Kirjoittaja Aihe: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)  (Luettu 6312 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Snowrose

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #25 : Joulukuu 31, 2006, 12:03:14 »
Meillä on sheltti 3v. ja bichon havanese 7v.. Bichoni tuli meille sijoitukseen kasvattajalta, eli siis saimme koiran ilmaiseksi meille mutta kasvattaja omisti vielä koiran. Kasvattajalla oli oikeus teettää kaksi pentuetta koiralla, jonka jälkeen koiran omistajuus siirtyi meille. Sheltti tuli meille kun bichoni oli n. 4 vuotias. Sheltin nimi on Remu ja bichonin nimi Tuisku. Tuisku on aika omapäinen koira, olen sitä pienenä vähän koulutellut itse, mutta se oli eka koirani joten koulutus nyt on vähän mitä on. Olin itse 8 kun saimme Tuiskun. Kyllä se välillä tottelee oikein hyvinkin, mutta useimmiten se vain vilkaisee minuun päin ja jatkaa omia touhujaan. Tuisku on hirveän itsenäinen ja se ei ole ihmisissä kiinni koko ajan. Toisin kuin Remu sheltti. Remu on huomattavasti pehmeämpi koira kuin Tuisku. Minun piti olla tarkkana kouluttaessani sitä, ettei sille jäänyt mitään huonoja mielikuvia mistään koulutukseen liittyvistä jutuista. Tuiskun kanssa siitä ei ollut tarvinnut huolehtia, koska sitä ei haittaa vaikka vähän joku huutaisikin. Tuisku on myös tosi laiska sen joutuu aina aamulla käydä herättämässä ja hakemassa eteiseen että se lähtisi ulos.

Molemmat koiramme ovat paperillisia ja vanhemmat terveystarkastettuja.  Rokotukset hoidettiin ajoissa kun viellä kävimme välillä näyttelyissä, nyt kun en enää ole käynyt missään näyttelyissä tai muissa on nuo rokotuksetkin jääneet. Se ei ole haitannut mitään, koska meidän koirat ei ole ollenkaan tekemisissä täysin vieraiden koirien kanssa. Meillä on muutamia koiratuttuja joita välillä näemme. Mutta vain omien tuttaviemme koiria, sillä molemmat koirat pelkäävät vieraita koiria ja rähjäävät remmissä jos menee liian lähelle muita koiria. Eli siis ulkoiluttamisessa on omat niksinsä. Koirat ovat ulkona paljon vapaana ja käymme niiden kanssa syrjäisemmissä paikoissa missä muita ei paljoa käy.

Meillä on ollut labradorinnoutajakin joskus kun olin ihan pieni. Se oli meillä noin vuoden verran opaskoirakoulusta kasvamassa. Sonjasta tuli opaskoira jollekin sokealle miehelle Keski-suomeen. Sonja ainakin oli ihan häslä ja tosi energinen. Siinä oli se huono puoli, että sille ei saanut opettaa mitään, joten se veti hihnassa. Tuisku ja Remukin kyllä vetää välillä, mutta ne ovat sen verran pieniä ettei sillä ole niin väliä. Remun kanssa kävimme vuoden verran koirakoulussa ja siellä opinkin itse paljon ja kävimme myös Remun kanssa jonkin aikaa match showssa ja näyttelyissäkin. Sitten se jäi kun Remun korvat eivät pysyneetkään taittuneena, vaan nousivat pystyyn. Meillä koirat myös kerjäävät pöydästä. Tiedän, huono tapa. Mutta opittu mikä opittu. No niin ehkä tämä riittääkin meidän koirista.
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann

Poissa Tuulenpuuska

  • aistiharha
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SwordHeart86
  • Tupa: Rohkelikko
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #26 : Joulukuu 31, 2006, 13:41:40 »
Siinä joskus 8-9-vuotiaana keksin, että haluan oman koiran (meillä oli silloin kylläkin jo koira). Kun esitin aivojumppani tuloksen äidilleni, hän ilmoitti, että voin saada oman koiran jos maksan siitä puolet itse. Näin jälkeenpäin minua ihmetyttää kovin kuinka maltoin säästää niin kauan. Mutta anyway, tarmokkaana tyttönä tartuin sitten koirakirjaan, joka meiltä löytyi ja aloin selata rotujen kirjoa. Milloin olin mieltynyt eniten chihuahuaan, milloin papilloniin, mopsiin tai tiibetinspanieliin. Siinä meni kai jokunen vuosi, kun rahtasin kirjastosta koirakirjoja ja katselin rotuja, niin ja säästin.
Vaikka olinkin mieltynyt milloin mihinkin rotuun, mielessäni ilmeisesti kummitteli kokoajan yksi rotu. Jo ensimmäisiä kertoja koirakirjaa selatessani noteerasin yhden nimen: schipperke. 8-9-vuotiaan mieltä kun järkytti tuo nimi; sehän on melkein kuin perkel... Jostain kumman syystä rupesin sitten lueskelemaan kyseisen rodun kuvausta ja jossain vaiheessa siitä kai tuli se oma rotu.
Koska vanhemmillani ei ollut mitään rotuvalintaa vastaan, kävimme äitini kanssa muistaakseni kahtena vuonna messukeskuksen suuressa koiranäyttelyssä katsastamassa kyseisen rodun edustajia. Siellä sitten vertailimme omaa ja tuomarien makua toisiinsa ja valitsimme näin kennelin.
Siinä joskus vuoden 2002 kesällä äitini soitti kyseiselle kasvattajalle ja ilmoitti, että olisimme valmiit ostamaan seuraavasta pentueesta nartun. Hiihtoloman alkajaisiksi kasvattaja sitten soitti ja ilmoitti, että olisi syntynyt kolmen pennun pentue ja varataanko niistä toinen narttu meille. Tietysti varattiin. Parin kuukauden päästä laumaamme liittyi uusi jäsen.

