Kirjoittaja Aihe: Varastaminen  (Luettu 39915 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa helmikana

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #100 : Maaliskuu 08, 2006, 19:39:37 »
*irvistys*

Olen varastanut, pakko myöntää. Kaupasta kerran, en muualta.

Tietysti on tehty ns. "minivarkauksia", eli joku tyyliin yksi irtokarkki.

Ainut, ensimmäinen, mutten usko että viimeinen varkaukseni oli ripsiväri, Seppälästä. Ujutin sen vaivihkaa takin hihaan ja käppäilin pois kaupasta. Varastamisen jälkeen tunteeni olivat hyvin ristiriitaiset - kyseessä olivat helpotuksen, onnistumisen, ilon, surun ja pelon tunteet. Helpotus koska en jäänyt kiinni, onnistuminen samasta syystä. Ilo, koska olin saanut ripsivärin maksamatta kymmentä euroa. Suru - äh, miksi tein niin? Pelko, koska joku olisi sittenkin voinut huomata.

Samarkand

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #101 : Maaliskuu 08, 2006, 20:21:37 »
Noh, pienenä varastin erään kaverini legoja. Yritin piilottaa legot purkkiin, mutta äitini löysi ne ja kävi palauttamassa kaverilleni. Tietenkin sain pitkät selitykset, että varastaminen on väärin ja nykyään en pystyisi varastamaan. Omatuntoni soimaisi minua lopun ikäni.

Minulta on varastettu joskus pienenä jotain tarroja ja muuta pientä, mutta sain ne takaisin ja kaveri joka ne varasti ei saanut mitään seuraamuksia. Silloin ärsytti aika paljon.

Varastaminen on typerää ja hölmöä. Ala-asteella pari kaveria pöllivät yhensä satojen eurojen edestä tavaraa ja kehuskelivat sillä, mutta kiinnijäätyään ymmärsivät, että ei ehkä olisi kannattanutkaan.

Poissa Gnat

  • Niark, niark!
  • Vuotislainen
Varastaminen
« Vastaus #102 : Maaliskuu 08, 2006, 22:07:39 »
njäh. Joskus ihan pikupentuna otin tarhasta semmoisia värikkäitä, isoja helmiä, hamahelmiä, tiedättehän? Hyvä. No, se oli tavallaan vahinko ja sitten jälkeenpäin olijn ihan paniikissa ja kärsin mutta äiti lohdutti ja siihen se jäi :F
En ole ikinä varastanut 'oikeasti', tahallaan. Varastaminen on aika tyhmää. Ihan niinkuin joku täällä sanoikin, niin tuskin kauppa kärsii jostakin parista irtokarkista, vaan se henkilö siinä enemmänkin säälittää.
Juu on mullakin tullu vähän naposteltua veljen karkkeja mutta mitäs pienistä ;) ei se huomannut.

Miyan

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #103 : Huhtikuu 12, 2006, 20:16:55 »
Ai minä varastanut? Kyllä.

Joskus about neljännellä; olin älyttömän tyhmä. Varastelin karkkia; oli patukkaa ja purkkaa, mutten ole ikinä varastanut äidiltäni, kavereiltani enkä sitten muualta kuin kaupasta joskus pentuna.

Kadun sitä ja syvästi. Tietty olin ja olen edelleen helpottonut, sillä en koskaan ole jäänyt kiinni vaikka olen varastanut paljon karkkia. Tietty on iloinen; säästyipä siinäkin lantteja. Silti kaivartaa joka päivä melkein; miksi, miksi ihmeessä?!

Ymmärrän esimerkiksi Nanashia, jos kerran varastaa, voi siihen jäädä koukkuun, ihan samalla lailla kuin tupakkaan ja huumeeseen. Ekan kerran varastaa, huomaa ettei jää kiinni ja tulee olo; ah, kukaan ei huomannut, miksi ei siis lisää? Sitten lisää ja lisää...

Kuten Nanashi jo sanoi, ettei toisen omaisuutta voi ottaa, se on väärin, enkä enää varasta. Olen tullut päätökseen että koskaan enää en varasta, en koskaan ! Ónneksi sitä kauppaa ei ole edes enää olemassa :DD Joten se siitä. :D

Miyan kuittaa. Karkkivaras XD

Sauerkraut

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #104 : Huhtikuu 12, 2006, 21:48:25 »
Varkauksia löytyy Sauerkrautinkin listalta, kyllä.

Ensimmäinen taisi tapahtua kolmannella luokalla ollessani, monia vuosia sitten siis. Olin suuressa marketissa kaverini kanssa ja kaverini valikoi irtokarkkeja pussiinsa. Itselläni ei ollut rahaa, joten hivuttauduin karkkilaarien ääreen ja sulloin muutamat toffeet taskuuni. Kukaan ei huomannut, mutta omatunto jaksaa muistutella tästä vieläkin - samoin kaverini.
 
Toinen tapahtui hieman ensimmäisen jälkeen ollessani kaverini luona. Leikimme sellaisilla pienillä, muovisilla eläimillä. Niiden joukossa oli muutama mielestäni todella hieno hevonen ja lehmä, jotka halusin tottakai itselleni. Säälimättä nappasin ne itselleni kaverini käydessä toisessa huoneessa. En ole palauttanut leluja vieläkään, mutta uskonpa, ettei niitä kukaan osaa enää kaivatakaan.

Samalta kaveriltani pöllin myös sydämen muotoisen kivikorun ja kaksi videokasettia. Jälkimmäiset sain muutamaksi viikoksi lainaan, mutta aina kun kaverini pyysi niitä takaisin, lupasin palauttaa ne seuraavana päivänä. Eipä tullut näitäkään koskaan palautettua, ja sanonpa, että kaduttaa ihan hemmetisti vieläkin.

Nyt ""järkevämmällä"" iällä ei ole tullut mitään varasteltua. Tämä ihan siitä syystä, että kaupassa ollessani minulla yleensä on rahaa siihen mitä tarvitsen ja se mitä en tarvitse, jää sujuvasti kauppaan. Merkinnät rikosrekisterissä eivät myöskään kuulostaisi kovin kivoilta esim. ammattia hakiessa.

Mutta mites sitten tämä musiikin imuroiminen netistä, varastamistahan sekin on? Tässä tapauksessa taitaa tosin olla edes turha kysyä, kuinka moni siihenkin syyllistynyt on..

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #105 : Huhtikuu 13, 2006, 17:02:08 »
Kyllä, minä olen ollut typerä, ja varastanut, mutta en koskaan kaupasta.
Suurin juttuni oli kai se, kun vein rakkaalta äidiltäni 20 euroa, jonka jaoin ystäväni kanssa. Vieläkin on huono omatunto, vaikka tuosta on jo kauan aikaa. Kaverini kanssa ollaan myös varastettu kaverini vanhemmilta rahaa, koska rahaa aina tarvitsee. Sitten olen varastanut koulusta tusseja, kyniä ja vihkoja. Ja muistan kun pienempänä söin kaupassa viinirypäleitä, kai sekin varastamiseksi lasketaan.

Minulle tulee huono omatunto, jos varastan, ja siksi olen sen lopettanut. En todellakaan hyväksy varastelua, ja niitä valheita joita siitä seuraa. Ei ole kivaa, jos vanhempani olisivat saaneet selville, onneksi älysin lopettaa, enkä koskaan varastellut suurempia asioita.
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

Miravir Ruusuton

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #106 : Huhtikuu 13, 2006, 17:33:03 »
En ole koskaan varastanut. En usko, että edes pystyisin siihen, sillä minun omatuntoni vaivaa minua jo nyt liian monesta asiasta.^^
Olen tosin nähnyt kavereideni varastavan. En ikinä kertonut asiasta kenellekään mutta se jäi vaivaamaan minua, tunsin aivan järkyttävää syyllisyyttä. o.O
Olen ehkä huono ystävä mutta nykyisin, jos ystäväni suunnittelisivat varastamista kuulteni, varoittaisin heitä, että jos he niin tekevät, niin minä lavertelen. Ja lavertelisin. Ou, nyt tunnen itseni pahaksi. En usko, että kestäisin enää sitä samaa syyllisyyden tunnetta, mikä silloin joskus oli.

Moraalista problematiikkaa aiheuttaa kysymys, onko varastaminen oikeutettua, jos siihen on tarvetta. Eli jos vaikkapa tyttö, jonka veli on vakavasti sairas, varastaa veljelleen lääkkeen, koska heillä ei ole siihen varaa, onko se väärin? Tällaisiin kysymyksiin ei ole oikeaa vastausta mutta tuollaisen varastamisen itse hyväksyn. Huvikseen näpistäminen on minusta vain säälittävää. Kleptomania on sitten taas asia erikseen.

Poissa Shayas

  • never-fading
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • take me home
Varastaminen
« Vastaus #107 : Kesäkuu 02, 2006, 14:19:52 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?
-En tietenkään.

Onko teiltä varastettu jotain?
-On, lempileluni esimerkiksi. :D Ja bussikortti taskusta koulussa.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
-Se on todellakin väärin! Monet täällä tuntuvat ajattelevan, että kaupasta varastaminen ei ole yhtä paha, kuin joltain kaverilta. Mutta kyllähän ne kaupatkin on siitä tuotteesta joutuneet maksamaan, eivät ne suuret tuoteketjut niitä sinne kauppaan ilmaiseksi anna. Minusta ei ole reilua kaupan omistajia ja työntekijöitä kohtaan varastaa sieltä, mitä hekin ovat muka tehneet niille varastelijoille? Jotkut ihmiset suhtautuvat varastamiseen minusta aivan liian kevytmielisesti. "Ei se oo väärin, jos ottaa jotain pientä kaupasta.." "Varastelu on OK.." Ei, inhoan tuollaista asennetta. Eivätkö varastelijat tajua, että he varastavat toisen omaisuutta, josta toinen usein on maksanut? Ja vanhemmilta varastelu, kammottavaa. Eivätkö nämä varkaat yhtään arvosta vanhempiaan? Mitä kaikkea nämä ovat heidän puolestaan tehneet? Ostaneet ruoat ja vaatteet, huolehtineet, rakastaneet? Minä itse ainakaan en ikinä itse voisi varastaa vanhemmiltani, välitän heistä liikaa. Samoin ystävistäni, he eivät ansaitse minulta niin ilkeää petturuutta. En haluaisi tehdä heille mitään niin ilkeää. Kaupoistakaan en varastelisi, koska ne ovat maksaneet tuotteistaan, ja niin pitää minunkin tehdä.

Järkyttävää, miten moni varastaa, eikä edes kadu. Ihan oikeasti, inhottavaa ._. Eivätkö näin monet oikeasti omista minkäänlaista omaatuntoa? Se ei ole okei.

