitä sen vuoksi, että se on niin hutaisten tehty. Minä olen usein yrittänyt saada tätä tapaa karsittua minulta pois, sillä rajoitus on aina rajoitus, ja jos ylitän sen huonolaatuisella tekstillä, ei sitä varmasti katsota hyvällä. Olen kyllä ylpeä siitä, että osaan kirjoittaa nopeasti ja paljon, mutta kyllä sitä luokkatoverit ja opettajat aina ihmettelevät, kun minä aina punaisena haen luokan edestä kolmannen paperiarkin muiden kirjoittaessa vielä ensimmäistä. :"D

Ja minä olenkin kirjoittanut yhden tällaisen tekstin. Se oli valmistuessaan 1107 A5-sivua pitkä, sekä huolimattomuusvirheitä täynnä. Olen sitä valmistumisen jälkeen yrittänytkin hioa toden teolla, ja yritän saada siitä alle tuhatsivuisen. Se oli tavoitteenikin alun perin, mutta teksti vain venyi, sillä tyylini on kuvailla kaikki erittäin yksityiskohtaisesti ja melko pitkästikin. En ikinä maailmassa suostuisi lähettämään tekstiäni tässä vaiheessa olevana vielä kustantajalle.

Enkä minä ole vielä niin tehnytkään - isäni sen teki.

Hän on aina luottanut kykyihin siitä, että osaan kirjoittaa, ja viime kesänä tuon "romaanin" aloittaessani, hän oli se, joka alun perin idean toi mieleeni. Hän on ollut kaiken aikaa siitä lähtien kannoillani kuin kulkukissa ja odotteli joka välissä minun kirjoittavan lisää. Ja koska minä halusin kirjoittaa, en edes välittänyt hänen painostuksestaan, minä kirjoitin. Hän on lukenut tekstiäni läpi siitä alkaen ja aina kannustanut minua sen kirjoittamisessa. Hän onkin suunnilleen ainoa lukijani, vaikka sisareni ja ystävänikin ovat välillä teksteihini koskenut. Sen vuoksi en oikein osaa luottaa hänen mielipiteisiinsä, sillä miksi hän sanoisi pahasti minun kovalla työllä väsäämästäni tekstistä? Tahdon itselleni lukijan, joka arvostelee tekstini kunnolla, ei mielistele minua "hyvä"-tyylisillä kommenteilla. En ole vielä oikolukenut tekstiäni läpi, mutta sitten, kun olen sen tehnyt, varmasti luetutan sen vielä jollekin muulle ennen kustamolle lähettämistäni. Jos tuo raakaversioni nyt oikeasti pääsee läpi, minä olen todella yllättynyt. Ja jos niin tekee, minä en ikimaailmassa anna heidän julkaista tuota ilman kunnon korjauksia. :D

Vaikka näitä vastoinkäymisiä nyt onkin, en osaa olla vihaamatta tekstiäni. Yhä joskus saan tunteidenpurkauksia, että miten minä oikeasti olen voinut luoda jotain noin kaunista. Siltikään, en minä, kuten ei varmaan suurin osa muistakaan kirjoittajista, lähettäisi tekstiä tässä muodossa kustantajalle.

Ehkä minustakaan ei koskaan tule kirjailijaa, tiedä häntä. Tällaisella foorumilla kirjailijaksi haluavia on liian monta, kaikki haluavat tulla J.K Rowlingiksi. Mutta kenties... vaikka minä en menestysromaania kirjoittaisikaan... unelmani olisi silti tulla julkaistuksi, saada hyvää palautetta luomastani, nähdä se oma kirjani kirjakaupan hyllyssä niiden muiden joukossa.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #58 : Kesäkuu 06, 2009, 02:54:53 »
Tuohon nopeuden aiheuttamaan hutaisten tehtyyn tai edes sen tunteeseen, auttaa se, että ei luetuta sitä tekstiä ennen kuin on itse hauduttanut sitä jonkin aikaa itsellään. Tarkoitan, että yleensä on helpompi kirjoittaa nopeasti, koska kun pääsee jutussa alkuun, ei halua lopettaa, mutta siinä kun on kiire päästä eteenpäin, tulee myös tehtyä helposti asiavirheitä ja loogisia virheitä ja oiottua mutkia kerronnassa. Ne eivät välttämättä tee tekstistä sinänsä huonoa, mutta yleensä jälkeenpäin tekstiä pystyy parantamaan lisäämällä siihen tietoisesti niitä elementtejä, jotka kiireessä jäivät pois ja poistamaan turhia. Kyse on oikeastaan vaan ihmisten eri tyyleistä eikä varmaan sen takia, että on nopea, tarvitse tuntea epävarmuutta.

Jos miettii esimerkiksi täällä olevia tekstejä, niin yleisin ongelma tuntuu olevan se, että kirjoittajilla on kiire julkaisemaan. Viimeistely jää tekemättä ja usein teksteistä huomaa, että kirjoittajalla on ollut nimenomaisesti kiire päästä tarinassaan eteenpäin - itse tarinankerronta kärsii ja sitä ei minusta pelasta silloin edes hyvä juoni. Mutta omien juttujen kanssa kärsivälliseksi taitaa oppia vain ajan kanssa. Samoin ajan kanssa kehittyy se, että näkee tekstinsä ehkä vähän realistisemmassa valossa. Tosin jos on kovin itsekriittinen persoona ja täydellisyyshakuinen, voi käydä niin, ettei ole ikinä mihinkään tyytyväinen ja hautoo vain tekstejään ikuisuuden. Keskitie tuossa olisi parasta.

