Kirjoittaja Aihe: Jane Austen  (Luettu 13570 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

poro

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« : Joulukuu 15, 2003, 21:23:04 »
Kukaan ei ole tänne maininnut yhtä maailman parasta kirjailijaa Jane Austenia!
Onko kukaan muu lukenut hänen kirjojaa ja jos on, mitä on pitänyt niistä?
Hänen kirjoistaan on myös tehty useita elokuvia ja sarjoja, joten täällä voi reilusti puhua myös niistä.

Omasta mielestäni yksi hänen parhoista kirjoista on ylpeys ja ennakkoluulo, josta on myös tehty 6 osainen sarja, joka myös on aivan mahtava. Suosittelen! (Englantilaisetkin ovat kanssani samaa mieltä. He ovat äänestäneet kyseisen kirjan toiseksi pidetyimmäksi romaaniksi.)

Kommentteja kiitos!

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Jane Austen
« Vastaus #1 : Joulukuu 15, 2003, 21:34:18 »
Jeps jeps, täältä ainakin löytyy yksi suuri Austenin ystävä. Ylpeys ja Ennakkoluulo on minunkin lempikirjani Austenin tuotannossa, mutta pidän kovasti myös teoksista Järki ja tunteet, Emma ja Persuasion (oliko se nyt sitten Viisasteleva sydän suomennetulta nimeltään.)

Kaikista näsitä olen nähnyt myös filmatisoinnit, ensin mainitusta sen maanmainion televisiosarjan, muista elokuvat. Ja kaikista pidin kovasti, vaikka ovatkin tyyliltään hiukan erilaisia. Varsinkin Järki ja tunteet on elokuvana mainio, pidän siitä jopa enemmän kuin kirjasta. Siinä on sellaista hillittyä huumoria, jota kirjasta ei ihan samassa mitassa löydy. Ja tietysti Alan Rickman eversti Brandonina on niin loistava, että sekin jo nostaa elokuvan pisteitä. Myös hieno musiikki on kovasti mieleeni, varsinkin ne kaksi Mariannen esittämää laulua (etsin jopa niihin nuotit, lainasin soundtrackin kirjastosta ja opettelin laulamaan molemmat =)).

Toki Austenkin on saanut aikaan myös vähemmän hyviä kirjoja. Esimerkiksi Kasvattitytön tarinaa en koskaan jaksanut lukea loppuun, eikä se myöskään elokuvana ollut erityisen kiinnostava. Enimmäkseen hänen teoksensa ovat kuitenkin todella viehättäviä ja viihdyttäviä kepeän humoristisine näkökulmineen ja autenttisine ajankuvineen. Eikä niihin väsy, niitä jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen.
Constantem decorat honor

helzie

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« Vastaus #2 : Helmikuu 23, 2004, 14:31:26 »
Oi. Kyllä vaan olen lukenut Austenin kirjoja. Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet on tullut luettua. Ja sitten se Y&E:n jatko-osa joka Austenilta itseltään jäi kesken ja joku toinen kirjoitti loppuun. Itse asiassa innostuin Austenista Ylpeys ja ennakkoluulo -tv-sarjan perusteella, ja Järki ja tunteetkin näin ensin leffana ja sitten vasta luin kirjana. Pakko sanoa, että nuo molemmat olivat nähtyinä myös aivan mainioita! Kirjassa toki on oma tunnelmansa, ja Austen on tehnyt upeaa työtä. Rakastan tuon ajan Englantia. Tanssiaisia, kohteliaita herrasmiehiä, tytärten naimisiin saattamista, hyvää käytöstä...olen joskus haaveillut eläneeni tuona aikana. Oi, se olisi ollut niin mielenkiintoista. :) Onneksi Austen on kirjoittanut siitä niin pystyn edes haaveilemaan :). Pitäisi lukea lisää hänen kirjojaan. Kipin kapin kirjastoon...

Ja näin offtopiccina on vielä ihan pakko hehkuttaa Rickmanin ja Firthin erinomaisuutta! UPEAT roolisuoritukset :)!!!

Tutta

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« Vastaus #3 : Marraskuu 12, 2004, 13:33:17 »
Sainkin tätä aihetta jo kotvan ettiä :)

Mun Austen-innostus lähti siitä ku näin Ylpeys ja Ennakkoluulon minisarjan, mutten sen loppua, joten lainasin kirjan kirjastosta ja luin sen sit sieltä. Loistava kirja ja minisarja. Todellakin, Colin Firth Mr. Darcyna on kyllä ihan nappiin mennyt roolijako.

Joku mainitsi "Kasvattitytön tarinan". Liekö tämä Mansfield Park englanninkieliseltä nimeltään? Katsoin sen leffana joku aika sitten ku se tuli telkusta ja ite ainakin tykkäsin kovasti. Joku tossa Austenin romantiikassa se vaan viehättää.

Olettekos muuten huomanneet, että Clueless on Emman moderni versio ja Bridget Jones Diary puolestaan Y&E:n? Colin Firthhän vielä kaiken lisäksi näyttelee siinä jälleen Mr. Darcya... :)

NiillOnOmat

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« Vastaus #4 : Marraskuu 12, 2004, 16:17:19 »
Olen lukenut kaikki Jane Austenit, ja melkein kaikki löytyy kirjahyllystänikin (Neito vanhassa linnassa puuttuu). Hän on yksi lempikirjailijoistani.

Lemppareitani ovat (täällä usein mainittu) Ylpeys ja ennakkoluulo ja Viisasteleva sydän. Ylpeys & ennakkoluulo taisi olla ensimmäinen lukemani Austen. (Myös englanniksi on tullut kyseinen kirja luettua...)

Onneksi luin kaikki kirjat ennen kuin katsoin filmiversiot. Olen nähnyt Ylepys ja ennakkoluulo minisarjan (ah, Colin Firth...aivan mun lemppari), Järki ja tunteet leffan (Alan Rickman, tupla-ah), Mansfield parkista kaksi versiota ja Emman.

Jane Austenin kirjojen huumori on omaa luokkaansa. Ne ovat todella viihdyttäviä, ja yleensä aloitettuani täytyy lukea kirja heti loppuun. Olen kaikki kirjat lukenut ainakin kahteen kertaan.

Poissa Pastel

  • Vuotislainen
    • http://www.livejournal.com/users/pastell
Jane Austen
« Vastaus #5 : Marraskuu 14, 2004, 03:31:01 »
Muistuu Austenista mieleen ensimmäisenä se kohtalokas kirjallisen taiteen kurssi jolle valitsin kirjakseni Emman >.>. Voi Kyoja, en tiedä mikä paha karma minua seurasi kun vedin tuon kirjan hyllystä. Todella harvoin tulee tilanne vastaan, jossa jätän kirjan kesken, mutta Emman luin vain kurssin läpipääsemiseksi. Tai sitten muistot ruostuvat ajan kanssa.

Clueless. Aivan... Olin kuullut että tuo sarja pohjaa Jane Austenin kirjaan nimeltä Emma. Se oli syynä tuohon onnettomaan kirjavalintaan. Vaikea nähdä teinihäröilyn ja romanttisen paikallaanjauhannan välillä mitään yhteläisyyksiä ja halusin ehdottomasti lukea tuon kirjan.

Ylpeys ja Ennakkoluulo, Järki ja Tunteet sekä Kasvattitytön Tarina taas ovat kaikki enemmän tai vähemmän loistavia kirjoja. Varsinkin Y&E kestää useamman lukukerran vaikka juoni onkin nimen takia heti alusta selvä. Henkilöthahmot ovat niin mielenkiintoisia, ettei yllättäviä juonenkäänteitä edes kaipaa.

Ja taas kerran alkuperäiskielellä saa enemmän irti.
Eikö tässä ollutkaan tämän syvempää?

Poissa hömppä

  • pirtelö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Jane Austen
« Vastaus #6 : Lokakuu 05, 2005, 21:40:20 »
Minäkin tykkään, tai oikeastaan rakastan.. Aina kun minua alkaa vaivata romantiikannälkä tartun johonkin Jane Austenin romaaniin tai vaihtoehtoisesti katson Ylpeys ja ennakkoluulo minisarjan. Heti alkaa hymyilyttämään ja tulee parempi mieli. Parasta näissä Austenin kirjoissa on niitten romanttisuus ja ainakin minut ne saavat uskomaan että jostain löytyy se ikioma herra Darcy (tai vaihtoehtoisesti kuka muu tahansa näistä Austenin luomista ihanista miehistä).

Ehdoton suosikkini on Ylpeys ja ennakkoluulo, ollut jo ihan pienestä pitäen, kun näin sen minisarjan. En silloin vielä ymmärtänyt siitä muuta kuin että siellä oli tanssiaisia ja nättejä mekkoja. Joskus kymmen- tai yksitoistavuotiaana sitten luin sen kirjana ja jäin koukkuun :). Sen jälkeen pitikin lukea ne kaikki muutkin Austenit. Jos nyt uskaltaisin lukea ne englanniksikin.. Tuo vanhahtava englanti on vaan hieman pelottanut, mutta jospa se luonnistuisi.

Ja noista filmatisoinneista. Y&E oli aivan loistava, rakastuin Colin Firthiin, mutta kukapa ei.. Olen nähnyt myös Emman (Gwynethillä) sekä Järjen ja tunteet. Molemmista taisin tykätä, mut siitä on kauan ku näin ne. Täytyypi varmaan kipsiä kirjastoon lainailemaan ne..
Whoever said "let the best man win" forgot to ask girls to play.

Poissa Vela

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Jane Austen
« Vastaus #7 : Lokakuu 09, 2005, 17:10:27 »
Olen lukenut vain Ylpeyden ja ennakkoluulon, mutta seuraavaksi aloitan Kasvattitytön tarinan. Pidin todella paljon tuosta Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, se oli kertakaikkiaan loistava. Austen pääsi oikopäätä lempikirjailijoideni joukkoon. Austenin tarkkaa ja hiottua kieltä oli mukava lukea.
Romantiikan nälkään Ylpeys ja ennakkoluulo sopii täydellisesti. Ihastuin heti Mr. Darcyyn, hän on kertakaikkiaan niin ihana.
Englannninkielisiin opuksiin en ole vielä tarttunut, mutta jossain vaiheessa uskallan ehkä senkin tehdä. Varmasti olisi kannattavaa lukea niitä englanniksi, se toisi varmasti uutta ulottuvuutta kirjoihin.

Tietääkseni tuosta Ylpeydestä ja ennakkoluulosta on tulossa tämän vuoden lopulla joulukuussa elokuva. Odotan sitä innolla. Haluaisin kovin mielelläni nähdä Y&E minisarjan, mutta en ole tilaisuutta siihen ainakaan vielä saanut.

Muoksista. Nyt olen tutustunut hieman laajemmin Austenin upeaan tuotantoon. Olen lukenut  Austenin kirjat Emma, Sanditon -leikkiä ja totta, neito vanhassa linnassa... ja olen jopa onnistunut hankkimaan itselleni tuon BBC:n kertakaikkiaan upean sarjan! Toivon vain että Austen olisi ehtinyt kirjoittaa elämänsä aikana enemmän. Tuntuu kuin olisin kohta kahlannut suurimman osan hänen teoksistaan läpi ja jään janoamaan uusia.
Laajoina levittäytyvät Pohjolan synkät metsät, ikivanhoina, salaperäisinä villeissä unelmissaan, siellä asuu metsien suuri jumala, metsän henget kutovat salaisuuksiaan hämärässä.

Haru

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« Vastaus #8 : Lokakuu 09, 2005, 20:03:47 »
Yhden vain olen lukenut, Kasvattitytön tarinan, mutta pitäisi varmaan kokeilla noita muitakin, kun kuulostavat noin hyviltä... Mitään elokuvia en ole nähnyt, mutta haluaisin kyllä.
Kasvattitytön tarina oli todella mielenkiintoinen, mutta pakko sanoa, että monta kertaa teki mieli lukea jotakin muuta. Ikäväkseni minun oli pakko lukea kirja koulutehtävää varten, eikä pakkolukeminen kuulu mielipuuhiini. Jos olisin lukenut Kasvattityön tarinan aivan rauhassa ja ilman kiirettä, se olisi luultavasti avautunut minulle paremmin.
Luultavasti minuun vaikutti kirjassa juuri romantiikka ja vanhanaikainen tyyli. Voi miksei enää eletä tuolla tavalla? Tanssiaisia...

Tera

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« Vastaus #9 : Lokakuu 17, 2005, 17:58:07 »
Minäkin pidän Jane Austenin kirjoista. Oma suosikkini on, yllätys yllätys, Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka lisäksi olen lukenut myös Emman ja Neidon vanhassa linnassa. Neito vanhassa linnassa ei nyt minun mielestäni mikään mestariteos ollut. Omasta kirjahyllystä löytyy Ylpeyden ja ennakkoluulon lisäksi Kasvattitytön tarina, joka on juuri kesken ja Järki ja tunteet, joka odottaa lukemistaan. Ja se BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo-sarja on kyllä todellakin hyvä. Kun olin kyseisen kirjan lukenut, tahdoin nähdä myös sarjan ja omanahan se nykyään on. Sen katselemiseen ei kyllä kyllästy. :)

Kyllä kirjoissa varmasti minuun vetoaa sekä romantiikka että vanhanaikaisuus. Niiden kahden seikan lisäksi kirjoista löytyy myös hyviä henkilöitä ja kohtia, jotka saavat suun hymyyn.

Aikeissa on siis lukea lisää Jane Austenin kirjoja ja ehdottomasti myös englanniksi.

// Tähän mennessä on tullut luettua lisää Jane Austenin tuotantoa: Kasvattitytön tarina loppuun ja Viisasteleva sydän. Järki ja tunteet odottaa vieläkin lukemistaan. Sen lisäksi tuolla kirjahyllyssä on Pride and Prejudice ja Sense and Sensibility, joista ensimmäisenä mainitun olen lukenut. Voin tosiaan sanoa, että Jane Austenin tuotantoon tutustuminen alkuperäiskielellä oli antoisa kokemus, tykkäsin kovasti Ylpeyden ja ennakkoluulon lukemisesta myös englanniksi.

Bettiina

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« Vastaus #10 : Maaliskuu 29, 2006, 20:12:00 »
Oijjoi. Minulle iski kauhea into tuossa joulun hujakoilla lukea vanhaa klassiko kirjallisuutta ja Jane Austenhan sieltä hyllystä lähti. Romantiikan nälkäinen kun olen. Ylpeys ja Ennakkoluulo meni yhdessä hujauksessa ja hyvä kirja olin. Luen varmaa joskus uudestaa sit ku kerkiän eli varmaa joskus kesällä.. Toisena luin Emman, joka oli ihan hyvä kirja, mutta se päähenkilö oli IHAN karmea. urggh. Minua vähän häiritsi siinä se Emman ja Knightleyn ikäerokin. Yleensä en semmoisesta tykkää.. Kolmas oli sitten Viisasteleva sydän, joka oli todella hyvä. Pidin siitä jopa enemmän kuin Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta. Päähenkilöön pystyi samaistumaan ja se oli NIIN suloista kun he olivat odottaneet toisiaan niin kauan ja ah vääärinkäsityksiä. Niistä minä tykkään.
Sarjoista ja elokuvista olen nähnyt vain sen BBC:n tuottaman minisarjan ku se TV:stä tuli. Ihan hyvä kai se oli Tosin Elizabeth oli ihan erilainen miksi olin hänet kuvitellut. Haluaisin vielä nähdä sen mikä oli vasta elokuvissa, se missä oli Keira Knightley pääosassa. Pitää vissii odottaa, että tulee DVD:lle. Yksi lauantai tuli Neloselta se Järki ja Tunteet, mutta mä en voinu kattoo sitä nii kyllä harmitti vähän.. :(

Poissa Herttuatar

  • Sekopää
  • Vuotislainen
Jane Austen
« Vastaus #11 : Huhtikuu 02, 2006, 18:46:22 »
Minun täytyy nyt kyllä sanoa, etten ole lukenut kuin yhden kirjan ja etten ole nähnyt yhtään elokuvaa, joka pohjautuisi Jane Astenin tuotantoon.

Lukemani kirja on Emma ja huomasin, että se on täällä saanut kaikkein vähiten arvostusta :) Itse kuitenkin pidin, vaikka vasta kahden sadan sivun jälkeen alkoi kunnolla tapahtua.

Astenin kirjoitus tapa (uskaltaudun laajentamaan käsitystäni Emman ulkopuolelle) on tietyllä tavalla uuvuttavaa. Hänellä on melko vähän sellaisia vuoropuheluita, joita rakastan kirjoissa. Ja loppuratkaisun arvasin jo sadan sivun kohdalla, vaikka sitä hieman horjuttikin Frank Churchill. Minusta kirjassa kuului käydä juuri niin kuin siinä kävi: että Emma ja herra Knightley "paljastavat" tunteensa toisilleen.

Kirjasta päällinmäisenä tunteena on (luin sen loppuun noin neljä tuntia sitten) että jäin kaipaamaan selvempää ilmaisua sille, mitä Emman ja herra Knightleyn välillä tapahtui. Aion kuitenkin varmasti lukea lisää Jane Austenia ja siksipä olsi mukava tietää, mistä hänen kirjansa konkreettisemmin kertovat. Vaikkapa nyt tuo Ylpeys ja ennakkoluulo
"Ei paavi ole paha, vaan kelpaa sille raha. Siksi sillä paisuu, peräpää ja maha."
Prinssi Faisalin sormus

niimp

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« Vastaus #12 : Kesäkuu 18, 2006, 20:39:38 »
Lukion ensimmäisessä äikän kurssissa valitsin pakkopulla-lukemisekseni Austenin Kasvattitytön tarinan(Mansfield Park). En meinannut saada kirjaa luettua.

Nyt tarttui kirjastosta mukaani Ylpeys ja ennakkoluulo. Kirja oli aivan ihastuttava! Sitä ei voinut laskea käsistään. Halusin uppoutua kirjan maailmaan, tanssiaisiin, niihin mekkoihin, vanhaan kunnon Englantiin.

Itseäni viehättää Austenin ajan elämääntyyli ja -tapa. Olen varma, että rakastaisin tanssiaisia, romantikko kun olen. Toisaalta tässäkin topicissa tuli jo esille Austenin kirjojen "turvallisuus". Omasta mielestäni kirjat ovat melko samanlaisia(romantiikka, tyttö naitettavana, maaseutu).

Englanniksi saisin varmasti kirjoista enemmän irti, mutta pelkään että siitä tulee pelkkää sanakirjan lukemista...

Galanen

  • Ankeuttaja
Jane Austen
« Vastaus #13 : Heinäkuu 05, 2006, 19:29:56 »
Minuun Northanger Abbey ei iskenyt yhtä paljoa kuin muut lukemani Austenit (Y&E, Viisasteleva Sydän). Oli vähän hidastempoinen ja en jaksanut oikein kiinnostua koko tarinasta. Ihan viihdyttävää lukemista sinäänsä, mutta ei mikään maatamullistava kirja.

Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta sensijaan pidin paljonkin, mr. Darcy oli mahtava hahmo. Lisäksi päähenkilönä oli kerrankin oikein vahva naishenkilö, minusta Elizabeth Bennet on yksi kaikkien aikojen parhaista naishahmoista. Jotenkin hänessä oli sitä luonnetta. Rakastuin myös kirjan ajankuvaukseen - tanssiaisia, isoja kartanoita jne. (:
Viisasteleva Sydän oli myöskin aika nannaa, hahmot olivat siinäkin loistavat. Nimiä en valitettavasti muista, mutta muutama hahmo sai ainakin minut hykertelemään (esim. Annen sisko, jonka nimi oli ... Mary? Voi pliis, ruikuttavampaa hahmoa sa hakea. Koko henkilö nauratti minua kamalasti :D)

Yhteenvetona sanottakoon, että Austen oli hyvä kirjailija ja aivan verraton luomaan henkilöhahmoja.

Vätte

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #14 : Maaliskuu 01, 2007, 10:08:28 »
Ooh.. Jane Austenin kirjat on huippuja!!
Minun innostukseni alkoi viime keväänä kun luin Bridget Jonesin päiväkirjoja ja Bridgethän kovasti hehkutti tätä Herra Darcya sekä erästä tiettyä kohtausta Ylpeys ja Ennakkoluulo elokuvasta. Ensimmäisenä luin juuri Ylpeyden ja Ennakkoluulon. Se oli mainoi kuvaus tuon ajan elämästä ja ihmisistä, Herra Darcyn ja Elisabethin suhde oli kutkuttava ja muutkin henkilöt hyvin aitoja. Tapahtumat olivat melko todentuntuisia, tai siis ne olisivat voineet oikeasti tapahtua. Pidin kirjassa myös siitä, että siinä kuvailtiin asioita, mutta juoni toisaalta eteni nopeasti.

Y&E:n jälkeen luin Järki ja Tunteet. Sekin oli miellytävä lukukokemus, mutta ei aivan niin hyvä kuin Ylpeys ja Ennakkoluulo. Henkilöt eivät tuntuneet yhtä kiinnostavilta, mutta luultavasti johtui siitä, etten ollut tästä kirjasta aiemmin kuullut. Tämänkin kirjan tapahtumat olivat hyvin kuvailtuja, mutta juoni eteni ehkä hieman liian hitaasti. Luin tämän kirjan kesällä, siitä johtuen Jane Austen on minulle lähinnä kesäkirjailija. Hänen kirjojaan on mukava lukea ulkosalla kun aurinko paistaa. Silloin voi oikeasti kuvitella olevansa yksi tarinan henkilö keskellä maaseutua. Melkein alkoi itsekin puhua vanhalla tyylillä ja kumarrella jokaisen lauseen jälkeen.     

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #15 : Maaliskuu 03, 2007, 12:10:07 »

Lainaus käyttäjältä: hömppä
Häiritseekö teitä Austenissa lainkaan se, että oikeastaan kaikki kirjat päättyvät sovinnaiseen avioliittoon kunnioitetun ja rikkaan miehen kanssa, eikä esimerkiksi köyhän ja kunniallisen kuten Brönten sisarusten teoksissa?

1800 -luvun kirjallisuus on käsittääkseni juuri tälläistä. Minua ei tälläinen ainakaan YE:ssä häirinnyt tämä yhtään, herra Darcy oli mielestäni ihana!

Aloin miettimään tätä. Itse en ole lukenut kuin Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ja Emilyn Humisevan harjun, mutta näiden pohjalta minun on hieman hankala ajatella, että kyseisten kirjojen avioliitot olisivat jotenkin parempia kuin Austenin teosten. Kotiopettajattaren romaanissahan Rochester pimittää Janelta tärkeitä tietoja ja lähestulkoon pakottaa Janen naimisiin, Humisevassa harjussa taas avioliitot eivät ole hirveän sopuisia vaan kaikki ovat suurimmanosan ajastaan onnettomia. Austenissa taas kaikki liitot ovat enemmän tai vieläkin enemmän onnellisia (tai no niitähän ei hirveästi kuvailla kuten Brontëjen teoksissa jälkeen häiden). Austeneiden ja Brontëjen välillä on se suuri ero (ja tämä on täysin henkilökohtainen mielipiteeni, jos joku on erimieltä niin olkoon), että Brontëissa avioliitot solmitaan vastahakoisesti kun taas Austeneiden parit pariutuvat omasta tahdostaan ja mielestäni se on tärkeämpää kuin miespuolisten henkilöiden varakkuus.
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa kesäjakärpäset

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ...mutta sydänhän on aina ollut vahvin lihakseni..
Vs: Jane Austen
« Vastaus #16 : Maaliskuu 03, 2007, 12:35:50 »
Oih... Tästä aiheesta voisin puhua loputtomasti:)
Minun Austen-ihastukseni tuli tätini kautta, jonka kanssa katsoin Ylpeys ja Ennakkoluulo-minisarjan. Niinkuin kaikki muutkin täällä, ihastuin heti. Miten jossain ohjelmassa voivatkaan näyttelijävalinnat niin nappiin! Katsoin hetki sitten uuden Y&E-elokuvan, josta alon pitämään vasta kolmannella katsomiskerralla, näyttelijät vaikuttivat aluksi liian kiiltokuvamaisilta ja aikaan sopimattomilta... Nyt kuitenkin aloin saada siihenkin uusia ulottuvuuksia:)

Seuraavaksi luin suomeksi Persuasionin (Viisasteleva sydän)...Pidin kirjasta kovasti ja käännyin taas tätini puoleen jolta löytyi Järki ja Tunteet-elokuva. Vaikka en rakastunut siihen kuten Y&E:hen, pidin sitä silti loistavana. Näyttelijät olivat taas kaikki upeita ja sopivat rooleihinsa. Joten kun matkustin Englantiin, en voinut vastustaa kiusausta ostaa kirjakaupan tarjouksesta englanniksi Y&E:tä, J&J:tä ja Emmaa. Vanhahta´va englanti tuntui ensin hiukan vaikealta ja hitaalta luettavalta, mutta alkoi luonnistua nopeasti. (En kuitenkaan suosittele ennen englanninkoetta;)). Pidin Y&Estä aivan yhtä paljon kuin sarjanakin, Järkeen ja Tunteisiin hieman petyin, koska mielestäni elokuva oli parempi.Mutta, mutta... Aluksi kuvittelin Emman olevan se tylsin kirja ja lykkäsinkin sen lukemista pitkään. Lopulta kuitenkin tartuin opukseen ja luin sen (yli 400 sivua) viikossa!Pakko oli myöskin katsoa heti elokuvat, joista pidin enemmän Gwynethin Emmasta. Eihän Emma ilkeä ole, vähän vain ajattelematon:)Viimeiseksi kiskaisin myös Persuasionin englanniksi ja rakstuin siihen paaaaaljon enemmän kuin suomeksi. Englanti vain sopii kirjoihin paremmin.
Emma, Y&E, J&J ja Persuasion muuten löytyvät netistä englanniksi, wink wink!

Nyt olisi vielä jäljellä Northanger Abbey ja Mansfield Park, jotka aion lukea ensitilassa. Ne eivät kyllä kuulemma yllä näiden neljän tasolle, mutta eihän sitä tiedä:)
So hard for it, honey.

di Napoli

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #17 : Maaliskuu 27, 2007, 19:10:27 »
Ylpeys ja Ennakkoluulo kuuluu minun suosikkilukemistooni, joten olen brittien kanssa yhtä mieltä siitä, että Jane Austen on yksi maailman parhaista kirjailijoista.

Elizabeth Bennet ja Mr. Darcy <3

Minun eräs ystäväni monta vuotta sitten suositteli minulle Jane Austenin kirjojen lukemista. Silloin nauroin hänelle, ettei minua kiinnosta romanttinen kaunokirjallisuus. Pari, kolme vuotta sitten sain kuitenkin joululahjaksi kyseisen kirjailijan teoksen. Luin sen heti ja rakastuin Mr. Darcyn hahmoon.

Sitten näin televisiosta vanhemman elokuvaversion kyseisestä kirjasta. Uutta elokuvaa en ole nähnyt, mutta aion kyllä joskus katsoa.

Sendy

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #18 : Huhtikuu 04, 2007, 13:03:29 »
Minä olen lukenut Jane Astenilta:

Ylpeys ja Ennakkoluulo, joka oli minusta todella ihana kirja :) Lisäksi olen tilannut ja katsonut sen sarjana, joka kesti yli 5 tuntia (Onko kukaan muu katsonut?). Olen katsonut myös tämän aika uuden elokuvan.
Järki ja Tunteet, Ihana myös. Nämä kaksi kirjaa ovat aika samankaltaisia, mutta se ei haittaa (joskin tykkään enemmän Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta). Olen katsonut myös tämän elokuvana. :)

Tarkoitus olisi lukea muutakin Austenilta, mutta en ole vielä ehtinyt...

Nyt olen myös katsonut Emman ja lukenut Viisastelevan sydämen. Pidin molemmista, mutta Y&E on yhä Austenin kirjoittamista lempikirjani.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 28, 2007, 16:38:04 kirjoittanut Sendy »

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Jane Austen
« Vastaus #19 : Huhtikuu 21, 2007, 13:33:38 »
Minä luin joku aika sitten tuon Ylpeyden ja ennakkoluulon. Ei ehkä ihan sellainen kirja, joita tavallisesti luen, mutta osoittautui tuo silti mielenkiintoiseksi luettavaksi. Ehkä vähän liian avioliittokeskeinen (^mikä lienee ollut kirjan tarkoituskin) minun makuuni, mutta silti tuota jaksoi lukea, ja välillä jopa tuli sellainen tunne, ettei millään malttaisi lopettaa sen lukemista. Tykkäsin melkein kaikista kirjan hahmoista, jotka tosin tuntuivat aika samanlaisilta ainakin näin ensimmäisellä lukukerralla, mutta suosikikseni kohosi ehkä Lydia. Piristi kummasti muuten liiankin hillittyä ja kohteliasta hahmojoukkoa.
Tuota elokuvaa tai sitä sarjaa en ole nähnyt, mutta ehkä jos Ylpeys ja ennakkoluulo-elokuva näytettäisiin TV:ssä, voisin kuvitella katsovani sen. Siitä sarjasta en oikein tiedä, mutta ehkä sekin tulisi katsottua, jos se joskus uusitaan.

Muita Austenin kirjoja en ole toistaiseksi lukenut, mutta jos joskus kirjastoon eksyessäni sattuu löytymään joku niistä muista kirjoista, niin ehkä minä sitten saattaisin lukea sen. Pitäisikin jossain vaiheessa mennä katsomaan ^^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Jane Austen
« Vastaus #20 : Huhtikuu 26, 2007, 12:43:37 »
...mutta suosikikseni kohosi ehkä Lydia. Piristi kummasti muuten liiankin hillittyä ja kohteliasta hahmojoukkoa.

Itse olisin ollut valmis heivaamaan Lydian vaikka Jäämereen milloin tahansa, niin ärsyttävä hahmo. Hyvin omahyväinen, itsekeskeinen ja hemmoteltu vekara. Sellainen, joka huutaa kaupassa karkkia, takoo pienillä nyrkeillään lattiaa ja äiti tekee mitä tahansa, jotta lapselle tulisi taas parempi mieli; ja ihmiset tuijottavat paherksuvasti.
Lydia on kuitenkin siitä mielenkiintoinen hahmo, että hän ei kaikessa ärsyttävyydessään ole kirjalle turha tai muuten vaan hermoja raastavan, yksiselitteisen idiootti; hänessä(hahmona ja kirjan juonen kannalla) on omituista pinnallista syvyyttä, joka istuu Bennetin perheepotrettiin kuin nenä päähän.

Rakastan Austenin tyyliä vetkutella juonta. Myönnetään, se on erittäin piinallista, mutta siihen myös jäin aivan yhtä koukkuun mihin tahansa kunnon saippuaoopperaan, juoka on pakko katsoa viikosta toiseen. Erona tosin se, etten pidä saippuasarjoja juuri missään arvossa, eivätkä niiden tapahtumat ole yleensä järin kiinnostavia. Austen kuvailee henkilöidensä sielunelämää hienosti, ja saa luotua suurimmalle osalle vähäisemmistäkin hahmoista hyvin moniulotteisen olemuksen.
Tästä esimerkkinä Y&E:n Mr Bingley, joka kuvataan läpi kirjan hyväntahtoisena ja miellyttävänä henkilönä, mutta silti hän ei ole jokaisen naisen unelmien täyttymys ja hänelläkin on vikansa, jotka eivät ole "juo kahvinsa aina kylmänä"-tyylisiä, pitkästyttävän minimaalisia, mutta, ah, silti niin megalomaanisia vikoja.
Kuka nyt kylmää kahvia juovan miehen haluaisi?

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #21 : Huhtikuu 26, 2007, 22:54:43 »
Itse olisin ollut valmis heivaamaan Lydian vaikka Jäämereen milloin tahansa, niin ärsyttävä hahmo. Hyvin omahyväinen, itsekeskeinen ja hemmoteltu vekara. Sellainen, joka huutaa kaupassa karkkia, takoo pienillä nyrkeillään lattiaa ja äiti tekee mitä tahansa, jotta lapselle tulisi taas parempi mieli; ja ihmiset tuijottavat paherksuvasti.

Krhm. Uhmaikäinen pikkulapsi on hiukkasen eri asia kuin tyhmä, hemmoteltu ja huonotapainen teini. Imo Lydia on pikemminkin oman aikansa pissis kuin mikään kiukutteleva pikkukersa.
Constantem decorat honor

Poissa Serious

  • Tillintalla
  • Vuotislainen
Vs: Jane Austen
« Vastaus #22 : Toukokuu 02, 2007, 13:55:21 »
Austenin pääteos, Ylpeys ja ennakkoluulo, on yksi lempikirjoistani. Olen nähnyt myös elokuvan, ja sekin oli kauniisti toteutettu. Kirjasta (ja samalla elokuvasta) löytyy ärsyttäviä ja ihania hahmoja. Juoni ei ole mitenkään liian nopea tai liian hidas. 1800-luvulla kirjoitetuksi kirjaksi se on yllättävän moderni. Elisabeth Bennet on mainiosti oman aikansa kapinallinen.
Mr Bingley on elokuvassa hurjan söpö. :) Hän on taitaa olla kirjoissakin sellainen kaikkien naisten unelmien täyttymys.
Elämän tarkoitus on etsiä se.

Poissa vennu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Jane Austen
« Vastaus #23 : Toukokuu 10, 2007, 18:21:40 »
Ylpeys ja ennakkoluulo on minun lempparini kirjoista ja siitä tehdyn sarjan (1995) ja elokuvan (2005) omistan. Siitä on kyllä aikaa kun sen viimeksi luin mutta elokuva tulee katsottua aina silloin tällöin. Se on minun ns. itkuelokuva, aina kun tuntuu että maailma murjoo ihmistä liikaa ostan suklaata ja nenäliinoja, linnoittaudun nojatuoliin ja katson Ylpeyden ja ennakkoluulon. Mutta itse kirjaa en omista, aikomuksena on kyllä ollut ostaa, mutta sitä myydään yleensä sarjan tai elokuvan valokuvilla kansikuvitettuna, enkä jostain syystä lämpene niille ja odottelenkin sitä päivää kun minulla on tarpeeksi rahaa ja törmään kyseiseen kirjaan joskus divarissa kauniimmilla kansilla.

Muita Austenin kirjoja olen lukenut Mansfield Parkin (eli Kasvattitytön tarina) siitäkin tykkäsin. Ei se tosin yltänyt Ylpeyden ja ennakkoluulon tasolle mutta oli ihan mukavaa luettavaa. Sitten olen aloitellut lukemaan Emmaa, mutta se jäi kesken, kun en jaksanut päähenkilön (Emman) luonnetta. Kyllä aikomuksena on vielä joskus lukea loppuun se kirja, mutta silloin jäi kesken juuri tuon päähenkilön ärsyttävyyden tähden.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #24 : Toukokuu 11, 2007, 00:08:19 »
Sitten olen aloitellut lukemaan Emmaa, mutta se jäi kesken, kun en jaksanut päähenkilön (Emman) luonnetta. Kyllä aikomuksena on vielä joskus lukea loppuun se kirja, mutta silloin jäi kesken juuri tuon päähenkilön ärsyttävyyden tähden.

Jos kirja ei maistu, suosittelen 1997 tehtyä elokuvaversiota, jossa Emmaa näyttelee Kate Beckinsale. Toki hahmo on ihan yhtä ärsyttävä kuin kirjassa, sillä elokuvaversio on hyvin uskollinen alkuperäisteokselle, mutta elokuvana tarina on ehkä helpommin lähestyttävä. Ja raina on muutenkin miehitetty todella loistavasti rooleihinsa sopivilla näyttelijöillä (toisin kuin vuotta vanhempi versio, pääosanäyttelijänään Gwyneth Paltrow Xb). Esimerkiksi herra Knightleytä esittävä Mark Strong istuu rooliinsa kuin nenä päähän, Harriet Smith on juuri niin suloinen, herttainen ja naiivi kuin pitääkin, Jane Fairfax hillitty, kaunis ja hyvinkasvatettu, herra Elton juuri niin komea ja omahyväinen kuin pitää etc. Kertakaikkiaan loistava filmatisointi!
Constantem decorat honor

EternalEmerald

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #25 : Kesäkuu 14, 2007, 10:14:45 »
Minäkin pidän kovasti Austenin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo. Kirjassa on paljon hauskoja ja persoonallisia ihmisiä esim. Lizzyn äiti, joka on aivan tavattoman huvittava ja ärsyttävä. Darcy on myös yksi lempihahmoistani Bingleyn lisäksi. Pidän kovasti vanhanaikaisista kirjoista, sillä niissä oppii paljon ennenaikaisista käytönnöistä ja laeista jne. Kun nyt miettii, että ennen vanhaa vanhin poika peri isänsä tilan, eikä naisilla ollut mahdollisuuttakaan periä sitä, kuulostaa aika järjettömältä miten miehiä on ennen arvostettu enemmän kuin naisia! No, onneksi nykyään on ainakin Suomessa sitä tasa-arvoa. Mutta, kirja on ihana, sillä siinä on paljon tavallista perhe-elämää rakkauden ja pettymysten ja hauskojen tapahtumien ohella. Kirja on monella tavalla viihdyttävä ja sopii aika monen ikäisille ja kirjahan on klassikko, joten sitä toivottavasti luetaan vielä pitkään.
Omistan myös tuon 6-osaisen sarjan, joka on aivan ihana! En ole kyllä nyt sitä pitkään aikaan katsonut, sillä katsoin sen niin monta kertaa viime syksynä, ettei ihan heti tee mieli katsoa tässä lähiaikoina sitä. Ja lisäksi omistan vielä sen elokuvan, jossa näyttelee mm. Keira Knightley. On tuo elokuvakin ihan katsottava, mutta se ei ole niin hyvä, sillä se on ehkä mielestäni liian uudenaikainen, enkä muutenkaan ole kauhea Keira Knightley -fani.

Olen yrittänyt löytää Jane Austenin muita kirjoja, mutta valitettavasti niitä ei ole löytynyt mistään. Ehkäpä joskus esim. kirpparille mentäessä niitä tulee toivottavasti vastaan. Omistan kuitenkin tuon Järki ja tunteet -elokuvan, jossa taisi näytellä mm. Emma Thompson, Alan Rickman, sekä Hugh Grant ja Kate Winslet. Ihan mukava elokuva.

Poissa Villa Viola

  • Salarakas Mäyrä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rakkaus on kärsivällinen!
  • Pottermore: WingHowl90
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #26 : Syyskuu 24, 2007, 17:21:58 »
Jane Austenin tuotanto ei perusteluja kaipaa! Se vaan on niin ilmiömäistä.

Ensimmäinen kosketus Austenin tuotantoon oli BBC:n MAHTAVA Ylpeys ja Ennakkoluulo- filmatisointi. Jennifer Ehle ja Colin Firth ovat mahtavat Elizabeth Bennet ja Herra Darcy. Tämä sarja on jotain joka kaikkien tulisi nähdä! Valitettavasti vuonna 2005 ilmestynyt elokuva ei yllä samalle tasolle kuin BBC:n mini-sarja. ( Saattaa kyllä johtua siitä, että vertaan elokuvaa liikaa " alkuperäiseen" versioon. ( Minulle alkuperäinen on sarja.))

Ylpeys ja Ennakkoluulo- kirjaa lukiessani pystyn mainiosti eläytymään tapahtumiin. Häpeän joka kerta Rouva Bennetiä aina kun Elizabethkin tekee niin, ja pystyn tuntemaan sen epätoivoisen rakkauden, jota melkein kaikki kirjassa tuntevat. Mahtavaa!

Järki ja tunteet ei ole minulle aivan yhtä tuttu kuin edellä mainittu teos, mutta tiedän sen tarinan. Olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan moneen kertaan ( sen jossa on Alan Rickman, Emma Thompson... ) ja aloittanut lukea sitä kirjaa, mutta valitettavasti aika ei ole riittänyt, että olisin saanut kirjan loppuun asti. Mutta ehkä vielä joskus...

Ostin juuri Emman englanninkielisen version ja aion lukea sen (ja samalla kartuttaa sanavarastoani) ennen kevään englannin kirjoituksia. On hyvä tapa opetella uusia sanoja hyvän kirjan lomassa... Emman tarina on minulle varmaankin vierain Austenin tuotannosta.

Uusin löytöni Austenilta on Viisasteleva sydän. Luen sitä parhaillaan. Tämä into lähti liikkeelle viime tiistaina, 18.12, tulleesta Viisasteleva sydän- elokuva filmatisoinnista. Elokuva oli todella ihana, joten toivon kirjalta vielä enemmän!
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 23, 2007, 14:46:40 kirjoittanut Villa Viola »

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Jane Austen
« Vastaus #27 : Joulukuu 22, 2007, 19:21:39 »
Sain kuuri luettua Ylpeyden ja Ennakkoluulon. Innostuin lukemaan kirjan, kun näin BBC:n version kirjasta. Lähinnä se innosti lukemaan (olen yrittänyt lukea teosta useammankin kerran, mutta nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni.)

Ihastuin juoneen. Juoni oli ihana, hahmo kivoja, ja muutenkin en voi sanoa mitään pahaa kirjasta. Kuvitus piristi ;) Olen yrittänyt etsiä uudempaa versiota elokuvasta, mutten löydä. Vanhempi sarja oli kiva :D Tunteet ovat kirjassa niin aitoja, ja Herra Collinsin mielistely oli hauskaa. Varsinkin siinä kosimistilanteessa. "Olen valinnut teidät.." En osaa sanoa lempihahmoani, mutta Herra Darcy oli ihana <3 Austen keksi ihanat, ja monipuoliset hahmot, sekä ihana juonen.

Muita kirjoja en ole lukenut, nähnyt vain Järjen ja Tunteet, Emma ja Viisasteleva sydän odottavat vielä... :D Meiltä löytyisi kirjani myös Emman englanninkielinen versio, mutta epäilen, ettei kielitaitoni ylty ihan niin pitkälle ^^
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Morre

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #28 : Joulukuu 22, 2007, 19:28:40 »
Jane Austen on kirjailija, jonka suhteen minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja kasvaa aikuiseksi. Suorastaan hävettää, että olen kirjallisuudenopiskelija (olkookin että kotimaisen), enkä ole juurikaan perehtynyt Austenin tuotantoon. Tämä johtuu yläasteen kahdeksannesta luokasta. Minulla oli äidinkielenopettaja, joka määräsi tytöt lukemaan Ylpeys ja ennakkoluulo -teosta ja pojat saivat lukea Agatha Christietä, koska "dekkarit sopivat pojille paremmin". Sisäinen feministini varmaan heräsi silloin ensimmäistä kertaa ja luettuani Austenia kokonaiset 40 sivua, haukuin kirjan lyttyyn (fiksua!) ja vaadin saada lukea Christietä.
Sain tahtoni läpi ja sen jälkeen en ole Austenin tuotantoon koskenut.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Jane Austen
« Vastaus #29 : Helmikuu 22, 2008, 14:00:02 »
Olen lukenut Austenin kirjat Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Viisasteleva sydän. Pidin molemmista, ja mielestäni Austen on ehdottomasti yksi parhaimmista lajityyppinsä kirjailijoista.
Luen juuri parhaillani tuota Ylpeys ja ennakkoluulo -teosta uudelleen, en tarkalleen tiedä, miksi. Hyvä kirja ja hyvin jaksan lukea, mutta kenties liian tasainen minun makuuni. Kaipaan kuitenkin hieman enemmän dramatiikkaa romanttisilta kirjoilta, mutta on tuo siitä huolimatta hyvä. Eihän tuohon aikaan ollut soveliastakaan kirjoitella kovinkaan "räävittömiä" romaaneja...
Historiallisista romaaneista pidän erityisesti, ja siksikin tuo teos iski.
Katsoin tuon elokuvan vasta luettuani kirjan, ja oli sekin ok. Keira Knightleysta en pidä laisinkaan, eikä tuokaan rooli ollut poikkeus. Teki kenties Elizasta vain ärsyttävämmän hahmon, kun nyt luen toistamiseen.
BBC:n sarjasta olen nähnyt pari ensimmäistä jaksoa ja siitä kyllä pidin kovastikin :)

Mr. Darcy viehätti minua jostain syystä kovasti heti ensimmäisellä lukukerralla alusta alkaen, vaikka hän niin kovasti muka inhottava oli :)

Viisasteleva sydän oli myöskin hyvä teos, muttei yllä aivan tuon pääteoksen rinnalle.

//Muoks.
Olen tässä yrittänyt lukea tuota Viisasteleva sydän -teostakin uudelleen, mutten vain jaksa... Tuli mieleen, ettei se ehkä sittenkään ollut niin hyvä.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 28, 2008, 13:55:50 kirjoittanut Giladra »
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Mimmi

  • kolmen soinnun rälli
  • Vuotislainen
  • gimme danger
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Jane Austen
« Vastaus #30 : Maaliskuu 13, 2008, 16:04:22 »
Toki Austenkin on saanut aikaan myös vähemmän hyviä kirjoja. Esimerkiksi Kasvattitytön tarinaa en koskaan jaksanut lukea loppuun, eikä se myöskään elokuvana ollut erityisen
Kasvattitytön tarina alkoi mielenkiintoisesti ja kauniisti, mutta sitten se jotenkin hukkui. Siinä vaiheessa, missä hahmot rupesivat sitä teatteriesitystä pykäämään, olin jo että joo-ei-kiitos-enää-lisää. Muita Austeneita en sitten ole lukenutkaan, vaikka tarkoituksena kyllä olisi. Luin joskus Jane Austen-lukupiiri-nimisen kirjan, enkä osannut päättää oliko se hyvä kirja vai todellakin hanurista, mutta kirjat joista hahmot keskustelivat kuullostivat mielenkiintoisilta. Nyt, jos neuvoja saisin pyytää, haluaisin tietää, mikä Austenin teoksista minun kannattaisi (eli paras Austen siis) lukea ensimmäiseksi.
Keep your 'lectric eye on me babe
Put your ray gun to my head
Press your space face close to mine, love

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Jane Austen
« Vastaus #31 : Maaliskuu 13, 2008, 18:46:31 »
Yksi tämänhetkisistä lempikirjailijoistani, aivan loistava :> Tosin kaikki Austenin kirjat eivät ole mitään mestariteoksia, kuten vaikkapa jo mainittu Kasvattitytön tarina. Olen kyllä jaksanut kahlata sen läpi, mutta melko pitkäveteinen se on - puhumattakaan päähenkilöiden ärsyttävyydestä!
Mutta Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet sekä Viisasteleva sydän ovat jotain aivan mahtavaa. Kahteen ensimmäiseen tutustuin tv-sarjan ja leffan kautta (jotka niin ikään ovat suorastaan fantastisia), ja onneksi päädyin lukemaan kirjatkin. Ihanaa suhdesekoilua, puhumattakaan sitten niistä ihastuttavista henkilöistä. Darcy on ehdottomasti ihanimpia mieshahmoja, joihin olen koskaan törmännyt. Niin ihanan salaperäinen, synkistelevä ja romanttinenkin. Aww.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #32 : Maaliskuu 13, 2008, 19:45:30 »
Nyt, jos neuvoja saisin pyytää, haluaisin tietää, mikä Austenin teoksista minun kannattaisi (eli paras Austen siis) lukea ensimmäiseksi.

Minä aloitin Austenien lukemisen Emmasta, mutta kyseinen kirja luultavasti tuntuu aikalaisen tylsältä ja puuduttavalta (sellainen mielikuva minulla kirjasta oli kolmanteen lukukertaan asti, jolloin kirja paljastuikin minusta varsin ihanaksi kirjaksi, yhdeksi lempi Austeneistani). Ylpeys ja ennakkoluulo tietysti on se tunnetuin Austen ja aloittaminen siitä on suhteellisen turvallista, jos kuitenkin haluat lukea jotain tunnepitoisempaa niin Järki ja tunteet on hyvä vaihtoehto, joskin siinäkin on välistä tylsiä suvantovaiheita. Jos "tylsät tyttökirjat" eivät muuten ole lajisi ehdotan ehdottomasti sinua lukemaan Northanger Abbeyn (vanha suomennos: "Neito vanhassa linnassa") se on Austenin ensimmäinen kirja (vaikka julkaistiinkin muistaakseni viimeisenä) ja siinä on enemmän sellaista parodista otetta ja yhteiskunnan normeilla leikkimistä.

