Kirjoittaja Aihe: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)  (Luettu 6167 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Fey

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« : Tammikuu 20, 2004, 14:04:16 »
Ajattelin tiedustella, löytyykö vuotiksesta ihmisiä, jotka omistavat Bichon Frisè:n tai jonkin muun Bichon-rotuisen koiran. Itse saan sellaisen noin kolmen viikon päästä, ja tunnelma on odottava ja jännittynyt :) Ollaan hankittu jo hihna ja ruokakuppi, ja tällä viikolla olisi tarkoitus hankkia kopat, kammat, lelut, pesuaineet yms. Koira-aiheisia kirjojakin on tullut luettua melkoisesti, ja jatkuvasti miettii, ettei vain ole unohtanut mitään tärkeää.

Haluaisin kuulla kokemuksianne Bichoneitten parissa, miltä kasvattajalta olette koiranne ottaneet, minkä ikäisiä koiria teillä on, onko kokemuksia näyttelyistä/agilitystä/jostain muusta harrastuksesta Bichoninne kanssa yms.

Ja ne kaikki, joilla ei Bichonia ole, mutta sellainen on tulossa tai haaveissa, niin kertokaa tekin ihmeessä tunnelmianne ja kokemuksianne. Pennun odottaminen on todella jännittävää aikaa, olisi hauska jakaa tunnelmianne! :)

//mukamas muutti otsikon, hiukan laajempi keskusteluaihe mutta jatkakaa kaikessa rauhassa:)

firith

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #1 : Tammikuu 20, 2004, 15:02:08 »
Meillä on ollut Bichon Frisé, Tessa, kohta viiden vuoden ajan. Ne ovat todella maailman valloittavampia koiria. Tosin meidän Tessa on ollut aina vähän rauhallisempaa ja laiskempaa sorttia, varsinkin nyt kun se on kasvanut vähän vanhemmaksi. Voisi sanoa, että pentuna ne on kaikki sellaisia mahdottomia touhottajia ja tietysti, Bichon Frisén pentuja kun ovat, niin myös älyttömän söpöjä.
Tessa sai kesällä ensimmäiset pentunsa, niitä syntyi neljä. Kolme urosta ja yksi narttu. Pentueen narttu, jonka minä nimesin Myrtiksi (:P) jäi meille, mutta urokset myytiin. Pentujen hoito oli alkuviikkoina aika raskasta, mutta myös todella hauskaa. Pennun hoito voi aluksi tuntua turhauttavalta (ne pissivät kaikkialle kun joutuvat uuteen paikkaan. meillä ne kyllä taisivat oppia tekemään jätökset sanomalehdille oven eteen.), mutta kannattaa lohduttautua ajatuksella, että miltä tuntuisi hoitaa neljää sellaista yhtä aikaa.

Bichonit ovat ennen kaikkea lapsiperheiden koiria. Ne pitävät lapsista ja tulevat toimeen muidenkin koirien kanssa. Meidän koirat ei kuitenkaan tykkää olla yksin kotona, joten voimme vain arvailla miten seinänaapurit kiristelevät hermojaan päivisin.
Sanoisin, että Tessa ainakin on mahdottoman hyvä vahtikoira. Ehkä liiankin innokas. Jos jossain ovi vähän narahtaa tai kuuluu jäätelöauton musiikki, niin heti pitää hirveä metakka nostaa.
Bichonien turkki ei ole ehkä helpoin mahdollinen hoitaa, koska sitä pitää leikata ja pestä melko usein. Varsinkin syksyllä ja keväällä saa kiristellä hampaitaan kun tassujen karvoihin tarttuu kaikenlaista töhnää/risuja/hiekkaa. Elikä runsaaseen pesemiseen saa varautua.
Lainaus

Haluaisin kuulla kokemuksianne Bichoneitten parissa, miltä kasvattajalta olette koiranne ottaneet, minkä ikäisiä koiria teillä on, onko kokemuksia näyttelyistä/agilitystä/jostain muusta harrastuksesta Bichoninne kanssa yms.

Meidän koirat on Dimincas-kennelistä. Tessaa olemme käyttäneet näyttelyissä pennusta lähtien, ja se on pärjännyt melko hyvin. Kaksi Sertiä on tuolla palkintokaapissa, sitten SA-ruusukkeita monta kappaletta (enää niitä ei varmaan jaeta?), sekä yksi ROP.
Mielestäni koiran näyttelyssä käyttö ei todellakaan ole välttämätöntä, jos kenelläkään perheessä ei ole erillistä innostusta siihen. Kyllä koira kelpaa perheelle maailman parhaimpana koirana, vaikka ei olisikaan kansainvälinen valio.

Hyvä, että olet lukenut koira-aiheisia kirjoja, koska se todistaa, että olet todella kiinnostunut koirista ja pidät niistä. Hyvä koti on pennulle tärkeintä. Alussa pennun hoidosta saattaa tulla paljon kysyttävää, mutta kasvattajalle voi aina soittaa ja kysyä ihan pieniäkin juttuja.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että koiralle kannattaa hankkia kuljetus-boksi, jossa se voi nukkua. Meillä boksit toimivat ns. turvapaikkana. Jos koira menee itse sinne, se tarkoittaa, että se haluaa olla rauhassa.

Hyviä hetkiä sinulle tulevan koirasi parissa. :)

siunattu

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #2 : Tammikuu 20, 2004, 15:31:21 »
Oi! Ihana topic, aika hyvin. Joo. Toivottavasti tätä ei poisteta, vaikka saattaisikin kuulua lemmikkieläimiin.

Meillä on juuri 15 päivä 10 kuukautta täyttänyt bichon frisén uros. Haettiin se kesän alussa Kennel Tellenmussukoista, oli muistaakseni pentueen isoin. Se on muutenkin yllättävän iso, ja sillä on vielä paljon pentukarvaa, mutta kotikoirana lähinnä, niin ei se niin haittaa. :p

Täällä paikkakunnalla ei ole muita samaa rotua näkynyt, mutta minusta sitä on kohtuullisen paljon Suomessa. Meidän Urkin (en keksinyt nimeä itse) tuloon me valmistauduttiin lukemalla kuhtuullisesti kirjoja, katsomalla nettisivuja, ostaen leluja, ja lähinnä katsellen kuvia ja mailaillen kasvattajan kanssa. Tämä on kamalan itsepäinen, se oppii nopeasti, mutta jos sitä ei huvita tehdä jotain, se ei kans tee. Vaikka se ymmärtäisikin, niin sitä ei aina huvita.

Lainaus

Sanoisin, että Tessa ainakin on mahdottoman hyvä vahtikoira. Ehkä liiankin innokas. Jos jossain ovi vähän narahtaa tai kuuluu jäätelöauton musiikki, niin heti pitää hirveä metakka nostaa.

Ehdottomasti jep. Meidän Urkkia en sanoisi vahtikoiraksi, mutta todella ihmisrakkaaksi ja omistaa hyvän kuulon. Jos kuulee pienenkin narahduksen, niin heti ovelle haukkumaan. Jos joku tulee, niin pitää heiluttaa häntä ja nuolla naama ja hyppiä syliin. Mutta jos joku varas tulisi, ei se siitä henkilöstä mitään epäilisi, käyttäysi vain niin kuin muillekkin vieraille.

Lainaus
Bichonien turkki ei ole ehkä helpoin mahdollinen hoitaa, koska sitä pitää leikata ja pestä melko usein. Varsinkin syksyllä ja keväällä saa kiristellä hampaitaan kun tassujen karvoihin tarttuu kaikenlaista töhnää/risuja/hiekkaa. Elikä runsaaseen pesemiseen saa varautua.

Urkin pesemme joka toinen viikko, on se nyt paljon mukavampi kun saa helpolla työllä puhtaamman/nätimmän koiran, ja koirakin tykkää pesemisestä. Lumipalloja tarttuu todella turkkiin, viimeksi joululomalla jouduimme leikkaamaan palloja pois jaloista, ja se oli tosi kurjaa.. :p Sellaista pukua olemme pitäneet kurasäällä, mutta koira ei yhtään tykännyt, joten senkin käyttö on jäänyt vähäiseksi.

Joo. ^^ ((en yhtään parempaa lopetusta keksinyt, öhm.))

Muokkaus. / Fey, Otatko sinä uroksen vai nartun?

Fey

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #3 : Tammikuu 20, 2004, 19:07:04 »
Lainaus
Toivottavasti tätä ei poisteta, vaikka saattaisikin kuulua lemmikkieläimiin.

Oohops...ai täällä on sellainenkin palsta... :)

Lainaus
Fey, Otatko sinä uroksen vai nartun?


Nartun, kennelin nimi on Cliffbay`s Seinäjoella. Tyttelin virallinen nimi viittaa Prinsessa Ruususeen, joten saa nähdä millainen prinsessa meille sitten tulee :)

Pesemiseen olen varautunut, itseasiassa odotan sitä innolla! Monet omistajat sanovat, että koiran turkin peseminen ja hoitaminen on maailman tylsintä puuhaa, mutta minusta turkkiroduissa se on juuri parasta, ja koira näyttää aina kauniilta ja siistiltä. Automatkat koira tulee vähän kasvettuaan matkustamaan farmariautomme takaosassa, siellä sillä on mukavasti tilaakin.

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
Re: Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #4 : Tammikuu 21, 2004, 10:49:17 »
Minulla on kaksi Bichon havanaistyttöä. Toisen nimi on Nappi ja toisen nimi Possis(tulee kennelnimestä Aleksandrian Boss To Way). Nappi on 6v ja Possiksen äiti. Possis on 3v. Molemmat koirat on sijoitettu meille.

Nappi sijoitettiin kun se oli 8kk. Kasvattajan kanssa tehtiin semmoinen sopimus, et me maksetaan takuu rahaa 2500mk(n.420€) ja teetetään pennut, jossa on väh. 3 pentua. Sitten kun Nappi ol 2v, se asutettiin. Napin oli tarkoitus mennä kasvattajan luokse n. viikkoa ennen synnytystä. Mutta toisin kävi.
Nappi alkoi synnyttää meillä kotona. Se sai kaksi pentua, joista toinen kuoli. Tämä kuollut poikapentu eli 15 minuuttia. Sitten se synnytti toisen pennun, Possiksen. Tämä tyttöpentu oli heti kauhean eläväinen.
Se vinkui kauheasti. Nappi ja pentu olivat meillä pari päivää, jonka jälkeen se lähti kuudeksi viikoksi kasvattajan luokse. Possis jäi hänen luokseen toistaiseksi. Kasvattaja halusi teettää vuoden päästä toiset pennut. Tämäkään synnytys ei sujunut ongelmitta. Napille meinas tulle keskenmeno, kasvattaja haki sen luokseen. Sitten Nappi alkoit synnyttää. Yksi poikapentu tuli ensin ja sitten sietä ei tullut enää yhtään. Kasvattaja vei Napin eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutki Napin ja totesi, että yksi pennuista oli juuttunut synnytyskanavaan poikittan. Hän päätti suorittaa keisarinleikkauksen. Keisarinleikkauksella syntyi vielä kaksi pentua, tyttö ja poika. Se pentu, mikä oli siellä jumissa, oli kuollut. Eläinlääkäri päätti poistaa Napin kohdun, koska seuraava synnytys voisi tappaa Napin. Sitten Nappi oli vielä kuusi viikkoa kasvattajan luona, jonka jälkeen saimme koiran takaisin. Kasvattaja maksoi takuurahan takaisin ja sen jälkeen koira oli meidän oma.

Sitten kaksi vuotta sitten kesällä, kun veimme Napin pariksi päiväksi hoitoon laivaristeilyn ajaksi, kasvattaja kysyi voisimmeko ottaa Possiksen hoitoon pariksi viikoksi. Me suostuimme. Sitten kun haimme Napin ja Possiksen, kasvattaja ehdotti että hän antaakin Possiksen meille kokonaan. Tehtiin sopimus, yhdet pennut ja koira on meidän. Sitten Possis sai kuusi pentua, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Viime kesänä kasvattaja haluasi vuokrata Possista. Hän teettäsi pennut ja sitten me saisisimme valita otammekon pennun vai pennun hinnan (480€). Äiti päätti ottaa rahaa. Possis sai taas kuusi pentua, jälleen kolme poikaa ja kolme tyttöä. Ja nyt taas kesällä olis tarkoitus tehdä saman homma.

Bichonien hoitamisesta sen verran, että meidän koirien turkit menevät helposti takkuun ja joudumme kampaamaan ne päivittäin. Lisäksi pesemme ne noin 2-3 viikon välein. Olemme käyttäneet Nappia muutaman kerran näyttelyssö, ja se on ollut kakkonen ja kerran kolmonen. Possis on ollut pentuna ykkönen.

Ainiin se kasvattajan nimi on Tuija Skippari.
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Lils

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #5 : Tammikuu 21, 2004, 19:19:38 »
Koirat ovat ihania!

Minulla on pian 6-vuotias berninpaimenkoira Venla. Bernineitisemme saapui taloon pitkän koirakuumeeni seurauksena. Sain vihdoinkin usean vuoden unelmoinnin ja "kinuamisenkin" jälkeen vanhemmatkin koirakuumeeseen ja niin Venla meille sitten haettiin kaukaa eteläisestä Suomesta. Aiemmin olin vain unelmoinut bernistä ja koirakirjan kuvan nähdessäni ajatellut, etten ikinä voisi saada sellaista. Mutta tuollahan se oma bernityttö nyt asustaa ja kostuttaa lattiaa säännöllisesti kuolatipoillaan ja jaksaa naurattaa hassuine tempauksineen.

En tiedä millaista elämäni olisi ilman Venlaa. Tyhjää on kaiketi oikea sana kuvaamaan sitä. Venla on tuonut elämäämme piristystä ja vanhemmille lenkittäjän. ^^ Venla on uskomattoman ihana, oma persoonansa. Itsepäisyyttä kyllä löytyy myös...

