Kirjoittaja Aihe: Koulu  (Luettu 41328 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Goldenfake

  • Contessa
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Roma ♥ Italia ♥
    • Questo inverno finirà
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #50 : Kesäkuu 05, 2005, 18:25:19 »
Täällä on yksi, joka pitää koulusta!

Minä pidän koulussa olemisesta, olen pitänyt nyt yläasteella. Ala-asteella lähes vihasin sitä kamalien opettajien vuoksi, ja se vaikuttaa aika paljon, eikös? Jännitin hirveästi oppitunteja, joissa oli pieninkään mahdollisuus nolata itsensä, ja kun koulumme oli vielä niin pieni, että jokainen tunsi toisen, oli se vielä hirveämpää; pieninkin moka kantautui kaikkien [lähes] kaikkien korviin. Mutta nyt.. nyt suorastaan rakastan koulussa oloa! Hyvä on, ehkä rakastaa on liian voimakas verbi tähän, mutta kuitenkin pidän todella paljon siellä olemisesta. Minulla on paljon hyviä ystäviä, parhaita kavereita kaksi [tosin eri luokalla, mutta me näemme välituntisin ja menemme yhdessä syömään], ja luokkamme on ihana! Meidän luokallamme ei ole syrjijöitä, eikä minua ole syrjitty, opettajat ovat mukavia [lukuunottamatta "ihanaa" opoamme] ja rakennus viihtyisä. Oppitunnit ovat mielenkiintoisia, ja oppilaille järjestetty ohjelma on hauskaa. Tämä lukuvuosi meni älyttömän nopeaa, kiitos mielenkiintoisen paikan, armaan koulumme. Missäs muualla minä luokkakavereitani näkisin? Aivan.. Viittaankin aineissa hyvin [paranneltavaa on, mutta se hoituu ensi vuonna], teen ylimääräisiä tehtäviä ja vetelen kokeista kiitettäviä. Minulla siis koulu menee hyvin.

Miksi sitten monet eivät pidä koulusta? Aivan, hyvä kysymys.. luulen, että heillä on joko pelkoja tai he ovat laiskoja. Pelon [mitä minulla oli ala-asteella] takia sitä ei nuku edellistä yötä, jännittää jo viikkoa ennen pelättävää asiaa, ja jos pelon kohde on esim. matematiikan tunnit, joita on useasti viikolla, niin kouluhan on yhtä tuskaa! Pelko voi olla myös jotain muuta, kuten koulukiusaamista, kaverottomuutta tai huonojen numeroiden pelkoa. Silloin olisi parempi puhua jonkun kanssa, ja yrittää keksiä lievennystä jännitykseen, ja puhua mm. siitä, mikä jännittää, miksi jännittää ja miten jännityksen saa pois. Tosin, kun minulla oli pelkoja, ei äidin kanssa juttelu auttanut mitään [hyvä on, ihan vähäsen!]. Luultavasti olisi parasta kohdata pelko pää pystyssä ja huomata, ettei ole mitään pelättävää. Kiusaaminen yms tulee heti ilmoittaa aikuiselle, tai jollekin muulle henkilölle, kehen luottaa. Vanhemmat ja opettaja kyllä tekevät asialle jotain.

Ja toinen asia on, ah, se laiskuus. Nuoret eivät tahtoisi tehdä mitään töitä oman mukavuutensa ja etujensa tähden, vaan yleensähän kaiken hoitaa tädit, vanhemmat ja muut läheiset. Monet nuoret eivät siivoa kotona, ja yleensäkin kaikki maksava asia ostetaan vanhempien kukkarosta. Itse esimerkiksi siivoilen, laitan ruokaa ja ostan itse omat asiani, ja teen todellakin töitä asioiden eteen. No, kun nuoret sitten joutuvat kouluun, he eivät jaksa opiskella, ja kun he eivät jaksa opiskella, numerot tippuvat ja lintsaustakin ilmenee [puhun sellaisista 13-17 vuotiaista vastuuntunnottomista nuorista]. Se on väärä asenne, sillä kaikkien pitäisi tajuta, että koulu on hyödyksi. Monet tulevat laiskoiksi myös siitä, kun he ajattelevat koulun kestävän ainakin sen yhdeksän vuotta, ynnä kaikki lukiot, yliopistot ja ties mitkä. Minun mielestäni nuorten tulisi ottaa itseään niskasta kiinni, sillä koulu tarjoaa heille etuja ja valmentaa heitä hyvään työhön!

Itse asiassa ON kolmaskin asia. Tämä "en-opi-mitään-miksi-vaivautua-opiskelemaan" -asenne. Väärä asenne, sanon minä. Kaikki eivät voi olla kaikessa hyviä, mutta kaikki, jotka yrittävät voivat saavuttaa hyviä tuloksia! Jos teet parhaasi, kyllä lopussa kiitos seisoo. Usko pois.

Toki minäkin kesää odotan, enkä haluaisi lomia pätkittävän, koska se olisi liian raskasta meille opiskelijoille, muttei koulu paha paikka ole! ^^
Fabrizio: Si, ti desidero, ti voglio con tutto me stesso, dalla prima volta che ti ho visto ti desidero, da settimane ti voglio fino ad impazzirne, e ti amo, io, ti amo, io ti amo e ti desidero e ti amo, potrei urlarlo se vuoi te lo giuro! Si, ti giuro... Nessuno, nessuno potrebbe dirmi che devo vergognarmi: Io amo Elisa!

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #51 : Kesäkuu 06, 2005, 12:52:21 »
Minä rakastin ennen koulua. Ala-asteella kun koulukiusaamisesta huolimatta luokallamme oli hyvä yhteishenki (ainakin viimeisenä vuotena). Koulussa olin onnellinen, opiskelu oli kivaa ja ne harvat ystävät todella tärkeitä.

Sitten yläasteelle meno käänsi suhtautumiseni täysin päinvastaiseksi. Kaikki ystäväni katosivat yht'äkkiä elämästäni ja koulukiusaaminen alkoi uudestaan. Kävin koulussa vain opikselun takia, rakastan oppia uusia asioita. Jaksoin sitä puolisen vuotta ja sen jälkeen en enää pystynyt menemään kouluun. Kouluun lähteminen oli kuin painajainen, vihasin luokkaani ja vihasin rehtoria, joka ei ottanut ongelmiani vakavasti vaan vähätteli ja musersi itsetuntoni rippeitä.

Yhä sisimmässäni rakastan koulua. Rakastan opiskelua ja oppimista, mutta samalla itse kouluun meneminen on hyvin vaikeaa. Pelkään jotenkin oppilaita ja opettajia. Viime vuosi meni lomia odotellessa, olin niin väsynyt kaikkeen etten jaksanut ajatella selkeästi. Nyt kun on kesäloma elämä hymyilee, olen päättänyt yrittää pystyä olemaan koulussa ensikouluvuonna ja suorittaa aineita.
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #52 : Kesäkuu 06, 2005, 20:46:29 »
Lainaus käyttäjältä: "Catherine"
miksi aina odotetaan niin innolla koulun loppua?

