Parhaiten ovat jääneet mieleen, kun olen ollut katsomassa Harry Pottereita, TSH:ta ja Leijonakuningasta.
TSH oli ensimmäinen yönäytös, jossa olin. En muista oliko siellä kukaan pukeutunut elokuvan mukaan, mutta tunnelma ainakin oli hyvä, kun kaikki tuntuivat olevan ainakin jonkinasteisia faneja.
Harry Pottereiden kohdalla on sama juttu. Kaikki tuntuivat olevan hengessä mukana, nauravan, itkevän jne. samoissa kohdissa.
Ja olihan siinä oma tunnelmansa, kun piti mennä ties miten aikaisin jonottamaan elokuvateatterille, jos halusi saada hyvät paikat. Nykyään täälläkin voi varata paikat etukäteen.
Leijonakuninkaassa oli myös ihana, kun sali oli täynnä nostalgiaa. Elokuva sai kyyneliin yhden jos toisenkin.
Oli se tunnelma tottakai ihan erilainen, kuin kotona katsoessa.
Ylipäätään pidän juuri sellaisesta, kun yleisö on (ainakin elokuvan osalta) samanhenkistä ja koetaan yhdessä eri tunnetiloja ja se koko elokuvaelämys. Ja tietysti elokuvateatterin yleinen tunnelma ja tuoksu. Minusta on myös tunnelmallisempaa käydä elokuvissa illalla, kuin päivällä. Kesällä on ihan hassu fiilis (tai jos on vain päivänäytöksiä), kun elokuvista tullessa on ihan valoisaa.
Se on todella ärsyttävää, jos yleisössä joku puhuu, räplää kännykkää, ei pysy aloillaan tai muuten häiritsee toisia.
Lisään tähän vielä jälkikäteen, että en tykkää käydä elokuvissa (tai teatterissa yms.) yksin. Tietysti silloin voi valita elokuvan ja ajankohdan juuri niin kuin itse haluaa, mutta minusta on tylsää mennä yksin, kun ei voi jakaa sitä kokemusta ja keskustella elokuvasta toisen kanssa. Ja onhan se muutenkin kiva nähdä elokuvan merkeissä.