Sensijaan Kasvattitytön tarinan ja Viisastelevan sydämmen neuvon lukemaan vain, jos tyttökirjat kiinnostavat erityisesti :)
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Heliodora

  • haihattelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #33 : Heinäkuu 14, 2008, 13:20:17 »
Vain Ylpeyden ja ennakkoluulon olen tähän mennessä lukenut kokonaan, mutta pidin siitä kyllä paljon. (Lukemista siivitti Ylpeys ja ennakkoluulo-elokuva, ja täytyy sanoa, että Keira Knightley oli kyllä hyvä Elizabeth, mutta kukaan muu ei voi minun mielikuvitukessani olla mr. Darcy kuin Colin Firth, vaikka en ole sitä TV-sarjaa edes nähnyt)

Olen lukenut joskus vähän Emman alkua, ja jotain melkein puoleenväliin asti, olisiko se ollut joku Neito vanhassa linnassa? Ja sen lisäksi minulla on nyt Järki ja tunteet kesken. Pidän Elinorin hahmosta, hänen järkevyydestään ja realistisuudestaan, mutta Marianne suurine tunteineen hieman ärsyttää. En viitsinyt nyt vielä selata koko keskustelua läpi ennen kuin olen lukenut tuon kirjan, joten kysyn: Järki ja tunteet elokuvassa esiintyvät ainakin siis Alan Rickman, joka on eversti Brandon? Onko Hugh Grant sitten Willoughby? Ja kuka esittää Edward Ferrasia?

Jane Austenin kirjoitustyyli on on mielestäni sellainen vähän piilohuumorinen,  hänen teksteissään on paljon ironiaa ja sarkasmia hänen omaa maailmaansa kohtaan. Lisäksi hänen henkilöhahmonsa ovat hienoja ja hauskoja.
for every lie I unlearn I learn something new
I sing sometimes for the war that I fight
'cause every tool is a weapon - if you hold it right.

Tuuli

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #34 : Lokakuu 05, 2008, 17:29:10 »
Katsoin Jane Austen -leffoja, kun tulivat tässä jokunen talvi Yleltä (Northanger Abbey, Emma, Kasvattitytön tarina) ja sopivasti siinä tienoilla tuli Neloselta Järki ja Tunteet. Leffoista pidin paljon ja silloin päätin että Austenit on seuraavaksi lukemistossa... Mutta vasta nyt olen saanut aloitettua Emmaa. Alkuunsa oli totuttelua vanhahtavaan tekstiin ja aika rönsyilevään kerrontaan, sekä runsaisiin hahmoihin - mutta kyllä se siitä lähti. :) Montaa sivua kerrallaan en kyllä jaksa keskittyä lukemiseen, olen varmaan liian tottunut suoraviivaisiin toimintadekkareihin... : D

Poissa Flamerie

  • Emotionaalinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ProphecyHowl3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Jane Austen
« Vastaus #35 : Lokakuu 20, 2008, 18:40:56 »
Minäkin voisin nyt julistautua suureksi Austenin faniksi.

Innostukseni taisi syntyä viime vuoden puolella kun YLEltä näytettiin leffoja kirjoista. Katsoin Järjen ja Tunteet ihan vain mielenkiinnon vuoksi, ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen että on pakko katsoa/mielellään lukea Austenia lisää. Sitten katsoin Northanger Abbeyn ja mielipide vahvistui. On kuitenkin yllättävän hankalaa löytää Austenin kirjoja mistään! Luin kesän lopussa Ylpeyden ja Ennakkoluulon ja rakastuin aivan täsyin. Jostain syystä tuommoinen romanttinen hömppä puree näemmä. Ensin olin vähän ennakkoluuloinen ihan vaan sen takia, koska kerronta oli vähän hankalaa lukea aluksi, ja koska suuria tunteen purkauksia tuskin voi odottaa 1800-luvulla kirjoitetulta kirjalta. Ihan tosi. :D Mutta sitten se alkoi sujumaan. Viime kuussa luin Tavat ja Tunteet (koska luulin kääntäjän tehneen virheen ja kuvittelin sen olevan Järki ja Tunteet). Se oli hyvä ja nopea luettava, mutta toisaalta, Austen itse oli kirjoittanut siitä vain ensimmäiset viisi lukua, ja joku toinen on kirjoittanut sen loppuun Austenin kuoleman jälkeen. Nyt sitten aloitin sen Järjen ja Tunteet ja olen kyllä pitänyt.

Austenin kirjoja lukiessa tulee välillä vähän sellainen olo, että ei ihan tiedä mitä kukakin tarkoittaa sanoessaan sitä ja tätä. Siis se jää todellakin välillä epäselväksi, onko tämä henkilö nyt sarkastinen vai tarkoittaako se sitä oikeasti vai mitä. :D
Forces collide.

Luna

  • Ankeuttaja
Vs: Jane Austen
« Vastaus #36 : Helmikuu 08, 2009, 00:16:28 »
Olen lukenut Austenilta Ylpeys ja ennakkoluulon (alkuperäiskielellä), Emman, sekä Neito vanhassa linnassa-kirjan. Lisäksi olen nähnyt Y&E:n ja Emman elokuvina, sekä myös ensinmainitusta tehdyn minisarjan. Minisarja on mielestäni aivan loistava ja ehdottomasti kaikista paras filmatisointi kyseisestä teoksesta. Mr. Darcy on mielestäni yksi kirjallisuuden ihanimmista mieshahmoista ärsyttävyytensä, ylpeytensä, käytöksensä ja lojaaliutensa puolesta. Sarjassa näyttelevä Colin Firth Mr. Darcyna on vain jotain, mikä sulattaa muuten niin jäisen sydämeni lopullisesti. :)

Mutta Austenin lumoavat kirjat ovat syy, miksi alun perin edes katsoin mitään hänen kirjoistaan tehdyistä elokuvista. Minä rakastan hänen teoksissaan tunnelmaa, kepeyttä, romantiikkaa ja tyylikästä ironiaa Englannin keskiluokkaa kohtaan. 1800-luvun kirjoissa on mielestäni se erikoinen puoli, että henkilöhahmojen syvyyksiä ei olla kuvailtu suoraan tekstissä, vaan lukija joutuu suurimmaksi osaksi itse miettimään hahmojen motiiveja ja sielunelämää. Kohteliaisuuden ja etiketin takana on aina jotain muutakin, vaikka Austen ei tuokaan sitä puolta kovin radikaalisti esiin.

Austenin kirjojen sankarittarille käy poikkeuksetta aina hyvin ja kaikki päättyy onnellisesti. Tämä on jotain, mistä salaisena romantikkona ja ikuisena haaveilijana olen erittäin riemastunut. On minullakin ollut lukuhistoriassani aika jolloin vaadin lähes inhorealistisia kuvauksia ja loppuja, mutta tosielämää saa tarpeeksi eteensä ilman että sitä tarvitsisi vielä lukea kaikista mahdollisista kirjoistakin.

Jos Austenin itsensä elämä kiinnostaa, suosittelen katsomaan elokuvan Jane Austenin jalanjäljillä. Se on tietysti vain yksi teoria siitä, millaista kirjailijan oma rakkauselämä saattoi olla, mutta antaa se ainakin vähän ajateltavaa. Ja elokuvanakin se on ihan hyvä.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 08, 2009, 00:22:21 kirjoittanut Luna »

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Jane Austen
« Vastaus #37 : Helmikuu 08, 2009, 04:23:29 »
Jos Austenin itsensä elämä kiinnostaa, suosittelen katsomaan elokuvan Jane Austenin jalanjäljillä. Se on tietysti vain yksi teoria siitä, millaista kirjailijan oma rakkauselämä saattoi olla, mutta antaa se ainakin vähän ajateltavaa. Ja elokuvanakin se on ihan hyvä.

Jane Austenin elämän kiinnostaessa, kannattaa lukaista Carol Shieldsin Jane Austen-elämänkerta.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa escalier

  • ilkeännäköinen
  • Vuotislainen
    • A word, please.
Vs: Jane Austen
« Vastaus #38 : Syyskuu 01, 2009, 22:53:44 »
Tartuin Ylpeyteen ja ennakkoluuloon osana kirjallisuusdiplomikurssiani- enkä pettynyt! Parantumattomana romanttikkona (ainakin silloin tällöin syyssateilla) ihastuin niin tarinaan, kieleen kuin hahmoihinkin. Kirja ei ollut edes paikoittain puuduttava enkä kokenut sitä liian jaarittelevana, toisin kuin tuttuni, joka luopui lukuprojektistaan muutaman sivun jälkeen. Olen myös nähnyt leffan Järki ja tunteet osittain ja haluaisin erittäin kovasti nähdä sen kokonaan. (Eikä vähiten sen takia, että elokuvasta löytyy yksinkertaisen loistava näyttelijäkaarti.)

Voi kuinka kihisin tuolissani odottaessani Elisabethin ja Darcyn suhteen hidasta, mutta varmaa etenemistä. Ja herra Bennet oli myös mainio sarkastisine kommentteineen. Tunnelma välittyi todella hyvin kirjan sivuilta, ja toivoin voivani tehdä aikahyppäyksen 1800-luvun tanssiaissaleihin.

Toivon, että voisin tarttua johonkin toiseen Austenin teokseen vielä jossain vaiheessa. Minulla on ainakin mistä valita, sillä omistan englanniksi kirjoitetun paksun Austen-kokoelman!
"You may have created my past and screwed up my present but you have no control over my future."
-David Klass

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #39 : Joulukuu 26, 2011, 20:43:06 »
Ylpeys ja ennakkoluulo -sarja tuli eilen maratonina Teemalta, ja katsoin sen nauhoitettuna kahdessa pätkässä - eilen ja tänään. Kuten kaikista Jane Austenin kirjoista ja niistä tehdyistä filmatisoinneista, myös tästä jäi niin ihana fiilis, että melkein epätoivoisena kolusin kirjahyllyä ja yritin etsiä lisää Austenia luettavaksi. Valitettavasti en löytänyt kuin Northanger Abbeyn englanniksi sekä Uskollinen ystävänne -kirjeromaanin, eikä kumpikaan niistä oikein sopinut mielentilaani. Nyt tulin tänne vuodattamaan.

Ensimmäisen kerran tartuin Austenin kirjoihin noin vuosi sitten, kun päätin lukea Kasvattitytön tarinan äikänkurssin kirjallisuusprojektia varten. Kliseistä kyllä, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olin lukenut ennestään paljon esimerkiksi L.M. Montgomeryn kirjoja, ja tietty vanhanaikaisuus kiehtoi. Austenin teoksissa onkin mielestäni parasta juuri se vanhanaikainen puhetyyli, jäyhät käytöstavat - ja ylipäätään se tunnelma, joka niistä syntyy. Välillä lukiessa (tai elokuvia/sarjoja katsoessa) tuntuu, että olisi paljon ihanaa elää tuollaisessa maailmassa, jossa kaikki on niin paljon yksinkertaisempaa kuin nykyään. Toisaalta en haluaisi elää niin tiukkojen sääntöjen alaisuudessa - enkä varsinkaan alkaa nyt murehtia, mistä ihmeestä löydän aviomiehen.

Mainitsin aiemmin Northanger Abbeyn, joka minulta löytyy englanniksi. Sen lukeminen olikin varsinaista Iisakin kirkon rakentamista; teksti oli niin raskasta ja lauseet pitkiä, että kirjaa tuli luettua vain pienissä pätkissä, ja näin ollen aikaa meni kevyesti melkein puoli vuotta. Englantilainen tuttavani totesikin, että hänkin tarvitsisi kyseisen kirjan seuraksi sanakirjan ymmärtääkseen kaiken. Nyt voisin kyllä aloittaa vaikka saman tien jonkun muun Austenin teoksen englanniksi, sillä täytyyhän sitä haasteita olla! :D

Suosittelen muuten lämpimästi Uskollinen ystävänne -kirjaa; se koostuu kolmesta kirjeenvaihdosta, joissa Austen parodioi tyyliä, jolla itsekin kirjoitti. Hulvaton.

//Melkein unohdin: Colin Firth!
Using the "are we", are we?

Poissa Meleth

  • Viimeinen vihollinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Remember that the last laugh is on you.
  • Pottermore: RiverLight18790
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Jane Austen
« Vastaus #40 : Joulukuu 27, 2011, 22:50:58 »
Rakastan Jane Austenin kirjoja. Hän on yksi lempi kirjailijani.

Oma lempi kirjani häneltä on järki ja tunteet, jonka olen lukenut varmaan kohta 10 kertaan ja joka luku kerralla se saa minut huokailemaan onnesta. Pidän kyseisestä elokuvasta paljon ja Alan Rickman on osannut näytellä eversti Brandonin juuri sellaiseksi, kun olin hänet kirjoissa kuvitellut.  Eversti Brandon on ehdoton lempihahmoni kirjassa kuin elokuvassakin.
Pidän tuohon aikaan kirjoitetuista kirjoista, koska niiden puhetyyli on hyvin erilaista mitä nykyisin ja se millaista elämä siihen aikaa oli on todella kiinnostavaa.

Pidän paljon myös ylpeys ja ennakkoluulo kirjasta ja siitä tv-sarjasta. Sydämmeni sykki kovasti mr. Darcylle, joka on yksi loistava hahmo kirjassa. Aluksi karsastin jostain kumman syystä tätä kirjaa.

Emman olen myös lukenut mutten oikein siitä kirjasta pitänyt. Ehkä se johtuu Emma hahmosta, joka tuntuu niin tajuttoman ärsyttävältä eikä siinä ole sitä samaa kuin noissa kahdessa edellisessä.

Kasvattitytön tarinaa en ole lukenut vielä mutta se olisi tarkoitus lukea samoin muita Jane Austenin tekemiä kirjoja.
Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.

Poissa goldensnitch

  • Sadetonna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Action!
  • Pottermore: HeartPotion15680
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Jane Austen
« Vastaus #41 : Toukokuu 20, 2012, 14:40:40 »
Minulla on Jane Austenin tuotannosta kirjoina Järki ja tunteet ja Ylpeys ja ennakkoluulo. Olen lukenut vain Järki ja tunteet-kirjan, mutta voisihan kesän aikana luskella lisää Austenia :) Elokuvina olen nähnyt nuo kaksi edellä mainittua ja lisäksi Emman. Suosikkini on ehdottomasti Järki ja tunteet, olen nähnyt sen kaksi kertaa ja olisi kyllä kiva saada kasetilla omaksi. Varsinkin näyttelijäkaarti on aivan mahtava, ja lisäksi elokuva on hyvä tilaisuus bongailla Potter-näyttelijöitä.

Suosikkihahmoni on tietysti eversti Brandon *köh, Alan Rickman, köh* :)
Have you found Jesus yet?
- I didn't know I was supposed to be looking for him, sir.

Poissa Gina

  • Vuotislainen
Vs: Jane Austen
« Vastaus #42 : Heinäkuu 18, 2012, 18:01:00 »
Olen lukenut Ylpeys ja Ennakkoluulo kirjan. Se teki minuun vaikutuksen ja tulevaisuudessa aion lukea myös Emman. TV-sarja Ylpeys ja Ennakkoluulo kirjasta on minusta loistava, sillä se on niin samanlainen kuin kirja! Katsoin eka TV-sarjan ja sitten luin kirjan. Sarja on lähestulkoon sama ja tämä on iso plussa!

Tykkäsin siis kirjasta ja sarjasta.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #43 : Elokuu 17, 2013, 17:12:27 »
Olen kyllä tutustunut Austenin tuotantoon ja jollakin tasolla jopa pidän hänen tyylistään. Tai sanotaanko näin, että siinä on puutteensa ja ansionsa. Puutteita on kieltämättä ehkä vähän enemmän kuin ansioita, mutta paskaksi Austenia ei silti sovi mennä haukkumaan, enkä aio sellaiseen sortuakaan.

Tänään olenkin positiivisella päällä (harvinaista sinänsä!) ja aloitan myönteisistä seikoista. Austenin huomattavin vahvuus olivat värikkäät henkilökuvat. Välillä tyypit olivat ehkä vähän turhankin mustavalkoisia ja kärjistettyjä, mutta Austenin tarkoitushan olikin kaiketi repiä huumoria inhimillisistä heikkouksista ja huumori ei useinkaan toimi ilman jonkinasteista liioittelua. Eli tietty yliampuminen oli varmasti tietoinen valinta ja palveleekin tarkoitusta melko hyvin. Pidän kyllä kovasti Austenin huumorista ja ironiantajusta, en ehkä ole montaakaan kertaa nauranut persettäni irti hänen kirjojaan lukiessa, mutta sitäkin useammin tulee hymyiltyä hyväntahtoisesti henkilöiden toilailuille ja muulle sellaiselle. 

Muutakin hyvää Austenissa oli. Kaiken kaikkiaan hänen opuksensa ovat mukavan kevyttä luettavaa. Pidän sitä, ettei hän syyllisty liialliseen jaaritteluun eikä vitkastuta tarinan etenemistä esimerkiksi nälkävuottakin pidemmillä ja tylsemmillä miljöökuvauksilla (no toisaalta tämän asian suhteen Austen menee välillä ojaankin, koska kuvailua on oikeasti vähän liiankin vähän). Lisäksi hänen tekstinsä on todella mukavaa ja selkeätä luettavaa ihan noin lauseteknisestikin. Olen tosin kuullut, että suuri ansio Austenin huolitellusta kielestä kuuluukin jollekin kustannustoimittajalle/oikolukijalle, sillä alkuperäisteksti vilisi virheitä ja oli muutenkin köykäistä verrattuna lopulliseen painettuun sanaan. Tunnen oloni hiukan huijatuksi…

Sitten ne negatiiviset jutut. Austenin suurin heikkous oli mielestäni se, että… ööh, hän ei osannut kirjoittaa rakkauskirjoja. Hänen teoksensa ovat kyllä kirjoina ihan onnistuneita (nimenomaan oivaltavan henkilökuvauksen ja huolitellun kielen ansiosta), mutta rakkauskirjoina ne eivät ole juuri mistään kotoisin.

Kerronpa tässä välissä, näkökantaani valaistakseni mutta kieltämättä lievänä offtopicina, millainen on mielestäni hyvä rakkausromaani. Omia suosikkejani ovat Tuulen viemää ja Humiseva harju. Minusta kunnon rakkausromaani on todellista tunteiden vuoristorataa ja pääpainon tulee vieläpä olla nimenomaan radan alamäissä eli ihmissuhteiden nurjissa puolissa. Kunnon rakkausromaani kertoo joko myrskyisästä viha-rakkaussuhteesta tai sitten onnettomasta rakkaudesta, ei kukaan tahdo lukea pelkästä ruusuilla tanssimisesta ja vaaleanpunaisista pilvenhattaroista. En minä tahdo lukea onnesta, perkele, tahdon itkeä silmät päästäni ja salaa nauttia siitä, että joillakin (vaikka sitten kuvitteellisilla hahmoilla) menee vieläkin huonommin kuin minulla. Tietenkään homma ei saisi mennä pelkäksi synkistelyksi. Hyvässä rakkausromaanissa on onnistuttu vangitsemaan myös ihastumisen aiheuttamat hormonimyrskyt, huumaavat hyvänolontuntemukset ja rakastavaisten välinen syvä connection, mutta vastapainona tulee tosiaankin olla riittävästi rakkauden nurjia tai jopa häiriintyneitä puolia. Tämä siksi, että siirappi on hyvää, mutta parin suupalan jälkeen se alkaa ällöttää.

Noh, takaisin Austeniin. Eivät hänen kirjansa oikeastaan ole liian onnellisia - senkin voisi vielä kestää hammasta purren -, mutta sen sijaan hän on valitettavasti sortunut vieläkin suurempiin synteihin eli vaisuuteen, tasapaksuuteen ja intohimottomuuteen. Tunteiden paloa ei ole juuri nimeksikään, ei negatiivisten muttei myöskään positiivisten tunteiden osalta. Välillä toivoisin, että joku hänen hahmoistaan sekoaisi, vetäisi haulikon esiin ja ampuisi rakastettuna sekä lopuksi tietenkin myös itsensä. Austenin tuotannosta puuttuu DRAAMA, hän oli kerta kaikkiaan liian nössö ja siinä mielessä hänen kirjansa ovat vähän turhan tylsää luettavaa. Minusta tylsyys ei siis tule niinkään tapahtumaköyhyydestä (joka muuten on myös yksi Austenin helmasynneistä) vaan nimenomaan tunneköyhyydestä.

Noh, mutta jos tämän pahan puutteen unohtaa, niin sitten Austen oli todella hyvä kirjailija. Hänen parasta romaaniaan en osaa sanoa enkä oikein voisikaan, kun en mikään asiantuntija todellakaan ole. Kasvattitytön tarina on ainakin aika hyvä, se herätti ehkä eniten tunteita minussa. Lisäksi olen lukenut Austenilta Emman ja Neito vanhassa linnassa -teoksen ihan loppuun saakka, nyt taasen on menossa Järki ja Tunteet. Ylpeys ja ennakkoluulo puolestaan jäi minulta kesken, vaikka ihan kelpo tekele onkin. Täytyy kyllä lukea se joskus loppuun. Ei ehkä vielä kuitenkaan. Ei Austenia liikaa jaksa lyhyen aikavälin sisällä.

Loppuyhteenveto:

+ humoristinen, kepeä
+ helppolukuinen, ei jaarittele
+ hyvin muodostetut lauseet, monipuoliset sanavalinnat, viimeistelty kieli
+ värikkäät henkilökuvat
+ historian siipien havina
+ romantiikka

- liiankin kevyt, ei mitään vakavaa eikä järkyttävää
- liiankin vähän kuvailua
- puuduttavan pitkät kappaleet
- paikoitellen yksiulotteiset hahmot
- traditionaalisuus (hahmojen vanhanaikaiset mielipiteet ärsyttävät minua, vaikka ne onkin esitetty kirjoissa humoristisessa valossa)
- ei suuria tunteita tai intohimoa, vaisuja

« Viimeksi muokattu: Elokuu 17, 2013, 17:16:14 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Jane Austen
« Vastaus #44 : Elokuu 17, 2013, 21:22:27 »
Minä väitän, ettei Austen ole nössö vaan säädyllinen ja järkevä. Juuri kirja Järki ja tunteet jos mikä kuvaa hyvin hänen suhtautumistaan tunteilla mässäilyyn: se on merkki heikosta itsehillinnästä ja vie vain turmioon (hyvä esimerkki tästä on myös Lydian kohtalo kirjassa Ylpeys ja ennakkoluulo).

Hyvinkasvatettu säätyläisihminen hillitsee itsensä, hallitsee tunteensa ja käyttäytyy järkevästi ja säädyllisesti, vaikka olisi millaisen sisäisen tunnemyrskyn kourissa. Muu ei tule kuuloonkaan, jos ei halua joutua naurunalaiseksi oman säätynsä edustajien silmissä, menettää mainettaan ja sitä kautta mahdollisuuksiaan edulliseen avioliittoon. Ja edullinen avioliitto oli Austenin ajan säätyläisnaisten ainoa mahdollinen tapa taata itselleen elatus, joten sen mahdollisuutta ei kannattanut heittää menemään jonkin niin ohikiitävän asian kuin palavan rakastumisen takia. Ei edes kirjoissa, joiden oli tarkoitus kuvata todellista yhteiskuntaa.

Henkilökohtaisesti pidän tästä tervehenkisestä piirteestä Austenin teoksissa. Hänen hanmonsa kyllä tuntevat, mutta päähenkilöt osaavat silti käyttää myös järkeään ja antaa sen ohjata ja hillitä tunteidensa osoittamista. Se juuri tekee heistä aidonoloisia ja mielenkiintoisia minun silmissäni.
Constantem decorat honor

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #45 : Elokuu 18, 2013, 15:00:39 »
No ehkä se nössö ei ollut paras mahdollinen sana kuvaamaan asiaa. Ymmärtäähän sen, ettei Austenin teoksissa ollut mitään sen suurempia tunteilla revittelyjä tai tapahtunut mitään kovin repäisevää, kun hänen oma elämänsä oli käsittääkseni tasaisen rauhallista. Kannattaa kirjoittaa siitä mistä tietää, silloin on helpompi olla uskottava.

En minäkään tietenkään oikeassa elämässä kannata sitä, että ihmiset antautuvat täysin tunteidensa vietäväksi ja alkavat vaikkapa ammuskella ohikulkijoita, kun kaikki ei mene oman mielen mukaan. Kyllä itsehillintä on kuitenkin aika kova juttu, eihän mistään muuten mitään tule. Tosin ei kaikkea myöskään pidä padota sisälleen, mutta kyllä monet tunnemyrskyt on syytä pitää ihan omana tietonaan. Kirjallisuudessa nautin kuitenkin suurista tunteista ja niiden ilmauksista. Sellaisista on mielestäni viihdyttävää lukea.

Eipä silti, onhan se luonnollista, että 1800-luvulla elänyt naishenkilö kirjoittaa kesympää tekstiä kuin nykykirjailijat, mutta toisaalta esimerkiksi Emily Brontën Humiseva harju on ihan toista maata.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #46 : Elokuu 18, 2013, 17:00:17 »
En muuten ihan käsittänyt, miksi Kuupponen perustelee Jane Austenin kirjojen tylsyyttä osittain kirjailijan tasaisella elämällä, kun samassa viestissä vilahtaa Humiseva harju: eipä Emily Brontënkään elämä nyt varsinaista seikkailua tainnut olla? Pyrin välttämään kirjailijan ja kirjan vertaamista toisiinsa, tuntuu jotenkin epätoivottavalta.

No siitä yksinkertaisesta syystä, että Austenin kirjojen tylsyys johtui varmaan tosiaankin suurilta osin kirjailijan tasaisesta elämästä. Minusta on ihan mielenkiintoista "verrata kirjaa ja kirjailijaa toisiinsa", tai siis spekuloida, että miksi jostakin teoksesta on tullut sellainen kuin se on ja miten tekijän omat elämänvaiheet ovat vaikuttaneet asiaan.

Ymmärsit kuitenkin varmaan tarkoitukseni vähän väärin. Pohdiskelin tuossa vain sitä, kun aiemmassa viestissäni nimitin Austenia nössöksi, ja nyt päädyin siihen tulokseen, että se ei tainnut olla ihan oikeudenmukainen nimitys. Ei Austenin teosten tylsyys välttämättä johtunut siitä, että hän ei olisi uskaltanut tuottaa rajumpaa tekstiä, vaan ehkä ennemminkin siitä, että hänellä itsellään oli enemmän kokemusta tuollaisesta rauhanomaisemmasta elosta ja hän tahtoi pysyä sellaisissa aihepiireissä, jotka itse tunsi. Muistan nimittäin lukeneeni jonkin Austenin kirjan esipuheesta, että hän pyydettäessäkin kieltäytyi kajoamasta aiheisiin, joista hänellä itsellään tai hänen lähipiirillään ei ollut kokemusta, koska hän tahtoi kirjoittaa siitä mistä tiesi. Sitten totesin, että tuollainen on minusta ihan järkevä periaate. Tarkoitus ei siis ollut arvostella Austenia tai vähätellä hänen elämänsä, vaan päinvastoin tuoda esiin sitä, että hänen teostensa tietty kesyys on varsin ymmärrettävää.

Humisevasta harjusta vielä sen verran, että se on todellakin aivan poikkeuksellinen tekele ottaen huomioon, millaisista oloista kirjoittaja oli kotoisin. Hänellä on kaiketi ollut mielikuvitusta ja eläytysmiskykyä, kun hän kykeni kuvaamaan noinkin kaukana omasta kokemuspiiristään olevia tapahtumia melko uskottavasti. Toki Humiseva harju on melkoista 1800-luvun saippuaa ylenpalttisine tunnekuohuineen, mutta minä pidän sellaisesta. Tämä on kyllä aikamoista offtopicia, mutta itsepä otin kyseisen teoksen puheeksi.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #47 : Elokuu 18, 2013, 21:39:09 »
Eli kirjailijan olosuhteet antavat ikään kuin lisäpisteitä, ymmärsinkö tällä kertaa oikein? Siinäkin on tietty järki. En ole itsekään niitä lukijoita, jotka jättävät kirjailijan, aikakauden, kansallisuuden tai kielen aina totaalisen huomiotta vaikka kirja on aina kirja, ja sen pitäisi seistä omilla jaloillaan.

Juuri näin, oikein tajusit. Toki sekin pitää paikkansa, niin kuin sanoit, että kirja on kirja, ja se pitäisi seistä omilla jaloillaan. Kyllä Humiseva harjukin olisi mielestäni oiva teos, vaikka sen olisi tehnyt kuka hyvänsä. Jonkinlaista lisäpisteytystä on kuitenkin annettava siitä, että kirjailija itse ei tiettävästi ollut kokenut minkäänlaista draamaa elämässään ja onnistui siitä huolimatta kuvaamaan rajuja juttuja noin eläväisen tuntuisesti. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kannattaa kirjoittaa siitä mistä tietää (kuten Austen), mutta mikäli joku poikkeuksellinen henkilö osaa kirjoittaa muustakin, niin sehän vasta ihailtavaa onkin.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Jane Austen
« Vastaus #48 : Marraskuu 25, 2018, 14:51:37 »
Jane Austen muuten on Rowlingin suosikkikirjailija ja Emma hänen suosikkikirjansa, tiesittekös sitä?
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.