Kirjoittaja Aihe: Universumien tomu -trilogia  (Luettu 23805 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Pieni Hikke

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #50 : Marraskuu 17, 2004, 14:23:07 »
Tämä viesti sitten spoilaa

Yritin lukea kirjoja 8-vuotiaana, mutta kuten arvata saattaa, en alkanut lukea niitä. Mutta parin vuoden jälkeen tartuin rompsuun ja luin ja tyytyväinen olin. En olisi uskonnut tuollaista loppua trilogialle. Byhyyt. Surullinen, niin surullinen. Mutta romanssia hieman kaipasinkin. Se jäi pahasti kesken. annettu alku, muttei loppua. Jäämme mielikuvituksemme varaan. Toivottavasti Row ei ota mallia, eikä kerro kaikkea, mitä ptäisi. Jos se sen tekee, minä suutun ja mustaksi muutun. Mikä lieneekään norsu-olennot olivat kivoja. Niiden yksinkertainen elämäntyyli. Ei sotaa, ei kaunaa. Vain  mikä nyt lieneekään öljy-huolia. Kaikkiinhan kirjoihin on pakko laittaa leppoisa hemmo. Tähän tuli leppoisa heimo. Kaikki kuolemat oli kuvattu hyvin, minä saatoin nähdä sen kaiken. Minä saatoin tuntea niiden tunteet, kun toveri kuolee silmien edessä. Pulman on muutenkin ihan fantastinen kuvailija, se ei jätä melkein mitäään sattumanvaraan. Kuolemista vielä vähäsen: Niitä oli viljelty ja paljon. Hyvällä tuloksella. Minua ei häirinnyt ollenkaan, vaikka melkein puolet hahmoista kuoli. Hyvä trilogia oli, lisää tälläistä Pulmanilta!

Poissa Ceciliah

  • Syystuuli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Ceciliah - livejournal
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #51 : Joulukuu 14, 2004, 19:09:24 »
Saattaa spoilata.

Juuri tänään sain vihdoin ja viimein luettua viimeisen osan, maagisen kaukoputken ja pidin siitä todella paljon. Koko trilogian paras osa. Paljon oli surullisia kohtia, Lyran eroaminen daimonistaan ja tietenkin loppu. Zalifit olivat todella kivoja heppuja, niin kuin Pieni Hikke sanoikin :) Kirja eteni hyvällä tahdilla ja vuorotellen seurattiin eri henkilöiden tapahtumia, ei kerennyt kyllästymään kenenkään puuhasteluihin, kun henkilöt "vaihtuivat" nopeasti. Salaperäinen veitsi sekä kultainen kompassi oli molemmat hyviä, samaa tasaista hyvää laatua Philip Pullmannilta... Todella onnistunut kokonaisuus, tämä koko trilogia. Tykkään.
I just got lost
Every river that I've tried to cross
And every door I ever tried was locked
Ooh-Oh, And I'm just waiting till the shine wears off

Artemiina

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #52 : Joulukuu 17, 2004, 11:44:19 »
Enkö minä oikeasti ole vielä kirjoittanut tänne?
Tomu-tilogia on paras lukemani kirjasarja heti Potterien jälkeen. Kerronta on minusta hyvää ja kuvailut on todella havainnoillistavia.
Henkilöt ovat monipuolisia ja heidät on kuvailtu hyvin, ajatuksiltaan ja teoiltaan.
Tein kirjasta lukupäiväkirjankin äidinkielen tunnille.

Sain juuri luettua kolmannen osan ja oli kyllä itku herkässä siinä lopussa.. Vaikka olinkin lukenut sen ennenkin ja tiesin mitä siinä tapahtuu.

Trilogioissa pahin asia on juuri se, että tietää varmasti, että ne eivät jatku.

Poissa xir

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #53 : Joulukuu 21, 2004, 16:44:02 »
(Olin ihan varma, että olen kirjoittanut jo tänne, mutta en sitten ollutkaan)

Luin kirjat yhteen putkeen viime kesälomalla, ja pidin kyllä, aika paljonkin. Vertaamista TSH:n en kylläkään hyväksy, mutta hyviä kirjojahan nuo olivat. Hyvä/paha sekoittui todellakin mukavalla ja mielenkiintoisella tavalla. Kirjat olivat lapsenomaisia, vaikka tiedänkin, etteivät ne kuitenkaan ollet pikkulapsille tarkoitettuja, ne olivat lähinnä kuin satufantasiaa aikuisille/nuorille.

Ainut mikä kirjoissa häiritsi, oli niiden kieli. Tai siis, en ole lukenut kirjoja alkuperäiskielellä, joten uskon että vika oli suomennoksessa - sanoja oli taivutettu omituisesti ja lauseet olivat usein hyvinkin tönkköjä.

Onko kukaan lukenut tuota Isilmirën mainitsemaa kirjaa? Onko se samantyylinen, yhtä huolella kirjoitettu vai jonkinlainen pakkopulla-jatko-osa menestyneelle kirjalle?

serehviina

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #54 : Kesäkuu 27, 2005, 14:17:44 »
Oi. Ihana aihe.

Olen lukenut kaikki nelisen kertaa, eilen tai toissapäivänä aloitin Kultaisen kompassin viidennen kerran. Kirjat ovat todella hyviä, kirjailija on tehnyt perusteellista työtä.

Luin kirjat ensimmäisen kerran vuoden 2003 kesällä, jos oikein muistan. Olimme juuri Oulussa matkailuvaunun kanssa, kun luettava loppui. En pysty kuvittelemaan elämää ilman kirjoja, joten mentiin kipinkapin lähimpään kirjakauppaan. Äiti siitä sitten löysi tuon ensimmäisen kirjan, mutta en heti syttynyt kirjalle. Silti se ostettiin, seuraavana päivänä käytiin hakemassa myös seuraavat osat. *naur* Kannattava ostos.

