Kirjoittaja Aihe: Vanhat kirjat ja kirjasarjat  (Luettu 5571 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Nasu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« : Marraskuu 06, 2004, 17:11:59 »
Elikkä lukeeko kukaan muu vanhoja kirjoja ja kirjasarjoja kuten Nuorten toivesarja ja Lasten toivesarja? Ja kaikkia muitakin vanhoja nuortenkirjoja.
Minä MENEN Vilijonkan luo!!
Ei Kalkkaros...Ei Grabbe...Ei Cormag...

Alexiel

  • Ankeuttaja
Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #1 : Marraskuu 06, 2004, 22:08:24 »
En muista kirjasarjan nimeä, mutta joskus yhdeksän vuoden iässä sain tädiltäni hänen vanhoja nuorten kirjojaan luettavaksi. Yhden niistä kahlasin vaivoin läpi, mutta en jaksanut lukea muita sillä ensimmäinen oli jo niin täynnä vanhoillisia arvoja että teki mieli tehdä asia jota muuten vastustan eli polttaa kaikki ne kirjat.Kaikissa vanhoissa kirjoissa on tietenkin aikansa arvot, mutta tässä sarjassa tarkoituksena oli nuorten koulutus tiettyyn muottiin. Ne kirjat päätyivät kirpputorille ja tunnen syyllisyyttä että nyt ne mahdollisesti ovat saastuttamassa jonkun toisen ajatusmaailmaa.

Vanhoista lastenkirjoista minulla ei ole sitten lapsuuden mitään kokemuksia ja hyviäkin vanhoja nuorten kirjasarjoja(ovathan viisikko ja kolme etsivää jne. vanhoja) on olemassa, mutta itse kammoan niitä huonon kokemukseni vuoksi.

Silly

  • Ankeuttaja
Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #2 : Elokuu 26, 2005, 22:25:15 »
Nostalgiatunnelma iskee aina silloin tällöin ja silloin mieli tekee lukea vanhoja lapsuuden suosikkeja uudelleen. Esim. L.M. Montgomeryn Anna-kirjat ja Louisa M. Alcottin Pikku naisia ovat mukavaa luettavaa vieläkin, samoin mm. Ozin maa -sarjan kirjat. Se on totta, että kaikki kirjat eivät kestä aikaa kovin hyvin ja niiden maailmankuvakin saattaa tuntua oudolta ja/tai vanhanaikaiselta, mutta jos kirja muuten on hyvä (ja/tai lukija on sopivassa mielentilassa), tiettyjä asioita on valmis katsomaan läpi sormien - ainakin jonkin aikaa. Lapsuuden suosikkien uudelleenlukemisessa on tosin myös vaaransa ja pettymyksenkin hetkiä on koettu kun kirja, josta muistaa lapsena pitäneensä, osoittautuukin ihan tyhmäksi. Itselleni kävi näin hiljattain, mutta en silti aio luopua siitä periaatteesta, että monia lapsuuden suosikkeja kannattaa ihan oikeasti lukea yhä uudelleen ja uudelleen!

