Kirjoittaja Aihe: Sanojen kauneus ja synestesia  (Luettu 14000 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Birkin

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« : Syyskuu 09, 2003, 20:19:18 »
"Sanat ovat kuin mehiläisiä: niissä on hunajaa ja piikki"

Totta, eikö vain. Sanat ovat ihani ja kauniita, mutta onko yhtä ylitse muiden, kas siinä vasta pulma. Kun puhutte tai kirjoitatte "viljelettekö" erityisesti joitakin sanoja tai lausahduksia? Miksi? Pidätkö jotakin tiettyä sanaa kauniina tai hauskana? Mikä siinä viehättää? Muistuttaako sana jotain josta pidät vai kuulostaako se vain hauskalta? Onko kirjaimilla merkitystä? Tekevätkö jotkut kirjaimet sanasta kauniimman? Onko teillä lempi kirjainta? Onko kaunis sana lyhyt vai pitkä?

Siinä on pähkinää purtavaksi. kertokaa omista mielipiteistänne

//mimmu kaipaisi tähän viestiin hieman esimerkkejä.

No, mimmu saa mitä tilaa.
Esimerkiksi jos pidät vaikka sanasta leppäkerttu, mikä tekee siitä niin kauniin. Tuoko sana mieleesi kesän ja kukkaset vai onko nimesi Kerttu ja sinä olet hiukan itserakas. Jos pidät nimestä Sirius pidätkö siitä ehkä sen takia että se kuulostaa kauniilta ja salaperäiseltä vai sen vuoksi, että siinä on S, I ja U kirjaimet joista pidät erityisesti. Jos S on sinusta kaunis kirjain pidätkö sen kauniista muodosta paperilla vai hauskasta äänestä, joka syntyy kun lausut kirjainta.
Kelpaako?  *katselee mimmua kysyvästi ja suippokorvat höröllään*

//mimmu nyökyttelee tyytyväisenä ja siirtyy syrjään kahvia hörppien.

((muokkasin otsikkoa/by Lae))

Naa

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #1 : Syyskuu 09, 2003, 20:31:11 »
Hupaisa
Paljon mukavampi sana kuin esimerkiksi tavallisen tylsä hauska. Se on jotenkin lapsenmielinen, niin kuin minäkin x) Käytän tätä usein, eräs kaverikin huomautti siitä. En voi mitään. Se on vain niin hupaisa sana.

Vimpula
Jos en tiedä jonkun asian oikeata nimeä, sanon vimpula. Esimerkiksi: "Annatko tuon vimpulan tuolta?" "Alleviivauksen saat laittamalla ensin tuollaisen vimpulamerkin, sitten uu ja taas vimpula.." "Tämä vimpula tässä piirroksessa esittää aurinkoa." Tämäkin sana on hyvin hupaisa. En tiedä mistä se on tarttunut.

Mai

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #2 : Syyskuu 09, 2003, 21:46:55 »
Voi sanat ovat hassuja ihkutuksia ^.^ Itse tykkään sotkea vokaaleihin "äng" äänteen. Esim: n´joh, n´jaa. Se "äng" tulee siihen missä on ´.

Jos havaitsen jonkun sanan olevan mielestäni ärsyttävä/täysin typerä rupean huomaamattani käyttämään sitä. Tyyliin "koleaa, vilipoisaa" "humupekka *g*"    

"a" on nätin näköinen paperilla ja kivan kuuloinen myöskin ääntäessä. Uusin "löytöni" on laittaa "i:n" tilalle "j" esim: Maj, hej, pejpeh, aj. Minusta se kuulostaa niin kauniimmalta, paljon pehmeämmältä. "Mai" kuulostaa siis kovemmalta kuin "Maj"

Kuokka 1

Kauniiden sanojen listassa ovat myös suurin osa sanoista jossa on monta l:ää esim: lalaith, lily, Laila. Aamu on myös kaunis sanana ja nimenä, se on jotenkin toiveikkaan kuuloinen.

Yksi sanonta jota käytän paljon on "siellähän hän" se kuulostaa ihunalta kun sen sanoo nopeasti, johtunee niistä loppu "häneistä" ^.^

Irvikissa

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #3 : Syyskuu 09, 2003, 21:52:15 »
Olen miettinyt tätä usein ja itse asiassa kirjoittanut aiheesta runonkin (jota en kuitenkaan tähän laita).

Kaunein suomen kielen sana on mielestäni hyrrä. En osaa perustella sitä sen kummemmin, h-kirjain ääntyy ihanasti ja tupla är äällä höystettynä vain sopivat yhteen. Toinen rakastamani sana on häntä. Jostain syystä olen mieltynyt sanoihin, jotka alkavat h-kirjaimella.

maniac

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #4 : Syyskuu 09, 2003, 21:55:00 »
No en nyt tiedä liittyykö tämä tänne, mutta olen huomannut että käytän aika paljon "tietokonekieltä". Varsinkin veljeni kanssa puhuessani, ja joskus jonkun hauskan jutun aikana saatan ajatella jotain tyyliin lol. Ja joissain omissa merkinnöissä on kaikkia lyhenteitä tyyliin LOL, IRL, OMG...

tyyliin
Sitä käytän ihan liian paljon ja se on ruvennut ärsyttämään jo minua itseänikin. Kaikki on jotain tyyliin jotain.

Suomen kielessä ei silti ole edes mitään hienoja sanoja. Kun rupee tarkemmin ajattelemaan niin kaikki on ihan tyhmän kuuloisia. Kun rupee miettimään jotain pitkää sanaa minkä sisällä on tavallaan muita sanoja ja mitä ne kaikki ihan oikeesti tarkottaa, ja mikä muu merkitys niillä voi olla.

En mä tiedä, ei kai mulla ole kirjoittamisessa mitään sellaisia sanoja mitä käyttäisin liian paljon, paitsi että viimeksi ainetta kirjoittaessani huomasin että oli monta toisaalta sanaa. Ja seuraavalla tunnilla opettaja valitti joistain liikaa käytettävistä sanoista ja toisaalta oli yksi niistä :)

Eli mulla ei ole mitään sellaisia lempisanoja, kaikissa on jotain outoa kun rupee miettimään. Eikä ole silleen lempikirjaimiakaan, mutta R ja muut tollaset kovat konsonantit on ruman kuuloisia, mutta vokaalit ja joku D on hienoja.

Xinnia

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #5 : Syyskuu 10, 2003, 11:22:55 »
Sanoja, joista pidän. Hmm... No, listaltani ei taida löytyä paljon suomenkielisiä sanoja, mutta englanninkielisiä sitäkin enemmän. Esimerkiksi moon, shadow ja wolf. Kai viehtymykseni näihin johtuu niiden jostain oudosta salaperäisyydestä, tai jotain.

Suomenkielen kaunein sana ehkä on sade. Tämä johtuu varmasti siitä, että minä tykkään sateesta enemmän kuin auringosta ja saatan valvoa öisin kuuntelemassa sateen ropinaa. *hymy*

Olen huomannut, että nykyään kaikki on "positiivista", eli käytän tätä tosi paljon puhuessa ja toinen on "Jaa". Se kuulostaa tosi tylyltä tiedän sen. Esimerkki: Kaveri kertoo innoissaan jotain asiaa ja minä sanon vaan "jaa", vaikka en oikeasti tarkoita sillä, ettenkö olisi kiinnostunut hänen jutuistaan. Mutta kun ei tiedä mitä oikein sanoisi, niin tuo on oikein käyttökelpoinen lausahdus. Meni vissiin vähä offtopic...

Poissa Tanya

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #6 : Syyskuu 10, 2003, 11:49:03 »
Ja minä juuri eilen listasin englannintunnilla sanoja, joista pidän! Ihana topicci ^_^

Yksi suosikki sanoistani on "Huvittunut". Sana on ihastuttava, sillä sitä ei voi käyttää kovin usein sen hieman itserakkaan sävyn takia. Toisaalta se kuulostaa myös niin suloisen lempeältä. Yleensä hoen kauniita sanoja, kunnes ne eivät enää kuulosta miltään, mutta "huvittunutta" on vaikea tunkea joka väliin, joten se on säilynyt minule erikoisena.


Integral
Sana, tai oikeastaan nimi tulee eräästä animesta (Hellsing). En ole varma sen merkityksestä, mutta minusta se kuulostaa kauniilta. Erityisesti tuo "gr":n painotus tuolla loppuolella. Jumalaista.

Ja sitten vielä tämä englannin sana "order". Sana itsessään on niin voimakas ja alistava. En tiedä miksi, mutta minä saan siitä fiilareita :P

Kauniita tai muuten minulle rakkaita sanoja on toki enemmänkin, mutta en nyt tällä hetkellä saa niitä päähäni. Monet taas olen latistanut turhalla hokemisella. Esimerkiksi tämä messessä paljon käytetty "*hymy*" oli ennen mielestäni todella suloinen. Nykyään se on vain sana/ilme/ele muiden joukossa...

::Muoks::
Onko muuten synestesialle omaa topiccia vai saako siitäkin puhella täällä?
Meinaan, että tietyt värit vaikuttavat myös sanan kauneuteen. Esimerkkinä (omakohtaisena esimerkkinä siis) vaikkapa sana "fantasia", joka on mitä kauneimman vaaleanvihreän sinertävä *hymy*.

Jalavalapsi

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #7 : Syyskuu 10, 2003, 14:05:09 »
Tällä hetkellä kaunein suomenkielinen sana jonka tiedän, on onnellinen (useammassakin muodossa. Onnelliselle... *kehräys*).

Se on jotenkin vain todella kaunis sana, pidän siitä. Kirjoitettuna se näyttää jollakin tapaa mukavan pyöreältä, ja kuten suomen kieli yleensäkin, se ikäänkuin liukuu eteenpäin. Lisäksi pitän sanan merkityksestä. Mikäli rajoittuneisiin englannintaitoihini on luottamista, onnellinen mikälieonkaan on aina happy. Ei ole omaa sanaa "onnelliselle".  "Happy" on liian kevyt kuvaamaan Onnellisuutta.

Ja lisää kauniita sanoja.

Virna. Minulle ei ole ihan selvää mitä tämä sana tarkoittaa. Hiirenvirna. Ehkä se on kasvi sitten... Siitä tulee mieleen se hetki, kun kuuman kesäpäivän jälkeen aurinko laskee, ja puunrungot ja maa värjääntyvät oransseiksi, tuuli puhaltelee hiljaa... :)

Kuutamo. Se kuullostaa ihanalta lausuttuna. Mukavasti alkava "uu" ja pikkuinen "tamo" siellä perässä. Kerrassaan viehättävää.

Kaveriporukassa olen kuuluisa siitä, että repeän nauramaan joidenkin sanojen hypähtäessä esille jostakin. Tällaisia sanoja ovat muunmuossa seuraavat:

simppu, simulaattori, antilli, pöytä, teline, seinä, ovisilmä, irtaimisto.

Ja voi sitä tietämätöntä opettajarukkaa, joka pyysi minua äidinkielentunnilla selittämään sanan "nekka"...

"*mielipuolista käkätystä* Se on... se ON... *kihh* NEKKA! *muahhah* Se on sellainen pieeeeni *käkä käkä* kannuntapainen, sitä pidetään pöydällä!!1 Kermanekka!" (olisin vielä lisännyt, että "Nekka kuuluu kodin pikku irtaimistoon", mikäli opettaja ei olisi pikaisesti rustannut kalvolle nekan kohdalle "kannu", ja jatkanut kyselykierrostaan)

Cardia

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #8 : Syyskuu 10, 2003, 14:36:18 »
Näitä on aika paljon... Minä hoen monesti sanoja, jotka tiedän ärsyttävän toisia. Kuten Herran jestas! Mitäh? Täh? Häh? Lopulta minua itseäkin ne ärsyttävät niin paljon, että minun on pakko lopettaa niiden käyttö. Näköjään pidän h-kirjaimesta ja kaikista lyhyista ja ytimekkäistä kysymyssanoista. Ytimekäs on myös aika hieno sana, niin ytimekäs...hehee.

Kauniita sanoja ovat minusta viehättävä, ihana ja haikea. Oho, niissä kaikissa on h... H-kirjain on niin kivan pehmeä ja kuvaava.

turme

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #9 : Syyskuu 10, 2003, 15:50:34 »
Sanoja. Niitä on tuhansia.
Olen itse mieltynyt sanaan piilo. Huomaan käyttäväni sitä monessa tilanteessa, taivutettuna.
Missä se on? -piilossa
Minne menet? -piiloon.

Ja näin. Aivan ihana sana.
Yksinkertainen. ah. Vaikka en käytäkään sitä niin paljoa. Niin.. ihana.
MÖHKÖ. Siinä sanassa on sitä jotain. x)

Muikea, messevä, murea, hömelö. jne.

Sanoissa on sen oma kauneus ja pirteys, joka jostain syystä onnistuu säilymään.

Fleur

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #10 : Syyskuu 10, 2003, 18:48:47 »
Saattaa johtua siitä että kärsin pienenä ärräviasta, mutta en pidä sanoista joissa R kuuluu liian selvästi. Se ei kuulosta kauniilta; toistele vaikka Jari Kurria, niin tiedät mitä tarkoitan.
Entinen äikän maikkanikin kertoi että suomen kielen kauneimmaksi lauseeksi on joskus valittu "auto ajaa hiljaa sillalla". Ei yhtään ärrää.

Ja minulla (niin kuin näköjään muillakin) on paha tapa puhua englanti-suomea. "Aika creami (=creamy)."
Sanat iivuli ja ihku ovat myös käytössä (Syytän Vuotista tästä), vaikka niitä tuskin sanakirjoista löytää.
Popula -sana on täysin scoutin syytä. Käytän sitä nykyään liikaa.
Omia keksintöjäni(?) ovat hömelö ja hamelo. Ja haukun ihmisiä pöllöiksi...

Vastustan lausahdusta "ja niin päin pois". Kuulostaa hassulta. Tuo mieleen plussa-mainoksen (ne oranssit pallerot putoilevat). Plop plop plop.
Ja älkää sekoittako hametta ja mekkoa, kiitos.

Poissa Lady of the Shadows

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #11 : Syyskuu 10, 2003, 22:51:24 »
Minä pidän sanoista joissa on C-kirjain/kirjaimia. Kaipa se johtuu siitä erikoisuudesta, osittain myös kauniista, pyöreästä muodosta. Ehkä osittain myös siitä, että toinen nimeni on Cecilia, joskin se on minusta ehkä hieman liian vanhanaikainen ^^;

Liikun netissä usein nimellä Cecile Le'vin [olipa minulla se täälläkin pari ensimmäistä päivääni nimenäni], juuri siksi, että se on jotenkin ihanan herkkä, pehmeä ja pyöreä, kaunis, utuinen. Cecilen löysin Jostein Garderin Enkelimysteeriosta, juuri sopivan lähellä Ceciliaa, osa minua, osa tuntematonta. Le'vin vain tuli jostain. Ihanan pyöreää ja pehmeää, pidän. Rakastan.

Käytän myös usein pieniä lausahduksia, esim 'köh köh', 'iäängh', 'ehem', 'um', 'meep','nah', 'plah', 'plääh' [mitenniinlapsellinen ^^;?], 'eep' ja 'töks' [joka on jäänyt hieman vähemmälle tässä viime aikoina, ennen hoin sitä koko ajan]. Ne ovat ihania ehkäpä juuri sen vuoski, ettei niissä varsinaisesti ole minkäänlaista sisältöä, mutta niillä voi toisaalta ilmaista itseään melko paljonkin. Käteviä myös tilanteessa, kun ei ole aivan varma mitä pitäisi sanoa. Sehän niiden idea onkin; eiät oiekastaan tarkoita mitään. Iihk. [tämä myös melko ahkerassa käytössä ^^] Ihanan lyhytiä pieniä, pyöreitä lausahduksia.

Pidän kovasti sanoista joissa on S-, C-, L- ja T-kirjaimia, A-kirjaimetkin ovat ihania. Ja nytkun tarkemmin katson, kaikki löytvät joistain nimistäni. Oo Nah, ehkä ne vain ovat jotenkin syöpyneet mieleen paremmin.. Pakkohan niistä on edes vähän pitää, omaa nimeä tarvitaan kaikkialla. Kaiken kaikkiaan pidän paljon pyöreistä, pehmeistä kirjaimista, mutta muutama kulmikaskin menee. ^^
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 18, 2007, 00:35:16 kirjoittanut Cyril »
Entinen Cyril

Yasmin

  • Ankeuttaja
Re: Sanojen kauneus
« Vastaus #12 : Syyskuu 11, 2003, 17:12:23 »
Sanat merkitsevät jotain hyvin tärkeää, niiden avulla kuitenkin mahdollistetaan toisten kanssa kommunikointi, kirjoittaminen ja muut elintärkeät asiat.

Astral
Olen jotenkin viehättynyt tähän englanninkieliseen sanaan, joka maistuu niin hyvältä suussa. Pehmeä ja nautinnollinen sana, jossa pitkitän ehkä s-kirjainta hieman liikaa, mutta se tekee siitä vielä pehmeämmän. R antaa oman säväyksensä sanalle, jotenkin kylmemmän, muttei se kuitenkaan hävitä kokonaan lämpöä sanasta, koska l-kirjain lopussa takaa sen.

(Lisäilen näitä aina kun tulee mieleen.)

Lils

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #13 : Syyskuu 11, 2003, 19:15:14 »
Oi, ihania sanoja on useita! Tässä kuitenkin muutama esimerkki...

