Kirjoittaja Aihe: The Smiths  (Luettu 1920 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Irvikissa

  • Ankeuttaja
The Smiths
« : Kesäkuu 11, 2004, 14:15:14 »
Smithsiä voisin kehua vaikka kuinka kauan ja paljon, mutta jotta myös bändin musiikkiin vihkiytymättömät saisivat jonkinlaisen kuvan bändistä, kerron lyhyesti tärkeimmät asiat ja kehun vasta sitten.

The Smiths perustettiin 1982 Manchesterissa ja bändiin kuuluivat Johnny Marr (kitara), Morrissey (laulu), Andy Rourke (basso) ja Mike Joyce (rummut). Bändi hajosi 1987 Marrin ja Morrisseyn välisiin erimielisyyksiin, eivätkä herrat edelleenkään voi olla samassa huoneessa keskenään, joten Smithsin paluuta on turha odottaa.

Levyjä ilmestyi myös tasaiseen tahtiin: The Smiths (1984), Hatful of Hollow (1984), Meat is Murder (1985), The Queen is Dead (1986), The World Won't Listen (1987), Louder Than Bombs (1987), Strangeways (1987), Rank (1988), Best I (1992), Best II (1992), Singles (1995) ja The Very Best Of (2001). Näistä vain kolme (The Smiths, Meat is Murder ja The Queen is Dead) ovat varsinaisia levyjä, muut ovat kaikki kokoelmia sinkkujen B-puolista, radiosessioista ym. The Smiths julkaisi aivan tajuttoman paljon sinkkuja, joten siitä johtuu myös osittain erilaisten kokoelmien paljous.

Smithsin loistavuus on yhtä kuin Johnny Marrin kitara ja Morriseyn laulu ja sanat. Ilman niitä Smiths ei olisi ollut mitään. Sanoitukset ovat aivan mahtavia ja Morrisseyn omalaatuinen ääni vahvalla brittiaksentilla höystettynä on jotain, mitä voisi kuunnella loputtomiin.

Morrissey lähti The Smithsin jälkeen soolouralle ja on julkaissut tähän mennessä 14 levyä, joista uusin You Are The Quarry on aivan uusi, ilmestyi vain muutama viikko sitten. Valitettavasti Morrisseyn sooloura ei ole ollut yhtä suuri menestys kuin Smiths aikanaan ja onpa miestä haukuttu liian suuren egon omistavaksikin..

Lisää infoa Morrisseystä ja The Smithistä löytyy mm. täältä ja täältä. Ensimmäinen sivusto on lähinnä linkkikokoelma ja toinen sisältää bändin historian ja levytykset.

Smiths oli ensimmäinen brittipopbändi ja ollut esikuvana ja innoittajana monille bändeille sen jälkeen. Bändiä sanottiin myös parhaaksi 80-luvun yhtyeeksi ja niin kriitikot kuin tavalliset kuuntelijat ylistivät bändiä. Edelleenkin Smiths on suosiossa ja ei varmasti "vanhennu" koskaan.

Kuinka moni on kuullut Smithsiä? Pidättekö? Ettekö pidä? Olenko ainoa vuotislainen, joka on hurahtanut täysillä Smithsiin?

Vakio

  • Ankeuttaja
Re: The Smiths
« Vastaus #1 : Kesäkuu 11, 2004, 20:44:22 »
Lainaus käyttäjältä: "Irvikissa"
Smiths oli ensimmäinen brittipopbändi


Öh. Miten määrittelet brittipopbändin? Ei kuitenkaan tainnut olla ensimmäinen brittiläinen popmusiikkia soittava yhtye?

Olen kuunnellut The Smithsiä ehkäpä puolen vuoden ajan. Ahdistunutta musiikkia ahdistuneille ihmisille. Smithsin kuuntelu oli 1980-luvulla kuulemma jonkinlainen aikuistumisrituaali.

Tuossa listattujen albumien lisäksi on julkaistu myös The Smiths -levyn alkuperäisversio, jonka tuottajana oli herra nimeltä Troy Tate. Enpä ole noita suuremmin vertaillut.

Parhaita kappaleita ovat There Is a Light That Never Goes Out, Panic ja Asleep. Tykkään.

Muistakaa myös "The Smiths is Dead", johon on coveroitu The Queen is Deadin kappaleet. Näistä tunnetuin taitaa olla Placebon versio Bigmouth Strikes Againista.

Kuuttis

  • Ankeuttaja
The Smiths
« Vastaus #2 : Kesäkuu 11, 2004, 22:12:11 »
Kuuntelen aika paljon, omistan vain The World Won't Listen -kokoelman mutta olen kuullut biisejä aika paljon myös muualta. Ainakin Meat Is Murder pitää ostaa, on se niin loistava levy.
The Smithshän oli 90-luvun brittipopbändien(Suede, Oasis jne) suurimpia innoittajia ja esikuvia, mutta en minä nyt välttämättä sitä kumminkaan ekaksi brittipopbändiksi sanoisi...
The Smithshän oli 80-luvulla melko epätunnettu, mutta nyt rasittaa kun kaikki räppäritkin nimeävät bändin idolikseen. Nykyään The Smithsin tietää melkein kaikki jotka ovat musiikkia kuunnelleet.
Kauneimmat kappaleet ovat There Is A Light That Never Goes Out ja I Know It's Over(Oh mother, I feel the soil falling over my head..), muita ihania on minun mielestäni esim. Shoplifters of the World Unite, How Soon Is Now?, What She Said, That Joke Isn't Funny Anymore jne.
Lyriikat The Smithsillä on jotain todella upeaa, en tiedä yhtään täysin umpityhmää lyriikkaa. Erityisesti noiden edellämainittujen lyriikat ovat ihania. Pidän myös Johnny Marrin kitaransoitosta ja muutenkin bändi on erittäin hyvä.

Niin, ja kaupoissa ja kioskeissa on nyt myynnissä MOJO Originals(tms, joku ekstralehti-tyyppinen juttu) Morrissey / The Smiths, jossa on paljon haastatteluja, levyarvosteluja ynnä muuta Smithseihin ja Morrisseyyn liittyvää.

-Kuuttis

Vakio

  • Ankeuttaja
The Smiths
« Vastaus #3 : Kesäkuu 11, 2004, 22:54:45 »
Lainaus käyttäjältä: "Kuuttis"
en tiedä yhtään täysin umpityhmää lyriikkaa.


Äänestäisin kappaletta Vicar in a Tutu. Ehkä sekin on jollain tasolla nerokas. Ei nyt vaan tule mieleen millä.

Poissa Moonbeam

  • Vuotislainen
The Smiths
« Vastaus #4 : Kesäkuu 12, 2004, 01:27:20 »
Onko kauniimpaa rakkaudenosoitusta kuin sanoa "To die by your side is such a heavenly way to die". No, varmaan on mutta on se kyllä aika herttaista. En ole kuunnellut the Smithsejä niinkään paljoa, muutama kappale siellä täällä mutta tämä "There's a light..." on lemppari.
Ja tietty "Last night I dreamed.." (josta Weeping Willows on tehnyt muuten ihan mielettömän hyvän coverin)

Ai, Jamien (Oliver) kokkikoulun mainoksessahan soitetaan Morrisseyn "Irish blood, English heart". Se jääkin sitten aina pyörimään mieleen ja löydän itseni hymisemästä "to be English, is not to be baneful.."

Irvikissa

  • Ankeuttaja
Re: The Smiths
« Vastaus #5 : Kesäkuu 13, 2004, 19:15:21 »
Lainaus
Öh. Miten määrittelet brittipopbändin? Ei kuitenkaan tainnut olla ensimmäinen brittiläinen popmusiikkia soittava yhtye?


Ei, mutta Smiths oli ensimmäinen bändi, jonka kohdalla alettiin käyttää termiä brittipop. Sitä ennen olleet bändit eivät varsinaisesti olleet brittipoppia, vaan enemmän punkimpaan, rokimpaan tai muuhun suuntaan meneviä. Smiths oli ensimmäinen bändi joka soitti brittipoppia sellaisessa muodossa kuin se nykyään ymmärretään.

Crazy Rosie

  • Ankeuttaja
The Smiths
« Vastaus #6 : Lokakuu 11, 2005, 21:02:10 »
Nyt on pakko sotkeutua tuohon brittipop mainintaan. :D Britpop on sellainen musiikkigenre jota olen kuunnellut melko paljon ja sanoisin kyllä, että britpop ilmiö ilmestyi vasta 90-luvulla. Ja sanoisin, että The Stone Roses on ensimmäinen "brittipop" bändi. Toki The Smiths on ollut suurena vaikuttajana niihin 90-luvun bändeihin jotka minä näen brittipoppina (esim. Oasis, The Stone Roses, Blur, Cast, The La's, Suede, Gene... etc). Ja toki, The Smiths on Brittiläinen bändi joka soittaa poppia/rockia, mutta tuo termi "Britpop" ei vain minusta siihen sovi. Anteeksi tämä pilkunviilaus, mutta oli ihan pakko takertua tuohon.