Valistusta tietämättömille: schipperke on kohtuullisen harvinainen rotu. Sen edustajat ovat mustia, pystykorvaisia, lyhytkarvaisia hyvinkin isoja koiria ahdettuna pienen koiran muotoon. Siis ne ovat henkisesti kovin suuria, vaikkakaan koossa ei ole kamalasti kehumista :) Tästä yhdistyksen sivuille.

Harrastamme Hanin (niin luit oikein) kanssa tottelevaisuutta ja olemme ilmoittautuneet erääseen agilityryhmään.

Aijemmista koiristamme sen verran, että niitä on ollut kolme. Kaksi rottweileria ja yksi punainen cockerspanieli.
There's nothing to be afraid of in the dark but the unexpected.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #27 : Tammikuu 03, 2007, 12:22:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Yuki Eiri"
No meninpä puhumaan koiraihmisille aiheesta, ja asenne oli, että jokainen paperiton koira on yhtä kuin sekarotuinen piski, täysin arvoton, turha ja pitäisi saman tien lopettaa.


Minulla on kaksi sekarotuista paperintonta koiraa. Toinen on 7 ja puolivuotias, kippurahäntäinen, pystykorvainen narttu, jonka isä tuntematon ja äiti sekarotuinen, mutta väristä päätellen voisi olla ainakin osaksi lapinporokoira. Toinen on vähän yli 8-viikkoinen uros, jonka äiti puhdas saksanpaimenkoira ja isä pystykorva, jossa osa saksanpaimenkoiraa. Mutta pentu näyttää silti niin erehdyttävästi puhdasrotuiselta että monet vastaantulijat ovat sitä jo sakemanniksi arvuutelleet. Sama juttu tuon vanhemman kohdalla; sitä luullaan aina lapinkoiraksi tai porokoiraksi. :)

Kummallakaan ei tosiaan ole papereita eikä minulla ole pienintäkään kiinnostusta raahata niitä näyttelyissä tai missään vastaavissa. Ne ovat minulle rakkaita ilman takanreunuksella nököttäviä pystejä ja nauhojakin. Silloin kun en vielä ollut tuota nykyistä pentua löytänyt, etsin typeränä vain puhdasrotuisia ja hinnat kieppuivat 700-1300€:ssa vain siksi, että pennun vanhemmat olivat voittaneet koko ikänsä palkintoja. Evvk. Heti kun aloin etsiä sekarotuisia, niin löytyi paljon halvemmalla ihan yhtä söpöjä ja hyväluonteisista vanhemmista kuin puhdasrotuisiakin.

Ei tuollaisista itseään (ja koiriaan) täynnä olevista ihmisistä kannata välittää. Sekarotuiset ovat mielestäni paikoin ihan liian aliarvostettuja, koska ne kuitenkin ovat samanlaisia kuin puhdasrotuisetkin. Eivät ehkä ulkonäöltään, mutta kukapa sitä siitä piittaisi, jos ei ole juuri oikeanlaiset värit/kuviot/tms.? En minä.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #28 : Tammikuu 03, 2007, 12:59:22 »
Meille muutti perjantaina uusi perheenjäsen, neljävuotias bichon havanais narttu Minttu. Minttu on meidän toisen koiran, kuusivuotiaan Bossiksen  tytär. Viime syyskuussa rakas Nappi-koiramme ja Bossiksen äiti menehtyi äkilliseen suolistoveren vuotoon. Nappi oli kuollessaan 9v.
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Mary Leathert

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #29 : Tammikuu 04, 2007, 16:18:04 »
Pidän koirista. En sen erityisemmin kuin muistakaan eläimistä, mutta kyllä ne melko kärkipäässä ovat. Johtunee siitä, että sudet ovat minusta hienoja eläimiä, ehkäpä suosikkejani. Se selittää myös, miksi pystykorvaiset ja muutenkin susimaisemmat rodut ovat miellyttäneet silmääni eniten. Eivät kylläkään saksanpaimenkoirat, pidän niitä tavallaan liian suosittuina. Ikävää sinällään, että huskyt tai alaskanmalamuutit tms. vaativat niin paljon liikuntaa. Tiedän, että en laiskana ihmisenä pystyisi lenkittämään ja aktivoimaan sellaista tarpeeksi.

Meille hankittiin vähän alle kaksi vuotta sitten berninpaimenkoira. Syynä ei ollut se, että minä veljeni olisimme sellaista halunneet, vaan kerrankin aloitteen koiran hankkimisesta tekivät aikuiset. Urospentu nimettiin Rokiksi. Äiti olisi halunnut siitä Frodon, Sormusten Herran mukaan, mutta hänen miehensä kieltäytyi. Roki tulee sen oikeasta nimestä, joka on Life Spring's Fenrocci.
Roki oli ihastuttava karvapallero, kun se saapui. Ei se paljoa ujostellut, mutta olen iloinen, etten ollut ensimmäisellä automatkalla mukana. Se nimitäin pitä kova ääntä. Ei sentään oksentanut, niinkuin joku sisaruksistaan. Se kasvoi nopeasti ja jo kesän aikana sitä oli hankala nostaa syliin, kun se karkasi naapureiden pihoihin. Hankimme nimittäin turhan matalaa aitaa, jota sitten pakomatkojen jälkeen aina korotettiin hiukan lisää. Ei Roki ikinä kauas ole karannut tai jos onkin, se tulee takaisin varsin vikkelään, kun leheyttelee pihalla makkaran tuoksua nenään.
Kyseessä on luultavasti yksi maailman ahneimmista koirista. Se istuu vieressä ja kerjää, välillä kuola valuen, oli ihmisellä mitä tahansa syömistä kädessään. Se maistaa kaikkea, mutta ei kyllä nielaise kaikkea, mitä suuhansa pistää. Vihannekset, esimerkiksi kurkku ja porkkana, tulevat nätisti pureskeltuina takaisin. Liha kyllä menisi, missä muodossa vain.
Roki on myös hyvin ystävällinen. Vaikka se onkin uros, se ei edes yritä ärhennellä kenellekään. Kunhan heiluttaa häntäänsä ja yrittää leikkiä ja nuuskia. Se ei oikein tunnu ymmärtävän, että kaikki muut koirat eivät välttämättä halua olla kavereita sen kanssa. Tai sen puoleen voikaan olla. Jotenkin epäilyttää, että painiottelun tulos ei olisi mitenkään mukava, kun toinen on 45-kiloinen ja toinen vain 2-kiloinen. Sellaisia pikkukoiria nimittäin tuntuu olevan täällä huomattavasti enemmän kuin isoja.

