Kirjoittaja Aihe: Varastaminen  (Luettu 39916 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Pieni Hikke

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #50 : Joulukuu 16, 2004, 13:18:20 »
Nellukan tapaan minäkin olen varastellut karkkeja pikkulapsena. Minä vain työnsin käteni sinne ja söin ne. Mielestäni kukaan ei huomannut. En edes laske sitä varastamiseksi, monet pikkulapset varastavat tietämättä, että se on väärin.

Jos joltain Cittarilta varastetaan vihko, niin se on vaan oivoi. Tuskinpa ne sitä jää kaipaamaan. Mutta minä en pystyisi varastamaan, omatunto ja pelko estää.

Mielestäni varastaminen on aina väärin, muttei niin väärin, jos varastelija on pikkulapsi, joka ei tiedä, että se on väärin tai rahaton. Tai tuon tapaisia.

Sharida

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #51 : Joulukuu 16, 2004, 17:52:01 »
Lainaus
Sydän tykyttää, kauppiaat toivottavat hyvää illan jatkoa. Nyökkään kömpelösti ja luon ehkä hiukan pahoinvoivan hymynkin heille. Mitä he sanoisivat jos tietäisivät mitä minulla on laukussani? Kävelen kohti ovea, ohitan hälytyslaitteet. Tekisi mieli hyppiä ilosta mutta vielä en ole ulkona. Kun olen ulkona, kävelen pikakävelyä vähän aikaan ja pinkaisen sitten juoksuun. Nurkan takana avaan laukkuni ja katselen saalistani hymyillen. Jokin silti painaa mieltä. Omatuntoko?


Tuo edellinen oli erään tuttuni kuvaus siitä mitä hän tuntee kun varastaa. En itse ole varastanut koskaan mitään, en edes tikkaria tai karkkia irttarihyllyltä. On minulle tietty tullut joskus siellä Anttilan meikkihyllyjen välissä sellainen olo että:"Miksei? 10 euron huulipuna, sehän on rahastusta ja mun on pakko saada tämä." Aina olen kuitenkin kiltisti laittanut huulipunan hyllyyn ja siirtynyt katselemaan jotakin muuta. Pelko kiinni jäämisestä, pelko vanhempian pettymyksestä minuun (perheen ainoaan lapseen jota ei ole koskaan syytetty varastelusta ^^) ja pelko siitä mitä muut ajattelee. Jos nyt menisin ja kävisin pari meikkikynää pölläsemässä kaupasta ja sanoisin siitä luokkalaisillemme saisin takuulla "kovan" tytön maineen. Pahimmassa tapauksessa menettäisin siinä hytäkässä kaverinikin jotka vastustavat varastelua henkeen ja vereen.

Minä olen muinoin päättänyt olla koskaan varastamasta mitään ja se päätös on pitänyt. Huonoa omatuntoa en siitä saisi vaan siksi en varasta koska jään helposti "koukkuun". Minulle tuttu on seuraavanlainen lause:"Sä olet niin raukka että et uskalla ees tota ripsaria viedä!" Minä ymmärrän kuitenkin että se on vain ripsari enkä tarvitse sitä, eikä minun tarvitse todistaa mitään ottamalla se ilman että maksan siitä. Se on minun valintani ja olen sinut sen valinnan kanssa. Vähät siitä kunnioittavatko muut.

Minulta on varastettu. Se aiheutti pahaa mieltä, surua ja vihaakin tätä varasta (jonka henkilöllisyyttä ei koskaan selvinnyt) kohtaan. Jätin ruokailun ajaksi repun naulakkoon koska ruokalaan ei saa tuoda tavaroitaan. Kun olin syönyt menin repulleni ja tarkistin onko lompakkoni repussa (olin menossa koulun jälkeen ostoksille) mutta se oli poissa. Säikähdin koska lompakossa oli pankkikorttini ja hiukan rahaakin. Menin kertomaan asiasta rehtorille ja lompakko palautettiin vielä samana päivänä. Lompakon palautti eräs tyttö joka sanoi että he olivat löytäneet sen ulkoa kavereidensa kanssa. Lompakossa olleet 40 euroa oli viety, muu oli paikallaan. Ette usko miten vihainen olin. 40 euroa minulle kuitenkin paljon rahaa ja niiden rahojen eteen oli tehnyt töitäkin. On halpamaista että joku ääliö tulee ja ottaa toisen henkilökohtaista omaisuutta ja vie sitten vielä rahaakin joiden eteen minä olin raatanut. Ei tuntunut kivalta ei, se on yksi syy miksi en koskaan varastaisi.

Varastelu on tietyllälailla jännityksen etsimistä. Eräs poika rehenteli tässä yksi päivä miten hän oli pöllitynyt onnistuneesti pipon kaupasta. En tajua sitä mitä hienoa siinä on että pitää vielä rehennellä, senkun pöllivät mutta se on voi, voi sitten jos jäävät kiinni. Varastelusta yleinen mielipide on että se on väärin mutta silti saan kuulla siitä miten ihmiset ovat menneet ja varastaneet jotakin.

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Varastaminen
« Vastaus #52 : Joulukuu 16, 2004, 18:05:18 »
Minulta varastettin puhelin ja lompakko pari vuotta sitten elämä lapselle konsertissa. Itkin ja huusin, koska en ollut vielä valmis luopumaan vanhasta 3210:ni. Vieläkin sattuu kun ajattelee sitä. Se oli vielä niin hyvä kuntoinen..

Varastaminen ei ole kivaa, ei yhtään. En varasta, en ole koskaan varastanut, en tule koskaan varastamaan. Se on väärin. Onko varkailta koskaan varastettu mitään? Epäilen, että ei.
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

Alyssa

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #53 : Joulukuu 16, 2004, 18:45:17 »
Minä en voi käsittää ihmisiä, jotka varastavat suoraan toisilta. En todellakaan. Se on kuitenkin jonkun omaa. Tai no onhan kaupankin tavarat tavallaan jonkun, mutta en koe sitä yhtä pahaksi, yksittäinen ihminen kun harvoin on niin rikas kuin jokin kauppaketju. Minä en enää varasta tosin kaupoistakaan, mutta keneltäkään en ole ikinä vienyt mitään enkä voisi viedä.

Lainaus
Onko varkailta koskaan varastettu mitään?


En tiedä, voiko minua enää varkaaksi sanoa, koska tuo kaikki on taakse jäänyttä, mutta kyllä, minulta on viety tavaraa. Tosin vasta lähiaikoina liikkatunnin aikana. Minulta varastettiin puuteri. Kyllä, puuteri. Eikä edes mikään uutuuttaan hohtava, vaan aika lailla jo käytetty. Myös muilta luokkalaisiltani oli hävinnyt meikkejä ja rahaa. Siis aivan järkyttävän typerää. Miksi joku varastaisi toisten (käytettyjä) meikkejä?!
Pukuhuoneeseemme (joka sijaitsee koulun 'takana') on siis vapaa pääsy keneltä tahansa, koska ovet eivät ole lukossa.

Minusta toiselta ihmiseltä varastaminen on paljon enemmän väärin, kuin kaupasta varastaminen.

Nassu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #54 : Joulukuu 16, 2004, 20:48:38 »
Yhteen aikaan varastin kaverini kanssa säännöllisesti karkkia kaupasta. Varastaminen ei tuntunut yhtään vaikealta, ja ajattelimme että "what the hell, pikku summia ne vaan on". Sitten saimme kunnon opetuksen, ja varastaminen loppui kuin seinään.

Olen kaksi kertaa "varastanut" vahingossa; molemmilla kerroilla olen pistänyt jonkun tavaran joko odottamaan taskuun maksamista tai sitten olen vain vahingossa tunkenut ne taskuun hanskojen kanssa. Joo-o, olen TODELLA hajamielinen. Kummallakaan kerralla en jäänyt kiinni. Olin silloin ala-asteella, ja molempien kertojen jälkeen olin ihan kauhuissani, että "entä jos poliisi saa tietää ja pidättää minut" :D.

Minusta varastaminen ei ole oikein. Tietysti ymmärrän, jos joku on nälkään kuolemassa ja sitten nappaa marketista leivän, mutta luulen että kukaan ei ole ainakaan täällä Suomessa niin köyhä.

Gazlia

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #55 : Joulukuu 16, 2004, 21:04:17 »
Lainaus käyttäjältä: "saamu"
Tuli mieleen, että Ameriikassa joku oli pöllinyt koulusta tietokoneen en ymmärä, miten se on mahdollista ettei kukaan huomaa, kun kantaa käytävällä tietokonetta :)


Voihan se olla joku kannettava tietokone joka mahtuu kätevästi vaikkapas reppuun ;) Tai en minä tiedä, aika uskomattomalta tuo kuulostaa.

Itse en ainakaan muista, että olisin pöllinyt kaupasta mitään. en varmaan olekaan. enkä kavereilta. Koulusta olen joskus ala-asteella nyysinyt yhden valkoisen taluliidun ja liimapurkin. eikä omatunto soimaa yhtään...

Maisu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #56 : Tammikuu 22, 2005, 10:25:53 »
Minä olen joskus syyllistynyt varkauteen. En mihinkään suureen, mutta varkaus se kumminkin on.
En todellakaan mahtaile sillä, oikeastaan häpeän, mutta silti en palaisi menneisyyteen poistamaan sitä että varastin.

Olin erään ystäväni kanssa yhteisen ystävämme luona. Tämä tyttö, kenen luona olimme, lähti syömään ja minä ja tämä toinen ystävä löysimme hänen komerostaan sellaisia värikkäitä kiviä. Otimme molemmat niitä sitten sieltä taskuumme ja lähdimme hetken kuluttua kotiimme.
Tämä yhteinen ystävämme ei huomannut yhtikäs mitään.
Kerran tämä ystäväni oli meillä ja omatuntoni rupesi kolkuttamaan.
Minä pyysin anteeksi ja palautin kivet. Ystäväni ei suuttunut minulle, hän jopa antoi minun pitää kivet.
Toinen ystäväni, joka myös varasti, ei ole vieläkään palauttanut kiviä.

Minu mielipiteeni varastamisesta on se, että se on tyhmää. Vaikka jotkut ihmiset perustelevat varastamisensa niin, että heidän ei tarvitse maksaa ostoksiaan.
Mutta entäs sitten kun jääkin kiinni?

Eräs tuttuni jäi kerran kiinni varastamisesta. Myyjät olivat sanoneet heti, että tämä tyttö on nähtävästi ammattilainen jo. Hänellä oli niin paljon jo tavaraa varastettuna.
Nyt yksikään ystävistäni ei enää varasta, mutta yhteen aikaan he harrastivat sitä paljon.

muok// Koko viesti uusiksi.

nikkerssi

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #57 : Tammikuu 22, 2005, 10:49:52 »
Kerran olen ottanut koulusta pari ylimääräistä vihkoa ja joskus olen ottanut pari karkkia irtokarkkihyllyltä. No tosin tämä kaikki tapahtui ala-aste ikäisenä enkä ole varma luenko tätä varasteluksi.
Mutta ala-asteella ystävystyin parin tyypin kanssa jatka varastelivat.
Kyllä minusta varastelu on väärin.
Sitten vielä kerran halusin todella kovasti erään  cd, mutta isi ei suostunut lainaamaan rahaa, joten menin hänen säästöpossulleen (se ei kyllä ollut possu...) ja otin sieltä vajaat 7 euroa.
 
Ikinä en ole jäänyt kiinni varastelemisesta enkä usko että minulta on varastettu mitään, eikä minulla ole ikinä tullut huono omatunto, paitsi silloin kun otin rahaa isiltä, eikä silloinkaan paljon.

Mutta kyllä minusta varastelu on väärin. Ja jos joltain ihmiseltä varastaa sille ihmiselle voi tulla todella paha mieli. Esimerkiksi luokkalaiseltani varastettiin kännykkä liikuntatunnin aikana taskusta ja vielä pukkarista, eikä varasta ole saatu kiinni eikä hänellä ole varaa ostaa uutta kännykkää, joten hän on mielestäni aika maassa. Ja meidän koulussa on varasteltu paljon puhelimia. Luulisi eetä näille varastelijoille tulisi huono omatunto.

Renata

  • Ankeuttaja
Re: Varastaminen
« Vastaus #58 : Maaliskuu 23, 2005, 16:25:53 »
Oletteko koskaan varastanut mitään? Olen. Viimeksi tänään.

Jos olette, miksi? Ekan kerran kokeilun halusta. Mietin, että "voiko olla niin vaikeaa?" Nyt on pakko. Se on kuin huume. Haluaisin lopettaa tavaroitten pöllimisen, mutta en voi. Aina kun näen sopivan tilaisuuden siirrän tavaran taskuuni. Kunniakseni voi KAI lukea etten ikinä koskaan ota yksityisiltä ihmisiltä koska tiedän miltä se tuntuu.

Miltä tuntui? Kaduitteko? Kyllä. Joka kerta.

Jatkoitteko varastelua? Kuten mainitsin edellä olen koukussa.. -.- Toivottavastin en enää kauaa.. viimeistään tyssää siihen kun jään kiinni.

Jos ette ole, miksette? -

Onko teiltä varastettu jotain? Jotain suklaa patukoita syksyllä kun unohdin ne näkyville. Otti päähän vaikka ne eivät merkittäviä olleetkaan.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
Ei kannata. Ikinä.

Tabu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #59 : Maaliskuu 23, 2005, 16:49:27 »
Olen varastanut kerran R-Kioskilta noin 2 euron arvosta irtokarkkeja. Eli ei mikään kamala rikos? Sitten mun isä tuntee yhden myyjän sieltä ja se kerto sille, että olen ottanut sieltä karkkia. Kadutti ihan sairaasti kun sain tietää, että vanhemmat tietää myös. En kuitenkan ole koskaan vienyt sinne rahaa takaisin vaikka minulle sanottiin että pitäisi viedä. En vain kehtaa mennä sinne ja sanoa: "öö.. sori mut mä pöllin täältä viime kesänä irtokarkkeja. täs ois teille pari euroo siitä." tms. Ja en usko, että se niin suuri menetys sille kioskille olisi, vaikka en veisikään rahoja sinne.
Olen käynyt ihan aktiivisesti siellä R-Kioskilla, mutta ei ne taida enää muistaa sellaista pikku rikosta, kun sieltä pöllitään lähes joka päivä kumminkin jotakin. Ainakin kaverit joskus selittää: "oonko mä vään kova jätkä kun kävin pöllimässä ärrältä tän?" ja näyttää jotain karkkii pussia tai jotakin.

Mun mielestä ei kannata varastaa. Se voi olla hauskaa siihen asti kun jää kiinni, mutta sitten voipi alkaa kaduttamaan.

