Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien-Silmarillion  (Luettu 7125 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Draco Malfoy

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« : Joulukuu 30, 2002, 16:01:22 »
Kuinkas moni teistä on lukenut sellaisen teoksen kuin Silmarillion?
(J.R.R Tolkien)

Itse omistan ko.kirjan,ja olen lukenut sen..hmnn varmaan viitisen kertaa.
Monien mielestä silmarillion on tylsä,ja esim.siskoni mielestä täysin käsittämätön.

Mutta minä pidän siitä melkein yhtä paljon kuin Tarusta. Okei,myönnettään eka luku kerta oli järkytys,kirjan tyyli oli niin erillainen kuin muiden tolkienin kirjojen..Mutta toisen kerran sitä lukiessani koin ilmeisesti jonkilaisen "ahaa" ilmiön,ja kirja liikutti kovasti.

Narn I Hin Hurin(Pitempi versio KTK:ssa)oli todella surullinen ja upea.Myös esim.Beren ja Luthien Tinuviel kosketti.

Newilya

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #1 : Tammikuu 01, 2003, 13:11:57 »
Oivoi. Minä raukka olen sen vain yhden kerran lukenut...

Ensin olin tietysti ihan ö-kirjaimena kun en tajunnut mitään.
Mutta parin luvun jälkeen ja sanaston hurjan käyttämisen jälkeen
pääsin sisälle juttuun ja luin sen kohtalaisen nopeasti. :)

Se oikeastaan avasi paljon TSH:n tapahtumia, ja minun pitäisi lukea se uudestaan.
Omanakaan sitä ei (vielä!) ole, mutta kyllä minä sen hankin...
Sitten kun saan siis tarpeeksi rahaa. *g*

En nyt osaa oikein sanoa mitään tähän, koska hyvin harvoja kohtia enää noin hyvin muistan,
pitkä aika siitä onkin kun luin sen...
Mutta hyvä kirja se on, ja jos lukisin sen nyt toisen kerran, tajuaisin varmasti heti alusta lähtien kaiken.
(ainakin toivon niin)

Se sanasto muuten on aivan ihana. Selventää niin paljon,
Silmassa on kumminkin miljoonia ihmisiä jotka pitäisi muistaa,
ja aina pieni ahaa-elämys sukujuurista ja muista tekee hyvää. ;)

Nyt tuli hirveä hinku lukea se uudestaan. Täytyy varmaan käppäillä keskustaan ja Suomalaiseen hakemaan se kirja.
Eihän tästä muuten mitään tule. :p

Salmakia

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #2 : Tammikuu 01, 2003, 19:15:07 »
Voah, aivan ihana kirja. :) Ja ihan tosissaan, vaikkei tyyli ole mikään viihteellinen, se ei silti ole tylsä, ja tapahtumat ovat erittäin mielenkiintoisia. Toden totta, itse TSH:takin lukee eri silmin kun Tolkienin maailman jutut on laajemmin hallussa.
Itse en pidä ihan yhtä hienona kuin TSH:ta, ja syynä voisi olla se että viimeksimainitussa arvostan paljon joidenkin mielestä niin tukahduttavaa yksityiskohtaista tyyliä ja lauluja, joita Silmassa ei juuri ole. Käsiteltävät asiat sen sijaan ovat mielenkiintoisempia.
Ensimmäistä kertaa lukiessa oli melkoinen järkytys nuo haltiat, tai no, erityisesti Fëanor poikineen, kun oli tottunut TSH:n täydellisyyttä hipoviin yliolentoihin. No, avasi uusia näkökulmia asiaan sekin. :)

Tiamat

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #3 : Tammikuu 02, 2003, 20:48:41 »
Itse omistan kyseisen opuksen myös ja lukenut olen pari kertaa...

Silmarillionhan on tälläinen "ennen kaikkea"-kirja, eli kertoo     Keski-Maan historiaa. Toiset, jotka eivät ole kiinnostuneet Keski-Maan historiasta, vaan pitävät esim. vain Tarusta, sen mahtavan tarinan takia, eivät välttämättä oiken pääse jyvälle Silmasta, kuten moni ystäväni :?

Itse todellakin pidän Silmarillionista ja se on hienosti kirjotettu. Luin sen aika lailla "näin se on ollut"-mielessä, eli omaksuin tapahtumat ilman mitään häiriöitä.
Minusta kirja on oleellinen osa Keski-Maata ja sen avulla tietää vähän kaikesta enemmän :D

Alyssa

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #4 : Helmikuu 09, 2003, 19:35:12 »
Ihana kirja. Syvempi, parempi ja mielenkiintoisempi kuin TSH.  Ensimmäinen ajatukseni oli, että voi kauhea, miten mä muistan nää kaikki nimet, mutta pian alkoi seljetä.

Kirja on hyvin kiinnostava, laaja, upea, tarunomainen ja siihen jää koukkuun. Meinasin saada sydänkohtauksen kun huomasin Silmarillionin kirja-alessa ja se maksoi vaivaiset 10 euroa. Täytyi se sitten ostaa ja siitä lähtien kun se vihdoin saapui postissa olen lukenut sitä joka ilta.
Olen nyt siinä aika paljon yli puolivälin, kun ei ole voinut paljon lukea aikaisten herätysten takia :(

Mutta siis, Silmarillion on upea kirja. Siinä on kieli aika paljon erilaista kuin TSH:ssa, sellaista vanhanaikaista ja tarunhohtoista. Sitä lukiessa tuntuu, kuin olisi astunut kokonaan uuteen maailmaan, kirja todella tempaa mukaansa.

Kiehtovin hahmo on tähän mennessä ollut Fëanor, hän oli jotenkin vain niin todentuntuinen ja ihana..
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka yksi mies yhden elämän aikana on voinut luoda jotain niin mielikuvituksellista ja mahtavaa.

noldor ja vanyar ovat parhaita haltioista, telerkin menettelee. Ainut 'tyhmä' kohta kirjassa oli, kun kokonainen luku oli pyhitetty maisemakuvailulle, josta en ymmärtänyt mitään. Että näin.

Spoilerit muokattu. -Tinna
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2007, 11:10:33 kirjoittanut Tinna »

Menegrothwen

  • Ankeuttaja
ui-juijui-jui!
« Vastaus #5 : Helmikuu 13, 2003, 14:31:58 »
Rakastan, ihkutan, pidän. Luin kirjan ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, ja pidin sitä silloin älyttömän tylsänä. En voi käsittää 12-vuotiasta minääni. Olin kakara, myönnetään. Luin sen syksyllä englanniksi, ja se oli tuskaisaa. Kiinnostuin kuitenkin kirjasta jälleen mielettömästi ja luin sen suomeksi. Se oli kaikkea muuta kuin tuskaisaa. Lumoavaa, ihanaa, mahtavaa. Berenin ja Lúthienin tarina oli hieno, niinkuin jo sanottiinkin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Taru Sormusten Herrasta on minun mielestäni siltikin "parempi" kuin Silmarillion. Ihania molemmat, mutta Silmarillion on tosiaankin enemmänkin mytologia ja kovasti Kalevalan tyylinen(ei siis huonolla tavalla tokikaan), ja Taru Sormusten Herrasta taas on yksittäinen tarina, ja täten ehkä parempi kirjana. Äh, en osaa selittää. Kuitenkin, molemmat ovat ihania.

Omana minulla on Silmarillion ainoastaan englanninkielisenä, koska metsästän epätoivoisesti kovakantista versiota. Pehmeäkantiset menevät heti pilalle parista lukukerrasta. The Lord of the Rings minulla on englanninkielisenä pehmeäkantisena, ja se on lähes muussia, vaikka päällystinkin sen. Ikävää. :]

Muoksin spoilerin - Tinna
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2007, 11:13:29 kirjoittanut Tinna »

Nazg

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #6 : Huhtikuu 09, 2003, 09:07:55 »
Minä lainasin Silman ensi kertaa tammikuussa-03. Aloitin lukemisen, mutta jaksanut pidemmälle kuin johonkin keskiväliin (ennen Beren & Lùthienia). Minusta se oli sekava ja vaikea kirja. Monta nimeä (argh, ne kaikki Fingolfinit, Fingolit, Thingolit ja Fëanorit!)
Mutta nyt kuukausi sitten tilasin kirjan (pokkari), ja aloin lukea. Nyt se aukesi paljon paremmin, sillä minulla oli vielä muistissa edellisen lukukerran tapahtumat. Kirjaa en ole vieläkään lukenut valmiiksi, mutta kyllä sekin aika koittaa.
Lempihahmoni on (yllätys yllätys) Fëanor. Hänessä on sitä jotain, omaa tahtoa ja voimaa. Hvä vastapaino "täydellisille" TSH:n haltioille.
Minulla on myös tapa kiintyä pahiksiin, eli tässä tapauksessa Morgothiin ja Sauroniin. (Gorlim ja Sauron, hahhaa!) Minä en pidä täysuhyvistä pyhimyksistä, he ovat minun silmissän heikkoja.

Darine

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #7 : Huhtikuu 09, 2003, 20:13:22 »
itse en omista silmarillionia, mutta lainasin sen jonkin aikaa sitten ja luin aika nopeasti :) oli ihan tosi kiinnostava! kaikkihan tunnestusti pitävät Berenin ja Lúthienin tarinasta [tässä kohtaa voin mainita että haltianimeni on generaattorin mukaan Lúthien Fëfalas], niin siis minäkin.

Mutta eniten koskettivat kuitenkin kaikki asiat jotka koskivat valaria, eldarin lähtöä ja jakaantumista ja yleensäkin ottaen maailman luomista ja eldarin historiaa. saatan nyt kyllä vahingossa jossain vaiheissa puhua ktk:stakin. ne ovat molemmat samantapaisia niin ne sekottaa väkisinkin  paitsi että ktk on vielä enemmän.. historiankirjamainen. :D

Mä pidän nykyään, tai no "pidän" eli olen kiinnostunut enemmän Melkorista kuin Sauronista. Sauron on vain maia, eli hyvin vähäarvoinen verrattuna valariin. myös gandalf, saruman, siniset velhot ja radagaskar ovat maia, mutta onhan maialla eri arvojakin? tietääkseni Melkor oli valarissa yksi mahtavimmista Manwën kanssa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Henkilökohtaisesti pidin kirjasta ehkä enemmänkin kuin TSH:sta. Vaikka jos ei ole lukenut TSH:ta on turha edes vilkaistakkaan Silmaan tai KTK:hon päin.

muok: tietääkö kukaan mitä ne kolme tyyppiä silman kannessa on? meinaan vaan, että missään vaiheessa kirjaa niistä ei ole yhtäkään mainintoa, niin miksi ne siinä kannessa ovat?

Tinna muoksi spoilerin.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2007, 11:17:26 kirjoittanut Tinna »

Ville

  • Ankeuttaja
SPOILERIVAARA! no jaa
« Vastaus #8 : Huhtikuu 29, 2003, 00:45:29 »
Silmarillion avaa maailman josta TSH lukijat voisivat vain unelmoida(siis jos tausta ihmisiä kiinnostaa). Itse olen täysin hurmaantunut sillä historialla, maailmalla, jonka Tolkien on luonut. On mahtavaa tietää yksityiskohtia kuten Elrond on puolihaltia ja hänen veljensä päätti valita ihmisyyden "lahjan" takia; ja miten kääpiöt tulivat maailmaan ja että kolmannen ajan lopulle Galadriel on yksi ainoista haltioista joka on nähnyt Valinorin valon jne...
Myönnettäköön, että esimerkiksi Turinin tarina on mielikuvitukseltaan ehkä hiukankin turhan lentävä, mutta mitä pienestä. Tolkien on tutkinut suomenkieltä ja Kalevalaa, kyllä ja olen varma, että myös decameron on tullut luettua.

Pokkariversiossa ei ole muistaakseni karttaa...
Anteeksi selittelen omiani silmarillionissa kartta mut pokkari keskeneräisissä taruissa ei semmoista ole

Misha

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #9 : Toukokuu 10, 2003, 17:17:20 »
Pidän erittäin paljon ^ ^

Olen lukenut Silmarillionin muutamaan otteeseen, ja se tuntuu kuuluvan niihin kirjoihin, joista joka lukukerralla tajuaa jotain uutta. Pidän erittäin paljon ylevästä kirjoitustyylistä, jo pelkkä kirjoitustapa saa aikaan kylmiä väreitä.

Haltioista tosiaan annetaan Silmarillionissa toisenlainen kuva, he ovat paljon inhimillisempiä kuin Tarussa. Jostain syystä pidän siitä, etteivät haltiatkaan ole täydellisiä.

Berenin ja Lúthienin tarina on yksi kirjan ihanimmista ja itkettävimmistä kohdista. Pidän myös Maedhrosista. Toisaalta Fëanor alkaa jossain vaiheessa pahasti ärsyttää, ja myös Túrinin tarinaa lukiessa alkoi pikkuhiljaa tulla sellainen "antakaa edes jonkin onnistua"-olo.

Silmarillionissa on paljon loistavia kohtia, mutta kokonaisuutena taidan sittenkin pitää Sormusten herrasta enemmän. Sen hahmot ja tapahtumat ovat helpommin lähestyttäviä, Silmarillionissa kaikki tuntuu paljon suuremmalta ja vaikeammalta.

marya

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #10 : Lokakuu 27, 2003, 15:28:06 »
KYLLÄ KYLLÄ! Omistan tän  kirjan englanniksi ja olen sen kaksi kertaa lukenut. Se on musta mahtava ja mä en käsitä miten jotkut ihmiset pitää sitä tylsänä!
Alku on ihana kun siinä kerrotaan Valarista ja Turin Turambarin tarina on ahdistava ja surullinen ja meinas kirja pari kertaa lentää nurkkaan kun ei mikään menny hyvin, mutta silti pidin siitä. Ja tietysti Berenin ja Luthienin tarina... :)
Nimiä oli kyllä aikas paljon ja välillä piti aina kattoo kirjan takaa et kukas toi nyt taas oli. Ja kun oli lukenut Morgothista niin Sauron tuntu iha mitättömältä hepulta, mutta kyllähän siitä sitten tuli melko ilkee kaveri!

Erlkönig

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #11 : Marraskuu 23, 2003, 20:33:41 »
Voi, se on niin über. Sain sen joululahjaksi monta vuotta sitten.
Kun ensimmäisen kerran luin Simarillionin niin se meni "hieman" ohi.
Jo alussa tuli liikaa nimiä ja muuta muistettavaa joka kaikki soljui iloisesti pois päästä heti sinne päästyään.
Tämä tapahtui kaksi vuotta sitten.

Nyt kun luin sen syksyllä uudestaan (kesti kaksi päivää) niin ehkä olin kasvanut sen verran että teksti todella tarttui mieleen.

Alku tosiaankin on upea. Luomiskertomus on mielenkiintoinen, ja aika kauniskin kun ajatellaan että kaikkeus olisi syntynyt laulusta..
(Oliko se edes niin?) Valarin kuvailusta parhaiten jäi mieleen Yavanna ja Ulmo, vesi ja kasvit kun on minulle tärkeitä :)

Paras kertomus on ehdottomasti Berenin ja Luthien.
Tuli mieleen Romeo ja Julia kun sitä luki.
Selitin sitä eilen synttäri vieraille mutta se taisi mennä vähän ohi :p

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Eniten koko kirjassa kiehtoo ehkä juuri se historia ja mystisyys. Miten niistä asioista joista on vain ohimennen mainittu TSH:ssa paisuu pitkiä tarinoita. Kuuluu kyllä suokkikirjoihini, ei voi muuta sanoa.

Millään muulla kirjalla ei muuten ole yhtä haikeaa loppua kuin tuolla.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Spoilerit lisätty. -Tinna
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2007, 11:15:49 kirjoittanut Tinna »

Poissa Moonbeam

  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #12 : Marraskuu 29, 2003, 13:31:28 »
Lainaus
Millään muulla kirjalla ei muuten ole yhtä haikeaa loppua kuin tuolla.

Syksyn hämärässä se purjehti ulos Mithlondista kunnes Käyrän Maailman vedet vajosivat sen alta eivätkä pyöreän taivaan tuulet enää siihen koskeneet, ja korkeat ilmat kantoivat sen maailman sumujen yllä Ammoiseen Länteen. Ja laulujen ja tarujen eldar olivat poissa.


No juuri meinasin ängetä sanomaan samaa! On se vaan niin nätti loppu. Ja yksi harvoista tapauksista, jossa englanninkielinen versio EI mielestäni onnistu paremmin.

Olen lukenut Silmarillionin kertaalleen suomeksi, omistan sekä suomenkielisen, että *ihqutusta* Ted Nasmithin kuvittaman englanninkielisen version joka on sanalla sanoen ¨*¤*kaunis*¤*¨

Lempitarinoitani olivat varmaankin kaikki alussa olevat, ennen kun ihmiset änkes pilaamaan kaikkea. Berenin ja Luthienin tarina ei herättänyt minkäänlaista sympatiaa juuri sen takia, että se on ihan kun Roomeo ja Juulia jota en voi sietää.

Galadriel on,kuten LOTR:ssakin, yksi lempihahmoistani. Tulee mieleen alku ainoasta Raamatun lauseesta, jonka osaan ulkoa "For God so loved the world.." . Galadriel on ollut aikojen alusta lähtien, hän olisi voinut lähteä kotiin ja jättää Keski-Maan oman onnensa nojaan, mutta jäi pitämään yhtä harvoista turvallisista paikoista joka tulisi olemaan tärkeä hengähdystauko Frodolle ja seurueelleen. Ja samoista syistä Elrond on myös lemppari.

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #13 : Lokakuu 03, 2004, 11:17:39 »
Kyllä, olen lulenut. Silmarillion oli viimeinen Tolkienin kirja, jonka luin. Olin tykännyt muista kovasti ja odotin tämän olevan jotain samankaltaista. Vaan eipä ollut. Aluksi olin asenteella kohta-tarina-alkaa-ja-nää-tylsät-sepustukset-jää, sitten olin asenteella eikö-nää-koskaan-lopu joka vauhtui nopeasti asenteeksi minä-en-jaksa-enää ja nyt-lopetan. Mutta empäs lopettanut. Aina kun laitoin kirjan pois pystyin olemaan hyvillä mielin, kunnes taas näin sen. Silloin piti aina tarttua kirjaan aja lukea eteenpäin. Sama toistui. Sitten olinkin jo koukussa. Luin piiiitkiä aikoja yhteen menoon ja halusin muun ajan lukemaan kirjaa. Henkilöhahmot menivät ensimmäisellä lukukerralla vähän sekaisin, mutta toinen kerta oli jo paljon helpompi.

Kirjassa pidin loppujen lopuksi eniten siitä alun "tylsästä" kohdasta, jossa kerrottiin Keski-Maan synty ja ne jonkinlaisten jumalten nimet.

Ja kun kerkeneräisten tarujen kirja ilmeistyi lähikauppaan pokkeriversiona, oli pakko ostaa ja lukea lisää siitä Numenorin saaresta, joka katosi.
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

Aniimariem

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #14 : Lokakuu 11, 2004, 17:09:54 »
Olen lukenut. Vaikka kirja onkin aivan Keski-Maan alkuajoista kertova, suosittelen sen jättämistä viimeiseksi. Jos tuskastuu jo Sormusten herrassa kirjailijaherran pitkiin kuvauksiin, Silmarillion on paras jättää kokonaan lukematta, sillä Silmarillionissa repliikkien varassa on todella vähän ja itseasiassa 99% kirjasta on kertovaa. Täytyy sanoa, että Silmassa Tolkien pääsee todella oikeuksiinsa ja kirjoittamaan juuri sitä, mitä haluaakin. Sen näkee siitä, kuinka tarkkaan kaikki on suunniteltu ja mietitty. Hobitti ja Taru ovat minun näkemykseni mukaan siksi niin erilaisia, että kumpikaan niistä ei ollut kirjailijan päätyö. Taru oli oikeastaan vain kustantajan painostuksesta kirjoitettu.

Pidin eniten alusta, eli kun Keski-Maa luotiin ja Valar loivat kaiken laulullaan. Se tuntuu ajatuksena niin kauniilta. Ja Lúthienin ja Berenin taru on liikuttava, itkin siinä kohtaa monesti. Kirja selvensi paljon kysymyksiksi jääneitä kohtia Tarusta. Pidin eniten Galadrielista ja siitä maiasta joka asui siellä metsässä ja jonka nimeä en muista. Galadriel oli ainut, joka jäi Keski-Maahan, kun Valar pyysivät haltioita takaisin.

Nätti kirja.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Re: Silmarillion
« Vastaus #15 : Tammikuu 05, 2005, 20:37:25 »
Olen juuri tällä hetkellä lukemassa Silmarillionia toista kertaa - edellinen kerta oli joskus 2 vuotta sitten. Olen tietenkin suuri Tolkienin kirjallisuuden ystävä, ja Keskimaa-kirjojen suuri fani, ja vihdoin päätin, että onhan se Silmarillionkin pakko lukea taas, vaikka se onkin aivan eri tyyliä kuin muut Keskimaa-kirjat, ja vaikeatajuisempaa, jossain määrin.

Nyt minulla on mennyt ainakin kaksi viikkoa sen lukemiseen, ellei kolmekin, ja olen vasta sivulla 178 tai jotain sinne päin. En ymmärrä, miksi minulla kestää tässä kirjassa niin kauan, vaikka kiireitäkin tietysti on. Ja mielestäni Silmarillioniin täytyy joka tapauksessa keskittyä kunnolla ja lukea sitä ajan kanssa, on se niin... mahtava teos.

Kuten Tarussa, Silmarillionissakin on jotain suurta, ja se liikuttaa syistä, joita en aina ymmärrä. Muissa kirjoissa esim. itketään, jos jotain surullista tapahtuu, mutta Silmarillionissa tulee tippa linssiin pelkästään siksi, että joku juttu on niin kaunis tai suurenmoinen.. esim. kun Tolkien kuvailee niitä kahta Valinorin puuta. Ja monissa muissa kohdissa...

Jaa. On turha jatkaa, kun en saa sanotuksi mitään tämän järkevämpää. Mutta oli se Tolkien vaan taitava kirjailija.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Elruwen

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #16 : Tammikuu 09, 2005, 03:40:23 »
Voi! Rakastan sitä kirjaa.

Olen juuri lukenut sen ensimmäisen kerran, kun aloin ensin sitä lukemaan, luin (luen aina ennen nukkumaanmenoa sängyssäni) niin kauan että melkein nukahdin kirja kädessäni. 

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kirjassa on myös se hyvä puoli, että TSHssa on joitain sanoja, joista ei ensin ymmärrä mitään (valar, noldor), ja jos ne selitetään, niin ne helposti unohtaa. Silmarillionissa sanoja taas toistetaan niin monta kertaa, että niitä ei voi unohtaa helposti.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Silmarillion on ihanan kaunis ja mukaansatempaava kirja.
Kun pääsin melkein loppuun, en uskaltanut lukea enää, koska pelkäsin saavani kirjan loppuun.. Pitää lukea se uudelleen. :)

(Minä vain toistan kaikkia muista. ._.;; )

//Tinna muoksi spoilerin.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2007, 11:22:23 kirjoittanut Tinna »

Marnie of Gondor

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #17 : Tammikuu 10, 2005, 00:03:59 »
Kuka mistäkin pitää, itselleni Silman viehätys on nimenomaan tuossa ihanan vanhahtavassa kielessä, joka luullakseni ("luullakseni" = maallikkopohjalta, ei kielitieteilijä) muistuttaa hyvinkin paljon sitä kirjoitustyyliä jolla Tolkien Silmansa kirjoitti.
[/spoiler]
Lainaus käyttäjältä: Isilmirë
Ja suoraan Kalevalasta pöllitty sellaisia pieniä yksityiskohtia myöten kuin omalle miekalle höpiseminen ennen itsaria ;)

Ehkä minä olen ottanut ei-niin-tietoisesti Turinin niin läheiseksi itselleni juuri sen vuoksi että se on kuin Kalevalan Kullervo; koska siinä tarinassa on niin monta yhtäläisyyttä siihen ja se on minusta aina ollut ihana tarina. (Ja onhan Turin tietenkin hieno hahmo itsessäänkin. Ei pidettävä (minun mielestäni), mutta hieno.)[/spoiler]

Lisäsin spoilerin -Tinna
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2007, 11:23:26 kirjoittanut Tinna »

Girabbit

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #18 : Maaliskuu 19, 2005, 21:17:55 »
Lainaus käyttäjältä: "Helinä"
Oli minulla kysymyskin: tuli mieleen, kun luin näitä viestejä, että jos Gandalf on jo Silmarillionissa niin kuinka kauas Keskimaan historiaan tämä kirja sijoittuu?