Tiizi

  • Ankeuttaja
Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #3 : Syyskuu 07, 2005, 17:43:11 »
Edgar Rice Burroughsin (tjs) kirjoittama Mars-sarja, julkaistu ensimmäisen kerran lähes sata vuotta sitten, on niin hyvä että. Kyseinen tyyppi (siis Edgar) on kirjoittanut myös Tarzanit ja jonkun sarjan, jossa mennään maan sisään, ja sieltä löytyy uusi planeetta, hieman outo, ja en saanut luetuksi sarjaa loppuun, koska kirjastosta ei löytynyt kuin kolme ensimmäistä osaa. Mutta aiheeseen: Minä pidän henkilökohtaisesti enemmän vanhoista kuin uusista kirjoista, niistä on mukava miettiä, miten tuokin mahdettaisiin kertoa nykypäivänä jne. kun taas näissä nykypäivän kirjoissa tuppaa olemaan turhan usein jokin selkeä kaava. Okei, puhuin itseni pussiin. Jollei joku tiennyt, niin Tarzanissa on poika, joka elää apinoiden kanssa, ja ainakin jossain vaiheessa rakastuu tyttöön, joka myös rakastuu häneen, ja niin he sitten rakastavat toisiaan ja oi joi kun on niin herkkää. Mars-sarjassa kirjan päähenkilö joutuu marssiin, ja rakastuu prinsessaan, ja menee neimisiin hänen kanssaan ja saa lapsia, sitten prinsessa kaapataan ja hänen pelastetaan jne. ja sama idea hieman eri ympäristössä tässä kolmannessakin sarjassa.
Mutta silti, välillä tuntuu kuin nykykirjailijat turvautuisivat liian helposti liian helppoihin ratkaisuihin. Tai sitten kaikki juonenkäänteet on jo keksitty. Tiedä häntä.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #4 : Syyskuu 07, 2005, 19:40:57 »
Rakastan vanhoja kirjoja. Osa niistä - kuten vaikkapa Anni Swanin kertomukset - on niin ihanan puhdashenkisiä, osa taas riemukkaan kasvatuksellisia kuten jokin aika sitten lukemani Neiti Uhkamieli ja Neiti Uhkamieli morsiamena, jotka ovat peräisin jostain 1800 - 1900 lukujen vaihteesta ja pyrkivät iskostamaan nuorten tyttöjen päähän sen, että tytön on oltava aina tottelevainen, taipuvainen, hellä ja huolehtivainen, tai hänestä kasvaa hyvin onneton nainen joka tuottaa paljon surua ja huolta myös lähipiirilleen. (Kirjojen perusidea on se, että vanhemmat/aviomies tietävät aina naista permmin, mikä hänelle on hyväksi, ja vastaan pullikoimisesta seuraa vain harmia kaikille, koska nainen ei kerta kaikkiaan kykene toimimaan täysjärkisen ihmisen tavoin ilman jonkun toisen ohjaavaa kättä. lol!)

Ei tietenkään pidä unohtaa oikeasti vanhoja klassikoita, kuten vaikkapa Jane Austenin tai Bronten sisarusten teoksia, mutta tuoreemmatkin ja vähemmän tunnetut teokset kuten esimerkiksi jostain 50-luvulta peräisin oleva Päättömän hevosen salaisuus ovat todella mielenkiintoisia ajankuvauksia. Yleensäkin vanhat kirjat ovat imo sitä kiehtovampia, mitä tarkemmin niissä kuvataan ihmisten jokapäiväistä elämää ja kirjoitusajankohdan maailmaa.
Constantem decorat honor

Poissa Aewyn

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #5 : Toukokuu 21, 2007, 12:23:28 »
Sain parhaalta kaverilta vuonna 2000 lahjaksi Anni Swannin Pauli on koditon-kirjan. En koskaan jaksanut lukea sitä loppuun asti -Anteeksi Herttuatar-, mutta nyt aloin lukea sitä. Ymmärrän juttuja jokseenkin paremmin, ehkä mun henkinen puoli ymmärtää nyt paremmin ne vaikeet psykologiset jutut siinä kirjassa :D
Sitten on tullut luettua Love Story ja joku Selja-kirja... Ihan hyviä nämä vanhemmat kirjat. Ei mulla niistä mitään järkevää sanottavaa oikein oo, kun ei ole kunnolla vielä kokemustakaan :)
Sormusten herroja ja muita Tolkienin kirjoja rakastan, Hobittia ja Roverandomia yms. Nehän ovat aika vanhoja myös.
Niin joo, ja Hiekkalan Lapset olen myös lukenut monta kertaa.. Onko ne vanhoja kirjoja? Kyllä minun mielestäni. Tykkäsin niistä niin paljon, että olen lukenut koko sarjan ehkä neljä kertaa ;)

Niin ja vielä tuli mieleen yksi, Yritin lukea Runotyttö-sarjan ensimmäistä osaa, kun sain sen ehkä kymmenen vuotiaana synttärilahjaksi. Mutta kyllästyin siihen. Onnistun kyllä vielä joskus, mutta luulen vähän, etten koskaan tule onnistumaan koko sarjan lukemisessa, vaikka kaverinin anatha kovasti usuttaa :D.
psykoottisen villiä ja alastonta

Sinéad

  • Ankeuttaja
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #6 : Heinäkuu 12, 2007, 19:14:09 »
En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia, mutta minulle tulee vanhoja kirjoja lukiessa usein "Ah! Miksen elänyt tuolloin?"-tyylinen olo. Kuulostaako tutulta?