Verhontanko

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #60 : Maaliskuu 26, 2005, 03:09:36 »
*Nostaa kätensä ylös* Olen varastanut Maxista (nykyinen Prisma). Pöllimme kaverin kanssa karkkeja, kun rahaa ei ollut eikä saanut. Taisimme ottaa myös kummatkin 2 avaimenperää ja Pokémon tarrapaketin. Ei siitä hinnaksi tullut kuin 32 markka 50 penniä (sillon oli markat), ja kun jäimme kiinni, minä ainakin vippasin kaikki kamat tunnollisesti takahuoneen pöydälle eikä laskua tullut. Siis. Karkkeja ei ehditty syödä. Kotona huomasin että avaimenperät oli jääny mulle käteen, niitä en raaskinu heittää pois ne oli niin hienoja.. toisen annoin sille kaverille, vaikka ei se ois ansainnu sitä (laitto koko jupaskan mun syyks, väitti että mä pakotin sen vaikka se sitä ehdotti :/), toinen roikkuu mun avaimessa just nyt. Pokémon tarratkin oli jääny, mä revin ne ja heitin piharoskikseen, en olis kestäny katella niitä.. :)

Vieläkin muistan sen, ku mentii niitten kassojen ohi, suunnattiin kamun kanssa ulko-oville ja naureskeltiin helposta hommasta.. sitten tuli siviiliksi pukeutunu vartija vastaan ja sano: Tytöt, mulla ois teille vähän asiaa.
Sitten se kävelytti meijät sitä käytävää pitkin, partureiden ohi (puhu meille ku joilleki suur-rikollisille: "Turha yrittää paeta, saatte siitä lisätuomiota, tästä tulee poliisijuttu ja voitte joutua kamarille". Oltiin hei ekalla luokalla!), vei sinne koppiin ja siellä istu miesvartija. Sit ne kysy nimeä ja asuinpaikkaa, kerto että siitä tulee merkintä poliisinkirjoihin (miks mulle tulee mieleen keltaset, nahkakantiset paksut kirjat?) ja merkintä lähtee pois 5 vuoden päästä. Sen jälkeen se pyys kääntämään repun ylösalasin, laski tuotteiden summan yhteensä ja kerto meille. Sit se soitti poliisilaitokselle, ne tuli hakemaan meitä sieltä Prismasta ja kärräs kotiin. Mä sain viikon arestia ja kamalat huudot (ei kuitenkaan niin kamalat kuin oli totuttu) ja kiellon enää olla sen kaverin kanssa. Myöskin oli niin, että sen kaverin kanssa jonka kanssa olin varastanu, sen iskä tuli hakemaan mut ja sen kamun koulusta ja vei kotiovelle asti, vahti että mentiin sisälle. Sit ku päästiin kotiin, piti soittaa äitille kotipuhelimesta että joo, nyt ollaan kotona, eikä saanu poistua talosta mihinkään.. se oli kuin vankilaelämää :D.

Kyllä mä sitä sitten kaduin aika paljon, ja muistan mun ekan kysymyksen jonka esitin äitille, kun menin sinä päivänä nukkumaan sen jälkeen ku oltiin varastettu: "Miten ihmiset voi uskoa Jumalaan kun se anto mun tehdä tällästä?" Äiti vastas, että "Sä et voi kysy tollasta, se oli sun oma päätös." Muistan, kun mut laitettiin heti poliisien lähdön jälkeen (ne sano, että jos tulee yks varastaminen vielä, niin mut laitetaan lastenkotiin) omaan huoneeseen, katoin ikkunasta ulos ja kun siellä sato, mietin: taivaskin itkee mun puolesta.
Heh.

Sen jälkeen en ole varastanut, paitsi äitiltä ja iskältä pari kertaa karkkia, koska jotenkin tuntui siltä, että jos niiden 'poliisisetien' uhkaus kävis todellakin toteen, siis että ne laittais mut lastenkotiin.. Enkä ois kehdannu enää näyttäytä äitin ja iskän edessä.. kerran ne jopa sano mulle kun sanoin jotain törkeetä, että susta on saatu jo ongelmia tarpeeks, tms. Hirvityttää ajatellakin mitä ne nyt sanois jos pöllisin uudestaan :S.
Varastaminen kauhistuttaa, vaikka on itse sen kokenut ja tehnyt. Jokapäivä miettii, että mitä jos kun tulee kotiin ja näkee tyhjän kämpän, tms. Tai, kun päättää mennä ostamaan karkkia ja omastasäästöpossusta onkin kadonnut rahaa. Joskus olin jättänyt mars-patukkani näkyville ja veljeni oli ainut paikalla.. tiesin, että se oli varastanut sen, mutta koska olen itse antanut lempinimen veljelleni, kultapoika, hän on todellakin äitin ja iskän kultapoika. Ne eivät suostuneet uskomaan että Joni oli pöllinyt sen patukan, vaikka sanoin niin..
Kai jokainen on kerran elämässään varastanut jotain. Kyllä minäkin vielä joskus, kun olen kaupassa, otan irtokarkki hyllystä yhden karkin, laitan taskuun ja kävelen ulos ja syön sen siellä. Ei se niille hirveä menetys voi olla.

Äiti on varottanut, että jos menee kaverin kanssa kauppaan, ja kaveri ottaa taskuunsa jotain, on itse poistuttava paikalta. Useimmissa myymälöissä on periaate, että jos liikkuu varkaan seurassa, on itsekin varas. Joskus voi olla myös inhottavia ja kateellisia kavereita, niin nekin voi laittaa taskuusi jotain jos et ite huomaa..