Kirjan henkilöihin on helppo samastua. Tunsin heti yhteenkuuluvuutta Lyran ja Serafina Pekkalan kanssa (*vink* meidän nimemmekin ovat aika samanlaiset), ne olivat niin käsin kosketeltavia henkilöitä. Niin tosin muutkin.

Ajatus daimoneista on ihana. Samastuin siihen heti. Toinen puoli itsestä, se meille näkymätön puoli, onkin näkyvä. Pelottavaa. Mutta ihanaa. :]

Minulla on myös tuo Lyran Oxford -kirjanen. Se on siis enemmänkin kirjanen, tavallaan liiteosa sarjalle. Se sisältää kartan, yhden lyhyen tarinan, postikortteja ja muita liiteosia. Kannattaa hankkia, jos omistaa muutkin kirjat.

Loppu onkin sitten spolaavaa.

Ja kirjan loppu. Itken. Se oli niin kaunis. Kumpikin omalla puolellaan maailmaa, mutta kuitenkin samalla paikalla puistossa. Niin lähellä mutta tavoittamattomissa. Aluksi ajattelin, että on kamalaa, kun Lyra ja Will joutuivat eroon toisistaan, mutta sitten tajusin, että se on vain parempi näin. Aina kaikki ei mene niin kuin haluttaisiin. Myös se kuolleiden luo meneminenkin. Lyra joutuu ensimmäistä kertaa eroon Pantalaimonista, varmasti koettelevaa.

Minen tiedä. Tämä viesti on nyt todella sekava, tulen kirjoittamaan lisää kun saan sarjan taas luettua. Siitä nimittäin on jo aikaa kun viimeksi nuo luin, nimissä saattaa olla virheitä, samoin muissakin asioissa. n__n'

Bek

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #55 : Kesäkuu 29, 2005, 13:38:38 »
En sokeana ole tätäkään topicia huomannut aiemmin..

Kuitenkin. Olen lukenut Universumin tomu- trilogian jo äärettömän kauan sitten. Pidin siitä kovasti, ja tarkoituksena olisi lukea se uudestaankin kunhan tässä taas aika antaa myöten.
Vähän poikkeuksellisesti aloitin lukemisen toisesta kirjasta. Meidän piti ala-asteella tehdä kirjaesitelmä, ja Salaperäinen veitsi näytti kivalta kirjastoauton hyllyssä. Rakastuin tähän kirjaan ihan täysin, ja olen edelleenkin sitä mieltä, että se on tämän trilogian paras kirja.
Kirjaesitelmäni jälkeen eräs luokkakaverini kertoi omistavansa Kultaisen kompassin, ja näin sain sen häneltä lainaan. Se jäi ehkä hieman latteaksi lukukokemukseksi, koska olin lukenut Veitsen jo sitä ennen. Ei Kompassi joka tapauksessakaan huono ollut, pidin siitäkin paljon, ja siksi aloinkin metsästää käsiini vielä trilogian viimeistä kirjaa, jonka löysinkin hieman myöhemmin kirjastosta.
Maaginen kaukoputki oli mielestäni samalla tasolla Kultaisen kompassin kanssa. Pidin siitä, mutta jokin ei ihan toiminut niin että siitä olisi tullut elämääkin suurempi lukukokemus kuten Salaperäisen veitsen kanssa oli. Syynä saattoi tosin olla se, että olin kohtuullisen pieni vielä silloin, viidennellä tai kuudennella luokalla, ja näin ollen kirjan kohtuullisen synkät osat eivät niin jaksaneet innostaa. Ja siksi aionkin lukea nämä nyt reilun kuuden vuoden jälkeen uudestaan! ^^

katve

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #56 : Kesäkuu 30, 2005, 19:15:07 »
Minäkin luin Salaperäisen veitsen, ties mistä syystä, ennen Kultaista kompassia. Se tietysti vähän sotki lukukokemusta, mutta siitä huolimatta ihastuin sarjaan. Myös Lyran Oxfordista pidin, ja odottelenkin innolla mahdollista jatkoa Universumin tomulle. Pullmanin kirjoitustyylissä vain on parhaimmillaan sitä jotakin, joka tekee melkein mahdottomaksi kirjan laskemisen käsistä. Aina taika ei toimi: Kellopeliappelsiinia yritin joku kuukausi sitten lukea, mutta se jäi kesken. Ehkä se tuntui jo liikaa lastenkirjalta.

Ttrilogian kansista en ole ikinä pitänyt. Ne ovat jotenkin pliisuja, kuin jonkun päiväunesta napattuja. En edes tarkkaan osaa sanoa mikä niissä ärsyttää, kai ne vain ovat liian pyöreitä ja pehmeitä. Eiväthän kirjojen tapahtumatkaan ole mitään pullataikinaa. Maagisen kaukoputken kannesta pidän  ehkä eniten, vaikka sekin on aika sekava.

Timri

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #57 : Lokakuu 24, 2005, 15:35:48 »
Lainasin vuosi sitten trilogian ensimmäisen osan, Kultaisen kompassin. Ehdin lukea kirjan ensimmäisen osan, ja päästyäni toiseen osaan eli Bolvangariin, jouduin palauttamaan kirjan. Menin kirjastoon ja pyysin uusintalainaa. Joku oli kuitenkin varannut kirjan, enkä saanut lainattua sitä uudestaan. Se harmitti, sillä kirja oli mielenkiintoinen ja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
 En ole saanut aikaiseksi lainata kirjaa uudestaan, mutta aikeissani on lukea koko trilogia, ja vieläpä tämän vuoden aikan.