Tähtilaiva: Ihana sana. Tähtilaiva... tähtilaiva. Tulee mieleen joku ihana laiva, joka purjehtii jossain unessa tähtien seassa. ^^ Hih.

Pilvilinna: Kaunis sana... Jotenkin pehmoinen sana tuosta p:stä huolimatta. Pilvilinna. Tulee mieleen pilvistä tehty linna tuolla jossain sinisellä taivaalla, korkealla. Kuullostaa lausuttunakin ihanalta.

Taivas: Tulee heti mieleen sininen taivas. Jotenkin niin kaunis sana. Taivas. Ihana. ^^

Hikka

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #14 : Syyskuu 11, 2003, 19:31:07 »
Pidän suunnattomasti kahdesta sanasta, joista kumpikaan ei ole suomenkielestä. Ensimmäinen sana on englannin 'no', varsinkin kun joku skotti lausuu sen (ei sitä heti uskoisi että noin pienestä sanasta löytää aksenttieroja, mutta kylläpä vain löytyy). Sana kuulostaa pehmeältä ja pyöreältä ja sillä on vakava merkitys. Toinen lempisanoistani on ruotsinkielen 'försöka'. Tämän sanan kanssa ei merkityksellä ole väliä, se vain kuulostaa kauniilta varsinkin kun joku riikiruotsia puhuva lausuu sen sillälailla kummasti aavistuksen kurkussa. Vau.

Harvemmin kuuntelen itseäni kun puhun.. Meinaan siis että en osaa arvioida mitä sanoja käytän eniten puheessani. (Kirjoitan englantia aika paljon ja siinä kielessä olen huomannut käyttäväni useasti sanaa 'definitely'.) Luulisin että puheessani olevat yleisimmät sanat vaihtelevat. Sitä välillä löytää jonkin hauskan sanan jota tulee käytettyä toisia enemmän mutta se sitten taas syrjäytyy uudempien sanojen tieltä.

Fistandantilus

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #15 : Syyskuu 15, 2003, 19:50:58 »
Lainaus käyttäjältä: "Jalavalapsi"
"*mielipuolista käkätystä* Se on... se ON... *kihh* NEKKA! *muahhah* Se on sellainen pieeeeni *käkä käkä* kannuntapainen, sitä pidetään pöydällä!!1 Kermanekka!" (olisin vielä lisännyt, että "Nekka kuuluu kodin pikku irtaimistoon", mikäli opettaja ei olisi pikaisesti rustannut kalvolle nekan kohdalle "kannu", ja jatkanut kyselykierrostaan)


*nauraa* Kuullostaa jotenkin tutulta ^^. Minäkin saatan revetä kesken välkän ilman näkyvää syytä, ja muut kyselevät ihmeissään. Sitten minä yritän pihistä, kuinka se eräs sanoi niin huvittavan sanan. Ne katsovat kuin hullua sitten toisiaan kummastellen, kohauttavat olkiaan ja jatkavat juttuaan jättäen minut kiemurtelemaan naurusta. ^^

****

Yksi, mitä käytän paljon netissä, on ^^-merkki. ^^ Takuulla joka viestistäni nykyään löytyy kyseinen merkki ainakin kerran.

Hmm, ei tule erityisemmin mieleen sanoja, joita toistelisin, mutta rakastan s-kirjainta. En tiedä johtuuko se pitämästäni omasta nimestäni, joka alkaa ässällä(Susanna), vai jostain muusta.
Minä en sitten kuitenkaan pidä ärrästä, jos käytän sitä liikaa, hukkaan sen, johtuen luult. lapsuuden ärräviasta.

Kuuttis

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #16 : Syyskuu 16, 2003, 22:13:57 »
Tykkään joo sanoilla leikittelystä. Lähinnä runoissa, laittaa rimmaavia sanoja peräjälkeen kuitenkin niin, että juttu säilyy järkevänä. Ja kyllä muuallakin, pyrin käyttämään mahdollisimman rikasta kieltä, jos joku lukee juttujani niin varmasti on mukavampaa lukea omaperäistä ja vilkasta kirjoitusta kuin tylsää ja toistavaa tarinaa.

Toistelen tiettyjä sanoja tai sanontoja koko ajan. "Vähän sullon tyhmät jutut", "Vähänkö jännää!" ja niin edelleen, ja kun sanon että toistelen tuota "Vähän sullon tyhmät jutut"- juttua, niin tosiaan toistelen sitä. Tarkoittaa, että ängen sen kaikkeen ns. viisaaseenkin perään.

No joo, kuitenkin. Lempparisanoja. Feivoritteja ovat ainakin:

höplätä - synonyymi verbille 'vetää nenästä'.  <3 Tykkään muutenkin pl- äänteestä (hm?), ja pisteellisistä kirjaimista. Kerrassaan yliveto sana, jota pitäisi viljellä lisää. Ja kuvastaa muuten tosi hyvin tarkoitustaan, nimenomaan puijjata toista mutta kiltillä tavalla, jekutella.

jäätelötötterö - öön ja ään juhlaa. Tötterö. Ihana sana, melkein pelkkää teetä ja öötä. Tykkäänkö vähän paljon. Tulee sitä paitsi hyvin mieleen sellainen valmistötterö mitä on... no, lähes kaikissa jäätelökioskeissa. Ja vaniljajäätelöä. Avot.

"I beg your pardon", melkein liioitellulla englantilaisella korostuksella. :D No voi loistavaa, jos tuon osaisi lausua kunnolla englantilaisittain, tunkisin tuota joka väliin.

Palle. Ruotsalainen nimi. Voi hurja kun tykkään tuostakin nimestä, kun ostan kaniinin nimeän sen Palleksi. Pallekani. <3 Vai ettekö te muka tykkää? (itseasiassa kun hehkutin tuota kavereilleni, kukaan ei tykännyt enkä pidä yhtään siitä että pitää noin kauniiseen sanaan tunkea kaksimielisyyttä. Typerykset.)

Savuke. "Suothan anteeksi, poltan savukkeen." Vanhanajan tyylikkyyttä. Jos polttaisin, käyttäisin savuke-sanaa koko ajan, en ikinäikinä mitään röökejä tai tupakkeja.

-Kuuttis

Envu

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #17 : Marraskuu 26, 2003, 22:09:40 »
Tuolla joku oli laittanut jonkun lauseen, joka oli valittu suomen kielen kauneimmaksi. Auto ajaa, tai jotakin.
Meidän äidinkielen opettaja väitti puolestaan yläasteella, että se on alavilla mailla hallan vaara.

Tuo alavilla mailla kuulostaa aivan ihkulta.

Puheessa käytän aika paljon äännähdyksiä, uskokaa tai älkää. Meep, töks, valivali, vinkuvinku, eep, nooooh, höh, grr.. Juuri tuollaisia. :D Se on varmaan aika ärsyttävää, mutta en voi sille mitään. :D Suosikkilausumani taitaa olla vinkuvinkuvalivali.. (A)
Sitten on tietenkin Voi herranen aika. Sitä toistelin joskus paljon, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että pitäisin niitä sanoja nätteinä. ^^

Nooh.. Nättejä sanoja? Minä pidän..
Rakkaus. Pehmeä r ja s ja sitten nuo k:t kovia tuossa.. Aah.
Aetherise Annor. Erään roolipelihahmoni nimi. Tuollainen aika pehmeä etunimi, sukunimi jotenkin määräävämpi, dominoiva ehkäpä, kirjoitusasu ainakin jännä. ^^
Näitä ihkutuksia löytyy aika paljon yleensäkin roolipelihahmojeni nimistä. Toen Velar. Ah. Jaron Yabaen on myös aika hassu. ^^ Peppina on veikeä.
Muutenkin, valitsen varmaan juuri tuon perusteella hahmoilleni nimet.. :D Daemon Damodred. Olen mieltynyt tällaisiin, missä on kaksi samaa kirjainta sanojen alussa..

Halla. Nätti sana. Pehmeä.
Myös Bast on kiva. Sellainen vähän suhiseva..

Tykkään niin kauheasti kaikista. :D On vaikea sanoa, mitkä kirjaimet olisivat erityisen suosiossa, mutta o ja a ovat hienoja. Samoin s, vaikka taidan ollakin s-vikainen kun ässäni suhisee. :D R on myös nätti. Ja h, tietenkin. ^^

Poissa Gawd

  • Riistaeläin
  • Vuotislainen
  • Perkele.
    • Kaniinin
  • Tupa: Mary Sue
Sanoja.
« Vastaus #18 : Marraskuu 26, 2003, 22:59:22 »
Minä ajattelen aika usein sanoja, ja sitä miltä ne kuulostavat tai jos niiden merkityksiä vaihtaisi. Joskus unohdun toistelemaan hiljaa yksikseni jotain sanaa, miettien miltä se kuulostaa.
L ja M ovat mukavan kuuloisia, pehmeitä kirjaimia. Mutta jostain syystä en ole koskaan kuitenkaan pitänyt sellaisista sanoista kuin 'lammella', joka pikemminkin lauletaan kuin sanotaan.
Minulla ei juurikaan ole mitään trademark- ilmausta, jota käyttäisin joka lauseessa täytteenä... paitsi ehkä jasi?.  Jasi on lyhenne sanoista ja sitten, joita periaatteessa käytän myös kohtiin joissa ei todellakaan kuulu sanoa ja sitten. Sellaista.
Pidän hirveän paljon sanoista kauris, kuri, Ronja, siro, irti, kelo, ... tajusitte jo ehkä^^. Lyhyitä ja 'kovia' sanoja lähinnä. En kyllä pidä sanoista joissa on monta samaa konsonanttia peräkkäin, jostain syystä.
 Rakkaus on myös yksi sana josta en oikein tiedä mitä ajatella. Joskus inhosin sanaa, noita kahta k-kirjainta (minulle se kuulostaisi monta kertaa paremmalta vain yhdellä k:lla) lähinnä. Mutta tulin myös miettineeksi että se sana on hirveän vaikea sanoa. On paljon helpompaa sanoa 'love' kuin 'rakkaus', minusta. Ja ehkä se että se on vaikea sanoa ei välttämätät ole huono asia.^^
Noniin, taas ei välttämättä ollut tässäkään paljoa pointtia. Anyway.
Gawd

Poissa chira

  • Maanantai-
  • Vuotislainen
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #19 : Tammikuu 23, 2004, 20:35:04 »
Kirjoittaessani suomea en käytä mitään erityistä sanaa, pyrin pikemminkin siihen, että tekstissäni on mahdollisimman monipuolisesti eri sanoja, mutta englannin aineisiin minun on pakko änkeä sana exactly, vaikka se ei siihen oikeastaan niin hyvin sopisikaan. En voi sille mitään, se vain on niin ihana sana (varsinkin lausuttuna). Suomen sanoista kauneimpia ovat halla, jalava yms. pehmeät "lallallaa" -sanat.
Mielestäni kirjaimet tekevät sanasta kauniin, eikä siihen liittyvät mielleyhtymät. Kauniita kirjaimia ovat s, n, l, m, v, j, a, e, i, rumia taas k, p, r, t, ö ja ä. Tai ärrän rumuus tai kauneus riippuu siitä, mitä muita kirjaimia sanassa on. Esim. rn on kaunis, mutta rsk ruma yhdistelmä. Samoin rakkaus on aivan järkyttävän ruma sana. Mutta Gawdilla oli kyllä hyvä pointti, "Minä rakastan sinua" on paljon vaikeampi sanoa kuin kaiken maailman ailavjuut. Sana menettää tehonsa, jos sitä hokee turhaan.
Aika on kalju noita

Celbatra

  • Ankeuttaja
Re: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #20 : Tammikuu 23, 2004, 21:19:58 »
Mä viljelen paljon erilaisia sanoja, suurimmaksi osaksi itsetehtyjä, joita kavereiden kanssa nauretaan. ^^

Ja mä "opin" aina myös uusia sanoja, joita mä toistelen, toistelen, toistelen ja toistelen vielä vähän lisää. Parin viikon päästä mulla on taas uusi sana, jota mä hoen. (: Ja sama kierre jatkuu...

Sana, jota mä rakastan, on musiikki. Se tuo mun mieleen kaikki ne ihanat biisit, joiden tahteihin mä haluisin sukeltaa, ja olla siellä ikuisesti.

Sanat, joissa on f-kirjain, ovat mielestäni kauniita. Ja varsinkin sana delfiini. Se tuo mieleeni meret, joita rakastan, sen vapauden ja voiman, joka delfiinien läheisyydessä istuu viereesi.

Meri, vapaus, voima, ikuisuus ja rakkaus ovat myös kauniita sanoja.

Celbatra on sanahöperö.

[muokkis]
Joskus vain mietin jotakin suomalaista sanaa, joka ensiksi pälkähtää mieleeni. Esimerkiksi sana hölmö. Sitten ajattelen, että jos en ymmärtäisikään suomea, ja kuulisin sanan hölmö(tämä vaatii keskittymistä. ^^). Sana alkaa tuntua tyhmältä kirjainrykelmältä. Vähän vaikea selittää, kokeilkaa itse. (:

Poissa MissAlkupala

  • Vuotislainen
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #21 : Tammikuu 23, 2004, 21:20:35 »
Ei. Minä kyllä rakastan suomalaisia sanoja, mutta mikään ei vedä vertoja englannin sanalle soft. Niin upea, soft. Sointuu kaikki kirjaimet yhteen ja vielä -ft. Minä pidän.
R-kirjaimesta en pidä. Ehkä se johtuu siitä, kun en sitä osaa oikein ääntää, mutta silti. Pörssikurssiromahdus, ehh?

Hei minäkin rakastan verbiä höplätä. Minä vaan käytän sitä tyyliin "mitä sinä höpläät?" tjs. Höplätä. Aah, ihania kirjaimia.

Nimiä. A(a)da ja Eevi. Niin suloisia. Ihania, ihanat yhdistelmät. Sanoessa tulevat jämäkästi esille. Ja rakastan nimeäni Tuuli. Luontonimi, niin kaunis ja kaksi u-kirjainta. Ihkua, kerrassaan.

Pilkkiä. Pilkkiä. Kun sanoo monta kertaa, se kuulostaa enemmänkin hassulta, mutta kuitenkin ihanalta. Ei en osaa selittää.

Oioi. Ihana sana löytynyt. Maikka. Maikkamaikkamaikka. Kaikki kirjaimet nakutettu yhteen. Oioi suloista. En yleensä käytä opettajista sitä nimiä. Voikanmaikka (=liikunnanopettaja) on jo melkein vielä parempi.

Revlon

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #22 : Tammikuu 24, 2004, 16:19:21 »
Sanat ovat kauniita. Niistä kielistä joita olen kuullut rakastan suomea, englantia, japania (ihanaa siansaksaa!) ja ihan tavallista saksaa. :P Suomessa minusta kauniita ovat yksittäiset sanat. Useimmat lauseet taas ovat aika kökön kuuloisia, niinkuin tämä Minä rakastan sinua. Se vain minun korvaani kuulostaa niin rumalta, jotenkin kulutetulta, vaikealta sanoa. Englanti on kaunista etenkin brittien suussa, amerikkalaiset kun tuppaavat vääntämään siitä sellaista soherrusta. Japania en osaa kuin sanan tai kaksi, mutta kuulostaa aivan ihanalta! *voisi kuunnella Hopeanuolen tunnusmusiikkia loppuelämänsä* Saksassa taas on sellainen rytmi, jotenkin aggressiivinen (onko se nyt kahdella vai yhdellä g:llä?) ja voimakas. Todella kaunista. Saksaa en myöskään osaa ich liebe dichiä enempää.

Kauniita sanoja on paaljonpaljon. Yleensä en niitä sanoja käytä paljon missään jotka mielestäni ovat kauniita, korkeintaan nimimerkkinä.
Sielu, onko ihanampaa sanaa kuultu. Se vain sointuu niin kauniisti. Yleensäkin pidän s:llä alkavista sanoista, ja sellaisista joissa on ie. Englannin sana soul on tähän verrattuna ruma kuin rupikonna. :P
Kielo, tämä näyttäisi olevan sukua sielulle, siksi varmaan siitä myöskin pidän kovasti. Jotenkin kielo on niin suomalainen sana, että jotenkin tulee heti mieleen se maalaus, joka on jatkoa sille maalaukselle, jossa kaksipäinen kotka repii lakikirjaa suomineidon kädestä. Menipäs monimutkaiseksi. ;)
Kauris. Tässä miellyttää eniten se, että sana loppuu s:ään. Kauriss. Ehdottomasti se pitää lausua noin, loppuässää venyttäen ja ärrää lyhentäen.
Lapsi. Pelkkä sana lapsi ei ole mitenkään erityinen, mutta jos sen yhdistää johonkin vaikkapa luontosanaan, on lopputulos jotain sanoinkuvaamatonta. Korppilapsi. Jonkun mailiosoite jossain joskus ja heti pisti silmään. ^^

Huh. :\ Tulisi pitkä lista jos kaikki jaksaisin luetella ja niistä vielä kertoa jotain. Mutta en minä vielä lopeta.
Kauniita englanninkielisiä sanoja ovat mm. faith, fragile, white, wish, night, wind, royal, order, fluent sekä monet eläinten, erityisesti lintujen nimet kuten swan, sparrow, eagle, hawk, starling, wolverine.

Hauskat sanat ovat sitten asia erikseen. Tykkään kovasti venäjänkielisen tervehdyksen stravsvuite soinnista. (Kirjoitusasu päin pusikkoa :P) Lausutaan hauskasti sdraastwizsa. (Ja jos tuo äsköinen oli päin pusikkoa, niin tämä on sitten varmaan päin pimeimmmän afrikan tiheintä sademetsää..) Mutta tätä en viljele hirveästi, johtuen siitä että minulla on opettelemista sen lausumisessa..