Itse en ole erityisen nopea. Itse asiassa olen päinvastoin hemmetin hidas ja kärsin koulussa ja melkein nyt taas uudestaan luovan kirjoittamisen kurssilla epävarmuuden tunteesta hitauden tähden. :D En pysty kirjoittamaan edes kovin montaa sivua päivässä edes parhaaseen tahtiin. Toisaalta kerrontatyylini ei myöskään ole kovin laveaa, joten en pysty tai osaa täyttää sivuja niin kuin toiset näyttävät osaavan, mutta se ei haittaa, koska pidän itse suppeammasta ja pienimuotoisemmasta kerronnasta. Kukin tyylillään siinäkin.

Minusta ei taida ikinä tulla kirjailijaa, mutta mä alan vakavasti taas haaveilla, että saisin joskus kirjoitettua jostain kirjasta parodian ja saavutettua sillä mainetta humoristina. :D Musta tuntuu muutenkin, että huumoria ei arvosteta tarpeeksi, vaikka kaikki todistaa foorumeilla sitä, että huumorin kirjoittaminen on ihan yhtä hankalaa kuin kaikki muukin kirjoittaminen. Väkisin ei voi olla hauska kuten ei väkisin voi olla romanttinen, dramaattinen tai traaginenkaan. Tai miksei voi, mutta epäilen että siinä harva onnistuu tekemään hyvää jälkeä.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 06, 2009, 03:00:00 kirjoittanut Loi »
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Livingstone

  • Arvon Victory Queen Liv the EVIL Mastermind Jedi Goddess of Mattomaa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Sirius, taivaankannan kirkkain tähti.
  • Pottermore: NimbusScale161
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #59 : Kesäkuu 06, 2009, 10:31:54 »
Minä olen halunnut kirjailijaksi niin pitkään kuin muistan.
 
Olen pienestä pitäen rakastannut kirjoja, niiden lukemista ja kirjoittamista. Kakkos-tai kolmosluokalla kirjoitin sellaisen ehkä puolet A4:sesta, pituisen tarinan. Ja se on vieläkin jääkaapinovessa, vaikka olen menossa nyt ysille :).
   Olin siitä tarinasta aikoinaan hyvin ylpeä ja esittelin ja luetutin sitä kaikille, nykyään en anna ihmisten lukea sitä, sillä se on aivan kauhee tekstiä mielestäni :P. Mutta, mutta, kiitos ihanien kirjailijoiden ja heidän kirjoittamien kirjojen innostuin aikoinaan kirjoittamaan kaiken maailman tekstejä. Ja kiitokset kirjoitusinnostani menevät kyllä myös äidilleni, isälleni (joka on aina itse tahtonut kirjailijaksi, muttei ole koskaan saanut mitään aikaiseksi), siskolleni, äidinkielenopettajalleni sekä erityisopettajalle (jonka luona kirjoitin tuon ensimmäisen tarinanani :D), joiden kannustuksen avulla kirjoitusintoni on lisääntynyt :).

   Tietysti minä haluan kirjailijaksi, haluan, haluan, haluan, haluan. Mutta, kyllä minä tiedän, etteivät kirjailijat menesty Suomessa hyvin. Mutta, saahan sitä silti elätellä toiveita siitä, että juuri se itse kirjoittama tarina menisi läpi sieltä kustantamosta :P. Menisikin. Jos niin joskus tapahtuisi, en voisi sanoin kuvailla miltä minusta tuntuisi, sillä se olisi jotain niin, jotain niin uskomatonta ja jos niin kävisi, suurin haaveeni kävisi toteen :D. En varmaan pystyisi millään uskomaan sitä todeksi, jos niin kävisi.

   Tällä hetkellä minä kirjoitan kirjaa, isälleni. Isäni 50-vuotis lahjaksi. Olen kirjoittanut sitä varmaan jotain 2-3 vuotta. Ja sen kirjan alku...! Se on niiiiiin hirveä, että minun on ihan pakko kirjoittaa se alku kokonaan uusiksi :P. Alku on juuri tälläinen: Menin kauppaan. Ostin kalan. Menin kotiin. Söin kalan.
Mitä minä olen oikein ajatellut sitä kirjoittaessa, vai olenko minä vain kehittynyt kahden, kolmen vuoden aikana paremmaksi kirjoittajaksi? Miten vaan, kyllä minä salaa toivon, että se kirja menisi kustantamosta läpi, jos ei (joka on suurempi todennäköisyys) niin äiti sanoi, että kustannamme san itse :D.

   Minulle tulee välillä sellaisia kirjoituspuuskia, jolloin saatan kirjoitaa kahden viikon ajan joka ikinen päivä. Joskus saatan kirjoittaa koko päivän, herään aamulla, avaan koneen ja Wordin, rupean kirjoittamaan ja lopulta huomaan, että kello on paljon ja menen kiltisti nukkumaan. Ja joskus en saa itseäni kirjoittamaan sitten millään :P.

   ~Liv        

Poissa Hirmu

  • Kirjekyyhky
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Teepannu on muuttunut mäyräksi!
  • Pottermore: FlightLumos2
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #60 : Kesäkuu 06, 2009, 18:44:34 »
Olen halunnut kirjailjaksi noin 9-vuotiaasta asti enkä edes muista, mitä muita haaveammatteja minulla niihin aikoihin oli. No, joskus halusin olla säveltäjä tai (kuva)taiteilija, mutta unelmat niistä kaatuivat äkkiä, koska en ole kovin musikaalinen tai taitava piirtäjä. Ensimmäisen tarinani kirjoitin 6-vuotiaana. Se olikin oikein hieno, kaksi virkettä ja kuusi virhettä, muistaakseni. Aiemmin olin sanellut tarinoita äidilleni, joka kirjoitti ne ylös.

Ja jonnekin yläasteelle astihan minä uskoin, että kirjailijan ammatti olisi ihan mahdollinen. Opettajilta tuli pitkiä ja kehuvia palautteita ainekirjoitusten loppuun, äidinkielen numero olisi uskoakseni ollut useammankin kerran 10, jos vain olisin ollut aktiivisempi tunneilla. Jossain vaiheessa sitten rupesin tajuamaan, ettei kirjailijaksi niin vain ryhdytä, ja siitä asti olen yrittänyt miettiä, mitä muuta haluaisin isona tehdä. Muutama ammatti on tullutkin mieleen, mutta ei mikään vedä puoleensa yhtä paljon kuin kirjailijan työ. Ah, kun saisikin vain istua päivät kotona tietokoneen ääressä kirjoittamassa työkseen, lähteä välillä ulos metsästämään ideoita ja nähdä oma teoksensa kirjakaupan näyteikkunassa. :3 Voih.

Muutama vuosi sitten kirjoittelin vaikka millä mitalla runoja, ficcejä ja isompia tarinoita, joiden pääideat ja henkilöhahmot olivat usein jostain muualta kopioituja. Minusta tuntui, että vain koulunkäynti rajoitti kirjoittamistani. No, kesälomilla ei sitten yhtäkkiä ollutkaan ideoita. :P Nyt en ole kirjoittanut pitkiin aikoihin mitään kunnollista, vaikka yhä koen kirjoittamisen olevan rakkain harrastukseni. (En ole kyllä tehnyt mitään muutakaan järkevää aikoihin, joten ehkei tässä sitten ole kyse mistään tavattomasta kirjoitusblokista, vaan stressistä tms., masennustakin olen ehtinyt epäillä. Mutta se on toinen juttu.)

Nyt kun yritän ajatella mahdollisimman realistisesti, löydän ihan liikaa esteitä kirjailijahaaveeni toteutumiselle - sen lisäksi siis, että Suomessa hylätään se about 90% kustantamoille lähetetyistä kässäreistä. Yksi on se, etten osaa kirjoittaa käskystä. En vain saa ideoita revittyä tyhjästä, pelkästään pieniä juonenpalasia putkahtaa päähän. Voisi sanoa, että keksin usein tyhjästä sivujuonia, joiden "pohjatarinasta" minulla on tuskin aavistustakaan. "Oikealla" kirjailijalla on tuskin varaa tällaisiin blokkeihin. :D (Tietysti kirjailijantyön sivussa voisi, tai Suomessa melkeinpä pitää, tehdä jotain muuta, millä elantonsa ansaitsee. Ihmettelen vain, miten siinä sitten jää edes aikaa ja halua kirjoittamiselle.)

Toinen ongelmani on se, että jos yks kaks päättäisin kirjoittaa kirjan, en tietäisi, mistä aloittaa. Mistä saisin juonen, tiedänkö tarpeeksi paljon mistään aiheesta... (Heh, no yleensä kai ensin tulee idea ja sitten vasta ajatus kirjasta. :D Sehän siinä onkin yksi ongelma isommista teksteistä haaveillessa: ei ole mielekästä aihetta.) Minun on muutenkin hirveän vaikea aloittaa edes novelli, koska ensimmäisen lauseen jälkeen seuraa "ei tästä mitään tule" -fiilis ja idea lentää roskiin. Aina edes alkuunpääseminen ei riitä, vaan teksti saattaa tökätä missä tahansa vaiheessa inspiraation puutoksen takia. Joskus oma teksti voi myös alkaa tuntua älyttömän teennäiseltä, eikä silloinkaan tee mieli jatkaa.

Kolmas ongelma (köh, on kai tässä jo tullut enemmänkin :D) on se, että jos minulla onkin mielekäs idea isompaa tekstiä varten, en saa sitä paperille. Voin suunnitella paljonkin, mutta aina vain löytyy juonesta aukko, johon en keksi täytettä. Ideani ovat todella suurpiirteisiä ja kliseisiä ja useimmiten saan tosiaan todeta, etten tiedä aiheesta mitään. Sitten en edes aloita tekstiä. No, onhan sitä ideoilla aikaa tulla, mutta mahdanko saada niitä kirjoitettuun muotoon myöhemminkään. Ideat ja mielikuvitushan eivät ihan taida riittää ilman sitä kuuluisaa kirjoitustaitoa, jota joskus tunsin omaavani niin paljon... *huoh*

Olisi kyllä mahtavaa kokeilla tuota, mistä tässä topicissa aiemmin oli puhetta: että lähettäisi jonkin tekstin sinne mikä-se-paikka-olikaan arvosteltavaksi maksua vastaan. :> Aika kalliilta kyllä kuulosti, mutta silti. Saisi ainakin rehellistä palautetta tekstistään eikä tarvitsisi pelätä, että "tuo ja tuo sanotaan vain, jottei tunteitani loukattaisi." Ystäville tekstiä näyttäessä on juuri se huono puoli, että he saattavat alitajuisestikin kaunistella palautettaan, ja perheelleni en kehtaa mitään syvällisempää tekstiä enää edes näyttää.