On monta kertaa tullut todettua, että vaikka koirasta on niin paljon vaivaa, etten sellaista luultavasti hetkeen itselleni hanki, en silti vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Koira on ainoa perheenjäsen, joka on aina yhtä iloinen, kun tulet kotiin ja joka jaksaa kuunnella vaikka mitkä murheet. Sitä voi rapsutella, kun tuntuu pahalta, eikä se syyllistä sinua tai väitä, että vika on sinussa itsessäsi. On se antanut myös paljon naurun aiheitta kaikkia hupsuine toilailuineen.

Pine

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #30 : Tammikuu 06, 2007, 12:32:37 »
Meillä asustaa noin 10 kuukautinen suomenlapinkoira narttu. Se oli oikea riiviö pienempänä ja vasta nyt on alkanut vähän rauhoittua. Energiaa kyllä riittää ja tässä olenkin etsinyt sopivaa koirakouluryhmää alkajaisiksi. Hyvin se on oppinut kotona perustottelevaisuutta ja temppuja, mutta olisi kiva päästä jonkun taitavamman ohjaukseen niin tietäisi vähän että mitä pitää treenata.

Kotona harrastetaan ennen kaikkea lenkkeilyä kun tuo on niin kova urheilemaan. Yritän joka päivä edes vähän kouluttaa sitä kun nuorena kai se on vitsa väännettävä (vaikka totesin kyllä edesmenneen koirani kanssa, että vanhempana se keskittyi ja suostui kuuntelemaan jossain määrin paremmin kuin nuorena). Leikkimään tuo nykyinen vesseli innostuu varsinkin iltaisin ja pallot sekä vinkulelut ovat lemppareita. Se hakisi pallon varmaan niin monta kertaa kuin viitsisi heittää :).

Paljon tekemistä koirien kanssa kyllä keksii ja yhdyn varmasti siihen sanontaan, että ne ovat ihmisten parhaita ystäviä :).

Sendy

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #31 : Tammikuu 21, 2007, 13:24:04 »
Täällä asuu 1,5-vuotias lk. chihuahua uros. Manu on chihuahuaksi liian iso (rotumääritelmän mukaan, mutta kuka niistä välittää jos ei käy näyttelyissä), kun painaa 3,6 kg. Manu osaa aika paljon temppuja, koska se pitää niistä. Myös agilityä on harrastettu kesäisin.
Manu on kova leikkimään ja reuhaamaan, mutta myös nukkumaan (1/4 päivästä reuhataan, toinen 1/4 syödään tai kerjätään tai putsataa pöydän alle tippuneita muruja ja 2/4 nukutaan). Manun lempileluja on varmaan pehmolelut: jättikokoinen leopardi, pieni koira ja porkkana, jonka Manu sai kasvattajalta mukaan.
Vaatteitahan Manun pitää käyttää talvella (ja syksyllä ja keväällä), ja kyllä niitä aika paljon onkin :).

Kuvia:
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_5914.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_0135.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_5571.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_5761.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_8122.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_8742.jpg

Oho, tuli aika paljon kuvia, mutta älkää välittäkö, sillä eihän niitä ole pakko katsoa :)

Mellumi

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #32 : Tammikuu 21, 2007, 14:49:13 »
Meillä on 1 vuotta ja 1½ kuukautta vanha labradorinnoutaja, nimeltään Lilli. Se on väriltään musta ja kooltaan liian pieni.. jotkut saattaa tietääkin että labbiksethan on semmosia aika suuri päisiä ja näin, niin meidän Lilli on aika pieni. Se painaa noin 28 kiloa. Labbisnäyttelyssä sanottiin että Lilli on pieni ja se kantaa häntää liian korkeella. o_O

Njoo, me ollaan käyty muutamassa näyttelyssä Lillin kanssa, tai oikeestaan vaan yhdessä kunnon näyttelyssä.
Muut on ollut semmosia Match Show:ita. En lukenut kaikkia viestejä, että jos joku muun on kertonut käyneensä semmoisissa, mutta kysympä kuitenkin, että.. Onko kukaan kuullut/käynyt Match Show:ssa?
Junior Handlerissäkin olen Lillin kanssa ehtinyt jo kerran käymään, katson nyt että miten se etenee.
Agilityä haluaisin sen kanssa harrastaa, mutta ison koiran kanssa se kannattaa alottaa vasta koiran ollessa 2-vuotias. Silti olen kotona jo hieman treenannut hyppyä, pujottelua ja putkesta läpi menoa.

Kerääkö teidän koirat paljon punkkeja? Lillissä niitä oli koko ajan kesällä ja syksylläkin kiinni, vaikka laitettiin sille semmosta karkotetta. No ei voi mitään.

Lilli on tosi seurallinen koira. Se on aina ihmisten lähettyvillä, ja kun ovikello soi, se on ovella tosi nopeasti.
Lilli myös tottelee aika hyvin. Pidämme sitä välillä vapaana yhdellä vanhalla kaatopaikalla ja mökillä se juoksee metsässä paljon. Nyt se ei vaan ole vähään aikaan saanut juoksennella, kun neidillä oli ensimmäinen juoksu.

Sitten vielä muutama kuva Lillistä, jotka ovat sen blogista..