Raindrops

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #58 : Lokakuu 24, 2005, 16:29:41 »
Minä luin.. hetki.. kuudennella - juu kuudennella kyseisestä kirjasarjasta sen ensimmäisen osan. Minä pidin siitä, vaikka kirja olikin melko karu, mm. nämä ihran syönti kohdat ja muut, mutta pidin Pullmanin tyylistä kirjoittaa. Asiat kirjassa olivat myös kuvailtu hyvin tarinaan sopivasti, eikä liian raskaasti. Kirja oli kokonaisuudessaan hyvin persoonallinen ja erilainen, mikä minua juuri kiehtoikin. Alku vaan jumitti jonkin verran ja silmät harotti minun yrittäessä keskittyä kirjaan. :D Mutta siten kun juoneen pääsi mukaan, se oli todella kiinnostava.

Ja sanon sen vielä, että kirjailijalla täytyy olla todella upea, ja monipuolinen mielikuvitus. Kirjassa nimittäin melkein kaikki ideat ovat uusia, eikä muualta kopioituja. Siitä pisteet Pullamanille. ^^ Tomu oli loistava keksintö!

Fessa

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #59 : Joulukuu 17, 2005, 16:13:07 »
Tutustuin näihin puolitoista tai kaksi ja puoli vuotta sitten, kun olimme lähdössä matkalle ja piti saada lukemista. Kirjakaupasta löysin Kultaisen Kompassin, ja se sitten ostettiin. Pidin siitä tarpeeksi, joten lainasin kirjastosta myös jälkimmäiset osat. Myöhemmin ostin nekin omaksi ja tilasimpa vielä pari kuukautta sitten enkuksikin. Lyran Jordanin olen myös lukenut.


(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pullman on todella loistava kirjailija, ja kaikki uudet teoriat ja esineet ovat mahtavia. Aletiometri, kuolemanjälkeinen elämä, jumalkuva, daimonit, jnejne. Adjektiivit loppuvat.

Lempikirjojani ehdottomasti.

[muokkistarallaa]
Löysin netistä daimonitestin
Minun olisi hiiri :D
« Viimeksi muokattu: Elokuu 23, 2007, 22:06:59 kirjoittanut Fessa »

kasriel

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #60 : Helmikuu 06, 2006, 22:14:23 »
Niiden on paras jättää lukematta, SPOILAA SPOILAA.



Njääh, en oikein tykkää koko trilogiasta, mutta idea on silti hyvä.
Lyraa ei voisi mitenkään uskoa 12-vuotiaaksi tytöksi Kultaisessa Kompassissa.

Maaginen kaukoputki on kaiken huippu: Lyra on kuin mikäkin 12 vuotias tytön heitukka. Ja on mennyt kirjalijalla vähän pasmat sekaisin, sillä siinä sanotaan että kun Roger kuoli pari viikkoa sitten..
Njääh, ei ikinä. Reilu kuukausi siinä on mennyt.
Loppu ihan kamalan siirappinen, en vain pidä siitä että hyvissä fantasia kirjoissa tulee eteen jotain niin kamalaa lässytystä. Säästäisivät lässytyksen muille. Ja kuten kirjaa puolivälissä saattaa arvata, niin kyllähän Will ja Lyra lopulta heittäytyvät toistensa kaulaan. Voihan kerrotuista asioista muutenkin päätellä.

Yksi asia haittaa minua suuresti: Salaperäisessä veitsessä on Lyra Kaunopuheinen, kun kolmannessa se on Lyra Hopeakieli. On ollut suomentajalla vähän muistin menetystä.

Muutenkin kirjojen nimet antavat sisällölle tylsänpuoleisen ennakkoluulon, vaikka ne ovat täynnä lentävää mielikuvitusta, vähän liiankin lentävää.
Hahmot on ehkä päästetty liian vähällä, mutta olen siihen vähyyteen tyytyväinen sillä juoni olisi alkanut kiehua liiankin kanssa yli ja potut olisivat olleet ihan liian pehmeitä, you know what I mean.

Arvostan silti Philip Pulmania suuresti hänen mielikuvituksensa johdosta, mutta kun en tykkää niin en tykkää.

Eda

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #61 : Helmikuu 22, 2006, 15:24:05 »
Minäkin olen suuri fani ja olen lukenut kaikki kolme osaa ja nyt myös omistan ne kaikki.

Ihastuin heti tähän kirja sarjaan kun aloin lukea sitä se on niin ihana ja toivoisin asuvani Lyran maailmassa ja toivoisin omistavani oikean daimonin. Kirjat oli kirjoitettu loistavasti ja hyvin että siinä pysyi kärryillä.

Arvostan Philip Pulmania suuresti varsinkin luettuani tämän kirja sarjan se on loistava.
Pulmanilla on todella hyvä mielikuvitus ja olen onnellinen että hän on ruvennut kirjailiaksi.

Suosittelen tätä kirja sarjaa kaikille, jotka pitävät jonkin laisesta fantasia kirjallisuudesta.

SPIOLAUS VAARA

Pidin Maagisessa kaukoputkessa niistä norsuja muistuttavista pyörillä kulkevista otuksista. Ne kuulosti tosi kivoilta ja ystävällisiltä.  
Olisi hauskaa kävellä mailmoista toisiin ilman, että mitään pahaa tapahtuisi.
Kultainen kompassi oli myös todella hyvä ja myös Salaperäinen veitsi oli mielestäni hyvä.

Poissa C'anossa

  • Sulo-otus
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #62 : Helmikuu 23, 2006, 11:26:16 »
Sain viimein kahlattua Maagisen kaukoputken loppuun. Hyviä kirjoja koko trilogia, mutta kesti kauan että sain ne luettua. Minulla on kaikki kolme kirjaa omana, sain ne lahjaksi kummitädiltäni.