Sööpöö on uusin lempisanani :D Ehdottomasti pidennetyin vokaalein. Tämä on tarttunut yhdestä sarjakuvasta netistä.
Möhöhöhöö. Vaikea sanoa mutta hauska myös. Käytän liikaakin.
Harhar. Tätäkin rakastan ja käytän hyvin usein. Joka toiseen sanaan minun täytyy tunkea harhar. Harhar = suunnilleen yhtä kuin hah hah tai heh heh. Eli siis eräs omituinen naurumuoto.
Jaahassista. x) Käytän liian usein.
Proteesi on hauska sana. Tulee siitä kun jotkut meidän luokkalaiset joskus seiskan alussa protestoi kaikkea mahdollista, jotenkin se sana protesti vaihtui proteesiksi.
Kirstu. Myöskin luokkalaistemme väännös, tosin sanasta kirsu, joka myös on hauskankuuloinen sana.

Rumia sanoja taas ovat esanssi, pisuaari, uhkea, muhkea.. o.O

Poissa Taru

  • Kesäkettu
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #23 : Tammikuu 24, 2004, 19:48:53 »
C-kirjain on minusta kovin kaunis ja ihana. Rakastan nimiä, jotka alkavat sillä ja suurin osa (= kaikki) HP-roolipelin hahmoni nimet alkavat c:llä. Charity, Catherine, Clannadis, Cladys...

Suomi on minusta kovin kaunis kieli, jota ei arvosteta tarpeeksi. Kaikki sanat eivät ole mitenkään erityisen kauniita, mutta näyttäkääpä kieli, jossa olisi. :D

Usva, se on kaunis sana. Jotenkin herkempi ja haavoittuvaisempi kuin 'sumu.'

Sielu on suomeksi kauniimpi kuin englanniksi. 'Soul' on kylmä, pelottava ja kova. Sielu on jotenkin pehmeämpi, kauniimpi.

Sykkivä, tätä sanaa käytän usein. Sykkivä sydän, sykkivä valo, sykkivä nauru. Se on vain nätti jotenkin.

Toivo. Minä rakastan tätä sanana ja nimenä. Se lausutaan niin ihanasti ja se kirjoitetaan kauniisti. Se näyttää kauniilta. Se on kaunista.

Hiljaisuus, huuto, väsymys...

Sanat ovat kovin kauniita asioita. Ne ovat kuin tikareita, aseita. Kovin kauniita, mutta voivat satuttaa niin paljon, riippuen, ottaako kiinni terästä vai kahvasta.
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Stanley

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #24 : Maaliskuu 04, 2004, 20:01:38 »
Aivan ihan aihe.:)

Kun aloin miettimään, huomasin pitäväni sanoista kolmesta eri syystä, ja joskus samasta sanasta useammankin takia.

Kurluttaa, kepponen, kiehnätä, taikina, varvas, naulakko, kuorimaveitsi, nirhentaa, sarhia

Tykkään sanoista, jotka kuulostavat siltä mitä tarkoittavat. Näillä ei välttämättä tarvitse olla edes virallista merkitystä, sen kun kuulee sanasta kuitenkin. Tykkään muodostaa itse tilanteeseen sopivia sanoja. Rakastan myös kuunnella kun joku puhuu tämmöisiä. Huomasin myös, että mielikkiryhmä ykkösen sanat ovat minulle useimmiten vähän hassuja ja käytännöllisiä maalaistyyliin.
Sitten tykkään kanssa lyhyistä, ytimekkäistä, kylmistä ja lämpimistä sisällökkäistä sanoista, jotka on pakko sanoa ääneen tai jos tilanne sen estää niin ainakin huulilla muodostaa. Se on jännä miten paljon yhdestä sanasta voi tulla mieleen.

Lainaus
Ja sitten vielä tämä englannin sana "order". Sana itsessään on niin voimakas ja alistava. En tiedä miksi, mutta minä saan siitä fiilareita :P


Tanya, minäkin.

Sitten ryhmä no:2:

Automies, härkäeläin, happinaamari

Nämä taas ovat pitkiä yhdyssanoja ja substantiiveja, joiden perus- ja määriteosat kolkkaavat hieman toisiaan vastaan. Nämäkin ovat siis niitä, joita voi pitkälle itse muokkailla.  (Menee hieman samoihin kuin ryhmä yksi)

Ryhmä kolmonen koostuu sanoista, joissa on kirjaimia ja kirjainyhdistelmiä, mistä pidän. Enimmäkseen verbejä.

Vatkuttaa, virnuilla, etninen

Tykkään sanoista, joissa on R, T, S, V. Mahdollisimman paljon konsonanttia, kovaa ja rosoista, joskus pikkuisen huolimatonta tai viekasta.

Mitä ihmiset tekisivät, jos sanoja ei olisi.

Poissa Adéa

  • On
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Uruz
  • Tupa: Tuvaton
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #25 : Maaliskuu 05, 2004, 09:01:39 »
Tällä hetkellä mielestäni kaunein suomenkielinen sana on Halla. Se Tuo mieleen metsät ja niityt, harmaan ja veden värit...Olen jo pitkään suunnitellut antavani tyttärelleni nimeksi Halla. Yksinkertaisesti kaunis...

Nunnu
Minun ihastuttava lempinimeni perheen keskuudessa. Juontaa juurensa niihin aikoihin jolloin olin pieni kapaloitu punajuuri, enkä tehnyt mitään muuta kuin nukuin. Äidin keksimä ^__^ Mutta sanana se on ihanan pehmeä, siitä tulee mieleen hattaramaiset pilvet, joita tekee mieli halata.

Suomen kauhein sana on ehdottomasti rääkkäys. Siinä on pärisevä ärrä, kova ja töksähtävä k ja loppuun tyly -ys... Hirveä sana hirveälle teolle.

Saamen mielestäni yksi kauneimmista sanoista on káránâs eli korppi. Saamelaisilla on muutenkin mielestäni erittäin kauniita nimiä kuten hillaa/lakkaa tarkoittava sana lyeme.
Mens agitat molem.

Poissa Tinna

  • Kissanminttu
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Love you as much as I do
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #26 : Maaliskuu 05, 2004, 21:43:41 »
Pidän suomea kauniina kielenä. Englanti on myös kaunista, samoin ruotsi. Englanti kuitenkin tuntuu etäiseltä, viileältä, jostain kumman syystä.  Brittienglantia voi sanoa soinnukkaaksi, se on aivan ihanaa, mutta se amerikkalaisten aksentti ei oikein pure minuun.
Faerie, fragile, serenity, shadow ja enchanted ovat sanoista kauniimpia.

Ruotsissa taas pidän siitä nuotista, sävelestä. Tapa, jolla ruotsalaiset sanovat "ja" " a- a" - se miellyttää korvaani. Sjunga on myös kiehtova sana.
 
Meidänkin äikänmaikka on joskus sanonut, että "alavilla mailla hallan vaara" on valittu suomen kauneimmaksi lauseeksi. Ei ole vaikea ymmärtää, tuo lausehan jo kuulostaa mystiseltä, kauniilta. Siinä on jotain runomaista mielestäni.

Suomen kieltä ei arvosteta, mikä on surullista. Erityisesti pidän Mika Waltarin kielestä, ne lauseet vain ovat kauniita. Sanoilla voi maalailla. Riippuen sanoista lopputulos on aina erilainen. Suomen kieli on rikas. Soinnulliset sanat ovat uskomattoman kauniita.
Lempisanojani ovat syvyys, halla, sade, illuusio, tuuli. Ja kuunkulta. Aivan uskomattoman kaunis.
Pidän niistä kaikista myös ilmiöinä.

Ensin ajattelin, että r ja kovat kirjaimet ovat rumia. "Teatteri" tuskin kuvaa teatteria imartelevasti. Ainakin minun korvaani sanana se on keskimääräistä tyhmempi. Kuitenkin pidän suunnattomasti teatterista, mutta en ole pelkästään sen vuoksi ole muuttanut mieltäni sanasta teatteri. Eli pelkästä assosiaatiosta ei voi olla kyse. Mutta on myös kauniita sanoja, joissa on r-kirjain, kuten juuri se Irvikissan mainitsema hyrrä.

Sanat ovat kuitenkin vain kirjaimia, mutta niiden valinnalla on uskomaton vaikutus. Synonyymien käyttö voi olla ratkaisevaa.
Lomalla
"Sinussa on pisteet kohdallaan"
- Zen Café ♥

Ellu

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #27 : Maaliskuu 07, 2004, 20:25:46 »
Olen suomen kielen innokas ihailija = skii. x) Lempisanojani ovat vohveli, kehveli, tossu, tassu, haarukka ja ties mitkä muut. S ja H ja OH-yhdistelmä kuulostavat ihanilta minusta. K on ihanan lyhyt ja ytimekäs. En pidä sanasta vermeet, jota äitini käyttää koko ajan. Siitä sanasta tulee minulle jostain syystä mieleen hiihto, jota inhoan. Samon niinku, tiäksä ja kaikki muut tuollaiset "täyte"ilmaisut häiritsevät. Yhdellä kaverillani on tapana selittäessään pitää tauko, sanoa niinku, pitää toinen tauko ja jatkaa juttuaan. -__-;

Holly J.

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #28 : Maaliskuu 08, 2004, 13:16:43 »
indeed
  Ehdottomasti lempisanani koko englannin kielessä. Noita kahta deetä on kiva venyttää ja painottaa ja vaikka mitä. Sanana myös erittäin käyttökelpoinen.

 hassu
   Annún ärsykkeeksi viljelen tätä sanaa joka lauseeseen (heikko adjektiivivarasto, minullako? Njääh...) Siinä pääsee oikein sihisyttämään tuota iki-ihanaa kaksoisässää :)

 Tottakai monet sanat herättävät suurta hilpeyttä, mutta vain johtuen sisäpiirivitsistä ("vakoilla", Annú, tämä on sinulle!)

 Sanat ovat mielestäni kauniita, kun niissä on pehmeitä äänteitä, kuten deetä ja beetä (bungalow esimerkiksi, en mene takuuseen oikeinkirjoituksesta). Myös Tolkienin haltiakieli on todella kaunista. Siinä on sellaista mystistä elävyyttä ja... *sotkeutuu selityksiinsä*
  Ässät ovat puhtaasti hauskoja, kun niitä voi sihisyttää oikein sydämensä kyllyydestä.

  Yleisesti ottaen pidän suomen kieltä aika töksähtävänä, lukuun ottamatta joitain yksittäisiä sanoja. Esimerkiksi suomiräppiä en ymmärrä, ei suomi sovi räpättäväksi!
 *eksyy aiheesta*

 Toivottavasti joku sai jotain tolkkua minun kieroon kasvaneen mieleni tuotoksesta...

LeidiB

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #29 : Maaliskuu 08, 2004, 21:01:17 »
Suomessa on harvoja, todella kauniita sanoja. Useimmissa sanoissa on joku tietty kirjain, joka pilaa koko hienon tunnelman. Tälläisiä esimerkkejä sanoista ovat esimerkiksi sointu (t tökkäisee ilkeästi), kriisi (kr.), hiippailla (toinen p on ylimääräinen. hiipailla olisi hieno.) ja näin päin pois.

Usein konsonantit ovat ilkeitä sanoille. R, k, t, p näin raaimpina esimerkkeinä. En pidä ko. kirjaimista oikeastaan ollenkaan. Mutta minkäs teet, kun joutuu puhumaan suomea, jossa noita kirjaimia joutuu käyttämään useammin kuin tarpeeksi olisi.

Kivoja sanoja? Niitähän toki löytyy. Yleensä "kivat" sanat ovat tummia, pimeitä ja raakoja. (Käytän muuten usein sanaa raaka). Rosoinen. Sana jota rakastan. Rosoinen... tulee heti mieleen joku kivi. :P

Inhoamiani, siis todellakin inhoamiani, sanoja ovat suoraan englannista lainatut sanat. Mielestäni näitä sanoja on nykyään liikaa. Höh. Aktiviteetti tuli ensimmäisenä mieleen. Spesiaali. Ja näin päin pois.

Murteitakin minä rakastan. Niistä ehkä tuolla toisessa topikissa, jos jaksan kirjoittaa. :)

Sanoja on muuten kiva miettiä yöllä.

Poissa Tinna

  • Kissanminttu
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Love you as much as I do
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #30 : Maaliskuu 09, 2004, 10:54:05 »
Näitä viestejä katsellessa tuli tunne, että suuren osan lempisanoihin vaikuttavat paitsi äänteet myös assosiaatiot, eli sanaan yhdistyvät ajatukset. Saattaa olla alitajuntaa.

En väitä, ettei ääntämys tai soinnulliset/soinnuttomat kirjaimet vaikuta siihen, onko sana kaunis vai ei. Yhtään ikävää asiaa tarkoittavaa sanaa vain ei ole huomannut näistä esimerkeistä. Rumimpia sanoja ovat rääkkäys, kuukautiset yms, jotka eivät tuo mieleen positiivisia asioita. Kovat konsonantit kauhistuttavat, samoin ikäviä asioita mieleentuovat sanat.

Faerie, fragile, serenity, shadow ja enchanted, syvyys, halla, sade, illuusio, tuuli jne ilmoitin aiemmin mielestäni kauneimmiksi sanoiksi. Yksikään niistä ei tuo minulle negatiivisia tuntemuksia mieleen.  

Siis, vaikuttavatko mielleyhtymät siihen, pidättekö jostain sanasta vai ette? Olenko täysin hakoteillä nyt?
Lomalla
"Sinussa on pisteet kohdallaan"
- Zen Café ♥

Larinell Styx

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #31 : Maaliskuu 09, 2004, 15:02:20 »
Ihanaa, jossain on muitakin, jotka rakastavat sanoja. Siis oikeasti rakastavat.

Suomi on jotenkin puolivillin kuuloista. Ilmaukset ovat voimakkaampia kuin esim. englannissa (vrt: rujo - deformed). Minä pidän kaikista suomenkielen sanoista juuri siksi. Utu, vihma, räntä, korskia, vaahto.
Inhoan lainasanoja, ne vievät kielestä sen oman tunnelman. Valitettavasti suomenkin kielestä on karsiutunut ajan saatossa pois paljon. Sen huomaa varsinkin kun lukee vaikkapa Kalevalaa tai Kanteletarta tai yli päänsä mitään vanhempia teoksia. Eivätkö kuullostakin ihanilta: äyötellä (missä muussa kielessä voi olla peräkkäin ÄYÖ?), leino, haiko, hotakko... Sävy on haikeaa ja alakuloista (minä pidän^^). Varsinkin luontosanasto on niin ilmaisuvoimaista.

Brittienglanti taas on vallan arvokkaan ja sivistyneen kuuloista. Toisin kuin suomessa siinä ei ole niin paljon voimakkaita sanoja, mutta paljon enemmän vivahde eroja. Englannin kielen parhaan sanat ovat  empire (kokeilkaapa lausua, hirveän mahtipontinen) ja hilarious (minä saan oikeasti minuutti tolkulla hupia, jos joku sanoo tuon sanan). Myös englannissa vanhahtavat ilmaukset ovat paremman kuuloisia: Thou shalt not pass, thus, morn, eve... Nuo ovat niin arvokkaan ja juhlallisen kuuloisia. Rakastaa Shakespearia.

Muuten, suomen kielen rumimmaksi lauseeksi on valittu: Älä rääkkää räkättiä. (mikä vika ä:ssä ja r:ssä on?)

Katariina

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #32 : Maaliskuu 15, 2004, 16:28:50 »
Onko kellään muulla rakkautta sivistyssanoihin? Mä tykkään aivan hirveästi! Androgyyni, metamorfoosi, introvertti... En todellakaan tiedä miksi.
Muutenkin suomen kielessä kaikki vokaaliparit kuten ai, ei, oi on kauniita. Ja mä tykkään hirveästi myös yhdyssanoista. Tietyistä yksittäisistä sanoista varmaankin "jääkaappihomo" on suosituin =) Ja "puuliiteri". Se on kiva sana.

Poissa inzu unicorn

  • Vuotislainen
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #33 : Huhtikuu 08, 2004, 22:21:47 »
Minä en oikein pidä suomen kielestä. Tietyllä tavalla se on kaunista, mutta ajattelen kauhulla miltä se kuulostaa ulkomaalaisen korvassa. Esimerkiksi sana 'kiitos' kuuluu kai ulkomaalaisen korvaan 'tiksis'. Järkyttävää.

Onhan suomen kielessä kauniitakin sanoja. Eikö esimerkiksi 'kolibri' kuulosta kauniilta? Tai vaikkapa 'ulpukka'? Myös 'haltia' on ihana sana. Sehän lausutaan hal-tia ja minua ärsyttää heti, jos joku kirjoitta tai sanoo hal-ti-ja.

Minusta 'minä rakastan sinua' kuulostaa todella rumalta. Ärrä särähtää ja ässä sähähtää. Miettikää vaikka englannin 'I love you.' Eikö kuulostakin kauniilta ja vapaalta. (tosin minulle tulee mieleen helposti vaan saippuasarjat) Ja ruotsin kielessäkin, vaikka se hassulta kuulostaakin (pakko myöntää) on rakkauden osoitus kauniimpi kuin Suomessa. ('Jag älskar dig')

Mutta kyllähän kotikieli aina kaunein on. Tai sitten ei. Toivoisin osaavani jotain eksoottista ja kaunista kieltä, kuten ranskaa tai italiaa.