Lilli 9-viikkoisena
Tämä on kait syyskuulta (ja tuo kenkä ei kuulu luvallisiin syötäviin).
Harmittaa kun ei ole lähiajoilta kuvia, mutta on se silti aika samannäköinen kun tuossa alemmassa kuvassa.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #33 : Tammikuu 24, 2007, 15:02:45 »
Meillä on nyt melkeinpä viisi ja puoli vuotta asustellut kleinspitz-uros nimeltään Thomdydom's Well Done, joka tosin tottelee nimeä Dobby. Oranssi karvakorva on kyseessä, hemmetin äänekäs ja tottelematon, mutta silti ihan vastustamattoman ihana. On ollut ihan pennusta asti aikamoinen räyhääjä, mutta eipä kai ole mikään ihmekään, kun pystykorva on kyseessä, ja kleinit kuulemma yleensäkin ovat todella herkkiä haukkumaan kaikelle ja kaikille. Tosin onhan tuo tuosta jonkun verran rauhoittunut, esimerkiksi autoille se ei enää hauku yleensä, ihmisille kylläkin. Pikkulinnut ja oravatkin se ihme kyllä jättää nykyisin suhteellisen rauhaan : >

Mitään kummallisia aktiviteettejä ei tuon palleroisen kanssa ole harrastettu, vaikka agilitya olisikin ihan mukava kokeilla, mutta jotenkin vain tuntuu että se ei ihan toimisi. Eikä se mitään hienoja temppujakaan osaa, paitsi ne perusjutut sille joskus aikoja sitten opetin. Näyttelykoiraksi se olisi sopinut ihan hyvin, komia poika on ja muutenkin hyvärakenteinen, mutta kun tuolla nyt on jonkun verran ongelmia ja muuta hauskaa, niin se sitten jäi.

Kleinspitz rotuna ei oikeastaan ollut mikään kovin tietoinen valinta, sattuipa vain tulemaan vastaan sellainen rotu ja ensimmäiset ajatukset oli heti "ihana" ja "suloinen", ja kun kleinikasvattaja sattui vielä Jyväskylän seutuvilta löytymään ja pentujakin oli juuri siihen saumaan syntymäsä, niin sellainenhan meille sitten muutti. Mutta kyllä jokun muukin rotu olisi ihan hyvin kelvannut, vaikka sitten sekarotuinen. Löytökoirankin voisin meille ottaa, varmaan jossain vaiheessa otankin, viimeistään kun olen aikuinen ja asun omassa kodissa. ^^
Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin koiran kuvia löytyy IRC-galleriasta.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Missy

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #34 : Tammikuu 25, 2007, 14:18:34 »
No niin.. Siis meillä on kohta puoliin kaksi vuotias koira pepe. Pepe tuli meille toukokuun lopulla vuonna 2005. Se on sekarotuinen. Pepen isässä on collieta ja jotain newfounlandin koiraa. Äidissä taas on saksanpaimenkoiraa sekä suomen ajokoiraa.
Luonteeltaan koira on hyvin leikkisä, mutta välillä myös ärhäkkä. pepen ruokaan tai luihin ei saa koskea, koska se on niistä todella vihainen. Ollaan yritetty kouluttaa sitä noiden asioiden suhteen, mutta turhaan. Muuten pepe on todella kiltti. Tulee helposti mustasukkaiseksi. :)
Pepe oli pentueen pienin koira ja silloin kun kävimme sitä ensimmäistä kertaa katsomassa se oli melkeinpä puolet pienempi kuin sisaruksensa. Kaikista suloisinta oli, kun menimme katsomaan koiria. Nainen jonka koiria nämä olivat etsi pepeä pitkään kun sitä ei meinannut löytyä mistään. Hetken kuluttua huomasin pienen pikimusta koiran istuvan jalkojeni välissä ja tuijottavan minua isoilla ruskeilla silmillään. Se oli Pepe. :)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 25, 2007, 22:46:45 kirjoittanut Missy »

Luc

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #35 : Tammikuu 26, 2007, 11:08:49 »
Meille on tuossa kesän alussa tulossa hauvavauva olettaen, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu, narttulla kun on vasta ensi kuussa juoksut :P. En malttaisi millään odotella. Kahden viikon päästä mennään katsomaan vanhempia (myös uros on kasvattajan oma koira, joten näemme molemmat. Tällä hetkellä on taas vaihteeksi äitini serkun kaksi karvapalloa meillä hoidossa, japaninpystykorva tyttöjä.
     Itse en paljon perusta bichoneista tai muista vastaavista, olen enemmän pystykorvaihmisiä. Ai niin, islanninlammaskoira on se 'meidän rotu'.

Redrum

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #36 : Tammikuu 28, 2007, 21:17:00 »
Ainiin se kasvattajan nimi on Tuija Skippari.

Minulla on Bichon havanais samalta kasvattajalta, nimeltään Aleksandrian True Traveller. Se on nyt puolivuotias ja todella vilkas poika. Tähän rotuun päädyin sen takia, että se ei allergisoi ja näin saan koiran välillä allergiselle isälleni hoitoon. Välillä nimittäin menevät hermot aivan totaalisesti kun koiruli haluaa huomiota ja itse yrittää istua tietokoneella lukemassa ficcejä tai tekemässä jotain muuta yhtä kehittävää.

Vaikka sillä onkin hyvä suku, niin tuskin tulen koskaan viemään koiraani näyttelyyn vaikka kasvattaja sitä toivoikin. Sen sijaan olen miettinyt vaikkapa agilityä kun se on niin kova menemään. Nyt viimeksi ollaan oltu tottelemisen alkeita opettelemassa koirakoulussa ja ihan fiksu tuo tuntuu olevan, vaikkakin vähän kovapäinen ja huono keskittymään.

Koirani rakastaa talvea ja lunta, ja sen kieriskelyä lumipenkassa on ihanaa seurata. En oikeastaan tiedä mitä tekisin ilman karvakasaani, sillä vaikka se on ollut minulla vain niin vähän aikaa, on se jo todella rakas. Mutta sitähän se koiranomistaminen teettää, eikö? ;)

michelle

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #37 : Tammikuu 30, 2007, 22:18:11 »
Minun päiviä piristyttää shetlanninlammaskoirapoika. Äijällä on ikää nyt reilu vuosi. Tämä oli pakko hankkia edellisen sheltin lopettamisen takia, kun nuo päivät ilman koiraa tuntuivat olevan niin älyttömän tylsiä.