(Sisältää spoilereita)

Ennen kuin olin lukenut viimeistä kirjaa loppuun, olisin sanonut epäröimättä että Kultainen kompassi on sarjan paras kirja. Olen lukenut sen kaksi kertaa ja tehnyt siitä esitelmänkin kouluun. Kirjassa on monia hyviä oivalluksia. Rakastuin erityisesti daimoni -ajatukseen, siihen että se ensin muuttaa muotoaan ja sitten murrosiässä asettuu yhteen muotoon... Aloin monen muun tavoin kaivata omaa daimoniani ja miettiä millainen se olisi. Yksi kirjan parhaista kohdista on se, missä Lyra ja Pantalaimon melkein erotetaan toisistaan... Kauhea kohta, mutta hyvin kirjoitettu.

Salaperäisestä veitsestä muistan ihmeen vähän. Siinä tutustuttiin Williin, ja jotenkin pidin heti tästä hahmosta. Jo tämän kirjan aikana oli itsestään selvää että Lyra ja Will vielä rakastuvat. Lyran tutustuminen Willin maailmaan (eli meidän maailmaamme) oli hauskaa luettavaa.

Sitten on Maaginen kaukoputki. En oikein osaa sanoa pidinkö siitä. Kun aloitin kirjaa, en pitänyt sitä niin kovin kummoisena. Mutta päästyäni loppuun olin vakuuttunut että tämä oli sarjan ehdottomasti paras kirja. Ehkä. Kirjassa tuli lisää daimoniasiaa. Se, että ihmisellä on oma daimoni, haamu ja kuolema, oli jännä ajatus. Will ja Lyra kuolleiden maassa, ero daimoneista... Ne olivat kirjan parhaita kohtia. Lopun lisäksi. Olen ehkä turha romantikko, mutta Lyran ja Willin rakkaustarina oli jotain niin kaunista. Ja se että he joutuvat eroamaan, se että totuus valkeni heille askel askeleelta ("yksi ikkuna voidaan jättää auki..."). Jokin siinä kaikessa liikutti minua.

Lainaus käyttäjältä: "kasriel"
Yksi asia haittaa minua suuresti: Salaperäisessä veitsessä on Lyra Kaunopuheinen, kun kolmannessa se on Lyra Hopeakieli. On ollut suomentajalla vähän muistin menetystä.


Sama juttu häiritsi minuakin. Pidin enemmän "Kaunopuheisesta", vaikka se ei ehkä kuulostakaan yhtä hienolta kuin "Hopeakieli". Kaunopuheinen sen olla pitää.

Ai niin, vielä yksi asia. En tiedä menikö minulta jotain ohi, mutta miten Mary Malone liittyi käärmeeseen? Ymmärsin että hänen piti houkutella Lyra ja Will johonkin kiusaukseen, vai miten se oli? Tekikö Mary jotain tällaista? En ainakaan muista.
Fly me to the moon.
Let me sing among those stars.

Nellukka

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #63 : Maaliskuu 03, 2006, 09:14:33 »
Kolmas kerta kun luen tuota kirjasarjaa, neljännen kerran luon sen englanniksi ehkä ensi syksynä. Sitä koskaan tierä. Aivan ihana kirjasarja.

Siitä oikein ilman spoilausta osaa sanoa mitään, joten seuraava voi olla aika SPOILAAVAA.

Ensimmäinen kirja on kyllä paras, se jotenkin on enemmän tapahtumaa ja vähemmän puhetta Tomusta. ÄO ei riitä xD No ei vaiskaa, kyllähän siitä niitten höpötyksestä vähäsen ymmärtää. Ja tavallaan nyt on pakko kun teen Philip Pullmanista esitelmän koulussa, eh.

Eli kait tässä muutakin pitäisi sanoa. Jotenkin Rouva Coulter on todella pelottava ja outo, jollakin tavalla yliluonnollinen. Sitten se yhtäkkiä rupee itkemään kolmannessa kirjassa ja se turvalliselta vaikuttava lord Asriel on se pelottava.

Iorek on todella.. Söpö? Vähän outo se sen karhukuva kun se vaan vaikuttaa söpöltä kun se tykästyy Lyraan. Parasta kyllä koko kirjasarjassa on ollut kun Lyra ja Iorek menivät sinne kaupunkiin, jossa oli se poika (Tony? vai mikä sen nimi nyt oli) joka oli erotettu daimonistaan. Siinä jotenkin se söpöys taas erottu :P

Nyt luen kolmatta kirjaa kolmatta kertaa sen koulutyön takia. Koska sain juuri tietää, että se esitelmä on vasta Toukokuun alussa, niin sen lukeminen on vähän jäänyt. Kirjan loppu on niin... Ihana, mutta kamala. Sen miettiminen jo on ihan... Örk! Tässähän rupee itkemään, se on niin liikuttava. Varsinkin kun ne on juuri "löytäneet toisensa" ^^

Ihan kiva uutinen, tai ehkei sitte niin kiva, mutta kuitenkin. Kirjathan tulee elokuviin jossain vaiheessa. Ei ollenkaa lukenut millon ja missä jne, mutta ohjaaja on valittu ja käsikirjotus on kait vasta alotettu. Että sellasta. Ne aikoo jättää kaikki "kirkolliset" asiat pois, mikä on aika outoa sillä koko kirjasarjahan perustuu kirkkoon. Ollenkaa tiedä miten ne aikoo onnistua siinä.

Ja Pullmanhan on aloittanut jatkoosan kirjoittamisen, The Book of Dust. Niin ainakin siellä sen sivuilla on ilmoitettu, mutta saa sitte nähä kuinka kauan sen tulemiseen kestää ><. Kyllähän Tomutrilogian kakkos ja kolmososan välissä oli se pari vuotta, eikö? Onneksi ite luin kirjasarjan vasta sillon odotuksen loppuvaiheissa. Ei sitä kirjaa tarttenu odottaa kun pari kuukautta (vai oliko se vaan kääntäjä kun oli kääntänyt koko kirjasarjan vasta sittenkun kolmas kirja oli tullut englanniksi, en tierä).

Se on muuten ainakin ruotsinkielisessä koko sarjan läpi Lyra Silvertunga (hopeakieli), ainakin muistaakseni. Vois katsoa kotona mikä se englanniksi on. Silvertongue kuulostaa oudolta?

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #64 : Kesäkuu 16, 2006, 21:30:23 »
Olen lukenut trilogian jonkin aikaa sitten, eli en muista kaikkea aivan täydellisesti.

Luin kirjat väärässä järjestyksessä, ensin Salaperäisen Veitsen, sitten Kultaisen kompassin ja lopuksi Maagisen Kaukoputken. Pidin siitä, että vaikka aloitin vahingossa toisesta kirjasta, kaikesta pääsi heti perille. Suunnitelmissa olisi lukea trilogia uudestaan, mutta vielä ei ole tullut tilaisuutta (:

Idea oli aivan mahtava. Kuten oikeastaan kaikissa muissakin sarjoissa, pidän alun tiedottomuudesta. Kun kolmannessa kirjassa alkoi paljastua, mitä tomu todella oli, kirjasta tuntui aluksi menevän maku. Minulle kävi sama Harry Potterin kanssa. Kun jatkoin joka tapauksessa lukemista, totesin, että vau, tämähän on mahtava idea ja näin.

Loppu oli mahtava. Tietysti sitä aina kaipaa onnellista loppua, mutta se olisi ollut jotenkin kyllästyttävää. Trilogiasta jotkin asiat ovat jääneet unohduksiin, mutta erityisen selvästi muistan tämän mahtavan lopun. Siitä on hyvin hankala kirjoittaa mitään, sillä se vain oli sanalla sanoen fantastinen. Kuinka Lyra ja Will eivät saaneet toisiaan, eivät edes nähneet, mutta tiesivät silti, että odottivat toisiaan, vaikka eivät sinänsä voineet olla varmoja. Haluaisin tietää, miten heille kävi loppuelämässään - löysivätkö kenties toisen rakkauden, vai mitä. Vaikka sanon haluavani tietää sen, tiedän silti, että jos saisin vastauksen, en pitäisi siitä. Haluan vain ajatella, että niin he elivät elämänsä loppuun saakka, kaivaten toisiaan ja muistellen yhteisiä hetkiään, mutta ollen silti onnellisia.
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa Ginnuna

  • Viulukotelo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: FangNight
  • Tupa: Korpinkynsi
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #65 : Kesäkuu 20, 2006, 13:35:50 »
Aloitin Universumien tomu-trilogian lukemisen ehkä pari vuotta sitä kun opin lukemaan, ja törmäsin kirjastossa ensimmäiseksi Salaperäiseen veitseen. Serkkuni oli kehottanut minua lukemaan niitä ehkä hiukan vanhempana, mutta itsepäisenä halusin saada kirjan jo käsiini. Silloin minua viehätti Lyran daimoni ja daimonit yleensäkin: söpöjä eläimiä, jotka osaavat puhua! Noitia, jääkarhuja ja rohkea tyttö joka osaa käyttää maagista kompassia joka kertoo lähes kaiken. En nyt ymmärrä miten ihmeessä ymmärsin tarinasta edes jotain kun alotiin vasta toisesta osasta, mutta ilmeisesti skippasin kaikki Pekkala-Coulter-Scoresby-kohtaukset ja keskityin pääkaksikon seikkailuihin :D Onneksi luin kirjat nyt uudestaan vähän vanhempana, niistä sai paljon enemmän irti.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 31, 2007, 18:02:32 kirjoittanut Ginnuna »

Quende

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #66 : Kesäkuu 22, 2006, 23:29:07 »
I love those books. Ne ovat niin ihania. Pullman on todellakin osannut upottaa niihin sen jännitteen, joka kirjoissa koko ajan kasvaa mitä lähemmäs loppua tullaan. Hän on muutenkin hyvä ja taitava kirjoittaja. On tullut luettua muitakin hänen kirjojaan.

Minusta kirjat paranevat koko ajan loppua kohden. Kolmas kirja on ehdottomasti paras. Loppu oli todella onnistunut. Kun olin saanut luettua kirjan jäi jotenkin outo olo. Jäin kaipaamaan jatkoa, mutta tiesin, että tähän se nyt loppui. Aina tuo tunne valtaa minut silloin, kun olen lukenut jonkun yksinäisen kirjan tai hyvän sarjan loppuun. Sen tunteen kyllä tunnistaa. Se on kaipuuta  ja haikeutta. Miten sen muuten kuvailisi?

Juoni itsessään on hyvä ja todella kekseliäs. Olisiko tullut itse mieleen kirjoittaa samasta aiheesta? Eipä minulla ainakaan. Se kaikki mysteerisyys, jota kirjat pitävät sisällään, se on lumoavaa.