Niin ja sitten itse bändiin. Levyjä en (valitettavasti) vielä omista yhtään, mutta olen melko paljon The Smithsiä kuunnellut. Tykkään todella paljon. ^^ Kirjastosta olen levyjä lainaillut monia kertoja ja haluaisin omaksikin The Smithsiä saada. "Stop Me If You Think You've Heard This One Before" sekä "How Soon Is Now?" on tämänhetkisiä suosikkeja niistä mitä nyt olen kuunnellut.

Tulen lisäämään kommenttia varmaan vähän myöhemmin lisää, mutta nyt tällä hetkellä ei saa muuta aikaiseksi.

marya

  • Ankeuttaja
The Smiths
« Vastaus #7 : Marraskuu 20, 2005, 23:46:02 »
Niin noh mä Voisin kyllä vielä Viilata vähän pilikkua, ettäs kyllähän kiviset ruusutkin oli jo olemassa 80-luvun lopulla ja kyllä aika selkeesti Smithsilläkin on selkeesti se brittipoppi soundi :D

Crazy Rosie

  • Ankeuttaja
The Smiths
« Vastaus #8 : Marraskuu 22, 2005, 20:41:44 »
Juujuu, en minä väittänytkään, ettei olisi. Kyllä siinä on jotain samaa, tottakai. Mutta Stone Rosesin ensimmäinen levy tuli vasta -89 vuonna, ja heistä tuli kuuluisampia ehkä vasta 90-luvun vaihteessa. Stone Rosesin soundi on kyllä juuri sellaista 60-luvun kitarapopin ja 80-luvun dance beatin sekoitusta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. :D Eli siis erilaisia vaikutteita löytyy..

Poissa Schizo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: The Smiths
« Vastaus #9 : Heinäkuu 15, 2007, 21:23:30 »
The Smiths on ainakin itselleni yksi tärkeimmistä yhtyeistä ja heillä on useita kappaleita, joihin palaa aina vain uudestaan. Vähän aikaa sitten tuli luettua myös Mark Simpsonin Pyhä Morrissey-kirja, joka oli jonkinsortin analyysi Morrisseyn elämästä ja lyriikoista ja oma hypeni The Smithsia että Morrisseyta kohtaan tuntuu vain kasvavan.

Itselläni The Smithsin "se hienous" perustuu varmaankin nimenomaan Morrisseyn lyyrisiin lahjakkuuksiin, vaikka olenkin sen verran simppeli etten niistä puoliakaan varmasti tajua.. Itse musiikkihan on myös hienoa ja Morrisseyn ihanan epätoivoinen laulu. :)

Levyistä omaa suosikkia on hankalaa sanoa. Itseltäni eniten kuuntelua ovat varmaan saaneet The Smiths ja The Queen Is Dead ja kappaleet niillä ovatkin liki puhkikuluneita. Meat Is Murder ja Strangeways, Here We Come ovatkin jääneet hieman vähemmälle kuuntelulle ja niiltä löytyy yhä monia mielenkiintoisia kappaleita, jotka nousevat pintaan.

Suurimman vaikutuksen itseeni The Smithsin kappaleista teki Hand In Glove, joka varsinaisesti sytytti minut koko bändille. Sitä ennen olin muutaman kappaleen kuullut, joista en juuri ollut jaksanut kiinnostua, mutta Hand In Glove teki vaikutuksen ja kappale lukeutuukin yhä edelleen suosikkeihini. I'll probably never see you again, oh..
"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I'm out of control and at times hard to handle.
But if you can't handle me at my worst then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe

tutkis

  • Ankeuttaja
Vs: The Smiths
« Vastaus #10 : Maaliskuu 25, 2008, 21:37:37 »
Ooh, The Smiths on ihana! Marr + Moz = iso sydän. Morrisseyn ääni ja lyriikat on jotain ihan loistavaa.

The Queen is Deadin nostaisin ehkä yhtyeen parhaaksi, mutta The Smiths pääsee aika lähelle. Meat is Murderista ja Strangewaysista tykkään kanssa ihan älyttömästi, vaikka eivät ehkä ihan noiden kahden tasolle ylläkkään. Minun suurimmat suosikkibiisit löytyy kuitenkin paljolti näiltä kahdelta levyltä sekä Louder Than Bombsilta (Sweet and Tender Hooligan, Nowhere Fast, Well I Wonder, Rush and A Push and the Land is Ours, Girlfriend in a Coma...).

Morrisseyn soolotuotannosta tykkään kanssa hirmuisesti. Tulee mahdollisesti kuunneltua jopa enemmän kuin Smithsiä.

Poissa Heroiini

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pihlajankukka
Vs: The Smiths
« Vastaus #11 : Joulukuu 19, 2008, 18:35:27 »
--
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 30, 2011, 16:40:43 kirjoittanut Heroiini »