Kirjoittaja Aihe: Varastaminen  (Luettu 39912 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Tweebie

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #25 : Lokakuu 26, 2003, 19:31:00 »
Minä olen varastanut, montakin kertaa.

Ensimmäisen kerran varastin ollessani 7-vuotias. Varastimme kaverini kanssa eräältä luokkalaiseltamme pojalta lyijykyniä ja terottimen. Emme tarvinneet niitä, mutta halusimme kiusata poikaa. Heitin kynät ja terottimen roskiin ja unohdin koko asian kunnes lähdettiin illalla äidin kanssa lenkille. Äiti vei roskapussin roskiin ja alkoi selittää minulle etelänmatkasta jolle olimme lähdössä. Se matka oli ensimmäinen oikea etelänmatkani ja äiti sanoi vievänsä minut sinne koska olin ollut niin kiltti tyttö. Silloin minua alkoi kaduttaa ja kerroin äidille varastaneeni ne kynät ja terottimen. Äiti suuttui tietysti ja kävi kaivamassa ne kynät ja terottimen sieltä roskiksesta. Seuraavana päivänä palautin ne sille pojalle.

Toisen kerran varastin kahdeksannella luokalla isältäni rahaa. Useita satoja markkoja monta kertaa viikossa. Eihän isäni mitään huomannut, koska hän ei koskaan laskenut paljonko hänellä oli rahaa rahapussissaan. Ei minua koskaan kaduttanut, eikä kaduta vieläkään. Mielestäni sain vanhemmiltani liian vähän rahaa, joten otin itse lisää.

Samoihin aikoihin aloin varastelemaan kavereideni kanssa kaupoista tupakkaa, karkkeja ja jäätelöä, meikkejä, koruja ja kaikenlaista muuta. Minä usein varastin tavarat ja muut ostivat ne sitten minulta. Kerran oltiin kaverini kanssa varastelemassa kaupungilla, oltiin käyty jo Anttilassa, Tiimarissa ja Sokoksella kun päätettiin mennä uudestaan Sokokselle. Meillä oli valtavasti meikkejä ja koruja ja krääsää kasseissa, jotka jätettiin sitten tämän kaverini äidin työpaikalle talteen. Mentiin Sokokselle ja kerättiin paljon meikkejä taskuihin ja hihoihin. Kuitenkin jäimme kiinni ja jouduimme takahuoneeseen puhutteluun. Minulta löytyi meikkejä yli 600 markan arvosta. Minua ei kaduttanut. Valehtelin vanhempieni puhelinnumeron, joten vanhempani eivät koskaan saaneet tietää. Loput tavarat haimme kaverini äidin työpaikalta ja käytimme niitä hyvillä mielin.

Tämäkään ei vielä saanut minua lopettamaan varastamista, vaan toisen kaverini kanssa jatkoimme sitä useita kuukausia, kunnes kerran menimme yhteen pieneen kauppaan varastamaan tupakkaa ja karkkia, koska meidän teki mieli ja rahaa ei ollut kummallakaan. Jäimme kiinni ja vartijat olivat meille vihaisia, koska tiesivät meidän käyneen siellä aikaisemminkin useita kertoja varastelemassa. Sillä kertaa poliisit veivät minut kotiin ja kertoivat vanhemmilleni asiasta. Vanhempani koettivat olla vihaisia, mutta minua ei kaduttanut ja en välittänyt heidän valituksistaan. Eivätkä he kauaa jaksaneetkaan jatkaa. Isäkin vain sanoi, ettei kannata varastaa vaan pitää pyytää heiltä jos tarvitsen jotain. Sanoin tarvitsevani uusia vaatteita ja samana päivänä mentiin niitä jo ostamaan.

Silloin lopetin kaupoista varastamisen, koska täytin muutaman viikon päästä 15-vuotta ja sitten olisin ollut korvausvelvollinen. Muuten olisin varmaan jatkanut edelleen. Varastin kyllä parilta kaveriltani rahaa ja jotain kivoja tavaroita jo ala-asteella ja vielä yläasteen lopullakin. Minun piti saada tupakkaa ja viinaa ja jos ei ollut rahaa, varastin kavereilta tai vanhemmilta. Lisäksi tietysti vielä pyysin rahaa.

Ehkä olen paha ihminen, mutten osaa katua. Se oli osa nuoruuttani, kokeilunhalua. Se oli jännittävää ja hauskaa. Myös minulta itseltäni on varastettu joten tiedän miltä se tuntuu, mutten silti osaa katua. Se oli itseasiassa aika hauskaa :)

Lisäksi olen vienyt kouluilta tavaroita, vihkoja, kyniä, yms. Muttei se ole mielestäni varastamista eikä edes väärin. En vain osaa katua jos otan koululta jotain.. Teen sitä toisinaan vieläkin. Lisäksi olen syönyt kaupoissa irtokarkkeja, laittanut niitä taskuun yms. mutta ei sekään mielestäni ole väärin.

sarna

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #26 : Lokakuu 27, 2003, 15:36:32 »
Lainaus
Ehkä olen paha ihminen, mutten osaa katua. Se oli osa nuoruuttani, kokeilunhalua. Se oli jännittävää ja hauskaa. Myös minulta itseltäni on varastettu joten tiedän miltä se tuntuu, mutten silti osaa katua. Se oli itseasiassa aika hauskaa :)


Juu. Kun se minullekin olisi noin helppoa. Katua en osaisi varmaan itsekkään, mutta jään varmaan niin helposti kiinni. Kerran minua jopa syytettiin varkaudesta, jota en ollut tehnyt vain siksi, että näytin epäilyttävältä!!

Kuten eräs ystäväni sanoo, minua voi lukea kuin avointa kirjaa.

Olen pari kertaa ollut varkaudessa mukana, eräs tyyppi pölli siideriä, ja minä odotin kaupan pihalla, ja otin ns. "lastia vastaan".
Olen ollut kaverini mukana pöllimässä karkkia, ja jotain pientä, mutten ikinä mitään suurempaa. itse en voi varastaa, kun se näkyy heti naamasta.

Koulusta on pöllitty vihkoja ja pari kynää.

Tänään itseltäni vietiin kotitalouden kirja. Ei mitään väliä, köksä on ihan kamalaa.

