Kirjoittaja Aihe: Universumien tomu -trilogia  (Luettu 23806 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Undomiel

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« : Marraskuu 04, 2002, 18:31:06 »
Kuinka moni on lukenut kyseistä sarjaa?
Sarjaan kuuluu kirjat:

~Kultainen kompassi
~Salaperäinen veisti
~Maaginen kaukoputki

Kirjat on kirjoittanut Philip Pullman

Olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa ja pidin Kultaisesta kompassista hyvin paljon.
Mitä pidätte sarjasta? Mielipiteitä? Minkälainen on trilogian päätösosa?

// Ja perusteluja jällleen kerran perään kuulutan. Ja osa viesteistä meni mappiin-Ö, turha itkeä. ~M

Oollah

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #1 : Marraskuu 04, 2002, 19:23:55 »
Olen lukenut kaikki kolme kirjaa, viimeisen reilut vuosi sitten.

Varsinkin kolmannesta pidin kyllä. Mielestäni se oli tyylillisesti aika erilainen kuin kaksi aiempaa, jotka kuitenkin aika selkeästi ovat lasten-/nuortenkirjoja, kun taas kolmosessa mennään jo aika monimutkaisiin teologisiin pohdintoihin (jotka ovat mielenkiintoisia kyllä : ). Pullmannilla on todella hienoja ajatuksia - esimerkiksi koko tomu-idea kiehtoi minua kovasti.

Henkilökuvauksista kirjoissa en kuitenkaan pitänyt. Jotenkin ontoiksi jäivät, varsinkin Lyra (joka ei minusta oikein vaikuttanut... aidolta pikkutytöltä, monissa kohdin. Mutta tämä nyt on tietysti myös makuasia).

Mutta... ajatuksia herättäviä kirjoja, ainakin jos lukee sarjana. Lukemisen arvoisia, juu.  :)

-Ulla

jackie

  • Ankeuttaja
Re: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #2 : Marraskuu 04, 2002, 21:58:27 »
~Kultainen kompassi
~Salaperäinen veisti
~Maaginen kaukoputki

Kultainen kompassi on aivan loistava. Minulla on se omana. Kirja on hyvin jännittävä, scifiä ja fantasiaa... Kultainen kompassi on sellainen kirja, joka täytyy ymmärtää. Mielestäni henkilöitä kuvaillaan hyvin mielenkiintoisesti, heistä jaksaa aina kiinnostua.

Toinen kirja, Salaperäinen veitsi, ei ollut niin hyvä. En pitänyt ainakaan yhtä paljon. Mutta sekin kelpaa. :D

Maagista kaukoputkea en ole saanut vielä lainattua. Kuulin, että se on paras...

Chabat

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #3 : Marraskuu 04, 2002, 23:34:26 »
Olen lukenut koko sarjan läpi.
Pullmannilla oli liian pitkä tauko toisen ja kolmannen kirjan välissä.
Ensimmäinen ja toinen osa olivat muistikuvani mukaan melko tylsiä, mutta jotenkin jaksoin ne kuitenkin kahlata läpi.
Ja sitten joskus parin vuoden päästä kun se kolmas osakin sitten vihdoin ilmestyy, en ehkä muistanut niin paljoa siitä mitä oli tapahtunut mutta se kolmas ja viimeinen osa silti oli kaikista vaikuttavin ja sydämeni ansainnut. :)
Nimenomaan viimeinen.
Se sai minut itkemäänkin.

Ajatus daemoneista viehättää minuakin, ja kuten melkein jokaisen fantasiamaailman kohdalla,  joudun kysymään: miksi tämä maailma on näin tylsä? miksei meillä ole näkyviä daemoneja?

Myöskin Philip Pullmannin Universumien tomu-trilogiassa esiin tuoma käsitys kuolemasta "ilahduttaa". Ei nyt ilahduta, mutta se selkiyttää omaa käsitystäni, voin nyt paremmin ehkä tukeutua siihen, sanoa millainen kuolema on sitten _loppujen lopuksi_.

Ehkä se on vain lapsellista höpöttää jotakin Tomusta ja aukoista ilmassa ja kuolemasta ja tällaisista mutta minä kokoan fantasiakirjoista itselleni todellisuuden kuvan.
Hullu:)

Irian

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #4 : Marraskuu 05, 2002, 01:24:41 »
Tunnustaudun faniksi. Sain joskus aikanani trilogian ensimmäisen osan joululahjaksi tädiltäni ja luin sen suurella mielenkiinnolla. Sen jälkeen sarja unohtui, kunnes sain toisen osan käsiini melko kauan sen ilmestymisen jälkeen ja siitä lähtien olikin sitten lähes mahdotonta odottaa viimeistä osaa. Luettuani Realms of fantasysta vimeisimmän osan ilmestymisestä sain pakkomielteisen halun hankkia se mahdollisimman pian vaikka englanniksi, vaikka kahteen ensimmäiseen osaan olinkin tutustunut suomenkielisinä. Juoksentelin sitten Lontoon-reissullani (ei en matkustanut englantiin vain kirjan vuoksi) "kieli vyön alla" pitkin kirjakauppoja etsien Maagista kaukoputkea, jonka löysin viimeinkin lastenosastolta, mistä en tieteenkään aluksi osannut sitä edes etsiä. Ah, kuinka olin onnellinen. Ja olin vielä lukemisenkin jälkeen tyytyväinen hankintaani.

Mielestäni sarjan juoni on ihan hyvin suunniteltu ja erityisesti aikuisten hahmojen sisäinen ristiriitaisuus miellyttää minua kovin, enkä voi väittää, etteikö ajatus seniilistä jumalasta olisi varsin hykerryttävä.  :lol: Kirjojen näkemys kuolemasta oli ihastuttava ja yllätyin kovin, kun törmäsin lähes identtiseen ajatukseen toisessakin tämänhetkisistä lempikirjoistani (en spoilaa)...

Ja daimoneista.. Olisipa minullakin sellainen. Olisi mukava edes tietää mihin hahmoon daimonini olisi päättänyt teini-iässä jäädä...

Suosikkihahmoni taitavat olla Serafiina ja Lee... Luulisin...

Salmakia

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #5 : Marraskuu 06, 2002, 13:54:46 »
Yksi lempisarjoistani. Mitäpä muuta voi minulta odottaa kun nickinikin on Maagisesta kaukoputkesta poimittu? Pidän gallivespialaisista muutenkin. Vinkeitä tyyppejä. Minulta löytyy omana Universumien tomu ja His dark materials, eli molemmilla kielillä. Pullmanilla on muuten mukavia Suomi -yhteyksiä kirjoissaan, englanniksi lukiessa se oikein pistää silmään. XP
Pidän jokaisesta kirjasta, mutta kyllä siitä kolmosesta eniten.. Pullman on erinomaisen hyvä lukijan itkettämisessä, varsinkin minun kun pillitän kirjoja lukiessa vähän joka hetki. Pullman saa suremaan sellaistenkin henkilöiden kuolemaa joita ei kirjaa lukiessaan pahemmin ole sympatisoinut. Jotkut eivät tunnu ymmärtävän kolmannen kirjan viehätystä, vaan valittavat että se on niin eri tyylinen.. Niin onkin. Mutta siksi parempi. Se liikkuu ihan eri mittakaavassa, ja on paljon fantasiamaisempi kuin edeltäjänsä, joita lapsikin voi lukea ihan helposti..

Juup. Sukunimi puhuu puolestaan. Hän on myös kotoisin (kirjoitankohan sen nyt oikein..) Enara -järveltä Lapista, josta voimme päätellä hänen olevan Inarin seudulta, järven nimi vain on eri maailmassa erilainen.
Pohjanperukoilta mainittiin eräät kammottavat aaveet, nälkäiset, ja englanninkielisessä opuksessa se on 'nälkäinens'. Wihii. Eri maailman Suomessa on sellaisiakin. Onneksi ei täällä. Ja Maagisessa kaukoputkessa on *köhköhköh, enpäs spoilaa* henkilö nimeltä Kirjava, jonka nimen keksii siis Serafina itse. Tuo nimi sopii myös erinomaisesti tähän tyyppiin. Lyra kyselee Serafinalta nimen tarkoitusta, mutta hänpä ei kerro (sitä kohtaa oli suomalaisena hauska lukea, silloin kun The Amber spyglassin ensimmäistä kertaa käsiini sain.)

Poissa Cissa

  • Reserviaurori kettu
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #6 : Marraskuu 14, 2002, 14:10:47 »
Nämäkin on tullut luettua ja oikein ihunaa valtavirrasta uusilla ideoilla ja hieman vanhemmillakin ideolla varustettuja kirjoja. Kaikki kolme osaa olen lukenut. Kirjassa ehkä eniten kiehtoivat daimonit ja herää ajatus minkälainenkohan minun daimonini olisi?

Päähenkilöt eivät oikein olleet minun mieleeni, en osaa sanoa tarkasti miksi mutta ehkä niissä ei vain ollut tietynlaista karismaa. Kirjan enkeli kuva oli myös kiehtova, samoin kuoleman jälkeinen paikka ja sen ratkaisu ongelmaan. kirjoissa oli kiehtova juoni joka kulki oikein mukavasti eikä takkuillut. Nyt kuin mietin kirjoja tarkemmin niissä ei ollut yhtään minua kiehtovaa henkilöä - hassua...

Yuki

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #7 : Marraskuu 15, 2002, 19:54:29 »
Olen lukenut kaksi ensimmäistä varmaan kolme, jopa neljä vuotta sitten. Kun kuulin sen kolmannenkin ilmestyneen, päätin, että nyt luen kyllä kaikki uudestaan läpi. Nyt olen sitten saanut ykköstä luettua  ensimmäisen osan, ja luulisin ymmärtäväni enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.  Kuten muutama muukin on sanonut, daimonit ovat aika mielenkiintoinen seikka, ja - kuten myös on moni maininnut - haluaisin tietää omani. Rinnakkaismaailmat yms. olivat varsinkin ensimmäisellä kerralla todella hämääviä, mutta nyt ne lienevät hieman selkeämpiä. Aika erilaista fantasiaa, jota on ilo lukea. Jos pysyy kärryillä.

Ariana

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #8 : Marraskuu 24, 2002, 14:34:39 »
Olen lukenut Kultaisen kompassin ja Salaperäisen veitsen. Tosin en kummastakaan muista enää paljoakaan. Maagisen kaukoputkeen olen saanut käteeni 2-3 kertaa, mutta vain kerran ehdin sen aloittaa enkä silloinkaan ehtinyt lukea paljoakaan. Pitäisi joskus todella lukea se.

Mäkin olen joskus miettinyt minkä näkönen daimonini voisi olla. Se eläinen oli varmaan joka kerta erillainen. Mutta oikeasti. Olisisuunnattoman mielenkiintoista tietää millainen oma daimoni olisi.

Noista kahdesta jotka olen lukenut, muistelisin pitäneeni kaikkein eniten Kultaisesta Kompassista. Tosin päähenkilöt eivät vedonneet kovinkaan hyvin. Lyrasta en pahemmin pitänyt. En oikeen osaa sanoa miksi.

Anastasia

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #9 : Marraskuu 25, 2002, 16:56:11 »
Kultaisen kompassin ja Salaperäisen veitsen luin joskus vuosia sitten ja ne ovat yhä erottamaton osa lempikirjalistaani. Kolmatta osaa aloitin noin vuosi sitten, mutten koskaan saanut sitä loppuun. Syynä oli varmasti se, että edellisistä osista oli jo kulunut hiukan aikaa. Uskon pitäväni kirjasta, kunhan ensin saisin jostain aikaa kahden ensimmäisen uudelleen lukemiseen... Niiden kautta pääsisi taas siihen tunnelmaan paremmin mukaan.

Minun daimonini olisi varmasti orava... :wink:

Juliette

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #10 : Joulukuu 02, 2002, 19:58:36 »
Olen lukenut sarjan, monesti, mutta eräs asia jäi pimentoon...
Nimittäin, miten päättyi lopun sota?

Willin ja Lyran hyvästi-kohtaukset jättivät toisten maailmojen tapahtumat varjoon....Kenelläkään mitään hajua?

Tämä trilogia on sellainen, jonka luen aina uudelleen ja uudelleen, enkä siltikään ole siitä täysin selvillä.
Tämä on ehdottomasti parasta fantasiaa, jota koskaan olen lukenut. Tarinassa minua kiehtoo sen monimutkaisuus (tässä päässä ainakin  :roll: ), henkilöhahmojen erilaisuus (Lyra on ihmeellisen vahva, Will hieman sulkeutunut, Rouva Coulter pelottava apinansa kanssa ja Pantalaimon erittäin suojeleva), monien maailmojen olemassa olon käsittämättömyys sekä ne *huokaus* maisemat.

Lisäksi tarinassa on jotain opettavaa, ja se on minulle sitä että mikään ei ole ikuista.
Eniten pidän ensimmäisestä kirjasta, sillä se on pitkälti pelkkää Lyraa, ja Lyra on sarjan kiinnostavin henkilö. Lisäksi se ensimmäisen kirjan yksinkertaisuus ja se pohjoinen kylmyys tekee siitä parhaimman. Salaperäisessä veitsessä ja Maagisessa kaukoputkessa tarinaan sotketaan mukaan niin paljon uutta, että joskus on pakko kesken lukemisen pysähtyä miettimään. Kultaisessa kompassissa ei näin tapahdu.

Tämä trilogia ohittaa kaiken muun lukemani, ja pidän siitä valtavasti.

Winnie the Weela

  • Ankeuttaja
Re: Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #11 : Joulukuu 18, 2002, 22:37:49 »
Oon lukenut Kultasen kompassin, Salaperäinen veitsi kesken.
Jännittää ihan, miten trilogia päättyy!

Kirjoissa on hyvä juoni ja ennen kaikkea koko aihe. Päähenkilö on kiinnostava ja uudet hahmot esitellään hmm lupaavasti.

Yleensä ulkomaalaisten kirjoittamissa kirjoissa ei tapahdu mitään pohjoisessa. Kultasessa kompassissa pohjoinen esitellään kinnostavasti.

Tiesittekö muuten, että Phil Pullman keksi itse antaa noidalle sukunimen Pekkala ja sen daimonille Kaisa? Eli kukaan suomentaja ei niitä suomentanut.

Karen Hill

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #12 : Tammikuu 16, 2003, 15:45:54 »
Wau. tästäkin on topic. Salmakia kerto just jotain, mitä en todellakaan tiennyt. Makeeta. Mä kun en yleensä edes lempikirjojeni taustoja pahemmin tutki... On se sit kiva kun joku ees tietää, niin on taas NIIN kiva oppia uutta...   :)

 Joo. Luin nää kirjat ekaa kertaa ihan liian aikasin, siitä on nyt jo aikaa, pari-kolme vuotta ainakin ekan lukemisesta. Olin ihan ulalla, keskittyminen oli nollassa enkä suoran sanottuna tajunnut niin mitään. Kolmannen sain sitten toissa jouluna lahjaksi, luin sen, ja yllätysyllätys, pysyinkin täysillä mukana yydissä. Luin nyt sitten ekan ja tokankin uusiksi, ne aukes ihan eri tavalla...  :)  Nyt luenkin kyseisen sarjan yhdeksi lemppareistani... Ja tietty omistan koko trilogian.

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #13 : Maaliskuu 14, 2003, 00:17:38 »
Tietääkseni Philip Pullman on etsinyt Serafina Pekkalat sun muut eri maiden puhelinluetteloista, ainakin näin luin jostain  :)
   Luin Universumin tomu -sarjan viime joulun aikoihin. Viimeisen osan luin läpi ihan ahmimalla ja näin neljänä seuraavana yönä unta sarjasta. Niin minulle ei ole käynyt minkään muun kirjan suhteen.
  Sarja on (Harry Pottereiden ja Michael Enden Tarina vailla loppua -kirjan lisäksi) parasta koskaan lukemaani fantasiaa. Pidin erityisesti kirjojen maailman omalaatuisista uskonnollisista teorioista, henkilöissä tapahtuvan psykologisen kehityksen tarkasta kuvauksesta, hyvyyden ja pahuuden kuvauksesta (juuri kukaan ei ole pelkästään hyvä tai pelkästään paha, vaan inhimillinen) sekä rinnakkaismaailmoiden kuvauksesta. Täytyy myös mainita, että kolmoskirjan Kuoleman valtakunta -kohtaus oli todella hienosti kuvattu, kun kuolema yleensä on fantasiakirjoissa vain tabu.
Lomalla.

Poissa Emzzie

  • positiivari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Tomun trilogia
« Vastaus #14 : Maaliskuu 15, 2003, 15:17:25 »
Olen lukenut kaksi ensimmäistä ja olen kolmannen kirjan puolivälissä. Tai no, vähän pitemmällä. Ensimmäinen kirja on ihana, toinen ei ihan niin hyvä. Kolmas kirja on omalla tavallaan synkkä... Mutta ihmekkös tuo...  :wink:  Joka tapauksessa, on ihana lukea, kuinka Lyra ja Pantalaimon seikkailevat Willin kanssa eri maailmoissa ja saavat uusia liittolaisia, sekä vihamiehiä. Hyvien hahmojen kuolema ja häipyminen on surullista, mutta sille ei voi mitään.  :cry: Philip Pullman on kuvannut hahmonsa hienosti ja elävästi. Uskonnolliset teoriat ovat tosiaankin todella hienoja, ja ihmisten tunteet koskettavia. Tomun trilogia on todella mahtavaa kirjallisuutta, ja suosittelen sitä kovasti niille, jotka eivät ole siihen vielä tutustuneet.

muoks.   Hahaa! Nyt olen lukenut kolmosenkin kokonaan! ^___^
Oot söpö! <3
^^

Daisha

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #15 : Huhtikuu 12, 2003, 11:07:42 »
No, näitä kirjoja ei voi kuin rakastaa. Ihan totta.
Niitä ei voi olla lukematta, jos on pienenkin pätkän lukenut.

Olen kaikki osat lukenut siis, ja moneen kertaan. En itse niitä omista, mutta rakas paras ystäväni kyllä niitä auliisti lainaa.. *gg*

Paras osa on mielestäni Maaginen kaukoputki. Se on niin hyvä,
mutta se loppu on mielestäni aivan hirveä. Siis ihan kamala. Ja eihän tuota sarjaa voi enää jatkaakaan? No, vaikka onkin trilogia, niin silti.. Nyt ei voi edes mitään jatkokirjaa kirjottaa. Surullista. : (

Paras kirjasarja, minkä olen koskaan lukenut. Ihkutan suunnattomasti. ^^
Suosittelen lämpimästi.

Darine

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #16 : Huhtikuu 12, 2003, 14:30:38 »
Mä pidin erittäin paljon Kultaisesta Kompassista.. Mutta toiset kirjat eivät olleet läheskään yhtä hyviä. Ne meni jotenkin.. Liian.. En mä osaa selittää.. Kun Lyra ei enää ollut niin itsestäänselvyytenä päähenkilö. Siinä kerrottiin liikaa muistakin. Mä en tykkää semmosesta.

Maaginen kaukoputki oli ehkä tokahunoin niistä kolmesta, mutta Salaperäinen Veitsi ärsyttävään kohtaan. Ikään kuin kirja katkesi kesken. Maaginen kaukoputki oli toisaalta ihan okei.. Mutta se loppu oli liian surullinen. Samantapainen kuin Mahlaa Suonissa -kirjan loppu.

Poissa Pastel

  • Vuotislainen
    • http://www.livejournal.com/users/pastell
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #17 : Huhtikuu 14, 2003, 20:42:02 »
Lainaus
toiset kirjat eivät olleet läheskään yhtä hyviä. Ne meni jotenkin.. Liian.. En mä osaa selittää.. Kun Lyra ei enää ollut niin itsestäänselvyytenä päähenkilö. Siinä kerrottiin liikaa muistakin. Mä en tykkää semmosesta.
]



Tosiaan Kultainen Kompassi on trilogian ehdoton helmi. Sen jälkeen se taso vähän laski... Ehkä se johtui juuri tuosta, että keskityttiin eri hahmoihin ja ne taas jäivät etäisemmiksi kuin Lyra. Saatoin olla normaalia herkemmässä mielentilassa mutta KK:n kappale, jossa Lyra ja Pantalaimon melkein joutuivat erotetuiksi, sai minut todella liikuttuneeksi. Tunnevammaisille ihmisille se on harvinaista se.

Maaginen kaukoputki oli jotenkin erilainen kuin muut, itse ainakin jäin pohtimaan noita kristinuskoa kritisoivia viittauksia yms. Luoja hajosi tomuna ilmaan ja istuin lentokoneessa matkalla rippileirille Roomaan. Ironista.
Eikö tässä ollutkaan tämän syvempää?

Poissa Graveheart

  • Vesijuoppo Yrjäläinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #18 : Huhtikuu 16, 2003, 22:49:19 »
Siskoni luki tuon Kultaisen Kompassin joskus siihen aikaan kun se ilmestyi ja piti siitä valtavasti. Noin vuosi sitten hän halusi lukea sen uudestaan, jolloin itsekin kiinnostuin kirjasta ja uppouduin siihen samantien.

Siskoni oli silloin lukenut myös tuon Salaperäisen Veitsenkin, mutta ei ollut pitänyt siitä ollenkaan. Itse luin sen heti sen jälkeen kun olin lukenut Kompassin loppuun, pidin Veitsestä melkein yhtä paljon vaikka se on toisinaan erittäin vaikealukuinen. Sitä tuli luettua vähän puolitranssissa ajattelematta ollenkaan mitä oli lukenut, mutta jostain syystä sen kirjan loppuluvut sai minut hereille. [lievä spoileri --->] Tässä kirjassa eräät suosikkihenkilöni kohtaavat kuolemansa, mikä olikin mielestäni aika kuohuttava lukukokemus.[<--- lievä spoileri ends]

Mutta sitten. Innokkaana halusta tietää miten sarja jatkuu minuun iski kova jano lukea Maaginen Kaukoputki. En toisinaan osaa päättää pidänkö tästä kirjasta jopa enemmän kuin Azkabanin Vangista. Minua ei ole yksikään kirja liikuttanut niin paljon kuin tämän trilogian viimeinen voluumi, sen loppu on suorastaan hirveä, mutta upea... Veitsen lopussa en järkyttynyt puoliksikaan niin paljon kuin tässä. Harmi kun satuin illalla tuon lukemaan loppuun, silloin ei meinannut tulla syömisestä eikä nukkumisesta mitään. Philip Pullman ei hirveästi kuvaile henkilöitään, mutta silti Lyraan ja Williin kiintyy pakostikin tarinan mukana, että heidän loppukohtaloansa ei unohda koskaan. Miespuolisena henkilönä minua suorastaan ällistyttää ajatus, että kirja on saanut minut lähes itkemään. [ei-niin-lievä spoileri --->] Tässäkin kirjassa muutama henkilö kuolee, joukossa myös vähän keskeisimpiä henkilöitä, joista ei heti uskoisi että he kohtaavat loppunsa niin äkkiä. Ei heidän kuolemansa silti aiheuta läheskään niin suurta shokkia verrattuna siihen mitä tapahtuu viimeisten sadan sivun aikana. [<--- spoilaus loppuu]

Olen käynyt joillain englanninkielisillä His Dark Materials-palstoilla, joista olen lukenut että New Line julkaisee The Golden Compass-elokuvan talveksi 2003. Se ei nähtävästi tullut alkuvuoden talvesta, joten jotain saattaa tapahtua puolen vuoden päästä, sen saa nähdä... Pelkäämpä vain että siitä tulee joku erikoisefekti-pommi niiden daimonien tekemisen suhteen.

Philip Pullman on tosiaan poiminut Serafina Pekkalan nimen puhelinluettelosta vieraillessaan Helsingissä. Muitakin suomenkielisiä nimiä olen kirjoista bongannut, kuten Yambe-Akka (henki, joka toimii noitien "kuolemana" joka vie noidat mukanaan kun he kuolevat), Kirjava (tästä henkilöstä ei voi kertoa mitään spoilaamatta) ja Kaisa (Serafina Pekkalan daimoni). Sinänsä hauska juttu, että Kaisa sattuu olemaan nimestään huolimatta miespuolinen. Englanninkielinen versio varmistaa sen, sillä tästä Kaisasta kerrotaan "he"-pronominilla.

Philip Pullman on sittemmin siirtynyt kirjoittamaan jotain synkkää trilleriä aikuisväelle, mutta kuulemma HDM saa vielä jatkoa, ainakin Lyran osalta. Trilogian jälkeen ilmestyy vielä teos nimeltä Book of Dust, jossa kerrotaan ainakin Farder Coramin ja Serafina Pekkalan rakkauselämästä sekä Lyrasta 16-vuotiaana (Maagisen Kaukoputken lopussa Lyra on mielestäni 13-vuotias).

Jos saisitte päättää, minkä kapineen haluaisitte, a) Kultaisen Kompassin, b) Salaperäisen Veitsen tai c) Maagisen Kaukoputken... ...minkä ottaisitte? Itse ottaisin ehkä tuon a:n, silloin saisin tietää miten saisin käsiini b:n ja c:n ^^

Ai niin. Minun daimonini on käärme.
My gramma has this joke where she says "Knock knock"
I say "Who's there?"
She says "I can't remember" and starts to cry

Villemo

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #19 : Toukokuu 09, 2003, 16:25:35 »
Miten täällä voi olla topicci tästä aiheesta, mihin mä en oo kirjottanu? Kahvimuki, mä oon sulle ikuisesti kiitollinen noista tiedoista... Oon kirjoja lukiessa aina ajatellut, miten hienon elokuvan niistä saisi ja samalla pelännyt, että joku tekee niistä elokuvan ja ja samalle tekee sen, mitä Chris Columbus Harry Pottereille: melkeen pilaa ne kaiken maailman erikois efekteillä. Mutta toi kirja Farder Coramista ja Serefina Pekkalasta! Niiden kahden välinen rakkaustarina on aina hirveesti liikuttanut minua, taisimpa vuodattaa muutaman kyyneleenkin Kultaista kompassia lukiessa.
Henkilöistä mä pidin eniten Willistä, mutta rouva Coulter kiehtoi selvästi eniten. En voi ymmärtää miten joku sanoo henkilökuvia huonoiksi, mun mielestä ne olivat täydellisiä pienintäkin piirtoa myöten. Pidin siitä, että kirjoissa ei sanottu kaikkea suoraan, vaan sai itse muodostaa kuvan.
lopussa lähes kaikki lempihahmoni kuolivat, mikä oli valtava järkytys. Pullmann oli vielä kirjoittanut kuolemat turhia fiilistelemättä, mutta tavallaan se teki niistä vielä kammottavampia. Maagisen kaukoputken jälkeen oli samanlainen fiilis kun jos JKR tappaisi viitosessa Siriuksen, Lupinin, Hermionen, Dumbledoren ja kaikki Weasleyt.
Universumin Tomu kirjat ovat monelta osin jopa parempia kuin Harry Potterit. Niitä on vain liian vähän.

Fleur

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #20 : Toukokuu 09, 2003, 18:24:28 »
En ole lukenut kaikkia aikaisempia viestejä spoilereiden pelossa, anteeksi mahdollinen toisto. Myös tämä viesti sisältää spoilereita Kultaisesta kompassista.

Aloin lukea Kultaista kompassia viime jouluna ja ahmin yli puolet varmana siitä, että olin löytänyt uuden ihkutettavan kirjasarjan. Olin jo melkein lopussa kun kyllästyin.
En voi sanoa pitäneeni päähenkilöstä Lyrasta, joka muistutti minua ärsyttävien tyttökirjojen Liisoista ja Maijoista, ja lisäksi juoni oli kökkö. Lyra pakenee erilaisista paikoista. Yay. Ja se, että pahis paljastuu päähenkilön lähisukulaiseksi on aika usein käytetty, vanha kikka.
Ei kirja kuitenkaan aivan peestä ollut. Siksi yritän vältellä spoilereita: kuka tietää, ehkä innostun kesällä Universumin tomusta uudelleen...

Poissa Afrikan kuningas

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #21 : Toukokuu 11, 2003, 20:52:44 »
Sisältää spoilausta


*niisk* Sain juuri Maagisen kaukoputken loppuun, itkin Willin ja Lyran tähden viimeiseen sivuun saakka. Loppu oli todellakin liikuttava, paljon vaikuttavampi kuin jos rakastavaiset olisivat saaneet elää yhdessä kuolemaan saakka. Koko lopun oivallusketju oli sydäntäsärkevä...  ikkunat on suljettava, jokaisen pitää pysyä omassa maailmassaan, yhden ikkunan voi jättää auki mutta se jätetään kuolleille... Ääh. nyyh. Rakkaustarina oli koko kirjan ihanin juttu, oikeesti.

Yksi hieman ärsyttävä seikka oli kirjojen suomenkieliset nimet - ensinnäkin "His Dark Materials" on suora säe Paradise Lostista, lukekaa se John Miltonin kappale ensimmäisen kirjan alussa. Siinähän on koko kirjan idea! Tosin kappaletta ei ole suomennettu siten, että se vastaisi täydellisen sanantarkasti englanninkielistä, joten olisi ollut vaikeaa ottaa suomenkielistä nimeä siitä. Muutenkin Paradise Lost-viittaukset ja quotet olivat minusta tosi traki juttu. Mii laiks.
Sitten - "Maaginen Kaukoputki"! Ei, ei, vaan the Amber spyglass. Amber. Yhteys ambran ja sähkön välillä oli erittäin kiehtova yksityiskohta, varsinkin jos sattuu tietämään Antiikin Kreikkalaisten kutsuneen meripihkaa elektroniksi... Mitenköhän tuo oltaisiin voitu kääntää... hmm, ambaarinen kaukoputki? :)
Hela Tomujuttu on hyvin pitkälle mietitty, harmi että siitä tuli loppua kohden eräänlainen itsestäänselvyys - se vain oli, eikä sen enempää mietitty, mitä se oli. Tomututkimus on mielestäni kirjasarjan mielenkiintoisimpia seikkoja - se on tietoisuus, se on perisynti, sitä kerääntyy tiettyjen kallojen ympärille enemmän, se liittyy mulefan öljyyn ja se on sekä pelottavaa että kaunista.

Kuitenkin, vaikka niin suunnattoman hienoa ideaa on kirjoissa, niin jossain keskikohdan paikkeilla tuntui kuin olisi jotain taka-alalla... jokin ilkeä sivumaku, kuin kirjoittajalla olisi ollut sairas ajatus, ja hän olisi kirjoittanut sen paperille käyttäen tarinassaan lapsia ja sankareita, niin että vain herkkä ihminen saattaa tuntea sen jonkin sairaan tihkuvan rivien välistä (oo, olenko minä herkkä?)... kuulostaapa oudolta. Ehkä pidän suuni kiinni tästä asiasta. Mutta jokin paha lenteli ajatuksen nurkassa, siitä olen varma.

Lee Scoresby oli yksi sankarillisimmista hahmoista!!1 *rakastus*
Ääk, olen ihan ihkuuntunut siihen... ja John Parryyn. :P

Asriel ja Coulter oli aika vaikeaselkoisia hahmoja, ehkä se olikin tarkoitus. Kohtauksessa, jossa he kohtaavat loppunsa ja syöksyvät yhdessä kuiluun jotta Lyra pelastuisi, on jotain tosi liikuttavaa, varsinkin kun siinä tulee heti mietittyä Lyran ajatuksia kuiluun putoamisen kammottavuudesta.
Vaikka rouva Coulter tekikin niin paljon pahaa elämässään, en voinut olla tuntematta pientä pehmeätä myötätunnon pistosta kun ajattelin, että hän *ehkä* *sittenkin* rakasti vähän Lyraa ja Asrielia.

Ajatus ihmisen kolmijakoisuudesta - ruumis, haamu ja daimoni esiintyy varmasti monessa vanhassa uskonnossa/kulttuurissa/miten sanoisi, mainitakoon Suomen (luultavasti Lapin) shamanismi. Shamaani pystyi erkanemaan ruumiistaan yhdellä kolmesta osastaan, ja kuolemassa... hei, kuolemassa yksi osa (oliko se nyt "löyly"?) sulautui maailmankaikkeuteen, ilmaan ja elämään, ruumis mätäni ja kolmas osa ("sielu"?) joutui mihin sitten joutuikaan, sinne minne ihmisten sielujen uskottiin menevän. Niin, siis shamaanit saattoivat lähteä tripille toisiin maailmoihin, etsimään vastauksia tai parannuskeinoja.
Olisikohan Pullman joskus perehtynyt pohjoisen shamanismiin? :)
Niistä unista havahtuessani suussani oli suloinen maku ja olin varma, että Shosha oli kuollut.
Ficciarkistoni Mustat Lupiinit

Xaphania

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #22 : Heinäkuu 03, 2003, 14:42:26 »
Oi oi. Minä rakastan niitä kirjoja. Näkeehän sen jo nimestä.

En osaa sanoa, mikä osista on paras. KK:n luminen maailma lumosi minutkin, ja siinä lempihahmoni (tai siis yksi heistä) Iorek on eniten esillä. Tässä kirjassa myös tunnelma on aivan ihana. Toisaalta kirja on liian Lyra-keskeinen.

SV on juonellisesti ehkä paras, mutta aivan liian lyhyt. Ja "Alamon rotko"-luku... En ole koskaan aikaisemmin itkenyt mitään kirjaa lukiessani niin paljon (tämä on siis plussaa!). Niin kaunista ja surullista.

MK taas on ylivoimainen, mitä tulee Tomujuttuihin ja muihin filosofisiin pohdintoihin. Kirja on kuitenkin vähän epätasainen, joskus pirun kiinnostava ja joissain kohdin laahaava.

Lempihahmoni: Iorek, Serafina, Lee ja Hester sekä Pantalaimon.

Ai niin. Minun daimonini on varis.

Piparminttu Pipsa

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #23 : Heinäkuu 08, 2003, 01:09:44 »
Lainaus käyttäjältä: "Kahvimuki"
Olen käynyt joillain englanninkielisillä His Dark Materials-palstoilla, joista olen lukenut että New Line julkaisee The Golden Compass-elokuvan talveksi 2003.

 ...mutta kuulemma HDM saa vielä jatkoa, ainakin Lyran osalta. Trilogian jälkeen ilmestyy vielä teos nimeltä Book of Dust, jossa kerrotaan ainakin Farder Coramin ja Serafina Pekkalan rakkauselämästä sekä Lyrasta 16-vuotiaana (Maagisen Kaukoputken lopussa Lyra on mielestäni 13-vuotias).


 Ihanaa! Lisää Pimeää materiaa! Voisiko joku kertoa, että mistä sivuilta noi tiedot on saatu?
 Entä onko netissä joku testi josta saa tietää mikä daimoni kenelläkin olisi?
 Toi leffa on kyllä aika pelottavakin ajatus. Kuitenkin siihen tulee kaikki super-starat pilaamaan sen kokonaan...
 Noi kirjat on tosi ihania. Lempikirjojani, Potterien ja Artemisten ohella. Ne on jännittäviä ja vetävät mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta asti.

 spoiler spoiler

Toi lopetus oli hyvä ja niin kuin monet on jo sanonutkin se oli paljon ikimuistoisempi kuin jos Willin ja Lyran ei ois tarttenu erota. Sekin oli aika järkytys kun John Parry kuoli.
 Lempikirjani niistä on Maaginen kaukoputki, koska se on paljon aikuisempi. (Niin kuin monet on jo sanonutkin) Kuolleiden maailma ja Mulefakin kiinnosti.
 Farder Coramin ja Serafina Pekkalan suhde oli mustakin tosi mielenkiintoinen. Kivaa päästä lukemaan siitä lisää.

 spoiler

 Tosin yks juttu oli kyllä vähän outo. Se, että ekaks Lyra oli vielä ihan lapsi ja yht'äkkiä pamautetaankin, että seuraavaksi Pantalaimon ottaa pysyvän hahmon.

 muoks. Löysin tälläsen sivun missä on kaikki Aletiometrin symbolien merkitykset. Ossa on: http://www.randomhouse.com/features/pullman/alethiometer/index.html

Shona

  • Ankeuttaja
Universumien tomu -trilogia
« Vastaus #24 : Heinäkuu 17, 2003, 22:40:29 »
Joo. Jee.

Olen lukenut vasta ykkösosan, ja se löytyy kirjahyllystä. Pidin siitä PALJON, (ISOLLA) se oli jotenkin niin mukaansatempaava. Huu. Tomu on minusta aika mielenkiintoinen juttu, noin niinkuin, vaikka en oikeastaan jäin aika epätietoiseksi siitä, että onko Tomu hyvää, niinkuin Lyra ja Pantalaimon olettivat KK:n lopussa, vai perisynti. Sen kyllä varmaan saa selville kun on lukenut loputkin koko hommasta.

Minun pitää nimittäin odottaa että saan ne omaksi, kun en tykkää lainata hyviä kirjoja kirjastosta, sillä jos joskus keskellä yötä tuleekin hinku lukea niitä, niin ei niitä mistään saa jos ei satu omistamaan. Ja mitä järkeä on lainata kirja ja lukea se, ja ostaa sitten kirja jonka on jo lukenut? Vaikka sen haluaisi lukea uudelleen? Aika monimutkaista, mutta so what.

Hyviä kirjoja.