Kyllä kuulostaa tutulta, välillä haluaisi elää jossain 1800-luvun maisemissa, välillä jossain kapinoitsijoiden linnakkeessa... Huoh, saahan sitä toivoa :D

Itse luen vanhoja kirjoja välillä enemmän, välillä vähemmän. Useat ovat äidin vanhoja kirjoja. On tullut luettua Puk-, Gulla-, Viisikko-, SOS-, Anna-, Runotyttö-,  ja monia muita sarjoja (Anni Swanin kirjoja, Hanne-sarjaa...). Sekä tietenkin olen lueskellut myös ihan yksittäisiä vanhoja kirjoja kuten Narnia, Taru Sormusten Herrasta, Sieppari ruispellossa Anne Frankin päiväkirja jne.
Eli onhan näitä kirjoja tullut luettua ja kiintoisia lukukokemuksia ne ovat olleet. Avartavat maailmankatsomusta ja kenties jopa opettava meille historiaa kiintoisassa muodossa.

yesterday

  • Ankeuttaja
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #7 : Heinäkuu 12, 2007, 19:20:58 »
Joskus vuodesta tulee aina vaihe, jolloin luen pelkästään vanhoja tyttökirjoja. Louisa M. Alcottin teokset on luettu kaikki jo moneen kertaan ja olen huutonetistä ne melkeimpä kaikki jo saanut hankittuakin. Myös Anna- ja Runotyttö-sarjat on luettu, kuten myös Burnettin kirjoja. Brontën sisarustenkin kirjoja on paljon tullut luettua, ja pari Jane Austeninkin. Näistä parhaimpina pidän Alcottin Kahdeksan Serkusta ja tämän jatko-osa Kun ruusu puhkeaa sekä Emily Brontën Humiseva Harju.
Ja minäkin olen lukenut näitä vanhempia fantasia kirjoja, esim. Taru Sormusten Herrasta, Narnia, Tarina vailla loppua jne.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #8 : Heinäkuu 12, 2007, 20:39:34 »
Minusta vanhojen kirjojen lukeminen on ihanaa. Varsinkin kaikkien lastenkirjailijoiden äidin Astrid Lindgrenin kirjat ovat aivan ihastuttavia. On mukava lukea mitä kaikkea ne pikku lapset puuhailivat. Luin juuri Meidän Marikki -nimisen kirjan, joka kertoi noin 1920-luvun ruotsista. Päättelin vuosiluvun kirjan kuvien vaatteista ja kaikista tavoista. Ruotsi oli silloin paljon rikkaampaa kuin Suomi, koska siellä ei ollut sotia niin paljon. Lisäksi järkeilin, että kirjailia itse oli niihin aikoihin suunnilleen saman ikäinen kuin kirjan päähenkilö, 7 vuotta. Suosittelen kirjaa!

On olemassa myös Enid Blytonin Seikkailusarja. Se on oikein mukanaa luettavaa, tosin tulee nälkä kun kirjailija selostaa niin tarkkaan mitä lapset syövät. Lisäksi Anna-sarja on kovin mukana kirjasarja, ai että rakastan niitä vaatteita mitä 1900-luvun taitteessa käytettiin. Ihania raikkaan värisiä pitsisiä, suuria hattuja ja kiharakanpauksia. <3

