Kirjoittaja Aihe: Erlend Loe  (Luettu 3220 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Naa

  • Ankeuttaja
Erlend Loe
« : Heinäkuu 01, 2004, 22:29:59 »
Erlend Loe: Tositarinoita Suomesta
Samalla tavalla kuin Suomestakaan ei voi puhua kovin pitkään mainitsematta vettä. Ymmärrän sen. Olisin kyllä toivonut, ettei sitä olisi tarvinnut mainita. Ja jos soitan suurlähetystön tyypeille kysyäkseni, että sopiiko, etten puhu esitteessäni mitään vedestä, he eivät ymmärrä sitä.  He ovat suomalaisia ja ajattelevat vettä monta kertaa päivässä. He eivät ole niin kuin me norjalaiset, joiden mielestä vesi on jotakin hämärää ja hallitsematonta ja jotka piilottavat sen mieluummin putkiin tai sulkevat patojen taakse. Sillä Suomi on vettä.

Tämä Norjassa vuonna 2001 ilmestynyt, vuonna 2002 suomennettu teos kertoo norjalaisesta esitteentekijästä, jolle on langennut osaksi tehdä esite Suomesta. Valitettavasti päähenkilön tietämys Suomesta on aika vajavaista kaikkine asiavirheineen ja se tuottaakin ongelmia pitkin tarinaa. Lisäksi rinnalla kulkee minäkertojan oma elämäntarina pelkoineen, muutoksineen ja muutoksen pelkoineen.

Kirjailijalla on erikoinen kerrontatapa. Tässä teoksessa puolentoista sivun pituiset jättivirkkeet ovat varsin tavallisia, eikä lainausmerkkejäkään liiemmälti löydy. Aluksi lukeminen oli aika hankalaa, mutta kerrontaan lopulta tottui.

Mielestäni kirja oli hyvä. Odotin kyllä hieman erilaista teosta, jotain hilpeää ja kivaa pikku tarinaa hölmöistä Suomi-luuloista. Mutta ei se sitä aivan ollutkaan. Lukekaa niin tiedätte. :)

Ja kommentteja kirjan lukeneilta?

//Tästä eteenpäin koko Erlend Loen tuotanto mahtunee samaan topicciin, muokkasin siis otsikkoa :) ~irvikissa

Poissa Emily Le Strange

  • pikkusyöjätär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Erlend Loe
« Vastaus #1 : Heinäkuu 07, 2004, 00:21:32 »
Kommentteja kirjan lukeneilta?

Olen kyllä aloittanut kyseisen kirjan. Erlend Loella on ihana kerrontatapa, ja ihaninta on se, että se muuttuu.

Supernaiivissa Loen virkkeet olivat parin sanan mittaisia, eli siis aivan päinvastaista tyyliä kuin mitä hän TS:ssa harrastaa.

Kirja on omana, mutta aina sen loppuunlukemista on lykätty. Syynä ovat yleisimmin kirjaston kirjat, jotka tuppaavat olemaan myöhässä tai ainakin lähes-myöhässä, niin että ne on pakko lukea ensin.

Kun joskus saisi aikaa noilta iänikuisilta kirjaston kirjoilta, niin ehtisi koluta omankin hyllyn läpi. ;___;
Olen olento jolla ei ole kunnollista nimeä, olen haava maailman kyljessä. Mutta olen myös se täydellinen muukalainen jota rukoilit aina lapsena - että tulisin ja veisin sinut pois, sanoisin sinua kauniiksi, nostaisin sinut alastomana kadulta ja kantaisin ikkunan kautta Taivaaseen.

Poissa Leishaque

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Erlend Loe
« Vastaus #2 : Marraskuu 02, 2004, 15:08:57 »
Ensinnäkin Irvikissalle Suuretkiitokset otsikon muokkaamisesta *kiitkiit* :).

Erlend Loen Supernaiivi on kirja, joka jollakin tavalla muutti maailmankatsomustani. Se tarttui kirjastosta käteeni, kun muistelin sitä jonkun (olikohan Nuppu Stenroos) lehtihaastattelussa kehuneen. Aloitin sen illalla klo 21.30, ja lopetin aamulla 05.20. Kertoja menee syvälle ihmisen psyykeen, ja jollakin tavalla auttaa minuakin ymmärtämään, miksi minä olen tällainen kuin olen, mistä se johtuu, ja mitä voin tehdä sille.
Kirja itsessään kertoo nuoresta miehestä, joka painii omien ongelmiensa, jotka ovat enemmänkin sitä ''henkistä laatua'', kanssa. Sitä on aikas vaikea selittää mutta kannattaa ehdottomasti lukea. Pistää miettimään.
Enhän minä kukaan ole.
www.punainenlanka.net

Unkki punkki

  • Ankeuttaja
Erlend Loe
« Vastaus #3 : Marraskuu 26, 2004, 20:32:52 »
Oijoijoi, rakastan Loea!1 Olen tosin lukenut vain Supernaiivin, Naisen talloman ja Marian & Josen, mutta niistä pidän aivan valtavasti.

Varsinkin Supernaiivi on ehdottomasti yksi lempikirjoistani, ihastuin siihen heti ensilukemalla [nyt olen lukenut sen kolmesti]. :) Loella on hirmu kiva ja erikoinen tyyli kirjoittaa, ja minuun se ainakin vetoaa. Koin jotenkin samaistumisen tunnetta Supernaiivin päähenkilön kanssa, sillä minullakin on joskus ollut aivan samanlaisia olotiloja kuin hänelläkin, hetkiä jolloin kaikki tuntuu turhalta jne.

Naisen talloma on jollain tavalla Supernaiivin tapainen, siinäkin kerronta on melko yksinkertaista, mutta kuitenkin lukijaan vetoavaa ja koukuttavaa.

Pitäisi kyllä lukea myös L ja tosiasioita Suomesta, mutta en ole viälä ainakaan kerinnyt. :/

carolina

  • Ankeuttaja
Erlend Loe
« Vastaus #4 : Marraskuu 26, 2004, 21:11:53 »
Erlend Loe, tuttu kirjailija. Yksi lempikirjailijoistani.
Kuten monien muidenkin, minunkin lemppari Loelta on Supernaiivi. Ihana kirja. Myös L on todella hyvä.
Tosiasioita Suomesta oli suuri pettymys. En edes saanut sitä loppuun. En voinut keskittyä siihen ollenkaan. En tiedä johtuiko se itsestäni vaiko kirjasta, mutta sen lukeminen ei todellakaan ottanut onnistuakseen. Jonakin päivänä sen aion vielä lukea.
Muita romaaneiksi luettavia kirjoja en ole Loelta lukenut tähän mennessä, mutta muutaman ns. lastenkirjan kylläkin Kurtista. Ne olivat hassuja.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Erlend Loe
« Vastaus #5 : Joulukuu 30, 2004, 17:29:43 »
Olen lukenut kirjailijalta kaksi kirjaa, Supernaiivi sekä Tosiasioita Suomesta.

Ensimmäistä voisin luonnehtia sanomalla ihan hyvä, tosin teksti oli aika puisevaa paikoin; joutui ajattelemaan niin tarkkaan, että mitähän tällä lauserykelmällä nyt yritetään sanoa. Tiedän, että se oli kirjan tyyli, mutta lyhyet toinen toisensa perään asetetut lauserivistöt olivat vähän mitä olivat. Minulle tuli mieleen juuri kirjoittamaan opettelevan lapsen kouluaine: "Kävimme kalassa kesällä. Meillä oli juustoleipiä mukana. Isä laittoi madon koukkuun. Sain kolme ahventa." Tuolla tyylillä siis. Niitä listauksia rakastin, ja sain joksikin aikaa hirveän hingun listata kaikkia erilaisia asioita.

Tosiasioita Suomesta sitten. Olin NIIN pettynyt siihen. Koulussa aina jankutettiin, miten aineen pitää olla otsikon mukainen. Noh, tässä kirjassa nimi ei juurikaan liittynyt kyseiseen kirjaan. Ihan surkeaa. Pakolla kahlasin läpi ja ihmettelin, miten koko krija edes liittyi Suomeen; Suomi ei todellakaan ollut kovin suuressa osassa siinä. Suuri pettymys Supernaiivin jälkeen.
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Ticulié

  • Ankeuttaja
Erlend Loe
« Vastaus #6 : Syyskuu 06, 2005, 17:56:34 »
Etsinkin juuri topiccia tälle :)

Itse olen lukenut Loen Supernaiivin, kuten moni muukin täällä.
 
Tykkäsin.
Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja alati tunnetiloista toiseen hyppivä. Se on kirjoitettu riemukkaasti ja saa nauramaan. Minut ainakin.
Kirja otti hienosti kantaa ihmisten ajatuksiin. Hahmoon voi samaistua kohtalaisen helposti.

Ainoa ärsyttävä seikka oli se, että väliin oli tungettu kaikkea ylimääräistä, kuten Einsteinin teoriakäsikirjoitus tai viisi sivua faksia siitä, mitkä puut piti kaataa ja mitkä ei.

Suosittelen. :)

Tuota Tosiasioita Suomesta en sitten taidakkaan lukea, kun niin monet sen ovet teilanneet.

CryingWind

  • Ankeuttaja
Erlend Loe
« Vastaus #7 : Maaliskuu 03, 2006, 11:56:38 »
Mie luin Supernaiivin ja miun kävi sääliksi sitä päähenkilöä koko ajan. Miten Loe osaakin kirjoittaa noin lakonisesti ja humoristisesti. Muutaman sanan pituiset virkeet olivat tehokkaita, enkä ollut aiemmin törmännyt yhtä erikoiseen kirjoitustyyliin. Jotkut kohdat naurattivat todella paljon - varsinkin se alun krokettikohtaus ja hyvä ja paha ystävä.  Tykästyin myös kovasti niihin lukuisiin listoihin, sillä olen itsekin fanaattinen listojen tekijä.

Thierry

  • Ankeuttaja
Erlend Loe
« Vastaus #8 : Maaliskuu 03, 2006, 19:47:24 »
Minun ehdottomia lempikirjailijoitani. Kerronta on filosofisen yksinkertaista, naiivia, muttei tylsää. Tuollaista kieltä ei moni kirjailija ole käyttänyt.

Ihmettelin, kun vain kaksi kolme puhui Kurteista, Loen lastenkirjoista. Minusta ne ovat parasta tämän kirjailijan tuotosta ja todella suosittelen, että kaikki suuntaisivat lastenkirjojen luo ja lukisivat niitä. Kurtit tarjoavat pienille aivan omaa viihdettä, mutta myös isommille ne tuottavat suurta mielihyvää. Itse ainakin nauroin Kurtin jutuille todella paljon ja kuvat olivat upeita. kim Hiorthoy on mahtava!

Olen lukenut Loelta Kurtit, Maria & Josén, L:n, Tosiasioita Suomeasta ja Supernaiivin. Loistavia kirjoja. Erityisesti pidän M&J:sta, Kurteista ja Supernaiivista. Suosittelen todella.

Poissa Tha Lil' Dobby

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/teealdee/twilight.html
Erlend Loe
« Vastaus #9 : Maaliskuu 04, 2006, 13:30:31 »
Uuh. Tappakaa mut, kun en jaksanut lukea koko topiccia. Oon nyt vaan niin liekeissä, kun osaan taas kirjoittaa viestejä (ei kannata kysyä).

Olen lukenut herralta Loe yhden kirjan. Supernaiivin. Ja rakastuin. Se oli ehkä yksi parhaista lukemistani kirjoista ikinä. Olen tosi huono lukemaan kirjoja, ja tuokin piti lukea koulua varten. Ensin olin vähän puulla päähän lyöty näistä lauseiden pituuksista. Mutta kun siihen tottui, ei osannut olla enää ilman. Kertoja-hahmo on niin mainio. 'Minulla on yksi hyvä ystävä ja yksi huono ystävä' Aivan ihana kohta. Voisin allekirjoittaa puolet kaikesta, mitä hän on ikinä sanonut.

Olin tuossa taannoin Tukholmassa ja ostin kaksi Loen kirjaa ruotsiksi. Supernaiivin ja Fakta om Finland. En ole vielä lukenut, mutta ah, vaikutti niin mainioilta.

