Kirjoittaja Aihe: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat  (Luettu 13309 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #50 : Lokakuu 03, 2004, 18:47:30 »
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Olet alasti eikä sinulla ole mitään esineitä. Missään ei ole mitään muuta kuin sinä, hiekkaa, leijona, vettä ja haikaloja (ja ilmaa). Miten pelastut?

Tämä ajatusleikki on mahdollista selvittää monella eri tavalla.
pecc@QuakeNet

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #51 : Lokakuu 03, 2004, 19:54:09 »
Lainaus käyttäjältä: "leinikki"
Tämä saattaa alkuun ehkä maiskahtaa ikävältä kliseeltä, mutta mieti sitä kuitenkin hetki: oletko koskaan katsonut itseäsi peilistä ja tuntenut olevasi ikään kuin irti ruumiistasi? Kuin olisit jonkun toisen ruumiissa?

En usko tämän liittyvän mitenkään filosofiseen pohdintaan, liittyy nuoruuteen ja aikuiseksi kasvamiseen. Kaikille tulee silloin tällöin tuontapaisia olotiloja. Allekirjoittaneella on joskus itselläkin samatapaisia oloja, tuntuu että ruumis vain on, ja tuntuu hassulta ajatella "Minä teen tätä asiaa juuri nyt". "Tämä ei ole mitään unta, MINÄ olen tässä ja nyt, kaikki tapahtuu kokoajan".

Lainaus käyttäjältä: "leinikki"
mitäpä jos "tervemielisten" kutsumat "mielisairaat" ovatkin maailman ainoita järkeviä ja terveitä ihmisiä ja me kaikki muut niitä hulluja?


Evoluutio tuskin loisi vähemmän terveitä kuin "mielisairaita". Se ei ole loogista, että epäterveitä on enemmän. Tai mistäs sitä tietää...

Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Miten pelastut?

Ilman jossittelua mahdotonta. Eli saaresta annetuilla faktoilla pelastuminen olisi mahdotonta ^____^

coteau

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #52 : Lokakuu 04, 2004, 16:35:49 »
"Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Miten pelastut?"

Legendaarinen kompa ^^ Lopetan ajattelemisen. Tai yksinkertaisesti ajattelen leijonat ja hait pois ja sitten se helikopteri tulee ja pöräyttää minut pois paikalta.

Miten ääretön avaruus voi laajentua?
Tätä pohdittiin riparilla Raamiksessa :) Ei liittynyt mitenkään päivän aiheeseen...
Hieman väsynyt olotila kun oli niin päädyttiin jonkinlaiseen vertaukseen:
"Avaruus on kuin ilmapallo mikroaaltouunissa"
En tajua vieläkään miten ilmapallo voi laajeta sielläkään O___o

Poissa Domie

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #53 : Lokakuu 09, 2004, 23:47:22 »
Lainaus käyttäjältä: "Gabriel"
Lainaus käyttäjältä: "Domie"
Kuuluu. Ääni on on vain ilman värähtelyä ja se ilma värähtelee siitä huolimatta sattuuko siinä olemaan olento, jonka korva paikallistaa sen ääneksi.


   Mistä voi olla varma että ääni syntyy näin?Tämä tieto on täysin empiiristä, eikä empiiristä voi todistaa täysin oikeaksi.


Koska olen tylsä ihminen ja heitän aivoni lomalle joskus. Suomeksi: minä luotan fysiikkaan. Niinpä pysyn tässä kannassani niin kauan kunnes joku todistaa tuon olevan väärässä. Voihan se toki ollakin. :) Aivan kuin joku väittäisi että valo ei ole säteilyä. Tuo olisi kiva kysymys mietittäväksi.
Mitä tapahtuisi maailmalle jos valo ei olisikaan säteilyä eikä ääni värähtelyä?

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #54 : Lokakuu 10, 2004, 15:31:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Aleczandra"
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Miten pelastut?

Hyppäisin vieressäni olevaan helikopteriin, jossa olisi lentäjä ja lentäisin pois. Et kirjoittanut, että saarella ei olisi helikopteria. :) (...)
Niinpä tietysti. Muokkaan tehtävänantoa, mutta sovitaan että voitit tämän erän ^_^

Lainaus käyttäjältä: "Feelie"
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Miten pelastut?

Ilman jossittelua mahdotonta. Eli saaresta annetuilla faktoilla pelastuminen olisi mahdotonta ^____^
Onhan! Aivan täysin mahdollista.
pecc@QuakeNet

Iita

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #55 : Lokakuu 10, 2004, 16:11:41 »
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Olet alasti eikä sinulla ole mitään esineitä. Missään ei ole mitään muuta kuin sinä, hiekkaa, leijona, vettä ja haikaloja (ja ilmaa). Miten pelastut?