Niin. Ja sitten tuli mieleen, että uutenavuotena meillä oli kamun kanssa kaks pulkkaa kärryssä ja minä ostin 2 kokispulloa.. no, se toinen oli mennyt sinne pulkan alle, enkä huomannut sitä ja maksoin vain yhdestä kokispullosta.. huomasin sen vasta ulko-ovilla, ja kun hälytys ei soinut, en viitsinyt mennä palauttamaan, ei olisi kuitenkaan rahat riittäneet siihen pulloon. :P Ja kerran Tiimarissa olin ostamassa joululahjoja, ja sellanen pieni posliini-ankka (1e) oli mennyt hanskani alle, enkä huomannut sitä, joten kävelin vaan ulos ja huomasin sen vasta kun nostin hanskaani.. sitten en viitsinyt antaa sitä myyjälle, laitoin vaan taskuun ja lähdin pois. Samaisessa Tiimarissa tiputin myös kerran yhden posliini-pellen lattialle ja se hajosi.. ketään ei ollut lähettyvillä, paitsi kaverini, kuiskasin sille, että mennään äkkiä pois, enkä sanonut kenellekkään siitä hajonneesta pellestä.. olisin joutunut korvaamaan sen, eikä rahaa ollut.. :D Eihän se periaatteessa varastamista ollut, teoriassa kyllä. Otinhan yhden tuotteen pois Tiimarilta, ilman maksua. Mutta, Tiimari on niin suuri ketju, että tuskin ne yhdellä pellellä ja yhdellä ankalla mitään niin paljon tekee.. :P

Pyydän anteeksi jos viestissä oli virheitä ._____.

Tammel

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #61 : Maaliskuu 26, 2005, 15:43:35 »
En oikeastaan ole varastanut mitään. En laske varastamiseksi sitä, että ihan pikkuisena otin veljeni rahoista yhden markan. Siksi, koska olin maksanut hänelle velkani, yhden markan, ja silloin otin sen takaisin. Ja hänhäh on minun perheenjäsen, joten ei kait se nyt niin kauheaa ole.
Oletko koskaan varastanut keneltäkään mitään? Siis en. Kuten jo ilmoitin, yhden markan pikkuisena veljeltäni.
Jos olette, miksi? Suutuin niin hirveänä veljelleni, kun hän kiristi velkani hänelle. Siksipä otin  takaisin.
Miltä tuntui? Kaduitteko? Silloin se tuntui rikokselta. Mutta sen olen tehnyt, minkä tehnyt. En  minä vaan nyt viitsi mennä antamaan 20 senttiä veljelleni, ja sanoa: "Kerran varastin sinulta markan. Tässä sulle 20 senttiä."  Ei se olllut iso rike.
Jatkoitteko varastelua? Älä luule. En ihmeessä mennyt koteihin varastelemaan lisää markkoja.
Jos ette ole, miksette? No kun se on tyhmää...
Onko teiltä varastettu jotain? Ööh.. Koulussa yksi kynä... Ei sen enempää. Onneksi.
Mitä mieltä olette varastamisesta? Tyhmää. En minä pidä. Ei ole järkeä. En ymmärrä, miten jotkut voivat varastaa joka päivä tai jotain.. Kauheaa.. En pidä varastamisesta. Minä olen aina inhonnut.

En pidä varastamisesta. En ole varastanut kuin markan; Mitä sitten? En siltikään halua enää ikinä varastaa. Enkä tule... Toivottavasti!

Joonatan

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #62 : Maaliskuu 26, 2005, 17:48:00 »
Minun on pakko tunnustaa. Joskus 5-vuotiaana 'pölläsin' läheiseltä Essolta Magnum-puikon. Minulla oli rikoskumppanina mukana naapurin Olli. Kun tulimme kotiin suupielet suklaassa, äiti alkoi soittelemaan Essolle ja maksoi jäätelön ja sen sellaista. Hauskaa tässä oli se, että Olli sai 2 kk kotiarestia, vaikka hän vain seisoi ulkopuolella ja minä tein kaiken enkä saanut mitään rangaistusta (paitsi karkkini takavarikoitiin).

Se ei ole painanut mieltäni, kun olin silloin 5, niin mieleeni ei ole oikein jäänyt mitään. Mutta jos nyt tekisin saman, mieltäni varmasti painaisi tuo (vai painaisikohan noin pieni... *ilkikurinen* (ja en minä varmaan edes uskaltaisi varastaa....))

En pidä varastamisesta. Se on ruma tapa ja kenenkään ei pitäisi tehdä sellaista. Maksa ostoksesi ja ole onnellinen XD

Rosie

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #63 : Maaliskuu 26, 2005, 17:59:51 »
Ääk. Minunkin on pakko tunnustaa. Olen varastanut. Useammankin kerran.

Ensiksi se oli ihan pientä, pari irtokarkkia kaupasta tai kyniä tms. vastaavia.
Sitten alkoi mukaan tulla hienoja koruja joihin minulla ei ollut varaa ja meikkejä myös.
Siihen aikaan aloin pyöriä entistä enemmän kirppiksillä ja tajusin miten helppo sieltä onkaan varastaa. Otin aina pari vaatetta mukaani, sovitin niitä ja menin sitten johonkin nurkkaan katsomaan mukamas vaatteita kun samalla tungin vaatteita reppuuni ja kävelin sitten muina miehinä ulos. Tätä jatkui pari kuukautta kunnes sitten eräänä päivänä jäin kiinni. Olin tunkenut reppuuni farkut ja paidan joista olin onneksi mennyt repimään hintalaput sentään pois. Kirppiksen myyjä tuli luokseni ja käski avata reppuni. Sanoin että se saattaa näyttää epäilyttävältä koska olin saanut kaveriltani muka aikaisemmin päivällä hänelle "lainaamani" vaatteet takaisin. Myyjä uskoi sen, tosin pitkin hampain ja päästi minut menemään.
Säikähdin siitä kuitenkin sen verran että varastelemiseni loppuivat siihen paikkaan. En ole sen päivän jälkeen ikinä varastanut.

