Kirjoittaja Aihe: Fantasia ja sen oliot  (Luettu 2582 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Fantasia ja sen oliot
« : Lokakuu 14, 2004, 13:26:11 »
(tämän saa poistaa, jos ei keskustelua synny!)

Eli, mitä on fantasia?
Tähänkin asiaan pätee jokaisen oma mielikuva. (esim. toisille hattu on lätsä tai lakki jne...)

Minusta se on mielikuvitus itsessään. Jos minua käsketään kirjoittaa fantasiaromaani, en tee siitä suomeen sijoittuvaa nuortenkirjaa, vaan johonkin olemassa olemattomaan aikaan ja paikkaan.

Mitkä ovat parhaat fantasiakirjojen ainekset? Pitääkö fantasiamaassa olla tulivuoria, joilla nukkuu lohikäärmeitä ja metsiä, jotka nielaisevat matkustavaiset maan sisään?
Vai riittääkö pelkkä henkilö, joka omaa hämmästyttäviä kykyjä, kuten taittaa lusikoita tai jotain vastaavaa?
Minkä te lajittelette fantasiakirjaksi?

Entäpä taruolennot? Mitä taruolentoja on olemassa, ja mitä myyttejä niihin liittyy? (esim. mikä on minotauruksen tarina jne.) Mikä on lempi taruolentonne ja miksi?
Minun on ehdottomasti lohikäärmeet, koska ne ovat voimakkaita ja salaperäisiä olentoja.

Eli pohditaan kaikesta fantasiaan liittyvästä.
(kysyä saa taruolennoista ja niiden tarinoista.)

fuksi

  • Ankeuttaja
Fantasia ja sen oliot
« Vastaus #1 : Lokakuu 17, 2004, 13:02:45 »
[olen pahoillani etten osaa pahemmin auttaa Yksisarvisia koskevassa asiassa, mutta vastailen muuhun vain]

Itselleni fantasia on toinen maailma, joka on kehitetty pitkälle. Ei vain siihen kohtaan missä ollaan menossa, vaan ympäristö on kokonaisuudessaan luotu ja kuviteltu. Ihan sama kuuluuko siihen kauniit yksisarviset vai jotkut örkit. Lohikäärmeet ovat minulle aika läheisiä, mutta en silti vaadi niitä kaikkiin fantasiakertomuksiin. Taru Sormusten Herrasta on hyvä esimerkki maailman luomisesta. Ei tarvitse paljon nähdä itse enää vaivaa maailman luomiseen, kun se on luotu valmiiksi. Itse vain kuvittelee loput.
Tai Harry Potterit. Ne ovat jotenkin sellaisia, että kaiken vain näkee valmiina. Ilman sen kummempia miettimisiä.
Myös Dragonlancet [huomauttakaa oikeinkirjoituksesta?] ja monet muut fantasiakirjat [sarjat] ovat näiden asioiden takia niin hyviä. Ja hienoja ja kauniita.

Lempitaruolentoko. Lohikäärmeet ilman muuta, heti perään hobitit [eli hoppitit x____X]. Kun en osaa ratkaista tätä asiaa, niin sanotaan että ne molemmat. Lohikäärmeet sen kauneuden ja voiman takia, hobitit ovat vain niin symppiksiä ja rohkeita. [go Frodo] Ja myös somia. Somat olennot ovat aina in.

Thalin, kiitän<:
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 23, 2007, 14:06:09 kirjoittanut Tinna »

Thalin

  • Ankeuttaja
Fantasia ja sen oliot
« Vastaus #2 : Marraskuu 14, 2004, 14:21:24 »
Lainaus käyttäjältä: "fuksi"
Myös Dragon Lancet [huomauttakaa oikeinkirjoituksesta?]


Huomautetaan heti aluksi, kun kerran pyysit: Dragonlance, Lohikäärmepeitsi.

"Fantasia on sellaista mikä ei ole, eikä voisikaan olla totta." (luin tuon jostain, mutta en muista mistä...)