Aikoinani opiskelin melkeinpä kaikki koirarodut ja olin oikea "koiraekspertti". Yhä tiedän paljon koirista ja haaveilen oikeasta koiralaumasta joskus tulevaisuudessa. Nyt perheessämme on havaittavissa jonkinasteista koirakuumetta ja berninpentu on jo kaikkien mielissä...

mansuli

  • Ankeuttaja
Norfolkin terrierikö?
« Vastaus #6 : Tammikuu 24, 2004, 12:02:24 »
Niin, Norfolkin terrierin otamme vastaan, jos tuo kyseinen henkilö päättää luopua siitä. Kerron nyt itsestäni, joten sen perusteella koittakaa sanoa. Tietysti voitte kysyä lisää, jotta saisitte paremmin arvioitua.

-Asun omakotitalossa, lähistöllä saa liikkua aivan vapaasti, ei maantietä lähellä. Talossamme marsu - joka on folkin saaliseläin, mutta marsu ei ole vapaana. Talossamme on myös kissa - Milla, norski. Milla sopeutuu kyllä elämään koiran kanssa. Itse olen eläinrakas, samoin koko perheeni. En liiku paljoa yksikseni ulkona, enkä käy kyllä discoissa, yms. muissa tapahtumissa, kuin pari kertaa vuodessa. Koiralle tulisi kaikki varusteet, sekä ruoka. Mahdollisuus koiraa olisi nyt "pentuna" ruokkia tod. pitkään penturuokinnalla, mutta koira joutuisi olemaan yksin pihalla/sisällä olosuhteista riippuen n. 4-6 tuntia, pihalle asetettaisiin koppi, ja vaijeri, jonka avulla koiralla on runsaat liikkumismahdollisuudet. Perheellämme - ainakin vanhemmillani, ja kissallamme, on kokemusta Alaskanmalamuutista, ja Huskystä, joten pieni koira on suhteellisen helppo Huskyyn verrattuna.

Joten, jos tuon perusteella arvioisitte, kiitos!

Fey

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #7 : Tammikuu 24, 2004, 13:32:44 »
Mansulille: Vaikuttaa siltä, että olete varautuneet koiran ottoon hyvin, ja tunnutte olevan varsin vastuuntuntoista porukkaa. Kissa tulee koiran kanssa varmasti hyvin toimeen, kunhan tottuvat toisiinsa. Ja marsu on tuskin moksiskaan, onhan se jo tottunut elämään kissan kanssa :) Norfolkki vaan on aika pieni koira, kuten sanoit, joten kai sitä ainakin pentuna voisi pitää yksinolonsa aikana sisällä? Vasta kesällä suosittelisin kokopäiväistä ulkonaoloa, 4-6 tuntia on ulkona pitkä aika ihmisellekkin, ja talvella vesikuppi saattaisi jäätyä.

Toivotan onnea pennun hankintaan :)

Poissa Ronry

  • Vuotislainen
    • ketunluola
  • Tupa: Korpinkynsi
Re: Norfolkin terrierikö?
« Vastaus #8 : Tammikuu 24, 2004, 15:13:44 »
Lainaus käyttäjältä: "mansuli"
Niin, Norfolkin terrierin otamme vastaan, jos tuo kyseinen henkilö päättää luopua siitä.
Talossamme marsu - joka on folkin saaliseläin, mutta marsu ei ole vapaana. Talossamme on myös kissa - Milla, norski. Milla sopeutuu kyllä elämään koiran kanssa. En liiku paljoa yksikseni ulkona, enkä käy kyllä discoissa, yms. muissa tapahtumissa, kuin pari kertaa vuodessa. Koira joutuisi olemaan yksin pihalla/sisällä olosuhteista riippuen n. 4-6 tuntia, pihalle asetettaisiin koppi, ja vaijeri, jonka avulla koiralla on runsaat liikkumismahdollisuudet. Perheellämme - ainakin vanhemmillani, ja kissallamme, on kokemusta Alaskanmalamuutista, ja Huskystä, joten pieni koira on suhteellisen helppo Huskyyn verrattuna.
siperianhuskyn rotumääritelmä
norfolkinterrierin rotumääritelmä

Noita kahta vertailemalla voi jo päätellä sen valtavan eron, mikä norfolkin ja huskyn välillä on.
Totta kyllä, huskyyn verrattuna norfolk voi tuntua tosi helpolta nakilta, mutta töitä se sekin vaatii, ite sen huomaa vanhempien cairnista, jota ei pentuna koulutettu justiin ollenkaan. Nyt sitä hommaa onkin sitten kaksinverroin enemmän. Ootteko ajatellu harrastaa jotakin folkkinne kanssa, vai meinaatteko tyydyttää sen hillittömän tekemisenhalun pelkällä kotioleskelulla? Meinaan kun jos on oikein kekseliäs, sekin onnistuu, mutta koiralle voi olla kivempi jos on muutakin tekemistä. Tai vaikka koirakavereita, joiden kanssa pääsee irti juoksemaan johonkin aidatulle alueelle.

Oletteko ottaneet selvää, kuinka paljon folkki tarvitsee liikuntaa/päivä? Vaikka norfolk onkin pieni terrieri, se liikkuu koko ajan ja on kekseliäs koira. Jos se ei saa mielestään riittävästi liikuntaa ja tekemistä, se keksii ihan taatusti sitä itse. Vanhemmilla tuo koira seuraa koko ajan mukana, melkein sama mihin vanhemmat menee. Neiti on tottunu matkustamaan autossa, kun se on siihen ajankanssa totutettu. Terrierit on koko ajan mukana kattomassa, mitä omat ihmiset hommaa ja varmasti tekee parhaansa tehdäkseen samaa. Remontissa pieni terrieri onkin varsinainen murheenkryyni, liisteri kun istuu tiukasti karkeassa turkissa..
Norfolkin alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut pienjyrsijöiden metsästäminen, ja se on liikkunut koko ajan maatiloilla ja nummilla, tai mitä siellä nyt ikinä onkaan. Eli liikunnantarve on kyltymätön. (Esimerkiksi tänä aamuna otettiin siskon kanssa meidän vinttikoira ja lähdettiin bussilla tänne vanhemmille, jossa otettiin toi cairn mukaan ja lähdettiin kolmen kilsan päähän jäälle kävelylle, kierrettiin koko järvi ja käveltiin takasin. Matkaa reilu kymppi, varmasti enemmänkin, ja nyt toi odottaa että mentäisiin taas pihalle, vaikka on leikkinyt veljen pystykorvan kanssa reilun kaks tuntia..)

Toinen merkittävä ero huskyssa ja muutissa norfolkkiin verrattuna on turkki. Terriereillä kun ei ole samanlaista turkkia, jolla pärjää ulkona kesät talvet, niinkun arktisilla pystykorvaroduilla. Vai oletko kuullut britanniassa sijaitsevista jäätiköistä?
Folkit on seurakoiria, joka käytännössä meinaa sitä, että ne on 'kiinni' siinä yhdessä ihmisessä, jonka se on omakseen valinnut. Eikä silloin ole fiksu idea jättää sitä pihalle naruun, ei vaikka sillä oliskin koppi siellä. Fiksuja pikku pirulaisia, eivätkä ihan taatusti pysy hihnassa ilman ihmistä toisessa päässä.
Kaverilla on husky. Henkka, joka laitetaan ulos kun syksy tulee ja alkaa olla pakkasta. Sillä on pihassa oma häkki ja koppi, mutta sen kanssa tehdään kaikkea muutakin. Henkan turkki kasvaa niin että se pärjää, mutta jos meidän Röllin laittais ulos kun alkais olla pakkasta, se karkais hihnastaan ja juoksis naapuriin että "noi aikoo pakastaa mut!"
Pitkiä lenkkejä se jaksaa kyllä juosta pitkin päivää, mutta yksinään se ei pihassa viihdy. Seurakoira mikä seurakoira!

Ja mitä niihin muihin elikoihin tulee.. Hyvä jos teidän kissa on tottunut koiriin (norskit on muuten hienoja kissoja!), mutta onko koira tottunut kissoihin? Mitä erilaisimpia versioita koirien ja kissojen toisiinsa totuttamisesta olen kyllä kuullut, mutta tärkeää olisi silti tietää, miten koira reagoi, jos huomaa uudessa kodissaan majaa pitävän kissan.
Ja se marsu.. Öh.. kun tuota, terrierit on sisukkaita pikku piskejä, ja nehän viis veisaa siitä, ettei se lupaavan pullukka saaliseläin ole irti lattialla. Sehän ei ole este eikä mikään, hivuttaudutaan riittävän lähelle ja naps, pudotetaan häkki lattialle ja askaroidaan hetki, ja herkkuhetki on valmis! Terrierit keksii kyllä kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot kiertää esteet päästäkseen tavoitteeseensa.

Kannattaa tutkia noita rotumääritelmiä ja etsiä netistä lisää ja miettiä sitten vielä mitä kannattaa tehdä muutoksia ja mitä ottaa huomioon.
Onnea kuitenkin, hienon rodun edustajaa olette saamassa! :)
A good friend will bail you out of jail, but best friend will be in the next cell saying "that was fucking awesome!"

Phoebe

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #9 : Helmikuu 04, 2004, 16:37:21 »
Voi, tai miksei vaikka perhoskoirista? ^^;

Meillä on sellainen pienen pieni Amir -niminen perhoskoira.
Amir tarkoittaa Jordanian kielellä prinssiä. Mutta sen vanha nimi siellä koiratalossa oli Rudolf. Söpöä.  :)
Se on pieni, todella pieni. Sen voisi laittaa vaikkapa laukkuun, jos lähtee jonnekin. Monet luulevat sitä pennuksi vaikka se täytti juuri tammikuun 24. päivä 6v.
Se on pieni ja pippurinen. ;D

Toivottavasti täällä sai puhua erilaisista roduista.. (?)

Poissa Ronry

  • Vuotislainen
    • ketunluola
  • Tupa: Korpinkynsi
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #10 : Helmikuu 04, 2004, 17:47:50 »
Lainaus käyttäjältä: "Phoebe"
Toivottavasti täällä sai puhua erilaisista roduista.. (?)


Kait täällä sai, johan sen taitaa otsikkokin kertoa.

mä tahtoisin nyt ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä nova scotian noutajista, elikä tollereista.
Miulle ja siskolle tulee pieni tolleripoika ens kuun lopussa, jahka se ensin malttais perjantaina syntyä.

Eli, monellakohan täällä mahtaa tolleri olla? Erityisesti haluisin kuulla kokemuksia pentuajalta, alkuajan koulutuksesta. Mitä ootte opettaneet ensin, kauanko sisäsiistiksi oppimisessa meni, luonteesta vähän (tai siis, tiedänhän mä, että jokainen koira omaa oman luonteensa, mutta yleisesti) mitä aloitte harrastaa, kuin pian.. Mitä nyt mieleen tuleekaan.

Ja sellanen, että Nyytti-pojasta on haaveiltu nyt kaksoisvaliota. (Eli muotovaliota ja käyttövaliota.) Miten olette opettaneet noutamisen? Ja ennen kaikkea millä te sen noutamisen olette opettaneet?
(Pakko kertoa, siskon greyhoundista tuli loistava noutaja. Ostettiin sille dami, päästettiin koira rannassa irti, nakattiin dami ryteikköön ja sanottiin 'hae!'. Mitä tekee koira? Haki kiltisti damin, meni maate siskon eteen ja luovutti käskystä. Oo)

Ja kehukaa toki muutenkin tollereitanne, kyllä mä senkin kestän. ;)
A good friend will bail you out of jail, but best friend will be in the next cell saying "that was fucking awesome!"

Poissa Saremina

  • Wanted Dead Not Alive
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dissociative identity disorder patient
    • DeviantART tili
  • Tupa: Luihuinen
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #11 : Helmikuu 09, 2004, 22:58:42 »
Minulla on 3 koiraa:) Labradori narttu(joka kyttää vierelläni kasvoillaan ilme; Ruokaa tänne ja heti tai muuten...)
Sekarotuinen uros, joka on tällä hetkellä siskoni luona.
a seropi narttu pentu, jolla on joku ongelma...
 Siskollani on hieman harvinaisempi kaukaasianpaimenkoira. Se on pentu, uros nimeltänsä Tora. Se on noin. 9kk vanha. Pitkä nimi on joku ihan ylimaalinen...

Labbiksemme Allu, pitkä nimi on Alina, on musta koira, ikää 8v. Täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Kiltti, rauhallinen... Koiran äiti on Hilta, en muista pitkää nimeä. Äitin siskon koira. Isää en koskaan nähnyt.

Sekarotuinen Ninja uroksemme, pitkältä nimeltään Iga-ninja Ninza*virn*(<-nimi on minun keksimä).
 Pystykorvainen, selällekiertynyt häntä, musta, energinen, noin 3v. Sen korvat on tosi isot, sillä on kapea pää ja se näyttää ihan idiootilta pitkine kielineen ja toffeen värisine silmineen.
Ninja tuli meille Virosta kolme nesää taaksepäin.

Deviana, alias Devi, on oma rakas seropi unelmani. Nimen keksin jostakin... Devi tarkoittaa jumalatarta, mikä on aika osuva nimi, onhan koira narttu( en sitten tiennyt Devin merkitystä ennen kuin kuulin sen hyvältä ja luotettavalta ystävältä). Devi on musta, luppakorva, sakemanni/suomenajokoira/labbis risteytys. Pentu on nyt 4 ja puoli kk. Musta, rinnassa valkoinen ristin kuva(ihan totta!!) pää, tassut ja maha parkin ruskeat. Energinen, iloinen, kiltti tottelevainen... Lempinimestä terroristi ei tarvitse enää välittää...*virn*. Allun ja Ninjan 'pentu' ja Toran 'sisko'.

