Kirjoittaja Aihe: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)  (Luettu 6311 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Fey

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« : Tammikuu 20, 2004, 14:04:16 »
Ajattelin tiedustella, löytyykö vuotiksesta ihmisiä, jotka omistavat Bichon Frisè:n tai jonkin muun Bichon-rotuisen koiran. Itse saan sellaisen noin kolmen viikon päästä, ja tunnelma on odottava ja jännittynyt :) Ollaan hankittu jo hihna ja ruokakuppi, ja tällä viikolla olisi tarkoitus hankkia kopat, kammat, lelut, pesuaineet yms. Koira-aiheisia kirjojakin on tullut luettua melkoisesti, ja jatkuvasti miettii, ettei vain ole unohtanut mitään tärkeää.

Haluaisin kuulla kokemuksianne Bichoneitten parissa, miltä kasvattajalta olette koiranne ottaneet, minkä ikäisiä koiria teillä on, onko kokemuksia näyttelyistä/agilitystä/jostain muusta harrastuksesta Bichoninne kanssa yms.

Ja ne kaikki, joilla ei Bichonia ole, mutta sellainen on tulossa tai haaveissa, niin kertokaa tekin ihmeessä tunnelmianne ja kokemuksianne. Pennun odottaminen on todella jännittävää aikaa, olisi hauska jakaa tunnelmianne! :)

//mukamas muutti otsikon, hiukan laajempi keskusteluaihe mutta jatkakaa kaikessa rauhassa:)

firith

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #1 : Tammikuu 20, 2004, 15:02:08 »
Meillä on ollut Bichon Frisé, Tessa, kohta viiden vuoden ajan. Ne ovat todella maailman valloittavampia koiria. Tosin meidän Tessa on ollut aina vähän rauhallisempaa ja laiskempaa sorttia, varsinkin nyt kun se on kasvanut vähän vanhemmaksi. Voisi sanoa, että pentuna ne on kaikki sellaisia mahdottomia touhottajia ja tietysti, Bichon Frisén pentuja kun ovat, niin myös älyttömän söpöjä.
Tessa sai kesällä ensimmäiset pentunsa, niitä syntyi neljä. Kolme urosta ja yksi narttu. Pentueen narttu, jonka minä nimesin Myrtiksi (:P) jäi meille, mutta urokset myytiin. Pentujen hoito oli alkuviikkoina aika raskasta, mutta myös todella hauskaa. Pennun hoito voi aluksi tuntua turhauttavalta (ne pissivät kaikkialle kun joutuvat uuteen paikkaan. meillä ne kyllä taisivat oppia tekemään jätökset sanomalehdille oven eteen.), mutta kannattaa lohduttautua ajatuksella, että miltä tuntuisi hoitaa neljää sellaista yhtä aikaa.

Bichonit ovat ennen kaikkea lapsiperheiden koiria. Ne pitävät lapsista ja tulevat toimeen muidenkin koirien kanssa. Meidän koirat ei kuitenkaan tykkää olla yksin kotona, joten voimme vain arvailla miten seinänaapurit kiristelevät hermojaan päivisin.
Sanoisin, että Tessa ainakin on mahdottoman hyvä vahtikoira. Ehkä liiankin innokas. Jos jossain ovi vähän narahtaa tai kuuluu jäätelöauton musiikki, niin heti pitää hirveä metakka nostaa.
Bichonien turkki ei ole ehkä helpoin mahdollinen hoitaa, koska sitä pitää leikata ja pestä melko usein. Varsinkin syksyllä ja keväällä saa kiristellä hampaitaan kun tassujen karvoihin tarttuu kaikenlaista töhnää/risuja/hiekkaa. Elikä runsaaseen pesemiseen saa varautua.
Lainaus

Haluaisin kuulla kokemuksianne Bichoneitten parissa, miltä kasvattajalta olette koiranne ottaneet, minkä ikäisiä koiria teillä on, onko kokemuksia näyttelyistä/agilitystä/jostain muusta harrastuksesta Bichoninne kanssa yms.

Meidän koirat on Dimincas-kennelistä. Tessaa olemme käyttäneet näyttelyissä pennusta lähtien, ja se on pärjännyt melko hyvin. Kaksi Sertiä on tuolla palkintokaapissa, sitten SA-ruusukkeita monta kappaletta (enää niitä ei varmaan jaeta?), sekä yksi ROP.
Mielestäni koiran näyttelyssä käyttö ei todellakaan ole välttämätöntä, jos kenelläkään perheessä ei ole erillistä innostusta siihen. Kyllä koira kelpaa perheelle maailman parhaimpana koirana, vaikka ei olisikaan kansainvälinen valio.

Hyvä, että olet lukenut koira-aiheisia kirjoja, koska se todistaa, että olet todella kiinnostunut koirista ja pidät niistä. Hyvä koti on pennulle tärkeintä. Alussa pennun hoidosta saattaa tulla paljon kysyttävää, mutta kasvattajalle voi aina soittaa ja kysyä ihan pieniäkin juttuja.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että koiralle kannattaa hankkia kuljetus-boksi, jossa se voi nukkua. Meillä boksit toimivat ns. turvapaikkana. Jos koira menee itse sinne, se tarkoittaa, että se haluaa olla rauhassa.

Hyviä hetkiä sinulle tulevan koirasi parissa. :)

siunattu

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #2 : Tammikuu 20, 2004, 15:31:21 »
Oi! Ihana topic, aika hyvin. Joo. Toivottavasti tätä ei poisteta, vaikka saattaisikin kuulua lemmikkieläimiin.

Meillä on juuri 15 päivä 10 kuukautta täyttänyt bichon frisén uros. Haettiin se kesän alussa Kennel Tellenmussukoista, oli muistaakseni pentueen isoin. Se on muutenkin yllättävän iso, ja sillä on vielä paljon pentukarvaa, mutta kotikoirana lähinnä, niin ei se niin haittaa. :p

Täällä paikkakunnalla ei ole muita samaa rotua näkynyt, mutta minusta sitä on kohtuullisen paljon Suomessa. Meidän Urkin (en keksinyt nimeä itse) tuloon me valmistauduttiin lukemalla kuhtuullisesti kirjoja, katsomalla nettisivuja, ostaen leluja, ja lähinnä katsellen kuvia ja mailaillen kasvattajan kanssa. Tämä on kamalan itsepäinen, se oppii nopeasti, mutta jos sitä ei huvita tehdä jotain, se ei kans tee. Vaikka se ymmärtäisikin, niin sitä ei aina huvita.

Lainaus

Sanoisin, että Tessa ainakin on mahdottoman hyvä vahtikoira. Ehkä liiankin innokas. Jos jossain ovi vähän narahtaa tai kuuluu jäätelöauton musiikki, niin heti pitää hirveä metakka nostaa.

Ehdottomasti jep. Meidän Urkkia en sanoisi vahtikoiraksi, mutta todella ihmisrakkaaksi ja omistaa hyvän kuulon. Jos kuulee pienenkin narahduksen, niin heti ovelle haukkumaan. Jos joku tulee, niin pitää heiluttaa häntä ja nuolla naama ja hyppiä syliin. Mutta jos joku varas tulisi, ei se siitä henkilöstä mitään epäilisi, käyttäysi vain niin kuin muillekkin vieraille.

Lainaus
Bichonien turkki ei ole ehkä helpoin mahdollinen hoitaa, koska sitä pitää leikata ja pestä melko usein. Varsinkin syksyllä ja keväällä saa kiristellä hampaitaan kun tassujen karvoihin tarttuu kaikenlaista töhnää/risuja/hiekkaa. Elikä runsaaseen pesemiseen saa varautua.

Urkin pesemme joka toinen viikko, on se nyt paljon mukavampi kun saa helpolla työllä puhtaamman/nätimmän koiran, ja koirakin tykkää pesemisestä. Lumipalloja tarttuu todella turkkiin, viimeksi joululomalla jouduimme leikkaamaan palloja pois jaloista, ja se oli tosi kurjaa.. :p Sellaista pukua olemme pitäneet kurasäällä, mutta koira ei yhtään tykännyt, joten senkin käyttö on jäänyt vähäiseksi.

Joo. ^^ ((en yhtään parempaa lopetusta keksinyt, öhm.))

Muokkaus. / Fey, Otatko sinä uroksen vai nartun?

Fey

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #3 : Tammikuu 20, 2004, 19:07:04 »
Lainaus
Toivottavasti tätä ei poisteta, vaikka saattaisikin kuulua lemmikkieläimiin.

Oohops...ai täällä on sellainenkin palsta... :)

Lainaus
Fey, Otatko sinä uroksen vai nartun?


Nartun, kennelin nimi on Cliffbay`s Seinäjoella. Tyttelin virallinen nimi viittaa Prinsessa Ruususeen, joten saa nähdä millainen prinsessa meille sitten tulee :)

Pesemiseen olen varautunut, itseasiassa odotan sitä innolla! Monet omistajat sanovat, että koiran turkin peseminen ja hoitaminen on maailman tylsintä puuhaa, mutta minusta turkkiroduissa se on juuri parasta, ja koira näyttää aina kauniilta ja siistiltä. Automatkat koira tulee vähän kasvettuaan matkustamaan farmariautomme takaosassa, siellä sillä on mukavasti tilaakin.

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #4 : Tammikuu 21, 2004, 10:49:17 »
Minulla on kaksi Bichon havanaistyttöä. Toisen nimi on Nappi ja toisen nimi Possis(tulee kennelnimestä Aleksandrian Boss To Way). Nappi on 6v ja Possiksen äiti. Possis on 3v. Molemmat koirat on sijoitettu meille.

Nappi sijoitettiin kun se oli 8kk. Kasvattajan kanssa tehtiin semmoinen sopimus, et me maksetaan takuu rahaa 2500mk(n.420€) ja teetetään pennut, jossa on väh. 3 pentua. Sitten kun Nappi ol 2v, se asutettiin. Napin oli tarkoitus mennä kasvattajan luokse n. viikkoa ennen synnytystä. Mutta toisin kävi.
Nappi alkoi synnyttää meillä kotona. Se sai kaksi pentua, joista toinen kuoli. Tämä kuollut poikapentu eli 15 minuuttia. Sitten se synnytti toisen pennun, Possiksen. Tämä tyttöpentu oli heti kauhean eläväinen.
Se vinkui kauheasti. Nappi ja pentu olivat meillä pari päivää, jonka jälkeen se lähti kuudeksi viikoksi kasvattajan luokse. Possis jäi hänen luokseen toistaiseksi. Kasvattaja halusi teettää vuoden päästä toiset pennut. Tämäkään synnytys ei sujunut ongelmitta. Napille meinas tulle keskenmeno, kasvattaja haki sen luokseen. Sitten Nappi alkoit synnyttää. Yksi poikapentu tuli ensin ja sitten sietä ei tullut enää yhtään. Kasvattaja vei Napin eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutki Napin ja totesi, että yksi pennuista oli juuttunut synnytyskanavaan poikittan. Hän päätti suorittaa keisarinleikkauksen. Keisarinleikkauksella syntyi vielä kaksi pentua, tyttö ja poika. Se pentu, mikä oli siellä jumissa, oli kuollut. Eläinlääkäri päätti poistaa Napin kohdun, koska seuraava synnytys voisi tappaa Napin. Sitten Nappi oli vielä kuusi viikkoa kasvattajan luona, jonka jälkeen saimme koiran takaisin. Kasvattaja maksoi takuurahan takaisin ja sen jälkeen koira oli meidän oma.

Sitten kaksi vuotta sitten kesällä, kun veimme Napin pariksi päiväksi hoitoon laivaristeilyn ajaksi, kasvattaja kysyi voisimmeko ottaa Possiksen hoitoon pariksi viikoksi. Me suostuimme. Sitten kun haimme Napin ja Possiksen, kasvattaja ehdotti että hän antaakin Possiksen meille kokonaan. Tehtiin sopimus, yhdet pennut ja koira on meidän. Sitten Possis sai kuusi pentua, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Viime kesänä kasvattaja haluasi vuokrata Possista. Hän teettäsi pennut ja sitten me saisisimme valita otammekon pennun vai pennun hinnan (480€). Äiti päätti ottaa rahaa. Possis sai taas kuusi pentua, jälleen kolme poikaa ja kolme tyttöä. Ja nyt taas kesällä olis tarkoitus tehdä saman homma.

Bichonien hoitamisesta sen verran, että meidän koirien turkit menevät helposti takkuun ja joudumme kampaamaan ne päivittäin. Lisäksi pesemme ne noin 2-3 viikon välein. Olemme käyttäneet Nappia muutaman kerran näyttelyssö, ja se on ollut kakkonen ja kerran kolmonen. Possis on ollut pentuna ykkönen.

Ainiin se kasvattajan nimi on Tuija Skippari.
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Lils

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #5 : Tammikuu 21, 2004, 19:19:38 »
Koirat ovat ihania!

Minulla on pian 6-vuotias berninpaimenkoira Venla. Bernineitisemme saapui taloon pitkän koirakuumeeni seurauksena. Sain vihdoinkin usean vuoden unelmoinnin ja "kinuamisenkin" jälkeen vanhemmatkin koirakuumeeseen ja niin Venla meille sitten haettiin kaukaa eteläisestä Suomesta. Aiemmin olin vain unelmoinut bernistä ja koirakirjan kuvan nähdessäni ajatellut, etten ikinä voisi saada sellaista. Mutta tuollahan se oma bernityttö nyt asustaa ja kostuttaa lattiaa säännöllisesti kuolatipoillaan ja jaksaa naurattaa hassuine tempauksineen.

En tiedä millaista elämäni olisi ilman Venlaa. Tyhjää on kaiketi oikea sana kuvaamaan sitä. Venla on tuonut elämäämme piristystä ja vanhemmille lenkittäjän. ^^ Venla on uskomattoman ihana, oma persoonansa. Itsepäisyyttä kyllä löytyy myös...

Aikoinani opiskelin melkeinpä kaikki koirarodut ja olin oikea "koiraekspertti". Yhä tiedän paljon koirista ja haaveilen oikeasta koiralaumasta joskus tulevaisuudessa. Nyt perheessämme on havaittavissa jonkinasteista koirakuumetta ja berninpentu on jo kaikkien mielissä...

mansuli

  • Ankeuttaja
Norfolkin terrierikö?
« Vastaus #6 : Tammikuu 24, 2004, 12:02:24 »
Niin, Norfolkin terrierin otamme vastaan, jos tuo kyseinen henkilö päättää luopua siitä. Kerron nyt itsestäni, joten sen perusteella koittakaa sanoa. Tietysti voitte kysyä lisää, jotta saisitte paremmin arvioitua.

-Asun omakotitalossa, lähistöllä saa liikkua aivan vapaasti, ei maantietä lähellä. Talossamme marsu - joka on folkin saaliseläin, mutta marsu ei ole vapaana. Talossamme on myös kissa - Milla, norski. Milla sopeutuu kyllä elämään koiran kanssa. Itse olen eläinrakas, samoin koko perheeni. En liiku paljoa yksikseni ulkona, enkä käy kyllä discoissa, yms. muissa tapahtumissa, kuin pari kertaa vuodessa. Koiralle tulisi kaikki varusteet, sekä ruoka. Mahdollisuus koiraa olisi nyt "pentuna" ruokkia tod. pitkään penturuokinnalla, mutta koira joutuisi olemaan yksin pihalla/sisällä olosuhteista riippuen n. 4-6 tuntia, pihalle asetettaisiin koppi, ja vaijeri, jonka avulla koiralla on runsaat liikkumismahdollisuudet. Perheellämme - ainakin vanhemmillani, ja kissallamme, on kokemusta Alaskanmalamuutista, ja Huskystä, joten pieni koira on suhteellisen helppo Huskyyn verrattuna.

Joten, jos tuon perusteella arvioisitte, kiitos!

Fey

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #7 : Tammikuu 24, 2004, 13:32:44 »
Mansulille: Vaikuttaa siltä, että olete varautuneet koiran ottoon hyvin, ja tunnutte olevan varsin vastuuntuntoista porukkaa. Kissa tulee koiran kanssa varmasti hyvin toimeen, kunhan tottuvat toisiinsa. Ja marsu on tuskin moksiskaan, onhan se jo tottunut elämään kissan kanssa :) Norfolkki vaan on aika pieni koira, kuten sanoit, joten kai sitä ainakin pentuna voisi pitää yksinolonsa aikana sisällä? Vasta kesällä suosittelisin kokopäiväistä ulkonaoloa, 4-6 tuntia on ulkona pitkä aika ihmisellekkin, ja talvella vesikuppi saattaisi jäätyä.

Toivotan onnea pennun hankintaan :)

Poissa Ronry

  • Vuotislainen
    • ketunluola
  • Tupa: Korpinkynsi
Re: Norfolkin terrierikö?
« Vastaus #8 : Tammikuu 24, 2004, 15:13:44 »
Lainaus käyttäjältä: "mansuli"
Niin, Norfolkin terrierin otamme vastaan, jos tuo kyseinen henkilö päättää luopua siitä.
Talossamme marsu - joka on folkin saaliseläin, mutta marsu ei ole vapaana. Talossamme on myös kissa - Milla, norski. Milla sopeutuu kyllä elämään koiran kanssa. En liiku paljoa yksikseni ulkona, enkä käy kyllä discoissa, yms. muissa tapahtumissa, kuin pari kertaa vuodessa. Koira joutuisi olemaan yksin pihalla/sisällä olosuhteista riippuen n. 4-6 tuntia, pihalle asetettaisiin koppi, ja vaijeri, jonka avulla koiralla on runsaat liikkumismahdollisuudet. Perheellämme - ainakin vanhemmillani, ja kissallamme, on kokemusta Alaskanmalamuutista, ja Huskystä, joten pieni koira on suhteellisen helppo Huskyyn verrattuna.
siperianhuskyn rotumääritelmä
norfolkinterrierin rotumääritelmä

Noita kahta vertailemalla voi jo päätellä sen valtavan eron, mikä norfolkin ja huskyn välillä on.
Totta kyllä, huskyyn verrattuna norfolk voi tuntua tosi helpolta nakilta, mutta töitä se sekin vaatii, ite sen huomaa vanhempien cairnista, jota ei pentuna koulutettu justiin ollenkaan. Nyt sitä hommaa onkin sitten kaksinverroin enemmän. Ootteko ajatellu harrastaa jotakin folkkinne kanssa, vai meinaatteko tyydyttää sen hillittömän tekemisenhalun pelkällä kotioleskelulla? Meinaan kun jos on oikein kekseliäs, sekin onnistuu, mutta koiralle voi olla kivempi jos on muutakin tekemistä. Tai vaikka koirakavereita, joiden kanssa pääsee irti juoksemaan johonkin aidatulle alueelle.

Oletteko ottaneet selvää, kuinka paljon folkki tarvitsee liikuntaa/päivä? Vaikka norfolk onkin pieni terrieri, se liikkuu koko ajan ja on kekseliäs koira. Jos se ei saa mielestään riittävästi liikuntaa ja tekemistä, se keksii ihan taatusti sitä itse. Vanhemmilla tuo koira seuraa koko ajan mukana, melkein sama mihin vanhemmat menee. Neiti on tottunu matkustamaan autossa, kun se on siihen ajankanssa totutettu. Terrierit on koko ajan mukana kattomassa, mitä omat ihmiset hommaa ja varmasti tekee parhaansa tehdäkseen samaa. Remontissa pieni terrieri onkin varsinainen murheenkryyni, liisteri kun istuu tiukasti karkeassa turkissa..
Norfolkin alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut pienjyrsijöiden metsästäminen, ja se on liikkunut koko ajan maatiloilla ja nummilla, tai mitä siellä nyt ikinä onkaan. Eli liikunnantarve on kyltymätön. (Esimerkiksi tänä aamuna otettiin siskon kanssa meidän vinttikoira ja lähdettiin bussilla tänne vanhemmille, jossa otettiin toi cairn mukaan ja lähdettiin kolmen kilsan päähän jäälle kävelylle, kierrettiin koko järvi ja käveltiin takasin. Matkaa reilu kymppi, varmasti enemmänkin, ja nyt toi odottaa että mentäisiin taas pihalle, vaikka on leikkinyt veljen pystykorvan kanssa reilun kaks tuntia..)

Toinen merkittävä ero huskyssa ja muutissa norfolkkiin verrattuna on turkki. Terriereillä kun ei ole samanlaista turkkia, jolla pärjää ulkona kesät talvet, niinkun arktisilla pystykorvaroduilla. Vai oletko kuullut britanniassa sijaitsevista jäätiköistä?
Folkit on seurakoiria, joka käytännössä meinaa sitä, että ne on 'kiinni' siinä yhdessä ihmisessä, jonka se on omakseen valinnut. Eikä silloin ole fiksu idea jättää sitä pihalle naruun, ei vaikka sillä oliskin koppi siellä. Fiksuja pikku pirulaisia, eivätkä ihan taatusti pysy hihnassa ilman ihmistä toisessa päässä.
Kaverilla on husky. Henkka, joka laitetaan ulos kun syksy tulee ja alkaa olla pakkasta. Sillä on pihassa oma häkki ja koppi, mutta sen kanssa tehdään kaikkea muutakin. Henkan turkki kasvaa niin että se pärjää, mutta jos meidän Röllin laittais ulos kun alkais olla pakkasta, se karkais hihnastaan ja juoksis naapuriin että "noi aikoo pakastaa mut!"
Pitkiä lenkkejä se jaksaa kyllä juosta pitkin päivää, mutta yksinään se ei pihassa viihdy. Seurakoira mikä seurakoira!

Ja mitä niihin muihin elikoihin tulee.. Hyvä jos teidän kissa on tottunut koiriin (norskit on muuten hienoja kissoja!), mutta onko koira tottunut kissoihin? Mitä erilaisimpia versioita koirien ja kissojen toisiinsa totuttamisesta olen kyllä kuullut, mutta tärkeää olisi silti tietää, miten koira reagoi, jos huomaa uudessa kodissaan majaa pitävän kissan.
Ja se marsu.. Öh.. kun tuota, terrierit on sisukkaita pikku piskejä, ja nehän viis veisaa siitä, ettei se lupaavan pullukka saaliseläin ole irti lattialla. Sehän ei ole este eikä mikään, hivuttaudutaan riittävän lähelle ja naps, pudotetaan häkki lattialle ja askaroidaan hetki, ja herkkuhetki on valmis! Terrierit keksii kyllä kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot kiertää esteet päästäkseen tavoitteeseensa.

Kannattaa tutkia noita rotumääritelmiä ja etsiä netistä lisää ja miettiä sitten vielä mitä kannattaa tehdä muutoksia ja mitä ottaa huomioon.
Onnea kuitenkin, hienon rodun edustajaa olette saamassa! :)
A good friend will bail you out of jail, but best friend will be in the next cell saying "that was fucking awesome!"

Phoebe

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #9 : Helmikuu 04, 2004, 16:37:21 »
Voi, tai miksei vaikka perhoskoirista? ^^;

Meillä on sellainen pienen pieni Amir -niminen perhoskoira.
Amir tarkoittaa Jordanian kielellä prinssiä. Mutta sen vanha nimi siellä koiratalossa oli Rudolf. Söpöä.  :)
Se on pieni, todella pieni. Sen voisi laittaa vaikkapa laukkuun, jos lähtee jonnekin. Monet luulevat sitä pennuksi vaikka se täytti juuri tammikuun 24. päivä 6v.
Se on pieni ja pippurinen. ;D

Toivottavasti täällä sai puhua erilaisista roduista.. (?)

Poissa Ronry

  • Vuotislainen
    • ketunluola
  • Tupa: Korpinkynsi
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #10 : Helmikuu 04, 2004, 17:47:50 »
Lainaus käyttäjältä: "Phoebe"
Toivottavasti täällä sai puhua erilaisista roduista.. (?)


Kait täällä sai, johan sen taitaa otsikkokin kertoa.

mä tahtoisin nyt ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä nova scotian noutajista, elikä tollereista.
Miulle ja siskolle tulee pieni tolleripoika ens kuun lopussa, jahka se ensin malttais perjantaina syntyä.

Eli, monellakohan täällä mahtaa tolleri olla? Erityisesti haluisin kuulla kokemuksia pentuajalta, alkuajan koulutuksesta. Mitä ootte opettaneet ensin, kauanko sisäsiistiksi oppimisessa meni, luonteesta vähän (tai siis, tiedänhän mä, että jokainen koira omaa oman luonteensa, mutta yleisesti) mitä aloitte harrastaa, kuin pian.. Mitä nyt mieleen tuleekaan.

Ja sellanen, että Nyytti-pojasta on haaveiltu nyt kaksoisvaliota. (Eli muotovaliota ja käyttövaliota.) Miten olette opettaneet noutamisen? Ja ennen kaikkea millä te sen noutamisen olette opettaneet?
(Pakko kertoa, siskon greyhoundista tuli loistava noutaja. Ostettiin sille dami, päästettiin koira rannassa irti, nakattiin dami ryteikköön ja sanottiin 'hae!'. Mitä tekee koira? Haki kiltisti damin, meni maate siskon eteen ja luovutti käskystä. Oo)

Ja kehukaa toki muutenkin tollereitanne, kyllä mä senkin kestän. ;)
A good friend will bail you out of jail, but best friend will be in the next cell saying "that was fucking awesome!"

Poissa Saremina

  • Wanted Dead Not Alive
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dissociative identity disorder patient
    • DeviantART tili
  • Tupa: Luihuinen
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #11 : Helmikuu 09, 2004, 22:58:42 »
Minulla on 3 koiraa:) Labradori narttu(joka kyttää vierelläni kasvoillaan ilme; Ruokaa tänne ja heti tai muuten...)
Sekarotuinen uros, joka on tällä hetkellä siskoni luona.
a seropi narttu pentu, jolla on joku ongelma...
 Siskollani on hieman harvinaisempi kaukaasianpaimenkoira. Se on pentu, uros nimeltänsä Tora. Se on noin. 9kk vanha. Pitkä nimi on joku ihan ylimaalinen...

Labbiksemme Allu, pitkä nimi on Alina, on musta koira, ikää 8v. Täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Kiltti, rauhallinen... Koiran äiti on Hilta, en muista pitkää nimeä. Äitin siskon koira. Isää en koskaan nähnyt.

Sekarotuinen Ninja uroksemme, pitkältä nimeltään Iga-ninja Ninza*virn*(<-nimi on minun keksimä).
 Pystykorvainen, selällekiertynyt häntä, musta, energinen, noin 3v. Sen korvat on tosi isot, sillä on kapea pää ja se näyttää ihan idiootilta pitkine kielineen ja toffeen värisine silmineen.
Ninja tuli meille Virosta kolme nesää taaksepäin.

Deviana, alias Devi, on oma rakas seropi unelmani. Nimen keksin jostakin... Devi tarkoittaa jumalatarta, mikä on aika osuva nimi, onhan koira narttu( en sitten tiennyt Devin merkitystä ennen kuin kuulin sen hyvältä ja luotettavalta ystävältä). Devi on musta, luppakorva, sakemanni/suomenajokoira/labbis risteytys. Pentu on nyt 4 ja puoli kk. Musta, rinnassa valkoinen ristin kuva(ihan totta!!) pää, tassut ja maha parkin ruskeat. Energinen, iloinen, kiltti tottelevainen... Lempinimestä terroristi ei tarvitse enää välittää...*virn*. Allun ja Ninjan 'pentu' ja Toran 'sisko'.

Tora vielä... Eli kaukkari. Iso haukku, säkää n. 80cm. Tyhmä.. Ainakin sen näköinen. Koira on tuotu venäjältä ja en korvat on poistettu. Ressukka:( Tora ei siis ole minun!) Lempinimiä tälle harmaa, valko mustalle koiralle; Nalle, Karhunpentu, Poni, Pallo ja Lammas. Nimet kuvaavat sitä, eivätkä ole tarkoitettu pilkaki. Minä keksin vain Nallen.
I'm only laughing on the inside, my smile is just a skin deep, if you could see inside I'm really crying, you might join me for a weep

Walda

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #12 : Helmikuu 20, 2004, 14:26:45 »
Ihan pakko kommentoida tätä norfolkkiasiaa, kun olen semmoisen kohta 6 vuotta omistanut. Meidän norfolkkia ei ainakaan voisi jättää yksin kotiin mihinkään hihnaan pihalla, sillä huuto olisi aivan kamala. Sisällä se voi olla yksin 6-8 tuntia (äärimmäisissä tapauksissa..), mutta tosiaan ulkona ollessaan osoittaisi varmasti mieltään. Ja ääntä niistä lähtee yllättävän paljon!

Toisekseen jos sen jättäisi ulos talvella niin aivan varmasti palelisi! Tassut varsinkin herkästi palelee talvella jo pelkästään lenkkienkin aikana, joten moneksi tunniksi yksin hankeen ei kuulosta kovin hyvältä.. Pahin rangaistus mitä meidän koiralle voi antaa, on se, että se eristetään muista toiseen tilaan. Sille on erittäin tärkeää saada olla siellä missä muutkin, muuten tulee poru. (:

Norfolkit lihovat myöskin erittäin helposti, joten niiden kanssa pitää lenkkeillä paljon. Vaikka ne ovat pieniä koiria, silti ne ovat uskomattoman sisukkaita ja jaksavat pitkiäkin lenkkkejä, ja vaativat niitä. Lisäksi ne ovat ihanan leikkisiä, koko ajan raahaamassa jotain rättiä ympäriinsä ja haluamassa leikkiä! Vaikka tuokin on nyt 6 vuotias niin ihan yhtä lailla leikkii kun pentunakin. Ja monesti lenkillä ihmiset kysyvät että "onko se ihan pentu vielä" :D

Että semmosta. Ihania koiria on, mutta tosi omapäisiä.

Alamea

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #13 : Helmikuu 20, 2004, 20:34:20 »
Minulla on tuollainen tänään 8 kuukautta täyttänyt japanese chin :)
Elokuussa sen haimme, Ruotsista saakka :P
Isoveljeni on allerginen koirille, mutta tuosta koirasta se ei ollut saanut mitään allergiareaktiota (paitsi nenää taitaa vähän kutittaa jos koira tulee ihan lähelle naamaa)

Vinkkinä vain, koiriin kiintyy todella helposti. Meidän koiralle sattui pikkuinen onnettomuus, niin kyllä sen huomaa, kuinka nopeasti siihen on kiintynyt ja kuinka se on kuin yksi perheenjäsen :)

Minä en jaksa ruveta selostamaan hirveästi.

Onnea koiran hankintaan ja mansuli, tuo kuullosti ihan hyvältä koiran asumispaikalta ;) Tosin marsun ja kissan kanssa kannattaa vähän varoa.

ankkalaps

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #14 : Elokuu 19, 2005, 08:45:04 »
Haaveilen koiranpennusta. Tolleri on minunkin ykkösrotuna. Myös seropi vois olla ihan kiva. Toisaalta ei koiran rodulla ole välilä kuhan on terve ja reipas koira jonka kanssa on mukava touhuilla. Tämän hetken tilanteessa tosin ei ole mahdollisuutta ottaa koinulia, kun ei ole tilaa eikä aikaakaan niin hirmuisesti. Mutta ehkä sitten "isona".

Tolleri-ihmiset voisivat kertoa kokemuksia omista tollereistaan :)

Sephir

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #15 : Elokuu 19, 2005, 10:07:01 »
Alamea, ooh! En tiennytkään että täällä on toisiakin chinin omistajia. :D Mistä kennelistä olette chininne hakeneet?



Minulla siis on myös japanese chin-rotuinen 2,4 vuotias poika, Paavo nimeltään. Paavo tuli meille huhtikuussa, aikuisena, se on elänyt pientä kiertolaisen elämää, ensin ihan kasvattajalta (kennel Sound's) jollekin pariskunnalle, mutta Paavo oli niille liian vaikea eivätkä ne jaksaneet hoitaa sitä kun niillä oli jo toinen koira. <__< Paavo oli mukamas huutanut kun harjattiin, ja sitten ne olivat opettaneet sen sellaiseksi että se söi vain jauhelihaa sen pariskunnan miehisen puolen kädestä. Ja tietenkin tästä tuli ongelmia, kun mies lähti liikematkalle niin Paavo ei syönyt mitään ja laihtui ja laihtui.. Ja sitten ne antoivat sen pois, eräälle toiselle kasvattajalle, Sari Jääskeläiselle. Sarin kautta saimme sitten tämän vintiön hommattua eikä pois enää lähde :) Ja Paavohan on siis sijoituksessa, kolmen astutuksen sopimuksesta. Neljän pennun isähän tuo jo on.

Chinit ovat todella hurmaavia, niiden ulkonäkö on niin herttainen ja outo, että se sulattaa melkein kaikkien sydämet, suunnilleen kaikki vastaantulijat lenkeillä ovat vähintään hymyilleet Paavolle. Paavo on suuuuuri koira pienessä pakkauksessa, mahdottomasti se uhoaa kaikille koirille. Ja kun se pisun jälkeen levittelee hajuaan, tiedätte kai, potkimalla takajaloillaan hiekkaa / nurmea yms. takanaan, niin koko koira pomppii :D ja tätä se tekee välillä muutenkin, tai itseasiassa melkein jokaisen vastaantulijan kohdalla. Paavon kanssa ei muita ongelmia oikeastaan ole ollut kuin se, että kun joku koira tulee vastaan niin se alkaa hirveästi räksyttää ja kiskoa, ei siksi että se olisi agressiivinen vaan siksi että se on niin utelias ja haluaisi leikkimään. Olen koittanut hillitä tätä ominaisuutta, väärällä tavalla, tajusin sen vasta vähän aikaa sitten, ja nyt olenkin alkanut uudella tavalla opettaa tätä ominaisuutta pois, eli jonkun koiran tullessa vastaan otan namin esiin ja kiinnitän Paavon huomion siihen. Tosin tämäkin toimii vain harvoin, nyt onkin suunnitelmissa mennä TOKOn alkeiskurssille ja ehkä sen jälkeen arkitottelelevaisuuskurssille. Myös agility on haaveissa, saa nyt nähdä :)

Paavosta voit lukea lisää täältä.

Sitten noista bichon-roduista; olen kiinnostunut bichon friséistä ja havaneseistä, ja sen vaikutelman mukaan mitä olen saanut niin kumpikin rotu on varsin ihana, vilkas yms. Havaneseen olenkin lähemmin tutustunut, ystävälläni on sellainen, Minja (Kinway Fascinating Fay). Minja on todella suloinen ja leikkisä, hurmasi minut samantien kun sen ekan kerran näin :) Ystäväni perheessä oli jonkun verran allergiaa (isoveljellä), ja hänen ensimmäisestä koirastaan, borderterrieristä jouduttiinkin allergian takia luopumaan :/ Mutta sitten heille tuli havanese eikä mitään allergiaoireita ole tullut. Tietenkin tämä tapa on vähän uhkarohkeaa, mutta..

Muistakaa jos olette koiraa hankkimassa ja vähänkin allergiataipumusta löytyy, niin miettikää todella kauan otatteko tosiaan! _Mikään_ rotu ei ole ns. allergiarotu, toisilta vain löytyy pohjakarva ja toisilta ei, ja tietenkin se että jos joutuu pesemään usein vaikuttaa asiaan eli koiran hilsettä ei ole niin paljoin kuin sellaisilla jota ei hirveän usein kannata / saa pestä. Tutustukaa rotuun omakohtaisesti ja käykää koiraihmisten kotona, olkaa myös yötä jos mahdollista. Ja vaikka heti ei oireita tulisi, niin ne saattavat ihan hyvin parinkin vuoden kuluttua puhjeta, tämä on valitettava tosiasia.  Muistutan tästä siksi koska viime aikoina ovat nämä allergiasta luopumiset lisääntyneet, ja hylättyjä koiria on jo muutenkin tarpeeksi. :>

Muttajoo, kaipa tässä on jo tarpeeksi tekstiä.

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #16 : Elokuu 26, 2005, 13:27:10 »
Meillä on ollut koiria aina. Äitini on suuri irlanninsetteri hullukko joten kun tänne saavuin oli täällä jo Deffery niminen urossetteri ja Donna, Defferyn äiti. Donnasta luovuttiin, koska kaksi nuorekasta setteriä oli hengenvaara minunlaiselle pikkulapselle tuolloin. Defferyn tutumpi nimi on sittemmin Rietu.

Beaglejäkin meillä on aikanaan ollut ja tutuin minulle oli Lulu-koira jota ulkoilutin. Mutta siitäkin luovuttiin jostain syystä. Sitten meillä oli joku saksalainen koirarotu, en muista mikä rotu oli mutta ukkosta se pelkäsi ja taasen luovuimme siitäkin. Sitten isä osti aikanaan, noin 10 vuotta sitten suomenajokoiranartun Mimmin joka oli uusi asukkaamme. Minä en koskaan pitänyt siitä koirasta. Rietusta enemmän.

Sitten Rietu meni ja astui Mimmin mistä syntyi neljä muksaa pentua joista yksi, Nelli on poliisin lemmikkinä nyt ja Rex on pikkuveljeni koira, nyt lähemmäs 10-vuotias sekin.

Rietu eli 16-vuotiaaksi ennen kuin lopetimme sen. Sen jälkeen meille tuli 3-4-vuotias Sanni joka oli myös irlanninsetteri kappas kummaa. Minun koirani. Äiti kylläkin omi sen sitten. Damn.

Mimmikin kuoli viime vuoden talvella. Ehti elää siihen 10-11-ikävuoteen asti ansioikkaana jäniskoirana. Rex on nyt jäljellä oleva jäniskoira. Sanni on sorsakoirana toimiva.

Nyt Sannille hankittiin ensimmäinen pentua ja 10 ihanaa pentua tuli joista yksi kuoli. Kaksi vielä jäljellä, joista yksi enää vapaa. Että koiramaista elämää on. Äitin toinen kasvatuspentue.

Itse nyt haaveilen omasta koirasta. Tosin jos menen au pairiksi niin sitten jää vielä tulevaisuuteen, mutta jos se haave nyt kaatuu ihmeellisesti olen ottamassa nyt joko pitkäkarvaista collieurosta tai dobermanninarttua. Dobermannin saisin halvemmalla ja pidän tästä rodusta enemmän jo siksi että colliesta lähtee karvaa vähän liikaa minun siivottomuudelleni.

Mutta toisaalta collie olisi helpompi koira, myönnän, mutta kun koirakokemusta on yleisellä tasolla, uskon kykeneväni dobermanninkin opettamaan tavoille. Tarkoitus on opettaa koiralle agilityä ja tokoa ja ehkä muutakin mahdollisuuksien mukaan.

Itse olen ainakin tarpeeksi vanha oman koiran hankintaan omasta mielestäni ja valmiuksia on. Perhe nyt on sitten se yksi ongelma ja raha se toinen. Perheeni varmaan nielisi paremmin collien koska ne ei taida dobsuista pahemmin pitää, mutta...

Bordercollie on myös yksi rotu josta olen kiinnostunut ja sheltti, mutta tämän tilanteen mukaan se on joko collie tai dobsu. Onko kellään kokemuksia jommasta kummasta rodusta?
Julien, you're slow-motion suicide.

Zerina

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #17 : Elokuu 26, 2005, 16:07:39 »
Kiva, täällä puhutaan koirista. :)Liityn siis keskusteluunne.
Kotonamme on siis kaksi koiraa, hovawartteja.Toinen on vanhempieni koira, Hani, ja toinen oma koirani, Pippuri.
Harrastan Pippurin kanssa agilitya,näyttelyitä, TOKOa ja aloitan jäljen.

Joskus haaveilen toisesta omasta koirasta, mutta ei se kumminkaan vielä onnistuisi. Olen tehnyt itselleni lupauksen, että rupean vakavasti harkitsemaan seuraavan koiran ottoa vasta kun Pippuri saa kisata avoimessa luokassa TOKOssa. Ja siihen on vielä aikaa ;) Seuraava koira olisi varmaan joko belgianpaimenkoira(tervueren) tai saksanpaimenkoira. Molempiin rotuihin olen tutustunut. Hoidin naapurieni saksanpaimenkoiria ja belgien kanssa olen näyttelyissä käynyt. Että rodut ovat kyllä tuttuja. Seuraavan koiran kanssa varmasti käyn kanssa TOKOssa agilityssa ja jäljellä. Ja tietysti näyttelyissä joista on tullut ihana harrastus.

Mitäs te muut koira-ihmiset näyttelyistä olette mieltä?
Nyt lopetan tämän kirjoittamisen ja menen katselemaan koiraani, joka on ihan pökerryksissä vielä, kun siltä kuvattiin lonkat (Luultavasti A molemmat jos jotain kiinnostaa).

alcor

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #18 : Elokuu 27, 2005, 16:44:44 »
Hmm.

Minulla oli aivan ensimmäinen koirani silloin, kun olin ihan vauva. Äipällä ja iskällä siis oli saksanpaimenkoira nimeltänsä Ringo silloin niin, ja siitä sitten tulikin mun paras kaveri;) Se aina nukku mun vaunujen vieressä ja se otti kuulemma tehtäväksensä suojella minua pahoilta muukalaisilta;> Nojoo. Sitten kun siskoni syntyi, koira vietiin asumaan mummin ja papan luokse, koska sisko ei oikein sen kanssa tullut toimeen.. Vaikka Ringo maailman kivoin koira olikin. Nojooh, siellä se sitten asusteli ja me nähtiin sitä sitten säännöllisesti. Vuonna -96 Ringo piti lopettaa, kun se oli niin huonossa kunnossa. Itketti kamalasti, koska Ringo oli paras koira ikinä.

Viitisen vuotta tästä eteenpäin me otimme perheeseemme uuden asukin, nimeltänsä Julia. Julia on eli Juli on kettuterrieri. Siskoni ja minä aloimme koirasta puhua puolisen vuotta ennen kuin Juli otettiin ja Juli päätyi perheeseemme sitten ihan yhtäkkiä, paljon nopeammin kun oli suunniteltu. Juli on maailman itsepäisin ja mukavuudenhaluisin koira, ja on aina ollut, mutta silti kaikille kamalan rakas. Ärhäkkäluonteinen ja vähän vaikeakin aina silloin tällöin, mutta silti siitä tykkään<3

Itse haluaisin kyllä tulevaisuudessa sitten yksinasustellessani ottaa taas saksanpaimenkoiran. Siitä kun jäi niin hyvät muistot, ja varmasti sitten, kun muutan pois kotoa, haluan jonkun eläimen, koska niin eläinrakas kuitenkin olen. Mutta siihen on kuitenkin vielä vähintään pari vuotta aikaa, niin en ole oikeastaan suunnitellut.

PunainenSammakko

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #19 : Syyskuu 18, 2005, 14:02:50 »
miun ihanat koirat. Meillä on seitsemän koiraa. Mulkosilmäinen beagle, mini-malamuutti, täydellinen-malamuutti, systeri-malamuutti, iso-malamuutti. Iso-muutti on muin ihuna luka. Mulkosilmä on Taika, Minimuutti on Mimi, taydellinenmalamuutti on Fanni EIKÄ MIKÄÄN FANNY!

ja sitten, systerimuutti, Fannin pentu Dara.

omistaako täällä kukaan alaskanmalamuuttia O.o

Tiiah

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #20 : Syyskuu 18, 2005, 17:35:43 »
Pöh, tämmöisissä topiceissa tulee ulkopuolinen olo, jos ei omista koiraa. Sama olo kuin koiranäyttelyissäkin. x) [tässä viestissä oli kamalasti järkeä!]

No mutta, ainahan voi haaveilla. Meidän naapurilla on bichon frisé, mutta sen verran siitä tiedän, että tämä yksilö on hyvin äänekäs. Ainahan minä olen koirista tykännyt, koiranäyttelyissä on mukava kierrellä ja ottaa valokuvia. Jyväskylän kansainvälinen on seuraavana tavoitteena. :>

Lempikoirarotuni on berninpaimenkoira. Se on aina ollut, siitälähtien kun naapurissa asui ihana ja kiltti berninpaimenkoira-uros nimeltä Luke. Valitettavasti tämä mukava kaveri muutti pois, kun olin toisella luokalla. :>

Joo, minä häivyn nyt täältä höpisemästä, kun en mitään järkevää tekstiä keksi. ;>

Salmakia

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #21 : Joulukuu 04, 2005, 03:55:44 »
Itselläni on ollut koira kohta kolme vuotta, nimeltään Viima. Kermanvärinen salukiuros, viralliselta nimeltään Abu Hakim Jawad.
Kiltti ja herkkä 'runopoika', joka on vinttikoiramaisen pidättyväinen vieraita kohtaan. Oma väki ja tutut saavatkin naamapesut. Koiria kohtaan on luojan kiitos sosiaalinen. Machoilua ei esiinny mutta aivan lapanen ei enää ole, vaan sanoo jo tätä nykyä takaisin muille uroksille.
Alunperin en halunnut harrastaa sen kanssa yhtään mitään, ja tämän sanoin kasvattajallekin, mutta hän ilmeisesti näki lävitseni... Kerran ilmoitti Viiman näyttelyyn, sen jälkeen ei ole paljon tarvinnut minua innostaa. Kolmisenkymmentä näyttelykertaa on takana nyt vuoden kuluttua aloittamisesta, ja menestystä on tullut kivasti. ERI:ä useimmiten aina, kaksi sertiä ja kaksi vara-sertiä. Viimeistä siis odotellaan. Ulkomailla ollaan käyty Virossa ja Romaniassa näytelmissä, ensi vuonna edessä ainakin Viro, Tanska, Liettua, Latvia, Venäjä ja mahdollisesti Puola, Romania, Ruotsi, Norja ja Valko-Venäjä. Joo, minulla riittää virtaa, katsotaan riittääkö rahaa..
Vinttikoira kun on, juoksuharrastusta ollaan myös aloiteltu. Sukujuuriensa puolesta lähtökohdat ovat hyvät, ja menestystä on tullut ihan kivasti, maastojuoksuista on nyt kolme sertiä. Radalla Viima on ollut liian lapsellinen ja minä aloittelijana kehno treenari. Toivon että ensi kausina Viima näyttää kyntensä, se on nimittäin hyvin nopea. Maastoissa meillä meni kausi 2005 täysin penkin alle, kun koira ei ollut kunnossa, se näkyi tuloksissa.
Näin arkena harrastetaan ihan vaan ulkoilua, juoksutan vapaana aina kuin mahdollista, ja koirapuistoissa käydään hyvin usein.

Uuden salukini emä astutetaan toivon mukaan piakkoin, toivottavasti kaikki menee hyvin. Venäjänvinttikoirapentueesta olen saamassa sijoitusuroksen, mutta astutus siirtyi nyt kevääseen. Saa nähdä millainen koiralauma minulla ensi vuoden lopussa on.

tässä vielä kuvia Viimasta:
Poseerausta
Koirametsässä
tässä myös
KV-maastoissa viime kesänä
Salukikerhon maastomestaruuksissa
radalla pelleilemässä

Zeppelin

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #22 : Joulukuu 05, 2005, 17:52:42 »
Tässä talossa asuu kaksi koiraa. Pitkään olin halunnut koiraa, mutta ei ollut mahdollisuuksia veljeni allergian takia. Noh yksi kasvattaja kehotti meitä ottamaan hoitokoiran ensin virallisen koiran ostoa. Tämän kasvattajan kautta tulikin hoitokoira, Pepe.

Pepe tuli meille viikkoa ennen, kuin pääsin neljänneltä luokalta, eli siis n. 3½ vuotta sitten. Pepe oli silloin juuri täyttänyt pyöreitä vuosia, herra(leikattu uros) on syntynyt 23.05.1992. Pepe sitten jäi meille asustamaan ja hoitokoirana oleminen loppui 02 marraskuussa, kun Pepestä tuli omakoira. Edustaa rotua Belgianpaimenkoira Tervueren ja on viralliselta nimeltään Mustanaamion Bar-Fly. Väriltään tuo on harmahtava. Pepe on varsin herrasmiesmäinen ja ihana toveri. Terhakkuus on koirasta lähtenyt vuosien varrella pois, mutta vielä jaksaa vähän innostua leikeistä (repimis ja rieputus). Pepe asuu nykyään alakerrassa, kun ylhäälle tulo on alkanut tuottamaan vaikeuksia. Uimista se rakasttaa. Ja minä rakastan sitä.
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/pep2.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_8379.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_8497.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_8502.jpg

-ja jos Pepen viimeistä kuvaa katsoo tarkasti, voi huomata mustan mönkiän taka-alalla. saanen esitellä, Laku;-

Laku saapui meille pari vuotta Pepen tulemisen jälkeen, tarkalleen 17.03.2004. Se on Siida's Black kennelin (http://www.siidasblack.com/) ensimmäisestä pentueesta. Laku on siis isovillakoira ja mustan värinen. Kantaa nimeä Siida's black Mammoth ja on syntynyt 08.10.2003 (nopeimmat ehti jo laskea, että Laku on reilu 2 vuotta). Laku on minun ihka oma koira, ja olen hyvin ylpeä tästä. Vaikka onhan ongelmat seuranneet meitä tähän päivään saakka. Laku on eloisa ja energinen, ja hänellä on hiutun apinamainen olemus. Aloitimme 04 keväällä Lakun kanssa Agilityn, jota ollaan tähän päivään saakka jatkettu. Molemmat tykätään hirmuisesti tuosta lajista ja jatketaan ehdottomasti hamaan tulevaisuuteen saakka. Muuten harrastuksiin kuuluu  kotiagi, sekä koiratanssia ja vetämistä ollaan aloiteltu. Ja piakkoi aletaan vetämisen ohella harrastamaan canicrossia.
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/sipulirengas/1qo6ds.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_9276.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_7304.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/pesusieni/IMG_9077.jpg

enggineeri

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #23 : Joulukuu 06, 2005, 11:43:54 »
Meilläkin on heinäkuun lopusta asti asustellut ihana pieni welsh corgi pembroke narttu, Pinky :> Pinky on ollut oikein ihana ja valloittava koira, mitä nyt hieman haluton tekemään jotain asioita. Fiksu koira noin muuten, ei ole tuhonnut mitään (mitä nyt hieman oman huoneensa mattoa raapinut, mutta sekin on loppunut) ja aika nopeasti tajusi, että ei sisälle kannata pissiä :D Hyvin harvoin käy enää vahinkoja. Silloin vain, kun koira ei edes pyydä ulos ja kukaan ei vie. Pinky ei myöskään pissaa/kakkaa omaan pihaan ollenkaan :P Fiksua.

Näyttelyissä ei ole käyty, mutta ehkä mennään sitten joskus. Itse en osaisi edes mitään sielä kun en ole ikinä käynyt näyttelyissä. Varmaan aletaan harrastamaan jotain muutakin Pinkyn kanssa, jahka nyt ehditään. Ja toista samanmoistakin koiraa ollaan suunniteltu otettavaksi :) Tai no, Pinky on tricolour (jos nyt kirjoitetaan noin), mutta olisimme halunneet sellaisen punaisen. Mutta kasvattajalla oli vain yksi punanen narttu ja se meni Ruotsiin sijoitukseen. Joten päätettiin, ettei jakseta etsiä sen enempää sitä koiraa kun se oli muutenkin niin vaikeaa ja otettiin sitten tuo :> Ja onneks otettiin, aivan älyttömän kaunis koira siitä ainakin omasta mielestäni tuli ja moni muukin on niin sanonut. Se on lähes kokonaan musta, mutta päässä on paljon ruskeaa ja valkoista. Ja jaloissa on myös ruskeaa :) Eli jos toinen otetaan niin se olisi sitten punainen ^^

Pinky ei osaa vielä mitään kovin erikoista. Istua, maahan ja seistä sillain kahdella jalalla kun pitää jotain namia sen naaman yllä. Tassua on koitettu saada se antamaan, mutta eihän se koira mitään tee ellei ymmärrä, että mitä ihmettä siinä hommassa haetaan. Eikä se kyllä viitsikkään mitään tehdä :D Ongelmaksi on vähän muodostumassa se, että jos Pinky pääsee ulos, se saattaa lähteä suoraan takapihaltamme edessä olevalle pesiskentälle ja kun sitä mennään hakemaan, se ei meinaa millään tulla luokse. Se luulee, että se 'takaa-ajo' on leikki. Huoh. Kiva leikki onkin. Toinen luulee, että leikitään ja itse saa pelätä että millon tulee auto joka ajaa sen päälle sen takia. Hyrr.

Että semmosta :) Onko muilla corgeja?

Poissa dofsky

  • Vanha
  • Henkihörhö
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #24 : Joulukuu 29, 2006, 11:29:27 »
Lainaus käyttäjältä: "Yuki Eiri"

Minä en aio pennuttaa omaa koiraani, joten paperit eivät ole tärkeitä minulle siinä suhteessa. Ainut surku, on se ettei ole menoa agility tai toko-kilpailuihin.


Hieman väärin kyllä paperittomalla koiralla saa osallistua sekä agility että toko-kisoihin mutta mihinkään SM, PM tai MM kisoihin ei voi pyrkiä ei siis edes karsintoihin. On tietysti olemassa myös sekarotuisten MM-kisat joihin voi osallistua myös paperittomalla koiralla. Ja agirodun yhteydessa on avoin SM-kilpailu johon ovat kaikki koirat oikeutettuja osallistumaan olivat ne sitten rotukoiria tai ei.

Lainaus käyttäjältä: "Yuki Eiri"

Kuuleman mukaan paperittoman kanssa ei pääse kaikkiin koulutuksiinkaan tai valmennuksiin, mikä on minusta todella väärin. Miksi tällaista sorjintaa pitää olla?


En tuostakaan sitten tiedä, koska en ole mokomaan törmännyt. Ainakaan PK-seudulla ei ole niin yhtään niin eliitti seuraa, etteivät ne olisi ottaneet paperittomia tai sekarotuisia koiria seuroihin. Ainoastaan rotuyhdistykset ja tiettyyn rotuun keskittyneet seurat eivät päästä monirotuisia ja paperittomia koiria kursseilleen. Näin tietääkseni.
Jumalan viimeinen sana luoduistaan: "Valitan aiheutunutta häiriötä."

Poissa Snowrose

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #25 : Joulukuu 31, 2006, 12:03:14 »
Meillä on sheltti 3v. ja bichon havanese 7v.. Bichoni tuli meille sijoitukseen kasvattajalta, eli siis saimme koiran ilmaiseksi meille mutta kasvattaja omisti vielä koiran. Kasvattajalla oli oikeus teettää kaksi pentuetta koiralla, jonka jälkeen koiran omistajuus siirtyi meille. Sheltti tuli meille kun bichoni oli n. 4 vuotias. Sheltin nimi on Remu ja bichonin nimi Tuisku. Tuisku on aika omapäinen koira, olen sitä pienenä vähän koulutellut itse, mutta se oli eka koirani joten koulutus nyt on vähän mitä on. Olin itse 8 kun saimme Tuiskun. Kyllä se välillä tottelee oikein hyvinkin, mutta useimmiten se vain vilkaisee minuun päin ja jatkaa omia touhujaan. Tuisku on hirveän itsenäinen ja se ei ole ihmisissä kiinni koko ajan. Toisin kuin Remu sheltti. Remu on huomattavasti pehmeämpi koira kuin Tuisku. Minun piti olla tarkkana kouluttaessani sitä, ettei sille jäänyt mitään huonoja mielikuvia mistään koulutukseen liittyvistä jutuista. Tuiskun kanssa siitä ei ollut tarvinnut huolehtia, koska sitä ei haittaa vaikka vähän joku huutaisikin. Tuisku on myös tosi laiska sen joutuu aina aamulla käydä herättämässä ja hakemassa eteiseen että se lähtisi ulos.

Molemmat koiramme ovat paperillisia ja vanhemmat terveystarkastettuja.  Rokotukset hoidettiin ajoissa kun viellä kävimme välillä näyttelyissä, nyt kun en enää ole käynyt missään näyttelyissä tai muissa on nuo rokotuksetkin jääneet. Se ei ole haitannut mitään, koska meidän koirat ei ole ollenkaan tekemisissä täysin vieraiden koirien kanssa. Meillä on muutamia koiratuttuja joita välillä näemme. Mutta vain omien tuttaviemme koiria, sillä molemmat koirat pelkäävät vieraita koiria ja rähjäävät remmissä jos menee liian lähelle muita koiria. Eli siis ulkoiluttamisessa on omat niksinsä. Koirat ovat ulkona paljon vapaana ja käymme niiden kanssa syrjäisemmissä paikoissa missä muita ei paljoa käy.

Meillä on ollut labradorinnoutajakin joskus kun olin ihan pieni. Se oli meillä noin vuoden verran opaskoirakoulusta kasvamassa. Sonjasta tuli opaskoira jollekin sokealle miehelle Keski-suomeen. Sonja ainakin oli ihan häslä ja tosi energinen. Siinä oli se huono puoli, että sille ei saanut opettaa mitään, joten se veti hihnassa. Tuisku ja Remukin kyllä vetää välillä, mutta ne ovat sen verran pieniä ettei sillä ole niin väliä. Remun kanssa kävimme vuoden verran koirakoulussa ja siellä opinkin itse paljon ja kävimme myös Remun kanssa jonkin aikaa match showssa ja näyttelyissäkin. Sitten se jäi kun Remun korvat eivät pysyneetkään taittuneena, vaan nousivat pystyyn. Meillä koirat myös kerjäävät pöydästä. Tiedän, huono tapa. Mutta opittu mikä opittu. No niin ehkä tämä riittääkin meidän koirista.
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann

Poissa Tuulenpuuska

  • aistiharha
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SwordHeart86
  • Tupa: Rohkelikko
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #26 : Joulukuu 31, 2006, 13:41:40 »
Siinä joskus 8-9-vuotiaana keksin, että haluan oman koiran (meillä oli silloin kylläkin jo koira). Kun esitin aivojumppani tuloksen äidilleni, hän ilmoitti, että voin saada oman koiran jos maksan siitä puolet itse. Näin jälkeenpäin minua ihmetyttää kovin kuinka maltoin säästää niin kauan. Mutta anyway, tarmokkaana tyttönä tartuin sitten koirakirjaan, joka meiltä löytyi ja aloin selata rotujen kirjoa. Milloin olin mieltynyt eniten chihuahuaan, milloin papilloniin, mopsiin tai tiibetinspanieliin. Siinä meni kai jokunen vuosi, kun rahtasin kirjastosta koirakirjoja ja katselin rotuja, niin ja säästin.
Vaikka olinkin mieltynyt milloin mihinkin rotuun, mielessäni ilmeisesti kummitteli kokoajan yksi rotu. Jo ensimmäisiä kertoja koirakirjaa selatessani noteerasin yhden nimen: schipperke. 8-9-vuotiaan mieltä kun järkytti tuo nimi; sehän on melkein kuin perkel... Jostain kumman syystä rupesin sitten lueskelemaan kyseisen rodun kuvausta ja jossain vaiheessa siitä kai tuli se oma rotu.
Koska vanhemmillani ei ollut mitään rotuvalintaa vastaan, kävimme äitini kanssa muistaakseni kahtena vuonna messukeskuksen suuressa koiranäyttelyssä katsastamassa kyseisen rodun edustajia. Siellä sitten vertailimme omaa ja tuomarien makua toisiinsa ja valitsimme näin kennelin.
Siinä joskus vuoden 2002 kesällä äitini soitti kyseiselle kasvattajalle ja ilmoitti, että olisimme valmiit ostamaan seuraavasta pentueesta nartun. Hiihtoloman alkajaisiksi kasvattaja sitten soitti ja ilmoitti, että olisi syntynyt kolmen pennun pentue ja varataanko niistä toinen narttu meille. Tietysti varattiin. Parin kuukauden päästä laumaamme liittyi uusi jäsen.

Valistusta tietämättömille: schipperke on kohtuullisen harvinainen rotu. Sen edustajat ovat mustia, pystykorvaisia, lyhytkarvaisia hyvinkin isoja koiria ahdettuna pienen koiran muotoon. Siis ne ovat henkisesti kovin suuria, vaikkakaan koossa ei ole kamalasti kehumista :) Tästä yhdistyksen sivuille.

Harrastamme Hanin (niin luit oikein) kanssa tottelevaisuutta ja olemme ilmoittautuneet erääseen agilityryhmään.

Aijemmista koiristamme sen verran, että niitä on ollut kolme. Kaksi rottweileria ja yksi punainen cockerspanieli.
There's nothing to be afraid of in the dark but the unexpected.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #27 : Tammikuu 03, 2007, 12:22:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Yuki Eiri"
No meninpä puhumaan koiraihmisille aiheesta, ja asenne oli, että jokainen paperiton koira on yhtä kuin sekarotuinen piski, täysin arvoton, turha ja pitäisi saman tien lopettaa.


Minulla on kaksi sekarotuista paperintonta koiraa. Toinen on 7 ja puolivuotias, kippurahäntäinen, pystykorvainen narttu, jonka isä tuntematon ja äiti sekarotuinen, mutta väristä päätellen voisi olla ainakin osaksi lapinporokoira. Toinen on vähän yli 8-viikkoinen uros, jonka äiti puhdas saksanpaimenkoira ja isä pystykorva, jossa osa saksanpaimenkoiraa. Mutta pentu näyttää silti niin erehdyttävästi puhdasrotuiselta että monet vastaantulijat ovat sitä jo sakemanniksi arvuutelleet. Sama juttu tuon vanhemman kohdalla; sitä luullaan aina lapinkoiraksi tai porokoiraksi. :)

Kummallakaan ei tosiaan ole papereita eikä minulla ole pienintäkään kiinnostusta raahata niitä näyttelyissä tai missään vastaavissa. Ne ovat minulle rakkaita ilman takanreunuksella nököttäviä pystejä ja nauhojakin. Silloin kun en vielä ollut tuota nykyistä pentua löytänyt, etsin typeränä vain puhdasrotuisia ja hinnat kieppuivat 700-1300€:ssa vain siksi, että pennun vanhemmat olivat voittaneet koko ikänsä palkintoja. Evvk. Heti kun aloin etsiä sekarotuisia, niin löytyi paljon halvemmalla ihan yhtä söpöjä ja hyväluonteisista vanhemmista kuin puhdasrotuisiakin.

Ei tuollaisista itseään (ja koiriaan) täynnä olevista ihmisistä kannata välittää. Sekarotuiset ovat mielestäni paikoin ihan liian aliarvostettuja, koska ne kuitenkin ovat samanlaisia kuin puhdasrotuisetkin. Eivät ehkä ulkonäöltään, mutta kukapa sitä siitä piittaisi, jos ei ole juuri oikeanlaiset värit/kuviot/tms.? En minä.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #28 : Tammikuu 03, 2007, 12:59:22 »
Meille muutti perjantaina uusi perheenjäsen, neljävuotias bichon havanais narttu Minttu. Minttu on meidän toisen koiran, kuusivuotiaan Bossiksen  tytär. Viime syyskuussa rakas Nappi-koiramme ja Bossiksen äiti menehtyi äkilliseen suolistoveren vuotoon. Nappi oli kuollessaan 9v.
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Mary Leathert

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #29 : Tammikuu 04, 2007, 16:18:04 »
Pidän koirista. En sen erityisemmin kuin muistakaan eläimistä, mutta kyllä ne melko kärkipäässä ovat. Johtunee siitä, että sudet ovat minusta hienoja eläimiä, ehkäpä suosikkejani. Se selittää myös, miksi pystykorvaiset ja muutenkin susimaisemmat rodut ovat miellyttäneet silmääni eniten. Eivät kylläkään saksanpaimenkoirat, pidän niitä tavallaan liian suosittuina. Ikävää sinällään, että huskyt tai alaskanmalamuutit tms. vaativat niin paljon liikuntaa. Tiedän, että en laiskana ihmisenä pystyisi lenkittämään ja aktivoimaan sellaista tarpeeksi.

Meille hankittiin vähän alle kaksi vuotta sitten berninpaimenkoira. Syynä ei ollut se, että minä veljeni olisimme sellaista halunneet, vaan kerrankin aloitteen koiran hankkimisesta tekivät aikuiset. Urospentu nimettiin Rokiksi. Äiti olisi halunnut siitä Frodon, Sormusten Herran mukaan, mutta hänen miehensä kieltäytyi. Roki tulee sen oikeasta nimestä, joka on Life Spring's Fenrocci.
Roki oli ihastuttava karvapallero, kun se saapui. Ei se paljoa ujostellut, mutta olen iloinen, etten ollut ensimmäisellä automatkalla mukana. Se nimitäin pitä kova ääntä. Ei sentään oksentanut, niinkuin joku sisaruksistaan. Se kasvoi nopeasti ja jo kesän aikana sitä oli hankala nostaa syliin, kun se karkasi naapureiden pihoihin. Hankimme nimittäin turhan matalaa aitaa, jota sitten pakomatkojen jälkeen aina korotettiin hiukan lisää. Ei Roki ikinä kauas ole karannut tai jos onkin, se tulee takaisin varsin vikkelään, kun leheyttelee pihalla makkaran tuoksua nenään.
Kyseessä on luultavasti yksi maailman ahneimmista koirista. Se istuu vieressä ja kerjää, välillä kuola valuen, oli ihmisellä mitä tahansa syömistä kädessään. Se maistaa kaikkea, mutta ei kyllä nielaise kaikkea, mitä suuhansa pistää. Vihannekset, esimerkiksi kurkku ja porkkana, tulevat nätisti pureskeltuina takaisin. Liha kyllä menisi, missä muodossa vain.
Roki on myös hyvin ystävällinen. Vaikka se onkin uros, se ei edes yritä ärhennellä kenellekään. Kunhan heiluttaa häntäänsä ja yrittää leikkiä ja nuuskia. Se ei oikein tunnu ymmärtävän, että kaikki muut koirat eivät välttämättä halua olla kavereita sen kanssa. Tai sen puoleen voikaan olla. Jotenkin epäilyttää, että painiottelun tulos ei olisi mitenkään mukava, kun toinen on 45-kiloinen ja toinen vain 2-kiloinen. Sellaisia pikkukoiria nimittäin tuntuu olevan täällä huomattavasti enemmän kuin isoja.

On monta kertaa tullut todettua, että vaikka koirasta on niin paljon vaivaa, etten sellaista luultavasti hetkeen itselleni hanki, en silti vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Koira on ainoa perheenjäsen, joka on aina yhtä iloinen, kun tulet kotiin ja joka jaksaa kuunnella vaikka mitkä murheet. Sitä voi rapsutella, kun tuntuu pahalta, eikä se syyllistä sinua tai väitä, että vika on sinussa itsessäsi. On se antanut myös paljon naurun aiheitta kaikkia hupsuine toilailuineen.

Pine

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #30 : Tammikuu 06, 2007, 12:32:37 »
Meillä asustaa noin 10 kuukautinen suomenlapinkoira narttu. Se oli oikea riiviö pienempänä ja vasta nyt on alkanut vähän rauhoittua. Energiaa kyllä riittää ja tässä olenkin etsinyt sopivaa koirakouluryhmää alkajaisiksi. Hyvin se on oppinut kotona perustottelevaisuutta ja temppuja, mutta olisi kiva päästä jonkun taitavamman ohjaukseen niin tietäisi vähän että mitä pitää treenata.

Kotona harrastetaan ennen kaikkea lenkkeilyä kun tuo on niin kova urheilemaan. Yritän joka päivä edes vähän kouluttaa sitä kun nuorena kai se on vitsa väännettävä (vaikka totesin kyllä edesmenneen koirani kanssa, että vanhempana se keskittyi ja suostui kuuntelemaan jossain määrin paremmin kuin nuorena). Leikkimään tuo nykyinen vesseli innostuu varsinkin iltaisin ja pallot sekä vinkulelut ovat lemppareita. Se hakisi pallon varmaan niin monta kertaa kuin viitsisi heittää :).

Paljon tekemistä koirien kanssa kyllä keksii ja yhdyn varmasti siihen sanontaan, että ne ovat ihmisten parhaita ystäviä :).

Sendy

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #31 : Tammikuu 21, 2007, 13:24:04 »
Täällä asuu 1,5-vuotias lk. chihuahua uros. Manu on chihuahuaksi liian iso (rotumääritelmän mukaan, mutta kuka niistä välittää jos ei käy näyttelyissä), kun painaa 3,6 kg. Manu osaa aika paljon temppuja, koska se pitää niistä. Myös agilityä on harrastettu kesäisin.
Manu on kova leikkimään ja reuhaamaan, mutta myös nukkumaan (1/4 päivästä reuhataan, toinen 1/4 syödään tai kerjätään tai putsataa pöydän alle tippuneita muruja ja 2/4 nukutaan). Manun lempileluja on varmaan pehmolelut: jättikokoinen leopardi, pieni koira ja porkkana, jonka Manu sai kasvattajalta mukaan.
Vaatteitahan Manun pitää käyttää talvella (ja syksyllä ja keväällä), ja kyllä niitä aika paljon onkin :).

Kuvia:
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_5914.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_0135.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_5571.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_5761.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_8122.jpg
http://i109.photobucket.com/albums/n66/_Saara_/Manu%20kuvia/IMG_8742.jpg

Oho, tuli aika paljon kuvia, mutta älkää välittäkö, sillä eihän niitä ole pakko katsoa :)

Mellumi

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #32 : Tammikuu 21, 2007, 14:49:13 »
Meillä on 1 vuotta ja 1½ kuukautta vanha labradorinnoutaja, nimeltään Lilli. Se on väriltään musta ja kooltaan liian pieni.. jotkut saattaa tietääkin että labbiksethan on semmosia aika suuri päisiä ja näin, niin meidän Lilli on aika pieni. Se painaa noin 28 kiloa. Labbisnäyttelyssä sanottiin että Lilli on pieni ja se kantaa häntää liian korkeella. o_O

Njoo, me ollaan käyty muutamassa näyttelyssä Lillin kanssa, tai oikeestaan vaan yhdessä kunnon näyttelyssä.
Muut on ollut semmosia Match Show:ita. En lukenut kaikkia viestejä, että jos joku muun on kertonut käyneensä semmoisissa, mutta kysympä kuitenkin, että.. Onko kukaan kuullut/käynyt Match Show:ssa?
Junior Handlerissäkin olen Lillin kanssa ehtinyt jo kerran käymään, katson nyt että miten se etenee.
Agilityä haluaisin sen kanssa harrastaa, mutta ison koiran kanssa se kannattaa alottaa vasta koiran ollessa 2-vuotias. Silti olen kotona jo hieman treenannut hyppyä, pujottelua ja putkesta läpi menoa.

Kerääkö teidän koirat paljon punkkeja? Lillissä niitä oli koko ajan kesällä ja syksylläkin kiinni, vaikka laitettiin sille semmosta karkotetta. No ei voi mitään.

Lilli on tosi seurallinen koira. Se on aina ihmisten lähettyvillä, ja kun ovikello soi, se on ovella tosi nopeasti.
Lilli myös tottelee aika hyvin. Pidämme sitä välillä vapaana yhdellä vanhalla kaatopaikalla ja mökillä se juoksee metsässä paljon. Nyt se ei vaan ole vähään aikaan saanut juoksennella, kun neidillä oli ensimmäinen juoksu.

Sitten vielä muutama kuva Lillistä, jotka ovat sen blogista..

Lilli 9-viikkoisena
Tämä on kait syyskuulta (ja tuo kenkä ei kuulu luvallisiin syötäviin).
Harmittaa kun ei ole lähiajoilta kuvia, mutta on se silti aika samannäköinen kun tuossa alemmassa kuvassa.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #33 : Tammikuu 24, 2007, 15:02:45 »
Meillä on nyt melkeinpä viisi ja puoli vuotta asustellut kleinspitz-uros nimeltään Thomdydom's Well Done, joka tosin tottelee nimeä Dobby. Oranssi karvakorva on kyseessä, hemmetin äänekäs ja tottelematon, mutta silti ihan vastustamattoman ihana. On ollut ihan pennusta asti aikamoinen räyhääjä, mutta eipä kai ole mikään ihmekään, kun pystykorva on kyseessä, ja kleinit kuulemma yleensäkin ovat todella herkkiä haukkumaan kaikelle ja kaikille. Tosin onhan tuo tuosta jonkun verran rauhoittunut, esimerkiksi autoille se ei enää hauku yleensä, ihmisille kylläkin. Pikkulinnut ja oravatkin se ihme kyllä jättää nykyisin suhteellisen rauhaan : >

Mitään kummallisia aktiviteettejä ei tuon palleroisen kanssa ole harrastettu, vaikka agilitya olisikin ihan mukava kokeilla, mutta jotenkin vain tuntuu että se ei ihan toimisi. Eikä se mitään hienoja temppujakaan osaa, paitsi ne perusjutut sille joskus aikoja sitten opetin. Näyttelykoiraksi se olisi sopinut ihan hyvin, komia poika on ja muutenkin hyvärakenteinen, mutta kun tuolla nyt on jonkun verran ongelmia ja muuta hauskaa, niin se sitten jäi.

Kleinspitz rotuna ei oikeastaan ollut mikään kovin tietoinen valinta, sattuipa vain tulemaan vastaan sellainen rotu ja ensimmäiset ajatukset oli heti "ihana" ja "suloinen", ja kun kleinikasvattaja sattui vielä Jyväskylän seutuvilta löytymään ja pentujakin oli juuri siihen saumaan syntymäsä, niin sellainenhan meille sitten muutti. Mutta kyllä jokun muukin rotu olisi ihan hyvin kelvannut, vaikka sitten sekarotuinen. Löytökoirankin voisin meille ottaa, varmaan jossain vaiheessa otankin, viimeistään kun olen aikuinen ja asun omassa kodissa. ^^
Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin koiran kuvia löytyy IRC-galleriasta.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Missy

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #34 : Tammikuu 25, 2007, 14:18:34 »
No niin.. Siis meillä on kohta puoliin kaksi vuotias koira pepe. Pepe tuli meille toukokuun lopulla vuonna 2005. Se on sekarotuinen. Pepen isässä on collieta ja jotain newfounlandin koiraa. Äidissä taas on saksanpaimenkoiraa sekä suomen ajokoiraa.
Luonteeltaan koira on hyvin leikkisä, mutta välillä myös ärhäkkä. pepen ruokaan tai luihin ei saa koskea, koska se on niistä todella vihainen. Ollaan yritetty kouluttaa sitä noiden asioiden suhteen, mutta turhaan. Muuten pepe on todella kiltti. Tulee helposti mustasukkaiseksi. :)
Pepe oli pentueen pienin koira ja silloin kun kävimme sitä ensimmäistä kertaa katsomassa se oli melkeinpä puolet pienempi kuin sisaruksensa. Kaikista suloisinta oli, kun menimme katsomaan koiria. Nainen jonka koiria nämä olivat etsi pepeä pitkään kun sitä ei meinannut löytyä mistään. Hetken kuluttua huomasin pienen pikimusta koiran istuvan jalkojeni välissä ja tuijottavan minua isoilla ruskeilla silmillään. Se oli Pepe. :)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 25, 2007, 22:46:45 kirjoittanut Missy »

Luc

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #35 : Tammikuu 26, 2007, 11:08:49 »
Meille on tuossa kesän alussa tulossa hauvavauva olettaen, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu, narttulla kun on vasta ensi kuussa juoksut :P. En malttaisi millään odotella. Kahden viikon päästä mennään katsomaan vanhempia (myös uros on kasvattajan oma koira, joten näemme molemmat. Tällä hetkellä on taas vaihteeksi äitini serkun kaksi karvapalloa meillä hoidossa, japaninpystykorva tyttöjä.
     Itse en paljon perusta bichoneista tai muista vastaavista, olen enemmän pystykorvaihmisiä. Ai niin, islanninlammaskoira on se 'meidän rotu'.

Redrum

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #36 : Tammikuu 28, 2007, 21:17:00 »
Ainiin se kasvattajan nimi on Tuija Skippari.

Minulla on Bichon havanais samalta kasvattajalta, nimeltään Aleksandrian True Traveller. Se on nyt puolivuotias ja todella vilkas poika. Tähän rotuun päädyin sen takia, että se ei allergisoi ja näin saan koiran välillä allergiselle isälleni hoitoon. Välillä nimittäin menevät hermot aivan totaalisesti kun koiruli haluaa huomiota ja itse yrittää istua tietokoneella lukemassa ficcejä tai tekemässä jotain muuta yhtä kehittävää.

Vaikka sillä onkin hyvä suku, niin tuskin tulen koskaan viemään koiraani näyttelyyn vaikka kasvattaja sitä toivoikin. Sen sijaan olen miettinyt vaikkapa agilityä kun se on niin kova menemään. Nyt viimeksi ollaan oltu tottelemisen alkeita opettelemassa koirakoulussa ja ihan fiksu tuo tuntuu olevan, vaikkakin vähän kovapäinen ja huono keskittymään.

Koirani rakastaa talvea ja lunta, ja sen kieriskelyä lumipenkassa on ihanaa seurata. En oikeastaan tiedä mitä tekisin ilman karvakasaani, sillä vaikka se on ollut minulla vain niin vähän aikaa, on se jo todella rakas. Mutta sitähän se koiranomistaminen teettää, eikö? ;)

michelle

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #37 : Tammikuu 30, 2007, 22:18:11 »
Minun päiviä piristyttää shetlanninlammaskoirapoika. Äijällä on ikää nyt reilu vuosi. Tämä oli pakko hankkia edellisen sheltin lopettamisen takia, kun nuo päivät ilman koiraa tuntuivat olevan niin älyttömän tylsiä.

Wäiskin kanssa olemme harrastaneet agilitya ja tokoa. Tässä odotellaan että alkaisi taas ulkokausi, niin pääsisi taas harjoituksiin. Näyttelyharjoitukset aloitamme tässä keväällä, vaikkei Wäinöstä kokonsa takia koskaan tule mitään muotovalioa. Agia olisi tarkoitus lähteä kesällä kisaamaan.

Toisen koiran ottoa olen myös harkinnut. Pk. collie pitäisi tulla tutulta kasvattajalta. Pentu muuttaa meille kesän alussa jos sen päätän ottaa. Tässä on vaan niin asiat, että syksyllä lähden luultavasti britteihin ja yhden pienen koiran ottaminen mukaan on jo tarpeeksi vaikeaa, joten collie saattaa muutta kaveriksi vasta seuraavasta pentueesta, loppuvuodesta 2008.

Poissa Bruce Air

  • Paleleva häntä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #38 : Helmikuu 03, 2007, 15:54:32 »
Täältä löytyy portugalinvesikoira narttu. Pennun elämä meidän perheessämme ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Pentueessa oli seitsemän pentua, kaksi narttua ja muut uroksia. Toinen nartuista oli pieni ja musta ja toinen iso ja valkoinen. Halusimme sen pienen mustan, mutta meille sanottiin ettei sitä mielellään myytäisi meille, koska se on niin huonokuntoinen, että se tuskin selviää kovinkaan kauaa. Me kuitenkin halusimme sen ja se suostuttiin lopulta myymään meille. Antoivat jopa 200 euroa alennusta, koska pentu oli niin heikko. Pentu ristittiin Mintuksi. Ensin sitä ei saatu juomaan millään vettä, vaan piti eläinlääkärin ohjeiden mukaan laittaa lääkeruiskulla vettä niin ja niin monta kertaa päivässä suusta alas. Olihan se helpotus kun neiti sitten ensimmäisen kerran itse kävi vesikupillaan, oltuaan noin kaksi viikkoa meillä. Myös ruuan kanssa oli ongelmia, koska mikään ei meinannut maistua. Seuraavaksi iski vatsaan bakteeri, joka aiheutti sen, ettei mikään pysynyt sisällä. Kun bakteeri saatiin puhdistettua pois alkoi Minttu elää kunnolla. Bakteerin jälkeen ongelmia tuotti jatkuva pureminen ja jalkoihin hyökkääminen. Muutaman kuukauden ajan koko perheemme oli jaloistaan ja käsistään verinaarmujen peitossa. Se vaihe meni kuitenkin ohi, onneksi.

Luonteeltaan Minttu on kertakaikkisen ihana ja hurmaava. Se on todella vieraskorea, mutta kotona se on välillä täysin vallaton. Se on ilkikurinen, aina harkitusti tekemässä aina kaikkea jäynää. Se osaa olla pahuksen itsepäinen ja osoittaa mieltään, jos sen tahtoon ei taivuta. Onhan se tietenkin myös suloinen ja hellyyttävä, niinkuin kaikki koirat. Minttu on rikastanut elämääni todella paljon, onneksi jaksoimme hoitaa sitä sen ollessa pentu.

Minttu rakastaa ulkoilua ja varsinkin lunta. Lenkit, joilla se saa juosta itsensä uuvuksiin saakka tuntuvat olevan parasta, mitä se tietää. Vaikka se on vesikoira, se ei ole koskaan suostunut uimaan. Kyllä se tulee veteen ja tassuttelee niin pitkälle, kunnes sen nenä osuu veteen, mutta sitten se perääntyy äkkiä eikä suostu tulemaan pidemmälle. Kyllä ne koirat osaavat olla sitten arvokkaita ystäviä.
Ja muutamat menkööt perään huomenna.
Avatar.

Cata

  • Ankeuttaja
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #39 : Helmikuu 05, 2007, 00:59:49 »
Täältä löytyy pieni 10kk vanha Kiinanharjakoira uros. Vilkas vipeltäjä, jolle aina pitäisi olla jonkinlaista puuhaa. Ei pahemmin hauku, itseasiassa kommunikoi enimmäkseen vikisemällä kuin haukkumalla. Lenkkeilyä lähinnä harrastellaan, mutta suunnitelmissa olisi toko ja ehkä agilytykin.

Pepen isässä on collieta ja jotain newfounlandin koiraa. Äidissä taas on saksanpaimenkoiraa sekä suomen ajokoiraa.

Oi, onko ulkonäössä paljonkin tuota newfoundlandin koiraa? Vanhemmillani oli aikoinaan nöffi ja ihastuin tuohon rotuun. Se vaan on niin iso rotu ettei sellaista ihan tälläiseen pieneen kaksioon ole viitsinyt ottaa.

anksu

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #40 : Maaliskuu 26, 2007, 14:08:46 »
Minulla on pian kolmevuotias papillon :) me harrastetaan agilityä (tällä hetkellä kilpaillaan ykkösluokassa vaihtelevalla menestyksellä). Aikaisemmin harrastimme myös tokoa ja näyttelyitä mutta ne ovat jääneet vähemmälle koska minulla ei ole enää aikaa koulun takia. Toisen koiran haluaisin, ehkä kooikerhondjen tai kelpien, mutta en voi ottaa vielä moneen vuoteen opiskelujen takia.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #41 : Maaliskuu 27, 2007, 16:27:31 »
Minulla on pian kolmevuotias papillon :) me harrastetaan agilityä (tällä hetkellä kilpaillaan ykkösluokassa vaihtelevalla menestyksellä). Aikaisemmin harrastimme myös tokoa ja näyttelyitä mutta ne ovat jääneet vähemmälle koska minulla ei ole enää aikaa koulun takia.

Oi, minulla tai siis meillä on 2 phalénea:) Vanhemman nimi on Luukas (Chaplin Line´s Lucky Luke) ja nuorempi on Buster/Busse (Chaplin Line´s Gold Dust). Luukas on juuri 2 vuotta täyttänyt ja Busse on 16 kk.
Molempia viedään näyttelyihin, Luukaksella on yksi sertikin!
Bussen kanssa haluaisin kovasti aloittaa agilityn, sillä se on todella ketterä ja rakastaa hyppimistä. Luukas ei oikein tykkää hypätä, joten sitä ei varmaan kiinnostaisi...

Luukas ja Busse rakastavat molemmat sitä, kun ne saavat juosta vapaana mielin määrin. Meillä kotona (omakotialue) se vain ei ole mahdollista. Luukas kyllä tottelee ilman hihnaakin, mutten uskalla pitää silti vapaana, kun on isoja koiria, joista ei tiedä...
Bussella on erittäin omalaatuinen ja laaja ääniala. En ole koskaan kuullut kenenkään kiljuvan yhtä kimakasti. Toisaalta se voi taas päästää matalia "kurina" ääniäkin. Luukas ei tästä yleensä pidä, ja nappasee silloin Bussea kuonosta tai korvasta. Luukas on rauhaa rakastava, olevinaan kuin olisi kovin vanhakin...

Kovasti haluaisin omaa koiraa, mutta en sitten tiedä kuinka aika riittäisi, kun syksyllä aloitan lukion toisella paikkakunnalla... Irlanninsusikoira tai kiharakarvainen noutaja olisi haaveissa, mutta varmaan toistaiseksi haaveeksi myös jää. Kiharoita meillä on ollutkin kaksi. Irlis olisi melko uusi tuttavuus, mutta pidän sen rodun luonteesta ja ulkonäöstä kovasti. Ehkä sitten joskus vielä...
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Koiranruusu

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #42 : Maaliskuu 30, 2007, 00:23:55 »
Minun perheeseeni kuuluu kohta kaksi vuotta täyttävä karkeakarvainen mäykky uros Dobby, joka on kolmas mäyrikseni ja eka, jonka kanssa olen käynyt luolaharjoituksissa ja sitä harrastusta aiomme jatkaa, kun on pojalle niin mieleistä puuhaa.

Mäykkyjen välissä ja vähän aikaa ensimmäisen mäykyn kanssa yhtäaikaa minulla on ollut myös sakemanni narttu, joka tuli minulle aikuisena siis täysikasvuisena kasvattaja-ystävältäni. Sakemanni oli virkistävää vaihtelua jääräpäisiin mäyriksiin verrattuna, etenkin kun ystäväni oli sen tottikseen ja suojeluun kouluttanut perusteellisesti. Ah koira kuin ihmisen mieli... ikävä on vieläkin ja jo 6 vuotta on kuolemasta kulunut.

No Jade ja Dobby kyllä pitävät huolen, ettei tottuus unohdu ;) pieniksi koiriksi luonnetta riittää ja kestävyyttä. Ja sitä itsepäisyyttä! Jade on toinen mäykkyni, joka on ns. yhteishuoltajuudessa ja viettää paljon aikaansa meidän ilona.
Kun Dobby tuli sellaisena kämmenen kokoisena taloon Jade vietti ensimmäisen viikon sohvalla tai sängyllä tärisemässä "pelosta" lattian tasossa mönkivää hirviötä. Lopulta neiti tajusi, että oli saanut leikkikaverin ja jonkun jota voi pomottaa, ja rentoutui.

Jos haluat käydä kuvia mussukoistani katsomassa osoite on tässä  http://dobby.avaudu.fi/  Meillä oli kotisivut vielä viime kuussa eri osoitteessa, mutta se paikka oli jostain syvältä, joten vaihdossa katosi matskua ja aika ei ole riittänyt ihan perusteelliseen uusien sivujen tekemiseen. Etenkin päivitykset tökkivät vielä, mutta kuvia on jonkun verran ja lisää tulee :) palautettakin saa jättää ja toivommekin sitä saavamme.



Terryet

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #43 : Huhtikuu 01, 2007, 01:53:02 »
Meillä on ollut pari koiraa tähän mennessä.
Ensin oli (muistaakseni) Karjalan karhukoira nimeltään Rita, mutta sen äiti joutui lopetuttamaan (en enää muista mikä oli syynä). Olin tuolloin alle 1-vuotias.

Myöhemmin, ollessani joku 3-4-vuotias, äiti osti Englanninsetterin, jolle annettiin nimeksi Jemina.
Siitä jouduimme luopumaan, kun olin 8-vuotias, koska se alkoi ärhennellä tuolloin alle vuoden ikäiselle pikkusiskolleni.
Pari vuotta sen jälkeen, uudella omistajalla, Jemina kuoli kohtusyöpään. :l

Olisi mukavaa saada koira mutta pari uutta kissaa vaikuttaa todennäköisemmältä... (:

// muokkasin vähän.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 25, 2007, 20:27:55 kirjoittanut Terryet »

Poissa Lilo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #44 : Kesäkuu 07, 2007, 20:37:34 »
Minä olen jo kovin monta vuotta halunnut koiraa. Ei - en ole saanut sitä kolmentoista vuoden aikana. Ei - en tule saamaan sitä ainakaan seuraavan kuuden vuoden aikana. (Yläaste ja lukio.)

Yksi niistä parista syystä on isäni allergisuus, joka ei kuitenkaan ole kovin vakava, sillä hyvin hän kestää vuoden vanhaa kanianikin. Toinen syy on se, että en kuulemma jaksaisi hoitaa sitä. - Pyh, sanon minä, mutta ei minua kuunnella. Kolmas syy on yksinkertainen, vanhempani eivät halua. Tietenkin kaikkien perheenjäsenten pitäisi haluta heiluhäntä perheeseen, ja meillä vanhemmat eivät halua. En oikeastaan tiedä tarkaksi, että miksi ei, mutta jotain on puhuttu siitä, että kymmenen vuoden päästä kotona ei enään olisi muita, kuin he, ja koska he eivät halua sitä...

Olen totaalisesti ihastunut Shetlanninlammaskoirien luonteeseen ja ulkonäköön, ja aikomuksissa olisi tällä hetkellä ostaa opiskelijana sellainen. Noin puolet hinnasta (~1000 e?) olen säästänyt jo, ja loput puolet ehtivät kyllä tulla kuuden vuoden kuluessa, kun kuukausirahakin nousee, ja saattaa päästä jopa kesätöihinkin. Kuitenkin mietityttää, että onko koiralla mukavaa pienessä opiskelija-asunnossa? - Ei, olisin hirmu itsekäs, jos ostaisin koiran heti, ja pitäisin sitä päivät pitkät pienessä soluasunnossani. Eli siis toisaalta minun pitäisi odottaa vielä kaiken kaikkiaan kaksitoista vuotta, että valmistuisin, ja saisin vihdoin koiran. Itsekästä kyllä - en millään jaksaisi.

Kolmella kaverillani on koira, yhdellä heistä peräti kaksi. Heillä kaikilla on vähän sellaiset... rääpäleet, todella pikkuruiset hauvat. Itse haluaisin isomman, ja oikeastaan Sheltti tuntuu jopa vähän liian pieneltä. Kavereiden koiria on vähän hankala ruveta ulkoiluttamaan itsekseen, joten tarkoitus olisi mennä 4H Dogsitter-kurssille. (Ärsyttää vietävästi, kun sitä ikärajaa nostettiin vuodella! Oli tosi kiva huomata, että kappas, pitää odottaa sittenkin vielä yksi vuosi lisää.)

Koirat. <3
Tässä kesälomalla tekisi niin usein mieli lähteä koiran kanssa pitkälle hölkkälenkille, tai vain pikkuiselle kävelylle naapurustoon, kunhan pääsisi ulos, kunhan olisi joku syy mennä ulos!

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #45 : Kesäkuu 08, 2007, 19:34:51 »
Minunkin perheeni on ollut koirallinen jo yli kuukauden. Saimme pentumme Vappuna, ja tuo karvainen otus on sopeutunut oikein hyvin joukkoomme.

Tämä koiramme on rodultaan karjalankarhukoira, jonka nimesimme Jehuksi. Jos jotakuta kiinnostaa, pöyröömme kuva on nähtävissä täällä. Kuva on tosin hiukan vanhentunut jo, sillä Jehu on kasvanut hämmentävän paljon tuosta kuvasta. Tuoreempiakin kuvia tosin olisi, mutta ei minun koneellani. :) Minä olen ymmärtänyt, että Jehusta kasvaa vielä melkoisen kookas ja voimakas koira, mitä on kyllä aika vaikea ajatella nyt, kun se on vielä aika pieni. Sisäsiistiksi se on oppinut yllättävän hyvin.

Minä olen oikeastaan aina ollut enemmänkin kissa-ihminen, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että koirakin on ihan hauska kaveri silloin, kun se malttaa olla rauhassa. Jehulla on usein aika paljon virtaa, vaikka sitä kuljettaisi pitkilläkin lenkeillä, ja se on aika kovapäinen. Veljeäni, joka virallisesti on sen omistaja, Jehu tottelee varsin hyvin, mutta minua se ei meinaa uskoa millään. On hauska seurata koiran hölmöilyjä, kun se esimerkiksi räksyttää jollekin harjalle, jahtaa omaa häntäänsä tai taistelee purulelujensa kanssa. Tietysti koirasta on aina oma vaivansa - se pitää ruokkia, sille pitää antaa huomiota ja sitä on lenkitettävä. Lisäksi täytyy kestää sen ajoittaisia hullutuksia. Silti Jehu tuntuu jo melkein kuin perheenjäseneltä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Neverlandwitch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vihreä Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #46 : Kesäkuu 08, 2007, 20:29:09 »
Meillä on Suomen Lapinkoira, Kultasilmä-sukua. Turren virallinen nimi on Kultasilmä Josku:) Koiramme on 9 vuoden ikäinen, ja voi hyvin. Eläinlääkärissä olemme käyneet useasti, koska Turre saa aina itsensä hommattua vaikeuksiin. Mitään vakavaa vammaa hän ei ole ikinä saanut, pari haavaa on vain pitänyt putsata ja kerran auto töytäisi.

Kuten rodusta näkee, koiramme on puhdasrotuinen piski. Sillä on puhtaat paperit, eikä sairauksia ole ilmennyt. Jos Turre nyt jostain syystä kuitenkin katoaisi henkisesti meidän todellisuudesta, ikävä olisi suuri. Koira on ollut meillä niin monta vuotta, en muista sitä aikaa juurikaan, jolloin meillä ei vielä Turrea ollut.

Ennen sitä meillä oli sekarotuinen koira, joka oli lievästi sanottuna henkisesti jälkeenjäänyt. Koiralla oli pakkomielle saada laittaa tassunsa liikkuvien autojen peräluukun päälle. No, sitä hän harrasti kunnes jäi auton alle ja saimme vieläpä poliisilta varoituksen. (tässä vaiheessa ajattelette meitä tyhmiksi, miksemme pitäneet koiraa kiinni, mutta Höylällä oli tapana järsiä se aina poikki. Kaikki kiinnitysmekanismit hän sai tuhottua.) Höylä ei kuitenkaan kuollut auton alle jäämiseen, vaan rakasti edelleenkin liikkuvia autoja. Muutimme takaisin remontoituun omakotitaloomme, joka on suuresta tiestä aika kaukana(no 50 metriä:P). Koira oli isoveljeni, veljeni lähti kiertelemään ulkomaita kavereittensa kanssa. Höylä tuli surulliseksi ja lopetti syönnin, äiti sanoi että se kuoli loppujen lopuksi ikävään. Koira katosi eikä häntä löytynyt mistään.

Asumme joenrannalla. Höylä kuoli rantaveteen. Sen hauta on siellä. En muista tuosta koirasta paljon mitään, tiedän sen kuitenkin olleen erittäin rakas varsinkin veljelleni ja isälleni. Muutaman vuoden kuluttua ostimme sitten Turren:) Joka on edelleen meillä.

~Nevvie
Yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin, Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran, että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.

EternalEmerald

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #47 : Kesäkuu 12, 2007, 14:45:51 »
Minulla on noin kohta noin 2,5 - vuotias pitkäkarvainen collie (tricolour) ja tuon neidin nimi on Vilma. Tässä olisi yksi kuva Vilmasta.
Vilma on erittäin kiltti ja rakastettava koira, eikä se ole koskaan vihainen. Itsepäinen se kyllä joskus on, mutta silti se tottelee todella hyvin. Olemme käyneet sen kanssa pari - kolme kertaa ihan oikeassa näyttelyssä ja sitten vähän useamman kerran Mätsäreissä. Silti tuntuu, ettei tuo kilpaileminen ole ihan meidän juttumme, sillä Vilma on ennemminkin perhekoira. Asumme maalla, joten täällä on sille hyvät elinolosuhteet, sillä se saa olla pihassa vapaana. Uiminen on meille kummallekin aika yhdistävä asia ja Vilma onkin todellinen vesipeto! Lenkkeily taas tuottaa vähän ongelmia, sillä Vilma sai pentuna traumoja tiestä, sillä eräs tuttumme painoi pilliä ajaessaan ohitsemme ja siitä asti Vilma on vähän pelännyt autoja. Mutta, kyllähän se lenkkeilykin sujuu^^.

Siskollani taas on oma nelivarvaskilpikonna (maakilppari), Viivi. Se asustelee terrariossa ja pakko sanoa, että aika tylsä lemmikki se on, sillä se ei ole kamalan eläväinen. Mutta, kyllä äiti siitä ainakin tykkää (:

Perheellämme on myös toinen koira, joka tosin asustelee häkissä. Tassu on yli vuoden ikäinen reipas suomenajokoira uros ja siltä ei kyllä tarmokkuutta puutu. Ruokahalu sillä on aivan mieletön ja se söisi vaikka minutkin jos minut grillattaisiin! Mutta, hieno koira sekin on.

Riki

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #48 : Kesäkuu 16, 2007, 21:21:45 »
Isäni luona on valkoinen 1.v länsiylämaan terrieri Miro.Haluaisin kovasti shiban pennun.Nimeksi tulisi Moonlight.Käy katsomassa kuva:google.fi kirjoita shiba ja heti eka kuva jossa shiban pentu istuu maton päällä.Haluaisin prikulleen sellaisen.Vaikka meillä onkin kissa niin se varmasti tykästyisi siihen pentuun.Ja jos sen pennun tykästyttäisi Gizmoon niin mikäs siinä sitte.Yksi haittapuoli on ettei äiti halua koiraa.Se on kyllä aivan minusta kiinni koska täytyisi alkaa kiltimmäksi ja kantamaan vastuuta enemmän.Saan joulukuussa ehkä koiranpennun hoitooni 8:ksi päiväksi.Rotu on Kääpiövillakoira ja nimi Miki.Siinä on sitten hyvää harjoitusta. :)

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #49 : Joulukuu 16, 2007, 01:36:04 »
Minulla on tällä hetkellä 1½ koiraa, jos näin voin sanoa.

Laku on keskikokoinen villakoiraneiti (musta) ja hän on syntynyt 31.12.2003 Lahdessa. Lakulla oli yksi veli. Olin silloin 10, kun sain Lakun, joten en tiennyt paljon mitään koirista, joten jälkeenpäin ajatellen, alku lähti aika huonosti käyntiin (pisimmät lenkit kesti 10min). Nyt jälkeenpäin olen oppinut kaikenlaista koirista, ja olen innostunut kouluttamaan Lakua, eli kotitokoa harrastetaan. Välillä mennään kaverin kanssa johonkin puistoon/kentälle ja otetaan kaikenlaisia tokoliikkeitä. Lenkkien pituuskin on kasvanut, pisin lenkki on kai ollut sellaset 1,5 tuntia, yleensä mennään kuitenkin puolisen tunnin lenkkejä. Laku on todella rauhallinen, ja helposti motivoitavissa, eli hyvin helppo ja pehmeä koira, ja todella omaperäisen luonteen omaa.

Sitten se puolikas koira on Minttu. Neiti on syntynyt 28.7.2007 jossain Porvoon seudulla. Äiti on saksanpaimenkoira ja isä rottweiler. Mintun kanssa olisi tarkoitus aloittaa ainakin toko, ja canicross ja vesipelastus voisi olla myös kivoja harrastuksia. Minttu on todella energinen, ja innostuu myös todella helposti niin kuin Lakukin. Minttu oppii helposti uusia asioita, ja esim. vieraita ihmisiä ja koiria ei pelkää lainkaan. Minttu on siskoni koira, mutta hoidan sitä todella paljon ja aloitan sen kanssa harrastamisen (ja maksan osan sen kuluista), joten voisi sanoa, että puolet siitä on minun.

Ensi keväänä meille on tulossa toinen villakoira, keskikokoinen myös, mutta tällä kertaa aprikoosi narttu. Tulee Greyfun's kennelistä Lohjalta. Laskettu aika on 31.12. ja nyt pitää vaan toivoa, että syntyy tarpeeksi narttuja (olemme toisena varauslistalla). Jos ei narttua tule, niin otamme tuosta samaisesta pentueesta uroksen jos vaan suinkin mahdollista, tai jostain toisesta pentueesta nartun, tai jostain ihan muusta rodusta. Itse haluaisin sekarotuisen tai schipperken, mutta äiti on päättänyt, että ei voi sietä muita koiria kuin villakoira (roturasismia :p).
 Ette voi ymmärtää, kuinka rankkaa on hoitaa Minttua, kun äiti uhkailee, että minulla ei riitäkään aikaa toiseen villakoiraan. Tosi asia on, että sitä aikaa riittää. Koirat on mulle elämäntapa <33. Aikuisena haluan ison sekarotuisen tai venäjänvinttikoiran.
Aivojen tilalla ilmapalloja.

ankkalaps

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #50 : Tammikuu 08, 2008, 12:02:44 »
Mikäs se on se tosi iso valkoinen ja pörröinen vähä nyffin näköinen koira? Ne on aika hauskan näkösiä.

Poissa Heli

  • Luihu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #51 : Tammikuu 08, 2008, 16:06:52 »
Täällä meillä asustaa 2,5 vuotias suomenlapinkoira narttu Isla. Viralliseslta nimeltään Pompparinniityn Dooris, väriä musta ruskein merkein.
Islan kanssa on tullut harrasteltua melko paljonkin kaikkea, tokossa käymme ihan säännöllisesti (tosin nyt pientä talvitaukoilua). Monesti ryhmänvetäjä yritti meitä saada myös toko kisoihin, mutta minä jännitän tuollaisissa tilanteissa niin, että siitä tuskin olisi tullut mitään. Isla osaa jos sitä kiinnostaa, mutta yleensä tokossa kaikki sen energia menee maan nuuskutteluun ja kavereiden katseluun kentän toisella laidalla.
Agissakin käytiin, mutta se ei ollut ihan meidän juttumme. Isla tosin viihtyi hyvin ja oli omiaan vauhdikkaana ja ketteränä koirana, mutta itse en liiemmin välittänyt. Mukavaa ja hauskaa ajanvietettähän se on, mutta agi treenit menivät hiukan päällekkäin muiden harrastuksieni kanssa, joten se jäi sitten.

En tiedä miksemme ole käyneet näyttelyissä. Islan sisarukset ovat menestyneet hyvin näyttelyissä ja ei varmasti olisi epäilystäkään, etteikö Islakin siellä jotenkin pärjäisi, mutta olen aina hiukan vitkutellut sitä. Match Show:issa kävimme muutamasti ihan pentuna, mutta viime mätsäristä onkin aikaa jo päälle vuosi. Nyt keväällä aion ilmoittaa Islan Jyväskylän kaikkienrotujen näyttelyyn, sekä kesäksi omalla paikkakunnallani järjestettävään kaikkien rotujen näyttelyyn.
Lähden hiukan nöyrin mielin liikkeelle, sillä minulla ei periaatteessa ole kenenkään asiantuntijan lausuntoa Islasta. Kuinka hyvin se täyttää rotumäärityksen, sen näkee sitten.

Seisoma kuva vuodelta 2007
Isla kannattaa Rohkelikkoa(vaikka minä en)
Kesä fiilistelyä talon edustalla
"That boy’s soul is not yet so damaged,” said Dumbledore. “I would not have it ripped apart on my account.”
“And my soul, Dumbledore? Mine?”

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #52 : Helmikuu 04, 2008, 16:31:02 »
Minä olen aina tykännyt eläimistä valtavasti, etenkin koirista. Huolisin mieluusti oman koiran. Naapureissani on eläimiä vaikka miten; tutuimmat niistä ovat kultainennoutaja yhdessä naapurissa ja dalmatialainen toisessa. Ala-asteikäisenä saatoin käydä joka päivä ulkoiluttamassa ja leikittämässä niitä; sain siitä palkkaa, iloa ja kaksi rakasta ystävää. Noutaja ja dalmis nimittäin pitivät minusta kovasti. Noutaja kuulemma otti jo tavakseenkin tähyillä meidän talomme suuntaan kuin odotellen minun saapumistani. :")
Yhtä lailla pidin serkkujeni phalene-perhoskoirasta.
...Okei, olin hulluna siihen.

Sitten aloin saada ihottumaa, ja mikäpä muu se olikaan kuin koira-allergia. Jouduin vähentämään koirien kanssa olemista ja lopulta koko touhu jäi kokonaan. Siihen jäivät myös mahdollisuudet oman koiran hankintaan, juuri, kun isäni olisi voinut alkaa harkita. Olin selannut rotukirjoja läpi vaikka miten ja tiesinkin (/tiedänkin) koirista aika paljon. Isäni olisi kelpuuttanut suomenlapinkoiran, "perinteisen" koiran, joka tarkenisi ulkona talvellakin.

Haaveilen siitä, että voisin jonain päivänä hankkia koiran, allergiasta huolimatta. Siedätyshoito eli allergian vähittäinen hävittäminen olisi minusta mahtavaa, mutta tosiasia on, että se on aivan liian kallis hoito tehtäväksi vain siksi, että koirat ovat kivoja.
Sääli, koska minulla on jo mielikuva koiraparista, jonka tahtoisin hankkia. (Valkoinen länsiylämaanterrieri, pieni lumipallo, ja sen kaveriksi musta newfoundlandinkoira, iso nallekarhu. Aww! En sitten tiedä westien ja nyffin yhteensopivuudesta käydännössä, mutta mielikuva on hurjan suloinen.)

Mielikuviin on minun tyydyttävä.

Poissa Neige

  • kuolontonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #53 : Helmikuu 04, 2008, 17:16:23 »
Täysin minulle luotu aihe, hienoa. ^^

Eli täältä ilmoittautuu yksi koiranomistaja. Minulla on itse asiassa kolmekin koiraa, kaikki ovat tiibetinspanieleita. Äitini oli jo pitkään halunnut koiraa, koska hänellä itsellään oli ollut lapsuudessaan koiria ja edelleenkin tuolloin oli Moppe-koira mummun tykönä, mutta ei siitä äidille enää silloin paljon iloa ollut, koska eihän sitä joka päivä ehtinyt mummulla käymään. Äitini kummitädillä oli tiibetinspanieli ja äiti taisi siitä hieman innostuakin, mutta ensin harkitsimme isompaa koiraa. Mielessä kävi rottweiler, mutta iskä ei ollut tottunut koiriin, niin tyydyttiin pienempään yksilöön.

Vuonna 1999 kesällä hankimme ensimmäisen koiramme Lecibsin kennelistä. Tyttökoira siis ensimmäiseksi ja nimeksi tuli Donna. Nimien keksiminen on muuten aina hauskaa, koska mitä hassumpia ehdotuksia tulee ennen lopullista nimeä. Donnalla oli aika epäonninen pentuikä, koska se sairasteli jatkuvasti ja sairastelee se nykyäänkin. Itse hieman epäilen, että Donna on liian hienohelma, oikein valioluokkaa (oikea nimi olisi Lecibsin Tiara). Niin helpommin kaikkia sairauksia tulee pitkälle jalostetuissa koirissa, kuin sekarotuisissa. Mutta Donna joka tapauksessa selvisi vakavistakin ongelmista.

Toinen koira alkoi kiinnostaa kesällä vuonna 2001 ja kohteena oli hetken aikaa suomen lapinkoira. Kävimme katsomassakin näitä pentuja ja voi että… Olin ihan myyty ja rukoilin, että ottaisimme koiran, joka olisi Donnaa isompi. Siinähän se ongelma juuri taisi piilläkin, sillä äiti pohti jos leikeissä tämä uusi koira jyräisi Donnan päältä. No enpä tiedä sitten… Päädyimme loppujen lopuksi jälleen tiibetinspanieliin. Hankimme tämän toisesta paikasta, joka ei edes ollut mikään kunnollinen kennel. Eppu sulatti kaikkien sydämet, koska se oli iso karvakasa, jolla oli ruskeat silmät. Eppu oli kuin pehmolelu. Epusta tuli siis meidän talon mahtiuros, joka komentelee nykyään muita ja ärisee kissoillemme.

En oikeastaan tiedä, kuinka vakavasti harkitsimme kolmannen koiran ottamista. Mammani nimittäin hankki tipsun samasta kennelistä kuin me Epun. Tämä mamman hankkima pentu on Epun veli, toki eri pentueesta, mutta silti. Roope ja Eppu eivät tule toimeen. Niin samanlaisia molemmat, mutta luonne on ihan erilainen. Joskus mamman tykönä erehdyn kutsumaan Eppua luokseni, vaikka kyseessä onkin Roope. Haukkumisääni ja sellaiset ihme ininät, ihan samanlaiset molemmilla. No kuitenkin… Äidille iski koiranpentukuume ja hankimme Santun, eli vuonna 2002 ja silloin oli mielestäni syksy.

Donna, Eppu ja Santtu. Kolme kovaäänistä tipsua. Kaikilla kolmella on ihan erilainen luonne, mutta silti he ovat yhtä (samahan juttu se on ihmisienkin kanssa). Donna on sellaista emotyyppiä, vaikkei ikinä ole pentuja saanutkaan. Se leikkautettiin, ettei myöhemmin olisi tullut mitään syöpää kohtuun. Donna siis huolehti Epusta ja Santusta, kun nämä olivat pentuja. Donna myös reagoi ihmisvauvan itkuun jotenkin huolehtivaisesti. Silmiin tulee sellainen viisas katse, kun telkkarista kuuluu itkua.
   Eppu on taas sellainen höösääjä ja myös kaikista pienin koira. Aika ironista, koska Eppuhan on uros. Hän on siis pikkumies, joka uhoilee toisille ja suojelee koirankeksejään murisemalla. Mutta nykyään pystyn aina voittamaan Epun, jos minun pitää ottaa joku herkku pois siltä. Eppu on ehkä läheisin koira minulle. Joskus rapsuttelen Eppua erittäin kauan. Leikimme myös joka päivä pehmolelujen heittämistä. Epun lempipehmolelu on lapsuudenleluni, ruskea hiiri ja laivalta ostamani vauvanlelu, valkoinen koira. Heittelen niitä ja Eppu noutaa. Eppu on aika hassu tipsu, koska sillä on iso pää vartaloon verrattuna ja korvat ovat jättimäiset. Se on sellainen pörrökasa vieläkin.
   Yleensä Santtukin liittyy tähän pehmolelun heittelyyn mukaan. Santtu on nuorin ja leikkisäin koira. Minusta tuntuu, että Santtu on aidon koiran kaltainen. Innostuu kaikesta ja heiluttaa häntää vaikka vain hymyilisi sille. Santtu tulee aina syliin ja yrittää antaa suukkoja ja muutenkin Santtu hyppelee sinne ja tänne. Mutta yksi ongelma tässä koirassa on… Se pelkää kaikkea! :D Eniten Santtu pelkää kissalaukkuani, jota  kerran kannoin mukanani huoneesta toiseen ja kummastelin, miksi Santtu juoksee häntä koipien välissä edelläni. Sitten tajusinkin, että se pelkäsi sitä laukkua. Santtua kammoksuttaa myös koiramattomme ulko-oven ulkopuolella. Se hyppää aina sen yli, ei ole varmaan koskaan astunut sen päälle vielä. Santtua on helppo komentaa, koska se tottelee heti.

Sellaiset veijarit siis asustelevat täällä. Voisin itse asiassa laittaa linkin, josta pääsisitte katsomaan, minkä näköisiä nämä ovat. Blogissani on siis erillinen sivu lemmikkien kuville, joten siellä ovat kissatkin ja vuosijärjestyksessä kaikki:

*kliks*

Kuvat ovat mustavalkoisia, mutta voin nyt kertoa, että Donna on täysin vaalea ja sillä on vaaleanpunainen nenä. Eppu on ruskea, ehkä vähän punertavanruskeakin. Santtu on taas vaaleanruskea ja valkoistakin löytyy. Eppu ja Santtu ovat muuten velipuolia, eri äidit. Molemmat ovat tulleet äiteihinsä, ihan selkeästi.

- Neige
Kun taistelu on alkanut, se ei lopu koskaan, vaikka rauhanmerkit peittäisivät koko taivaan ja helpottuneet huokaukset karkaisivat ilmaan. Henkinen taistelu jatkuu edelleen, kohti voittoa tai tuhoa. - Athene

Saiga

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #54 : Helmikuu 08, 2008, 18:14:33 »
Mä tykkään koirista, mut mulla ei oo omaa... Jotkut saa olla onnellisia omasta koirista, mut mä en haluis välttämättä sitä. Se vaatii paljon aikaa ja sillee...

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #55 : Maaliskuu 17, 2008, 20:23:53 »
Koirat ovat ihanaakin ihanampia! Niitä voi kouluttaa ja niiden kanssa voi leikkiä ja ne ovat todella hyviä ystäviä. Mielestäni koirilla ei välttämättä tarvitse olla rotua, vaan ne voivat olla sekarotuisiakin, eivätkä ne ole sen huonompiakaan. Suomessa on todella paljon kodittomia koiria, jotka tarvitsevat kotia. Ja sitten kaikki vaan teettää pentuja rotukoirilla ja nyt koko Suomi täyttyy koirista. En millään tavalla vastusta sitä, että rotukoirilla tehdään pentuja, se on ihan OK asia. Mutta aina koira ei vain saa hyvää kotia. Vastustan pentutehtailijoita ja eläinrääkkääjiä.

Minun mielestäni koirien kanssa on kiva harjoitella agilityä, mutta minä en sitä varsinaisesti harrasta, hypin vaan meidän seropi-koiran kanssa. Koirille on kiva opettaa temppuja ja muutenkin olla vaan. Lempikoirarotuni ovat novascotiannoutaja ja saksanpaimenkoira.

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #56 : Maaliskuu 18, 2008, 23:35:46 »
Meillä on nyt kotona Lakun lisäksi Mökö. Neiti on aprikoosin värinen keskikokoinen villakoira, syntynyt 31.12.2007. Kennelnimi on Greyfun's Rosa Canina. Energinen, iloinen, oppivainen terrmiitti. Nyt juuri leikkii aamutossullain.

Tänään käytiin rokotuksissa. Mököllä oli molemmissa korvissa korvatulehdus, ja alaluean kulmahampaat kasvoivat kiinni yläleuan ikeneen. Neiti leikataan mahd. pian. Saattaa jäädä purentavika. Vika on perinnöllinen, joten pentuhaaveet saattaa kaatua tähän. Näyttelyurakin saattaa jäädä vain haaveeksi. Katsotaan nyt ajan kanssa, että miten menee.

Muuten on mennyt oikein mukavasti Mökön kanssa.
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #57 : Maaliskuu 24, 2008, 13:40:35 »
Katselin Greyfunin kotisivuja, mutta enpä Mökön kuvaa löytänyt... On kyllä ihania nuo villakoirat. On kyllä ollut niillä kasvattajilla tosi pitkä kokemus villakoirista, ja heillä onkin paljon villakoiria. Itse haluaisin villakoiran tai novascotiannoutajan, jos rotukoiran hankkisin, ne ovat niin kauniita ja juuri sellaisia unelmakoiria.

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #58 : Maaliskuu 26, 2008, 22:04:46 »
Erizza, villakoira on oiva rotuvalinta! Itse omistan sellaisia siis kaksi kappaletta. Laku on hellyydenkipeä, rauhallinen ja osaa lukea ajatuksiani. Mökö on energinen ja avoin, siis täysin erilainen kuin Laku. Villakoirian kanssa voi harrastaa melko laajasti, metsästys ja palveluskoiralajit eivät ole villan lajeja. Jos haluat tutustua tarkemmin rotuun, suosittelen Suomen Villakoirakerhon (SVK) sivuja, niistä saa hyvän kuvan villakoirasta: http://www.villakoirakerho.com/ekasivusuom.htm

Novascotiannoutaja on myöskin kiva rotu, vaikka omat kokemukseni ovat vähäiset. Jos kuitenkin tolleria halajat, niin voi olla melko vaikea koulutettava energisyytensä vuoksi. Suosittelen, että aloittaisit jonkun harrastamisen tollerin kanssa, jos sellaisen hankkisit. Mukava rotu, jos saa tarpeeksi virikkeitä.

Onko teille tullut ikinä sellaisia hetkiä, jolloin tajuat, kuinka rakas koira oikeasti on sinulle? Minä tajusin sen about sadannen kerran. Laku on ihana koira, kun voin pitää sitä huoletta irti, koska tiedän, ettei se lähde minnekkään. Mökö lähtee suorinta tietä karkuun, jos vain on mahdollisuus. No, Mökö on vasta 12 viikoa vanha, että kyllähän sen ymmärtää.

Jos haluat seurata Tassujengin elämää, kannattaa käydä katsomassa kotisivut. Pitäisi löytyä profiilistani.

-manta
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #59 : Maaliskuu 28, 2008, 15:47:31 »
Kiitoksia tiedoista, manta. Olen kyllä juuri tajunnut, etten aioi ainakaan viiteen vuoteen hankkia rotukoiraa, koska mietin, että Suomessa on ihan hullusti orpoja koiria (katso vaikka Viipurin koirien sivut www.viipurinkoirat.fi). Joten aion auttaa useaa orpokoiraa, ennekuin edes harkitsen rotukoiraa. Ehkä joskus tulevaisuudessa :)

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #60 : Maaliskuu 31, 2008, 00:23:23 »
Nyt löytyikin ihana keskustelu!

Mulla on melkein vuoden vanha berninpaimenkoiranarttu sijoituksessa. Harrastetaan Tiran kanssa TOKOa ja näyttelyitä. Kauhea into olisi kokeilla myös hakua, mutta kukaan ei halua lähteä kuskiksi hakutreeneihin metsään.. Jälkeä ollaan kokeiltu muutaman kerran ja tuntui ihan kivalta.
Tira on todella ystävällinen ja riehakas (=kakara) sylikoira. Painoa on suunnilleen 40kg ja neidin lempipuuhia on makoilla jonkun sylissä ja ottaa vastaan rapsutuksia :) Ja ilmeisesti ihan nättikin, näyttelyistä ollaan napsastu nyt kaksi ERIä junnuluokasta ja pentuluokissa tuli muutama KP. Omaan silmään luonnollisesti aina paras :D
Tira on myös uskomaton herkkupeppu. Melkein kaikki maistuu, sienet ja raparperi on tähän mennessä ainoita mitkä eivät ole menneet alas. Ja välillä omat nappulat..

Lueskelin tästä keskustelusta noita parin vuoden takaisia viestejä ja näkyi sielläkin olevan berni. Käykö täällä enää ketään berninomistajaa?

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #61 : Maaliskuu 31, 2008, 00:39:52 »
Haluaisin koiran. Olen ajatellut joko chihuahuaa tai perhoskoiraa, sillä ne ovat niin suloisen pieniä. Niillä on myös todella söpö naama. Kuitenkin saatan olla kotoa pois jopa 12 tuntia, joten pitäisi olla koiranhoitaja joka käy tällä ajalla ulkoiluttamassa. Ehkä sitten eläkkeellä hankin koiran kun on aikaa olla sen kanssa.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #62 : Maaliskuu 31, 2008, 07:56:47 »
Näin eilen mainoksen tiistain (huomisen) 4D:stä, joka käsittelee lihavia lemmikkejä, mm. koiria. Mainospätkässä vilahti esimerksi erittäin ylipainoinen rotwailer, jota kävi kyllä sääliksi! Jotkut omistajat eivät omaa aivoja.

Perheellämme on 11-vuotias labradorinnoutaja, joka luultavasti lopetetaan vuoden sisällä. Se on jo niin (jalka)vaivainen ja hidas, hieman kuurokin. Se tuli meille kun olin 6-vuotias ja olen saanut kasvaa sen kanssa. Menetys tulee olemaan kova pala. =/
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #63 : Maaliskuu 31, 2008, 15:42:58 »
^ Totta, niinhän se aina on. Mun kaverin 11-vuotias saksanpaimenkoira lopetettiin pari päivää sitten. Kyseinen henkilö asuu vähän kauempana, joten näin sitä koiraa vain muutaman kerran, mutta silti sattuu hirveästi. Lisäksi naapurimme kertoi, että heidän melkein 20-vuotias kissa lopetettiin samana päivänä.
Itse en ole oikein koskaan käsittänyt sellaisia henkilöitä, joille koirat (ja muut nelijalkaiset) ovat "vain eläimiä". Oma mielipide on ollut aina päinvastainen :)

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #64 : Huhtikuu 02, 2008, 18:26:32 »
Itse en ole oikein koskaan käsittänyt sellaisia henkilöitä, joille koirat (ja muut nelijalkaiset) ovat "vain eläimiä". Oma mielipide on ollut aina päinvastainen :)

Just näin. En minäkään tuollaista ymmärrä. Nyt vaikka esimerkki:

Tapaat jonkun henkilön, joka väittää olevansa koirahullu henkeen ja vereen. Kun menet käymään hänen kotonaan, näet liki 20 koiraa, 12 tarhassa ja vaikka 6 sisällä. Hän sanoo: -Joo meillä kuoli 2 koiraa kuukausi sitten ja yks koira meni Espooseen näyttelyyn ja sitten se menee Helsinkiin. Ja toi yks koira tuolla tarhassa ei ole yhtään kultasen noutajan näkönen, mä palautan sen kasvattajalle. Tuus nyt sisälle, siellä on Meri, Seri, Neri ja sit se yks kivesvikainen pentu jonka vien lopetettavaksi torstaina, sillähän ei voi näytellä. Ja sit siellä on kaksi koiraa, en mä niiden nimiä muista. Ja tuolla tarhassa on Jenni, Enni, Senni ja Lenni ja kaikki ne muut. En jaksa luetella. Yks niistä on  vähän sairas, mä en ees syötä sitä ku se kuolee kohta.

Niin, toi ei oo totta, mä vaan keksin sen. Toi on kyllä jo eläinsuojelutapaus, mutta tosi hyvä esimerkki. Ja sitten tuosta kivesvikaisuudesta, voi kivesvikaisella näytellä. Mutta pentujen teko ei onnistu.


Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #65 : Huhtikuu 02, 2008, 21:38:20 »
Meillä on nyt kaksi koiraa. Yksi edesmennyt. Roope oli musta staffordshirenbullterrieri, ja hänet lopetettiin jonkun syövän takia. Lisäksi hän oli melko kuuro. Muistan kuinka ensimmäistä kertaa itkin Roopea vasta seuraavana kesänä. Niin ja hänellä oli valkoista leuan ja rinnan alla. Roopen avulla kaikki meistä kolmesta lapsesta on oppinut kävelemään, ja minä pidin hänestä kovasti. Olin toisella luokalla kun Roope lopetettiin, ja kirjoitin pitkään sen tarinoita, kuinka se meni taivaaseen ja semmoista. Enää en usko että se meni taivaaseen, parempiin maisemiin vaan. Kun hänet lopetettiin hän taisi olla 12-vuotias.
Sitten on Aku. Aku on pieni jackrusselinterrieri, 6-vuotias. Korvat ovat pystyt(hih) ja hän on valkoinen, toinen korva musta, toinen mustapilkullinen. Selässä on iso musta laikku, nams. Hän on söpö. Hän on aika hassu, tahtoo aina väkisin rapsutusta ja tulee raapimaan ja tunkemaan kuonoa käteen. Akua sattuu helposti, jos vaikka astuu varpaille. Ja korvat ovat erittäin herkät. Ja Aku vihaa kissoja. Me olemme hyviä ystäviä.
Ja sitten uusin tulokas, Pulmu, staffi myöskin. Hän on vasta puolvuotias, tässä kuussa tulee 7 kuukautta täyteen. Tummanruskea, tiikerijuovainen. Varsin riiviömäinen tapaus, joskus erittäin rasittava. Jos istuu lattialla, Pulmu tunkee väkisin syliin, kuten staffit yleensäkin. Hän on erittäin painava(ei lihava, roteva, ja suurempi kuin Aku) ja hieman hömelö, ja varsin huvittava jos esittelee jotain leluaan. Hyppii vasten ja silleen. "Katokatokato mun luuta! Katokato!!1" Niin ja hän on tyttö.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 12, 2008, 22:56:55 kirjoittanut Minsvo »

Poissa Jentsuma

  • puhelias hölöttävä ärsyttävä pölö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #66 : Huhtikuu 02, 2008, 21:54:04 »
Me saatiin jotain ½ vuotta sitten Cavalier King Charlesin spanieli, blenheim. Se on aivan ihana, ihmisystävällinen yms... :) Koirat ovat aivan ihania, mutta en nyt mikään "koirahullu" ole :)
Pikkuinen Roni-koiramme on ensimmäinen koira meillä :)
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 01, 2008, 10:35:18 kirjoittanut Joje »
Is this the real life, is this just fantasy ?

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #67 : Huhtikuu 13, 2008, 13:33:39 »
Kävin tässä yksi päivä koiranäyttelyssä. OLi kuitenkin kylmä ilma, kun se oli pihalla. Katselin karjalankarhukoiran ja novascotiannoutajan arvosteluja, siis pääasiassa. Ne ovat lempirotujani. Kuitenkin äitini rupesi valittamaan, että on liian kylmä. Sittenpähän lähdimme. Novascotiannoutajat olivat mielestäni ihanimpia, yksi veteraanikin oli jopa 11-vuotias, ja saihan sekin ruusukkeita. Upeita koiria nuo tollerit, sellaisen haluan ottaa tulevaisuudessa.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #68 : Huhtikuu 20, 2008, 15:01:20 »
Perheellämme on 11-vuotias labradorinnoutaja, joka luultavasti lopetetaan vuoden sisällä. Se on jo niin (jalka)vaivainen ja hidas, hieman kuurokin. Se tuli meille kun olin 6-vuotias ja olen saanut kasvaa sen kanssa. Menetys tulee olemaan kova pala. =/

Eihän siinä mennyt edes kuukautta. =´(
Eetu piti lopettaa 15.4 (Titanicin uppoamispäivä) eli viime tiistaina. Jalat ei enää kantaneet. Eetu tuhkataan ja haudataan meidän takapihalle uurnassa. Naapurin 7-vuotiaat lapset toivat äsken surunvalittelukortin, todella suloista. Veljeni oli laittanut loppuviikosta Eetun kuvan lehteen ja tekstin: Kaivaten kotiväki. Tänä aamuna katsoin äitin kanssa vanhoja kotivideoita ja Eetukin siellä vilahteli. Itkuni olen itkenyt, mutta kaipuu on vielä kova.

En oikeastaan halua uutta koiraa, olen enemmän kissaihminen. Eetu oli rakas, koska sen kanssa vartuin lapsesta lähes täysi-ikäiseksi, mutta omaan kotiin muutettuani aion hankkia kissan.
Äiti ja veli selkeästi haluavat uuden koiran, kunhan Eetun kuolemasta on kulunut pari kuukautta niin varmaan raahaavat labradorinnoutajapennun meille. Iskä on sitä vastaan, koska Eetun lopetus oli niin vaikeaa ja surkeaa.

Ensimmäinen koiramme, Eetun edeltäjä, kuoli ollessani n. 6-vuotias. Oli kulunut tuskin viikkoa siitä kun äiti ilmestyi eteiseen (Eetu) koiranpentu sylissään tyyliin "tadaa!". Minä raivosin kun en ollut päässyt mukaan kennelliin valitsemaan ja katsomaan labrispentuja. >___<
"Pants - like shorts, but longer!"

Vicky

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #69 : Huhtikuu 22, 2008, 19:20:42 »
Meidän perheellä on ollut yhteensä 4 koiraa, mutta tällä hetkellä elossa on vain kaksi, cockerspanieli poika ja perhoskoira tyttö. Aivan suloisia olentoja molemmat! Sitä ennen meillä oli 2 tiibetinspanielia, tyttö ja poika. Tiibetinspanielit jouduttiin muutama vuosi sitten lopettamaan, kun vanhuuden merkkejä alkoi jo aika paljonkin näkyä. Se oli minulle kyllä vaikea paikka, kun eka lopettiin tyttö ja n. vuosi sen jälkeen toinen. Vieläkin tulee haikea olo, kun ajattelen niitä.. No koitan nyt kuitenkin nauttia suloisen "kokkerini" ja "perhosen" seurasta, kun vielä ne ovat aika nuoria. Koirat ovat kyllä aivan ihania, en voisi kuvitella viettäväni sitten joskus aikuisena koiratonta elämää. Varsinkin pienet koirat ovat vieneet sydämeni kuten juuri tiibentinspanieli ja bichon frise! Mutta nyt pitää mennä käyttämään koirat iltalenkillä.. Joskus sadesäällä se ei aina houkuta, mutta silloin kun on hyvä sää tulee mentyä aika pitkiäkin lenkkejä koirien kanssa, varsinkin silloin kun on kaveri mukana.. ;)

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #70 : Huhtikuu 22, 2008, 19:33:12 »
Meidän perheellämme on ollut 2 koiraa, jos lasketaan harmaa norjan hirvikoira, joka suurinpiirtein eli häkissä. Se oli vanha ja eli siellä. Se sairastui ja kuoli, surukseni. Olin silloin aika pieni. Ja nyt meillä on sekarotuinen alle vuoden ikäinen höpsöläinen, se ei kyllä elä vain häkissä, ihana sisäkoira. Käyttäytyy hyvin, mutta on arka toisia koiria kohtaan (paitsi yhtä saksanpaimenkoiraa ja sekarotuista koiraa, se kunnioittaa niitä). Osaa istua ja seurata, sille pitää opettaa hiukan tottista, kun siitä tulee todella tottelevainen hirvikoira. Äidilläni on ollut lapsuudessaan useita koiria, rottwailer, suomenpystykorva, harmaa norjanhirvikoira... Isälläni ei ole tietääkseni ollut ikinä koiria.

Mitä kaikkea sekarotuisella koiralla voi tehdä, mihin kisoihin sen voi siis viedä? Tokoon, hakuun, agilityyn? Entä palveluskoirakokeeseen? Itse en oikein tiedä näistä asioista.

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #71 : Huhtikuu 25, 2008, 00:34:33 »
^Sekarotuisen kanssa voi harrastaa ihan yhtä monipuolisesti kuin puhdasrotuisenkin kanssa, se ei vain voi tulla miksikään valioksi. Jokaisessa lajissa valioitumiseen tarvitaan näyttelyistä vähintään laatuarvostelussa arvosana Hyvä (sininen nauha) ja luonnollisestikaan sekarotuiset eivät voi käydä näyttelyissä.
Jos muistan oikein, kaikki kokeet ovat kuitenkin avoinna (toko, agility, jälki, haku, viesti, pelastuskoirapuoli..). Ja tietysti sekarotuisen kanssa voi käydä mätsäreissä (match show), taitaa BH koekin olla avoin? Korjatkaa joku jos olen väärässä :)

Röhkö, otan osaa! Koirasta luopuminen on aina niin hirvittävän vaikeaa.. :(

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #72 : Huhtikuu 25, 2008, 14:46:19 »
Ahaa täällä keskustellaan tällaisiakin asioita! :) joo, mulla on kääpiösnautseri narttu. Sen kanssa harrastan agilityä, tottista ja näyttelyitä. Niin ja tietysti yleistä lenkkeilyä ja muuta riehumista.

Puhuitte Erizza ja evyen sekarotuisista koirista ja niiden kanssa harrastamisesta. Myös sekarotuisella voi harrastaa. Agility, toko yms. HARRASTUSMIELESSÄ ovat avoimia koiralle kuin koiralle rotuun tai muihin ulkonäöllisiin tai muihin vastaaviin seikkoihin puuttumatta. Mutta kilpailuihin (tietääkseni) tarvitaan koiralle (siis ihan joka ikiselle) joko mikrosiru tai tatuointi. Näitä sekarotuisilla on harvoin, mutta tällaisen kun koirallesi hankit niin saa kyllä sekarotuisetkin tulla mukaan. Tietysti on oltava rokotukset yms. kunnossa. Mätsäreihin ei tarvitse koiran olla tunnistusmerkitty, mutta tietenkin rokotukset on oltava taas kunnossa.

Mutta palveluskoirakilpailuihin ei ole sekarotuisilla oikeutta, koska kaikki rotukoiratkaan eivät pääse niihin. Mutta se ei tietenkään estä harrastamasta niitä! :) Mutta BH kokeet ovat avoimia seropeillekin mutta taas täytyy tunnistusmerkintä (ja rokotukset) olla.

No, eipä sitten muuta kommentoitavaa :D

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #73 : Toukokuu 27, 2008, 01:13:24 »
Kuitenkin saatan olla kotoa pois jopa 12 tuntia, joten pitäisi olla koiranhoitaja joka käy tällä ajalla ulkoiluttamassa. Ehkä sitten eläkkeellä hankin koiran kun on aikaa olla sen kanssa.

Serkullani on kaksi chihuahuaa (toinen on noin kaksivuotias uros ja toinen nelivuotias naaras) ja hän tekee usein pitkää työpäivää, mutta koirat pärjäävät oikein hyvin yksinäänkin. Toki ne ovat joskus myös serkkuni vanhempien luona hoidossa, mutta ihan hyvin tämä serkku näyttää koiriensa kanssa pärjäävän. Nämä kaksi chihuahuaa ovat mielettömän suloisia ja hauskoja otuksia.

Koira on nyt sitten ollut perheessämme noin vuoden, ja täytyy sanoa, että se on kuin perheenjäsen. On vaikea kuvitella elämää ilman Jehua! Pääosin kokemukset koiruudesta ovat positiivisia, vaikka välillä tuo koissu onkin oikea kiusankappale. Jehu on siis metsästyskoira, ja vaikka se tietää, ettei se saisi lähteä kotipihasta minnekään, se lähtee heti jos tilaisuuden saa. Vietti metsästää ja kulkea ovat niin vahvat, ettei ihmisen käskyt niitä tukahduta. Toki se palaa aina kotiin retkiltään, sillä perheemme on silti sen lauma ja se on selvästi kiintynyt meihin. Vaikka tiedämmekin, että se tulee kyllä kotiin ajallaan, huoli koirasta on silti aina olemassa. Entä jos se jää auton alle? Entä jos joku varastaa sen, sehän on kuitenkin rotukoira?

Jehu on eräänlainen persoona. Kun tuota koiraa on katsonut, on huomannut, että kyllä tuolla eläimellä jonkinlainen sielunelämä on. En tarkoita, että sen voisi rinnastaa ihmiseen, mutta kyllä se silti jonkin verran asioita tuntee ja käsittää. Siihen kai vaikuttaa jonkin verran se, että koiramme on todella paljon sisällä ihmisten kanssa. Se on myös erittäin hauska tapaus toisinaan, haukkuessaan esimerkiksi tupakansytyttimille tai muovipusseille. Kerran äitini heräsi aamulla sen räksytykseen ja meni katsomaan, miksi koira oli niin kiukkuinen. Siellä se haukkui veljen pyörälle, joka oli kaatunut maahan, ja lopetti vasta sitten, kun pyörä oli nostettu ylös. On hulvattoman hauskaa katsoa, kun iso koiramme tappelee pienen kissan kanssa (eivät ne toisiaan satuta, vaan vain leikkivät), ja lopuksi kissa pinkaisee pakoon. Jehu saa usein "piikkikinnasta", mutta ei välitä siitä - kissan kanssa tappelu taitaa olla sen lempihuvia. Se on silti älykäs ja joskus sen viisaat silmät saavat melkein ajattelemaan, että kohta se oppii puhumaan.

Karjalankarhukoiraksi Jehu on hieman erikoinen rotunsa edustaja. Karhukoirien sanotaan usein olevan juroja koiria, jotka katsovat epäluuloisesti tuntemattomia ihmisiä ja eivät ehkä pärjää hyvin muiden koirien kanssa. Jehu ei kuitenkaan ole tällainen. Se nauttii suuresti päästessään leikkimään muiden koirien kanssa - kippurahäntä vain piiskaa ilmaa, kun se pöllöttää toisen koiran kanssa. Tutut ja tuntemattomat ihmiset ovat sille alituinen ilon lähde. Se hyökkii mielellään haistelemaan ja nuolemaan vieraita, mikä tietysti joidenkin mielestä saattaa olla hieman ahdistavaa, ja sen takia yritämme pitää koiran tarpeeksi kaukana vieraista, elleivät nämä itse halua mennä koiraa taputtelemaan. Jehun innokkuus saattaakin olla hermostuttavaa, kun se hyppii ja haukkuu innoissaan. Se ei aina ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät halua vaatteisiinsa isoja tassunjälkiä tai muutenkaan pidä sen innokkaasta tunkeutumisesta lähelle.

Pääasiassa Jehu toimii vahti- ja seurakoirana, mutta aina silloin tällöin sen kanssa käydään metsässä, että se pääsee omimpaan ympäristöönsä. Vaikka se onkin hirvijalosteinen karjalankarhukoira, veljeni suunnittelee käyttävänsä sitä eräänlaisena lintukoirana (Jehu säikäyttää linnut liikkeelle ja veli ampuu ne). Karjalankarhukoirassa on monia hyviä puolia - se on esimerkiksi ehkä terveimpiä koirarotuja ja se puolustaa isäntäänsä vaikka hengellään. Se on kuitenkin kovapäinen ja hyvin voimakas, joten rajojen asettaminen sille on tärkeää. Monta kertaa olen saanut juosta täyttä vauhtia sen perässä, kun se on haistanut jotain mielenkiintoista ja juoksee tutkimaan asiaa. Mutta se on silti rakastettu perheenjäsen, ja sekin tuntuu rakastavan omaa laumaansa omalla koiramaisella tavallaan.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Saori

  • Starship Ranger
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • king rat on the streets in another life
  • Pottermore: GobletYew170
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #74 : Toukokuu 31, 2008, 12:43:44 »
Bichonia ei löydy, mutta kaksi pientä suloista kleinspitziä kuuluu perheeseen :))
"I'm not a box. There are more than four sides to me."

menwendine

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #75 : Kesäkuu 01, 2008, 18:00:20 »
Meiltä löytyy kanssa koiravanhus, joka on ihan hömelö. Ikää on 11 vuotta, 12 tulee täyteen sitten syksyllä. Tuo on ollut terve, eikä ole sairastellut. Mutta kaipa ne sekarotuiset pysyvät paremmassa kunnossa, näin meille on ainakin sanottu. Meidän vanhuksessa on belgian- ja saksanpaimenkoiraa tosissaan. En sitten tiedä, että minkälainen tuon pitäisi olla, tai että minkälaisia nuo rodut ovat(luonteeltaan), mutta tuo meidän vanhus on hirmu läheisyydenkipeä ja tunkeekin aina kaikkien vieraiden läheisyyteen ja odottaa rapsutusta. Hirmu leikkisäkin tuo on, että ei siinä mitään.

Miten muuten, onko kenelläkään ollut sellaista ongelmaa, että koira ei suostu tulemaan rappusia pitkin ylös, että pelkää niitä, tms? Meillä on sellainen ongelma nykyisin, ennen tuli hyvin reippaasti nuo rapun portaat ylös, mutta eipä enää. Joudumme kantamaan koiran ylös(se onkin hirmuinen rotjake, joka ei ole mitenkään kevyt), koska koira haraa vastaan, eikä suostu tulemaan ylös. Rapun portaat vahattiin jokin aika sitten, joten tämä voi vaikuttaa asiaan, siläl koira ei oikein saanut ns. kunnon otetta noustessaan portaita.

Temppeli

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #76 : Kesäkuu 01, 2008, 20:33:50 »
Tässä talossa on ollut todella paljon koiria. Kymmenittäin. Tämä johtui siitä, kun aikoinaan perheeni piti kenneliä. Etsikää Koiranetistä Collie-koirarodusta Fabisas.

Suurin osa koirista tehtiin vielä Neuvostoliiton aikoihin. Kenneli lopetti varsinaisen toimintansa minun syntyessä -93, jolloin myö muutettiin myös Pohjanmaalta Keski-Suomeen. Muistan, että meillä oli silloin soopeli Collienarttu nimeltä Belinda (ei kennelnimeä, pelkkä Belinda), joka oli lähes täysin verrattavissa Lassieen (ei ulkonäön, mutta luonteen kannalta. Tästä saisi vaikka kuinka paljon tarinaa, mutta se on toinen juttu). Belinda kuoli muistaakseni 2000 huonon kunnon takia. Koira oli vuotta aikaisemmin sokeutunut. Siitä huolimatta se pystyi hyvin suunnistamaan talossa.

Seuraava narttukoira oli nimeltään Netta (kennelnimi Unicometa'n Dormio Numguam) ja väriltään tricolor. Saimme koiran noin kahden vuoden ikäisenä, vuonna 2002. Jouduimme luopumaan siitä tutuillemme noin vuotta myöhemmin sen takia, koska minulla epäiltiin koira-allergiaa, jota ei todellisuudessa edes ollut, vaan reagointini johtui homeesta. Tiedän koiran kohtalosta sen verran, että se kuoli pari vuotta sitten joko maksa- tai munuaisongelmiin.

Tuossa välissä kokeilimme nöffiä (newfoundlandinnoutajaa), jonka nimi oli Manta (en tiedä kennelnimeä). Luovuimme siitäkin hyvin pian, johtuen koiran nopeasta kasvusta ja tilantarpeesta (suurimmillaan Manta painoi 85 kiloa). Manta oli narttu

Tämänhetkinen koira on taas jälleen kerran Collie, nimeltään Niisku (kennelnimi Pitkäkuonon Gnuhanenä) ja sukupuoleltaan narttu. Niisku on väriltään blue merle, eli marmorinharmaa mustilla laikuilla. Niisku on ollut meillä syyslomasta lähtien, joten se täyttää muutaman kuukauden päästä vuoden. Niisku on lähes malliyksilö, takajalkojen jäykkyyttä (ei pihtikinttuja) lukuunottamatta. Suunnitelmana olisikin koulia siitä näyttelykoira.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #77 : Kesäkuu 03, 2008, 08:22:44 »
Haluaisin puhua tällä palstalla eräästä aika vakavasta asiasta: siitä, että saa elokuvista vaikutteita tietynlaisista koirista.
Mm. Lassie-elokuva on lisännyt pk-collieiden suosiota. Sen ulkonäköön on ihastuttu ja sitten se on vain ostettu.
Myöskin dalmatialasten lukumäärä on lisääntynyt 101 dalmatiankoiraa-elokuvan myötä. Kaikki dalmit eivät ole samanlaisia kuin tuossa elokuvassa, joillakin voi olla arkuutta tai aggressiivisuutta.
Sitten on sellaisia elokuvia, joista saa koirasta aivan vääränlaisen kuvan. Joissakin elokuvissa esitellään rottweiler todella ihanana ja kilttinä koirana, niin sitten joku kokematon koirakonkari menee ostamaan rotikan. Sitten sen kanssa tulee varmasti ongelmia, ja usein sellaiset koirat viedään piikille.
Joissakin elokuvissa rottweiler on jokin kamalan aggressiivinen, ihmisen päälle käyvä ja huonotapainen koira, jota rottweiler ei ole, jos sille antaa perusteellisen kotiopetuksen. Toki, jos rottweileriä ei kouluta, ja se vain asuu tarhassa tai jossakin, voi siitä tulla hyvinkin luonnevikainen. Kokemattomille koiraihmisille käy usein niin ison ja voimakkaan rotikan kanssa.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #78 : Kesäkuu 03, 2008, 18:51:53 »
Minusta tuossa Erizzan mainitsemassa tilanteessa pitäisi pitää vain se terve maalaisjärki päässä ja oikeasti ottaa selvää koirasta, ennen kuin sen menee hankkimaan. Elokuvien perusteella ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä, sillä elokuvissa esiintyy aina hyvin koulutettuja malliyksilöitä. Pitäisi aina muistaa se, että elokuvat haluavat antaa aina parhaan mahdollisen kuvan, eikä niistä todellakaan saa parasta mahdollista informaatiota. Myös mediakriittisyys tulisi aina muistaa, eikä koiraa pitäisi mennä hankkimaan vain siksi, että jollain julkkiksella on sellainen. Koira ei ole mikään asuste tai koriste, kuten esimerkiksi Paris Hilton tuntuu ajattelevan. Eivätkä myöskään kaikki rottweilerit ole hulluja raatelijoita, vaikka yksi onkin ihmisen kimppuun hyökännyt. Vaikka koirta tekevätkin urheita urotekoja ja ovat älykkäitä elokuvissa, asia ei niin todellisuudessa ole. Nykyään koirien luonteista ja kouluttamisesta löytyy nykyään sen verran paljon kunnollista tietoa, että vain idiootti menee hankkimaan koiran ottamatta ensin selvää sen rotuominaisuuksista ja siitä, miten koira pitää kouluttaa, ettei siitä tule vaarallista ja luonnevikaista.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #79 : Kesäkuu 21, 2008, 22:05:49 »
Myös mediakriittisyys tulisi aina muistaa, eikä koiraa pitäisi mennä hankkimaan vain siksi, että jollain julkkiksella on sellainen. Koira ei ole mikään asuste tai koriste, kuten esimerkiksi Paris Hilton tuntuu ajattelevan.

Aivan! Minun mielestä on hirvittävää, kun Paris Hilton kantelee käsilaukussaan sitä chihuahuaa (onkos se chihuahua..). Paris Hiltonin myötä vähän muutki julkkikset on hankkineet pikkukoiria, vain ulkonäön vuoksi, voi vitsi miten tyhmää touhua...

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #80 : Heinäkuu 24, 2008, 20:44:52 »
Eikö näyttelyihin saa osallistua steriloidulla/kastroidulla koiralla? Saako harrastaa esim. agilityä, tokoa ja pk-lajeja harrastaa steriloidulla/kastroidulla koiralla?
Vastatkaa pikaisesti, asialla on kiire!

Poissa No Speed Limits

  • Palleromaisen tanakka ja takakorkea<3
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ...something beautiful...
    • Suomenlapinkoira Frodon elämää
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #81 : Heinäkuu 24, 2008, 20:56:25 »
Eikö näyttelyihin saa osallistua steriloidulla/kastroidulla koiralla? Saako harrastaa esim. agilityä, tokoa ja pk-lajeja harrastaa steriloidulla/kastroidulla koiralla?
Vastatkaa pikaisesti, asialla on kiire!

Muistaakseni näyttelyihin ei saa osallistua kastroidulla/steriloidulla koiralla. Muista lajeista en ole niin varma.
...Tulepas Kalle tänne, ulos teelle, Kustaan ikkunan alle... ^^ Hauskaa vai mitä?

Erkku -> No Speed Limits

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #82 : Elokuu 08, 2008, 22:42:14 »
Eikö näyttelyihin saa osallistua steriloidulla/kastroidulla koiralla? Saako harrastaa esim. agilityä, tokoa ja pk-lajeja harrastaa steriloidulla/kastroidulla koiralla?
Vastatkaa pikaisesti, asialla on kiire!

Näyttelyyn saa osattistua steriloidulla nartulla, mutta ei kastroidulla uroksella. Kaikkiin muihin kokeisiin saa osallistua millaisella koiralla tahansa, vaikka sekarotuisella, mutta valioksi ei voi tulla jos näytelytulosta ei ole (kakkonenkin kelpaa), eli kastroidusta uroksesta ei voi tulla valiota, ellei sillä ole näyttelytulosta ajalta ennen kastrointia. Myöskään seropeista ei siis voi tulla valiota.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #83 : Elokuu 11, 2008, 19:22:31 »
Näyttelyyn saa osattistua steriloidulla nartulla, mutta ei kastroidulla uroksella. Kaikkiin muihin kokeisiin saa osallistua millaisella koiralla tahansa, vaikka sekarotuisella, mutta valioksi ei voi tulla jos näytelytulosta ei ole (kakkonenkin kelpaa), eli kastroidusta uroksesta ei voi tulla valiota, ellei sillä ole näyttelytulosta ajalta ennen kastrointia. Myöskään seropeista ei siis voi tulla valiota.


Jep, oikeassa olet. Mutta tarkentaisin sen verran, kun joku saattaa ihmetellä, että eikö se ole sorsimista kun steriloidulla nartulla saa osallistua, muttei kastroidulla uroksella. Erohan on siinä, että nartusta ei päällepäin huomaa, että se on "leikattu". Nartusta ei ulkopuolelta poisteta mitään. Vain kohtu yms. jotka eivät tietenkään näy ulospäin. Urokselta taas -yllätys, yllätys- poistetaan kivekset, joten ero "leikkaamattoman" ja "leikatun" välillä ovat selvät.

Ei muuta lisättävää ;)

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #84 : Elokuu 11, 2008, 19:43:48 »
Meillä on englanninspringerspanieli Iitu. Se on hieman yli kolme vuotta vanha ja todella ihana koira. (Kutsuin sen tuohon jalkojen juureen köllöttelemään..) Iitu on sellainen helluudenkipeä, mutta rakastaa sitäkin enemmän pitkiä kävelylenkkejä, metsässä juoksentelua ja toisten koirien kanssa leikkimistä. Sen kanssa käydään satunnaisesti metsällä, se on ylösajava lintukoira eli ajaa linnut lentoon. Nyt sen ainoa saalis on joku riekko, pyy tms. mutta tänä syksynä se pääsee kai taas metsästämään. Tietenkin västäräkit saavat kyytiä lenkkien aikana.

Minun haaveeni olisi saada joskus tanskandoggi, berhandilainen, nöffi, alaskanmalamuutti tai samojedi. Nuo ovat kaikki aivan ihania rotuja. Minusta rotuennakkoluulot ovat turhan yleisiä. En tarkoita, etteikö jotkut rodut ole dominoivampia kuin toiset. Kuitenkin varmaan jokainen koira, joka on saanut pennusta asti huomiota, hyvän hoidon ja peruskoulutuksen, on ihan hyvätapainen yksilö eikä ainakaan käy syyttä  päälle. En toivo, että kukaan kokematon menee ottamaan itselleen haastavaa rotua, esim. rottwileria, ellei ole sitten paljon käytännön kokemusta koirista, lukenut koulutusoppaita, tavannut rodun omistajia jne. Esim. dobbermannit ovat raadelleet monia ihmisiä. Yleensä syynä on ollut se, että koira on ollut irti ja omistajat kauempana. Pitäkää koirat jalkakäytävillä kytkettynä! Näin voitaisiin ehkäistä näitä onnettomuuksia, joissa huonosti koulutettu koira raatelee ihmisen verille.

Minusta koiran hankkivan ihmisen tulee ajatella, jaksaako hoitaa ja kykeneekö tarjoamaan kodin. Monet myyvät koiransa esim. ajanpuutteen vuoksi. Toki tianne voi tulla ihan puun takaakin, mutta usein pitäisi pystyä ennakoimaan vähän koiran hoitoon menevää aikaa. Mikäli aikaa ei ole paljon, tulisi hankkia rotu, joka ei vaadi paljoa liikuntaa eikä runsasta turkinhoitoa ja joka on kohtalaisen hyväluonteinen eikä vaadi paljoa aktivointia.



"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #85 : Elokuu 11, 2008, 21:28:21 »
Näyttelyyn saa osattistua steriloidulla nartulla, mutta ei kastroidulla uroksella. Kaikkiin muihin kokeisiin saa osallistua millaisella koiralla tahansa, vaikka sekarotuisella, mutta valioksi ei voi tulla jos näytelytulosta ei ole (kakkonenkin kelpaa), eli kastroidusta uroksesta ei voi tulla valiota, ellei sillä ole näyttelytulosta ajalta ennen kastrointia. Myöskään seropeista ei siis voi tulla valiota.


Jep, oikeassa olet. Mutta tarkentaisin sen verran, kun joku saattaa ihmetellä, että eikö se ole sorsimista kun steriloidulla nartulla saa osallistua, muttei kastroidulla uroksella. Erohan on siinä, että nartusta ei päällepäin huomaa, että se on "leikattu". Nartusta ei ulkopuolelta poisteta mitään. Vain kohtu yms. jotka eivät tietenkään näy ulospäin. Urokselta taas -yllätys, yllätys- poistetaan kivekset, joten ero "leikkaamattoman" ja "leikatun" välillä ovat selvät.

Ei muuta lisättävää ;)

Ah, aivan, unohdin selventää. Mutta siis vielä muuttelisin seuraavasti, että nartuthan ovat (niinkun käytännössä sanoit) saman näköisiä riippumatta siitä, onko ne leikattu vai ei, mutta koska uros voi olla 'pallipuoli', eli kivekset/toinen kives ei ole laskeutunut, ja sehän on hylkäävä virhe. Eli käytännössä, jos olisi pallipuoli uros, jonka kanssa ei voi osallistua näyttelyyn, niin voisi vain leikata ja hups! Vetää ropit ja bisit kaikkialta. Siksi siin.
 Toivottavasti nyt kaikki tajusivat.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Emubird

  • Fyysisesti paikalla, henkisesti muualla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Always the tone of surprise!
  • Pottermore: ScarletCentaur10898
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #86 : Elokuu 12, 2008, 14:01:34 »
Meillä on sekarotuinen Atte poika. Atte on sekoitus karhukoiraa, noutajaa ja lapinkoiraa. Atte täyttää syyskuussa 2 vuotta. Atte on adoptoitu Riihimäen eläinkoti Onnentassusta. Saimme sen kunhan vakuutimme, että olemme hyviä omistajia. Saimme myös koiralle koti- ohjelman kautta säkillisen koiran nappuloita eläinsuojeluteon takia. Adoptoimme Aten meille tämän vuoden maaliskuussa, mutta eipä ole säkkiä kuulunut.
I have seen your heart, and it is mine
Blogini: http://mylifemyfandoms.blogspot.fi/

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #87 : Elokuu 14, 2008, 18:40:29 »
No niin. Meilläkin on aina ollut koiria. Silloin, kun olin ihan pieni lapsi, meillä oli partacollieuros, joka kuoli ollessani 6-vuotias. Danin kanssa äitini harrasti agilityä ja näyttelyitä, ja sehän oli muotovalio jo vuoden ikäisenä. Agilityssäkin menestyi, mutta ei kai mitenkään hirveän kauaa ehtinyt harrastaa, kun aika vanhana aloitti. Noin vuotta ennen Danin kuolemaa meille tuli kultainennoutaja narttu Ida, jonka kanssa äitini harrasti tokoa, ja Idasta tuli tokovalio noin kahden tai kolmen vuoden ikäisenä. Nyt Idalta puuttuu enään yksi serti muotovalion arvoon, mutta ollaan sen verran laiskoja käymään näyttelyissä että se hankitaan varmaan vähän myöhemmin. Idalla on myös ollut pennut, kaksi urosta ja neljä narttua. Pennuista yksi palautettiin meille, ja vaikka kuinka vannottiin, että se olisi meillä vain hetken, niin jopas vain se jäi meille. Ja hyvä niin. Rio- narttu jäi meille, ja olen sen kanssa harrastanut tokoa jo jonkin verran, mutta varsinaiselle kurssille ollaan menossa vasta nyt syksyllä. Lisäksi meidän omistuksessamme on vielä käyttölinjainen labradori narttu Flash (alias Lätty).
 Riosta vielä sen verran, että sille on pentue suunnitteilla joko seuraavasta juoksusta, tai sitten sitä seuraavasta. Rio oli ensimmäisessä näyttelyssään muuten viime viikonloppuna, ja lähinnä puutteellisen lihaskunnon ja puuttuvan karvan takia sieltä tuli 'vain' kakkonen, mutta siitä on hyvä jatkaa.

Jos täällä on joku kiva toko harrastaja, niin treenivinkkejä otetaan avosylin vastaan! Motivointi ongelmia aina välillä...
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 07, 2008, 14:52:03 kirjoittanut Kerberos »
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #88 : Elokuu 24, 2008, 17:57:29 »
Meillä on sellainen n. 50 senttiä korkea seropi Luna, tosi söötti musta otus. Se on n. 1½ vuotta vanha. Siinä on jotakin metsästyskoiria. Olisi kiva harrastaa jotakin, mutta koiramme keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen...

-ee

Joannasa

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #89 : Elokuu 24, 2008, 18:40:32 »
kuoli ollessani 6-vuotias. Danin kanssa äitini harrasti agilityä ja näyttelyitä, ja sehän oli muotovalio jo vuoden ikäisenä.

Sori nyt vaan, mut koirasta voi tulla muotovalio aikasintaan kahen vuoden iässä. Et voi teidän koiralla olla ollu kasassa kolme sertiä vuoden ikäsenä, mut ei se tee siitä vielä muotovalioo.

Lainaus käyttäjältä: Kerberos
Rio oli ensimmäisessä näyttelyssään muuten viime viikonloppuna, ja lähinnä puutteellisen lihaskunnon ja puuttuvan karvan takia sieltä tuli 'vain' kakkonen, mutta siitä on hyvä jatkaa.

Ja minkälaisessa näyttelyssä jaetaan ykkösiä ja kakkosia? Normaaleissa näyttelyissähän on ERI, EH jne ja sit kilpailuluokka, paras uros ja paras narttu -kilpailu ja sit rodun paras vs. vastakkaisen sukupuolen paras aina per rotu.

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #90 : Elokuu 24, 2008, 20:01:05 »
kuoli ollessani 6-vuotias. Danin kanssa äitini harrasti agilityä ja näyttelyitä, ja sehän oli muotovalio jo vuoden ikäisenä.

Sori nyt vaan, mut koirasta voi tulla muotovalio aikasintaan kahen vuoden iässä. Et voi teidän koiralla olla ollu kasassa kolme sertiä vuoden ikäsenä, mut ei se tee siitä vielä muotovalioo.

Lainaus käyttäjältä: Kerberos
Rio oli ensimmäisessä näyttelyssään muuten viime viikonloppuna, ja lähinnä puutteellisen lihaskunnon ja puuttuvan karvan takia sieltä tuli 'vain' kakkonen, mutta siitä on hyvä jatkaa.

Ja minkälaisessa näyttelyssä jaetaan ykkösiä ja kakkosia? Normaaleissa näyttelyissähän on ERI, EH jne ja sit kilpailuluokka, paras uros ja paras narttu -kilpailu ja sit rodun paras vs. vastakkaisen sukupuolen paras aina per rotu.

Jaaha, tuota muotovalio juttua en tiennytkään... Äitini on varmaan sanonut minulle, että sillä oli vuoden iässä ne kolme sertiä niinkuin sanoit, ja minä olen sitten ymmärtänyt, että muotovalio. Kiitos korjauksesta :) Mutta tuo ykkös-kakkos juttu on se tuttu ja turvallinen minulle :) Silloin, kun minulle tuota näyttely-hepreaa on opetettu, niin ERI oli SA, EH oli ykkönen ja H oli kakkonen. 'Ennen vanhaan' se oli niin, ja kun minäkään en missään nimessä ole mikään näyttely-ihminen, niin olen jämähtänyt vanhaan muottiin (nämä oli siis käytössä vielä 2002). Kyllä minä nuo uudetkin tiedän, mutta minusta vanhat ovat kivempia, ja oletin ettei sillä ole väliä minkä vuoden sääntöjen mukaan täällä kirjoittaa... Noh, myönnän, että olisi varmaan ollut selkeämpää sanoa suoraan näillä nyky-näyttelyn termeillä, mutta voi voi. Ihan normaali näyttely oli siis kyseessä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 24, 2008, 20:05:17 kirjoittanut Kerberos »
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #91 : Elokuu 24, 2008, 22:12:51 »
Me käytiin lauantaina taas vaihteeksi pyörähtämässä kehässä (viimeeksi kesäkuun lopussa eli oli tosiaan kauhea tauko :D:D). Tuomari oli tiukka ja antoi vain pari eriä ja niitäkin melkein ainoastaan valioluokan koirille. Mutta loppujen lopuksi oltiin EH4 suuressa junnuluokassa, ja näyttely oli vielä erkkaria vastaava. Kasvattaja sanoi vielä, että tuo kakara olisi kasvanut lisää korkeutta ja saanut massaa, mutta en mä ole huomannut mitään. Viimeeksi treeneissäkin kaikki ihmettelivät, miten aikuisen näköinen tuosta on tullut.. Kun itse katselee sitä joka päivä niin ei huomaa ollenkaan muuttumista :D

Kerberos: Mä harrastan tuon bernin kanssa tokoa, kisat olisi tarkoitus korkata ensi kesänä, mutta tätä vauhtia tarvitaan vielä pari vuotta treeniä. En nyt välttämättä osaa antaa mitään hyviä vinkkejä, mutta voin yrittää :D

Joannasa

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #92 : Elokuu 24, 2008, 23:32:03 »
Kyllä minä nuo uudetkin tiedän, mutta minusta vanhat ovat kivempia, ja oletin ettei sillä ole väliä minkä vuoden sääntöjen mukaan täällä kirjoittaa... Noh, myönnän, että olisi varmaan ollut selkeämpää sanoa suoraan näillä nyky-näyttelyn termeillä, mutta voi voi. Ihan normaali näyttely oli siis kyseessä.

No joo, noi ERIt yms. kun tuli käyttöön joskus 2003 vuoden paikkeilla, joten en tajua miksi sun pitää yrittää brassailla jollain ykkösillä ja kakkosilla kun ei sun koiras ole arvostleuna kuitenkaan saanut vanhan mallin mukaista arvostelua, jos näyttely on ollu viikko sitten vaan nykykäytännön mukaan.

Kun kattoo tän kirjoitajaporukan ikiä niin kovin moni ei ole 15 vuotta eli sua vanhempia ja suurinosa tuskin on kuullukaan noista vanhoista arvosanoista koska viis-kuus vuotta sitten suurin osa porukasta on ollut just ja just kymmenen ja tuskin ollu aktiivisesti mukana koiranäyttelyissä vielä sillon.

Voihan se tietty kuulostaa kivemmalta, et koira sai kakkosen kun et koira sai H:n ku kakkonen kuitenki viittais siihen et arvosana ois niinku toisiks paras mut H onki vasta kolmanneks paras eikä ees mitenkää hirveen hyvä.

Muutenki mun mielestä tääl yleensä pyritään kyl kirjottamaan ihan ajankohtasilla ja ajatasasilla asioilla. Mut voithan sä tietty perustaa jonku koiranäyttleyn historia -aiheen.

(Eikä tartte koko viestii lainata.....)

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #93 : Elokuu 25, 2008, 18:26:06 »
Niinkun jo myönsin, olisi ollut selkeämpää laittaa uusilla termeillä, eikä niillä vanhoilla, mutta jos se sinua häiritsee niin voin toki käydä muoksimassa viestiäni. Jos se ei sinua haittaa, niin en sitä tee :). (Niin, ja minä en sitten brassaillut, sellaista nyt on ihan turha väittää) Eli jos jollekkin nyt vielä on jäänyt epäselväksi, niin koirani sai H:n eli hyvän arvostelun. Niin, ja en aio perustaa koiranäyttelyn historia- aihetta, monestakaan syystä, ensimmäisenä se, että siihen tuskin syntyisi keskustelua ja toiseksi siksi, että liikun enemmän toko- ja nome puolella. En siis välttämättä tiedä aiheesta kovinkaan paljoa.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

vingvi

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #94 : Elokuu 31, 2008, 20:30:54 »
Meillä on Suomenpystis Nuppu, kohta neljä ja puol vuotta. Haukkukokeet ois tulossa viikon päästä :) jos niihin nyt sit ollaan menossa kun oli jotain hämminkii rokotusten kanssa. Pitäs pärjätä aika hyvin kun on Nupulta nyt vaikka kuinka monta lintuu ammuttu ja tosi hyvin se aina mehällä haukkuu. Näyttelyissä ei olla käyty koska Nuppu rähisee muille nartuille aika paljon, urosten kanssa se tulee kyl hyvin toimeen mut narttuja se ei siedä. Se on sinäänsä aika harmi koska Nuppu on tosi nätti suomenpystis ja kaikki värit ja kaikki on kohallaan niinku pitääki... Saatetaan ruveta käymään arkitottiksessa kun ollaan ensin harjoteltu tätä muiden narttujen lähellä olemista.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #95 : Syyskuu 10, 2008, 20:01:34 »
Suomenpystykorvat on nättejä. Ne on pentuina ihan kamalan ihania!

Poissa Sagittaire

  • Kalkaaos
  • Vuotislainen
  • ~My fall will be for you~
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #96 : Syyskuu 10, 2008, 20:15:45 »
Mä oon harrastanu koiria koko pienen ikäni ;) Eli siis etsinyt tietoa, opetellut ulkoa ja muistan loistavasti kaikista Suomessa esiintyvistä roduista muutamia tai useita nippelitietoja. Hämmästytän tuttuja pyytämällä heitä sanomaan koirarodun nimen ja mä latelen rotumääritelmän pääpiirteittäin ulkoa :D
Mutta, mulla on siis ollu 2 koiraa, joista toinen kuoli rekan alle ja toinen jouduttiin valitettavasti antamaan pois. Onneksi hänet laitettiin mummilaan, joka on hänelle aina ollut kuin toinen koti. Syynä oli muutto kaupunkiin ja uusien asuinkumppaneiden vakava allergia:(
Omia lempirotuja on kooikerhondje, kääpiösnautseri ja lancashire heeler. <3
You told I had the eyes of a wolf
Search them and find the Beauty of the beast
Nuuhku -> Sagittaire

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #97 : Syyskuu 12, 2008, 21:40:59 »
Mä oon harrastanu koiria koko pienen ikäni ;) Eli siis etsinyt tietoa, opetellut ulkoa ja muistan loistavasti kaikista Suomessa esiintyvistä roduista muutamia tai useita nippelitietoja. Hämmästytän tuttuja pyytämällä heitä sanomaan koirarodun nimen ja mä latelen rotumääritelmän pääpiirteittäin ulkoa :D
Just näin. Minäkin muistan aika paljon. En oo silleen rotumääritelmiin tutustunut, mutta luonteeseen, sukuihin, kenneleihin ja sellasiin.

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #98 : Syyskuu 29, 2008, 17:40:39 »
Oliko moni katsomassa agilityn MM-kisoja viikonloppuna Helsingissä?
Mä olin lauantaina ja sunnuntaina, paikat oli ihan hyvät (katsomo C4 eli ihan keskellä alhaalla mutta lehtikuvaajat oli välillä vähän tiellä) ja tunnelma ihan mahtava! Nyt on ääni mennyt kun kannustin niin kovasti suomalaisia.. :)
Oli kyllä harmi tuo Zenin sunnuntain rata, mutta saatiinhan sentään pronssia Suomeen Yokolle!

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #99 : Syyskuu 29, 2008, 19:15:38 »
Jee, minäkin olin MM-kisoja katsomassa! Minunkin ääneni päätti jäädä sinne...Olin siellä B3 (kai?) ja ihan eturivipaikat, eli näkyvyys oli lievästi sanottuna hyvä. Olin siellä lauantain ja sunnuntain, molempina päivinä melkein koko päivän. Sunnuntaina maxien finaalissa ihan tärisin siinä vaiheessa, kun oli jotain 15 koiraa jäljellä, ja sitten kun oli 5 koiraa ennen Zeniä, niin mulla ei pysynyt mikään kädessä... Tunnelma oli kyllä ihan uskomaton, etenkin silloin päätösjuhlassa (Tai päättäjäisissä, mikä onkaan). Olin siellä yhden toisen vuotislaisen kanssa (ilmoittautukoon jos tahtoo) eli vähintään kolme on siellä meitä ollut. Olen kyllä aika varma että oli enemmänkin, mistä sitä tietää vaikka vieruskaverikin olisi täältä (enkä yhtään eksy aiheesta, enhän?). Olihan se harmi se Zenin juttu, mutta ei pronssiakaan pidä vähätellä. Olisi ollut noloa, jos suomi ei olisi saanut mitään, kun kerran järjestimmekin nuo.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #100 : Lokakuu 10, 2008, 19:23:44 »
Että mä oon teille kaikille niiin kade... Oisin halunnu olla kattomassa MM-kisoja, mutta ei, et lähde minnekkään Helsinkiin katsomaan jotakin koiria... Aina sama juttu. Se on niiin epäreilua. Mä en pääse ikinä mihinkään, oon ollu vaan kerran kattomassa näyttelyjä, en oo kattonu mitää agilityy tai tokoo ym. Ja siitä kiitos upeille vanhemmilleni. No on ne oikeesti kivoja, muttei tue silleen koira-asioita.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #101 : Lokakuu 19, 2008, 10:39:40 »
Tänään menen äitin kanssa katsomaan beaglen pentuja :)<3 Ne on kyllä jo puolivuotiaita.
Mahdollisesti ollaan hankkimassa sellainen. Aiemman koiramme kuolemasta on noin puoli vuotta, eli kissamme on saanut aivan yksin mekastaa isossa talossamme. Isäni ei ole uuden koiran hankkinasta yhtään innoissaan, koska edellisen menetys oli niin kova pala.
"Pants - like shorts, but longer!"

Satsuma

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #102 : Lokakuu 26, 2008, 21:38:23 »
Mulla on sekarotuinen uros koira Tessu. (: Se on nytte reilut 3 vuotta vanha. Tessu on sellane energinen ja seurallinen tapaus, sitä tosin pidetään ulkokoirana, kun sillä on sen verran paksu turkki, että sillä tulee tosi nopeesti sisällä kuuma. Ja se viihtyy ulkona -40 asteen pakkasillakin (sen koppi on tosin todella lämmin, kävin siellä kerran). Tessussa on siis suomenajokoiraa ja harmaata norjanhirvikoiraa. Sen turkki on enemmän hirvikoiran kuin ajokoiran, mutta sitten muuten toi on aikalailla ajokoiran näkönen. Tessun kanssa en harrasta mitään muuta kuin ahkeraa lenkkeilyä ja touhuamista, sekä kotiagilityä. Ja talvisin kun lumet on maassa ja näin, niin valjastan Tessun pulkan eteen ja eikun vetämään. Tosin usein se heittäytyy sellaiseksi, että se tulee syliin, jos minä vaan istun pulkassa ja sitä ei ole kukaan taluttamassa. Joten yleensä pitää olla taluttaja mukana, jos haluaa pulkkailla. Aika hyvin toi vetää, kerrankin mummulassa tehtiin sillee, että pulkassa oltiin minä, veli ja pikkusisko. Siihen tuli kyllä ihan mukavasti painoa, ja Tessu paineli menemään. :D

Koirista olen pitänyt koko elämäni, ennen meillä oli tavallaan sekarotunen koira Tipsu (näytti pystykorvalta), mutta se jouduttiin lopettamaan. Eli Tipsu asu mummulassa, koska sinne tarvittiin 'vahtikoiraa'. Muistan vieläkin, kun me haettii Tipsu ja sitten se mölysi meillä kotona sen yön, kun se oli meillä, että kukaan ei saanut nukuttua. :'D Ja ai että se oli sulonen pentuna. <3
Omaa koiraa kinusin 6 vuotta, ennen kuin alkoi tulosta tulla. Iskä ei tosin ollut kovin ihastunut Tessusta, koska se näytti sen mielestä tyhmältä, kun se oli ajokoiran näköne. Mutta nyt se sanoo, että Tessu on kyllä oikee muotovalio ja maailmassa ei parempaa koiraa olekkaan. :D
Itse osaan kyllä aika helposti sanoa jostakin koirasta rodun, jos se on selkeästi nähtävissä. Mutta mitään erikoisia rotuja en tunne, tai en varsinkaan osaa mitään nippelitietoa roduista, tosin perusjuttuja osaan aika hyvin kertoa.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2008, 12:34:41 kirjoittanut Satsuma »

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #103 : Marraskuu 01, 2008, 10:14:21 »
Nyt meillä sitten on viidettä päivää beaglen poikanen, Aapo. :) Suurin ongelma oli/on sisäsiisteyden kanssa. Opetin hänet jo istumaan käskystä, kun tekee melkein mitä vaan ruuan eteen. Aapon isä on joskus voittanut Agilityn MM-kultaa omassa sarjassaan. Tuskinpa meidän koirasta mitään kummoista taituria tulee, kun huoltajansa eivät ole kummoisiakaan liikkujia. :p

Puolivuotias Aapo
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #104 : Marraskuu 01, 2008, 22:37:10 »
Mitä mieltä te muut koiranomistajat olette jalostamisesta? Onko se mielestänne hyväksyttävä asia vai onko se enemmänkin eläinten kidutusta?

Jokin aika sitten luin aiheeseen liittyvää juttua jostain lehdestä tms. Jutussa kerrottiin, että joillekin koiraroduille jalostaminen on tuonut monia terveydellisiä ongelmia - esimerkiksi erään koirarodun kallo on liian pieni sen aivoille, ja eräällä toisella koiralla oli vakavia hengitysongelmia sen anatomian vuoksi. Saksanpaimenkoirilla taas ilmenee lonkkavikoja, mikä taas johtuu sen selkärangasta. Muitakin ongelmia mainittiin, mutta tässä nyt muutama niistä. Olen ymmärtänyt, että mitä enemmän koira muistuttaa sutta, sitä terveempi se yleensä on - kuinka terveenä siis esimerkiksi chihuahuoita voidaan pitää? Jalostetut koirat saattavat olla kauniita katsoa, mutta jos koira voi huonosti jalostuksen takia tai kärsii muuten jalostuksen tuottamista anatomian ongelmista, minusta voisi puhua jo eläinten kidutuksesta.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #105 : Marraskuu 02, 2008, 10:43:46 »
Mitä mieltä te muut koiranomistajat olette jalostamisesta? Onko se mielestänne hyväksyttävä asia vai onko se enemmänkin eläinten kidutusta?

Minun mielipiteeni on että joidenkin rotujen kohdalla jalostus on mennyt aivan liian pitkälle. Kun katson esimerkiksi pekingeesiä, mieleni tekisi ruveta itkemään. Oletteko nähneet läheltä kuinka vaivalloisesti kyseinen rotu kävelee? Sillä raukalla on niin lyhyet etujalat, niin korkea takapää ja niin paljon turkkia että sen pitää lähestulkoon ryömiä vatsallansa eteenpäin. Lisäksi sen kuono on niin lyhyt, että sen on vaikea hengittää (varsinkin kovassa rasituksessa tai kuumalla ilmalla) ja silmät ovat niin suuret että ne voivat jopa pullahtaa päästä! Onhan pekingeesi joidenkin mielestä hyvin suloinen olento, mutta mielestäni se on todella sairasta ja silkkaa kiduttamista jalostaa jostakin koirasta tuollainen! Sen kävely on hidasta ja vaivalloista ja näyttää siltä niinkuin se hengästyisi pinestäkin kävelymatkasta!
Toinen sairaalloisesti jalostettu rotu on basset hound. Pitkä selkä, pitkät korvat, suuret, roikkuluomiset silmät ja lilluva vatsanahka ovat kamalaa katsottavaa ja tuovat monia terveysongelmia! Sen vatsanahka viistää maata kun se kävelee ja se on aivan kamalaa.
Muitakin rotuja on joiden jalostus on mennyt liian pitkälle, mutta nämä kaksi rotua käyvät eniten sääliksi!

Jokin aika sitten luin aiheeseen liittyvää juttua jostain lehdestä tms. Jutussa kerrottiin, että joillekin koiraroduille jalostaminen on tuonut monia terveydellisiä ongelmia - esimerkiksi erään koirarodun kallo on liian pieni sen aivoille, ja eräällä toisella koiralla oli vakavia hengitysongelmia sen anatomian vuoksi. Saksanpaimenkoirilla taas ilmenee lonkkavikoja, mikä taas johtuu sen selkärangasta.
Tuossa kohdassa jossa mainitset, että koirarodun kallo on liian pieni sen aivoille, tarkoitat luultavasti cavalier kingcharlesinspanielia. Minulla on ollut tuollainen koira ja se olikin maailman ihanin ja iloisin olento. En osaa sanoa onko tuo totta tuo aivojen liian suuri koko suhteessa kalloon, mutta se on kyllä aivan totta että cavalier on liian jalostettu rotu. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaikilla yli 5-vuotialilla cavaliereillä on sivuääniä sydämessään, ja muutamia kymmeniä vuosia sitten 15-vuotias cavalier ei ollut mikään erikoisuus. Nykyään saa olla onnellinen jos cavalierin sydän kestää yli kymmenen vuotta. Omallani oli myös sydänvikaa ja eräänä päivänä sen sydän ei vain enää kestänyt. Cavalierien jalostuksessa tulisi todella kiinnittää huomiota enemmän sydämen terveyteen kuin ulkomuodollisiin seikkoihin.
Sitten puhuit myös hengitysongelmista. Niitähän on vaikka millä rodulla. Varmasti lähes kaikilla roduilla joilla on lyhyt kuono on hengitysvaikeuksia. Edellä mainitsemani pekingeesi, kaikki bulldogit, mopsi... listaa voisi jatkaa loputtomiin! Ja jos rodulla on liian suuri pää, synnytyksessäkin on suuria ongelmia, pentueeseen saattaa kuulua vain yksi tai kaksi pentua ja pentujen on synnyttävä lähes poikkeuksetta keisarinleikkauksella. Sairasta! Ja oletko kuullut sitä, että kun joillakin roduilla esim. japanese chinillä on liian suuret silmät, niin niitten kanssa täytyy olla todella varovainen esim. metsässä, koska silmät puhkeavat helposti!
Mainitsit vielä saksanpaimenkoiran selänkin. Siinä erittäin hyvä esimerkki sairaasta kasvatustyöstä! näyttelylinjaisen saksanpaimenkoiran selkä on jalostettu niin kaarevaksi, että sen jaloissa ja selässä on pahoja terveydellisiä ongelmia. Jonain päivänä ollaan varmaan siinä tilanteessa, ettei kukaan uskalla enää yhtään hypyttää saksanpaimenkoiriaan, tai selkä menee heti sijoiltaan, lonkat murtuvat, kintereet menevät pois paikaltaan... Käyttösakemannit ovat paljon terveempiä ja ehdottomasti jos haluaa terveen saken kannattaa ottaa käyttölinjasta. Harmi vaan, että käyttölinjat eivät pärjää näyttelyissä.... Eli jos haluat harrastaa sakemannilla se on joko-tai. Joko otat terveen käyttölinjaisen ja harrastat kaikkea muuta, mutta unohdat näyttelyt tai sitten otat näyttölinjaisen ja varjelet sen selkää kaikin mahdollisin tavoin, eli unohdat kaikki rankat lajit.

Olen ymmärtänyt, että mitä enemmän koira muistuttaa sutta, sitä terveempi se yleensä on - kuinka terveenä siis esimerkiksi chihuahuoita voidaan pitää? Jalostetut koirat saattavat olla kauniita katsoa, mutta jos koira voi huonosti jalostuksen takia tai kärsii muuten jalostuksen tuottamista anatomian ongelmista, minusta voisi puhua jo eläinten kidutuksesta.
Olet valietettavan oikeassa. Monille roduille pitäisi mahdollisimman pian tehdä jotain, mutta valitettavasti, kaikki eivät ole samaa mieltä :(

Olen puhunut ;)

ps. tarkoitukseni ei ole missään nimessä loukata ketään, joka omistaa jonkun mainitsemistani roduista. Tämä on VAIN minun mielipiteeni ja jos et ole samaa mieltä, niin olet vapaa esittämään oman mielipiteesi, tai olla esittämättä. kiitos.

Poissa Rain Wild

  • Kissankorkuinen
  • Vuotislainen
  • Ähäkutti!
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #106 : Marraskuu 02, 2008, 12:35:37 »
Mitä mieltä te muut koiranomistajat olette jalostamisesta? Onko se mielestänne hyväksyttävä asia vai onko se enemmänkin eläinten kidutusta?

Tämä on niin kinkkinen ja monimutkainen asia, ettei sitä voi ajatella ihan noin mustavalkoisesti. Täytyy muistaa, että myös esimerkiksi vinttikoirat ovat äärimmäisen jalostuksen tulosta (vai muistuttaako esimerkiksi afgaani turkkeineen sutta missään määrin?), ja silti kyseessä on yksi terveimmistä roturyhmistä. Pointti ei siis ole se jalostus, vaan se, mihin käyttötarkoitukseen rotu on alunperin kehitetty. Työ- ja metsästyskoirat tuppaavat edelleenkin olevan sieltä terveemmästä päästä, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Näyttelylinjainen saksanpaimenkoira on esimerkiksi ollut tuollainen luiskaperä jo lähemmäs 50 vuotta, ei se ole mikään uusi trendi rodussa. Jostain syystä sitä pidetään rotutyypillisenä, vaikka sokeakin näkee koiran rakenteen olevan ihan vinksin vonksin.

Siinä olet kyllä oikeassa, että moni seura-/kääpiökoirarotu on viety äärimmäisyyksiin, kriteereinä kun on ollut tietty ulkonäkö ja pieni koko, joista molemmat ovat valitettavasti tuoneet mukanaan erinäisiä terveydellisiä ongelmia. Nykypäivänä nämä ongelmat täytyy vain hyväksyä, jos tietyn rotuisen koiran haluaa - minä en siihen ole valmis, joten seuraavakaan koirani ei tule tällainen olemaan. Vaikka rotua oltaisiin viemässä parempaan suuntaan (esimerkiksi täällä Englannissa juuri pekingeesin, eli kiinanpalatsikoiran, rotumääritelmä rustattiin uusiksi terveempään suuntaan, ja näyttelytuomareille on annettu uudet ohjeet rotutyypillisestä koirasta), ei sitä haettua muutosta ole näkyvissä vielä vuosiin, jos kymmeniinkään. Koko kantaa on paha ruveta yhtäkkiä muuttamaan, varsinkin, kun monet ihmiset tuntuvat olevan varsin kiintyneitä siihen omaan rotuunsa, eivätkä näe (tai kieltäytyvät näkemään) siinä esiintyviä vikoja.

Jalostuksessa näen kuitenkin hyvätkin puolensa. Minä tiedän tasan tarkkaan, mitä haluan koiralta, ja rotukirjon ollessa niin valtava, olen myös löytänyt sen minulle passelin rodun. Se ei ole ominaisuuksiltaan tyypillinen seurakoira, eikä minun etsimiäni luonteenpiirteitä monesta muusta rodusta löydy. Tietyn rodun edustajan ottaessani saan suunnilleen sitä mitä olen tilannutkin: tiedän ja tunnen koiran luonteen peruspiirteet, arjen tarpeet, kokoluokan ja vaatimukset; tunnen koiran vanhemmat ja isovanhemmat ja kaukaisetkin sukulaiset - jos en henkilökohtaisesti, niin ainakin kuvista ja omistajien kertomuksista. Sekarotuisesta en pystyisi hyvällä tahdollakaan arvailemaan, millainen koira siitä tulisi: luonne, ulkonäkö ja ominaisuudet kun eivät tule pelkästään niiltä vanhemmilta, vaan kauempaa. Säyseistä ja sopuisista vanhemmista saattaakin käsissäni olla täysin erilainen koira, kuin mitä olisin vanhempien perusteella odottanut. Sekarotuisten terveydestä voi myös olla montaa mieltä - itse tykkään ajatella, että kaksi sairasta rotukoiraa eivät tee tervettä sekarotuista. Jotta sekarotuisella olisi suuret mahdollisuudet olla terve, sen tulisi olla todella sekarotuinen, ja silloin taas törmäisin tuohon aikaisemmin mainitsemaani arpapeliin koiran ominaisuuksista.

Koiran kanssa elävänä voisinkin väittää, että sitä ulkonäköä tärkeämpi on luonne. Sitä luonnetta jalostetaan myös, vastuulliset kasvattajat ainakin. Kasvattajalla täytyy olla kanttia poistaa se muuten täydellinen, mutta luonteeltaan huono koira kasvatusohjelmastaan, sillä siitä rotutyypillisestäkään ulkonäöstä ei ole mitään iloa, jos koira on aggressiivinen tai niin arka, ettei normaalielämästä tule sen kanssa mitään. Ei se menesty näyttelyssäkään, jos koira juoksee häntä koipien välissä ja pelossaan puree tuomaria.

Lopuksi tahtoisin vielä muistuttaa, että jalostaminen ei ole se ongelma, vaan pennuttaminen. Jalostaminen tarkoittaa rodun ylläpitämistä; parantamista - tavan pennuttaminen on sitten ihan muuta. Tässäkin maassa on niitä hyviä kasvattajia, ja sitten on niitä huonoja. Vastuuntuntoiset kasvattajat ovat tietoisia rotunsa ongelmista, ja yrittävät parhaansa saadakseen rodun puhtaaksi niistä. Luonnollisesti täytyy myös muistaa, että esimerkiksi molossiroduilla (mastiffit ja muut raskaat rodut) D-lonkat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, eli yksilöä ei voida rankata ulos jalostuksesta pelkästään niiden huonojen lonkkien takia, silloin koko rotua ei yksinkertaisesti olisi enää olemassa. Molossiroduilla D-lonkat oireilevat kuitenkin harvoin. Sama on noiden cavalierien kanssa - ei ole mahdollista jättää kaikkia sydänvaivaisia yksilöitä sivuun, joten sitä täytyy yrittää kompensoida terveellä parilla. Kasvattajalla on se valinta, käyttääkö sairasta koiraa kasvatuksessaan vai ei - siinä punnitaan, kuka tekee sitä työtä rodun ja kuka itsensä hyväksi. Hyvä kasvattaja ei tee pentuja siksi, että niille on kysyntää, vaan siksi, että näkee yhdistelmässään niin paljon hyvää rodun kannalta, että haluaa itse jatkaa jalostusta niiden kahden yksilön pennulla, joka mahdollisesti (ja parhaassa tapauksessa) on perinyt vanhempiensa parhaat puolet.
Permission to shout "Bravo" at an annoyingly loud volume, sir? | Would you mind holding my metaphor for a second?

Grimhild

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #107 : Marraskuu 02, 2008, 13:10:55 »
Omistan siperianhuskyjä, juuri nyt on kotona yksi pentue, jossa on neljä neliviikkoista pentua. Vanhemmat ovat terveitä ja täysin eri suvuista lähtöisin.
 
Edellinen kirjoittaja pohdiskeli koirien jalostusta ja ilmaisi oman mielipiteensä siitä.
Itse olen sitä mieltä, että nykyinen suunta koirien jalostuksessa syöksee olemassa olevat rotumme tuhoon ja turmioon seuraavan 50 vuoden sisällä. Näyttelyiden takia koirista jalostetaan entistä sairaampia. "Pedigree dogs exposed" -dokumentissa oli aika näppärä sisältö.
Nykyinen jalostus huolimatta siitä, että osalle kasvattajista koirien terveys tuntuu olevan intohimo ei tuota tulosta, koirilla ilmenee yhä enemmän sairauksia, papereilla pelatessa rekisteristä jätetään pentueita pois, toisinaan tämän takia rodusta katoaa jalostukseen kelpaavia sukuja ja tällöin geenipooli kapenee ja sisäsiittoisuus uhkaa yhä enemmän. Ulkomailta koirien tuominen ja maiden omat kannat tuovat toki hetkellisen helpotuksen rotujen tilanteeseen, mutta pitkällä tähtäimellä sekään ei auta. Suljettu populaatio on suljettu populaatio ja se on aivan liian pieni. Sukusiitosprosentit kasvavat kasvamistaan. Kaikilla roduilla on sama vähäinen määrä kantakoiria. Ne ovat samaa kantaa olleet jo pitkään, se että sisäsiittoisen kaukaisen sukulaisen risteyttää toisella sisäsiittoisella kaukaisella sukulaisella ei auta vaikka nuo sisäsiittoiset olisivatkin eri sukulinjoista.
Olemassa on paljon turhia, keskenään saman näköisiä rotuja ja joilla on sama käyttötarkoitus ja rotuja, joiden rakenteen terveyttä ja käyttö ominaisuuksia. Miksei näitä voi yhdistää? Siksikö, ettei rotu olisi täsmälleen sama länkäjalkainen ja hengitysongelmainen fiffipuddeli mikä se oli ennen yhdistystä, jolla tuodaan rotuun reippaat määrät uutta verta ja siten elinvoimaa joka vähentää myös perinnöllisten sairauksien ilmenemistä?
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2008, 13:14:46 kirjoittanut Grimhild »

Poissa Rain Wild

  • Kissankorkuinen
  • Vuotislainen
  • Ähäkutti!
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #108 : Marraskuu 02, 2008, 13:39:51 »
"Pedigree dogs exposed" -dokkari oli sensaationhakuinen ja mustavalkoinen. Itse koin siinä kuvatun toiminnan myös eläinrääkkäyksenä siltä osin, että selkeästi sairaita ja kärsiviä koiria ei lopetettu, vaan niitä kuvattiin ja kauhisteltiin, kuinka ne kärsivät. Toki, ihan oikeilla jäljillähän siinä oltiin, mutta mielestäni se oli analyyttisessä mielessä huonosti esitetty: minä nousin puolustuskannalle, vaikka koenkin monen siinä esitetyn asian osoittavan koko koiraharrastuksen olevan paholaisen keksintö.

Itsekin suht terveen rodun edustajan omistajana on kovin helppo tuomita kaikki sairaat pikkurodut eläinrääkkäykseksi ja ihmetellä, että "eikö tollekin nyt kelpaisi ton pekingeesin sijasta vaikka vähän terveempi tiibetinspanieli - tai tuolle tuon tiibetinspanielin sijasta taas vähän terveempi x-rotu" jne. Mutta jos sitä miettii omalla kohdalla - mihin minä vaihtaisin villakoiran? Älkää ymmärtäkö väärin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että monet rodut ovat aivan liian ylijalostettuja ja niiden tila on lievästikin sanottuna surullinen. Mutta en silti näe ratkaisua siinä, että lykätään kaikille kääpiörotujen harrastajille yksi rotu ja sanotaan, että "harrastakaa tota, ne kaikki on muutenkin niin samanlaisia".

Näyttelyitä en pidä kaiken pahana alkuna ja juurena, vaan niitä kasvattajia, jotka eivät osaa suhteuttaa näyttelyistä saamaansa tietoa todellisuuteen. Sen, että koira on moninkertaine ROP-, RYP- ja BIS-voittaja, ei pitäisi tehdä koirasta täydellistä jalostusyksilöä. Valitettavasti tämä riittää monelle kasvattajalle meriitiksi. Suomessa tilanne on kuitenkin ihan vähän toinen kuin esim. täällä Englannissa (eli tuon dokumentin suora suhteuttaminen Suomeen ei ole ihan suotavaa): monet rodut kuuluvat Suomessa PEVISAan, eli saadakseen pentueen rekisteriin, vanhempien terveystutkimusten on oltava kunnossa. Mielestäni tämä on askel parempaan suuntaan, ja pitäisin ihan suotavana, että tietyt terveystutkimukset olisivat pakollisia ihan kaikille (luonnollisesti ottaen huomioon, että toisille roduille toiset terveystutkimukset ovat tärkeämpiä kuin toisille).

Linja- tai sisäsiittoisuutta en ymmärrä, mutta joillain kasvattajilla tuntuu olevan niillekin omat syynsä. Koen, ettei sisäsiittoisuudella edes voida tavoitella muuta, kuin sitä optimaalista ulkonäköä - mitään muuta se ei rotuun tuo. Menneiden kasvattajien virheitä on kuitenkin nyt vaikea korjata, eikä se tule olemaan nopeaa. Tällä hetkellä olen aistivinani pienoista asennemuutosta kasvattajien keskuudessa: koiria tutkitaan enemmän kuin aikaisemmin, ja yhä useampi kasvattaja tekee työtä rotunsa eteen. Rotujen puutteet tiedostetaan ja sairauksien olemassaolo on tunnustettu - vielä kun saataisiin kunnolla avoimuutta peliin, niin jotain saattaisi olla vielä tehtävissä. Tahtoisin mieluusti antaa näille kasvattajille mahdollisuuden, enkä siis ihan vielä olisi kuoppaamassa 80% olemassaolevista roduista.
Permission to shout "Bravo" at an annoyingly loud volume, sir? | Would you mind holding my metaphor for a second?

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #109 : Marraskuu 02, 2008, 13:46:38 »
Tästä jalostus jupakasta täytyy muistuttaa, että tuo "Pedigree dogs exposed" kertoo nimenomaan Englannin tilanteesta, ikä Englannin kennelliitto kuulu FCI:hin (Fédération Cynologique Internationale). Suomen kennelliitossa nyt esimerkiksi kaikki kennelliiton kautta rekisteröidyt (eli käytännössä kaikki 'lailliset' puhdasrotuiset) koirat sukutauluineen ym. tietoineen (mahdollisia aukkoja) on kirjattu jalostustietokantaan joten toisin kuin siinä dokumentissa, esimerkiksi suomessa ostetun pennun alkuperässä ei pitäisi olla mitään hämäärää. Suurin osa Suomen kasvattajista kyllä panostaa koirien terveyteen ja luonteeseen siinä vaiheessa kun koiria astutetaan, eikä katso pelkästään sitä että ''Kappas, siinäpä hieno uros, muotovalio ja kaikkea, taidampä käyttää sitä meidän Fifille''. Tämä ei ikävä kyllä tietenkään koske kaikkia, mutta uskaltaisin väittää, että valtaosalla on tällainen moraali (Sanokaa vaan, että olen liian sinisilmäinen, se nyt vain on käsitykseni ainakin noutajapuolelta).
 Astutimme juuri toisen koiramme, jolla ei ole oikeastaan minkäänlaisia tuloksia. Toki se saattaa vaarantaa kysyntää ja niin edelleen, mutta koska itse tiedämme, että koira on ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan sekä luonteeltaan melko lähellä kultaisten noutajien rotumääritelmää ja että sillä on myös paljon niitä piirteitä jota varten noutaja on jalostettu (kuulostaapa vähättelyltä: Se siis käytännössä pomminvarmasti saisi ALO1:sen jos pääsisi kokeisiin, mutta helsingistä ilman autoa ja rahaa on hiukka hankala päästä tuloksia hankkimaan...) kuten myös uros jota käytimme. Molemmat koirat ovat huippu terveitä (nartullamme on kylläkin 'vain' A/B lonkat) ja yhdistelmän indeksitkin ovat aikalailla korkeat (yli sata kaikissa kohdissa) eikä sukusiitosta ole ainakaan kahdeksan sukupolven säteellä. Tulossa olisi siis kaiken järjen mukaan terveitä pentuja, kun sukutauluissakaan ei sairauksia ole esiintynyt. Sama juttu luonteen puolesta. Eihän tämä ole tietenkään mikään 120% varma juttu, aina on poikkeuksia ja kyllähän se luonne riippuu monesta muustakin tekijästä kuin sukutaulun luonteesta, mutta tällä sekavalla selitykselläni haluaisin siis vain ilmaista, että monet kasvattajat yrittävät kasvattaa rodussaan aina vain perempi luonteisia ja terveempiä koiria. Enkä edelleenkään väitä että tämä koskisi kaikkia, en todellakaan...

//Jaa jaa, tulipas toistoa tuohon edelliseen vistiin, en tietenkään lukenut sitä kun se putkahti tänne sillä välin kun kirjoitin... Anteeksi kovasti.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Grimhild

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #110 : Marraskuu 02, 2008, 13:50:50 »
"Pedigree dogs exposed" -dokkari oli sensaationhakuinen ja mustavalkoinen. Itse koin siinä kuvatun toiminnan myös eläinrääkkäyksenä siltä osin, että selkeästi sairaita ja kärsiviä koiria ei lopetettu, vaan niitä kuvattiin ja kauhisteltiin, kuinka ne kärsivät. Toki, ihan oikeilla jäljillähän siinä oltiin, mutta mielestäni se oli analyyttisessä mielessä huonosti esitetty: minä nousin puolustuskannalle, vaikka koenkin monen siinä esitetyn asian osoittavan koko koiraharrastuksen olevan paholaisen keksintö.
Näinhän se oli, vaan se toi esille hyvin, miten jotkut ihmiset eivät oikeasti välitä. Näitä ihmisiä on suomessa ja ulkomailla ihan samaan tapaan. Siis niitä, jotka katselevat ryppyistä ja tuskissaan hengittävää koiraa arvioiden ja toteavat sitten "tässäpä on kaunis rotunsa edustaja, ihanasti hampaat kasvaa kurkussa ja hengitys rahisee niin ettei omia ajatuksiaan kuule".
 
Itsekin suht terveen rodun edustajan omistajana on kovin helppo tuomita kaikki sairaat pikkurodut eläinrääkkäykseksi ja ihmetellä, että "eikö tollekin nyt kelpaisi ton pekingeesin sijasta vaikka vähän terveempi tiibetinspanieli - tai tuolle tuon tiibetinspanielin sijasta taas vähän terveempi x-rotu" jne. Mutta jos sitä miettii omalla kohdalla - mihin minä vaihtaisin villakoiran? Älkää ymmärtäkö väärin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että monet rodut ovat aivan liian ylijalostettuja ja niiden tila on lievästikin sanottuna surullinen. Mutta en silti näe ratkaisua siinä, että lykätään kaikille kääpiörotujen harrastajille yksi rotu ja sanotaan, että "harrastakaa tota, ne kaikki on muutenkin niin samanlaisia".
Kommenttini ei koskenut pelkästään fiffejä, vaan yleisesti kaikkia rotuja. Bichonit voisi esimerkiksi yhdistää samaksi roduksi. Tai Belgianpaimenkoira malinoisin ja saksanpaimenkoiran. Varmaan tekisi terää sakemannin kääpistyneelle rakenteelle ja belgin ylikorostuneelle luonteelle. Tai sitten jos yhdistäisi muutaman ajokoirarodun tai lintuja haukkuen metsästävän pystykorvan... Tai hirven ja karhun metsästykseen käytettävät rodut. Nämä kaikkihan ovat tyypiltään suunnilleen samanlaisia ja käyttötarkoituskin on sama.
 
Näyttelyitä en pidä kaiken pahana alkuna ja juurena, vaan niitä kasvattajia, jotka eivät osaa suhteuttaa näyttelyistä saamaansa tietoa todellisuuteen. Sen, että koira on moninkertaine ROP-, RYP- ja BIS-voittaja, ei pitäisi tehdä koirasta täydellistä jalostusyksilöä. Valitettavasti tämä riittää monelle kasvattajalle meriitiksi. Suomessa tilanne on kuitenkin ihan vähän toinen kuin esim. täällä Englannissa (eli tuon dokumentin suora suhteuttaminen Suomeen ei ole ihan suotavaa): monet rodut kuuluvat Suomessa PEVISAan, eli saadakseen pentueen rekisteriin, vanhempien terveystutkimusten on oltava kunnossa. Mielestäni tämä on askel parempaan suuntaan, ja pitäisin ihan suotavana, että tietyt terveystutkimukset olisivat pakollisia ihan kaikille (luonnollisesti ottaen huomioon, että toisille roduille toiset terveystutkimukset ovat tärkeämpiä kuin toisille).
Minä pidän kaiken alkuna tuomareita, jotka eivät osaa asiaansa. Nykyään tuomariksi pääsee aivan liian helposti ja tulokset ovat sen mukaisia. Kasvattajat kasvattavat sitä mikä menestyy näyttelyissä, sehän se paperikoirien idea nykyään on - saada "virallisia" tuloksia enimmäkseen näyttelyistä ja kerätä mahdollisimman monta ruusuketta ja pokaalia. Nykyään melkein koiran kuin koiran saa valioksi jos se on pörröinen tai liioiteltu.
Mitä PEVISAan tulee se ei kovin kummoisesti auta koirien terveydentilaan, eikä varsinkaan siihen että sukusiitosprosentit nousevat nousemistaan.
 
Linja- tai sisäsiittoisuutta en ymmärrä, mutta joillain kasvattajilla tuntuu olevan niillekin omat syynsä. Koen, ettei sisäsiittoisuudella edes voida tavoitella muuta, kuin sitä optimaalista ulkonäköä - mitään muuta se ei rotuun tuo. Menneiden kasvattajien virheitä on kuitenkin nyt vaikea korjata, eikä se tule olemaan nopeaa. Tällä hetkellä olen aistivinani pienoista asennemuutosta kasvattajien keskuudessa: koiria tutkitaan enemmän kuin aikaisemmin, ja yhä useampi kasvattaja tekee työtä rotunsa eteen. Rotujen puutteet tiedostetaan ja sairauksien olemassaolo on tunnustettu - vielä kun saataisiin kunnolla avoimuutta peliin, niin jotain saattaisi olla vielä tehtävissä. Tahtoisin mieluusti antaa näille kasvattajille mahdollisuuden, enkä siis ihan vielä olisi kuoppaamassa 80% olemassaolevista roduista.
Sisäsiittoisuus ja linjasiitos ovat minusta aika turha juttu. Monessa rodussa on jo nyt sellainen tilanne, että on muutama sukulinja, joiden kaikki koirat ovat sukua toisilleen. Linjojen sekoitteleminen vähentää sukusiitosprosentteja, muttei pitkäksi aikaa. Kun kaikki linjat on moneen kertaan sekoiteltu kaikki koirat ovat sukua toisilleen.
 
Rotuunotot ja rotujen yhdistäminen olisivat mielestäni nopeimmat keinot parantaa tilannetta ja tehdä kannasta elinvoimaisempi.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2008, 13:57:32 kirjoittanut Grimhild »

Poissa Rain Wild

  • Kissankorkuinen
  • Vuotislainen
  • Ähäkutti!
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #111 : Marraskuu 02, 2008, 13:59:14 »
Astutimme juuri toisen koiramme, jolla ei ole oikeastaan minkäänlaisia tuloksia.

Tässä on mielestäni yksi avain koirien jalostukseen. Ne kotisohvilla makoilevat sesset, joita ei koskaan 'näytetä tai käytetä': niidenkin joukosta saattaa nimittäin löytyä varsinaisia helmiä! Varsinkin rodussa, jonka populaatio on muutenkin pieni. Tulokset eivät tee koirasta tervettä tai jalostuskelpoistakaan. Luonnollisesti näissä tapauksissa (aivan kuten muussakin jalostuksessa) täytyy olla selvillä koiran suvusta ja taustoista, sairauksista ja ominaisuuksista. En nyt missään nimessä kannusta jokaista koiranomistajaa pennuttamaan sitä omaa rakastansa tällä perusteella (sillä omahan on aina se paras!), vaan se jalostuskoira täytyy osata valita mahdollisimman objektiivisesti, ja ne puutteet siinä omassa rakkaassa ja maalimanparhaassamammanmussussa täytyy tunnistaa ja hyväksyä - ja jos edelleen on sitä mieltä, että sillä omalla on jotain annettavaa rodulle, niin go for it, sanon minä. Itse ottaisin mieluummin koiran kasvattajalta, joka tuntee ja kertoo avoimesti koiriensa taustoista, terveydestä ja luonteesta, kuin sellaiselta, jonka koirilta löytyy miljoona titteliä, mutta josta kasvattaja kertoo vain ympäripyöreitä.

Jokainen koiranostaja on omalta osaltaan vastuussa siitä, millaiselta kasvattajalta pentunsa ottaa. Ilman kysyntää myös tarjonta vähenee.

Muoks.

Lainaus
Minä pidän kaiken alkuna tuomareita, jotka eivät osaa asiaansa.

Näinhän se on, mutta hyväkin tuomari antaa ainoastaan mielipiteensä. Rotumääritelmäähän siinä katsotaan, mutta saman rodun sisällä on niin paljon erityyppisiä koiria, että niistä valittaessa toinen tuomari valitsee toisen ja toinen toisen - arvostelulajissa oikeaa vastausta ei ole olemassakaan. Edelleen peräänkuuluttaisin kasvattajan vastuuta. Täytyy löytyä rohkeutta valita ne koirat, jotka itse näkee puolueettomasti parhaina, eikä niitä, jotka miellyttävät jonkun allrounder-mattimeikäläisen silmää. Se mattimeikäläinen kun ei elä sen arvostelemansa koiran kanssa.

Lainaus
Kommenttini ei koskenut pelkästään fiffejä, vaan yleisesti kaikkia rotuja. Bichonit voisi esimerkiksi yhdistää samaksi roduksi. Tai Belgianpaimenkoira malinoisin ja saksanpaimenkoiran. Varmaan tekisi terää sakemannin kääpistyneelle rakenteelle ja belgin ylikorostuneelle luonteelle. Tai sitten jos yhdistäisi muutaman ajokoirarodun tai lintuja haukkuen metsästävän pystykorvan... Tai hirven ja karhun metsästykseen käytettävät rodut. Nämä kaikkihan ovat tyypiltään suunnilleen samanlaisia ja käyttötarkoituskin on sama.

Koitapas sanoa tätä niille belgiharrastajille. Tai niille bichonisteille. Ei se yksinkertaisesti ole niin helppoa, että "yhdistetään muutama ajokoirarotu" (mitkä nimenomaiset rodut muuten yhdistäisit?), kun ne kuitenkin eroavat ominaisuuksiltaan: toiset suorittavat paremmin esim. erilaisessa maastossa. Pitäisikö siis working cockerspanieli yhdistää springerspanieliin, koska molemmat ovat noutajia ja molemmat ovat spanieleita? Täytyy muistaa, että vaikka Suomessa maasto olisi suht yhteneväistä, niin muualla maailmassa jo pelkästään maastovaatimukset ovat toisenlaisia.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2008, 14:08:27 kirjoittanut Rain Wild »
Permission to shout "Bravo" at an annoyingly loud volume, sir? | Would you mind holding my metaphor for a second?

Poissa Kirlie

  • Viherpeippo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartIce8304
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #112 : Tammikuu 01, 2009, 01:34:28 »
Voi kauhea, en tiennyt tämän aiheen olemassa olosta vaikka olen hulluna koiriin.

Meillä on ollut koko pienen ikäni ajan koiria, isän hirvikoiria. Näin koiran ensimmäisen kerran kolmen päivän ikäisenä ja olin ensimmäisissä hirvenhaukkukokeissa viikon ikäisenä. Näyttelyyn pääsin vasta kahden kuukauden iässä. Koirat on kuuluneet aina mun elämään ja tulee ehdottomasti aina kuulumaan.

Sain oman koiran n. kymmenenvuotiaana. Tämä suomenlapinkoira narttu Hymy nukkuu nytkin paukkeen vuoksi tuolla keittiön pöydän alla. Hymyn saaminen oli tämänhetkisen elämäni paras hetki. (Kuulostaapa hassulta tuo lause ;). ) Hymy on isäni päätöksestä ulkokoirana koska se oli ehto saada oma koira. Ehdottelen kuitenkin vähän väliä että se saisi muuttaa sisälle kanssani. Hymy kävi nuorempana näyttelyissä ja sai sertin ja kaksi varasertiä. Kennelliiton Dopingsääntö kuitenkin lopetti meidän näyttelyuramme lyhyeen, koska Hymy ei voi olla autossa kilometriä pidempää matkaa ilman kauheaa matkapahoinvointia. Aloitimme tässä pari vuotta stten harjoittelemaan agilityä ja harrastamme sitä ilman kilpailuja. Poikkeuksena yksi harjoitusryhmämme vetämä epävirallinen agilitykilpailu jossa Hymy oli  mölli 1 luokan 4, virallisen 1 luokan 3, ja toisen virallisen luokan 2.

Oman koirani lisäksi meillä asustaa tälläkin hetkellä kaksi harmaa norjanhirvikoira narttua, Manta ja Helmi. Nämä eivät kuitenkaan asu meillä kauaa, sillä eivät toimi tarpeeksi hyvin hirvimetsällä. Hirvikoiria tulee ja menee meidän perheessä.

Olen hoitanut isäni koiria 8-vuotiaasta asti joten siitä on tullut työkokemusta jo kuuden vuoden ajalta. mikäs siinä, samallahan ne hoitaa kun omanikin.

Viime talvena Hymylle teetettiin ensimmäinen pentue. Koira ei pyöristynyt edes viimeisillä päivillään yhtään ja toinen kasvattaja epäili jopa ettei pentuja tule. Kuitenkin Hymy pyöräytti viisi melko isoa pentua yöllä. Oli aika ihana herätä koiranpennun MAUKUNAAN, keskellä yötä. Luulin kyllä pennun olevan kissa ja niin taisi Hymykin luulla ilmeistä päätellen. Hymylle olisi tarkoitus seuraavasta juoksusta astuttaa uudelleen koska haluan sen riistanvärisen narttupennun vaikka millä hinnalla. Jos sellainen tällä kertaa sattuisi syntymään niin se jäisi kotiin. Viime pentueessa vain uroksissa oli riistanvärisiä. Huoh.

Isäni on ulkomuototuomari 5 ja 6 ryhmille ja ylituomari hirvenhaukkukokeissa. Hänen mukanaan tulee kierreltyä näyttelyissä ja kokeissa. Olen ollut kolme kertaa näyttelyssä lähettinä, kerran makkaran myyjänä ja yhden kerran hirvenhaukkukokeen sihteerinä. Olen kerran toiminut myös lyhyellä varoitusajalla handlerina sellaiselle koirarodulle jota en osannut edes esittää (Ja tuo koira osasi itse esittää itsensä koska oli ROP veteraani...)

Aion pyrkiä ensi vuonna kennellukioon, minun on aivan pakko päästä sinne. En tiedä mitä teen jos en pääse!

Isäni on tavallaan rakennefriikki, hän luennoi aina painotten koiran terveeseen rakenteeseen. Eipäs siinä mitään rakennehan vaikuttaa aikalailla koiran elämään vai kuinka? Ei varmaan kaikilla D-lonkkaisilla ole helppoa puhumattakaan E-lonkista.



Jalostukseen kommentoin sen verran, että näyttelyt eivät tosiaankaan ratkaise. Myös luonne ja terveys merkitsevät aika paljon. Jotkut käyttävät koiriaan satoja kertoja näyttelyssä ja saavat sertit kasaan, mutta jotkut "kotikoirat" saattaisivat saada kolmella käynnillä muotovalion arvon. Silti arvostan kuitenkin muotovaliokoiria, kunhan ne ovat serttinsä ansainneet. Koiran luonnetta ei voi sen sijaan katsoa koiraNet:istä eikä omistajan kuvauksetkaan aina pidä paikkaansa. Pitää tavata koira kuonokkain ollakseen varma sen luonteesta, aina sekään ei tosin riitä. Rakennehan pitää aina testauttaa ennen pennuttamista esim. lonkkakuvathan ovat pakollisia. Perinnöllisesti sairaalla tai muuten sellaisella eläimellä joka ei pysty näyttämään pennuille normaalin koiran mallia, en teettäisi pentuja. Perinnöllinen sairaushan voi tietenkin siirtyä pennuillekkin.

Ehkä isäni rakennevimma on tarttunut minuunkin, mutta en koskaan missään tapauksessa teettäisi pentuja koiralla joka on vaikka miten hieno ulkonäöltään, mutta lonkat ovat niin pahat, että koiran elämä on yhtä tuskaa. Miten pentujen kävisi perittyään samanlaiset lonkat?

Rotujen ylijalostuksesta olen sitä mieltä, että jotkut rodut ovat jalostettu terveyden kustannuksella "hienon" näköisiksi. Toki olen terveen rodun omistaja, mutta itse en ottaisi koiraa jonka elämä kuluisi rodun tuomien vaivojen kestämiseen/hoitoon. Toki monikin on valmis ottamaan pitkälle jalostetun koiran enkä heitä moiti, mutta itse pidän yksinkertaisista roduista jotka eivät tiputa silmiä päästään tai jotka joudutaan lopettamaan rakennevikojen takia.

Näyttelyitten tuomarit ovat mielestäni päteviä tehtäväänsä vaikka esittävätkin vain oman mielipiteensä. Silti mielestäni tuomareiden pitäisi pysyä omissa roduissaan, niissä jotka kuitenkin kiinnostavat eniten. Kaikkien rotujen tuomareilla on varmasti oma suosikkirotunsa ja he alitajunnassa saattavat arvostella toisen rodun koiria sen mukaan mikä ITSEÄ MIELLYTTÄÄ, eli tavallaan toisen rodun rotumääritelmän mukaan. Siispä luotan enemmän hirvimieheen arvostelemassa hirvikoiria ja fifi-ihmisen arvostelemassa fifejä kuin toisinpäin.

Tuli näköjään pitkä viesti, mutta minulla on paljon sanottavaa koira-asioista. ;)




Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #113 : Tammikuu 01, 2009, 15:32:11 »
Hei, koiria! Minä olen aina pitänyt itseäni enemmän kissa- kuin koiraihmisenä, mutta pidän totta kai myös koirista (oikeastaan lähes kaikista eläimistä), kunhan ne ovat kilttejä ja rauhallisia. Meillä oli ollut kissoja kun olin pieni, mutta äitini ja minä tulimme pahasti allergisiksi. Sitten me hankimmekin koiran. Ja tästä se alkaa: meillä on ollut koiria viimeiset 13 vuotta, eli siis kaksi paimensukuista lapinkoiranarttua, Hilla ja Haitula. Ikävä kyllä Haitula piti lopettaa viime syksynä luusyövän takia, se oli erittäin erittäin ikävä juttu, mutta olemme ottamassa uutta pentua Hillan kaveriksi tässä kuussa. Se on samaa rotua, narttu ja sijoistuskoira (eli koiran kasvattaja saa teettää myöhemmin sillä 1-2 pentuetta; koiran saa siksi halvemmalla).

Jos lapinkoirista rotuna jotain pitää sanoa, niin en ole kiltimpiä, rauhallisempia ja iihmisystävällisempiä koiria koskaan tavannut. Lisäksi ne ovat viisaita ja kauniita (turkki on pitkä ja tuuhea, usein silkkinen, kaikki värit ovat sallittuja). Tuosta tottelevaisuudesta on kyllä pakko sanoa, että lapinkoira voi olla täysi luupää halutessaan. Eli ne ovat itsenäisiä ja herkkiä koiria, joista ei saa saksanpaimenkoiran "konemaista" tottelevaisuutta tekemälläkään. Ainakaan oman kokemukseni mukaan. Nöyrä lapinkoira kyllä on, mutta jos se esim. metsässä näkee jäniksen, se on menoa se. Eivät auta omistajan huudot, namit tai kiroilut. Se on kyllä ainoa huono puoli, ja sitkeydessä tietysti lapparistakin voi saada toko-mestarin, ei siinä mitään..

No, meidän koirat ovat tietenkin maailman ihanimpia koiria (niin kuin kaikki muutkin koirat omistajansa mielestä^^). Asumme maalla, joten koirat saavat olla vapaana pihalla ja lenkeillä. Sisälle ne päästetään, kun ne haluavat. Varsinkin Hilla on oikea "metsäkoira", siis kunnolla, siististi hihnassa tipsuttavan kaupunkikoiran vastakohta. Se ei pidä hihnoista. Se ei tykkää olla autossa. Lenkillä se menee omia reittejään jos tahtoo. Se ei tule luokse jos jotain ikävää ehkä on tiedossa, vaikka kynsienleikkuu... Ehkä se olisi pitänyt kouluttaa paremmin. Mutta kaikille se on kiltti, koirille ja ihmisille. Ja sillä on omituisia tapoja: värähtämätöntä tuijottamista ilman mitään syytä, kummallista ääntelyä kun se haluaa ulos, jurmottamista nurkassa... juu, Hilla on omituinen koira. Ja näyttääkin karhulta. Haitula oli aivan toisenlainen, niin niin viisas, ja se totteli (lähes) aina, siihen saattoi luottaa. Se luki ihmisen tunteita kuin kirjaa, tuli lohduttamaan jos oli surullinen olo, lähti vähin äänin pois jos vähänkin tiuskittiin. Tämä uusi pentu on vasta kolmeviikkoinen, mutta luonteessa huomaa jo aikamoista itsenäisyyttä ja jukuripäisyttä. Hiukan huolettaa, että toivottavasti Hilla ei opeta sille huonoja tapoja... no, uuden pennun kanssa on kyllä käytävä koirakoulu loppuun asti. Ihanaa, en malta odottaa uutta perheenjäsentä!

Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Shailaja

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #114 : Tammikuu 01, 2009, 15:45:37 »
Meillä oli jo koira, ennen kuin synnyin. Se oli silloin vasta vuoden enkä muista paljoakaan siitä, vaikka se kuoli vasta viisi vuotta sitten. Se oli varmasti luotettavin, kiltein ja kärsivällisin koira, jonka olen ikinä nähnyt. Vaikka minä ja siskoni olimme hyvin pieniä emmekä aina ymmärtäneet, kuinka koiran kanssa pitää olla, se ei koskaan purrut eikä ollut mitenkään vihainen. Tosin meillä oli siihen aikaan myös kissa, joka oli tietysti huushollin kuningatar ja koiran oli tietysti alistuttava sen valtaan, kissa kun tuli ensin. Kissa tykkäsi nukkua koiran kyljessä tai etutassujen välissä, joten koiraparan oli pakko olla hiljaa paikoillaan, kunnes kissa oli torkkunsa ottanut ;) Palkaksi koira sai yleensä napakan iskun tassusta kuonolle. Koiramme oli siis saksanpaimenkoiratyttö ja kuoli 12-vuotiaana.

Uusi koiramme, myös sakemannineiti, tuli samana vuonna kuin edellinen kuoli ja se täyttää tänä vuonna viisi. Se onkin täysin päinvastainen tapaus, todellinen pikku prinsessa, jonka pitää saa kaikki nyt-eikä-heti ja kärsivällisyydestä ei ole tietoakaan :) Hankala tyttö oli pentuna ja välillä oli kuin ei kuulisi eikä tajuaisi mitään. Se oli kuitenkin motivoitunut ja innokas oppimaan uutta ja se on hyvin kiltti.

Olen täysin rakastunut saksanpaimenkoiriin, harmi vain, että senkin rodun yllä toisinaan leijuu vähän huono maine. En sakemannia suosittelisi ollenkaan ensimmäiseksi koiraksi, sillä ne (toki koirasta riippuen) eivät ole helpoimpia kouluttaa ja ne todella kaipaavat paljon tekemistä, niin kuin kaikki koirat.

sudenkorento

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #115 : Tammikuu 08, 2009, 14:31:23 »
Minulla on Viipurin S.E.R.O.P.I
Se tarkoittaa SEka ROtuinen PIski :)
Se on siis Viipurin löytökoira. Emme tiedäsen emosta mitään, emmekä tietenkään sitten mitä rotuja siinä on.
Mutta näyttää että olisi saksanpaimen koiraa ja terrieriä.
Kun aloimme hankkia koiraa emme missään nimessä tahtoneet saksanpaimen koiraa emmekä terrieriä.
Silti koiramme on meille täydellinen.
Jos puhdasverisistä koirista pitää valita, pidän austraalian paimenkoirista ja huskeista.
:)

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #116 : Tammikuu 11, 2009, 19:21:47 »
Mitenköhän en koiraihmisenä ole tätä aiemmin löytänyt?!

Meillä on kultainen noutaja. Se on vasta pentu, mutta tottelee jo aika hyvin. Olen lähes koko ikäni halunnut oman koiran, tarkalleen ottaen siitä lähtien kun serkkujeni koira kuoli kun olin viisi-kuusivuotias. Kultainen noutaja on ehdoton ykköseni, mutta vanhemmat pitivät sitä silloin liian suurena pieneen taloomme. Kolme ja puoli vuotta sitten aloimme siskoni kanssa tosissamme mankua vanhempia ostamaan koiran ja parin vuoden päästä päädyimme Cavalier kingcharlesin spanieliin. Isä ei kuitenkaan suostunut koiran hankintaan, ei sitten millään(hänen mukaansa siitä tulisi vain työtä ja vaivaa ja loppujen lopuksi ainoa joka koirasta huolehtisi olisi hän itse ::) Se on mielenkiintoista miten suuri osa vastahakoisista vanhemmista se pahempi taivuteltava on nimenomaan isä, eikä äiti.), mutta eihän se perheen muita jäseniä lannistanut :).

Seuraava rotu jota harkitsimme, oli kooikerhondje. Kuitenkin loppujen lopuksi päädyimme kultaiseen noutajaan ja saimme isänkin pään käännettyä niin, että siinä sitä sitten on talossa uusi perheen(vai pitäisikö sanoa lauman :) ?) jäsen. Eikä paahempaa hyeenaa olekaan kuin se, kun maitohampaat vaihtuvat! :) Mutta on se vaan niin ihana. Jopa isä on heltynyt aivan täysin, vaikka tietysti kieltääkin kaiken.



   //Se on mielenkiintoista miten hyvin muistaa lähes ulkoa kaikki lähes neljä vuotta aiemmin kirjastosta raahatut koirakirjat. (kun vertaa esimerkiksi eräisiin tiettyihin kouluaineisiin!) Uuden koiran tullessa taloon huomasin, ettei minun tarvinnut lukea ainoatakaan kirjaa ja silti tiesin kaiken aivan yhtä hyvin kuin äitini ja siskoni.
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #117 : Tammikuu 11, 2009, 19:28:40 »
Tässä on kaikille luettavaksi tällainen täysin sisällötön viesti, mutta ilmoitettakoon, että meillä on nyt täällä 6 kipaletta 2 viikkosia pentuja :) (Myöhän siis kasvatetaan kultasianoutajia). Yksi olisi tarkoitus jättää kotiin, ja sehän tarkoittaisi kolmea kultsua taloudessa :) Onneksi Helsingissä ei enään tarvitse maksaa koiraveroa... Kukaan muuten huomannut, että sakemannit on nykyään suomen suosituimpia koiria?
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #118 : Tammikuu 19, 2009, 14:03:05 »
^Onko? Minä luulin että suomenajokoira! Mistä luit/sait tietää/jotain?
Tartteeko muuten missä päin Suomea maksaa koiraveroa? Me ei ainakaan jouduta täällä päin maksamaan koiraveroa. Ja paljonko koiravero ylipäätään on?

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #119 : Tammikuu 19, 2009, 15:23:12 »
Joo, suomenajokoira on ollu vaikka miten kauan ykkösenä mutta viime vuonna rekisteröitiin enemmän sakemanneja. En nyt taas muista mistä sen revin, jotain tilastoja selailin. Koiramme-lehdessähän se sitten lukee varmemmin, kunhan ilmestyis... Tosta koiraverosta mulla ei oo tietoa, mutta sitä ei kai ole enää hirveän monissa kunnissa.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Shirlene

  • Introvertti 110%
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #120 : Tammikuu 19, 2009, 17:09:22 »
Pitkäkarvaisten islanninlammaskoirien omistajat, onko kyseisellä rodulla sellainen karvatyyppi, että sillä on karvanlähtöaika pari kertaa vuodessa, vai lähteekö karvaa joka päivä paljon?
"A reader lives a thousand lives before he dies. The man who never reads lives only one."

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #121 : Tammikuu 22, 2009, 14:53:05 »
Ne jotka ovat lukeneet Koiramme-lehteä (tai perehtyneet näyttelyihin) tietävät varmaan, että titteleitä on muutettu! Mm. osaa on lyhennetty (nykyisin mm. entinen FIN MVA = FI MVA. EST MVA = EE MVA. ESP MVA = ES MVA) ja KANS MVA on nykyään CIB! Kaikkiin muihin ehkä tottuu jopa jotenkin, mutta tuo CIB... Hankala homma muistaa, mutta kai se on parempi kun nyt Suomessakin on sama kuin ulkomailla.


Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #122 : Tammikuu 22, 2009, 17:27:01 »
Erizza:sama. Tuo cib on ihan outo... Miksi pitää kaikki laittaa ranskaksi? Samoin meni muidenkin titteileiden etuliitteen uusiksi, s tva & fin tva:stamma tulikin nyt sitten fi tva & se tva. Kumma juttu... Ja Sunin Helena on nyt sitten kennelliiton puheenjohtaja, meillä taitaa vaihtua rotujärjestön pj...
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #123 : Tammikuu 23, 2009, 16:02:15 »
^Niin, tottakai muutkin tittelit kun muotovalion tittelit vaihtu, mutta minulla olikin nyt vaan esimerkkinä :)

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #124 : Tammikuu 24, 2009, 11:03:03 »
Ihanaa, ensi lauantaina saadaan uusi perheenjäsen, pikkuinen lapinkoiran tyttöpentu Ksena (emme saaneet itse valita nimeä...). On kuulemma ja näemmä aika vilkas tapaus kyseessä, ja omapäinen. Toivottavasti Hilla-vanharouva laittaa uuden tulokkaan ojennukseen eikä hermostu. Ja toivottavasti perheemme rauhallisiin koiriin tottuneina osaa käsitellä pentua... toivottavasti se ei pureskele kaikkea mitä näkee... se kyllä täytyy kouluttaa hyvin. Onko ketään muuta joka on kohta saamassa uuden koiran? Olisi hauska vaihtaa kokemuksia ja vinkkejä.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #125 : Tammikuu 24, 2009, 11:48:48 »
Meille jää yksi pentu tosta pentueesta, eli kultainennoutaja kyseessä. Nyt on pennut 4 viikkosia, eli vielä 3 viikkoa ennen kun muut lähtee. Vielä ei tiedetä mikä pennuista jää meille, mutta joka tapauksessa narttu. Lapparit on muuten ihania <3
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #126 : Tammikuu 27, 2009, 15:43:47 »
Meillä on äitin luona sellainen 4kk vanha sekarotuinen narttukoira. Siinä on pitkäkarvaista saksanpaimenkoiraa ja emo on lapinkoira. Pieni karvakasa siis. ^^ Sen nimi on Mimmi -tai no, Mimosa, mutta ei sitä kukaan siksi ikinä jaksa kutsua. :P
Mimmi on oikeasti pieni energiapakkaus, se saa joskus iltaisin/öisin, kun istutaan tv:tä kattelles olohuonees, kamalia kohtauksia; se vain juoksee muristen ja haukkuen ympäri taloa. Kerran se tuli yläkerrasta alas juosten ja hyppäsi penkin kautta pöydälle nuolemaan voipakettia. Ja silloin se oli vielä pienempi, ettei se edes yltänyt penkille. :D Mutta vauhtia oli tarpeeksi.
Mimmin kanssa on mukavaa käydä lenkillä läheisellä peltotiellä, se saa juosta vapaana siellä eikä lähde omille teilleen. Ja sitähän ei meinaa saada mitenkään kiinni, kun se haluaisi vain juosta. :D Onneksi se on aivan hulluna lapasiin, niillä sen saa helposti houkuteltua.
Siskoni kanssa opetamme sille aina temppuja, se on oikeasti tosi oppivainen. Siis jos sille päälle sattuu. :P Ei se läheskään aina jaksa keskittyä, kun se haluaisi vain saman tien sen herkun. x)
Harmi, että olemme vain joka toinen viikonloppu äitin luona ja siksi olemme koiran kanssakin niin vähän. :( Mutta huomaa selvästi, miten se on kasvanut aina, kun sen näkee. Se on jo nyt isompi kuin emonsa, joka asuu naapurissa. Mutta sen emo onkin melko pieni ja Mimmin isän nimikin jo kertoo sen koosta melkoisesti; Tantor. Eli koiramme isä on normi sakemannia isompi.

Meidän Mimmi kuitenkin on aika moinen selviytyjä; se oli syntyessä seitsemästä pennusta kaikista pienin ja se melkein kuolikin. Tai tapettiin. Mutta sitten sitä oli kuulemma vauvan tuttelilla ruokittu, niin se oli siitä sitten piristynyt. ^^ Siskoni näki pennut aivan pieninäkin, hän ihastui Mimmiin heti. Ja halusi sen äitin luo. Muista vaihtoehdoista ei edes puhuttu. Ja nyt Mimmi on meillä. ♥
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Kirlie

  • Viherpeippo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartIce8304
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #127 : Helmikuu 01, 2009, 22:37:49 »
Oi ihanaa, pakko päästä hehkuttamaan!

Meille tulee yllärivauva ylihuomenna! Isä ilmoitti tänään varanneensa koiranpennun jonka saa hakea kotiin vaikka heti. Tiedossa oli, että isäni etsii koiranpentua, mutta kuinka moni saa koiran kahden vuorokauden kuluttua varauksesta?

Ihana pikku Veera-tyttönen odottaa siellä, öh 500km päässä. (Yhteensä siis matkaa 1 000km). No jaa, olen valmis istumaan autossa koko päivän tyttösen takia.

Kaivelin tuossa koiran tarvikkeille pyhitettyä lipaston laatikkoa ja tajusin ettei siellä ole yhtään ehjää pentupantaa. Niin onhan viimeisimmästä pennusta jo kolme vuotta... Ei tule yhtään kiire ei. ;) Onneksi on kaikki muut tarvikkeet valmiina.

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #128 : Helmikuu 03, 2009, 01:45:00 »
Onnea kaikille tuleville pennunomistajille!
Quines, minkä rotuinen koira sulle tulee?

Mullakin alkaa olla jo pentukuumetta, nyt on varmistunut että kasvattajan koira on kantavana (asiaa ei auta se että pentuja on tulossa oman koirani emälle :D) ja yhdistelmä on ihan mukava.. Jotenkin pitäisi jaksaa ainakin vuosi, ehkä pidempäänkin. Ja kun on lisäksi kaikki muutkin eläinhaaveet :)
Meillä jatkuu taas ohjatut tokotreenit kuukauden päästä. Viime syksy meni vähän pieleen kun mä olin niin pitkään kipeä ja sitten Tirakin sairastui loppukaudesta eli treenejä todella tarvitaan! :D Lisäksi meidän alkuperäisissä suunnitelmissa oli päästä tänä keväänä kokeilemaan agilityä ihan kurssille mutta ainakaan oma seura ei voi järjestää kun puuttuu kenttä. Eli vinkkejä hyvistä agilityseuroista pk-seudulla voi antaa.

Poissa Kirlie

  • Viherpeippo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartIce8304
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #129 : Helmikuu 03, 2009, 20:34:21 »
Se tuli jo! Veera on karjalankarhukoira. Ihana tyttönen! :)

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #130 : Helmikuu 03, 2009, 22:24:34 »
Jee, Xena tuli lauantaina ja kiirettä sen jälkeen on pitänyt. Pentua pitää melkein koko ajan vahtia, ellei se nuku, sillä heti kun silmä välttää niin se nakertelee jotakin kiellettyä. Mutta kun pennun kanssa leikkii ja sille tarjoaa leluja, niin käsien, housunlahkeiden ja sähköjohtojen pureminen pysyy kurissa. Ulkona ollaan käyty aina kun Xena on syönyt ja nukkunut, vaikka se sisällä osaakin pissata paperille. Ai että se rakastaa lunta! Aito lapinkoira ihan selvästi.

Pentu on kyllä villi, mutta ei rasittavalla tavalla (ainakaan vielä^^). Minä ainakin olen tykännyt touhuta sen kanssa, ja ulkona sen juoksentelua vasta onkin hauska katsoa. Ihme kyllä Hilla sietää pentua, vaikka se hyppii tämän selkää vasten vähän väliä. Vain jos Hilla haluaa nukkua, se murisee matalasti jos Xena tulee liian lähelle. Kyllä ne vähän leikkivätkin keskenään, vaikka Hilla kyllästyykin aika nopeasti. Ulkona Xena haluaisi seurata Hillaa joka paikkaan. Se tulee kyllä hyvin luokse, ellei ole liian innostunut jostakin. Ja sitten kun se väsähtää, se nukahtaa syliini (jonne se kömpii itse) tai jalkojeni juureen.

Ikävä kyllä jouduin muutamaksi päiväksi lähtemään kotoa opiskelupaikkaani, joka on noin puolen tunnin ajomatkan päästä. Pentu kuulemma meni heti nukkumaan tossujeni päälle (voi että...). Onneksi tämä ja ensi kuu ovat kohtalaisen rentoja, että ehdin oleskella kotona mahdollisimman paljon.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #131 : Helmikuu 04, 2009, 21:28:08 »
Se tuli jo! Veera on karjalankarhukoira. Ihana tyttönen! :)

Karhukoirat ovat kyllä mielettömän suloisia pentuina! Muistan, kun meidän jässikkämme tuli kotiin. Oli niin hauska katsoa, kuinka se löntysteli kömpelösti ympäri pihaa, ei raukka oikein osannut vielä juosta kunnolla. Ja erityisen vaikeaa se oli, kun ruoho oli niin pitkä. :) Raasu oli aluksi ihan kauhusta jäykkänä, kun joutui uuteen kotiin ja uusien hajujen keskelle, mutta se otti kyllä pian paikkansa perheenjäsenenä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Etsku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Potter FOREVER !
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #132 : Helmikuu 17, 2009, 11:51:04 »
Meillä on ollut mäyräkoira mutta kun minun äitini sai sellaisen allergian kaikille karvaisille eläimille niin me sitten annettiin meidän koira pois mutta onneksi se on meidän serkuilla eli voimme joskus käydä katsomassa sitä koiraa.Nyt niillä meidän serkuilla on SUPER SÖPÖ koira<3
Potter will always stay in my heart <3

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #133 : Maaliskuu 11, 2009, 18:16:37 »
Heheh, pentu on kasvanut ainakin kaksinkertaiseksi siitä kun se tuli meille. Vilkas se on, ja touhukas, koko ajan pitää kieltää sitä pureskelemasta jotain. Se on aika dominantti yksilö, ei hyväksy vastaväitteitä muilta koirilta, vaan on niiden kimpussa kunnes tulee tappelu. Onneksi vanhempi koiramme on uskomattoman kärsivällinen pennun kanssa, vaikka se roikkuu raukan kaulassa ja korvissa tämän tästä. Hilla on myös näyttänyt Seenalle parhaimmat hiiri- ja luukätkönsä..^^

Niin, Xena on siis nykyään Seena. Paljon nätinpi nimi ja istuu paremmin suuhunkin. Toivottavasti kasvattaja ei suutu jos saa tietää...

Tässä olis yksi kuva koirista, Hilla etualalla ja Seena takana:
http://i270.photobucket.com/albums/jj100/GatoGatto/HillajaSeena-1.jpg
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Jamppa

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #134 : Huhtikuu 26, 2009, 10:41:37 »
Minulla on viisi kuukautinen mittelspitzin pentu Iitu. Iitu on todella nopea oppimaan, mutta tietyt asiat tuottavat vaikeuksia esim. hihnassa kävely ja paikalla istuminen, mutta on se jo aika paljon , kun noin nuori koira osaa jo istua ja mennä maahan. Toukokuussa meidän pitäisi mennä mätsäriin, mutta tuo hihnassa kävely vähän jännittä sitä pitää nyt sitten harjoitella oikein kunnolla. Pentu on rauhoittunut ihan hirveästi siitä, kun se tuli nykyään ei enään purekkaan niin paljon, mutta kyllä siinä on sohvan kulma ja yksi matokin saanut kyytiä, heheh.

Poissa laralura

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Sun shinings
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #135 : Toukokuu 22, 2009, 19:51:02 »
Me saatii viime viikon torstaina pentu! Rodultaa se on walesinspringspanieli. Ollaa kinuttu yli 5 vuotta koiraa...ja nyt se sitte tuli.. Tofu on sulonen, mut sitä pitää koko ajan olla torumassa tai kieltämässä. Se on erittäin vilkas ja huomion kipeä.. Jos istuu tietsikan ääressä se saattaa tulla nukkuu jalkoihin..

Tollanen se sitte on:
http://picasaweb.google.com/walesinspringspanieli/Tofu#5338335828596324402
Tofu the Tössötassu♥

Poissa Ronry

  • Vuotislainen
    • ketunluola
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #136 : Toukokuu 31, 2009, 12:34:59 »
Mä olin ihan varma, että olen kirjoittanut tänne Hukasta. Mutta enpäs sitten näköjään olekaan :D

Hukka on paria päivää vaille 1v 8kk australiankelpienarttu. Pieni sininen salama. Täysverinen työkoira, joka osaa relata silloin kun mitään ei tapahdu, mutta on kyllä joka keräyksessä eurolla mukana ja aina siellä missä tapahtuu.
Isän sanojen mukaan se palvoo maata mun jalkojeni alla ja elää tehdäkseen mitä mä siltä ikinä pyydän. Kuulostaahan se tietty tosi ihanalta, että pieni pihkasilmäinen salama palvois maata millä mä kävelen ja noin, mutta totuus on monesti vähän toinen.
Tottakai se seuraa herkeämättä mitä mä teen ja peilaa ihan mielettömän tarkasti mun mielialojani, onhan se paimenkoira.

Hukan maailma romahtaisi, jos mä hylkäisin sen tai jos sille sanoo kohtuuttoman rumasti. Tietenkin sille tulee välillä sanottua aika rumasti, kun se on semmoinen pieni perskärpänen, ja mä tarvin välillä tilaa ympärilleni. (Itse asiassa se nukkuu nytkin vieressä sohvalla takamus mun reidessä kiinni :D )
Kuitenkin me ollaan Hukan kanssa hitsauduttu niin hyvin yhteen, että Hukka on melkein osa mua. En mä osais kuvitella elämääni ilman Hukkaa, eikä Hukka-parka varmaan osais kuvitella elämäänsä ilman mua. Jos koirat nyt yleensä ajattelee asioita sillä lailla.

Hukka on superaktiivinen pieni paimenkoira, jolla menee kuppi nurin, jos sen kanssa ei tehdä mitään ja sitten jätetään se yksin kotiin. Jos sen kanssa ei tehdä mitään ja mä hengaan sen kanssa kotona, se nukkuu täysin tyytyväisenä vieressä tai tuolin alla lattialla. Mutta yksin jäädessään se hermostuu ja saattaa raapia ovenpielet tosi ruman näköisiksi.
Niinpä me harrastetaan. Treenataan ja treenataan ja treenataan. Ja sitten treenataan vielä vähän.
Hukka rakastaa hakua. Tai oikeammin, Hukka rakastaa ihmisiä. Ja ihmisiä ei saa oikeastaan tervehtiä muualla kuin hakumetsässä kun löytää maalimiehen. Ja oikeastaan sitäkään ei saa enää tervehtiä, vaan se pitää haukkua ja odottaa että minä hiihdän paikalle läpi ryteikön ja sitten maalimies leikittää koiraa hetken. Ja kun kaikki maalimiehet on löydetty, saa hyppiä ja pomppia ja pusutella ihmisiä.
Hakujuttujen lisäksi treenataan tietetenkin tottista. Tavoitteena on BH-koe loppukesästä ja tässä kesän aikana (olettaen että saadaan seuraaminen vielä vähän parempaan kuosiin) TK1- koulutustunnus. Sen pitäis onnistua, kun Hukka on kuitenkin tosi oppivainen. Meillä vaan oli parin kuukauden talvitauko kaamosajan masennuksen takia, eikä koiraakaan olis voinut vähempää kiinnostaa joku tylsä treenaus kylmillä pimeillä kentillä.
Syksyllä mahdollisesti käydään ekassa alokasluokan hakukokeessa, olettaen että keksin millä ihmeellä saan 12kg koiran motivoitua tuomaan mulle kilon noutokapulan A-esteen ja tavallisen esteen yli... Plus vielä se tasamaanouto. Toko-noudossa ei mitään ongelmia, kun kapula saa olla noin pieni. Tuntuu vaan vähän hurjalta laittaa noin pieni koira hyppäämään korkea este ison kapulan kanssa.
Vaikka ei sillä, Hukka on ketterä ja notkea koira. Lisäksi sillä on älyttömät reisilihakset ja mieletön hyppyvoima. Se on joskus vähän nuorempana ja vauhkompana (luultuaan että mä hylkään sen) loikannut parimetrisen aidan yli ja juossut onnesta ovaalina mun luokse että näitsä äiskä kun mä tulinkin kanssa! Ja jättänyt tietenkin rotikat kiljumaan varsin närkästyneinä aidan toiselle puolelle, kun niiden massa ei ihan ylitä niin kevyesti sellasia aitoja :D


Hukka on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Ala-Härmästä. Kivivainion kennelistä. Rontin virallinen nimi on Kivivainion Dam Didi Dam, ja sen se on oloinenkin. Se on sellanen mun pieni tikru, hyppy-pomppu-koikka-loikkanen, ja alusta taas, kaikki mukaan! Joka asiasta hillittömästi innostuva pikkuinen apina.
Tosin on sillä luonnettakin. Hain sen kun sillä oli ikää reilu kolme kuukautta. Hukka ja sen täysmusta veli oli jäljellä pentueesta, kun mentiin Hämeestä katsomaan lapsosia. Ja viime töikseen ennen kuin lähdettiin, Hukka pisteli velipoikaansa turpiin. Se mokoma yritti ottaa isoa pehmoa lattialta, vaikka Hukka oli päättänyt että se on Hukan lelu... Kasvattaja näytti vähän siltä, että oleksä nyt ihan varma, että haluut just tän koiran? :D Ihan varma olin, eikä hetkeäkään ole tarvinnut katua. Tuo on niin mun pieni pihkasilmäinen sininen kettulapseni.

Tosin sillä on myös CDA, eli karvafollikkeleiden kasvuhäiriö. Meinaa käytännössä kaljuja laikkuja ja äärimmäisen epävarmaa näyttelyissä käymistä. Korviin sillä ei ole koskaan kunnon karvaa kasvanutkaan, vaan ne on enemmän tollaset lepakkokorvat, ja takajalat on monesti ihan kaljut. Kyljet on ihanaa pehmeää pentuvillaa vieläkin.
Kasvattaja tuumasi sangen ilahtuneesti, kun näki Hukan toukokuun alkupuolella ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun hain sen, että sillähän on turkki! Minä siihen, notta kappas vaan, niinpä onkin :D Se oli odottanut ihan kaljua pientä kelpierääpälettä, ja meidän rontilla olikin turkki tallella.
Hukka ei varmaan edes muistanut koko ihmistä, mutta soli ihminen yhtä kaikki ja sitä piti käydä pussaamassa heti.

Käytiin siis Pohjanmaalla lonkka- ja kyynärkuvissa, ja kasvattaja näki koiran siellä. Parin viikon päästä pitäis tulla lausuntomaksu Kennelliitosta ja sitten kohta lausunto. Kyynärät lähti 0/0 kennelliittoon, lonkat A/A tai B/B. Pentueen isällä on A/A ja 0/0, kun taas emällä on C/C ja 0/0. Kyynärät on varmasti puhtaat, mutta lonkat voi tulla takaisin B/B. A-lonkat olis tietty parhaat, mutta kylläpä B-lonkillakin raunioilla ja haussa pärjää. Ei se siitä jää kiinni :)


Onko täällä muita PK-harrastajia?
A good friend will bail you out of jail, but best friend will be in the next cell saying "that was fucking awesome!"

Poissa nipsu

  • juoksee aarteen perässä.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #137 : Kesäkuu 06, 2009, 18:31:55 »
itselläni on koira, kääpiöpinseri , nipa. :D Nipa on syntynyt 30.6, eli kohta vuoden ikäinen.. Kenellä on ongelmana, että koiranne haukkuu toisille koirille, kun näkee ? jos olette esim. kävelemässä tai ihan missä vaan, koira alkaa haukkumaan toiselle koiralle (tai ihmiselle) mulla on sellanen ongelma, enkä tiiä mitä tehdä. Oisiko vastausta tällaseen?:)

Poissa Hufflepuff Charm

  • Käytöksellisesti rajoittunut ja silti julkisesti uskottava
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • sekä välttelevä yökein nolife-stalkkaaja
    • Vuotis, duh!
  • Pottermore: StormSpell22
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #138 : Kesäkuu 06, 2009, 20:25:14 »
itselläni on koira, kääpiöpinseri , nipa. :D Nipa on syntynyt 30.6, eli kohta vuoden ikäinen.. Kenellä on ongelmana, että koiranne haukkuu toisille koirille, kun näkee ? jos olette esim. kävelemässä tai ihan missä vaan, koira alkaa haukkumaan toiselle koiralle (tai ihmiselle) mulla on sellanen ongelma, enkä tiiä mitä tehdä. Oisiko vastausta tällaseen?:)

Useimmiten koirat haukkuvat vastaantulijoille, koska kokevat nämä uhkana. Sitten jos vielä hihnasta nykimällä yrittää saada koiran lopettamaan niin se vain vahvistaa koiran käsitystä siitä, että vastaantulija on vaarallinen. Kannattaa yrittää kiinnittää koiran huomio muualle kuin siihen vastaantulevaan ihmiseen tai koiraan.

Jos koira tykkää leikkiä (mitä se varmaan tykkää tehdä kun on niin nuori vielä) niin kannattaa tehdä niin, että kun itse huomaat vastaantulijan (luultavasti huomaat vastaantulijan ennen koiraa, koska kääpiöpinserit ovat sen verran matalia ja koiran näkökyky ei ole ihan yhtä hyvä kuin ihmisen), alat leikkiä koiran kanssa ja pyrit kiinnittämään sen huomion itseesi ja leikkimiseen niin kauan, kunnes vastaantulija on mennyt ohitse.

Toinen mahdollisuus on pysähtyä ja palkita koira namilla kun se istuu edessäsi ja katsoo sinua, eli pitää yllä kontaktia. Jos tätä toistaa joka kerta kun joku tulee vastaan, pian koira oppii sen, että kun joku tulee vastaan, kannattaa katsoa sinua namin toivossa. Niin se lakkaa huomioimasta vastaantulijoita ja niistä tulee vaaran sijaan mukava merkki sille, että sinulta saa namia. :)

---

Ronry aiemmin kyseli, onko muita PK-harrastajia ja yksi aloitteleva löytyy täältä. Minulla on parivuotias belgianpaimenkoirauros, jonka kanssa ollaan tähän mennessä pääasiassa harrastettu tottista. Tarkoituksena olisi tässä lähiaikoina laajentaa mahdollisesti viestiin ja ehkä jälkeen kunhan ensin käydään suorittamassa BH-koe luultavasti jossain syksymmällä kun kesällä on niin paljon muuta. Kesän aikana ehditään vielä hioa muutamia liikkeitä sitä varten. Myös agility kiinnostaa ja olenkin hakemassa loppukesästä alkavalle alkeiskurssille. Itse saisin jotain liikuntaa ainaisen koneella istumisen sijaan ja koirakin saisi sopivasti aivotyöskentelyä vaativaa puuhaa. :D
Jos et näe sen kauneutta, mitä järkeä sinun on katsoa sitä?

Poissa Vanilja

  • Poro!
  • Henkihörhö
  • God's First Mistake
    • Nappi!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #139 : Kesäkuu 16, 2009, 05:04:00 »
Tuossa vieressä kuorsaa meikäläisen kämppis, perheenjatke ja kavereiden kauhu, Blu.

Blu on kaksi ja melkein puoli vuotta nähnyt koiraherra, rodultaan edustaa dogo argentinon lattariverta ja ulkonäöltään sellainen puolen sataa kiloa painava lumivalkea (huonolla säällä enemmän tai vähemmän harmaa) mastiffiturjake.

Dogolle oma ihminen (perhe) on kaikki kaikessa. Mamman kiukkuinen sana saa sen maailman pois paikoiltaan, ja poju on niin tossukkanössykkä kuin kuvitella saattaa... hiukan vaikea sitä kertoa sellaisille, jotka ei rotua tunne ja näkee vain ison 'taistelukoiran'. Dogoilla sanotaan olevan vaikea murrosikä, ja että kaapin paikan laittaminen paikoilleen on vaativaa... Blun kohdalla en erityistä vaativuutta huomannut, ehkä minulla on vain harvinaisen nössykkä tapaus.

Tuttujen urosten kanssa Blu toimii kuin unelma, vieraiden urosten kanssa Blu ei pahemmin piittaa isottelusta. Se tietää olevansa isompi silloin kun on, ja kaikki pienemmät saa vaikka tarpeen tullen iskeä kiinni. Tutun dobberin kanssa ensimmäistä kertaa laittoi vajaa kuukausi sitten toisen sitten alas, mutta ei purrut kiinni. Sille riitti näyttää isottelijalle, ettei kannata jatkaa. Olen tyytyväinen sen sosiaalisuusasteeseen, ja ihmisten kanssa uskaltaa liikkua täysin ilman huolia...ihmiset in ihan ykkösjuttu Blulle, rakastaa huomiota ja rapsutteluja kympillä!

Löytyykö muita mastiffirotujen omistajia Vuottaajien jengistä?
Those that live in the darkness wander aimlessly...
Because they can't see.

Poissa nipsu

  • juoksee aarteen perässä.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #140 : Kesäkuu 22, 2009, 15:57:13 »
Suurin ongelmamme on, että nipa karkaa naapuriin. Naapurissa on häkissä jokin koira ja talossa on myös  sisäkoira ja se on monesti ulkona juoksentelemassa. Siellä on monesti myös monia muitakin vieraita koiria kylässä. :D mutta heti, kun nipa näkee, se ampaisee ja juoksee sinne, eikä anna ottaa kiinni. Miten sen voisi saada kiinni ? ehdotuksia? ja sitten jos sen saa kiinni, ja komentaa sitä niin miten se komennetaan, että se on todella hädissään, eikä tee sitä enään montakertaa ? miten te komennatte sitä? Auttakaa, tosi paha ongelma ! ! ! (: Jos tahotte jutella enemmän, lähettäkää yksityisviestiä , mutta voittehan vastata tässäkin. :D

//muokkaus .. toinenkin ongelma on KAUHEA ONGELMA, että koira vetää narussa, eikä kuuntele mitä sille puhutaan. Ulkona on, kuin puhuisi seinille, mutta sisällä tottelee ERITTÄIN hyvin. mitä tehdä? Tiellä kun kävelee koiran kanssa, se vetää ja vetää.. ja haistelee . ihan mahdotonta.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 22, 2009, 16:05:51 kirjoittanut nipsu »

Poissa Snuffel

  • purkan suurkuluttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • titi tyy...
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #141 : Kesäkuu 23, 2009, 19:06:37 »

//muokkaus .. toinenkin ongelma on KAUHEA ONGELMA, että koira vetää narussa, eikä kuuntele mitä sille puhutaan. Ulkona on, kuin puhuisi seinille, mutta sisällä tottelee ERITTÄIN hyvin. mitä tehdä? Tiellä kun kävelee koiran kanssa, se vetää ja vetää.. ja haistelee . ihan mahdotonta.

Jos koira vetää remmissä, kannattaa aina lähteä päinvastaiseen suuntaan kuin koira vetää. Saattaa kuulostaa hullulta, ja hermothan siinä menee, mutta se ainakin meillä auttoi.
Eli kun kävelette ja koira vetää ( esim. toisen koiran luokse ), käännyt ympäri ja vedät koiraa siihen suuntaan. Näin koira oppii että se ei vetämällä pääse haluamaansa paikkaan.
 
Ulkona koirasi ei tottele todennäköisesti siksi, koska sillä on ulkona mielenkiintoisempaa tekemistä, sisällä koiralla taas on tylsää. Kannattaa yrittää ottaa koiraan kontakti , vaikka niin että näytät kädessäsi
olevaa lelua tai namia, ja kun koira kiinnittää huomiosi sinuun, kehut paljon. Lenkeillä kokeile samaa taktiikkaa, ja muista palkita. Koira aina iloisesti kiinnittää huomiosi sinuun kun tietää, että saa jotain hyvää palkkioksi.
 
Toivottavasti oli jotain apua :) Tsemppiä harjoitteluun !
 
"puli, ja sillä sipuli"

Poissa nipsu

  • juoksee aarteen perässä.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #142 : Kesäkuu 23, 2009, 23:14:38 »

//muokkaus .. toinenkin ongelma on KAUHEA ONGELMA, että koira vetää narussa, eikä kuuntele mitä sille puhutaan. Ulkona on, kuin puhuisi seinille, mutta sisällä tottelee ERITTÄIN hyvin. mitä tehdä? Tiellä kun kävelee koiran kanssa, se vetää ja vetää.. ja haistelee . ihan mahdotonta.

Jos koira vetää remmissä, kannattaa aina lähteä päinvastaiseen suuntaan kuin koira vetää. Saattaa kuulostaa hullulta, ja hermothan siinä menee, mutta se ainakin meillä auttoi.
Eli kun kävelette ja koira vetää ( esim. toisen koiran luokse ), käännyt ympäri ja vedät koiraa siihen suuntaan. Näin koira oppii että se ei vetämällä pääse haluamaansa paikkaan.
 
Ulkona koirasi ei tottele todennäköisesti siksi, koska sillä on ulkona mielenkiintoisempaa tekemistä, sisällä koiralla taas on tylsää. Kannattaa yrittää ottaa koiraan kontakti , vaikka niin että näytät kädessäsi
olevaa lelua tai namia, ja kun koira kiinnittää huomiosi sinuun, kehut paljon. Lenkeillä kokeile samaa taktiikkaa, ja muista palkita. Koira aina iloisesti kiinnittää huomiosi sinuun kun tietää, että saa jotain hyvää palkkioksi.
 
Toivottavasti oli jotain apua :) Tsemppiä harjoitteluun !
 


kiitos paljon. kokeilen tuota kontaktijuttua. (: tuo hihna juttu, että lähtee toiseen suuntaan, on hyvä ideä, mutta olen kokeillut sitä muttei se onnistu.. koska jos vaihdan suuntaa, se vähän aikaa vetää taaksepäin, ja juoksee täysiä eteenpäin ja alkaa vetää siinäkin. onko minun taas käännyttävä ja käännyttävä kokoajan ettei se enään vedä ? olen tehnyt sitä jonkun aikaa (yhdessä vaiheessa, en enään) muttei se auttanut. (toivottavasti ymmärsin)!!! nyt olen alkanut pysähtymään niin kauaksi aikaa, kunnes koira "löysää" hihnan, ja lähden taas kävelemään. (ymmärsithän tuonkin. 8D)

Kiitosta vielä kerran. 8D Kokeilen sitä nyt, ja harjoittelen kunnolla . !

Poissa Snuffel

  • purkan suurkuluttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • titi tyy...
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #143 : Kesäkuu 24, 2009, 12:38:25 »
  ^ Tuo on myös hyvä idea, että pysähtyy, jolloin koira löysää hihnaa. Siinä voi mennä aikaa ennen kun koira tajuaa sen, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa lutviutuu (onko tuo edes sana ??) ;D
     
"puli, ja sillä sipuli"

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #144 : Kesäkuu 24, 2009, 23:03:52 »
Nipsu, meidän koiralla on sellaiset vedonestovaljaat, mutta en tiedä mille kaikille koiraroduille se oikein sopii, vai sopiiko kaikille. Olettaisin että ihan pikkukoirille, kuten kääpiöpinsereille ne eivät sovi. En tiedä. Meidän staffillamme Pulmulla on sellaiset. Ja hän on aika tankkeri. :-D Eli hänelle vedonestovaljaat sopivat.

Jos Pulmu tai Aku, jackrusselinterrierimme vetää, pysähdyn ja odotan että lakkaa vetämästä, ja kiellän myöskin vetämästä. Jos on oikein innokkaana vetämässä eteenpäin, saattaa olla pakollista hieman nykäistä, mutta kovaa ei kannata riuhtoa, varsinkin jos on koirulilla on panta.

Olipas selkeä viesti. :-D

Poissa nipsu

  • juoksee aarteen perässä.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #145 : Kesäkuu 25, 2009, 00:15:14 »
Nipsu, meidän koiralla on sellaiset vedonestovaljaat, mutta en tiedä mille kaikille koiraroduille se oikein sopii, vai sopiiko kaikille. Olettaisin että ihan pikkukoirille, kuten kääpiöpinsereille ne eivät sovi. En tiedä. Meidän staffillamme Pulmulla on sellaiset. Ja hän on aika tankkeri. :-D Eli hänelle vedonestovaljaat sopivat.

Jos Pulmu tai Aku, jackrusselinterrierimme vetää, pysähdyn ja odotan että lakkaa vetämästä, ja kiellän myöskin vetämästä. Jos on oikein innokkaana vetämässä eteenpäin, saattaa olla pakollista hieman nykäistä, mutta kovaa ei kannata riuhtoa, varsinkin jos on koirulilla on panta.

Olipas selkeä viesti. :-D

millaiset ne vedonestovaljaat ovat? ;oo en ole kuullutkaan.. muuten, meidän koiralla on aina valjaaat kun käydään lenkillä jne.. koska jos on panta ja se vetää niin se alkaa sillee: ähhägh sillee tuhisee ja yskimään ja rykimään ja ... sillee. ;D (ÖHÖM. ymmärrätkö?)

ps. perään aina sulut , ja jotain sen keskelle että ymmärrätkö, tai tmstä.. ku en osaa selittää. (:

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #146 : Kesäkuu 25, 2009, 00:42:09 »
Jep, ymmärrän. Siksi meidänkin koirat käyttää valjaita, Pulmun ei kyllä aina tarvitse.

Ne valjaat on muuten ihan tavalliset mutta sitten menee sellaisista kohdista mikä estää koiraa vetämästä. En oikein osaa selittää. :-D Niitä on kai erilaisia, ja jotkut ovat tosi huonoja, ja hiertävät ja satuttavat koiraa. Että jos hankkii nämä kannattaa ottaa huomioon ja varmistaa että ostaa sellaiset jotka eivät tuota kipua koiralle. Meidän Pulmun valjaat on kyllä oikein laatuvaljaat. Valitettavasti minulla ei ole enempää tietoja, joten kannattaa kysellä vaikka eläinkaupasta.

Poissa nipsu

  • juoksee aarteen perässä.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #147 : Kesäkuu 25, 2009, 13:12:41 »
kiitän tiedosta. pitää nuita vetovaljaita kattella. ;;D mut ku sanoit ettei ne välttämättä sovi esim. kääpiöpinserille, mutta pitää kysyä vaikka eläinkaupoista? :D nehän aina tietää..

kiitos kuitenkin. :D

-nipsu°

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #148 : Kesäkuu 26, 2009, 21:10:08 »
 Tuo on myös hyvä idea, että pysähtyy, jolloin koira löysää hihnaa.

Jos löysää. Meillä oli aikoinaan pointteri, joka oli jatkuvasti takajaloillaan pannan varassa, kun olisi pitänyt päästä kovaa eteenpäin. Siihen luupäähän ei toiminut mikään kirjojen, kouluttajien tai eläinlääkärin neuvoma konsti, eikä sen oma piskuinen järkikään sanonut, että ei ole kauhean fiksua tai mukavaa yrittää hirttää itseään kaulapantaan.
Constantem decorat honor

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #149 : Kesäkuu 27, 2009, 00:16:14 »
Perhoskoirat sitten osaavat olla konstikkaita tapauksia. :D On tullut näiden kolmen kanssa huomattua.
Ihania söpöliinejä toki, mutta ah että mitä luonteenpiirteitä niistä löytyykään... Luukas on ihanan jästipäinen tapaus toisinaan, jos se ei ulkona halua kuunnella niin sehän ei kuuntele, vaikkas mitä tekisit. Muutenkin varsin omapäinen herra, vaikka kyllä se nätisti seuraa lähes aina kun käsken seurata ja tottelee muutenkin. Sillä on kumminkin niin vahva oma pää, että jos ei sitä itseä huvita niin sitten ei huvita. :)
En koe mitään erityistä tarvetta asettaa sitä tuota tiukempaan nuhteeseen - se tietää oman paikkansa laumassa ja se riittää melko pitkälle.


Meillä naapurustossa on jonkin verran koiria, mutta myös kissoja, ja näiden kissojen omistajilla tuntuu olevan kumma käsitys siitä, että he saavat pitää kissoja täysin vapaina, mutta ai että sitten katsotaan pahasti, jos on koira ilman remmiä. Aivan kuin nämä eivät tajuaisi, että ei kissoja saa pitää sen enempää vapaana kuin koiriakaan, ja siinä missä meidän koirat (ja muiden koirat) tekevät tarpeensa ojaan, heidän kissansa tekevät tarpeensa toisten pihoihin.
Jos koira pysyy kurissa vaikka vastaan tulisikin ihmisiä, on minusta ihan ok pitää koiraa lenkillä vapaana. Itse kyllä myönnän hieman pelkääväni vastaantulevia suuria koiria jotka ovat vapaana, mutta pelkoni selittyy sillä, että pari kertaa olen ikävästi joutunut suuren koiran raatelemaksi ja että näitä tapauksia löytyy liikaa, joissa iso koira on raadellut tai jopa tappanut pikkukoiran.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Snuffel

  • purkan suurkuluttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • titi tyy...
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #150 : Kesäkuu 28, 2009, 13:10:48 »
 Tuo on myös hyvä idea, että pysähtyy, jolloin koira löysää hihnaa.

Jos löysää. Meillä oli aikoinaan pointteri, joka oli jatkuvasti takajaloillaan pannan varassa, kun olisi pitänyt päästä kovaa eteenpäin. Siihen luupäähän ei toiminut mikään kirjojen, kouluttajien tai eläinlääkärin neuvoma konsti, eikä sen oma piskuinen järkikään sanonut, että ei ole kauhean fiksua tai mukavaa yrittää hirttää itseään kaulapantaan.

   
Niin, se on hyvä idea JOS koira löysää hihnaa, eipä siitä muuten muuten mitään hyötyä ole :)
 
Miten te saitte sen kulkemaan hihnassa, vai vetikö se sitten aina ?
"puli, ja sillä sipuli"

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #151 : Kesäkuu 28, 2009, 15:18:37 »
Se veti elämänsä loppuun saakka, mutta toki sille hankittiin valjaat. Eipä tarvinnut ainakaan enää kuunnella sitä kauheaa korinaa, kun se yritti hengittää pannan varassa roikkuessaan.

Kyseisen uroskoiran sisko oli muuten omistajansa kanssa koirakoulussakin, se kun oli myös tottelematon luupää. Koirakoulun vetäjä oli kuulemma sanonut, ettei muista koskaan tavanneensa yhtä kovapäistä narttua. Eli ilmeisesti kyseisessä pentueessa oli laajemminkin taipumusta jättää ihmisten taholta tulevat koulutus- ja hillitsemisyritykset huomiotta.

Tämä kerrottuani ketään ei hämmästyttäne, ettei meidän metsästystarkoitukseen hankitusta uljaasta uroskoirastamme koskaan ollut metsälle. Se kun ei malttanut seistä havaitsemaansa lintua hiljaa niin kuin kunnon pointterin pitäisi vaan säikytti kaikki eläimet tiehensä ryntäämällä niiden perään ja yleensä karkasi sitten omille teilleen.
Constantem decorat honor

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #152 : Kesäkuu 28, 2009, 16:11:40 »
Vetämis-asioissa ollaan aina montaa mieltä. Toisaalta valjaat estävät koiraa 'tukehtumasta' mutta toisaalta ne myös antavat koiralle lisää voimaa, valjaita kiskomalla saa omistajan helpommin liikkumaan kuin pannalla, koska rintalihakset on usein vahvoja. Ja kun joku sanoi ettei pidä riuhtoa, niin (saattaa nyt kuulostaa julmalta) omalla kohdalla on auttanut että jos koira vetää, niin kerralla kun kiskasee ja tekee selväksi että ''noin et muuten v**ussa tee'' niin johan on loppunut kiskonta seinään. Muuten en ole missään nimessä ruumiillisen kurituksen kannattaja, mutta ei se ole kenellekkään kivaa jos koira hinkuu kaikki lenkit ja omistaja saa kädet rakoille.
 
Niistä vedonestovaljaista vielä: En ole varma onko se nyt ihan sama asia, mutta ainakin sellainen jännä viritelmä mikä kaverin tanskandoggi-miksauksella oli oli todella hyvä. Sellainen ylimääräinen 'panta' josta menee sellanen nauha kounon yli ja jos koira vetää niin se kuonon päällä oleva panta vetää kuonon alas kaulaa kohti ja siinä tilassa on ihan mahdotonta vetää. Se ei siis ole mikään kuonokoppa, vaan yksinkertainen ja äärimmäisen hyvä apuväline. Tässä vielä kuva eräänlaisesta mallista. Noi on suhteellisen halpojakin vielä, jotain kympin luokkaa. Suosittelen todella lämpimästi, se käy ainakin melkein kaikille roduille, tosin en tiedä joistain chihuahoista kun niillä on niin pieni se nokka.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #153 : Elokuu 14, 2009, 23:58:40 »
Heips.

Itselläni ei ole Bichonia tai muutakaan koiraa. Perheemme omisti kaksi cavalier Kingcharlesinspanielia kun olin pieni ja nyt isompana toiset kaksi cavalieriä. Mutta ne piti myydä pois sillä pikkuveljeni tuli allergiseksi =(. Koiriemme nimet oli Peppi (Emris Beverly Hills) ja Tessa (Oak's Alabama Marble).

Mielestäni cavalier on todella ihanteellinen harrastuskoira. Tosin sen turkki tarvitsee aika paljon hoitoa ja joskus cavalierit saattavat olla todella tyhmiä. Mutta mielyttämisen halua niiltä löytyy.

Itse olen ajatellut isompana hankkia joko näitä cavalierejä tai sitten huskeja. Huskytkin ovat todella ihania ja varsinkin omakotitalossa asuessa helppo hoitoisia: Nehän voivat nukkua ulkona ja viihtyvätkin siellä. Levillä olimme husky puistossa ja siellä oli paljon näitä söpöläisiä. Oli myös puolisusia, ja nekin olivat todella kauniita. Teinkin niiden kanssa vähän lähempää tuttavuutta ja olin sudenkin kanssa samassa aitauksessa =)
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Poissa Accused

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #154 : Lokakuu 02, 2009, 15:30:17 »
Itselläni on harrastus/kotikoirana kultainennoutaja Netta. Netta on syntynyt 15.3.2006 eli on nyt reilut 3vuotta. Väriltään Netta on kerman vaalea, turkki aika laineikas ja paksu. Luonteelta Netta on aika tasainen, perusluonteelta rauhallinen mutta energiaa riittää toimimaan harrastuksissa ja lenkkikaverina. Netta on myös hyvin ihmisrakas ja lempeä lapsille.

Netan kanssa ollaan yhdessä Tokoiltu pienestä pennusta asti mutta kilpailutasolle en ole koskaan pyrkinyt, aina on riittänyt se että koiralle on virikettä ja arkitottelevaisuus pelaa. Myös agility kurssilla on käyty mutta Netta on liian raskas rakenteinen maxi korkuisille esteille ja tietysti hieman hidaskin joten agilitykin on vain "kotiharrastus." Metsällä käymme myös koiran kanssa, itse metsästämään emme ole kuitenkaan lähteneet vaikka koira ei paukkuarka olekkaan ja metsästysvietti/noutovietti on tallella.

Omia koiraharrastuksia Netan lisäksi on dogsitterin hommat, junior handler sekä esitän erään kultaisianoutajia kasvattavan kennelin koiria omistajan jalkavamman vuoksi. Jos minuun törmää näyttelyissä niin saa tulla toki juttelemaan :)

Muita rotukiinnostuksia kuin kultainennoutaja ovat: Sileäkarvaisetnoutajat, Rhodessainkoirat, Newfoundlanninkoirat, Berninpaimenkoirat, Tanskandogit, Leonbergit ja Valkoisetpaimenkoirat.
We need to come back down and face what we\'ve become

Corneille

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #155 : Lokakuu 04, 2009, 09:15:58 »
Meillä on koira. (...? :D)
Joo, se on 13 14 vuotta. Rodultaan australianterrieri. Musta selkäinen. Nimi on Ziri.
Me saatiin se kun se oli n. 5 vee. Se ei ole koskaan saanu pentuja tai käyny näyttelyissä. Me ei koskaan viety sitä mihinkään kilpailuun, kun se oli sen verran vanha, ettei sille voinu opettaa näyttelykäyttäytymistä. On ollut vaan kotikoirana. Tosin suloisena sellaisena... <3

Poissa Saccharine

  • Introverted Assbutt
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • La Vita è Facile
    • Twitter
  • Pottermore: MoonWillow1269
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #156 : Lokakuu 05, 2009, 18:12:04 »
Hehe. Minullakin on koira. Sen nimi on Nelli. :)
Kokonimeltaan Jilroyn Nelli Rianna LilFurball. Kiva nimi, vai? x3
Se on suomenlapinkoira ja täytti viime keväänä 2 vuotta. Se on aika nuori vielä siis.
Nelli on varmaan paras ystäväni. (Ei sillä etteikö minulla olisi koulussa kamuja)
En pärjäisi päivääkään ilman koiraani! Nellu on niin ihana pikku karvapallo. <3

No suomenlapinkoirat rotuna ovat tottelevaisia, erittäin alistuvia, ystävällisiä ja kaikenkaikkiaan aivan ihana rotu.
Niillä on suuri halu miellyttää omistajaansa ja tulevat hyvin toimeen ihmisten kanssa.
Lapinkoirat ovat kuitenkin joskus herkkiä haukkumaan, mutta kouluttamalla senkin voi saada loppumaan.
Suomenlapinkoirat sopivat siis myös kerrostaloon. Ne tarvitsevat paljon liikuntaa, joten lenkille on lähdettävä millä säällä tahansa. Tarhakoiraksi lapinkoirat eivät kuitenkaan käy, sillä se tarvitsee ihmistä. (Lähde: Wikipedia. :))
Lapinkoirat ovat ihania koiria. Suosittelen. 8)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 05, 2010, 12:41:26 kirjoittanut Saccharine »
"The first sign of the beginning of understanding is the wish to die."

Brisingr

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #157 : Lokakuu 08, 2009, 16:22:32 »
Kyllä koirasta on seuraa ja tekemistä, kunhan ei anna koiran viedä itseään. Pitää näyttää kaapin paikka. :---) Mutta vaika alussa kaduttaisi, kun huomaa kotiin tultuaan että tuolin jalat on järsitty, matto revitty tai kallis arvoinen esine hajotettu ja näkee tuon koiran katsovan katuvasti koiranpentukatseella silmiisi ymmärtää taas, miksi koira on niin tärkeä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 08, 2010, 18:00:24 kirjoittanut Brisingr »

Poissa nipsu

  • juoksee aarteen perässä.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #158 : Lokakuu 09, 2009, 10:47:13 »
Elikkäs jos joku ei muista, mutta on se kääpiöpinseri, vuoden ja kohta 4kk.
Taas yksi ongelma lisää.. Hihnassa joskus saattaa vetää mutta nykyään harvemmin. (: Tulee sitä aina pikkusen välillä vedwettyä :D mutta nyt uuteen asiaan:
Nipasta on tullut hullu, se rikkoo kaikkea, jos se on yksi kotona. Pentuaikoina sitä pidettiin KHH - Kodinhoitohuoneessa - ja siellä se aina itki ja vinkui. Ei tietoakaan, kuinka kauan kun se oli joutut jäämään yksin. Kerran vaan kuulin tielle asti, kun Nipa itki .. ja haukkui. Sitten se asia alkoi sujumaan ihan perus hyvin, ja kokeilimme, mitä olisi jos se olisi koko talossa ! Ilahtuihan nipa siitä ja hyvin meni!:) Onneksi meille sattuikin näin helppo koira, ettei se riko mitään, kun jotkut ovat kauheita, että rikkoo joka paikan. Nipa on siis noin joulusta tähän saakka saanut olla koko talossa. Nyt alkoikin sellainen, että kaapit aukaistaan, ja otetaan lapasia, pipoja, kaulahuiveja ja joskus jopa rikotaankin niitä. Se ei tavallaan ollut yhtään pahaa, jos vertasi johonkin sohvan tuhoamiseen. Mutta sitten se aukaisi yhden kaapin ja oli rikkonut sisäpelikengän.  Noh, keksimme viritykset, ja kaapille Nipa ei enöön päässyt. Sitten varmaan mielenosoitusta, kun ei päässyt hakemaan ihania lapasia ja pipoja, joissa oli ihania pehmeitä tupsuja, se etsikin suuhunsa jostakin mp3-soittimen. Sen se rikko täysin! Mitään ei jäänyt jäljelle. Noin ja näin.. Seuraavaksi tuli kirja .. Sitten tuli 2 kirjaa .. ja sen jälkeen se ei ole rikkonut. En tiedä, pitäisikö ottaa, ja laittaa KHH - kodinhoitohuoneeseen - taas, niinkuin pentuajoilla.. Mutta sitten se rikkoo siellä kaiken. :/ Hankala päätös. Mitä mieltä olette? Kenen koirat rikkoo kaiken? tai kenellä on kääpiöpinseri? :) Jos täällä nyt saa laittaa niin käykää ttäällä: www.nipakoira.vuodatus.net <-- Nipan blogi ! sieltä näätte kaiken! :D
(Sori kirjotusvirheet!)

Poissa Maigguli

  • Kilokielimelli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #159 : Lokakuu 09, 2009, 15:02:20 »
Joo hei mulla on 3-vuotias Santtu niminen Bichonhavanais. Se on sellanen karvapallo :P
Kuka? Kuka? Ai, se olinkin minä :D

jedisoturi

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #160 : Lokakuu 17, 2009, 20:40:46 »
Mullaki on ihana karvapallo mutta se ei osaa juuri mitään temppuja :( Miten te olette opettaneet koiranne antamaan tassua?

Poissa Candily

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #161 : Lokakuu 18, 2009, 14:06:40 »
Meillä on Jackrusselinterrieri, joka on n. 10kk.
Sen nimi on Bruno :]
Se on varsin ihana <3
hmm. mitähän vielä voisi kertoa... se on aika lailla kiltti, eikä ole hajottanut mitään, paitsi oman petinsä varmaan 5 kertaa : D
Paradise comes at a price
That I am not prepared to pay
What were we built for?
Will someone tell me please

Poissa Maigguli

  • Kilokielimelli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #162 : Lokakuu 18, 2009, 20:00:53 »
Miten te olette opettaneet koiranne antamaan tassua?
Herkkupala lähellä ja sanotaan esim. tassu ja odotetaan käsi ojossa vähän aikaa ja sitten otetaan tassu käteen ja annetaan herkkupala (tätä toistetaan kunnes koira antaa jo automaattisesti tassunsa käskysanan kuultuaan). Kannataa harjotella noin kymmenen minuuttia kerralaan ettei koira kyllästy =)

Miten ihmeessä koiran saa opetettua kierimään? Olen yrittänyt opettaa mutta se vaan tuijottaa mua kuin hullua =)?
Kuka? Kuka? Ai, se olinkin minä :D

Poissa Leila

  • Peruna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Itserakkaus on paras rakkaus"
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #163 : Lokakuu 19, 2009, 17:17:53 »

Miten ihmeessä koiran saa opetettua kierimään? Olen yrittänyt opettaa mutta se vaan tuijottaa mua kuin hullua =)?

Riippuu varmaan koiran koosta, pikkukoira on silleen helpompi, mutta joo. Eli itse opetin kääpiösnautseriani kierimään niin, että herkkupala kädessä annan käskyn, ja teen kädellä sellaisen pyörivän liikkeen lähellä maata (koira oli vissiin aluksi maassa makaamassa lähtötilanteessa). Kun koira ei tajua, toistan käskyn, ja autan koiraa kääntymään ympäri, vähän niinkuin itse käännän koiran. Tämä on sitten varmaan isolla koiralla pahempi kohta..:)

Eh, ei kukaan varmaan saa tosta selityksestä mitään irti..:)

Mutta joo, meillä siis on aivan ihana kääpiösnautseri Nella, marraskuun 5. päivä viisi vuotta.:)
Tahdonvoimaa!

Sushanna

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #164 : Marraskuu 21, 2009, 13:38:51 »
 Olen enemmän isojen koirien tyttö.
 Itselläni on kolme koiraa, bernini  kolmevuotias Tara ja kuusivuotias Namu ja yksivuotias nöffini Ron.
 Ei sitten muuta.

Poissa Rectangle

  • Pyöreä kolmio
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • aika luihua!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #165 : Marraskuu 22, 2009, 17:39:02 »
Meiltä löytyy pian kolmevuotias cairnterrieri, Manu nimeltään. Viralliselta nimeltään Sandico Jazz It Up.

Neljässä näyttelyssä ollaan herran kanssa käyty, ensimmäisessä pentunäyttelyssä sijoituttiin neljänneksi luokassa. Toinen näyttely, joka oli siis vuoden -07 voittajanäyttely, saatiin ERI ja sijoituttiin luokassa toiseksi. Kolmannessa näyttelyssä, joka oli cairnien oma erikoisnäyttely saatiin EH, eikä sijoituttu. Vuoden -08 voittajanäyttelyssä saatiin taas ERI ja sijoituttiin luokassa ensimmäiseksi, mutta muuta sijoitusta ei tullut.

Manulla on myös kaksi pentuetta, joista on syntynyt yhteensä 5 urosta ja 4 narttua. Ensivuoden alkupuolella on taas tarkoitus astuttaa.

Manu on oikein hyväluonteinen, se ei koskaan hauku ( tai ehkä joskus, mutta sanotaan, että noin kaksi kertaa kuukaudessa ) ja muutenkin on sulattanut monien ihmisten sydämen. Manu on hyvin ihmisrakas, se tykkää ihan jokaisesta. Se tykkää myös muista koirista, paitsi saksanpaimenkoiria ja muita samannäköisiä koiria se inhoaa, sillä Manun ollessa pentu tumma saksanpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira hyökkäsivät sen kimppuun, mutta eivät siis tietenkään vahingoittaneet sitä. Manu sai siitä traumoja, raukkaparka ;D
Se on basiliski, se.

Poissa Vammasipuli

  • Järjen riemuvoitto
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Let us die young or let us live forever
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #166 : Marraskuu 25, 2009, 13:21:09 »
Kotikotoota löytyy reilun vuoden ikäinen appenzellinpaimenkoira Sussu. Viralliselta nimeltään Alpenhirts Rosalie. Sen kanssa tulee kotitokoiltua aina siellä käydessäni. Puolen vuoden kuluttua olisi tarkoitus ottaa koira myös omaan kotiini. Rotu on vielä hieman pohdinnassa mutta 90% varmuudella se tulee olemaan bordercollie. Mitä nyt olen tuohon rotuun tutustunut, nähnyt ja ollut tekemisissä niin vaikuttaa juuri passelilta koiralta minulle. Tuo 10% epävarmuus tulee siitä, että haluan käydä läpi vielä muita rotuja varmistuakseni että tuo olisi minulle juuri se oikea. Tulevaisuudessa saattaa taloon astella vielä appenzellinpaimenkoirakin, sen verran olen tykästynyt noihin luupäihin. Sussuhan on nimittäin jo kolmas rotunsa edustaja meillä :)

Poissa Wondering

  • Vuotislainen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #167 : Tammikuu 26, 2010, 22:06:54 »
Meiltä löytyy kotoa 1 v ja 9kk vanha sekarotuinen uros, Elvis. Elviksessä on labradorinoutajaa ja dalmatialaista. Meidän poika on kunnon AD/HD tapaus, todella ylivilkas siis, mutta todella hyväluontoinen, tykkää kaikista ihmisistä ja haluaisi vain pussata ja yrittää hyppiä ihmisiä vasten josta on tullutkin pieni ongelma. Elvis oppii todella nopeasti ja siltä löytyy todella paljon miellyttämisenhalua ja tekee aina kaiken innolla, toisaalta Elviksessä kun on sitä labradorinnoutajaa niin on ruan perään niin paljon : )

Elviksellä on iso ego joten aina välillä sille joutuu näyttämään kaapin paikan, eli se siis kokeilee omaa paikkaansa laumassa ja aina sille on näyetty että minä olen pomo, ei mitenkään kauhean rajusti, mutta just että alistettu maahan ja niin edelleen. Onkos teillä vuottislaisilla koiranomistajilla on ongelmia eroahdistuksen kanssa ? Meidän pojalla kun asuttiin edellisessä asunnossa oli todella suuri eroahdistus, aina kun oli yksin tuhosi tavaroita ja meillä noin vuoden sisällä tuhoutui vuoden sisällä tuhansien eurojen edestä tavaraa, mutta nyt kun asutaan uudessa asunnossa ei tuhoa enää mitään, mistäköhän tämäkin mahtaa johtua ?

Onnea kaikille koiranpennun saajille : ) itsellänikin kauhea pentukuume vaikka onkin tuo yksi elukka jo.

Poissa nipsu

  • juoksee aarteen perässä.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #168 : Helmikuu 03, 2010, 23:16:18 »
Kotikotoota löytyy reilun vuoden ikäinen appenzellinpaimenkoira Sussu.
luin eka että appelsiinikoira Sussu. ku menin vaan äkkiä ohi =D

Mansikka

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #169 : Toukokuu 19, 2010, 08:10:46 »
Jee, isotäti joutui sairaalaan ja sen ihku Mette-collie tuli meille siksi aikaa! Mä saan kesällä oman koiran, mut kiva että tuli harjoitus Mette. Mette on supercool. Se on huippurauhallinen ja huippukiltti vaikka sitä vähän pelottaa kun se ei oikein tunne minua, saattaa jotenkuten muistaa. Meidän kotia se ei muista, kun ei ole ollut täällä pitkiin aikoihin. Vielä meillä ei ole omaa koiraa, mutta sellainen on kyllä tulossa.

Poissa nipsu

  • juoksee aarteen perässä.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #170 : Toukokuu 22, 2010, 14:46:46 »
Lainaus
Jee, isotäti joutui sairaalaan ja sen ihku Mette-collie tuli meille siksi aikaa!
no jee, onks kivaa kun isotäti joutu sairaalaan? ;o ei olis, mun mielestä : D mut kivahan se on ku Mette-collie tuli teille :----D

Poissa Maigguli

  • Kilokielimelli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #171 : Toukokuu 23, 2010, 18:40:59 »
Elikkäs siis mä olen vähän miettinyt toista koiraa ja sellainen appenzellinpaimenkoira on mielessä pyörinyt. Että onko jollakulla kokemuksia tästä rodusta? Ja sillee et miten ne sopii toiseksi koiraksi et onkos ne itsekkäitä ja tappelevia vai toisen kyljessä nukkuvia? Tokihan se riippuu yksilöstä, mutta olisi mukavaa kuulla toisten kokemuksista =)
Kuka? Kuka? Ai, se olinkin minä :D

Poissa Vanilja

  • Poro!
  • Henkihörhö
  • God's First Mistake
    • Nappi!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #172 : Toukokuu 27, 2010, 12:11:57 »
Uhhuh, on koirista tuskaa ja harmiakin, mie oon paininut nyt pitkin kevättä mystisestä allergiaoireilusta Blun (3wee dogo argentino) kanssa. Kaksi kertaa kuussa juostaan verikokeissa eläinlääkärissä, ruokavaliokokeilut vie hermot (kokeilun aikana ei saa syödä murustakaan mitään muuta, meinasin todella alkaa kirkua kun juuri ennen kontrollipäivää koirapuistossa yksi täti antoin Blulle koirannamin... no tietenkin siinä oli jotain viljaa, ja kun meidän piti olla täysin viljattomina neljä viikkoa, meni koko se kausi uusiksi), varsinkin kun Blulla on paha tapa päivän aikana varastaa ruokaa, jos se vain löytää jotain sopivaa (joo, kuivat makaronit ja hedelmäkorin omput on nannoja!). Oireet sinänsä eivät ole pahoja, uloste on kroonisesti löysää. Pitkän päälle tämä vain aiheuttaa liian nopeaa laihtumista, ja me ei olla voitu vaihtaa korkea-energisempään ruokaan, kun pahimmillaan se aiheuttaa ripulin pahenemista.

Tällähetkellä arvuuttelussa on joko koiraversio keliakiasta (verikokeet pitäisi tulla tossa loppuviikosta) tai kanaperäisten tuotteiden allergia. Henk.koht suorastaan toivon tota kana-allergiaa, koska vilja-allergia on ihan älyttömän hankala ruokavalion kannalta. Oltiin tuoreruokadieetillä nyt pari viikkoa, ja kun minulta ei kunnollista isoa pakastinta löydy, niin päivittäinen raakaruokakokkaus on todella hankalaa, minkä lisäksi tollaisen ruokavaliodieetin käyttö jatkuvalla syötöllä tekee Blun viemisen loma-ajaksi hoitoon tarhoille yms. ihan mahdottomaksi.

Voi elämä että noista rakkaista voi olla ongelmiakin!
Those that live in the darkness wander aimlessly...
Because they can't see.

tuulimari

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #173 : Toukokuu 28, 2010, 10:34:11 »
Itse omistan 14 vuotiaan karkeakarvaisen mäyräkoiran, Mimmin. Mimmi ei osaa temppuja eikä niitä vanhana enään opikaan, eikä näyttelyissä olla käyty. Mimmin kanssa on kuitenkin mukava viettää aikaa, jutella ja rapsutelA. ;)

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #174 : Kesäkuu 14, 2010, 12:34:34 »
Minulle on tulossa tänään 5-vuotias dobermanni-narttu Dinico Gemma Givenchy eli Mila Joensuusta. Kodinvaihtaja kun omistajalla ei ole enää aikaa sille työn ja bändin vuoksi, joten otan neidin koeajalle ja sitten katsotaan ollaanko me sopiva pari. Toivon mukaan kaikki sujuu hyvin.
Julien, you're slow-motion suicide.

Poissa Vana

  • Eksynyt haaveilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #175 : Kesäkuu 18, 2010, 22:51:32 »
Liitynpä tänne muiden koiranomistajien seuraan! Mulla on siis kaksi lagotto romagnolonarttua, Senna (s. -04) & Sumi (s. -07). Harrastan molempien koirien kanssa agilitya ja tokoa, minkä lisäksi käymme muutaman kerran vuodessa näyttelyissä. Sennan kanssa olen myös kisannut tokossa ja sillä onkin kilpailuoikeus voittajaluokkaan. Agilityssa olisi tarkoitus tulla kisaamaan Sumin kanssa jossain vaiheessa, sitten kun ollaan valmiita :).
"Well you built up a world of magic
Because your real life is tragic
Yeah you built up a world of magic"

Poissa Vammasipuli

  • Järjen riemuvoitto
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Let us die young or let us live forever
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #176 : Heinäkuu 01, 2010, 15:01:38 »
Elikkäs siis mä olen vähän miettinyt toista koiraa ja sellainen appenzellinpaimenkoira on mielessä pyörinyt. Että onko jollakulla kokemuksia tästä rodusta? Ja sillee et miten ne sopii toiseksi koiraksi et onkos ne itsekkäitä ja tappelevia vai toisen kyljessä nukkuvia? Tokihan se riippuu yksilöstä, mutta olisi mukavaa kuulla toisten kokemuksista =)
Elämä pyöritti meidän perhettä taasen sen verta, että aikaisemmin mainitsemani appenzellinpaimenkoira on nyt jo jonkun aikaa asunut minun luonani. Ja 100% varmaa on, että seuraava koira tulee olemaan appenzelli myös. Ajankohta on mahdollisesti ensi kesä, sillä pennun tahdon nimenomaan tietyltä kasvattajalta :)
Tämä rotu vain yksinkertaisesti vie niin mennessään. Tässä on kaikki mitä koiralta voin toivoa ja kaupan päälle vielä silmää miellyttävä ulkonäkö. Appenzellit ovat laumakeskeisiä ja pitävät siitä, että niillä on laumassa myös koirakaveri. Monilla appe-ihmisillä onkin useampi appenzelli tai muun rotuisia apen kaverina ja myös urokset tulevat yleensä toimeen keskenään. Sana 'yleensä' sen vuoksi, että se voi olla myös hyvin pitkälti yksilöstä ja totuttamisesta kiinni. Appenzelli on vahva ja luupäinen rotu. Miellyttämisen halua tosin löytyy heti kun on tehty selväksi kuka perheessä on pomo. Kun laumajärjestys on selvä, saa appenzellistä mitä mainioimman harrastuskoiran.

Sussu muutti minun luokseni tänne kaupungiin maalta, vanhempieni luota ja maalla oli käytöstavat unohtuneet, sillä toisia koiria se näki harvoin ja liikuntakin hoitui yleensä vapaana juostessa metsässä, joten remmissä kulkeminen oli sivuseikka. Täällä kuitenkin remmilenkit on ne yleisimmät, joten ongelmia tuli heti ensimmäisenä päivänä. Verta, hikeä ja kyyneliä (ja kirjaimellisesti!!) valui kun yritin tuosta saada yhteiskuntakelpoista koiruutta ja tiedättekö mitä? Se taistelu on nyt ohi ja minulla on oikeasti maailman ihanin koiranketkulainen, joka osaa käyttäytyä nätisti. Pari kuukautta siihen meni sillä koira oli aikuinen minulle tullessaan, pennusta lähtien moisen harjoittaminen on varmasti monta kertaa helpompaa. Appenzelli on rotu, josta työn tuloksen näkee helposti ja se on oikeasti hurjan palkitsevaa. Johdonmukainen kuitenkin täytyy olla läpi koiran elämän, sillä varsinkin uroksilla on taipumusta pyrkiä koittamaan josko pomon vaikka olisikin vapaana. Sussukin välillä koettelee rajojaan, mutta johdonmukaisuudella se on palautettu omalle paikalleen alta aikayksikön. Ja kun laumajärjestys on selvä, on koira ja ihminenkin onnellisempia. Kokemusta nimittäin on jo kolmesta appenzellistä (varsinaisesti kahdesta, sillä ensimmäisen aikoihin olin niin pieni) ja näistä keskimmäinen oli johtajan pallille päässyt narttu, joka sitten komensi laumaansa eli ihmisperhettä hampain.

Appenzelliä ei yleensä suositella ensimmäiseksi koiraksi, enkä minäkään olisi varmaan vielä jokin aika sitä tehnyt. Mutta Sussu on periaatteessa nyt minun ensimmäinen koirani ja ollaan näin hyvin pärjätty. Kyse on siis enempi siitä kuinka paljon on valmis tekemään töitä ja löytyykö sitä kaivattua johdonmukaisuutta ja määrätietoutta. Sulla kuitenkin tämä olisi jo toinen. Minkähän rotuinen on nykyinen koirasi?
Appenzelli ei siis missään tapauksessa ole mikään lössykkä ja koska koira on työkoira, se tarvitsee liikuntaa ja sen lisäksi vielä aivotyöskentelyä. Meillä aivotyöskentelyn virkaa toimittaa tokoilu ja itse tehdyt erilaiset pulmalelut. Sohvaperunaksi tästä rodusta ei ole, mutta sen varmaan jo tiesitkin :)

Huh, tulipa romaani. Muistinkohan edes vastata alkuperäiseen kysymykseesi? :D No, toivottavasti tästä oli edes hitusen verran hyötyä.

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #177 : Heinäkuu 04, 2010, 00:35:13 »
Pakko sanoa, että en ajatellut aikuisen koiran vievän noinkin paljon energiaa. Mila on ollut luonani nyt kolme viikkoa, onpas aika mennyt nopeasti! Mutta siis aluksi kävimme 2-3 kertaa pitkillä lenkeillä, mutta kyllä ne on jääneet nyt yhteen pitkään ja toinen koitetaan korvata uimareissulla. Se kun rakastaa uimista yli kaiken. Muuten käymme 2-3 kertaa lyhyemmillä lenkeillä että saa tarpeensa tehtyä. Olen suunnitellut toisen dobermannin omistajan kanssa tapaamista että hän voisi neuvoa jäljestystä meille, jotta saisi jotain aivojumppaa pelkän kotitottiksen ohelle. Tarkoitus on liittyä syksyllä kerhoon että pääsemme harrastamaan tokoa/agilityä etc ja myöhemmin ehkä suohelua jos nartusta löytyy siihen kykyjä. Pitäisi alkaa harjoitella tulevaa BH-koetta varten, jotta pääsemme kilpailemaan PK-lajeja tulevaisuudessa. Myös luonnetestin suorittaminen kiinnostaisi, mutta aika juoksee meitä vastaan.

Mila sai pentuja helmikuussa, kuvat niistä on todella ihania, rakastan pentuja, oioi! Mila on ahmatti, eli perso ruualle ja herkuille ja rakastaa leikkimistä. Huomiota toinen kaipaa myös paljon ja seuraa minua kuin hai laivaa. Ainut ongelma meillä on tuo äläköinti kun olen iltaisin poissa, johon etsimme myöhemmin ratkaisuja. Dobermann vie paljon, mutta antaa sitäkin enemmän.
Julien, you're slow-motion suicide.

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #178 : Heinäkuu 04, 2010, 02:30:49 »
Sukuni on koirasuku. Kaikki isäni puolelta isoäitini alapuolelta omistavat koiran (setäni on ammatimainen agilititeeri sekä myös joissain määrin breedaaja). Omassa talossamme on sedältämme saatu 12-vuotias bordercollie Kiivi. Se on aina tunnettu kavereideni kesken hieman "hulluna". (Tai no, vaihtelee. Eräästä kaveristani se ei pidä yhtään, mutta oikein muille se ei tee muuta kun heiluttelee häntäänsä). Itse koiran hoitohan meillä ei ole suuri homma sillä lähes aina on vähintään kolme henkilöä kotona sitä kävelyttämässä. Seurakoirana loistava: kiitos suuren ikänsä Kiivi on jo erittäin rauhaisa ja yleensä vai istuskelee silitettävänä.

Mutta karvoja lähtee.
nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille

Ross

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #179 : Heinäkuu 05, 2010, 14:40:59 »
Täältä löytyy kaksi villakoiraa, harmaa toy Mirella "Sindi" ja valkoinen kääpiö Marylee's Vanilla. Sindi on epätavallisen aktiivinen kääpiökoiraksi, se vaatii päivittäin tekemistä pysyäkseen tyytyväisenä. Harrastamme tosiaan agilitya ja tokoa, agilityssa kisaamme (toistaiseksi) 1-luokassa, yksi nolla toistaiseksi kerättynä. Tokossa olisi tarkoitus viimeistään ensi vuonna siirtyä kisakentille, bh-koekin siintää tulevaisuudessa. Sindin kanssa käytiin sen nuoruusaikoina muutamassa näyttelyssä, tuloksena joka kerta H eli hyvä. Mätsäreissä kuitenkin käydään aika ahkerasti, mainittakoon parhaimpina tuloksina bis2 ja 2x bis4. Luonteeltaan Sindi on miellyttämisenhaluinen, pidättyväinen vieraita kohtaan, suht helposti motivoitava ja vielä hieman epävarma. Ensimmäisenä koirana opettanut minulle kuitenkin paljon.
Aada on vielä nuori höseltäjä, jonka kanssa aloitellaan agilitya ja tokoa. Tarkoituksena on edetä agissa jopa siihen FI AVA-titteliin asti jos vain rahkeet riittää. Vauhtia likalta ei ainakaan puutu. Myös näyttelykehiin pitäisi päästä pyörimään, haluan tietää, mitä koirastani sanotaan. Mutta ennen kehiä pitää turkkia kasvatella oikein urakalla. Aada on eloisa, aktiivinen sylihauvavauva, joka on aina menossa mukana. Vuoden ikäistä koiraa ei kuitenkaan vielä tunne kuin omia taskujaan, joten vähän Aadan kanssa vielä opetellaan elämään yhdessä, upea koira joka tapauksessa!

Mansikka

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #180 : Elokuu 10, 2010, 20:41:11 »
 Pieni, ihana, ärsyttävä, sekava, tyhmä, paras, maailman villein otus, kultainennoutaja Dalia liittyi laumaamme reilu kuukausi sitten. Pian kolmekuinen blondi osaa jo istu, maahan, tassu, ylä-kymppi ja ala-vitonen. Sen lisäksi pikkuinen Papu-yorskhirenterrieri, kolmevuotias sekopää, siskoni koira asuu meillä ja 10-vuotias Mette-rouva, isotätini koira katsoo lähes päivittäin vierestä. Karvaista...

Poissa Grazygrand

  • Kansainvälinen valio
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TomFelton<3
  • Pottermore: FlameCharm28
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #181 : Marraskuu 23, 2010, 11:14:23 »
Omistan 5-vuotiaan grand basset griffon vendeen neiti Lulun. Lulu on älyttömän laiska, ystävällinen, rauhallinen ja toisinaan tottelevainen :). Sen paha tapa on autojen perässä juokseminen (neiti jahtaa mielummin autoja kuin jäniksiä, joita sen metsästyskoirana tulisi jahdata :D). Lulu on todella hellyydenkipeä ja usein miellyttämisenhaluinen, joka ei ole tavallista tälle itsepäiselle rodulle! Lulun kanssa on harrastettu koiranäyttelyitä vuodesta 2007 ja Lulu on Suomen Muotovalio ;) ja yhtä cacibia vaille C.I.E :)! Kisaan myös Lulun kanssa näyttelyiden yhteydessä järjestettävässä nuorten koiranesittämiskilpailussa, junior handlerissa. Koirat ovat tärkeä asia elämässäni ja on ihana päästä aina koiraihmisten pariin :)!

Täältä voi lueskella meidän kuulumisia:http://fasciner.vuodatus.net/
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 27, 2010, 16:51:33 kirjoittanut Fasciner »
Wait till my father hears about this!

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #182 : Marraskuu 23, 2010, 16:16:58 »
Minä omistan n. 2-vuotiaan sileäkarvaisen kettuterrieri Hipun :). Hippu on kiltti, älykäs (hyvässä ja pahassa...) nopea oppimaan ja innokas :). Harrastamme TOKOa ja debytoimme syksyllä nuorte sm-kisoissa tullen omassa luokassa hienosti viidenneksi :) pistein 158. Näyttelyissä käymme tosi harvoin, Hippu kun ei ulkonäöltään välttämättä ole aivan täydellinen foxi :). Sen sijaan mätsäreissä, joissa tuomarit eivät tiedä juuri mitään kettuterriereistä, Hippu pärjää :D.

Hippu osaa valtavasti erilaisia temppuja o.O opettaminen ei juur vaadi vaivaa, sillä Hippu oppii kaiken niin nopeasti. Temppuja taitaa olla ainakin edellisen laskennan mukaan yli 30... tosin en niitä pahemmin laskeskele, mutta niillä main :)
Mutta toisaalta HIppu on ehkä hieman liian älykäskin, useammin kuin kerran on tullut huomattua joutuneensa höynäytetyksi >:).
Myös riistavietti aiheuttaa silloin tällöin hankaluuksia...
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

Poissa KiertoVoltin Poika

  • Vuotislainen
  • Pottermore: CrimsonOwl3178
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #183 : Marraskuu 27, 2010, 00:50:03 »
Täällä vaikuttaa olevan suht aktiivista koiraporukkaa, ehkä pitäisi joskus nähdä jossakin näyttelyssä? : )

Kuten esittelyssäni mainitsin, omistan sen aidon japanilaisen akita inun (on siis olemassa myös amerikkalainen akita) joka voi olla toisille tuttu Hopeanuoli anime/mangasta.
Nyt joku voi huokaista että olen onneton vekara joka on ottanut akitan Hopeanuolen takia... Ei ihan.
Joskus kolmisen vuotta sitten eräs kaverini oli aivan vaahdossa akitoista (hän lueskeli enemmän hopeanuolta kuin minä yms) ja alkoi sitten innostuksissaan tuputtamaan asiasta minulle. Eräänä päivänä kun sitten näin ihka aidon akitan kuvan - rakastuin.
Siitä päivästä lähtien olin halunnut akita inua niin pirkuleesti. Se ylväs leijonaharjainen möllikkä vaan tuntui katsovan toisia koiria nenänvarttaan pitkin. Erään kasvattajan luonakin vain kuolasin sen suuren koiran ylvästä olemusta, niitä pehmeitä askeleita jotka tuntuivat suutelevan maata allaan...

Ja nyt tänä syksynä unelmani kävi toteen! ^^ Välivuosi on nyt mulla menossa, joten koiran hankkimiselle ilmaantui hyvä ajankohta. Koiria meillä on kyl aina olllu suvussa.
Siihen tosiaan voin yhtyä että akita alkaa siitä mistä toiset koirat loppuvat. En vaadi koiraltani hienoja temppuja (kieri, anna tassu, vedä homo voltti) vaan vilpitöntä rakkautta, uskollisuutta ja pettämätöntä ystävyyttä jossa kumpikin kunnioittaa toistaan. Akitahan ei ole joka pojan koira eikä mikään kultainennoutaja. Se on iso dominoiva "koirien kingi" josta saa helposti huonolla koulutuksella vaarallisen ongelmakoiran.
Omien kokemuksieni mukaan akita sopii hyvin sellaiselle ihmiselle joka on oikeasti tosi päättäväinen, sisukas ja itsepäinen. Välillä tuntuu ettei jaksais pistää koiralle vastaan ja näyttää kuka määrää vielä kun se on pieni ihana nappisilmä - mutta se raataminen maksaa itsensä takaisin kun koira on iso (ihmisiä kohtaan)lempeä jättiläinen.

.. Ajatukseni katkesi : D
Mut multa voi kysellä jos akita rotu kiinnostaa tai shibat. Shibasta on aika rutkasti kokemusta kun paras kaveri omistaa sellaisen. Ihania kiljuvia pallopäitä <3

Unelmissa olisi joskus jalostaa rotua ja kenties ryhtyä kenneltoimintaan~

Poissa worldsayshello

  • Snivellus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SnidgetDream29844
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #184 : Joulukuu 05, 2010, 23:54:05 »
Liityn tänne muiden vuotislaisten koiraihmisten sekaan juttelemaan.
Meillä täällä kotona asustaa tammikuussa kaksi vuotta täyttävä beagle poika. Niin kuin esittelyssäni kävi ilmi. Harrastetaan Manun kanssa siis eniten agilityä ja käydään myös ahkerasti näyttelyissä. Myös puskatokoilua harrastetaan silloin tällöin. Tuo 'puskatokoilu' on siis keksimä termi meidän toko harrastuksellemme; emme todennäköisesti ikinä tule kovin hyvin lajissa menestymään ja siitä erinomaisena tunnusmerkkinä ahkeruutemme harjoitella.

Onkos täällä vuotiksessa muita beaglen omistajia? Rohkeasti vaan viestiä tulemaan tänne tai yksärillä, en minä pure. Olen myös petsiessä.

Täällä vaikuttaa olevan suht aktiivista koiraporukkaa, ehkä pitäisi joskus nähdä jossakin näyttelyssä? : )

Tuo iski heti silmään katsellesani topicia. Mielestäni olisi kauhean kiva nähdä vuotislaisia koiraihmisiä, vaikka jossain näyttelyssä ^^
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 06, 2010, 00:03:57 kirjoittanut worldsayshello »
"Honestly, woman, you call yourself our mother." -George Weasley

Poissa Grazygrand

  • Kansainvälinen valio
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TomFelton<3
  • Pottermore: FlameCharm28
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #185 : Joulukuu 07, 2010, 20:13:11 »
Onko muut vuotislaisista tulossa messariin tänä viikonloppuna? Itse siellä kumpanakin päivänä pyörin :) 
Wait till my father hears about this!

Poissa Ronry

  • Vuotislainen
    • ketunluola
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #186 : Joulukuu 09, 2010, 19:14:07 »
Olen näköjään kirjoittanut viimeksi puolitoista vuotta sitten, ja tilanne on muuttunut ihan kivasti sen jälkeen.
Ensinnäkään en asu enää kahden pienen kelpieni kanssa. Eikä kelpie ole enää kamalan pieni, Hukka täytti lokakuun alussa jo kolme vuotta.
Lisäksi Hukalla on nykyään "pikkuveli", puolitoista vuotias bretoniuros Miska.

Molempien kanssa harrastetaan hakua ja tokoa, ja Hukka on lisäksi ihastunut agilityyn. Tosin se ihastuisi ihan mihin tahansa, jos sanon sille tarpeeksi innoissani että "katohan kun tehhään yhesä!" Hurmaava pieni paviaani <3
Miska taas... no, sille ei oo vielä aivot tainnu kasvaa. Miska on meidän "vahinkopentu", koira jonka ei ollut tarkoituskaan liittyä laumaan. Se vaan livisti pentuaitauksestaan ja säntäsi Hukan häntään roikkumaan. Samalla se ikäänkuin ilmoitti, että mä tuun sitten teille. Ukkelilla taisi olla silloin ikää viisi viikkoa, ja kuka nyt semmoista hurmaavaa pientä palleroa voisi vastustaa?


Hukan ja Miskan eka yhteinen ulkoilu- siis luvallinen sellainen.

Hukka taitaa edelleen pitää Miskaa pienenä ja vastuuttomana kakarana, vaikka oikeasti Miska onkin jo Hukkaa kaikinpuolin suurempi, vaikka aivoista ei mitään puhutakaan. Miska innostuu joka jutusta, kiskoo hihnassa, törttöilee ja sukeltelee vesilätäköihin.
Miskassa on parasta sen taolaisen tyyni suhtautuminen asioihin. Se on pennusta asti ollut vähän omapäinen kulkija "havukka-ahon ajattelijaksi" minä sitä alkuun kutsuin. Nyt sen päälle voi heittää takin ja se seisoo paikallaan ilmeellä "jaha, tuli takki päälle. No, tässä olen enkä muuta voi". Kuonopanta on ainoa, mitä se vastustelee.
Sen ollessa hoidossa vanhempieni luona mun ja tyttökaverin Lontoonreissun ajan, isä kertoi seisottaneensa sillä fasaania. Hienosti oli ukkeli seissyt, vaikken ole sitä sille ikinä opettanut.
A good friend will bail you out of jail, but best friend will be in the next cell saying "that was fucking awesome!"

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #187 : Joulukuu 10, 2010, 14:04:37 »

Lainaus
Onko muut vuotislaisista tulossa messariin tänä viikonloppuna? Itse siellä kumpanakin päivänä pyörin :) 


Minä tulen, tosin vaan sunnuntaina :) oma koira ei ole mukana, ja luultavasti olen suurimman osan ajasta katsomassa htm/freestyle finaalia :P harmi kun en itse tiennyt että karsinnat olivat samaan aikaan kun viralliset sm-kisat, olisin muuten varmaan osallistunut :)
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

Poissa trixie

  • pallomereen piiloutunut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ChaserDraconish148
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #188 : Joulukuu 10, 2010, 14:37:10 »
eli täältä ilmoittautuu 6 koiran omistaja. Yksi koirista on karhukoiramix ja loput siperianhuskyja. Koirien kanssa harrastetaan vetohommia, näyttelyitä ja jonkin verran myös tokoa ja agilitya. Tuonne messariin olisi ollut aivan mahtava päästä ja ilmoittaa omia koiria mukaan mutta valitettavasti meillä on muita suunnitelmia. Ehkä sitten ensi vuonna nähdään meidätkin kehässä ;)
"kun taivaalle ilmaantuu kaksi neptunusta, se on varma merkki siitä, että syntyy rillipäinen kääpiö, Harry..."

Poissa worldsayshello

  • Snivellus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SnidgetDream29844
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #189 : Joulukuu 10, 2010, 16:35:35 »
Onko muut vuotislaisista tulossa messariin tänä viikonloppuna? Itse siellä kumpanakin päivänä pyörin :) 

Tuutko lauantaina vai sunnuntaina ? Itse olen tulossa huomenna, ilman koiraa. Olen siellä aamu yhdeksästä todennäköisesti neljään asti :P
"Honestly, woman, you call yourself our mother." -George Weasley

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #190 : Joulukuu 10, 2010, 22:45:54 »
Onko muut vuotislaisista tulossa messariin tänä viikonloppuna? Itse siellä kumpanakin päivänä pyörin :) 

Tulossa ollaan molempina päivinä :)
Oma koira ei ole ilmoitettuna, mutta tulee sinne mentyä joka vuosi katsomaan.
Huomenna olisi tarkoitus mennä heti kahdeksalta katsomaan koiratanssia ja jäädä ihan BIS-kehään asti eli tulee sellainen 12 tunnin näyttelyreissu :D Ja sunnuntaina uudestaan!

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #191 : Joulukuu 11, 2010, 23:04:36 »
Itsekin olin tuolla messarissa tänään, omat koirat eivät olleet mukana vaan toimin näytteilleasettajana. Olen siellä myös huomenna, ihanasti saa kaikkea kamaa siinä samassa ostetuksi.

Poissa Zamira

  • Valehymy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GhostPumpkin31142
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #192 : Maaliskuu 26, 2011, 09:15:08 »
Haa, löytyhän täältä koiratopic! :D (Kyllä tuo haku on oiva keksintö...)

Meiltä löytyy tällainen toukokuussa neljä täyttävä, brindle-valkoinen bullterrieri. Kyseessä on siis varsin äänekäs neiti, Typy nimeltään. :) Nimi ei ollut ihan minun ykkösehdotukseni, mutta nuo vanhemmat sen halusivat. Mutta silloin ei nimellä paljoa väliä ollut, kunhan koira tuli taloon, sillä sitä olin koko ikäni vinkunut. Olen todella iloinen, että olen yksi niistä onnekkasta, jonka koiran joskus saavat. Kaikkihan eivät syystä tai toisesta sitä voi ottaa, mutta kannattaa muistaa, että koirattomillekin löytyy koiramaista toimintaa. ;)
Typy on minulle tosi rakas otus, josta en voisi ikinä luopua. Luonteeltaan neiti on toisaalta mukavuudenhaluinen auringonpalvoja (en käsitä, miten se viimekesänkin helteissä lojui vain puolikuolleena, väkisinkin mökin terassilla ottamassa aurinkoa...) ja toisaalta todella äänekäs ja iloinen. Typy on myös todella ahne ja painoakin on kertynyt ehkä muutama liikakilo, mutta yritämme juuri laihduttaa. Käymme kyllä lenkeillä ahkerasti ja koiran yksi lempipuuha on metsässä ympäriinsä sinkoilu...
Äänekkyyttä korostan, koska Typy on vähän turhankin innokas vahtimaan ikkunoissamme ja lenkillä tervehtii jokaista ohikulkijaa äänellä, jonka me tunnistamme iloiseksi ja ystävälliseksi, mutta ikävä kyllä kaikki eivät varmaankaan aina ymmärrä. En siis tietenkään päästä koiraa kenenkään luo, mutta vaikka kulkisimme kadun toisella puolella, kyllä aina pitää kohteliaasti tervehtiä - ainakin Typyn mielestä.
Haluaisin sanoa pari sanaa vielä bullterriereistä - niin monilla on niistä huonoja ennakkoluuloja. Mutta oikeasti, vaikka näitä koiria on joskus muinoin käytetty tappeluissa, ne ovat nykyään hurmaavia perhekoiria, jotka eivät kyllä oikeasti hyökkää jokaisen ohikulkijan kimppuun. Tottakai rodussa on säilynyt jotakin luonteenpiirteitä, esimerkiksi periksiantamattomuus ja mekin ollaan aina tarkkana, ettei toisen koiran kanssa leikkiminen mene vähän liiankin rajuksi. Mutta ainakin meidän koira on maailman ystävällisen otus, ehkä vähän turhankin innokas tekemään tuttavuutta kaikkien kanssa. :) Ja saahan minkä rotuisesta koirasta tahansa vihaisen, se riippuu mielestäni omistajasta.
Emme Typyn kanssa harrasta mitään, mutta minusta olisi hauska aloittaa jokin harrastus. Agility ei kyllä taida meidän laji olla, sen verran raskas tuo on, ei hirveän ketterä. Tokoa ollaan vähän treenattu, mutta en henkilökohtaisesti perusta niin pilkuntarkasta lajista. Sitä on kyllä hauska huvikseen treenailla ja näin, muttei oikein millekään kurssille ole hinku.
Olen ajatellut Rally-Tokoa, itseasiassa meidän piti aloittaa se jo tänä keväänä, mutta koska neidin takajalka jouduttiin leikkamaan (eturistiside melkein poikki) ei viitsitty nyt ihan mennä. Ehkäpä syksyllä sitten?
Kesällä ollaan menossa Kennelliiton suurleirille, olin viimekesänä ilman omaa koiraa GouHaussa. Onko kukaan muu tulossa tuonne?

Öhm, anteeksi. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan, mutten kuitenkaan taida, vaikka tuostakin tuli aikamoinen eepos. Piti vielä sanoa jotain muista roduista yms., mutta taidankin jättää toiseen kertaan. :D

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #193 : Maaliskuu 26, 2011, 09:58:35 »
Me olemme alkaneet haaveilla koiravauvasta. Suomenlapinkoira olisi rotu. Kirjallisuutta on luettu ja kaverin koira on ollut hoidossa, netistä olen pikkuisen katsellut alueella olevia kasvattajia. Sekä koiraharrastaja-kaveri on suomennellut minulle kaiken maailman luokituksia. Seurakoira halutaan ja semmoinen "personal trainer" joka pakottais ulos silloinkin kun ei itseä huvita... Näyttelytoiminta ei kiinnosta eikä sillein kasvattajaksi ryhtyminen, eli meidän tuleva koira saa olla semmonen jolla on jotain ulkoisia virheitä, kunhan on fyysisesti muuten terve. Että alussa on nämä toiveet ja haaveet, mutta pikku hiljaa.

Fleur

  • Ankeuttaja
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #194 : Maaliskuu 26, 2011, 19:03:34 »
Mie omistan juuri kaksivuotiaan cockerspanielin (mussukkani), Fredin :-D Nimi on tullut Frediltä & Georgelta Pottereista ;-) Olinkin tapaamassa Oliver & James Phelpsiä, kun he saapuivat suomeen, ja nimi tulikin siinä samassa (MUHAHAHA, ooks kade XD) Toinen koira otetaan, George ♥

Poissa Grazygrand

  • Kansainvälinen valio
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TomFelton<3
  • Pottermore: FlameCharm28
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #195 : Maaliskuu 30, 2011, 13:56:53 »
Mulle synty viime viikon torstaina toinen koira :) rodultaan siis sama kun edellinen eli grand basset griffon vendeen, mutta uros tällä kertaa :)
Tässä kuva:

Noista todennäkösesti tummin tulee meille :)
Wait till my father hears about this!

Poissa Vammasipuli

  • Järjen riemuvoitto
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Let us die young or let us live forever
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #196 : Kesäkuu 11, 2011, 14:08:48 »
Aiemmin kirjoittelinkin, että äitini appenzellinpaimenkoira asusteli luonani. No, tuo koira asusteli luonani sen puolisen vuotta ennen kuin äitini sitten saikin asunnon (vanhempieni eron vuoksi siis alunperin muutti luokseni). Jonkun aikaa sitten ihmettelin koiratonta elämää. Nykyisen avomieheni tapasin vain paria kuukautta ennen kuin tuo appenzelli sitten muuttikin luotani pois ja ennen kuin aloimme virallisesti seurustelemaan, tiedotin jo että minulla tulee aika varmasti aina olemaan koiria. Ihan noin, ettei sitten tule yllätyksenä. Koska minä en koirattomaan elämään suostuisi vaikka olisi kuinka unelmien prinssi siinä tarjolla (vai voisiko se sitten ollakaan unelmien prinssi, kun kuitenkin yhtenä kriteerinä olen pitänyt sitä, että tulee koirien kanssa toimeen?).

Kuitenkin, ystävänpäivän kieppeillä 2011 haettiin meidän pikkuinen Varjomme kotiin. Hurja kuvitella, että tuo pikkuvauva täyttää muutaman päivän päästä 6 kuukautta. Niin se aika vaan menee, mutta pakko todeta että tuo varmasti minun elämäni The Koira. Minun pieni täydellisyyteni <3

Kuvassa ikää n. 4kk

Tässä vielä aika tuore pääkuva (5,5kk)

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #197 : Heinäkuu 05, 2011, 15:21:09 »
Meille tuli tämän vuoden helmikuussa pikkuinen collie vauva Kira kotiin. Sitä ennen kokemusta koirista oli 5 vuotta isäni perheen vinttikoirien kanssa. Nyt Kira täyttää 12.7 7kk - kamalaa miten aika menee nopeasti! Tällä hetkellä aikamoinen riehuja ja joka aamu saan herätä siihen, että tuo läähättää aivan naamani edessä. :) Kira on vähän arka varsinkin koirapuistossa, mutta ihmisistä se sen sijaan vähän liikaakin tykkää. Syksyllä aloitetaan joku kurssi tuon kanssa kunhan saan aikaiseksi sellaisia tulevia selata.

Tässä muutama kuva naperosta:

Ekoja päiviä


5kk


kuva ©Nina H

Poissa hroselle

  • Princeshion
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #198 : Heinäkuu 05, 2011, 20:23:27 »
Aivan ihana collie! :) Me ollaan poikaystävän kanssa ottamassa todnäk shetlanninlammaskoiraa, ja ehdottomasti blue merle värissä, sillä tämä ollut värisuosikki jo pitemmän aikaa :) Shelttipennut vaan on aika kiven takana, ja toisena ollaan mietitty myös japaninpystykorvaa / kleinspitzia / mittelspitziä, mutta toisaalta nuo rodut ei kiinnosta yhtään, vaan collie on alkanut miellyttää enempi... Tosin vähän mietityttää tuo, että niistä aika isokokoisia kuitenkin tulee sheltteihin verrattuna, että ollaanko me sitten kaksiossa ahtaasti :D Äidin luona asuessani otettiin 7 vuotta sitten shar pei - uros, Edvard, joka nyt pari viikkoa sitten lähti äidin kanssa 500 km päähän asumaan. Nyt kun pääsin parin viikon tauon jälkeen taas halailemaan ja pussailemaan lempimiestäni, oli tämä pakahtua onnesta. Ah, koirat on niin ihania kun ne osoittaa aina rakkautta vilpittömästi ♥
"I like the Virgos. We're so much smarter than everyone else. At least we like to think so."

- Rose McGowan

Poissa Semmé

  • Sievä Sivetti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Bumtity Bumtity Bum! My life for you!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #199 : Heinäkuu 05, 2011, 21:54:31 »
Täälläkin on onnellinen koiranomistaja :)
Itseltä löytyy aivan yli-ihana chiontyttö(chihuahuan ja papillonin sekoitus) Nemesis, joka tuli meille seitsemän viikkoisena ja joka täyttää kohta jo vuoden. (Hui kamala kun aika menee nopeasti, juurihan tuo pallero mahtui kämmeneen, mutta nyt tarvii käyttää koko käden pituutta.) Aivan ihana pakkaus, energinen, leikkisä ja todella oppivainen. Tässä nyt pari kuukautta olen opetellut tytölle temppuja ja osaa jo suuren liudan käskyjä (mm. laittaa oven kiinni, istua(nätisti), peruuttaa, kieriä, pyöriä, kumartaa ja paljon muuta) Nemen nopeaoppivaisuus suorastaan yllätti minut, omistaja sanoi, ettei koira kuulemma opi mitään ;D Tyttö on myös lahjakas agilityssä, hyppää kokoonsa nähden kohtuullisen korkeita esteitä(ja takastaa putkea :D)
Mutta on hänessä varjopuoliakin, Neme on pikku paholainen, eikä millään opi, ettei kaikkea pidä syödä. Tytön toimessta on palasteltu niin johtoja, DVD -levyjä kuin listojakin. Kaikkea on yritetty(luitakin on iso kasa), mutta vielä on kova työ opettaa olemaan tekemättä tihutöitä.
On se kuitenkin niin ihana :}

Tässä muutama kuva kaunokaisesta;

Wawwana :}


Vähä vähemmän wawwana(kuitenkin aina mamman pikku wawwa ;))


'Kato mamma kuinka nätisti mää kumarran..!'
”Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha.  Niitähän minun pitikin ampua.”
-Homsantuu

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #200 : Heinäkuu 05, 2011, 22:04:37 »
Kiitos, hroselle. Siskoni asui alkuaikoina collien kanssa kaksiossa ja ihan hyvin he sinne mahtuivat. ;) Mutta mittelit ja kleinit on kyllä upeita otuksia myös, rakastuin sellaiseen sekarotuiseen kleiniin, jonka isäni vinttikoirien kasvattaja omistaa! Mutta tietenkin mieluiten suosittelisin omaa rotuani. Onnea koiran etsintään!

Poissa Vammasipuli

  • Järjen riemuvoitto
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Let us die young or let us live forever
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #201 : Heinäkuu 06, 2011, 12:21:39 »
Tosin vähän mietityttää tuo, että niistä aika isokokoisia kuitenkin tulee sheltteihin verrattuna, että ollaanko me sitten kaksiossa ahtaasti :D
Ite asuin appenzellinpaimenkoiran (52cm/~30kg) kanssa 28,5 neliön yksiössä täysin ongelmitta vielä senkin jälkeen kun nykyinen avomieheni muutti sinne. Nykyään meillä on 59,5 neliön kaksio, jossa asutaan avon, kissan ja keskikokoisen koiran kanssa ja hyvin mahtuisi vielä toinenkin koira, jos sen aika vaan vielä olisi.

Isokin koira vie loppujen lopuksi todella vähän tilaa sisältä, oli asunto minkä kokoinen tahansa. Opettaa vain, että riehumiset hoidetaan ulkona, sisällä korkeintaan temppujen opettelua ja pientä aktivoimista sekä tietenkin nukkuminen ja syöminen, niin ongelmitta pitäisi selvitä :)

Poissa DIASPRO

  • hirviä stalkkari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • seisoo sateessa & aina äänessä
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #202 : Heinäkuu 10, 2011, 14:11:26 »
Meiltä täältä löytyy valkoinen kääpiösnautseri. Neitokainen täyttää lokakuussa vuoden ja mökkireissussa hän on harmaantunut. Sitten kun neiti pääsee suihkuun tulos on parempi ja hän voi näyttääkkin valkoiselta. Tyttökoira sai kutsuma nimekseen Armin. Armi on hyvin vilkas ja mökillä tykkää karkailla. Hän rakastaa potteria ja usein löydän hänet nukkumasta Kuoleman varjelukset - kirjan päältä :----D
LUIHUISTENPRINSESSA, mutta silti niin huomaamaton ♔

Poissa pende

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #203 : Syyskuu 27, 2011, 16:51:51 »
mulla oli koira vuoden verran kunnes toetiin , että pikku veli oli sille allerginen . ja  sitten se myytiin. sen  nimi oli nekku. kysynpä vielä ett onko teiän mielestä outoo kun koiralla ei oo normaalii nimee tai siis eim. juhani veikko lotta tai joku semmonen. mun kaverin mielest on.

Poissa Lunttu

  • ankeuttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #204 : Lokakuu 14, 2011, 16:04:26 »
Tästä talosta löytyy tällä hetkellä 10 kk vanha espanjanvesikoira Lissu. Aiemmin minulla oli novascotiannoutaja, mutta se jouduttiin lopettamaan verisyövän takia.

Harrastetaan Lissun kanssa aktiivisesti agilityä ja tällä hetkellä olen tokalla kurssilla ja treenaan kotona joka päivä. :) Match showssa kasvattaja on Lissua käyttänyt ja ensi keväänä mennään ihan oikeaan näyttelyyn. Koiraan menee kyllä paljon aikaa ja rahaa mutta se on sen arvoista. Suunnitelmissa olisi teettää parin-kolmen vuoden päästä Lissulle pennut ja niistä minulle toinen koira :)
What doesn`t kill you, makes you stronger.

Poissa Hufflepuff Charm

  • Käytöksellisesti rajoittunut ja silti julkisesti uskottava
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • sekä välttelevä yökein nolife-stalkkaaja
    • Vuotis, duh!
  • Pottermore: StormSpell22
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #205 : Joulukuu 02, 2011, 19:38:26 »
Jos Vuotiksesta löytyy koirien käyttäytymisestä yms. kiinnostuneita henkilöitä niin ensi toukokuussa olisi mahdollisuus osallistua ilmaiseen seminaariin, jossa käsitellään mm. tieteellisesti tutkittuja koulutusmetodeja, käytännönläheisiä ratkaisuja käyttäytymisongelmiin ja koiran lajityypillistä käyttäytymistä. Seminaarissa puhujina on Suomen johtavia eläinkouluttajia ja -tutkijoita. :)

http://faktaakoirasta.net/
Jos et näe sen kauneutta, mitä järkeä sinun on katsoa sitä?

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #206 : Joulukuu 02, 2011, 19:47:03 »
Meille tuli kaksi viikkoa sitten Bichon frisé -tyttö nimeltään Lotta. Siskon nimissä se virallisesti on, joten häneen se ehkä eniten on kiintynyt, ja hän sen kai ottaa mukaansa, kun lähtee opiskelemaan, mutta kyllä se meistä muistakin paljon pitää (tulee mm. nuolemaan eri ruumiinosia) ja me muutkin sitä hieman yritämme kouluttaa ja leikimme sen kanssa. Oikein iloinen, hauska, leikkisä ja mukava pikku veijari, jonka touhuja ja kehitystä on ilo seurata. Kun koira on hieman vanhempi, olisi ehkä tarkoitus käydä sen kanssa mm. näyttelyissä ja harrastaa agilityä. Oikein innolla odotankin jo kävelylenkkejä, sillä pidän muutenkin lenkkeilystä paljon.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 02, 2011, 20:47:23 kirjoittanut Hartsa »
Terve kaikille!

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #207 : Joulukuu 03, 2011, 22:08:13 »
Lainaus
kysynpä vielä ett onko teiän mielestä outoo kun koiralla ei oo normaalii nimee tai siis eim. juhani veikko lotta tai joku semmonen. mun kaverin mielest on.
Itse en antaisi koirani nimeksi Lotta tai Juhani. Mielestäni ihmisien nimet eivät sovi eläimille. Poikkeuksiakin on sillä en oikein tahdo mieltää Tenhoa tai Lissua ihmisen nimeksi. Ne kuulostavat korviini niin lemmikkihamsterin nimiltä. Tai Tarzan, suomessa on yksi Tarzaniksi nimetty mies mutta muuten tämä nimi on annettu vain lemmikeille. Tarzan ei kuulosta ihmisen nimeltä :'D

Jos nimeä lähdetään koiralle antamaan niin antaisin koiran nimeksi jonkin erikoisen nimen. Tiedän monta tuttua jonka koiran nimi on Nappi. Kiva nimi, erikoinen ja ihana :'D Itse en pidä suomalaisista koirien nimistä. Eli en näistä perus Rekku, Musti, Pepi nimistä. Mutta en kyllä näe mitään pahaakaan siinä jos antaa koiransa nimeksi Antti tai Seppo. Itse varmaan repeäisin jos joku huutelisi koirapuistossa; "Seppoo! Tänne poikaa!" :'D

~ihmissusi~

Poissa Kelpie

  • Vuotislainen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #208 : Joulukuu 29, 2011, 20:00:34 »
Tässäpä on keskustelu, josta voin hyvin kokeilla sopivuuttani tälle foorumille. Olen Kelpie, koiraihminen. Kotoota löytyy siis mikäpä muukaan kuin australiankelpie. Koira on puolivuotias uros, jonka kanssa ei vielä harrasteta vakituisesti mitään, mutta ollaan käyty erinäisillä kursseilla jo tähänkin mennessä. Tällä hetkellä harjotellaan haju- ja kuvioerottelua, olen saanut sen periaatteessa tunnistamaan punaisen ympyrän mustasta, mutta nyt mentiin hieman takapakkia, ja täytyy miettiä, miten korjaisin tilanteen. Ongelmana on, ettei se enää ilmaisekaan löytämäänsä ympyrää maahan menemällä.

Onkos täällä muita ID-koirista tai haju- ja kuvioerottelusta kiinnostuneita?

...

http://faktaakoirasta.net/

Ihana linkki ja seminaari, kiitos vinkistä! Hyvä vaihtoehto muuten myös tuolle paljon keskustelua aiheuttaneelle Cesar Millanin käynnille.

Ja noniin, Vammasipuli, sinäkin tunnistaudut siis faniksi? Eihän tämä ole kuin kolmas foorumi, josta sinut löydän koirasi kanssa! Rapsutuksia kauniille koirallesi, terveisin vastakohtainen musta Kelpie.

Muoks. Ja terveisiä rotutoverille Hukalle myös!

Poissa Hufflepuff Charm

  • Käytöksellisesti rajoittunut ja silti julkisesti uskottava
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • sekä välttelevä yökein nolife-stalkkaaja
    • Vuotis, duh!
  • Pottermore: StormSpell22
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #209 : Joulukuu 30, 2011, 00:46:16 »
Tässäpä on keskustelu, josta voin hyvin kokeilla sopivuuttani tälle foorumille. Olen Kelpie, koiraihminen. Kotoota löytyy siis mikäpä muukaan kuin australiankelpie. Koira on puolivuotias uros, jonka kanssa ei vielä harrasteta vakituisesti mitään, mutta ollaan käyty erinäisillä kursseilla jo tähänkin mennessä. Tällä hetkellä harjotellaan haju- ja kuvioerottelua, olen saanut sen periaatteessa tunnistamaan punaisen ympyrän mustasta, mutta nyt mentiin hieman takapakkia, ja täytyy miettiä, miten korjaisin tilanteen. Ongelmana on, ettei se enää ilmaisekaan löytämäänsä ympyrää maahan menemällä.
Mitä koira tekee nyt tilanteessa, jossa sen pitäisi ilmaista? Millaisissa osissa olette opetelleet kuvioerottelua ja kuinka pitkällä palojen yhdistelyssä olette? Ketjutatteko etuperin vai takaperin? Minusta kuulostaisi ehkä siltä, että jokin ketjun pala (ilmaisu) ei ole ollut tarpeeksi vahva ennenkuin asiaan on liitetty muita muuttujia ja ilmaisu on tipahtanut pois välistä.


...

http://faktaakoirasta.net/

Ihana linkki ja seminaari, kiitos vinkistä! Hyvä vaihtoehto muuten myös tuolle paljon keskustelua aiheuttaneelle Cesar Millanin käynnille.
Sillä idealla sitä lähdettiinkin järjestämään pari päivää sen jälkeen kun CM:n Suomen vierailusta tuli tieto. :P
Jos et näe sen kauneutta, mitä järkeä sinun on katsoa sitä?

Poissa Narja

  • siivet paidan alla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HallowMist27677
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #210 : Maaliskuu 25, 2012, 19:30:34 »
Meille muutti asumaan nyt kuukausi sitten pienenpieni australianpaimenkoira uros, Coda. Kennelnimi on Wildjane's Rudolph Rednose, mieletön tapaus. Suunnitelmissa olisi harrastaa näyttelyitä, jonkin verran Tokoa ja agilitya, ja sitten ihan kotitekoisesti jäljestystä. Jos oikein innostutaan, niin ehkä hakuakin kokeillaan :)
Codan lisäksi meiltä löytyy kotoa seropi Tiuke, joka on jo yhdeksän vuotias, täyttää joulukuussa kymmenen, hurjaa!
Toi seminaari näytti kiinnostavalta, mutta valitettavasti oon tuolloin koiria hoitamassa Vihdissä, eli en pääse :(

-Narja
Raise your glass for me

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #211 : Heinäkuu 01, 2012, 11:58:09 »
Muutimme takaisin maalle, ja nyt meille tuli hoitoon suloinen terapiaturre, suomenlapinkoiranarttu 7-v. Hän on meillä jokusen viikon, ja ehkä syksyllä muuttaa pysyvästi, riippuen muutamasta seikasta. Olemme aivan rakastuneita koko perhe. <3

Poissa Sharra

  • That girl.
  • Vuotislainen
    • Redin ja Jazzin uudet seikkailut
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #212 : Helmikuu 27, 2018, 23:26:41 »
Kirjoittelen kuusi vuotta sitten kuolleeseen topiciin koska miksi ei, mikä tahansa paikka kelpaa omasta hurtasta puhumiseen!

Haaveilin aina lapsena koirasta jota meille ei sitten kuitenkaan koskaan allergioihin ja muuhun vedoten otettu. Muutama vuosi sitten opiskelujen loppuvaiheessa mulle tuli sitten viimein oma koira taloon. Suoraan sanottuna näin jälkikäteen ajatellen pakko myöntää että aika lyhyellä harkinta-ajalla se koira tuli taloon, mietiskelin asiaa lokakuussa ja vähän ennen uuttavuotta mulla olikin sitten koiranpentu talossa. Eipä sillä, koiraan on sitouduttu täysillä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä vaikka se ei ehkä ihan loppuun asti harkittu päätös ollutkaan.

Karvakasani nimi on Jali ja se on merkkiä walesinspringerspanieli, ikää löytyy kolme vuotta ja risat. Täytyy sanoa, että tällaiselle paikasta toiseen säntäilevälle taivaanrannanmaalarille kuin minä koiran omistaminen on ollut aika lailla vastuuta opettava kokemus. Kun työpäivän jälkeen pitää tulla suoraan kotiin viihdyttämään koiraa, ulos mennään säässä kuin säässä (tänään ei hirveästi pakkastuulessa naurattanut) ja kaikki ylimääräiset rahat menevät atopiakoiran eläinlääkärikuluihin niin kyllä sitä on välillä käynyt mielessä että olisi sitä voinut viisaampiakin päätöksiä tehdä aikanaan. Mutta pois en kyllä tuota kaveria antaisi enää mistään hinnasta, on se kaikesta vaivannäöstä huolimatta vaan niin rakas perheenjäsen ja arki tuntuisi tosi tyhjältä ilman sitä <3

Poissa bacumake

  • Vuotislainen
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #213 : Huhtikuu 04, 2018, 11:34:42 »
Vanha aihe, mutta oli mukava lukea läpi :)

Meiltä löytyy pari lapinkoiraa kotoa ja ollaan mietitty huskya seuraavaksi.

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #214 : Huhtikuu 08, 2018, 12:02:19 »
Kirjoittelen kuusi vuotta sitten kuolleeseen topiciin koska miksi ei, mikä tahansa paikka kelpaa omasta hurtasta puhumiseen!

Haaveilin aina lapsena koirasta jota meille ei sitten kuitenkaan koskaan allergioihin ja muuhun vedoten otettu. Muutama vuosi sitten opiskelujen loppuvaiheessa mulle tuli sitten viimein oma koira taloon. Suoraan sanottuna näin jälkikäteen ajatellen pakko myöntää että aika lyhyellä harkinta-ajalla se koira tuli taloon, mietiskelin asiaa lokakuussa ja vähän ennen uuttavuotta mulla olikin sitten koiranpentu talossa. Eipä sillä, koiraan on sitouduttu täysillä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä vaikka se ei ehkä ihan loppuun asti harkittu päätös ollutkaan.

Karvakasani nimi on Jali ja se on merkkiä walesinspringerspanieli, ikää löytyy kolme vuotta ja risat. Täytyy sanoa, että tällaiselle paikasta toiseen säntäilevälle taivaanrannanmaalarille kuin minä koiran omistaminen on ollut aika lailla vastuuta opettava kokemus. Kun työpäivän jälkeen pitää tulla suoraan kotiin viihdyttämään koiraa, ulos mennään säässä kuin säässä (tänään ei hirveästi pakkastuulessa naurattanut) ja kaikki ylimääräiset rahat menevät atopiakoiran eläinlääkärikuluihin niin kyllä sitä on välillä käynyt mielessä että olisi sitä voinut viisaampiakin päätöksiä tehdä aikanaan. Mutta pois en kyllä tuota kaveria antaisi enää mistään hinnasta, on se kaikesta vaivannäöstä huolimatta vaan niin rakas perheenjäsen ja arki tuntuisi tosi tyhjältä ilman sitä <3

Heh, voin allekirjoittaa tämän viestin tuntemukset kyllä täysin! Minä olin aina haaveillut koirasta, joten saman tien kun muutin kotoa, aloin suunnitella haaveen toteuttamista. Loppupeleissä sopivan oloinen pentue sattui kuitenkin tosi yllättäen kohdalle, ja otin sitten aika vaikean rodun hirmu lyhyellä harkinta-ajalla. Hups :D Ongelmia meillä on ollut ihan kiitettävästi, ja matkustelut ja opiskelijavaihdot on saanut käytännössä unohtaa, mutta mieluummin niin kuin elellä joka päivä ilman tuota karvakasaa <3 Ikää minun pienellä otuksellani (joka juuri makoilee jaloissani pöydän alla <3) on jo hurjat kuusi vuotta. Tuntuu hurjalta ajatella, että se on jo niin vanha, mutta samalla tuntuu ihan absurdilta muistella aikaa ilman sitä.
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #215 : Huhtikuu 25, 2018, 06:34:58 »
Minä olin lapsena allerginen ja meille ei koskaan otettu koiraa. No tosiaa 6 vuotta sitten tuli käymän tuo suomenlapinkoira, ja se jäi meille asumaan. Pitkä ei ollut yhteinen matka, se kuoli kohtutulehdukseen. Tai ei oikeastaan siihen, se ei vaan herännyt leikkauksesta. Mutta niin. Rotuna lappari on ihana. Ystävällinen, lapsirakas. Ja sen turkki on sellainen, ettei sielt hilse hirmuisesti pöllyä. Ihossa rasvakerros, paksu aluskarva.

Monta vuotta meni ilman koiraa, nyt meille tuli aikuinen kodinvaihtaja. Sekarotuinen, äiti lapinkoira, isä tuntematon. Mutta ihana on ja kaunis kun mikä. Ja mitä allergisuuteen tulee, niin olen siedättynyt. Itse asiassa huomaan taso, että siitepölykartatkin on keltaisella ja punaisella, mutta siihenkään en reagoi.