Wäiskin kanssa olemme harrastaneet agilitya ja tokoa. Tässä odotellaan että alkaisi taas ulkokausi, niin pääsisi taas harjoituksiin. Näyttelyharjoitukset aloitamme tässä keväällä, vaikkei Wäinöstä kokonsa takia koskaan tule mitään muotovalioa. Agia olisi tarkoitus lähteä kesällä kisaamaan.

Toisen koiran ottoa olen myös harkinnut. Pk. collie pitäisi tulla tutulta kasvattajalta. Pentu muuttaa meille kesän alussa jos sen päätän ottaa. Tässä on vaan niin asiat, että syksyllä lähden luultavasti britteihin ja yhden pienen koiran ottaminen mukaan on jo tarpeeksi vaikeaa, joten collie saattaa muutta kaveriksi vasta seuraavasta pentueesta, loppuvuodesta 2008.

Poissa Bruce Air

  • Paleleva häntä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #38 : Helmikuu 03, 2007, 15:54:32 »
Täältä löytyy portugalinvesikoira narttu. Pennun elämä meidän perheessämme ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Pentueessa oli seitsemän pentua, kaksi narttua ja muut uroksia. Toinen nartuista oli pieni ja musta ja toinen iso ja valkoinen. Halusimme sen pienen mustan, mutta meille sanottiin ettei sitä mielellään myytäisi meille, koska se on niin huonokuntoinen, että se tuskin selviää kovinkaan kauaa. Me kuitenkin halusimme sen ja se suostuttiin lopulta myymään meille. Antoivat jopa 200 euroa alennusta, koska pentu oli niin heikko. Pentu ristittiin Mintuksi. Ensin sitä ei saatu juomaan millään vettä, vaan piti eläinlääkärin ohjeiden mukaan laittaa lääkeruiskulla vettä niin ja niin monta kertaa päivässä suusta alas. Olihan se helpotus kun neiti sitten ensimmäisen kerran itse kävi vesikupillaan, oltuaan noin kaksi viikkoa meillä. Myös ruuan kanssa oli ongelmia, koska mikään ei meinannut maistua. Seuraavaksi iski vatsaan bakteeri, joka aiheutti sen, ettei mikään pysynyt sisällä. Kun bakteeri saatiin puhdistettua pois alkoi Minttu elää kunnolla. Bakteerin jälkeen ongelmia tuotti jatkuva pureminen ja jalkoihin hyökkääminen. Muutaman kuukauden ajan koko perheemme oli jaloistaan ja käsistään verinaarmujen peitossa. Se vaihe meni kuitenkin ohi, onneksi.

Luonteeltaan Minttu on kertakaikkisen ihana ja hurmaava. Se on todella vieraskorea, mutta kotona se on välillä täysin vallaton. Se on ilkikurinen, aina harkitusti tekemässä aina kaikkea jäynää. Se osaa olla pahuksen itsepäinen ja osoittaa mieltään, jos sen tahtoon ei taivuta. Onhan se tietenkin myös suloinen ja hellyyttävä, niinkuin kaikki koirat. Minttu on rikastanut elämääni todella paljon, onneksi jaksoimme hoitaa sitä sen ollessa pentu.

Minttu rakastaa ulkoilua ja varsinkin lunta. Lenkit, joilla se saa juosta itsensä uuvuksiin saakka tuntuvat olevan parasta, mitä se tietää. Vaikka se on vesikoira, se ei ole koskaan suostunut uimaan. Kyllä se tulee veteen ja tassuttelee niin pitkälle, kunnes sen nenä osuu veteen, mutta sitten se perääntyy äkkiä eikä suostu tulemaan pidemmälle. Kyllä ne koirat osaavat olla sitten arvokkaita ystäviä.
Ja muutamat menkööt perään huomenna.
Avatar.

Cata

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #39 : Helmikuu 05, 2007, 00:59:49 »
Täältä löytyy pieni 10kk vanha Kiinanharjakoira uros. Vilkas vipeltäjä, jolle aina pitäisi olla jonkinlaista puuhaa. Ei pahemmin hauku, itseasiassa kommunikoi enimmäkseen vikisemällä kuin haukkumalla. Lenkkeilyä lähinnä harrastellaan, mutta suunnitelmissa olisi toko ja ehkä agilytykin.

Pepen isässä on collieta ja jotain newfounlandin koiraa. Äidissä taas on saksanpaimenkoiraa sekä suomen ajokoiraa.

Oi, onko ulkonäössä paljonkin tuota newfoundlandin koiraa? Vanhemmillani oli aikoinaan nöffi ja ihastuin tuohon rotuun. Se vaan on niin iso rotu ettei sellaista ihan tälläiseen pieneen kaksioon ole viitsinyt ottaa.

anksu

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #40 : Maaliskuu 26, 2007, 14:08:46 »
Minulla on pian kolmevuotias papillon :) me harrastetaan agilityä (tällä hetkellä kilpaillaan ykkösluokassa vaihtelevalla menestyksellä). Aikaisemmin harrastimme myös tokoa ja näyttelyitä mutta ne ovat jääneet vähemmälle koska minulla ei ole enää aikaa koulun takia. Toisen koiran haluaisin, ehkä kooikerhondjen tai kelpien, mutta en voi ottaa vielä moneen vuoteen opiskelujen takia.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #41 : Maaliskuu 27, 2007, 16:27:31 »
Minulla on pian kolmevuotias papillon :) me harrastetaan agilityä (tällä hetkellä kilpaillaan ykkösluokassa vaihtelevalla menestyksellä). Aikaisemmin harrastimme myös tokoa ja näyttelyitä mutta ne ovat jääneet vähemmälle koska minulla ei ole enää aikaa koulun takia.