Sitten luin Loen haastattelun Nytistä tai jostain. Vaikutti tosi sympaattiselta tyypiltä, niinkuin herra Supernaiivi olisi sanonut. Se on muuten tosi hassu tapa kuvailla asioita ('minusta minä olen paljon sympaattisempi kuin veljeni'...) Mutta joo. Vetosi minuun ihan heti. Ja kovaa. Erlend Loe vaikuttaa jotenkin sellaiselta... Samanlaiselta kuin Nick Hornby. Sellaiselta ihanan tavalliselta ja sympaattiselta mieheltä, joilla on vain taito ja halu kirjoittaa. Sellaiselta, joka ei pyri olemaan liian taiteellinen tai vaikea tai vakava. Vaan sellainen ihanan vaatimaton ja luonnollinen. Ah.

lenorca

  • Ankeuttaja
Erlend Loe
« Vastaus #10 : Huhtikuu 04, 2006, 13:56:52 »
Olen lukenut Supernaiivin, kun sitä kehuttiin niin paljon. Kirjan luettuani olin pettynyt - olin odottanut jotain ajatuksia muuttavaa, virkistävää ja pirteätä elämäniloista tekstiä, mutta se osoittautuikin ihan muuksi. Ehkä se ei vaan sopinut minulle...
Kirja ei antanut minulle erityisesti mitään, lyhyet lauseet ja sanonnat jättivät mielen vain tyhjäksi vaikka niiden oletettavasti oli tarkoitus antaa jotain enemmän. Se tarina jotenkin vaan oli ilman mitään merkitystä, mitään sanomaa, mitä olisin saanut irti. Jäi vaan semmoinen maku sen luettuani, että se oli "kirjoitanpas tässä kirjan"-mielellä tehty. "Kuhan vaan kirjoitan"

(Hurr, olenpas kriittisellä tuulella.)

Galanen

  • Ankeuttaja
Erlend Loe
« Vastaus #11 : Huhtikuu 04, 2006, 16:46:03 »
Supernaiivi on ihana :). Useiden paksujen tiiliskivikirjojen jälkeen tuntui aivan mahtavalta lukea sellaista tekstiä. On käsittämätöntä, että joku voi kirjoittaa niin hyvän kirjan ihan arkisista asioista. Lisäksi rakastan niitä lauseita, ne ovat yksinkertaisesti nerokkaita. "Minulla on yksi hyvä ystävä ja yksi huono. Lisäksi minulla on veljeni, joka ei ole ihan yhtä sympaattinen kuin minä, mutta ihan o.k." Se kirja sai ainakin minut hyvälle mielelle. Ja ajattelemaan, myös. Ja heittelemään palloa huoneeni seinään.

Nyt luen L:ää. Sekin vaikuttaa hyvältä. Tietyissä asioissa jopa Supernaiivia paremmalta. Ehkä siksi, että L:ssä on tietty tavoite. Päämäärä. Supernaiivi on pikemminkin sellaista "kirjoitan, mitä mieleen tulee"-tyylistä. Lisäksi pidän L:stä, koska se on (ainakin osittain) totta. Silmät putosivat päästä, kun näin kirjan välissä olevan valokuvaliitteen ...

Ajattelin vielä lukea Tosiasioita Suomesta, vaikka sitä ei täällä olla kehuttu.

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Erlend Loe
« Vastaus #12 : Huhtikuu 04, 2006, 20:10:36 »
Tosiasioita Suomesta on ainoa Loen teos, jonka olen lukenut alusta loppuun. Pitkät lauseet olivat kyllä aika väsyttäviä ja Suomi ei siihen liittynyt, mutta ei siitä silti irti päässyt. Minua ihastutti kuinka se tarina alkoi jostakin, sitten kertojan ajatus eteni ihme polkuja (ja jossain vaiheessa oli aina se vesi) kunnes lopulta päätyi takaisin siihen alkuun. Selkeät teemat toistuivat, tai oikeastaan vain se vesi. Mutta joka tapauksessa, kirjaa ei voinut jättää kesken. Ihan välttämätöntä oli myös tietää, miten Suomi-esitteen käy. Ne ajatukset Suomesta olivat kyllä aika huvittavia. Päähenkilö myös miellytti minua, jotenkin pidin hänestä.

L:n olen lukenut puoleen väliin ja jämähdin siihen kohtaan, jossa he saapuvat saarelle. Kuitenkin tässä oli taas semmoista kummallista ajatuskulkua, joka huvitti, mutta sitten itse matkan alkaessa se muuttui hieman vakavemmaksi, ja kiinnostukseni hiipui, vaikka varmaan itse saarella taas on hulvattoman hauskaa, mutta sinne en ole vielä päässyt. Supernaiivi taas jäi alkuunsa kesken, ihan irrallinen enkä saanut siitä otetta. Ne lyhyet lauseet.
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen