Kirjoittaja Aihe: Varastaminen  (Luettu 39910 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

pesukarhu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #75 : Huhtikuu 26, 2005, 18:51:47 »
Olen myös varastanut, mutta vain kerran elämässäni, seiskan alussa. Pöllittiin kavereiden kanssa irtokarkkeja. Kaverit jatkoi, mutta minä en voinut. Tuli niin hirveet omantunnon tuskat, että olin jo kääntymässä takaisin ja viemässä karkit takaisin, ellei kaverit olisi estäneet.

olen ihan tyytyväinen siihen, etten jatkanut, koska siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.. Ja pysyy omatuntokin puhtaana^^ Minä en nimittäin pysty edes valehtelemaan ilman, että tuntuu pahalta.. pitäkää vain tekopyhänä, ei voi mitään :)

Poissa Goldenfake

  • Contessa
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Roma ♥ Italia ♥
    • Questo inverno finirà
Varastaminen
« Vastaus #76 : Huhtikuu 26, 2005, 20:27:22 »
Saatan olla tekopyhä, mutta minusta varastamisessa ei ole mitään järkeä. Siis, minulle  ei tule mieleenkään kaupassa, että onpas nyt niin kallis pusero, etten voi sitä ostaa, mitä jos pöllisin sen. En tosin usko, että kaikki "varkaat" näin ajattelevat, mutta silti. Olen niin kiltti tyttö ^^ Ehkäpä en varasta siksi, että olisin niin hirveissä omantunnontuskissa, siksi, että kaikki tuttavani ja vanhempani pettyisivät minun käytökseeni kovasti, siksi, että en hyötyisi siitä paljoa mitään, jos jäisin kiinni ja siksi, että häpeäisin itsekin silmät päästäni, jos jäisin kiinni tästä asiasta. Tosin, minusta ei edes varasteluun olisi. Kompuroisin ja varmaan omalla epäilyttävällä käytökselläni saisin kaikkien silmäparit itseäni seuraamaan.

Jos kaverini alkaisivat varastelemaan (ei siksi, että he niin tekisivät), en lähtisi mukaan, vaan yrittäisin takoa heille järkeä. Valitettava totuus on se, että usein sitä kavereiden intoihin lähtee mukaan ja jää kiikkiin. Niisk. Jos kyseessä olisi vielä kaksi parasta kaveriani, olisin erityisen huolissani. En varmaan nukkuisi ollenkaan niinä öinä, kun tietäisin heidän varastaneen jotain..

En, minä en varastele. Jotain pikku näpistelyä on joskus seitsemän vuotiaana ollut (tyyliin pöllinyt siskon kumin), muttei mitään sen vakavampaa. Olen aina ollut kiltti tyttö, ja pienenäkin muiden sisarusten huutaessa ja "varastaessa" karkkia toiselta olen ollut silleen: "Miten te pystytte tekemään noin? Soo soo!" ^^
Fabrizio: Si, ti desidero, ti voglio con tutto me stesso, dalla prima volta che ti ho visto ti desidero, da settimane ti voglio fino ad impazzirne, e ti amo, io, ti amo, io ti amo e ti desidero e ti amo, potrei urlarlo se vuoi te lo giuro! Si, ti giuro... Nessuno, nessuno potrebbe dirmi che devo vergognarmi: Io amo Elisa!

Poissa franzi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Varastaminen
« Vastaus #77 : Huhtikuu 26, 2005, 20:28:17 »
Minä en ikinä voisi varastaa mitään. Pelkään jo ilman varastettua tavaraakin, että hälyttimet piippaa, kun lähden kaupasta. Ja muutenkin se on typerää. Siitä saa vain huonon mielen jokaiselle osapuolelle. Mutta ikävä kyllä joillakin ihmisillä se on melkeimpä pakollasti, meinaan nyt niitä katulapsia. Eiväthän ne muuten voisi tulla toimeen, kun eipä kukaan pahemmin niistä välitä ja sehän johtaa juuri varasteluun.

Pienempänä minä tosin "varastin" karkin kaupasta. Olin kuusi vuotta ja minä ja serkkuni oltiin jossain pienessä kyläkaupassa. Me mentiin irtokarkkihyllyille ja manguttiin vanhemmilta, että ostaisivat meille karkkia. No eipä onnistunut. Vanhemmat lähti muille osastoille ostelemaan tarvikkeita, niin minä ja serkku ensin vilkuiltiin ympärille, ja sitten tongittiin lattialta karkit, jotka olivat tipahtaneet siitä karkkihyllyköstä (valaisevaa). Sen jälkeen oli hirveän huono omatunto, ja pelkäsimme, että joku näki. No jaa, nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin sitä ei voi oikein sanoa varastamiseksi, sillä ei kukaan muu niitä lattialla lilluneita karkkeja olisi halunnut syödä...

Nykyään varastelua on ihan liikaa. En käsitä mitä ideaa siinä on, varsinkin jos on muuten taloudellisesti asiat ihan hyvässä kunnossa. Mutta siihen jää kuulemma koukkuun. Jos kerran varastaa jotain, on pakko varastaa jotain muuta, tosin vähän kalliimpaa, ja siitä se lähtee. Sitten kun jää kiinni, varastelukin monesti loppuu (ainakin melkein).

Digby

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #78 : Huhtikuu 26, 2005, 20:58:06 »
Minulla jäi kauhea kammo varasteluun kun kerran Halpahallissa luulivat minun varastaneen kun minulla oli takinhihat ylipitkät. Sen jälkeen en ole pystynyt edes käsiä laittamaan taskuun kaupassa ja aina kun menen kassan ohi minua pelottaa että on jäänyt jotain kiinni reppuun.
Kotoa en pysty rahaa varastamaan, mutta karkkia tulee lainattua. Mutta ei kai se niin rikollista ole.
Minä en pysty hyväksymään varastelemista missään tilanteessa, paitsi jos puhutaan köyhien maiden katulapsista. Ei voi olla niin tärkeää saada paitaa, että varastamiseen pitää sortua. En tajua miten omatunto ei voi kolkuttaa kun on varastanut (ei nyt puhuta kummiskaan niistä äidin karamelleistä).

Hämykeiju

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #79 : Huhtikuu 27, 2005, 16:10:45 »
Tulihan sitä vuosi sitten ja viime syksynä varasteltua aika paljon. Ensimmäinen kerran varastin tiimarissa, tungin kyniä ja kumeja sun muuta tilpehööriä taskuihin ja pelkäsin koko ajan, että joku huomaisi. Mutta kun olin päässyt puhtaalla suoriutumisella ulos kaupasta, olin niin helpottunut ja onneissani. Se tunne oli aivan ihanaa ja tahdoin käydä heti näpistelemässä lisää tavaraa. Omatuntonikaan ei yhtään jäänyt soimaan, ajattelin vain, ettei se ketään haittaa jos yhden kynän tai kumin otan. Sen jälkeen varastelin kavereitteni kanssa lähes päivittäin. Vöitä, kynsilakkoja, korviksia, ripsareja, jäätelöä, karkkia, luomivärejä, kajaaleja, huulikiiltoja, lehtiä, limua... Kaikkea sitä laukkuun ja taskuihin eksyi.
Jossain vaiheessa sitten leikki loppui. Olin kaupassa ystävieni kanssa ja juuri tunkemassa limupulloa laukkuun kun kaupanomistaja tuli tulistuneen näköisenä kysymään mitä helvettiä olemme tekemässä. Toinen kavereistani oli juuri ehtinyt ylittämään kassan limupullo repussaan ja toinen oli juuri laittanut reppuun. He olivat syylistyneet näpistämisestä ja siitä ilmoitettiin vanhemmille sekä poliiseille. Minulle ei tullut mitään, sillä ei ollut minkäänlaista näyttöä, että olisin syyllistynyt näpistämiseen. Siihen varastaminen sitten joksikin aikaan jäi, kunnes aloitimme sen taas puolen vuoden päästä. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin lopetin. Vielä kuitenkin kaupassa ollessani ajattelen, kuinka helposti tuon ja tuon saisi taskuun laitettua eikä kukaan huomaisi mitään. Onneksi olen kuitenkin tähän asti onnistunut hillitsemään himoani.

Harha

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #80 : Lokakuu 22, 2005, 18:39:34 »
Onhan sitä tullut varastettua useampaankin otteeseen.

Kolmetoistavuotiaana aloin olla kovin hermostunut ja eristäydyin ystävistäni täysin. Yritin keksiä itselleni tekemistä, sillä vanhemmat olivat harvoin kotona kanssani ja jouduin päivät pitkät olemaan yksin.

Joo, lopulta ajauduin siinä loppuvuodesta 2004 Lindexiin, pölläsin pari meikkiä ja hiusharjaa ja lähdin. Mulla oli sellainen iso takki, jossa oli suuret taskut, ja mä fiksuna tyttönä lastasin niitä meikkejä sovistuskoppiin, revin hintalaput pois ja viskasin ne mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, laitoin kamat taskuihin ja lampsin pois. Silloin tuntui, että olin todella löytänyt harrastuksen.

Joo, kävin suunnilleen kerran viikossa kuukauden ajan pöllimässä Andiamosta ja Lindexistä, niistä muodostui vakiokaupat. Huiveja, koruja, meikkejä, upeat housutkin. Mustat lapaset ja hieno POMO-pipo. Joo, ja sitten taas, kun olin ensin käynyt Andiamossa ja olin Lindexistä juuri lähdössä varkausreissun saalis repussa, avasin oven ja tunsin siinä sitten jotain hikistä ja lihava olkapäälläni. Takana seisoi sellanen about kolmesataa kilonen vartija, sanoi "Mitä jos kuule lähdettäisiin takaisin" ja vei mut takahuoneeseen. Se Lindexin myyjä oli mulle aivan raivona, hyvä ettei lyönyt, sen olisi selvästi tehnyt mieli. Selvis, että mä olin napannut esineitä about kahdensadan euron edestä.

Joo, ja unohdin kertoa, että olin Seppälässäkin käynyt ja pöllinyt sieltä kahdet korvikset ja lukemattomia meikkejä. Niistä se vartija ei tiennyt ja siihen liikkeeseen en enää ikinä astu jalallanikaan.

Vartija soitti poliisit, otti mun nimitiedot ylös ja sitten mä lähdin kahden kytän kanssa mustalla maijalla asemalle. Siellä se soitti mun faijalle, kertoi mitä olen tehnyt ja jutteli sen kanssa. Ne jutteli mukavia, mä itkin ja pyyhin levinnyttä ripsiväriä pois. Taisin näyttää aikamoiselta huoranpoikaselta, näin suoraan sanottuna.

Kotona sain haukut vuoden kiellon kaikkeen paitsi tietokoneeseen. Mutsi sai vähennettyä työpäiviensä kestoa ja nykyään se on mun kanssa suht usein, päivittäin sellaset viistuntia kouluuntulon jälkeen.

Ei enää, ei enää.

Marjucka

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #81 : Marraskuu 13, 2005, 14:06:34 »
Tunnustan.
Noin vuosi sitten aloin näpistellä. Ensin tikkareita kahvilasta, karkki pusseja marketeista, kynttilöitä tiimarista, meikkejä tarjoustalosta. En tiedä miten siihen päädyin, luultavasti siksi, että kaverinikin näpistelivät. Ei, eivät he suinkaan painostaneet minua, eivät millään tavalla. (onneksi.) Mutta se oli jännittävää, ja sitten ajatteli taas "Tuohonkin olisi mennyt pari euroa". Tuona jouluna sain hankittua joululahjatkin puoleen hintaan.

En ikinä ehtinyt varastamaan mitään isompaa, (vaatteita, koruja..) kun ystäväni jäi kiinni. Se pysäytti jotenkin, enkä sen jälkeen ole ottanut purukumin puolikastakaan maksamatta.

Tarinan opetus: Lopettakaa ennen kuin jäätte kiinni. Ja koska ette voi tietää, milloin jäätte kiinni, lopettakaa heti. :)

Chiyo

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #82 : Marraskuu 13, 2005, 15:06:48 »
Voe voe. Kuten aika monet täällä, olen ehkä muutaman vihon ottanut koulusta, jotka tosin olen myöhemmin käyttänyt lähinnä koulujuttuihin. Kerran, eräässä pienessä kaupassa koulumme lähellä, olin pistänyt ajatuksissani yhden karkkipussin taskuuni, ja olin jo ovella (siellä ei ollut edes hälyttimiä saati kameroita) kun tajusin että pussi oli taskussani. MIeleeni ei edes tullut vain jatkaa matkaa, vaan peruutin pikavauhtia kassalle ja punaisena ojensin pussin myyjälle, joka veti sen lukimen läpi ja sitten maksoin ostokseni äkkiä. Kyllä se myyjä pitkään katsoi, miettti varmaan että olin varastamassa sitä mutta olin tullut katumapäälle viime hetkellä. Nykyään kun mietin sitä niin tulee aina mieleen että olisiko vain pitänyt kävellä ulos kaupasta. Mutta mitä siitä olisin kostunut? Yhden hikisen (viiden markan) pussin, ja ihan tajuttomat omantunnon tuskat.

Vanhemmiltani pöllin todella paljon ekalla ja tokalla luokalla rahaa. En tiedä miksi, sillä minulla olisi varmaan ollut omalla tilillä rahaa käytettävissä. Sitten kun sain oman pankkikortin ja kykenin nostamaan rahaa, en enään ikinä pöllinyt rahaa. Nytkin meillä on sellainen laatikko jossa on jtn. 60 euroa kolikkoina, eikä kukaan tietenkään huomaisi jos ottaisin sieltä. Mutta eipä ole tarvetta, aina tulee nostettua rahaa ja aina siellä lompakossa on pari euroa, joten ei tule otettua.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Varastaminen
« Vastaus #83 : Marraskuu 24, 2005, 13:13:22 »
Minä en ole ikinä varastanut mitään. Korkeintaan näpistänyt muutaman karamellin siskoni pussista. ^^
Siskoni sen sijaan joskus pienenä piihisti kaupasta purkkaa. Ei kuitenkaan tahallisesti, hän oli niin pieni vielä, että en usko, että hän ymmärsi paljoakaan maksamisesta ja varastelusta. Niinpä hän nappasi hyllystä pienen jenkki paketin, yritti vetää isukkia hihasta, mutta kun tällä oli kiire latoa ostoksia kassalle, sisko taapersi vain kylmästi ohi purkka paketti nyrkissään. Sellaista.

Minä en hyväksy, tai ymmärrä varastelua. Jos on rahaa, miksi pitäisi varastaa? Ihan oikeasti yleensä varastavilla teineillä on sitä rahaa.
Toinen mitä en ymmärrä on se, että ensin lapataan kärry täyteen ostoksia ja maksetaan ne ja sitten piilotetaan povitaskuun meetvursti paketti ja jädään siitä kiinni. Mitä järkeä!? Näin yksi mummo kerran teki.
Ymmärrän, että siihen jää koukkuun, mutta miksi sitä pitäisi edes kokeilla, kai jokainen kuitenkin ymmärtää, että se on väärin? Vai tehdäänkö sitä juuri siksi? Kaikki kielletty kiehtoo ja kokeilun halu siitä jäisikö kiinni on niin suuri, että on pakko kokeilla?

En minä pidä mitenkään hyväksyttävämpänä sitä, että köyhät varastavat. (Aladdiinia ei lasketa, eikä kannata uskoa kaikkea mitä muut tekevät; "Aladdin on kyllä loistava roolimalli tosiaan; varasta muilta niin saat prinsessan!") Kyllähän he voisivat pyytää apua.
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa eeti

  • Vuotislainen
Varastaminen
« Vastaus #84 : Marraskuu 24, 2005, 15:12:06 »
En ole koskaan varastanut kaupasta mitään. Muutama euro on kuitenkin äidin lompakosta minun mukaan lähtenyt ilman lupaa ja jotain tuollaisia pikku näpistelyjä on joskus tullut harrastettua.

En koskaan uskaltaisi varastaa kaupasta mitään, rohkeus ei riittäisi.
Pelottaisi aivan kamalasti, että jäisin kiinni.
Ja toisaalta sitten, vaikken kiinni jäisikään, myöhemmin omatunto alkaisi satavarmasti kolkuttaa ja kovaa.

Kaveriporukassani on ihmisiä, joiden jokatoinen tavara on varastettu. Tuo ei minua sikäli liikuta, kunhan kukaan vaan ei kokeile houkutella minua mukaan tuohon touhuun.
Ainakin neljä kaveriani on jäänyt kiinni varastamisesta, mutta silti sama touhu vaan jatkuu, en tajua, kuinka ne uskaltaa? Vai olenkohan minä vaan yksinkertaisesti pelkuri? No, samapa tuo.

Kaappikellon kummitus

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #85 : Marraskuu 24, 2005, 16:16:27 »
Elikkäs.. Aihe oli varastaminen?
Juu.
Siis ei, en ole varastanut ainakaan tahallani. Minulla on yksi peli ollut nyt vuoden lainassa (voisin palauttaa sen, aika kallishan se on, sellainen tanssimattosysteemi...) ja yksi videoksi, vuoden sekin. Kumpaakaan ei ole kyselty.
Ainiin, ja tuo perskeleen kirja. *huokaus* Voisin pelin ja kirjan viedä joku päivä kouluun.
Ai niin, se videokin.

Bay the way, en oo khyllä muuten varastanut, mitä nyt ottanut joskus kaks karkkii kun sai ottaa yhen tms. Vaikka olis ollut ihan hirveesti tilaisuuksia ja noin, en silti, en ikinä. Minulla on liian suuri omatunto ja liian suuri unentarve (jotkut varmaan tajusivat miten se asiaan liittyy...) varastamiseen.. :/

(Hmm, se kaverini Belvilleportti putosi kerran sellaisesta lootasta, enkä ole palauyttanut. Mutta se oli vahinko, enkä enää näe häntä muuta kuin koulussa ohimennen... :/)

tsukiko

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #86 : Marraskuu 24, 2005, 16:29:20 »
Juu eli en ole varastanut siiss kaupoista tai tälläisistä mitään koskaan. Ja tuskin tulen koskaan varastamaan, koska se on mielestäni tyhmää, ja kyllä sitä rahaa yleensä edes pieni määrä löytyy, säästämällä sitten. Minusta tuntuu että siitä jää todella huono omatunto ja muutenkin alkaa kaduttamaan. Tilaisuuksia on kuitenkin ollut, ja olen useasti nähnyt joidenkin varastavan kaupasta karkkia ynnä muuta pientä. Itseltäni ei ole varastettu kuin pienenä jotain niitä iki-ihania pikkuleluja.. :D Voivoi että silloin suretti. Kuten jo aikaisemmi nsanoin, varastaminen on mielestäni tyhmää, vaikka ilmaiseksi saa.

Chinapearl

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #87 : Marraskuu 24, 2005, 16:45:49 »
Varastaminen. En ole koskaan varastanut mitään kaupasta. Kuten muut sanoivat, pelkäisin hirveästi että jäisin kiinni ja omatunto alkaisi kolkuttaa. Olen minä koulusta pari jotain pientä helmeä ottanut, mutta sellaista ei lasketa. Eikä toisten karkkipusseista parin karkin ottamista. Ja sitten koulun suurjuhlilla niistä paikoista joista sai ottaa yhden otimme ainakin seitsemän. :> Mutta niitä EI lasketa.

Lainaus
Kerran VAHINGOSSA pöllin suklaapatukan. Olin äidin kanssa kaupassa ja laitoin kärryihin suklaapatukan itselleni. Se kuitenkin vahingossa jäi kärryjen pohjalle, ja eipä sitten kun vietiin kärryjä pois, jaksettu mennä maksamaan 40 sentin suklaapatukkaa kassalle.


Minulle on käynyt samalla tavalla. Minä ja äiti olimme kaupassa ja vahingossa lähti se suklaapatukka mukaan, niin ei me viitsitty käydä sitä maksamassa. Ei se minusta ole väärin, koska se maksoi jotain 40 senttiä ja se oli vahinko. En silti hyväksy 40 sentin suklaapatukan pöllimistä tahallaan.

Ärsyttävät ne tyypit jotka leveilevät varastamisella. Tai ne "älä kerro kenellekkään, mut mä varastin eilen marketista sellasen kahenkympin ripsarin" ja muut. Jos varastatte, älkää silti leveilkö saavutuksillanne. Se ärsyttää. Varmaankin osasyy varastamiseen on kaverit. Haluaa näyttää kuka on vähän khuuli tai kaverit voivat jopa pakottaa.

Olen kaikilla tavoin varastamista vastaan. "Tuohan on muutenkin niin halpa" ei ole hyvä tekosyy. Muutkin kärsii kun varastetaan. Esimerkiksi meidän koulun vieressä ehkä 100 metrin päässä on Säästökuoppa ja siellä ei saa käydä koulumatkalla kun siellä on sattunut niin paljon varasteluja. Kiva mulle, kun pitää ostaa jotain ei voi koulusta poiketa. Mutta onneksi koulumatkalla on nykyään kiwa Siwa ja siellä käymistä ei ole kielletty.

No, toistaiseksi.

MUOK.

Lainaus käyttäjältä: "the Pearl"

Lainaus käyttäjältä: "tsukiko"
Kuten jo aikaisemmin sanoin, varastaminen on mielestäni tyhmää, vaikka ilmaiseksi saa.

Miten niin "ilmaiseksi saa"!


Tsukiko varmaan tarkoittaa sitä, että kun varastaa, ei tarvitse maksaa, eli se on periaatteessa "ilmaista".

Jude

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #88 : Marraskuu 24, 2005, 17:39:31 »
Ikinä en ole kaupasta varastanut. Miusta se on väärin, koska joltainhan varastaminen on aina pois. Oli kuinka tahansa tikkari tai pieni tavara tai sellaista. Säästän rahaa ja ostan. On tietysti eri asia, jollei ymmärrä mitä tekee (kuten pienet lapset eivät tajua kunnolla mitä tarkoittaa varastaminen ja sen takia ottavat karkkia tms.) Ilmeisesti on siistiä ottaa luvatta jotain, kerskua ja leikkiä niin kovaakin tyyppiä. Naurettavaa.

Enkä ole kavereiltanikaan ottanut mitään luvatta. Miusta se kertoo huonosta itsekurista, jollei voi jotain olla ottamatta. En vain voisi ottaa mitään luvatta, sillä ylpeyteni ei antaisi periksi sen vertaa.

Tiedän kyllä monia, ketkä ovat varastaneet. Minua itseasiassa hävettää, että otin eräältä hyvältä ystävältäni vastaan puuterin ja ripsivärin velanmaksuna, vaikka tiesin niiden olevan varastettua tavaraa. Hän jäikin tästä varastelusta kiinni ja uskon että se siihen loppui.

Itse olen kyllä joutunut varkauden kohteeksi. Koulussa elämän aikana on hävinnyt useammat hanskat, terotin, penaali ja joitain koruja. Toivotaan, että on ollut varkaalle jotain iloa niistä, sillä minua harmittaa tavaroideni puolesta.

Newerland

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #89 : Marraskuu 24, 2005, 19:42:57 »
En ole koskaan varastanut mitään. Tuskin edes uskaltaisin, koska pelkäisin jääväni kiinni.
Varastaminen ei ole mielestäni oikein, mutta, jos joku on joskus jonkun tikkarin varastanut, niin en minä häntä mitenkään tuomitsisi.
Mielestäni kuitenkin kannattaisi miettiä vähän mahdollisia seurauksia, ennen kuin rupeaa varastelemaan.

Leitha

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #90 : Marraskuu 26, 2005, 10:41:16 »
No tuota.

Varastaminen on väärin. Kaupasta en ole ikinä varastanut mitään, yhtikäs mitään. Mutta porukoilta, isältä rahaa.
Seteileitä yleensä, mutta se ei pahemmin isäni burjettiin vaikuta - hänellä on ihan sikamaisen paljon rahaa, joten hän ei edes yleensä huomaa sitä. Ei ole ikinä huomannut.
Veljiltäni ja äidiltäni olen pöllinyt karkkia. Toiselta veljeltä pari euroa.

Omatuntoni ei kolkuta, kumma kyllä. Minulla nimittäin on aika korkea moraali, mutta nyt en ole huomannut mitään.

Varastaminen on väärin, ihan oikeasti on.

brooklyn

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #91 : Marraskuu 28, 2005, 15:09:20 »
Olen varastanut. Se oli aivan naurettavaa, ystävän kanssa olimme joululahjaostoksilla, kun rahat sitten loppuivat. Ja tietenkin juuri silloin löysi kaverini yhdelle toiselle ystävälleen erittäin hyvin sopivan lahjan, joka oli mukavan pieni ja näppärän mallinen hihaan piilotettavaksi. Hän vannotti, etten kertoisi kenellekään, kun hän varastaisi sen, ja äkkiäkös sujahti esine hihaan ja matkusti siellä kaupan ulkopuolelle. 5.-luokkalaisina olimme aivan onnessamme. Hitto, sehän oli helppoa kuin mikä! Lopun päivää kiertelimmekin ympäri kauppoja ja kaiken maailman meikit ja pienet jutut sujahtivat taskuihin. Tuli varastettua yhteensä suunnillaan 50 euron edestä. Mutta omatunto alkoi soimata välittömästi, ja minäkin heitin varkaustavarat pois seuraavan aamuna.

Sen jälkeen myönnän varastaneeni pari kertaa irtokarkkihyllystä. Siis syönyt siitä niitä karkkeja plus huijannut punnituksessa. Kiinni en ole jäänyt, mutta pitkiin aikoihin en ole sellaistakaan tehnyt. En halua tehdä sellaista, koska se on niin väärin.

Mielestäni varastaminen osoittaa selkärangattomuutta. Jos ei kehtaa myöntää kavereille / itselleen, ettei vain ole varaa. Että pidetään coolimpana kuitenkin, että vähän köyhempikin hankkii itselleen mitä haluaa, laittomasti. En kuitenkaan kauheasti voi saarnata kenellekään, sillä tiedän, että ensinnäkin siitä tulee ainakin aluksi hyvänolontunne, ja toisekseen siitä on vaikea päästä irti.

banniina

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #92 : Joulukuu 28, 2005, 00:18:20 »
Joskus kasiluokalla tuli pöllittyä läheisestä marketista siideriä kavereitten kanssa.Kaveri jäi kiinni ja paljasti meidät muutkin siinä sitten.
Jatkoin vielä varastelua.Pöllin vähän mitä sattu,kunnes jäin taas kiinni.
Siitä on nyt pari vuotta enkä oo mitään pölliny sen jälkeen.En ees tiiä miks varastelin kai se oli joku villitys sillon. Kavereilta en oo kyllä ikinä varastanu mitään.Ei oo tullu edes mieleen.

invisible kid

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #93 : Joulukuu 28, 2005, 18:31:24 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?
- Kyllä, lähes koko seiskaluokan ajan
Jos olette, miksi?
- Siihen jäi kiinni. Näin kun kaveir pölli suklaata, kokeilin itse, ja tunne oli "mahtava". Yritin lopettaa, lopulta menin siihen, että pöllin suklaata/karkkia/yms. ja heitin ne heti pois tai annoin kavereille. Jäin lopulta kiinni
Miltä tuntui? Kaduitteko?
- Tuntuu pissikseltä sanoa, että en. Kiinnijääminen oli elämäni kauhein asia x) Olen jo toipunut siitä, onkin siitä jo 3 vuotta
Jatkoitteko varastelua?
- En kiinnijäämisen jälkeen, mutta vuoden kierre siitä tuli, jokapäivittäinen rutiini. Saatoin varastaa ollessani vanhempien kanssa kaupassa
Jos ette ole, miksette?
- Jäin koukkuun, ei sitä 13-vuotiaana osannut niin ajatella
Onko teiltä varastettu jotain?
- Joskus ratsastuskoulussa käydesäsni minulta varastettu jotain pientä. Ei sen kummempaa (ainakaan en oo huomannu jos on ^^)
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
- Hiivatin pöljää pissistelyä - oli minkäikäinen varas tahansa.

Pikkumyy

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #94 : Joulukuu 28, 2005, 20:10:26 »
Olenko koskaan varastanut? Olen.. Kutosluokalla. Sain tietää että pari luokkakaveriani olivat varastaneet karkkia koulumatkalla lähikaupasta. (Minä siis kuljin heidän kanssaan joka päivä) Katsoin monet kerrat vierestä kun he vetivät hyllyistä tavaraa takin hihoihin ja taskuihin.

Ensin ajattelin etten ikimaailmassa varastaisi. En varmaan uskaltaisi. Toisaalta olin nähnyt miten se toimi, voisin vaikka kokeillakin (Huom!Vain ja ainoastaan kokeilla). Ja niin se sitten tapahtui. En ollut suunnitellut sitä mitenkään. Olin taas samojen kaverien kanssa kaupassa ja otin suklaapatukan takin hihaan ja kävelin kaupasta ulos. Ajattelin että noinko helppoa se todella on! Päätin yrittää uudestaan ja se onnistui. Ja taas uudestaan uudestaan uudestaan.. Siitä tuli tapa josta ei päässyt eroon. Sama kauppa ja sama porukka. Samoihin aikoihin maistoin kavereiltani tupakkaa. Aloin siis myös polttamaan kavereitten jämiä. En tullut ikinä tuhlanneeksi omia rahojani tupakkaan. Onneksi tajusin ajoissa lopettaa, muuten polttaisin varmaan vieläkin kuten nuo kaverini joilta maistoin ala-asteella tupakkaa.. Mutta takaisin varasteluun. Jatkoin sitäkin. Karkkien sivutuotteena alkoi tulla huulirasvoja ja pari kaveriani rohkeni ottaa mukaan pari pulloa siideriä. Itse siis pysyttelin karkeissa sun muissa. Yleensä mentiin porukalla kauppaan ja lastattiin itsemme täyteen tavaraa. Sitten mentiin kassalle ja joku osti suklaapatukan noin niinkuin peitetarinaksi.

Aina kun onnistui varastamaan jotain, tunne oli jotain niin hienoa. Toisaalta hyvinkin pian alkoi näkyä epäilyttäviä merkkejä. Varastin myös porukoilta rahaa ja epäilivät minusta vaikka mitä.. eikä kaikkea ihan syyttä suotta. Koululla kävi lähikaupan myyjiä puhumassa luokissa varastelusta. Kaverini jäivät kiinni tupakan varastamisesta. Päätin lopettaa. Ja se tunne oli tosi hyvä kun sai sanottua noille niin "cooleille" kavereille että varastaminen on väärin enkä tee sitä enää ikinä. Niin minä vain sitten lopetin... Ja se kannatti. Nyt hirvittää ajatellakin miten lähellä olin pilata tulevaisuuteni...  Minulta ei kai ole mitään varastettu.. Tai ehkä jotain pientä. Ei tule nyt mieleen...

Sultan

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #95 : Joulukuu 29, 2005, 06:44:19 »
Pienempänä tuli useaankin otteeseen pöllittyä lähikaupasta sokeripurkkaa ja pienempiä makeistuotteita. Varastaminen oli todella helppoa, sillä kaupassa ei ollut minkäännäköisiä kameroita tahi peilejä. Tätä helppottua lisäsi tietenkin vielä se, että kaupan omistajat (ja samalla myyjät) olivat tulleet tutuksi, kävimmehän aina samassa kaupassa. Eräänlainen luottamustila oli siis päällä. "Eiväthän pikkulapset pahaa tee."

Aikoinaan en tuntenut minkäänlaista katumusta, mutta pikkuhiljaa ajan kuluessa omatunto on ruvennut kolkuttelemaan päänupissa. "Olikohan se sittenkään järkevää?" Kyseinen kauppa meni jo vuosia sitten nurin ja omistajat siirtyivät isomman liikkeen palvelukseen, joka sekin sijaitsee aivan lähellä. Joka kerta vieraillessani kyseisessä kaupassa minussa palaa suunnaton halu mennä tunnustamaan rötöstelyni ihmisille, jotka ottivat minut aina hymyssä suin vastaan.

Noh, vähän lähempänä nykyaikaa tulee varastelusta mieleen mielenkiintoiset yläasteen seikkailut. Perjantai-illan viihdykkeeksi piti tietenkin saada keskiolutta. Jos hakijaa ei löytynyt, menimme usein muutaman kaverin kanssa hieman kauempana olevaan Saleen. Sale toi muistot pintaan löyhällä valvonnallaan. Tiettyä lisämaustetta toi vain yksi ja yksinäinen kassatäti kassalla. Ai että miten vapaalta tuntuikaan, kun onnistuimme koijaamaan tiemme ulos oluiden kera tai suoranaisesti juoksimme ulos niiden kanssa. Koskaan emme kiinni jääneet.

Yläasteen seikkailuja en vielä tänäkään päivänä kadu, olivat ne niin hemmetin hauskoja.

-Sultan

Lili

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #96 : Joulukuu 29, 2005, 11:30:31 »
oon kerran pölliny superpallon nii en kyl jääny kiinni mutta mua kaduttaa ehkä se johtuu siitä että mun omatunto kolkuttaa liian herkästi.

Anzza

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #97 : Joulukuu 29, 2005, 16:53:05 »
Siis... varastaminenhan on rumaa ja... no, oon syyllistyny siihen kyllä itsekin...
     Siitä ei oo kovin montaa vuotta, ku mulle iski joku outo rahan himo... Piti saada rahaa - keinolla millä hyvänsä! Aina jos näin rahapussin, seteleitä, kolikoita, ym. aloin suunnittelemaan kuinka saisin sen haltuuni... Pöllin rahaa vanhemmiltani, sukulaisilta, ystäviltä ja jopa naapureilta jos olivat unohtaneet rahojaan esille!
     Sitten myöhemmin alkoi kaduttaa, kun meidän perheelle tuli rahapula... Ei ollut oikein rahaa, millä maksaa ostoksia, kadutti ihan kamalasti! Mutta mitä mä oisin voinu sanoo? "Sori, mä vein teidän rahat. Ne on kulutettu jo..."? Ei ehkä kuitenkaan olisi kannattanut...
     Sittemmin olen parantanut tapani. Nykyään joskus tulee tunne, että pitäisi päästä punkamaan kavereiden ja tuttujen reppuja, mutta koska olen tehnyt parannuksen - pääsen niistä haluista ylitse. En voisi enää kuvitellakaan, että varastaisin jotain!

Avocado

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #98 : Joulukuu 30, 2005, 22:40:28 »
Olen minä. Valitettavasti.
No kaikki varmaankin alkoi siitä, kun tutustuin vuotta vanhempaan tyttöön, noin vuosi sitten. Hän oli kyllä ihana kaveri, mutta hänellä oli taipumuksia varastella pikkuasioita kaupoista.
No, olimme kauppakeskuksessa, ja menimme Free Record Shoppiin,
ja hän otti yhden niistä pinsseistä joita siellä oli myytävänä. Ne maksoivat 1 euron.
Otinpahan sitten myöskin, itse otin kaksi.
sen jälkeen olen ottanut kaksi, eli yhteensä neljä pinssiä.
Ja ei minun niitä olisi pitänyt ottaa, tiedän sen vallan hyvin.
Otin kerran myös Anytime-peitepuikon prismasta.
Laitoin sen takintaskuun, aijoin kyllä maksaa sen.
Mutta sitten ajattelin, että enoäs maksakaan, niin rahat säästyy, ja ei mitään tapahdu.
Eikä tapahtunut. Olin sen jälkeen iloinen, että sain sen ilman, että minun tarvitsi maksaa.
En ole enää kovin iloinen.
Sitäpaitsi yksi 'ystävistäni' otti sen minulta, johon minulla on todisteet, paitsi että itsepähän väittää toista.
Tämä tarkoittaa, että yhteensä olen varastanut 8,50 eurosta.
Joka on aika paljon, minun mielestä.
Ei minua kyllä sillä tavalla kaduta, en vaan varmaan rupeisi enää varastamaan.

Wagner

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #99 : Tammikuu 01, 2006, 16:54:24 »
En ole itse koskaan varastanut. Mitä nyt joskus siskolta karkkia, mutta sehän on jo eri asia. Ei varastaminen niin kauhea asia ole, jos ei varasta satojen eurojen edestä. Jos joku varastaa suklaapatukan, niin ei se nyt ainenkaan minua häiritse. Tietenkin silloin saattaa tulla tunne, että olipa helppoa, teenpä uudelleen. Parempi tietenkin olisi, että ei varastelisi, niin ei joudu "pahalle tielle".

Mitäköhän minäkin tässä yritän selittää? No, yrittäkää ymmärtää ystävät hyvät.