Oi, minulla tai siis meillä on 2 phalénea:) Vanhemman nimi on Luukas (Chaplin Line´s Lucky Luke) ja nuorempi on Buster/Busse (Chaplin Line´s Gold Dust). Luukas on juuri 2 vuotta täyttänyt ja Busse on 16 kk.
Molempia viedään näyttelyihin, Luukaksella on yksi sertikin!
Bussen kanssa haluaisin kovasti aloittaa agilityn, sillä se on todella ketterä ja rakastaa hyppimistä. Luukas ei oikein tykkää hypätä, joten sitä ei varmaan kiinnostaisi...

Luukas ja Busse rakastavat molemmat sitä, kun ne saavat juosta vapaana mielin määrin. Meillä kotona (omakotialue) se vain ei ole mahdollista. Luukas kyllä tottelee ilman hihnaakin, mutten uskalla pitää silti vapaana, kun on isoja koiria, joista ei tiedä...
Bussella on erittäin omalaatuinen ja laaja ääniala. En ole koskaan kuullut kenenkään kiljuvan yhtä kimakasti. Toisaalta se voi taas päästää matalia "kurina" ääniäkin. Luukas ei tästä yleensä pidä, ja nappasee silloin Bussea kuonosta tai korvasta. Luukas on rauhaa rakastava, olevinaan kuin olisi kovin vanhakin...

Kovasti haluaisin omaa koiraa, mutta en sitten tiedä kuinka aika riittäisi, kun syksyllä aloitan lukion toisella paikkakunnalla... Irlanninsusikoira tai kiharakarvainen noutaja olisi haaveissa, mutta varmaan toistaiseksi haaveeksi myös jää. Kiharoita meillä on ollutkin kaksi. Irlis olisi melko uusi tuttavuus, mutta pidän sen rodun luonteesta ja ulkonäöstä kovasti. Ehkä sitten joskus vielä...
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Koiranruusu

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #42 : Maaliskuu 30, 2007, 00:23:55 »
Minun perheeseeni kuuluu kohta kaksi vuotta täyttävä karkeakarvainen mäykky uros Dobby, joka on kolmas mäyrikseni ja eka, jonka kanssa olen käynyt luolaharjoituksissa ja sitä harrastusta aiomme jatkaa, kun on pojalle niin mieleistä puuhaa.

Mäykkyjen välissä ja vähän aikaa ensimmäisen mäykyn kanssa yhtäaikaa minulla on ollut myös sakemanni narttu, joka tuli minulle aikuisena siis täysikasvuisena kasvattaja-ystävältäni. Sakemanni oli virkistävää vaihtelua jääräpäisiin mäyriksiin verrattuna, etenkin kun ystäväni oli sen tottikseen ja suojeluun kouluttanut perusteellisesti. Ah koira kuin ihmisen mieli... ikävä on vieläkin ja jo 6 vuotta on kuolemasta kulunut.

No Jade ja Dobby kyllä pitävät huolen, ettei tottuus unohdu ;) pieniksi koiriksi luonnetta riittää ja kestävyyttä. Ja sitä itsepäisyyttä! Jade on toinen mäykkyni, joka on ns. yhteishuoltajuudessa ja viettää paljon aikaansa meidän ilona.
Kun Dobby tuli sellaisena kämmenen kokoisena taloon Jade vietti ensimmäisen viikon sohvalla tai sängyllä tärisemässä "pelosta" lattian tasossa mönkivää hirviötä. Lopulta neiti tajusi, että oli saanut leikkikaverin ja jonkun jota voi pomottaa, ja rentoutui.

Jos haluat käydä kuvia mussukoistani katsomassa osoite on tässä  http://dobby.avaudu.fi/  Meillä oli kotisivut vielä viime kuussa eri osoitteessa, mutta se paikka oli jostain syvältä, joten vaihdossa katosi matskua ja aika ei ole riittänyt ihan perusteelliseen uusien sivujen tekemiseen. Etenkin päivitykset tökkivät vielä, mutta kuvia on jonkun verran ja lisää tulee :) palautettakin saa jättää ja toivommekin sitä saavamme.



Terryet

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #43 : Huhtikuu 01, 2007, 01:53:02 »
Meillä on ollut pari koiraa tähän mennessä.
Ensin oli (muistaakseni) Karjalan karhukoira nimeltään Rita, mutta sen äiti joutui lopetuttamaan (en enää muista mikä oli syynä). Olin tuolloin alle 1-vuotias.

Myöhemmin, ollessani joku 3-4-vuotias, äiti osti Englanninsetterin, jolle annettiin nimeksi Jemina.
Siitä jouduimme luopumaan, kun olin 8-vuotias, koska se alkoi ärhennellä tuolloin alle vuoden ikäiselle pikkusiskolleni.
Pari vuotta sen jälkeen, uudella omistajalla, Jemina kuoli kohtusyöpään. :l

Olisi mukavaa saada koira mutta pari uutta kissaa vaikuttaa todennäköisemmältä... (:

// muokkasin vähän.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 25, 2007, 20:27:55 kirjoittanut Terryet »

Poissa Lilo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #44 : Kesäkuu 07, 2007, 20:37:34 »
Minä olen jo kovin monta vuotta halunnut koiraa. Ei - en ole saanut sitä kolmentoista vuoden aikana. Ei - en tule saamaan sitä ainakaan seuraavan kuuden vuoden aikana. (Yläaste ja lukio.)

Yksi niistä parista syystä on isäni allergisuus, joka ei kuitenkaan ole kovin vakava, sillä hyvin hän kestää vuoden vanhaa kanianikin. Toinen syy on se, että en kuulemma jaksaisi hoitaa sitä. - Pyh, sanon minä, mutta ei minua kuunnella. Kolmas syy on yksinkertainen, vanhempani eivät halua. Tietenkin kaikkien perheenjäsenten pitäisi haluta heiluhäntä perheeseen, ja meillä vanhemmat eivät halua. En oikeastaan tiedä tarkaksi, että miksi ei, mutta jotain on puhuttu siitä, että kymmenen vuoden päästä kotona ei enään olisi muita, kuin he, ja koska he eivät halua sitä...

Olen totaalisesti ihastunut Shetlanninlammaskoirien luonteeseen ja ulkonäköön, ja aikomuksissa olisi tällä hetkellä ostaa opiskelijana sellainen. Noin puolet hinnasta (~1000 e?) olen säästänyt jo, ja loput puolet ehtivät kyllä tulla kuuden vuoden kuluessa, kun kuukausirahakin nousee, ja saattaa päästä jopa kesätöihinkin. Kuitenkin mietityttää, että onko koiralla mukavaa pienessä opiskelija-asunnossa? - Ei, olisin hirmu itsekäs, jos ostaisin koiran heti, ja pitäisin sitä päivät pitkät pienessä soluasunnossani. Eli siis toisaalta minun pitäisi odottaa vielä kaiken kaikkiaan kaksitoista vuotta, että valmistuisin, ja saisin vihdoin koiran. Itsekästä kyllä - en millään jaksaisi.

Kolmella kaverillani on koira, yhdellä heistä peräti kaksi. Heillä kaikilla on vähän sellaiset... rääpäleet, todella pikkuruiset hauvat. Itse haluaisin isomman, ja oikeastaan Sheltti tuntuu jopa vähän liian pieneltä. Kavereiden koiria on vähän hankala ruveta ulkoiluttamaan itsekseen, joten tarkoitus olisi mennä 4H Dogsitter-kurssille. (Ärsyttää vietävästi, kun sitä ikärajaa nostettiin vuodella! Oli tosi kiva huomata, että kappas, pitää odottaa sittenkin vielä yksi vuosi lisää.)

Koirat. <3
Tässä kesälomalla tekisi niin usein mieli lähteä koiran kanssa pitkälle hölkkälenkille, tai vain pikkuiselle kävelylle naapurustoon, kunhan pääsisi ulos, kunhan olisi joku syy mennä ulos!

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #45 : Kesäkuu 08, 2007, 19:34:51 »
Minunkin perheeni on ollut koirallinen jo yli kuukauden. Saimme pentumme Vappuna, ja tuo karvainen otus on sopeutunut oikein hyvin joukkoomme.

Tämä koiramme on rodultaan karjalankarhukoira, jonka nimesimme Jehuksi. Jos jotakuta kiinnostaa, pöyröömme kuva on nähtävissä täällä. Kuva on tosin hiukan vanhentunut jo, sillä Jehu on kasvanut hämmentävän paljon tuosta kuvasta. Tuoreempiakin kuvia tosin olisi, mutta ei minun koneellani. :) Minä olen ymmärtänyt, että Jehusta kasvaa vielä melkoisen kookas ja voimakas koira, mitä on kyllä aika vaikea ajatella nyt, kun se on vielä aika pieni. Sisäsiistiksi se on oppinut yllättävän hyvin.

Minä olen oikeastaan aina ollut enemmänkin kissa-ihminen, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että koirakin on ihan hauska kaveri silloin, kun se malttaa olla rauhassa. Jehulla on usein aika paljon virtaa, vaikka sitä kuljettaisi pitkilläkin lenkeillä, ja se on aika kovapäinen. Veljeäni, joka virallisesti on sen omistaja, Jehu tottelee varsin hyvin, mutta minua se ei meinaa uskoa millään. On hauska seurata koiran hölmöilyjä, kun se esimerkiksi räksyttää jollekin harjalle, jahtaa omaa häntäänsä tai taistelee purulelujensa kanssa. Tietysti koirasta on aina oma vaivansa - se pitää ruokkia, sille pitää antaa huomiota ja sitä on lenkitettävä. Lisäksi täytyy kestää sen ajoittaisia hullutuksia. Silti Jehu tuntuu jo melkein kuin perheenjäseneltä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #46 : Kesäkuu 08, 2007, 20:29:09 »
Meillä on Suomen Lapinkoira, Kultasilmä-sukua. Turren virallinen nimi on Kultasilmä Josku:) Koiramme on 9 vuoden ikäinen, ja voi hyvin. Eläinlääkärissä olemme käyneet useasti, koska Turre saa aina itsensä hommattua vaikeuksiin. Mitään vakavaa vammaa hän ei ole ikinä saanut, pari haavaa on vain pitänyt putsata ja kerran auto töytäisi.

Kuten rodusta näkee, koiramme on puhdasrotuinen piski. Sillä on puhtaat paperit, eikä sairauksia ole ilmennyt. Jos Turre nyt jostain syystä kuitenkin katoaisi henkisesti meidän todellisuudesta, ikävä olisi suuri. Koira on ollut meillä niin monta vuotta, en muista sitä aikaa juurikaan, jolloin meillä ei vielä Turrea ollut.

Ennen sitä meillä oli sekarotuinen koira, joka oli lievästi sanottuna henkisesti jälkeenjäänyt. Koiralla oli pakkomielle saada laittaa tassunsa liikkuvien autojen peräluukun päälle. No, sitä hän harrasti kunnes jäi auton alle ja saimme vieläpä poliisilta varoituksen. (tässä vaiheessa ajattelette meitä tyhmiksi, miksemme pitäneet koiraa kiinni, mutta Höylällä oli tapana järsiä se aina poikki. Kaikki kiinnitysmekanismit hän sai tuhottua.) Höylä ei kuitenkaan kuollut auton alle jäämiseen, vaan rakasti edelleenkin liikkuvia autoja. Muutimme takaisin remontoituun omakotitaloomme, joka on suuresta tiestä aika kaukana(no 50 metriä:P). Koira oli isoveljeni, veljeni lähti kiertelemään ulkomaita kavereittensa kanssa. Höylä tuli surulliseksi ja lopetti syönnin, äiti sanoi että se kuoli loppujen lopuksi ikävään. Koira katosi eikä häntä löytynyt mistään.

Asumme joenrannalla. Höylä kuoli rantaveteen. Sen hauta on siellä. En muista tuosta koirasta paljon mitään, tiedän sen kuitenkin olleen erittäin rakas varsinkin veljelleni ja isälleni. Muutaman vuoden kuluttua ostimme sitten Turren:) Joka on edelleen meillä.