Felicie

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #67 : Kesäkuu 28, 2006, 19:30:56 »
Olen lukenut kaikki kolme kirjaa. Ensimmäisen luettuani en oikeastaan jaksanut aloittaa toista kirjaa, mutta sitten muistin miten jännittävään kohtaan kirja oli jäänyt ja kaivoin sen esille. Olin yhdeksän kun luin nuo kirjat. Sitten kahlasin läpi toisen kirjan ja aloin lukea Maagista kaukoputkea, se jäi hetkeksi kesken ja sitten enää muistanut missä menin ja aloin lukea koko kirjasarjaa uudestaan. Luin ja luin. Jäin juoneen ja sen salaperäisyyteen koukkun enkä melkein voinut lopettaa lukemista. Kun olin saanut luettua Kultaisen kompassin, sain kuulla että siskoni oli jäänyt myös koukkuun kyseiseen sarjaan, hän oli lukenut sen englanniksi, mutta luki sen sitten suomeksikin. Toisen kirjan luettuani pidin erittäin pienen tauon ja aloin lukea Maagista kaukoputkea. Loppu oli surullinen. Lyra ja Will rakastivat toisiaan, mutta eivät voineet olla yhdessä. Niisk! Silloin en ollut vielä niin herkkä (miltä tuokin kuulostaa/näyttää?), mutta kun viimeksi luin kirjat aloin itkeä. Liian surullista. Mutta Pullman on mainio kirjailija ja vaikka viimeisen kirjanlehdet tulivatkin hieman märiksi kyyneleistä surullisen lopun takia.

Kultainen kompassi. Saatan kuulostaa tyhmältä, mutta ihastuin siihen etukanteen ihan mielettömästi, sitten kun luin takaata sen juonen niin mummoni osti sen minulle joululahjaksi. Tämä oli niin ihana. Roger se kokkipoika oli mukava. Sitten Asriel oli omasta mielestäni kamala. Enkä tajua, miten se on osannut rakastaa, pystyin kuvittelemaan hänet klmäksi ja kopeaksi ja se mielikuva ei ollut mukava. Hänen daimoninsa puolestaan oli minusta ihana. Sellaisen voisin itsekin haluta. Mutta Lyran daimon Pantalaimon oli myös ihana. Muuttuva olisi ihana, mutta kun ne muuttuvat pysyvään muotoonsa kun lapsi on tullut aikuiseksi. Tämä oli hyvä kirja. Pullmanin mielikuvitus pelaa... ja hyvin.

Salaperäinen veitsi oli myös hyvä. Will oli hyvä hahmo, mutta naurakaa tai älkää minä kirkaisin kun häneltä leikattiin sormet tai siis se veitsi leikkasi itsekseen. No siinä naurakaa? Willin äiti ja isä olivat hyvi keksityt hahmot, mutta miksi-ihmeessä-se-isä-piti-tappaa. Ai niin taisin kokonaan unohtaa karhut. Jotka kuulostivat mahtavilta, ihnilta ja raaoilta hahmoilta. Mikä olikaan se Lyran hyvä ystävä? En muista, mutta se karhu oli ihana.
Hyvä veto Pullmanilta tässä kirjassa olivat kaikki jutut.

Maaginen kaukoputki, oli myös hyvä kirja. Tässä mukaan taisivat tulla ne pienet ihmiset nimiä en muista, mutta hyvä juoni oli tässäkin. Willin ja Lyran erottaminen toiseistaan oli ilkeää, mutta kuitenkin oli hyvä kirja.

Poissa Herttuatar

  • Sekopää
  • Vuotislainen
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #68 : Elokuu 20, 2006, 11:26:21 »
Tämä viesti SPOILAA

Veljeni sai nämä kirjat joskus kummeiltaan lahjaksi ja minä sitten niitä lukemaan.... ;)

Lyra on ihana hahmo. Hän ei ole mikään puhdas pulmunen (valehtelee...) ja tekee hänestä siksi niin inhimillisen kiinnostavan. Minusta ajatus, että jokaisella ihmisellä on daimoni, on niin ihana. Ajatella, ei ole koskaan yksin. Sekin, että lopulta daimonit eivät voi enää muutta muotoaan, ja ettei Lyra halua, että Pantalaimon jää pysyvästi joksikin eläimeksi, kertoo kasvamisesta. Kukapa sitä haluaisi kasvaa pois vapaudesta? Mutta Lyra muuttuu matkan aikana. "Matkan." Surullinen kohat kirjassa onkin, kun Lyra ja Pantalaimon melkein erotetaan toisistaan. Ja se, kun Lyra joutuu jättämään Pantalaimonin.
Willi joka ilmestyy mukaan kuvioihin Salaperäisessä veitsessä on myös mielenkiintoinen.
Veitsi vaatii paljon huomiota. se on osa tarinaa aivan niin kuin Sormus TSH:ssa.
 Se miten Lyra yrittää näyttää Wilille, että kyllä hankin osaa ja kysyy aletiometriltä Willistä... En tiedä, jokin siinä on niin lapsellisen ihanaa. Ja toinen on sentään tehnyt murhan! Willin ja Lyran välit ovat alusta asti täynnä jonkinlaista jännitystä. Se miten heidät viimeisessä kirjassa erotetaan toisistaan...... Jotkin asiat vain eivät saisi tapahtua.

Jos kaipaa jotain uutta luettaavaa, pitää fantasiasta ja eläimistä, eikä ole turhan nirso toiminnalle, suosittelen näitä kirjoja. Tomu jyrää!

P.S. Anteeksi, en pystynyt tämän parempaan tekstiin tällä kertaa, mutta oli pakko ilmaista mielipiteeni. Pyydän anteeksi niiltä joita aliarvoinen teksti ärsyttää.

Muoks: Jostakin syystä Spoilausvaroitukseni ei näy punaisena? Olen pahoillani, en saanut sitä, en tajua missä vika.
"Ei paavi ole paha, vaan kelpaa sille raha. Siksi sillä paisuu, peräpää ja maha."
Prinssi Faisalin sormus

Tanuki

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #69 : Syyskuu 13, 2006, 19:50:14 »
Olen lukenut paljon hehkutusta tästä sarjasta, joten keväällä rohkaisiin itseni ja lainasin ensimmäisen osan. Kirja oli aluksi hyvin mielenkiintoinen. Pidin tarinasta ja hahmoista. Ajattelin, että hienoa, hehkutus on ollut ihan ansaittua ja tästä sarjasta tulen pitämään. Mietin jo että ostan kirjat itselleni kirjahyllyäni koristamaan.

Sitten kuitenkin tapahtui jotain. Kirjan edetessä aloin löytämään yhä enemmän minua ärsyttäviä asioita; Lyra on minusta lähinnä rasittava räkänokka, hahmot teennäisiä, koko kirjoitustyyli jotenkin haiskahtaa keinoteikoiselta. En pystynyt enää uskomaan kirjan maailmaan ja sen ihmisiin. Inhosin sitä miten kirjassa kaikkia hahmoja puhuteltiin sekä etu- että sukunimellä. Inhosin sitä että Lyra oli aina jonkin seikkaulun jälkeen niiiin kuoleman väsynyt ja nukkui. Tai että hän oli niiiin kylmissään. Tuntui jotenkin, täällä Suomen pakkasissa asuneena, että kirjoittaja ei ole tainnut poistua päiväntasaajaa pohjoisemmaksi, sillä itse en tunne kylmää siten kuin kirjassa kerrottiin mikä oli jälleen kerran jotain, mikä söi kirjojen uskottavuutta. Inhosin sitä, että hahmoilla oli suomenkielisiä junttinimiä. Sama kuin jonkun eeppisen fantasiatarun päähahmo olisi Maija Mattila ja hänen rakastettunsa Toivo Turunen, kuninkaansa Raimo Alastaron valtakunnassa. Doh.. Aloitin myös toista kirjaa, koska sitkeästi tahdoin tietää josko Lyra kehittyisi fiksuksi nuoreksi naiseksi, mutta lopetin puoliväliin. Ei näin. Argh. En vain voinut viedä sarjaa loppuun, koska toivoin jatkuvasti että pliis tappakaa joku jo Lyra. Will oli ihan jees, ja toisen kirjan tarinakin vaikutti paljon entisä mukavammalta. Mutta ne muut hahmot, ne muut hahmot..!

Taustatarina olisi ollut niin loistava, mutta minun ja kirjan hahmojen kemiat, erityisesti Lyran, eivät vain pelanneet yhtään. Jos tapaisin Lyran tosielämässä, inhoaisin tätä. En ymmärrä mikä meni vikaan, sillä kirjasarja vaikutti alussa aivan älyttömän hyvälle ja tarina lähestulkoon täydelliselle. Tämä saa jäädä minulta kirjaston hyllyyn, en koske pitkällä tikullakaan.

(jännä muuten lukea hehkutuksia kun en tajua yhtään mitä ihmiset näkevät näissä kirjoissa. =) no, meitä on moneen junaan ja kaikki ei selvästikään sovi kaikille.)

Poissa Snowrose

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #70 : Syyskuu 21, 2006, 16:05:57 »
Olen lukenut trilogian joku 3 kertaa, nyt neljäs menossa. Ekan kerran luin Kultaisen kompassin kai kuudennella luokalla ja pidin siitä esitelmän. En silloin edes tiennyt, että kirja kuuluu trilogiaan, vaan luulin sitä yksittäiseksi teokseksi. Tykkäsin kyllä silloinkin kirjasta jo tosi paljon varsinkin Iorekista. En ymmärtänyt ollenkaan kirkon kritisointia. Kirjasarja heikoin osa on mielestani ehdottomasti Salaperainen Veitsi. Eniten pidin ehka Kultaisesta Kompassista, koska sen tapahtumat sijoittuvat Pohjoiseen ja siina on eniten Lyraa ja Iorekia. Myos Kultaisen kompassin ihan loppu osa on koskettava. Minulla menee aina siina kohti kylmat vareet selkaa pitkin.

Nyt kun olen lukenut trilogian moneen kertaan, alan jo oivaltaa kirjasarjaa paremmin ja nyt kylla ymmarran myos kirja uskonnolliset ja kirkkoa kritisoivat osat. Pystyn myös lukiessani keskittymään enemmän joihinkin pieniin sivuhuomautuksiin, kun muistan tapahtumat kokonaan. Olen huomannut, että jokaisella lukukerralla kirjoista saa aina uutta irti. En koskaan kyllästy näihin kirjoihin.

Lempihahmojani kirjassa ovat Lyra ja Iorek, näiden kahdes suhde on myös kiehtova ja monitasoinen. Lyra vaikuttaa ihan oikealta ihmiseltä, hänkin tekee virheitä, eikä ole mikään pyhimys. Toisaalta Lyra on kyllä vähän epäuskottavan vahva henkisellä tasolla, vaikka hän näkee kaikkia kauheuksia, ne eivät vaikuta tyttöön millään tavalla. Olen myös Iorek fani! Iorekin hahmo on ihana juuri sellaisena kuin se on. Jos sitä olisi liikaa lähdetty ruotimaan ja fiilistelemään sen ja Lyran ystävyyttä, olisi koko hahmosta kadonnut särmä. Juuri se kovuus ja raakuus tekee Iorekista karhun.