Tora vielä... Eli kaukkari. Iso haukku, säkää n. 80cm. Tyhmä.. Ainakin sen näköinen. Koira on tuotu venäjältä ja en korvat on poistettu. Ressukka:( Tora ei siis ole minun!) Lempinimiä tälle harmaa, valko mustalle koiralle; Nalle, Karhunpentu, Poni, Pallo ja Lammas. Nimet kuvaavat sitä, eivätkä ole tarkoitettu pilkaki. Minä keksin vain Nallen.
I'm only laughing on the inside, my smile is just a skin deep, if you could see inside I'm really crying, you might join me for a weep

Walda

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #12 : Helmikuu 20, 2004, 14:26:45 »
Ihan pakko kommentoida tätä norfolkkiasiaa, kun olen semmoisen kohta 6 vuotta omistanut. Meidän norfolkkia ei ainakaan voisi jättää yksin kotiin mihinkään hihnaan pihalla, sillä huuto olisi aivan kamala. Sisällä se voi olla yksin 6-8 tuntia (äärimmäisissä tapauksissa..), mutta tosiaan ulkona ollessaan osoittaisi varmasti mieltään. Ja ääntä niistä lähtee yllättävän paljon!

Toisekseen jos sen jättäisi ulos talvella niin aivan varmasti palelisi! Tassut varsinkin herkästi palelee talvella jo pelkästään lenkkienkin aikana, joten moneksi tunniksi yksin hankeen ei kuulosta kovin hyvältä.. Pahin rangaistus mitä meidän koiralle voi antaa, on se, että se eristetään muista toiseen tilaan. Sille on erittäin tärkeää saada olla siellä missä muutkin, muuten tulee poru. (:

Norfolkit lihovat myöskin erittäin helposti, joten niiden kanssa pitää lenkkeillä paljon. Vaikka ne ovat pieniä koiria, silti ne ovat uskomattoman sisukkaita ja jaksavat pitkiäkin lenkkkejä, ja vaativat niitä. Lisäksi ne ovat ihanan leikkisiä, koko ajan raahaamassa jotain rättiä ympäriinsä ja haluamassa leikkiä! Vaikka tuokin on nyt 6 vuotias niin ihan yhtä lailla leikkii kun pentunakin. Ja monesti lenkillä ihmiset kysyvät että "onko se ihan pentu vielä" :D

Että semmosta. Ihania koiria on, mutta tosi omapäisiä.

Alamea

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #13 : Helmikuu 20, 2004, 20:34:20 »
Minulla on tuollainen tänään 8 kuukautta täyttänyt japanese chin :)
Elokuussa sen haimme, Ruotsista saakka :P
Isoveljeni on allerginen koirille, mutta tuosta koirasta se ei ollut saanut mitään allergiareaktiota (paitsi nenää taitaa vähän kutittaa jos koira tulee ihan lähelle naamaa)

Vinkkinä vain, koiriin kiintyy todella helposti. Meidän koiralle sattui pikkuinen onnettomuus, niin kyllä sen huomaa, kuinka nopeasti siihen on kiintynyt ja kuinka se on kuin yksi perheenjäsen :)

Minä en jaksa ruveta selostamaan hirveästi.

Onnea koiran hankintaan ja mansuli, tuo kuullosti ihan hyvältä koiran asumispaikalta ;) Tosin marsun ja kissan kanssa kannattaa vähän varoa.

ankkalaps

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #14 : Elokuu 19, 2005, 08:45:04 »
Haaveilen koiranpennusta. Tolleri on minunkin ykkösrotuna. Myös seropi vois olla ihan kiva. Toisaalta ei koiran rodulla ole välilä kuhan on terve ja reipas koira jonka kanssa on mukava touhuilla. Tämän hetken tilanteessa tosin ei ole mahdollisuutta ottaa koinulia, kun ei ole tilaa eikä aikaakaan niin hirmuisesti. Mutta ehkä sitten "isona".

Tolleri-ihmiset voisivat kertoa kokemuksia omista tollereistaan :)

Sephir

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #15 : Elokuu 19, 2005, 10:07:01 »
Alamea, ooh! En tiennytkään että täällä on toisiakin chinin omistajia. :D Mistä kennelistä olette chininne hakeneet?



Minulla siis on myös japanese chin-rotuinen 2,4 vuotias poika, Paavo nimeltään. Paavo tuli meille huhtikuussa, aikuisena, se on elänyt pientä kiertolaisen elämää, ensin ihan kasvattajalta (kennel Sound's) jollekin pariskunnalle, mutta Paavo oli niille liian vaikea eivätkä ne jaksaneet hoitaa sitä kun niillä oli jo toinen koira. <__< Paavo oli mukamas huutanut kun harjattiin, ja sitten ne olivat opettaneet sen sellaiseksi että se söi vain jauhelihaa sen pariskunnan miehisen puolen kädestä. Ja tietenkin tästä tuli ongelmia, kun mies lähti liikematkalle niin Paavo ei syönyt mitään ja laihtui ja laihtui.. Ja sitten ne antoivat sen pois, eräälle toiselle kasvattajalle, Sari Jääskeläiselle. Sarin kautta saimme sitten tämän vintiön hommattua eikä pois enää lähde :) Ja Paavohan on siis sijoituksessa, kolmen astutuksen sopimuksesta. Neljän pennun isähän tuo jo on.

Chinit ovat todella hurmaavia, niiden ulkonäkö on niin herttainen ja outo, että se sulattaa melkein kaikkien sydämet, suunnilleen kaikki vastaantulijat lenkeillä ovat vähintään hymyilleet Paavolle. Paavo on suuuuuri koira pienessä pakkauksessa, mahdottomasti se uhoaa kaikille koirille. Ja kun se pisun jälkeen levittelee hajuaan, tiedätte kai, potkimalla takajaloillaan hiekkaa / nurmea yms. takanaan, niin koko koira pomppii :D ja tätä se tekee välillä muutenkin, tai itseasiassa melkein jokaisen vastaantulijan kohdalla. Paavon kanssa ei muita ongelmia oikeastaan ole ollut kuin se, että kun joku koira tulee vastaan niin se alkaa hirveästi räksyttää ja kiskoa, ei siksi että se olisi agressiivinen vaan siksi että se on niin utelias ja haluaisi leikkimään. Olen koittanut hillitä tätä ominaisuutta, väärällä tavalla, tajusin sen vasta vähän aikaa sitten, ja nyt olenkin alkanut uudella tavalla opettaa tätä ominaisuutta pois, eli jonkun koiran tullessa vastaan otan namin esiin ja kiinnitän Paavon huomion siihen. Tosin tämäkin toimii vain harvoin, nyt onkin suunnitelmissa mennä TOKOn alkeiskurssille ja ehkä sen jälkeen arkitottelelevaisuuskurssille. Myös agility on haaveissa, saa nyt nähdä :)

Paavosta voit lukea lisää täältä.

Sitten noista bichon-roduista; olen kiinnostunut bichon friséistä ja havaneseistä, ja sen vaikutelman mukaan mitä olen saanut niin kumpikin rotu on varsin ihana, vilkas yms. Havaneseen olenkin lähemmin tutustunut, ystävälläni on sellainen, Minja (Kinway Fascinating Fay). Minja on todella suloinen ja leikkisä, hurmasi minut samantien kun sen ekan kerran näin :) Ystäväni perheessä oli jonkun verran allergiaa (isoveljellä), ja hänen ensimmäisestä koirastaan, borderterrieristä jouduttiinkin allergian takia luopumaan :/ Mutta sitten heille tuli havanese eikä mitään allergiaoireita ole tullut. Tietenkin tämä tapa on vähän uhkarohkeaa, mutta..

Muistakaa jos olette koiraa hankkimassa ja vähänkin allergiataipumusta löytyy, niin miettikää todella kauan otatteko tosiaan! _Mikään_ rotu ei ole ns. allergiarotu, toisilta vain löytyy pohjakarva ja toisilta ei, ja tietenkin se että jos joutuu pesemään usein vaikuttaa asiaan eli koiran hilsettä ei ole niin paljoin kuin sellaisilla jota ei hirveän usein kannata / saa pestä. Tutustukaa rotuun omakohtaisesti ja käykää koiraihmisten kotona, olkaa myös yötä jos mahdollista. Ja vaikka heti ei oireita tulisi, niin ne saattavat ihan hyvin parinkin vuoden kuluttua puhjeta, tämä on valitettava tosiasia.  Muistutan tästä siksi koska viime aikoina ovat nämä allergiasta luopumiset lisääntyneet, ja hylättyjä koiria on jo muutenkin tarpeeksi. :>

Muttajoo, kaipa tässä on jo tarpeeksi tekstiä.

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #16 : Elokuu 26, 2005, 13:27:10 »
Meillä on ollut koiria aina. Äitini on suuri irlanninsetteri hullukko joten kun tänne saavuin oli täällä jo Deffery niminen urossetteri ja Donna, Defferyn äiti. Donnasta luovuttiin, koska kaksi nuorekasta setteriä oli hengenvaara minunlaiselle pikkulapselle tuolloin. Defferyn tutumpi nimi on sittemmin Rietu.

Beaglejäkin meillä on aikanaan ollut ja tutuin minulle oli Lulu-koira jota ulkoilutin. Mutta siitäkin luovuttiin jostain syystä. Sitten meillä oli joku saksalainen koirarotu, en muista mikä rotu oli mutta ukkosta se pelkäsi ja taasen luovuimme siitäkin. Sitten isä osti aikanaan, noin 10 vuotta sitten suomenajokoiranartun Mimmin joka oli uusi asukkaamme. Minä en koskaan pitänyt siitä koirasta. Rietusta enemmän.

Sitten Rietu meni ja astui Mimmin mistä syntyi neljä muksaa pentua joista yksi, Nelli on poliisin lemmikkinä nyt ja Rex on pikkuveljeni koira, nyt lähemmäs 10-vuotias sekin.

Rietu eli 16-vuotiaaksi ennen kuin lopetimme sen. Sen jälkeen meille tuli 3-4-vuotias Sanni joka oli myös irlanninsetteri kappas kummaa. Minun koirani. Äiti kylläkin omi sen sitten. Damn.

Mimmikin kuoli viime vuoden talvella. Ehti elää siihen 10-11-ikävuoteen asti ansioikkaana jäniskoirana. Rex on nyt jäljellä oleva jäniskoira. Sanni on sorsakoirana toimiva.

Nyt Sannille hankittiin ensimmäinen pentua ja 10 ihanaa pentua tuli joista yksi kuoli. Kaksi vielä jäljellä, joista yksi enää vapaa. Että koiramaista elämää on. Äitin toinen kasvatuspentue.

Itse nyt haaveilen omasta koirasta. Tosin jos menen au pairiksi niin sitten jää vielä tulevaisuuteen, mutta jos se haave nyt kaatuu ihmeellisesti olen ottamassa nyt joko pitkäkarvaista collieurosta tai dobermanninarttua. Dobermannin saisin halvemmalla ja pidän tästä rodusta enemmän jo siksi että colliesta lähtee karvaa vähän liikaa minun siivottomuudelleni.

Mutta toisaalta collie olisi helpompi koira, myönnän, mutta kun koirakokemusta on yleisellä tasolla, uskon kykeneväni dobermanninkin opettamaan tavoille. Tarkoitus on opettaa koiralle agilityä ja tokoa ja ehkä muutakin mahdollisuuksien mukaan.

Itse olen ainakin tarpeeksi vanha oman koiran hankintaan omasta mielestäni ja valmiuksia on. Perhe nyt on sitten se yksi ongelma ja raha se toinen. Perheeni varmaan nielisi paremmin collien koska ne ei taida dobsuista pahemmin pitää, mutta...

Bordercollie on myös yksi rotu josta olen kiinnostunut ja sheltti, mutta tämän tilanteen mukaan se on joko collie tai dobsu. Onko kellään kokemuksia jommasta kummasta rodusta?
Julien, you're slow-motion suicide.

Zerina

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #17 : Elokuu 26, 2005, 16:07:39 »
Kiva, täällä puhutaan koirista. :)Liityn siis keskusteluunne.
Kotonamme on siis kaksi koiraa, hovawartteja.Toinen on vanhempieni koira, Hani, ja toinen oma koirani, Pippuri.
Harrastan Pippurin kanssa agilitya,näyttelyitä, TOKOa ja aloitan jäljen.

Joskus haaveilen toisesta omasta koirasta, mutta ei se kumminkaan vielä onnistuisi. Olen tehnyt itselleni lupauksen, että rupean vakavasti harkitsemaan seuraavan koiran ottoa vasta kun Pippuri saa kisata avoimessa luokassa TOKOssa. Ja siihen on vielä aikaa ;) Seuraava koira olisi varmaan joko belgianpaimenkoira(tervueren) tai saksanpaimenkoira. Molempiin rotuihin olen tutustunut. Hoidin naapurieni saksanpaimenkoiria ja belgien kanssa olen näyttelyissä käynyt. Että rodut ovat kyllä tuttuja. Seuraavan koiran kanssa varmasti käyn kanssa TOKOssa agilityssa ja jäljellä. Ja tietysti näyttelyissä joista on tullut ihana harrastus.

Mitäs te muut koira-ihmiset näyttelyistä olette mieltä?
Nyt lopetan tämän kirjoittamisen ja menen katselemaan koiraani, joka on ihan pökerryksissä vielä, kun siltä kuvattiin lonkat (Luultavasti A molemmat jos jotain kiinnostaa).

alcor

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #18 : Elokuu 27, 2005, 16:44:44 »
Hmm.

Minulla oli aivan ensimmäinen koirani silloin, kun olin ihan vauva. Äipällä ja iskällä siis oli saksanpaimenkoira nimeltänsä Ringo silloin niin, ja siitä sitten tulikin mun paras kaveri;) Se aina nukku mun vaunujen vieressä ja se otti kuulemma tehtäväksensä suojella minua pahoilta muukalaisilta;> Nojoo. Sitten kun siskoni syntyi, koira vietiin asumaan mummin ja papan luokse, koska sisko ei oikein sen kanssa tullut toimeen.. Vaikka Ringo maailman kivoin koira olikin. Nojooh, siellä se sitten asusteli ja me nähtiin sitä sitten säännöllisesti. Vuonna -96 Ringo piti lopettaa, kun se oli niin huonossa kunnossa. Itketti kamalasti, koska Ringo oli paras koira ikinä.

Viitisen vuotta tästä eteenpäin me otimme perheeseemme uuden asukin, nimeltänsä Julia. Julia on eli Juli on kettuterrieri. Siskoni ja minä aloimme koirasta puhua puolisen vuotta ennen kuin Juli otettiin ja Juli päätyi perheeseemme sitten ihan yhtäkkiä, paljon nopeammin kun oli suunniteltu. Juli on maailman itsepäisin ja mukavuudenhaluisin koira, ja on aina ollut, mutta silti kaikille kamalan rakas. Ärhäkkäluonteinen ja vähän vaikeakin aina silloin tällöin, mutta silti siitä tykkään<3

Itse haluaisin kyllä tulevaisuudessa sitten yksinasustellessani ottaa taas saksanpaimenkoiran. Siitä kun jäi niin hyvät muistot, ja varmasti sitten, kun muutan pois kotoa, haluan jonkun eläimen, koska niin eläinrakas kuitenkin olen. Mutta siihen on kuitenkin vielä vähintään pari vuotta aikaa, niin en ole oikeastaan suunnitellut.

PunainenSammakko

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #19 : Syyskuu 18, 2005, 14:02:50 »
miun ihanat koirat. Meillä on seitsemän koiraa. Mulkosilmäinen beagle, mini-malamuutti, täydellinen-malamuutti, systeri-malamuutti, iso-malamuutti. Iso-muutti on muin ihuna luka. Mulkosilmä on Taika, Minimuutti on Mimi, taydellinenmalamuutti on Fanni EIKÄ MIKÄÄN FANNY!

ja sitten, systerimuutti, Fannin pentu Dara.

omistaako täällä kukaan alaskanmalamuuttia O.o

Tiiah

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #20 : Syyskuu 18, 2005, 17:35:43 »
Pöh, tämmöisissä topiceissa tulee ulkopuolinen olo, jos ei omista koiraa. Sama olo kuin koiranäyttelyissäkin. x) [tässä viestissä oli kamalasti järkeä!]

No mutta, ainahan voi haaveilla. Meidän naapurilla on bichon frisé, mutta sen verran siitä tiedän, että tämä yksilö on hyvin äänekäs. Ainahan minä olen koirista tykännyt, koiranäyttelyissä on mukava kierrellä ja ottaa valokuvia. Jyväskylän kansainvälinen on seuraavana tavoitteena. :>

Lempikoirarotuni on berninpaimenkoira. Se on aina ollut, siitälähtien kun naapurissa asui ihana ja kiltti berninpaimenkoira-uros nimeltä Luke. Valitettavasti tämä mukava kaveri muutti pois, kun olin toisella luokalla. :>

Joo, minä häivyn nyt täältä höpisemästä, kun en mitään järkevää tekstiä keksi. ;>

Salmakia

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #21 : Joulukuu 04, 2005, 03:55:44 »
Itselläni on ollut koira kohta kolme vuotta, nimeltään Viima. Kermanvärinen salukiuros, viralliselta nimeltään Abu Hakim Jawad.
Kiltti ja herkkä 'runopoika', joka on vinttikoiramaisen pidättyväinen vieraita kohtaan. Oma väki ja tutut saavatkin naamapesut. Koiria kohtaan on luojan kiitos sosiaalinen. Machoilua ei esiinny mutta aivan lapanen ei enää ole, vaan sanoo jo tätä nykyä takaisin muille uroksille.
Alunperin en halunnut harrastaa sen kanssa yhtään mitään, ja tämän sanoin kasvattajallekin, mutta hän ilmeisesti näki lävitseni... Kerran ilmoitti Viiman näyttelyyn, sen jälkeen ei ole paljon tarvinnut minua innostaa. Kolmisenkymmentä näyttelykertaa on takana nyt vuoden kuluttua aloittamisesta, ja menestystä on tullut kivasti. ERI:ä useimmiten aina, kaksi sertiä ja kaksi vara-sertiä. Viimeistä siis odotellaan. Ulkomailla ollaan käyty Virossa ja Romaniassa näytelmissä, ensi vuonna edessä ainakin Viro, Tanska, Liettua, Latvia, Venäjä ja mahdollisesti Puola, Romania, Ruotsi, Norja ja Valko-Venäjä. Joo, minulla riittää virtaa, katsotaan riittääkö rahaa..
Vinttikoira kun on, juoksuharrastusta ollaan myös aloiteltu. Sukujuuriensa puolesta lähtökohdat ovat hyvät, ja menestystä on tullut ihan kivasti, maastojuoksuista on nyt kolme sertiä. Radalla Viima on ollut liian lapsellinen ja minä aloittelijana kehno treenari. Toivon että ensi kausina Viima näyttää kyntensä, se on nimittäin hyvin nopea. Maastoissa meillä meni kausi 2005 täysin penkin alle, kun koira ei ollut kunnossa, se näkyi tuloksissa.
Näin arkena harrastetaan ihan vaan ulkoilua, juoksutan vapaana aina kuin mahdollista, ja koirapuistoissa käydään hyvin usein.

Uuden salukini emä astutetaan toivon mukaan piakkoin, toivottavasti kaikki menee hyvin. Venäjänvinttikoirapentueesta olen saamassa sijoitusuroksen, mutta astutus siirtyi nyt kevääseen. Saa nähdä millainen koiralauma minulla ensi vuoden lopussa on.

tässä vielä kuvia Viimasta:
Poseerausta
Koirametsässä
tässä myös
KV-maastoissa viime kesänä
Salukikerhon maastomestaruuksissa
radalla pelleilemässä

Zeppelin

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #22 : Joulukuu 05, 2005, 17:52:42 »
Tässä talossa asuu kaksi koiraa. Pitkään olin halunnut koiraa, mutta ei ollut mahdollisuuksia veljeni allergian takia. Noh yksi kasvattaja kehotti meitä ottamaan hoitokoiran ensin virallisen koiran ostoa. Tämän kasvattajan kautta tulikin hoitokoira, Pepe.

Pepe tuli meille viikkoa ennen, kuin pääsin neljänneltä luokalta, eli siis n. 3½ vuotta sitten. Pepe oli silloin juuri täyttänyt pyöreitä vuosia, herra(leikattu uros) on syntynyt 23.05.1992. Pepe sitten jäi meille asustamaan ja hoitokoirana oleminen loppui 02 marraskuussa, kun Pepestä tuli omakoira. Edustaa rotua Belgianpaimenkoira Tervueren ja on viralliselta nimeltään Mustanaamion Bar-Fly. Väriltään tuo on harmahtava. Pepe on varsin herrasmiesmäinen ja ihana toveri. Terhakkuus on koirasta lähtenyt vuosien varrella pois, mutta vielä jaksaa vähän innostua leikeistä (repimis ja rieputus). Pepe asuu nykyään alakerrassa, kun ylhäälle tulo on alkanut tuottamaan vaikeuksia. Uimista se rakasttaa. Ja minä rakastan sitä.
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/pep2.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_8379.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_8497.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_8502.jpg

-ja jos Pepen viimeistä kuvaa katsoo tarkasti, voi huomata mustan mönkiän taka-alalla. saanen esitellä, Laku;-

Laku saapui meille pari vuotta Pepen tulemisen jälkeen, tarkalleen 17.03.2004. Se on Siida's Black kennelin (http://www.siidasblack.com/) ensimmäisestä pentueesta. Laku on siis isovillakoira ja mustan värinen. Kantaa nimeä Siida's black Mammoth ja on syntynyt 08.10.2003 (nopeimmat ehti jo laskea, että Laku on reilu 2 vuotta). Laku on minun ihka oma koira, ja olen hyvin ylpeä tästä. Vaikka onhan ongelmat seuranneet meitä tähän päivään saakka. Laku on eloisa ja energinen, ja hänellä on hiutun apinamainen olemus. Aloitimme 04 keväällä Lakun kanssa Agilityn, jota ollaan tähän päivään saakka jatkettu. Molemmat tykätään hirmuisesti tuosta lajista ja jatketaan ehdottomasti hamaan tulevaisuuteen saakka. Muuten harrastuksiin kuuluu  kotiagi, sekä koiratanssia ja vetämistä ollaan aloiteltu. Ja piakkoi aletaan vetämisen ohella harrastamaan canicrossia.
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/sipulirengas/1qo6ds.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_9276.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/IMG_7304.jpg
http://i7.photobucket.com/albums/y297/Zeppelin23/pesusieni/IMG_9077.jpg

enggineeri

  • Ankeuttaja
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #23 : Joulukuu 06, 2005, 11:43:54 »
Meilläkin on heinäkuun lopusta asti asustellut ihana pieni welsh corgi pembroke narttu, Pinky :> Pinky on ollut oikein ihana ja valloittava koira, mitä nyt hieman haluton tekemään jotain asioita. Fiksu koira noin muuten, ei ole tuhonnut mitään (mitä nyt hieman oman huoneensa mattoa raapinut, mutta sekin on loppunut) ja aika nopeasti tajusi, että ei sisälle kannata pissiä :D Hyvin harvoin käy enää vahinkoja. Silloin vain, kun koira ei edes pyydä ulos ja kukaan ei vie. Pinky ei myöskään pissaa/kakkaa omaan pihaan ollenkaan :P Fiksua.

Näyttelyissä ei ole käyty, mutta ehkä mennään sitten joskus. Itse en osaisi edes mitään sielä kun en ole ikinä käynyt näyttelyissä. Varmaan aletaan harrastamaan jotain muutakin Pinkyn kanssa, jahka nyt ehditään. Ja toista samanmoistakin koiraa ollaan suunniteltu otettavaksi :) Tai no, Pinky on tricolour (jos nyt kirjoitetaan noin), mutta olisimme halunneet sellaisen punaisen. Mutta kasvattajalla oli vain yksi punanen narttu ja se meni Ruotsiin sijoitukseen. Joten päätettiin, ettei jakseta etsiä sen enempää sitä koiraa kun se oli muutenkin niin vaikeaa ja otettiin sitten tuo :> Ja onneks otettiin, aivan älyttömän kaunis koira siitä ainakin omasta mielestäni tuli ja moni muukin on niin sanonut. Se on lähes kokonaan musta, mutta päässä on paljon ruskeaa ja valkoista. Ja jaloissa on myös ruskeaa :) Eli jos toinen otetaan niin se olisi sitten punainen ^^

Pinky ei osaa vielä mitään kovin erikoista. Istua, maahan ja seistä sillain kahdella jalalla kun pitää jotain namia sen naaman yllä. Tassua on koitettu saada se antamaan, mutta eihän se koira mitään tee ellei ymmärrä, että mitä ihmettä siinä hommassa haetaan. Eikä se kyllä viitsikkään mitään tehdä :D Ongelmaksi on vähän muodostumassa se, että jos Pinky pääsee ulos, se saattaa lähteä suoraan takapihaltamme edessä olevalle pesiskentälle ja kun sitä mennään hakemaan, se ei meinaa millään tulla luokse. Se luulee, että se 'takaa-ajo' on leikki. Huoh. Kiva leikki onkin. Toinen luulee, että leikitään ja itse saa pelätä että millon tulee auto joka ajaa sen päälle sen takia. Hyrr.

Että semmosta :) Onko muilla corgeja?

Poissa dofsky

  • Vanha
  • Henkihörhö
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Koirat (koiran saaminen, rodut, ym.)
« Vastaus #24 : Joulukuu 29, 2006, 11:29:27 »
Lainaus käyttäjältä: "Yuki Eiri"

Minä en aio pennuttaa omaa koiraani, joten paperit eivät ole tärkeitä minulle siinä suhteessa. Ainut surku, on se ettei ole menoa agility tai toko-kilpailuihin.


Hieman väärin kyllä paperittomalla koiralla saa osallistua sekä agility että toko-kisoihin mutta mihinkään SM, PM tai MM kisoihin ei voi pyrkiä ei siis edes karsintoihin. On tietysti olemassa myös sekarotuisten MM-kisat joihin voi osallistua myös paperittomalla koiralla. Ja agirodun yhteydessa on avoin SM-kilpailu johon ovat kaikki koirat oikeutettuja osallistumaan olivat ne sitten rotukoiria tai ei.

Lainaus käyttäjältä: "Yuki Eiri"

Kuuleman mukaan paperittoman kanssa ei pääse kaikkiin koulutuksiinkaan tai valmennuksiin, mikä on minusta todella väärin. Miksi tällaista sorjintaa pitää olla?


En tuostakaan sitten tiedä, koska en ole mokomaan törmännyt. Ainakaan PK-seudulla ei ole niin yhtään niin eliitti seuraa, etteivät ne olisi ottaneet paperittomia tai sekarotuisia koiria seuroihin. Ainoastaan rotuyhdistykset ja tiettyyn rotuun keskittyneet seurat eivät päästä monirotuisia ja paperittomia koiria kursseilleen. Näin tietääkseni.
Jumalan viimeinen sana luoduistaan: "Valitan aiheutunutta häiriötä."