En oikeastaan tykkään hirveäsi nykyajasta kertovista kirjoista. Ne ovat pelkkää angstausta ja poikaystävistä puhumista. Vanhasta ajasta kertovissa kirjoissa ihmiset oikeasti elävät ja seikkailevat. Voi, miksen voinut elää niihin aikoihin kun Ronja, Ryövärintytär kirjat asiat tapahtuivat :(
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Briar

  • Ankeuttaja
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #9 : Heinäkuu 13, 2007, 18:10:00 »
Voi, minä aivan rakastan vanhoja kirjoja. Niissä on vaan jotenkin niin ihana tunnelma. Ja kauniita kielikuvia ja kuvauksia on paljon enemmän.
Mutta kuitenkin, minä luen vanhoja kirjoja paljon. En pidä niinkään paljon kirjoista, jotka vain kertovat vanhasta ajasta, mutta ovat kirjoitettu joskus 2000-luvulla. Niistä puuttuu juuri se jokin tunnelma, mitä vanhoissa kirjoissa on. Vanhoissa kirjoissa kaikki asiat kuvataan ja kirjoitetaan jotenkin syvällisemmin ja kauniimmin. En oikein osaa selittää, mutta pidän niistä kovasti! Ja kuten jotkut muutkin ovat jo sanoneet, minäkin olisin halunnut elää joskus 1800 tai 1900-luvulla. Ainakin sellainen tunne tulee vanhoja kirjoja lukiessa.
Olen lukenut L.M.Montgomeryn Anna-kirjat ja Runotyttö-kirjat ties kuinka monta kertaa. Jokin niissä aina vaan viehättää. Ja Louisa M. Alcottin tuotannosta olen lukenut miltein kaikki kirjat. Anni Swannin kirjoista olen myös muutaman lukenut.
Sitten Dumasin kirjoista pidän mielettömästi! Monte Criston kreivi on vaan niin mahtava. Ja Kolme Muskettisoturia myös. Jane Austenin ja Brontën sisarusten teoksista pidän myös. Ja tietysti Tolkienin Taru sormusten herrasta on tullut luettua useampaan kertaan. Ja Tuulen Viemää sekä muita vanhoja kirjoja, joiden kirjailijoita en juuri nyt muista.
Mutta yksinkertaisesti vanhat kirjat ovat ehdottomasti suosikkejani.

Poissa Vela

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #10 : Heinäkuu 16, 2007, 15:37:46 »
Vanhoissa kirjoissa on vaan sitä jotain, mikä uusista puuttuu. Luen varmasti enemmän vanhoja kirjoja kuin uusia, koska vanhoissa kirjoissa kirjailijoiden luomat maailmat kiehtovat minua ja ne ovat usein jotenkin puhtaampia ja viattomampia kuin uusien kirjojen kaupunkilähiöt ongelmanuorineen - tietenkään kaikkia vanhoja ja uusia kirjoja ei voi luokitella näin värittömästi, mutta yleisesti ottaen nuorille suunnatut kirjat ja kirjasarjat tuntuvat olevan juuri tällaisia.

Vanhat tyttökirjat eivät ikinä päihitä mitään nykyajan nuortenkirjoja, joissa päähenkilö pohtii onko liian lihava tai pitäisikö vetää kännit, jotta poika tykkäisi. Pikkunaisista tutut Meg, Jo, Amy ja Beth, sekä Uuden Kuun Emilia ovat antaneet minulle paljon enemmän kuin esimerkiksi Tuija Lehtisen Laura. Ei niitä voi edes verrata.
Muista nuorten kirjasarjoista mieleeni tulee heti kaksi Enid Blytonin Viisikko ja Edgar Rice Burroughsin Tarzan. Viisikoissa on reipasta seikkailuhenkeä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita - ja tietenkin syömistä. Tarzaneissa minua viehätti (silloin kun niitä luin) se ympäristö: villi ja kutsuva viidakko.

Ehdottomia suosikkejani vanhoista kirjoista ovat Jane Austenin teokset, etenkin Ylpeys ja ennakkoluulo, Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani ja Emily Brontën Humiseva harju.

Lainaus käyttäjältä: Samia
En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia, mutta minulle tulee vanhoja kirjoja lukiessa usein "Ah! Miksen elänyt tuolloin?"-tyylinen olo. Kuulostaako tutulta?

Kuulostaapa hyvinkin. Mutta sitten muistan, että elämä kirjan kuvaamalla ajalla (esim. 1800-luvulla) ei oikeasti ehkä ollut ihan sellaista kuin kirjassa kuvataan. Tuskin jokainen nainen pääsi viktoriaanisessa Englannissa naimisiin unelmiensa miehen kanssa ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Mutta mikäänhän ei estä haaveilemasta. :)
Laajoina levittäytyvät Pohjolan synkät metsät, ikivanhoina, salaperäisinä villeissä unelmissaan, siellä asuu metsien suuri jumala, metsän henget kutovat salaisuuksiaan hämärässä.

Poissa Nasu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #11 : Kesäkuu 09, 2009, 21:19:25 »
Kyllä minullakin tulee monia kirjoja lukiessa sellainen olo, että haluaisi elää sillon, että silloin kaikki oli paremmin :P (Ja tulisipa jostakin itsellekin Gilbert XD). Minä pidän todella paljon juuri ns. vanhoista kirjoista, mitkä nyt luetaankin niihin. Runotytöt ja Annat luen melkeinpä kerran vuodessa. Äitini on tartuttanut minuun innostuksen vanhoihin kirjoihin, koska kun olin pieni, hän lainasi minulle monesti kirjastosta vanhoja kirjoja.

Olen lukenut melkein kaikki Anni Swanit, ne ovat ihania. Tosin joskus alkaa ärsyttää niin ilmiselvä moralisointi, mutta toisaalta se on myös huvittavaa. L.M. Alcottin kirjat ovat mielestäni liian moralisoivia ja opettavaisia. Pikku naisia ja Viimevuotiset ystävämme vielä menettelevät, mutta esim. Tytöistä parhain on aika kauhea. En pidä myöskään Pikku miehistä enkä Plumfieldin pojista koska ne heijastavat liikaa sen ajan seksististä ajattelua ja ovat LIIAN opettavaisia.

Pidän myös Austenin kirjoista, vaikka ne ovatkin aika hidastempoisia. Minua se ei kyllä häiritse hirveästi, sillä otan hitaammin edistyviin kirjoihin vain erilaisen mentaliteetin niitä lukiessa. On välillä mukava lukea sellaista kirjaa, jossa ei koko ajan häselletä ja olla menossa.

Fantasiakirjoissa on se hyvä puoli, että jos niihin on esimerkiksi keksitty oma maailma, ne eivät jää niin helposti vanhanaikaisiksi. Esim. Taru sormusten herrasta, Narnia. Itse tykkään kyllä lukea kirjoja miltä ajalta vain, mutta monet nuorethan eivät kiinnostu niin helposti vanhemmista kirjoista :(. Saa nähdä  miten Pottereitten käy parin vuosikymmenen aikana :P.
Minä MENEN Vilijonkan luo!!
Ei Kalkkaros...Ei Grabbe...Ei Cormag...

Poissa Chiinatzu

  • Kaikki on Hassun Jäniksen syytä!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmeilijä
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #12 : Kesäkuu 09, 2009, 21:48:16 »
Pakkomielle kaivaa joka kesä nimikko kirjasarjani Tiina. Rakastan sitä sarjaa ;)
Ja jotain muista vanhoista, no joitain äidin vanhoja kirjoja on tullu luettua ja ne ovat olleet ihan hyviä. Ja Tiheikön väen vuodenajat kirjan kuvitus <3 Se on niin mahtava.
Ja tietty Narniaa on tullu luettua, Taru Sormusten Herrasta trilogia. Ja nyt kotona lukemista odottava Jonathan Strange & Herra Norrel, sekin kai aika vanha.
Arthur: Merlin is a wonder, but the wonder is that he's such an idiot. There's no way he's a sorcerer.

