Kirjoittaja Aihe: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)  (Luettu 6308 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

ankkalaps

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #50 : Tammikuu 08, 2008, 12:02:44 »
Mikäs se on se tosi iso valkoinen ja pörröinen vähä nyffin näköinen koira? Ne on aika hauskan näkösiä.

Poissa Heli

  • Luihu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #51 : Tammikuu 08, 2008, 16:06:52 »
Täällä meillä asustaa 2,5 vuotias suomenlapinkoira narttu Isla. Viralliseslta nimeltään Pompparinniityn Dooris, väriä musta ruskein merkein.
Islan kanssa on tullut harrasteltua melko paljonkin kaikkea, tokossa käymme ihan säännöllisesti (tosin nyt pientä talvitaukoilua). Monesti ryhmänvetäjä yritti meitä saada myös toko kisoihin, mutta minä jännitän tuollaisissa tilanteissa niin, että siitä tuskin olisi tullut mitään. Isla osaa jos sitä kiinnostaa, mutta yleensä tokossa kaikki sen energia menee maan nuuskutteluun ja kavereiden katseluun kentän toisella laidalla.
Agissakin käytiin, mutta se ei ollut ihan meidän juttumme. Isla tosin viihtyi hyvin ja oli omiaan vauhdikkaana ja ketteränä koirana, mutta itse en liiemmin välittänyt. Mukavaa ja hauskaa ajanvietettähän se on, mutta agi treenit menivät hiukan päällekkäin muiden harrastuksieni kanssa, joten se jäi sitten.

En tiedä miksemme ole käyneet näyttelyissä. Islan sisarukset ovat menestyneet hyvin näyttelyissä ja ei varmasti olisi epäilystäkään, etteikö Islakin siellä jotenkin pärjäisi, mutta olen aina hiukan vitkutellut sitä. Match Show:issa kävimme muutamasti ihan pentuna, mutta viime mätsäristä onkin aikaa jo päälle vuosi. Nyt keväällä aion ilmoittaa Islan Jyväskylän kaikkienrotujen näyttelyyn, sekä kesäksi omalla paikkakunnallani järjestettävään kaikkien rotujen näyttelyyn.
Lähden hiukan nöyrin mielin liikkeelle, sillä minulla ei periaatteessa ole kenenkään asiantuntijan lausuntoa Islasta. Kuinka hyvin se täyttää rotumäärityksen, sen näkee sitten.

Seisoma kuva vuodelta 2007
Isla kannattaa Rohkelikkoa(vaikka minä en)
Kesä fiilistelyä talon edustalla
"That boy’s soul is not yet so damaged,” said Dumbledore. “I would not have it ripped apart on my account.”
“And my soul, Dumbledore? Mine?”

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #52 : Helmikuu 04, 2008, 16:31:02 »
Minä olen aina tykännyt eläimistä valtavasti, etenkin koirista. Huolisin mieluusti oman koiran. Naapureissani on eläimiä vaikka miten; tutuimmat niistä ovat kultainennoutaja yhdessä naapurissa ja dalmatialainen toisessa. Ala-asteikäisenä saatoin käydä joka päivä ulkoiluttamassa ja leikittämässä niitä; sain siitä palkkaa, iloa ja kaksi rakasta ystävää. Noutaja ja dalmis nimittäin pitivät minusta kovasti. Noutaja kuulemma otti jo tavakseenkin tähyillä meidän talomme suuntaan kuin odotellen minun saapumistani. :")
Yhtä lailla pidin serkkujeni phalene-perhoskoirasta.
...Okei, olin hulluna siihen.

Sitten aloin saada ihottumaa, ja mikäpä muu se olikaan kuin koira-allergia. Jouduin vähentämään koirien kanssa olemista ja lopulta koko touhu jäi kokonaan. Siihen jäivät myös mahdollisuudet oman koiran hankintaan, juuri, kun isäni olisi voinut alkaa harkita. Olin selannut rotukirjoja läpi vaikka miten ja tiesinkin (/tiedänkin) koirista aika paljon. Isäni olisi kelpuuttanut suomenlapinkoiran, "perinteisen" koiran, joka tarkenisi ulkona talvellakin.

Haaveilen siitä, että voisin jonain päivänä hankkia koiran, allergiasta huolimatta. Siedätyshoito eli allergian vähittäinen hävittäminen olisi minusta mahtavaa, mutta tosiasia on, että se on aivan liian kallis hoito tehtäväksi vain siksi, että koirat ovat kivoja.
Sääli, koska minulla on jo mielikuva koiraparista, jonka tahtoisin hankkia. (Valkoinen länsiylämaanterrieri, pieni lumipallo, ja sen kaveriksi musta newfoundlandinkoira, iso nallekarhu. Aww! En sitten tiedä westien ja nyffin yhteensopivuudesta käydännössä, mutta mielikuva on hurjan suloinen.)

Mielikuviin on minun tyydyttävä.

Poissa Neige

  • kuolontonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #53 : Helmikuu 04, 2008, 17:16:23 »
Täysin minulle luotu aihe, hienoa. ^^

Eli täältä ilmoittautuu yksi koiranomistaja. Minulla on itse asiassa kolmekin koiraa, kaikki ovat tiibetinspanieleita. Äitini oli jo pitkään halunnut koiraa, koska hänellä itsellään oli ollut lapsuudessaan koiria ja edelleenkin tuolloin oli Moppe-koira mummun tykönä, mutta ei siitä äidille enää silloin paljon iloa ollut, koska eihän sitä joka päivä ehtinyt mummulla käymään. Äitini kummitädillä oli tiibetinspanieli ja äiti taisi siitä hieman innostuakin, mutta ensin harkitsimme isompaa koiraa. Mielessä kävi rottweiler, mutta iskä ei ollut tottunut koiriin, niin tyydyttiin pienempään yksilöön.

Vuonna 1999 kesällä hankimme ensimmäisen koiramme Lecibsin kennelistä. Tyttökoira siis ensimmäiseksi ja nimeksi tuli Donna. Nimien keksiminen on muuten aina hauskaa, koska mitä hassumpia ehdotuksia tulee ennen lopullista nimeä. Donnalla oli aika epäonninen pentuikä, koska se sairasteli jatkuvasti ja sairastelee se nykyäänkin. Itse hieman epäilen, että Donna on liian hienohelma, oikein valioluokkaa (oikea nimi olisi Lecibsin Tiara). Niin helpommin kaikkia sairauksia tulee pitkälle jalostetuissa koirissa, kuin sekarotuisissa. Mutta Donna joka tapauksessa selvisi vakavistakin ongelmista.

Toinen koira alkoi kiinnostaa kesällä vuonna 2001 ja kohteena oli hetken aikaa suomen lapinkoira. Kävimme katsomassakin näitä pentuja ja voi että… Olin ihan myyty ja rukoilin, että ottaisimme koiran, joka olisi Donnaa isompi. Siinähän se ongelma juuri taisi piilläkin, sillä äiti pohti jos leikeissä tämä uusi koira jyräisi Donnan päältä. No enpä tiedä sitten… Päädyimme loppujen lopuksi jälleen tiibetinspanieliin. Hankimme tämän toisesta paikasta, joka ei edes ollut mikään kunnollinen kennel. Eppu sulatti kaikkien sydämet, koska se oli iso karvakasa, jolla oli ruskeat silmät. Eppu oli kuin pehmolelu. Epusta tuli siis meidän talon mahtiuros, joka komentelee nykyään muita ja ärisee kissoillemme.

En oikeastaan tiedä, kuinka vakavasti harkitsimme kolmannen koiran ottamista. Mammani nimittäin hankki tipsun samasta kennelistä kuin me Epun. Tämä mamman hankkima pentu on Epun veli, toki eri pentueesta, mutta silti. Roope ja Eppu eivät tule toimeen. Niin samanlaisia molemmat, mutta luonne on ihan erilainen. Joskus mamman tykönä erehdyn kutsumaan Eppua luokseni, vaikka kyseessä onkin Roope. Haukkumisääni ja sellaiset ihme ininät, ihan samanlaiset molemmilla. No kuitenkin… Äidille iski koiranpentukuume ja hankimme Santun, eli vuonna 2002 ja silloin oli mielestäni syksy.

Donna, Eppu ja Santtu. Kolme kovaäänistä tipsua. Kaikilla kolmella on ihan erilainen luonne, mutta silti he ovat yhtä (samahan juttu se on ihmisienkin kanssa). Donna on sellaista emotyyppiä, vaikkei ikinä ole pentuja saanutkaan. Se leikkautettiin, ettei myöhemmin olisi tullut mitään syöpää kohtuun. Donna siis huolehti Epusta ja Santusta, kun nämä olivat pentuja. Donna myös reagoi ihmisvauvan itkuun jotenkin huolehtivaisesti. Silmiin tulee sellainen viisas katse, kun telkkarista kuuluu itkua.
   Eppu on taas sellainen höösääjä ja myös kaikista pienin koira. Aika ironista, koska Eppuhan on uros. Hän on siis pikkumies, joka uhoilee toisille ja suojelee koirankeksejään murisemalla. Mutta nykyään pystyn aina voittamaan Epun, jos minun pitää ottaa joku herkku pois siltä. Eppu on ehkä läheisin koira minulle. Joskus rapsuttelen Eppua erittäin kauan. Leikimme myös joka päivä pehmolelujen heittämistä. Epun lempipehmolelu on lapsuudenleluni, ruskea hiiri ja laivalta ostamani vauvanlelu, valkoinen koira. Heittelen niitä ja Eppu noutaa. Eppu on aika hassu tipsu, koska sillä on iso pää vartaloon verrattuna ja korvat ovat jättimäiset. Se on sellainen pörrökasa vieläkin.
   Yleensä Santtukin liittyy tähän pehmolelun heittelyyn mukaan. Santtu on nuorin ja leikkisäin koira. Minusta tuntuu, että Santtu on aidon koiran kaltainen. Innostuu kaikesta ja heiluttaa häntää vaikka vain hymyilisi sille. Santtu tulee aina syliin ja yrittää antaa suukkoja ja muutenkin Santtu hyppelee sinne ja tänne. Mutta yksi ongelma tässä koirassa on… Se pelkää kaikkea! :D Eniten Santtu pelkää kissalaukkuani, jota  kerran kannoin mukanani huoneesta toiseen ja kummastelin, miksi Santtu juoksee häntä koipien välissä edelläni. Sitten tajusinkin, että se pelkäsi sitä laukkua. Santtua kammoksuttaa myös koiramattomme ulko-oven ulkopuolella. Se hyppää aina sen yli, ei ole varmaan koskaan astunut sen päälle vielä. Santtua on helppo komentaa, koska se tottelee heti.

Sellaiset veijarit siis asustelevat täällä. Voisin itse asiassa laittaa linkin, josta pääsisitte katsomaan, minkä näköisiä nämä ovat. Blogissani on siis erillinen sivu lemmikkien kuville, joten siellä ovat kissatkin ja vuosijärjestyksessä kaikki:

*kliks*

Kuvat ovat mustavalkoisia, mutta voin nyt kertoa, että Donna on täysin vaalea ja sillä on vaaleanpunainen nenä. Eppu on ruskea, ehkä vähän punertavanruskeakin. Santtu on taas vaaleanruskea ja valkoistakin löytyy. Eppu ja Santtu ovat muuten velipuolia, eri äidit. Molemmat ovat tulleet äiteihinsä, ihan selkeästi.

- Neige
Kun taistelu on alkanut, se ei lopu koskaan, vaikka rauhanmerkit peittäisivät koko taivaan ja helpottuneet huokaukset karkaisivat ilmaan. Henkinen taistelu jatkuu edelleen, kohti voittoa tai tuhoa. - Athene

Saiga

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #54 : Helmikuu 08, 2008, 18:14:33 »
Mä tykkään koirista, mut mulla ei oo omaa... Jotkut saa olla onnellisia omasta koirista, mut mä en haluis välttämättä sitä. Se vaatii paljon aikaa ja sillee...

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #55 : Maaliskuu 17, 2008, 20:23:53 »
Koirat ovat ihanaakin ihanampia! Niitä voi kouluttaa ja niiden kanssa voi leikkiä ja ne ovat todella hyviä ystäviä. Mielestäni koirilla ei välttämättä tarvitse olla rotua, vaan ne voivat olla sekarotuisiakin, eivätkä ne ole sen huonompiakaan. Suomessa on todella paljon kodittomia koiria, jotka tarvitsevat kotia. Ja sitten kaikki vaan teettää pentuja rotukoirilla ja nyt koko Suomi täyttyy koirista. En millään tavalla vastusta sitä, että rotukoirilla tehdään pentuja, se on ihan OK asia. Mutta aina koira ei vain saa hyvää kotia. Vastustan pentutehtailijoita ja eläinrääkkääjiä.

Minun mielestäni koirien kanssa on kiva harjoitella agilityä, mutta minä en sitä varsinaisesti harrasta, hypin vaan meidän seropi-koiran kanssa. Koirille on kiva opettaa temppuja ja muutenkin olla vaan. Lempikoirarotuni ovat novascotiannoutaja ja saksanpaimenkoira.

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #56 : Maaliskuu 18, 2008, 23:35:46 »
Meillä on nyt kotona Lakun lisäksi Mökö. Neiti on aprikoosin värinen keskikokoinen villakoira, syntynyt 31.12.2007. Kennelnimi on Greyfun's Rosa Canina. Energinen, iloinen, oppivainen terrmiitti. Nyt juuri leikkii aamutossullain.

Tänään käytiin rokotuksissa. Mököllä oli molemmissa korvissa korvatulehdus, ja alaluean kulmahampaat kasvoivat kiinni yläleuan ikeneen. Neiti leikataan mahd. pian. Saattaa jäädä purentavika. Vika on perinnöllinen, joten pentuhaaveet saattaa kaatua tähän. Näyttelyurakin saattaa jäädä vain haaveeksi. Katsotaan nyt ajan kanssa, että miten menee.

Muuten on mennyt oikein mukavasti Mökön kanssa.
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #57 : Maaliskuu 24, 2008, 13:40:35 »
Katselin Greyfunin kotisivuja, mutta enpä Mökön kuvaa löytänyt... On kyllä ihania nuo villakoirat. On kyllä ollut niillä kasvattajilla tosi pitkä kokemus villakoirista, ja heillä onkin paljon villakoiria. Itse haluaisin villakoiran tai novascotiannoutajan, jos rotukoiran hankkisin, ne ovat niin kauniita ja juuri sellaisia unelmakoiria.

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #58 : Maaliskuu 26, 2008, 22:04:46 »
Erizza, villakoira on oiva rotuvalinta! Itse omistan sellaisia siis kaksi kappaletta. Laku on hellyydenkipeä, rauhallinen ja osaa lukea ajatuksiani. Mökö on energinen ja avoin, siis täysin erilainen kuin Laku. Villakoirian kanssa voi harrastaa melko laajasti, metsästys ja palveluskoiralajit eivät ole villan lajeja. Jos haluat tutustua tarkemmin rotuun, suosittelen Suomen Villakoirakerhon (SVK) sivuja, niistä saa hyvän kuvan villakoirasta: http://www.villakoirakerho.com/ekasivusuom.htm

Novascotiannoutaja on myöskin kiva rotu, vaikka omat kokemukseni ovat vähäiset. Jos kuitenkin tolleria halajat, niin voi olla melko vaikea koulutettava energisyytensä vuoksi. Suosittelen, että aloittaisit jonkun harrastamisen tollerin kanssa, jos sellaisen hankkisit. Mukava rotu, jos saa tarpeeksi virikkeitä.

Onko teille tullut ikinä sellaisia hetkiä, jolloin tajuat, kuinka rakas koira oikeasti on sinulle? Minä tajusin sen about sadannen kerran. Laku on ihana koira, kun voin pitää sitä huoletta irti, koska tiedän, ettei se lähde minnekkään. Mökö lähtee suorinta tietä karkuun, jos vain on mahdollisuus. No, Mökö on vasta 12 viikoa vanha, että kyllähän sen ymmärtää.

Jos haluat seurata Tassujengin elämää, kannattaa käydä katsomassa kotisivut. Pitäisi löytyä profiilistani.

-manta
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #59 : Maaliskuu 28, 2008, 15:47:31 »
Kiitoksia tiedoista, manta. Olen kyllä juuri tajunnut, etten aioi ainakaan viiteen vuoteen hankkia rotukoiraa, koska mietin, että Suomessa on ihan hullusti orpoja koiria (katso vaikka Viipurin koirien sivut www.viipurinkoirat.fi). Joten aion auttaa useaa orpokoiraa, ennekuin edes harkitsen rotukoiraa. Ehkä joskus tulevaisuudessa :)

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #60 : Maaliskuu 31, 2008, 00:23:23 »
Nyt löytyikin ihana keskustelu!

Mulla on melkein vuoden vanha berninpaimenkoiranarttu sijoituksessa. Harrastetaan Tiran kanssa TOKOa ja näyttelyitä. Kauhea into olisi kokeilla myös hakua, mutta kukaan ei halua lähteä kuskiksi hakutreeneihin metsään.. Jälkeä ollaan kokeiltu muutaman kerran ja tuntui ihan kivalta.
Tira on todella ystävällinen ja riehakas (=kakara) sylikoira. Painoa on suunnilleen 40kg ja neidin lempipuuhia on makoilla jonkun sylissä ja ottaa vastaan rapsutuksia :) Ja ilmeisesti ihan nättikin, näyttelyistä ollaan napsastu nyt kaksi ERIä junnuluokasta ja pentuluokissa tuli muutama KP. Omaan silmään luonnollisesti aina paras :D
Tira on myös uskomaton herkkupeppu. Melkein kaikki maistuu, sienet ja raparperi on tähän mennessä ainoita mitkä eivät ole menneet alas. Ja välillä omat nappulat..

Lueskelin tästä keskustelusta noita parin vuoden takaisia viestejä ja näkyi sielläkin olevan berni. Käykö täällä enää ketään berninomistajaa?

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #61 : Maaliskuu 31, 2008, 00:39:52 »
Haluaisin koiran. Olen ajatellut joko chihuahuaa tai perhoskoiraa, sillä ne ovat niin suloisen pieniä. Niillä on myös todella söpö naama. Kuitenkin saatan olla kotoa pois jopa 12 tuntia, joten pitäisi olla koiranhoitaja joka käy tällä ajalla ulkoiluttamassa. Ehkä sitten eläkkeellä hankin koiran kun on aikaa olla sen kanssa.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #62 : Maaliskuu 31, 2008, 07:56:47 »
Näin eilen mainoksen tiistain (huomisen) 4D:stä, joka käsittelee lihavia lemmikkejä, mm. koiria. Mainospätkässä vilahti esimerksi erittäin ylipainoinen rotwailer, jota kävi kyllä sääliksi! Jotkut omistajat eivät omaa aivoja.

Perheellämme on 11-vuotias labradorinnoutaja, joka luultavasti lopetetaan vuoden sisällä. Se on jo niin (jalka)vaivainen ja hidas, hieman kuurokin. Se tuli meille kun olin 6-vuotias ja olen saanut kasvaa sen kanssa. Menetys tulee olemaan kova pala. =/
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #63 : Maaliskuu 31, 2008, 15:42:58 »
^ Totta, niinhän se aina on. Mun kaverin 11-vuotias saksanpaimenkoira lopetettiin pari päivää sitten. Kyseinen henkilö asuu vähän kauempana, joten näin sitä koiraa vain muutaman kerran, mutta silti sattuu hirveästi. Lisäksi naapurimme kertoi, että heidän melkein 20-vuotias kissa lopetettiin samana päivänä.
Itse en ole oikein koskaan käsittänyt sellaisia henkilöitä, joille koirat (ja muut nelijalkaiset) ovat "vain eläimiä". Oma mielipide on ollut aina päinvastainen :)

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #64 : Huhtikuu 02, 2008, 18:26:32 »
Itse en ole oikein koskaan käsittänyt sellaisia henkilöitä, joille koirat (ja muut nelijalkaiset) ovat "vain eläimiä". Oma mielipide on ollut aina päinvastainen :)

Just näin. En minäkään tuollaista ymmärrä. Nyt vaikka esimerkki:

Tapaat jonkun henkilön, joka väittää olevansa koirahullu henkeen ja vereen. Kun menet käymään hänen kotonaan, näet liki 20 koiraa, 12 tarhassa ja vaikka 6 sisällä. Hän sanoo: -Joo meillä kuoli 2 koiraa kuukausi sitten ja yks koira meni Espooseen näyttelyyn ja sitten se menee Helsinkiin. Ja toi yks koira tuolla tarhassa ei ole yhtään kultasen noutajan näkönen, mä palautan sen kasvattajalle. Tuus nyt sisälle, siellä on Meri, Seri, Neri ja sit se yks kivesvikainen pentu jonka vien lopetettavaksi torstaina, sillähän ei voi näytellä. Ja sit siellä on kaksi koiraa, en mä niiden nimiä muista. Ja tuolla tarhassa on Jenni, Enni, Senni ja Lenni ja kaikki ne muut. En jaksa luetella. Yks niistä on  vähän sairas, mä en ees syötä sitä ku se kuolee kohta.

Niin, toi ei oo totta, mä vaan keksin sen. Toi on kyllä jo eläinsuojelutapaus, mutta tosi hyvä esimerkki. Ja sitten tuosta kivesvikaisuudesta, voi kivesvikaisella näytellä. Mutta pentujen teko ei onnistu.


Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #65 : Huhtikuu 02, 2008, 21:38:20 »
Meillä on nyt kaksi koiraa. Yksi edesmennyt. Roope oli musta staffordshirenbullterrieri, ja hänet lopetettiin jonkun syövän takia. Lisäksi hän oli melko kuuro. Muistan kuinka ensimmäistä kertaa itkin Roopea vasta seuraavana kesänä. Niin ja hänellä oli valkoista leuan ja rinnan alla. Roopen avulla kaikki meistä kolmesta lapsesta on oppinut kävelemään, ja minä pidin hänestä kovasti. Olin toisella luokalla kun Roope lopetettiin, ja kirjoitin pitkään sen tarinoita, kuinka se meni taivaaseen ja semmoista. Enää en usko että se meni taivaaseen, parempiin maisemiin vaan. Kun hänet lopetettiin hän taisi olla 12-vuotias.
Sitten on Aku. Aku on pieni jackrusselinterrieri, 6-vuotias. Korvat ovat pystyt(hih) ja hän on valkoinen, toinen korva musta, toinen mustapilkullinen. Selässä on iso musta laikku, nams. Hän on söpö. Hän on aika hassu, tahtoo aina väkisin rapsutusta ja tulee raapimaan ja tunkemaan kuonoa käteen. Akua sattuu helposti, jos vaikka astuu varpaille. Ja korvat ovat erittäin herkät. Ja Aku vihaa kissoja. Me olemme hyviä ystäviä.
Ja sitten uusin tulokas, Pulmu, staffi myöskin. Hän on vasta puolvuotias, tässä kuussa tulee 7 kuukautta täyteen. Tummanruskea, tiikerijuovainen. Varsin riiviömäinen tapaus, joskus erittäin rasittava. Jos istuu lattialla, Pulmu tunkee väkisin syliin, kuten staffit yleensäkin. Hän on erittäin painava(ei lihava, roteva, ja suurempi kuin Aku) ja hieman hömelö, ja varsin huvittava jos esittelee jotain leluaan. Hyppii vasten ja silleen. "Katokatokato mun luuta! Katokato!!1" Niin ja hän on tyttö.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 12, 2008, 22:56:55 kirjoittanut Minsvo »

Poissa Jentsuma

  • puhelias hölöttävä ärsyttävä pölö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #66 : Huhtikuu 02, 2008, 21:54:04 »
Me saatiin jotain ½ vuotta sitten Cavalier King Charlesin spanieli, blenheim. Se on aivan ihana, ihmisystävällinen yms... :) Koirat ovat aivan ihania, mutta en nyt mikään "koirahullu" ole :)
Pikkuinen Roni-koiramme on ensimmäinen koira meillä :)
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 01, 2008, 10:35:18 kirjoittanut Joje »
Is this the real life, is this just fantasy ?

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #67 : Huhtikuu 13, 2008, 13:33:39 »
Kävin tässä yksi päivä koiranäyttelyssä. OLi kuitenkin kylmä ilma, kun se oli pihalla. Katselin karjalankarhukoiran ja novascotiannoutajan arvosteluja, siis pääasiassa. Ne ovat lempirotujani. Kuitenkin äitini rupesi valittamaan, että on liian kylmä. Sittenpähän lähdimme. Novascotiannoutajat olivat mielestäni ihanimpia, yksi veteraanikin oli jopa 11-vuotias, ja saihan sekin ruusukkeita. Upeita koiria nuo tollerit, sellaisen haluan ottaa tulevaisuudessa.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #68 : Huhtikuu 20, 2008, 15:01:20 »
Perheellämme on 11-vuotias labradorinnoutaja, joka luultavasti lopetetaan vuoden sisällä. Se on jo niin (jalka)vaivainen ja hidas, hieman kuurokin. Se tuli meille kun olin 6-vuotias ja olen saanut kasvaa sen kanssa. Menetys tulee olemaan kova pala. =/

Eihän siinä mennyt edes kuukautta. =´(
Eetu piti lopettaa 15.4 (Titanicin uppoamispäivä) eli viime tiistaina. Jalat ei enää kantaneet. Eetu tuhkataan ja haudataan meidän takapihalle uurnassa. Naapurin 7-vuotiaat lapset toivat äsken surunvalittelukortin, todella suloista. Veljeni oli laittanut loppuviikosta Eetun kuvan lehteen ja tekstin: Kaivaten kotiväki. Tänä aamuna katsoin äitin kanssa vanhoja kotivideoita ja Eetukin siellä vilahteli. Itkuni olen itkenyt, mutta kaipuu on vielä kova.

En oikeastaan halua uutta koiraa, olen enemmän kissaihminen. Eetu oli rakas, koska sen kanssa vartuin lapsesta lähes täysi-ikäiseksi, mutta omaan kotiin muutettuani aion hankkia kissan.
Äiti ja veli selkeästi haluavat uuden koiran, kunhan Eetun kuolemasta on kulunut pari kuukautta niin varmaan raahaavat labradorinnoutajapennun meille. Iskä on sitä vastaan, koska Eetun lopetus oli niin vaikeaa ja surkeaa.

Ensimmäinen koiramme, Eetun edeltäjä, kuoli ollessani n. 6-vuotias. Oli kulunut tuskin viikkoa siitä kun äiti ilmestyi eteiseen (Eetu) koiranpentu sylissään tyyliin "tadaa!". Minä raivosin kun en ollut päässyt mukaan kennelliin valitsemaan ja katsomaan labrispentuja. >___<
"Pants - like shorts, but longer!"

Vicky

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #69 : Huhtikuu 22, 2008, 19:20:42 »
Meidän perheellä on ollut yhteensä 4 koiraa, mutta tällä hetkellä elossa on vain kaksi, cockerspanieli poika ja perhoskoira tyttö. Aivan suloisia olentoja molemmat! Sitä ennen meillä oli 2 tiibetinspanielia, tyttö ja poika. Tiibetinspanielit jouduttiin muutama vuosi sitten lopettamaan, kun vanhuuden merkkejä alkoi jo aika paljonkin näkyä. Se oli minulle kyllä vaikea paikka, kun eka lopettiin tyttö ja n. vuosi sen jälkeen toinen. Vieläkin tulee haikea olo, kun ajattelen niitä.. No koitan nyt kuitenkin nauttia suloisen "kokkerini" ja "perhosen" seurasta, kun vielä ne ovat aika nuoria. Koirat ovat kyllä aivan ihania, en voisi kuvitella viettäväni sitten joskus aikuisena koiratonta elämää. Varsinkin pienet koirat ovat vieneet sydämeni kuten juuri tiibentinspanieli ja bichon frise! Mutta nyt pitää mennä käyttämään koirat iltalenkillä.. Joskus sadesäällä se ei aina houkuta, mutta silloin kun on hyvä sää tulee mentyä aika pitkiäkin lenkkejä koirien kanssa, varsinkin silloin kun on kaveri mukana.. ;)

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #70 : Huhtikuu 22, 2008, 19:33:12 »
Meidän perheellämme on ollut 2 koiraa, jos lasketaan harmaa norjan hirvikoira, joka suurinpiirtein eli häkissä. Se oli vanha ja eli siellä. Se sairastui ja kuoli, surukseni. Olin silloin aika pieni. Ja nyt meillä on sekarotuinen alle vuoden ikäinen höpsöläinen, se ei kyllä elä vain häkissä, ihana sisäkoira. Käyttäytyy hyvin, mutta on arka toisia koiria kohtaan (paitsi yhtä saksanpaimenkoiraa ja sekarotuista koiraa, se kunnioittaa niitä). Osaa istua ja seurata, sille pitää opettaa hiukan tottista, kun siitä tulee todella tottelevainen hirvikoira. Äidilläni on ollut lapsuudessaan useita koiria, rottwailer, suomenpystykorva, harmaa norjanhirvikoira... Isälläni ei ole tietääkseni ollut ikinä koiria.

Mitä kaikkea sekarotuisella koiralla voi tehdä, mihin kisoihin sen voi siis viedä? Tokoon, hakuun, agilityyn? Entä palveluskoirakokeeseen? Itse en oikein tiedä näistä asioista.

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #71 : Huhtikuu 25, 2008, 00:34:33 »
^Sekarotuisen kanssa voi harrastaa ihan yhtä monipuolisesti kuin puhdasrotuisenkin kanssa, se ei vain voi tulla miksikään valioksi. Jokaisessa lajissa valioitumiseen tarvitaan näyttelyistä vähintään laatuarvostelussa arvosana Hyvä (sininen nauha) ja luonnollisestikaan sekarotuiset eivät voi käydä näyttelyissä.
Jos muistan oikein, kaikki kokeet ovat kuitenkin avoinna (toko, agility, jälki, haku, viesti, pelastuskoirapuoli..). Ja tietysti sekarotuisen kanssa voi käydä mätsäreissä (match show), taitaa BH koekin olla avoin? Korjatkaa joku jos olen väärässä :)

Röhkö, otan osaa! Koirasta luopuminen on aina niin hirvittävän vaikeaa.. :(

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #72 : Huhtikuu 25, 2008, 14:46:19 »
Ahaa täällä keskustellaan tällaisiakin asioita! :) joo, mulla on kääpiösnautseri narttu. Sen kanssa harrastan agilityä, tottista ja näyttelyitä. Niin ja tietysti yleistä lenkkeilyä ja muuta riehumista.

Puhuitte Erizza ja evyen sekarotuisista koirista ja niiden kanssa harrastamisesta. Myös sekarotuisella voi harrastaa. Agility, toko yms. HARRASTUSMIELESSÄ ovat avoimia koiralle kuin koiralle rotuun tai muihin ulkonäöllisiin tai muihin vastaaviin seikkoihin puuttumatta. Mutta kilpailuihin (tietääkseni) tarvitaan koiralle (siis ihan joka ikiselle) joko mikrosiru tai tatuointi. Näitä sekarotuisilla on harvoin, mutta tällaisen kun koirallesi hankit niin saa kyllä sekarotuisetkin tulla mukaan. Tietysti on oltava rokotukset yms. kunnossa. Mätsäreihin ei tarvitse koiran olla tunnistusmerkitty, mutta tietenkin rokotukset on oltava taas kunnossa.

Mutta palveluskoirakilpailuihin ei ole sekarotuisilla oikeutta, koska kaikki rotukoiratkaan eivät pääse niihin. Mutta se ei tietenkään estä harrastamasta niitä! :) Mutta BH kokeet ovat avoimia seropeillekin mutta taas täytyy tunnistusmerkintä (ja rokotukset) olla.

No, eipä sitten muuta kommentoitavaa :D

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #73 : Toukokuu 27, 2008, 01:13:24 »
Kuitenkin saatan olla kotoa pois jopa 12 tuntia, joten pitäisi olla koiranhoitaja joka käy tällä ajalla ulkoiluttamassa. Ehkä sitten eläkkeellä hankin koiran kun on aikaa olla sen kanssa.

Serkullani on kaksi chihuahuaa (toinen on noin kaksivuotias uros ja toinen nelivuotias naaras) ja hän tekee usein pitkää työpäivää, mutta koirat pärjäävät oikein hyvin yksinäänkin. Toki ne ovat joskus myös serkkuni vanhempien luona hoidossa, mutta ihan hyvin tämä serkku näyttää koiriensa kanssa pärjäävän. Nämä kaksi chihuahuaa ovat mielettömän suloisia ja hauskoja otuksia.

Koira on nyt sitten ollut perheessämme noin vuoden, ja täytyy sanoa, että se on kuin perheenjäsen. On vaikea kuvitella elämää ilman Jehua! Pääosin kokemukset koiruudesta ovat positiivisia, vaikka välillä tuo koissu onkin oikea kiusankappale. Jehu on siis metsästyskoira, ja vaikka se tietää, ettei se saisi lähteä kotipihasta minnekään, se lähtee heti jos tilaisuuden saa. Vietti metsästää ja kulkea ovat niin vahvat, ettei ihmisen käskyt niitä tukahduta. Toki se palaa aina kotiin retkiltään, sillä perheemme on silti sen lauma ja se on selvästi kiintynyt meihin. Vaikka tiedämmekin, että se tulee kyllä kotiin ajallaan, huoli koirasta on silti aina olemassa. Entä jos se jää auton alle? Entä jos joku varastaa sen, sehän on kuitenkin rotukoira?

Jehu on eräänlainen persoona. Kun tuota koiraa on katsonut, on huomannut, että kyllä tuolla eläimellä jonkinlainen sielunelämä on. En tarkoita, että sen voisi rinnastaa ihmiseen, mutta kyllä se silti jonkin verran asioita tuntee ja käsittää. Siihen kai vaikuttaa jonkin verran se, että koiramme on todella paljon sisällä ihmisten kanssa. Se on myös erittäin hauska tapaus toisinaan, haukkuessaan esimerkiksi tupakansytyttimille tai muovipusseille. Kerran äitini heräsi aamulla sen räksytykseen ja meni katsomaan, miksi koira oli niin kiukkuinen. Siellä se haukkui veljen pyörälle, joka oli kaatunut maahan, ja lopetti vasta sitten, kun pyörä oli nostettu ylös. On hulvattoman hauskaa katsoa, kun iso koiramme tappelee pienen kissan kanssa (eivät ne toisiaan satuta, vaan vain leikkivät), ja lopuksi kissa pinkaisee pakoon. Jehu saa usein "piikkikinnasta", mutta ei välitä siitä - kissan kanssa tappelu taitaa olla sen lempihuvia. Se on silti älykäs ja joskus sen viisaat silmät saavat melkein ajattelemaan, että kohta se oppii puhumaan.

Karjalankarhukoiraksi Jehu on hieman erikoinen rotunsa edustaja. Karhukoirien sanotaan usein olevan juroja koiria, jotka katsovat epäluuloisesti tuntemattomia ihmisiä ja eivät ehkä pärjää hyvin muiden koirien kanssa. Jehu ei kuitenkaan ole tällainen. Se nauttii suuresti päästessään leikkimään muiden koirien kanssa - kippurahäntä vain piiskaa ilmaa, kun se pöllöttää toisen koiran kanssa. Tutut ja tuntemattomat ihmiset ovat sille alituinen ilon lähde. Se hyökkii mielellään haistelemaan ja nuolemaan vieraita, mikä tietysti joidenkin mielestä saattaa olla hieman ahdistavaa, ja sen takia yritämme pitää koiran tarpeeksi kaukana vieraista, elleivät nämä itse halua mennä koiraa taputtelemaan. Jehun innokkuus saattaakin olla hermostuttavaa, kun se hyppii ja haukkuu innoissaan. Se ei aina ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät halua vaatteisiinsa isoja tassunjälkiä tai muutenkaan pidä sen innokkaasta tunkeutumisesta lähelle.

Pääasiassa Jehu toimii vahti- ja seurakoirana, mutta aina silloin tällöin sen kanssa käydään metsässä, että se pääsee omimpaan ympäristöönsä. Vaikka se onkin hirvijalosteinen karjalankarhukoira, veljeni suunnittelee käyttävänsä sitä eräänlaisena lintukoirana (Jehu säikäyttää linnut liikkeelle ja veli ampuu ne). Karjalankarhukoirassa on monia hyviä puolia - se on esimerkiksi ehkä terveimpiä koirarotuja ja se puolustaa isäntäänsä vaikka hengellään. Se on kuitenkin kovapäinen ja hyvin voimakas, joten rajojen asettaminen sille on tärkeää. Monta kertaa olen saanut juosta täyttä vauhtia sen perässä, kun se on haistanut jotain mielenkiintoista ja juoksee tutkimaan asiaa. Mutta se on silti rakastettu perheenjäsen, ja sekin tuntuu rakastavan omaa laumaansa omalla koiramaisella tavallaan.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Saori

  • Starship Ranger
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • king rat on the streets in another life
  • Pottermore: GobletYew170
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #74 : Toukokuu 31, 2008, 12:43:44 »
Bichonia ei löydy, mutta kaksi pientä suloista kleinspitziä kuuluu perheeseen :))
"I'm not a box. There are more than four sides to me."