Minulla on ainakin selvät syyt:
- koulu aiheuttaa stressiä (lähinnä koeviikot ja esitelmät)
- kouluun pitää herätä niin aikaisin (eli jos ei yksinkertaisesti saa unta tiettyyn aikaan vuorokaudesta, tulee väkisinkin univajetta. esim. minä nukahdan luonnollisesti myöhemmin kuin jotkut muut)
- jotkut opettajat ovat epämiellyttäviä

Pärjään mainiosti koulussa, ja kouluni on tiloiltaan ja yhteishengeltään loistava, aivan helmi. Kouluviihtyvyys vaikuttaa yllättävän paljon omaan opiskeluun.

Lainaus käyttäjältä: "Goldenfake"
Tämä "en-opi-mitään-miksi-vaivautua-opiskelemaan" -asenne. Väärä asenne, sanon minä. Kaikki eivät voi olla kaikessa hyviä, mutta kaikki, jotka yrittävät voivat saavuttaa hyviä tuloksia! Jos teet parhaasi, kyllä lopussa kiitos seisoo. Usko pois.

Joo, niinhän se menee. Mutta minusta vapaa-aika ja koulu pitäisi pitää erillään (paitsi läksyt mutta se on niin itsestäänselvyys). Jos joku ei opi, niin mieluummin nauttii elämästään eikä stressaa koulusta vapaa-ajallaan.

Koulua ei saa inhota, mutta en nyt sanoisi että sitä ihan rakastaakaan pitäisi.! Mielestäni koulusta ei saa tehdä itselleen elämää, silloin on jotain jossain pielessä.

Itse ainakin ryntään lomille pää kolmantena jalkana. Lomat ovat ihania.

Poissa Jénaminya

  • Keiju
  • Potterismin ylipapitar
  • Sukupuoli: Noita
    • Jénaminyan Omat Sivut
  • Pottermore: MoonCauldron3945
  • Tupa: Luihuinen
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #53 : Kesäkuu 08, 2005, 13:13:52 »
Toisaalta minä pidän koulusta, toisaalta inhoan sitä.

Listataampas vähän:
-aikaiset herätykset
-pitkät päivät
-kotiläksyt
-kokeet
-stressi
+näkee ystäviä
+on tekemistä
+päiväjärjestys

Kun koulua käy, haluaa vain vaihtaa vapalle, edes hetkeksi. Kun on lomalla, haluaa jotain tekemistä, ihan mitä vain, jopa kouluun menoa.

Minä olen ollut koulukiusattu koko peruskoulun ajan, ja nykyäänkin vietän koulussa jonkin verran aikaa yksikseni koska en uskalla mennä ihmisten seuraan. Onneksi olen nyt juuri loppuneena lukuvuotena saanut täältä ystäviä.

Minä en rakasta koulunkäyntiä, mutta se tuo minulle tarvitsemani päiväjärjestyksen, rutiinin, jota lomilla kaipaan. En osaa olla jouten, tarvitsen aina jotain tekemistä, ja ystäviäkin näkee vain harvoin lomilla. Koulussa heitä näkee päivittäin.

-Jén
Ai miksi Jo on jumala? Hän loi Pottereiden taikamaailman, joten hän on virallisesti sen maailman jumala. Voiko kukaan väittää vastaan?
Ja koska Rowling on Jumalamme ja Potterit Raamattumme, meillä täytyy olla myös uskontunnustus.

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #54 : Kesäkuu 08, 2005, 16:12:32 »
Koulu on ankea paikka siksi koska siellä ei ole koskaan ystäviä. Menin minne vain olen aina se nurkassa olija.

Toisekseen minä en ole sellainen lukutoukka enkä pidä läksyjen teosta erikoisemmin vaan haluan tunneilla kuunnella ja kirjoittaa muistarit ja se on siinä.

Minä en tunne löytävän haasteita opiskelusta ja siksi olen vieläkin aika tyhjillä. Mutta, toivon mukaan asiaan tulee muutos jos pääsen oppisopimuskoulutukseen, se voisi olla ratkaisu. Se olisi käytännönläheistä.

Koulut vain on täynnä idiootteja. Siellä olet heti suurennuslasin alla jos olet vähänkin erikoinen. Se on ikävää. Ja jos on ollut vuosia kiusattu niin eipä koulu pahemmin houkuttele.
Julien, you're slow-motion suicide.

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #55 : Kesäkuu 11, 2005, 18:59:08 »
Lainaus käyttäjältä: "BobBon"
Kuka pitää sellaisia ihmisiä tyhmänä? Mutta jos koulussa ei tunne oloaan yksinäiseksi, miksi vapaa-ajalla sitten? Jos koulussa on kavereita, miksei vapaa-ajalla? Minulla ainakin samat kaverit pysyy koulussa ja koulun jälkeen. Hengaillaan yhdessä koulussa ja sitten koulun jälkeen. Ei minusta ole tyhmää tuntea itseään yksinäiseksi, en vain ymmärrä miksei tunne sitä yksinäisyyttä koulussa, mutta vapaa-ajalla tuntee.

Paras kaverini asuu noin 10 kilometrin päässä minusta, toinen hyvä ystävä 30 kilometrin päässä, yksi 15 kilometrin päässä. Lähin hyvä ystäväni (jonka kanssa en enää ole niin hyvä ystävä) asuu 4,5 kilometrin päässä (ja hänkin on kesäkuun Helsingissä). Hiphei, ja kappas kummaa kun emme usein vapaa-ajalla tapaile, varsinkin kun otamme vielä huomioon tämän loistavan suomalaisen ilmaston, joka usein antaa mahdollisuuksia pyöräilyyn kauniilla säällä. Nyt kesäisin jokaisella on vielä työt yms. muut menot, tapailu jää vähemmälle. Joskus on vain mahdotonta tavata kavereita vapaalla, kun heitä muuten näkisi koulussa joka päivä. Se tekee yksinäiseksi, minäkin olen lomalla välillä tylsistynyt ja yksinäinen. Kaverit on tärkeitä, ja koulussa eidän kanssaa jaksaa.

Lainaus käyttäjältä: "BonBon"
Ensi vuonna tosin viihdyn koulussa huonommin kuin tänä vuonna, tiedän sen. Ala-aste yhdistyy kouluumme, ja sitten tässä samassa rakennuksessa on 1-9 luokat + lukio. Miettikää, ekaluokkalaiset (n. 7v) ja täysi-ikäiset lukiolaiset samassa rakennuksessa!

Toivon, ettei tämä mene offiksi, mutta minä kävin 1-9 luokata samassa koulussa. Kun olin siellä se muuttui ala-asteesta yhtenäiseksi peruskouluksi, ja luokkani oli toiset ysit jotka sieltä lähtivät. Opiskelimme n. 4 vuotta remontin keskellä, kun koulua laajennettiin ja siihen liitettiin myös harjaantumiskoulu. Ysillä ollessani en tainnut juuri koskaan (normaalissa päiväjärjestyksessä) nähdä ekaluokkalaisia, tai eskarilaisia, joita koulussa myös oli. Eri ikäluokat pysyivät aika erillään, yhteisiä tiloja oli vain ruokala, liikuntasali ja erikoisluokat. Silti koulu oli viihtyisä ja pidin sielläkin koulussa käymisestä. Ja tuommoinen iso koulu, jossa on myös pieniä oppilaita ehkä hieman rauhoittaa isompia.

Minä kyllä jollain tapaa rakastan koulua. Oppiminen on ihanaa. Viime jaksossa rakastin matikan 13. kurssia, meillä oli hyvä ryhmä ja se oli oikeasti hyvä kurssi :) Niitä tunteja aina odotti, vaikka ne sattuivatkin aamutunneille. Mutta minullla oli myös uskontoa, josta en pidä yhtään, mutta senkin menin "viimeisen kurssin" voimalla.

Aamuherätykset eivät ole ongelmia, vaikka kyllä "vielä vähän" haluaa nukkua. Kun sitä ylös pääsee, niin päivä rullaa helposti. Koulu on jollain tapaa selkeä, ja tuo jotain rytmiä elämään. Läksytkään eivät ole minulle ongelma, vaikka joskus tuntuu että kaadun stressin alle, mutta vimme koeviikko oli aivan ihana (kokeista huolimatta). Siihen tietysti vaikutti myös ajatus kesälomasta. Kesäloma on olennainen osa koulunkäyntiä, ja kyllä minä senkin takia rakastan koulua. Jos ei olisi koulua, tuskin olisi lomaakaan :) Siis ainakaan samanlaista.
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Luftalarm

  • Ankeuttaja
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #56 : Kesäkuu 12, 2005, 12:23:36 »
Minulle koulu merkitsee opinahjon lisäksi paikkaa, jossa tapaan kavereitani. Juuri koulussa olen tutustunut näihin nykyisiin kavereihini, sillä siellä joutuu pakostakin tekemisiin toisten kanssa - oli miten ujo tahansa.  Lisäksi olen ollut alusta asti ( eli ensimmäiseltä luokalta lähtien ) ahkera oppilas. Haluan oikeasti oppia uusia asioita, kunhan ne eivät mene turhan tarkoiksi kaavojen ja hienojen nimien opetteluksi ulkoa ( voitte päätellä ne vähemmän mukavat kouluaineet ). Koulussa tyydytän siis tiedonhaluani, ja veikkaan oppivani esim. kieliä koulussa paremmin kuin omatoimisesti. Siinä syitä, miksi pidän koulusta. Et ole siis ainoa koulusta pitävä.

Jos koulua ei olisi, päivät olisivat varmasti tylseämpiä kuin nykyään. Kavereiden kanssakaan ei tulisi vietettyä aikaa, koska en olisi koskaan edes tutustunut heihin. Ilman koulua tietäisin vähemmän, enkä olisi koskaan kiinnostunut nykyään minua kiinnostavista asioista.

Miksi sitten koulua pidetään kamalana paikkana? Franzi kirjoitti yleisimmästä syystä mielestäni hyvin:
Lainaus käyttäjältä: "franzi"
Koulua pidetään epämiellyttävänä paikkana, koska siellä pitää opiskella, toisin sanoen tehdä työtä. Ja nykyaikana monet ihmiset ovat laiskoja, sillä nuorten ei tarvitse tehdä paljonkaan töitä oman mukavuuden eteen. Vanhemmat kustantavat vaatteet, ruuan ja kaiken muunkin elintärkeän. Sen lisäksi vielä monesti televisionkatselun, internetin, puhelut jne. Koulu mielettään siis ärsyttäväksi, koska siellä ei saa laiskotella.


Eli painavin syy on laiskuus, joka näyttää vaivaavan monia. Kaverittomuus, motivaation puute ( en minä tätä kuitenkaan opi/tarvitse missään, miksi siis opettelisin?- asenne ) ja kiusaaminen ovat taas näitä hankalampia. Ja mitä jos ei pidä opettajista?

Waidy

  • Ankeuttaja
Re: jatkoa....
« Vastaus #57 : Heinäkuu 07, 2005, 19:15:31 »
Lainaus käyttäjältä: "Darkness"
Minusta koulumenestykseen voidaan löytää hyvin yleinen kaava. mitä vähemmän sinulla on kavereita ja mitä vähemmän olet sosiaalinen (jos niin voi sanoa), sitä paremmin sinulla menee koulussa. Ajatelkaapa luokanne/koulunne hikuja, uskallan väittää, että heistä 90% on hieman eristyneitä ja muutenkin vähän outoja...


Olen outo. Olen eristynyt. Lukuaineiden keskiarvoni on 9.7.

***

Liikunnan, käsitöiden, musiikin ja kuvaamataidon numerot vaikuttavat keskiarvoon on yhtä älytöntä kuin juosta ilkosillaan keskustassa. [Varmaan siksi, että ne ovat kaseja, mutta liikunta oli 9. :D]
Tärkeimmät aineet minulle on tärkeysjärjestyksessä matematiikka, englanti ja äidinkieli.
Kiinnostavimmat aineet tärkeysjärjestyksessä: englanti, matematiikka, satunnaisesti historia.
Paras koenumeroni oli viidennellä luokalla 10 ja silloin tuli myös kaikkien aikojen huonoin koenumeroni, 8 (ja sitten vielä selityksiä: tein sen kaverini kanssa ja meidän piti käydä saman tunnin sisään laulamassakin opettajalle).
Minua sanotaan nörtiksi, koska kaikkien lukuaineideni numero oli 10, paitsi fysiikan & kemian 8.
Pidän koulusta, kun ei ole kavereita. Kuulostaa varmaan teinitilitykseltä, mutta olen ihan oikeasti ruma ilman meikkiä. Joku 5-vuotias juoksi minua karkuun, koska olin ilman meikkiä. Se oli kova kolaus itsetunnolle... Turvauduin kouluun. Ja nyt on kesäloma. Turvaudun tietokoneeseen.
Darknessin kanssa samaa mieltä olevat, olette ainakin minun kohdallani oikeassa.

Poissa Ventus

  • Vuotislainen
Koulu
« Vastaus #58 : Heinäkuu 07, 2005, 22:44:30 »
Minuuttivalssi kirjoitit, että et ole oma itsesi, teeskentelet koulussa. Minussa on samaa vikaa. Vaikka vakuutitkin viestissäsi, että sitten syksyllä olet ihan oma itsesi se ei auta. Minä olen luvannut sitä itselleni monina kouluaamuina, mutta tuloksetta. Tähän "tautiin" (minua vain huvittaa kutsua sitä sillä nimellä) pitäisi löytyä joku muukin parannus keino. Tämä on sama kuin anorektikoilla, heidän pitää itse haluta parantua, jotta he voisivat alkaa parantua. Muuten se ei onnistu, mutta pelkkä haluaminen ei tunnu riittävän.
Ventus, Windy, Wendy, Windis, Pilvi, Valeunelma, Hattara, Tupsu, Tuikku, Tulppaani, Valetotuus, Susi

symptom

  • Ankeuttaja
Koulu
« Vastaus #59 : Heinäkuu 14, 2005, 11:00:51 »
Tykkään koulusta. En paljoa jaksa lukea mutta pärjään silti. Koulussa vallitsevasta ilmapiiristä en pidä. On tietyt porukat eikä kukaan ole meidän hiljaisten kanssa kuin pakon edessä.
Liittyy varmaan leimaamiseen mutta jos pärjää hyvin joissain aineissa aina oletetaan että vetää joka aineiden kokeista kympit.
No nyt lukioon ja uusia ihmisiä tulee jonkinverran vastaan, mutt atiedän että sama jatkuu taas ja menen lukionkin yksin läpi.

Opettajat suosii tukareita. Meidänki luokalla yks tyttö joka on tukari, ja käy joka aineesta tukiopetukses ja on semmone juoruava kana ja oikeesti tyhmä. No opettajat suosii justii tälläsiä, antaa 9 todistuksee vaikka kokeesta tulee 7.
Meidän koulus ei kymppejä jaella juuri ollekkaa. Päättötodistukseen ainakaan. Tiän vaan pari jokka sai yhtään kymppiä päättötodistukseen. Oma keskiarvo oli 8.9.

Tykkään matikasta, fysiikasta, kemiasta, bilogiasta ja odotan innolla lukion psykologiaa.

Tämmöistäkin tapahtuu meillä: Vaikka itse sanonkin olen atk ssa todella hyvä. Olen saanut kaikista kokeista kympit ja tiedän paljon enemmän aiheesta kuin kokeissa kysytään. Mutta ei kun olen tyttö! Kaikki kokeet ollu täydellisiä ja saan todistuksee seiskan. Eikä voisi johtua tuntikäyttäytymisestä kun viittaan aina mutta tytöiltä ei kysytä. Ryhmässä on kaksi muutakin tyttöä, joille en ole jutellut koskaan. Nämä tytöt eivät tee siellä mitään, ovat netissä vaan.
Opettaja pitää aina pitkiä luentoja siitä kuinka tytöt eivät mitään osaa ja plaah. No viime kokeesta sain sitten kutosen :D Opettaja ei ollut edes tarkistanut tyttöjen kokeita vaan laittoi kaikille suoraan kutosen. Koe oli helppo ja oon varma että kaikki meni mulla oikeisn. Toiset tytöt ei ollu tehny koetta ollenkaa.
Tämä ope on myös potkastu kässänopen virasta ku oli tyttöjen töitä pilannu huviksee.

Kysymys äskeiseen viitaten.
Olen jo tämän koulun taakse jättänyt mutta mitä mielestänne pitäisi tämlläisen asian kanssa tehdä? Olla hiljaa ja jatkaa kymppien vetämistä vaikka siitä ei hyötyä olekkaan?

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #60 : Elokuu 12, 2005, 17:00:39 »
Kuulostan hullulta kun sanon koulun joskus olevan minulle kuin toinen koti. Miksi? Koska minut valtaa turvallisuuden tunne.

Joskus ala-asteella saatoin jo ensimmäisen kesäloma päivän jälkeen kysyä äidiltä saanko palata kouluun. Hym. En minä vieläkään pidä kesästä.

Vaikka keskiarvoni ei olekaan hyvä osaan silti arvostaa sitä, että SAAN käydä koulua. Monikaan lapsi ei saa. Niin. Joo. Ajatuskatkos.

Vanha kouluni oli ruma ja vanha ja silti sinne innoissani kirmasin. Miksi? Koska.. viihdyin siellä.

Nytkin kun peruskoulu on osaltani ohitse en malta odottaa sitä kun opiskelut taas alkavat. Olen innoissani! En malta odottaa!
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

Paine

  • Ankeuttaja
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #61 : Elokuu 13, 2005, 12:19:29 »
Lana Laney... Voi sinua, olet raukka, en osaisi edes kuvitellamuutavani ja kadottaaa ystäväni, kyllä minä saisin ystäviä, mutta minä en tunne sinua, joten en tiedä saatko sinä paljon ystäviä, mutta sen tiedän että hyviä ystäviä ei korvaa mikään!

Koulun käyntiä rakastavat, hmm... no juu en rakasta missään nimessä koulua koska, en ole hyvä koulussa, tai miten määrität hyvän 8-9 no haluaisin olla parempi, ja jos minulla ei olisi koulussa kavereita olisin tuhon oma, koska luokallani on yksi.

punainennikkumatti

  • Ankeuttaja
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #62 : Elokuu 14, 2005, 15:41:34 »
en varsinaisesti viihdy koulussa, mutta ei milla sitä vastaankaan mitään ole. Taidan olla niitä ihmisiä jotka eivät oikeen tiedä pitävätkö koulusta vai eivät...
Toisinaan siellä on ihan mukavaa, mutta toisinaan siellä on aivan kamalaa.

Aamu heräämiset ovat yksi miinus puoli, mutta kun päivä lähtee käyntiin niin siellä on ihan kivaa...

shayonara

  • Ankeuttaja
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #63 : Elokuu 14, 2005, 16:07:10 »
Mun mielestäni koulussa on mukavaa. Siellä on aikataulu (eli lukujärjestys), jota pitää noudattaa. On tehtäviä, jotka pitää tehdä. Mutta silti siellä voi olla tavallaan vapaampi, esim. välitunneilla kavereiden kanssa. Mulla alkaa nyt yläaste, ja toivon sen olevan mukavampaa kuin ala-asteella kaveripuolelta. Mulla siis ei koulussa ole välituntisin ollut kavereita, mutta silti pidin koulusta. Siellähän valmistaudutaan tulevaan elämään oppimalla uusia asioita! Ja varsinkin et on hyödyllinen aine, koska siellä oppii paljon uusia asioita esim. kulttuureista, uskonnoista ja eri elämänkatsomuksista.

Poissa Goldenfake

  • Contessa
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Roma ♥ Italia ♥
    • Questo inverno finirà
Koulu
« Vastaus #64 : Elokuu 28, 2005, 17:36:36 »
Koulumenestys - ah, tärkeä asia.

Itselleni koulussa menestyminen on tärkeää. Haluan saada hyvän todistuksen, koska se todellakin vaikuttaa tulevaisuuteen, eikä todella matalan keskiarvon todistus käy muuksi kuin lennokeiksi. Ainakaan minusta. Ei sen keskiarvon tarvitse olla 9,9, mutta jos seiskan - kasin vaiheilla liikutaan, voi olla tyytyväinen itseensä - ja aina voi parantaa. Usein huono koulumenestys johtuu a)laiskuudesta ja b)mielenkiinnon puutteesta. Jos tällaiselle opiskelijalle sanotaan, että entäpäs päättötodistus, yleisin vastaus on: "Ensi vuonna parannan" ja "Kyll on vielä aikaa". Opiskelu pitäisi ottaa tosissaan heti alusta asti - lykkääminen ei ole koskaan hyväksi.

Jos ajatellaan oppilasta, joka todellakin on huono koulussa, vaikka yrittääkin parhaansa, pieni kannustin voi olla paikallan. 1-2 € kiitettävästä koetuloksesta ei varmasti vanhempaa paina, jos lapsi oppilas sen avulla petraa. Mutta eivätkö nuoret todellakaan välitä muusta kuin rahasta? Älyttömät kannustimet ovat asia erikseen, en minäkään lupaisi omalle lapselleni 10€ kiitettävästä kokeesta.  Kysymys onkin, eikö nuoria kiinnosta silloin, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Ei ehkä nyt, mutta viiden - kymmenen vuoden päästä asia voi olla täysin päinvastoin. Silloin on turha murehtia, miksei tullut opiskeltua.  


Miten heikkoja aineita tulee petrattua? Tai miten esimerkiksi kieliä tulee kehitettyä? Minä esimerkiksi suomentelen englanninkielisten kappaleiden nimiä. Katson monesti dvd-sarjoja (kuten Frendejä) englanniksi, joko ilman tekstitystä tai englanninkielen tekstin kanssa. Luen myös englanninkielisiä kirjoja (kuten Pottereita) ja juttelen englantia ulkomailla asuvien sukulaisten kanssa. Se on kehittävää eikä liian raskasta.

Itse minulla menee koulussa hyvin. On keskiarvo on kiitettävä, muutamia numeroita aion nostaa. Kympin saaminen kokeesta ei ole maailman suurin ihme minulle, enkä uskalla koskaan arvailla, minkä numeron saan kokeesta. Jos saan kympin, järkytyn hiukan ja olen onnellinen. Siltikin osaan iloista kahdeksosesta, vaikka muutamat muut eivät osaa.

Missä menee hyvän ja huonon koulumenestyksen raja? Mielestäni 7,5 keskiarvon omaava on hyvän puolella, 5,2 ei. Sitä selvää rajaa ei kuitenkaan ole olemassa. Minä en kuitenkaan pystyisi jättämään numeroita ja ryhtyä välinpitämättömäksi tytöksi, jolle numeroiden laskeminen olisi ihan sama. En vain pystyisi. Haluan, että keskiarvoni on vähintään 9. Se on vaatimus, jolle en vain voi mitään.
Fabrizio: Si, ti desidero, ti voglio con tutto me stesso, dalla prima volta che ti ho visto ti desidero, da settimane ti voglio fino ad impazzirne, e ti amo, io, ti amo, io ti amo e ti desidero e ti amo, potrei urlarlo se vuoi te lo giuro! Si, ti giuro... Nessuno, nessuno potrebbe dirmi che devo vergognarmi: Io amo Elisa!

Poissa Linnea

  • Vuotislainen
Koulu
« Vastaus #65 : Syyskuu 04, 2005, 18:36:46 »
Nykyään ei pääse juuri mihinkään ellei ole kunnnon koulutusta. Pitää olla se valkolakki kourassa ja hyvät paperit. Mutta kysyn vaan että jos sinulla on se lakki ja hyvät paperit tekeekö se sinusta paremman ihmisen? Ei tietenkään.

Minulle tuo kouluaihe on vähän ristiriitainen juttu. Haluaisin pärjätä elämässä sitten myöhemmin, mutta minua ei tuo lukio oikein kiinnosta. Yhdessä vaiheessa keksin kaverini kanssa että mehän karkkaamme Ypäjälle hevosten pariin peruskoulun loputtua. Tähän voisi sitten todeta isäni sanoin: "Monihan sinne on karkaamassa, mutta vain yksi tuhannesta sinne sitten oikeasti lähtee." Joten sen voisi melkein unohtaa!

Tänään kun väsäsin kemian läksyjä ja siinä piti sitten laskea atomin elektronien määrää kullakin elektronikuorella, minulle tuli aika turhautunut olo. Siinä sitten kysyin itseltäni, että mihin minä tätä tietoa tarvitsen? Kai se sitten on vain sitä yleissivistystä.

Ala-asteella ollessani minulla meni todella hyvin koulussa. Oikeastaan yli hyvin. Todistusten keskiarvot olivat päälle 9.3 tuossa neljännestä luokasta eteenpäin. Hiken leima tuli sen mukana sitten otsaan. Kotona siitä juteltiin useaan otteseen, kun se alkoi mennä jo aika kiusaamisen puolelle. Kuudennella viimeisten kokeiden numeroa en sitten edes paljastanut ääneen, ettei vain kukaan vaan sanoisi: "Vähänkö sä oot hikke!" Ja ala-asteelta lähdettiin sitten huippupaparein hymytyttöpatsaan kera. Sitten olin vielä äidin patistamana hakenut latina-luokalle ja päässytkin. Vanhemmat olivat ylpeitän ja olihan sitä itsekin tyytväinen. Mutta silti oli vähän tyhjä olo. Oliko kaikki sen arvoista?

Nyt yläasteella kaikki on toisin. Todistukset eivät ole enää huippuluokkaa. Kokeista tulee semmoista 7-8, mutta latina menee sitten vielä surkeammin. Kun ensimmäisen todistuksen toin seisalla kotiin niin kyllä tutut ihmettelivät että mitä oli tapahtunut sille ahkeralle oppilaalle. Voin nyt sanoa että se ahkera oppilas löysi jotakin muuta elämäänsä. Se löysi ihanat ystävät.  

Elämäni on siis suoraan sanottuna paljon onnellisempaa näinä päivinä. Elämä on paljon rennompaa, tuntuu kuin minulla olisi lähes uusi elämä. Minulla ei ole hyviä arvosanoja, ei hikarin leimaa, mutta minulla on ihanat ystävät. Siitä ei pääse yli eikä ympäri!  

  Eve, Zipa and Hartza, you are my heroes!!!
Kind of dumb with her finger and her thumb
In the shape of an "L" on her forehead

Poissa Gnat

  • Niark, niark!
  • Vuotislainen
Koulu
« Vastaus #66 : Syyskuu 21, 2005, 21:08:56 »
Laiska ihminen kun olen, niin en jaksanut lukea läheskään kaikkia kommentteja. Hyvä aihe!

Luulisinpa, että huono koulumenestys johtuu enimmäkseen kiinnostuksen puutteesta, tai sitten siitä, ettei vain osaa. Esim. tuo kielipää ja matikkapää. Varmasti ajattelutapa: 'emmää kuitenkaan osaa, niin miksi sitten harjoitella' vain pahentaa tilannetta, mutta jos haluaa pärjätä ja harjoittelee, voi saada kitettävän ja tajuta. Tai sitten ei vain opi, vaikka harjoittelee. Mutta eri asia on, liittyykö pärjäämisenhalu/harjoittelu paljon hyvään kielipäähän.. en tiedä.

Voiko huonolle kielipäälle sitten mitään? No, ainakin harjoittelu parantaa tilannetta, jos ei nyt ihan toivoton ole. (Olenpa kannustava, kun sanon toivoton.. ei minusta oloe opettajaksi..)

Kotiolot vaikuttavat todellakin koulumenestykseen. Minä opin lukemaan jo paljon ennen koulua, ja pidän kirjoista. Minulle luettiin paljon (oikeasti, PALJON!!) kun olin pieni, olen varma, että se on vaikuttanut. Jos vanhemmat suhtautuvat koulunkäyntiin välinpitämättömästi, niin voi olla, että lapsikin. Tai sitten ei. Miten vaan. Mutta kannustava kasvuympäristö on plussaa, sen voin sanoa!

Kuinka paljon koulu ja koulumenestyksenne merkitsee teille? Melko paljon. Riippuu vähän aineesta, matikassa miinuskin kokeessa hiertää, mutta jossakin biologiassa saatan olla tyytyväinen paljon huonompaan numeroon, kuin matikassa. Kyllä se masentaa, jos saa huonon numeron, ja vastaavasti hyvä sitten piristää. En voisi olla välinpitämätön. Luokalle jääminen on painajainen...
Nykyään olen koulunkäynnin suhteen rannompi kuin ennen. Ei ole kamalaa, jos jää läksyt tekemättä tai tekee huonosti. On ne ystävätkin tärkeitä.

Mikä on mielestänne tärkein aine? Monet ovat tärkeitä, esim.
matikka (ok, jotkut eivät todellakaan tarvitse edistynyttä matikkaa, mutta jokainen tarvitsee helpoimpia päässälaskuja)
ja englanti (jos matkustaa tai kouluun/työpaikalle tulee ulkomaalaisia vieraita. Tai jos työ on kansainvälistä. Tai.. tai..)
Oikeasti, tosi noloa, jos ei ymmärrä tai tiedä mitään yksinkertaisistakaan asioista. (Eri asia ne, jotka eivät vai käydä koulua tai jotain.)

Entäpä vähiten tärkein? öhh.. ehkäpä joku kuvis

Mitä mieltä olette esim. musiikkiluokista yms. taidekouluista? Hyviä olla olemassa, jolloin lahjakkaat tai innostuneet voivat kehittää taitojaan. Ovathan ne esitykset, esim. musiikki-esitykset kivoja sitten myöskin ei-niin-musiikillisille luokille

Chiyo

  • Ankeuttaja
Koulu
« Vastaus #67 : Lokakuu 01, 2005, 20:14:15 »
Koulussa ei ole minusta mitään vikaa. Välillä opettajat tai, no, niin, päämääräisesti opettajat alkavat ärsyttää, mutta yleensä suoriudun kaikesta suht hyvin. Matematiikassa ei ole yleensä ongelmia, en kuitenkaan ole mitenkään kovin hikke. HUonoin numeroni oli 8 viime vuoden todistuksessa, paras 10. En ole hikari, en ole en, ihan oikeasti. Olen lukenut vain kerran kokeisiin, sillä tavalla kunnolla, ja silloin sain heti 10+:an. Ehkä kannattaisi lukea enemmänkin, mutta kun saan muutenkin ysejä tai joskus, harvemmin, kaseja, niin miksi vaivautua? Olisin luultavasti parempi koulussa, jos näkisin enemmän vaivaa, mutta miksi nähdä, kun voi olla keskiverto oppilas ilman minkään näköistä ekstra puuhaamista. Tiedän, olen tyhmä. Tulevaisuuteni kannalta olisi kai viksumpaa opiskella vähän enemmän, mutta joka tapauksessa, pärjääb koulussa keskimääräistä paremmin.

Ainoa aine, jonka eteen nään vaivaa, jopa mielelläni, on englanti. Minulla on todella hyvä kielipää, ja suorastaan rakastan sitä ainetta. Viime vuonna sain jokaisesta kokeesta kympin tai kymppi miinuksen. Osaan ääntää englantia todella hyvin, suomalaiseksi, ja tämä ei ole edes mitään itsekehua x)

Koulussa parasta on kuitenkin kaverit. Muutenkin, on ihanaa että on päivittäin paikka minne voi mennä ja tavata porukoita. Minä en vihaa koulua, ainoa mikä ärsyttää on kotiläksyt ja aikaiset herätykset. Itse asiassa, joskus jopa odotan tulevaa koulupäivää. Mistäs sitä tietää vaikka tänään kaikki muuttuisi? :)

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Koulu
« Vastaus #68 : Lokakuu 18, 2005, 22:07:44 »
MInua sanotaan hikeksi, hikariksi, on aina sanottu. Tai no, ei tietenkään aina. Ekan luokan puolivälistä asti, silloin kun tuli ensimmäiset kokeet.

Kun minä en ole koskaan ollut huono koulussa. En sinne päinkään. Lukuaineissa olen hyvä, enkä huono taideaineissakaan. Musiikki on aina ollut 8-10 ja kuvis oli viime todistuksessa 10. Ja viime kuviksen tunnilla opettaja kehui savilintuni maasta taivaaseen.
Liikunta ei ole niitä vahvimpiani, pyörii siinä kasin ja ysin kieppeillä. Se on ehkä asenteestakin kiinni. En ole kovin ahkerasti kunnioittanut uimatunteja läsnäolollani.
Ruotsissa olen luokkani paras, siitä ei kai voi kiistellä. Ensimmäisestä ja viimeisimästä isosta kokeesta sain 10+. ^^

Mistä hyvä koulumenestykseni johtuu? En tiedä. En nimittäin lukenut siihen edellä mainitsemaanikaan ruotsin kokeeseen sivuakaan, en edes avannut kirjoja. En nykyään itse asiassa lue kokeisiin ollenkaan. En edes ole niitä ahkerimpia läksyjen tekijöitä. Eli hikeksi minua ei kai ole sopivaa sanoa. En lintsaile kylläkään koulusta, mutta se johtuu pelosta. Pelosta siitä, että kun vanhempani lukevat kuukausiraportin ja näkevät minun lintsanneen koulusta, saan sellaiset huudot ja kotiarestin, että ai ai.
Luulen sen johtuvan siitä, että en oikeastaan tunneilla jaksa kuunella opettajan puhetta, juttelen mielelläni kavereitteni kanssa. Mutta minulla on siinä mielessä hyvä muisti, että muistan lukemani tekstin todella hyvin yhdenkin lukukerran jälkeen. Sikäli.

Muuten. Tällä hetkellä tunnen suurta stressiä koulunkäynnistä. Vaikka minulla ei vielä olekaan senaknssa mitään ongelmia tai vaikeuksia, niin oli yläasteelle siirtyminen minullekin aika iso hyppäys. Joten olen panostanut kouluun aika paljon. Toisaalta myös kouluun panostukseni on jäänyt vähemmälle. Harrastuksiakin minulla kun sattuu olemaan niin tajuttoman paljon liikaa. Suurin ongelmani niistä on viulun soitto. Minulla on kerran viikossa viulutunti, kerran viikossa orkesteri ja vielä teoriatunti. Ja kaikkia tunteja varten minun pitäisi harjoitella. Varsinkin viulutunteja. Aikani on rajallinen. En ymmärtänyt tarpeeksi aikaisin valmistautua siihen, että tämä vuosi(ja kaikki seuraavat vuodet) tuovat eteeni aina vain lisää velvollisuuksia.
Siksi motivaationi on tällä hetkellä lähes nollapisteessä. Olen stressaantunut. Asiaa ei auta se, että kun sain sen 10+ ruotsin kokeesta, kaikki mitä kuulin isältäni, oli tyly "hyvä". Minulla on aina ollut tarvenäyttää paremmuuteni isäni silmissä, varsinkin kunäitini tanssii pikkusiskoni pillin mukaan. Jamuutenkin olen aina ollut isin tyttö. Isä aiheuttaa minulle paineita. Ja se lisää stressiä ja vähentää motivaatiota erityisesti viulunsoittoa kohtaan. ^^
Miten tämä liittyi aiheeseen? Siten, että pelkään stressin ja motivaation laskemisen vaikuttavan erittäin negatiivisaesti koulunkäyntiin.

Ei se minusta ainakaan kaikkien kohdalla ole laiskuudesta kiinni, jos menestyy huonosti koulussa. Tai no, kai se vähän siitäkin on kiinni. Mutta monen kohdalla syy on luultavasti huonomuistisuus. Ja "huono kielipää" tai muu vastaava. Ja ehkä se laiskuusl. Edes minä en osaa kaunistella tuota tosiasiaa pois. ^^ Mielipiteitäni, Varsågod.

Poissa Grytolle

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Re: Koulu
« Vastaus #69 : Lokakuu 19, 2005, 17:48:39 »
Ol. Minulle koulu on vain yksi piikki takamuksessani, jonka mieluusti ottaisin sieltä pois, mutta suomessa on pakollinen oppivelvollisuus, joten...
Keskiarvoni on 8 mikä kuvastaa sitä että en ota koulua kovin vakavasti, vaikka tottakai pitäisi. Koulu on hieno, mutta ruma. Jos ei käy koulua tulee tyhmäksi, jos käy tulee järkeväksi, silti vihaan koulua. Mitä siis teen? Käyn sitä. Ei kai se nyt ole niin kamalaa uhrata 9 vuotta elämästä ja nauttia sitten niistä lopuista 70:stä.

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Koulu
« Vastaus #70 : Lokakuu 19, 2005, 22:25:41 »
Ah, kouluhan on kivaa. Ei tosin jokaisena päivänä. Eivät kaikki aineet. Eivät kaikki opettajat.
Mutta yleisesti ottaen. Meillä on oppivelvollisuus, pakko käydä koulussa oppimassa turhiakin asioita, niin miksi se ei saisi olla edes kivaa? Siellähän näkee kaverit ja saa vähän muutakin sisältöä elämäänsä kuin kotona tai ulkona nyhjääminen. En ole superhuippuoppilas, keskiarvoni on 9,0. Otan koulun rennosti, luen kokeisiin yleensä vasta koetta edeltävänä iltana. Minun onneni onkin, että opin nopeasti. Lahjakkuuskin vaikuttaa, mutta lukuaineiden osalta se ei vaikuta niin paljon kuin oma yritteliäisyys. Yrittämisessä ei menetä mitään. Ainoastaan siinä, jos ei edes yritä, menettää!

Koulumenestys on oikeastaan lähes ainoa täällä vakavien asioiden puolella oleva juttu, mikä on jokaisen oma asia. Itse vain siinä itselleen hallaa tekee, jos on huono oppilas. Myöhemmin huomaakin ettei ole toivoakaan päästä siihen ammattiin mihin oikeasti halusi.

Lainaus käyttäjältä: "Linnea"
Minulla ei ole hyviä arvosanoja, ei hikarin leimaa, mutta minulla on ihanat ystävät.

Eikö voi olla samaan aikaan hyvä koulussa ja omistaa ihanat ystävät? Ystäviä ja koulua on täysin turhaa verrata toisiinsa. Esimerkiksi minulla on sekä paljon mahtavia ystäviä, että hyvä koulumenestys. Siinä ei ole mitään outoa, tuohan on ihan hassu asenne.

Poissa Cayenne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: jatkoa....
« Vastaus #71 : Lokakuu 20, 2005, 14:57:37 »
Lainaus käyttäjältä: "Darkness"
Minusta koulumenestykseen voidaan löytää hyvin yleinen kaava. mitä vähemmän sinulla on kavereita ja mitä vähemmän olet sosiaalinen (jos niin voi sanoa), sitä paremmin sinulla menee koulussa. Ajatelkaapa luokanne/koulunne hikuja, uskallan väittää, että heistä 90% on hieman eristyneitä ja muutenkin vähän outoja...


Minun kohdallani tämä ei ainakaan pidä paikkaansa. Olen koulumme varmasti epäsosiaalisimpia ihmisiä, mutta keskiarvoni on noin vähän päälle 8, eli en ole mikään "hikke".
Itse asiassa se, että minulla ei ole paljoa kavereita ja vietän koulussakin paljon aikaa yksin, vaikuttaa ehkä koulumenestykseeni aivan päinvastoin.
Ja siitä pääsenkin siihen mitä minä ajattelen koulusta. En viihdy siellä. En todellakaan. Viimeksi juuri tänään tuli erittäin vahvasti sellainen olo, että siitä ei ole tulevaisuuteni kannalta mitään hyötyä, että istun biologian tunnilla kuuntelemassa miten solut toimivat, ja tuskailen, kun en ymmärrä mitään vaikka kuinka yrittäisin.  

Sitä paitsi jos saa usein hyviä numeroita, ei se tarkoita kaikkien kohdalla sitä, että lukee hiki päässä joka ainoaan kokeeseen. Tiedän muutamia, jotka vain saavat hyviä numeroita, vaikka eivät olisikaan hirveästi lukeneet.

Minulle jokainen koulupäivä on aika lailla yhtä tuskaa. Joka aamu on sellainen tunne, että en haluaisi mennä sinne. Eikä se ole väsymystä, siis sellaista, että haluaisi vain jäädä kotiin nukkumaan.
Koulu ei oikein jaksa kiinnostaa minua pätkääkään. Tuntuu vain ettei se ole sitä mitä minun pitäisi tehdä. Olen kyllä lukiossa eli olen itse päättänyt mennä sinne, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin.
Koulussa paineet ovat suuret, koko ajan pitäsisi omaksua valtava määrä uusia asioita, joista ei suuresta osasta ole mitään varsinaista hyötyä tulevaisuuden kannalta. Tietenkin pitää olla jonkinlainen yleissivistys, mutta kuitenkin.
Ajatukseni ovat nyt hirveän katkonaisia, mutta tiivistettynä siis en pidä koulusta, en ole oikein koskaan pitänyt. Eniten minua varsinkin nykyään rassaa se valtava sosiaalinen paine. Ikään kuin koulupäivien pääasia olisi kavereiden tapaaminen, uusien kavereiden saaminen ja kaikkea muuta mikä jotenkin vain liittyy kavereihin (huonosti ilmaistu, tiedän...). Tiedän, että koulussa nimenomaan harjoitellaan sosiaalisia tilanteita varten, mutta eipä se ole vielä kymmenessä vuodessa minua juurikaan auttanut. Vain kasannut hirveästi murheita ja stressiä.
Mutta kaipa minä pärjään ja saan koulun käytyä kunnolla loppuun. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tapahtuisi jotain, mikä tekisi siitä koulunkäynnistä minulle edes hieman helpompaa.

