Ah, Muse <3 Radio 1:ssä Zane Lowe soitti juuri The Resistance levyltä (miten kukaan jaksaa odottaa syyskuuhun) sinkun Uprising, ja olen virallisesti rakastunut siihen. Se. On. Täydellinen.
Itsekin olen menossa Musea katsomaan Hartwalille lokakuussa. 80 päivää jäljellä siihenkin, ja sitä ennen pitäisi selvitä elossa läpi yo-kirjoitusten (hui!). Istumapaikat on, mutten edes kentälle tähdännytkään, joten tyytyväinen täytyy olla. Olen ihan täpinöissäni jo nyt, koska olen aina ollut sitä mieltä, että odottaminen on melkein se paras asia missä tahansa jutussa :D En oikein ole vieläkään sisäistänyt sitä asiaa, että näen lempibändini livenä vain parin kuukauden päästä. Ei tahdo mahtua minun päähäni, mutta ehkä sitten lähempänä ajankohtaa alan mennä vielä hieman enemmän sekaisin asiasta. Pikkusiskoni vinkkasi Musen tulosta Suomeen joskus kesäkuun alussa hyvin epäsopivalla hetkellä, sillä olin töissä metsästämässä ampiaista, eikä kiljuminen ollut vaihtoehto. (Menin vessaan hypettämään yksikseni.) Kotona sain sitten kiljua senkin edestä :) Ja aamulla sai kyllä jännittää netin kanssa, kun niitä lippuja ostettiin. Olin ihan varma, että netti tekee nokkoset ja päättää jumittaa, mutta kaikki meni hyvin ja liput on kotona varmassa tallessa odottamassa lokakuuta.
En edes itse muista, koska tai miten tutustuin Museen. Yhtäkkiä se vain oli se Juttu. Ensimmäinen biisi, jonka bongasin, oli Starlight, joka on yhäkin yksi lemppareistani. Toisena tuli sitten muistaakseni Time is running out, jonka jälkeen kaikki olikin yhtä Musea. Ostin ensimmäisen levyni muistaakseni Lontoosta ja kyseinen levy oli Black Holes and Revelations. Kuuntelin levyä niin innoissani, että onnistuin hajottamaan sen kannenkin, kun heitin (hups!) sen lattialle. No, mitäs kansista, kunhan levy vain toimii :) Pitkään pärjäsin tuon kansipuoli levyn avulla, ja muut levyt ostin vasta viime vuonna Australiassa ollessani (jossa on muuten tajuttoman halpaa Suomeen verrattuna, ihan vain näin välihuomautuksena) liiallisen youtube-käytön jälkeen. En ole oikeastaan koskaan pahemmin pitänyt musiikista sillä tavalla, että olisin fanittanut kunnolla mitään. En tiedä, onko minulla edes pienenä ollut lempibändiä (vaikka tykkäsin kyllä Kirkasta kovasti ;D). Mutta nyt siitä ei ole puhettakaan. Muse on lumonnut minut, ja levyt komeilevat kunniapaikalla huoneessani (tosin eivät juuri tällä hetkellä, koska olen mökkeillyt ja ajellut sen verran ahkerasti, että levyjen tämän hetkinen sijainti on itsellenikin pienoinen mysteeri).
Nykyään Muse on se number one kirjoitusmusiikkini, ja yksinkertaisesti vain jotain niin ihanaa. Inspaa aina kummasti, kun laittaa Musen soimaan. Ehkä sillä on jotain tekemistä bändin nimen kanssa, kuka tietää. Levyt ovat soineet autossakin ajaessani, mikä ei miellyttäneet ollenkaan vanhempiani, joilla ei sitten ollenkaan ole korvaa Musen hienouksille. Soitin heille Showbiziä, ja ainoa kappale, joka meni edes jotenkin läpi, oli Unintended, josta isäni varsinkin piti kovasti. Muuten he kuvailivat Musea (miinus Unintended) korviavihlovaksi rääkymiseksi, ja isäni tokaisikin Sunburnin ensitahtien aikana, että mitä ihmettä tämä oikein on. No, kaikkiahan se ei tietenkään miellytä, mutten olettanutkaan, että vanhempani rakastaisivat Musea heidän musiikkimakunsa tuntien ;) Musen tähän asti julkaistuista levyistä suosikiksini ehkä muodostuu Black Holes, vaikka se saakin taistella aika kovasti Absolutionin kanssa. Black Holesilla on erityinen paikka sydämessäni jo senkin takia, että se oli ensimmäinen Musen levy, jonka ostin, ja siinä on se taianomainen Starlight. Vähiten pidän Originista, ihan jo ehkä senkin takia, etten ole kuunnellut sitä yhtä paljon kuin muita. (Mutta Plug in Baby on silti ihanuus.)
Voitte muuten vain kuvitella, miten rakastan Twilight-leffan baseball kohtausta, kun taustalla soi Supermassime Black Hole. Koko leffan paras kohta ehdottomasti!
Mutta lokakuu täältä tullaan! Ja sitä ennen tietysti syyskuun 16 (grr, hemmetin takapajula-Suomi, jonne levytkin ehtivät parin päivän viiveellä). Arvatkaa kuka istuu koko päivän enkun ylppäreissä, eikä ehdi kauppoihin ennen kuin iltapäivästä?
// Täytyypä vielä sanoa, että eilinen keikka Hartwallilla oli u-s-k-o-m-a-t-o-n! Parhaat paikat koko katsomossa, ja Matt Bellamy alle 10 metrin päässä! My kinda thing!