Biglet

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #34 : Huhtikuu 10, 2004, 14:57:10 »
Minä ihastuin vähän aikaa sitten sanaan quidditch eli huispaus. Jotenkin tuo "quidditch" kuulostaa niin... hienolta! Kyllä "huispaus" on hieno myös. Voisinpa sanoa, että englanninkielen hienoin sana on quidditch ja suomen kielen huispaus.
Jaa miksikö? Ehkä siksi että quidditchissa siitä tekee hienon tuo "ditch" ja alku "quid" sopii siihen alkuun. Huispaus taas kuulostaa hienolta tuon "huissin" takia ja "paus" sopii siihen perään.
Juu, no kirjaimista sitten, tykkään eniten D:stä, H:sta ja Q:sta. Ehkä juuri siksi. :) Ja pidän niistä kirjaimista koska ne näyttävät hienoilta, Q myös lausutaan mukavasti "kuu".

Ai vielä rumiakin sanoja pitäisi laittaa.
No en nyt taida laittaa sanoja, mutta kirjaimia kylläkin. Inhoan P-kirjainta. Inhoan myöskin S-kirjainta. P-kirjaimesta tulee mieleen vain tyhmiä sanoja ja nimiä kuten Paula. (Kyllä, inhoan nimeä Paula. Anteeksi jos jonkun nimi on Paula.) S on taas typerä koska oma nimeni on niin tyhmä ja alkaa S:llä. Okei, oma nimeni on Saija ja inhoan sitä.

TytoAlba

  • Ankeuttaja
Re: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #35 : Lokakuu 20, 2004, 20:30:04 »
Minulle tulee tähän alkuun kaksi sanaa mieleen, joista toinen on pienesti.
Olen jonkinlainen pienesti-friikki. Rakastan automaattisesti kaikkia tarinoita, ficcejä, lauluja tai runoja, jos ne sisältävät sanan "pienesti". Erityisesti runoissa, ja jos se on saatu jotenkin sulatettua loppusoinnuksi, niin ihkuttamista ei voi estää.
Ja mikäs sanassa "pienesti" niin viehättää? Olen itsekin sitä miettinyt.
Sanan merkitys ei ole ihmeellinen, vain yksi muiden joukossa. Siksi se varmaan onkin niin kiehtova.
Lause, josta pidän ja johon voin mahduttaa myös sanan "pienesti", on "Hän huokaisi pienesti". Jotenkin huokaus ja pienesti sopivat toisilleen mainiosti.

Sitten siirrytään toiseen sanaan, joka on bigbrother. Hyvin kuuluisa on ohjelma Bigbrother, ja ihastus kyseiseen sanaan lähtikin siitä;
kun juontaja sanoo sanan "bigbrother", se kuulostaa niin pehmeältä ja sulavalta. Sanan merkitys ei olekaan mikään kovin kummoinen, mutta tapa, millä ihminen voi sanan sanoa, on ihastuttava ^^
Aksentti, jolla juontaja sanan lausuu, vaikuttaa myös asiaan.

Night Mare

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #36 : Lokakuu 20, 2004, 20:47:10 »
Minun sydäntäni lähellä ovat sanat joissa on kirjaimia S, O, U, H tai A
Rakastan sanoja jotka ovat jotenkin, sinisävyisiä. Sinisävyinen on sana aivan ihana myös.
Huokaus. Ihastuttava sana.  Tuuli huokaili puissa. Kaunis lause.
Sininenkin on ihana, se taipuu mukavasti suussa. Sininen, sinisenä, sinisesti...

Englannissa wooden kaikuu pehmeästi korvissani.

Tirishia

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #37 : Lokakuu 21, 2004, 12:50:09 »
Ennen reagoin lähes jokaiseen asiaan sanomalla 'vähän siistii', sillä tavalla hienosti painottaen. Se vain jotenkin jäi päälle, kun joskus sanoin sitä. Sitten tartutin sen suureen osaan kavereistani, enkä enää sanonut sitä. Kai se oli joku tyypillinen tahdon-erottua reaktio.

Minulla on nykyään sanontoja, joita viljelen vain joidenkin kavereideni kanssa. Esimerkiksi enkuntunnilla, jossa istun erään kaverini vieressä siis, sanon aina 'O my gosh' (Ou mai goshhhh), yhden kaverini kanssa 'eh-kä' (ehhhhkä) ja 'haus-kaa' (haussskaa).
Eli riippuu seurasta.

Kauniita sanoja ovat mielestäni juurikin esim. Sirius. Tietenkin siihen liittyy itse henkilöhahmo, mutta se kuulostaa kivalta korvaan ja näyttää hienolta, etenkin kirjoitettuna. Lisäksi pidän nimestä Qurandeth', hän on fantasiatarinani päähenkilö.  Sitten pidän sanasta puuterilumi, ja sen laitan vähän turhan usein novelleihin, etenkin sellaisiin, joissa vain kuvailen.
Usein mielestäni kauniit sanat ovat kauniita siksi ,että niihin liittyy jokin tarina joka tekee ne kauniiksi. Toinen mahdollinen on se, että ne yksinkertaisesti kuulostavat kivalta.
Osaan myös kirjoittaa Tolkienin riimuilla (niillä joita on esim. Hobitti- kirjassa), ja niillä saa lähes kaikki sanat näyttämään kauniilta.

Poissa Kwani

  • hippi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #38 : Lokakuu 21, 2004, 14:58:49 »
Sanojen kauneuden miettimiseen on vähintään kerran jos toisenkin innoittanut Ismo Alanko.

Sehän jo todettiin, että rakkaus on ruma sana. Mutta mitä mieltä olette biisin ehdotelmasta "parempi vois olla vaikka liivi taikka laavu, suomi taikka suudelma, ilta taikka aamu"?

Jos rakkaus olisikin liivi. No, ei sekään nyt maailman kauneimmasta päästä ole, mutta paljon sointuvampi! ;o)
"Kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen."

Mitäkähän muita sanoja keksisin... No, ainakin rakastan murteita:
Sinkua on todella hyvä sana. Joissain murteissa se tarkoittaa kutistumista, joissain venymistä. Minä käytän sitä jälkimmäisessä merkityksessä.
Mujupussi on toinen hyvä. Tämän sanan kaveri olennaisesti on nööpätä. En pidä näistä siksi että ne olisivat kauniita, vaan siksi, että ne ovat yksinkertaisesti niin hauskan kuuloisia, erilaisia, eikä moni muu ymmärrä niitä. Kyseessähän ovat tietysti substantiivi meikkilaukku (tai muu sellainen "toalettilaukku") ja verbi kaunistautua ts. meikata/kammata yms.

Hauskoja sanoja ovat myös "väärässä" merkityksessä käytetyt kirjakielen tai muuten olemassa olevat sanat. Kuten esimerkiksi pukari (joulupukari jne.) Kaverini käyttää tätä. Tai pyristellä, merkityksessä pyrkiä.

Olen mietiskellyt myös äänteellisesti kauniita sanoja, mutta niitä en käytä itse niin usein että muistaisin ne. Muokkailen vaikka myöhemmin jos niitä tulee mieleen.
Voileivän voi saada tarttumaan seinään, mutta se pitää heittää todella kovaa.

Poissa Letizia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #39 : Lokakuu 22, 2004, 22:14:34 »
---
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 26, 2013, 10:44:37 kirjoittanut Letizia »
The number you've dialed is imaginary. Please rotate your phone 90 degrees and try again.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #40 : Lokakuu 24, 2004, 11:23:58 »
Slick luiskahtaa kieleltä huulille ja ilmaan kuin lämmin jääpala.
Hardly tuntuu kitalaessa kuin kirjaston ja syyssteesta märän setterin tuoksu olisi muutettu ilmavirraksi. Ja se hoo pitää ääntyä siellä edessä!
Obedient resonoi korvakäytävissäni ja kasvojeni luissa lämpimästi.

S on lempikirjaimeni kun kerakkeista puhutaan. Lempiääntiötä en osaa nimetä.
Kirjoittaessani sekä pieni vanhakauno-f sekä tekstaus-f (omatyylinen) ovat hyvin hauskoja tehdä. Samoin iso fraktuura-d.
pecc@QuakeNet

Pieni Hikke

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #41 : Lokakuu 24, 2004, 15:25:06 »
Ihana

Se on niin pehmeä sana, niin sointuva. Ei yhtä voimakas sana kun rakas tai kaunis. Ne on niin vakavia sanoja. Ihana, ihana, ihana. Sillä voi tarkoittaa monta asiaa. Ihana, ihana, ihana. Siinä ei ole kirjaimia r, k, p, t, ä tai ö jotka tekisivät siitä kovan, vakavan. Ihana, ihana, ihana. Se sana on huoleton. Mutta miksi minä pidän siitä, vaikka olen itse vakava. No, tiedättehän, erillaisuus yhdistää.

Englannin kieli. Liian helppo, liian vaikea. I love you on liian helppo sanoa. Siinä ei ole mitään vakavuutta, mitä tuossa lausahduksessa pitää olla. Se sana tulee suusta aivan liian helposti, mutta Minä rakastan sinua on paljon vakavampi, merkityksellisempi. Ja se vaikeus. Ei niitten sanojen kirjoittamista muista, lausuminen on hieman helpompaa.

Lainaus
Joskus mietin jotain suomalaista sanaa, joka ensiksi pälkähtää mieleeni. Esimerkiksi hölmö. Sitten ajattelen, että jos en ymmärtäisi suomea, ja kuulisin sanan hölmö(tämä vaatii keskittymistä.^^). Sana alkaa tuntua tyhmältä kirjainrykelmältä. Vähän vaikea selittää, kokeilkaa itse. (:


Minä tajusin, ja pääsen itsekkin tuohon ''tilaan.'' Minun tarvitsee toistella jotain sanaa tarpeeksi kauan, niin se alkaa tuntua tyhmältä. Tulee yleensä enkun kokeessa. Esim. piti englannistaa sana sähly. Aloin toistaa mielessäni sanaa sähly, ja kohta se tuntui oudolta, tyhmältä.

Xeemu

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #42 : Lokakuu 25, 2004, 14:58:19 »
Lainaus käyttäjältä: "Pieni Hikke"
Ihana
Lainaus
Joskus mietin jotain suomalaista sanaa, joka ensiksi pälkähtää mieleeni. Esimerkiksi hölmö. Sitten ajattelen, että jos en ymmärtäisi suomea, ja kuulisin sanan hölmö(tämä vaatii keskittymistä.^^). Sana alkaa tuntua tyhmältä kirjainrykelmältä. Vähän vaikea selittää, kokeilkaa itse. (:


Minä tajusin, ja pääsen itsekkin tuohon ''tilaan.'' Minun tarvitsee toistella jotain sanaa tarpeeksi kauan, niin se alkaa tuntua tyhmältä. Tulee yleensä enkun kokeessa. Esim. piti englannistaa sana sähly. Aloin toistaa mielessäni sanaa sähly, ja kohta se tuntui oudolta, tyhmältä.


Tuttua minullekin. Itselleni sana pörssi tuottaa suunnatonta huvia.

Kauniista sanoista en pahemmin tiedä. En ajattele niitä niin. Sanat ovat sanoja, enkä oikeastaan aseta niitä mihinkään järjestykseen.

Tutta

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #43 : Lokakuu 25, 2004, 15:05:11 »
Aika monille L-kuulosti kauniilta. Sama täällä. Monet sanat tai lauseet joissa on paljon L:llää ja vokaaleja sekä ehkä myös H:ta ja N:nää kuulostaa jotenki tosi kauniilta ja rauhoittavilta. Mulle tulee sellanen tietty todella kaunis mielikuva sinisestä maisemasta, jossa joku kevyt harsomainen kevyt kangas liikkuu hiljaa ja pehmeästi. E ja L kirjaimet yhdistettyinä kuulostaa kans kauniilta. Kuunnella -sana on kaunis jos lausuu ne L:llät oikein pehmeästi. Se oikein sulaa suuhun..

Tuolla joku mainitsi sen, että suomen kielen kauneimmaks lauseeks ois joskus valittu auto ajaa hiljaa sillalla tai jotain. Itse olen puolestani kuullu (ja aina vähän väliä ulkomailla viljelly) tämmösen version "Kävelin illalla sumuisella sillalla". Mahtaa suomi kuulostaa aika lallattelulta vaan :) Sitten on tietty se "Alavilla mailla hallan vaara". Klassikko.

Vihannin (tai Oulun seudun) murre on suomessa aika kivan kuulosta. Äiti ja isä on kummatkin sieltä päin kotoisin ja se voi ehkä olla syy, miks siitä tykkään. Siinä erityisen kivaa on kuvailevat verbit --> kävellä löntystää, maata öhöttää jne. Tekee kielestä paljon kuvailevampaa ja kuulostaa hilpeeltä. Sitten myös nää vokaalin lisäämiset aina joihinki väleihin on hauskoja: "pilikku" (pilkku) jne. Se tosin aiheutti vähän ongelmia lapsena kun luulin, että "salama" lausutaan oikeesti "salma" ja nyt aikuisena ku vasta hoksasin, että ei olekaan olemassa paikkaa nimeltä Alapua, vaan se on oikeesti Alpua :)

Ranskan kielestä "fromage" kuulostaa ihanalta ("juusto"). Se on vaan niin ranskalainen :) Ruotsissa taas "plötslig" on jotenki hassun hyytelömäinen. Sen voi kuvitella tursuavan kaikkialta. Englannista löytyy varmaan vaikka kuinka paljon. Opiskelen englantilaista filologiaa (eli kielitiedettä) ja rakastan monia eri englannin aksentteja. Oikeestaan melkein kaikki paitsi amerikan englannin aksentit kuulostaa hyviltä. Jopa sellaiset esim. ranskalaisvivahteiset yms. aksentit maista, joissa englantia ei puhuta, kuulostaa kivalta. Se on jotenki niin "viehättävän" erilaisen kuulostaa (hankala selittää täsmälleen). Dublinin työväenluokan aksentti on ihan kaikista paras. Englannin sanoista jostain hassusta syystä mieleen tulee "sword", jos sen lausuu sillei [sso:d] enemmän tätä BBC-englantia käyttäen. Myös vanhan englannin sanoissa on paljon mielenkiintosia ku pääsee jäljittään jonku sanan alkuperää (hauskaa myös suomessa: mistä tulee "pääsinpähän pälkähästä" ilmauksen "pälkähä"?). Iirissä numero 4 kuulostaa hauskalta, mutta sitä on omasta mielestä liian vaikee yrittää tähän "lausua".

Etelämanner

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #44 : Joulukuu 18, 2005, 13:27:26 »
yksi kirjain ei ole mielestäni kaunis yksin, mutta kauniita "kaksikirjaimia" on paljon.

ru, re, ro... pidän ärrästä.

"r- sanoista kaunein on kaiketi nytraukka ja raukkamainen on myös kaunis. en kamalasti käytä sanoista kuitenkaan kumpaakaan. Raukka on minusta kuitenkin paljon kauniimpi kuin parka. Yksi koo on sanassa liian kova. raukkamainen.. kaksi koota, ra äänne ja mainen. Ihana sana.

ja h- ääneteet. ovat ihania. auneimpia hoo alkuisia ovat tietenkin herrasmies minä pidän. kaksi ärrää, (joka tosin minusta hiukan koventaa sanaa), es lopussa ja se on herra- pehmenee kohdatessaan ässänn (herras)

L- on myös kaunis kirjain, se ääntyy kovin kauniisti. Ja lumi on kaunis, niin asiana kuin sananakin, sanana se ääntyy pehmeästi koska alkaa ällällä eikä siinä ole koota, ärrää tai ässää joka koventavat mielestäni sanaa suuresti

sitten yksi kaunis sana on minä. Ei, en ole itsekäs, mutta minä- ääntyy ihanasti. Sen loppu. .
suomen kielen sanat ovat tosi kauniita. Enkun tai muun kielen sanat ovat mielstäni aikas rumia.

sekavaa tekstiä. anteeksi

niao

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #45 : Joulukuu 18, 2005, 18:47:29 »
Sattuipas sopivasti. Kysyin tätä samaa kysymystä juuri ystävältäni, ja hän ei keksinyt vastausta heti, mutta sanoi sitten jonkun, joka vain mieleen sillä hetkellä sattui. [[Huomasin sen.]]
Minun mieleeni on painunut sana:

Majesteettinen

En tiedä miksi, mutta sana on minusta majesteettinen.

Näitä sanoja pulpahtelee mieleen aina silloin tällöin, mutta nyt ei satu tulemaan mieleen muuta. <3

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #46 : Joulukuu 19, 2005, 19:01:31 »
Minä pidän usein sellaisista sanoista joissa on r- tai s-kirjain.
No poikkeuksiakin löytyy mutta tässä pari kaunista:

SIRPALE  Ehkä kaunein sana jonka tiedän.

KRISTALLI  Tässäkin on  r ja s.

LIPLATUS  Tätä käytän usein jos kirjoitan tarinan. "Joki liplattaa kauniisti..."

VIEKAS  Kuulostaa kauniilta kun sen sanoo.

LOVELY  Ei se nyt noin kuulosta niin kauniilta, mutta kun sen ääntää silleensä lavli niin sitten... (Anteeksi huono englantini)

Tarkemmin ajateltuna myös sanat joissa on L-kirjain ovat mukavia. Ai niin, mieleeni muistuikin nyt kaksi sanaa:

EKSOOTTINEN  Mikähän tässäkin on niin viehättävää?

HEDELMÄ  D on kaunis.