Poissa mannaryyni

  • Pylpyrä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Oma kirja.
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #72 : Marraskuu 14, 2005, 20:44:31 »
Koulu. Periaatteessa pidän siitä. Opiskeleminen ja uuden oppiminen on sinäänsä mukavaa, mutta koulussa kun tuppaa olemaan niitä häiriötekijöitä. Kuten ärsyttävät luokkakaverit ja inhottavat opettajat.
Yläasteella inhosin koulua, kun en pitänyt luokastani, tunne oli molemminpuolinen. Nyt lukion aloitettuani olen saanut uusista oppilaista uusia kavereita ja suurimmat ääliöt (no, poikkeus vahvistaa säännön) ovat lähteneet muualle lukioon tai amiskaan.
Opettajat sitten. Muutamat ovat ihan mukavia ja tulen toimeen, mutta muutamat ovat sitten sellaisia ärrmurr-tyyppejä, joiden kanssa en tule toimeen, vaikka aineesta pitäisinkin. Englanti esimerkiksi, minulle suht helppoa, mutta opettajan kanssa en tule toimeen.
Aineet ovat yleensä mukavia, pidän uusien asioiden oppimisesta, pidän lukujärjestyksistä, lomista ja koeviikoista. Oikeastaan kaikesta. Paitsi että oikeastaan en pidä juuri yhtään.
Useimmat lukijat pääsevät semikonditionaaliseen futuuriin, jota modifioi käänteinen plagaalinen intentionaalisen subjunktiivin imperfekti ennenkuin luovuttavat.

Poissa

  • kAHVikuppisihteeri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • jump, deliver me
Koulun käyntiä "rakastavat"
« Vastaus #73 : Marraskuu 25, 2005, 13:16:35 »
Enemmistöön kuulun, minä vihaan koulua. Toki koulussa on omia, hyviä puoliaankin, mutta yleisesti se on kamala paikka.

Ensinnäkin, nyt home-evakossa kun olemme luokkani kanssa (koko muun koulun lailla), niin kas kummaa, viipaleemme on laitettu juuri yläasteen pihaan. Siellä saa aina halveksivia katseita ja tuntee itsensä pieneksi. Ei siis niinkään henkisesti, mutta fyysisesti ehdottomasti.

Opettajat. Omalla opettajallani on ns. "pahoja päiviä" vaikka kuinka monesti viikossa, itseasiassa joka päivä. Hän ottaa monia oppilaita silmätikuikseen ja sitten on se suorastaan peppu juttu, että oma äitikin on opettaja ja näin ollen oma äiti ja oma opettaja soittelevat päivittäin toisilleen. Äiti opettaa opettajan poikaa ja opettajani opettaa minua. On siinä kyllä aika kivaa, kun jokainenkin liike on äidin tiedoissa.

Sitten pahin; läksyt ja kokeet. vihaan läksyjä, mutta vielä enemmän kokeita. Koetilanteet ovat ahdistaviá, päässä tykyttävät kaikki ne päntätyt asiat ja kun sitten se koepaperi on nenän edessä, niin jee, kaikki on unohtunut. Minulla on harvinaisen huono muisti, unohtelen bilsan kokeen päivämääriä ja asioita, jotkä täytyy kerrata. Äiti käy kamalaksi kotona sekä fyysisesti että henkisesti kun kuule minun saaneen kasin tai huonomman. Siinä ei sitten selittelyt auta.
"Seuraavaks me vedetään sellanen progepläjäys, että te saatanan kakarat ette löydä kotiinne."

Alyssa

  • Ankeuttaja
Koulu
« Vastaus #74 : Marraskuu 25, 2005, 21:27:57 »
Voittaminen on sitä,
että olet valmis menemään pitemmälle,
raatamaan kovemmin ja
luopumaan enemmästä kuin kukaan muu."


Törmäsinpä tuollaiseen pätkään netissä ja oli pakko kopioida tähän, sillä se kolahti suuresti ja siitä sain aiheen kirjoittaa tämä  viesti. Voisin ensin käyttää hieman itseäni (ketäs muutakaan) esimerkkinä. Jos ei kiinnosta, rullaa viestin alas ja katso sieltä, mistä oikein löpisen ;)

Siispä. Minulla on korisharjoitukset 3 kertaa viikossa, taekwondo 2 kertaa viikossa ja punttisali kerran viikossa. Käyn yhdeksännettä luokkaa ja kokeita on suunnilleen joka viikko jostain aineesta. Kuljen kouluun & harrastuksiin 25 km päästä ja lähden joka aamu seitsemältä, harkkapäivinä olen takaisin siinä seitsemän maissa (ellen käy kotona kääntymässä), kahtena päivänä vasta kymmeneltä. Lisää tuohon ystävien kanssa olo, perhe, oma poni ja kokeisiin lukeminen, niin siinä alkaa olla jo työmääräni.

Aloin tänään miettiä, miksi oikeastaan teen kaiken tuon? Olen aina menossa tai opiskelemassa, kaikki täytyy sijoittaa harrastusten mukaan ja elämä on minuuttipeliä. Nukuin viime yönä 3 tuntia, sillä tänään oli bilsan kokeet ja luin niihin (tulin kotiin vasta 23.30, koska oli toimitsijavuoro, luin, heräsin 5.00). Kun pääsin kotiin ja olin hetken aloillani, rupesin miettimään, miksi hyvät numerot ovat minulle niin tärkeitä? Miksi aina pitää suorittaa, olla paremmassa kunnossa, älykkäämpi ja terävämpi kuin muut?

Kun sitten luin ylhäällä olevan tekstin, tuntui kuin jokin sisimmässä olisi saanut sähköshokin. Se kuvastaa minua niin täydellisesti, että melkein pelottaa. Minulle koulu on kilpailua, koris on kilpailua, taekwondo on kilpailua, jopa jaksaminen on kilpailua. Kokeisiin luen tosiaan vaikka koko yön, ellei muulloin ole aikaa. Istun koneella kirjoittamassa kirjallisuustehtävää, vaikka hartiat olisivat jumissa ja silmät särkisivät. Jos en tekisi niin, se olisi kuin luovuttamista.

Luulisin, että se johtuu siitä, että olen niin lopen kyllästynyt häviämään. Olin joskus koulukiusattu ja siitä varmaan jäi eräänlainen suojautumismekanismi tyyliin "minun täytyy olla parempi, he eivät enää kiusaa, jos vain olen parempi." Lisäksi äitini on aina kannustanut minua vähän liikaakin ja olen oppinut asettamaan aina kovimmat mahdolliset tavoitteet. Vasta viime vuonna opin hiukan rentoutumaan ja tinkimään, mutta vain tiettyjen asioiden suhteen.

Minä en koe perfektionismiani huonona asiana. Päinvastoin, minulla on nyt hyvä fyysinen kunto, harrastusten kautta uusia kavereita, tekemistä vapaa-ajalla, hyvät numerot (ka. 9.8) ja tulevaisuudessa ovet auki lähes mihin tahansa oppilaitokseen. Vaikka joskus tuntuu siltä, että hajoaa palasiksi odotusten alla, jostain vain nousee se tietty kipinä, joka saa jatkamaan, näyttämisen halu.

Onko teillä, hyvät ihmiset, samankaltaisia tuntemuksia koulun suhteen? Oletteko kuten minä, kilpailuviettisiä perfektionisteja, joille vain paras on kyllin hyvä? Mistä luulette, että se johtuu? Oletteko aina olleet tällaisia?
Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä/kokemuksia :)