Houkuttelen jollain tavalla leijonan veteen. Hait syövät leijonan, eivätkä ole enää nälkäisiä. Voin uida turvallisesti pois.

...tai sitten vain lopetan tämän saaren ajattelemisen.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #56 : Lokakuu 11, 2004, 16:46:13 »
Lainaus käyttäjältä: "Iita"
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
...tai sitten vain lopetan tämän saaren ajattelemisen.
Hei, tajusit sen! Muita mahdollisuuksia on esim. se, ettei pelastumisen tarvetta ole, koska vain ajattelee tilanteen.
pecc@QuakeNet

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #57 : Toukokuu 11, 2005, 11:59:59 »
Lainaus käyttäjältä: "Iita"
Tämä muna ja kana -juttuhan on ihan sama kuin kysyisi, kumpi oli ensin: sikiö vai ihminen. Sekä kanat että ihmiset ovat kehittyneet ties mistä alkueliöistä ja totta kai ensin on muna, sitten vasta kana. Se vain on vaikeaa määritellä, mikä näistä kanan esi-isistä on ollut ensimmäinen tarpeeksi paljon kanaa muistuttava otus, että sitä voi kutsua kanaksi...

Olen aika lailla samaa mieltä tässä asiassa Iitan kanssa. Jalostetaanhan esimerkiksi koiriakin ja rotuja tulee jatkuvasti lisää kun rotuja risteytetään keskenään. Eli eikös tuo kanakin ole sitten jalostunut ties mistä, eli muna oli ennen munaa, tämä kanaa edeltävä otus sitten on muninut tämän tipusen josta on tullut kana tai kukko. :o
Miksi muuten kysytään aina "muna vai kana?" miksei suoraan "lintu vai muna?" kanakin on lintu ja kaikki linnut munivat, right? ainakin minun tietojeni mukaan. ^^

Tosin jos tämä Jumala olisi olemassa, raamattu sanoo hänen luoneen kaksi , uros ja naaraspuoleisen otuksen jokaista eläinlajia(?) jolloin ensin oli siis kana. Mutta minähän en ole uskovainen, joten uskon tuohon ensimmäiseen teoriaan.

off topic: jos uskon tuohon, olenko uskovainen? (sanan toisessa merkityksessä tietenkin) ja jos en usko, olenko silloin uskoton?

Ja tämä ääni juttu, koska olen niin yksinkertainen ihminen, pieneen päähäni ei mahdu käsitys siitä, että jos kukaan ei ole kuulemassa puun kaatumista ääntä ei syntyisi ollenkaan. Minusta siitä syntyy ääni, kuulee sitä sitten kukaan tai ei. Tosin uskon tuon useimpien teorian olevan oikein, niin ettei ääntä kuulu, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa.
Olen kehno biologiassa/fysiikassa/kemiassa ja matematiikassa ja vähän kaikessa muussakin, enkä siis pysty käsittämään tuollaisia kysymyksiä.

Loppu oli loppujen lopuksi aivan turhaa, kun en osannut oikeastaan olla mitään mieltä, mutta muoksin vielä jos tulee jotain mieleen/osaan selittää asioita paremmin.
(kirjoitan tätä jo toista kertaa, koska netti katkesi kesken ><)

muoks:
Lainaus
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Olet alasti eikä sinulla ole mitään esineitä. Missään ei ole mitään muuta kuin sinä, hiekkaa, leijona, vettä ja haikaloja (ja ilmaa). Miten pelastut?

Olen näsäviisas ja mielikuvitukseton, joten lakkaan yksinkertaisesti ajattelemasta ^^
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #58 : Toukokuu 11, 2005, 16:45:58 »
Lainaus käyttäjältä: "Eleanír"
off topic: jos uskon tuohon, olenko uskovainen? (sanan toisessa merkityksessä tietenkin) ja jos en usko, olenko silloin uskoton?

Olipa siinä uskomaton kysymys ^^ Eli uskoton ei ole sanan uskovainen vastakohta. Uskottoman vastakohta on uskollinen. Uskovaisen vastakohta on epäuskovainen.

Lainaus käyttäjältä: "Eleanír"

Ja tämä ääni juttu, koska olen niin yksinkertainen ihminen, pieneen päähäni ei mahdu käsitys siitä, että jos kukaan ei ole kuulemassa puun kaatumista ääntä ei syntyisi ollenkaan. Minusta siitä syntyy ääni, kuulee sitä sitten kukaan tai ei. Tosin uskon tuon useimpien teorian olevan oikein, niin ettei ääntä kuulu, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa.

Kaatuvasta puusta lähtee eli syntyy aina ääni, mutta ääntä ei kuulu (=kenenkään korviin) jos ketään ei ole ääntä kuulemassa. Ei sen vaikeampaa!

Muahee. Näitä on aina hauska miettiä.

Muoks.
Lainaus käyttäjältä: "TheFool"
Miksi pitäisi käydä koulua jos kuitenkin kuolee?

Että pärjäisi elämässä ennen kuolemaa. Kun kuolee, miksi ei ottaisi sitä ennen elämästään kaikkea irti? Kerranhan me vain elämme.

Poissa Sinzirn

  • Sammakko
  • Reservi
  • *
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #59 : Toukokuu 11, 2005, 17:22:14 »
Lainaus käyttäjältä: "Sacrilegiom"

"No todista sinä ettei ole näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista"


Aivan pakko kommentoida tuohon.

Oletetaan siis, että on olemassa vaaleanpunainen yksisarvinen. Jos tämä vaaleanpunainen yksisarvinen muuttuu näkymättömäksi, onko yksisarvinen enää vaaleanpunainen? Värihän on ihmisten määritelmän mukaan valoa, jonka silmämme ja aivomme käsittävät eri väreiksi sen aallonpituuden mukaan. Jos yksisarvinen on siis näkymätön, se ei ole vaaleanpunainen. Vai tarkoittaako näkymättömyys värittömyyttä? Onko yksisarvinen näkymätön kaikille, jolloin kukaan ei näkisi väriä (vähän samantyyppinen kysymys kuin se puu & ääni -juttu)? Tällöinhän ei ole olemassa näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista, vai olisiko? Silloin näkymättömän vaaleanpunaisen yksisarvisen olemassaolo olisi kumottu.

Niin, minä olen mielenkiintoisella tuulella.
"Kill your darling."
Oletko ikinä ollut vaeltamassa?

Hömötiainen

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #60 : Toukokuu 11, 2005, 18:09:53 »
Ajattelen, siis olen.
Tuon lauseen pohjalle perustan teoriani siitä, että voin ainakin itse olla olemassa. Sillä jos olen jonkun kirjailijan tai tietokoneohjelmoijan mielen tuotos, en itse voi kontrolloida toimiani, joka muu tekisi sen. Siis, jos olisin joka kirjan hahmo, voisin itse ajatella, mutten vaikuttamaan fyysisiin toimiini. Minulla on moraali, minulla on ajatukset, minulla on kiinteä ruumis. En voi olla kenenkään unessa, sillä unessa voi thedä melkein mitä tahansa eivätkä fysiikan lait pidä juuri ollenkaan paikkaansa.

Vaaleanpunainen näkymätön yksisarvinen
Tästä keskusteltiin muillakin foorumeilla, kun tieto ilmestyi Wikipediaan. Tämä voi romuttaa kaikki käsityksemme pysyvästä uskosta. Olemmeko muka ikinä nähneet Jumalaa, miten voimme todistaa hänen olevan olemassa. Raamatun henkilöt ovat ehkä todellisia, mutta mistä tiedämme, kuka alunperin keksi kristinuskon, kuka alunperin kirjoitti Raamatun. Onko todisteita, että Jeesus on käynyt maan päällä? tai jos niin kertokaa.

Värit
Itse asiassa jokaisessa asiassa on kaikkia värejä, mutta näemme vain osan. Esim. ruusussa punainen väri menee ruusun läpi, muut jäävät siihen, joten läpipaistava väri näkyy. Värit ovat tietenkin aina olleet, siitä saakka, kun Aurinko alkoi paistamaan.

Taistella saadakseen rauhaa
Tämä haastaa verbit. Yleensä verbi "taistella" tarkoittaa sitä ,että kaksi ihmistä tai eläintä kamppailee keskenään. Mutta se voi myös tarkoittaa jotain ongelmaa vastaan taistelemista. Selvä paradoksi. Jos haluat rauhaa, et voi saada sitä kuin taistelemalla asian puolesta, mutta kun "taistelet" tuotat lisää epä-rauhaa.

Ja pohtikaapas: Mistä alkuräjähdys syntyi?
Jos sitä ennen ei ollut mitään, niin mikä räjähti?

Mistä "Jumala" loi maailmankaikkeuden?
Jos se jumala nyt on olemassa, niin mistä se loi niin suunnattoman asian kuin äärettömän maailmankaikkeuden?


Lainaus
-Äskeinen vastaukseni herätti ainakin itsessäni tämän kysymyksen. Koittakaapa kuvitella paikkaa jossa ei ole mitään. Se on mahdotonta. Ihmismieli ei pysty käsittämään sitä. Kun koittaa ajatella tyhjää paikkaa kuvittelee siitä hyvin helposti joko mustan tai valkoisen tai pimeän tai kirkkaan. Mutta tyhjyydessä ei ole värejä eikä lämpöä tai kylmää. Ei sitä voi oikeastaan kutsua tyhjäksi, sillä se on ei mitään -paikka. Vai voiko tyhjää nimetä? Itse ajattelisin ettei tyhjää paikkaa periaatteessa ole. Se on vain kuvitelma sen jälkeen kun avaruus loppuisi. Eihän täydellisessä tyhjyydessä olisi edes tyhjyyttä?


