Aivotoiminta ja sen puute > Keskustelut

Esiintymiskammo

(1/34) > >>

halis:
Niin, mitä se on? Miksi se iskee minuun? ja ennen kaikkea kuinka siitä päästään? Laittakaa tänne, vaikka omia kokemuksianne, kun teidän pitäisi pitää jokin esitelmä, ettekä saakaan sanaa suustanne. Kertokaa mahdollisia syitä, miksi ihminen jännittä tuollaisia turhia asioita ja onko teillä jokin oma kikka jolla saatte itsenne viilipytyiksi.

Omalla kohdallani esiintymiskammo aiheuttaa vielä lisää esiintymiskammoa, eli minä pelkään yli kaiken esiintymistä ja mitä enemmän ajattelen sitä pelontunnetta joka iskee yleisön edessä sitä enemmän haluan kadota täsätä maailmasta. Esiintymiskammohan saattaa olla enemmän luonnostaan ujoilla ihmisillä, jotka eivät muutenkaan esiinny mielellään. Lisäksi minulla aiheuttaa esiintymiskammoa se, että muut eivät pidä siitä mitä aiot kertoa ja haukkuvat sen lyttyyn tai että nolaan itseni kaikkien edessä, eikä kukaan enää halua tuntea minua. Olen yrittänyt milloin mitäkin konstia päästäkseni siitä piinaavasta tunteesta, mutta mikään ei enää tepsi minun kohdallani, se on kai juurtunut niin syvälle alimmilta luokilta saakka, että siitä on vieläkin vaikeampi päästä eroon...

Mutta nyt on teidän puheen vuoronne.

//tämä topic voisi viihtyä paremmin keskusteluissa, eikö? Sinne siis. -ithil
//Siivoilin. -Leonor

Nefertari:
Varsinkin peruskoulussa minua jännitti suunnattomasti kaikenlainen esiintyminen. Varsinkin esitelmien pitäminen, jolloin täytyi itsekseen seisoa koko luokan edessä ja kertoa itse valitsemastaan aiheesta...
Yhdeksännellä luokalla olin tukioppilaana ja pidin seiskaluokkalaisille oppitunteja muutaman muun henkilön kanssa. Eikä se jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin esitelmät. Kummallista... Muutenkin olen huomannut, että jos katsojat ovat vieraita niin esiintyminen on helpompaa, kuin puolitutuille esiintyminen. (mitä väliä on sillä jos nolaa itsensä tuiki tuntemattomien edessä?)
Minua auttoi ehkä hieman se että kävin edellisenä päivänä mielessäni läpi koko suorituksen siitä lähtien kun nousen omalta paikaltani. Hyvät esiintymiskokemukset luovat myös pohjaa itseluottamukselle ja kun on useamman kerran käynyt luokan edessä puhumassa, niin pikku hiljaa jännityksestä katoaa se terävin kärki. Niin minä ainakin uskon.

Tsemppiä teille kaikille, jotka hermoilevat tulevien esitystensä kanssa!! Kyllä ne menevät ihan hyvin, tai ainakin niistä selviää hengissä!

Rosie:
Minulla itselläni ei koskaan ole ollut esiintymiskammmoa, kiitos teatteri harrastukseni.

Esiintymiskammo voi olla hyvinkin lamauttavaa, tiedän nimittäis yhden tytöt koulussani, joka ei voi lukea edes tunnilla (istuen omalla paikallaan) ääneen. Hän pelkää että muut nauravat hänelle jos hän sanoo jotain  väärin. Me ihmiset olemme siitä hassuja otuksia, että jos kuvittelemme että jokin menee pieleen, se myös menee. Ajattelemme aina pahinta, emme koskaan sitä mitä hyvää siitä voi seurata.

Esiintymispelosta ei pääse kuin ajan kanssa. Niin, ja esiintymällä. Kuulostaa raadolliselta, mutta niin se vain on. elämä on paljon helpompaa jos uskaltaa olla esillä edes jotenkin..:)

Hyvä minun on tietysti puhua, kun en kammoa omista.. Kaikille esiintymistä kammoaville iiso rohkaisu taputus! :)

Tuonen lintu:
Minulla on esiintymiskammo, inhoan sitä ylikaiken, ja haluaisin päästä eroon siitä. Mahdollisimman pian vielä.

Mua alkaa aivan tajuttomasti pelottamaan ennen esitystä, mun kädet tärisee ja laput ei meinaa pysyä kädessä. Ääni tärisee ja tuntuu että pyörryn ihan juuri. Ei mikään ihana tunne. Sama on sitten kun mikkiin pitäisi laulaa tai puhua, vaikka ei olisikaan muita kuuntelemassa niin mun ääni ei tule ulos suustakaan edes! Käsien tärinä mulla on ihan synnynnäistä, mutta se pahenee heti kun pitäisi esiintyä jossain.

iidba:
Esiintymiskammosta poteminen on hirvittävää. Ala-asteella olin kamalan esiintymiskammoinen, kaikki esitelmät, näytelmät ja laulamiset luokan tai koulun edessä jännittivät, ja aina olisin jotenkin halunnut välttää sellaiset tilanteet esim. lintsaamalla. Hölmöintä koko jutussa oli, ettei se loppujen lopuksi niin kauheaa se esiintyminen sitten ollutkaan, ja tiesin sen. Silti jännitti ja pelotti.

Miten pääsee eroon? Hmm, tahdonvoimalla ainakin. Minulta on tuo kammo nyt kokonaan poissa, kun aloin kiinnostua näyttelemisestä aivan älyttömästi. Ja nyt kun harrastan teatteria, niin sen myötä se on jotenkin jäänyt pois. Jos kerran viikossa täytyy esiintyä ihmisille ja vaikkapa improvisoida jossakin näytelmässä, tajuaa että tämähän on ihan mukavaa. Tietenkään ei kannata aloittaa näyttelemistä jos ei ole siitä kiinnostunut, mutta tuo nyt oli vain esimerkki. Voihan vaikka aloittaa niin että laulaa/lukee ääneen esimerkiksi omille tutuilleen ja läheisilleen. Jos se sujuu, niin voi jo kokeilla luokan edessä lukemista pitämällä esitelmän. Se vie kauan aikaa ja on vaikeaa, mutta se on ainoa keino, sillä ainakaan tähän mennessä ei esiintymiskammoon ole lääkettä. Pitäisi olla, kun niin monet kärsivät siitä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta