Aihe: Elokuvateatterin tunnelma

[Lohikäärmelady]

Kaverin (kaverien) kanssa on aina tietenkin hauskempaa, mutta minulla ei ole muuta väliä, onko paikka täynnä vai ei. Kunhan olemme saaneet hyvät paikat.

Muuten taitaa kuitenkin olla kivempaa kun on vähemmän porukkaa. ei kuitenkaan ihan tyhjää. Täysi rauha ja saa kavereineen vallata vaikka kokonaisen rivin. Menemmä yleensä isomalla porukalla ja silloin on vielä hauskempaa.

Elokuvateatterit voittavat kotona sohvalla katsotut elokuvat mennen tullen eikä niitä voi edes verrata. Teatterit luovat sen tunnelman upeile äänitehosteineen ja valoineen. Tietenkin myös kanssakatsojineen.


-Feen

[Minsvo]

Tunnelma elokuvateatterissa... Hmm. En olekaan ennen ajatellut. Minulla lähes kaikki sulkeutuu pois kun katsoo elokuvaa, ellei sitten ole kuiskailun aihetta kaverin kanssa. PotC kolmosen ensi-illassa kun olin, tunnelma oli jännittynyt, koska olimme kaikki sellaisia pikku fanityttöjä. Samoin HP-elokuvien kanssa. Ei nykyään nuo Potter-elokuvat kyllä yhtään miellytä, mutta kyllä ne silti aion katsastaa. Monesti olen itkenyt elokuvissa. Kerran meillä kävi hyvä tuuri, minun ja kolmen ystäväni lisäksi elokuvissa ei ollut muita kuin yksi mies. Se oli aika hauskaa, kun ei ollut edessä ketään, pystyi kunnolla kuiskimaan ja kommentoimaan, kun ei se mieskään sinne takariviinsä kuullut.

[adswil]

Kaikkein ihanin tunnelma elokuvateatterissa on silloin, kun sali on täynnä ihmisiä, jotka osaavat kuitenkin olla hiljaa ja töllöttävät kaikella hartaudella kauan odottamaansa elokuvaa. Karkkipussien yms. rapistelu pienissä määrin kuuluu asiaan, mutta elokuvateatterissa juttelevat ihmiset ovat jotain ihan kammottavaa. Joskus on ihanaa huomata, miten kaikki katsojat eläytyvät täysillä johonkin hyvään elokuvaan - nauraminen nyt on ihan perusjuttu, mutta mikään ei voita sitä, kun salillinen elokuvakatsojia itkee.

Minua lähinnä ahdistaa, jos elokuvissa on todella vähän ihmisiä. Tietysti silloin on rauhallista, mutta jotenkin se tuntuu liian samanlaiselta kuin leffojen katsominen kotona kavereiden kanssa. Leffateatterin tunnelmaan kuuluu mielestäni nimenomaan se, että siellä on paljon porukkaa.

[puolipro]

Elokuvateatterissa on se hyvä puoli, kun elokuvaa siis katsoo ekaa kertaa, että äänet ovat kovat ja taukoja ei ole niin paljoa kuin kotona (=tajuaa paremmin). Mutta en ole enää kovin innostunut tuhlaamaan rahojani 'turhiin' elokuviin elokuvateatterissa (katson yleensä vain HP- ja Twilight -elokuvat), ja siksi katsonkin kotona.

Kotona siksi, että meillä on mielestäni mukavampi järjestelmä kuin teatterissa. Pehmeä, kotoisa nahkasohva; HD-tason videotykki; YMMÄRTÄÄKSENI 5.1 tason ääni; basso tärisyttää parhaimmillaan seiniä. Ja taukoja loputtomasti ! Ja jääkaappi lähellä::Dd Melutasokin on pieni, ellei kavereiden kanssa (tai yksikseen) naura. Eli ei häirikkötekijöitä.