Mutta sanoista jotka alkavat m-kirjaimilla, niin niistä en oikein pidä.
Niin ja ARABIAkin on kiva sana, kuulostaa kivalta.
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

Luumunen

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #47 : Tammikuu 20, 2006, 18:52:26 »
Ihania sanoja ova mielestäni
exactly
indeed
Ne pitää kuitenkin lausua oikein(mielellään brittiaksentilla :)), tai se kuulostaa todella rumalta.
//edit.
kaino
ja
niitty
ovat myöskin kauniita. Niistä tulee sellainen vaalea, kevyt olo.
symbioosi
Oi. Symbioosi on ihana. Se johtuu varmaan mb-yhdistelmästä. Symbioosi.
kaarna
sammal
kallio
Ihania, jotenkin "luotettavia" sanoja
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 24, 2007, 14:46:26 kirjoittanut Luumunen »

CryingWind

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #48 : Maaliskuu 18, 2006, 12:50:31 »
No siis, miun lempisanoja ovat no ja siis. En tiedä mistä johtuu, mutta toistelen noita sanoja hyvin usein, ja ne kuulostavat hauskoilta. Eivät niinkään kauniilta, mutta sopivat suuhun. Englannin kieli on myös kaunista ja melkein kaikki sanat kuulostavat hyviltä. Esimerkiksi nimi Phoebe on ihana kun sen lausuu oikein.

En pidä kovin paljon sanoista, joissa esiintyy kirjaimet R ja H. Ne ovat niin kovia ja vieraita kirjaimia, ja H:ta on vaikea ääntääkin. Lempikirjaimiini kuuluvat muunmuassa S ja E. Useimmiten pidän enemmän vokaaleista kuin konsonanteista.

Sokerihumala

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #49 : Maaliskuu 19, 2006, 13:56:23 »
Italiankieliset sanat yleensäkin ovat kauniita. En ole opiskellut italiaa tai muutenkaan osaa puhua sitä, mutta se on kauniin kuuloinen kieli.

Normale
Kuulostaa aika kivalta oikein italialaisittain sanottuna. Tarkoittaa tavallista tai normaalia.

Kihara
Kaunis sana. Siinä on napakka alku KI ja hieno tasainen HA jalopuksi kauniisti kiertyvä RA. Vieläkin kauniimman siitä saa jos viimeinen A kahdentuu.

:D:D

Dementia

  • Ankeuttaja
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #50 : Maaliskuu 19, 2006, 16:42:06 »
Hmm... Itse pidän monestakin sanasta, mutta mainittakoon nyt muutama. Sanan, minkä laitoit aloitusviestiinkin, eli Sirius on kaunis. Se sointuu kauniisti ja kuulostaa kivalta. Ja tosiaan, S ja I-kirjaimet ovat mielestäni aika mukavia :) Ja niin, pidän myös Siriuksesta henkilönä, ehkä sekin hieman vaikuttaa... ;P

Hauras on sanana myös erittäin kaunis, en osaa sen kummemmin perustella, se vaan on kauniin kuuloinen.
Ajattara sana on todella ihana. Kaunis, persoonallinen ja sointuva sana.
Tuhka ja routa ovat myös sanoja, joista pidän. En osaa niitäkään sen kummemmin perustella. Ehkä tuhka on myös asiana sellainen, joka jollain tavalla ... miellyttää. Routakin, vaikka ei ehkäkin lähinnä kuvauksellisessa mielessä.

Paljon muitakin sanoja on, joista pidän, mutta en jaksa enempää nyt kirjoittaa.


Kirjaimista pidän ainakin S:stä, I:stä, M:stä, R:stä...
Myös J ja K ovat mukavia.


Joitakin sanoja toisinaan toistelen lauseissani, en tosin tarkoituksella. Se on hyvin ärsyttävää, kun huomaamattakin tulee paljon samaa sanaa. Myös joskus käy niin, että joku lausahdus, mitä joku kaverini "toistelee", jää päähän, samoin toisinaan "itse keksimäni" lauseet tai sanat jäävät myös päähän.

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #51 : Maaliskuu 21, 2006, 13:57:22 »
Oi, ihana topic... Suomen kieli kun on niin kaunista, mutta niin kamalaa. Välillä oikeasti toivoisin, että suomi olisi kauniimpi kieli, mutta sitten kuulen jostain venäjää ja olen taas ihan tyytyväinen suomeen. Suomi on loppujen lopuksi niin monimuotoinen kieli, että sitä ei voi sanoa kauniiksi tai rumaksi kokonaan. Melkein jokaiselle sanallekin löytyy niin monta synonyymiä, että voi puhua melkeinpä juuri niin kuin haluaa. Ja loppujen lopuksikin, minä pidän suomesta ja olen vain onnellinen, että olen sitä syntymästäni asti puhunut, siilä se on varmaan ihan kauheaa opeteltavaa ulkomaalaisille. Joten, mistä siis pidän suomenkielessä?

Minä pidän pehmeistä sanoista.
on hyvä esimerkki. Se on itsessään pehmeä sana, sen merkityskin on miellyttävä. Se on kaikissa taivutus muodoissaankin pehmeä (yöhön, yössä, yöllinen...). Kertakaikkisen ihana sana.
Toinen samaa sarjaa on uinua. Todella hieno sana sekin. Ei yhtään kovaa konsonanttia sotkemassa täydellistä pehmeyttä. Ihanaa.
Sitten on Samanismi. Siihen antavat nuo S:t ponnekkuutta ja sitten muuten se on tuollainen kaunis ja pehmeä.

Englannin kielisistä sanoista "moon" on samasta syystä mukava. Sekin on rauhallinen ja pehmeä.

Kumma kyllä, lempi kirjaimeni taitavat silti olla N, J, C ja H. Tietääkö kukaan yhtäkään sanaa, missä nuo kaikki esiintyisivät? Noille kirjaimille yhteistä on se, että ne ovat kaikki kauniita niin ulkoasultaan kuin ääntämykseltään.

No, siis näistä johdannaisina pidän erityisesti nimista Nicholas, Caroline, Christoffer, Julian ja Chloe. Eivät hirveän suomalaisia nuo nimet ole, mutta kauniita silti. Kauniita nimiä löytyy myös suomen kielestä ja ne ovat kaikki vanhoja, mm. Tapio on yksi ihanimmista.

Sitten on vielä pari sanaa, joita tykkään viljellä puheessani aina kun saan tilaisuuden. Klisee, viba, hilavitkutin, naseva... En tiedä, mutta ne ovat jonkinsortin päähänpinttymä. Klisee sitäpaitsi on itseasiassa todella mukavantuntuinen sanoa. Kokeilkaapa oikein antaumuksella sanoa "Mikä klisee" niin tajuatte mitä meinaan.

Oi, ja etten unohtaisi, niin muumeissa törmäsin ehkä kaikkien aikojen kauneimpaan nimeen; Titi-U. Se on ihana nimi!
Ég á heiminn! :}

Poissa Less

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #52 : Huhtikuu 07, 2006, 13:49:32 »
Tuhista on ihana sana. ^^ Se kuulostaa niin ihanalta, kun se -hista on niin suloinen.

Lyllertää sanasta tulee mieleen pieni pyöreä karvapallo, joka kävelee keikkuen puolelta toiselle, ja siksi pidän kyseisestä sanasta. :>

On niitä toki muitakin, mutta tuossa nyt nuo ensisijaiset.

Poissa

  • kAHVikuppisihteeri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • jump, deliver me
Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #53 : Huhtikuu 07, 2006, 16:27:39 »
Idylli.
Mikä sana! Alkaa iillä ja loppuu iihin sekä sisältää deen ja yyn. Täydellinen! Kolme konsonanttia, kolme vokaalia, kolme tavua. Se kuulostaa ihanalta äännettynä. Sanaan ihastuin joskus muutama vuosi sitten lukiessani eräästä naistenlehdestä (olisiko ollut joku tyyliin Anna, Me Naiset tms?) ja siellä mainittiin perheidylli. Siitä lähtien käytän ainakin runoissani usein sanaa idylli. Idylli on täydellinen sana suomen kielessä, täydellisin mitä olen tähän asti kuullut koskaan. Täytyy silti myöntää, etten moneen vuoteen tiennyt, mitä se tarkoitti. Onneksi olen nyt viisaampi.

Tuhista.
Heh, tämän sanan kuullessani yleensä vain nauran. Siinä on jotain niin hassunkurista. Tu-tavulla alkava sana ei voi olla vakava tai typerä sana, ja tuhista on huvittava. Tässäkin sanassa on kolme tavua, aivan kuten idyllissäkin! Taitavat kaikki pitämäni sanat olla sellaisia, missä on kolme tavua...
Lainaus käyttäjältä: Voro
Tuhista on ihana sana. ^^ Se kuulostaa niin ihanalta, kun se -hista on niin suloinen.
Joku toinenkin, ihanaa! (;

Kolumni.
En haluaisi selittää tätä sanaa, sillä minulla ei ole kunnollista syytä miksi pidän siitä. Pidän sen ääntämisestä, erityisesti mn-konsonantit peräkkäin miellyttävät - ja taitaa olla juuri tämä kirjainpari se syy, miksi niin rakastan tätä sanaa.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 23, 2007, 22:35:16 kirjoittanut Yö »
"Seuraavaks me vedetään sellanen progepläjäys, että te saatanan kakarat ette löydä kotiinne."

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #54 : Helmikuu 21, 2007, 19:19:02 »
Kirjoittajaihmisenä tietysti rakastan sanoja. Ja olen kaiketi jotenkin poikkeuksellinen yksilö, kun en pidä suomen rakkaus-sanaa mitenkään rumana ja "rakastan sinua" on minusta paljon kauniimpi kuin englannin, ruotsin ja ranskan vastaavat yhteensä. Eräs ranskalainen kirjeystävänikin joskus ihastui suomen "rakastaa"-verbiin.

Niin, minusta suomen R kuulostaa ihanalta. Räntä, armo, varas, puutarha, soittorasia, veri, rohto, epäjärjestys. Ja narri! Ärrässä on voimaa ja samalla se kuitenkin on ihanan kehräävä ja kaunis toisin kuin vaikka K. Pidän ristiriidoista.

Monet S:llä, T:llä ja H:lla alkavat suomen kielen sanat ovat myös kauniita. Sanaton, satiini, halla, harha, tuiverrus... Minulla on tapana kirjoittaa vastaan tulevia kauniita sanoja ylös jotta voin myöhemmin käyttää niitä teksteissäni.

Ja vieraista kielistä niitä kauniita sanoja tietysti löytyy myös. Kaunein koskaan kuulemani latinan kielen sana on minusta "vertigo". Ruotsissa olen aina pitänyt sanasta "ingenting". Englanninkielessä viehättäviä ovat twilight, velvet...
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa nuppunenäliina

  • Innollinen
  • Vuotislainen
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #55 : Helmikuu 21, 2007, 23:51:57 »
murmeli

Ihana sana. Sitä voi lauleskella, huutaa, kuiskata, maistella ja se toimii vihaisena ja iloisena, surullisena ja ihan joka tilanteessa.

Seuraavassa tavutus ei ole oikein, mutta jaan sanan mieluusti näihin osiin:

Alun mu on hämyinen, mumiseva, alusta ei yhtään voi päätellä sanan loppuosaa. M on pehmeä ja tuntuu hyvältä suussa, helppo sanoa, kuuluu myös suu suljettuna. U soi kauniisti, se on ihanan runollinen kirjain. Mieleen tulee myös muputus, oma viehättävä tapani ilmaista tyytymättömyyteni vallitsevaan asiantilaan.

R, kaikkien aikojen suosikkikirjaimeni. Siinä on suomalaisittain lausuttuna voimaa enemmän kuin missään muussa. Ainoa oikea kirosanakin on mielestäni se tietty, joka sisältää ärrän. Tämä kirjain löytyy sukunimestäni ja oli pienenä niin vaikea lausua, että minulta jouduttiin leikkaamaan kielestä jotakin kohtaa, kun ei muuten taipunut. R tuntuu suussa ihanalta, se pärisee ja ilman kulun tuntee. Ämmän voi sanoa ilman kieltä, mutta ärrää ei ikinä.

Me. Hyväntuulisin kirjainyhdistelmä, jonka tiedän. Tuntuu kuin suu vetäytyisi hymyyn, kun tämän lausuu.Mukana myös m, jota äsken jo perustelin.

Li. Suloista lilinää. Terävä lopetus sanalle, joka ilman i:tä jäisi ihan puolitiehen. I löytyy etunimestäni, mutten pidä kyseisestä kirjaimesta läheskään kaikissa yhteyksissä. Yleensä i on liian kimeä ja pistävä, mutta tässä sanassa se tuo tarvittavaa särmää.

Murmeli. Itse sanan merkitys on minulle etäinen, en edes tiedä miltä eläin nimeltä murmeli näyttää. Ne kai nukkuvat paljon, murmelit siis.

Muita lempisanojani ovat viehättävä ja wii (ei se pelikonsoli).

Inhokkikirjain on ehdottomasti s. Se näyttää kierolta ja maistuu suussa pahalta. Ei kuulostakaan hyvältä, suhisee vain ja saa kaiken kuulemisen arvoisen peittymään alleen.
Miksi? Miksi ei?

Poissa Hirmu

  • Kirjekyyhky
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Teepannu on muuttunut mäyräksi!
  • Pottermore: FlightLumos2
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #56 : Helmikuu 22, 2007, 23:03:34 »
Kun tarkemmin aloin miettiä, keksin oikeastaan aika montakin sanaa, jotka ovat mielestäni aivan mielettömän ihania... ^^ En todellakaan saa kaikkia tähän, mutta esimerkkejä:

Hirmu
Okei, ihan pikkuisen itserakasta, mutta Hirmu tuo mieleen nimimerkkini lisäksi myös mummoni kehräävän kissan. ^^ Sanassa tykkään eniten kai tuosta irmu-lopusta. Tai no, jos laitetaan ihan palasiksi koko sana, niin... H on sopivan pehmeä aloitus, irm ihana äänne tuon r:n ja m:n ansiosta (ne vain sointuvat hyvin yhteen) ja u taas on pehmeä päätös. Mutta vielä paljon enemmän tykkäisin Hirmu-sanasta, jos se ei loppuisi niin äkkiä. Vaikkapa Hirmuliini kuulostaisi paljon mukavammalta, koska se ei lopu yhtä töksähtäen.

Sympatia
Tajusin hetki sitten, että rakastan sy-alkuisia sanoja. ^^' Tuli kai mieleen tuosta aiheen otsikosta. Mutta sympatia-sana, hajotetaanpa sekin. Sym on ihanan pehmeä alku (taas), tai ainakin m on tuomassa pehmeyttä sanaan, pa-tavu tuo tiettyä kovuutta sanaan, niin ettei sen lausuminen mene ihan lässytykseksi, ja tia-loppu päättää sanan sointuvasti, ei töksähtäen.

Kuusamo
Hmm, kun mietin äsken, että mistähän sanoista vielä pidän, niin tuo tuli aika äkkiä mieleen. Ja puretaan nyt sekin... Kuu. Alkaa k:lla, mutta sitten nuo uut pehmentämässä sanan alkua... ^^ ja kuuhan on vielä tuo ihana taivaankappalekin. Sa-tavu. Hmm. No, se tasoittaa sanaa hyvin tuossa keskellä. (Kuumo kuulostaisi minusta hullulta) ja mo. Tämä tavu sopii mitä rakastettavimmin sa-tavun perään, muuta on vaikea sanoa...

Noh, siinä oli vain kolme esimerkkiä, mutta tässä vielä muutama sana, josta pidän...
Loistava, ksylofoni (s ja y peräkkäin! Foni-äänne!), hurmaava, ihana, kaunis, runo...

Niin, ja sanonpa vielä, etten melkein yhtään pidä Suomen rakkaus-sanasta, mutta kaikki sen taivutukset jne. ovat ihania (käytänkö liikaa tuota sanaa?)... Esim. Rakas, rakastettava, jne... (tuli taas vähän sekavaa tekstiä, suokaa anteeksi. (suoda on ihana sana! ^^;))

pakanalapsi

  • Ankeuttaja
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #57 : Helmikuu 23, 2007, 21:42:52 »
Onko muuten synestesialle omaa topiccia vai saako siitäkin puhella täällä? Meinaan, että tietyt värit vaikuttavat myös sanan kauneuteen. Esimerkkinä (omakohtaisena esimerkkinä siis) vaikkapa sana "fantasia", joka on mitä kauneimman vaaleanvihreän sinertävä *hymy*.

Oolalaa, onkos täällä joku toinenkin samasta "vaivasta" kärsivä? Huimaa ^^ (ja minullehan sana fantasia esittäytyy kauniin vaaleanruskeana ja keltaisena :)

Niin, eli siis. Minä pidän sanoista nimenomaan niiden ns. värien perusteella, jos jokin sana on inhottavan värinen, pyrin välttämään sitä. Loogista, eikö? Pyrin rakentamaan lauseet kauniin värisiksi kokonaisuuksiksi, mikä tekee niistä yleensä varsin veikeitä. (veikeä on ihanan värinen ;) Edellinen äidinkielenopettajani rakasti pyörteileviä lauseitani, nykyinen ei voi sietää niitä. Sen siitä saa ^^ Monimutkaisuutta lisää tietysti vielä se, että oman synestesiani ansiosta näen eri äänteet eri muotoina. Siis ihan konkreettisesti. Joten lauseiden täytyy olla paitsi kauniin värisiä, myös kauniin muotoisia, jos mahdollista.

