Kirjoittaja Aihe: Suosittele levyä.  (Luettu 43885 kertaa)

0 vuotislaista ja 2 Ankeuttajaa kyttää tätä aihetta.

Macy

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #200 : Maaliskuu 22, 2008, 23:52:07 »
Led Zeppelin- Mothership

Koska: Legendaarisen bändin kokoelma kiteyttää kahdella levyllä ja yhdellä DVD:llään yhtyeen menestykseen johtaneen tuotannon. Vaikka olin kuunnellut Led Zeppeliniä monta vuotta ennen kuin tämän kokoelman sain, kuunneltuani sen tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että yhtye ansaitsee paikan rockin legedoissa ja ei jätä kylmäksi kuuntelijaansa...

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #201 : Maaliskuu 29, 2008, 16:49:17 »
Herbie Hancock - Maiden voyage
Hyvä paketti jazzia fiilistelyyn, kukin kappale on omanlaisensa, ei liian tasapaksua.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 15, 2010, 01:53:33 kirjoittanut koipen »
nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille

Broken

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #202 : Maaliskuu 30, 2008, 20:14:27 »
Popeda - 30-vuotinen sota
Perus suomirokkia. Ja sisältää kaikki parhaat biisit Popedalta.
Sanoitukset ihan huippuluokkaa. Vaikka bändi ei ole musiikillisesti mitenkään kummoinen sanoitukset jyräävät kaiken tieltään.
Ja Mustajärven ääni ja karisma. Mahtavaa

tutkis

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #203 : Huhtikuu 02, 2008, 11:33:02 »
Tool - Lateralus

Tämä on aika lähellä täydellisyyttä. Se tunnelma. Toki siellä on omat huippukohtansa, mutta ennen kaikkea se on ihan loistava kokonaisuus, jossa kaikki biisit löytävät paikkansa eikä niitä vaan voi skipata. Ei edes niitä ns. välisoittoja, jotka toimivat ikään kuin introina seuraaville kappaleille. Yksinäänhän nuo eivät toimi, mutta levyllä tekevät osan siitä tunnelmasta. Se täytyy kuunnella aina alusta loppuun ja se puolitoista tuntia menee ihan käsittämättömän nopeasti tätä kuunnellessa. Melkein jokaisella kuuntelukerralla voi oivaltaa jotain uutta ja ihmeellistä. Tämä on sillä tapaa melko vaikea levy, että ainakin minulla meni ihan älyttömän kauan ennen kuin pääsin tähän sisään. Kuulosti alkuun ihan järettömän tylsältä. Meinasin nukahtaa jokaisella kuuntelukerralla ja ihmettelin vaan, että miksiköhän ihmiset tätä oikein ovat hehkuttaneet. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin alkoi aukeamaan ja nykyään se on ehdottomasti parasta, mitä minä olen kuullut.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #204 : Syyskuu 08, 2008, 19:53:04 »
Nyt on tullut hetki suositella tänne aivan uskomatonta levyä.


Mike Oldfield: Amarok (Virgin Records 1990)


HEALTH WARNING - This record could be hazardous to the health of cloth-eared nincompoops. If you suffer from this condition, consult your Doctor immediately.
Teksti levyn takakannessa paljastaa jo paljon. Iisisti kuunneltavaan kulutuspoppikseen tottuneelle ei ihan oikeasti voi suositella Amarokia. Sitä ei välttämättä voi suositella edes ihmiselle, joka pystyy keskittymään tunnin ja kaksi sekuntia kestävään katkeamattomaan sävellykseen. Keskittymistä kuitenkin auttaa huomattavasti musiikin jatkuva vaihtuvuus: Amarok ei polje hetkeäkään paikallaan. Tämän monikasvoisuuden taustalla on Oldfieldin levy-yhtiön suunnasta kokema painostus tehdä helppo poplevy, kolmiminuuttisia radioystävällisiä biisejä ja sitä rataa. Moisen kyrvistelyn lopettamiseksi säveltäjänero siis loi tuotoksen, josta on mahdotonta lohkaista minkäänlaista single- tai markkinointiotosta saamatta sitä kuulostamaan irtonaiselta ja absurdilta.

Tässä vaiheessa joku älähtää, että jo moisen levyn tekeminen on absurdia. NIIN ONKIN! Se on Amarokin ihanuus: ei kukaan selväjärkinen ihminen normaalissa harkinnassa tee tunnin mittaista tauotonta instrumentaalista riemukuvaelmaa vailla minkäänlaista sähköistä äänentuotantoa. Toden totta - kaikki instrumentit ovat aitoja! Sähköistä äänenkäsittelyä on kyllä hyödynnetty, mutta Oldfieldille tyypilliseen tapaan häiritsemättömissä määrin. Musiikin sekaan on myös ujutettu yhtä sun toista kikkaa, kuuluisimpana kaikista Oldfieldin oma markkinointitempaus. Hän lupasi tuhat puntaa omaa rahaansa ensimmäiselle, joka löytää levylle kätketyn viestin. Kyseessä on morsekoodi 48 minuutin matkalla biisissä: "Fuck off R.B." (Richard Branson, Virgin Recordsin johtaja).

Lukuisia spekulaatioita liittyy myös levyn nimeen, joka voi merkitä vähän kaikkea sudesta tai huomisesta "rockin kansaan" tai leikittelyyn sanoilla "am a rock", sekä siihen, että levy on julkaisujärjestyksessään Oldfieldin kolmastoista teos. Muita kummastuksen aiheita ovat levyn kansiin kirjoitetun äärimmäisen kryptisen novellin sanoma, Margaret Thatcherin puhe viidenkymmenenneljän minuutin kieppeillä sekä afrikkalaisella xhosan kielellä laulettu kuoro-osuus, jossa pyydetään hohtavaa kaikkivoipaa nousemaan ja lähenemään meitä. Muilta osin levy on lähes instrumentaalinen, lukuunottamatta aivan alussa ja lopussa esiintyvää "Happy?" -kysymystä ja sen ajoittaista "I don't know" -vastausta. Musiikissa kulkevat teemat ja sen välittämät tuntemukset taas vaihtelevat epämääräisestä alakulosta kummaan, pilviä hipovaan onnellisuuteen ja aurinkoiseen fiilikseen.

Kaiken kaikkiaan Amarokissa ei ole kysymys järjestä. Se ei ole järkevä levy, eikä sovi järkeville ihmisille. Järki on asia, joka ei sivua koko hiivatin lättyä millään tavoin. Kyseessä on silkan nerokkuuden tuote: levy, jota on mahdotonta markkinoida, mutta joka vie säveltäjän ja muusikon taidot äärimmilleen. Levy, joka ei ole missään vaiheessa vajaata minuuttia kauempaa samanlainen. Levy, jota ei oikeastaan voi selittää mihinkään foorumitopikkiin. Levy, jota ei voi tosiasiassa väittää suosittelevansa yhtään kenellekään.

Tämä viesti on siis kirjoitettu, pikemmin kuin suositteluksi, Amarokin saattamiseksi ylipäätään jonkun tietoisuuteen. Rohkaistu, oi vuotislainen, ja kokeile tätä fantastista levyä! Voin sanoa, että kokeilu on arvoisensa.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

jensku

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #205 : Syyskuu 08, 2008, 20:40:55 »
En jaksanut sitten kauheasti selata näitä viestejä läpi, joten älkää rangaisko minua siitä, että olen varmasti sadasviideskymmenes ihminen joka suosittelee seuraavaa bändiä x) (kyllä silti sen verran huomasin, että kyseistä bändiä on suositeltu muutaman kerran)
Eli:

Nightwish ja levy jota suosittelen on Once.
Olen itse kova Nightwishin fanittaja ja kuuntelen usein tätä kyseistä bändiä. Olen hankkinut levyistä Wishmasterin, Cenury Childin, Oceanbornin ja Dark Passion Playn. Kaverilta lainasin Oncen ja pistin sitten iPodille. Olen kuunnellut leyjä joita omistan jonkun verran. Mutta iPodista löytyvää Oncea on kyllä tultu kuunneltua eniten. Osaan varmasti alkaa hyräilemään jokasita Oncen biisiä heti jos vain sanoo jonkun kappaleen, jota pitäisi hyräillä^^
Mutta syy miksi suosittelen tätä levyä on se, että tämä on minusta itsestäni Nightwishin levyistä ehdottomasti paras levy. Ja varmasti tulee olemaan paras levy ikinä.
Syy tähän on tunnelma jonka voi aistia levyltä, jokaisesta kappaleesta. Huomaa myös, että kaikki kappaleet on tehty tunteella ja huolella. Orkesteri on yhdistetty hyvin bändiläisten soittoon, niin, ettei se siellä taustalla tunnu väkinäiseltä, vaan se sulautuu joukkoon hyvin ja biiseistä saa enemmän irti tämän ansiosta.
Kappaleista vielä erikseen. Itse pidän henk.koht. eniten Ghost Love Scoresta, sillä tässä on sellaista jotakin, mikä saa poistumaan tästä maailmasta jonnekin muualle. Varsinkin jos sulkee silmänsä ja antaa mielikuvituksensa lähteä lentoon!
Myös Dark Chest Of Wonders on todella hyvä. Siinä on jotenkin jotain.. Viattomuutta x'') Myös The Siren on yksi levyn mahtavista biiesistä. Siinä jos jossakin on mahtipontisuutta!

Toinen levy jota suosittelen on:
Dream Theater - Systematic Chaos
Tämä levy on täynnä pitkiä biisejä, mutta suosittelen silti ehdottomasti levyä! Taitavat soittajat ja mahtavia biisejä.
Henk.koht suosikkini on Prophets of War ja Dark Eternal Night x) Suosittelen kuuntelmaan, jos pitää raskaammasta musiikista edes vähäsen!

Katariina

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #206 : Lokakuu 28, 2008, 20:36:48 »
Eels - Blinking Lights and Other Revelations

Poppia, mutta omaperäistä, rauhoittavaa, kaunista ja vuorotellen ilahduttavaa ja haikeaa. Sanoitukset ovat koskettavia, mutta eivät liian ahdistavia. Niistä löytyy sekä aitoa elämäniloa ja toivoa että jonkinlaista haikeaa pohdiskelua ja runollista alistuneisuutta elämän edessä. Yleensä levyillä skippaan instrumentaalit, mutta tällä levyllä ne ovat melkein parasta antia: taianomaisia ja pakottavat kuuntelemaan. Melodiat ovat näennäisesti yksinkertaisia, mutta fiksuja.
En minä osaa sanoa tästä sen enempää. Kuunnelkaa.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 28, 2008, 20:41:24 kirjoittanut Katariina »

Poissa Kuningasidea

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #207 : Marraskuu 06, 2008, 15:52:38 »
Iron Maiden - Somewhere in Time (1986): Vain bändin toiseksi paras levy, mutta silti uskomattoman hyvä. Ensimmäinen levy Maidenilta, jossa on syntikoita mukana ja myös ensimmäinen teemalevy. Levy on kapppalemateriaaliltaan kiistämättä tasaisin tähänastinen ja häviää vain niukasti Seventh Sonille. Ehdottomia helmiä Blade Runner -teemainen Caught Somewhere in Time, hittisinkku Wasted Years, uskomattoman kauniilla introlla varustettu The Loneliness of the Long-Distance Runner ja eeppinen Alexander the Great historiankirjasta napattuine sanoituksineen. Ainoa kokonaisuuden hienoinen epätasaisuus on Heaven Can Wait, jonka legendaarinen kännihuudatus on livenä parhautta (Heaven Can Wait on oletettavasti mukana vuoden 2008 kiertuella). Lisäplussaa uskomattoman hienosta kansikuvasta, joka vinyylinä toimii vielä paremmin.

Rainbow - Rising (1976): Se, joka ei tunne Rainbow'ta tai edes sen laulajana ja mm. Black Sabbathissa ja omalla soolourallaan vaikuttanutta Ronnie James Dioa, saa hävetä. Levy on lyhyt, vain kuusi kappaletta ja muistaakseni n. 35 min pitkä, mutta rahoilleen saa vastinetta. Levyn kaksi parasta (kaikki ovat häpeällisen kovia) ovat selkeästi albumin päättävä A Light in the Black ja varsinkin yli 8 minuuttia pitkä Münchenin filharmonisella orkesterilla varustettu Stargazer, Profeetan suosikki levyltä. Hehkutukseksi meni tämäkin, mutta ei haittaa. Ja kympillä lähti uutena. NP: Rainbow - Stargazer

Siinä oli kaksi, enempää ei jaksa.

Allenkirjoitan kaiken ylläolevan melkein sanasta sanaan. Tosin Somewhere in Timesta puhuttaessa ei Stranger in a Strange Landia voi jättää mainitsematta. Kappale on levyn ehdotonta parhaimmistoa mainitsemiesi kappaleiden kanssa. Rising puolestaan on mielestäni yksi kaikkien aikojen täydellisimmistä levyistä. Hyvän levyn ei tarvitse olla kauhean pitkä, kunhan se on laadultaan loistavaa. Risinghan on kokonaisuudessaan täyttä timanttia.

Ja jotta viestini ei jää täysin turhaksi, niin pitäähän sitä suositella joitain levyä myös itse.

Oasis - Dig Out Your Soul

Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että tämä on ainoa Oasiksen levy johon olen kunnolla tutustunut. Aikaisempaan bändi ei hirveästi innostanut, mutta ihastuin totisesti levyn Lennon-henkiseen I'm Outta Timeen, joten levy oli pakko ostaa miltei heti sen ilmestyessä. Hankinta on osoittautumassa rahatilaanteelleni erittäin huonoksi kaupaksi, sillä se on herättänyt minussa pakottavaa tarvetta hankkia Oasiksen vanhempaa tuotantoa. Vielä en ole sortunut, mutta Definetly Maybe ja (What's the Story) Morning Glory? tulevat eksymään levyhyllyyni mitä todennäköisemmin erittäin pian. DOYS:n psykedeelinen rock iskee ainakin sivullekirjoittaneeseen erittäin kovaa. Levyltä löytyy useita nättejä ja meneviä kappaleita, joista jo mainitun I'm Outta Timen lisäksi maininnat ansaitsevat ainakin Bang It Up ja The Shock of the Lightning. Ylipäätänsä levyn seitsemän ensimmäistä kappaletta ovat upeaa kuunneltavaa.

Poissa Da Kin

  • Overdrive
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Guns N' Fuckin' Roses!
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #208 : Marraskuu 07, 2008, 15:01:51 »
Guns N' Roses - Use Your Illusion I & II

Kun Axl Rose halusi jättää rockhistoriaan jotain unohtumatonta, hän päätti että Gunnarit julkaisevat kaksi tuplalbumia samaan aikaan. Nimi levylle keksittiin samalla lailla kun Appetite For Destructionille eli taulusta. Kansikuvakin on jostain antiikin aikaisesta taulusta nimeltään ateenan koulu jne..

Sitten itse asiaan, eli kaikki biisit eivät ole puhdasta Hard Rockkia vaan mukana on myös yksi biisi Linkin Park tyylistä Nu metallia, jota muu bändi ei olisi kertoman mukaan ollut halunnut sihen laittaa, vaan Axl teki sen muilta salassa. Minusta tuo Use Your Illusion II  on parempi koska siinä on parempi kokonaisuus ja omasta mielestäni paras biisi mitä tiedän löytyy sieltä eli tietenki Civil War. Molempia levyjä on monesti arvosteltu siitä, että niiden rakene on heikko ja sekava, ja että jos Gunnarit olisivat tehneet vain yhden levyn siitä olisi voinut tulla koko Rockhistorian hienoin.
  Levyllä soitti myös viimeistä kertaa bändi alkuperäinen rumpali Steven Adler joka erottiin Heroiini riippuvaisuutensa  takia ja tiettävästi sen takia kun hänen rumpuosuutensa Civil War:iin jouduttiin äänittämään 60 kertaa, näin ollen Civil War on myös viimeinen kappale jolla Adler soitti.



Ei lopu täältä polle ei amfetamiini, täältä kukkaloistosta amsterdamin, ojat pullollaan pitkätukkiaan antaa kaikkien kukkien kukkia vaan..

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #209 : Marraskuu 13, 2008, 18:46:17 »
Apulanta - Kuutio
Apulannan uusin levy, joka on muuten (omasta mielestäni ainakin) parempi kuin edellinen... Biisejä pitää kuunnella monta kertaa, ennen kuin saa edes jotain tolkkua mitä laulaja on ajanut takaa sanoessaan niin. Sanat ovat oikeasti hienoja :) Levy on melko lyhyt, kymmenen kappaletta. Niin pitkä kuitenkin, että jaksaa kuunnella koko päivän, jos tuollaisesta musiikista tykkää. Ihan nätit kannetkin levyssä on.

~Barella
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Kooppari

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #210 : Tammikuu 23, 2009, 01:27:06 »
Suosittelen todellakin Fall Out Boyn Folie à Deux'ia. Levy on kokonaan aivan mahtava, yhtään huonoa biisiä minä en ainakaan löytänyt. Levyllä on aika erilaisia kappaleita, ja se on hyvä. Pidän levyn tunnelmasta, ja siitä että biisit sopivat yhteen. Ei ehkä parempi kuin edellinen, mutta tosi hyvä.

Tobias

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #211 : Tammikuu 24, 2009, 11:41:52 »
Guns 'n Roses Greatest Hits.

Viäl parempi ois tietty Appetit for Destruction, mut tosta saa kaikki parhaat samaan syssyyn. Helpompi ruveta diggaileen ku kulee parhaimpii.

Poissa sunshine

  • törmäsi ikkunaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornGhost192
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #212 : Tammikuu 24, 2009, 12:14:16 »
Paramore - Final Riot!

Levy on kuvattu livenä Amerikasta ja levyllä on lauluja niin All We Know Is Falling kuin myös Riot! levyiltä. Final Riot!:ssa on kaksi CD:tä, toinen jota voi kuunnella soittimella ja toinen joka on DVD ja jolta voi katsoa keikan. Levyllä on paljon hyviä kappaleita ja tunnelma kuin olisi itsekin keikalla, tai no ainakin melkein.. :D
Ole itse se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä

Poissa Dec

  • Ihminen
  • Vuotislainen
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #213 : Helmikuu 21, 2009, 22:15:45 »
Koska sekä The Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandia että Queenin A Night At The Operaa on jo suositeltu, ensimmäistä useampaankin kertaan, päätän minä nyt sitten suositella lättyä nimeltä The Doors - The Doors. Arvoin suht pitkään, että suosittelenko tätä vai samaisen yhtyeen Waiting For The Sunia, mutta päädyin nyt sitten tähän.
  Eli bändin esikoisalbumi on kyseessä vuodelta 1967, ja hyvää kamaahan se on. Levy on kokonaisuutena bluesista reilusti vaikutteita ottavaa psykedeelistä rockia, ja urkusooloilut, mukaansatempaavat kompit sekä Morrisonin moneen taipuva lauluääni tekevät tehtävänsä, unohtamatta tietenkään mielenkiintoisia sanoituksia. Nerokkaiden harmonioiden ja sointukulkujen ei myöskään pitäisi jättää kylmäksi. Mielestäni albumin kenties parasta antia edustavat Break on trough (to the other side), Alabama song (Whisky bar) mielenkiintoisine soundimaailmoineen, Back door man yhtenä perus bluesbiiseistä nerokkaine urkuriffeineen, I looked at you sekä tietysti kaiken kuningas Light my fire, josta ei voi sanoa muuta kuin nerokas; sointukulku, soundi, harmonia, kaikki. Kokonaisuutena hyvä levy, yleistunnelma ehkä synkähkö soundimaailmaltaan ja sanoituksiltaan. Ei välttämättä sytytä ensikuulemalla, eikä vielä seuraavallakaan, mutta jos ja kun sytyttää, tekee sen tyylillä. Kannattaa kuunnella.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 27, 2009, 13:19:00 kirjoittanut Dec »
Se vain näyttää siltä.

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #214 : Huhtikuu 27, 2009, 15:33:08 »
Suosittelen todellakin Fall Out Boyn Folie à Deux'ia. Levy on kokonaan aivan mahtava, yhtään huonoa biisiä minä en ainakaan löytänyt. Levyllä on aika erilaisia kappaleita, ja se on hyvä. Pidän levyn tunnelmasta, ja siitä että biisit sopivat yhteen. Ei ehkä parempi kuin edellinen, mutta tosi hyvä.

Aivan samaa mieltä. Paitsi että omasta mielestäni paras levy FOB:ilta ikinä(: Peten sanoitukset ovat hurmaavat, (The (shipped) gold standard -kappaleesta:) "I wanna scream 'I love you' from the top of my lungs, but I'm afraid that someone else will hear me", ja hyvin koskettavat. Ne eivät kerro suoraa viestiä, mutta ovat kuitenkin merkittäviä. ^Äsken mainitsemani kappale onkin lempikappaleeni levyllä, juuri sanoituksen takia. Patrickin ääni kehittyy vaan koko ajan, ja se on NIIIIIN nautittavaa<3

Lyhyesti pari: Bleak - Burns inside, Linkin Park - Minutes to midnight, Metro Station - Metro station, Paramore - Riot !, Happoradio - Kaunis minä, ja lista jatkuu loputtomiin ...

// AAA, ja sitten voisin suositella karheaa ja erikoista levyä nimeltään Alice in Chains - The Essential. Eteenkin ekan levyn kappaleet ovat upeita, ja voin suositella rokkikansalle:><3
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 11, 2009, 09:07:36 kirjoittanut puolipro »
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Gretel

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #215 : Toukokuu 10, 2009, 16:07:14 »
Melkein vieraissa - Nimemme on Dingo

Loistava tribuuttilevy, tykkäsin Leeveille tehdystä, mutta tämä kolahti vielä paremmin :)
Mukana on kaikki legendat, Autiotalo, Sinä ja minä, Lakatut varpaankynnet... plus sitten loistavia harvinaisuuksia ja englanninkielisiä sovituksia. Dingon kappaleiden tietäminen on yleissivistystä, ja jos Neumanin ääni ei iske, niin tässä on oiva vaihtoehto.
Biisejä on tosiaan laidasta laitaan, Jorma Kääriäisen humppahömppösovituksesta Marco Hietalan ärjyntään, eli jokaiselle jotakin.
Itse rakastuin aivan totaalisesti Negativen versioon Sinä ja minä - kappaleesta, ja Apulannan Lähetyssaarnaaja on jopa alkuperäistä parempi. Juhannustanssit on upea viimeisenä kappaleena, siinä on taianomainen meno, kesäfiilis tulee! :)

Sanoituksista löytää hurjaa inspiraatiota, miten friikisti ja samalla tajuttoman hienosti suomen kieltä voikaan käyttää. Monipuolinen ja hyvän mielen levy, mielen tavoittaa pieni haikeus siitä, ettei itse elänyt kultaisella 80 - luvulla ;)

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #216 : Toukokuu 10, 2009, 20:26:32 »
Emilie Autumnin Opheliac

Loistava levy; keskenään hyvinkin erilaisia biisejä. Emilie käyttää ääntään monipuolisesti, hän saa tässä niin lauleskella heleästi kuin kirkua ja karjuakin. Nerokkaita lyriikoita mitä erilaisimmista aiheista. Kaikki kappaleet ovat upeita, ei ole ainuttakaan "täytekappaletta". Kaikkea tosin ei välttämättä voi kuunnella kerralla, sen verran massiivinen kokonaisuus. Jokainen kappale on rakastettava: Swallow kevyt ja popahtava, Gothic Lolita riipivä ja koskettava, Shalott rakastettavan soljuva. Kakkoslevyn painoksella ihanan ironinen Thank God I'm Pretty ja klassinen, loistavasti sanoitettu valssi Marry Me sekä runoutta.

Poissa Vajoaja

  • Kuplatila & Mössöttäjät Oy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mitä emme näe, sitä pelkäämme.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #217 : Huhtikuu 18, 2010, 20:12:42 »
Mitä tahansa Sonata Arctican levyä voi sanoa mahtavaksi, mutta erityisesti suosittelen Silencea. Metallia parhaimmillaan! Parhaimpia biisejä on San Sebastian, Weballergy, The End Of This Chapter ja Sing In Silence. Kannattaa kuunnella!

Poissa Ihmeolio

  • Massuupukki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • It really wasn't me...
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #218 : Huhtikuu 28, 2010, 19:47:26 »
Ihan ehottomasti pitää suositella tätä:

Sonata Arctica - Reckoning Night

Lempparilevyni Sonatalta, mukavasti vaihtelevia biisejä ettei levy ole yksitoikkoisen samallainen joka biisin kohdalla. Oma lempparini levyltä on White Pearl, Black Oceans... joka on mukavan pitkä (vähän päälle kaheksan minuuttia) ja siinä on rankat ja surulliset mutta jotenkin kauniit sanat. Muut lempparit levyltä on Wildfire, My Selene, Ain't Your Fairytale ja The Boy Who Wanted To Be A Real Puppet. My Selenehän on Sonatan entisen kitaristin Jani Liimataisen tekemä biisi, kyllä se Janikin osaa!

Tykkään Reckoning Nightin teemasta tosi paljon. Kaikki biisit on mahtavasti sävelletty (kiitos Tony Kakon, Janin ja niiden jotka on avittanu) ja kaikissa on mahtavat lyriikat. Sonatan biisit on tunnetusti aika synkkiä mutta jos on metallimies niin se tuntuu ihan päivän selvältä asialta... vai mitä? (; Joten siis... kannattaa kuunnella ^^ Toki mitä tahansa Sonatan levyä voisin suositella mutta erityisesti tätä.
Cadillac.

Poissa Rat-Tail Jim

  • Rock n Roll -sekopää
  • Vuotislainen
  • Feuer Frei
    • Feuer Frei
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #219 : Kesäkuu 12, 2010, 00:07:57 »
Skid Row: Skid Row

Miksikäs tämä?
~35 minuuttia täyttä tavaraa, kaikki biisit on hyviä eikä yhenkään yli tee mieli hypätä. Ennen kaikkea kaikissa biiseissä on asennetta. Levy on myös jäsennelty hyvin - biisiin 9 asti menevää ja pirteetä rokkikukkoilua, sit kymppi on kunnon unimusaa, joka rauhottaa sen rokkikukkoilun jälkeen kummasti. Viiminen biisi taas nostaa siitä nirvanasta johon on vajonnu kymmenen ekan biisin aikana. Kokonaisuutena siis loistava. Snaken sanotukset ja Seban laulu on jotain niin ihanaa ettei mitään rajaa.

Parhaat biisit
~Omat ykkössuosikit on Sweet Little Sister, Rattlesnake Shake, Youth Gone Wild, Here I Am, Makin' A Mess ja I Remember You. Ja onhan levyllä toki yks Skid Row'n parhaimmaks rankatuista biiseistä, 18 and Life joka on kans aika jees.
Und der Haifisch, der hat tränen, und die laufen vom Gesicht, doch der Haifisch lebt im Wasser - so die Tränen sieht man nicht.

Poissa Ria

  • Haaveilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: YewCharm170
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #220 : Heinäkuu 11, 2010, 19:42:01 »
Backstreet Boys - Never Gone

Tiedän, että tässä vaiheessa suurin osa ajattelee että en mitään tommoista homo-rakkaushömppä-laulu-musiikkia kuuntele. Itsekkin sanoin joskus niin, mutta kun kaverini pakotti minut tämän levyn kuuntelemaan ja oikeasti kuuntelemaan niitä sanoituksi, niin se kyllä käänsi mielipiteeni. Vaikka tässäkin levyllä osa on rakkaulauluja, niin kannattaa kuunnella ja kunnolla. Tällä levyllä ei oikeasti lauleta mistä tahansa vaan oikeasti asiasta. Esimerkiksi yksikin laulu on tehty kokonaan niille ihmisille joilla on vaikeaa elämässä (Song for the Unloved). Ja vaikka biisin nimi sanookin että laulu rakastamattomille, niin silti se on tarkoitettu muillekkin joilla on ollut elämässä ongelmia.

Lempibiisejäni tältä albumilta on tuo Song for the unloved, Siberia (josta nickinikin on tullut), My beautiful Woman ja Safest Place to Hide.


Poissa tulppaanipenkki

  • kastelua vailla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #221 : Heinäkuu 16, 2010, 22:07:37 »
Ehdottoman suositeltava levy on Club For Fiven You're The Voice. Se on a cappella- levy täynnä bändiläisille rakkaita ja merkittäviä, hienoja kappaleita heidän sovituksillaan ja esittäminään, luonnollisesti ilman soittimia.

Levy kannattaa kuunnella, vaikka arastelisi a cappellaa, koska koko soittimien poissaoloa ei välttämättä tule edes ajatelleeksi/huomanneeksi :-D. Niin ihmeellisen ihanaa musiikkia tämä levy sisältää, etten voi uskoa sitä todeksi ja tahdon, että kaikki muutkin kuulevat sen! Kappaleet herättävät paljon tunteita. Ehkei, jos on tottunut purkamaan hard rockin tahtiin, koska useimmat kapppaleet ovat hidastempoisia, mutta tunnelmallisia. Tai no, minäkin kuuntelen joskus hard rockia, mutta tämä levy on ehkä maailman ihaninta musiikkia ... Suosittelen kuuntelemaan pitäisi mistä musiikista hyvänsä!  Ja herkkänä ihmisenä minä ainakin itken parille biisille hyvin usein. Esimerkkinä Brothers In Arms, joka ihan sanojensakin puolesta on jo itketyskappale. Tällainen täydestä sydämestä tehty versio... vesiputous.

Mitään parasta biisiä en voi tietenkään sanoa, koska makuja on erilaisia. Minulle ja ystävälleni levyn nimikkokappale, eli You're The Voice on kuitenkin aiheuttanut ihan mielettömän reaktion. Se on aivan ihana! Itse tykkään myös Brothers In Armsista ja tietenkin Life On Mars?- biisistä. Club For Five on saanut niihin, muutenkin jo upeisiin kappaleisiin aivan uudenlaisen ulottuvuuden!

Tuli muuten aika järjettömän sekava viesti :-D Ihkuttaa ei voi järjestelmällisesti!
We're not gonna sit in silence,
We're not gonna live in fear

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #222 : Elokuu 07, 2010, 19:57:07 »
Björk - Vespertine

Uskomattoman upea levy, jossa on käytetty uniikisti erilaisia soittimia. Levyssä käytetään kuoroa, harppua ja jonkinlaista staattista sähköä beatin teossa. Lisäksi muita kauniita ääniä löytää taustalta, kun kuuntelee tarkasti, joten siis tätä levyä kannattaa kuunnella omassa rauhassa vaikka kuulokkeilla, ilman mitään taustahälyä ja samalla kannattaa seurata sanoja vihkosesta (jossa on muuten mukavat paperin tuntuiset sivut ja hienoa taidetta). Koko levyn ulkoasu on herkkä ja vaalea, levyn selkämyksessä ei lue mitään, pelkkää valkoista ja kaikki - takakansi, etukansi, sisäkansi - ovat hienosti tehtyjä. Myös CD-levy itse on upeasti koristeltu. Björk on sanonut, että tämä levy on nimenomaan talvilevy ja minä ostin sen viime keväänä, joten minun on ollut pakko kuunnella sitä näinä kuumina ennätyshelteinä. Björk sanoi, että levy on kuin se hetki kun menee talvella, keskiyöllä ulos puutarhaan ja istuu vain lumen ympäröimänä siellä. Todella herkkä, talvinen, kaunis, uniikki ja björkmäinen levy. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka haluavat kuunnella nautinnollista musiikkia jossa käytetään muitakin soittimia kuin kitaraa, rumpuja, syntikkaa ja bassoa. Ja tottakai suosittelen muitakin Björkin levyjä! Kuunnelkaa!

Nightwish - Dark Passion Play

Valitsin Nightwishin kaikista loistavista levyistä tämän viimeisen, joka on upea taideteos. Lyriikkavihkosen kuvat ovat hienoja ja sopivat aina hyvin siihen kappaleeseen, minkä kohdalla ne ovat. Nightwishin kappaleita kuunnellessa täytyy lukea myös sanoja, jotka ovat mahtipontisia ja hyvin runollisia. Tällä levyllä on käytetty hienosti orkesteria bändin mukana ja se sopii hyvin näihin mahtipontisiin lyriikoihin. Ensimmäinen kappale, The Poet and the Pendulum, antaa usein kylmät väreet ja on Nightwishia parhaimmillaan. Tämähän on Nightwishin ensimmäinen levy Aneten kanssa, ja Aneten ääni on kaunis enkä minä kuulu niihin, jotka kaipaavat Tarjaa kuollakseen, joten on hyvä elää nykyajassa ja kuunnella tätä levyä ja unohtaa menneet. En tarkoita sitä, että ei pitäisi kuunnella entisiä levyjä, nekin ovat pullollaan hienoja kappaleita. Ne, jotka pitävät kauniista melodioista, lyriikoista ja mahtipontisista orkesterikappaleista(?) - kuunnelkaa tämä levy! Useammin kuin kerran.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Chess

  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #223 : Elokuu 15, 2010, 19:25:18 »
Muse - The Resistance

Yhtyeen uusin levy. Loistavaa tavaraa! <2 Matthew Bellamylla (=laulaja) on ihanan persoonallinen ääni. :D
Lähes kaikki laulut ovat hyviä levyllä, itse asiassa kaikki, jos tykkää myös hieman hitaammista kappaleista. Lemppareitani ovat Uprising ja I Belong to you :> Kaikissa lauluissa on hyvät lyriikat ja hyvä melodia. Välillä bändin musiikki suorastaan tempaa mukaansa! Tekee mieli ruveta laulamaan täysillä. Suosittelen! 8>

 ~~Chess

Poissa Pingu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #224 : Elokuu 18, 2010, 20:56:58 »
Kymppilinja - Valmistaudu Olemaan Väärässä

On vaan nii ylimaallisen hyvää musiikkia. (: Enempää en osaa perustella. Vaikket niinkään tykkää albumin edustamasta tyylilajista ei hätiä mitiä. Biisit ei noudata tarkkaa kaavaa ja on leikitelty paljon melodioilla, levyllä on myös monta tunnettua vierailijaakin, mm Kauko Röyhkä (:
ihminen ei voi löytää uusia valtameriä ellei hän uskalla kadottaa rantaa näkyvistään

http://exchangeboarding.blogspot.fi/