Varastaminen on väärin, niin väärin. Älkää edes kokeilko, siihen jää koukkuun.

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Re: Varastaminen
« Vastaus #64 : Maaliskuu 26, 2005, 19:37:09 »
Huvittavaa, kuinka näin moni jaksaa puolustaa tekoaan sillä, että "ei kauppaketju sitä yhtä juttua kaipaa", "kauppaketjut ei kärsi, jos pöllin yhden asian" tai "en kuitenkaan pölli yksityisiltä". En ymmärrä, että jos kerran varastaa, miksei voi myöntää sitä. Miksi täytyy selitellä itselleen tuolla lailla? Halveksittavaa.


Oletteko koskaan varastanut mitään?
 Olen. Koulusta ysiluokalla (ja lukion ykkösellä vähän aikaa) vihkoja. Monta vihkoa, niitä on vieläkin jäljellä (olen tämän vuoden abiturientti). Ja erään kirjan koulusta (tämä oli ikäänkuin lainaus, jonka unohdin, mutta varkaus silti, otin sen ilman lupaa). Pienenä vanhemmilta karkkia ja rahaa (pari markkaa), en ymmärtänyt ettei niin saanut tehdä. Ja siis ei mitään suuria määriä, vaan pieni lakupala esim.

Jos olette, miksi?
Minulla oli paha olla. Minä halusin kapinoida. Olin pelkuri, en ikinä olisi varastanut jotain sellaista, joka oli oikeasti todella arvokasta. Mutta halusin kokeilla rajoja, halusin olla "pahis", halusin tehdä pahaa. Mutta kuten sanottu, olen pelkuri, joten en ikinä ryöstänyt kuin niitä vihkoja.

Miltä tuntui? Kaduitteko?
Ensin se oli "tosi jännää". Posket punehtuivat, kun ajatteli huomaako opettaja. Sitten se oli tylsää. Halusin kokeilla rajojani, mutta se oli tylsää. Kaduin joskus, minähän varastin, mutta... minä olin tehnyt sen jo. Tietenkin olisin voinut viedä ne takaisin, mutta ei kaatunutta maitoa enää kannata itkeä. En kuitenkaan ikinä selitellyt asiaa.

Jatkoitteko varastelua?
 En.

Jos ette ole, miksette?
 Koska minulla ei ole ollut mitään syytä varastaa.

Onko teiltä varastettu jotain?
 On. Rannekello (joku oli laittanut cokispullon sen tilalle uimarannan pukukopissa). Tämä sattui, sillä pidin siitä kellosta. Rahaa, alkoholia... Yleensä pidän sen verran hyvää huolta tavaroistani (ja olen vainoharhainen), ettei ainakaan vielä ole pitkäkyntiset minua puhtaaksi kynineet.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
 Tuomitsen tietenkin. Jos joku ihminen varastaa, hänen täytyy hyväksyä, että häneltäkin varastetaan. Minä en varasta (enää) enkä halua, että minulta varastetaan. Kantin oppeja tässä mukailen.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Gizmo

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #65 : Maaliskuu 26, 2005, 19:44:37 »
Ei, ei ja ei! Minä en ole koskaan varastanut, en ole koskaan ottanut edes vihkoa koulusta. On kohteliasta pyytää lupa opettajalta: "Saisinko vihon, omani meni täyteen."  Jos ope sano ei, hyväksy. Jos vastaus on joo, hyväksy. Te jotka sanotte:" En välitä jos otan parineuron edestä karkkia irtokarkki hyllyltä isostakaupasta." niin kannattaisi ajatella miltä tuntuisi jos teillä olisi jättimäinen yritys josta joku pöllii "parin" euron eestä karamellejä. Sekin maksaa. Sellaisia ihmisä pitää kunnioittaa jotka sanoo: "Ei, minä en varasta, ei, en tule mukaasi pöllimään mitään, ei, en ota pöllimääsi tavaraa, ei, en osta pöllimääsi kamaa." ÄLKÄÄ varastako!

Pollexia

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #66 : Maaliskuu 28, 2005, 09:25:50 »
Pienenä varastin vahemmilta rahaa ja ostin pokemon kortteja. Jäin kiinni parin vuoden päästä. Homma jäi siihen enkä pytyisi tekeen niin enää. Se oli kamalaa kun pelkäsi kokoajan että nyt jää kiinni. En voisi ikinä varastaa kaupasta. Pelkään niin paljon kiinni jäämistä.

Mun kaveri varasti kaupasta meikkejä reilun sadan eron edestä. Toinen kaverini ei tiennyt tätä, kun he jäivät kiinni varas kaverini syytti toista, vaikka tämä ei tiennyt mitään. Molemmat saivat ongelmia ja he eivät ole puhuneet kahteen vuoteen.

Että jos varastat ja kaverisi on viaton älä syytä häntä jos itse varastit. Voit menettää hyvän ystävän kuten heille kävi.

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Varastaminen
« Vastaus #67 : Maaliskuu 28, 2005, 09:33:41 »
En ole koko (lyhyen)elämäni aikana varastanut yhtikäs mitään. En edes yhtä vaivaista irtokarkkia ole ottanut, kun omatuntoni ei sitä sallisi.

On monta kertaa käynyt niin kaupassa, että olen miettinyt, "Olisi niin helppo varastaa tämmöinen täältä ilman että kukaan huomaisi". Jokainen kerta se ajatus on jäänyt sikseen, kun mietin heti sen jälkeen, "Jos varastaisin, omatuntoni ei ikinä jättäisi minua rauhaan.. ja sen lisäksi pettäisin äidin ja isän."

Oikeastaan, nyt kun paremmin ajattelen. Lasketaanko veljen karkkivarastolla käyminen salaa varastamiseksi? Kun ei se veli ole niitä karkkeja itse ostanut, vaan vanhempani. Eihän omalta veljeltään voi "varastaa" karkkia, eihän? ^^
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Paine

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #68 : Maaliskuu 29, 2005, 19:34:17 »
Oletteko koskaan varastanut mitään? en! ehdottomasti en! se on hälmöä!
Jos ette ole, miksette? koska se on hölmöä, ja muutenkin pelottavaa, eikä se ole niin yksinkertaistakaan, jos varastat joudut hankaluuksiin, ja siinä tuli se toinen syy. en ikinä voisi tulla poliisiksi.
Onko teiltä varastettu jotain? On puutarhapuppu, kaksikin kertaa. Eli kun ensiksimeiltä varastettiin pumppu en silloin ollut paikalla en tiedä siitä mitään. sitten toisena kertana olin kotona ja yöllä olin hereillä(huonon unen vuoksi) ja sitten kuulin kun äiti ja isi puhuivat ja avasivat valot. Sitten minä kysyin mikä heillä nyt oli ja sain selville että puutarhapumppumme oli varastettu, polet oli perässä ja sitten ei heitä löytyyt.
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä? KAMALAA!!! ILKEÄÄ!!! KAIKKEA PAHAA!!!!


Eihän omalta veljeltään voi "varastaa" karkkia, eihän? ^^

Ei! et voi varastaa, se on lainaamista *vinks* *vinks*

diastole decoart

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #69 : Maaliskuu 30, 2005, 12:58:27 »
En minäkään ole koskaan mitään varastanut, en uskaltaisi :D Ja omatunto tulisi nalkuttamaan jälkeenpäin.

Mutta mielestäni kaikkea saa kokeilla, myös varastamista. Kunhan ei mene liiallisuuksiin. Ei siitä kukaan kärsi, jos varastat vaikka isosta kauppaketjusta jonkun suklaapatukan tms.

Welianth

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #70 : Huhtikuu 14, 2005, 19:30:58 »
olen varastanut ehkä.. Ihan pikkuisen. Joskus koulusta vihon, tai jotain tuollaista pientä, jos sitä nyt pieneksi voi sanoa. Enkä ole niitä vihkoja varastanut kuin kakasi koko elämäni aikana varmaan. Omatunto minulla kolkuttaa aina aika paljonkin.

Yleisesti mieltä varastamisesta. Ärsyttää se kun kaverini kuviksen tunnilla tänäänkin tarinoi jollekkin istuessaan takanani, että kuinka paljon oli varastellut ja mitä. Pikkuvarkaat ärsyttävät. Eivät vain voi ostaa itselleen mitään.

En tarkoita pahalla muita kohtaan, mutta ärsyttää se jos alkaa rehvastella yleisesti kuinka varasti tiimarista tukun kyniä tai jotain vastaavaa. Sanoo viä sen ääneen, ja näyttää ettei tällä olisi lainkaan omaatuntoa. Ehkä se että minua ärsyttää on vain kateutta, koska en itse pysty varastamaan ilman että kuolen seuraavana päivänä omantuntoni tappaessa minut.

Bianca

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #71 : Huhtikuu 14, 2005, 19:46:16 »
Juuri tuota perus vihko/kynäkamaa koulusta tulee pöllittyä, mutta ei mitään kallista. Kyllä jotain hienoja tusseja joskus kuvisluokasta ja kerran pari sivellintä (jotka heitin heti roskiin, sillä en maalaa. Kaikki vain kokeilun takia - kaikkea pitää todellain kokeilla!).

Kaverit (lähinnä pojat) pöllivät. Siihen on jo tottunut kun ne sujauttaa pari suklaapatukkaa taskuun tai takin sisään, ei ne oo kertaakaan kiinni jäänyt. Joskus ne pöllii jotain juttuja ihan läpällä, tyyliin tampooneja, siteitä, kurkkua... Se on ihan ok, omapahan on kavereiden valinta. Ne pöllii, enkä mie koita estää sillä ei sillä oo miulle suurempaa merkitystä. Itselläni ei rohkeus riittäisi luultavasti.

Kerran VAHINGOSSA pöllin suklaapatukan. Olin äidin kanssa kaupassa ja laitoin kärryihin suklaapatukan itselleni. Se kuitenkin vahingossa jäi kärryjen pohjalle, ja eipä sitten kun vietiin kärryjä pois, jaksettu mennä maksamaan 40 sentin suklaapatukkaa kassalle.
Lainaus
En tarkoita pahalla muita kohtaan, mutta ärsyttää se jos alkaa rehvastella yleisesti kuinka varasti tiimarista tukun kyniä tai jotain vastaavaa.

Aivan! Ihan ok että joku varastaa, eipä oo miun asia, mut sitten kun alkaa kehuskelemaan ja vertailemaan kavereitten kanssa että kumpi on pölliny enemmän tavaraa. Raivostuttavaa - ei varastelussa ole mitään kehuskelemista.

Shinju

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #72 : Huhtikuu 14, 2005, 20:10:23 »
Olenhan minä.
Sanoisin jopa, että olen ollut... Varas. Sillä tein sitä usein, satojen eurojen edestä.
Alusvaatteita, sukkahousuja, leluja, karkkia, meikkejä, elintarvikkeita,
mikä vain kelpasi, kunhan vain sai varastaa.
Ensi alkuun se oli 'wiatonta kokeilemista', huvikseni tungin pari kynää ja superpallon taskuuni.
Ja voi sitä tunnetta, kun poistuin kaverin kanssa kaupasta, se oli mahtava,
ja entä kaverini ihailun ja hämmennyksen sekainen katse kun näytin niitä paria skrubuista krääsäkamaa?

Oi. Rakastin sitä, jäin oitis koukkuun. Niinpä rupesin pelaamaan isommilla panoksilla,
en tahtonut olla pikku varas, joka nyysi pari geelikynää tiimarista.
Suunnistin oitis kauppakeskukseen päästyäni vanhoihin tuttuihin liikkeisiin joista
minulle mieleiset tavarat näpistin, pääasiassa vaatteita ja meikkejä.
Ja tunsin olevani jumala, kaikkien säädöksien huipulla, mikään ei voisi minua estää.

Alussa omatunto pisteli, se pieni ääni päässäni käski lopettamaan, mutta
varastamisen yhä toistuessa ja toistuessa, se hiljeni.
En edes ymmärtänyt enään, mikä tekee varastamisesta väärää?
Miksi en saisi ottaa tuota sormusta kun sen haluan? Eiväthän ne mitään menetä?
Niinpä siis jatkoin. Ja jatkoin ja jatkoin, kunnes jäin kaverini kanssa kiinni.
Kiikutettiin vartiakoppiin, poliisiautossa asemalle - meidät teljettiin maijaan,
kuin olisimme olleet mitäkin murhamiehiä - ja sieltä sosiaalivirastoon.
No. Sen jälkeen lopetin näpistelyn vähäksi aikaa, mutta en minä sitä täysin lopettanut.
Kunnes päätin että minun ei tarvitse tehdä tätä enään, hankin muun tavan saada kiksit.

Ja tuota. Minulta ei ole koskaan varastettu mitään. Niin.
Enkä tiedä mitä mieltä olisin varastamisesta tuon oman tapaukseni jälkeen..

Poissa leevei

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Varastaminen
« Vastaus #73 : Huhtikuu 14, 2005, 21:15:03 »
Oonha mäki tota "harrastanu". kerran vaan oon kaupasta varastanu Tupla-patukan. Koulusta vien jokapäivä "sotasaalista" kyniä, kumeja, terottimia, teippirullia. Mitä satun tarvitsemaan. Nii ja sitten pienenä mä söin irtokarkki hyllystä ihan hirveesti karkkia. En tiennyt että se oli väärin, joten sitä ei lasketa.

Minun mielestä koulusta varastaminen on ihan OK. Ehkä siksi, että se on minulle päivittäistä. Muu varastaminen ona ihan typerää, koska
A: se on tyhmää, koska jos jää kiinni saa ihan hirveät sakot. Ei selviä sillä koulu selityksellä; "No se oli läppä" mitä ne opettajat nielevät ihan tosta vaan

B: Mä en ainakaa pelkää poliisia enkä sitä kaupan tätiä enkä vahtimestaria, mutta äiti ottaa niin hirveät skitsot että tärykalvot puhkee.

MUOKKAUSTA: Pienenä kun otin eskarista 2 purkkaa ku olis saanu ottaa vaan yhen. Nii heti alko omatunto kolkuttaa. Nyt ei tunnu missää ku vie koulusta pari vihkoo ja lyijärin...

Valentina

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #74 : Huhtikuu 14, 2005, 21:41:15 »
olen varastanut viimeksi seiskalla, kokeilu mielessä. Ei tuntunut hyvältä, puhuin siitä vanhemmilleni ja asia jäi siihen. Kaveri piirini ei tiedä siitä, enkä aio kertoakaan. En varasta enää, enkä tulekaan. Kamala tapa, erittäin kamala, itse saan siitä vain masennuksen. en kunnioita varastavia ihmisiä, en luota heihin, mutta olen valmis ymmärtämään. Tiedän kuulostavani epäpyhältä, mutta se on vain minun kantani.