Odotan suurella innolla ensi vuoden luovan kirjoittamisen kurssia, sillä minulla on tapana imeä itseeni vinkkejä kuin sieni. Mika Waltarin ja Stephen Kingin kirjat kirjoittamista koskien olivat varsinaista herkkua, ja olen koettanut noudattaa heidän neuvojaan. Siltikään en ole vuoteen tai pariin saanut aikaan edes itseäni miellyttävää novellia. :D Runoja syntyy yhä jonkin verran, aika tökeröjä tosin. Runo- tai novellikokoelman julkaiseminen ei kuulosta niin suurelta haasteelta kuin romaanin kirjoittaminen, vaikka vaikeaa on varmasti sekin. Olisi kuitenkin kiva ottaa se tavoitteeksi, niin kirjailijahaave toteutuisi edes jollain tapaa. Ehkä minä olen vähän sellainen, että haluan kirjoittamisella mainetta ja kunniaa, vaikka täytyy siinä olla jotain muutakin. Olisi vain niin tajuttoman mahtavaa ansaita rahaa tekemällä sitä, mikä on luontainen kutsumus kaikista vaikeuksista huolimatta.

Noh, saa nyt nähdä, jatkuuko kirjoitusblokkini koko loppuikäni vai löydänkö kirjoittamisen ilon uudestaan niin, että voin edes itse nauttia kirjoituksistani. :> Sehän siinä loppujen lopuksi on tärkeintä, vaikka niin kovasti toivonkin voivani saada tuotokseni jonain päivänä kaikkien näkyviin.

Äsh, tuli hajanainen viesti; kertoo taas jotain kirjoitustaitojeni rapistumisesta.

Poissa Miizhaa

  • Tähtililja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko <33
    • Ja kaikki kirjoittaa mun ystikseen! <3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #61 : Elokuu 01, 2009, 16:54:19 »
Okei täytyy myöntää, että kirjailijan ura on kiehtonut minua jo n. kaksi vuotta. Tarkalleen ottaen siitä asti, kun aloitin Pottereitten lukemisen. On kiehtovaa ajatella omia tarinoita. Mää oon tässä pääsiäisestä asti yrittäny jonkilaista kirjaa saada kirjotetuksi, vaikka olen vasta kolmentoista ikäinen. Luokka(toverit?) lukivat aina koulussa kirjaani ja kehuivat sitä, jostain syystä en ole aivan varma tarkottivatko he sitä vai sanoivatko he niin vain piristääkseen mua. Olen tehnyt kirjailija esitelmiä mm. Enid Blytonista (lempparini J.K.Rowlinin jälkeen) ja itsensä Rowlinin elämästä tiedän yhtä ja toista. (Kiitos Wikipedian) Niin takaisin aiheeseen. Aina on kivaa ajatella jotain juttuaan kirjana. Aina kun teen jotain kuvittelen sitä paksuna kirjana. Nyt minulla tosin on jo neljä? kirjaa kesken. Minä, kun aina saan uuden mahtavan (omasta mielestäni) idean ja se on pakko saada paperille.
Kuolema on mysteeri ja hautaus salaisuus
 Stephen King

Lotttaa

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #62 : Elokuu 07, 2009, 00:12:02 »
Mulla on kai aina ollut halu olla kirjailija :)  Jo pienenä (joskus 7 v) Kirjoittelin tarinoita koirastani : D  nyt jälkeempäin niitä on hauska lukea, ja nauran välillä ääneen ihanan täydelliselle suomenkielelleni =D

Olen jo paria hieman pitempää tarinaa alkanut kirjoittamaan, mutta ne kaikki jäivät edelliselle koneelle :(
En ole viitsinyt sanoa kenellekkään siitä, mutta välillä ihmiset kehuvat minua ja ehdottelevat tulevaisuuttani kirjailijana, ja kehuvat töitäni. Olisihan se tosi mukavaa, mutta hankin varmaan ensin kunnon työpaikan että jos kirjani ei menesty, en jää täysin tyhjän päälle =)

Poissa Catnip

  • Mestarietsivä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #63 : Elokuu 09, 2009, 21:00:05 »
Aooohh minunkin unelmani... Ongelmana on se, että en pysty keskittymään yhdellä kertaa yhteen tarinaan vaan päässä on niin paljon asiaa, että aaa! On minulla ihan kelpojakin ideoita, mutta vielä ei ole tullut valmista mistään. Kirjoittaminen on ihanaa ja haluaisin jakaa tämän pienen maailmani jonkun kanssa, mutta siitä ei ole vielä tullut mitään... Äidille en ole vielä näyttänyt mitään kirjoittamaani paitsi muutaman kouluaineen ja äiti kehui niitä. Tiedän kyllä milloin hän on tosissaan ja milloin sanoo vain miellyttääkseen. Kaverini ovat lähes kaikki poikia ja heitä kiinnostaa kirjoittamiseni yhtä paljon kuin kilo p*skaa. Se iskee lujaa, kun paras ystäväni joka myöskin on poika tiuskaisee, että kuka nyt sun tarinoitas lukisi. Kyllä varmaan vitsillään sanoi, mutta he eivät koskaan ota asiaa vakavasti. Ainoa ystävä joka on tyttö ja jolle voin uskoutua täysin on yhtä kiinnostunut kirjoittamis harastuksestani kuin pojat. Melkein heitin tytön meiltä pihalle, kun alkoi haukotella kun luin tarinaani hänelle.
Voisihan sitä yrittää. Ainakin aion yrittää joskus julkaista jonkun tarinoistani sitten kun saan sen valmiiksi. Kyllähän Kalle Päätalokin lähetti kirjoittamansa ties kuinka monelle kustantajalle kunnes Gummerrus (Olihan se Gummerrus?) sen sitten otti ja julkaisi. ^^
Kyllä minä vielä ihmisille näytän, että minä osaan kirjoittaa! :--D

Poissa Miizhaa

  • Tähtililja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko <33
    • Ja kaikki kirjoittaa mun ystikseen! <3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #64 : Elokuu 22, 2009, 20:40:23 »
Tuli vaan mieleen meijän Opon eka tunti. Se kerto että sillä oli ollut n. viisitoista vuotta sitten tyttö joka halus lentäjäksi. Siihen aikaan ei osattu arvostaa naislentäjiä eikä joissain maissa (mm. Suomessa) edes otettu tyttöä lentäjäksi. No sitten kun se tyttö lähti ysiltä se taivutteli vanhempansa ja lähti Floridaan kokeilemaan onneaan lentäjänä. No läpihän se pääs ja nyt se onn vieläkin lentäjänä!Se toteutti unelmansa! Niin että mekin voidaan joskus saada toteutettua oma unelmamme jos me pidetään siitä kiinni: Tämä vastaus oli tarkoitettu rohkaisuksi Teille.
Kuolema on mysteeri ja hautaus salaisuus
 Stephen King

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #65 : Joulukuu 13, 2009, 10:41:31 »
Täällä tunnustautuu taas yksi, joka on unelmoinut kirjailijaksi pääsystä. Unelmaa on kestänyt sellaiset, mitäköhän sitä sanoisi, lähes kymmenen vuotta. Unelmissa ja toivossa on hyvä elää, mutta rimaa ei pidä nostaa liian korkeaksi - näin pitkä haaveeni saattaa joku kaunis päivä ehkä toteutua. Pidän jalat kuitenkin visusti maan pinnalla, eikä maailmani romahda, jos tämä toiveeni ei toteudu.

Tykkään raapustella paperille omia tarinoitani, ja tuosta voisi kuvitella yhden hyvän syyn sille, miksi kirjailijaksi haluaisin tähdätä. On kuitenkin paljon muutakin. Julkisuuden henkiläksi tuleminen ja rahan havina ovat tietenkin vetovoimaisia tekijöitä, mutta nämä voi tosiaan ajatella myös huonona asiana: et saa olla rauhassa julkisilla paikoilla ja rahan paljous saattaa koitua jonkun kohtaloksi. Suurin syy, miksi haluaisin kirjailijaksi, onkin se, että saisin asiani kuuluviin, tuottamaan ihmisille nautintoa ja herättämään tunteita ja pohdintaa.

Pitäisi jostain saada vallan hyvä inspiraatio ja sitten myös rohkeutta, jotta voisin tekstilläni lähestyä jotain kustantamoa :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Sami

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #66 : Kesäkuu 19, 2010, 22:26:53 »
Joskus ala-asteella Harry Potter aiheutti sen, että kirjailijasta tuli minun toiveammattini, mutta nykyään ajatus kirjojen kirjoittamisesta ei juurikaan jaksa kiinnostaa minua. Olenkin alkanut kiinnostumaan enemmän elokuvien tekemisestä. Siinä saa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta, kuten kirjojenkin kirjoittamisessa, mutta se ei vain ole yhtä rankkaa. Kun kirjoittaa, niin sitä täytyy tarkasti miettiä tekstin ulkoasua ja muuta sellaista, mistä en pidä lainkaan. Minua kiinnostaa enemmän hyvien tarinoiden keksiminen kuin se, että minkälaisessa muodossa ne on kirjoitettu.

Poissa Amyna

  • 'urmaava neito
  • Vuotislainen
  • Vapaamatkustaja
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #67 : Syyskuu 18, 2010, 00:06:56 »
En ihan ymmärrä miksi niin monet haluavat päätoimisiksi kirjailijoiksi. Tai siis, aika useinhan kirjat kirjoitetaan siinä sivussa kun tehdään jotain muutakin. Jos haluatte kirjailijoiksi niin ryhtykää toimittajiksi! Vaikka kuinka monet kirjailijat ovat toimittajia sivutoimeltaan. Siinä pysyy näppärästi koko ajan tekemisissä kielen ja kirjoittamisen kanssa työnkin puolesta.

Haluaisin joskus kirjoittaa jotain julkaisun arvoista. En usko sen onnistuvan ainakaan pariin kymmeneen vuoteen, niin että tässä odotellessa mahdollisesti saan punottua kirjani valmiiksi, ja sitten nelikymppisenä journalistina alan tuotostani kustannusyhtiöille kauppaamaan. Ikävä kyllä Suomen kustannuspolitiikka tuntuu vähän nuivolta, syynä lienee suomenkielisen väestön pieni määrä... Tai siis kun miettii kuinka samanlaisia inhorealismia hipovia suurin osa kirjoista on... Sota-aiheisia teoksia ja sitten kuivaa huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä. Voi tietenkin olla, että olen vain sattunut lukemaan valikoivasti.

Poissa worldsayshello

  • Snivellus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SnidgetDream29844
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #68 : Joulukuu 05, 2010, 11:34:30 »
Pakko tunnustautua, minäkin olen halunnut kirjailijaksi. Pienempänä olin aivan varma siitä mikä minusta tulee isona, mutta nykyään kirjailijaksi tuleminen ei enää kiinnosta. Kun kirjailijan uralla oleminen ja hyvänä kirjailijana pysyminen on oikeastaan todella heittelevää, joskus kirjasi myyvät, mutta sitten teet uuden eikä sitä osteta läheskään yhtäpaljon kun sitä edellistä. Sitten sinä masennut, tai yrität kirjoittaa uuden kirjan. Ja sellaista tulevaisuutta en mielelläni halua.

Nykyään olen sitä mieltä, että minusta tulee joko kokki tai sitten toimittaja tai valokuvaaja johonkin lehteen. Haluan kirjoittaa, mutta en välttämättä kirjoja..
"Honestly, woman, you call yourself our mother." -George Weasley

Kurppa

  • Ankeuttaja
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #69 : Joulukuu 29, 2010, 16:31:00 »
Todennäköisesti aika moni paljon kirjoja lukeva on joskus halunnut kirjailijaksi - niin myös minä ja haluan sitä vieläkin. Voihan sitä työkseen tehdä jotain muutakin, kuin kirjoittaa, mutta varsin usein yhden onnistuneen ja hyvin myyneen teoksen jälkeen tulee monille kirjailijoille haave päätoimisesta kirjoittamisesta ja sen oman leipätyön hylkäämisestä. Korkea luotto omiin taitoihinsa ja onnistuminen jatkossakin takaisivat luonnollisesti mukavia eläkepäiviä rahakasan ympäröimänä, mutta jos ei ne seuraavat opukset eivät enää myykään niin hyvin, mitäs sitten tehdään? Yritetään epätoivoisesti hakeutua takaisin vanhan työnsä pariin jättäen kirjoituksen (taas) taka-alalle tai pyrkiä mahdollisimman lyhyessä ajassa kirjoittamaan kirja, joka palauttaa lukijakunnan arvostuksen entiselle tasolleen. Hutiloidessa tulee harvemmin hyvää, se on huomattu myös kirjallisuuden ulkopuolella.

Kirjoitushalut ovat minullakin toisaalta kasvamaan päin, mutta inspiraatio lymyilee jossain kiven kolossa. Ehkä se palautuu myöhemmin, kun kirjalliset taitoni ovat vielä paremmat ja ymmärrän muutenkin ympäröivää järjestelmää nykyistä paremmin. Jos joskus kirjan kirjoitan ihan julkaisutarkoituksiin asti, jatkanen arkeani ja työtäni mahdollisimman normaalisti kirjasta ja sen tuomista voitoista (tai tappioista) huolimatta - jos se on muiden asioiden puitteissa ylipäätään mahdollista. Tietysti ajattelutapa saattaa siinä vaiheessa muuttua, kun rahaa tulee joka raosta aivan silmittömästi, mutta se on asia erikseen.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #70 : Joulukuu 29, 2010, 22:50:46 »
Onhan tuota tullut haaveiltua. Nytkin tunnustan kirjoittavani kirjaa, mutta en pidä sen (niiden...) kanssa mitään kummempaa kiirettä, niin että hyvä jos valmistuu koskaan. Jos, vastoin kaikkea todennäköisyyttä, joskus saankin kirjani valmiiksi, aion kyllä tyrkyttää sitä kustantajillekin, ja jos joku sen huolii, hyvä niin. Mikään elämäni päämäärä kirjan julkaisu ei kuitenkaan ole. Kuulostan varmaan kauhean välinpitämättömältä, mutta... olisihan se toisaalta hienoa. Päätyöni tarina on nyt jotakuinkun valmis, en vain ole koskaan vielä saanut kirjoitettua sitä alusta loppuun tai toisinkäsin - eriasteisen valmiita kohtia sieltä täältä on kyllä olemassa ja niiden pohjalta koko kirjan kuva on mielessäni hyvin selkeänä. Mutta ennen kaikkea kirjoitan sitä itselleni. Luetutan toki parilla muullakin ihmisellä välillä ja otan vastaan palautetta, jonka huomioin siten kuin koen tarpeelliseksi. Siinä mielessä kirjoitan myös luettavaksi ja laskelmoin ja pyrin tietoisesti kehittymään, mutta ainakin itse tunnen, että kirjoittamisen pääpointti on minulle edelleen se, että nautin siitä ja se on harrastus, jonka ei tule syödä tuhottomasti aikaa muulta elämältä. Hiljaa hyvä tulee, jos on tullakseen.