Hmm, nyt ihmiset varmaan pitävät minua jonain tekopyhänä saarnaajana. :/ Ehkä selitin asiani turhan kiivaasti tai jotain. En ketään halua osoitella sormella tai syyllistää. Tämä ei siis ole mikään vastaus kenenkään täällä kirjoittamaan viestiin, vaan yleisnäkemykseni esimerkiksi joistakin kouluni oppilaista. Kuulostan ehkä joltakin ihme hurskastelijalta, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Niin, ja tietenkään kaikkien vanhemmat eivät ole niin ihania, rakastavia ja loistavia, anteeksi siis tuo yleistäminen.
Kiitän, kumarran ja poistun vähin äänin takavasemmalle. :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 13, 2007, 23:55:11 kirjoittanut Shayas »
no / no turning back now

Yanni

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #108 : Heinäkuu 10, 2006, 16:26:40 »
Minä en ole varastanut koskaan mitään. Ainakaan ei tule mieleen. Niin,  paitsi ehkä tyyliin kolmevuotiaana homeisen irtokarkin kaupasta, tai isän rahapurkista 10 senttiä. Enkä tajunnut että se on väärin. Minua on kylläkin syytetty varastamisesta. Luokkakaverit syyttivät että minä olin mukamas varastanut erään tytön äidiltä 5 euroa. Kuulemma sorkkaraudat kädessä ja kommandopipot päässä. Rikoskumppanina oli siis mukamas eräs toinen tyttö. Tuntui samaan aikaan niin naurettavalta, että joku oikeasti keksii tuollaista, ja vihastutti niin kamalasti. Kyllähän minä tiesin, että luokkakavereihini ei voi luottaa, mutta tuo oli jotenkin viimeinen pisara, aloin vihaamaan heitä sydämeni pohjasta.

Mielestäni varastaminen on väärin jos hyvin toimeentulevat nuoret varastavat jonkun ripsivärin, vaikka heillä olisi ollut ihan hyvin varaa. Mutta jos kyse on erittäin köyhästä afrikkalaisesta pojasta joka kuolee nälkään jos ei saa ruokaa, niin silloin se on ihan ok, koska silloin säästyy ihmishenkiä.

Kyllähän joskus kaupassa käy mielessä että "Voi vitsi miten kallista, tonhan sais ilmaseks kun ottais vaan", mutta omatuntoni estää tekemästä niin. Enkä todellakaan halua joutua kiinni. Kaikki pettyisivät minuun, ja mikä pahinta, pettyisin itse itseeni.

Mielestäni on raukkamaista kärrätä jonnekkin sovituskoppiin meikkejä vaatteiden kätköissä ja sitten repiä hintalaput pois ja ottaa meikit. "Menenpä tästä nyt sovittamaan vaatteita". Onhan se helppoa, mutta eijei, ei niin saa tehdä.

Terryet

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #109 : Heinäkuu 10, 2006, 18:05:18 »
Minä olen varastanut kaupasta, vahingossa. :D
Sovitin Tiimarissa hienoa sormusta, joskus kolmannella luokalla. Maksoin muut ostokseni, enkä muistanut että sormus oli sormessani. Lähdin ajamaan pyörällä kylältä pois, kunnes yhtäkkiä muistin, että sormus on yhä sormessani. Minua alkoi pelottaa, että joku saa minut kiinni, joten nakkasin sormuksen sitten sopivasti kohdalle sattuneelle niitylle, jolla kasvoi pitkää ruohoa.
Jälkeenpäin rupesi harmittamaan, että olin nakannut sen pois, koska eihän kukaan ollut huomannut sitä ja se oli vain yksi tuhansista Tiimarin halpissormuksista.

Ja minulla oli ns. vaihe, jolloin varastin äidiltäni rahaa. En paljon kerralla, mutta yhteissumma kipuaa varmaan yli kahteen kymmeneen euroon.
Äidillä oli tapana, ja on yhä, säilyttää pikkukolikoita lasipurkissa, joka on joko kaapissa tai tiskipöydän nurkassa. Minun rupesi aivan hirveästi tekemään mieli jäätelöä, mutta minulla ei ollut rahaa. Muistin äitini rahat kaapissa ja kiipesin ottamaan sieltä pari euroa, koska äiti ei ollut kotona. Ajattelin, että eihän se vaikuta, kun äiti olisi muutenkin antanut rahaa minulle. :D Otin lasipurkista rahaa, aina kun tarvitsin. Lopetin sen sitten, kun tajusin vieväni aina isoimmat kolikot ja äitini varmasti huomasi, että rahat olivat vähentyneet kamalasti.

Olen varastanut myös "kaveriltani" pienenä. Otin häneltä hevospomppupallon ja Akuankka-liinan. En tiedä miksi otin liinan, mutta pallon otin, koska se oli mielestäni hieno ja tahdoin samanlaisen, mutta hän ei kertonut, mistä oli sen ostanut. :p

Minultakin on varastettu. Eräällä naapurillani oli tapana varastaa hiekkaleluni hiekkalaatikolta, jos jätin ne sinne. Kun huomasin että jotain oli kadonnut, odotin toisen kaverini kanssa, että naapuriperheemme oli lähtenyt johonkin ja sitten hiivimme heidän pihalleen ja otimme minun tavarani takaisin. :)

Mielestäni varastaminen on väärin sinänsä. Eihän se tietenkään mitään haittaa tee jollekkin isolle kauppaketjulle, mutta kuitenkin se on väärin. Minulla ainakin alkaisi omatunto soimaamaan, jos varastaisin esimerkiksi meikkejä. En viitsisi edes käyttää niitä, koska ne olisivat varastettua tavaraa.
Olen suunnilleen samoilla linjoilla Yannin kanssa, kun hän kirjoitti noista hyvin toimeentulevista nuorista ja köyhästä afrikkalaispojasta.

Cecily LeChant

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #110 : Heinäkuu 10, 2006, 22:35:58 »
Joku kirjoitti aikaisemmin, kuinka varastamisen jälkeen, sitä tunsi olevansa niin korkealla, kaikkien säädösten yläpuolella. Aivan sama tunne.

Hävettää myöntää, että olen varastellut parikin kertaa. 10-vuotiaana jouduin kamalaan pulaan näpistelyn takia. Silloin tein sitä pelkästään huomion kipeydesta ja jännityksestä. Luulisi että olisin oppinut tuosta kokemuksesta, mutta enpä vain viisastunut. Vuosia vannoin etten ikinä enään varasta. En aikonutkaan, en tosiaan aikonut enää koskaan varastaa. Eihän minulla olisi edes mitään syytä siihen?

Kuitenkin, kun kasiluokan keväällä myymälävarkaus ei ollut enää tabu, vaan buumi meidän kahden yhteen liittoutuneen rinnakkaisluokan tyttöjen kesken. Ensin yksi tyttö varasti, sitten toinen, lopulta kolmas ja viimein muutama tyttö omaltakin luokaltani. Parhaat ystäväni menivät juttuun mukaan, ja hehkuttivat innoissaan kuinka käsittämättömän helppoa varastelu on. Kävelet vain ison vaatekasan kanssa sovitus koppiin ja tunget kopissa osan laukkuun. Kukaan ei huomaa ja saat kasan ryysyjä ilmaiseksi. Ystäväni varastelivat alusvaatteita ja upeita koruja.

Tässä vaiheessa minä ja paras ystäväni emme vain voineet enää vastustaa kiusausta. Otimme vähän tavaraa mukaan sovitus koppiin ja nyysimme osan. Se oli niin helppoa, että koukkuunhan sitä jäätiin. Sen jälkeen käytiin varastamassa usein, aina kun kaupunkiin satuttiin.

Yksinkertainen syy miksi varastelimme; ei ole varaa ostaa. Kummallakaan ei ole enempää kuin parin kympin kuukausiraha ja siksi pöllimisestä tuli meille keino hankkia vaatteita ja koruja, jotka halusimme. Ja se jännitys, se tunne kuinka pystyt mihin vain, kuinka ovelia taas oltiin. Se on se mikä koukuttaa.

Haluaisin sanoa, että kadun, mutta se ei olis täysin totta. Tavallaan kadunkin, sitä että rikoin itselleni tekemäni lupauksen. En vain osaa olla pahoillani. Tiedän, kuinka suuri riski kiinnijäämisessä on, juuri se tekee kaikesta jännittävää. En tiedä varastanko enää. Ehkä en, en haluaisi varastaa. Se on kuin huume, pakko saada uusia vaatteita, lisää ja enemmän. Jos saan rahaa rippijuhlistani en varasta enään. Ainakaan pitkään aikaan. Toivon, että minulla olisi kunnollinen motiivi lopettaa, mutta minulla ei ole. Varastaminen on väärin, mutta omatuntoni on jo hiljentynyt.

En tiedä onnistuisiko lopettaminen, vaikka haluaisinkin. Jokainen tyttö kaveripiiristäni varastelee, kukaan ei ole jäänyt kiinni ja kaikki yllyttävät toisiaan. Aluksi minä olin se joka puhui toisille järkeä, nyt kukaan ei enää välitä. Tavallaan salaa toivon, että joku meistä jäisi kiinni, se ravistelisi ainakin minut hereille. Lopettaisin siihen paikkaan.

Verhontanko

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #111 : Heinäkuu 11, 2006, 00:36:23 »
Kylläjoo, on tultu varasteltua milloin vahingossa ja milloin tahallisesti. Ensimmäinen kerta tapahtui ekalla luokalla (tarhassa varastin aina jotain pientä, kuten pienen muovikoiran) tai tokalla, en muista. Menin kaverin kanssa Maksiin ja pistin repuntaskuun pari patukkaa ja jotain tikkareita. Ensimmäinen kerta onnistui, mentiin uudestaan, sillä kertaa varastettiin Gogosleluja tai mitälie. Hintaahan tuli jotain 32 markkaa yhteensä niistä tavaroista jota puhallettiin sieltä. Jäätiin kiinni, siviilivartija tuli eteen ja käski takahuoneeseen. Ne sitten soitti poliisit, kyseltiin yhteystiedot ja me viisaasti valehdeltiin kotiosoite. Sitten ne ajoi meidät koululle, pyysi rehtorilta osoitteen ja vei kotiin. Oikeestaan vanhempani ei huutaneet lähes ollenkaan, molemmat olivat vaan järkyttyneitä. Sain arestia viikon ja kiellon olla kaverini kanssa koulun ulkopuolella, tosin nykyään se kielto on jo jäänyt kaikilta unholaan.
Kaduttaako? Kyllä. Joitakin luokkalaisiani oli pihalla ja näkivät meidät poliisiauton takapenkillä. Nolostuttiko edes. Poliisit sitten sanoivat, että viisi vuotta ja se tieto lähtee pois kirjoista. Tuotteita en joutunut maksamaan, koska annettiin kaikki takaisin niille.

Olin siinä sitten viisi vuotta varastelematta, tosin viime jouluna kävi pari vahinkoa. Mentiin pulkkien kanssa Prismaan (entinen Maxi) ja lyötiin pulkat kärryyn. Kävin ostamassa jouluaatoksi kokispulloja ja yksi vieri pulkkien alle, maksoin ostokseni ja huomasin vasta pihalla kokispullon kun kaverini huomautti siitä. Ajattelin että mitäs tuosta, ei se ole vakavaa, joten otin sen vaan mukaan. Toinen tapahtui Tiimarissa, kun olin katselemassa joululahjoja. Sellainen pieni koristeankka oli jäänyt lapaseni alle ja se maksoi vaan 50 senttiä joten en viitsinyt maksaa siitä ja otin sen vaan mukaani.

Sitten menin taas möhlimään viime vuoden keväällä. Lähdettiin ruokatunnin aikana K-kauppaan ja käänsin taskuuni kokispullon, pähkinäpussin ja suklaapatukan. Siinä sitten joku naismyyjä sanoi kassalla "eikös tytöt ostaneet mitään?" ja käveltiin ovea kohti ja sanottin että "ei".
"Sitten tuonne takahuoneeseen olkaa hyvä" ja siellä myyjä käski meidän soittaa vanhemmillemme, ettei tule poliisiasiaa. Soitettiin, myyjä pyysi vanhempia puhumaan kotona kanssamme tästä asiasta.
Ei kutsunut poliiseja ja syyksi hän sanoi "ymmärrän että nuorena tulee varasteltua kaupasta, itekkin ole sitä tehnyt" jne.
Iskä sitten sai raivarin ja huusi kotona jotain 15 min. mutta lopulta rauhottui ja puhuttiin sitten siinä samalla kaikki ongelmat lävitse, äiti oli puhumatta mulle jotain päivän tai kaksi. Siitä ei onneksi mitään sen vakavampaa, paitsi että myöhästyin tunnilta 15 minuuttia.

Kaduttaa kyllä, enää en aio varastaa, edes tikkaria. En halua enää koskaan jäädä kiinni, en edes tiedä miksi varastin kaupasta keväällä, ne pari viikkoa sen jälkeen olivat aika tuskaisia. Ekalla luokalla olin kuitenkin sen verran nuori, etten osannut katua sitä sen enempää ja se unohtui melko nopeasti, mutta pari viikkoa tuon keväisen varastelun jälkeen joka kerta muistin miten se nainen sanoi sen niin kylmästi. :'D Enää en kyllä siihen K-kauppaan mene naamaani näyttämään, se on saletti. ;E

Periaatteessa en jättäisi noita varasteluja tekemättä jos saisin uudestaan valita, koska sekin on nyt koettu ja takanapäin ja tiedän nyt paremmin enkä tee sitä enää. Ehkä jotain pientä joskus saatan, ehkä tikkarin, mutten enää ikinä 32 markan edestä.

Poissa Angel of death

  • Senbonzakura
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Whiskey lullaby
    • Deviantart account
Varastaminen
« Vastaus #112 : Heinäkuu 11, 2006, 11:43:05 »
*nostaa kätensä ylös* Joo minä tunnustan. olen varastanut kerran. Olin noin 3 vuotta ja päiväkodissa. Niinkuin moni muukin. Noh siellä oli ihania värikkäitä helmiä joita himoitsin. Lopulta päätin pari ottaa. Enhän minä tajunnut silloin, että se oli varastamista. Mutta päätelkää itse kuinka ankaran rangaistuksen minun olisi pitänyt kärsiä :D

No tuo nyt oli vähän alta riman. No todellisuudessa en ole mitään varastanut. Minulle on opetettu, että se on väärin eikä siitä ole mitään todellista hyötyä. Siitä seuraa enemmän harmia kuin hyötyä. Voi minä voisin kuvitella kuinka vanhempani häpeäisivät minua jos poliisi kiikuttaisi minut kotiin varastelun takia. Minä ajattelisin sitä joka päivä ja yö. Olen semmoinen tyyppi joka ei anna erehdyksiltään mielenrauhaa. Ihan pienistäkin asioista. Inhottavaa.

En ikinä sortuisi varastamiseen. Se on alhaista ja kuvottavaa. Etenkin kun katsoo Entertaimentia subilta kun ökyrikkaat julkkikset varastavat vaatteita kaupoista ihan kuin heillä ei raha ostamiseen riittäisi. kuvottavaa. Mutta taas köyhissä maissa jossa pikkulapset näkevät nälkää ja nälkä vie voiton järjestä he ottavat omenan toreilta elääkseen vähän pitempään. Se on surullista enkä mitenkään voisi olla heille vihainen.  

minulta ei ole koskaan mitään suurempaa hävinnyt. Mitä nyt koulussa alaluokilla aina löytyi niitä joista oli tosi hauskaa pölliä toisten kumeja ja katsella sitten kun toinen tuskailee, että missä se kumi on. Kerran tunistin yhden pojan kädestä oman kumini(se oli tosi hyvä kumi) ja aloin raivota pojalle. Kuinka alas he vajoavatkaan. Inhosin sitä poikaa. Inhosin.

Mutta pahempaa on yläasteella. Se ei ole niin sanottua varastamista joka kerta mutta todella sairasta pilaa. Nimittäin useimilla on tapana ottaa kenkiä ja vaatteita pois paikoiltaan ja levitellä ympäri koulua. Mutta jotkut tavarat eivät palaa oikeiden omistajien käsiin. Mutta mistä erottaa varkaat ja kiusantekijät. Siinäpä vasta pulma. Kaveriltani varastettiin lapaset ja kaulahuivi. Niillä oli tunnearvoa koska ne olivat hänen mummonsa tekemät. Kenkiäkin häneltä on on hävinnyt mutta ne nyt n aina löytynyt kaapeista. Tosi hauskaa. ´

Yksi sanonta minua varastamisesta ärsyttää suunnattomasti. Meillä on se tapana koulussa. Jos on vaikka uudet housut niin heti joku on kysymässä ett; "Mistä pöllit noi?" Sitten vaan sanoo tyyliin "joo meidän äiskä nää pölli tosta seppälästä" Tosi raivostuttavaa. etenkin se puhetyyli. Grauh.
Aishi ai sarete kono inochi wa memory de saite - I'll protect my memories of how I loved and was loved

Poissa helmikana

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #113 : Lokakuu 11, 2006, 20:31:09 »
Lainaus
Oletteko koskaan varastanut mitään?

Olen, paljonkin. Olen varastellut meikkejä, koruja, purkkaa ja karkkia.
Lainaus
Jos olette, miksi?

Ei minulla ole mitään syytä miksi varastelen. Ei vain ole tarpeeksi rahaa johonkin ja tekee silti mieli saada se... joten pölliminen on paras (lue: huonoin) vaihtoehto.
Lainaus
Miltä tuntui? Kaduitteko?

En kadu sitä, pidän pöllimistä itseasiassa kätevänä tapana saada tavaroita.
Lainaus
Jatkoitteko varastelua?

Jatkan, jatkan, jatkan edelleen.
Lainaus
Jos ette ole, miksette?

Olen jäänyt vähän niin kuin koukkuun. Se on kivaa.
Lainaus
Onko teiltä varastettu jotain?

Barbin vaatteita, joo :D
Lainaus
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?

Toisilta ihmisiltä en haluaisia ikinä varastella, mutta kaupoista olen varastellut, varastelen ja tulen varastelemaan. Pöllin aina jotain pikkujuttuja, en esim. vaatteita ja kenkiä (mutta ties vaikka ajautuisin siihen). Jos jään joskus kiinni, lopetan.

HYI KUN KUULOSTIN KAUHEALTA. En ole oikeasti sellainen ihminen minkä kuvan tästä viestistä saa :(

Lainaus käyttäjältä: "invisible kid"
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
- Hiivatin pöljää pissistelyä - oli minkäikäinen varas tahansa.

Kerrotko, mitä pissismäistä varastelussa mielestäsi on? Ovatko kaikki, jotka varastelevat, pissiksiä?

Poissa Saippuakupla

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmi
Varastaminen
« Vastaus #114 : Lokakuu 12, 2006, 15:30:33 »
En itseasiassa ole koskaan varsinaisesti varastanut mitään, sillä en henkilökohtaisesti laske pientä tarhastanäpistelyä erityisemmin varastelemiseksi. En kuitenkaan kiellä, etteikö aina välillä olisi tehnyt mieli tunkea vaivihkaa suklaapatukka kaupassa taskuun rahanpuutteessa tai kähveltää kalliita koruja, joihin ei minulla muuten olisi ikimaailmassa varaa. Uskonkin, että lähinnä juuri raha ja ennen kaikkea sen puute saa ihmiset näpistelemään - tai nuoruudeniän kokeilunhalu, johon joillain kuuluu myös varastaminen. Tässä vähän aikaa sitten minua vuotta vanhemmat yläastelaiset tytöt olivat varastaneet päivittäin muutaman tikkarin, jota voisi jo kutsua selkeäksi kokeilunhaluksi, sillä yksi kipale ei maksanut kuin kymmenen senttiä. Jäivät ilmeisesti kaikki kiinni, eikä vastaavaa tietääkseni toistunut enää toista kertaa.

Vaikka en juurikaan ole ns. 'varsinaisesti' varastanut, muistan edelleen, kuinka paniikissa olin silloin, kun näpistin tarhasta yhden suorastaan himoittan ihanan pienen koiran, jollaisia tietääkseni saadaan kindermunista - mikä taas osoittaa sen, miten pieni tämä pieni rötökseni oli. Pelkäsin tästä huolimatta kuollakseni ja taisin siinä hötäkässä jättää muutamat yöunetkin väliin ja maalailin nukkumisen sijaan mielessäni kuvia ikiomasta sellistä vankilassa, ja lopulta annoin ilmeisesti periksi ja palautin vaivihkaa lelun takaisin sinne, mistä sen alunperin olin ottanutkin. Omatunto helpotti rutkasti, vaikka 'palautuspäivänä' hermoilinkin sitä, oliko joku kenties huomannut lelun katoamisen ja sen vaivihkaisen jälleenpaluun.

Syy, miksi toistaiseksi en juurikaan ole varastanut mitään, on kohtalaisen yksinkertainen; ei ole ollut tarvetta. Itse mielipiteeni varastamisesta on melko ristiriitainen; tavallaan minulla ei loppupeleissä ole mitään sitä vastaan jos siihen todella on tarvetta, mutta turha näpistely on suorastaan typerää.
Sen sijaan Harry lähetti Ronille lapun: "tehdään se tänä iltana."

~ HP -  Salaisuuksien kammio

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Varastaminen
« Vastaus #115 : Lokakuu 13, 2006, 15:08:53 »
En ole varastanut (ainakaan muistaakseni), vaikka minua onkin siitä kerran jossain kaupassa epäilty. Myyjällä oli varmaan hauskaa leikkiä mitäkin agenttia. Olis ehkä sen mieliksi pitänyt varastaa sittenkin jotain. *pyörittelee harmistuneena päätään*

Itse en siis varastele, mutta meidän koulussa se on ihmeellisen yleistä. Tai tiedän semmoisen kymmenen hengen porukan, joka on varastanut jo ties kuinka monta kertaa. Itse en ole asiaan puuttunut, mutta mieli on tehnyt sanoa, että lopettakaa jo, kohta jäätte kiinni, kun kuitenkin tunnetaan jotenkin ja läppää heitetään. Toisaalta omapahan on asiansa jos jäävät kiinni, mutta silti...

Ja minusta varastaminen on väärin. Vaikka se sitten olisikin joltain jätti suurelta yhtiöltä, jolla on rahaa vaikka muille jakaa... Ja jos siitä jää kiinni, niin sekin on jo pahempi juttu. Ties miten pitkälle se loppujen lopuksi vaikuttaakaan. Mutta toiselta ihmiseltä varastaminen on kyllä ehdottomasti väärin. Itse voisin ehkä jostain kaupasta varastaa, mutta joltain toiselta ihmiseltä... ei.
It's easier not to do things than left them undone.

Yanni

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #116 : Lokakuu 15, 2006, 12:01:33 »
Lainaus käyttäjältä: "helmikana"
Toisilta ihmisiltä en haluaisia ikinä varastella, mutta kaupoista olen varastellut, varastelen ja tulen varastelemaan. Pöllin aina jotain pikkujuttuja, en esim. vaatteita ja kenkiä (mutta ties vaikka ajautuisin siihen). Jos jään joskus kiinni, lopetan.

HYI KUN KUULOSTIN KAUHEALTA. En ole oikeasti sellainen ihminen minkä kuvan tästä viestistä saa :(


Selittäistkö minulle, miten varastaminen kaupasta eroaa siitä, että varastaa yksittäiseltä henkilöltä? Tekeekö kaupasta varastaminen varastamisesta jotenkin hyväksyttävämpää? Ajattele, jos kaikki ihmiset varastelisivat kaupoista ja ajattelisivat "Tuo Seppälähän on suuri liikeketju, ei se sille harmia tuota jos yhden ripsarin otan", niin kauppa tyhjentyisi hetkessä. Sekin, jos ottaa yhden ripsarin haittaa, koska muutkin ihmiset tekevät niin.

Viestistäsi kyllä sai todellakin sellaisen kuvan, että et kanna vastuuta teoistasi.

Poissa escalier

  • ilkeännäköinen
  • Vuotislainen
    • A word, please.
Varastaminen
« Vastaus #117 : Lokakuu 15, 2006, 13:30:52 »
Kaksi kertaa, mutta puolustukseni sanon, että olin molemmilla kerroilla alle kouluikäinen ja en oikein tajunnut mitä tein.
Joskus n. 4-vuotiaana otin kaupassa sellaisen toffeekuution ja söin sen. Pelkäsin todella, että joku saisi tietää, koska varshälyttimet alkouvat piipata. Tosin tuo johtui siitä, että hälytin oli epäkunnossa, enkä siis paljastunut. Lopulta paljastin äidilleni, koska minulla omatunto soimaa todella helposti.
Toinen kerta oli vähän kuin.. vahinko. Keräilin kaverillani heidän lattioiltaan markkoja ja jätin ne taskuuni. Balettituntini jälkeen äiti huomasi rahat ja tiukkasi minulta tunnustuksen. Sitten minä itku kurkusssa menin palauttamaan rahat omistajalleen.
Minusta-varastaminen-on-väärin. Siihen ei vaikuta mistä tai keneltä varastat, mutta en pidä siitä. Se on mielestäni halveksuttavaa, varsinkin, kun harvalla meistä on niin huono rahatilanne, että täytyisi varastaa elääkseen. Varsinkin, kun teinit rupeavat varastelemaan, vaikka olisikin varaa.(Tiedän, karkea yleistys, lynkatkaa minut...)
"You may have created my past and screwed up my present but you have no control over my future."
-David Klass

Wazlibi

  • Ankeuttaja
Varastamisesta..
« Vastaus #118 : Lokakuu 17, 2006, 19:58:28 »
Kyllä, muistan kerran varastaneeni kerran (aika paljonkin) mutta olinkin silloin n.4 vuotias. Isäni kävi yleensä autontarvikeliikkeissä (HYIIIIIIIIIK!!!!) ja jos hän oli hakenut minut tarhasta juuri, hän otti minut mukaan. Sain olla siellä kaupassa siinä hyllyillä ja katsella siellä.'

Kerran ( en muista vaan miksi! ) menin sinne hyllyille ja katselin kaikkea ruuveja yms. sitten vaan otin niitä ja tungin taskuuni.

Pari päivää myöhemmin otin taas niitä ruuveja ja pultteja yms. en tietenkään tiennyt mitä tein. Luulin että niitä saa ottaa ihan vapaasti.

Pari viikkoa myöhemmin takintaskuni pullotti ruuveista ja  muttereista. Kerran piti arvoa jotain ja hain takintaskustani pultin: se oli samanlainen kuin sängyssäni olevat pultit.

Sanoin: Kummassa kädessä? Äitini otti ''väärän käden'' ja avasin oikean käden.  Siellä oli se pultti. Myöhemmin isäni kysyi että olinko ottanut sen irti sängystä. Vastasin että en ole. Sitten äitini ja isäni löysi taskustani ne ruuvit ja pultit. Ei minua toruttu muutenkuin että ei noin saa tehdä.

Enpä ole sen jälkeen varastanut.

Viktoria

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #119 : Lokakuu 18, 2006, 10:58:52 »
En ole ikinä varastanut mitään.Mulla rupee omatunto jyskyttämään ja tulee paha olo jos varastan.No yhen kerraan oon ottanu pikkusiskolta 1 euron koska se oli mulle velkaa.