Minä henkilökohtaisesti rakastan suomen kieltä, koska se on ihanan särmikästä. Niin värien kuin muotojenkin puolesta ^^ Pidän suunnattomasti esimerkiksi lyhyistä sanoista, joissa on R. Se on niin kauniin tumman sinivioletti... Monet muut kielet kuulostavat ja näyttävät jotenkin muodottomilta ja tasapaksuilta, ikäänkuin ne eivät oikein olisi löytäneet suuntaansa *köhenglantiköh* Suomi taasen on terävä, kulmikas, tietää mistä tulee ja minne menee. Tätä on vaikea selittää ja tämä kuulostaa varmasti kummalliselta, mutta toivottavasti joku ymmärtää.

Vesinokkaeläin

  • Ankeuttaja
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #58 : Maaliskuu 17, 2007, 10:08:43 »
Monet muut kielet kuulostavat ja näyttävät jotenkin muodottomilta ja tasapaksuilta, ikäänkuin ne eivät oikein olisi löytäneet suuntaansa *köhenglantiköh* Suomi taasen on terävä, kulmikas, tietää mistä tulee ja minne menee. Tätä on vaikea selittää ja tämä kuulostaa varmasti kummalliselta, mutta toivottavasti joku ymmärtää.

Näin juuri! En osaa puhua kuin suomea ja jonkin verran englantia, mutta ero on ilmiselvä. Suomi on niin... selvä, suora kieli. Kuitenkin sanoilla on mahdollista leikitellä, pyöritellä niitä ja puhua niin pehmoisesti kuin ikinä hauaa. Tai sitten vain töksäyttää sanottavansa. Töks.
Tässä kohdassa rakas suomeni kyllä petti, en nimittäin oikein osannut selittää asiaani.

Englannin kielessä inhoan erityisesti some-sanaa, jota ängetään (ängetä, mikä ihana ilmaus) joka paikkaan.
Would you take some cake?
I could take some juice.
I can give you some tea.

Muutenkin englanti on jotenkin turhan varovainen, ymmärrättehän. Suomea puhuessa on mahdollista olla yhtä kohtelias, mutta puhe ei silti jää sillä tavalla ylimalkaiseksi, kuin englanti joskus.
No, ainakin peruskouluenglanti on juuri tällaista.

Sanoja joista pidän

Kalmisto Hrr. Kalmisto on paikka, jonne kuolleiden ruumiit viedään. Hautausmaa-sana ei vedä mitenkään vertoja kalmistolle, mielikuva on ihan erilainen. Kalmisto on häilyvä, teräväreunainen ja väriltään helmenharmaa. Ihana.

Helmenharmaa Tämän tajusin juuri äsken kirjoittaessani ylistystä kalmisto-sanalle. Harmaa on niin arkinen, mutta kun siihen lisätään helmi, se on kaunis. Kaunis esine, joka on väriltään arkinen.

Hetki Kova, mutta kaunis. He-tavu aloittaa sanan hämyisästi. Sitten tulevat t-ja k-kirjaimet ja tekevät sanasta jotenkin asiallisen, muta i-kirjain pelastaa tilanteen. Kaunis sana on valmis.

Suomi on kaunis kieli.


Poissa Malakai

  • metafora
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Entäs nyt?
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #59 : Maaliskuu 17, 2007, 23:50:21 »
Jotkut sanovat, että Ä ja Ö -kirjaimet ovat rumia. He taitavat olla sitten niitä tyyppejä, jotka eivät arvosta suomen kieltä ja pitävät sitä tyyliin maailman rumimpana kielenä. Mutta ei, niin kuin täällä on jo pariin kertaan todettukin, suomi on älyttömän kaunis kieli, sitä pitää vain osaa käyttää. Suomen kieli ei ole mitenkään hentoisen kaunis, eikä todellakaan glamour, mutta se on vähän niin kuin mystinen, samalla lailla kuin pohjoiset ja muinaissuomalaiset tarustot. Ja sitten sanotaan että suomi on hyvä kieli kiroiluun, koska meillä on niin painavat kirosanat, joissa on paljon kovia konsonantteja. Joo totta sekin, mutta ei millään ole vain yhtä puolta, ei kukaan, joka asiaa vähänkin miettii, voi ajatella, että suomi on pelkästään hevikansan käyttämä salaörinä. Ne, jotka sanovat suomen olevan ruma kieli, eivät varmastikaan ole koskaan edes hipaisseetkaan Kalevalaa.

Itseäni viehättää nimenomaan suomenkieliset sanat, en niinkään saa kicksejä muista kielistä. Diftongit ja tietyt kirjaimet, kuten Ä, Y ja V toimivat minun kohdallani. Yksi mahdottoman kaunis sana on kuvia ja muita, mitä nyt tulee mieleen on valkea, vavista, sarastus, kylmä ja hama. Suomenkielisten sanojen rytmityskin on erilainen moneen muuhun kieleen verrattuna, sen huomaa varsinkin lyriikoista ja suomenkielisestä musasta. Loppusointuun ja perinteiseen riimittelyyn olen jo aika paljolti kyllästynyt, mutta alkusointu! siinä vasta kaunis tekijä suomen kieleen. Edelleen suosittelen Kalevalaa, kelatkaa nyt: Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän ikuinen... Sanojen painotus tulee enemmän esille kun noita runoja laulaa, mutta luettunakin saa kuvan. Ja kuka puhuikaan jotain kiroilukielestä?

Toisaalta, jos liikutaan suomen kielestä pidemmälle, niin suosikkeinani tulee espanja ja venäjä. Kumpaakaan en lue, mutta toinen olisi tarkoitus aloittaa ensi syksynä iltalukiossa, meidän lukiossa kun niitä ei normaalisti tarjota. Näissä olen ihastunut myös siihen tunnelmaan ja rytmiikkaan, kuten suomessakin, vaikka jokaisessa kolmessa se on aivan erilainen. Lisäksi pidän todella paljon espanjalaisista ja venäläisistä nimistä: Ana, Nicanor, Damaso, Garcia, Mercedes, Yvonne, Olga, Dimitri, Alexander, Vanya, Rena...

En sitten tiedä, kuinka paljon viljelen nimenomaan noita sanoja tai muitakin kauniita sanoja omassa tekstissäni. Fiiliksen mukaan.

//edit.

Minä en ole ikinä ollut hyvä ruotsissa, mutta olen kyllä tajunnut, kuinka kaunis kieli sekin on omalla tavallaan. Eräällä ruotsintunnilla törmäsin sanaan ett hav (meri) ja kyllähän minä olin sen aikaisemmin kuullut, mutta tuli sellainen älynväläys, että havet on kyllä kaunein ikinä kuulemani sana, ja nyt ymmärrän, miksi Tove Jansson kirjoitti niin paljon merestä.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 01, 2007, 10:06:25 kirjoittanut Malakai »

Poissa Thyone

  • Tylypahkan oikea ottelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: RainWolf2
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #60 : Maaliskuu 18, 2007, 15:40:53 »
Suomen kielen kauneimpia sanoja ovat mielestäni esimerkiksi sulka, hämy, Ville, tietäjä, viileä ja lintu. En tiedä miksi juuri ne. Sulka-sanassa on jotai ylpeää ja hienostunutta, mutta samalla se on jotenkin hieman surullinen sana. On ihana sanoa monta kertaa hämy, se on kaikista kaunein kun sen kuiskaa, se h alussa tekee sanasta salaperäisen. Viileä on sellainen rento, joka on kiva sanoa lauseen keskellä, ja i-kirjain sanassa on todella kaunis. Ville on yksi kauneimmista nimistä juuri siksi, että se on niin samanlainen kuin viileä. V, i ja e on ihania kirjaimia nimissä, ja muutenkin. K ja erityisesti r särähtävät mielestäni pahasti korvaan puheessa, s myös, mutta miellyttävällä tavalla. Omasta nimestäni en kahdesta i-kirjaimesta huolimatta pidä, kun sekä r ja k siitä löytyvät. Inkeri ei näytä kauniilta kirjoitettunakaan. N, h, v ja t ovat ihania konsonantteja. Sellaiset sanat suomenkielessä kun kakku, rakas, karva, varvas ja verotus kuulostavat pahalta korvaani.

Nyt päästään englannin kieleen. Lempisanojani: shy, something, weird, little, troublesome, kiss, pardon, thing, probably, language, deside. Niitä on paljon, mutta en pysty sanomaan mikä on paras. Lista jatkuu loputtomiin, voi olla, että se kaikista kaunein jäi jopa pois, en osaa vaan päättää. Kyllä tuo desire on kuitenkin aika korkealla arvoasteikossani... En tiedä miksi pidän juuri näistä sanoista. Englannin kielessä on kauheasti kauniita sanoja, muttei mitään yhtä kaunista kun suomen kielen kauneimmat. Saattaahan tämä johtua tietysti myös siitä, että suomen kielen sanastoni on huomattavasti laajempi kun englannin kielen.
practice random acts of kindness

McAny

  • Ankeuttaja
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #61 : Maaliskuu 20, 2007, 11:55:08 »
Käytän usein Vintiöistä tuttua "vitja"-sanaa. Se on vaan niin hauska 'sanonta' (vai mikä lie onkaan). Sopii moneen yhteyteen ja korvaamaan sen v:llä alkavan kirosanan.

Suosittu käytössäni oleva on myös lause "I'm not sorry", jonka poimin Piratesista. Sanon sen siis vähän leikkimielisesti ilkeästi jollekin, kun sopii tilanteeseen. En tiedä mikä tässä viehättää, mutta onhan se parempi kuin "anteeks" tai "sori" tai "I'm sorry", koska se tuo mukanaan vähän sarkastisuutta, enkä edes välttämättä tarkoita sitä.

annk

  • Ankeuttaja
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #62 : Huhtikuu 30, 2007, 19:54:50 »
"*mielipuolista käkätystä* Se on... se ON... *kihh* NEKKA! *muahhah* Se on sellainen pieeeeni *käkä käkä* kannuntapainen, sitä pidetään pöydällä!!1 Kermanekka!" (olisin vielä lisännyt, että "Nekka kuuluu kodin pikku irtaimistoon", mikäli opettaja ei olisi pikaisesti rustannut kalvolle nekan kohdalle "kannu", ja jatkanut kyselykierrostaan)

En ota tuota henkilökohtaisesti ^^

Minusta kaunein sana on Iisalmi. Niin kauniin kuuloinen, jotenkin nostalginen tjsp. Olisi ihana sanoa asuvansa Iisalmella.
Omalle lapselleni aion joskus antaa nimeksi Iisa.

Poissa Carola

  • Tiikerinkultainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • journal
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #63 : Huhtikuu 30, 2007, 22:23:56 »
Minusta kaunein sana on Iisalmi. Niin kauniin kuuloinen, jotenkin nostalginen tjsp. Olisi ihana sanoa asuvansa Iisalmella.

Tahan valiin on minun pakko ankea etta jos asuisit Iisalmella, niin sehan oli sitten etta "Asun Iisalamella" Silla tavalla mukavasti savolaisesti, sanat soljautetaan rennosti huulien valista. En muuten ole varma, kumpaa muotoa kaytetaan enemman, Iisalmessa vai Iisalmella.

Omia lempisanojani on niin kovin monia. Toki assosiaatiot vaikuttavat erittain paljon, kuten esimerkiksi yhdessa lemppareistani, joutsenlaulussa.joutsenlaulu. Se on (ilman mielleyhtymaa kyseisesta laulustakaan) vain seka erittain soljuva ja kaunis lausua, mutta myos tuo mieleen aamuisen usvan ja hamaran, lentoon lahtevan linnun ja luonnonlaulun. Sanoja, joiden lausumisesta pidan ovat monet r-kirjaimen sisaltavat sanat. Raukkaparka on ehdottomasti ykkossuosikkini, samalla jotenkin tomeran lohduttava arrineen ja empaattinen tuon au:n takia. Pyyleva(a umlautilla) on myos jotenkin viehattava, ei niinkaan merkityksen takia, vaan sen, miten sana aantyy suussa. Y-kirjaimelliset sanat ovat monen mielesta kauniita, ja taman vuoksi suomen kieli on aika uniikki, koska kovin monissa muissa kielissa ei ole samanlaista pitkaa, soinnukasta yyyyta.

Englannin kieli ei mielestani ole kovin kaunis, vaikka eri aksentteja onkin hauska kuunnella. Siina ei ole minkaanlaista asennetta ja kaikki soljuu puheessa kuin oljyinen salaatinlehti, tasta kielesta ei jotenkin saa otetta. On totta, etta jotkut ilmaisut kuulostavat jarkevammilta englanniksi, mutta sillahan ei ole sanojen kauneuden kanssa mitaan tekemista. Saksa sen sijaan on, jos ei nyt aivan suoranaisesti kaunis, niin ainakin erittain suloinen (mika ihana sana taas, suloinen) kurkkuaanteineen kaikkineen. Ajatellaan vaikkapa sanaa schnee, joka sointuu ainakin natiivipuhujilta natisti. Ruotsi taas on erittain pehmea kieli (riikinruotsista puhutaan, suomenruotsi on aika tonkkoa minun korviini) ja unettaa mukavasti. Dromma (umlautilla taas) on esimerkki hieman laiskasti lausutusta, pehmeasta ja unettavasta sanasta. (tassa voi assosiaatiollakin olla jotain tekemista) Latinan kielessakin on monia kauniita sanoja. Latinaahan lausutaan melko samalla tavalla kuin suomea, mutta jokin oma viehatyksensa siina on. Hodie aantyy kauniisti, pitka -iee lopussa miellyttaa korvaa. Regina on myos kaunis ja arvokas sana, pelkastaan jo soinnista voi kuulla sanan merkityksen. Sydamessani on kuitenkin aina paikka erittain kauniilla mutta vahan tunnetulla lakotan kielella. Lakota on siouxintiaanien kieli, tai paremminkin eras murre, jota voitte kuulla muun muassa Nightwishin kappaleessa Creek Mary's Blood. Waste, hanhepi, waniyetu, gnugnuska... Kauniita sanoja on loputtomiin. Soinnilliset s-kirjaimet, sievat nasaaliaanteet ja tomera rytmitys tuovat sanoihin kauniin soinnin. Olen ihan rakastunut lakotan kieleen.

Nain vahan offtopicina, suomen kieli kuulostaa ulkomaalaisten korviin kovin hassulta. Kaksoiskonsonantit, pitkat vokaalit (etenkin yyt) ja skandinaaviset aakkoset, arrasta puhumattakaan, tuottavat uskomatonta paanvaivaa englantia aidinkielenaan puhuville. On hauska opettaa heille sanoja ja laittaa heidat toistamaan ne. Purra, Yyteri, Rovaniemi, aalio kuulostavat mahdottoman hassuilta heidan suustaan. Kylla se suomi varmasti on aika eksoottinen kieli keidan korviinsa, kun itsestakin tuntuu pitkan tauon jalkeen jotkut sanat aivan kasittamattoman huvittavilta.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 30, 2007, 22:29:54 kirjoittanut Carola »
Quid times?
Snape is a steamy pile of buffalo pucky
Rip off the Wings of a dragonfly

Poissa Nasu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #64 : Toukokuu 05, 2007, 15:09:08 »
Minusta r on kauniin kuuloinen sillä lailla Irlantilaisesti äännettynä. Mutta vähän omituiselta kuulostaisi jos yhtäkkiä alkaisi suomea puhua sillä lailla. Kauniita sanoja ovat mielestäni

meri
solina, solisee
höyhen (se on hauska =P)
usva
keinu

Ranskan kielessä (melkein kaikki ranskan kieliset sanat kuulostaa ihanalta):

je suis (silleen nopeasti sanottuna)
une limonade
combien
onze
huit

Nää on nyt aika luontohenkisiä =). Huomasin muuten että suomenkielisissä vain yhdessä sanassa on r, eikä ällääkään ole kuin yhdessä sanassa. En pidä hirveästi ällästä. Useimmat sanat joissa on l kuulostavat jotenkin vaillinaisilta. Sitten esim. sana ripsi on oksettava. Ripsi. Hyi! En pidä ännästäkään kauheasti. Se on semmoinen inhottava ännnnnnnnnnnnnnnnn. Esimerkiksi äänenavauksissa käytetty janga-sana on minusta niin ällöttävä että on vaikeaa sanoa se. Kengässä ei kuitenkaan ole yhtä ällöttävä, vaikka aika ruma onkin.

Minusta englannin kieli ei ole mitenkään erityisen kaunis, jotenkin mitäänsanomaton ehkä. Englannin eri ääntämistavat ovat sitten eri asia. Pidän Skotlannin ja Irlannin englannista. Ranska, italia ja espanja ovat minusta kauniita kieliä. Ruotsi... no en voi sanoa pitäväni kieltä kovin kauniina. Varsinkin skoone on kamalan kuuloista. En myöskään pidä hirveästi Venäjän kielestä kun se on semmoista putjanibliplödjäplöd. Kuulostaa joltain ruoka suussa puhumiselta.

Se muuten on hauskaa toistella jotain sanaa niin kauan, että se alkaa kuulostaa omituiselta. Sitten miettii vähän aikaa sitä ja sitten ei enää ole varma mitä se tarkoittaa. Eilen tein niin sanalla limusiini. Sana pöytä on myös aika hauska. Pöyyy tä. Olisi ulkomaisilla taas miettimistä.

Minusta kaunein sana on Iisalmi. Niin kauniin kuuloinen, jotenkin nostalginen tjsp. Olisi ihana sanoa asuvansa Iisalmella.

Tahan valiin on minun pakko ankea etta jos asuisit Iisalmella, niin sehan oli sitten etta "Asun Iisalamella" Silla tavalla mukavasti savolaisesti, sanat soljautetaan rennosti huulien valista. En muuten ole varma, kumpaa muotoa kaytetaan enemman, Iisalmessa vai Iisalmella.


Se on Iisalmessa, ainakin minun mielestäni. En ole koskaan kuullut jonkun sanovan Iisalmella. On muuten outoa että jotkut niemet taipuvat niemessä ja jotkut niemellä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 15, 2007, 17:37:25 kirjoittanut Nasu »
Minä MENEN Vilijonkan luo!!
Ei Kalkkaros...Ei Grabbe...Ei Cormag...

Poissa Rei Shimohira

  • Nosferatu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Libera me domine.
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #65 : Toukokuu 05, 2007, 16:06:04 »
Totta, eikö vain. Sanat ovat ihani ja kauniita, mutta onko yhtä ylitse muiden, kas siinä vasta pulma. Kun puhutte tai kirjoitatte "viljelettekö" erityisesti joitakin sanoja tai lausahduksia? Miksi? Pidätkö jotakin tiettyä sanaa kauniina tai hauskana? Mikä siinä viehättää? Muistuttaako sana jotain josta pidät vai kuulostaako se vain hauskalta? Onko kirjaimilla merkitystä? Tekevätkö jotkut kirjaimet sanasta kauniimman? Onko teillä lempi kirjainta? Onko kaunis sana lyhyt vai pitkä?

Minulla on suunnaton määrä lempisanoja, joten tässä on varmaankin vain murto-osa. Yleensä pidän sanoista, joissa on joko jotain surumielistä ja herkkää tai sitten mahtipontista, terävää ja liki uhkaavaa. Hurme esimerkiksi on sana, jossa on molempia, ja lisäksi pidän kovasti siitä, miten se muistuttaa hurmaa, vaikkei ole läheskään sen synonyymi. Flyygeli, kuolema, kardinaali, lankeemus, murhe, imperiumi, viehättävä...

S taitaa yhä olla suosikkikirjaimeni - rakastan tapaa, jolla se kirjoitetaan. R kyllä havittelee vaarallisesti sen paikkaa, mutta r-kirjaimessa on se ongelma, että mikäli sillä ei ole muita kauniita kirjaimia seuranaan, se on liian rosoinen. Vokaaleista pidän e-, y- ja i-kirjaimista, konsonanttisuosikkejani ovat edellä mainittujen lisäksi h, c, v, w ja x, mikäli sitä ei käytetä liikaa. Sanat ovat kuitenkin yksilöllisiä siinä mielessä, että vaikka se ei sisältäisi paljoakaan noista kirjaimista, se voi silti olla kaunis. Sitä vastoin jos sanassa on pelkkiä inhottavia pehmeitä ja/tai rosoisia kirjaimia, kuten a, u, l, n, p, ä tai ö, sitä ei voi pelastaa. Inhoan esimerkiksi Ulla-nimeä kamalasti [anteeksi kaikille sen nimisille].

Lainaus
Kalmisto Hrr. Kalmisto on paikka, jonne kuolleiden ruumiit viedään. Hautausmaa-sana ei vedä mitenkään vertoja kalmistolle, mielikuva on ihan erilainen. Kalmisto on häilyvä, teräväreunainen ja väriltään helmenharmaa. Ihana.
Nyt kun asiaa alkoi ajattelemaan niin kyllä, se on ihastuttava.

Englannissakin on paljon kaunista. Ensin on pakko mainita, että rakastan sivistynyttä yläluokan brittienglantia ja amerikanenglanti, varsinkin etelävaltioiden, aiheuttaa minulle päänsärkyä. Englanti ei äänneasultaan ole kovin ihmeellinen, mutta jokin ihastuttavan sivistynyneisyyden silaus siinä on, mikä saa minut pitämään siitä. Sitä paitsi siinä on herkkyyttä, mitä suomenkielen ääntäminen ei usein tarjoa.

Olen havainnut rakastuneeni moniin -tion-johdannaiseen loppuviin sanoihin, sillä niissä on juuri sitä mahtipontisuutta. Redemption, salvation, corruption - siksipä tykkäänkin leikkiä carnation-sanalla, sillä se kuulostaa hyvin pahaenteiseltä, mutta tarkoittaa neilikkaa.

(Nyt havaitsin, että on pakko mennä, joten saavun jatkamaan tätä palattuani.)
"I looked and looked at her, and I knew, as clearly as I know that I will die, that I loved her more than anything I had ever seen or imagined on earth. She could fade and wither - I didn't care. I would still go mad with tenderness at the mere sight of her face."

Fanitaidettani

Varga

  • Ankeuttaja
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #66 : Toukokuu 05, 2007, 18:51:04 »
Minulla on aina hupaisaa kun rupean pohtimaan suomen kielen sanoja. Ne ovat oikeasti ihan tyhmän kuuloisia jos ei ajattele mitä ne oikeasti tarkoittavat. Suomi onkin siksi hauska -äh- anteeksi hupaisa kieli *virnistys*. No, ehken tämä oli hieman turhamainen viesti, mutta yritän selittää minkätakia joskus naureskelen joillekkin sanoille. Ne ovat vain niin hupaisia >__<

kotitonttu

  • Ankeuttaja
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #67 : Toukokuu 09, 2007, 15:33:50 »
Kauniita sanoja on todellakin monia ; )
Suomenkielessä itselleni on tarttunut nämä:

Ryysy En tiedä mistä tuo tulee , mutta aina kun ostan pullon limsaa , kysyn kaveriltani : "Hei haluutsä pienen ryysyn?" ja hän vastaa: " No voimmä ottaa." x )

Tuhista Ai että! Ihana sana, se jotenkin sulaa kielenpäälle kun sen sanoo!! tuhista,tuhista,tuhista....

Sisäinen sensuuri Hyvä kysymys, en edes tiedä mitä kyseinen tarkoitaa ; ), mutta se on tarttunut omalta opettajaltani , joka hoilaa kokoajan yhdelle luokkalaiselleni : " Fanny , se sisäinen sensuuri." : )

Ranskankielessä on myös ihania sanoja:

pamplemousse Jotenkin jännän pehmeä.Tarkoittaa suomeksi greippiä.

huit Suomeksi tarkoittaa numeroa kahdeksan. Kirjoituksellisesti ei sinänsä niin hieno , mutta ääntämys aivan ihana. : )

Poissa Aewyn

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #68 : Toukokuu 14, 2007, 19:42:45 »
Englannin 'no' on ihana, rakastan sitä :D Se on jotenkin niin lyhyt ja ytimekäs. Ihan sama miteen sen lausuu, tai missä yhteydessä, se vaan on.
Ja toinen on sitten Ärjy. Jos joku on tosi Ärjyä :D, ei sille voi olla nauramatta. Siis Ärjy. En mä oikeastaan tiedä mikä siinä viehättää, se on vaan Ärjy. Kaverini luki sen kai joskus Aku Ankasta..? En tiedä, mutta jostain sieltä se on peräisin :)
Ja sitten vielä Viehättävä. Se vaan viehättää jotain osaa munissa :) Siinä on V ja I ja E. Ja H ja kaksi T:eetä. Ä:stä en niin pidä, mutta se kuuluu sanaan, joten ei siitä voi luopua. Mutta Viehättävä, se on vaan sanana kaunis minun mielestäni :))

(Ja on yksi nimikin, Michael Jackson, se viehättää vallan mainiosti.. Tuo ihanasti mieleen erään amerikkalaisen, jota rakastan erittäin, siis oikeasti Erittäin paljon ).
psykoottisen villiä ja alastonta

Poissa houkka

  • Vuotislainen
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #69 : Toukokuu 17, 2007, 20:17:22 »
Hmm, onpas mielenkiintoinen topic. Laitan alle joitakin mukavia sanoja, mitä tulee mieleen ja kerron sitten vähän yleisesti sanamaustani.

Mukava sana on esimerkiksi karu. Karussa on jotain niin moniselitteistä: ennen kaikkea se tuo mieleeni tyhjän ja koskemattoman suoaukion, mikä on yksi kotiseutumme rikkauksia. Ilta on hiljainen ja jossain kukkuu jokin, ja kaikki on jotenkin karua. Mutta silti ei jaksa pelottaa. Kiva sana. Sitä voi myös käyttää hirveän monissa yhteyksissä; siinä oli jotain tosi karua. Sä olet niin karu. Se on jotenkin karu. Kaikki on karua, ja nyt sana menetti merkityksensä kun aloin toistella sitä, ja oikeastaan en enää tajua mitä se tarkoittaa. Kielellinen käsite, joka on tulkittavissa hyvin laajasti. Monista sanoista tulee varmaan suosittuja, koska ne ovat nimen omaan monitulkintaisia ja -käyttöisiä.

Mutta sitten on myös kalsea. Se ei ole yhtä moniulotteinen ja kiva kuin tuo edellinen, mutta silti hirveän monipuolinen sekin. Ihan hauskan kuuloinen sana, sitä ei tosin voi käyttää kovin terävästi tai nokkelasti. Mutta jossakin oli jotain niin kalseaa, usein vastenmieleistä. Toisin kuin karu, karu voi olla ainakin minun sanastossani myös positiivinen ilmaus. Riipivä. Itse sanakin on todella riipivä ulkoasultaan. R, pitkä i.. Todella hauska yhdistelmä. Kuulostaa mukavalta ja vaikuttavalta. Monet ovat heittäneet hyviä pointteja tässä keskustelussa; terävät, surumieliset, haikeat, iskevät sanat, ne herättävät.

Pyromaani on aika hieno. Sinänsä tuo ilmiö on erittäin kiinnostava, mutta sanakin on terävä ja iskevä. Yleensä R ja P ovat paremman kuuloisia niin, että R on ensin ja P sitten, mutta tämä sana tekee selvän poikkeuksen. Ehdottomasti pyromaani, ei rypomaani. Tai rypotekniikka. Häijyyn ihastuin Surkeiden Sattumusten Sarjan kautta, myös murhe ja hankaluus ovat kivoja. Murheessa ääntämys on kiva, mutta hankaluudessa ei niinkään.

Lisäksi tuo on tosiaan hauska ilmiö, että kun hoet ja ajattelet jotain sanaa tarpeeksi kauan ja tarkkaan, se usein miten menettää merkityksensä. Näin teki minulle kettu, mutta onneksi merkitys on myöhemmin palannut takaisin. Yleisesti ottaen pidän englannista irlannin murteella.

Kunnioittaen,

I am I --> houkka

Dian

  • Ankeuttaja
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #70 : Toukokuu 18, 2007, 00:20:59 »
Sanojen kauneuteen ja rumuuteen törmää melkein joka päivä, kun asuu Suomessa. Suomen kieli on ehkä omituisin ikinä, sanoja joiden merkityksestä ulkomaalainen ei saisi millään ilveellä selvää ilman tulkkia (toisin kuin vaikka latinasta juontuvissa kielissä) ja ihan ihmeellisiä äänteitäkin. Mutta toisaalta tämähän saattaa kuulostaa jonkun mielestä ihan kauniilta, makuasiahan se on (:

Mikä sitten tekee sanasta kauniin? Tähän voisin sanoa, ettei ainakaan k-kirjain. Muissa kielissä kuin suomessa x sen sijaan on upea. Fixation - tässä sana joka on ihana kirjoittaa, mutta kamala lausua..
Muista kirjaimista minulla ei sitten olekaan mitään erityistä mielipidettä, tärkeintä on se, että ne sopivat yhteen. Kamalin sanapari joka on ikinä kuultu on ehdottomasti lämpimämmällä rälläkällä. Miettikää tuota ja hajottakaa se atomeiksi ja yrittäkää saada siitä jotain selkoa sen jälkeen ^^ ei onnistu.

Lempisanojani. Täällä on pariin kertaan mainittukin jo tuhista, se on ihana! Minulle tulee ensimmäisenä mieleen Kiroileva siili *naur*, en voi sille mitään. Siilit tuhisevat. Tosiasia.
Karisma. Siinä on sana, jolla on sitä itseään.
Sitten englannissa on river, encore, perfect, capricorn (en edes tiedä mitä tuo meinaa, se vaan on kaunis), phoenix..

Kaunein koskaan kuulemani latinan kielen sana on minusta "vertigo".

Rakastuin. Mitä tuo tarkoittaa alunperin? Ihana sana kuitenkin. Kuulostaa vähän indigolta, joka kuuluu myöskin rakastettujeni listalle.

Antakaa anteeksi kaikki offini. Aamen

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #71 : Syyskuu 22, 2007, 20:38:43 »
Minusta suomenkielen ehdottomasti kaunein sana on "lienee", siis olla-verbin potentiaalimuoto (jonka mielestäni voi laskea omaksi sanakseen, mutten kyllä ole mikään kielitieteilijä) Lienee, kirjoitettuna se ei ole kauneimmasta päästä, mutta sanottuna <3 Minusta muutenkin potentiaalia käytetään liian harvoin, mielestäni on aivan turhaa sanoa "olet varmaan tietoinen" kun voi sanoa "lienet tietoinen". Surullista, että suomenkielen kauneinta taivutusmuotoa käytetään niin harvoin :(

Muitakin kauniita sanoja suomenkielessä on. Talvi, usva ja suru esimerkiksi. Kirjaimista lemppareitani ovat M, L, A ja E, myös J, I ja N ovat aika kärjessä, mutten niistä "yksin" tykkää.

Englanninkielesistä sanoista tykkään erityisesti M-kirjaimella alkavista kuten memory, melody, mesmerize, mind, näitä löytyy vaikka millä mitalla, kunhan jaksan miettiä.

Mutta potentiaali-fani olen hamaan loppuuni asti ;)
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Mimmi

  • kolmen soinnun rälli
  • Vuotislainen
  • gimme danger
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #72 : Huhtikuu 28, 2008, 15:26:42 »
Kerrompas teille pienen hauskahkon jutun, nimittäin sen, kun tajusin joskus vuosi sitten miten kaunis sana "pissa" onkaan. Hmmh, nyt en oikeastaan ole enää samaa mieltä, tykkään enemmän rosoisista sanoista. Mutta siis, "pissa"ssa kauneus ja pehmeys tiivistyy jos kauneista ja pehmeistä sanoista pitää. Joku jo täällä aikaisemmin sanoikin, että hupaisa on hieno sana, kyllä todellakin. Hauska on tylsä ja sellainen kamala sana, mihin tuo au ei vääntämälläkään sovi. Hupaisalla on lukuisia merkityksiä, normaalisti sanottuna se on sellainen hivenen hauskahko, mukava. Mutta kun siitä jättää iin pois, merkitys muuttuu sarkastiseksi, ja lisäämällä hupasan eteen sanan "sangen", ah, siinäpä mukava sananparsi. Jatkan myöhemmin turinaani, nyt menen tupeeraamaan tukkaani.
Keep your 'lectric eye on me babe
Put your ray gun to my head
Press your space face close to mine, love

Poissa Indigo

  • Zera
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Nidsi nuikuu <3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #73 : Huhtikuu 29, 2008, 17:32:39 »
Söpsykkä
Minusta samalla herttainen ja hupaisa muunnos sanalle söpö. Olen alkanut käyttämään sitä useaan kertaan ja äitikin jo nauraa sanalle kun se on niin outo. :D

Son
Ihan murretta "se on". Meinaan kirjoittaa sen jonka paikkaan... -_-''

Pöffänä
Ihana sana. F-kirjain tekee siitä eksoottisen. Tarkoittaa vähä hullua ja vouhottajaa.. :)

siinä alkuun muutama, tulen lisäilemään kun mieleen tulee lisää... :)

~~Ind
Hän pelaa aikaa miettiäkseen tekosyitä. Oikeuttaakseen kipua sisällään.
Luulen että hän tietää hymyistä, ja katseista. Että kaikilla on teoria paremmasta.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #74 : Huhtikuu 29, 2008, 18:45:36 »


Sanojen kauneutta on kyllä tullut mietittyä todella paljon, sillä rakastan kirjoittamista ja tykkään tunkea tuotoksiini mahdollisimman monipuolista sanastoa, ja suoraan sanottuna taidan joskus käyttää itse keksimiäni sanoja (varsinkin adjektiiveja, niistä en aina ole varma, onko niitä olemassa oikeasti ^__^)

Yleisesti ottaen pidän pehmeän kuuloisista sanoista, ainakin suomessa. Inhokkikirjaimiani ovat nämä umpisuomalaiset Ä ja Ö - anteeksi epäisänmaallisuuteni, mutta Ä ja Ö ovat yksinkertaisesti rumia sekä lausuttaessa että kirjoitettaessa. En myöskään erityisemmin pidä kirjaimista R ja K, ne ovat niin kovan ja jotenkin julmankin kuuloisia.
Lempikirjaimiani ovat A, S ja L, ehdottomasti. Erityisesti S on kaunis kirjoitettunakin, ja kaikki ovat lausuttuna kivan kuuloisia, ja A ja L sellaisia mukavan soljuvia ja pehmeitä varsinkin yhdessä. S:ssä taas on jotain salaperäistä ja sihisevää.
Ä:n ja Ö:n kauheudesta huolimatta suomi on mielestäni tavallaan ihan kaunis kieli, vaikka toisaalta se on melko yksitoikkoisen kuuloista. Lempikieliäni ovat kuitenkin englanti ja ranska, voi ihanuutta. <3

Suomessa lempisanojani ovat mm. sumu, aamu, valo, halla, lumi ja sade. Nuo ovat kaikki ääntämykseltään todella kauniita, ja tykkään lyhyistä ja pehmeän kuuloisista sanoista. Myös merkitykset ovat kauniita ja ainakin minulle melko positiivisia (paitsi lumi!), mikä lisännee sanojen viehätystä.
Englanninkielisiä lempisanojani taas ovat ainakin: vindictive, perhaps, comfortable, prejudice ja phenomenon (ei ehkä kaikkein englantilaisin) - kaikki tietysti ihanan kuuloisella brittienglannilla lausuttuina.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #75 : Huhtikuu 29, 2008, 22:11:38 »
Mielenkiintoinen topic. Kyllähän tätä asiaa joskus on tullut mietittyäkin. Tosin, ensisijaisesti sanat ovat minulle pelkkiä välineitä, joilla ilmaisen itseäni sen kummemmin niiden hienoutta miettimättä.