Olen myös täysin lumoutunut Pohjoisen ja Pohjan tulien kuvailuista. Tuntui kuin itsekkin olisi pohjoisessa. Vähän liikaa ehkä korostettiin, kylmyyttä. Itse en ole koskaan Lapissa ollessani esimerkiksi tuntenut koko ajan sellaista kivistävää kylmyyttä, kuin kirjassa kuvattiin olevan koko ajan.
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann

Poissa Carola

  • Tiikerinkultainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • journal
  • Tupa: Korpinkynsi
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #71 : Marraskuu 02, 2006, 06:16:43 »
Voisin sanoa, etta ehka, jos lukee HDMn liian vanhana, sanotaan vaikka yli kuusitoistavuotiaana, voi se lapsena koettu taianomaisuus jaada kokematta. Jos itse lukisin trilogian nyt vanhempana ja kyynisempana, en ehka loytaisi samaa taikaa kuin viela yksitoistavuotiaana. Itse olen kuitenkin kasvanut Tomun parissa, samalla tavalla kuin monet kasvavat Pottereiden parissa. Ensimmainen lukukerta vei minut aivan uusiin sfaareihin; "vau, nainkin voi kirjoittaa fantasiaa" ja paaasia oli juoni ja surullinen rakkaustarina. Myohemmilla lukukerroilla sitten teologiset ajatukset avautuivat paremmin ja kirjojen syvemmat merkitykset saivat pohtimaan asioita. Jossain vaiheessa tuli sitten luettua englanninkieliset versiot, ja niita suosittelen ehdottomasti. Pullmanin englanninkielisessa kerronnassa on jotain sellaista rauhallisuutta, jota en ole viela suomennoksista loytanyt. Aivan kuin kertoja sanoisi "ei hataa, mina tiedan, miten tassa lopulta kay" Oikeastaan kertojan aani tuo minulle mieleen Dumbledoren. Joka tapauksessa kasvoin aikuiseksi HDMn kanssa ja se on minulle aina rakkain ja tarkein juuri noiden lapsuudessa/varhaisnuoruudessa koettujen oivaltavien hetkien ansiosta. Ja onhan se nyt vaan niin hyva kuitenkin.

Elokuvaa odotellessa.

*muoks*
hui kamala. Huomasin ensin kirjoittaneeni Dumbledoren nimen vaarin. Taitaa olla aika lukea Potterit uusiksi.
Quid times?
Snape is a steamy pile of buffalo pucky
Rip off the Wings of a dragonfly

Pirkko

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #72 : Marraskuu 12, 2006, 09:33:41 »
Olen lukenut ensimmäisen kirjan ja luen nyt toista. Kolmas osa on lainattuna kirjastosta.
Ne ovat hyviä kirjoja. Pidän niiden paksuudesta, ja se on ihan kiinnostava yksityiskohta, että ihmisillä on daimonit. Mutta olen miettinyt sitä asiaa, että miten daimonit syntyvät? Synnyttävätkö vanhempien daimonit ihmisiensä lapselle daimonin? Vai syntyvätkö lapsi ja daimoni yhdessä , ja onko ne kiinni toisissaan ja irtoavat erilleen myöhemmin vai syntyvätkö ne "kaksosina"? Tähän kysymykeen kaipaisin vastausta, ellei sitä ole kolmannessa kirjassa.

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #73 : Marraskuu 12, 2006, 13:48:03 »
Itse olen kuvitellut daimonien vain olevan heti lapsen syntymästä asti. Kuin ne ilmestyisivät vain tyhjästä heti lapsen pullahdettua maailmaan. En okein usko, että äidit synnyttäisivät lapsen lisäksi daimoneita.
Muuten uskoisin, että äidin ja isän daimonit saisivat oman pikkudaimonin, joka sitten olisi syntyneen vauvan "elämänkunppani", mutta esim. leopardin ja variksen parittelu vaikuttaa melko vaikealta puuhalta, joten ehkä luovun näistä mietteistä. Ja kun aikuisten daimonithan eivät muotoaan voi muuttaa.
Valitettavasti vastausta emme löydä yhdestäkään kirjasta.

Ömh, milloin sen elokuvan olisi tarkoitus ilmestyä? Muistan lukeneeni jonkun kolmesta kirjasta sisäkannesta, että elokuva olisi suunnitteilla, mutten ole hankkeesta sittemmin muuta kuullut. Olisi varmasti mielenkiintoista, miten nämä kirjat toteutettaisiin valkokankaalla.
//Kiitos valaisusta.

Fessa

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #74 : Marraskuu 12, 2006, 20:53:10 »
Lainaus käyttäjältä: bridgetothestars.net
The His Dark Materials trilogy is to be made into a movie. The first film, The Golden Compass, is currently in production by New Line Cinema, recent producers of the Lord of the Rings movies. The movie's scheduled release date is December 7th 2007.

Minä olen todella pessimistinen elokuvan suhteen ja olen päättänyt, että en käy katsomassa sitä. Pelkään, että omat mielikuvani hahmoista, paikoista ja tapahtumista syrjäytyisivät elokuvan antamien mielikuvien takia ja se pilaisi kirjat minulta. Nyt kun olen katsellut roolivalintoja, niin ainoa näyttelijä, johon voisin olla tyytyväinen on Nicole Kidman mrs. Coulterin roolissa. Äsken kun näin kuvan hänestä ja Dakota Richardsista eli Lyrasta bridgetothestarsin etusivulla, tuntui kuin olisin nielaissut jotain todella pahaa väärään kurkkuun. Tietysti en kuvitellutkaan, että elokuvantekijät saisivat mistään Lyraa (tai Scoresbya tai Asrielia tai ketään muutakaan) joka vastaisi juuri minun kuvitelmiani, ja sen takia jätänkin sen katsomatta. En voi väittää, ettei minua yhtään kiinnostaisi nähdä, millainen HDM on elokuvana, mutta joskus on valittava kahdesta pahasta pienempi.


« Viimeksi muokattu: Elokuu 23, 2007, 21:29:11 kirjoittanut Fessa »