Kirjoittaja Aihe: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)  (Luettu 6307 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #100 : Lokakuu 10, 2008, 19:23:44 »
Että mä oon teille kaikille niiin kade... Oisin halunnu olla kattomassa MM-kisoja, mutta ei, et lähde minnekkään Helsinkiin katsomaan jotakin koiria... Aina sama juttu. Se on niiin epäreilua. Mä en pääse ikinä mihinkään, oon ollu vaan kerran kattomassa näyttelyjä, en oo kattonu mitää agilityy tai tokoo ym. Ja siitä kiitos upeille vanhemmilleni. No on ne oikeesti kivoja, muttei tue silleen koira-asioita.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #101 : Lokakuu 19, 2008, 10:39:40 »
Tänään menen äitin kanssa katsomaan beaglen pentuja :)<3 Ne on kyllä jo puolivuotiaita.
Mahdollisesti ollaan hankkimassa sellainen. Aiemman koiramme kuolemasta on noin puoli vuotta, eli kissamme on saanut aivan yksin mekastaa isossa talossamme. Isäni ei ole uuden koiran hankkinasta yhtään innoissaan, koska edellisen menetys oli niin kova pala.
"Pants - like shorts, but longer!"

Satsuma

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #102 : Lokakuu 26, 2008, 21:38:23 »
Mulla on sekarotuinen uros koira Tessu. (: Se on nytte reilut 3 vuotta vanha. Tessu on sellane energinen ja seurallinen tapaus, sitä tosin pidetään ulkokoirana, kun sillä on sen verran paksu turkki, että sillä tulee tosi nopeesti sisällä kuuma. Ja se viihtyy ulkona -40 asteen pakkasillakin (sen koppi on tosin todella lämmin, kävin siellä kerran). Tessussa on siis suomenajokoiraa ja harmaata norjanhirvikoiraa. Sen turkki on enemmän hirvikoiran kuin ajokoiran, mutta sitten muuten toi on aikalailla ajokoiran näkönen. Tessun kanssa en harrasta mitään muuta kuin ahkeraa lenkkeilyä ja touhuamista, sekä kotiagilityä. Ja talvisin kun lumet on maassa ja näin, niin valjastan Tessun pulkan eteen ja eikun vetämään. Tosin usein se heittäytyy sellaiseksi, että se tulee syliin, jos minä vaan istun pulkassa ja sitä ei ole kukaan taluttamassa. Joten yleensä pitää olla taluttaja mukana, jos haluaa pulkkailla. Aika hyvin toi vetää, kerrankin mummulassa tehtiin sillee, että pulkassa oltiin minä, veli ja pikkusisko. Siihen tuli kyllä ihan mukavasti painoa, ja Tessu paineli menemään. :D

Koirista olen pitänyt koko elämäni, ennen meillä oli tavallaan sekarotunen koira Tipsu (näytti pystykorvalta), mutta se jouduttiin lopettamaan. Eli Tipsu asu mummulassa, koska sinne tarvittiin 'vahtikoiraa'. Muistan vieläkin, kun me haettii Tipsu ja sitten se mölysi meillä kotona sen yön, kun se oli meillä, että kukaan ei saanut nukuttua. :'D Ja ai että se oli sulonen pentuna. <3
Omaa koiraa kinusin 6 vuotta, ennen kuin alkoi tulosta tulla. Iskä ei tosin ollut kovin ihastunut Tessusta, koska se näytti sen mielestä tyhmältä, kun se oli ajokoiran näköne. Mutta nyt se sanoo, että Tessu on kyllä oikee muotovalio ja maailmassa ei parempaa koiraa olekkaan. :D
Itse osaan kyllä aika helposti sanoa jostakin koirasta rodun, jos se on selkeästi nähtävissä. Mutta mitään erikoisia rotuja en tunne, tai en varsinkaan osaa mitään nippelitietoa roduista, tosin perusjuttuja osaan aika hyvin kertoa.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2008, 12:34:41 kirjoittanut Satsuma »

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #103 : Marraskuu 01, 2008, 10:14:21 »
Nyt meillä sitten on viidettä päivää beaglen poikanen, Aapo. :) Suurin ongelma oli/on sisäsiisteyden kanssa. Opetin hänet jo istumaan käskystä, kun tekee melkein mitä vaan ruuan eteen. Aapon isä on joskus voittanut Agilityn MM-kultaa omassa sarjassaan. Tuskinpa meidän koirasta mitään kummoista taituria tulee, kun huoltajansa eivät ole kummoisiakaan liikkujia. :p

Puolivuotias Aapo
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #104 : Marraskuu 01, 2008, 22:37:10 »
Mitä mieltä te muut koiranomistajat olette jalostamisesta? Onko se mielestänne hyväksyttävä asia vai onko se enemmänkin eläinten kidutusta?

Jokin aika sitten luin aiheeseen liittyvää juttua jostain lehdestä tms. Jutussa kerrottiin, että joillekin koiraroduille jalostaminen on tuonut monia terveydellisiä ongelmia - esimerkiksi erään koirarodun kallo on liian pieni sen aivoille, ja eräällä toisella koiralla oli vakavia hengitysongelmia sen anatomian vuoksi. Saksanpaimenkoirilla taas ilmenee lonkkavikoja, mikä taas johtuu sen selkärangasta. Muitakin ongelmia mainittiin, mutta tässä nyt muutama niistä. Olen ymmärtänyt, että mitä enemmän koira muistuttaa sutta, sitä terveempi se yleensä on - kuinka terveenä siis esimerkiksi chihuahuoita voidaan pitää? Jalostetut koirat saattavat olla kauniita katsoa, mutta jos koira voi huonosti jalostuksen takia tai kärsii muuten jalostuksen tuottamista anatomian ongelmista, minusta voisi puhua jo eläinten kidutuksesta.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #105 : Marraskuu 02, 2008, 10:43:46 »
Mitä mieltä te muut koiranomistajat olette jalostamisesta? Onko se mielestänne hyväksyttävä asia vai onko se enemmänkin eläinten kidutusta?

Minun mielipiteeni on että joidenkin rotujen kohdalla jalostus on mennyt aivan liian pitkälle. Kun katson esimerkiksi pekingeesiä, mieleni tekisi ruveta itkemään. Oletteko nähneet läheltä kuinka vaivalloisesti kyseinen rotu kävelee? Sillä raukalla on niin lyhyet etujalat, niin korkea takapää ja niin paljon turkkia että sen pitää lähestulkoon ryömiä vatsallansa eteenpäin. Lisäksi sen kuono on niin lyhyt, että sen on vaikea hengittää (varsinkin kovassa rasituksessa tai kuumalla ilmalla) ja silmät ovat niin suuret että ne voivat jopa pullahtaa päästä! Onhan pekingeesi joidenkin mielestä hyvin suloinen olento, mutta mielestäni se on todella sairasta ja silkkaa kiduttamista jalostaa jostakin koirasta tuollainen! Sen kävely on hidasta ja vaivalloista ja näyttää siltä niinkuin se hengästyisi pinestäkin kävelymatkasta!
Toinen sairaalloisesti jalostettu rotu on basset hound. Pitkä selkä, pitkät korvat, suuret, roikkuluomiset silmät ja lilluva vatsanahka ovat kamalaa katsottavaa ja tuovat monia terveysongelmia! Sen vatsanahka viistää maata kun se kävelee ja se on aivan kamalaa.
Muitakin rotuja on joiden jalostus on mennyt liian pitkälle, mutta nämä kaksi rotua käyvät eniten sääliksi!

Jokin aika sitten luin aiheeseen liittyvää juttua jostain lehdestä tms. Jutussa kerrottiin, että joillekin koiraroduille jalostaminen on tuonut monia terveydellisiä ongelmia - esimerkiksi erään koirarodun kallo on liian pieni sen aivoille, ja eräällä toisella koiralla oli vakavia hengitysongelmia sen anatomian vuoksi. Saksanpaimenkoirilla taas ilmenee lonkkavikoja, mikä taas johtuu sen selkärangasta.
Tuossa kohdassa jossa mainitset, että koirarodun kallo on liian pieni sen aivoille, tarkoitat luultavasti cavalier kingcharlesinspanielia. Minulla on ollut tuollainen koira ja se olikin maailman ihanin ja iloisin olento. En osaa sanoa onko tuo totta tuo aivojen liian suuri koko suhteessa kalloon, mutta se on kyllä aivan totta että cavalier on liian jalostettu rotu. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaikilla yli 5-vuotialilla cavaliereillä on sivuääniä sydämessään, ja muutamia kymmeniä vuosia sitten 15-vuotias cavalier ei ollut mikään erikoisuus. Nykyään saa olla onnellinen jos cavalierin sydän kestää yli kymmenen vuotta. Omallani oli myös sydänvikaa ja eräänä päivänä sen sydän ei vain enää kestänyt. Cavalierien jalostuksessa tulisi todella kiinnittää huomiota enemmän sydämen terveyteen kuin ulkomuodollisiin seikkoihin.
Sitten puhuit myös hengitysongelmista. Niitähän on vaikka millä rodulla. Varmasti lähes kaikilla roduilla joilla on lyhyt kuono on hengitysvaikeuksia. Edellä mainitsemani pekingeesi, kaikki bulldogit, mopsi... listaa voisi jatkaa loputtomiin! Ja jos rodulla on liian suuri pää, synnytyksessäkin on suuria ongelmia, pentueeseen saattaa kuulua vain yksi tai kaksi pentua ja pentujen on synnyttävä lähes poikkeuksetta keisarinleikkauksella. Sairasta! Ja oletko kuullut sitä, että kun joillakin roduilla esim. japanese chinillä on liian suuret silmät, niin niitten kanssa täytyy olla todella varovainen esim. metsässä, koska silmät puhkeavat helposti!
Mainitsit vielä saksanpaimenkoiran selänkin. Siinä erittäin hyvä esimerkki sairaasta kasvatustyöstä! näyttelylinjaisen saksanpaimenkoiran selkä on jalostettu niin kaarevaksi, että sen jaloissa ja selässä on pahoja terveydellisiä ongelmia. Jonain päivänä ollaan varmaan siinä tilanteessa, ettei kukaan uskalla enää yhtään hypyttää saksanpaimenkoiriaan, tai selkä menee heti sijoiltaan, lonkat murtuvat, kintereet menevät pois paikaltaan... Käyttösakemannit ovat paljon terveempiä ja ehdottomasti jos haluaa terveen saken kannattaa ottaa käyttölinjasta. Harmi vaan, että käyttölinjat eivät pärjää näyttelyissä.... Eli jos haluat harrastaa sakemannilla se on joko-tai. Joko otat terveen käyttölinjaisen ja harrastat kaikkea muuta, mutta unohdat näyttelyt tai sitten otat näyttölinjaisen ja varjelet sen selkää kaikin mahdollisin tavoin, eli unohdat kaikki rankat lajit.

Olen ymmärtänyt, että mitä enemmän koira muistuttaa sutta, sitä terveempi se yleensä on - kuinka terveenä siis esimerkiksi chihuahuoita voidaan pitää? Jalostetut koirat saattavat olla kauniita katsoa, mutta jos koira voi huonosti jalostuksen takia tai kärsii muuten jalostuksen tuottamista anatomian ongelmista, minusta voisi puhua jo eläinten kidutuksesta.
Olet valietettavan oikeassa. Monille roduille pitäisi mahdollisimman pian tehdä jotain, mutta valitettavasti, kaikki eivät ole samaa mieltä :(

Olen puhunut ;)

ps. tarkoitukseni ei ole missään nimessä loukata ketään, joka omistaa jonkun mainitsemistani roduista. Tämä on VAIN minun mielipiteeni ja jos et ole samaa mieltä, niin olet vapaa esittämään oman mielipiteesi, tai olla esittämättä. kiitos.

Poissa Rain Wild

  • Kissankorkuinen
  • Vuotislainen
  • Ähäkutti!
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #106 : Marraskuu 02, 2008, 12:35:37 »
Mitä mieltä te muut koiranomistajat olette jalostamisesta? Onko se mielestänne hyväksyttävä asia vai onko se enemmänkin eläinten kidutusta?

Tämä on niin kinkkinen ja monimutkainen asia, ettei sitä voi ajatella ihan noin mustavalkoisesti. Täytyy muistaa, että myös esimerkiksi vinttikoirat ovat äärimmäisen jalostuksen tulosta (vai muistuttaako esimerkiksi afgaani turkkeineen sutta missään määrin?), ja silti kyseessä on yksi terveimmistä roturyhmistä. Pointti ei siis ole se jalostus, vaan se, mihin käyttötarkoitukseen rotu on alunperin kehitetty. Työ- ja metsästyskoirat tuppaavat edelleenkin olevan sieltä terveemmästä päästä, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Näyttelylinjainen saksanpaimenkoira on esimerkiksi ollut tuollainen luiskaperä jo lähemmäs 50 vuotta, ei se ole mikään uusi trendi rodussa. Jostain syystä sitä pidetään rotutyypillisenä, vaikka sokeakin näkee koiran rakenteen olevan ihan vinksin vonksin.

Siinä olet kyllä oikeassa, että moni seura-/kääpiökoirarotu on viety äärimmäisyyksiin, kriteereinä kun on ollut tietty ulkonäkö ja pieni koko, joista molemmat ovat valitettavasti tuoneet mukanaan erinäisiä terveydellisiä ongelmia. Nykypäivänä nämä ongelmat täytyy vain hyväksyä, jos tietyn rotuisen koiran haluaa - minä en siihen ole valmis, joten seuraavakaan koirani ei tule tällainen olemaan. Vaikka rotua oltaisiin viemässä parempaan suuntaan (esimerkiksi täällä Englannissa juuri pekingeesin, eli kiinanpalatsikoiran, rotumääritelmä rustattiin uusiksi terveempään suuntaan, ja näyttelytuomareille on annettu uudet ohjeet rotutyypillisestä koirasta), ei sitä haettua muutosta ole näkyvissä vielä vuosiin, jos kymmeniinkään. Koko kantaa on paha ruveta yhtäkkiä muuttamaan, varsinkin, kun monet ihmiset tuntuvat olevan varsin kiintyneitä siihen omaan rotuunsa, eivätkä näe (tai kieltäytyvät näkemään) siinä esiintyviä vikoja.

Jalostuksessa näen kuitenkin hyvätkin puolensa. Minä tiedän tasan tarkkaan, mitä haluan koiralta, ja rotukirjon ollessa niin valtava, olen myös löytänyt sen minulle passelin rodun. Se ei ole ominaisuuksiltaan tyypillinen seurakoira, eikä minun etsimiäni luonteenpiirteitä monesta muusta rodusta löydy. Tietyn rodun edustajan ottaessani saan suunnilleen sitä mitä olen tilannutkin: tiedän ja tunnen koiran luonteen peruspiirteet, arjen tarpeet, kokoluokan ja vaatimukset; tunnen koiran vanhemmat ja isovanhemmat ja kaukaisetkin sukulaiset - jos en henkilökohtaisesti, niin ainakin kuvista ja omistajien kertomuksista. Sekarotuisesta en pystyisi hyvällä tahdollakaan arvailemaan, millainen koira siitä tulisi: luonne, ulkonäkö ja ominaisuudet kun eivät tule pelkästään niiltä vanhemmilta, vaan kauempaa. Säyseistä ja sopuisista vanhemmista saattaakin käsissäni olla täysin erilainen koira, kuin mitä olisin vanhempien perusteella odottanut. Sekarotuisten terveydestä voi myös olla montaa mieltä - itse tykkään ajatella, että kaksi sairasta rotukoiraa eivät tee tervettä sekarotuista. Jotta sekarotuisella olisi suuret mahdollisuudet olla terve, sen tulisi olla todella sekarotuinen, ja silloin taas törmäisin tuohon aikaisemmin mainitsemaani arpapeliin koiran ominaisuuksista.

Koiran kanssa elävänä voisinkin väittää, että sitä ulkonäköä tärkeämpi on luonne. Sitä luonnetta jalostetaan myös, vastuulliset kasvattajat ainakin. Kasvattajalla täytyy olla kanttia poistaa se muuten täydellinen, mutta luonteeltaan huono koira kasvatusohjelmastaan, sillä siitä rotutyypillisestäkään ulkonäöstä ei ole mitään iloa, jos koira on aggressiivinen tai niin arka, ettei normaalielämästä tule sen kanssa mitään. Ei se menesty näyttelyssäkään, jos koira juoksee häntä koipien välissä ja pelossaan puree tuomaria.

Lopuksi tahtoisin vielä muistuttaa, että jalostaminen ei ole se ongelma, vaan pennuttaminen. Jalostaminen tarkoittaa rodun ylläpitämistä; parantamista - tavan pennuttaminen on sitten ihan muuta. Tässäkin maassa on niitä hyviä kasvattajia, ja sitten on niitä huonoja. Vastuuntuntoiset kasvattajat ovat tietoisia rotunsa ongelmista, ja yrittävät parhaansa saadakseen rodun puhtaaksi niistä. Luonnollisesti täytyy myös muistaa, että esimerkiksi molossiroduilla (mastiffit ja muut raskaat rodut) D-lonkat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, eli yksilöä ei voida rankata ulos jalostuksesta pelkästään niiden huonojen lonkkien takia, silloin koko rotua ei yksinkertaisesti olisi enää olemassa. Molossiroduilla D-lonkat oireilevat kuitenkin harvoin. Sama on noiden cavalierien kanssa - ei ole mahdollista jättää kaikkia sydänvaivaisia yksilöitä sivuun, joten sitä täytyy yrittää kompensoida terveellä parilla. Kasvattajalla on se valinta, käyttääkö sairasta koiraa kasvatuksessaan vai ei - siinä punnitaan, kuka tekee sitä työtä rodun ja kuka itsensä hyväksi. Hyvä kasvattaja ei tee pentuja siksi, että niille on kysyntää, vaan siksi, että näkee yhdistelmässään niin paljon hyvää rodun kannalta, että haluaa itse jatkaa jalostusta niiden kahden yksilön pennulla, joka mahdollisesti (ja parhaassa tapauksessa) on perinyt vanhempiensa parhaat puolet.
Permission to shout "Bravo" at an annoyingly loud volume, sir? | Would you mind holding my metaphor for a second?

Grimhild

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #107 : Marraskuu 02, 2008, 13:10:55 »
Omistan siperianhuskyjä, juuri nyt on kotona yksi pentue, jossa on neljä neliviikkoista pentua. Vanhemmat ovat terveitä ja täysin eri suvuista lähtöisin.
 
Edellinen kirjoittaja pohdiskeli koirien jalostusta ja ilmaisi oman mielipiteensä siitä.
Itse olen sitä mieltä, että nykyinen suunta koirien jalostuksessa syöksee olemassa olevat rotumme tuhoon ja turmioon seuraavan 50 vuoden sisällä. Näyttelyiden takia koirista jalostetaan entistä sairaampia. "Pedigree dogs exposed" -dokumentissa oli aika näppärä sisältö.
Nykyinen jalostus huolimatta siitä, että osalle kasvattajista koirien terveys tuntuu olevan intohimo ei tuota tulosta, koirilla ilmenee yhä enemmän sairauksia, papereilla pelatessa rekisteristä jätetään pentueita pois, toisinaan tämän takia rodusta katoaa jalostukseen kelpaavia sukuja ja tällöin geenipooli kapenee ja sisäsiittoisuus uhkaa yhä enemmän. Ulkomailta koirien tuominen ja maiden omat kannat tuovat toki hetkellisen helpotuksen rotujen tilanteeseen, mutta pitkällä tähtäimellä sekään ei auta. Suljettu populaatio on suljettu populaatio ja se on aivan liian pieni. Sukusiitosprosentit kasvavat kasvamistaan. Kaikilla roduilla on sama vähäinen määrä kantakoiria. Ne ovat samaa kantaa olleet jo pitkään, se että sisäsiittoisen kaukaisen sukulaisen risteyttää toisella sisäsiittoisella kaukaisella sukulaisella ei auta vaikka nuo sisäsiittoiset olisivatkin eri sukulinjoista.
Olemassa on paljon turhia, keskenään saman näköisiä rotuja ja joilla on sama käyttötarkoitus ja rotuja, joiden rakenteen terveyttä ja käyttö ominaisuuksia. Miksei näitä voi yhdistää? Siksikö, ettei rotu olisi täsmälleen sama länkäjalkainen ja hengitysongelmainen fiffipuddeli mikä se oli ennen yhdistystä, jolla tuodaan rotuun reippaat määrät uutta verta ja siten elinvoimaa joka vähentää myös perinnöllisten sairauksien ilmenemistä?
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2008, 13:14:46 kirjoittanut Grimhild »

Poissa Rain Wild

  • Kissankorkuinen
  • Vuotislainen
  • Ähäkutti!
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #108 : Marraskuu 02, 2008, 13:39:51 »
"Pedigree dogs exposed" -dokkari oli sensaationhakuinen ja mustavalkoinen. Itse koin siinä kuvatun toiminnan myös eläinrääkkäyksenä siltä osin, että selkeästi sairaita ja kärsiviä koiria ei lopetettu, vaan niitä kuvattiin ja kauhisteltiin, kuinka ne kärsivät. Toki, ihan oikeilla jäljillähän siinä oltiin, mutta mielestäni se oli analyyttisessä mielessä huonosti esitetty: minä nousin puolustuskannalle, vaikka koenkin monen siinä esitetyn asian osoittavan koko koiraharrastuksen olevan paholaisen keksintö.

Itsekin suht terveen rodun edustajan omistajana on kovin helppo tuomita kaikki sairaat pikkurodut eläinrääkkäykseksi ja ihmetellä, että "eikö tollekin nyt kelpaisi ton pekingeesin sijasta vaikka vähän terveempi tiibetinspanieli - tai tuolle tuon tiibetinspanielin sijasta taas vähän terveempi x-rotu" jne. Mutta jos sitä miettii omalla kohdalla - mihin minä vaihtaisin villakoiran? Älkää ymmärtäkö väärin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että monet rodut ovat aivan liian ylijalostettuja ja niiden tila on lievästikin sanottuna surullinen. Mutta en silti näe ratkaisua siinä, että lykätään kaikille kääpiörotujen harrastajille yksi rotu ja sanotaan, että "harrastakaa tota, ne kaikki on muutenkin niin samanlaisia".

Näyttelyitä en pidä kaiken pahana alkuna ja juurena, vaan niitä kasvattajia, jotka eivät osaa suhteuttaa näyttelyistä saamaansa tietoa todellisuuteen. Sen, että koira on moninkertaine ROP-, RYP- ja BIS-voittaja, ei pitäisi tehdä koirasta täydellistä jalostusyksilöä. Valitettavasti tämä riittää monelle kasvattajalle meriitiksi. Suomessa tilanne on kuitenkin ihan vähän toinen kuin esim. täällä Englannissa (eli tuon dokumentin suora suhteuttaminen Suomeen ei ole ihan suotavaa): monet rodut kuuluvat Suomessa PEVISAan, eli saadakseen pentueen rekisteriin, vanhempien terveystutkimusten on oltava kunnossa. Mielestäni tämä on askel parempaan suuntaan, ja pitäisin ihan suotavana, että tietyt terveystutkimukset olisivat pakollisia ihan kaikille (luonnollisesti ottaen huomioon, että toisille roduille toiset terveystutkimukset ovat tärkeämpiä kuin toisille).

Linja- tai sisäsiittoisuutta en ymmärrä, mutta joillain kasvattajilla tuntuu olevan niillekin omat syynsä. Koen, ettei sisäsiittoisuudella edes voida tavoitella muuta, kuin sitä optimaalista ulkonäköä - mitään muuta se ei rotuun tuo. Menneiden kasvattajien virheitä on kuitenkin nyt vaikea korjata, eikä se tule olemaan nopeaa. Tällä hetkellä olen aistivinani pienoista asennemuutosta kasvattajien keskuudessa: koiria tutkitaan enemmän kuin aikaisemmin, ja yhä useampi kasvattaja tekee työtä rotunsa eteen. Rotujen puutteet tiedostetaan ja sairauksien olemassaolo on tunnustettu - vielä kun saataisiin kunnolla avoimuutta peliin, niin jotain saattaisi olla vielä tehtävissä. Tahtoisin mieluusti antaa näille kasvattajille mahdollisuuden, enkä siis ihan vielä olisi kuoppaamassa 80% olemassaolevista roduista.
Permission to shout "Bravo" at an annoyingly loud volume, sir? | Would you mind holding my metaphor for a second?

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #109 : Marraskuu 02, 2008, 13:46:38 »
Tästä jalostus jupakasta täytyy muistuttaa, että tuo "Pedigree dogs exposed" kertoo nimenomaan Englannin tilanteesta, ikä Englannin kennelliitto kuulu FCI:hin (Fédération Cynologique Internationale). Suomen kennelliitossa nyt esimerkiksi kaikki kennelliiton kautta rekisteröidyt (eli käytännössä kaikki 'lailliset' puhdasrotuiset) koirat sukutauluineen ym. tietoineen (mahdollisia aukkoja) on kirjattu jalostustietokantaan joten toisin kuin siinä dokumentissa, esimerkiksi suomessa ostetun pennun alkuperässä ei pitäisi olla mitään hämäärää. Suurin osa Suomen kasvattajista kyllä panostaa koirien terveyteen ja luonteeseen siinä vaiheessa kun koiria astutetaan, eikä katso pelkästään sitä että ''Kappas, siinäpä hieno uros, muotovalio ja kaikkea, taidampä käyttää sitä meidän Fifille''. Tämä ei ikävä kyllä tietenkään koske kaikkia, mutta uskaltaisin väittää, että valtaosalla on tällainen moraali (Sanokaa vaan, että olen liian sinisilmäinen, se nyt vain on käsitykseni ainakin noutajapuolelta).
 Astutimme juuri toisen koiramme, jolla ei ole oikeastaan minkäänlaisia tuloksia. Toki se saattaa vaarantaa kysyntää ja niin edelleen, mutta koska itse tiedämme, että koira on ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan sekä luonteeltaan melko lähellä kultaisten noutajien rotumääritelmää ja että sillä on myös paljon niitä piirteitä jota varten noutaja on jalostettu (kuulostaapa vähättelyltä: Se siis käytännössä pomminvarmasti saisi ALO1:sen jos pääsisi kokeisiin, mutta helsingistä ilman autoa ja rahaa on hiukka hankala päästä tuloksia hankkimaan...) kuten myös uros jota käytimme. Molemmat koirat ovat huippu terveitä (nartullamme on kylläkin 'vain' A/B lonkat) ja yhdistelmän indeksitkin ovat aikalailla korkeat (yli sata kaikissa kohdissa) eikä sukusiitosta ole ainakaan kahdeksan sukupolven säteellä. Tulossa olisi siis kaiken järjen mukaan terveitä pentuja, kun sukutauluissakaan ei sairauksia ole esiintynyt. Sama juttu luonteen puolesta. Eihän tämä ole tietenkään mikään 120% varma juttu, aina on poikkeuksia ja kyllähän se luonne riippuu monesta muustakin tekijästä kuin sukutaulun luonteesta, mutta tällä sekavalla selitykselläni haluaisin siis vain ilmaista, että monet kasvattajat yrittävät kasvattaa rodussaan aina vain perempi luonteisia ja terveempiä koiria. Enkä edelleenkään väitä että tämä koskisi kaikkia, en todellakaan...

//Jaa jaa, tulipas toistoa tuohon edelliseen vistiin, en tietenkään lukenut sitä kun se putkahti tänne sillä välin kun kirjoitin... Anteeksi kovasti.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Grimhild

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #110 : Marraskuu 02, 2008, 13:50:50 »
"Pedigree dogs exposed" -dokkari oli sensaationhakuinen ja mustavalkoinen. Itse koin siinä kuvatun toiminnan myös eläinrääkkäyksenä siltä osin, että selkeästi sairaita ja kärsiviä koiria ei lopetettu, vaan niitä kuvattiin ja kauhisteltiin, kuinka ne kärsivät. Toki, ihan oikeilla jäljillähän siinä oltiin, mutta mielestäni se oli analyyttisessä mielessä huonosti esitetty: minä nousin puolustuskannalle, vaikka koenkin monen siinä esitetyn asian osoittavan koko koiraharrastuksen olevan paholaisen keksintö.
Näinhän se oli, vaan se toi esille hyvin, miten jotkut ihmiset eivät oikeasti välitä. Näitä ihmisiä on suomessa ja ulkomailla ihan samaan tapaan. Siis niitä, jotka katselevat ryppyistä ja tuskissaan hengittävää koiraa arvioiden ja toteavat sitten "tässäpä on kaunis rotunsa edustaja, ihanasti hampaat kasvaa kurkussa ja hengitys rahisee niin ettei omia ajatuksiaan kuule".
 
Itsekin suht terveen rodun edustajan omistajana on kovin helppo tuomita kaikki sairaat pikkurodut eläinrääkkäykseksi ja ihmetellä, että "eikö tollekin nyt kelpaisi ton pekingeesin sijasta vaikka vähän terveempi tiibetinspanieli - tai tuolle tuon tiibetinspanielin sijasta taas vähän terveempi x-rotu" jne. Mutta jos sitä miettii omalla kohdalla - mihin minä vaihtaisin villakoiran? Älkää ymmärtäkö väärin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että monet rodut ovat aivan liian ylijalostettuja ja niiden tila on lievästikin sanottuna surullinen. Mutta en silti näe ratkaisua siinä, että lykätään kaikille kääpiörotujen harrastajille yksi rotu ja sanotaan, että "harrastakaa tota, ne kaikki on muutenkin niin samanlaisia".
Kommenttini ei koskenut pelkästään fiffejä, vaan yleisesti kaikkia rotuja. Bichonit voisi esimerkiksi yhdistää samaksi roduksi. Tai Belgianpaimenkoira malinoisin ja saksanpaimenkoiran. Varmaan tekisi terää sakemannin kääpistyneelle rakenteelle ja belgin ylikorostuneelle luonteelle. Tai sitten jos yhdistäisi muutaman ajokoirarodun tai lintuja haukkuen metsästävän pystykorvan... Tai hirven ja karhun metsästykseen käytettävät rodut. Nämä kaikkihan ovat tyypiltään suunnilleen samanlaisia ja käyttötarkoituskin on sama.
 
Näyttelyitä en pidä kaiken pahana alkuna ja juurena, vaan niitä kasvattajia, jotka eivät osaa suhteuttaa näyttelyistä saamaansa tietoa todellisuuteen. Sen, että koira on moninkertaine ROP-, RYP- ja BIS-voittaja, ei pitäisi tehdä koirasta täydellistä jalostusyksilöä. Valitettavasti tämä riittää monelle kasvattajalle meriitiksi. Suomessa tilanne on kuitenkin ihan vähän toinen kuin esim. täällä Englannissa (eli tuon dokumentin suora suhteuttaminen Suomeen ei ole ihan suotavaa): monet rodut kuuluvat Suomessa PEVISAan, eli saadakseen pentueen rekisteriin, vanhempien terveystutkimusten on oltava kunnossa. Mielestäni tämä on askel parempaan suuntaan, ja pitäisin ihan suotavana, että tietyt terveystutkimukset olisivat pakollisia ihan kaikille (luonnollisesti ottaen huomioon, että toisille roduille toiset terveystutkimukset ovat tärkeämpiä kuin toisille).
Minä pidän kaiken alkuna tuomareita, jotka eivät osaa asiaansa. Nykyään tuomariksi pääsee aivan liian helposti ja tulokset ovat sen mukaisia. Kasvattajat kasvattavat sitä mikä menestyy näyttelyissä, sehän se paperikoirien idea nykyään on - saada "virallisia" tuloksia enimmäkseen näyttelyistä ja kerätä mahdollisimman monta ruusuketta ja pokaalia. Nykyään melkein koiran kuin koiran saa valioksi jos se on pörröinen tai liioiteltu.
Mitä PEVISAan tulee se ei kovin kummoisesti auta koirien terveydentilaan, eikä varsinkaan siihen että sukusiitosprosentit nousevat nousemistaan.
 
Linja- tai sisäsiittoisuutta en ymmärrä, mutta joillain kasvattajilla tuntuu olevan niillekin omat syynsä. Koen, ettei sisäsiittoisuudella edes voida tavoitella muuta, kuin sitä optimaalista ulkonäköä - mitään muuta se ei rotuun tuo. Menneiden kasvattajien virheitä on kuitenkin nyt vaikea korjata, eikä se tule olemaan nopeaa. Tällä hetkellä olen aistivinani pienoista asennemuutosta kasvattajien keskuudessa: koiria tutkitaan enemmän kuin aikaisemmin, ja yhä useampi kasvattaja tekee työtä rotunsa eteen. Rotujen puutteet tiedostetaan ja sairauksien olemassaolo on tunnustettu - vielä kun saataisiin kunnolla avoimuutta peliin, niin jotain saattaisi olla vielä tehtävissä. Tahtoisin mieluusti antaa näille kasvattajille mahdollisuuden, enkä siis ihan vielä olisi kuoppaamassa 80% olemassaolevista roduista.
Sisäsiittoisuus ja linjasiitos ovat minusta aika turha juttu. Monessa rodussa on jo nyt sellainen tilanne, että on muutama sukulinja, joiden kaikki koirat ovat sukua toisilleen. Linjojen sekoitteleminen vähentää sukusiitosprosentteja, muttei pitkäksi aikaa. Kun kaikki linjat on moneen kertaan sekoiteltu kaikki koirat ovat sukua toisilleen.
 
Rotuunotot ja rotujen yhdistäminen olisivat mielestäni nopeimmat keinot parantaa tilannetta ja tehdä kannasta elinvoimaisempi.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2008, 13:57:32 kirjoittanut Grimhild »

Poissa Rain Wild

  • Kissankorkuinen
  • Vuotislainen
  • Ähäkutti!
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #111 : Marraskuu 02, 2008, 13:59:14 »
Astutimme juuri toisen koiramme, jolla ei ole oikeastaan minkäänlaisia tuloksia.

Tässä on mielestäni yksi avain koirien jalostukseen. Ne kotisohvilla makoilevat sesset, joita ei koskaan 'näytetä tai käytetä': niidenkin joukosta saattaa nimittäin löytyä varsinaisia helmiä! Varsinkin rodussa, jonka populaatio on muutenkin pieni. Tulokset eivät tee koirasta tervettä tai jalostuskelpoistakaan. Luonnollisesti näissä tapauksissa (aivan kuten muussakin jalostuksessa) täytyy olla selvillä koiran suvusta ja taustoista, sairauksista ja ominaisuuksista. En nyt missään nimessä kannusta jokaista koiranomistajaa pennuttamaan sitä omaa rakastansa tällä perusteella (sillä omahan on aina se paras!), vaan se jalostuskoira täytyy osata valita mahdollisimman objektiivisesti, ja ne puutteet siinä omassa rakkaassa ja maalimanparhaassamammanmussussa täytyy tunnistaa ja hyväksyä - ja jos edelleen on sitä mieltä, että sillä omalla on jotain annettavaa rodulle, niin go for it, sanon minä. Itse ottaisin mieluummin koiran kasvattajalta, joka tuntee ja kertoo avoimesti koiriensa taustoista, terveydestä ja luonteesta, kuin sellaiselta, jonka koirilta löytyy miljoona titteliä, mutta josta kasvattaja kertoo vain ympäripyöreitä.

Jokainen koiranostaja on omalta osaltaan vastuussa siitä, millaiselta kasvattajalta pentunsa ottaa. Ilman kysyntää myös tarjonta vähenee.

Muoks.

Lainaus
Minä pidän kaiken alkuna tuomareita, jotka eivät osaa asiaansa.

Näinhän se on, mutta hyväkin tuomari antaa ainoastaan mielipiteensä. Rotumääritelmäähän siinä katsotaan, mutta saman rodun sisällä on niin paljon erityyppisiä koiria, että niistä valittaessa toinen tuomari valitsee toisen ja toinen toisen - arvostelulajissa oikeaa vastausta ei ole olemassakaan. Edelleen peräänkuuluttaisin kasvattajan vastuuta. Täytyy löytyä rohkeutta valita ne koirat, jotka itse näkee puolueettomasti parhaina, eikä niitä, jotka miellyttävät jonkun allrounder-mattimeikäläisen silmää. Se mattimeikäläinen kun ei elä sen arvostelemansa koiran kanssa.

Lainaus
Kommenttini ei koskenut pelkästään fiffejä, vaan yleisesti kaikkia rotuja. Bichonit voisi esimerkiksi yhdistää samaksi roduksi. Tai Belgianpaimenkoira malinoisin ja saksanpaimenkoiran. Varmaan tekisi terää sakemannin kääpistyneelle rakenteelle ja belgin ylikorostuneelle luonteelle. Tai sitten jos yhdistäisi muutaman ajokoirarodun tai lintuja haukkuen metsästävän pystykorvan... Tai hirven ja karhun metsästykseen käytettävät rodut. Nämä kaikkihan ovat tyypiltään suunnilleen samanlaisia ja käyttötarkoituskin on sama.

Koitapas sanoa tätä niille belgiharrastajille. Tai niille bichonisteille. Ei se yksinkertaisesti ole niin helppoa, että "yhdistetään muutama ajokoirarotu" (mitkä nimenomaiset rodut muuten yhdistäisit?), kun ne kuitenkin eroavat ominaisuuksiltaan: toiset suorittavat paremmin esim. erilaisessa maastossa. Pitäisikö siis working cockerspanieli yhdistää springerspanieliin, koska molemmat ovat noutajia ja molemmat ovat spanieleita? Täytyy muistaa, että vaikka Suomessa maasto olisi suht yhteneväistä, niin muualla maailmassa jo pelkästään maastovaatimukset ovat toisenlaisia.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2008, 14:08:27 kirjoittanut Rain Wild »
Permission to shout "Bravo" at an annoyingly loud volume, sir? | Would you mind holding my metaphor for a second?

Poissa Kirlie

  • Viherpeippo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartIce8304
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #112 : Tammikuu 01, 2009, 01:34:28 »
Voi kauhea, en tiennyt tämän aiheen olemassa olosta vaikka olen hulluna koiriin.

Meillä on ollut koko pienen ikäni ajan koiria, isän hirvikoiria. Näin koiran ensimmäisen kerran kolmen päivän ikäisenä ja olin ensimmäisissä hirvenhaukkukokeissa viikon ikäisenä. Näyttelyyn pääsin vasta kahden kuukauden iässä. Koirat on kuuluneet aina mun elämään ja tulee ehdottomasti aina kuulumaan.

Sain oman koiran n. kymmenenvuotiaana. Tämä suomenlapinkoira narttu Hymy nukkuu nytkin paukkeen vuoksi tuolla keittiön pöydän alla. Hymyn saaminen oli tämänhetkisen elämäni paras hetki. (Kuulostaapa hassulta tuo lause ;). ) Hymy on isäni päätöksestä ulkokoirana koska se oli ehto saada oma koira. Ehdottelen kuitenkin vähän väliä että se saisi muuttaa sisälle kanssani. Hymy kävi nuorempana näyttelyissä ja sai sertin ja kaksi varasertiä. Kennelliiton Dopingsääntö kuitenkin lopetti meidän näyttelyuramme lyhyeen, koska Hymy ei voi olla autossa kilometriä pidempää matkaa ilman kauheaa matkapahoinvointia. Aloitimme tässä pari vuotta stten harjoittelemaan agilityä ja harrastamme sitä ilman kilpailuja. Poikkeuksena yksi harjoitusryhmämme vetämä epävirallinen agilitykilpailu jossa Hymy oli  mölli 1 luokan 4, virallisen 1 luokan 3, ja toisen virallisen luokan 2.

Oman koirani lisäksi meillä asustaa tälläkin hetkellä kaksi harmaa norjanhirvikoira narttua, Manta ja Helmi. Nämä eivät kuitenkaan asu meillä kauaa, sillä eivät toimi tarpeeksi hyvin hirvimetsällä. Hirvikoiria tulee ja menee meidän perheessä.

Olen hoitanut isäni koiria 8-vuotiaasta asti joten siitä on tullut työkokemusta jo kuuden vuoden ajalta. mikäs siinä, samallahan ne hoitaa kun omanikin.

Viime talvena Hymylle teetettiin ensimmäinen pentue. Koira ei pyöristynyt edes viimeisillä päivillään yhtään ja toinen kasvattaja epäili jopa ettei pentuja tule. Kuitenkin Hymy pyöräytti viisi melko isoa pentua yöllä. Oli aika ihana herätä koiranpennun MAUKUNAAN, keskellä yötä. Luulin kyllä pennun olevan kissa ja niin taisi Hymykin luulla ilmeistä päätellen. Hymylle olisi tarkoitus seuraavasta juoksusta astuttaa uudelleen koska haluan sen riistanvärisen narttupennun vaikka millä hinnalla. Jos sellainen tällä kertaa sattuisi syntymään niin se jäisi kotiin. Viime pentueessa vain uroksissa oli riistanvärisiä. Huoh.

Isäni on ulkomuototuomari 5 ja 6 ryhmille ja ylituomari hirvenhaukkukokeissa. Hänen mukanaan tulee kierreltyä näyttelyissä ja kokeissa. Olen ollut kolme kertaa näyttelyssä lähettinä, kerran makkaran myyjänä ja yhden kerran hirvenhaukkukokeen sihteerinä. Olen kerran toiminut myös lyhyellä varoitusajalla handlerina sellaiselle koirarodulle jota en osannut edes esittää (Ja tuo koira osasi itse esittää itsensä koska oli ROP veteraani...)

Aion pyrkiä ensi vuonna kennellukioon, minun on aivan pakko päästä sinne. En tiedä mitä teen jos en pääse!

Isäni on tavallaan rakennefriikki, hän luennoi aina painotten koiran terveeseen rakenteeseen. Eipäs siinä mitään rakennehan vaikuttaa aikalailla koiran elämään vai kuinka? Ei varmaan kaikilla D-lonkkaisilla ole helppoa puhumattakaan E-lonkista.



Jalostukseen kommentoin sen verran, että näyttelyt eivät tosiaankaan ratkaise. Myös luonne ja terveys merkitsevät aika paljon. Jotkut käyttävät koiriaan satoja kertoja näyttelyssä ja saavat sertit kasaan, mutta jotkut "kotikoirat" saattaisivat saada kolmella käynnillä muotovalion arvon. Silti arvostan kuitenkin muotovaliokoiria, kunhan ne ovat serttinsä ansainneet. Koiran luonnetta ei voi sen sijaan katsoa koiraNet:istä eikä omistajan kuvauksetkaan aina pidä paikkaansa. Pitää tavata koira kuonokkain ollakseen varma sen luonteesta, aina sekään ei tosin riitä. Rakennehan pitää aina testauttaa ennen pennuttamista esim. lonkkakuvathan ovat pakollisia. Perinnöllisesti sairaalla tai muuten sellaisella eläimellä joka ei pysty näyttämään pennuille normaalin koiran mallia, en teettäisi pentuja. Perinnöllinen sairaushan voi tietenkin siirtyä pennuillekkin.

Ehkä isäni rakennevimma on tarttunut minuunkin, mutta en koskaan missään tapauksessa teettäisi pentuja koiralla joka on vaikka miten hieno ulkonäöltään, mutta lonkat ovat niin pahat, että koiran elämä on yhtä tuskaa. Miten pentujen kävisi perittyään samanlaiset lonkat?

Rotujen ylijalostuksesta olen sitä mieltä, että jotkut rodut ovat jalostettu terveyden kustannuksella "hienon" näköisiksi. Toki olen terveen rodun omistaja, mutta itse en ottaisi koiraa jonka elämä kuluisi rodun tuomien vaivojen kestämiseen/hoitoon. Toki monikin on valmis ottamaan pitkälle jalostetun koiran enkä heitä moiti, mutta itse pidän yksinkertaisista roduista jotka eivät tiputa silmiä päästään tai jotka joudutaan lopettamaan rakennevikojen takia.

Näyttelyitten tuomarit ovat mielestäni päteviä tehtäväänsä vaikka esittävätkin vain oman mielipiteensä. Silti mielestäni tuomareiden pitäisi pysyä omissa roduissaan, niissä jotka kuitenkin kiinnostavat eniten. Kaikkien rotujen tuomareilla on varmasti oma suosikkirotunsa ja he alitajunnassa saattavat arvostella toisen rodun koiria sen mukaan mikä ITSEÄ MIELLYTTÄÄ, eli tavallaan toisen rodun rotumääritelmän mukaan. Siispä luotan enemmän hirvimieheen arvostelemassa hirvikoiria ja fifi-ihmisen arvostelemassa fifejä kuin toisinpäin.

Tuli näköjään pitkä viesti, mutta minulla on paljon sanottavaa koira-asioista. ;)




Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #113 : Tammikuu 01, 2009, 15:32:11 »
Hei, koiria! Minä olen aina pitänyt itseäni enemmän kissa- kuin koiraihmisenä, mutta pidän totta kai myös koirista (oikeastaan lähes kaikista eläimistä), kunhan ne ovat kilttejä ja rauhallisia. Meillä oli ollut kissoja kun olin pieni, mutta äitini ja minä tulimme pahasti allergisiksi. Sitten me hankimmekin koiran. Ja tästä se alkaa: meillä on ollut koiria viimeiset 13 vuotta, eli siis kaksi paimensukuista lapinkoiranarttua, Hilla ja Haitula. Ikävä kyllä Haitula piti lopettaa viime syksynä luusyövän takia, se oli erittäin erittäin ikävä juttu, mutta olemme ottamassa uutta pentua Hillan kaveriksi tässä kuussa. Se on samaa rotua, narttu ja sijoistuskoira (eli koiran kasvattaja saa teettää myöhemmin sillä 1-2 pentuetta; koiran saa siksi halvemmalla).

Jos lapinkoirista rotuna jotain pitää sanoa, niin en ole kiltimpiä, rauhallisempia ja iihmisystävällisempiä koiria koskaan tavannut. Lisäksi ne ovat viisaita ja kauniita (turkki on pitkä ja tuuhea, usein silkkinen, kaikki värit ovat sallittuja). Tuosta tottelevaisuudesta on kyllä pakko sanoa, että lapinkoira voi olla täysi luupää halutessaan. Eli ne ovat itsenäisiä ja herkkiä koiria, joista ei saa saksanpaimenkoiran "konemaista" tottelevaisuutta tekemälläkään. Ainakaan oman kokemukseni mukaan. Nöyrä lapinkoira kyllä on, mutta jos se esim. metsässä näkee jäniksen, se on menoa se. Eivät auta omistajan huudot, namit tai kiroilut. Se on kyllä ainoa huono puoli, ja sitkeydessä tietysti lapparistakin voi saada toko-mestarin, ei siinä mitään..

No, meidän koirat ovat tietenkin maailman ihanimpia koiria (niin kuin kaikki muutkin koirat omistajansa mielestä^^). Asumme maalla, joten koirat saavat olla vapaana pihalla ja lenkeillä. Sisälle ne päästetään, kun ne haluavat. Varsinkin Hilla on oikea "metsäkoira", siis kunnolla, siististi hihnassa tipsuttavan kaupunkikoiran vastakohta. Se ei pidä hihnoista. Se ei tykkää olla autossa. Lenkillä se menee omia reittejään jos tahtoo. Se ei tule luokse jos jotain ikävää ehkä on tiedossa, vaikka kynsienleikkuu... Ehkä se olisi pitänyt kouluttaa paremmin. Mutta kaikille se on kiltti, koirille ja ihmisille. Ja sillä on omituisia tapoja: värähtämätöntä tuijottamista ilman mitään syytä, kummallista ääntelyä kun se haluaa ulos, jurmottamista nurkassa... juu, Hilla on omituinen koira. Ja näyttääkin karhulta. Haitula oli aivan toisenlainen, niin niin viisas, ja se totteli (lähes) aina, siihen saattoi luottaa. Se luki ihmisen tunteita kuin kirjaa, tuli lohduttamaan jos oli surullinen olo, lähti vähin äänin pois jos vähänkin tiuskittiin. Tämä uusi pentu on vasta kolmeviikkoinen, mutta luonteessa huomaa jo aikamoista itsenäisyyttä ja jukuripäisyttä. Hiukan huolettaa, että toivottavasti Hilla ei opeta sille huonoja tapoja... no, uuden pennun kanssa on kyllä käytävä koirakoulu loppuun asti. Ihanaa, en malta odottaa uutta perheenjäsentä!

Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Shailaja

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #114 : Tammikuu 01, 2009, 15:45:37 »
Meillä oli jo koira, ennen kuin synnyin. Se oli silloin vasta vuoden enkä muista paljoakaan siitä, vaikka se kuoli vasta viisi vuotta sitten. Se oli varmasti luotettavin, kiltein ja kärsivällisin koira, jonka olen ikinä nähnyt. Vaikka minä ja siskoni olimme hyvin pieniä emmekä aina ymmärtäneet, kuinka koiran kanssa pitää olla, se ei koskaan purrut eikä ollut mitenkään vihainen. Tosin meillä oli siihen aikaan myös kissa, joka oli tietysti huushollin kuningatar ja koiran oli tietysti alistuttava sen valtaan, kissa kun tuli ensin. Kissa tykkäsi nukkua koiran kyljessä tai etutassujen välissä, joten koiraparan oli pakko olla hiljaa paikoillaan, kunnes kissa oli torkkunsa ottanut ;) Palkaksi koira sai yleensä napakan iskun tassusta kuonolle. Koiramme oli siis saksanpaimenkoiratyttö ja kuoli 12-vuotiaana.

Uusi koiramme, myös sakemannineiti, tuli samana vuonna kuin edellinen kuoli ja se täyttää tänä vuonna viisi. Se onkin täysin päinvastainen tapaus, todellinen pikku prinsessa, jonka pitää saa kaikki nyt-eikä-heti ja kärsivällisyydestä ei ole tietoakaan :) Hankala tyttö oli pentuna ja välillä oli kuin ei kuulisi eikä tajuaisi mitään. Se oli kuitenkin motivoitunut ja innokas oppimaan uutta ja se on hyvin kiltti.

Olen täysin rakastunut saksanpaimenkoiriin, harmi vain, että senkin rodun yllä toisinaan leijuu vähän huono maine. En sakemannia suosittelisi ollenkaan ensimmäiseksi koiraksi, sillä ne (toki koirasta riippuen) eivät ole helpoimpia kouluttaa ja ne todella kaipaavat paljon tekemistä, niin kuin kaikki koirat.

sudenkorento

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #115 : Tammikuu 08, 2009, 14:31:23 »
Minulla on Viipurin S.E.R.O.P.I
Se tarkoittaa SEka ROtuinen PIski :)
Se on siis Viipurin löytökoira. Emme tiedäsen emosta mitään, emmekä tietenkään sitten mitä rotuja siinä on.
Mutta näyttää että olisi saksanpaimen koiraa ja terrieriä.
Kun aloimme hankkia koiraa emme missään nimessä tahtoneet saksanpaimen koiraa emmekä terrieriä.
Silti koiramme on meille täydellinen.
Jos puhdasverisistä koirista pitää valita, pidän austraalian paimenkoirista ja huskeista.
:)

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #116 : Tammikuu 11, 2009, 19:21:47 »
Mitenköhän en koiraihmisenä ole tätä aiemmin löytänyt?!

Meillä on kultainen noutaja. Se on vasta pentu, mutta tottelee jo aika hyvin. Olen lähes koko ikäni halunnut oman koiran, tarkalleen ottaen siitä lähtien kun serkkujeni koira kuoli kun olin viisi-kuusivuotias. Kultainen noutaja on ehdoton ykköseni, mutta vanhemmat pitivät sitä silloin liian suurena pieneen taloomme. Kolme ja puoli vuotta sitten aloimme siskoni kanssa tosissamme mankua vanhempia ostamaan koiran ja parin vuoden päästä päädyimme Cavalier kingcharlesin spanieliin. Isä ei kuitenkaan suostunut koiran hankintaan, ei sitten millään(hänen mukaansa siitä tulisi vain työtä ja vaivaa ja loppujen lopuksi ainoa joka koirasta huolehtisi olisi hän itse ::) Se on mielenkiintoista miten suuri osa vastahakoisista vanhemmista se pahempi taivuteltava on nimenomaan isä, eikä äiti.), mutta eihän se perheen muita jäseniä lannistanut :).

Seuraava rotu jota harkitsimme, oli kooikerhondje. Kuitenkin loppujen lopuksi päädyimme kultaiseen noutajaan ja saimme isänkin pään käännettyä niin, että siinä sitä sitten on talossa uusi perheen(vai pitäisikö sanoa lauman :) ?) jäsen. Eikä paahempaa hyeenaa olekaan kuin se, kun maitohampaat vaihtuvat! :) Mutta on se vaan niin ihana. Jopa isä on heltynyt aivan täysin, vaikka tietysti kieltääkin kaiken.



   //Se on mielenkiintoista miten hyvin muistaa lähes ulkoa kaikki lähes neljä vuotta aiemmin kirjastosta raahatut koirakirjat. (kun vertaa esimerkiksi eräisiin tiettyihin kouluaineisiin!) Uuden koiran tullessa taloon huomasin, ettei minun tarvinnut lukea ainoatakaan kirjaa ja silti tiesin kaiken aivan yhtä hyvin kuin äitini ja siskoni.
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #117 : Tammikuu 11, 2009, 19:28:40 »
Tässä on kaikille luettavaksi tällainen täysin sisällötön viesti, mutta ilmoitettakoon, että meillä on nyt täällä 6 kipaletta 2 viikkosia pentuja :) (Myöhän siis kasvatetaan kultasianoutajia). Yksi olisi tarkoitus jättää kotiin, ja sehän tarkoittaisi kolmea kultsua taloudessa :) Onneksi Helsingissä ei enään tarvitse maksaa koiraveroa... Kukaan muuten huomannut, että sakemannit on nykyään suomen suosituimpia koiria?
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #118 : Tammikuu 19, 2009, 14:03:05 »
^Onko? Minä luulin että suomenajokoira! Mistä luit/sait tietää/jotain?
Tartteeko muuten missä päin Suomea maksaa koiraveroa? Me ei ainakaan jouduta täällä päin maksamaan koiraveroa. Ja paljonko koiravero ylipäätään on?

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #119 : Tammikuu 19, 2009, 15:23:12 »
Joo, suomenajokoira on ollu vaikka miten kauan ykkösenä mutta viime vuonna rekisteröitiin enemmän sakemanneja. En nyt taas muista mistä sen revin, jotain tilastoja selailin. Koiramme-lehdessähän se sitten lukee varmemmin, kunhan ilmestyis... Tosta koiraverosta mulla ei oo tietoa, mutta sitä ei kai ole enää hirveän monissa kunnissa.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Shirlene

  • Introvertti 110%
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #120 : Tammikuu 19, 2009, 17:09:22 »
Pitkäkarvaisten islanninlammaskoirien omistajat, onko kyseisellä rodulla sellainen karvatyyppi, että sillä on karvanlähtöaika pari kertaa vuodessa, vai lähteekö karvaa joka päivä paljon?
"A reader lives a thousand lives before he dies. The man who never reads lives only one."

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #121 : Tammikuu 22, 2009, 14:53:05 »
Ne jotka ovat lukeneet Koiramme-lehteä (tai perehtyneet näyttelyihin) tietävät varmaan, että titteleitä on muutettu! Mm. osaa on lyhennetty (nykyisin mm. entinen FIN MVA = FI MVA. EST MVA = EE MVA. ESP MVA = ES MVA) ja KANS MVA on nykyään CIB! Kaikkiin muihin ehkä tottuu jopa jotenkin, mutta tuo CIB... Hankala homma muistaa, mutta kai se on parempi kun nyt Suomessakin on sama kuin ulkomailla.


Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #122 : Tammikuu 22, 2009, 17:27:01 »
Erizza:sama. Tuo cib on ihan outo... Miksi pitää kaikki laittaa ranskaksi? Samoin meni muidenkin titteileiden etuliitteen uusiksi, s tva & fin tva:stamma tulikin nyt sitten fi tva & se tva. Kumma juttu... Ja Sunin Helena on nyt sitten kennelliiton puheenjohtaja, meillä taitaa vaihtua rotujärjestön pj...
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #123 : Tammikuu 23, 2009, 16:02:15 »
^Niin, tottakai muutkin tittelit kun muotovalion tittelit vaihtu, mutta minulla olikin nyt vaan esimerkkinä :)

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #124 : Tammikuu 24, 2009, 11:03:03 »
Ihanaa, ensi lauantaina saadaan uusi perheenjäsen, pikkuinen lapinkoiran tyttöpentu Ksena (emme saaneet itse valita nimeä...). On kuulemma ja näemmä aika vilkas tapaus kyseessä, ja omapäinen. Toivottavasti Hilla-vanharouva laittaa uuden tulokkaan ojennukseen eikä hermostu. Ja toivottavasti perheemme rauhallisiin koiriin tottuneina osaa käsitellä pentua... toivottavasti se ei pureskele kaikkea mitä näkee... se kyllä täytyy kouluttaa hyvin. Onko ketään muuta joka on kohta saamassa uuden koiran? Olisi hauska vaihtaa kokemuksia ja vinkkejä.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.