Yksisarviset:
Hevosen kaltainen olento, jolla on vain yksi sarvi. Ulkonäkö viittaa käytännössä valkoiseen hevoseen, jossa ei vain ole mitään vikaa ja kierresarvi keskellä otsaa.
Ne eivät vanhene, niiden sarven kosketus parantaa(jos ne haluavat), ne eivät likastu vaan säilyvät aina hohtavan puhtaina, ne ovat maagisesti hyvin voimakkaita ja ovat fyysisesti ylivoimaisia hevosiin verrattuna, lisäksi ne ovat aina hyviä. Ne eivät anna muiden kuin naispuolisten neitsyeiden ratsastaa itsellään.
Sellaisen tappaminen on aina paha teko, mutta niitä tapetaan yleensä sarvien toivossa, jotka säilyttävät parantavan voimansa vähän aikaa tai sitten muiden ruumiin osien takia, jotka ovat hyvin maagisia. Pelkkä yksisarvisen näkeminenkin tuottaa hyvää onnea, vaikka tämä tapahtuukin harvoin muille kuin niille, jotka vahingoittavat niiden metsää ja saavat niiden vihan ylleen.(ja yleensä eivät pääse koskaan metsästä pois)

Lisäksi on vielä mustia yksisarvisia, jotka ovat muuten kuin yksisarvisia, mutta ne ovat mustia ja ovat yleensä jopa voimakkaampia kuin tavalliset yksisarviset ja ovat aina lisäksi pahoja. Niitä on kuitenkin vain ehkä joka tuhannes yksisarvinen, jotka muutenkin ovat harvinaisia yms...

Tässä oli joitain tietoja yksisarvisista, mutta ne ovat suoraan ulkomuistista, eikä minulla ole nyt kyseisen otuksen muistiinpanoja mukanani.(tai ovat ne koska olen kotona, mutta ne ovat jossain laatikon pohjalla todennäköisesti) Voin kuitenkin koettaa vilkaista jos löytäisin ne jostakin, mutta itse asiassa netistäkin löytyy kohtalaisesti tietoja kyseistä eläimestä.

Muistaakseni yksisarvinen lisäksi kuului samaan sarjaan lohikäärmeiden kanssa. Siis kummankin kuvaukset vaihtelevat todella paljon. Yksisarvisissa on varmaa joka maailmassa yleensä se, että niillä on sarvi, ne ovat (yleensä) hyviä ja ne ovat maagisia...

Miimus

  • Ankeuttaja
Yksisarviset kaunottaret ja kovakuoriset lohikäärmeet!
« Vastaus #3 : Huhtikuu 25, 2005, 15:11:33 »
Mä pidän kaikista eniten yksisarvisista. Ne kuvaa mun mielest viattomuutta. ne on niin vaaleita ja kauniita. niil on kaiken laisii taikavoimii, ja ne osaa lentää. myös lohikäärmeet on salaperäisen kiinnotavia. niitten iso olemus saa aikaan tunteen et ne on paljon suurempaa ku vois luulla. tuli on niitten elementti joka myös kuvaa niitten luonnetta. niil voi olla kultaisen kaunis sydän tai tulen kuuma sisin olemus.

Mä sain taas jonkun kirjotusvimman.. :D

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Fantasia ja sen oliot
« Vastaus #4 : Huhtikuu 25, 2005, 15:45:39 »
Lainaus käyttäjältä: "Thalin"
(nips) Ulkonäkö viittaa käytännössä valkoiseen hevoseen, jossa ei vain ole mitään vikaa ja kierresarvi keskellä otsaa.
Ne eivät vanhene, niiden sarven kosketus parantaa(jos ne haluavat), ne eivät likaannu vaan säilyvät aina hohtavan puhtaina, ne ovat maagisesti hyvin voimakkaita ja ovat fyysisesti ylivoimaisia hevosiin verrattuna, lisäksi ne ovat aina hyviä. Ne eivät anna muiden kuin naispuolisten neitsyeiden ratsastaa itsellään. (paljon leikkausta)
Muistaakseni yksisarvinen lisäksi kuului samaan sarjaan lohikäärmeiden kanssa. Siis kummankin kuvaukset vaihtelevat todella paljon. Yksisarvisissa on varmaa joka maailmassa yleensä se, että niillä on sarvi, ne ovat (yleensä) hyviä ja ne ovat maagisia...
Tunnetaan myös suuren kauriin kaltaisena otuksena. Silmät ovat siniset, harja valuu pitkänä ja "meren vaahdon kaltaisena". Häntä muistuttaa leijonan häntää. Sarvi on yksi- tai kaksikierteinen. Tietääkseni ne kyllä vanhenevat (tosin vasta elettyään satoja, jopa tuhansia vuosia) ja tuntiessaan loppunsa koittavan kahlaavat mereen kuolemaan. Yksisarvisella on sorkat lähteistä riippuen joko kaikissa jaloissa tai vain etu- tai takajaloissa. Se ei koskaan käytä sarveaan aseena. Joidenkin lähteiden mukaan yksisarvisilla on pitkä, piikikäs kieli.

Yksisarvisilla on useita voimia, ja suuri osa niistä liittyy sarveen; tässä niistä yleisimpiä:
- suuri viisaus
- kyky tunnistaa olennon hyvyys tai pahuus
- erittäin nopea juokemaan
- sarvi neutralisoi myrkkyjä (tämän takia meren rannasta löydetyistä sarvivalaan kierteisistä torahampaista on tehty juoma-astioita)
- sarvi puhdistaa veden (esim. likaantuneen järven)

On olemassa tarina siitä, miksi yksisarvinen ei ehtinyt Nooan arkkiin: vesi oli jo alkanut nousta ja yksisarvinen huomasi joitakin pieniä eläimiä, jotka olivat jääneet arkista. Se alkoi kuljettaa niitä selässään arkkiin muutama kerrallaan. Se etsi yhä kauempaa ja kauempaa ja lopulta hukkui kun ei enää ehtinyt itse arkkiin. Jumala oli hyvillään yksisarvisen epäitsekkyydestä ja nosti sen tähtikuvioksi taivaalle.
pecc@QuakeNet

Javella

  • Ankeuttaja
Fantasia ja sen oliot
« Vastaus #5 : Heinäkuu 19, 2005, 10:32:02 »
No, mielestäni kunnon fantasian pitää joko:

a) sijoittua kokonaan kuviteltuun taikamaailmaan
b) olla tässä maailmassa mutta henkilöillä mystisiä kykyjä tms...

Lohikäärmeet ovat tosiaan lemppareitani, mutta rakastan myös keijukaisia, Peter Panin keijuja eritoten.

Teoria, että kun maailman ensimmäinen vauva nauroi ensimmäisen kerran, nauru särkyi tuhansiksi sirpaleiksi joista keijut syntyivät, on mielestäni aivan ihana.

Itse kun olen kirjoittanut muutamia fantasiatarinantynkiä, ne ovat yleensä juuri jossain itse keksimässäni maassa. Olen ujuttanut sinne noitia, lohikäärmeitä ja haltioita sekä itse keksimiäni tottenhotteja, ihmmisliskoja ja nursvotteja...x)

Mielikuvitukseni otusten keksimisessä on rajaton, mutta inspiraation tyrehtyessä en jaksa keksiä juonta loppuun.

Suurin haaveeni onkin kirjoittaa kunnon fantasiaromaani.

Nuo yksisarvisjutut on aivan ihania. Tuo nooan arkin kertomus pisti eritoten silmään, sitä en ollut kuullutkaan! Minun mielestäni paras fantasia on sitä, kun fantasia ja historia sekoitetaan. Tai että mielikuvituksesta tulee totta. Sellaiset kirjat, jotka fantasian avulla pohtivat ja ratkaisevat elämän peruskysymyksiä tai paljastavat menneisyyden salat, ovat todella huikeita. Kunnon fantasiakirja vie mukanaan, henki melkein salpautuu ja tuntuu leijuvan jossain äärettömässä.

Mutta niin se vain on.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 23, 2007, 14:07:23 kirjoittanut Tinna »