Kirjoitettuna kyllä pidän kaikista sanoista!
No ehken nyt sentään. Mutta oikeastikin, sydäntäni lähinnä on nimenomaan kirjoitettu kieli, kirjoitetut sanat. Olen lukenut niin paljon, että olen jollain tapaa kiintynyt niihin vuosien saatossa. Olen minä tietenkin puhuttuun kieleen saanut tutustua vieläkin enemmän, mutta sinänsä sillä ei ole merkitystä. Lukeminen on minulle tärkeää, ja siihen liittyy miellyttäviä mielleyhtymiä. Ne vaikuttavat sillä tavoin, että kirjoitetut sanat tuntuvat rakkailta sekä näyttävät silmiini niin jumalattoman hienoilta ja kauniilta ja mitä kaikkea. Vaikkeivät oikeasti olisikaan mitenkään erikoisia.
Erityisesti pitkien sanojen lukeminen aiheuttaa tyhmän hymyn kasvoilleni aina silloin tällöin. Outoa.

Jotkut sanat ovat aivan hiton mahtavia myös äännettyinä. Niiden kauneuteen vaikuttaa kuitenkin varsin huomattavasti myös puhujan ääni ja puhetapa. Narisijan tai kähisijän suusta tulleena mikään sana ei taatustikaan kuulosta yhtään miltään muulta kuin ärsyttävältä. Jos jollain on kaunis ääni, tyhmätkin sanat kuulostavat äkkiä ihan ok:lta.

Mikäs kaikki siihen sitten vaikuttaa?
Kirjainvalikoima ainakin. Jos sanassa on kauniin kuuloisia kirjaimia, sana on kaunis. Todennäköisesti.
Minulla ei oikeastaan ole varsinaista lempikirjainta. M, n ja l ovat ainakin aika kivoja. Lempeän ja lämpimän kuulosia.
J on jotenkin hienostunut.
T:stä pidän myös. Se ei oikeastaan ole pehmeä eikä kova kirjain, vaan hiukan molempia, mikä tekee siitä monipuolisen ja monikäyttöisen. Lisäksi se kalskahtaa jotenkin asialliselta ja vanhalta. En tiedä miksi...
S on vähän vaikea pala. Kirjoitettuna vallan ihastuttava koukero, mutta äänen lausuttuna... ei ei ei. Tai no, yksi s tuo sanaan nättiä suhinaa, mutta jo useampi tekee siitä raivostuttavaa sössötystä. Hyi hitto.
Lisäksi lempikirjainteni joukkoon kuuluvat myös ne konsonantit, joita suomen kielessä ei pahemmin viljellä (b,d,g,c,f,w,x,z). Ne kuulostavatkin hienolta nimenomaan eksoottisuutensa vuoksi. Niinpä sanat, jotka sisältävät runsaasti tuollasia kirjaimia, ovat aina hyvin komeita ja ylväitä.
Paskin kirjain on erittäin helppo nimetä: r. Aggressiivinen, raju, rahiseva ja muriseva kuin auton moottori. Tappaa varsin tehokkaasti kauneuden sanasta kuin sanasta.
Ä ja ö näyttävät huvittavilta. Jotain hiton pisteitä siellä... Hahaha.
P on jotenkin ruma ja pomppiva. Sana ei voi olla kaunis, jos siinä on monta p-kirjainta.

Suuri vaikutus on kuitenkin myös sillä, kuinka kirjaimet sopivat yhteen, millaisen kokonaisuuden ne muodostavat. Onko sana pehmeä vai kova? Hienostunut vai juntti? Kuulostaako se kauniilta vai rumalta? Miltä se näyttää kirjoitettuna?
Parhaissa sanoissa on sopivasti sekä konsonantteja että vokaaleja, eniten kuitenkin vokaaleja. Ne tekevät sanasta soinnukkaita, pehmeitä ja laulavia. Diftongit ovat ihkuja. Konsonanttejakin olisi kuitenkin syytä olla, koska ne tuovat mukaan jämäkkyyttä ja muotoa.

Lisäksi sanan merkitys vaikuttaa paljonkin, ja onkin hiukan hankala pitää sanasta, joka merkitsee jotakin epämiellyttävää asiaa. Sanan luomaan mielikuvaan vaikuttaa kuitenkin myös sen ääntämys.

Yksi asia, mikä vaikuttaa, on sanan pituus. Tietenkin. Noin yleensä pitkät sanat kuulostavat usein komeammilta ja fiksummilta, mahtuuhan niihin enemmän äänteitä, jolloin sanojen sisäinen kirjaimisto on monipuolisempi. Toisaalta lyhyissä sanoissa on joskus tiettyä nasevuutta, josta pidän.

Kielien välillä on tietenkin tasoeroja.
Englannista pidän todella paljon. Kieli on kovin soinnukasta ja soljuvaa, solisee eteenpäin kauniisti kuin puro. Pidän sen ääntämyksestä, rytmistä ja intonaatiosta. Eniten korvaani miellyttää brittienglanti, joka on sopivan hienostunutta ja pehmeää. Vahva jenkkiaksentti kuulostaa vähän ärsyttävältä ja kulmikkaalta, mutta menettelee kyllä sekin. Ainoa vihaamani englannin kielen muoto on huonosti puhuttu enkku, sellainen, joka on tyypillistä erityisesti suomalaisille.
Yksi parhaista asioista englannissa on tapa, jolla r äännetään. Koska sitä ei murahdeta eikä sorauteta, sanat ovat heti paljon sujuvampia vailla turhanpäiväistä rätinää ja aggressiota. Pidän muutenkin englantilaisestä kirjaimistosta. B:tä ja d:tä on aikas paljon, mikä tuo pehmeyttä. Suhuässästä pidän myöskin, jos sitä ei ole liikaa. Enkussa äännettään myös t kivasti. Tai ehkä ei muuten, mutta th-äänne kuulostaa minun mielestäni korviahivelevältä. Myös w:tä esiintyy englannissa aika reippaasti, ja sitä rakastan: lennokas ja viuhuva. Ja ällä! Sekin lausutaan enkussa kauniimmin, tai ainakin Alan Rickman lausuu (sen miehen puhe on kuin taidetta, aah, englantia parhaimmillaan).

Englannin ohella myös suomi kuuluu lempikieliini, olenhan isänmaallinen. Suomea on kuitenkin vaikea arvostella puolueettomasti. Miltähän se mahtaa ulkomaalaisten korvissa kuulostaa? Eräs saksalainen sanoi kerran, että "erilaiselta".
Hmm. Hyvähän se vain on. Kielemme on eksoottinen!
Ainakin meillä on ihan hiton pitkiä sanoja. Se on ihan hyvä juttu, jos minulta kysytään. En liiemmin pidä yksikirjaimisista sanoista, niin kuin joku ruotsin en ö (eikös se tarkoita saarta?), ne eivät kuulosta oikein miltään. Pikku äännähdyksiä vain.

Ruotsi on vähän hassun kuuloista. Ei siinä mitään. Pidän kyllä kyseisestä kielestä, oikein kiekuva riikinruotsi on jollain kieroutuneella tavalla mukavaa kuunneltavaa. Suomenruotsista en niinkään pidä. Lisäksi ruotsi on helppoutensa takia kiva kouluaine.
Saksaa vihaan. Sorisevaa, hyökkäävää ja vihaista, siitä on kauneus kaukana. Vihaan sitä ärrää, ai hitto, en ole koskaan kuullut mitään yhtä kamalaa. 

Lempisanoja... no jaa, mitään yksittäistä lempisanaa minulla ei ole. Pidän kyllä monistakin.
Englannin kielestä niitä hienoja sanoja löytyy kyllä varsin paljon.
Tietyt lintujen nimet ovat mahtavia: eagle, sparrow, swallow... Niissä on hienonkuuloisia vierasperäisiä kirjaimia, ja samaan aikaan sekä voimaa että kauneutta. Pidän tuosta ow-äänteestä (myös esim. narrow ja pillow ovat siksi ainakin jollain tasolla mieleeni), se voi ääntämistavasta riippuen olla hyvin sievä. Lisäksi merkitykset vahvistava kauneutta, koska linnut ovat hyvin suloisia.
Ja sitten... shadow on yksi kauneimmista. Jotenkin synkkä ja surumielinen, siinäkin on ow-loppu, ja s kirjain sopii tuohon alkuun kuin nyrkki silmään.
Ja saturday on kyllä myös yksi kauneimmista. Pidän sen ääntämyksestä ja kirjoitusasusta. Lisäksi siihen liittyy vahvoja mielikuvia: sadunomaisuus, tummuus, tunnelmallisuus ja ilta. Viikon paras päivä.
Butterfly näyttää sekavalta mutta kuulostaa uskomattoman hienolta. Butter ja fly eivät erikseen oikein toimi, mutta yhdessä ne muodostavat toimivan ja ylevän pitkän kokonaisuuden; butter töksähtää vähän lopussa, mutta fly tuo siihen lennokkuutta ja sujuvan päätöksen, toisaalta lyhyt fly kuulosta ilman butter-alkua aika vaisulta. Lisäksi b ja f ovat miellyttäviä kirjaimia. Myös sanan merkitys on kaunis.
Toinen vähän samaan sarjaan kuuluva sana on beautiful. Tuo ful-loppu nyt on ihan tylsä, mutta beauti lausutaan hienostuneen ja sievistelevän kuuloisesti. Tässäkin on b ja f! Ja merkityskin on kaunis, luonnollisestikin.
Mitäs näitä nyt on muita? Moon light. Varmaankin sekä moon että light, mutta varsinkin ne yhdessä. Ainakin Rickmanin lausumana. Jotenkin soi päässä se, kun hän sanoi Azkabanin vanki -leffassa jotain kuutamokävelystä.
Magic on kiva, koska siinä on mukavia konsonantteja ja salaperäistä taianomaisuutta.
Ei nyt tule muita mieleen, vaikka on niitä kyllä vaikka mitä muitakin...

Ja suomalaisia.
Kaunis, koska se on ihan oikeasti kauniin kuuloinen sana. Pidän siitä diftongista.
Joutsen, koska se tuo mieleen vapauden ja kauneuden.
Vallan. Sanon mielelläni vallan jotakin, esim. vallan mainio yms. Se kuulostaa jotenkin hauskalta. Sanassa on hiljaista voimaa.
Usva, helmi, laulu ja sumu, koska ne ovat niin pehmeitä, ja sointu, koska se todellakin sointuu.
Lisäksi useissa pitkissä sanoissa (esim. merkittävä, nimenomaan, todennäköinen) on jonkinlaista hienoutta. Eivät ne välttämättä ole kauniita, mutta kuulostavat älykkäämmiltä kuin minisanat.

Tietenkin kaikki vierasperäiset ja fiksut sanat ovat suosiossani: metafora, diftongi, dialogi, androgyyni... Kuulostavat arvokkaalta harvinaisuutensa ja vieraiden konsonanttien takia. Sivistyssanoja olisi kiva osata (niillä voisi sitten leuhkia), mutta osaan varmaankin aika heikosti.

Kirosanoista pidän kovasti. Niiden avulla on hyvä purkaa vihaansa. Olen ylpeä suomen mittavasta kirosanavarastosta, esim. enkussa fuck on ainoa kunnollinen.

Ajattelin vielä sanoa jotakin muutakin, mutta en todellakaan ehdi nyt...

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 01, 2008, 22:29:45 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #76 : Marraskuu 07, 2009, 09:37:22 »
Sanat ovat ihmeellisiä. Niillä voi kuvailla ja kertoa, ne luovat mielikuvia. Niillä voi leikkiä ja solisuttaa omaa puhettaan taikka kirjoitustaan. Oikeat ja kauniit sanat tekevät suorastaan ihmeitä!

Omiin lempparisanoihini kuuluvat joulu, nuokkua ja joutsen. Kuten huomattavissa on, kaikissa sanoissa löytyy u:n ja o:n yhdistelmä. Tätä asiaa en aluksi edes huomannut, vasta sitten kun olin ne tähän kirjoittanut. Sanat ovat myös minulle jollain tavalla tärkeitä tai ne luovat mielenyhtymiä. Joulu tuo mieleen rauhan ajan, yhdessäolon hyvien ruokien kera, maukkaat ruuat ja joululahjat...! Nuokkua puolestaan on hauska sana, jolle en voi olla hymyilemättä. Joutsen kuvaa mielestäni puhtautta ja arvokkuutta.

Minua puolestaan hirvittävät kaikki sanat, joissa on paljon kirjainta r, sillä olen r-vikainen ihminen. Surra on yksi esimerkki kahden ärrän sanasta, ja onhan sana itsessäänkin mieltä masentava.

Tälläiset minulla, muilla jotain muuta :)
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 08, 2009, 09:50:43 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #77 : Marraskuu 07, 2009, 23:58:39 »
Minustakin sulka ja höyhen ovat todella kauniita sanoja, samoin kyynel, ja siitä johdettu verbi kyynelehtiä. Vaahto on myös todella hieno sana. Lisäksi suomessa on monie hienoja sanoja, jotka eivät ole erityisen kauniita, mnutta nerokkaita. Yksi suosikkisanoistani on vääjäämätön. Sana itsessään jo ikään kuin 'laahaa', mikä todella vahvistaa sitä vääjäämätöntä. Tyrsky ja myrsky ovat nerokkaita sanoja, ja jälkimmäistä voisi kovista äänteistä huolimatta kutsua kauniiksikin.

Englannissa on monia hienoja sanoja myös, kuten emotion ja feather (hauskasti myös höyhen on suosikkejani), mutta en pidä englantia kovinkaan kauniina kielenä. Minusta monissa germaanisissa kielissä (en tosin osaa kuin saksaa, englantia ja ruotsia) on paljon todella kauniita sanoja, myös saksassa vaikka sitä usein haukutaankin rumaksi, mutta sitten taas iso kasa rumia sanoja. Ruotsin trygg on yksi rumempia tuntemiani sanoja, ja siitä tulee mieleen kaikkea muuta kuin turva.

Japanin kieli on todella kaunis, ja se onkin yksi syy miksi sitä opiskelen. Japanin sanoissa kaunista on se harmonia missä sanat ovat keskenään. Kimochi (tunne), yakusoku (lupaus), kioku (muisto)... Japani on kaunista myös kieliopiltaan ja useiden sanojen taivutusmuodot kuulostavat todella näteiltä. Sama ilmiö on mielestäni suomessakin, erityisesti vokaaliharmonia ja konsonanttimuutokset tekevät taivutuksista kauniita.

Poissa Suru

  • keräkurmitsa
  • Sanomaton
  • *
    • Livejournal
  • Pottermore: ChestnutLeviosa81
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Sanojen kauneus ja synestesia
« Vastaus #78 : Marraskuu 13, 2009, 01:53:30 »
Tykkään kanssa sanoista, vaikken juuri kirjoittamista tai mitään sellaista luovaa harrasta. Huomenta, hauli, hatara, leikkokukka, lieve-ilmiö, haiven, kavala, kalpea, karhea, kirpaista, haara, autio, ilve, mallas, kulku, ohi, lauantai, karvas, marraskuu, kimmoisa, soiva, kuovi, liitävä, viehkeä, siro, koru, ahomatara, haikala, orastava, kolea, matala, haparoida, huolestua, aivastaa... Suomen kieli on täynnä kaikkia ihan hirveän ihania sanoja. Itse tykkään eniten vokaalipitoisista ja mielellään diftongeja (ja triftongeja, miau <3) sisältävistä, monesti vähän harvinaisemmista sanoista. Esimerkiksi tuo topickissa moneen kertaan aavan mailla hallan vaara ei siksi oikein iske, siinä on kyllä vokaaleja, mutta ei oikein mitään kivaa vaihtelua niissä. :D Kamalimpia tuttavuuksia ovat luonnollisesti sitten konsonanttipitoiset karmeudet kuten rääppiäiset, värjätä, röhinä, arpi...

Myös ruotsista (etenkin sillai hienosti äännettynä, tykkään siitä tavasta ääntää u vähän Y:hyn vivahtavana <3) löytyy monia tosi ihania sanoja. Se on etenkin laulettuna hirmu nätti kieli, samoin runoja, vaikken niistä juuri mitään ymmärräkään, on kiva lukea ruotsiksi.

Mulle sillä, mitä sana merkitsee, ei niinkään ole merkitystä. Onhan se aina toki plussaa, jos sana on vielä merkitykseltäänkin nätti, mutta tykkään kyllä myös sellaisista sanoista, joihin liittyy ikävempiä mielleyhtymiä. Otan esimerkiksi vaikka tuon haulin tai haikalan, molemmissa on vähän negatiivinen sävy kert haikala puree ja hauli tappaa, mutta silti ne ovat sanoina nättejä. Ja rumat sanat voivat olla merkitykseltään ihania, miettikää nyt vaikka sänkyä tai rääppiäisiä, joissa saa syödä paljon kaikkia herkkuja. :3
“Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa!”
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli