Kirjoittaja Aihe: Reija Kaskiahon Tulitikkuihmisiä  (Luettu 1003 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Kao-Kao

  • Ankeuttaja
Reija Kaskiahon Tulitikkuihmisiä
« : Syyskuu 03, 2004, 22:32:41 »
Luin tuossa juuri lainaamani, Reija Kaskiahon Tulitikkuihmisiä nimisen kirjan ja kiinnostaisi tietää, että onko kukaan muu lukenut kyseistä kirjaa ja millaisia tunteita se teissä herätti.

Minä itse tunsin koko kirjan ajan jonkinlaista ahdistusta.. Kuin odotusta paremmasta huomisesta noille kirjan henkilöille. Sitä vain ei tuntunut tulevan edes Marjaanan ja Teemun seurustellessa. Jotenkin heidän suhteesta tuntui minusta puuttuvan jotain.. Jotain tärkeää, jolla suhdetta pidettäisiin pitemmänkin aikaa pystyssä.
Kirjan loppu oli minusta aivan odottamatonta ja jotenkin minusta siinä hypättiin liian pitkä aikaväli. Ei oikein saanut selvää kuinka monta päivää oli kulunut ennen kuin Teemun elämä romahti täysin.. Se jäi jotenkin häiritsemään.

Pidin kirjasta kamalasti juuri sen takia, ettei se kaunistellut todellisuutta vaan kertoi sen lähestulkoon niin kuin jokainen maantallaaja voisi sen kokea. Ei ruusuilla tanssimista ilman aineita, eikä aineissakaan... Karu tarina, mutta kamalan koskettava ja jotenkin kovin lähellä minun sydäntä. En edes tiedä miksi, mutta tämä tosiaankin kosketti ehkä hieman liikaakin [itkenyt viimeisen puolituntia.. kyllä, yliherkkä ihminen].
Myös se puoli tässä kirjassa oli, että tästä ei voinut sanoa, että:"Se nyt oli kuitenkin vain kirja.", sillä todellisuudessa kirjan tapahtumat ovat niin nykypäivää, että voi vain odottaa milloin tuollaista sattuu vielä omalle kohdalle. Tosin minä olen päätökseni aineiden suhteen jo aikoja sitten tehnyt, mutta ainahan niihinkään koukkuun jääminen ei johdu itsestä.. Kaikenlaiset keinot tunnetaan nykymaailmassa ja se tässä pelottavaa onkin... *no joo.. meni jo vähän ulos aiheesta*

Mutta nyt niitä teidän ajatuksianne, joita kyseinen kirja on herättänyt...?

//mimmu muokkasi kirjailija nimen otsikkoon