Daenne

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #27 : Lokakuu 28, 2003, 18:39:20 »
Eli en ole ikinä varastanut mitään. Tai, en kaupasta. Mutta koulusta ja jotain pientä kavereilta.
En tiedä miksi edes otan mitään, mistään ilman lupaa. Jos se tuntuu hauskalta tai tarpeelliselta kai..

En ole katunut mitään tuollaisia koska minusta ne on aika merkitsemättömiä. Joten mitä niistä nyt pitäisi huolehtia. Tosin tavallaan sama asia..

En halua oikeastaan varastaa.. Kiinnijääminen käy heti mielessä jos edes ajattelee että tuo olisi helppo ottaa. Mutta varastaminen on väärin.

Minulta on varastettu joskus jotain avaimenperiä ja kyniäkin kai.. :)

Mutta yleensäkkin se on väärin. Minulla on kavereita jotka varastelivat. Ei tietääkseni enää. He ottivat tupakkaa siideriä ja kaikkea tällaista. He "ihailivat" yhtä seiska luokkalaista poikaa, ja varastivat hänelle paljon siideriä yms.. Ja palkaksi he eivät saaneet mitään. Lopulta he jäivät sitten kiinni mutta poliisia ei edes paikalle kutsuttu ja he selvisivät vain parin viikon arestilla.

kuutamo

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #28 : Marraskuu 01, 2003, 16:33:43 »
Vastaan vain näin kuivasti kysymyksiisi.

"Oletteko koskaan varastanut mitään?"

-Olen. Pariinkin otteeseen.  Lähinnä kaupoista suklaata, koruja ja muuta tällaista pientä. Ai juu, ja kerran olen tupakkaakin.

"Jos olette, miksi?"

-Siksi varmaan, että olen kokeilunhaluinen ja rahaton. Loppujen lopuksi, onhan se halvempaa varastaa kuin ostaa.
 
"Miltä tuntui? Kaduitteko?"

-Ei oikeastaan tuntunut miltään. En ole jäänyt kiinni ja ihan hyvällä omatunnolla olen varastetut suklaat mussuttanut. En kadu, mutta en enää varastakaan.
 
"Jatkoitteko varastelua?"

-Satunnaisesti enää varastan. No, oikeastaan todella harvoin, viimeksi kaverini kanssa kesälomalla. Kun kyseessä on muutaman euron arvoiset tavarat, en halua ottaa enää sitä kiinnijäämisen riskiä.

"Jos ette ole, miksette?"

-Toinen syy sen lopettamiseen, oli tietysti myös se, että täytin kesän jälkeen 15, enkä todellakaan halua suklaapatukan takia rikosrekisteriä.
 
"Onko teiltä varastettu jotain?"

-On. Tanskassa varastettiin koko laukku, ja Kiinassa isältä varastettiin lompakko. Eihän se tietenkään  kivaa ole, kun tavaroida viedään, mutta onneksi, emme ole koskaan menettäneet liikaa rahaa.
 
"Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?"

-Suhtkoht typerää, ainakin minun kohdallani. En kuitenkaan ole niin köyhä, ettei olisi varaa ostaa, kai se kokeilemisenhalu oli kuitenkin suurempi syy. Mutta mielestäni on ihan ymmärrettävää, jos joku varastaa elääkseen. En hyväksy sitä, mutta se on ymmärrettävää.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #29 : Huhtikuu 08, 2004, 19:45:28 »
Varastanut, minäkö?*kauhistuu* No, itseasiassa olen. Varastin pienenä naapurin kaveriltani vaaleanpunaisen postipankkiavaimen perän.. enkä koskaan palauttanut tai kertonut asiaa. Mutta annoin kaverille toisaalta uuden hameeni ystävällisyyden puuskassa(arvatkaa tykkäsikö äiti, kun lapsi tulee kotiin pelkillä alkkareilla ja on antanut hameensa kaverille joka muutti pois vähän ajan päästä).

Kaupasta? En ikinä? Sitä paitsi isäni on vartija suuressa tavaratalossa Helsingissä, ja olisi aika kauheaa jos oma tytär pöllisi tavaraa. Tiedän hänen työnsä, seuraukset, kikat miten pääsisi periaatteessa murtautumaan jne. Tiesittekö että jos pöllit kaupasta lyijykynan, kauppias joutuu myymään kymmeniä kyniä kattaakseen vahingon ja saadakseen taas tuottoa niistä? Ja se on jonkun työ. Olisko kivaa jos joku kävisi pöllimässä palkkapussistanne rahaa sillä perusteella että kukaan ei huomaa?
Lisäksi olen kuullut niin monta tajutonta juttua rosvojen selityksistä(yksikin laittoi sovituskopissa neljä nahkatakkia päällekäin yllensä, ja kun isäni sai hänet kiinni ja pyysi avaamaan takin nähdäkseen oliko siellä lisää takkeja alla, rosvo kieltäytyi. Kun hän lopulta suostui, takin alta paljastui takki  ja takin alta taas takki jne. Ensimmäinen oli "äidin antama" toinen tyttöystvän, kolmas vaarin..). Idioottimaista.

Moraalini ei salli minun missään nimessä varastaa. En näe siihen mitään syytä. Vaikka minulla ei ole koskaan rahaa, enkä ole ikinä saanut äidiltäni tai isältäni rahaa(paitsi mummolta joululahjaksi) enkä ole voinut ostaa kaupasta mitä mielin, en voi varastaa. Säästän, teen töitä, mitä vain, jos minun on aivan ehdottoman pakko saada jotain. Se on opettanut minulle mikä on oikeasti turhaa ja mikä ei. Enkä voisi koskaan käyttää varastamaani tuotetta ilman huonoa omatuntoa.

Kun luin tätä topicia tulin vaan niin vihaiseksi. Mielestäni varastaminen on säälitävää. Säälin ihmisiä jotka varastavat. Toivoisin että joku varastaisi joskus heiltä jotain, tai että olematon omatunto heräisi joku päivä ja kirkuisi heidät kuuroiksi. Vaikka tiedänkin että siihen voi periaatteessa "jäädä koukkuun" ja että varkailla on omat ongelmansa asian suhteen jne.

/muoksis/(Kappaleiden väliin lisäilty kommettia)by Ceinwen

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #30 : Huhtikuu 08, 2004, 21:20:29 »
Okei. Tästä ei sitten puhuta...
Olen varastanut koulusta pari vihkoa (mun mielestä koulutavaroiden ottamista ei voi sanoa varastamiseksi) , ja kaupasta meikkejä, ja koruja.
Omatunto ei vaivaa yhtään, mutta kerran, kun vähän fuskasin karkkiostoksilla, (pidin irtokarkkipussia vaa´an yllä niin, että vaaka luuli pussia kevyemmäksi) jäin kiinni. Tyhmyyttäni kerroin oikean nimeni, mutten suostunut paljastamaan puhelinnumeroani. Koko loppupäivän pidin kotipuhelimen luuria pois paikoiltaan, jos ne olisi vaikka katsonut puhelinluettelosta. Olin ihan hysteerinen. Tästä on jäänyt kamalat traumat, en ole käynyt kertakaan koko kaupassa jälkeenpäin.

Tavaran varastamisessa en ole jäänyt kiinni, luojan kiitos.
Syy, miksi varastan/varastin on se, että meikit on aivan ylihinnoiteltuja, enkä millään viitsi pulittaa jostain koe-eläin mössöstä kamalasti. Isot tavarat, ja cd-levyt, kirjat yms. karkit ostan, tietysti. Ainoastaan meikkejä ja koruja varastan.
En usko, että enää varastan. Alan ehkä vihdoin tajuamaan, miten tyhmää ja vastuutonta se on.


MUOKS. Äh, ei se varastaminen olekaan mihinkään jäänyt!
Keneltäkään yksittäiseltä ihmiseltä en voisi varastaa mitään. En vain voisi. Tiedän kuinka kamalalta se tuntuu, jos itseltäni vietäisiin jotain. Mutta kauppoja pidän eri asiana, siinä olen aivan moraaliton.
Aina kun tulen kaupasta jokin pieni varastettu tavara takataskussa tai hihassa, talvella kenties lapasessa, tulee vain mieleen, että taas sitä rahaa säästyi.

Marisa Coulter

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #31 : Huhtikuu 08, 2004, 21:53:34 »
Olen aina eläänyt periaatteella "kaikkea pitää kokeilla kerran." Eli minäkin olen varastanut kerran. Mutta minä en varastanut itselleni, vaan eräälle kaverilleni, joka ei itse uskaltanut. Nolottaa myöntää, että mitä varastin... Minä varastin Harry Potter ja Liekehtivä Pikari- kirjan. Juuri sen ilmestyttyä.

Varastaminen jäi minun osaltani siihen, onneksi. Eikä siitä tiedä kukaan muu kuin kaverini, jolle kirjan varastin. Pakko kyllä sanoa, että kun kävelin kaupasta ulos kirja takkini alla, tuli aivan mielettömän hyvä olo. Lisäksi luulen olleeni aika hyvä varas, koska edes kaverini ei huomannut mitää. Tosin siinä ei ole mitään kehumista...

Biglet

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #32 : Huhtikuu 09, 2004, 08:30:42 »
En ole koskaan varastanut, en varasta enkä tule varastamaan.
Okei, mitä nyt joskus pienenä kaverilta joku barbinvaate, mutta sitä tuskin voi varastamiseksi kutsua - korkeintaan pieneksi pöllimiseksi.
Varastamisessa ei ole mielestäni mitään järkeä.
Miksi varastaa, kun samoja tavaroita saisi rahallakin ja rehellisesti? Miksi pitää kapinoida sääntöjä vastaan?
Tietysti jos on köyhä - mutta ei varastaminen silloinkaan ole oikein.
Ai niin, eikä minulta - onneksi - ole ainakaan tietääkseni varastettu mitään.

Pichu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #33 : Huhtikuu 10, 2004, 23:58:04 »
En ole ikinä varastanut kaupasta. Ei onnistuisi minulta, vaikka siihen on houkuteltu. Ensinnäkään en halua aiheuttaa enää enempää murhetta vanhemmilleni jäämällä kiinni. Toisekseen, en halua enää enempää murhetta aiheuttaa itselleni saamalla rikosrekisteriä tikkarin varastamisesta.

Kyllä minä olen varmasti jotain kössinyt. En voi muistaa kaikkea mitä pienenä olen tehnyt, mutta ala-asteella vein vihkoja koulusta. Tai oikeastaan parhaan kaverini kanssa otettiin jos oli tarvetta. Eipä minulla siitä huonoa omatuntoa ole, niitä ei kuitenkaan paljoa otettu ja ne menivät hyvään tarkoitukseen. Yhteen vihkoon kirjoitimme tarinan ja annoimme koko läpyskän opettajalle. Voimeitätuhmia.

Tunnen monia varastelijoita. Yksi on luokallani, ja hänestä en pahemmin pidä muutenkaan. En kyllä tiedä varasteleeko hän enää mutta ainakin ala-asteella se oli aika suurikin ongelma hänelle. Vei kaikkea vaatteista kavereiden ystävänpäivälahjoihin. Ja usein. Mutta ei mielestäni ole kaikkein pahin juttu, sillä hän myös sai erään toisen luokkalaiseni varastamaan. Tämä varasti kerran ja kertoi asiasta äidilleen ja lopetti. Sama tyyppi, joka häntä varastamaan houkutteli, vei tältä toiselta myös rahaa ja muuta tavaraa.

 Sitten on yksi hyväkin kaverini. Hän varastelee aika useinkin semmoisia pikkujuttuja tyyliin karkkia ja tupakkaa. Ei yli 10e juttuja kuitenkaan. En hyväksy sitä mitä hän tekee, mutta turha minun on hänelle puhua järkeä. Kerran olin mukana hänen ja toisen varastelijan kanssa. Tosin silloin, kun he ne tikkarit ja suklaapatukat tunkivat taskuihinsa, häivyin minä kauas pois heistä etten vaan sekaantuisi heidän puuhiinsa. Myös eri kassalta menin kuin he. Kilttiminä.

Erityisesti minua varastelijoissa ärsyttää se, kun he juuri tämän luokkalaiseni tavalla houkuttelevat muita varastamaan. Tämä tyttö, jota luokkalaiseni houkutteli, oli ja on edelleen erittäin kiltti ja lainkuuliainen tyttö muuten. Kaverin painostuksesta vaan teki mitä teki. Ja tämä toinen kaverini oppi varastelun jalon taidon muutamalta tutultani. Pitihän hänen sitä kokeilla, kun oli niin siistii ja helppoo pöllii tupakkaa hei!!

En itseasiassa ymmärrä sitä, että kun varastetaan, niin viedään jotain semmoista mihin itselläkin on varaa. Esimerkkeinä vielä käytän tuota kaveriani, joka on varmasti rikkaampi kuin minä, mutta silti hän vie Citymarketista pari tikkaria ja suklaata. Jos hänellä kerran on varaa, niin miksi sitten viedä jotain tuommoista pientä? Onko se sen arvoista, että kun jos jäädään kiinni tuommoisesta "pikkurikoksesta", niin siitä joutuu kärsimään myöhemmin kun tulee papereihin merkkiä?

Toisaalta, jos en olisi minä ja minulla olisi kanttia, voisin kokeilla varastamista ihan kokeilumielessä. Voin kuvitella sen jännityksen tunteen, mikä tulee, kun kössii kaupasta jotain. Olisi tosi siistiä joskus olla se ei-niin-kiltti-minä ja tehdä tuhmuuksia. Mutta harmi kun minulla ei ole kuin yksi elämä enkä halua siihen ylimääräisiä hankaluuksia. Kiinnijäämistähän minä vain pelkään.

Sitten vielä tuosta, että mielestäni kuitenkin jo ne pikkurikokset eli muutaman euron varastelut ovat ihan yhtä pahoja kuin isommat varastelut. Ei sillä ole väliä mitä vie, vaan sillä että vie.
Onko muuten totta se, että varastettujen tavaroiden tuottama häviö veloitetaan työntekijöiden palkasta? Näin olen kuullut..

Snivellus

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #34 : Huhtikuu 12, 2004, 01:10:10 »
Aika hassuja nämä vuotislaisten mielipiteet. Esim: "Varastaminen on oikein kunhan varastaa vaan pikkutavaroita".
Itse en ole kaupasta koskaan varastanut mitään, enkä oikeastaan mistään. Harrastan kasveja ja joskus olen pistokkaan vaikka kirjastosta ottanut mutta se on sitten eriasia.
Olen sitä mieltä että varastaminen on väärin mutta jos sitä tekee niin miksei sitten samalla ryöstä vaikka pankkia jotta siitä olisi jotain hyötyä.

Banaanimehu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #35 : Huhtikuu 12, 2004, 12:11:19 »
Vastaan nyt näihin kysymyksiin.

"Oletteko koskaan varastanut mitään?"
-Olen. Karkkia ja meikkejä n. puolivuotta sitten. Ja koulusta vihkoja, kyniä, kumeja yms.

"Jos olette, miksi?"
-Kaverit yllytti, kokeilunhalu, jännityksen haku.

"Miltä tuntui? Kaduitteko?"
-En kadu. Meikkejäkin käytin/käytän.

"Jatkoitteko varastelua?"
-En ole enään varastanut vähään aikaan. Houkutus on ollut suuri, mutta en kuitenkaan ole halunnut enään.

"Jos ette ole, miksette?"
-Kiinnijäämisen pelko on "noussut". En siis enään uskalla. Eikä ole kyllä haluakaan.

"Onko teiltä varastettu jotain?"
-Yksi "kaverini" on pöllinyt rahaa. Tiedän, että kyseinen tyyppi on syyllinen ja olen sen sille sanonutkin.

"Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä? "
-Väärinhän se on. Eräs kaverini pöllii lähes päivittäin. Vaatteita, alusvaatteita, meikkejä ja muuta sellaista. Siideriä ja kaljaa myös.
Eikä se edes kadu ollenkaan. Toivon aina, että se jää kiinni ja lopettaisi. Mutta niin ei oo vielä käynyt.

muoks, Nyt se sitten jäi kiinni :[

[Tuli aika lyhyt, saa poistaa jos on tarvetta.]

Nani

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #36 : Huhtikuu 12, 2004, 15:02:41 »
Olen samaa mieltä Snivelluksen kanssa.
Varkaus on myös mielestäni aina väärin, ainakin tälläisen keskivertosuomalaisen olosuhteissa.

Aluksi ajattelisi, että jos on köyhänä jossain kehitysmaassa ja olisi nääntymässä nälkään, niin olisi oikein varastaa. Mutta jos siellä varastaisi vaikkapa katukauppiaalta, niin mitä jos katukauppias kuolisikin nälkään sen takia, että toinen lähes yhtä köyhä oli varastanut häneltä?
Ja isoillakin yrityksillä raha on aina jostain pussista pois. Sitäpaitsi monet ihmiset varastavat, ja usein, joten sieltä rahapussista on aika iso osa pois.
Kuten Pichu totesikin; "Ei sillä ole väliä mitä vie, vaan sillä että vie."

Monet ovat tuoneet myös esille sitä, että varastetaan, vaikka olisi rahaakin. Kovinpa on typerää. Kyseessähän on tällöin vain usein laiskuus ('en jaksa kaivella rahoja esille, joten piilotetaanpa takin alle' tms.) ja näyttämisenhalu.
Tietenkin varkaus on jännittävää, mutta itse en pitäisi tästä jännityksestä, koska jännityshän muodostuu tässä tapauksessa kysymyksestä 'Jäänkö kiinni vai en?'. Minä kuolisin, jos kaikki saisivat tietää, että minä, joka saarnaan oikeudenmukaisuudesta ja olen luokan mallioppilas, olen varastunut. Varsinkin vanhempien reaktiot saattaisivat järkyttää. Isä kun on muutenkin suuttuessaan aggressiivinen, menettäisin myös vanhempien luottamuksen.

Olen toki miettinyt, miltä tuntuisi varastaa, mutten muistaakseni silti koskaan ole vakavissani harkinnut varastamista. Sitäpaitsi kiinnijääminen on todennäköistä, ja kuten monilla muillakin, en osaisi nauttia varastetusta karkista, enkä kehtaisi näyttäytyä varastetussa vaatteessa. Todennäköisesti tunnustaisin tai kantaisin salaisuutta hermoillen ja mieli mustana hautaan asti.

En ole koskaan varastanut, tai no, kyllä minä olen oman kodin keksikaapilla käynyt...
Minulla on muutenkin vahva moraalinen kasvatus, muuten tuskin olisin ylittänyt katua koskaan punaisilla valoilla, mutta mitä pieni lapsi voi tehdä, jos joku tuttu aikuinen vetää kädestä tai lähtee vain kulkemaan? Varsinkin, jos ei halua loukata tätä.

Feelie käyttää varastamistaan meikeistä ilmausta 'ylihinnoiteltu koe-eläinmössö'. Jos jotenkin pitää meikkejä ala-arvoisina siksi, että ne on testattu eläimillä, miksi haluaa sitten käyttää niitä? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Minun mielestäni myös koululta varastaminen on rikos. Vaikka koulun tehtävänä on opettaa ja sivistää, sitä voi mielestäni verrata liikeyritykseen. Myös koululla on aina 'budjetit' ja rahastot, joiden sisältö on rajallista. Tavaroita ei pitäisi tuhlata, vaikka niitä onkin varastossa sen taki, että joku kuluttaa omansa loppuun. Typerää on mielestäni myöskin perustella varastamista sillä, että olisi saanut joka tapauksessa, kun vain olisi kysynyt. No, todennäköisesti tosiaankin olisi saanut, mutta jos se kerran oli niin itsestäänselvää, eikö olisi voinut huikata 'Hei ope, voinko ottaa yhden ylimääräisen vihkon?'. Ja entä jos ei olisi saanutkaan ottaa? (Todennäköisesti koulussa olisi, mutta muissa tapauksissa) Eikö rikos ole tällöin ole varsin vakava? Luvatta ottamista se on joka tapauksessa.

Kuulemma tuolla 'isossa maailmassa', Detroitissa oli ammuttu 18-vuotias poika vain sen vuoksi, että tappaja tahtoi uutuuttaan hohtelevat lenkkarit. Mielestäni tämäntyyppiset tapot ja pahoinpitelyt ovat hyvin järkyttäviä; ei sitten olisi voinut keksiä parempaa keinoa hankkia kenkiä?
Ovatko alkoholi ja rahat arvokkaampia kuin ihmishenki? Usein erityisesti päissään olevat tekevät raakoja rikoksia, mutta kyllä täysin tervejärkiset (tai no, sitä sopii epäillä) ja selvät ihmiset ovat yltäneet hirveisiin tekoihin.
Tälläisten ihmisten vuoksi en haluaisi olla yömyöhällä kioskinpitäjänä ympärillään humalaiset, joilla tietysti on puukko takataskussa.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että luvatta ottaminen on aina varkaus (vaikka hassuahan se on kutsua keksin ottamista varkaudeksi, mutta näin suuremmilla linjoilla). Varkaat (ammattimaiset tai eivät) voivat olla mukavia tyyppejä, mutta heidän tekojaan en hyväksy.

Poissa Pastel

  • Vuotislainen
    • http://www.livejournal.com/users/pastell
Varastaminen
« Vastaus #37 : Huhtikuu 12, 2004, 15:48:03 »
Minua voi suosiolla sanoa näpistelijäksi tai jopa varkaaksi. Omatuntoni on ollut kuollut jo pienestä pitäen, mutta kun olen tällainen kiltti tyttö niin kaikki meni hyvin yläasteelle asti.

Seiskalla sitten joku luokkalainen rikkoi uuden terottimeni joten varastin uuden. Joskus murtauduin kuviksen luokkaan vain uudet värit saadakseni. Ysillä lopetin kaikkinaisen varastelun, mutta nyt lukion alettua olen joutunut varsinaiseen kierteeseen. Lähes joka ruokatunti käyn ostamassa tikkarin marketista. Marketti vain köyhtyy paljon enemmän kuin arvaakaan. Koulun jälkeen kiertelen kauppoja ja pöllin kaikkea alle kymmenen euron arvoista sälää. Tumppuun on luvattoman helppo sujauttaa kaikkea, puhumattakaan liikkapussista x/.

Kaikkein pahinta on kun menen YKSIN isoon kaupunkiin ostoksille. Tai sitten kun moraaliset kumppanini häipyvät pukukoppiin. Silloin järjen ääni tavallaan pimenee, vilkaisen ympärilleni ja katsastan valvontakamerat ja vartijat. Varmistuksien jälkeen tungen muovipussiin tai hanskoihin niin paljon tavaraa kuin ehdin. Varastamisen jännitys on se tärkein, minulla olisi vallan mainiosti varaa noihin tavaroihin. Voi sanoa että olen riippuvainen siitä adrenaliinisyöksystä, jonka saan poistuessani kaupasta kassit täynnä varastettua tavaraa.

Kerran varastin akateemisesta kirjoja yli 70 eurolla. Joka kerta kun olen varastanut olen vihainen itselleni. Juuri sen takia etten pysty lopettamaan, olen heikko. Ohikulkijoilla oli varmaan hauskaa kun keskellä Hansakorttelia kiroilin itsekseni ja mottasin itseäni ^^. Toisaalta haluaisin lopettaa, toisaalta taas nautin siitä jähmettyneestä pokerinaamasta, sisällä kuplivasta jännityksestä ja kylmänrauhallisesta käytöksestä, jonka varastelu saa esiin. Jakautunut persoona.
Eikö tässä ollutkaan tämän syvempää?

emskuinen

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #38 : Huhtikuu 12, 2004, 17:17:54 »
Niin kuin Kuurankukan, minunkin tuli kauhea hinku varastaa. En ole kaupasta koskaan varastanut. Omatunto ei antaisi minun tehdä sitä. On kyllä mieli tehnyt jos näkee jonkun superhienon tavaran. En ainakaan tiedä, että joku kavereistani olisi varastanut. Itse olen joskus joltain koulun pöydältä kynän tai kumin varastanut. (Kerran kaerin kanssa) Tiedä kyllä pari poikaa jotka on varastanut, mutta ei ole jäänyt kiinni. Ainakaan en tiedä, että olisi.
Minulta on varmaan joskus koulussa varastettu kynä tai kumi. =) Ei kyllä haittaa. Ne on on aika halpoja ja niitä saa koulustakin jos pyytää. Koulusta jos ottaa kynän, kumin, vihon niin ei se nyt niin hirveä teko ole, mutta on sekin varastamista. Vai onko jos ottaa ilman lupaa ja tietää, että saa sen jos pyytää? Onko se varastamista..? En aio kuitenkaan varastaa. Toivottavasti. Muuten, kaverini varasti joskus 5 markkasen minulta.
Isältä on joskus laivalla varastettu laukku. Matkalaukku siis. Ei käsilaukku.=) =)
Varastaminen on silti AINA varastamista. Ja se on aina VÄÄRIN!

- the End

Tiikerililja

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #39 : Huhtikuu 12, 2004, 23:50:35 »
*Myhäilee* Mhh...varastaminen... Se tuo minulle aina mieleen erään  lapsuudenmuiston...
Minäpä kerron sen, älä pelkää se  ei ole pitkä...
Näin se menee:
Olinpa taas kerran menossa hyvän kaverini luokse niinkuin kaina.
Milja hänen nimensä oli ja hänellä oli aivan ihania legoja...
Aloimme leikkimään  nukkekodilla ja minä leikin valkealla legokissalla. Kissa oli niin ihana että ajattelin ottaa sen. Otin sen ja menin vessaan, siellä laitoin sen lantion ja housujen väliin koska taskuja ei ollut, kun tulin takaisin, sanoin että missäs se kissa nyt on...
Aloimme etsiä mutta minä lähdin melkein heti kissa housuissa ja kun olin käytävässä Miljan äiti oli jo saanut tietää kissan katoamisesta (koska se oli ollut Miljan lempi lelu). Miljan äiti tuli käytävän ja tarkasti ettei minulla ollut taskuja ja sitten lähdin kotiin. (Ei kai kukaan huomannut että hän epäili minua???)
No, menin kotiin ja aloin itkeä koska en ollut ennen varastanut (voi kun olin tyhmä silloin).
No,illalla menin takaisin Miljan luo ja laitoin kissan nukkekodissa olevan pikkipöydän alle, sitten sanoin Miljalle: Ai tuossahan se kissa olikin!!!
Miljan äiti katsoi minua pitkään muttei sanonut mitään...


Hah, ei muka pitkä... No,mitä pienistä... PIENISTÄ??!?!? Niin, no, olisihan se voinut olla lyhyempi... MITÄ VIELÄ LYHYEMPI!!??

Minun järkeäni, niin tosiaan, tuon ensimmäisen kerran jälkeen en ole ikinä varastanut...

Poissa Kiiwi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Varastaminen
« Vastaus #40 : Kesäkuu 08, 2004, 21:57:03 »
Minä en ole iiikinä varastanut. Okei. Olen kaupassa pienenä ottanut karkin irtokarkkihyllystä!! :) Mutta minulta ON varastettu. Tänään. :/

Minä ja kaksi muuta vuotislaista (en kerro ketkä, koska en tiedä haluavatko he kertoa nimiään) olimmä tänään Särkänniemessä. Meillä kaikilla oli reput, mutta koska V1:n reppu oli niin pieni, että pistimme sen minun reppuni sisään. Jotenka, menimme Koskiseikkailuun ja jätimme reput sinne bokseihin. Minä otin kännykkäni ja kausikorttini (särkän) mukaan, mutt V1 ja V2 jättivät ne reppuihin. Menimme sitten laitteeseen ja koska viihdyimme, olimme siellä tosi montaa kertaa. Ja joak kerralla me jätettiin ne reput siihen eikä otettu mukaan. :P Tyhmää. Yhdellä kerralla V2 meni katsomaan kelloa kännykästään, ja kysyi kyllä sitten, että hei Kiiwi. Missäs sun reppu on? Me juostiin äkkiä katsomaan, ja kuinka ollakkaan, minun reppuni on viety. Repussa oli V1:n kännykkä, kauskortti ja lompakko jossa oli 10 € rahaa, sekä minun kotiavaimeni ja pyörän avaimeni, sekä vyö. V1:n on nyt ilman kännykkää siis. Minä ilman kotiavaimia. Pyörään minulla on vara-avain. Ei hauskaa.

Älkää ikinä varastako toisen omaisuutta, se on tosi tyhmää eikä kellekkään tule hyvä mieli. -_-
'Cause I love you and I need you and I'll never let you go.

Korppityttö

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #41 : Kesäkuu 09, 2004, 23:04:28 »
Tuli mieleeni kuinka kahden kverini kanssa varastettiin aina kun olimme järjestäjiä ja saimme olla sisällä välsät, koulun varastosta kaikkea kivaa, mutta otimme vain jos tarvitsimme sitä.
Olimme tällöin minä ja kamuni viidennellä ja toinen kuutosella (meillä oli yhditetty 5-6 lk).
Vähän me oltiin häsessä,kun opettaja tuli luokkaan ankaran näköisenä ja
sanoi että jotkut on vienyt paljon tavaraa koulustamme.
Koko luokka oli ihan hiljaa. Sitten ope sanoi että ketkä on "pääepäiltyjä"
ja mainitsi ainakin 5 luokkamme pojan nimet.
Sitten ope kyseli muilta,että onko ollut havaintoja,
no tottakai pojat olivat kaikille ylpeilleet varastamillaan tavaroilla, ja myivät niitä muille ja jotkut antoi ilmaiseksi.
Sitten jotkut tunnustivat että se ja se oli antanut tavaraa, ja niiden piti palauttaa tavarat.Lopulta kaikki puhuivat, paitsi ne kiinni jääneet
(ne vain kieltivät kaiken vaikka koko luokka tiesi että he olivat syyllisiä)
Sitten kun annoin yhden tavaran ja sanoin keneltä sain sen, niin poika sanoi että minä olin sanonut vaikkapa Niinalle, että nyt ei pääse pöllimään tavaraa. Silloin säikähdin oikeasti, vaikka en tod. ollut sanonut Niinalle enkä kenellekkään sellaista. No, asia selvisi sillä, että Niina sanoi että minä en ollut sanonut hänelle sellaista.
Pojat joutuivat palauttamaan tavarat ja joutuivat jälkkäriin.

Eniten tuossa minua ärsyttää se, että pojat ottivat esim.kumeja, täysiä pakkauslaatikoita! Vaikka he eivät edes tarvinneet niitä!
Ja yksi poika heitti tavarat metsään, koska luuli että kun hänellä ei olisi varastettua tavaraa, ei joutuisi kärsimään.

Ei kyllä varasteltu sen jälkeen kamujen kanssa koulusta.


Mutta olen pöllinyt kaupasta purkkaa ja suklaapatukan(ja se oli
puhdas vahinko, olin silloin pieni ja se unohtui käteeni :] )

Penny D'Aveguen

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #42 : Kesäkuu 09, 2004, 23:31:57 »
Lainaus käyttäjältä: "Kiiwi"
Jotenka, menimme Koskiseikkailuun ja jätimme reput sinne bokseihin.


Sanoisin, että osittain ihan oma mokanne, että reppu varastettiin. Kun tietää, millaiset Koskiseikkailun tavaransäilytyslokerot ovat, niin kannattaisi kyllä vähän miettiä jättääkö siihen tavaroitaan vai ei. Etenkin kun kyseisessä laitteessa ei ole mitenkään mahdotonta pitää reppua mukana.

Itsekin Särkänniemessä joka kerta pelkään, että kassini pöllitään. Etenkin viikko sitten olin aika hermona, koska mukana oli normaalien kännykän ja lompakon lisäksi myös uusi digikamerani. Onneksi kassin voi pitää useimmissa laitteissa mukana ja esimerkiksi Tukkijoen tavaransäilytssysteemi on huomattavasti parempi ja turvallisempi kuin Koskiseikkailun. Siinä "Tavaroiden säilyts omalla vastuulla" -kyltissä voisi Koskiseikkailun tavaralokerossa lukea aivan yhtä hyvin "Ole hyvä ja ota".

Pointtini oli siis se, että huvipuistoissa ja vastaavissa riippuu kyllä aika paljon itsestä pöllitäänkö kassi tai reppu.

Poissa Kiiwi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Varastaminen
« Vastaus #43 : Kesäkuu 09, 2004, 23:47:08 »
Lainaus käyttäjältä: "Penny D'Aveguen"
Lainaus käyttäjältä: "Kiiwi"
Jotenka, menimme Koskiseikkailuun ja jätimme reput sinne bokseihin.


Sanoisin, että osittain ihan oma mokanne, että reppu varastettiin.


Jos ravaat koko ajan samassa laitteessa, ja repussa on kännykkä, en katsoisi kauhean järkeväksi ottaa mukaan reppua, kun känny kastuu. Ei kivaa. Mutta kyllä se on silti osaksi oma syy. En nyt hauku kavereitani, mutta en olisi, enkä jättänyt, kännykkääni tai kausariani reppuun. Myös se, että toinen kaveri jätti cd-soittimensa ja samoin kännyn. Mutta enpä enää jätä reppua mihinkään. Tuo on tyhmääSe kaveri, jonka känny varastettiin, joutuu ostamaan uuden kännykän omilla rahoillaan, se ei ole kivaa. Älkää varastako. Me maksamme kun te otatte ilmaiseksi. Ei. Kivaa.
'Cause I love you and I need you and I'll never let you go.

saattokivi

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #44 : Kesäkuu 11, 2004, 20:32:53 »
kyllä,olen varastanut.miksikö?no,ajauduin huonoon seuraan ja he opettivat minut varastamaan,ja siitä lähtien varastin kaikenlaista kaupoista,karkkia,alusvaatteita...tahdoin lopettaa sen mutten kyennyt,lupasin aina että tämä on viimeinen kerta,muttei se koskaan ollut,kunnes eräänä kauniina joulukuun päivänä,kun olimme entisen kaverini kanssa varastelemassa,jäimme kiinni,Anttilassa,se oli oikea siunaus,sen jälkeen en ole varastanut,enkä ollut huonossa seurassa.

Rashkul

  • Ankeuttaja
Re: Varastaminen
« Vastaus #45 : Kesäkuu 12, 2004, 19:43:26 »
En ole koskaan varastanut kaupasta mitään ja se johtuu kyllä perjaatteessa vain siitä, että pelkään kiinnijäämistä, koska minun omatuntoni ei soimaa jos teen jotain idioottia. Tiedän, olen ilkeä ihminen. Moraalisestihan se on väärin, mutta niin monet sitä siltikin tekevät. Tiedän monta kaveriani jotka ovat varastelleet ties mitä, mutta eivät ole jääneet kiinni ja varastavat tietysti entistä enemmän.

Minun varasteluni on ollut vähän samanlaista kuin Freya:n, minäkin varastin kakarana kaveriltani hänen lelunsa kun hän varasti minun...
Lisäksi olen koulusta nyysinyt kaikkea mahdollista, enkä onneksi ole jäänyt kiinni...

Tuntuu, että moni varastelee sen takia, että on kova näyttämisen tarve kavereille, mutta se voi johtua myös siitä, että ei yksinkertaisesti ole rahaa (jos minä varastaisin joskus kaupasta jotain syy olisi tämä viimeisin)

Minulta on varastettu jotain leluja pienenä, mutta eipä oikeastaan muuta.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Varastaminen
« Vastaus #46 : Joulukuu 15, 2004, 18:55:19 »
En ole koskaan varastanut mitään kaupasta, pienestä asti on päähäni taottu sen olevan väärin. Jonkun mielestä voi tuntua, ettei parinkymppiä suurelta tavarataloketjulta ole paljon pois, mutta kun joka toinen alkaa ajatella näin, siinä onkin jo aika isot rahat kyseessä. Ja tämä tavarataloketju joutuu näin ollen nostamaan hintojaan, jolloin nuorilla eivät enää rahat riitäkään, ja varasteleminen vain jatkuu.

Erityisesti tuomitsen sellaisen "haetaan jännitystä"-varastamisen. Sen sijaan jos ihminen on todella niin köyhä, ettei hänellä ole varaa edes ruokaan, olen valmis katsomaan pientä varastelua läpi sormien.

Meidän koulullamme on meneillään pyörävarkaus-aalto; oppilaat pöllivät pyöriä lähtiessään luvattomasti kaupungille tai liikuntatunneille, ja jättävät sitten lähimpään ojaan ruostumaan. Osa pyöristä on jopa rikottu tai heitetty sillalta jokeen. Ja vaijerilukot avataan erilaisilla teräaseilla, joita muutamat kantavat mukanaan ihan vain pyörä-harrastuksensa vuoksi O_o Omakin pyöräni on viety jo kahdesti koulun pihalta, mutta löytyi onneksi ehjänä kummallakin kerralla. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri. Täytyy vain sanoa, että tällainen varastaminen - kun ei jakseta kävellä kahta kilometriä omilla jaloilla - on täysin turhaa, itsekästä ja lapsellista.

Pientä edittiä: Meillä päin eivät yleensä varasta muut kuin "tiettyihin porukoihin" ajautuneet, näiden joukossa eräs entinen ystäväni. Ja tarkemmin ajateltuna olen todellakin auttanut tätä kaveriani varastamaan vanhemmiltaan rahaa viikonloppukaljoihinsa, tosin tietämättäni.