~Nevvie
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

EternalEmerald

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #47 : Kesäkuu 12, 2007, 14:45:51 »
Minulla on noin kohta noin 2,5 - vuotias pitkäkarvainen collie (tricolour) ja tuon neidin nimi on Vilma. Tässä olisi yksi kuva Vilmasta.
Vilma on erittäin kiltti ja rakastettava koira, eikä se ole koskaan vihainen. Itsepäinen se kyllä joskus on, mutta silti se tottelee todella hyvin. Olemme käyneet sen kanssa pari - kolme kertaa ihan oikeassa näyttelyssä ja sitten vähän useamman kerran Mätsäreissä. Silti tuntuu, ettei tuo kilpaileminen ole ihan meidän juttumme, sillä Vilma on ennemminkin perhekoira. Asumme maalla, joten täällä on sille hyvät elinolosuhteet, sillä se saa olla pihassa vapaana. Uiminen on meille kummallekin aika yhdistävä asia ja Vilma onkin todellinen vesipeto! Lenkkeily taas tuottaa vähän ongelmia, sillä Vilma sai pentuna traumoja tiestä, sillä eräs tuttumme painoi pilliä ajaessaan ohitsemme ja siitä asti Vilma on vähän pelännyt autoja. Mutta, kyllähän se lenkkeilykin sujuu^^.

Siskollani taas on oma nelivarvaskilpikonna (maakilppari), Viivi. Se asustelee terrariossa ja pakko sanoa, että aika tylsä lemmikki se on, sillä se ei ole kamalan eläväinen. Mutta, kyllä äiti siitä ainakin tykkää (:

Perheellämme on myös toinen koira, joka tosin asustelee häkissä. Tassu on yli vuoden ikäinen reipas suomenajokoira uros ja siltä ei kyllä tarmokkuutta puutu. Ruokahalu sillä on aivan mieletön ja se söisi vaikka minutkin jos minut grillattaisiin! Mutta, hieno koira sekin on.

Riki

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #48 : Kesäkuu 16, 2007, 21:21:45 »
Isäni luona on valkoinen 1.v länsiylämaan terrieri Miro.Haluaisin kovasti shiban pennun.Nimeksi tulisi Moonlight.Käy katsomassa kuva:google.fi kirjoita shiba ja heti eka kuva jossa shiban pentu istuu maton päällä.Haluaisin prikulleen sellaisen.Vaikka meillä onkin kissa niin se varmasti tykästyisi siihen pentuun.Ja jos sen pennun tykästyttäisi Gizmoon niin mikäs siinä sitte.Yksi haittapuoli on ettei äiti halua koiraa.Se on kyllä aivan minusta kiinni koska täytyisi alkaa kiltimmäksi ja kantamaan vastuuta enemmän.Saan joulukuussa ehkä koiranpennun hoitooni 8:ksi päiväksi.Rotu on Kääpiövillakoira ja nimi Miki.Siinä on sitten hyvää harjoitusta. :)

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #49 : Joulukuu 16, 2007, 01:36:04 »
Minulla on tällä hetkellä 1½ koiraa, jos näin voin sanoa.

Laku on keskikokoinen villakoiraneiti (musta) ja hän on syntynyt 31.12.2003 Lahdessa. Lakulla oli yksi veli. Olin silloin 10, kun sain Lakun, joten en tiennyt paljon mitään koirista, joten jälkeenpäin ajatellen, alku lähti aika huonosti käyntiin (pisimmät lenkit kesti 10min). Nyt jälkeenpäin olen oppinut kaikenlaista koirista, ja olen innostunut kouluttamaan Lakua, eli kotitokoa harrastetaan. Välillä mennään kaverin kanssa johonkin puistoon/kentälle ja otetaan kaikenlaisia tokoliikkeitä. Lenkkien pituuskin on kasvanut, pisin lenkki on kai ollut sellaset 1,5 tuntia, yleensä mennään kuitenkin puolisen tunnin lenkkejä. Laku on todella rauhallinen, ja helposti motivoitavissa, eli hyvin helppo ja pehmeä koira, ja todella omaperäisen luonteen omaa.

Sitten se puolikas koira on Minttu. Neiti on syntynyt 28.7.2007 jossain Porvoon seudulla. Äiti on saksanpaimenkoira ja isä rottweiler. Mintun kanssa olisi tarkoitus aloittaa ainakin toko, ja canicross ja vesipelastus voisi olla myös kivoja harrastuksia. Minttu on todella energinen, ja innostuu myös todella helposti niin kuin Lakukin. Minttu oppii helposti uusia asioita, ja esim. vieraita ihmisiä ja koiria ei pelkää lainkaan. Minttu on siskoni koira, mutta hoidan sitä todella paljon ja aloitan sen kanssa harrastamisen (ja maksan osan sen kuluista), joten voisi sanoa, että puolet siitä on minun.

Ensi keväänä meille on tulossa toinen villakoira, keskikokoinen myös, mutta tällä kertaa aprikoosi narttu. Tulee Greyfun's kennelistä Lohjalta. Laskettu aika on 31.12. ja nyt pitää vaan toivoa, että syntyy tarpeeksi narttuja (olemme toisena varauslistalla). Jos ei narttua tule, niin otamme tuosta samaisesta pentueesta uroksen jos vaan suinkin mahdollista, tai jostain toisesta pentueesta nartun, tai jostain ihan muusta rodusta. Itse haluaisin sekarotuisen tai schipperken, mutta äiti on päättänyt, että ei voi sietä muita koiria kuin villakoira (roturasismia :p).
 Ette voi ymmärtää, kuinka rankkaa on hoitaa Minttua, kun äiti uhkailee, että minulla ei riitäkään aikaa toiseen villakoiraan. Tosi asia on, että sitä aikaa riittää. Koirat on mulle elämäntapa <33. Aikuisena haluan ison sekarotuisen tai venäjänvinttikoiran.
Aivojen tilalla ilmapalloja.