Se ulottuu siihen aikaan kun Keski-Maata tai Ardaa ei edes ollut. Alkaa kun Eru Ilúvatar aloittaa Soiton, ja siitä sitten alkaa syntyä koko Keski-Maa ja näin.
Äh. Väsyttää. Ei jaksa enempää selitellä :p

Poissa Aurinkolapsi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mörmy
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #19 : Huhtikuu 15, 2005, 17:32:18 »
Siinäpä vasta teos. Niin kauniisti kerrottu, Silma on ihastuttavan mytologinen ja itse pidän sitä joissain määrin parempana kuin Tarua itseään.

Kun sen ensimmäisen kerran luin, olin hieman pihalla kun hahmoja on niin paljon ja ajassa otetaan isoja harppauksia. Toisella kerralla se olikin sitten Elämys isolla E:llä. Suunnilleen elin yöt ja päivät ajatuksissanikin Valinorissa, Beleriandissa tai Keski-Maassa. Kunhan Silmarillioniin pääsee sisälle, se kestää monta monituista lukukertaa. Englanninkielistä versiota luin puoliväliin yhtä enkun kurssia varten, mutten ehtinyt loppuun ennen deadlinea (ei tosin haitannut, kun osasin juonen valmiiksi ulkoa ;))
Olen aina yhtä suurta ihmetystä, kun luen Silmaa. Upea. Tolkienin ote on ammattimaisen myyttinen, ja on piristävää vaihtelua suurimpaan osaan muusta kirjallisuudesta, että kerronta on kansalliseeposmaisempaa (jessus mikä sana...) kuin romaaneissa yleensä.
Hahmoja on takuulla jokaiseen makuun. Silmarillionia voi suositella ihan jokaiselle, joka ei pelkää tavallisuudesta poikkeavaa tekstiä (ei se ole oikeasti niin vaikeaa, kuin luullaan) ja kaikille, jotka arvostavat henkeäsalpaavia tarinoita ja elämää suurempia kohtaloita. Silmarillion on kaikkiaan uskomattoman surumielinen ja kaunis.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tuli kyllä aika lailla ihquttamista. Voi EI...nyt hävettää.

//Tinna muoksi spoilerin
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2007, 11:25:42 kirjoittanut Tinna »
"Isä leikkii tulitikuilla", Fred sanoi. Herra Weasleyn tuli ei ottanut syttyäkseen, mutta yrityksen puutteesta se ei johtunut. Maassa lojui katkenneita tikkuja, ja herra Weasley näytti nauttivan sydämensä kyllyydestä. "Hupsista!" hän sanoi kun tulitikku syttyi, ja säikähti niin että pudotti tikun.

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #20 : Kesäkuu 11, 2005, 12:14:16 »
[Spoilaa mahdollisesti]

Aika paksua tekstiä eikä tee mieli lukea ajankulu lukemisena. Omana on ja luettukin muutamaan otteeseen. Luthienin ja Berenin rakkaustarina on kyllä upea kieltämättä. Se kaikki mitä he joutuivat kokemaan.

Mutta siis teksti on aika sellaista paksua joten sitä tekee mieli lukea vain kerran vuodessa jos sitäkään eikä kokonaan saa luettua kuin ajalla.

Mutta kertoo mukavasti historiaa ja ihania taisteluja. Kerrassaan ihana teos sinällään. Pidän haltioista erittäin paljon ja valareista <3 Mutta pahikset mua aina on eniten kiehtonut. Älkää kysykö miksi. Niissä vain on sitä jotain.

Silmarillion on kyllä lukemisen arvoinen opus niille jotka Keski-Maasta pitävät.
Julien, you're slow-motion suicide.

Renata

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #21 : Kesäkuu 16, 2005, 21:39:21 »
Useimmilla tyssää lukeminen vanhahtavaan kirjoitus tyyliin. Toinen paha juttu on se, että juuri lukemansa asiat unohtaa helposti.
Kokonaisuutena kirja on yksi parhaimmista.
Mieleenpainuvinpana henkilönä toimi ylivoimaisesti Fëanor. Hän sinetöi silmarilleilla niin monia kohtaloita. Niihin kuuluivat Berenin ja Lúthien.
En ole sitä pitkiin aikoihin lukenutkaan ja yksityiskohdat alkavat jo hälvetä mielestä. Taidanpas tästä hipsiä kirjastoon. ;)

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Re: Silmarillion
« Vastaus #22 : Elokuu 27, 2005, 16:48:39 »
Olen lukenut, ja monta monituista kertaa. Kaikki kehusanat tuntuvat riittämättömiltä kun yritän kuvailla millainen lukukokemus Silmarillion oli ja on minulle. Sanalla sanoen, Elämys. Rakastuin Sormusten herraan, mutta vasta Silmarillion teki minusta Tolkien-uskovaisen, kai niin voisi sanoa.
Sillä tottahan sen täytyy olla, ei ole muuta vaihtoehtoa.

Olin aivan lumottu jo alusta lähtien, jo pelkkä se luomiskertomus on niin uskomattoman kaunis. Kirjaa lukiessa palaset ikäänkuin loksahtivat paikoilleen, koko se maailma, joka Hobitissa ja TSH:ssa esiteltiin, kirkastui. Teksti on arvokasta ja ylevää (eli siis ehkä vaikeatajuista joidenkin paksukallojen mielestä), mutta vähempää en Tolkienilta olisi odottanutkaan. Tuollainen kieli kuuluu asiaan, ja henkilökohtaisesti nautin juuri tuollaisesta kerronnasta. Ei Tolkienin tarinoita oikein pystyisikään kertomaan millään arkipäiväisellä huuhaa-what's up? -tyylillä.

Lainaus käyttäjältä: Fimca Worthleberr
Kuten Tarussa, Silmarillionissakin on jotain suurta, ja se liikuttaa syistä, joita en aina ymmärrä. Muissa kirjoissa esim. itketään, jos jotain surullista tapahtuu, mutta Silmarillionissa tulee tippa linssiin pelkästään siksi, että joku juttu on niin kaunis tai suurenmoinen.. esim. kun Tolkien kuvailee niitä kahta Valinorin puuta. Ja monissa muissa kohdissa.

Tuo on niin totta.
Silmarillion on teemoiltaan erittäin väkevä; kuolemaa, tuhoa ja puhdasta pahuutta, ja vastapainona uskomatonta urheutta ja ihan käsittämätöntä kauneutta. Tuntuu hurjalta tajuta, että TSH:ssa - niin hieno teos kuin onkin - kaikki hyvä ja paha on todellakin vain varjo ja kaiku siitä mitä oli ennen. Silmarillionissa kaikki on viety äärimmilleen.

Hahmogalleria on kerrassaan järisyttävä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Silmarillionissa, niinkuin Tolkienin tarinoissa yleensä, on hienoa se ettei tarinoilla koskaan ole täydellisen onnellista loppua, päin vastoin. Lopusta jää haikea ja kaihertava olo. Kirja on kaunis, mutta hyvin, hyvin surullinen.

Hafel Hinkuvinkuja hienosti totesi alkupäässä, ettei voi muuta kuin hiljaisena kunnioittaa Tolkienin elämäntyötä.
Tuohon on pakko yhtyä.

//Tinna muoksi spoilerin
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2007, 11:27:06 kirjoittanut Tinna »
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Tanuki

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien-Silmarillion
« Vastaus #23 : Syyskuu 13, 2006, 19:59:38 »
Silmarillion on niin ihana. Rakastan sen historiallisen dokumentin tuntua, ja koska pidin valtavasti myös Tarusta, oli hienoa saada vähän enemmän taustatietoa maailmaan. Harva kirjailija on pystynyt rakentamaan yhtä saumattoman maailman kuin Tolkien (toinen on Pratchett, kiekkomaailma on aivan hulvaton) Tykkäsin Tarun liitteenä olevista annaaleistakin tyylillisesti paikoiten paljon enemmän kuin Tarusta itsestään. Arwenin ja Aragornin tarina oli koskettava.

Silmarillionista ehdoton suosikkitarinani on Túrin Túrambar, tosin pidin vielä enemmän Keskeneräisten tarujen Narn i Hin Húrin:sta. Koiraihmisenä rakastin myös Huania... ;´( Eikä Berenin ja Lúthienin tarinakaan hassumpi ollut.

Ehdottomasti yksi suosikkikirjoistani. Harmi ettei vastaavia tule enää vastaan noin vain.