Olimme kaverini kesämökillä, ja vanhempamme olivat lähteneet iltakävelylle. Sisällä olivat minun ja kaverini lisäksi kaverini pikkusisko ja tämän kaveri. Harhautin kaverini pyynnöstä (tosin en tiennyt silloin mistä oli kyse) jälkimmäisiä ajamalla näitä leikilläni takaa kunnes molemmat menivät vessaan piiloon, ja kaverini kävi ottamassa rahaa vanhempiensa huoneesta. En tajunnut mistä oli kyse, ennen kuin kaverini tuli yläkertaan rahat sukanvarteen tungettuina. Eikä tainnut olla ihan ensimmäinen kerta. Lisäksi tiedän tämän kaverini varastaneen mm. risloja ja siideriä (mistä hän jäi kiinnikin, mutta alle 15-vuotiaana selvisi varoituksilla), ja uskoakseni vaatteitakin. Olen vanhempi, mutta en viitsi puuttua hänen tekemisiinsä, kun emme enää ole kunnolla väleissäkään. Mieli kyllä tekisi sanoa pari valittua sanaa...
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Varastaminen
« Vastaus #47 : Joulukuu 15, 2004, 20:33:47 »
Mietinkin yhtenä päivänä tekeväni topicin tästä, mutta asia unohtui, ja näemmä täällä jo on tällainen keskustelu...

Minä varastin joskus 11 vuotiaana kaupasta karkkia. Useamman kerran eräästä ostoskeskuksen kaupasta. Minua kiusattiin tuolloin koulussa, ja kai hain sillä tavallaan hyväksyntää tai jotakin; halusin näyttää itselleni, että pystyn edes johonkin. Jäin ehkä viidennellä kerralla kiinni, enkä ole koskaan hävennyt niin paljon, kuin silloin. Tai itkenyt. Se oli todella kamalaa. Opin kerrasta ja maksoin siitä lähtien aina kaiken ostamani. Häpeän sitä edelleen, vaikka aikaa on kulunut jo pian kymmenen vuotta tuosta tapahtumasta... Kyse oli ehkä yhteensä 10-15 euron arvoisesta määrästä erinäisiä karkkeja. Olen myös onnellinen, että jäin kiinni. Se oli hyvä asia, sillä omatuntoni kehittyi sen jälkeen hyvin, hyvin tarkaksi. Se alkaa valittaa jo sitää, jos jokin työ on jäänyt rästiin edes pari päivää pidemmäksi aikaa tms.

Yläasteella liikuntaryhmässäni oli tyttö, joka monesti pukuhuoneessa esitteli varastamiaan farkkuja tms. "Katsokaa, nää on varastettu, siksi tuossa on toi pieni reikä, kun leikkasin hälyttimen pois pukukopissa..." Tämäkin tyttö jäi ennen pitkää kiinni ja joutui hyvitykseksi tekemään kaupassa töitä ilmaiseksi pari tuntia, siis pesemään näyteikkunaa ja jotain vastaavaa pientä.

Varastaminen ei kannata. Ei edes kokeeksi. Uskokaa.
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Cookie Coo

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #48 : Joulukuu 15, 2004, 20:44:15 »
Hmm...kössiminen...no on pakko tunnustaa että varastin kerran 10 egeä yhdeltä tyypiltä. Ja pari muuta tyyppiäkin oli mukana. Oikeastaan en tiedä palauttiko Allu sitä omistajalle, ainakin niin hän valheteli...tottako lie, itserakas tyyppi, se Allu. En oikeastaan tiedä mitään motiivia teolle, kyseisen pojan repusta oli tippunut 10 euren seteli, ja me kössimme sen. Yksinkertaista. Itseasiassa se oli aika, ööm, valaiseva kokemus. Ei kaduta, sillä en kunnolla edes ollut mukana. En ole jatkanut varastelua, enkä aiokkaan jatkaa. En jatka, koska se on oikeastaan typerää. Minulta on varastettu kallis, 50 euroa, maksava tyttöjen villapaita, ostin Stadiumista. Kyllä minua ketutti, se oli ensimmäistä päivää päälläni. Varsataminen on mielestäni typerää. En oikein tiedä, se vain on niin epäreilua.

Cinnamon

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #49 : Joulukuu 16, 2004, 13:00:28 »
Olen varastanut. Viimeksi joskus yhdeksännellä luokalla jotain pikkukrääsää tiimarista. Olimme tyttöporukalla Tiimarissa, ja kun muutkin pöllivät, oli pakko näyttää että minäkin uskallan. Eli täysin turhaa ja typerää teinityttöjen jännityksen hakemista. Huono omatunto seurasi siitäkin vähästä.

Aikaisemmilta vuosilta muistan varmaan ikuisesti erään reissumme Helsinki International Horse Showhun (HIHS). HIHS oli aina vuoden kohokohta, koska siellä oli iso liuta ratsastus- ja hevostarvikkeiden myyjiä pitämässä messualueella standejään, joista sai aina tavaraa halvemmalla, kuin normaalikaupoista. Messualueella oli aina hirveä tungos esitysten välillä, eikä hälytyslaitteita missään. En muista, mistä se lähti, mutta loppupeleissä me kaikki varastimme suorastaan kilpaa tavaraa ja se joka uskalsi varastaa isoimpia/kalleimpia tuotteita, oli tietenkin kaikista kovin. Hevostarvikkeet ovat aivan järjettömän kalliita, joten ihan helposti meillä jokaisella oli tavaraa satojen markkojen edestä. Mietimme, mitä tarvitsisimme, ja sitten vain haimme sen.

Parin tunnin päästä alkoi omatunto soimata. Eräs vanhempi tyttö talliltamme oli jostain saanut kuulla varastelustamme ja tuli pitämään puhuttelun meille. Hän antoi meille vaihtoehdoksi palauttaa tavarat tai muuten hän menee kertomaan myyjille teoistamme. Suurin osa meistä palautti kiltisti tavarat vähin äänin takaisin hyllyille (miettikää miten epäilyttävää ja hankalaa oli tunkea omasta kassista tavaraa takaisin kojuihin :D :D) ja vannoi, ettei varasta enää koskaan.  

Se päätös on pitänyt lukuunottamatta tuota edellämainitsemaani Tiimari-episodia. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa varastaa yhtään mitää, se on aina joltakin pois. Luulisin, että suurin osa varastaa jännityksen tunteen takia. Vaatekaupassa töissä oleva kaverini on kertonut, että teinitytöt varastavat jatkuvasti vaatteita. He leikkaavat saksilla hälytyslaitteet pois ja lähtevät risainen vaate mukanaan ulos. Ei mitään järkeä!