Näillä näkymin tulen kyllä tulevan ammattini kanssa pysymään tiiviisti kielen ja kirjottamisen parissa, opiskelen nimittäin kääntäjäksi ja haluaisin aikanaan alkaa kääntää myös kaunokirjallisuutta. Ja jos en sen lisäksi hanki muuta ammattia, niin kyllä kääntämien pysyy leipätyönäni. Harva suomalainen kirjailija tosiaan mahtaa elättää itsensä pelkillä kirjoillaan. Muulla kirjoittamisella vissiin monikin, aika yleistä taitaa olla toimittajan tai "vapaan kirjoittajan" (en tiedä onko sille hienompikin nimi, sellainen joka kirjoittaa kolumneja yms.) ammatti, ja kääntäjä-kirjailijatkaan eivät taida olla ihan tavattomia... Sen verran pienet ovat suomenkielisen kirjallisuuden markkinat ainakin toistaiseksi. Muutenkin olen niin "vapaa taiteilijasielu" (:P) että ajatus oman kirjani kirjoittamisesta tiukan aikataulun kanssa tuntuu vähintään epämukavalta, kyllä minä haluan että se on joku muu kuin palkkapussi, joka kirjoittamistani motivoi. Jos se vielä joskus ilahduttaa laajempaakin yleisöä ja tienaan sillä muutaman hilun, ei se tietenkään ole mistään muusta pois. Tosin minun kirjoittamisvauhdillani tuntitienesti ei mahtaisi olla kummoinen XD

Edit//
Lainaus
Ikävä kyllä Suomen kustannuspolitiikka tuntuu vähän nuivolta, syynä lienee suomenkielisen väestön pieni määrä... Tai siis kun miettii kuinka samanlaisia inhorealismia hipovia suurin osa kirjoista on... Sota-aiheisia teoksia ja sitten kuivaa huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä. Voi tietenkin olla, että olen vain sattunut lukemaan valikoivasti.
Tämä on kyllä melkoisen totta, suomalaisesta kirjallisuudesta yleensä näkee kaivolta kotiin asti, että mistä sitä ollaan kotoisin. Itse kyllä olen enemmän kallistunut spekulatiivisen fiktion puoleen, joten lukemisto koostuu suurilta osin käännöskirjallisuudesta, mutta yritän lukea niin paljon suomalaista kuin mahdollista. Dekkarit ja artopaasilinnaosaston jätän yleensä ihan oomaan arvoonsa, mutta minun täytyy myöntää, että itseeni se perisuomalainen tumma, kuiva huumori ja yleinen pimeys uppoaa. Tosin kotimaiselle tyypillinen melankolia vain melankolian vuoksi on minusta vaan korni ja loppuunkulunut klisee, mutta silloin kun alakulostelulle löytyy perusteita, suomalaiset kirjailijat kyllä hoitavat tonttinsa asiallisesti. Ja yksipuolinen tarjonta johtuu varmasti myös niistä tunnetuista pienistä markkinoista, se on myös suomennetun (ja suomeksi kirjoitetun) fantasian ja muiden marginaalisempien tyylilajien ongelma.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 28, 2011, 21:05:13 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Shirley

  • Ihan seko :)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #71 : Maaliskuu 05, 2011, 21:01:00 »
Minä olen halunnut kirjailijaksi siitä asti, kun opin kirjoittamaan, sitä ennen en, koska en tiennyt, miten hauskaa se on. Tarinoitani on kehuttu, ja haaveeni on julkaista kirja. Yhtäkään sopivaa tekstiä ei ole, vielä, joten pitää kai kirjoittaa sellainen. Yhtä tarinaa kirjoitan, mutta vaikeus on siinä, etten osaa kirjoittaa normaalista arjesta ennen sitä jännittävää kohtaa. Siitä ei siis tule kovin pitkää, eli ei myöskään kirjaa. Lisäksi olen vielä aika nuori... mutta eikö kirjailija voisi käydä koulua samalla kun kirjoittaa kirjoja? :) Olen joka tapauksessa ajatellut kirjoittaa niin hyviä kirjoja, että voisin olla päätyökseni kirjailija... lähinnä siksi, että mitään muuta haaveammattia ei ole... Mutta toisaalta en haluaisi olla kuuluisa, ainakaan kovin kuuluisa. En haluaisi kirjoittaa oikealla nimelläni. Haluaisin vain antaa muidenkin ihmisten lukea tarinoitani (mutta ehkä muut ihmiset eivät halua toteuttaa haavettani, kuka nyt minun tarinoitani haluaisi lukea).
Let us die young or let us live forever... :)

Poissa Nenyan

  • kedavrankäyttäjä korkokengissä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kuolonsyöjätär
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #72 : Maaliskuu 05, 2011, 21:14:27 »
Pienenä haaveilin kirjailijan ammatista ja olen kirjoittanut omia "tarinoita" neljävuotiaasta asti. Minulla oli sellainen heppavihko, jota on ihana lukea nyttemmin. Käsialani ja kielioppini oli melkein täydellistä.. ;3 Nykyään minulla on jo toisenlaiset urahaaveet, mutta olen pohtinut kirjoittamista "siinä sivussa". Harva kirjailija saa toimentulonsa pelkästään kirjoittamisesta. Kirjoitan paljon ja kun saan inspiraation, mikään ei voi estää minua kirjoittamasta oli se sitten kesken koulupäivän tai keskellä yötä. Kirjoittaminen on minulle tärkeää ja yksi tavoista ilmaista itseäni. Kirjoitan tarinoiden lisäksi runoja, mielipidetekstejä ja sellaisia jänniä pohdiskelevia tekstejä. Kirjoittaminen kumpuaa minulla varmaan siitä, että opin lukemaan oma-aloitteisesti jo nelivuotiaana ja olen siitä asti lukenut ja kirjoittanut päivittäin.

~nya
I´m touching hands with someone seriously beautiful
I feel it burning andI know I´m standing far too close
I´m telling lies and if it shows I see that he don´t care
I know he wants to take me home and get on out of here

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #73 : Maaliskuu 13, 2011, 17:36:38 »
Huokaus. Myönnetään: en koskaan silloin "pienempänä" kirjailijaksi hinkuessani tullut ajatelleeksi, että kirjan kirjoittamisessa voisikin itse kirjoittamistakin vaikeampaa sen tuotoksensa saaminen julkaistuksi. Vaikka tunnenkin toki julkaisuprosenttien todellisuuden, vähän naiivisti on aina tullut kuviteltua, että kirjan kirjoittamisessa olisi isompi työ: sitten vain odotellaan. Mutta paljon, paljon lannistavampaa onkin ollut lukea postilaatikkoon satelevia kustantamoiden hylsyjä, joissa vuosien työ kuitataan vain tylysti toteamalla, ettei se nyt tällä kertaa sovi kustannusohjelmaan tai täytä juuri kyseisen kustantamon laatuvaatimuksia.  

Minulla on siis ollut käsikirjoitus valmiina jo pidemmän aikaa, lukijapalaute on ollut hyvää, ehostusta on palautteen pohjalta tehty paljon, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt. Tekstiä olen tarjonnut mm. yhteen romaanikilpailuun, parille isolle kustantamolle ja useille pienemmille. Onneksi(?) monta paikkaa on vielä jäljellä... Ja eihän minun maailmani onneksi siihen kaadu, vaikken ensimmäistä käsikirjoitusta saisikaan julkaistuksi.  :) Nuori kun olen, ei asialla onneksi ole mikään tulenpalava kiire. Ammattikirjailijan ura ei muutenkaan ole minulle ensisijainen toive, koska valmistun yliopistosta kiinnostavalle alalle jossa töitäkin takuulla riittää. Olisihan se vain hauska saada omalle tekstilleen hiukan enemmän lukijoita, kun on tehnyt niin paljon töitä sen eteen.

Kesken on kaksi muutakin kirjankirjoitusprojektia, jotka kuitenkin ajan ja motivaation puutteen vuoksi ovat tällä hetkellä molemmat jäähyllä.  
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Dragon

  • Niddhogin perijätär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Paper is dead without words
    • Enkelikolibrin maailma
  • Pottermore: SpellMoon178
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjailijaksi
« Vastaus #74 : Maaliskuu 14, 2011, 21:26:22 »
Koko pienen ikäni yksi ammattihaaveistani on ollut kirjailija. Juu, tiedän, ei 13-vuotias kovin/erityisen lahjakas kirjoittajana ole. Mielikuvitustahan tietenkin löytyy, ja ideoita, mutta oma kielioppi-osaamiseni on aikas hakuteillä.
Niimpä olen päättänyt opiskella ensin sitä musiikkia, jolle kuuluu prosentti enemmän sydämestäni, ja siinä sivussa kirjoittaa. Opiskelun jälkeen voisin hakea kustantajaa kirjalleni, tai opiskella suomen kieltä paremmaksi. Miljoonia ideoita vilisee päässä, pääosin jotain fantasiaa. Aina, vaikka yritän alottaa realistista tarinaa, ja suunnittelen tarinan enne sen kirjoittamista, ängen jotenkin vaistomaisesti sinne jotain yliluonnollista. Tavalla tai toisella.
Olen kirjoittanut jos jonkinmoisia kyhäelmiä..... nelivuotiaasta (?) asti. Muistan vielä ensimmäisen tarinanikin, se kertoi hiiriperheen päivästä :) (kielioppisäännöt eivät tosin ole nykypäiväisenkään veroiset siinä :)) Nykyään kirjoittelen niitä näitä, ja pari ficciä/omaa kirjoitelmaa olen tännekin laittanut.
Juuri tällä hetkellä (tähän astisista) ideoista (omasta mielestäni) paras on pääni sisällä suunnitteluvaiheessa. Pitäisi vain osata ja jaksaa kirjoittaa pitkään sitä samaa tarinaa, eikä vaihtaa heti uuden idean tullen kirjoitetuksen kohdetta.

Olisi ihana saada joku pitemmistä tarinoistani valmiiksi asti, vaikka sitten julkaisemattomana. :)
// Tämmönen rinsessamainen ja yltiö romanttinen, mutta samalla rämäpää
// And there forever remains that change from G to E minor