Mutta valkoinen ja mustapa eivät olekaan värejä ;) Siis periaatteessa. Teoriassa, mutta jos kerta ne olisivat värejä, miksi olisi erikseen tehty "väritelevisiot" .

Poissa Uine

  • Metsätähti
  • Hirnyrkki
    • Suomu.org
  • Tupa: Rohkelikko
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #61 : Toukokuu 11, 2005, 20:57:54 »
Mmh, fyysikkominäni tahtoo päästä viilaamaan välimerkkejä ja ilmoittamaan, ettei kukaan suinkaan ole väittämässä itse avaruuden laajenevan. Tunnettu maailmankaikkeus tuntuisi harrastavan sitä kylläkin, muttei itse tyhjä tila, josta useimmat mitä ilmeisimmin puhuvat. Voisin tähän selittää jotain punasiirtymistä tai kiihtyvässä liikkeessä olevien kappaleiden emittoimasta säteilystä ja elektronin energiatasoista, jos olettaisin ketään kiinnostavan. Tyhjiön äärettömyydestä tai mahdollisuuksista laajenemiseen en sano mitään kun koko ajatus on liian hypoteettinen ajateltavaksi. Mutta kertokaa minulle, mitä sen ulkopuolella olisi tai olisi olematta. Jos ollaankin vain kaikki suuressa kultakalamaljassa jonkin ylisuuren supermultiversumin keskiverron porvariasukkaan olohuoneessa. Olisihan siinä ironiaa jos ei muuta ja kun kokoluokatkin ovat niin sidottuja näkökulmaan ja on turhan vaikeaa olla vertaamatta ympäristöään itseensä.

Lainaus
Mitä tapahtuisi maailmalle jos valo ei olisikaan säteilyä eikä ääni värähtelyä?

Sähkömagneettisten ilmiöiden ja hiukkasten dualistinen luonne? & olisivatko ne sitten havaittavssa valoksi tai ääneksi. Kai meille olisi kehitynyt toisenlaisia tapoja tarkastella maailmaa, jos oletetaan, että olisimme olemassa tuonkaltaisessa maailmassa. Taitaisi olla aika erilainen kuin tämä.


Lainaus
1. Rakennat raketin, joka kulkee valon nopeudella
2. Teet sen sisään madonreiän, joka vie raketista olohuoneeseesi
3. Lähetät aluksen avaruuteen tekemään 10 (maan) vuoden lenkin valon nopeudella
4.Kun se palaa maapallolle, astut olohuoneenmadonreiän kautta avaruusalukseen, menneisyyteen?

Suunnitelmasi kaatuisi jo kohtaan 2, koska ainakaan nykykäsityksen mukaan (itsessäänkin teoreettista ja todentamatonta) madonreikää ei olisi mahdollista 'rakentaa' avaruusaluksen sisään- ajatus madonrei'istä pohjautuu aika-avaruuden kaareutumiseen, ja jotta sellainen todella syntyisi, tarvittaisiin jotain hillittömmän suuren gravitaation omaavaa, vähintäänkin valtava musta aukko. Saattaisi tuottaa hiukan hankaluuksia sijoittaa sellainen olohuoneen ja sen suhteen liikkuvan aluksen välille. (ja jos sellainenkin järjestyisi, itse reiän kautta kulkemiseen liittyy dilemma jos toinenkin. puhumattakaan valon nopeudella kulkevasta materiasta, esimerkiksi nyt vaikka liikemassan kasvaminen.) Kuitenkin, jos kuvaamasi kaltainen tilanne olisi mahdollista saada aikaan, matkustus (maan) ajassa taaksepäin ainakin teoriassa olisi mahdollista. Ja eteenpäin jos tahtoisi niin viettäsi sen kymmenen vuotta siinä raketissa eikä madonreikää tarvitsisi mihinkään.

Oli jotain muutakin ainakin väreistä mutten jaksa nyt.

Regulus

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #62 : Toukokuu 12, 2005, 08:37:11 »
Lainaus
Jos ollaankin vain kaikki suuressa kultakalamaljassa jonkin ylisuuren supermultiversumin keskiverron porvariasukkaan olohuoneessa.

Minä pidän tästä teoriasta, tai mikä lieneekään. Jos meidän maailmankaikkeutemme olisi jonkin toisen maailmankaikkeuden "sisällä", ja se toinen olisi taas jonkin toisen... Kysymys kuuluukin: missä tulee seinä vastaan? Vai tuleeko missään? Sitä voisin taas miettiä tänään.
Mutta, jos me olemme, asumme ja elämme jonkin toisen maailmankaikkeuden sisällä, vaikkapa tuollaisessa kultakalamaljassa, voisiko olla, että myös meidän maailmankaikkeuteemme on piiloutunut yksi tai useampia eri maailmankaikkeuksia? Jos vaikkapa jokaisessa vesipisarassa tai lumihiutaleessa olisi yksi maailmankaikkeus.

Sitten omia teorioitani: Onko maailma todella sellainen, kuin me sen näemme tunnemme, kuulemme, haistamme...? Tässä edessäni on esimerkiksi vaalea tietokonepöytä. Voisiko se "oikeasti" olla pinkki tai vihreä? Se tuntuu kovalta, sen kulmat eivät ole terävät. Voisiko se "oikeasti" olla melkoisen pehmeä, ja voisivatko sen reunat olla oikein terävä?
Se, mitä yritän tässä sanoa, selviääkin joillekin vasta nyt. Aistimmeko me todellisuutemme erilaisena kuin se oikeasti on? Emme voi tietää varmaa vastausta, koska emme voi aistia tätä todellisuutta "oikeanlaisesti", ellemme sitten tee sitä jo. Tätä minä olen miettinyt jo 5-vuotiaasta. ^^

Lainaus
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Olet alasti eikä sinulla ole mitään esineitä. Missään ei ole mitään muuta kuin sinä, hiekkaa, leijona, vettä ja haikaloja (ja ilmaa). Miten pelastut?

Vastaanpa minäkin. Lakkaan siis joko ajatelemasta tai sitten ajattelen itseni pois saarelta. Sitä ennen ajattelisin vaatteet päälleni. :p

Lils

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #63 : Marraskuu 10, 2005, 16:57:37 »
Mistä tiedämme, että olemme?

Jos meitä ei olekaan täällä? Jos tätä maailmaa ei olekaan? Onko tämä kaikki vain unta, josta heräämme kuoltuamme ja sitten vasta synnymme oikeaan maailmaan? Tai jos olemmekin jo kuolleet ja tämä on kuolemanjälkeinen ikuisuus josta seuraa uusi elämä meidän kuoltua?

Regulus

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #64 : Marraskuu 12, 2005, 12:16:13 »
Ja miettikääpä, jos te olisitte yksinänne maailmankaikkeudessa nytkin. Tai siis, että tämä maailma on rakennettu vain minun elämääni varten. Kun minä kuolen, se luhistuu ja minä menen jonnekin. Kaikki muut ihmiset ovat vain jonkinlaisia pahvinukkeja tai jotain, eli eivät lainkaan eläviä olentoja. Kaikki muut ihmiset ovat jonkinlaisia persoonattomia robotteja, jotka toimivat jonkin tietyn periaatteen mukaan. Minä olisin siis ainoa ihminen maailmassa, kaikki muut ovat vain jotakin. Ja enhän minä saisi ikinä totuutta selville, koska muut ihmiset (ne oliot :P) eivät paljasta sitä, sillä ne eivät tiedä sitä itsekään tai jotain tuon tapaista. ^___^ Tälläisiä ajatuksia minun päästäni. Yrittäkää saada selvää.

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #65 : Marraskuu 16, 2005, 16:35:52 »
Tässä teille pari, jotka jatkuvasti sekoittavat minua...

Elävätkö kirjojen henkilöt?
Elävätkö kirjojen henkilöt oikeasti meidän kauttamme? Entä kirjat joita luetaan hyvin usein, elävätkö näiden kirjojen henkilöt oman saman elämänsä usein? Entäs mitä sitten, jos samaa kirjaa lukee kaksi henkilöä yhtäaikaa? Miten voimme tietää, että emme itse ole kirjojen henkilöitä? Kirjojen, unien tai muuten vaan jonkun kuvitelmien. Entä jos olemmekin Jonkun kuvitelmia ja kuvittelemme taas puolestamme jotakuta, joka taas kuvittelee jotakuta, joka taas kuvittelee jotakuta jne. Kuka on se, joka elää oikeasti, vaiko ei kukaan?

Onko ns. taruolentoja olemassa?
Kuka tietää ettei niitä ole. Tai ainakin ole ollut? Vetoaisin nyt siihen, miten kukaan on joskus voinut vaan keksiä, että vitsi joo, lohikäärmeet on sit tommosii ja turvenuijat tommosii? Kuka voi todistaa ettei niitä ole...  Joskin, kuka voi todistaa, että niitä on?

Mistä Jumala tuli?
Alussa oli vain Jumala, eikö niin. Ainakin minun uskontoni mukaan (johon en ooikein osaa vieläkään kunnolla uskoa). Mutta kai nyt ennen Jumalaakin jotakin oli... Mutta mitä?

Kuka voi tietää, mikä uskonto on oikea?
No, tuo on sinänsä tyhmä kysymys, että uskontohan on juuri uskon asia. Mutta kuika voimme tietää, etteivät jossain ylhäisyydessään meidän Jumalamme yhdessä kaikkien muiden kulttuurien Jumalien kanssa naureskele meidän jumala-riidoillemme?

Jotenn.. Minun aivoni ovat kohta niin tiltissä, etteivät selviä ikinä, joten katoan nyt pois!
Ég á heiminn! :}

Arwen's Light

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #66 : Marraskuu 19, 2005, 16:27:04 »
Lainaus käyttäjältä: "unnecessary"
Kuten joku jo täällä pohtikin: näemmekö me värit samalla tavalla?


Minäkin olen miettinyt tuota kyseistä monen monituista kertaa. Vaikka näenkin maailman sellaisena kuin näen, entä jos muut näkevät sen erilailla? Ja luultavimmin näin onkin. Ainakin luulen näin. Mutta sitähän ei (kai) voi todistaa mitenkään...

Lainaus käyttäjältä: "unecessary"
Sitten toinen; miten kukaan muu kuin minä voi ajatella, nähdä, kuulla, tuntea jne?  


Voi voi. Tämä on kauheaa. Ihan oikeasti, kun mietin tuota, minulla tulee todella kamala olo. Entä jos tämäkin on vain unta? Entä jos te ettekään ole todellisia, ja kun vain vähän yritän, niin herään, ja huomaan kaiken olevan unta. Tämmöinen fiilis siitä tulee.
Pienenä mietin näitä asioita paljon. Niiden miettiminen on jännittävää, mutta hieman pelottavaa. Entä jos, entä jos, ja taas kerran entä jos. Se saa hermoni kireälle, sillä olen sitä tyyppiä, että jos en tiedä tarpeeksi jostain asiasta, minua todella alkaa ottaa pattiin.

Sitten avarudesta. Se on jotakin kamalaa. Miten joku voi todistaa, että avaruus on loputon? Onko hän muka itse käynyt katsomassa? No, se ei voi olla mahdollista, sillä jos se on loputon, niin ei sitä voi todistaa. Eikä mikään voi olla loputon. Johonkin senkin täytyy loppua! Ja jos loppuu, niin mitä sen jälkeen tulee? Entä sen? Nämä asiat ovat ihan kamalia...
Sama pätee Jumalan kanssa. Jumalahan on aina ollut olemassa, eikö? Mutta kyllähän hänenkin on jostain täytynyt tulla. Mutta mistä sitten? Entä se, mistä Jumala on muodustunut, mistä se aine on tullut?
Sitten ajatellaanpa hieman alkuräjähdystä. Jos ei olekaan ollut koskaan koko jumalaa, vaan pelkkä alkuräjähdy, josta maamme syntyi. No, tietenkin se räjähdys on tullut jostain esim. eri alkuaineiden sekoottumisesta. Mutta mistä ne alkuaineet ovat tulleet?
Joku puhui vielä uskonnosta, eli siitä, mistä tietää että uskonto on oikea? No, tämähän on tietenkin uskon kysymys, eli sehän se ideana onkin. Kukaan ei tiedä totuutta, mutta uskoa saa.

Välillä tuntuu siltä, että me vain olemme jonkun maailmankaikkeuden pienenpieniä nukkeja. Nukkeja, joilla sinänsä ei ole mitään merkitystä koko maailmankaikkeuteen.

Poissa zidane

  • Vuotislainen
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #67 : Helmikuu 26, 2008, 11:53:31 »
Ja miettikääpä, jos te olisitte yksinänne maailmankaikkeudessa nytkin. Tai siis, että tämä maailma on rakennettu vain minun elämääni varten. Kun minä kuolen, se luhistuu ja minä menen jonnekin. Kaikki muut ihmiset ovat vain jonkinlaisia pahvinukkeja tai jotain, eli eivät lainkaan eläviä olentoja. Kaikki muut ihmiset ovat jonkinlaisia persoonattomia robotteja, jotka toimivat jonkin tietyn periaatteen mukaan. Minä olisin siis ainoa ihminen maailmassa, kaikki muut ovat vain jotakin. Ja enhän minä saisi ikinä totuutta selville, koska muut ihmiset (ne oliot :P) eivät paljasta sitä, sillä ne eivät tiedä sitä itsekään tai jotain tuon tapaista. ^___^ Tälläisiä ajatuksia minun päästäni. Yrittäkää saada selvää.

Aika mielenkiintoista. Itse joskus kauan sitten, ehkä 5. luokalla, päädyin samantapaisiin päätelmiin. Ja kun olen myöhemmin niistä muutaman ystäväni kanssa puhunut, olen saanut tietää että hekin ovat ajatelleet joskus noin :) Omituista...

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #68 : Helmikuu 26, 2008, 20:51:01 »
Tämmöiset kysymykset ja ajatukset ovat maailmankaikkeuden kauheimpia puheen/ajattelemisen aiheita. :D ärhinpurhin.
Mutta, tuli vain mieleeni.
Jos Jumala kerran loi maan ja kaiken mitä sen päällä liikkuu, niin mistä Jumala sai alkunsa. Joku voi vastata tähän että koska avaruus on loputon, niin onhan sen oltava alutonkin, ja siten Jumalakin voi olla ollut aina olemassa.
Periaatteessahan voisi olla että Maailmankaikkeus = Jumala. Koska niiden määritteet ovat niin samanlaiset. (Minä henkilökohtaisesti en ainakaan usko Jumaluuteen, ainakaan kristinuskon Jumalaan, voihan sitä jonkinlaista Jumaluutta olla, en tiedä, kuten et sinä eikä kukaaan muukaan. Mutta mistä tietää onko mitään maailman kaikkeutta. Ei sitä voi todistaa että avaruus on loputon tai mitään. Joten maailmankaikkeus ei periaatteessa ole mitään. Siis ei sitä välttämättä silleen, ole. Että maailmankaikkeus on vain ihmisen luoma käsite. Ja koska meitäkään ei ole olemassa, ei ole välttämättä mitään. Entä jos ei ole mitään. Tai jos on pelkkää ääretöntä tyhjää. Tai siis, eih arghghg. :O Tämä on kamalaa.

Krhm, siitä tässä on aikaisemmin ollut puhetta, että ihminen ei voi käsittää käsitettä olematon, tai siis tyhjyys. Mutta miettikää, kun sinulla on tietokoneella tiedosto, ja sinä poistat sen. Se katoaa, tyhjyyteen. Ja sitä ei enää ole. Eikö se auta meitä käsittämään (krhm ihmisen luomaa käsitettä) tyhjyyttä? Tyhjyyhttä on. Mutta sitä ei nää. Periaatteessa ihminen ei voi käsittää käsitettä, jota ei ole olemassa. Tyhjyyttä ei ole, joten et voi käsittää sitä. Ihminen ei voi käsittää maailmankaikkeutta, jos sitä on, koska sitä ei ole.

Nyt tekisi mieli kirota oikein raskaasti. Tässä lähtee järki. Tulen takaisin, kun olen taas pohdiskelevalla tuulella.

Poissa parma

  • The Demented One
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Putoamista tyylillä
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #69 : Helmikuu 26, 2008, 21:13:37 »
Ja pohtikaapas: Mistä alkuräjähdys syntyi?
Jos sitä ennen ei ollut mitään, niin mikä räjähti?

Käsittääkseni kaikki oli alkuräjähdysteorian mukaan alunperin yhtä massaa, mutta massan keskellä syntyi jonkinlainen ylikuumenenminen/muu reaktio jonka seurauksena syntyi tämä 'alkuräjähdys'.

Minua kävi suunnattomasti kiinnostamaan madonreikä- teoria, mutta kuten tavallista, Wikipedia osaa esittää asian varsin monimutkaisella tavalla, jota tavallinen pulliainen ei oikein osaa ymmärtää. Osaisiko joku viisas kertoa minulle madonrei´istä ainakin sen pääpointin?


//
Lainaus käyttäjältä: Feelie
Lainaus käyttäjältä: Eleanír
Ja tämä ääni juttu, koska olen niin yksinkertainen ihminen, pieneen päähäni ei mahdu käsitys siitä, että jos kukaan ei ole kuulemassa puun kaatumista ääntä ei syntyisi ollenkaan. Minusta siitä syntyy ääni, kuulee sitä sitten kukaan tai ei. Tosin uskon tuon useimpien teorian olevan oikein, niin ettei ääntä kuulu, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa.
Kaatuvasta puusta lähtee eli syntyy aina ääni, mutta ääntä ei kuulu (=kenenkään korviin) jos ketään ei ole ääntä kuulemassa. Ei sen vaikeampaa!

Eli toisin sanottuna: Kukaan ei ole todistamassa sitä että ääni kuuluu. Sama pätee koko Maapallon kanssa: kun me kaikki ihmiset kuolemme Maapallolta, onko sitä enää olemassa? Onko olemassa Maapalloa, jos kukaan ei ole todistamassa sitä? Minusta ei.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 28, 2008, 11:22:42 kirjoittanut parma »
Tie Miehen Sydämeen Käy Kairon Kautta
Niin kauan kuin kuulen lokkien kiljunnan,
tiedän olevani elossa.