Inhoan olla elokuvan ensi-illassa tai lähelläkään sitä. Tykkään käydä melkein viimeisissä esityksissä, koska ihmisten paljous häiritsee (pussien rapinaa, kuiskauksia, naurua ym.) ja kerrankin oli koko paikkakunnan pahimmat tenukit häiritsemässä TWILIGHTIA ! Kuvitelkaa. Ja vielä suutelukohtaus awwwwwww O____O 'pervo !' Äh, jäi vähän traumat niistä::Dd

[Afro]

Yleensä meen aika harvoin katsomaan elokuviin, kaikenhan voi katsoa kotona omassa huoneessa. Jos kuitenkin joskus kaveri pyytää seuraksi tai on joku leffa jonka haluun nähdä heti paikalla niin sillon kyllä lasken läskin ahterini elokuvateatterin penkkiin.

Varustaudun leffaan keräämällä suprisesta (karkkikauppa joka on heti Finnkinon vieres) kaikki parhaat karkit omaksi sekotuksekseni ja juoksen kilpaa saliin kaverin kanssa (tai no, oikeastaan hän harppoo ja minä kipitän..(krhm..)

No, elokuvien häiriköinti...En voi oikein kommentoida mtn kun ei ole (onneksi) tullut vastaan. Alkaisi kyllä pelottaa jos humalainen rupeaisi mesomaan, ja haluttais lyödä teinixejä jos tulis koska en voi sietää kertakaikkiaan sellasta...

[samettiina]

Kovin usein en käy elokuvissa, kenties pari kerta vuodessa (jos edes sitäkään). Minulle on kuitenkin muodostuneet tarkat kriteerit siitä, minkälaisena pidän hyvää elokuvateatterin tunnelmaa.

En yleensäkään pidä suurista ihmisjoukoista, eli en pidä myöskään täyteen ängetyistä elokuvasaleista. Vähän ihmisiä, enemmän omaa tilaa: saa paremman paikan, ei tarvitse kuunnella muiden ihmisten supinaa taikka heidän eväisen rapinaa niin paljoa. Muutenkin pidän juuri tällaisesta rauhallisemmasta meiningistä.

Omat eväät ja elokuvaseura tuovat oman lisänsä tunnelmaan elokuvateatteriin. Vähän karkkia ja limpparia, sekä joku ystävä taikka sukulainen, niin elokuvan katsominen voi alkaa hyvissä tunnelmissa.

[Esmeralda]

Paras tunnelma tähän mennessä on ollut Twilight New Moon - leffan ensi-illassa. Siellä oli kauhea tungos, joka paikka oli varattu. Kaikki katsojat olivat kuitenkin hyvin elokuvassa mukana 8)

[Nonpareil]

Elokuvateatterissa on mielestäni aina melko hyvä tunnelma, oli sitten päivä tai ilta tai helmikuu (en tykkää helmikuusta jostain syystä). On kivaa, jos sali on täynnä ihmisiä, mutta enemmän arvostan kuitenkin sitä, että samalla rivillä ei istu minun (ja mahdollisten kavereiden)lisäksi muita. Eihän se haittaa jos joku istuu muutaman penkin päässä, mutta ainakin viimeistä potteria katsoessa vierässäni istunut mies yökötti jatkuvalla sängen raapimisellaan. Pitäisi kai jaksaa odottaa aina muutama viikko lisää, ennen kuin menee katsomaan suosittua elokuvaa.

Paras tunnelma oli vuoden 2010 heinäkuussa, kun olin katsomassa isosiskoni kanssa Inceptionia ennakkonäytöksessä. Sali ei ollut täynnä, ja olimme täyden salin pelossa varanneet paikat eturivistä, aivan keskeltä. Mutta sali ei koskaan täyttynyt, ja eturivissä ei ollut muita, joten pystyimme istumaan huomattavasti rennommissa asennoissa. Kun puolen yön maissa tulimme ulos teatterista, oli lämmin, mutta vettä satoi kaatamalla. Se hetki oli niin epätodellisen onnellisen tuntoinen, että tuntui kuin olisin ollut Inceptionissa olleissa istutusunissa :-)

[Ruiskaunokki]