Em-Em

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #120 : Lokakuu 18, 2006, 13:32:26 »
Minä en ole varastanut, ainakaan omasta mielestäni. Omatuntoni kun sattuu olemaan sen verran tiukka ja kovaääninen. Mielestäni varastaminen on tavallaan merkki siitä, että henkilö ei ole pystyvä tai motivoitunut hankkimaan rahaa ostamiseen. Jos haluaa paljon, on myös tehtävä työtä sen eteen. Anteliaat vanhemmat ovat asia erikseen. Oletteko muuten koskaan miettineet, että varastaessanne suurelta kauppaketjulta, ette varasta ainoastaan niiltä isoilta jehuilta, vaan myös niiltä kaupassa työskenteleviltä ihmisiltä, mm. opiskelijanuorilta. Lisäksi vielä, kaupungeilla on tietyt budjetit koulujaan varten. Jos koulutarvikkeita varastetaan, kuluu budjettia, eikä jää enää varaa niihin uusiin tarvikkeisiin, joiden puutetta oppilaat valittelevat. Jos haluatte jonkinlaista jännitystä elämään, suosittelisin harkitsemaan jotain muuta, mikä ei aiheuta harmia muille.

Varastaminen on pahaa. Mutta jos varastat ystävällesi, onko se pahaa? Jos varastat rahaa hyväntekeväisyyteen, onko se pahaa? Ovatko ministerin tila-autoon käytettävät verot kansalta varastamista? Ovatko ylihinnoitellut tuotteet asiakkailta varastamista? Onko sisarukselta varastaminen varastamista? Entä tarina apteekkarilta lääkettä vaimolleen varastavasta miehestä? Onpa siinä miettimistä.

Tiliantti

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #121 : Lokakuu 18, 2006, 13:55:51 »
Minäkin pöllin joskus kakarana ruuvin tai jonkun sellaisen rautakaupasta. Otin vain yhden (en oikeastaan tajua, miksi ihmeessä minä sen otin), mutta podin kamalan huonoa omaa tuntoa sen jälkeen. Varsinkin, kun en silloin tajunnut, että ne hinnat ovat kilo hintoja...

Joskus muinoin pöllin ruottinlaivalta kourallisen saippuoita siivouskärryistä. Isoveli yllytti. Tuo tempaus kaduttaa ja hävettää edelleen.

Olin partiossa toisella luokalla ja olin siihen aikaan kiinnostunut ötököistä. Sain sieltä lainaan ötökkä kirjan, jonka sitten unohdin palauttaa. Viimeisenä päivänä(olin päättänyt, että en jatka seuraavana vuonna) muistin unohtaneeni sen ja partion johtaja sanoi, että voin aivan hyvin pitää sen. Ja isosiskoni jaksaa muistuttaa siitä aina kun käy kotona, vaikka enhän minä edes varastanut sitä.

Iso veljeni oli lainannut koulusta jonkun kirjan ja unohti palauttaa sen ennen kuin siirtyi yläasteelle. Minun olisi sitten pitänyt palauttaa se, mutta tietenkin unohdin.

Ja olen vahingossa pöllinyt työssäoppimispaikaltani tulitikkuaskin ja mustan tussin. Tulitikut, koska ne jäivät taskuun, kun sytyttelin kynttilöitä ja tussin, koska se jäi penaaliin, kun tein kylttejä. Pitäisi muitaa palauttaa.


Kun käyn kaupassa, varsinkin jos se on joku pienempi liike, minusta tuntuu koko ajan sille kuin olisin varastanut jotain, vaikka en todellakaan ole, ja näytän niin syylliselle, että myyjät vahtaavat koko ajan mitä teen. Se on aika kiusallista. Ja jos saan jossain vaihtorahoja liikaa takaisin(kouluni kahvilassa ne eivät osaa laskea) poden siitäkin huonoa omaatuntoa. Ne ylimääräiset tuntuvat olevan jotenkin "likaista"rahaa ja yleensä jätän ne pöydälle tai lupaan mielessäni antaa ne seuraavaan hyväntekeväisyys keräykseen(todennäköisesti en muista).

Keira Woodbag

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #122 : Lokakuu 18, 2006, 15:16:49 »
Olen varastanut joskus pari vuotta sitten vuoden aikana varmaan vanhemmiltani yhteensä n. 100€. Sitten ajattelin, että pitää lopettaa, koska voisin jäädä kiinni ja sen jälkeen en rahaa ole varastanut.

Karkkia otan yleensä salaa, jos meillä sitä on, koska olen hirveä karkkihiiri ja jos luvan saisi karkkiin, niin ei sitä kuitenkaan saisi ottaa kauhean paljon.

Yritän päästä paheistani eroon, ja olen siinä jo yllättävän hyvin onnistunutkin. Sitäpaitsi siitä tulee yllättävän usein paha olo..

lurjus

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #123 : Lokakuu 18, 2006, 18:48:57 »
Itse en ole varastanut yhtikäs mitään..Mutta kaksi ystävääni varastelivat esim:ed energia juomia ja jäivät kiikkiin.

Enkä kyllä ymmarrä miksi kukaan haluaa varastaa..

Yama

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #124 : Lokakuu 20, 2006, 15:06:24 »
"Varastin" joskus kajaalin seppälästä vahingossa. Kävelin kaupasta ulos ja olin menossa toiseen kauppaan ku tuli sellain olo et olis unohtanu jotain. Sit pelästyin ihan hirveesti ku huomasin etten ollu maksanu sitä kajaalia ja suunnillee juoksin takasin kauppaa maksamaan sen...:D Hirvee olo oli ku sen tajus, sydän jyskytti aivan kamalasti. Nykyään tää koko juttu vaan naurattaa ku pelästyin niin paljo...:D