Poissa Argonblue

  • Parasta ennen: 17.11.2009
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #70 : Helmikuu 28, 2008, 16:29:32 »
Tyhjyyden käsittämisestä. Sana käsittää juontaa juurensa käsiin ja käsillä tekemiseen, siis siihen, että kirjaimellisesti otetaan asia käteen ja tarkastellaan kunnes oivalletaan mistä on kyse. Tyhjyyttä ei voi kirjaimellisesti ottaa käteen eikä oikein kuvata millään fyysisellä esineellä, en ainakaan itse keksi yhtään (tyhmä kun olen), on sen idean oivaltaminen hankalaa.

Kaatuvan puun äänestä. Ääni on ilman, tai muun väliaineen, paineen vaihtelua, jonka korva välittää aivoille jossa informaatio tulkitaan ääneksi. Mikäli metsä jossa puu kaatuu, on jossain väliaineessa, syntyy kaatumisesta ääni. Se on siis mahdollista kuulla ja on vain huonoa onnea ettei kukaan kuule sitä.

Maapallon olemattomuudesta. Jos kaikki ihmiset kuolisivat Maapallo lakkaisi olemasta vain siinä mielessä, että sitä ei enää kutsuttaisi Maapalloksi. Itse planeetta ei häviäisi mihinkään.

Maailman hahmottamisesta. Maailma on minulle tosi sellaisena kuin minä sen havaitsen. Ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta vaan kaikki riippuu näkökulmasta.  Tämä pätee myös uskontoon. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää uskontoa. Jokaisen ihmisen henkilökohtainen totuus heijastuu hänen toimintansa, siis myös uskonnon kautta. Jokainen toimii omassa maailmassaan joka on kullekin tosi


Lopuksi. Rene Descartes: "Ajattelen, olen siis olemassa." Mistään muusta tässä maailmassa ei siis Renen mukaan voi olla varma, eikä ole väliksikään, kuin siitä että itse on olemassa.
"We will be perfect...    ...in every aspect of the Game"

Vastarannankiiski vauhdissa taas...

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #71 : Toukokuu 25, 2009, 16:16:38 »
Olenko oikeasti olemassa?
Tätä olen pohtinut jo kauan. Jos tämä onkin vain pitkä uni? Mitä jos on vain, ei mitään? JOs tämä ei ole todellista, vaan vaikka jonkun avaruusolennon pääkopassa tapahtuvaa toimintaa? Jos maapallo ei olekaan niin 'iso' mitä luullaan, vaan että avaruus onkin vain tavallinen lasten lelu, jossa onkin elämää sisällä?
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #72 : Toukokuu 25, 2009, 17:37:03 »
Voiko parturi, joka leikkaa vain sellaisten ihmisten hiuksia, jotka eivät leikkaa omia hiuksiaan, leikata omat hiuksensa?

Muoks: Kyllä se wikipedia madonreiät ihan hyvin selitti, koska minä ainakin ymmärsin sen selityksen. Eli kuvittelet vain mielessäsi omenan, jota pitkin mato kulkee. Madon pitää kävellä pitkä matka (2 x pii x omenan säde^3, jos oletetaan omenan olevan pallo) päästäkseen toiselle puolelle, mutta voi oikaista kaivautumalla omenan läpi, jolloin matka on vain halkaisija.... Koska avaruus on järkyttävän iso/ääretön, tämä oikotie nopeuttaisi matkan tekoa suunnattoamsti, etenkin jos oletamme sen olevan 4-ulotteinen (tai mitä ikinä täällä aiemmin selitettiin, en itse ymmärrä asiaa kunnolla).
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 25, 2009, 18:55:30 kirjoittanut Gollim »

Cicerille

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #73 : Toukokuu 26, 2009, 19:23:48 »
Lainaus käyttäjältä: Ulputti
Ääni on värähtelyjä, joille on annettu nimi ääniaallot sen takia, että korvassa ne muuttuvat aistimukseksi, jota nimitämme ääneksi.
Tähän vedoten oon sitä mieltä, ettei kaatuvasta puusta lähde ääntä.

Eli, minä mietin asiaa, ja olen nyt varma, että kaatuvasta puusta ei todellakaan lähde ääntä. Jos ei ole ihmisiä kuulemassa, ei ole henkilöitä, joiden aivot muuttaisivat värähtelyt ääneksi. Mutta periaattessa värähtelyt on mahdollista kuulla, jos sattuu paikalle. Eli mitä luultavimmin ääni on siellä, mutta koska siellä ei ole ketään...
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 26, 2009, 19:28:28 kirjoittanut Cicerille »