MERLIN ( bromance! )

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #13 : Kesäkuu 10, 2009, 23:22:42 »
Mikä lasketaan vanhaksi kirjaksi? Itse pidän oikeasti vanhoina lähinnä ennen 1900-lukua kirjoitettuja kirjoja, ne uudemmat ovat kuitenkin niin samantapaisia kuin nykykirjat, ainakin minun mielestäni. Tietysti jotkut Pieni runotyttö -kirjat ovat vanhanaikaisia, mutta en pidä niitä samalla tavalla vanhoina kuin jotain Shakespearea vaikka.

Ja kyllä, luen paljon vanhoja kirjoja - itse asiassa enemmän kuin uusia. Suurin osa lempikirjoistani on vanhoja: Jane Austenin kirjat (varsinkin Ylpeys ja ennakkoluulo, ihanan romanttisia mutta eivät liian hömppää), Tuulen viemää, Edgar Allan Poen synkistelyrunot ja -novellit, Shakespearen Hamlet ja Romeo ja Julia, Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, Emily Brontën Humiseva harju, ja niin edelleen. Ja tietysti Taru sormusten herrasta, mutta eihän se nyt kovin muinainen ole.

Minustakin tuntuu hyvin usein vanhoja kirjoja lukiessani, että olisipa ihanaa elää jollain menneellä vuosisadalla. Ja jotenkin monet vanhat kirjat ovat tyyliltään paljon viehättävämpiä kuin uudet, erityisesti tykkään romantiikan ajan kirjallisuudesta, ja varsinkin 1800-luvun kauhuromantiikka iskee ja lujaa.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Partiotyt

  • Jääsafiiri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #14 : Kesäkuu 11, 2009, 12:17:31 »
Niin, mitä lasketaan vanhoiksi? Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta pidän, samoin Kotiopettajattaren romaanista. Kuten moni on maininnut, Annat, Runotytöt ja Alcottit ovat myös ihania, vaikkeivat ehkä kuitenkaan niin hirveän vanhoja. Omistan 40-luvulla painettuja Annoja ja Alcottin kirjoja, jotka ovat jo hajoamassa, pitäisi viedä ne kirjansitojalle korjattaviksi, sekä joitakin muita 30-, 40- ja 50-luvuilla painettuja lähinnä suomalaisia kirjoja, jotka olen saanut isotädeiltäni. Tosin yleensä kun luen Annoja tai ainakin kun haluan ottaa niitä mukaan matkalle, lainaan kirjastosta parempikuntoisen kappaleen.

Minäkin luin nuorempana Anni Swanin kirjoja, joista kolme minulla on itsellänikin, sekä Tiinoja. Pidin Tiinoista varsin paljon ala-aste-ikäisenä, mutta nykyään ne ovat lähinnä ärsyttäviä. Anni Swaneja lueskelen joskus, mutta ne ovat kuitenkin enemmän lastenkirjoja.
Luen myös Burnettin Pikku prinsessaa sekä Salaista puutarhaa, joka jaksaa kiehtoa edelleenkin. Myös muut Burnettin kirjat ovat hyviä.

Fantasia... Niin, Taru Sormusten Herrasta ei ole kovin vanha, mutta luettu on sekä kaikki Narniat, jotka nekin tosin ovat vasta 50-lukua.
Kauhu taas, en ole lukenut sitä kovin paljoa, mutta Edgar Allan Poen novelleista ja Draculasta pidän kovasti.
Atra esterní ono thelduin / Mor’ranr lífa unin hjarta onr / Un du evarínya ono varda

Poissa Catnip

  • Mestarietsivä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #15 : Kesäkuu 19, 2009, 14:13:40 »
Anni Swanin kirjoja olen vähäsen lukenut. Tykkäsin niistä, kun opettaja luki koulussa niitä joskus ala-asteella. Tottisalmen perillinen jäi kesken koulussa enkä ole vieläkään lukenut sitä!!! Pakko se lukea joskus! :--D

Tolkienin Roverandomia (Ei se hirveän vanha ole..) luin myös koulussa. Se ehkä pitäisi lukea loppuun, koska silloin en jaksanut sitä loppuun lukea. Pidin sitä tylsänä. :--o Alku oli kiva, mutta minuun se ei vain uponnut.

Kirja hyllyssä on Alexandre Dumasin (Sen vanhemman) kirjoittamat Kolme Muskettisoturia ja Monte Criston kreivi, mutta niitä en ole vielä ainakaan lukenut. Muskettisoturi kirjaa aloitin, mutta se on aika raskasta luettavaa, pientä tekstiä jne. Monte Criston kreivi TV sarjan olen katsonut ja aivan mahtava se on (Tämä ei taida liittyä aiheeseen... ^^). Kyllä minä ne vielä joskus luen! >D

Poissa Salmiakki

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #16 : Lokakuu 03, 2012, 20:28:19 »
Mulla on kirjahyllyssäni kokonainen hylly täynnä vanhoja nuortenkirjoja ja tyttökirjaklassikoita. Osa niistä on äidin vanhoja, osan olen ostannut kirpparilta muutamalla kymmenellä sentillä. En ole lukenut niitä kaikkia, mutta pidän hirmusesti monista niistä joita olen lukenut.

Runotyttö-sarja on varmaan paras lukemani kirjasarja heti Pottereiden jälkeen. Rakastan Montgomeryn kirjoitustyyliä, kaikkia ihania hahmoja ja sarjan tapahtumia. Myös muita saman kirjailijan kirjoja on tullut luettua, Anna-sarjasta tykkään myös, ja Sara-kirjat on hyviä kanssa mutta Runotyttö on ihan ykkönen.

Sitten on jotain yksittäisiä kirjoja joista pidän, mitä niitä nyt onkaan. Arnellin perhe, Sanovat Allisoniksi ja Vimperin pihan Ilona ainakin.

Jules Verne on vähän eri luokkaa kuin nämä, mutta rakastan hänen kirjojaan. Maailman ympäri 80 päivässä, Kapteeni Nemo, ah ♥

Sitten vielä vähän vanhempaa kastia, Ilias ja Odysseia tekivät minuun suunnattoman vaikutuksen.
"Olisi kauheata, jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis."

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #17 : Maaliskuu 31, 2013, 17:47:04 »
Suomalaiset lapsien hölmöläis- ja eläintarinat ovat jääneet itselleni mieleen. Tarinoina nuo ovat vanhoja, mutta luin aika uusista kirjoista niitä silloin joskus öisin, kun pikkusisko nukahti aiemmin kuin minä.

Runotytöt olen myös lukenut läpi sekä jotain muita saman tyyppisiä vanhempia sarjoja.

Ainiin, ja Zacharius Topeliuksen tarinoita ei tule myöskään unohtaa!
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 31, 2013, 17:58:48 kirjoittanut Prosper »

Poissa Greenfinch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • don't let the muggles get you down
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #18 : Maaliskuu 31, 2013, 17:59:57 »
L.M. Montgomeryn Pienen runotytön luin juuri ja nyt menossa toinen osa. Joku vanhanajan viehätys tai muu vastaava niissä vaan on. Samoin J.R.R. Tolkienin Satujen Valtakunta on aivan ihana, vaikken muuten satuja oikeastaan lue.

Poissa Gil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightHowl8815
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Vanhat kirjat ja kirjasarjat
« Vastaus #19 : Huhtikuu 07, 2013, 00:17:09 »
Ainoat fyysisesti vanhemmat kirjat mitä mulla on ovat isotädin kuolinpesästä saatu Tuntematon Sotilas ja Täällä Pohjantähden Alla trilogia, tykästyin näihin kovasti ne luettuani. Lasketaanko Tolkienin Keski-Maahan liittyvä ja Lewisin Narniat vanhoiksi kirjoiksi vaikka omistankin niistä 2000 - luvun painokset? sillä nehän on kirjotettu kaikki 50-luvulla. Tykkään nimittäin näistäkin paljon, muuten kyllä luen enimmäkseen kirjoja ja sarjoa jotka on kirjotettu 90- luvun jälkeen.