Edelleen tykkään käydä elokuvateattereissa katsomassa uusimpia leffoja, koska kaikkia ei halua ja jaksa venata sitä noin puolta vuotta lisää kun DVD ilmestyy. Viime viestistäni on kulunut useampi vuosi ja kotikaupungistani löytyy tällä hetkellä kaksi elokuvateatteria: uudemmassa on tietty isommat salit, isommat kankaat ja ehkä parempi äänentoistokin, mutta tunnelma siellä on jotenkin kylmä. Se vanhempi teatteri on edelleen kotoisamman oloinen, vaikkei tekniikan puolesta aina enää päihitä tuota uutta teatteria (mutta tarjonnan puolesta välillä kyllä, ne esittivät Pappi, lukkari, talonpoika, vakoojan! :D)

Mutta aina on olemassa se riski, että samaan saliin tai viereen sattuu se häirikkö. Olen hyssytellyt ääneen teiniporukan metelöidessä ja viimeksi viime viikonloppuna täydessä salissa viereeni istui keskustelunaiheiden perusteella ihan fiksu kaksikko, joka ei kuitenkaan osannut pitää suutansa kiinni ihan koko elokuvan ajan. Rapistelkaa rauhassa karkkipussejanne (tiettyyn rajaan asti), mutta elokuvan kommentointi pitäisi jättää oikeasti vasta leffan jälkeiseen aikaan. Kännykät onkin jo oma aiheensa, mutta jos elämä on niin kiinni puhelimessa ettei sitä voi sammuttaa elokuvan ajaksi, kannattaa jättää se leffareissu väliin.

Aina voin tietty valita ja olla menemättä ensi-iltaviikonloppuna teatteriin tai ylipäänsä ikinä, milloin salissa on muitakin kuin minä, mutta silti jokin osa minussa haluaa nähdä elokuvat suurelta kankaalta elokuvateatterissa, ei kotona. :D

[Candily]

Käyn ehkä pari kertaa elokuvissa, koska täällä ei ole omaa teatteria. Eikä nämä uudemmat elokuvat kauheasti kiinnosta. Silloin kun menen elokuviin, pidän enempi puolityhjästä salista kuin täyteen ahdetusta. Ei häiriköitä, kaikki osaavat olla hiljaa ja jättää elokuvan kommentoinnin sinne elokuvan loppumisen jälkeen. Karkkipussien rapistelu ei ärsytä, mutta puhuminen kyllä.

Mieluummin menisin sellaiseen vanhaan pieneen teatteriin jossa ihana popcornin tuoksu leijuu ilmassa kuin johonkin isoon Finnkinon teatteriin, mutta ei sellaisia ole joka paikassa. Hyvät paikat on melkeinpä tärkeintä, koska jos ei näe mitään niin miten pystyy nauttimaan elokuvasta.

[Mansikkarahka]

Parhaiten ovat jääneet mieleen, kun olen ollut katsomassa Harry Pottereita, TSH:ta ja Leijonakuningasta.
TSH oli ensimmäinen yönäytös, jossa olin. En muista oliko siellä kukaan pukeutunut elokuvan mukaan, mutta tunnelma ainakin oli hyvä, kun kaikki tuntuivat olevan ainakin jonkinasteisia faneja.

Harry Pottereiden kohdalla on sama juttu. Kaikki tuntuivat olevan hengessä mukana, nauravan, itkevän jne. samoissa kohdissa.
Ja olihan siinä oma tunnelmansa, kun piti mennä ties miten aikaisin jonottamaan elokuvateatterille, jos halusi saada hyvät paikat. Nykyään täälläkin voi varata paikat etukäteen.

Leijonakuninkaassa oli myös ihana, kun sali oli täynnä nostalgiaa. Elokuva sai kyyneliin yhden jos toisenkin.
Oli se tunnelma tottakai ihan erilainen, kuin kotona katsoessa.

Ylipäätään pidän juuri sellaisesta, kun yleisö on (ainakin elokuvan osalta) samanhenkistä ja koetaan yhdessä eri tunnetiloja ja se koko elokuvaelämys. Ja tietysti elokuvateatterin yleinen tunnelma ja tuoksu. Minusta on myös tunnelmallisempaa käydä elokuvissa illalla, kuin päivällä. Kesällä on ihan hassu fiilis (tai jos on vain päivänäytöksiä), kun elokuvista tullessa on ihan valoisaa.

Se on todella ärsyttävää, jos yleisössä joku puhuu, räplää kännykkää, ei pysy aloillaan tai muuten häiritsee toisia.

Lisään tähän vielä jälkikäteen, että en tykkää käydä elokuvissa (tai teatterissa yms.) yksin. Tietysti silloin voi valita elokuvan ja ajankohdan juuri niin kuin itse haluaa, mutta minusta on tylsää mennä yksin, kun ei voi jakaa sitä kokemusta ja keskustella elokuvasta toisen kanssa. Ja onhan se muutenkin kiva nähdä elokuvan merkeissä.

[Magic girl]

Haluasin käydä elokuvissa useammin, sillä elokuva tuntuu jotenkin paremmalta siellä. Minusta on kiva, kun sali on suuri ja siellä on aika paljon ihmisiä, muittei kuitenkaan täyteen ahdettu. Häiriötekiät ovat aika inhottavia, sillä itseäni ne ainakin häiritsevät aika paljonkin. Yönäytöksissä en ole koskaan ikävä kyllä ollut, mutta toivon joskus pääseväni. Pidän irtokarkkien syömisestä elokuvan aikana, eikä pussien rapina häiritse, jos se pysyy järkevyyden rajoissa. Nyt kun pääsen (toivottavasti) lukioon (toiseen kaupunkiin), jonka lähellä on elokuvateatteri, aion käydä siellä useammin, jopa yksin. Tykkään nimittäin siitäkin kun voi vaan olla rauhassa ja yksin.

[Lorainne]

Käyn leffassa kohtalaisen harvoin, joten ehkä siksi en ole kertaakaan törmännyt mitenkään ylitsepääsemättömiin häiriköihin. Karkkipussien rapistelu tai ihmisten pulina ei haittaa, kunhan se ei jatku taukoamatta koko elokuvan ajan. Tähän mennessä pahin katselukokemusta häiritsevä tekijä on ollut mies, joka päätti kesken elokuvan selata äärimmäisen kirkasnäyttöisellä kännykällään nettiä parin penkin päässä ja näin ollen melkein sokaisi minut muutamaksi minuutiksi.

Koskaan en ole kokenut parempaa tunnelmaa kuin viimeisessä (eli minulle ensimmäisessä) vuotisnäytöksessä. Vuotisnäytös ei ole niille, jotka haluavat katsoa elokuvansa rauhassa, varoittelivat hörhöt ilmoittautumisvaiheessa, mutta onneksi minä en ole sellainen. Se jännitys ja lievä hysteria, joka alkoi kohota kattoon asti heti saliin astumisen jälkeen ja joka purkautui pitkin leffaa aplodeina, hurraahuutoina ja hallitsemattomana nyyhkytyksenä - jotain aivan mieletöntä. Mikään ei olisi ollut hienompi tapa nähdä viimeinen elokuva kuin tehdä se 650 muun potteristin kanssa.

Aivan toisenlainen tunnelma oli, kun kävin katsomassa kyseisen elokuvan toiseen kertaan kotipaikkakunnallani. Leffa pyöri silloin viimeisiä kertoja, ja salissa oli tasan kymmenen ihmistä. Olin tullut paikalle yksin, koska en halunnut joutua pidättelemään kyyneleitäni tai selittelemään, miksi olin niin sekaisin - jotenkin tuntui oikealta nähdä se viimeisen kerran teatterissa yksin. Istuin ainoana ylärivillä, joten sain olla juuri niin hysteerinen kuin halusin, kunhan olin hiljaa. Siinä missä muut katsoivat elokuvan ilman sen suurempia tunnehyökyjä, minä purin hattuhyllyllä rystysiäni kyynelten valuessa pitkin kasvoja. Mieletön kokemus ja tunnelma tuokin.

Minulle sillä ei siis ole kovin paljon väliä, paljonko salissa on ihmisiä tai kuinka äänekkäitä he ovat (vaikka tietysti kohtuus kaikessa), vaan tärkeintä on se, miltä itse elokuva tuntuu.

[unknow]

Elokuvateatterin tunnelmalla on ollut minuun ehkä liiankin suuret vaikutukset. En voi sanoa, että kaikki, mutta lähes kaikki elokuvateatteri kokemukseni liittyvät Harry Potter ensi-iltoihin. Muutamia muita elokuvia katsoessani juuri nuo muistot palaavat nykyään liiankin vahvoina mieleeni. Kävin ensimmäistä Harry Potter -elokuvaa lukuunottamatta kaikki katsomassa ensi-illassa. Ensi-illassa on tunnetusti sali melkein täynnä, joten itse olen kokenut, että juuri täysi sali luo parhaimman tunnelman. Uuden Harry Potter -elokuvan odotus oli melkein käsinkosketeltavaa - etenkin viimeisessä osassa. Toisaalta odotti elokuvaa todella paljon, mutta pelkäsi sen olevan ohi. Se oli ainut kerta kun sali oli todella hiljainen ja surullinen ennen elokuvan alkua. Jo elokuvateatterin tuoksu saa vanhat muistot Harry Potter ensi-illoista mieleeni - nykyään melkeimpä jo se saa minut lähes kyyneliin. Tämä on lähinnä se syy, miksi en enää käy elokuvissa ja silloin kun käyn, sinne menemiseen on todella vahva syy. Voisi ehkä sanoa, että kannattaisi käydä useammin, jotta pääsisi noista vanhoista tunteista. Mutta sellaisia elokuvia, joita haluan mennä teatteriin katsomaan tulee todella harvoin (Ja tietenkin The Perks of Being a Wallflower vedettiin pois ohjelmistosta juuri kun odotin elokuviin menoa :S ).

Minä siis pidän siitä, että sali on täynnä ja tämä onnistuu parhaiten ensi-illoissa. Silloin katsojat ovat mielestäni parhaiten hengessä mukana. En tietenkään pidä siitä, kun ihmiset juttelevat/rapistelevat/puhuvat puhelimessa kesken kaiken, mutta etenkin Harry Pottereiden kohdalla melkein aina havahduin lopuksi siihen, että edes olen elokuvateatterissa ja ihmisten ympäröimänä. Hyvän elokuvan kohdalla siihen uppoaa täysin.

[ghostie]

Elokuvateatterissa on aina hyvä tunnelma, ellei joku juttele kaverinsa kanssa tai rapistele eväitä koko elokuvan ajan. Minulle on se ja sama onko teatteri täysi vai olenko siellä yksin. Iso screeni ja hyvä äänentoisto ja suuri pimeä huone saa minut aina paremmin mukaan leffaan kuin kotona katsoessa. Leffassakäyminen on yksi suosikki harrastuksistani, mutta taloudellisista syistä siellä käyminen ei onnistu niin usein kuin haluaisin.

Ehdottomasti paras tunnelma elokuvateatterissa oli viimeisen Potterin ensi-illassa. Sen vain tunsi kuinka fiiliksissä kaikki muutkin olivat siitä leffasta sen lisäksi, että kuuli kollektiivisen naurun ja itkun salissa. Jos sen vain saisi kokea uudestaan......

[Greenfinch]

Elokuvateatterissa on kivaa silloin, kun näkee koko valkokankaan (eli edessä ei istu ketään pitkää) ja salissa ei kukaan juttele/rapistele eväitään. Sillä ei niin merkitystä, paljonko on katsojia - paitsi ensi-illoissa on kivaa jos on paljon väkeä. Ja pakko kertoa, että kun olin KV osa 1:den ensi-illassa, niin kohdassa jossa Ron

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

on jättänyt Harryn ja Hermionen ja sitten soi radiosta musiikkia ja Harry alkaa tanssia Hermionen kanssa,

niin koko sali alkoi nauraa.:) Samoin osa 2:den ensi-illassa, kun Voro

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

juoksee Tylypahkan saliin huutaen; "Oppilaita käytävillä!"

niin kaikki nauroivat myös silloin.:)

[Villisilmä hullumieli]

 Minulle elokuvateatteri on säilyttänyt tunnelmansa, koska käyn siellä hädin tuskin kerran vuodessa. Itse asiassa tämä vuosi on poikkeus, kun olen käynyt kahdesti. Ensin kävin katsomassa Paavo Pesusieni elokuvan ( Kaksi kaveria, sisko ja minä. Hillitömiä Paavo - faneja koko sakki. Tiedän, lapsellista, mutta Jalmari ♡. Anteeksi, eksyin aiheesta. ) ja huomenna menen katsomaan Crimson Peakin.
 
 Elokuvateatterin tunnelma piilee mielestäni, juuri siinä, että siellä on paljon porukkaa ja äänentoisto jne. viimeisen päälle. Ja jos jonkun häiriköinti ihan ylitsepääsemättömästi häiritsee ( En suutu pienestä, kuten vessassa käymisestä tai karkin rapinasta. En sitä kyllä itse harrastakaan. ) niin osaan kyllä huomauttaa siitä.

 Vaikka rakastankin elokuvateattereita niin on olemassa myös elokuvia, jotka katsotaan ehdottomasti kotona. Niistä tiedän jo etukäteen, että leffan aikana tulee kommentoitua ja heitettyä " hyvää " läppää. Esimerkiksi Marvelin elokuvat kuuluvat tähän kastiin. Samoin Potterit nykyään.
 

[Kynttiläkäärme]

Elokuvaharrastajana (semmoset 12 elokuvaa suunilleen per vuosi, kun käyn elokuvateatterissa) elokuvateatterin tunnelma on äärimmäisen tärkeä. Minusta on pyhäinhäväistys jos elokuvan alkaessa joku puhuu minulle sanaakaan, tai vierustoverit tai kukaan muukaan räplää kännyköitään. Tavallisten mainosten aikana itekkin saatan vierustoverin kanssa vaihtaa, mutta trailerien kohdalla jo hiljennyn, korkeintaan saatan kysyä kaveriltani, että lähettäskö tuota kattomaan. Olen ottanut perinteekeni, että aina elokuvatetatterissa istuessa laskekselen kuinka monsta elokuvalippua nyt on kertynyt. Olen keräillyt niitä jo vuodesta 2001. Ensimmäiset sata on kotona tallessa ja loppuja pitelen lompakossa, josta niitä on hyvä laskeskella.

Käyn katsomassa paljon kotiamisia elokuvia ja saan aina nykyään kylmiä väreitä Suomen elokuvasäätiön mainoksesta, joka näytetään kotimaisten elokuvien edessä. Siinä trailerien kohdalla jo tulee taas se ihana elokuvateatterin tunne. Ne äänet ja iso valkokangas.

Muutamat elokuvateatterikerrat on syvästi painautunut mieleeni, molemmat Potteriin liittyviä. Viimeisin oli Kuoleman Varjelusten toisen osan ensi-iltanäytön Oulun Plazassa silloin keskellä yötä. Ulkona oli kaatosade ja ukonen ja elokuva keskeytyi sekunniksi Kalkaroksen kasvojen kohdalle. Tolloin siskoni kuiskasi korvaani: "Se oli Voldemort!" XD
Toinen kerta, oltiin siskon kanssa Raahessa katsomassa semmoisessa ihaassa tunnelmallisessa pikkuteatterissa katsomassa Puoliveristä Prinssiä. Elokuva oli yönäytös ja maksoi euron. Paikalla oli kourallinen Potterfaneja. Kun elokuvassa tuli Huispauskohtia, koko leffayleisö huusi Weasley Weasley elokuvan yleisön kanssa! :D