Kirjoittaja Aihe: Varastaminen  (Luettu 39909 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Alyssa

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« : Elokuu 08, 2003, 19:26:30 »
Varastaminen, nyysiminen, pölliminen... ihan miten vaan.

Meinasin pudottaa silmäni, kun näin, ettei tästä ollut topiccia. Tai en minä ainakaan löytänyt keskusteluista enkä vakavista (:

Oletteko koskaan varastanut mitään?
Jos olette, miksi?
Miltä tuntui? Kaduitteko?
Jatkoitteko varastelua?
Jos ette ole, miksette?
Onko teiltä varastettu jotain?
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?

Tuli tässä hiukan aikaa sitten yhden kaverini kanssa puheeksi tämä aihe. Kävi ilmi, että olemme kumpikin pöllineet hiukan. Rupesimme miettimään, että miksi teimme sen.

Minä olen pöllinyt yhteensä n. 20 euron arvosta meikkejä, en sen enempää. Nekin samalla kertaa ja ihan kokeilumielessä. Se oli todella... jännittävä kokemus. Siitä sai kicksejä.

Jännitys siitä, huomaako joku. Adrenaliini suonissa kun kulkee nopein askelin kassaa kohti. Helpotus, joka täyttää mielen ulkopuolella.
Kuulostaa hauskalta ja vaarattomalta.

Hauskaa se on niin kauan kun ei jää kiinni ja omalla tavallaan vaarallistakin. En tiedä miksi tein sen, vaikka olin tietoinen kaikista riskeistä ja siitä, miten se saattaisi vaikuttaa tulevaisuuteeni. Elän kuitenkin periaatteella "kaikkea pitää kokeilla" ja varastaminen oli yksi ensimmäisistä asioista mieleni listalla.

Hieman ensin omatunto kirpaisi, mutta ajattelin sitten, että minähän varastin suurelta liikeketjulta (tai mikälie onkaan), se ei vaikuttanut mitenkään kenenkään ihmisen elämään. Se rauhoitti ja nyt ei tunnu miltään.

Ei siitä niin kauhean hyvää mieltä tullut, mutta kuten jo sanoin, siitä saa kicksejä. Toista kertaa en kyllä mene varastamaan, se on jo kokeiltu ja nyt siirrytään eteenpäin.

Minusta pieni varastaminen silloin tällöin ei ole niin pahasta. Mutta kun se muuttuu pakkomielteeksi ja aletaan varastaa satojen eurojen edestä kerralla, on syytä huolestua.

Siinä aiheuttaa vahinkoa paitsi itselleen myös vanhemmilleen, jotka huolien lisäksi saavat ehkä korvattavakseen kaikki kamat, joita on pöllinyt. Tahra rikosrekisterissä ei ainakaan helpota työpaikan saantia tms.

Eli siis, nyt keskustelua varastamisesta. (: Areena on teidän.

Ayasha

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #1 : Elokuu 09, 2003, 19:43:15 »
Mä en ole ikinä varastanut mitään kaupoista tai muista vastaavista paikoista.. Koulusta olen ottanut jotain vihkoja ja muuta ilman lupaa, mutta omatuntoni ei ikinä kestäisi sen enempää varastamista..

Mulla on kavereita ketkä aina yhdessä kävi varastelemassa jotain kaupoista, missä tavara oli muutenkin niin halpaa että niillä olisi ollut varaa ostaakin. En hyväksy varastamista. Ainakaan silloin, jos varaa olisi ostaakin, tai jos ei ole elämisen kannalta vaikee pärjätä ilman.

Kavareilleni oli ihan turhaa yrittää selittää etten hyväksy varastamista, eivät he minua kuunneelleet.

Tiedän paljon tyyppejä jotka varastavat, cd levyjäkin. Joskus toivon että he jäisivät kiinni, koska eivät muuten opi. Joillekin varastaminen muuttuu pakkomielteeksi, ei pysty olemaan varastamatta, vaikka tietää riskit. Silloin mielestäni kannattaisi hankkia jostain apua, ettei pilaa elämäänsä tyystin, kun varastettujan tavaroiden hinta vain kohoaa, eikä varastaminen olekaan enää mitään karkkien näpistelyä tms.

Newilya

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #2 : Elokuu 09, 2003, 19:57:41 »
Varastin pienempänä paljon esineitä.
Olen nyysinyt vaikka mitä kamaa eskarista esim, ja samaten ystävältäni.
Arvatkaa vain miten omatunto kolkutti, mutta ylpeyteni ei antanut periksi.
En palauttanut mitään tavaroitani.

Yhden kerran varastin serkkuni lelun ja annoin sen ystävälleni.
Ystäväni tuli oikein iloiseksi, ja minä tunsin itseni hirviöksi.
Mutta silloin sentään varastin ystävälleni, en itselleni.

Kaupoista en pysty varastamaan. En vain pysty.
Minulla ei riitä kantti siihen, ja omatuntoni soimaisi minua seuraavat 10 vuotta siitä.
Tähdennän vielä, että kaikki nuo varkauteni tapahtuivat kun olin pieni, alle kouluikäinen, en minä ymmärtänyt että se oli kiellettyä.

Mitkä olivat varastamiseni motiivit?
No, ehkä se, että halusin jonkun tavaran jota minulle ei annettu omaksi.
Omimishaluni on aina ollut suuri.
Varastin pikku tavaroita, halpoja leluja ja muuta.
Onneksi olin ymmärtänyt, että kaupasta ottaminen ilman rahaa oli kiellettyä, mutta ystäviltä ottaminen..
Taisin olla vähän tyhmä pienenä. ;)

En hyväksy varastamista. Tiedän, että se on jännää ja vaikka mitä, mutta minusta ei ole reilua ottaa tavaroita noin vain.
Omatuntoni soimaa vieläkin 8 vuotta sitten tapahtuneista varasteluistani, ja ehkä se on saanut minut järkiini, enkä ole siirtynyt varastelemaan lisää.
Jos joku ystävistäni varastaisi, halveksisin häntä ja pakottaisin palauttamaan tavarat.
Ehkä yritän tällä tavoin hyvittää pienenä tekemäni teot.

Yasmin

  • Ankeuttaja
Re: Varastaminen
« Vastaus #3 : Elokuu 09, 2003, 20:33:30 »
Moraalini on jyrkästi varastamista vastaan, kuten se on kaiken muunkin epärehellisen kohdalla. Sen vuoksi en ole koskaan varastanut, ja toivon, etten tule koskaan varastamaankaan.

On aika hankala sanoa, mikä yleisesti määritellään varastamiseksi. Jos ottaa koululta ylimääräisen kynän, onko se varastamista? Itse en luultavasti tätäkään tekisi - ainakin kysyisin luvan -, mutta kyseessä ei minun mielestäni ole varastaminen. Olisi kuitenkin ehkä parempi kertoa, ettei tule mitään ikäviä seuraamuksia. Tosin tässä tapauksessa seuraamukset eivät voi olla kovin suuret, tuskin niitä edes on.

En ainakaan tiedä yhdenkään ystäväni varastaneen mitään. Tosin eräät ala-asteeltani varastivat ilmapalloja kaupasta joskus vapun lähellä, ja jäivät kiinni. Muistan tuon tapauksen jotenkin, muistaakseni he joutuivat kaupan omistajan kuulusteluihin, ja maksamaan ilmapallojen hinnan. En oikeastaan muista, oliko siitä mitään muita seuraamuksia.

En siis hyväksy varastamista missään tilanteessa. Kyllä omatunto aina jaksaa varastamisesta soimata, ei siitä koskaan pääse eroon. Joskus se aina pulpahtaa mieleen, kun sitä vähiten odottaa, ja vaikkei sitä edes halua muistaa. Omatunto ei unohda, siitä olen varma, vaikken itse olekaan siis varastellut.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Varastaminen
« Vastaus #4 : Elokuu 09, 2003, 22:23:50 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?

Nyt kun kysyit niin olen. Varastin kerran kaupasta joitain pieniä pyyhekumeja, serkultani myöskin vain kerran; legoja, ja pahimmalta viholliseltani aika useastikin.
 
Jos olette, miksi?

Kumit varastin ollessani vielä alle kouluikäinen. Olimme äitini kanssa läheisessä kaupassa, kun huomasin hyllyllä kauniin värisiä pyyhekumeja, jotka esittivät kaikenlaisia kulkuneuvoja; junia, laivoja, etc. Ihastuin sitten niihin, revin pussin auki ja otin mielestäni hienoimmat mukaani. Tungin ne taskuuni ja menin iloisin mielin äitini luo kassalle. Äitini löysin kumit myöhemmin taskustani ja nosti kauhean metelin. Koko juttu oli itseasiassa silkka vahinko. Mistä minä olisin 4-vuotiaana voinut tietää että kaupasta haetut tavarat pitää maksaakin? ^^

Serkultani varastin legoja vain siksi, etten itse ollut koskaan saanut niitä vaikka olin kuinka vinkunut. En tiedä miksi, mutta pidin todella paljon legoista silloin. Noin viikon ajan ehdin hamstrata niitä henk. kohtaiseen kaappiini, kunnes äitini alkoi taas kerran epäillä, miksi juoksin jokaisen kyläilyreissun jälkeen kaapille. Noh, hän sitten löysi nekin, nosti taas metelin, ja kävin seuraavana päivänä kun ketään ei ollut kotona, palauttamassa legot. Varmistaakseen sen etten enää varastaisi niitä, äitini osti minulle omia legoja :3

Vihamieheltäni varastin paljon tavaroita siitä yksinkertaisesta syystä että hänkin varasti minulta. Hän aloitti varastamalla yhden rakkaimmista leluistani, ja koska minun juoruamiseni äidille, äitini juoruamisen vihamieheni äidille ja hänen saamansa puhuttelut eivät auttaneet, päätin maksaa samalla mitalla. Keksin tekosyitä päästäkseni hänen luokseen kylään, ja heti kun olin löytänyt jotakin pöllittävää, minun piti äkisti lähteä jonnekin. Piilotin lelut jonnekin paikkaan jonka vain minä tiesin, ja koulussa kuuntelin hänen tilitystään kavereilleen siitä, miten kaikki hänen parhaat lelunsa olivat kadonneet.

Miltä tuntui? Kaduitteko?

Kauppavarkaus kadutti, serkun legovarkaus kadutti, mutta viimeinen ei kaduta pätkääkään. Saattaa kuulostaa sairaalta, ja ehkä onkin, mutta minusta oli sairaalloisen hauskaa kuunnella viholliseni pillitystä koulussa, sitä kun ei usein nähnyt. Yleensä se olin minä joka itkin. Hassua millaisia parkumiskohtauksia parin lelun mystistä katoamista voi saada aikaan.
 
Jatkoitteko varastelua? Jos ette ole, miksette?

En jatkanut. Vihamieheltänikin varastamani tavarat palautin. Tyyppi ei varmasti tänäkään päivänä voi todistaa että minä ne otin, ja sen verran hienoja tavaroita olivatkin, että olisin mielelläni kyllä pitänytkin ne, mikäli tarkoitukseni ei olisi ollut vain ja ainoastaan näyttää hänelle miltä tuntuu kun rakkaimmat lelut yhtäkkiä katoavat jonnekin. Taisi hän sen oppiakin, sen verran kauan pidin lelut itselläni.

Onko teiltä varastettu jotain?

Leluja on varastettu paljonkin, tiedätte varmaan kenen toimesta? Yläasteella kelloni varastettiin, ja nyt lukiossa kallis laser-avaimenperäni oli revitty irti avainnipustani liikuntatunnin aikana. Ensin luulin että se oli pelkästään tippunut, mutta koska se kuitenkin oli avainnipussa kiinni muovisella, liitoskohdattomalla lenkillä, sekä lisäksi tavallisella avaimenperärenkaalla, tulin siihen tulokseen ettei se ole voinut siitä itsestäänkään voinut lähteä kävelemään suht uusikin kun vielä oli. Enkä yhtään ihmettelisi varkautta yläasteen porukat tuntien. Syyllistä vain ei ole koskaan ollutkaan mahdollista saada kiinni.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?

Väärin kai se on. Hah. Minä paraskin puhuja. Nojuu. Onhan se väärin.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Micla Boffin

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #5 : Elokuu 09, 2003, 22:55:12 »
En ole ikuna varastanut. Tai no, mietitäänpä...nyt ei pälkähdä päähän mitään. En muista, jos olen, niin se on tapahtunut joskus pienempänä. Mutta nyt nuoruusiässä olen maksanut kaikki ostokseni tunnollisesti...(:

Junissa olen kyllä liikkunut satoja kertoja maksamatta. Ja kolme kertaa olen jättänyt maksamatta bussissakin. Se johtui siitä, että matkakortissa ei ollut rahaa! Eikä bussikuski tietenkään huomannut, vaikka matkakorttilaite piippasi punaista...;) Mutta tämähän ei ole varastelua, joten offiksi meni.

Takaisin aiheeseen. Jos minusta joskus tulisi pitkäkyntinen, en luultavasti tuntisi syyllisyyttä teoistani. Varastaminen on ihan OK. Kunhan sitä ei tee liian usein, tai kössi kamalan arvokkaita esineitä.
Ja kavereilta napsiminen on sitten eri asia. Se on pahempaa kuin varastelu, tavallaan. Silloin ottaa jotain, minkä joku jo omistaa. Jos varastaisin ystävältäni, palauttaisin varastetun esineen varmaan seuraavana päivänä takaisin, mutta vaihvikaa.

Ei kai kauppa mene konkurssiin, jos napsaset joitain meikkejä hyllyltä. Mutta siitä voi tulla itselleen paha olo.

Muokkailen joskus, jos tulee vielä sanottavaa...=)

Poissa innna

  • vuotislapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kun olet kohdallani viulut soittavat taustalla
  • Tupa: Korpinkynsi
Varastaminen
« Vastaus #6 : Elokuu 10, 2003, 00:01:14 »
Hömm. Joo. Olen kahdesti ottanut kaupasta tavaraa, ja molemmat kerrat olivat puhtaita vahinkoja. Oikeasti! Ensimmäinen kerta oli, kun jossain sekatavarakaupassa oli hienot aurinkolasit, ja isosiskoni asetteli ne otsalleni, ja yksinkertaisesti UNOHDIN laittaa ne takaisin. Palasimme äidin kanssa kauppaan ja äiti selitti että olin vahingossa ottanut ne.

Toinen kerta oli USAssa, ja oltiin jossain lahjatavarakaupassa, ja siellä oli aaivan eehaanaa kissakirjepaperia, jota halusin ystävälleni Tanjalle tuliaisiksi. Äiti ei antanut, koska se oli aika kallista. mutta kanniskelin tavaraa silti mukanani kaupassa. Kun lähdimme, olimme jo muutaman kymmenen metrin päässä kaupasta, kun huomasin että purstin jotain nyrkissäni. Itku kurkussa aloin selittää äidille, että olin varastunut ne kirjepaperit sieltä kaupasta. Äiti ei suostunut tulemaan mukaani, joten kävelin kauppaan, liikuin hyllyjen lomitse kohti sitä paikkaa mistä kirjepaperit olin ottanutkin, ja laitoin ne takaisin hyllyyn.
Omatuntoni soimasi tästä minulle vielä viidennellä. (Tapahtui kesällä toisen ja kolmannen luokan välissä.)

En osaa, en pysty enkä halua nyysiä tahi pölliä. Omatuntoni on liian ankara.

Kerran muistan kun ystäväni Elisa otti monesti "ystävänsä" Heljän leluja kotiinsa. Myöhemmin selvisi että Elisa ja Marika olivat ottaneet myös minun lelujani. Ei tuntunut kivalta. Aika ikävältä itseasiassa.

Mielestäni kaikki pikkukarkin varastamisesta ylöspäin on rosmousta, enkä salli sitä missään määrin.

Kerran äitini näki marketissa kun vanhempi nainen söi salaa mandariineja hedelmähyllystä, mutta uskottavasti nainen oli aikalailla dementoitunut, varaton tai muuten vain masentunut, ja olen antanut tämän jo anteeksi tuolle naiselle.
"Somewhere, something incredible is waiting to be known." - Carl Sagan

zetsubou

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #7 : Elokuu 10, 2003, 01:03:53 »
Tämä on paha... *miettii* Minä en ole koskaan varastanut mitään kaupasta. Ihan yksinkertaisesti siksi, että minulla ei ole halua siihen. En yleensäkään tarvitse kaupasta mitään sellaista, mitä en voisi saada, tai ainakaan mitään sellaista, johon haluaisin riskeerata tulevaisuuteni. Nojuu, menee saarnaksi ;)

Koulusta olen kyllä pöllinyt jotain (muutaman vihkon jne.), mutta en laske sitä vakavaksi varastamiseksi. Kukaan ei sanonut, etteikö ikkunalaudalla koko syksyn lojuneesta pinosta olisi saanut ottaa yhtä vihkoa. Kerran ala-asteella jätin vahingossa harpin palauttamatta kouluun.

Minä en hyväksy varastamista. Se on ääliömäistä, ja epäreilua muita kohtaan. Varsinkin sellaiset varkaudet, jotka tehdään huvin vuoksi. Ihan eri juttu taas, jos joku varastaa elääkseen, mutta se on jo hyvin harvinaista, enkä itseasiassa hyväksy sitäkään.

Yönlilja

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #8 : Elokuu 30, 2003, 21:20:13 »
Minä en ole varsinaisesti varastanut mitään. Ei ole käynyt mielessäkään. Mutta minulle annetaan usein lainaksi ja unohdan palauttaa, ellei minua muistuteta. Kuten esimerkiksi eräs kirja ensimmäiseltä ala-asteeltani on edelleen hyllyssäni, koska unohdin palauttaa sen ((kysessä oli siis "lue kirja kotona, palauta kouluun ja kerro siitä mielipiteesi"-tsydeemi))  enkä halunnut mennä siihen kouluun enää takaisin. Anteeksi, Toppelund, olette nyt yhtä Peppi Pitkätossu-kirjaa köyhempi ((enkä ole edes lukenut sitä :p)).

Kuitenkaan kaupoista en haluaisi edes varastella. Saatan nostaa metelin jos joku ystävistäni sanoo esim. "Mä oon pölliny joskus karkkia kaupasta." Minusta se nimenomaan EI ole pikkujuttu. Rikos se on kuitenkin. Ja rikos on aina minusta tuomittava. Varsinkin jos sen tekee tahallaan.

Mielinoita

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #9 : Elokuu 31, 2003, 17:53:51 »
Varastelu. Erittäin tuomittava asia. Maailma menee sekaisin, jos vain otetaan. Yhteiskunta villiintyy. Siksi pienikin varastelu pitää tuomita. Tuntuu ehkä typerältä, että 10-vuotiasta poikaa rangaistaan pyyhekumin varastamisesta, mutta muuten hän oppii, että ei se haittaa, että noin pienen asian varastaa. Ja lopulta se 'pieni' asia ei olekaan enään niin pieni.

Itse en ole varastanut kouluikäisenä kertaakaan. Päiväkodissa varastin yhden lelun, tuolla lelulaatikossa se on vieläkin, nimeni kanssa varustettuna. Olin muutenkin kiero päiväkoti-ikäisenä. Ja vielä ekalla ja tokallakin, vaikka en varastanutkaan mitään silloin.

Ja Yönliljan tapaus minulla myös. Ruohometsän kansa jäi omaan hyllyyni kun lähdin ala-asteelta. Pitäisi varmaan palauttaa, mutta se on niin ihana kirja ja se on ihan kulunut muutenkin. Eikä siinä lue edes koulun/opettajan nimeä kuten muissa koulumme kirjoissa. Enkä varastanut sitä, vaan unohdin kotiini. [Uskottavaa puolustelua, mutta rakastan sitä liikaa palauttaakseni sen]

Omatuntoani ei kolkuta. Ei ole mitään kolkuttamista. Varastin päiväkodissa yhden ainoan pikkulelun, en vain pysty katumaan sitä. Mutta kaupasta en pystyisi varastamaan IKINÄ. En ikinä. Ne vartijat ovat aivan liian pelottavia. Minua pelottaa jo lompakonkin kaivaminen laukusta, pelkään, että ne luulevat minun pistävän laukkuuni jotain.

Minua ei todellakaan säälitä kaupat. Hurjaa, jos Citymarket menettää euron maksavan vihon. Tai vaikka 10 euroa maksavan meikin. Minua säälittää ihmiset. He tekevät yksinkertaisesti väärin, lain vastaisesti. Itse ajattelen sen verran itseäni, etten varasta. En halua merkintää, en halua puhuttelua.

Kun kaverini kertoi varastaneensa jotain akvaarion lasikuulia lemmikkieläinkaupasta, minä järkytyin. Minun kaverini niin kiero? Otin silti lasikuulan vastaan ja laitoin hyllylleni, kun kaverini antoi. Minua harmitti ystävieni puolesta, ei kaupan.

Shiara

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #10 : Elokuu 31, 2003, 21:34:12 »
Varastelu on aika ääliömäistä, varsinkin kaupasta. Miksi ottaa tavaroita, mitkä saisi rahallakin ja jotka eivät ole omiasi sittenkään kun olet kaupasta ulkona? Kerran pienempänä otin irtokarkkihyllystä muutaman irtokarkin ja söin ne, koska kaverini äitikin teki niin x) Ja jos se lasketaan varastamiseksi, että irtokarkkeja punnitessa nostaa pussia sen verran että pussin hinta halpenee muutaman sentin, niin huh huh. Ei kauppa nyt saa saada liikaa voittoa karkeistakaan x)

Pienenä olin hirveän kateellinen siitä että minua viisi vuotta nuorempi serkku sai kaikkia hienoja Barbi-tavaroita. Tykkäsin erityisesti yhdestä laukusta ja hameesta, joten yksinkertaisesti vain otin ne, enkä palauttanut, mutta eipä tainnut serkkuni edes huomata sitä. Vähän nyt ottaa päähän, että tuli sellaistakin tehtyä, mutta nykyään käyn serkkuni työnä niin harvoin, että palauttamisesta ei tulisi mitään. Ja olisi kyllä ihan luonnollista että serkkuni tavaroita olisi meillä, yksi sun toinen serkkuni tavaroista on vaihtanut omistajaa, kun tyyppi ei koskaan muistanut viedä niitä pois. Tämän serkkuni isoveljenkin yksi rekka ja jousipyssykin (jälkimmäisen sijainnista ei niin mitään tietoa, ostin jo uudenkin x)) on ollut meillä siitä saakka kun hän ne meille roudasi. Tosin he asuvat naapurissamme että...

Ja pienenä köyhänä seiskaluokkalaisena oli aina koulussa pakko saada karkkia, joten täytyi käydä aina oman käden kautta lainaamassa mummulta rahaa. Nyt myöhemmin olen kuitenkin oikeuden mukaisena ihmisenä vienyt silloin tällöin mummun lompakkoon viisi euroa, hyvitykseksi. Nykyään kaverini ostaa karkit, ja minä syön (A)(A) Ei kai, mutta melkein, joskus ainakin...

Ja Itävallassa riparilla kauppakaduilla oli kadulla jos jonkinlaisia avaimenperiä, aurinkolaseja, kortteja, ja muita pikku hilpetöörejä. Aika monikin kävi oman käden kautta ottamasta muutamia tuliaisia sieltä, kun kauppiaita ei näkynyt mailla halmeilla. Kaverinikin varasti kahdet siistit aurinkolasit, joiden yhteisarvo oli n. 65€ :S Kyllä häneen sitten iskikin loppuriparista niin vahva morkkis että huh huh... liekö omatunto hypännyt kimppuun, vai syy jokin toinen? Itse en pöllinyt mitään, onneksi. Kerrankin osasin käyttä järkeä oikeassa paikassa.

Mutta varastaminen on loppujen lopuksi aika naurettavaa, miksi varastaa kateellisuuden tai karkinhimon vuoksi? Minua saisi iskeä jollain alasinta isommalla päähän. Onneksi tuollaisista pahoista tavoista olen jo eroon päässyt, riparikin todisti sen.

Mutta nyt lähden tähyilemään Marsia, kerrankin on epäpilvinen taivas (:

Alyssa

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #11 : Elokuu 31, 2003, 21:35:43 »
Suurin osa ihmisistä on ollut jyrkästi varastamista vastaan. Oikeasti, on hienoa, kun löytyy noin hyviä ihmisiä. Itse en todellakaan ole sellainen.

Sorruin taas lauantaina pöllimään. Ei paljoa, 7 siideriä vaan. Tarvittiin juomista kaverien kanssa eikä kukaan ole täysi-ikäinen, joten...
Se on niin naurettavan helppoa, että siihen jää koukkuun. Jatkaa ja jatkaa vaan. Tosin minun kohdallani lauantai oli viimeinen kerta. Lupasin ystävilleni, etten enää tee niin ja he ovat minulle miljoona kertaa tärkeämpiä kuin siideri tai tavarat.

Toisaalta minua harmittaa ja toisaalta olen onnellinen, kun omatuntoni ei kolkuta yhtään. Nuo ovat kuitenkin niin paljon suurempia kuin jokin kumi tai viivotin, että kyllä jo pitäisi hiukan häiritä.

Mutta kun ei häiritse. En vain voi sille mitään, ettei tule pahaa mieltä. En tiedä mistä se johtuu, kun olen muuten niin kunnollinen koulussa etc. No mutta kai minulla on joku ihmeen paha puolisko tai joku... :)

Vaikka varastaminen on rikos, en pidä pientä pöllimistä pahana asiana. Kun ruvetaan viemään hirveitä määriä ja ehkä porukoiden lompakoita, alkaa olla syytä huolestua. Se on jo vakavaa.

Ai niin, minä olisin saanut 5e jos olisin pöllinyt 2 siideriä eräälle henkilölle, mutten tehnyt sitä, koska olin tehnyt lupauksen. Olen siitä ylpeä.

Micella

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #12 : Syyskuu 01, 2003, 16:19:03 »
Ei , en ole ikinä varastanut ainuttakaan asiaa.
Kuten luokan poikani sanoisivat , että joskus olen kuin paholainen itse , mutta minusta ei tulisi ikinä mitään pölliää.
Siskoni pölli juuri pariviikkoa sitten jotain siidereitä.
Ja kun sen silmä vältti , vein ne salaa takaisin sinne kauppaan.
Mutta jos joku kutsuu tämä perusteella pyhimykseksi niin saa tietää miten kovat nyrkit pyhimyksellä on ^_^

Xaphania

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #13 : Syyskuu 01, 2003, 16:29:25 »
Eipä tule mieleen, että olisin koskaan kaupasta varastanut mitään, saati kavereilta. Koulusta tosin nyysin koko ajan jotain pikkukamaa.

Eniten houkuttelee meikkien varastaminen, ne mahtuisivat niin kätsästi taskuunkin ja maksavat usein aivan liikaa. Minua ei pidättele moraalini, vaan lähinnä kiinnijäämisen seurausten pelko. Ajattelen tulevaisuuttani ja ammattihaaveitani, ehjäpä turhankin niuhosti. Minulla on myös tapana jäädä paheisiin koukkuun.

Ymmärrän kuitenkin vallan hyvin esim. Alyssaa, itsekin nautin juuri tuollaisesta jännityksestä, esim. alkoholin ostamisesta alaikäisenä (typerää? eheh.).

Maailmahan menisi kuitenkin perin sekaisin jos kaikki varastelisivät. Kunnioitan lakeja sen verran minkä näen tarpeelliseksi, joten tuskin varastan tulevaisuudessakaan (=plääh).

Nellukka

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #14 : Syyskuu 01, 2003, 18:48:00 »
Hih, mä olen vaa varastanu semmosia "harmittomia" varkauksia.
Koulusta nyt olen varastanut muutaman harpin, viivottimen ja muutamia kyniä (muilta *gg*). Ne nyt olen varastanut koska tiesin että tarvitsen niitä vielä ja kyniä nyt olen vienyt sitä mukaa kun niitä tarvitsen itse ;]
En nyt periaatteessa kadu mitään siitä, en vain niitä harppejä käytä enää koska jos joku näkee ne niin ne huutaa kurkku suorana että "Hei, noi piti jättää kouluun". No, varmaan lukiossa, missä ei ole enää vanhoja kavereita paljoa, voin varmaan ottaa ne käyttöön ;]

Olen myös "tavallaan varastanut" karkin kaupasta. Heh, kaikkihan tietää
kaupasta irtokarkit. No, minulta nyt sattus joskus kaheksan vuotiaana tippua kolme tai neljä siihen viereen väärään "kuppiin", no omissa ajatuksissani otin ne käteeni ja sitten suuhuni. En edes laskisi sitä varastamiseksi *g*, mutta se on nyt ollut päässä siitä asti. En ikinä unohda kun punastuin ja päässä kävi miljoona eri tapaa miten minua voisi rangaista muutaman karkin syömisestä ;]
Heh, en voisi sanoa, että kadun sitä. Ne oli hyviä karkkeja...

Njää, en ole mitään muuta varastellut. En siis yhtikäs, katsotaa nyt kun ikää tulee, varastelenko enemmän? Uskoisin että teiniiässä kaikki varastelee enmmän (paitsi superryövärit jotka vielä nelikymppisinä rosvoo pankkeja) kuin pikku lapsena tai järjellisenä aikuisena ^^

Minulta on varastettu alleviivaus kynä, näin kun se varastettiin, eli tiedän kuka sen varasti, mutta en viitsinyt tehdä siitä isoa juttua. Pelkkä kynähän se oli?

Eijeijeij, varastaminen ei ole sallittua!! Ei, siis en nyt keksi mitään kommentoimista miksi se ei ole, mutta se nyt ei vain ole. Se on laitointa, se on tyhmää, siitä voi jäädä kiinni (juu, Hermione sanoisi niin ;]) jne.
Voihan se jännittävältä tuntuu, mutta siihen jää koukkuun.
Aivan kuin Nuoitari tuossa sanoi...

Lainaus käyttäjältä: "Nuitari"
jos varastaa kerran niin silloin huomaa että "sehän on helppoa" voin ottaa vaikka kuinka paljon haluan.ja lopultahan sitä sitten jäädään kiinni aika usein.


Ei ole kiva jäädä kiinni, ei ole.

Anonymous

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #15 : Syyskuu 03, 2003, 21:32:21 »
Noup... En ole varastanut.
Tai no, olen minä vanhemmilta "lainannut" aika useesti sellasta pikkurahaa (eli alle 1€ kerralla... 50 senttii?) jos olen johonkin, kuten karkkiin tai lehteen jonka hinnasta puuttuu vähän, sitä tarvinnut ja pöydän nurkalla on sattunut lojumaan pari kolikkoa... Ja olen päättänyt, että joskus, kun minulla on paljon rahaa (kuten virallista palkkaa), maksan takaisin... Tietenkään en kerro. Annan vaivihkaa jonnekin hyllyn päälle. *wirn*
Ja koulusta olen ottanut vihkon pari ja kyniä ja kumeja...

Mutta en ole varastanut kaupasta... En... En hyväksy sitä. Varastaminen on... sanoisinko mistä? Kuten joku jo sanoi, että häntä säälittää ihmiset, ei kauppaketju, niin vähän samalla tavalla se mulla on...

Varastamiseen tuntuu jäävän koukkuun aika lailla... Ottaa kerran, ottaa toisenkin kerran... Vähän kuin jäisi koukkuun röökiin... (tiiähäntä, en polta, en ole edes kokeillut) Maistaa kerran, silloin luultavasti maistaa toisenkin kerran.

Yks syy, miksi olen varastamista vastaan on, koska eräs "koulutoverini" varasti minulta rahaa enkä ole koskaan ole saanut niitä takaisin... Vei jotain 40mk ja tämä tapahtui joskus nelosella.

JulietF

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #16 : Syyskuu 25, 2003, 19:23:48 »
Eipä tuota ole tullut kokeiltua, enkä kyllä haluakkaan.
     Olen kylläkin vienyt joskus pari kolikkoa isän takintaskusta, ja ottanut karkkia kaverin karkkipussista ilman lupaa, kun kaveri ei huomaa, mutta tuskin sitä nyt ihan varastamiseksi voi sanoa.

     Rupesin etsimään tätä topiccia, kun näin tänään yhden kaverini vievän purkkaa kaupasta. Eihän se nyt mikään maailmankaatojuttu ole, mutta se rupesi kuitenkin mietityttämään. Tämä Herra X on minun mielestäni aika perinteinen näpistäjä (korostan sanaa näpistäjä). Hän ei ole mikään rötöstelijä, vaan ihan tavallinen hieman "vilkas" poika. En usko, että hän varastaa enää, mutta aion pitää häntä kyllä vähän silmällä, sillä en toivo hänen joutuvan vaikeuksiin. Mikä sitten sai hänet varastamaan? Todennäköisesti syynä oli se, että hän halusi tehdä vaikutuksen kaveriini ja minuun.

     Ymmärrän kyllä sen, että kokeilee nuorena varastaa vaikka karkkia, mutta jos siitä tulee kierre, kannattaa huolestua. En ymmärrä sitä, jos joku haluaa pilata mahdollisuutensa työelämään, mutta itsepähän siinä on valintansa tehnyt.

-JulietF

Poissa innna

  • vuotislapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kun olet kohdallani viulut soittavat taustalla
  • Tupa: Korpinkynsi
Varastaminen
« Vastaus #17 : Syyskuu 25, 2003, 19:33:01 »
Lainaus käyttäjältä: "Alyssa"
Sorruin taas lauantaina pöllimään. Ei paljoa, 7 siideriä vaan. Tarvittiin juomista kaverien kanssa eikä kukaan ole täysi-ikäinen, joten...

Ruosta tuli näin offina mieleen, että minusta on kyllä melkein parempi ettiä joku kauppa jossa ei kysellä henkkareita (täälläpäin esim. monet pikkukaupat ja kioskit), kuin pölliä. Tai jos pöllii niin voisi etes ostaa jonkun purkan päälle ja lyödä tiskiin hiukan enemmän.

Ei se siiderikään ihan halpaa ole.
"Somewhere, something incredible is waiting to be known." - Carl Sagan

Eucalyptus

  • Ankeuttaja
Re: Varastaminen
« Vastaus #18 : Syyskuu 26, 2003, 15:23:41 »
Joskus olen koulusta ottanut jonkun vihon ylimääräiseksi piirustusvihoksi, mutta en oikeestaan laske sitä varastamiseksi.

Kerran kasilla olin koulun lähellä olevassa kaupassa kahden kaverini ja parin ihmisen kanssa jotka tunnen vain koulusta. He (siis myös kaverini) ostivat irtokarkkeja ja kun kauppiasta ei näkynyt, laittoivat niitä sitten myös taskuihin. Kaikki nauratti ja se oli hauskaa. Myöhemmin söin niitä karkkeja itsekin, mutta en siis varsinaisesti itse varastanut niitä. En osaa nyt sanoa mitään varmaa siihen miksen itse silloin ottanut mitään. En vain halunnut tai sitten en vain tullut ottaneeksi. Pelotti kai sekin että joku näkisi. Kävin juuri tänään ostamassa siitä samasta kaupasta suklaata ja en edes muistanut koko tapausta. En tunne mitään syyllisyyttä siitä etten ole paljastanut kavereitani. (Olen niin solidaarinen... no joo.)

Yksityiseltä ihmiseltä ottaminen tuntuu paljon pahemmalta asialta kuin jonkun karkin varastaminen kaupasta. Perjaatteessa en hyväksy varastamista, mutta mutta, kaikki on suhteellista. Kukaan ei kuole siihen jos joku joskus vie jonkun tikkarin kaupasta. Vanhemmiltani en ole koskaan rahaa vienyt enkä veisikään.

Poissa Myy

  • Vuotislainen
Varastaminen
« Vastaus #19 : Lokakuu 21, 2003, 19:41:22 »
Nyt tulee paha ihminen tänne teidän lainkuuliaisten ihmistenjoukkoon...

Olen pöllinyt lukemattomia meikkejä, koruja ja stringejä. Se kierre tuli ja loppui siihen kun jäin kiinni. Olin aiemmin päivällä rahapulan kourissa pöllinyt nuutaman hiuspannan ja huivin. Sitten menin Sokokselle ja näin ihanan ruusuponnarin. Se oli ainutta laatua (eli ainut hyllyssä) joten otin sen.

Ensin tarkistin ettei turvakameroita ollut suunnattuna nurkkaani, mutta en älynnyt tarkastella onko vartioita. Ovella minut pysäytti sellainen hirveä pilvenpiirtäjän kokoinen vartija ja raahasi takahuoneeseen. Ja niin edespäin. Se soitti poliisit ja penkoi reppuni. Rukoilin mielessäni että hän ei tajua että ne huivit olivat myös pöllittyjä. Eipä huomannut, koska ne eivät kuuluneet sen kaupan tavaravalikoimaan. No poliisit vei mut pakumaijan takasellissä istuen asemalle ja pisti selliin istumaan ja soittivat äidille. Äiti ei onneksi vastannu ja ne päästi pois ja sanoi soittavansa taas illalla.

Menin siitä sitten kotiin ja sen jälkeen siskoni luo yöksi, josta soitin äidille ja tunnustin tekoseni. Äiti oli tietysti raivoissaan mutta ei ruvennut huutamaan vaan puhelimen päässä oli epäuskoista hiljaisuutta.

Sen jälkeen vannoin sen lopettavani ja niin tein.
Tai no... olen jöllinyt luokanvaljojani luokasta varmaan satoja vihkoja ja otan yhä, sillä luokanvalvojamme on täys ääliö eikä huomaa edes juoko kahvia vai teetä.

Kaduttaako? kyllä. Tai ei muuten, mutta se kerta kun jäin kiinni, niin se kaduttaa.

Yhtenä iltana serkkuni kanssa rupesimme siinä ajan kuluksi pohtimaan että mitäs kaikkea me ollaankaan jöllitty... tosi "järkevää".
Ja sanon vain, ihmiset, että älkää pöllikö, vaikka olisi miten coolia tai rahapula, koska jos jäät kiinni se ei tod. tunnu kivalta. Omat vanhempani ovat unohtaneet tapauksen, ja yritän välttää että eivät muistelisi sitä jatkossakaan, eli aion välttää kahnausta poliisien kanssa. (Sitä meinasikin tulla toissa perjantaina kun olimme juomassa ja pollarit parkkeerasivat viereemme ja astuivat ulos. En oo koskaan juossut niin nopeesti^^)

//Paljon korjauksia tehty. Mukaan lukien kappalejako. -ithil-

ayu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #20 : Lokakuu 22, 2003, 23:49:22 »
Minäkin olen ottanut vihkoja koulusta ja raahannut niitä repun pohjalla kotiin. Se on sama, kun ottaisi monta esitettä kerrallaan. Koulustahan saa muutenkin vihkoja..opiskelemiseen..

Minä varastelin pienenä aina päiväkodista kaikkia "ihania" leluja, ja ne ovat nyt varmaan varastossa. Nojoo.
Tämän tavan olen oppinut sedältäni. Aina kun ole kaupassa ostamassa irtokarkkeja, otan aina yhden karkin (tietenkin niin, ettei kukaan näe) ja maistan, että onko se hyvää. :)
En minä yleensä enää varasta, ja en ole koskaan varastanut mitään kovin arvokasta tai kallista. Ja jos olen niin, olisin varmaan palauttanut sen takaisin, tietenkin niin, ettei kukaan huomaa.
Aina kun varastan jotain tai olen varastanut, niin tulee kauhea syyllisyyden tunne. (en minä enää varasta, viimeksi 3 vuotta sitten, ellei tuota karkki hommaa lasketa)..Anteeksi, lyhyt viesti. voi poistaa.

saamu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #21 : Lokakuu 25, 2003, 13:12:30 »
EN en ole koskaan varastanut mitään. Syy:omatuntoni soimaisi minua siitä seuraavat 10 vuotta ja, jos nyysisin esimerkiksi karkkia niin mitä iloa siitä olisi, kun sitä ei pystyisi syömään iloisella mielellä.

Sen minä ymmärän, jos jotku pölli, jotain pikku tavaroita koulusta esim vihkoja,kyniä ja kumeja siitä nyt ei ole koululle mitään haittaa, mutta en ole itse edes koulusta mitään kyniä pöllinyt.

Tuli mieleen, että Ameriikassa joku oli pöllinyt koulusta tietokoneen en ymmärä, miten se on mahdollista ettei kukaan huomaa, kun kantaa käytävällä tietokonetta :)

Mrs Bilbo Baggins

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #22 : Lokakuu 25, 2003, 14:02:27 »
En muista koskaan varastaneeni mitään.
Kerran olin kyllä "osallisena" tuollaisessa halveksittavassa teossa.
"Kaverini" oli jonkin aikaa harkinnut erään paidan varastamista. Tiesin siitä, enkä estänyt häntä (ei minulla kyllä ollut tarpeeksi auktoriteettiä estääkään, hän oli vanhempi(no huono syy.....)). Olin jopa mukana varkausreissulla. Minun, eikä luultavasti ollenkaan hänen, omatuntoni kolkutti. Mutta en voinut kertoa kellekkään. "Kaverini" olisi tiennyt mistä etsiä syyllistä.

Rakas mutta ankara ystäväni, omatunto, ei salli minun varastaa mitään. Eipä kyllä mieleni tekisikään. Kuten joku jo kirjoitti (en kuolemaksenikaan löydä sitä viestiä enää, tästä pikku topikista), jopa rahapussin kaivaminen kassista kaupassa, tuottaa ongelmia.

Varkauden vääryys riippuu ympäristöstä. En pidä varastamista niin pahana jos kyseessä on orpo lapsilauma nälkäänkuolemaisillaan Sierra-Leonella, kuin suhteellisen hyvinvoiva länsimaalainen nuori, jonka maassa sosiaalitoimet pelavaat, ja heillä on ruokaa ja katto päänsä päällä.

Suomalaisten nuorten varastelu on silkkaa tyhmyyttä, itsekkyyttä, kiittämättömyyttä ja oman elämänsä mahdollisuuksien pilaamista, moisella "pikkujutulla".

Amuri

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #23 : Lokakuu 25, 2003, 16:41:05 »
En ole ikinä pöllinyt mitään kaupoista. Jos jää kiinni ovat seuraukset ikävät. Kassallakin aina jännittää, että onko minulla nyt varaa tähän, vaikka olen laskenut rahani moneen kertaan.

Koulusta on joskus tarttunut mukaan jotain. Kerran nappasin erään kasetin, mihin oltiin tehty kuunnelmia, ettei sitä kuunneltaisi kuviksen tunnilla. Ja olen joskus napannut vihkoja ja kyniä.

Kotiväeltä katoaa myös kummasti kyniä aina kun jokin kynäni lakkaa toimimasta. Siis hyvin usein. Olen kuluttanut loppuun jo ainakin kaksi isäni "tämäonsittenminunkynäni,kylläminullakintäytyyollajotainmilläkirjoittaa"-kynää. Nyt parhaimmat kynät ovat ilmeisesti piilotettu.

Etenkin yksittäisiltä ihmisiltä varastaminen on typerää. Jos joku varastaa joltain suurelta kauppaketjulta tai ostoskeskukselta se ei ole niin tuomittavaa, mutta jos kaikki varastaisivat olisi sekin hirveän huono juttu.
Jos on nälkä (siis jos olet kuolemaisillaan nälkään, eikä sinulla ole mitään syötävää saati rahaa) on varastaminen okei, mutta Suomessa tuskin on pakko varastaa.

Itu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #24 : Lokakuu 25, 2003, 21:44:37 »
Sanotaanko sitä varastamiseksi, jos vie kaksi teroitinta koulun varastosta koulussa ja kotona käytettäväksi ja antaa toisen kaverillensa - joka tietää varsin hyvin mistä se on lähtöisin? Siinä tapauksessa olen varastanut. Joskus viidennellä luokalla muistaakseni.

Ja toinen oli kun ehkä joskus yhdeksän vuotiaana söin yhden karkin mikä oli kaiketi tipahtanut siihen irtokarkkihyllyn kauha-tilaan. Tosin minä en ole varma voiko tuota luokitella varastamiseksi. Mutta jos joku luokittelee, niin sitten olen varastanut kaksi kertaa.

Minun omatuntoni ei osaa päättää, pitäisikö sen kolkutella tuosta teroitin-tapauksesta.  Tuosta karkki-jutusta se ei kolkuttele. Ja muuta minä en sitten ole tehnytkään.

Toinen veljistäni on varastanut pienenä kaupasta Turtles-sukat kavereiden yllyttämänä ja toinen ihan itse pienenä parranajokoneen ja siihen patterit jotta pääsisi kuorimaan puuta. Kuitenkin veljeni menetti parranajokoneen ja patterit, kun pyysi erästä miestä laittamaan ne patterit koneeseen. Mies lähtikin livohkaan koneineen pattereineen kaikkineen. Että niin.

Minä en pelkää kaupan vartijoita. Minä pelkään sitä itse tilannetta missä voisi käydä ilmi, että olisin varastanut jotain. ( Vaikken niin teekään. ) Sama asia kaupan kassalla kun pitää maksaa. Minä tarkistan aina ainakin kolme kertaa, että minulla on tarpeeksi rahaa, koska minä pelkään sitä tilannetta missä voisi käydä ilmi, ettei olekaan tarpeeksi rahaa.

Varastaminen on minun mielestäni huono juttu. Ei sen takia, että siitä voi jäädä kiinni. Vaan.. Ihan sen perustan takia, että kun itse saa niin se on joltain muulta pois. Vaikka joku supersuosittu liike ei enää lisää rahaa tarvitsisikaan. Se on silti joltain muulta pois.

Tweebie

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #25 : Lokakuu 26, 2003, 19:31:00 »
Minä olen varastanut, montakin kertaa.

Ensimmäisen kerran varastin ollessani 7-vuotias. Varastimme kaverini kanssa eräältä luokkalaiseltamme pojalta lyijykyniä ja terottimen. Emme tarvinneet niitä, mutta halusimme kiusata poikaa. Heitin kynät ja terottimen roskiin ja unohdin koko asian kunnes lähdettiin illalla äidin kanssa lenkille. Äiti vei roskapussin roskiin ja alkoi selittää minulle etelänmatkasta jolle olimme lähdössä. Se matka oli ensimmäinen oikea etelänmatkani ja äiti sanoi vievänsä minut sinne koska olin ollut niin kiltti tyttö. Silloin minua alkoi kaduttaa ja kerroin äidille varastaneeni ne kynät ja terottimen. Äiti suuttui tietysti ja kävi kaivamassa ne kynät ja terottimen sieltä roskiksesta. Seuraavana päivänä palautin ne sille pojalle.

Toisen kerran varastin kahdeksannella luokalla isältäni rahaa. Useita satoja markkoja monta kertaa viikossa. Eihän isäni mitään huomannut, koska hän ei koskaan laskenut paljonko hänellä oli rahaa rahapussissaan. Ei minua koskaan kaduttanut, eikä kaduta vieläkään. Mielestäni sain vanhemmiltani liian vähän rahaa, joten otin itse lisää.

Samoihin aikoihin aloin varastelemaan kavereideni kanssa kaupoista tupakkaa, karkkeja ja jäätelöä, meikkejä, koruja ja kaikenlaista muuta. Minä usein varastin tavarat ja muut ostivat ne sitten minulta. Kerran oltiin kaverini kanssa varastelemassa kaupungilla, oltiin käyty jo Anttilassa, Tiimarissa ja Sokoksella kun päätettiin mennä uudestaan Sokokselle. Meillä oli valtavasti meikkejä ja koruja ja krääsää kasseissa, jotka jätettiin sitten tämän kaverini äidin työpaikalle talteen. Mentiin Sokokselle ja kerättiin paljon meikkejä taskuihin ja hihoihin. Kuitenkin jäimme kiinni ja jouduimme takahuoneeseen puhutteluun. Minulta löytyi meikkejä yli 600 markan arvosta. Minua ei kaduttanut. Valehtelin vanhempieni puhelinnumeron, joten vanhempani eivät koskaan saaneet tietää. Loput tavarat haimme kaverini äidin työpaikalta ja käytimme niitä hyvillä mielin.

Tämäkään ei vielä saanut minua lopettamaan varastamista, vaan toisen kaverini kanssa jatkoimme sitä useita kuukausia, kunnes kerran menimme yhteen pieneen kauppaan varastamaan tupakkaa ja karkkia, koska meidän teki mieli ja rahaa ei ollut kummallakaan. Jäimme kiinni ja vartijat olivat meille vihaisia, koska tiesivät meidän käyneen siellä aikaisemminkin useita kertoja varastelemassa. Sillä kertaa poliisit veivät minut kotiin ja kertoivat vanhemmilleni asiasta. Vanhempani koettivat olla vihaisia, mutta minua ei kaduttanut ja en välittänyt heidän valituksistaan. Eivätkä he kauaa jaksaneetkaan jatkaa. Isäkin vain sanoi, ettei kannata varastaa vaan pitää pyytää heiltä jos tarvitsen jotain. Sanoin tarvitsevani uusia vaatteita ja samana päivänä mentiin niitä jo ostamaan.

Silloin lopetin kaupoista varastamisen, koska täytin muutaman viikon päästä 15-vuotta ja sitten olisin ollut korvausvelvollinen. Muuten olisin varmaan jatkanut edelleen. Varastin kyllä parilta kaveriltani rahaa ja jotain kivoja tavaroita jo ala-asteella ja vielä yläasteen lopullakin. Minun piti saada tupakkaa ja viinaa ja jos ei ollut rahaa, varastin kavereilta tai vanhemmilta. Lisäksi tietysti vielä pyysin rahaa.

Ehkä olen paha ihminen, mutten osaa katua. Se oli osa nuoruuttani, kokeilunhalua. Se oli jännittävää ja hauskaa. Myös minulta itseltäni on varastettu joten tiedän miltä se tuntuu, mutten silti osaa katua. Se oli itseasiassa aika hauskaa :)

Lisäksi olen vienyt kouluilta tavaroita, vihkoja, kyniä, yms. Muttei se ole mielestäni varastamista eikä edes väärin. En vain osaa katua jos otan koululta jotain.. Teen sitä toisinaan vieläkin. Lisäksi olen syönyt kaupoissa irtokarkkeja, laittanut niitä taskuun yms. mutta ei sekään mielestäni ole väärin.

sarna

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #26 : Lokakuu 27, 2003, 15:36:32 »
Lainaus
Ehkä olen paha ihminen, mutten osaa katua. Se oli osa nuoruuttani, kokeilunhalua. Se oli jännittävää ja hauskaa. Myös minulta itseltäni on varastettu joten tiedän miltä se tuntuu, mutten silti osaa katua. Se oli itseasiassa aika hauskaa :)


Juu. Kun se minullekin olisi noin helppoa. Katua en osaisi varmaan itsekkään, mutta jään varmaan niin helposti kiinni. Kerran minua jopa syytettiin varkaudesta, jota en ollut tehnyt vain siksi, että näytin epäilyttävältä!!

Kuten eräs ystäväni sanoo, minua voi lukea kuin avointa kirjaa.

Olen pari kertaa ollut varkaudessa mukana, eräs tyyppi pölli siideriä, ja minä odotin kaupan pihalla, ja otin ns. "lastia vastaan".
Olen ollut kaverini mukana pöllimässä karkkia, ja jotain pientä, mutten ikinä mitään suurempaa. itse en voi varastaa, kun se näkyy heti naamasta.

Koulusta on pöllitty vihkoja ja pari kynää.

Tänään itseltäni vietiin kotitalouden kirja. Ei mitään väliä, köksä on ihan kamalaa.

Daenne

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #27 : Lokakuu 28, 2003, 18:39:20 »
Eli en ole ikinä varastanut mitään. Tai, en kaupasta. Mutta koulusta ja jotain pientä kavereilta.
En tiedä miksi edes otan mitään, mistään ilman lupaa. Jos se tuntuu hauskalta tai tarpeelliselta kai..

En ole katunut mitään tuollaisia koska minusta ne on aika merkitsemättömiä. Joten mitä niistä nyt pitäisi huolehtia. Tosin tavallaan sama asia..

En halua oikeastaan varastaa.. Kiinnijääminen käy heti mielessä jos edes ajattelee että tuo olisi helppo ottaa. Mutta varastaminen on väärin.

Minulta on varastettu joskus jotain avaimenperiä ja kyniäkin kai.. :)

Mutta yleensäkkin se on väärin. Minulla on kavereita jotka varastelivat. Ei tietääkseni enää. He ottivat tupakkaa siideriä ja kaikkea tällaista. He "ihailivat" yhtä seiska luokkalaista poikaa, ja varastivat hänelle paljon siideriä yms.. Ja palkaksi he eivät saaneet mitään. Lopulta he jäivät sitten kiinni mutta poliisia ei edes paikalle kutsuttu ja he selvisivät vain parin viikon arestilla.

kuutamo

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #28 : Marraskuu 01, 2003, 16:33:43 »
Vastaan vain näin kuivasti kysymyksiisi.

"Oletteko koskaan varastanut mitään?"

-Olen. Pariinkin otteeseen.  Lähinnä kaupoista suklaata, koruja ja muuta tällaista pientä. Ai juu, ja kerran olen tupakkaakin.

"Jos olette, miksi?"

-Siksi varmaan, että olen kokeilunhaluinen ja rahaton. Loppujen lopuksi, onhan se halvempaa varastaa kuin ostaa.
 
"Miltä tuntui? Kaduitteko?"

-Ei oikeastaan tuntunut miltään. En ole jäänyt kiinni ja ihan hyvällä omatunnolla olen varastetut suklaat mussuttanut. En kadu, mutta en enää varastakaan.
 
"Jatkoitteko varastelua?"

-Satunnaisesti enää varastan. No, oikeastaan todella harvoin, viimeksi kaverini kanssa kesälomalla. Kun kyseessä on muutaman euron arvoiset tavarat, en halua ottaa enää sitä kiinnijäämisen riskiä.

"Jos ette ole, miksette?"

-Toinen syy sen lopettamiseen, oli tietysti myös se, että täytin kesän jälkeen 15, enkä todellakaan halua suklaapatukan takia rikosrekisteriä.
 
"Onko teiltä varastettu jotain?"

-On. Tanskassa varastettiin koko laukku, ja Kiinassa isältä varastettiin lompakko. Eihän se tietenkään  kivaa ole, kun tavaroida viedään, mutta onneksi, emme ole koskaan menettäneet liikaa rahaa.
 
"Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?"

-Suhtkoht typerää, ainakin minun kohdallani. En kuitenkaan ole niin köyhä, ettei olisi varaa ostaa, kai se kokeilemisenhalu oli kuitenkin suurempi syy. Mutta mielestäni on ihan ymmärrettävää, jos joku varastaa elääkseen. En hyväksy sitä, mutta se on ymmärrettävää.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #29 : Huhtikuu 08, 2004, 19:45:28 »
Varastanut, minäkö?*kauhistuu* No, itseasiassa olen. Varastin pienenä naapurin kaveriltani vaaleanpunaisen postipankkiavaimen perän.. enkä koskaan palauttanut tai kertonut asiaa. Mutta annoin kaverille toisaalta uuden hameeni ystävällisyyden puuskassa(arvatkaa tykkäsikö äiti, kun lapsi tulee kotiin pelkillä alkkareilla ja on antanut hameensa kaverille joka muutti pois vähän ajan päästä).

Kaupasta? En ikinä? Sitä paitsi isäni on vartija suuressa tavaratalossa Helsingissä, ja olisi aika kauheaa jos oma tytär pöllisi tavaraa. Tiedän hänen työnsä, seuraukset, kikat miten pääsisi periaatteessa murtautumaan jne. Tiesittekö että jos pöllit kaupasta lyijykynan, kauppias joutuu myymään kymmeniä kyniä kattaakseen vahingon ja saadakseen taas tuottoa niistä? Ja se on jonkun työ. Olisko kivaa jos joku kävisi pöllimässä palkkapussistanne rahaa sillä perusteella että kukaan ei huomaa?
Lisäksi olen kuullut niin monta tajutonta juttua rosvojen selityksistä(yksikin laittoi sovituskopissa neljä nahkatakkia päällekäin yllensä, ja kun isäni sai hänet kiinni ja pyysi avaamaan takin nähdäkseen oliko siellä lisää takkeja alla, rosvo kieltäytyi. Kun hän lopulta suostui, takin alta paljastui takki  ja takin alta taas takki jne. Ensimmäinen oli "äidin antama" toinen tyttöystvän, kolmas vaarin..). Idioottimaista.

Moraalini ei salli minun missään nimessä varastaa. En näe siihen mitään syytä. Vaikka minulla ei ole koskaan rahaa, enkä ole ikinä saanut äidiltäni tai isältäni rahaa(paitsi mummolta joululahjaksi) enkä ole voinut ostaa kaupasta mitä mielin, en voi varastaa. Säästän, teen töitä, mitä vain, jos minun on aivan ehdottoman pakko saada jotain. Se on opettanut minulle mikä on oikeasti turhaa ja mikä ei. Enkä voisi koskaan käyttää varastamaani tuotetta ilman huonoa omatuntoa.

Kun luin tätä topicia tulin vaan niin vihaiseksi. Mielestäni varastaminen on säälitävää. Säälin ihmisiä jotka varastavat. Toivoisin että joku varastaisi joskus heiltä jotain, tai että olematon omatunto heräisi joku päivä ja kirkuisi heidät kuuroiksi. Vaikka tiedänkin että siihen voi periaatteessa "jäädä koukkuun" ja että varkailla on omat ongelmansa asian suhteen jne.

/muoksis/(Kappaleiden väliin lisäilty kommettia)by Ceinwen

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #30 : Huhtikuu 08, 2004, 21:20:29 »
Okei. Tästä ei sitten puhuta...
Olen varastanut koulusta pari vihkoa (mun mielestä koulutavaroiden ottamista ei voi sanoa varastamiseksi) , ja kaupasta meikkejä, ja koruja.
Omatunto ei vaivaa yhtään, mutta kerran, kun vähän fuskasin karkkiostoksilla, (pidin irtokarkkipussia vaa´an yllä niin, että vaaka luuli pussia kevyemmäksi) jäin kiinni. Tyhmyyttäni kerroin oikean nimeni, mutten suostunut paljastamaan puhelinnumeroani. Koko loppupäivän pidin kotipuhelimen luuria pois paikoiltaan, jos ne olisi vaikka katsonut puhelinluettelosta. Olin ihan hysteerinen. Tästä on jäänyt kamalat traumat, en ole käynyt kertakaan koko kaupassa jälkeenpäin.

Tavaran varastamisessa en ole jäänyt kiinni, luojan kiitos.
Syy, miksi varastan/varastin on se, että meikit on aivan ylihinnoiteltuja, enkä millään viitsi pulittaa jostain koe-eläin mössöstä kamalasti. Isot tavarat, ja cd-levyt, kirjat yms. karkit ostan, tietysti. Ainoastaan meikkejä ja koruja varastan.
En usko, että enää varastan. Alan ehkä vihdoin tajuamaan, miten tyhmää ja vastuutonta se on.


MUOKS. Äh, ei se varastaminen olekaan mihinkään jäänyt!
Keneltäkään yksittäiseltä ihmiseltä en voisi varastaa mitään. En vain voisi. Tiedän kuinka kamalalta se tuntuu, jos itseltäni vietäisiin jotain. Mutta kauppoja pidän eri asiana, siinä olen aivan moraaliton.
Aina kun tulen kaupasta jokin pieni varastettu tavara takataskussa tai hihassa, talvella kenties lapasessa, tulee vain mieleen, että taas sitä rahaa säästyi.

Marisa Coulter

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #31 : Huhtikuu 08, 2004, 21:53:34 »
Olen aina eläänyt periaatteella "kaikkea pitää kokeilla kerran." Eli minäkin olen varastanut kerran. Mutta minä en varastanut itselleni, vaan eräälle kaverilleni, joka ei itse uskaltanut. Nolottaa myöntää, että mitä varastin... Minä varastin Harry Potter ja Liekehtivä Pikari- kirjan. Juuri sen ilmestyttyä.

Varastaminen jäi minun osaltani siihen, onneksi. Eikä siitä tiedä kukaan muu kuin kaverini, jolle kirjan varastin. Pakko kyllä sanoa, että kun kävelin kaupasta ulos kirja takkini alla, tuli aivan mielettömän hyvä olo. Lisäksi luulen olleeni aika hyvä varas, koska edes kaverini ei huomannut mitää. Tosin siinä ei ole mitään kehumista...

Biglet

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #32 : Huhtikuu 09, 2004, 08:30:42 »
En ole koskaan varastanut, en varasta enkä tule varastamaan.
Okei, mitä nyt joskus pienenä kaverilta joku barbinvaate, mutta sitä tuskin voi varastamiseksi kutsua - korkeintaan pieneksi pöllimiseksi.
Varastamisessa ei ole mielestäni mitään järkeä.
Miksi varastaa, kun samoja tavaroita saisi rahallakin ja rehellisesti? Miksi pitää kapinoida sääntöjä vastaan?
Tietysti jos on köyhä - mutta ei varastaminen silloinkaan ole oikein.
Ai niin, eikä minulta - onneksi - ole ainakaan tietääkseni varastettu mitään.

Pichu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #33 : Huhtikuu 10, 2004, 23:58:04 »
En ole ikinä varastanut kaupasta. Ei onnistuisi minulta, vaikka siihen on houkuteltu. Ensinnäkään en halua aiheuttaa enää enempää murhetta vanhemmilleni jäämällä kiinni. Toisekseen, en halua enää enempää murhetta aiheuttaa itselleni saamalla rikosrekisteriä tikkarin varastamisesta.

Kyllä minä olen varmasti jotain kössinyt. En voi muistaa kaikkea mitä pienenä olen tehnyt, mutta ala-asteella vein vihkoja koulusta. Tai oikeastaan parhaan kaverini kanssa otettiin jos oli tarvetta. Eipä minulla siitä huonoa omatuntoa ole, niitä ei kuitenkaan paljoa otettu ja ne menivät hyvään tarkoitukseen. Yhteen vihkoon kirjoitimme tarinan ja annoimme koko läpyskän opettajalle. Voimeitätuhmia.

Tunnen monia varastelijoita. Yksi on luokallani, ja hänestä en pahemmin pidä muutenkaan. En kyllä tiedä varasteleeko hän enää mutta ainakin ala-asteella se oli aika suurikin ongelma hänelle. Vei kaikkea vaatteista kavereiden ystävänpäivälahjoihin. Ja usein. Mutta ei mielestäni ole kaikkein pahin juttu, sillä hän myös sai erään toisen luokkalaiseni varastamaan. Tämä varasti kerran ja kertoi asiasta äidilleen ja lopetti. Sama tyyppi, joka häntä varastamaan houkutteli, vei tältä toiselta myös rahaa ja muuta tavaraa.

 Sitten on yksi hyväkin kaverini. Hän varastelee aika useinkin semmoisia pikkujuttuja tyyliin karkkia ja tupakkaa. Ei yli 10e juttuja kuitenkaan. En hyväksy sitä mitä hän tekee, mutta turha minun on hänelle puhua järkeä. Kerran olin mukana hänen ja toisen varastelijan kanssa. Tosin silloin, kun he ne tikkarit ja suklaapatukat tunkivat taskuihinsa, häivyin minä kauas pois heistä etten vaan sekaantuisi heidän puuhiinsa. Myös eri kassalta menin kuin he. Kilttiminä.

Erityisesti minua varastelijoissa ärsyttää se, kun he juuri tämän luokkalaiseni tavalla houkuttelevat muita varastamaan. Tämä tyttö, jota luokkalaiseni houkutteli, oli ja on edelleen erittäin kiltti ja lainkuuliainen tyttö muuten. Kaverin painostuksesta vaan teki mitä teki. Ja tämä toinen kaverini oppi varastelun jalon taidon muutamalta tutultani. Pitihän hänen sitä kokeilla, kun oli niin siistii ja helppoo pöllii tupakkaa hei!!

En itseasiassa ymmärrä sitä, että kun varastetaan, niin viedään jotain semmoista mihin itselläkin on varaa. Esimerkkeinä vielä käytän tuota kaveriani, joka on varmasti rikkaampi kuin minä, mutta silti hän vie Citymarketista pari tikkaria ja suklaata. Jos hänellä kerran on varaa, niin miksi sitten viedä jotain tuommoista pientä? Onko se sen arvoista, että kun jos jäädään kiinni tuommoisesta "pikkurikoksesta", niin siitä joutuu kärsimään myöhemmin kun tulee papereihin merkkiä?

Toisaalta, jos en olisi minä ja minulla olisi kanttia, voisin kokeilla varastamista ihan kokeilumielessä. Voin kuvitella sen jännityksen tunteen, mikä tulee, kun kössii kaupasta jotain. Olisi tosi siistiä joskus olla se ei-niin-kiltti-minä ja tehdä tuhmuuksia. Mutta harmi kun minulla ei ole kuin yksi elämä enkä halua siihen ylimääräisiä hankaluuksia. Kiinnijäämistähän minä vain pelkään.

Sitten vielä tuosta, että mielestäni kuitenkin jo ne pikkurikokset eli muutaman euron varastelut ovat ihan yhtä pahoja kuin isommat varastelut. Ei sillä ole väliä mitä vie, vaan sillä että vie.
Onko muuten totta se, että varastettujen tavaroiden tuottama häviö veloitetaan työntekijöiden palkasta? Näin olen kuullut..

Snivellus

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #34 : Huhtikuu 12, 2004, 01:10:10 »
Aika hassuja nämä vuotislaisten mielipiteet. Esim: "Varastaminen on oikein kunhan varastaa vaan pikkutavaroita".
Itse en ole kaupasta koskaan varastanut mitään, enkä oikeastaan mistään. Harrastan kasveja ja joskus olen pistokkaan vaikka kirjastosta ottanut mutta se on sitten eriasia.
Olen sitä mieltä että varastaminen on väärin mutta jos sitä tekee niin miksei sitten samalla ryöstä vaikka pankkia jotta siitä olisi jotain hyötyä.

Banaanimehu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #35 : Huhtikuu 12, 2004, 12:11:19 »
Vastaan nyt näihin kysymyksiin.

"Oletteko koskaan varastanut mitään?"
-Olen. Karkkia ja meikkejä n. puolivuotta sitten. Ja koulusta vihkoja, kyniä, kumeja yms.

"Jos olette, miksi?"
-Kaverit yllytti, kokeilunhalu, jännityksen haku.

"Miltä tuntui? Kaduitteko?"
-En kadu. Meikkejäkin käytin/käytän.

"Jatkoitteko varastelua?"
-En ole enään varastanut vähään aikaan. Houkutus on ollut suuri, mutta en kuitenkaan ole halunnut enään.

"Jos ette ole, miksette?"
-Kiinnijäämisen pelko on "noussut". En siis enään uskalla. Eikä ole kyllä haluakaan.

"Onko teiltä varastettu jotain?"
-Yksi "kaverini" on pöllinyt rahaa. Tiedän, että kyseinen tyyppi on syyllinen ja olen sen sille sanonutkin.

"Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä? "
-Väärinhän se on. Eräs kaverini pöllii lähes päivittäin. Vaatteita, alusvaatteita, meikkejä ja muuta sellaista. Siideriä ja kaljaa myös.
Eikä se edes kadu ollenkaan. Toivon aina, että se jää kiinni ja lopettaisi. Mutta niin ei oo vielä käynyt.

muoks, Nyt se sitten jäi kiinni :[

[Tuli aika lyhyt, saa poistaa jos on tarvetta.]

Nani

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #36 : Huhtikuu 12, 2004, 15:02:41 »
Olen samaa mieltä Snivelluksen kanssa.
Varkaus on myös mielestäni aina väärin, ainakin tälläisen keskivertosuomalaisen olosuhteissa.

Aluksi ajattelisi, että jos on köyhänä jossain kehitysmaassa ja olisi nääntymässä nälkään, niin olisi oikein varastaa. Mutta jos siellä varastaisi vaikkapa katukauppiaalta, niin mitä jos katukauppias kuolisikin nälkään sen takia, että toinen lähes yhtä köyhä oli varastanut häneltä?
Ja isoillakin yrityksillä raha on aina jostain pussista pois. Sitäpaitsi monet ihmiset varastavat, ja usein, joten sieltä rahapussista on aika iso osa pois.
Kuten Pichu totesikin; "Ei sillä ole väliä mitä vie, vaan sillä että vie."

Monet ovat tuoneet myös esille sitä, että varastetaan, vaikka olisi rahaakin. Kovinpa on typerää. Kyseessähän on tällöin vain usein laiskuus ('en jaksa kaivella rahoja esille, joten piilotetaanpa takin alle' tms.) ja näyttämisenhalu.
Tietenkin varkaus on jännittävää, mutta itse en pitäisi tästä jännityksestä, koska jännityshän muodostuu tässä tapauksessa kysymyksestä 'Jäänkö kiinni vai en?'. Minä kuolisin, jos kaikki saisivat tietää, että minä, joka saarnaan oikeudenmukaisuudesta ja olen luokan mallioppilas, olen varastunut. Varsinkin vanhempien reaktiot saattaisivat järkyttää. Isä kun on muutenkin suuttuessaan aggressiivinen, menettäisin myös vanhempien luottamuksen.

Olen toki miettinyt, miltä tuntuisi varastaa, mutten muistaakseni silti koskaan ole vakavissani harkinnut varastamista. Sitäpaitsi kiinnijääminen on todennäköistä, ja kuten monilla muillakin, en osaisi nauttia varastetusta karkista, enkä kehtaisi näyttäytyä varastetussa vaatteessa. Todennäköisesti tunnustaisin tai kantaisin salaisuutta hermoillen ja mieli mustana hautaan asti.

En ole koskaan varastanut, tai no, kyllä minä olen oman kodin keksikaapilla käynyt...
Minulla on muutenkin vahva moraalinen kasvatus, muuten tuskin olisin ylittänyt katua koskaan punaisilla valoilla, mutta mitä pieni lapsi voi tehdä, jos joku tuttu aikuinen vetää kädestä tai lähtee vain kulkemaan? Varsinkin, jos ei halua loukata tätä.

Feelie käyttää varastamistaan meikeistä ilmausta 'ylihinnoiteltu koe-eläinmössö'. Jos jotenkin pitää meikkejä ala-arvoisina siksi, että ne on testattu eläimillä, miksi haluaa sitten käyttää niitä? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Minun mielestäni myös koululta varastaminen on rikos. Vaikka koulun tehtävänä on opettaa ja sivistää, sitä voi mielestäni verrata liikeyritykseen. Myös koululla on aina 'budjetit' ja rahastot, joiden sisältö on rajallista. Tavaroita ei pitäisi tuhlata, vaikka niitä onkin varastossa sen taki, että joku kuluttaa omansa loppuun. Typerää on mielestäni myöskin perustella varastamista sillä, että olisi saanut joka tapauksessa, kun vain olisi kysynyt. No, todennäköisesti tosiaankin olisi saanut, mutta jos se kerran oli niin itsestäänselvää, eikö olisi voinut huikata 'Hei ope, voinko ottaa yhden ylimääräisen vihkon?'. Ja entä jos ei olisi saanutkaan ottaa? (Todennäköisesti koulussa olisi, mutta muissa tapauksissa) Eikö rikos ole tällöin ole varsin vakava? Luvatta ottamista se on joka tapauksessa.

Kuulemma tuolla 'isossa maailmassa', Detroitissa oli ammuttu 18-vuotias poika vain sen vuoksi, että tappaja tahtoi uutuuttaan hohtelevat lenkkarit. Mielestäni tämäntyyppiset tapot ja pahoinpitelyt ovat hyvin järkyttäviä; ei sitten olisi voinut keksiä parempaa keinoa hankkia kenkiä?
Ovatko alkoholi ja rahat arvokkaampia kuin ihmishenki? Usein erityisesti päissään olevat tekevät raakoja rikoksia, mutta kyllä täysin tervejärkiset (tai no, sitä sopii epäillä) ja selvät ihmiset ovat yltäneet hirveisiin tekoihin.
Tälläisten ihmisten vuoksi en haluaisi olla yömyöhällä kioskinpitäjänä ympärillään humalaiset, joilla tietysti on puukko takataskussa.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että luvatta ottaminen on aina varkaus (vaikka hassuahan se on kutsua keksin ottamista varkaudeksi, mutta näin suuremmilla linjoilla). Varkaat (ammattimaiset tai eivät) voivat olla mukavia tyyppejä, mutta heidän tekojaan en hyväksy.

Poissa Pastel

  • Vuotislainen
    • http://www.livejournal.com/users/pastell
Varastaminen
« Vastaus #37 : Huhtikuu 12, 2004, 15:48:03 »
Minua voi suosiolla sanoa näpistelijäksi tai jopa varkaaksi. Omatuntoni on ollut kuollut jo pienestä pitäen, mutta kun olen tällainen kiltti tyttö niin kaikki meni hyvin yläasteelle asti.

Seiskalla sitten joku luokkalainen rikkoi uuden terottimeni joten varastin uuden. Joskus murtauduin kuviksen luokkaan vain uudet värit saadakseni. Ysillä lopetin kaikkinaisen varastelun, mutta nyt lukion alettua olen joutunut varsinaiseen kierteeseen. Lähes joka ruokatunti käyn ostamassa tikkarin marketista. Marketti vain köyhtyy paljon enemmän kuin arvaakaan. Koulun jälkeen kiertelen kauppoja ja pöllin kaikkea alle kymmenen euron arvoista sälää. Tumppuun on luvattoman helppo sujauttaa kaikkea, puhumattakaan liikkapussista x/.

Kaikkein pahinta on kun menen YKSIN isoon kaupunkiin ostoksille. Tai sitten kun moraaliset kumppanini häipyvät pukukoppiin. Silloin järjen ääni tavallaan pimenee, vilkaisen ympärilleni ja katsastan valvontakamerat ja vartijat. Varmistuksien jälkeen tungen muovipussiin tai hanskoihin niin paljon tavaraa kuin ehdin. Varastamisen jännitys on se tärkein, minulla olisi vallan mainiosti varaa noihin tavaroihin. Voi sanoa että olen riippuvainen siitä adrenaliinisyöksystä, jonka saan poistuessani kaupasta kassit täynnä varastettua tavaraa.

Kerran varastin akateemisesta kirjoja yli 70 eurolla. Joka kerta kun olen varastanut olen vihainen itselleni. Juuri sen takia etten pysty lopettamaan, olen heikko. Ohikulkijoilla oli varmaan hauskaa kun keskellä Hansakorttelia kiroilin itsekseni ja mottasin itseäni ^^. Toisaalta haluaisin lopettaa, toisaalta taas nautin siitä jähmettyneestä pokerinaamasta, sisällä kuplivasta jännityksestä ja kylmänrauhallisesta käytöksestä, jonka varastelu saa esiin. Jakautunut persoona.
Eikö tässä ollutkaan tämän syvempää?

emskuinen

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #38 : Huhtikuu 12, 2004, 17:17:54 »
Niin kuin Kuurankukan, minunkin tuli kauhea hinku varastaa. En ole kaupasta koskaan varastanut. Omatunto ei antaisi minun tehdä sitä. On kyllä mieli tehnyt jos näkee jonkun superhienon tavaran. En ainakaan tiedä, että joku kavereistani olisi varastanut. Itse olen joskus joltain koulun pöydältä kynän tai kumin varastanut. (Kerran kaerin kanssa) Tiedä kyllä pari poikaa jotka on varastanut, mutta ei ole jäänyt kiinni. Ainakaan en tiedä, että olisi.
Minulta on varmaan joskus koulussa varastettu kynä tai kumi. =) Ei kyllä haittaa. Ne on on aika halpoja ja niitä saa koulustakin jos pyytää. Koulusta jos ottaa kynän, kumin, vihon niin ei se nyt niin hirveä teko ole, mutta on sekin varastamista. Vai onko jos ottaa ilman lupaa ja tietää, että saa sen jos pyytää? Onko se varastamista..? En aio kuitenkaan varastaa. Toivottavasti. Muuten, kaverini varasti joskus 5 markkasen minulta.
Isältä on joskus laivalla varastettu laukku. Matkalaukku siis. Ei käsilaukku.=) =)
Varastaminen on silti AINA varastamista. Ja se on aina VÄÄRIN!

- the End

Tiikerililja

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #39 : Huhtikuu 12, 2004, 23:50:35 »
*Myhäilee* Mhh...varastaminen... Se tuo minulle aina mieleen erään  lapsuudenmuiston...
Minäpä kerron sen, älä pelkää se  ei ole pitkä...
Näin se menee:
Olinpa taas kerran menossa hyvän kaverini luokse niinkuin kaina.
Milja hänen nimensä oli ja hänellä oli aivan ihania legoja...
Aloimme leikkimään  nukkekodilla ja minä leikin valkealla legokissalla. Kissa oli niin ihana että ajattelin ottaa sen. Otin sen ja menin vessaan, siellä laitoin sen lantion ja housujen väliin koska taskuja ei ollut, kun tulin takaisin, sanoin että missäs se kissa nyt on...
Aloimme etsiä mutta minä lähdin melkein heti kissa housuissa ja kun olin käytävässä Miljan äiti oli jo saanut tietää kissan katoamisesta (koska se oli ollut Miljan lempi lelu). Miljan äiti tuli käytävän ja tarkasti ettei minulla ollut taskuja ja sitten lähdin kotiin. (Ei kai kukaan huomannut että hän epäili minua???)
No, menin kotiin ja aloin itkeä koska en ollut ennen varastanut (voi kun olin tyhmä silloin).
No,illalla menin takaisin Miljan luo ja laitoin kissan nukkekodissa olevan pikkipöydän alle, sitten sanoin Miljalle: Ai tuossahan se kissa olikin!!!
Miljan äiti katsoi minua pitkään muttei sanonut mitään...


Hah, ei muka pitkä... No,mitä pienistä... PIENISTÄ??!?!? Niin, no, olisihan se voinut olla lyhyempi... MITÄ VIELÄ LYHYEMPI!!??

Minun järkeäni, niin tosiaan, tuon ensimmäisen kerran jälkeen en ole ikinä varastanut...

Poissa Kiiwi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Varastaminen
« Vastaus #40 : Kesäkuu 08, 2004, 21:57:03 »
Minä en ole iiikinä varastanut. Okei. Olen kaupassa pienenä ottanut karkin irtokarkkihyllystä!! :) Mutta minulta ON varastettu. Tänään. :/

Minä ja kaksi muuta vuotislaista (en kerro ketkä, koska en tiedä haluavatko he kertoa nimiään) olimmä tänään Särkänniemessä. Meillä kaikilla oli reput, mutta koska V1:n reppu oli niin pieni, että pistimme sen minun reppuni sisään. Jotenka, menimme Koskiseikkailuun ja jätimme reput sinne bokseihin. Minä otin kännykkäni ja kausikorttini (särkän) mukaan, mutt V1 ja V2 jättivät ne reppuihin. Menimme sitten laitteeseen ja koska viihdyimme, olimme siellä tosi montaa kertaa. Ja joak kerralla me jätettiin ne reput siihen eikä otettu mukaan. :P Tyhmää. Yhdellä kerralla V2 meni katsomaan kelloa kännykästään, ja kysyi kyllä sitten, että hei Kiiwi. Missäs sun reppu on? Me juostiin äkkiä katsomaan, ja kuinka ollakkaan, minun reppuni on viety. Repussa oli V1:n kännykkä, kauskortti ja lompakko jossa oli 10 € rahaa, sekä minun kotiavaimeni ja pyörän avaimeni, sekä vyö. V1:n on nyt ilman kännykkää siis. Minä ilman kotiavaimia. Pyörään minulla on vara-avain. Ei hauskaa.

Älkää ikinä varastako toisen omaisuutta, se on tosi tyhmää eikä kellekkään tule hyvä mieli. -_-
'Cause I love you and I need you and I'll never let you go.

Korppityttö

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #41 : Kesäkuu 09, 2004, 23:04:28 »
Tuli mieleeni kuinka kahden kverini kanssa varastettiin aina kun olimme järjestäjiä ja saimme olla sisällä välsät, koulun varastosta kaikkea kivaa, mutta otimme vain jos tarvitsimme sitä.
Olimme tällöin minä ja kamuni viidennellä ja toinen kuutosella (meillä oli yhditetty 5-6 lk).
Vähän me oltiin häsessä,kun opettaja tuli luokkaan ankaran näköisenä ja
sanoi että jotkut on vienyt paljon tavaraa koulustamme.
Koko luokka oli ihan hiljaa. Sitten ope sanoi että ketkä on "pääepäiltyjä"
ja mainitsi ainakin 5 luokkamme pojan nimet.
Sitten ope kyseli muilta,että onko ollut havaintoja,
no tottakai pojat olivat kaikille ylpeilleet varastamillaan tavaroilla, ja myivät niitä muille ja jotkut antoi ilmaiseksi.
Sitten jotkut tunnustivat että se ja se oli antanut tavaraa, ja niiden piti palauttaa tavarat.Lopulta kaikki puhuivat, paitsi ne kiinni jääneet
(ne vain kieltivät kaiken vaikka koko luokka tiesi että he olivat syyllisiä)
Sitten kun annoin yhden tavaran ja sanoin keneltä sain sen, niin poika sanoi että minä olin sanonut vaikkapa Niinalle, että nyt ei pääse pöllimään tavaraa. Silloin säikähdin oikeasti, vaikka en tod. ollut sanonut Niinalle enkä kenellekkään sellaista. No, asia selvisi sillä, että Niina sanoi että minä en ollut sanonut hänelle sellaista.
Pojat joutuivat palauttamaan tavarat ja joutuivat jälkkäriin.

Eniten tuossa minua ärsyttää se, että pojat ottivat esim.kumeja, täysiä pakkauslaatikoita! Vaikka he eivät edes tarvinneet niitä!
Ja yksi poika heitti tavarat metsään, koska luuli että kun hänellä ei olisi varastettua tavaraa, ei joutuisi kärsimään.

Ei kyllä varasteltu sen jälkeen kamujen kanssa koulusta.


Mutta olen pöllinyt kaupasta purkkaa ja suklaapatukan(ja se oli
puhdas vahinko, olin silloin pieni ja se unohtui käteeni :] )

Penny D'Aveguen

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #42 : Kesäkuu 09, 2004, 23:31:57 »
Lainaus käyttäjältä: "Kiiwi"
Jotenka, menimme Koskiseikkailuun ja jätimme reput sinne bokseihin.


Sanoisin, että osittain ihan oma mokanne, että reppu varastettiin. Kun tietää, millaiset Koskiseikkailun tavaransäilytyslokerot ovat, niin kannattaisi kyllä vähän miettiä jättääkö siihen tavaroitaan vai ei. Etenkin kun kyseisessä laitteessa ei ole mitenkään mahdotonta pitää reppua mukana.

Itsekin Särkänniemessä joka kerta pelkään, että kassini pöllitään. Etenkin viikko sitten olin aika hermona, koska mukana oli normaalien kännykän ja lompakon lisäksi myös uusi digikamerani. Onneksi kassin voi pitää useimmissa laitteissa mukana ja esimerkiksi Tukkijoen tavaransäilytssysteemi on huomattavasti parempi ja turvallisempi kuin Koskiseikkailun. Siinä "Tavaroiden säilyts omalla vastuulla" -kyltissä voisi Koskiseikkailun tavaralokerossa lukea aivan yhtä hyvin "Ole hyvä ja ota".

Pointtini oli siis se, että huvipuistoissa ja vastaavissa riippuu kyllä aika paljon itsestä pöllitäänkö kassi tai reppu.

Poissa Kiiwi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Varastaminen
« Vastaus #43 : Kesäkuu 09, 2004, 23:47:08 »
Lainaus käyttäjältä: "Penny D'Aveguen"
Lainaus käyttäjältä: "Kiiwi"
Jotenka, menimme Koskiseikkailuun ja jätimme reput sinne bokseihin.


Sanoisin, että osittain ihan oma mokanne, että reppu varastettiin.


Jos ravaat koko ajan samassa laitteessa, ja repussa on kännykkä, en katsoisi kauhean järkeväksi ottaa mukaan reppua, kun känny kastuu. Ei kivaa. Mutta kyllä se on silti osaksi oma syy. En nyt hauku kavereitani, mutta en olisi, enkä jättänyt, kännykkääni tai kausariani reppuun. Myös se, että toinen kaveri jätti cd-soittimensa ja samoin kännyn. Mutta enpä enää jätä reppua mihinkään. Tuo on tyhmääSe kaveri, jonka känny varastettiin, joutuu ostamaan uuden kännykän omilla rahoillaan, se ei ole kivaa. Älkää varastako. Me maksamme kun te otatte ilmaiseksi. Ei. Kivaa.
'Cause I love you and I need you and I'll never let you go.

saattokivi

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #44 : Kesäkuu 11, 2004, 20:32:53 »
kyllä,olen varastanut.miksikö?no,ajauduin huonoon seuraan ja he opettivat minut varastamaan,ja siitä lähtien varastin kaikenlaista kaupoista,karkkia,alusvaatteita...tahdoin lopettaa sen mutten kyennyt,lupasin aina että tämä on viimeinen kerta,muttei se koskaan ollut,kunnes eräänä kauniina joulukuun päivänä,kun olimme entisen kaverini kanssa varastelemassa,jäimme kiinni,Anttilassa,se oli oikea siunaus,sen jälkeen en ole varastanut,enkä ollut huonossa seurassa.

Rashkul

  • Ankeuttaja
Re: Varastaminen
« Vastaus #45 : Kesäkuu 12, 2004, 19:43:26 »
En ole koskaan varastanut kaupasta mitään ja se johtuu kyllä perjaatteessa vain siitä, että pelkään kiinnijäämistä, koska minun omatuntoni ei soimaa jos teen jotain idioottia. Tiedän, olen ilkeä ihminen. Moraalisestihan se on väärin, mutta niin monet sitä siltikin tekevät. Tiedän monta kaveriani jotka ovat varastelleet ties mitä, mutta eivät ole jääneet kiinni ja varastavat tietysti entistä enemmän.

Minun varasteluni on ollut vähän samanlaista kuin Freya:n, minäkin varastin kakarana kaveriltani hänen lelunsa kun hän varasti minun...
Lisäksi olen koulusta nyysinyt kaikkea mahdollista, enkä onneksi ole jäänyt kiinni...

Tuntuu, että moni varastelee sen takia, että on kova näyttämisen tarve kavereille, mutta se voi johtua myös siitä, että ei yksinkertaisesti ole rahaa (jos minä varastaisin joskus kaupasta jotain syy olisi tämä viimeisin)

Minulta on varastettu jotain leluja pienenä, mutta eipä oikeastaan muuta.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Varastaminen
« Vastaus #46 : Joulukuu 15, 2004, 18:55:19 »
En ole koskaan varastanut mitään kaupasta, pienestä asti on päähäni taottu sen olevan väärin. Jonkun mielestä voi tuntua, ettei parinkymppiä suurelta tavarataloketjulta ole paljon pois, mutta kun joka toinen alkaa ajatella näin, siinä onkin jo aika isot rahat kyseessä. Ja tämä tavarataloketju joutuu näin ollen nostamaan hintojaan, jolloin nuorilla eivät enää rahat riitäkään, ja varasteleminen vain jatkuu.

Erityisesti tuomitsen sellaisen "haetaan jännitystä"-varastamisen. Sen sijaan jos ihminen on todella niin köyhä, ettei hänellä ole varaa edes ruokaan, olen valmis katsomaan pientä varastelua läpi sormien.

Meidän koulullamme on meneillään pyörävarkaus-aalto; oppilaat pöllivät pyöriä lähtiessään luvattomasti kaupungille tai liikuntatunneille, ja jättävät sitten lähimpään ojaan ruostumaan. Osa pyöristä on jopa rikottu tai heitetty sillalta jokeen. Ja vaijerilukot avataan erilaisilla teräaseilla, joita muutamat kantavat mukanaan ihan vain pyörä-harrastuksensa vuoksi O_o Omakin pyöräni on viety jo kahdesti koulun pihalta, mutta löytyi onneksi ehjänä kummallakin kerralla. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri. Täytyy vain sanoa, että tällainen varastaminen - kun ei jakseta kävellä kahta kilometriä omilla jaloilla - on täysin turhaa, itsekästä ja lapsellista.

Pientä edittiä: Meillä päin eivät yleensä varasta muut kuin "tiettyihin porukoihin" ajautuneet, näiden joukossa eräs entinen ystäväni. Ja tarkemmin ajateltuna olen todellakin auttanut tätä kaveriani varastamaan vanhemmiltaan rahaa viikonloppukaljoihinsa, tosin tietämättäni.

Olimme kaverini kesämökillä, ja vanhempamme olivat lähteneet iltakävelylle. Sisällä olivat minun ja kaverini lisäksi kaverini pikkusisko ja tämän kaveri. Harhautin kaverini pyynnöstä (tosin en tiennyt silloin mistä oli kyse) jälkimmäisiä ajamalla näitä leikilläni takaa kunnes molemmat menivät vessaan piiloon, ja kaverini kävi ottamassa rahaa vanhempiensa huoneesta. En tajunnut mistä oli kyse, ennen kuin kaverini tuli yläkertaan rahat sukanvarteen tungettuina. Eikä tainnut olla ihan ensimmäinen kerta. Lisäksi tiedän tämän kaverini varastaneen mm. risloja ja siideriä (mistä hän jäi kiinnikin, mutta alle 15-vuotiaana selvisi varoituksilla), ja uskoakseni vaatteitakin. Olen vanhempi, mutta en viitsi puuttua hänen tekemisiinsä, kun emme enää ole kunnolla väleissäkään. Mieli kyllä tekisi sanoa pari valittua sanaa...
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Varastaminen
« Vastaus #47 : Joulukuu 15, 2004, 20:33:47 »
Mietinkin yhtenä päivänä tekeväni topicin tästä, mutta asia unohtui, ja näemmä täällä jo on tällainen keskustelu...

Minä varastin joskus 11 vuotiaana kaupasta karkkia. Useamman kerran eräästä ostoskeskuksen kaupasta. Minua kiusattiin tuolloin koulussa, ja kai hain sillä tavallaan hyväksyntää tai jotakin; halusin näyttää itselleni, että pystyn edes johonkin. Jäin ehkä viidennellä kerralla kiinni, enkä ole koskaan hävennyt niin paljon, kuin silloin. Tai itkenyt. Se oli todella kamalaa. Opin kerrasta ja maksoin siitä lähtien aina kaiken ostamani. Häpeän sitä edelleen, vaikka aikaa on kulunut jo pian kymmenen vuotta tuosta tapahtumasta... Kyse oli ehkä yhteensä 10-15 euron arvoisesta määrästä erinäisiä karkkeja. Olen myös onnellinen, että jäin kiinni. Se oli hyvä asia, sillä omatuntoni kehittyi sen jälkeen hyvin, hyvin tarkaksi. Se alkaa valittaa jo sitää, jos jokin työ on jäänyt rästiin edes pari päivää pidemmäksi aikaa tms.

Yläasteella liikuntaryhmässäni oli tyttö, joka monesti pukuhuoneessa esitteli varastamiaan farkkuja tms. "Katsokaa, nää on varastettu, siksi tuossa on toi pieni reikä, kun leikkasin hälyttimen pois pukukopissa..." Tämäkin tyttö jäi ennen pitkää kiinni ja joutui hyvitykseksi tekemään kaupassa töitä ilmaiseksi pari tuntia, siis pesemään näyteikkunaa ja jotain vastaavaa pientä.

Varastaminen ei kannata. Ei edes kokeeksi. Uskokaa.
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Cookie Coo

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #48 : Joulukuu 15, 2004, 20:44:15 »
Hmm...kössiminen...no on pakko tunnustaa että varastin kerran 10 egeä yhdeltä tyypiltä. Ja pari muuta tyyppiäkin oli mukana. Oikeastaan en tiedä palauttiko Allu sitä omistajalle, ainakin niin hän valheteli...tottako lie, itserakas tyyppi, se Allu. En oikeastaan tiedä mitään motiivia teolle, kyseisen pojan repusta oli tippunut 10 euren seteli, ja me kössimme sen. Yksinkertaista. Itseasiassa se oli aika, ööm, valaiseva kokemus. Ei kaduta, sillä en kunnolla edes ollut mukana. En ole jatkanut varastelua, enkä aiokkaan jatkaa. En jatka, koska se on oikeastaan typerää. Minulta on varastettu kallis, 50 euroa, maksava tyttöjen villapaita, ostin Stadiumista. Kyllä minua ketutti, se oli ensimmäistä päivää päälläni. Varsataminen on mielestäni typerää. En oikein tiedä, se vain on niin epäreilua.

Cinnamon

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #49 : Joulukuu 16, 2004, 13:00:28 »
Olen varastanut. Viimeksi joskus yhdeksännellä luokalla jotain pikkukrääsää tiimarista. Olimme tyttöporukalla Tiimarissa, ja kun muutkin pöllivät, oli pakko näyttää että minäkin uskallan. Eli täysin turhaa ja typerää teinityttöjen jännityksen hakemista. Huono omatunto seurasi siitäkin vähästä.

Aikaisemmilta vuosilta muistan varmaan ikuisesti erään reissumme Helsinki International Horse Showhun (HIHS). HIHS oli aina vuoden kohokohta, koska siellä oli iso liuta ratsastus- ja hevostarvikkeiden myyjiä pitämässä messualueella standejään, joista sai aina tavaraa halvemmalla, kuin normaalikaupoista. Messualueella oli aina hirveä tungos esitysten välillä, eikä hälytyslaitteita missään. En muista, mistä se lähti, mutta loppupeleissä me kaikki varastimme suorastaan kilpaa tavaraa ja se joka uskalsi varastaa isoimpia/kalleimpia tuotteita, oli tietenkin kaikista kovin. Hevostarvikkeet ovat aivan järjettömän kalliita, joten ihan helposti meillä jokaisella oli tavaraa satojen markkojen edestä. Mietimme, mitä tarvitsisimme, ja sitten vain haimme sen.

Parin tunnin päästä alkoi omatunto soimata. Eräs vanhempi tyttö talliltamme oli jostain saanut kuulla varastelustamme ja tuli pitämään puhuttelun meille. Hän antoi meille vaihtoehdoksi palauttaa tavarat tai muuten hän menee kertomaan myyjille teoistamme. Suurin osa meistä palautti kiltisti tavarat vähin äänin takaisin hyllyille (miettikää miten epäilyttävää ja hankalaa oli tunkea omasta kassista tavaraa takaisin kojuihin :D :D) ja vannoi, ettei varasta enää koskaan.  

Se päätös on pitänyt lukuunottamatta tuota edellämainitsemaani Tiimari-episodia. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa varastaa yhtään mitää, se on aina joltakin pois. Luulisin, että suurin osa varastaa jännityksen tunteen takia. Vaatekaupassa töissä oleva kaverini on kertonut, että teinitytöt varastavat jatkuvasti vaatteita. He leikkaavat saksilla hälytyslaitteet pois ja lähtevät risainen vaate mukanaan ulos. Ei mitään järkeä!

Pieni Hikke

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #50 : Joulukuu 16, 2004, 13:18:20 »
Nellukan tapaan minäkin olen varastellut karkkeja pikkulapsena. Minä vain työnsin käteni sinne ja söin ne. Mielestäni kukaan ei huomannut. En edes laske sitä varastamiseksi, monet pikkulapset varastavat tietämättä, että se on väärin.

Jos joltain Cittarilta varastetaan vihko, niin se on vaan oivoi. Tuskinpa ne sitä jää kaipaamaan. Mutta minä en pystyisi varastamaan, omatunto ja pelko estää.

Mielestäni varastaminen on aina väärin, muttei niin väärin, jos varastelija on pikkulapsi, joka ei tiedä, että se on väärin tai rahaton. Tai tuon tapaisia.

Sharida

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #51 : Joulukuu 16, 2004, 17:52:01 »
Lainaus
Sydän tykyttää, kauppiaat toivottavat hyvää illan jatkoa. Nyökkään kömpelösti ja luon ehkä hiukan pahoinvoivan hymynkin heille. Mitä he sanoisivat jos tietäisivät mitä minulla on laukussani? Kävelen kohti ovea, ohitan hälytyslaitteet. Tekisi mieli hyppiä ilosta mutta vielä en ole ulkona. Kun olen ulkona, kävelen pikakävelyä vähän aikaan ja pinkaisen sitten juoksuun. Nurkan takana avaan laukkuni ja katselen saalistani hymyillen. Jokin silti painaa mieltä. Omatuntoko?


Tuo edellinen oli erään tuttuni kuvaus siitä mitä hän tuntee kun varastaa. En itse ole varastanut koskaan mitään, en edes tikkaria tai karkkia irttarihyllyltä. On minulle tietty tullut joskus siellä Anttilan meikkihyllyjen välissä sellainen olo että:"Miksei? 10 euron huulipuna, sehän on rahastusta ja mun on pakko saada tämä." Aina olen kuitenkin kiltisti laittanut huulipunan hyllyyn ja siirtynyt katselemaan jotakin muuta. Pelko kiinni jäämisestä, pelko vanhempian pettymyksestä minuun (perheen ainoaan lapseen jota ei ole koskaan syytetty varastelusta ^^) ja pelko siitä mitä muut ajattelee. Jos nyt menisin ja kävisin pari meikkikynää pölläsemässä kaupasta ja sanoisin siitä luokkalaisillemme saisin takuulla "kovan" tytön maineen. Pahimmassa tapauksessa menettäisin siinä hytäkässä kaverinikin jotka vastustavat varastelua henkeen ja vereen.

Minä olen muinoin päättänyt olla koskaan varastamasta mitään ja se päätös on pitänyt. Huonoa omatuntoa en siitä saisi vaan siksi en varasta koska jään helposti "koukkuun". Minulle tuttu on seuraavanlainen lause:"Sä olet niin raukka että et uskalla ees tota ripsaria viedä!" Minä ymmärrän kuitenkin että se on vain ripsari enkä tarvitse sitä, eikä minun tarvitse todistaa mitään ottamalla se ilman että maksan siitä. Se on minun valintani ja olen sinut sen valinnan kanssa. Vähät siitä kunnioittavatko muut.

Minulta on varastettu. Se aiheutti pahaa mieltä, surua ja vihaakin tätä varasta (jonka henkilöllisyyttä ei koskaan selvinnyt) kohtaan. Jätin ruokailun ajaksi repun naulakkoon koska ruokalaan ei saa tuoda tavaroitaan. Kun olin syönyt menin repulleni ja tarkistin onko lompakkoni repussa (olin menossa koulun jälkeen ostoksille) mutta se oli poissa. Säikähdin koska lompakossa oli pankkikorttini ja hiukan rahaakin. Menin kertomaan asiasta rehtorille ja lompakko palautettiin vielä samana päivänä. Lompakon palautti eräs tyttö joka sanoi että he olivat löytäneet sen ulkoa kavereidensa kanssa. Lompakossa olleet 40 euroa oli viety, muu oli paikallaan. Ette usko miten vihainen olin. 40 euroa minulle kuitenkin paljon rahaa ja niiden rahojen eteen oli tehnyt töitäkin. On halpamaista että joku ääliö tulee ja ottaa toisen henkilökohtaista omaisuutta ja vie sitten vielä rahaakin joiden eteen minä olin raatanut. Ei tuntunut kivalta ei, se on yksi syy miksi en koskaan varastaisi.

Varastelu on tietyllälailla jännityksen etsimistä. Eräs poika rehenteli tässä yksi päivä miten hän oli pöllitynyt onnistuneesti pipon kaupasta. En tajua sitä mitä hienoa siinä on että pitää vielä rehennellä, senkun pöllivät mutta se on voi, voi sitten jos jäävät kiinni. Varastelusta yleinen mielipide on että se on väärin mutta silti saan kuulla siitä miten ihmiset ovat menneet ja varastaneet jotakin.

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Varastaminen
« Vastaus #52 : Joulukuu 16, 2004, 18:05:18 »
Minulta varastettin puhelin ja lompakko pari vuotta sitten elämä lapselle konsertissa. Itkin ja huusin, koska en ollut vielä valmis luopumaan vanhasta 3210:ni. Vieläkin sattuu kun ajattelee sitä. Se oli vielä niin hyvä kuntoinen..

Varastaminen ei ole kivaa, ei yhtään. En varasta, en ole koskaan varastanut, en tule koskaan varastamaan. Se on väärin. Onko varkailta koskaan varastettu mitään? Epäilen, että ei.
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

Alyssa

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #53 : Joulukuu 16, 2004, 18:45:17 »
Minä en voi käsittää ihmisiä, jotka varastavat suoraan toisilta. En todellakaan. Se on kuitenkin jonkun omaa. Tai no onhan kaupankin tavarat tavallaan jonkun, mutta en koe sitä yhtä pahaksi, yksittäinen ihminen kun harvoin on niin rikas kuin jokin kauppaketju. Minä en enää varasta tosin kaupoistakaan, mutta keneltäkään en ole ikinä vienyt mitään enkä voisi viedä.

Lainaus
Onko varkailta koskaan varastettu mitään?


En tiedä, voiko minua enää varkaaksi sanoa, koska tuo kaikki on taakse jäänyttä, mutta kyllä, minulta on viety tavaraa. Tosin vasta lähiaikoina liikkatunnin aikana. Minulta varastettiin puuteri. Kyllä, puuteri. Eikä edes mikään uutuuttaan hohtava, vaan aika lailla jo käytetty. Myös muilta luokkalaisiltani oli hävinnyt meikkejä ja rahaa. Siis aivan järkyttävän typerää. Miksi joku varastaisi toisten (käytettyjä) meikkejä?!
Pukuhuoneeseemme (joka sijaitsee koulun 'takana') on siis vapaa pääsy keneltä tahansa, koska ovet eivät ole lukossa.

Minusta toiselta ihmiseltä varastaminen on paljon enemmän väärin, kuin kaupasta varastaminen.

Nassu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #54 : Joulukuu 16, 2004, 20:48:38 »
Yhteen aikaan varastin kaverini kanssa säännöllisesti karkkia kaupasta. Varastaminen ei tuntunut yhtään vaikealta, ja ajattelimme että "what the hell, pikku summia ne vaan on". Sitten saimme kunnon opetuksen, ja varastaminen loppui kuin seinään.

Olen kaksi kertaa "varastanut" vahingossa; molemmilla kerroilla olen pistänyt jonkun tavaran joko odottamaan taskuun maksamista tai sitten olen vain vahingossa tunkenut ne taskuun hanskojen kanssa. Joo-o, olen TODELLA hajamielinen. Kummallakaan kerralla en jäänyt kiinni. Olin silloin ala-asteella, ja molempien kertojen jälkeen olin ihan kauhuissani, että "entä jos poliisi saa tietää ja pidättää minut" :D.

Minusta varastaminen ei ole oikein. Tietysti ymmärrän, jos joku on nälkään kuolemassa ja sitten nappaa marketista leivän, mutta luulen että kukaan ei ole ainakaan täällä Suomessa niin köyhä.

Gazlia

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #55 : Joulukuu 16, 2004, 21:04:17 »
Lainaus käyttäjältä: "saamu"
Tuli mieleen, että Ameriikassa joku oli pöllinyt koulusta tietokoneen en ymmärä, miten se on mahdollista ettei kukaan huomaa, kun kantaa käytävällä tietokonetta :)


Voihan se olla joku kannettava tietokone joka mahtuu kätevästi vaikkapas reppuun ;) Tai en minä tiedä, aika uskomattomalta tuo kuulostaa.

Itse en ainakaan muista, että olisin pöllinyt kaupasta mitään. en varmaan olekaan. enkä kavereilta. Koulusta olen joskus ala-asteella nyysinyt yhden valkoisen taluliidun ja liimapurkin. eikä omatunto soimaa yhtään...

Maisu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #56 : Tammikuu 22, 2005, 10:25:53 »
Minä olen joskus syyllistynyt varkauteen. En mihinkään suureen, mutta varkaus se kumminkin on.
En todellakaan mahtaile sillä, oikeastaan häpeän, mutta silti en palaisi menneisyyteen poistamaan sitä että varastin.

Olin erään ystäväni kanssa yhteisen ystävämme luona. Tämä tyttö, kenen luona olimme, lähti syömään ja minä ja tämä toinen ystävä löysimme hänen komerostaan sellaisia värikkäitä kiviä. Otimme molemmat niitä sitten sieltä taskuumme ja lähdimme hetken kuluttua kotiimme.
Tämä yhteinen ystävämme ei huomannut yhtikäs mitään.
Kerran tämä ystäväni oli meillä ja omatuntoni rupesi kolkuttamaan.
Minä pyysin anteeksi ja palautin kivet. Ystäväni ei suuttunut minulle, hän jopa antoi minun pitää kivet.
Toinen ystäväni, joka myös varasti, ei ole vieläkään palauttanut kiviä.

Minu mielipiteeni varastamisesta on se, että se on tyhmää. Vaikka jotkut ihmiset perustelevat varastamisensa niin, että heidän ei tarvitse maksaa ostoksiaan.
Mutta entäs sitten kun jääkin kiinni?

Eräs tuttuni jäi kerran kiinni varastamisesta. Myyjät olivat sanoneet heti, että tämä tyttö on nähtävästi ammattilainen jo. Hänellä oli niin paljon jo tavaraa varastettuna.
Nyt yksikään ystävistäni ei enää varasta, mutta yhteen aikaan he harrastivat sitä paljon.

muok// Koko viesti uusiksi.

nikkerssi

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #57 : Tammikuu 22, 2005, 10:49:52 »
Kerran olen ottanut koulusta pari ylimääräistä vihkoa ja joskus olen ottanut pari karkkia irtokarkkihyllyltä. No tosin tämä kaikki tapahtui ala-aste ikäisenä enkä ole varma luenko tätä varasteluksi.
Mutta ala-asteella ystävystyin parin tyypin kanssa jatka varastelivat.
Kyllä minusta varastelu on väärin.
Sitten vielä kerran halusin todella kovasti erään  cd, mutta isi ei suostunut lainaamaan rahaa, joten menin hänen säästöpossulleen (se ei kyllä ollut possu...) ja otin sieltä vajaat 7 euroa.
 
Ikinä en ole jäänyt kiinni varastelemisesta enkä usko että minulta on varastettu mitään, eikä minulla ole ikinä tullut huono omatunto, paitsi silloin kun otin rahaa isiltä, eikä silloinkaan paljon.

Mutta kyllä minusta varastelu on väärin. Ja jos joltain ihmiseltä varastaa sille ihmiselle voi tulla todella paha mieli. Esimerkiksi luokkalaiseltani varastettiin kännykkä liikuntatunnin aikana taskusta ja vielä pukkarista, eikä varasta ole saatu kiinni eikä hänellä ole varaa ostaa uutta kännykkää, joten hän on mielestäni aika maassa. Ja meidän koulussa on varasteltu paljon puhelimia. Luulisi eetä näille varastelijoille tulisi huono omatunto.

Renata

  • Ankeuttaja
Re: Varastaminen
« Vastaus #58 : Maaliskuu 23, 2005, 16:25:53 »
Oletteko koskaan varastanut mitään? Olen. Viimeksi tänään.

Jos olette, miksi? Ekan kerran kokeilun halusta. Mietin, että "voiko olla niin vaikeaa?" Nyt on pakko. Se on kuin huume. Haluaisin lopettaa tavaroitten pöllimisen, mutta en voi. Aina kun näen sopivan tilaisuuden siirrän tavaran taskuuni. Kunniakseni voi KAI lukea etten ikinä koskaan ota yksityisiltä ihmisiltä koska tiedän miltä se tuntuu.

Miltä tuntui? Kaduitteko? Kyllä. Joka kerta.

Jatkoitteko varastelua? Kuten mainitsin edellä olen koukussa.. -.- Toivottavastin en enää kauaa.. viimeistään tyssää siihen kun jään kiinni.

Jos ette ole, miksette? -

Onko teiltä varastettu jotain? Jotain suklaa patukoita syksyllä kun unohdin ne näkyville. Otti päähän vaikka ne eivät merkittäviä olleetkaan.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
Ei kannata. Ikinä.

Tabu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #59 : Maaliskuu 23, 2005, 16:49:27 »
Olen varastanut kerran R-Kioskilta noin 2 euron arvosta irtokarkkeja. Eli ei mikään kamala rikos? Sitten mun isä tuntee yhden myyjän sieltä ja se kerto sille, että olen ottanut sieltä karkkia. Kadutti ihan sairaasti kun sain tietää, että vanhemmat tietää myös. En kuitenkan ole koskaan vienyt sinne rahaa takaisin vaikka minulle sanottiin että pitäisi viedä. En vain kehtaa mennä sinne ja sanoa: "öö.. sori mut mä pöllin täältä viime kesänä irtokarkkeja. täs ois teille pari euroo siitä." tms. Ja en usko, että se niin suuri menetys sille kioskille olisi, vaikka en veisikään rahoja sinne.
Olen käynyt ihan aktiivisesti siellä R-Kioskilla, mutta ei ne taida enää muistaa sellaista pikku rikosta, kun sieltä pöllitään lähes joka päivä kumminkin jotakin. Ainakin kaverit joskus selittää: "oonko mä vään kova jätkä kun kävin pöllimässä ärrältä tän?" ja näyttää jotain karkkii pussia tai jotakin.

Mun mielestä ei kannata varastaa. Se voi olla hauskaa siihen asti kun jää kiinni, mutta sitten voipi alkaa kaduttamaan.

Verhontanko

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #60 : Maaliskuu 26, 2005, 03:09:36 »
*Nostaa kätensä ylös* Olen varastanut Maxista (nykyinen Prisma). Pöllimme kaverin kanssa karkkeja, kun rahaa ei ollut eikä saanut. Taisimme ottaa myös kummatkin 2 avaimenperää ja Pokémon tarrapaketin. Ei siitä hinnaksi tullut kuin 32 markka 50 penniä (sillon oli markat), ja kun jäimme kiinni, minä ainakin vippasin kaikki kamat tunnollisesti takahuoneen pöydälle eikä laskua tullut. Siis. Karkkeja ei ehditty syödä. Kotona huomasin että avaimenperät oli jääny mulle käteen, niitä en raaskinu heittää pois ne oli niin hienoja.. toisen annoin sille kaverille, vaikka ei se ois ansainnu sitä (laitto koko jupaskan mun syyks, väitti että mä pakotin sen vaikka se sitä ehdotti :/), toinen roikkuu mun avaimessa just nyt. Pokémon tarratkin oli jääny, mä revin ne ja heitin piharoskikseen, en olis kestäny katella niitä.. :)

Vieläkin muistan sen, ku mentii niitten kassojen ohi, suunnattiin kamun kanssa ulko-oville ja naureskeltiin helposta hommasta.. sitten tuli siviiliksi pukeutunu vartija vastaan ja sano: Tytöt, mulla ois teille vähän asiaa.
Sitten se kävelytti meijät sitä käytävää pitkin, partureiden ohi (puhu meille ku joilleki suur-rikollisille: "Turha yrittää paeta, saatte siitä lisätuomiota, tästä tulee poliisijuttu ja voitte joutua kamarille". Oltiin hei ekalla luokalla!), vei sinne koppiin ja siellä istu miesvartija. Sit ne kysy nimeä ja asuinpaikkaa, kerto että siitä tulee merkintä poliisinkirjoihin (miks mulle tulee mieleen keltaset, nahkakantiset paksut kirjat?) ja merkintä lähtee pois 5 vuoden päästä. Sen jälkeen se pyys kääntämään repun ylösalasin, laski tuotteiden summan yhteensä ja kerto meille. Sit se soitti poliisilaitokselle, ne tuli hakemaan meitä sieltä Prismasta ja kärräs kotiin. Mä sain viikon arestia ja kamalat huudot (ei kuitenkaan niin kamalat kuin oli totuttu) ja kiellon enää olla sen kaverin kanssa. Myöskin oli niin, että sen kaverin kanssa jonka kanssa olin varastanu, sen iskä tuli hakemaan mut ja sen kamun koulusta ja vei kotiovelle asti, vahti että mentiin sisälle. Sit ku päästiin kotiin, piti soittaa äitille kotipuhelimesta että joo, nyt ollaan kotona, eikä saanu poistua talosta mihinkään.. se oli kuin vankilaelämää :D.

Kyllä mä sitä sitten kaduin aika paljon, ja muistan mun ekan kysymyksen jonka esitin äitille, kun menin sinä päivänä nukkumaan sen jälkeen ku oltiin varastettu: "Miten ihmiset voi uskoa Jumalaan kun se anto mun tehdä tällästä?" Äiti vastas, että "Sä et voi kysy tollasta, se oli sun oma päätös." Muistan, kun mut laitettiin heti poliisien lähdön jälkeen (ne sano, että jos tulee yks varastaminen vielä, niin mut laitetaan lastenkotiin) omaan huoneeseen, katoin ikkunasta ulos ja kun siellä sato, mietin: taivaskin itkee mun puolesta.
Heh.

Sen jälkeen en ole varastanut, paitsi äitiltä ja iskältä pari kertaa karkkia, koska jotenkin tuntui siltä, että jos niiden 'poliisisetien' uhkaus kävis todellakin toteen, siis että ne laittais mut lastenkotiin.. Enkä ois kehdannu enää näyttäytä äitin ja iskän edessä.. kerran ne jopa sano mulle kun sanoin jotain törkeetä, että susta on saatu jo ongelmia tarpeeks, tms. Hirvityttää ajatellakin mitä ne nyt sanois jos pöllisin uudestaan :S.
Varastaminen kauhistuttaa, vaikka on itse sen kokenut ja tehnyt. Jokapäivä miettii, että mitä jos kun tulee kotiin ja näkee tyhjän kämpän, tms. Tai, kun päättää mennä ostamaan karkkia ja omastasäästöpossusta onkin kadonnut rahaa. Joskus olin jättänyt mars-patukkani näkyville ja veljeni oli ainut paikalla.. tiesin, että se oli varastanut sen, mutta koska olen itse antanut lempinimen veljelleni, kultapoika, hän on todellakin äitin ja iskän kultapoika. Ne eivät suostuneet uskomaan että Joni oli pöllinyt sen patukan, vaikka sanoin niin..
Kai jokainen on kerran elämässään varastanut jotain. Kyllä minäkin vielä joskus, kun olen kaupassa, otan irtokarkki hyllystä yhden karkin, laitan taskuun ja kävelen ulos ja syön sen siellä. Ei se niille hirveä menetys voi olla.

Äiti on varottanut, että jos menee kaverin kanssa kauppaan, ja kaveri ottaa taskuunsa jotain, on itse poistuttava paikalta. Useimmissa myymälöissä on periaate, että jos liikkuu varkaan seurassa, on itsekin varas. Joskus voi olla myös inhottavia ja kateellisia kavereita, niin nekin voi laittaa taskuusi jotain jos et ite huomaa..

Niin. Ja sitten tuli mieleen, että uutenavuotena meillä oli kamun kanssa kaks pulkkaa kärryssä ja minä ostin 2 kokispulloa.. no, se toinen oli mennyt sinne pulkan alle, enkä huomannut sitä ja maksoin vain yhdestä kokispullosta.. huomasin sen vasta ulko-ovilla, ja kun hälytys ei soinut, en viitsinyt mennä palauttamaan, ei olisi kuitenkaan rahat riittäneet siihen pulloon. :P Ja kerran Tiimarissa olin ostamassa joululahjoja, ja sellanen pieni posliini-ankka (1e) oli mennyt hanskani alle, enkä huomannut sitä, joten kävelin vaan ulos ja huomasin sen vasta kun nostin hanskaani.. sitten en viitsinyt antaa sitä myyjälle, laitoin vaan taskuun ja lähdin pois. Samaisessa Tiimarissa tiputin myös kerran yhden posliini-pellen lattialle ja se hajosi.. ketään ei ollut lähettyvillä, paitsi kaverini, kuiskasin sille, että mennään äkkiä pois, enkä sanonut kenellekkään siitä hajonneesta pellestä.. olisin joutunut korvaamaan sen, eikä rahaa ollut.. :D Eihän se periaatteessa varastamista ollut, teoriassa kyllä. Otinhan yhden tuotteen pois Tiimarilta, ilman maksua. Mutta, Tiimari on niin suuri ketju, että tuskin ne yhdellä pellellä ja yhdellä ankalla mitään niin paljon tekee.. :P

Pyydän anteeksi jos viestissä oli virheitä ._____.

Tammel

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #61 : Maaliskuu 26, 2005, 15:43:35 »
En oikeastaan ole varastanut mitään. En laske varastamiseksi sitä, että ihan pikkuisena otin veljeni rahoista yhden markan. Siksi, koska olin maksanut hänelle velkani, yhden markan, ja silloin otin sen takaisin. Ja hänhäh on minun perheenjäsen, joten ei kait se nyt niin kauheaa ole.
Oletko koskaan varastanut keneltäkään mitään? Siis en. Kuten jo ilmoitin, yhden markan pikkuisena veljeltäni.
Jos olette, miksi? Suutuin niin hirveänä veljelleni, kun hän kiristi velkani hänelle. Siksipä otin  takaisin.
Miltä tuntui? Kaduitteko? Silloin se tuntui rikokselta. Mutta sen olen tehnyt, minkä tehnyt. En  minä vaan nyt viitsi mennä antamaan 20 senttiä veljelleni, ja sanoa: "Kerran varastin sinulta markan. Tässä sulle 20 senttiä."  Ei se olllut iso rike.
Jatkoitteko varastelua? Älä luule. En ihmeessä mennyt koteihin varastelemaan lisää markkoja.
Jos ette ole, miksette? No kun se on tyhmää...
Onko teiltä varastettu jotain? Ööh.. Koulussa yksi kynä... Ei sen enempää. Onneksi.
Mitä mieltä olette varastamisesta? Tyhmää. En minä pidä. Ei ole järkeä. En ymmärrä, miten jotkut voivat varastaa joka päivä tai jotain.. Kauheaa.. En pidä varastamisesta. Minä olen aina inhonnut.

En pidä varastamisesta. En ole varastanut kuin markan; Mitä sitten? En siltikään halua enää ikinä varastaa. Enkä tule... Toivottavasti!

Joonatan

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #62 : Maaliskuu 26, 2005, 17:48:00 »
Minun on pakko tunnustaa. Joskus 5-vuotiaana 'pölläsin' läheiseltä Essolta Magnum-puikon. Minulla oli rikoskumppanina mukana naapurin Olli. Kun tulimme kotiin suupielet suklaassa, äiti alkoi soittelemaan Essolle ja maksoi jäätelön ja sen sellaista. Hauskaa tässä oli se, että Olli sai 2 kk kotiarestia, vaikka hän vain seisoi ulkopuolella ja minä tein kaiken enkä saanut mitään rangaistusta (paitsi karkkini takavarikoitiin).

Se ei ole painanut mieltäni, kun olin silloin 5, niin mieleeni ei ole oikein jäänyt mitään. Mutta jos nyt tekisin saman, mieltäni varmasti painaisi tuo (vai painaisikohan noin pieni... *ilkikurinen* (ja en minä varmaan edes uskaltaisi varastaa....))

En pidä varastamisesta. Se on ruma tapa ja kenenkään ei pitäisi tehdä sellaista. Maksa ostoksesi ja ole onnellinen XD

Rosie

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #63 : Maaliskuu 26, 2005, 17:59:51 »
Ääk. Minunkin on pakko tunnustaa. Olen varastanut. Useammankin kerran.

Ensiksi se oli ihan pientä, pari irtokarkkia kaupasta tai kyniä tms. vastaavia.
Sitten alkoi mukaan tulla hienoja koruja joihin minulla ei ollut varaa ja meikkejä myös.
Siihen aikaan aloin pyöriä entistä enemmän kirppiksillä ja tajusin miten helppo sieltä onkaan varastaa. Otin aina pari vaatetta mukaani, sovitin niitä ja menin sitten johonkin nurkkaan katsomaan mukamas vaatteita kun samalla tungin vaatteita reppuuni ja kävelin sitten muina miehinä ulos. Tätä jatkui pari kuukautta kunnes sitten eräänä päivänä jäin kiinni. Olin tunkenut reppuuni farkut ja paidan joista olin onneksi mennyt repimään hintalaput sentään pois. Kirppiksen myyjä tuli luokseni ja käski avata reppuni. Sanoin että se saattaa näyttää epäilyttävältä koska olin saanut kaveriltani muka aikaisemmin päivällä hänelle "lainaamani" vaatteet takaisin. Myyjä uskoi sen, tosin pitkin hampain ja päästi minut menemään.
Säikähdin siitä kuitenkin sen verran että varastelemiseni loppuivat siihen paikkaan. En ole sen päivän jälkeen ikinä varastanut.

Varastaminen on väärin, niin väärin. Älkää edes kokeilko, siihen jää koukkuun.

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Re: Varastaminen
« Vastaus #64 : Maaliskuu 26, 2005, 19:37:09 »
Huvittavaa, kuinka näin moni jaksaa puolustaa tekoaan sillä, että "ei kauppaketju sitä yhtä juttua kaipaa", "kauppaketjut ei kärsi, jos pöllin yhden asian" tai "en kuitenkaan pölli yksityisiltä". En ymmärrä, että jos kerran varastaa, miksei voi myöntää sitä. Miksi täytyy selitellä itselleen tuolla lailla? Halveksittavaa.


Oletteko koskaan varastanut mitään?
 Olen. Koulusta ysiluokalla (ja lukion ykkösellä vähän aikaa) vihkoja. Monta vihkoa, niitä on vieläkin jäljellä (olen tämän vuoden abiturientti). Ja erään kirjan koulusta (tämä oli ikäänkuin lainaus, jonka unohdin, mutta varkaus silti, otin sen ilman lupaa). Pienenä vanhemmilta karkkia ja rahaa (pari markkaa), en ymmärtänyt ettei niin saanut tehdä. Ja siis ei mitään suuria määriä, vaan pieni lakupala esim.

Jos olette, miksi?
Minulla oli paha olla. Minä halusin kapinoida. Olin pelkuri, en ikinä olisi varastanut jotain sellaista, joka oli oikeasti todella arvokasta. Mutta halusin kokeilla rajoja, halusin olla "pahis", halusin tehdä pahaa. Mutta kuten sanottu, olen pelkuri, joten en ikinä ryöstänyt kuin niitä vihkoja.

Miltä tuntui? Kaduitteko?
Ensin se oli "tosi jännää". Posket punehtuivat, kun ajatteli huomaako opettaja. Sitten se oli tylsää. Halusin kokeilla rajojani, mutta se oli tylsää. Kaduin joskus, minähän varastin, mutta... minä olin tehnyt sen jo. Tietenkin olisin voinut viedä ne takaisin, mutta ei kaatunutta maitoa enää kannata itkeä. En kuitenkaan ikinä selitellyt asiaa.

Jatkoitteko varastelua?
 En.

Jos ette ole, miksette?
 Koska minulla ei ole ollut mitään syytä varastaa.

Onko teiltä varastettu jotain?
 On. Rannekello (joku oli laittanut cokispullon sen tilalle uimarannan pukukopissa). Tämä sattui, sillä pidin siitä kellosta. Rahaa, alkoholia... Yleensä pidän sen verran hyvää huolta tavaroistani (ja olen vainoharhainen), ettei ainakaan vielä ole pitkäkyntiset minua puhtaaksi kynineet.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
 Tuomitsen tietenkin. Jos joku ihminen varastaa, hänen täytyy hyväksyä, että häneltäkin varastetaan. Minä en varasta (enää) enkä halua, että minulta varastetaan. Kantin oppeja tässä mukailen.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Gizmo

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #65 : Maaliskuu 26, 2005, 19:44:37 »
Ei, ei ja ei! Minä en ole koskaan varastanut, en ole koskaan ottanut edes vihkoa koulusta. On kohteliasta pyytää lupa opettajalta: "Saisinko vihon, omani meni täyteen."  Jos ope sano ei, hyväksy. Jos vastaus on joo, hyväksy. Te jotka sanotte:" En välitä jos otan parineuron edestä karkkia irtokarkki hyllyltä isostakaupasta." niin kannattaisi ajatella miltä tuntuisi jos teillä olisi jättimäinen yritys josta joku pöllii "parin" euron eestä karamellejä. Sekin maksaa. Sellaisia ihmisä pitää kunnioittaa jotka sanoo: "Ei, minä en varasta, ei, en tule mukaasi pöllimään mitään, ei, en ota pöllimääsi tavaraa, ei, en osta pöllimääsi kamaa." ÄLKÄÄ varastako!

Pollexia

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #66 : Maaliskuu 28, 2005, 09:25:50 »
Pienenä varastin vahemmilta rahaa ja ostin pokemon kortteja. Jäin kiinni parin vuoden päästä. Homma jäi siihen enkä pytyisi tekeen niin enää. Se oli kamalaa kun pelkäsi kokoajan että nyt jää kiinni. En voisi ikinä varastaa kaupasta. Pelkään niin paljon kiinni jäämistä.

Mun kaveri varasti kaupasta meikkejä reilun sadan eron edestä. Toinen kaverini ei tiennyt tätä, kun he jäivät kiinni varas kaverini syytti toista, vaikka tämä ei tiennyt mitään. Molemmat saivat ongelmia ja he eivät ole puhuneet kahteen vuoteen.

Että jos varastat ja kaverisi on viaton älä syytä häntä jos itse varastit. Voit menettää hyvän ystävän kuten heille kävi.

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Varastaminen
« Vastaus #67 : Maaliskuu 28, 2005, 09:33:41 »
En ole koko (lyhyen)elämäni aikana varastanut yhtikäs mitään. En edes yhtä vaivaista irtokarkkia ole ottanut, kun omatuntoni ei sitä sallisi.

On monta kertaa käynyt niin kaupassa, että olen miettinyt, "Olisi niin helppo varastaa tämmöinen täältä ilman että kukaan huomaisi". Jokainen kerta se ajatus on jäänyt sikseen, kun mietin heti sen jälkeen, "Jos varastaisin, omatuntoni ei ikinä jättäisi minua rauhaan.. ja sen lisäksi pettäisin äidin ja isän."

Oikeastaan, nyt kun paremmin ajattelen. Lasketaanko veljen karkkivarastolla käyminen salaa varastamiseksi? Kun ei se veli ole niitä karkkeja itse ostanut, vaan vanhempani. Eihän omalta veljeltään voi "varastaa" karkkia, eihän? ^^
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Paine

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #68 : Maaliskuu 29, 2005, 19:34:17 »
Oletteko koskaan varastanut mitään? en! ehdottomasti en! se on hälmöä!
Jos ette ole, miksette? koska se on hölmöä, ja muutenkin pelottavaa, eikä se ole niin yksinkertaistakaan, jos varastat joudut hankaluuksiin, ja siinä tuli se toinen syy. en ikinä voisi tulla poliisiksi.
Onko teiltä varastettu jotain? On puutarhapuppu, kaksikin kertaa. Eli kun ensiksimeiltä varastettiin pumppu en silloin ollut paikalla en tiedä siitä mitään. sitten toisena kertana olin kotona ja yöllä olin hereillä(huonon unen vuoksi) ja sitten kuulin kun äiti ja isi puhuivat ja avasivat valot. Sitten minä kysyin mikä heillä nyt oli ja sain selville että puutarhapumppumme oli varastettu, polet oli perässä ja sitten ei heitä löytyyt.
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä? KAMALAA!!! ILKEÄÄ!!! KAIKKEA PAHAA!!!!


Eihän omalta veljeltään voi "varastaa" karkkia, eihän? ^^

Ei! et voi varastaa, se on lainaamista *vinks* *vinks*

diastole decoart

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #69 : Maaliskuu 30, 2005, 12:58:27 »
En minäkään ole koskaan mitään varastanut, en uskaltaisi :D Ja omatunto tulisi nalkuttamaan jälkeenpäin.

Mutta mielestäni kaikkea saa kokeilla, myös varastamista. Kunhan ei mene liiallisuuksiin. Ei siitä kukaan kärsi, jos varastat vaikka isosta kauppaketjusta jonkun suklaapatukan tms.

Welianth

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #70 : Huhtikuu 14, 2005, 19:30:58 »
olen varastanut ehkä.. Ihan pikkuisen. Joskus koulusta vihon, tai jotain tuollaista pientä, jos sitä nyt pieneksi voi sanoa. Enkä ole niitä vihkoja varastanut kuin kakasi koko elämäni aikana varmaan. Omatunto minulla kolkuttaa aina aika paljonkin.

Yleisesti mieltä varastamisesta. Ärsyttää se kun kaverini kuviksen tunnilla tänäänkin tarinoi jollekkin istuessaan takanani, että kuinka paljon oli varastellut ja mitä. Pikkuvarkaat ärsyttävät. Eivät vain voi ostaa itselleen mitään.

En tarkoita pahalla muita kohtaan, mutta ärsyttää se jos alkaa rehvastella yleisesti kuinka varasti tiimarista tukun kyniä tai jotain vastaavaa. Sanoo viä sen ääneen, ja näyttää ettei tällä olisi lainkaan omaatuntoa. Ehkä se että minua ärsyttää on vain kateutta, koska en itse pysty varastamaan ilman että kuolen seuraavana päivänä omantuntoni tappaessa minut.

Bianca

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #71 : Huhtikuu 14, 2005, 19:46:16 »
Juuri tuota perus vihko/kynäkamaa koulusta tulee pöllittyä, mutta ei mitään kallista. Kyllä jotain hienoja tusseja joskus kuvisluokasta ja kerran pari sivellintä (jotka heitin heti roskiin, sillä en maalaa. Kaikki vain kokeilun takia - kaikkea pitää todellain kokeilla!).

Kaverit (lähinnä pojat) pöllivät. Siihen on jo tottunut kun ne sujauttaa pari suklaapatukkaa taskuun tai takin sisään, ei ne oo kertaakaan kiinni jäänyt. Joskus ne pöllii jotain juttuja ihan läpällä, tyyliin tampooneja, siteitä, kurkkua... Se on ihan ok, omapahan on kavereiden valinta. Ne pöllii, enkä mie koita estää sillä ei sillä oo miulle suurempaa merkitystä. Itselläni ei rohkeus riittäisi luultavasti.

Kerran VAHINGOSSA pöllin suklaapatukan. Olin äidin kanssa kaupassa ja laitoin kärryihin suklaapatukan itselleni. Se kuitenkin vahingossa jäi kärryjen pohjalle, ja eipä sitten kun vietiin kärryjä pois, jaksettu mennä maksamaan 40 sentin suklaapatukkaa kassalle.
Lainaus
En tarkoita pahalla muita kohtaan, mutta ärsyttää se jos alkaa rehvastella yleisesti kuinka varasti tiimarista tukun kyniä tai jotain vastaavaa.

Aivan! Ihan ok että joku varastaa, eipä oo miun asia, mut sitten kun alkaa kehuskelemaan ja vertailemaan kavereitten kanssa että kumpi on pölliny enemmän tavaraa. Raivostuttavaa - ei varastelussa ole mitään kehuskelemista.

Shinju

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #72 : Huhtikuu 14, 2005, 20:10:23 »
Olenhan minä.
Sanoisin jopa, että olen ollut... Varas. Sillä tein sitä usein, satojen eurojen edestä.
Alusvaatteita, sukkahousuja, leluja, karkkia, meikkejä, elintarvikkeita,
mikä vain kelpasi, kunhan vain sai varastaa.
Ensi alkuun se oli 'wiatonta kokeilemista', huvikseni tungin pari kynää ja superpallon taskuuni.
Ja voi sitä tunnetta, kun poistuin kaverin kanssa kaupasta, se oli mahtava,
ja entä kaverini ihailun ja hämmennyksen sekainen katse kun näytin niitä paria skrubuista krääsäkamaa?

Oi. Rakastin sitä, jäin oitis koukkuun. Niinpä rupesin pelaamaan isommilla panoksilla,
en tahtonut olla pikku varas, joka nyysi pari geelikynää tiimarista.
Suunnistin oitis kauppakeskukseen päästyäni vanhoihin tuttuihin liikkeisiin joista
minulle mieleiset tavarat näpistin, pääasiassa vaatteita ja meikkejä.
Ja tunsin olevani jumala, kaikkien säädöksien huipulla, mikään ei voisi minua estää.

Alussa omatunto pisteli, se pieni ääni päässäni käski lopettamaan, mutta
varastamisen yhä toistuessa ja toistuessa, se hiljeni.
En edes ymmärtänyt enään, mikä tekee varastamisesta väärää?
Miksi en saisi ottaa tuota sormusta kun sen haluan? Eiväthän ne mitään menetä?
Niinpä siis jatkoin. Ja jatkoin ja jatkoin, kunnes jäin kaverini kanssa kiinni.
Kiikutettiin vartiakoppiin, poliisiautossa asemalle - meidät teljettiin maijaan,
kuin olisimme olleet mitäkin murhamiehiä - ja sieltä sosiaalivirastoon.
No. Sen jälkeen lopetin näpistelyn vähäksi aikaa, mutta en minä sitä täysin lopettanut.
Kunnes päätin että minun ei tarvitse tehdä tätä enään, hankin muun tavan saada kiksit.

Ja tuota. Minulta ei ole koskaan varastettu mitään. Niin.
Enkä tiedä mitä mieltä olisin varastamisesta tuon oman tapaukseni jälkeen..

Poissa leevei

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Varastaminen
« Vastaus #73 : Huhtikuu 14, 2005, 21:15:03 »
Oonha mäki tota "harrastanu". kerran vaan oon kaupasta varastanu Tupla-patukan. Koulusta vien jokapäivä "sotasaalista" kyniä, kumeja, terottimia, teippirullia. Mitä satun tarvitsemaan. Nii ja sitten pienenä mä söin irtokarkki hyllystä ihan hirveesti karkkia. En tiennyt että se oli väärin, joten sitä ei lasketa.

Minun mielestä koulusta varastaminen on ihan OK. Ehkä siksi, että se on minulle päivittäistä. Muu varastaminen ona ihan typerää, koska
A: se on tyhmää, koska jos jää kiinni saa ihan hirveät sakot. Ei selviä sillä koulu selityksellä; "No se oli läppä" mitä ne opettajat nielevät ihan tosta vaan

B: Mä en ainakaa pelkää poliisia enkä sitä kaupan tätiä enkä vahtimestaria, mutta äiti ottaa niin hirveät skitsot että tärykalvot puhkee.

MUOKKAUSTA: Pienenä kun otin eskarista 2 purkkaa ku olis saanu ottaa vaan yhen. Nii heti alko omatunto kolkuttaa. Nyt ei tunnu missää ku vie koulusta pari vihkoo ja lyijärin...

Valentina

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #74 : Huhtikuu 14, 2005, 21:41:15 »
olen varastanut viimeksi seiskalla, kokeilu mielessä. Ei tuntunut hyvältä, puhuin siitä vanhemmilleni ja asia jäi siihen. Kaveri piirini ei tiedä siitä, enkä aio kertoakaan. En varasta enää, enkä tulekaan. Kamala tapa, erittäin kamala, itse saan siitä vain masennuksen. en kunnioita varastavia ihmisiä, en luota heihin, mutta olen valmis ymmärtämään. Tiedän kuulostavani epäpyhältä, mutta se on vain minun kantani.

pesukarhu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #75 : Huhtikuu 26, 2005, 18:51:47 »
Olen myös varastanut, mutta vain kerran elämässäni, seiskan alussa. Pöllittiin kavereiden kanssa irtokarkkeja. Kaverit jatkoi, mutta minä en voinut. Tuli niin hirveet omantunnon tuskat, että olin jo kääntymässä takaisin ja viemässä karkit takaisin, ellei kaverit olisi estäneet.

olen ihan tyytyväinen siihen, etten jatkanut, koska siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.. Ja pysyy omatuntokin puhtaana^^ Minä en nimittäin pysty edes valehtelemaan ilman, että tuntuu pahalta.. pitäkää vain tekopyhänä, ei voi mitään :)

Poissa Goldenfake

  • Contessa
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Roma ♥ Italia ♥
    • Questo inverno finirà
Varastaminen
« Vastaus #76 : Huhtikuu 26, 2005, 20:27:22 »
Saatan olla tekopyhä, mutta minusta varastamisessa ei ole mitään järkeä. Siis, minulle  ei tule mieleenkään kaupassa, että onpas nyt niin kallis pusero, etten voi sitä ostaa, mitä jos pöllisin sen. En tosin usko, että kaikki "varkaat" näin ajattelevat, mutta silti. Olen niin kiltti tyttö ^^ Ehkäpä en varasta siksi, että olisin niin hirveissä omantunnontuskissa, siksi, että kaikki tuttavani ja vanhempani pettyisivät minun käytökseeni kovasti, siksi, että en hyötyisi siitä paljoa mitään, jos jäisin kiinni ja siksi, että häpeäisin itsekin silmät päästäni, jos jäisin kiinni tästä asiasta. Tosin, minusta ei edes varasteluun olisi. Kompuroisin ja varmaan omalla epäilyttävällä käytökselläni saisin kaikkien silmäparit itseäni seuraamaan.

Jos kaverini alkaisivat varastelemaan (ei siksi, että he niin tekisivät), en lähtisi mukaan, vaan yrittäisin takoa heille järkeä. Valitettava totuus on se, että usein sitä kavereiden intoihin lähtee mukaan ja jää kiikkiin. Niisk. Jos kyseessä olisi vielä kaksi parasta kaveriani, olisin erityisen huolissani. En varmaan nukkuisi ollenkaan niinä öinä, kun tietäisin heidän varastaneen jotain..

En, minä en varastele. Jotain pikku näpistelyä on joskus seitsemän vuotiaana ollut (tyyliin pöllinyt siskon kumin), muttei mitään sen vakavampaa. Olen aina ollut kiltti tyttö, ja pienenäkin muiden sisarusten huutaessa ja "varastaessa" karkkia toiselta olen ollut silleen: "Miten te pystytte tekemään noin? Soo soo!" ^^
Fabrizio: Si, ti desidero, ti voglio con tutto me stesso, dalla prima volta che ti ho visto ti desidero, da settimane ti voglio fino ad impazzirne, e ti amo, io, ti amo, io ti amo e ti desidero e ti amo, potrei urlarlo se vuoi te lo giuro! Si, ti giuro... Nessuno, nessuno potrebbe dirmi che devo vergognarmi: Io amo Elisa!

Poissa franzi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Varastaminen
« Vastaus #77 : Huhtikuu 26, 2005, 20:28:17 »
Minä en ikinä voisi varastaa mitään. Pelkään jo ilman varastettua tavaraakin, että hälyttimet piippaa, kun lähden kaupasta. Ja muutenkin se on typerää. Siitä saa vain huonon mielen jokaiselle osapuolelle. Mutta ikävä kyllä joillakin ihmisillä se on melkeimpä pakollasti, meinaan nyt niitä katulapsia. Eiväthän ne muuten voisi tulla toimeen, kun eipä kukaan pahemmin niistä välitä ja sehän johtaa juuri varasteluun.

Pienempänä minä tosin "varastin" karkin kaupasta. Olin kuusi vuotta ja minä ja serkkuni oltiin jossain pienessä kyläkaupassa. Me mentiin irtokarkkihyllyille ja manguttiin vanhemmilta, että ostaisivat meille karkkia. No eipä onnistunut. Vanhemmat lähti muille osastoille ostelemaan tarvikkeita, niin minä ja serkku ensin vilkuiltiin ympärille, ja sitten tongittiin lattialta karkit, jotka olivat tipahtaneet siitä karkkihyllyköstä (valaisevaa). Sen jälkeen oli hirveän huono omatunto, ja pelkäsimme, että joku näki. No jaa, nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin sitä ei voi oikein sanoa varastamiseksi, sillä ei kukaan muu niitä lattialla lilluneita karkkeja olisi halunnut syödä...

Nykyään varastelua on ihan liikaa. En käsitä mitä ideaa siinä on, varsinkin jos on muuten taloudellisesti asiat ihan hyvässä kunnossa. Mutta siihen jää kuulemma koukkuun. Jos kerran varastaa jotain, on pakko varastaa jotain muuta, tosin vähän kalliimpaa, ja siitä se lähtee. Sitten kun jää kiinni, varastelukin monesti loppuu (ainakin melkein).

Digby

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #78 : Huhtikuu 26, 2005, 20:58:06 »
Minulla jäi kauhea kammo varasteluun kun kerran Halpahallissa luulivat minun varastaneen kun minulla oli takinhihat ylipitkät. Sen jälkeen en ole pystynyt edes käsiä laittamaan taskuun kaupassa ja aina kun menen kassan ohi minua pelottaa että on jäänyt jotain kiinni reppuun.
Kotoa en pysty rahaa varastamaan, mutta karkkia tulee lainattua. Mutta ei kai se niin rikollista ole.
Minä en pysty hyväksymään varastelemista missään tilanteessa, paitsi jos puhutaan köyhien maiden katulapsista. Ei voi olla niin tärkeää saada paitaa, että varastamiseen pitää sortua. En tajua miten omatunto ei voi kolkuttaa kun on varastanut (ei nyt puhuta kummiskaan niistä äidin karamelleistä).

Hämykeiju

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #79 : Huhtikuu 27, 2005, 16:10:45 »
Tulihan sitä vuosi sitten ja viime syksynä varasteltua aika paljon. Ensimmäinen kerran varastin tiimarissa, tungin kyniä ja kumeja sun muuta tilpehööriä taskuihin ja pelkäsin koko ajan, että joku huomaisi. Mutta kun olin päässyt puhtaalla suoriutumisella ulos kaupasta, olin niin helpottunut ja onneissani. Se tunne oli aivan ihanaa ja tahdoin käydä heti näpistelemässä lisää tavaraa. Omatuntonikaan ei yhtään jäänyt soimaan, ajattelin vain, ettei se ketään haittaa jos yhden kynän tai kumin otan. Sen jälkeen varastelin kavereitteni kanssa lähes päivittäin. Vöitä, kynsilakkoja, korviksia, ripsareja, jäätelöä, karkkia, luomivärejä, kajaaleja, huulikiiltoja, lehtiä, limua... Kaikkea sitä laukkuun ja taskuihin eksyi.
Jossain vaiheessa sitten leikki loppui. Olin kaupassa ystävieni kanssa ja juuri tunkemassa limupulloa laukkuun kun kaupanomistaja tuli tulistuneen näköisenä kysymään mitä helvettiä olemme tekemässä. Toinen kavereistani oli juuri ehtinyt ylittämään kassan limupullo repussaan ja toinen oli juuri laittanut reppuun. He olivat syylistyneet näpistämisestä ja siitä ilmoitettiin vanhemmille sekä poliiseille. Minulle ei tullut mitään, sillä ei ollut minkäänlaista näyttöä, että olisin syyllistynyt näpistämiseen. Siihen varastaminen sitten joksikin aikaan jäi, kunnes aloitimme sen taas puolen vuoden päästä. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin lopetin. Vielä kuitenkin kaupassa ollessani ajattelen, kuinka helposti tuon ja tuon saisi taskuun laitettua eikä kukaan huomaisi mitään. Onneksi olen kuitenkin tähän asti onnistunut hillitsemään himoani.

Harha

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #80 : Lokakuu 22, 2005, 18:39:34 »
Onhan sitä tullut varastettua useampaankin otteeseen.

Kolmetoistavuotiaana aloin olla kovin hermostunut ja eristäydyin ystävistäni täysin. Yritin keksiä itselleni tekemistä, sillä vanhemmat olivat harvoin kotona kanssani ja jouduin päivät pitkät olemaan yksin.

Joo, lopulta ajauduin siinä loppuvuodesta 2004 Lindexiin, pölläsin pari meikkiä ja hiusharjaa ja lähdin. Mulla oli sellainen iso takki, jossa oli suuret taskut, ja mä fiksuna tyttönä lastasin niitä meikkejä sovistuskoppiin, revin hintalaput pois ja viskasin ne mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, laitoin kamat taskuihin ja lampsin pois. Silloin tuntui, että olin todella löytänyt harrastuksen.

Joo, kävin suunnilleen kerran viikossa kuukauden ajan pöllimässä Andiamosta ja Lindexistä, niistä muodostui vakiokaupat. Huiveja, koruja, meikkejä, upeat housutkin. Mustat lapaset ja hieno POMO-pipo. Joo, ja sitten taas, kun olin ensin käynyt Andiamossa ja olin Lindexistä juuri lähdössä varkausreissun saalis repussa, avasin oven ja tunsin siinä sitten jotain hikistä ja lihava olkapäälläni. Takana seisoi sellanen about kolmesataa kilonen vartija, sanoi "Mitä jos kuule lähdettäisiin takaisin" ja vei mut takahuoneeseen. Se Lindexin myyjä oli mulle aivan raivona, hyvä ettei lyönyt, sen olisi selvästi tehnyt mieli. Selvis, että mä olin napannut esineitä about kahdensadan euron edestä.

Joo, ja unohdin kertoa, että olin Seppälässäkin käynyt ja pöllinyt sieltä kahdet korvikset ja lukemattomia meikkejä. Niistä se vartija ei tiennyt ja siihen liikkeeseen en enää ikinä astu jalallanikaan.

Vartija soitti poliisit, otti mun nimitiedot ylös ja sitten mä lähdin kahden kytän kanssa mustalla maijalla asemalle. Siellä se soitti mun faijalle, kertoi mitä olen tehnyt ja jutteli sen kanssa. Ne jutteli mukavia, mä itkin ja pyyhin levinnyttä ripsiväriä pois. Taisin näyttää aikamoiselta huoranpoikaselta, näin suoraan sanottuna.

Kotona sain haukut vuoden kiellon kaikkeen paitsi tietokoneeseen. Mutsi sai vähennettyä työpäiviensä kestoa ja nykyään se on mun kanssa suht usein, päivittäin sellaset viistuntia kouluuntulon jälkeen.

Ei enää, ei enää.

Marjucka

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #81 : Marraskuu 13, 2005, 14:06:34 »
Tunnustan.
Noin vuosi sitten aloin näpistellä. Ensin tikkareita kahvilasta, karkki pusseja marketeista, kynttilöitä tiimarista, meikkejä tarjoustalosta. En tiedä miten siihen päädyin, luultavasti siksi, että kaverinikin näpistelivät. Ei, eivät he suinkaan painostaneet minua, eivät millään tavalla. (onneksi.) Mutta se oli jännittävää, ja sitten ajatteli taas "Tuohonkin olisi mennyt pari euroa". Tuona jouluna sain hankittua joululahjatkin puoleen hintaan.

En ikinä ehtinyt varastamaan mitään isompaa, (vaatteita, koruja..) kun ystäväni jäi kiinni. Se pysäytti jotenkin, enkä sen jälkeen ole ottanut purukumin puolikastakaan maksamatta.

Tarinan opetus: Lopettakaa ennen kuin jäätte kiinni. Ja koska ette voi tietää, milloin jäätte kiinni, lopettakaa heti. :)

Chiyo

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #82 : Marraskuu 13, 2005, 15:06:48 »
Voe voe. Kuten aika monet täällä, olen ehkä muutaman vihon ottanut koulusta, jotka tosin olen myöhemmin käyttänyt lähinnä koulujuttuihin. Kerran, eräässä pienessä kaupassa koulumme lähellä, olin pistänyt ajatuksissani yhden karkkipussin taskuuni, ja olin jo ovella (siellä ei ollut edes hälyttimiä saati kameroita) kun tajusin että pussi oli taskussani. MIeleeni ei edes tullut vain jatkaa matkaa, vaan peruutin pikavauhtia kassalle ja punaisena ojensin pussin myyjälle, joka veti sen lukimen läpi ja sitten maksoin ostokseni äkkiä. Kyllä se myyjä pitkään katsoi, miettti varmaan että olin varastamassa sitä mutta olin tullut katumapäälle viime hetkellä. Nykyään kun mietin sitä niin tulee aina mieleen että olisiko vain pitänyt kävellä ulos kaupasta. Mutta mitä siitä olisin kostunut? Yhden hikisen (viiden markan) pussin, ja ihan tajuttomat omantunnon tuskat.

Vanhemmiltani pöllin todella paljon ekalla ja tokalla luokalla rahaa. En tiedä miksi, sillä minulla olisi varmaan ollut omalla tilillä rahaa käytettävissä. Sitten kun sain oman pankkikortin ja kykenin nostamaan rahaa, en enään ikinä pöllinyt rahaa. Nytkin meillä on sellainen laatikko jossa on jtn. 60 euroa kolikkoina, eikä kukaan tietenkään huomaisi jos ottaisin sieltä. Mutta eipä ole tarvetta, aina tulee nostettua rahaa ja aina siellä lompakossa on pari euroa, joten ei tule otettua.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Varastaminen
« Vastaus #83 : Marraskuu 24, 2005, 13:13:22 »
Minä en ole ikinä varastanut mitään. Korkeintaan näpistänyt muutaman karamellin siskoni pussista. ^^
Siskoni sen sijaan joskus pienenä piihisti kaupasta purkkaa. Ei kuitenkaan tahallisesti, hän oli niin pieni vielä, että en usko, että hän ymmärsi paljoakaan maksamisesta ja varastelusta. Niinpä hän nappasi hyllystä pienen jenkki paketin, yritti vetää isukkia hihasta, mutta kun tällä oli kiire latoa ostoksia kassalle, sisko taapersi vain kylmästi ohi purkka paketti nyrkissään. Sellaista.

Minä en hyväksy, tai ymmärrä varastelua. Jos on rahaa, miksi pitäisi varastaa? Ihan oikeasti yleensä varastavilla teineillä on sitä rahaa.
Toinen mitä en ymmärrä on se, että ensin lapataan kärry täyteen ostoksia ja maksetaan ne ja sitten piilotetaan povitaskuun meetvursti paketti ja jädään siitä kiinni. Mitä järkeä!? Näin yksi mummo kerran teki.
Ymmärrän, että siihen jää koukkuun, mutta miksi sitä pitäisi edes kokeilla, kai jokainen kuitenkin ymmärtää, että se on väärin? Vai tehdäänkö sitä juuri siksi? Kaikki kielletty kiehtoo ja kokeilun halu siitä jäisikö kiinni on niin suuri, että on pakko kokeilla?

En minä pidä mitenkään hyväksyttävämpänä sitä, että köyhät varastavat. (Aladdiinia ei lasketa, eikä kannata uskoa kaikkea mitä muut tekevät; "Aladdin on kyllä loistava roolimalli tosiaan; varasta muilta niin saat prinsessan!") Kyllähän he voisivat pyytää apua.
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa eeti

  • Vuotislainen
Varastaminen
« Vastaus #84 : Marraskuu 24, 2005, 15:12:06 »
En ole koskaan varastanut kaupasta mitään. Muutama euro on kuitenkin äidin lompakosta minun mukaan lähtenyt ilman lupaa ja jotain tuollaisia pikku näpistelyjä on joskus tullut harrastettua.

En koskaan uskaltaisi varastaa kaupasta mitään, rohkeus ei riittäisi.
Pelottaisi aivan kamalasti, että jäisin kiinni.
Ja toisaalta sitten, vaikken kiinni jäisikään, myöhemmin omatunto alkaisi satavarmasti kolkuttaa ja kovaa.

Kaveriporukassani on ihmisiä, joiden jokatoinen tavara on varastettu. Tuo ei minua sikäli liikuta, kunhan kukaan vaan ei kokeile houkutella minua mukaan tuohon touhuun.
Ainakin neljä kaveriani on jäänyt kiinni varastamisesta, mutta silti sama touhu vaan jatkuu, en tajua, kuinka ne uskaltaa? Vai olenkohan minä vaan yksinkertaisesti pelkuri? No, samapa tuo.

Kaappikellon kummitus

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #85 : Marraskuu 24, 2005, 16:16:27 »
Elikkäs.. Aihe oli varastaminen?
Juu.
Siis ei, en ole varastanut ainakaan tahallani. Minulla on yksi peli ollut nyt vuoden lainassa (voisin palauttaa sen, aika kallishan se on, sellainen tanssimattosysteemi...) ja yksi videoksi, vuoden sekin. Kumpaakaan ei ole kyselty.
Ainiin, ja tuo perskeleen kirja. *huokaus* Voisin pelin ja kirjan viedä joku päivä kouluun.
Ai niin, se videokin.

Bay the way, en oo khyllä muuten varastanut, mitä nyt ottanut joskus kaks karkkii kun sai ottaa yhen tms. Vaikka olis ollut ihan hirveesti tilaisuuksia ja noin, en silti, en ikinä. Minulla on liian suuri omatunto ja liian suuri unentarve (jotkut varmaan tajusivat miten se asiaan liittyy...) varastamiseen.. :/

(Hmm, se kaverini Belvilleportti putosi kerran sellaisesta lootasta, enkä ole palauyttanut. Mutta se oli vahinko, enkä enää näe häntä muuta kuin koulussa ohimennen... :/)

tsukiko

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #86 : Marraskuu 24, 2005, 16:29:20 »
Juu eli en ole varastanut siiss kaupoista tai tälläisistä mitään koskaan. Ja tuskin tulen koskaan varastamaan, koska se on mielestäni tyhmää, ja kyllä sitä rahaa yleensä edes pieni määrä löytyy, säästämällä sitten. Minusta tuntuu että siitä jää todella huono omatunto ja muutenkin alkaa kaduttamaan. Tilaisuuksia on kuitenkin ollut, ja olen useasti nähnyt joidenkin varastavan kaupasta karkkia ynnä muuta pientä. Itseltäni ei ole varastettu kuin pienenä jotain niitä iki-ihania pikkuleluja.. :D Voivoi että silloin suretti. Kuten jo aikaisemmi nsanoin, varastaminen on mielestäni tyhmää, vaikka ilmaiseksi saa.

Chinapearl

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #87 : Marraskuu 24, 2005, 16:45:49 »
Varastaminen. En ole koskaan varastanut mitään kaupasta. Kuten muut sanoivat, pelkäisin hirveästi että jäisin kiinni ja omatunto alkaisi kolkuttaa. Olen minä koulusta pari jotain pientä helmeä ottanut, mutta sellaista ei lasketa. Eikä toisten karkkipusseista parin karkin ottamista. Ja sitten koulun suurjuhlilla niistä paikoista joista sai ottaa yhden otimme ainakin seitsemän. :> Mutta niitä EI lasketa.

Lainaus
Kerran VAHINGOSSA pöllin suklaapatukan. Olin äidin kanssa kaupassa ja laitoin kärryihin suklaapatukan itselleni. Se kuitenkin vahingossa jäi kärryjen pohjalle, ja eipä sitten kun vietiin kärryjä pois, jaksettu mennä maksamaan 40 sentin suklaapatukkaa kassalle.


Minulle on käynyt samalla tavalla. Minä ja äiti olimme kaupassa ja vahingossa lähti se suklaapatukka mukaan, niin ei me viitsitty käydä sitä maksamassa. Ei se minusta ole väärin, koska se maksoi jotain 40 senttiä ja se oli vahinko. En silti hyväksy 40 sentin suklaapatukan pöllimistä tahallaan.

Ärsyttävät ne tyypit jotka leveilevät varastamisella. Tai ne "älä kerro kenellekkään, mut mä varastin eilen marketista sellasen kahenkympin ripsarin" ja muut. Jos varastatte, älkää silti leveilkö saavutuksillanne. Se ärsyttää. Varmaankin osasyy varastamiseen on kaverit. Haluaa näyttää kuka on vähän khuuli tai kaverit voivat jopa pakottaa.

Olen kaikilla tavoin varastamista vastaan. "Tuohan on muutenkin niin halpa" ei ole hyvä tekosyy. Muutkin kärsii kun varastetaan. Esimerkiksi meidän koulun vieressä ehkä 100 metrin päässä on Säästökuoppa ja siellä ei saa käydä koulumatkalla kun siellä on sattunut niin paljon varasteluja. Kiva mulle, kun pitää ostaa jotain ei voi koulusta poiketa. Mutta onneksi koulumatkalla on nykyään kiwa Siwa ja siellä käymistä ei ole kielletty.

No, toistaiseksi.

MUOK.

Lainaus käyttäjältä: "the Pearl"

Lainaus käyttäjältä: "tsukiko"
Kuten jo aikaisemmin sanoin, varastaminen on mielestäni tyhmää, vaikka ilmaiseksi saa.

Miten niin "ilmaiseksi saa"!


Tsukiko varmaan tarkoittaa sitä, että kun varastaa, ei tarvitse maksaa, eli se on periaatteessa "ilmaista".

Jude

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #88 : Marraskuu 24, 2005, 17:39:31 »
Ikinä en ole kaupasta varastanut. Miusta se on väärin, koska joltainhan varastaminen on aina pois. Oli kuinka tahansa tikkari tai pieni tavara tai sellaista. Säästän rahaa ja ostan. On tietysti eri asia, jollei ymmärrä mitä tekee (kuten pienet lapset eivät tajua kunnolla mitä tarkoittaa varastaminen ja sen takia ottavat karkkia tms.) Ilmeisesti on siistiä ottaa luvatta jotain, kerskua ja leikkiä niin kovaakin tyyppiä. Naurettavaa.

Enkä ole kavereiltanikaan ottanut mitään luvatta. Miusta se kertoo huonosta itsekurista, jollei voi jotain olla ottamatta. En vain voisi ottaa mitään luvatta, sillä ylpeyteni ei antaisi periksi sen vertaa.

Tiedän kyllä monia, ketkä ovat varastaneet. Minua itseasiassa hävettää, että otin eräältä hyvältä ystävältäni vastaan puuterin ja ripsivärin velanmaksuna, vaikka tiesin niiden olevan varastettua tavaraa. Hän jäikin tästä varastelusta kiinni ja uskon että se siihen loppui.

Itse olen kyllä joutunut varkauden kohteeksi. Koulussa elämän aikana on hävinnyt useammat hanskat, terotin, penaali ja joitain koruja. Toivotaan, että on ollut varkaalle jotain iloa niistä, sillä minua harmittaa tavaroideni puolesta.

Newerland

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #89 : Marraskuu 24, 2005, 19:42:57 »
En ole koskaan varastanut mitään. Tuskin edes uskaltaisin, koska pelkäisin jääväni kiinni.
Varastaminen ei ole mielestäni oikein, mutta, jos joku on joskus jonkun tikkarin varastanut, niin en minä häntä mitenkään tuomitsisi.
Mielestäni kuitenkin kannattaisi miettiä vähän mahdollisia seurauksia, ennen kuin rupeaa varastelemaan.

Leitha

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #90 : Marraskuu 26, 2005, 10:41:16 »
No tuota.

Varastaminen on väärin. Kaupasta en ole ikinä varastanut mitään, yhtikäs mitään. Mutta porukoilta, isältä rahaa.
Seteileitä yleensä, mutta se ei pahemmin isäni burjettiin vaikuta - hänellä on ihan sikamaisen paljon rahaa, joten hän ei edes yleensä huomaa sitä. Ei ole ikinä huomannut.
Veljiltäni ja äidiltäni olen pöllinyt karkkia. Toiselta veljeltä pari euroa.

Omatuntoni ei kolkuta, kumma kyllä. Minulla nimittäin on aika korkea moraali, mutta nyt en ole huomannut mitään.

Varastaminen on väärin, ihan oikeasti on.

brooklyn

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #91 : Marraskuu 28, 2005, 15:09:20 »
Olen varastanut. Se oli aivan naurettavaa, ystävän kanssa olimme joululahjaostoksilla, kun rahat sitten loppuivat. Ja tietenkin juuri silloin löysi kaverini yhdelle toiselle ystävälleen erittäin hyvin sopivan lahjan, joka oli mukavan pieni ja näppärän mallinen hihaan piilotettavaksi. Hän vannotti, etten kertoisi kenellekään, kun hän varastaisi sen, ja äkkiäkös sujahti esine hihaan ja matkusti siellä kaupan ulkopuolelle. 5.-luokkalaisina olimme aivan onnessamme. Hitto, sehän oli helppoa kuin mikä! Lopun päivää kiertelimmekin ympäri kauppoja ja kaiken maailman meikit ja pienet jutut sujahtivat taskuihin. Tuli varastettua yhteensä suunnillaan 50 euron edestä. Mutta omatunto alkoi soimata välittömästi, ja minäkin heitin varkaustavarat pois seuraavan aamuna.

Sen jälkeen myönnän varastaneeni pari kertaa irtokarkkihyllystä. Siis syönyt siitä niitä karkkeja plus huijannut punnituksessa. Kiinni en ole jäänyt, mutta pitkiin aikoihin en ole sellaistakaan tehnyt. En halua tehdä sellaista, koska se on niin väärin.

Mielestäni varastaminen osoittaa selkärangattomuutta. Jos ei kehtaa myöntää kavereille / itselleen, ettei vain ole varaa. Että pidetään coolimpana kuitenkin, että vähän köyhempikin hankkii itselleen mitä haluaa, laittomasti. En kuitenkaan kauheasti voi saarnata kenellekään, sillä tiedän, että ensinnäkin siitä tulee ainakin aluksi hyvänolontunne, ja toisekseen siitä on vaikea päästä irti.

banniina

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #92 : Joulukuu 28, 2005, 00:18:20 »
Joskus kasiluokalla tuli pöllittyä läheisestä marketista siideriä kavereitten kanssa.Kaveri jäi kiinni ja paljasti meidät muutkin siinä sitten.
Jatkoin vielä varastelua.Pöllin vähän mitä sattu,kunnes jäin taas kiinni.
Siitä on nyt pari vuotta enkä oo mitään pölliny sen jälkeen.En ees tiiä miks varastelin kai se oli joku villitys sillon. Kavereilta en oo kyllä ikinä varastanu mitään.Ei oo tullu edes mieleen.

invisible kid

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #93 : Joulukuu 28, 2005, 18:31:24 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?
- Kyllä, lähes koko seiskaluokan ajan
Jos olette, miksi?
- Siihen jäi kiinni. Näin kun kaveir pölli suklaata, kokeilin itse, ja tunne oli "mahtava". Yritin lopettaa, lopulta menin siihen, että pöllin suklaata/karkkia/yms. ja heitin ne heti pois tai annoin kavereille. Jäin lopulta kiinni
Miltä tuntui? Kaduitteko?
- Tuntuu pissikseltä sanoa, että en. Kiinnijääminen oli elämäni kauhein asia x) Olen jo toipunut siitä, onkin siitä jo 3 vuotta
Jatkoitteko varastelua?
- En kiinnijäämisen jälkeen, mutta vuoden kierre siitä tuli, jokapäivittäinen rutiini. Saatoin varastaa ollessani vanhempien kanssa kaupassa
Jos ette ole, miksette?
- Jäin koukkuun, ei sitä 13-vuotiaana osannut niin ajatella
Onko teiltä varastettu jotain?
- Joskus ratsastuskoulussa käydesäsni minulta varastettu jotain pientä. Ei sen kummempaa (ainakaan en oo huomannu jos on ^^)
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
- Hiivatin pöljää pissistelyä - oli minkäikäinen varas tahansa.

Pikkumyy

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #94 : Joulukuu 28, 2005, 20:10:26 »
Olenko koskaan varastanut? Olen.. Kutosluokalla. Sain tietää että pari luokkakaveriani olivat varastaneet karkkia koulumatkalla lähikaupasta. (Minä siis kuljin heidän kanssaan joka päivä) Katsoin monet kerrat vierestä kun he vetivät hyllyistä tavaraa takin hihoihin ja taskuihin.

Ensin ajattelin etten ikimaailmassa varastaisi. En varmaan uskaltaisi. Toisaalta olin nähnyt miten se toimi, voisin vaikka kokeillakin (Huom!Vain ja ainoastaan kokeilla). Ja niin se sitten tapahtui. En ollut suunnitellut sitä mitenkään. Olin taas samojen kaverien kanssa kaupassa ja otin suklaapatukan takin hihaan ja kävelin kaupasta ulos. Ajattelin että noinko helppoa se todella on! Päätin yrittää uudestaan ja se onnistui. Ja taas uudestaan uudestaan uudestaan.. Siitä tuli tapa josta ei päässyt eroon. Sama kauppa ja sama porukka. Samoihin aikoihin maistoin kavereiltani tupakkaa. Aloin siis myös polttamaan kavereitten jämiä. En tullut ikinä tuhlanneeksi omia rahojani tupakkaan. Onneksi tajusin ajoissa lopettaa, muuten polttaisin varmaan vieläkin kuten nuo kaverini joilta maistoin ala-asteella tupakkaa.. Mutta takaisin varasteluun. Jatkoin sitäkin. Karkkien sivutuotteena alkoi tulla huulirasvoja ja pari kaveriani rohkeni ottaa mukaan pari pulloa siideriä. Itse siis pysyttelin karkeissa sun muissa. Yleensä mentiin porukalla kauppaan ja lastattiin itsemme täyteen tavaraa. Sitten mentiin kassalle ja joku osti suklaapatukan noin niinkuin peitetarinaksi.

Aina kun onnistui varastamaan jotain, tunne oli jotain niin hienoa. Toisaalta hyvinkin pian alkoi näkyä epäilyttäviä merkkejä. Varastin myös porukoilta rahaa ja epäilivät minusta vaikka mitä.. eikä kaikkea ihan syyttä suotta. Koululla kävi lähikaupan myyjiä puhumassa luokissa varastelusta. Kaverini jäivät kiinni tupakan varastamisesta. Päätin lopettaa. Ja se tunne oli tosi hyvä kun sai sanottua noille niin "cooleille" kavereille että varastaminen on väärin enkä tee sitä enää ikinä. Niin minä vain sitten lopetin... Ja se kannatti. Nyt hirvittää ajatellakin miten lähellä olin pilata tulevaisuuteni...  Minulta ei kai ole mitään varastettu.. Tai ehkä jotain pientä. Ei tule nyt mieleen...

Sultan

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #95 : Joulukuu 29, 2005, 06:44:19 »
Pienempänä tuli useaankin otteeseen pöllittyä lähikaupasta sokeripurkkaa ja pienempiä makeistuotteita. Varastaminen oli todella helppoa, sillä kaupassa ei ollut minkäännäköisiä kameroita tahi peilejä. Tätä helppottua lisäsi tietenkin vielä se, että kaupan omistajat (ja samalla myyjät) olivat tulleet tutuksi, kävimmehän aina samassa kaupassa. Eräänlainen luottamustila oli siis päällä. "Eiväthän pikkulapset pahaa tee."

Aikoinaan en tuntenut minkäänlaista katumusta, mutta pikkuhiljaa ajan kuluessa omatunto on ruvennut kolkuttelemaan päänupissa. "Olikohan se sittenkään järkevää?" Kyseinen kauppa meni jo vuosia sitten nurin ja omistajat siirtyivät isomman liikkeen palvelukseen, joka sekin sijaitsee aivan lähellä. Joka kerta vieraillessani kyseisessä kaupassa minussa palaa suunnaton halu mennä tunnustamaan rötöstelyni ihmisille, jotka ottivat minut aina hymyssä suin vastaan.

Noh, vähän lähempänä nykyaikaa tulee varastelusta mieleen mielenkiintoiset yläasteen seikkailut. Perjantai-illan viihdykkeeksi piti tietenkin saada keskiolutta. Jos hakijaa ei löytynyt, menimme usein muutaman kaverin kanssa hieman kauempana olevaan Saleen. Sale toi muistot pintaan löyhällä valvonnallaan. Tiettyä lisämaustetta toi vain yksi ja yksinäinen kassatäti kassalla. Ai että miten vapaalta tuntuikaan, kun onnistuimme koijaamaan tiemme ulos oluiden kera tai suoranaisesti juoksimme ulos niiden kanssa. Koskaan emme kiinni jääneet.

Yläasteen seikkailuja en vielä tänäkään päivänä kadu, olivat ne niin hemmetin hauskoja.

-Sultan

Lili

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #96 : Joulukuu 29, 2005, 11:30:31 »
oon kerran pölliny superpallon nii en kyl jääny kiinni mutta mua kaduttaa ehkä se johtuu siitä että mun omatunto kolkuttaa liian herkästi.

Anzza

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #97 : Joulukuu 29, 2005, 16:53:05 »
Siis... varastaminenhan on rumaa ja... no, oon syyllistyny siihen kyllä itsekin...
     Siitä ei oo kovin montaa vuotta, ku mulle iski joku outo rahan himo... Piti saada rahaa - keinolla millä hyvänsä! Aina jos näin rahapussin, seteleitä, kolikoita, ym. aloin suunnittelemaan kuinka saisin sen haltuuni... Pöllin rahaa vanhemmiltani, sukulaisilta, ystäviltä ja jopa naapureilta jos olivat unohtaneet rahojaan esille!
     Sitten myöhemmin alkoi kaduttaa, kun meidän perheelle tuli rahapula... Ei ollut oikein rahaa, millä maksaa ostoksia, kadutti ihan kamalasti! Mutta mitä mä oisin voinu sanoo? "Sori, mä vein teidän rahat. Ne on kulutettu jo..."? Ei ehkä kuitenkaan olisi kannattanut...
     Sittemmin olen parantanut tapani. Nykyään joskus tulee tunne, että pitäisi päästä punkamaan kavereiden ja tuttujen reppuja, mutta koska olen tehnyt parannuksen - pääsen niistä haluista ylitse. En voisi enää kuvitellakaan, että varastaisin jotain!

Avocado

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #98 : Joulukuu 30, 2005, 22:40:28 »
Olen minä. Valitettavasti.
No kaikki varmaankin alkoi siitä, kun tutustuin vuotta vanhempaan tyttöön, noin vuosi sitten. Hän oli kyllä ihana kaveri, mutta hänellä oli taipumuksia varastella pikkuasioita kaupoista.
No, olimme kauppakeskuksessa, ja menimme Free Record Shoppiin,
ja hän otti yhden niistä pinsseistä joita siellä oli myytävänä. Ne maksoivat 1 euron.
Otinpahan sitten myöskin, itse otin kaksi.
sen jälkeen olen ottanut kaksi, eli yhteensä neljä pinssiä.
Ja ei minun niitä olisi pitänyt ottaa, tiedän sen vallan hyvin.
Otin kerran myös Anytime-peitepuikon prismasta.
Laitoin sen takintaskuun, aijoin kyllä maksaa sen.
Mutta sitten ajattelin, että enoäs maksakaan, niin rahat säästyy, ja ei mitään tapahdu.
Eikä tapahtunut. Olin sen jälkeen iloinen, että sain sen ilman, että minun tarvitsi maksaa.
En ole enää kovin iloinen.
Sitäpaitsi yksi 'ystävistäni' otti sen minulta, johon minulla on todisteet, paitsi että itsepähän väittää toista.
Tämä tarkoittaa, että yhteensä olen varastanut 8,50 eurosta.
Joka on aika paljon, minun mielestä.
Ei minua kyllä sillä tavalla kaduta, en vaan varmaan rupeisi enää varastamaan.

Wagner

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #99 : Tammikuu 01, 2006, 16:54:24 »
En ole itse koskaan varastanut. Mitä nyt joskus siskolta karkkia, mutta sehän on jo eri asia. Ei varastaminen niin kauhea asia ole, jos ei varasta satojen eurojen edestä. Jos joku varastaa suklaapatukan, niin ei se nyt ainenkaan minua häiritse. Tietenkin silloin saattaa tulla tunne, että olipa helppoa, teenpä uudelleen. Parempi tietenkin olisi, että ei varastelisi, niin ei joudu "pahalle tielle".

Mitäköhän minäkin tässä yritän selittää? No, yrittäkää ymmärtää ystävät hyvät.

Poissa helmikana

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #100 : Maaliskuu 08, 2006, 19:39:37 »
*irvistys*

Olen varastanut, pakko myöntää. Kaupasta kerran, en muualta.

Tietysti on tehty ns. "minivarkauksia", eli joku tyyliin yksi irtokarkki.

Ainut, ensimmäinen, mutten usko että viimeinen varkaukseni oli ripsiväri, Seppälästä. Ujutin sen vaivihkaa takin hihaan ja käppäilin pois kaupasta. Varastamisen jälkeen tunteeni olivat hyvin ristiriitaiset - kyseessä olivat helpotuksen, onnistumisen, ilon, surun ja pelon tunteet. Helpotus koska en jäänyt kiinni, onnistuminen samasta syystä. Ilo, koska olin saanut ripsivärin maksamatta kymmentä euroa. Suru - äh, miksi tein niin? Pelko, koska joku olisi sittenkin voinut huomata.

Samarkand

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #101 : Maaliskuu 08, 2006, 20:21:37 »
Noh, pienenä varastin erään kaverini legoja. Yritin piilottaa legot purkkiin, mutta äitini löysi ne ja kävi palauttamassa kaverilleni. Tietenkin sain pitkät selitykset, että varastaminen on väärin ja nykyään en pystyisi varastamaan. Omatuntoni soimaisi minua lopun ikäni.

Minulta on varastettu joskus pienenä jotain tarroja ja muuta pientä, mutta sain ne takaisin ja kaveri joka ne varasti ei saanut mitään seuraamuksia. Silloin ärsytti aika paljon.

Varastaminen on typerää ja hölmöä. Ala-asteella pari kaveria pöllivät yhensä satojen eurojen edestä tavaraa ja kehuskelivat sillä, mutta kiinnijäätyään ymmärsivät, että ei ehkä olisi kannattanutkaan.

Poissa Gnat

  • Niark, niark!
  • Vuotislainen
Varastaminen
« Vastaus #102 : Maaliskuu 08, 2006, 22:07:39 »
njäh. Joskus ihan pikupentuna otin tarhasta semmoisia värikkäitä, isoja helmiä, hamahelmiä, tiedättehän? Hyvä. No, se oli tavallaan vahinko ja sitten jälkeenpäin olijn ihan paniikissa ja kärsin mutta äiti lohdutti ja siihen se jäi :F
En ole ikinä varastanut 'oikeasti', tahallaan. Varastaminen on aika tyhmää. Ihan niinkuin joku täällä sanoikin, niin tuskin kauppa kärsii jostakin parista irtokarkista, vaan se henkilö siinä enemmänkin säälittää.
Juu on mullakin tullu vähän naposteltua veljen karkkeja mutta mitäs pienistä ;) ei se huomannut.

Miyan

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #103 : Huhtikuu 12, 2006, 20:16:55 »
Ai minä varastanut? Kyllä.

Joskus about neljännellä; olin älyttömän tyhmä. Varastelin karkkia; oli patukkaa ja purkkaa, mutten ole ikinä varastanut äidiltäni, kavereiltani enkä sitten muualta kuin kaupasta joskus pentuna.

Kadun sitä ja syvästi. Tietty olin ja olen edelleen helpottonut, sillä en koskaan ole jäänyt kiinni vaikka olen varastanut paljon karkkia. Tietty on iloinen; säästyipä siinäkin lantteja. Silti kaivartaa joka päivä melkein; miksi, miksi ihmeessä?!

Ymmärrän esimerkiksi Nanashia, jos kerran varastaa, voi siihen jäädä koukkuun, ihan samalla lailla kuin tupakkaan ja huumeeseen. Ekan kerran varastaa, huomaa ettei jää kiinni ja tulee olo; ah, kukaan ei huomannut, miksi ei siis lisää? Sitten lisää ja lisää...

Kuten Nanashi jo sanoi, ettei toisen omaisuutta voi ottaa, se on väärin, enkä enää varasta. Olen tullut päätökseen että koskaan enää en varasta, en koskaan ! Ónneksi sitä kauppaa ei ole edes enää olemassa :DD Joten se siitä. :D

Miyan kuittaa. Karkkivaras XD

Sauerkraut

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #104 : Huhtikuu 12, 2006, 21:48:25 »
Varkauksia löytyy Sauerkrautinkin listalta, kyllä.

Ensimmäinen taisi tapahtua kolmannella luokalla ollessani, monia vuosia sitten siis. Olin suuressa marketissa kaverini kanssa ja kaverini valikoi irtokarkkeja pussiinsa. Itselläni ei ollut rahaa, joten hivuttauduin karkkilaarien ääreen ja sulloin muutamat toffeet taskuuni. Kukaan ei huomannut, mutta omatunto jaksaa muistutella tästä vieläkin - samoin kaverini.
 
Toinen tapahtui hieman ensimmäisen jälkeen ollessani kaverini luona. Leikimme sellaisilla pienillä, muovisilla eläimillä. Niiden joukossa oli muutama mielestäni todella hieno hevonen ja lehmä, jotka halusin tottakai itselleni. Säälimättä nappasin ne itselleni kaverini käydessä toisessa huoneessa. En ole palauttanut leluja vieläkään, mutta uskonpa, ettei niitä kukaan osaa enää kaivatakaan.

Samalta kaveriltani pöllin myös sydämen muotoisen kivikorun ja kaksi videokasettia. Jälkimmäiset sain muutamaksi viikoksi lainaan, mutta aina kun kaverini pyysi niitä takaisin, lupasin palauttaa ne seuraavana päivänä. Eipä tullut näitäkään koskaan palautettua, ja sanonpa, että kaduttaa ihan hemmetisti vieläkin.

Nyt ""järkevämmällä"" iällä ei ole tullut mitään varasteltua. Tämä ihan siitä syystä, että kaupassa ollessani minulla yleensä on rahaa siihen mitä tarvitsen ja se mitä en tarvitse, jää sujuvasti kauppaan. Merkinnät rikosrekisterissä eivät myöskään kuulostaisi kovin kivoilta esim. ammattia hakiessa.

Mutta mites sitten tämä musiikin imuroiminen netistä, varastamistahan sekin on? Tässä tapauksessa taitaa tosin olla edes turha kysyä, kuinka moni siihenkin syyllistynyt on..

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #105 : Huhtikuu 13, 2006, 17:02:08 »
Kyllä, minä olen ollut typerä, ja varastanut, mutta en koskaan kaupasta.
Suurin juttuni oli kai se, kun vein rakkaalta äidiltäni 20 euroa, jonka jaoin ystäväni kanssa. Vieläkin on huono omatunto, vaikka tuosta on jo kauan aikaa. Kaverini kanssa ollaan myös varastettu kaverini vanhemmilta rahaa, koska rahaa aina tarvitsee. Sitten olen varastanut koulusta tusseja, kyniä ja vihkoja. Ja muistan kun pienempänä söin kaupassa viinirypäleitä, kai sekin varastamiseksi lasketaan.

Minulle tulee huono omatunto, jos varastan, ja siksi olen sen lopettanut. En todellakaan hyväksy varastelua, ja niitä valheita joita siitä seuraa. Ei ole kivaa, jos vanhempani olisivat saaneet selville, onneksi älysin lopettaa, enkä koskaan varastellut suurempia asioita.
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

Miravir Ruusuton

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #106 : Huhtikuu 13, 2006, 17:33:03 »
En ole koskaan varastanut. En usko, että edes pystyisin siihen, sillä minun omatuntoni vaivaa minua jo nyt liian monesta asiasta.^^
Olen tosin nähnyt kavereideni varastavan. En ikinä kertonut asiasta kenellekään mutta se jäi vaivaamaan minua, tunsin aivan järkyttävää syyllisyyttä. o.O
Olen ehkä huono ystävä mutta nykyisin, jos ystäväni suunnittelisivat varastamista kuulteni, varoittaisin heitä, että jos he niin tekevät, niin minä lavertelen. Ja lavertelisin. Ou, nyt tunnen itseni pahaksi. En usko, että kestäisin enää sitä samaa syyllisyyden tunnetta, mikä silloin joskus oli.

Moraalista problematiikkaa aiheuttaa kysymys, onko varastaminen oikeutettua, jos siihen on tarvetta. Eli jos vaikkapa tyttö, jonka veli on vakavasti sairas, varastaa veljelleen lääkkeen, koska heillä ei ole siihen varaa, onko se väärin? Tällaisiin kysymyksiin ei ole oikeaa vastausta mutta tuollaisen varastamisen itse hyväksyn. Huvikseen näpistäminen on minusta vain säälittävää. Kleptomania on sitten taas asia erikseen.

Poissa Shayas

  • never-fading
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • take me home
Varastaminen
« Vastaus #107 : Kesäkuu 02, 2006, 14:19:52 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?
-En tietenkään.

Onko teiltä varastettu jotain?
-On, lempileluni esimerkiksi. :D Ja bussikortti taskusta koulussa.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
-Se on todellakin väärin! Monet täällä tuntuvat ajattelevan, että kaupasta varastaminen ei ole yhtä paha, kuin joltain kaverilta. Mutta kyllähän ne kaupatkin on siitä tuotteesta joutuneet maksamaan, eivät ne suuret tuoteketjut niitä sinne kauppaan ilmaiseksi anna. Minusta ei ole reilua kaupan omistajia ja työntekijöitä kohtaan varastaa sieltä, mitä hekin ovat muka tehneet niille varastelijoille? Jotkut ihmiset suhtautuvat varastamiseen minusta aivan liian kevytmielisesti. "Ei se oo väärin, jos ottaa jotain pientä kaupasta.." "Varastelu on OK.." Ei, inhoan tuollaista asennetta. Eivätkö varastelijat tajua, että he varastavat toisen omaisuutta, josta toinen usein on maksanut? Ja vanhemmilta varastelu, kammottavaa. Eivätkö nämä varkaat yhtään arvosta vanhempiaan? Mitä kaikkea nämä ovat heidän puolestaan tehneet? Ostaneet ruoat ja vaatteet, huolehtineet, rakastaneet? Minä itse ainakaan en ikinä itse voisi varastaa vanhemmiltani, välitän heistä liikaa. Samoin ystävistäni, he eivät ansaitse minulta niin ilkeää petturuutta. En haluaisi tehdä heille mitään niin ilkeää. Kaupoistakaan en varastelisi, koska ne ovat maksaneet tuotteistaan, ja niin pitää minunkin tehdä.

Järkyttävää, miten moni varastaa, eikä edes kadu. Ihan oikeasti, inhottavaa ._. Eivätkö näin monet oikeasti omista minkäänlaista omaatuntoa? Se ei ole okei.

Hmm, nyt ihmiset varmaan pitävät minua jonain tekopyhänä saarnaajana. :/ Ehkä selitin asiani turhan kiivaasti tai jotain. En ketään halua osoitella sormella tai syyllistää. Tämä ei siis ole mikään vastaus kenenkään täällä kirjoittamaan viestiin, vaan yleisnäkemykseni esimerkiksi joistakin kouluni oppilaista. Kuulostan ehkä joltakin ihme hurskastelijalta, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Niin, ja tietenkään kaikkien vanhemmat eivät ole niin ihania, rakastavia ja loistavia, anteeksi siis tuo yleistäminen.
Kiitän, kumarran ja poistun vähin äänin takavasemmalle. :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 13, 2007, 23:55:11 kirjoittanut Shayas »
no / no turning back now

Yanni

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #108 : Heinäkuu 10, 2006, 16:26:40 »
Minä en ole varastanut koskaan mitään. Ainakaan ei tule mieleen. Niin,  paitsi ehkä tyyliin kolmevuotiaana homeisen irtokarkin kaupasta, tai isän rahapurkista 10 senttiä. Enkä tajunnut että se on väärin. Minua on kylläkin syytetty varastamisesta. Luokkakaverit syyttivät että minä olin mukamas varastanut erään tytön äidiltä 5 euroa. Kuulemma sorkkaraudat kädessä ja kommandopipot päässä. Rikoskumppanina oli siis mukamas eräs toinen tyttö. Tuntui samaan aikaan niin naurettavalta, että joku oikeasti keksii tuollaista, ja vihastutti niin kamalasti. Kyllähän minä tiesin, että luokkakavereihini ei voi luottaa, mutta tuo oli jotenkin viimeinen pisara, aloin vihaamaan heitä sydämeni pohjasta.

Mielestäni varastaminen on väärin jos hyvin toimeentulevat nuoret varastavat jonkun ripsivärin, vaikka heillä olisi ollut ihan hyvin varaa. Mutta jos kyse on erittäin köyhästä afrikkalaisesta pojasta joka kuolee nälkään jos ei saa ruokaa, niin silloin se on ihan ok, koska silloin säästyy ihmishenkiä.

Kyllähän joskus kaupassa käy mielessä että "Voi vitsi miten kallista, tonhan sais ilmaseks kun ottais vaan", mutta omatuntoni estää tekemästä niin. Enkä todellakaan halua joutua kiinni. Kaikki pettyisivät minuun, ja mikä pahinta, pettyisin itse itseeni.

Mielestäni on raukkamaista kärrätä jonnekkin sovituskoppiin meikkejä vaatteiden kätköissä ja sitten repiä hintalaput pois ja ottaa meikit. "Menenpä tästä nyt sovittamaan vaatteita". Onhan se helppoa, mutta eijei, ei niin saa tehdä.

Terryet

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #109 : Heinäkuu 10, 2006, 18:05:18 »
Minä olen varastanut kaupasta, vahingossa. :D
Sovitin Tiimarissa hienoa sormusta, joskus kolmannella luokalla. Maksoin muut ostokseni, enkä muistanut että sormus oli sormessani. Lähdin ajamaan pyörällä kylältä pois, kunnes yhtäkkiä muistin, että sormus on yhä sormessani. Minua alkoi pelottaa, että joku saa minut kiinni, joten nakkasin sormuksen sitten sopivasti kohdalle sattuneelle niitylle, jolla kasvoi pitkää ruohoa.
Jälkeenpäin rupesi harmittamaan, että olin nakannut sen pois, koska eihän kukaan ollut huomannut sitä ja se oli vain yksi tuhansista Tiimarin halpissormuksista.

Ja minulla oli ns. vaihe, jolloin varastin äidiltäni rahaa. En paljon kerralla, mutta yhteissumma kipuaa varmaan yli kahteen kymmeneen euroon.
Äidillä oli tapana, ja on yhä, säilyttää pikkukolikoita lasipurkissa, joka on joko kaapissa tai tiskipöydän nurkassa. Minun rupesi aivan hirveästi tekemään mieli jäätelöä, mutta minulla ei ollut rahaa. Muistin äitini rahat kaapissa ja kiipesin ottamaan sieltä pari euroa, koska äiti ei ollut kotona. Ajattelin, että eihän se vaikuta, kun äiti olisi muutenkin antanut rahaa minulle. :D Otin lasipurkista rahaa, aina kun tarvitsin. Lopetin sen sitten, kun tajusin vieväni aina isoimmat kolikot ja äitini varmasti huomasi, että rahat olivat vähentyneet kamalasti.

Olen varastanut myös "kaveriltani" pienenä. Otin häneltä hevospomppupallon ja Akuankka-liinan. En tiedä miksi otin liinan, mutta pallon otin, koska se oli mielestäni hieno ja tahdoin samanlaisen, mutta hän ei kertonut, mistä oli sen ostanut. :p

Minultakin on varastettu. Eräällä naapurillani oli tapana varastaa hiekkaleluni hiekkalaatikolta, jos jätin ne sinne. Kun huomasin että jotain oli kadonnut, odotin toisen kaverini kanssa, että naapuriperheemme oli lähtenyt johonkin ja sitten hiivimme heidän pihalleen ja otimme minun tavarani takaisin. :)

Mielestäni varastaminen on väärin sinänsä. Eihän se tietenkään mitään haittaa tee jollekkin isolle kauppaketjulle, mutta kuitenkin se on väärin. Minulla ainakin alkaisi omatunto soimaamaan, jos varastaisin esimerkiksi meikkejä. En viitsisi edes käyttää niitä, koska ne olisivat varastettua tavaraa.
Olen suunnilleen samoilla linjoilla Yannin kanssa, kun hän kirjoitti noista hyvin toimeentulevista nuorista ja köyhästä afrikkalaispojasta.

Cecily LeChant

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #110 : Heinäkuu 10, 2006, 22:35:58 »
Joku kirjoitti aikaisemmin, kuinka varastamisen jälkeen, sitä tunsi olevansa niin korkealla, kaikkien säädösten yläpuolella. Aivan sama tunne.

Hävettää myöntää, että olen varastellut parikin kertaa. 10-vuotiaana jouduin kamalaan pulaan näpistelyn takia. Silloin tein sitä pelkästään huomion kipeydesta ja jännityksestä. Luulisi että olisin oppinut tuosta kokemuksesta, mutta enpä vain viisastunut. Vuosia vannoin etten ikinä enään varasta. En aikonutkaan, en tosiaan aikonut enää koskaan varastaa. Eihän minulla olisi edes mitään syytä siihen?

Kuitenkin, kun kasiluokan keväällä myymälävarkaus ei ollut enää tabu, vaan buumi meidän kahden yhteen liittoutuneen rinnakkaisluokan tyttöjen kesken. Ensin yksi tyttö varasti, sitten toinen, lopulta kolmas ja viimein muutama tyttö omaltakin luokaltani. Parhaat ystäväni menivät juttuun mukaan, ja hehkuttivat innoissaan kuinka käsittämättömän helppoa varastelu on. Kävelet vain ison vaatekasan kanssa sovitus koppiin ja tunget kopissa osan laukkuun. Kukaan ei huomaa ja saat kasan ryysyjä ilmaiseksi. Ystäväni varastelivat alusvaatteita ja upeita koruja.

Tässä vaiheessa minä ja paras ystäväni emme vain voineet enää vastustaa kiusausta. Otimme vähän tavaraa mukaan sovitus koppiin ja nyysimme osan. Se oli niin helppoa, että koukkuunhan sitä jäätiin. Sen jälkeen käytiin varastamassa usein, aina kun kaupunkiin satuttiin.

Yksinkertainen syy miksi varastelimme; ei ole varaa ostaa. Kummallakaan ei ole enempää kuin parin kympin kuukausiraha ja siksi pöllimisestä tuli meille keino hankkia vaatteita ja koruja, jotka halusimme. Ja se jännitys, se tunne kuinka pystyt mihin vain, kuinka ovelia taas oltiin. Se on se mikä koukuttaa.

Haluaisin sanoa, että kadun, mutta se ei olis täysin totta. Tavallaan kadunkin, sitä että rikoin itselleni tekemäni lupauksen. En vain osaa olla pahoillani. Tiedän, kuinka suuri riski kiinnijäämisessä on, juuri se tekee kaikesta jännittävää. En tiedä varastanko enää. Ehkä en, en haluaisi varastaa. Se on kuin huume, pakko saada uusia vaatteita, lisää ja enemmän. Jos saan rahaa rippijuhlistani en varasta enään. Ainakaan pitkään aikaan. Toivon, että minulla olisi kunnollinen motiivi lopettaa, mutta minulla ei ole. Varastaminen on väärin, mutta omatuntoni on jo hiljentynyt.

En tiedä onnistuisiko lopettaminen, vaikka haluaisinkin. Jokainen tyttö kaveripiiristäni varastelee, kukaan ei ole jäänyt kiinni ja kaikki yllyttävät toisiaan. Aluksi minä olin se joka puhui toisille järkeä, nyt kukaan ei enää välitä. Tavallaan salaa toivon, että joku meistä jäisi kiinni, se ravistelisi ainakin minut hereille. Lopettaisin siihen paikkaan.

Verhontanko

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #111 : Heinäkuu 11, 2006, 00:36:23 »
Kylläjoo, on tultu varasteltua milloin vahingossa ja milloin tahallisesti. Ensimmäinen kerta tapahtui ekalla luokalla (tarhassa varastin aina jotain pientä, kuten pienen muovikoiran) tai tokalla, en muista. Menin kaverin kanssa Maksiin ja pistin repuntaskuun pari patukkaa ja jotain tikkareita. Ensimmäinen kerta onnistui, mentiin uudestaan, sillä kertaa varastettiin Gogosleluja tai mitälie. Hintaahan tuli jotain 32 markkaa yhteensä niistä tavaroista jota puhallettiin sieltä. Jäätiin kiinni, siviilivartija tuli eteen ja käski takahuoneeseen. Ne sitten soitti poliisit, kyseltiin yhteystiedot ja me viisaasti valehdeltiin kotiosoite. Sitten ne ajoi meidät koululle, pyysi rehtorilta osoitteen ja vei kotiin. Oikeestaan vanhempani ei huutaneet lähes ollenkaan, molemmat olivat vaan järkyttyneitä. Sain arestia viikon ja kiellon olla kaverini kanssa koulun ulkopuolella, tosin nykyään se kielto on jo jäänyt kaikilta unholaan.
Kaduttaako? Kyllä. Joitakin luokkalaisiani oli pihalla ja näkivät meidät poliisiauton takapenkillä. Nolostuttiko edes. Poliisit sitten sanoivat, että viisi vuotta ja se tieto lähtee pois kirjoista. Tuotteita en joutunut maksamaan, koska annettiin kaikki takaisin niille.

Olin siinä sitten viisi vuotta varastelematta, tosin viime jouluna kävi pari vahinkoa. Mentiin pulkkien kanssa Prismaan (entinen Maxi) ja lyötiin pulkat kärryyn. Kävin ostamassa jouluaatoksi kokispulloja ja yksi vieri pulkkien alle, maksoin ostokseni ja huomasin vasta pihalla kokispullon kun kaverini huomautti siitä. Ajattelin että mitäs tuosta, ei se ole vakavaa, joten otin sen vaan mukaan. Toinen tapahtui Tiimarissa, kun olin katselemassa joululahjoja. Sellainen pieni koristeankka oli jäänyt lapaseni alle ja se maksoi vaan 50 senttiä joten en viitsinyt maksaa siitä ja otin sen vaan mukaani.

Sitten menin taas möhlimään viime vuoden keväällä. Lähdettiin ruokatunnin aikana K-kauppaan ja käänsin taskuuni kokispullon, pähkinäpussin ja suklaapatukan. Siinä sitten joku naismyyjä sanoi kassalla "eikös tytöt ostaneet mitään?" ja käveltiin ovea kohti ja sanottin että "ei".
"Sitten tuonne takahuoneeseen olkaa hyvä" ja siellä myyjä käski meidän soittaa vanhemmillemme, ettei tule poliisiasiaa. Soitettiin, myyjä pyysi vanhempia puhumaan kotona kanssamme tästä asiasta.
Ei kutsunut poliiseja ja syyksi hän sanoi "ymmärrän että nuorena tulee varasteltua kaupasta, itekkin ole sitä tehnyt" jne.
Iskä sitten sai raivarin ja huusi kotona jotain 15 min. mutta lopulta rauhottui ja puhuttiin sitten siinä samalla kaikki ongelmat lävitse, äiti oli puhumatta mulle jotain päivän tai kaksi. Siitä ei onneksi mitään sen vakavampaa, paitsi että myöhästyin tunnilta 15 minuuttia.

Kaduttaa kyllä, enää en aio varastaa, edes tikkaria. En halua enää koskaan jäädä kiinni, en edes tiedä miksi varastin kaupasta keväällä, ne pari viikkoa sen jälkeen olivat aika tuskaisia. Ekalla luokalla olin kuitenkin sen verran nuori, etten osannut katua sitä sen enempää ja se unohtui melko nopeasti, mutta pari viikkoa tuon keväisen varastelun jälkeen joka kerta muistin miten se nainen sanoi sen niin kylmästi. :'D Enää en kyllä siihen K-kauppaan mene naamaani näyttämään, se on saletti. ;E

Periaatteessa en jättäisi noita varasteluja tekemättä jos saisin uudestaan valita, koska sekin on nyt koettu ja takanapäin ja tiedän nyt paremmin enkä tee sitä enää. Ehkä jotain pientä joskus saatan, ehkä tikkarin, mutten enää ikinä 32 markan edestä.

Poissa Angel of death

  • Senbonzakura
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Whiskey lullaby
    • Deviantart account
Varastaminen
« Vastaus #112 : Heinäkuu 11, 2006, 11:43:05 »
*nostaa kätensä ylös* Joo minä tunnustan. olen varastanut kerran. Olin noin 3 vuotta ja päiväkodissa. Niinkuin moni muukin. Noh siellä oli ihania värikkäitä helmiä joita himoitsin. Lopulta päätin pari ottaa. Enhän minä tajunnut silloin, että se oli varastamista. Mutta päätelkää itse kuinka ankaran rangaistuksen minun olisi pitänyt kärsiä :D

No tuo nyt oli vähän alta riman. No todellisuudessa en ole mitään varastanut. Minulle on opetettu, että se on väärin eikä siitä ole mitään todellista hyötyä. Siitä seuraa enemmän harmia kuin hyötyä. Voi minä voisin kuvitella kuinka vanhempani häpeäisivät minua jos poliisi kiikuttaisi minut kotiin varastelun takia. Minä ajattelisin sitä joka päivä ja yö. Olen semmoinen tyyppi joka ei anna erehdyksiltään mielenrauhaa. Ihan pienistäkin asioista. Inhottavaa.

En ikinä sortuisi varastamiseen. Se on alhaista ja kuvottavaa. Etenkin kun katsoo Entertaimentia subilta kun ökyrikkaat julkkikset varastavat vaatteita kaupoista ihan kuin heillä ei raha ostamiseen riittäisi. kuvottavaa. Mutta taas köyhissä maissa jossa pikkulapset näkevät nälkää ja nälkä vie voiton järjestä he ottavat omenan toreilta elääkseen vähän pitempään. Se on surullista enkä mitenkään voisi olla heille vihainen.  

minulta ei ole koskaan mitään suurempaa hävinnyt. Mitä nyt koulussa alaluokilla aina löytyi niitä joista oli tosi hauskaa pölliä toisten kumeja ja katsella sitten kun toinen tuskailee, että missä se kumi on. Kerran tunistin yhden pojan kädestä oman kumini(se oli tosi hyvä kumi) ja aloin raivota pojalle. Kuinka alas he vajoavatkaan. Inhosin sitä poikaa. Inhosin.

Mutta pahempaa on yläasteella. Se ei ole niin sanottua varastamista joka kerta mutta todella sairasta pilaa. Nimittäin useimilla on tapana ottaa kenkiä ja vaatteita pois paikoiltaan ja levitellä ympäri koulua. Mutta jotkut tavarat eivät palaa oikeiden omistajien käsiin. Mutta mistä erottaa varkaat ja kiusantekijät. Siinäpä vasta pulma. Kaveriltani varastettiin lapaset ja kaulahuivi. Niillä oli tunnearvoa koska ne olivat hänen mummonsa tekemät. Kenkiäkin häneltä on on hävinnyt mutta ne nyt n aina löytynyt kaapeista. Tosi hauskaa. ´

Yksi sanonta minua varastamisesta ärsyttää suunnattomasti. Meillä on se tapana koulussa. Jos on vaikka uudet housut niin heti joku on kysymässä ett; "Mistä pöllit noi?" Sitten vaan sanoo tyyliin "joo meidän äiskä nää pölli tosta seppälästä" Tosi raivostuttavaa. etenkin se puhetyyli. Grauh.
Aishi ai sarete kono inochi wa memory de saite - I'll protect my memories of how I loved and was loved

Poissa helmikana

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #113 : Lokakuu 11, 2006, 20:31:09 »
Lainaus
Oletteko koskaan varastanut mitään?

Olen, paljonkin. Olen varastellut meikkejä, koruja, purkkaa ja karkkia.
Lainaus
Jos olette, miksi?

Ei minulla ole mitään syytä miksi varastelen. Ei vain ole tarpeeksi rahaa johonkin ja tekee silti mieli saada se... joten pölliminen on paras (lue: huonoin) vaihtoehto.
Lainaus
Miltä tuntui? Kaduitteko?

En kadu sitä, pidän pöllimistä itseasiassa kätevänä tapana saada tavaroita.
Lainaus
Jatkoitteko varastelua?

Jatkan, jatkan, jatkan edelleen.
Lainaus
Jos ette ole, miksette?

Olen jäänyt vähän niin kuin koukkuun. Se on kivaa.
Lainaus
Onko teiltä varastettu jotain?

Barbin vaatteita, joo :D
Lainaus
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?

Toisilta ihmisiltä en haluaisia ikinä varastella, mutta kaupoista olen varastellut, varastelen ja tulen varastelemaan. Pöllin aina jotain pikkujuttuja, en esim. vaatteita ja kenkiä (mutta ties vaikka ajautuisin siihen). Jos jään joskus kiinni, lopetan.

HYI KUN KUULOSTIN KAUHEALTA. En ole oikeasti sellainen ihminen minkä kuvan tästä viestistä saa :(

Lainaus käyttäjältä: "invisible kid"
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
- Hiivatin pöljää pissistelyä - oli minkäikäinen varas tahansa.

Kerrotko, mitä pissismäistä varastelussa mielestäsi on? Ovatko kaikki, jotka varastelevat, pissiksiä?

Poissa Saippuakupla

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmi
Varastaminen
« Vastaus #114 : Lokakuu 12, 2006, 15:30:33 »
En itseasiassa ole koskaan varsinaisesti varastanut mitään, sillä en henkilökohtaisesti laske pientä tarhastanäpistelyä erityisemmin varastelemiseksi. En kuitenkaan kiellä, etteikö aina välillä olisi tehnyt mieli tunkea vaivihkaa suklaapatukka kaupassa taskuun rahanpuutteessa tai kähveltää kalliita koruja, joihin ei minulla muuten olisi ikimaailmassa varaa. Uskonkin, että lähinnä juuri raha ja ennen kaikkea sen puute saa ihmiset näpistelemään - tai nuoruudeniän kokeilunhalu, johon joillain kuuluu myös varastaminen. Tässä vähän aikaa sitten minua vuotta vanhemmat yläastelaiset tytöt olivat varastaneet päivittäin muutaman tikkarin, jota voisi jo kutsua selkeäksi kokeilunhaluksi, sillä yksi kipale ei maksanut kuin kymmenen senttiä. Jäivät ilmeisesti kaikki kiinni, eikä vastaavaa tietääkseni toistunut enää toista kertaa.

Vaikka en juurikaan ole ns. 'varsinaisesti' varastanut, muistan edelleen, kuinka paniikissa olin silloin, kun näpistin tarhasta yhden suorastaan himoittan ihanan pienen koiran, jollaisia tietääkseni saadaan kindermunista - mikä taas osoittaa sen, miten pieni tämä pieni rötökseni oli. Pelkäsin tästä huolimatta kuollakseni ja taisin siinä hötäkässä jättää muutamat yöunetkin väliin ja maalailin nukkumisen sijaan mielessäni kuvia ikiomasta sellistä vankilassa, ja lopulta annoin ilmeisesti periksi ja palautin vaivihkaa lelun takaisin sinne, mistä sen alunperin olin ottanutkin. Omatunto helpotti rutkasti, vaikka 'palautuspäivänä' hermoilinkin sitä, oliko joku kenties huomannut lelun katoamisen ja sen vaivihkaisen jälleenpaluun.

Syy, miksi toistaiseksi en juurikaan ole varastanut mitään, on kohtalaisen yksinkertainen; ei ole ollut tarvetta. Itse mielipiteeni varastamisesta on melko ristiriitainen; tavallaan minulla ei loppupeleissä ole mitään sitä vastaan jos siihen todella on tarvetta, mutta turha näpistely on suorastaan typerää.
Sen sijaan Harry lähetti Ronille lapun: "tehdään se tänä iltana."

~ HP -  Salaisuuksien kammio

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Varastaminen
« Vastaus #115 : Lokakuu 13, 2006, 15:08:53 »
En ole varastanut (ainakaan muistaakseni), vaikka minua onkin siitä kerran jossain kaupassa epäilty. Myyjällä oli varmaan hauskaa leikkiä mitäkin agenttia. Olis ehkä sen mieliksi pitänyt varastaa sittenkin jotain. *pyörittelee harmistuneena päätään*

Itse en siis varastele, mutta meidän koulussa se on ihmeellisen yleistä. Tai tiedän semmoisen kymmenen hengen porukan, joka on varastanut jo ties kuinka monta kertaa. Itse en ole asiaan puuttunut, mutta mieli on tehnyt sanoa, että lopettakaa jo, kohta jäätte kiinni, kun kuitenkin tunnetaan jotenkin ja läppää heitetään. Toisaalta omapahan on asiansa jos jäävät kiinni, mutta silti...

Ja minusta varastaminen on väärin. Vaikka se sitten olisikin joltain jätti suurelta yhtiöltä, jolla on rahaa vaikka muille jakaa... Ja jos siitä jää kiinni, niin sekin on jo pahempi juttu. Ties miten pitkälle se loppujen lopuksi vaikuttaakaan. Mutta toiselta ihmiseltä varastaminen on kyllä ehdottomasti väärin. Itse voisin ehkä jostain kaupasta varastaa, mutta joltain toiselta ihmiseltä... ei.
It's easier not to do things than left them undone.

Yanni

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #116 : Lokakuu 15, 2006, 12:01:33 »
Lainaus käyttäjältä: "helmikana"
Toisilta ihmisiltä en haluaisia ikinä varastella, mutta kaupoista olen varastellut, varastelen ja tulen varastelemaan. Pöllin aina jotain pikkujuttuja, en esim. vaatteita ja kenkiä (mutta ties vaikka ajautuisin siihen). Jos jään joskus kiinni, lopetan.

HYI KUN KUULOSTIN KAUHEALTA. En ole oikeasti sellainen ihminen minkä kuvan tästä viestistä saa :(


Selittäistkö minulle, miten varastaminen kaupasta eroaa siitä, että varastaa yksittäiseltä henkilöltä? Tekeekö kaupasta varastaminen varastamisesta jotenkin hyväksyttävämpää? Ajattele, jos kaikki ihmiset varastelisivat kaupoista ja ajattelisivat "Tuo Seppälähän on suuri liikeketju, ei se sille harmia tuota jos yhden ripsarin otan", niin kauppa tyhjentyisi hetkessä. Sekin, jos ottaa yhden ripsarin haittaa, koska muutkin ihmiset tekevät niin.

Viestistäsi kyllä sai todellakin sellaisen kuvan, että et kanna vastuuta teoistasi.

Poissa escalier

  • ilkeännäköinen
  • Vuotislainen
    • A word, please.
Varastaminen
« Vastaus #117 : Lokakuu 15, 2006, 13:30:52 »
Kaksi kertaa, mutta puolustukseni sanon, että olin molemmilla kerroilla alle kouluikäinen ja en oikein tajunnut mitä tein.
Joskus n. 4-vuotiaana otin kaupassa sellaisen toffeekuution ja söin sen. Pelkäsin todella, että joku saisi tietää, koska varshälyttimet alkouvat piipata. Tosin tuo johtui siitä, että hälytin oli epäkunnossa, enkä siis paljastunut. Lopulta paljastin äidilleni, koska minulla omatunto soimaa todella helposti.
Toinen kerta oli vähän kuin.. vahinko. Keräilin kaverillani heidän lattioiltaan markkoja ja jätin ne taskuuni. Balettituntini jälkeen äiti huomasi rahat ja tiukkasi minulta tunnustuksen. Sitten minä itku kurkusssa menin palauttamaan rahat omistajalleen.
Minusta-varastaminen-on-väärin. Siihen ei vaikuta mistä tai keneltä varastat, mutta en pidä siitä. Se on mielestäni halveksuttavaa, varsinkin, kun harvalla meistä on niin huono rahatilanne, että täytyisi varastaa elääkseen. Varsinkin, kun teinit rupeavat varastelemaan, vaikka olisikin varaa.(Tiedän, karkea yleistys, lynkatkaa minut...)
"You may have created my past and screwed up my present but you have no control over my future."
-David Klass

Wazlibi

  • Ankeuttaja
Varastamisesta..
« Vastaus #118 : Lokakuu 17, 2006, 19:58:28 »
Kyllä, muistan kerran varastaneeni kerran (aika paljonkin) mutta olinkin silloin n.4 vuotias. Isäni kävi yleensä autontarvikeliikkeissä (HYIIIIIIIIIK!!!!) ja jos hän oli hakenut minut tarhasta juuri, hän otti minut mukaan. Sain olla siellä kaupassa siinä hyllyillä ja katsella siellä.'

Kerran ( en muista vaan miksi! ) menin sinne hyllyille ja katselin kaikkea ruuveja yms. sitten vaan otin niitä ja tungin taskuuni.

Pari päivää myöhemmin otin taas niitä ruuveja ja pultteja yms. en tietenkään tiennyt mitä tein. Luulin että niitä saa ottaa ihan vapaasti.

Pari viikkoa myöhemmin takintaskuni pullotti ruuveista ja  muttereista. Kerran piti arvoa jotain ja hain takintaskustani pultin: se oli samanlainen kuin sängyssäni olevat pultit.

Sanoin: Kummassa kädessä? Äitini otti ''väärän käden'' ja avasin oikean käden.  Siellä oli se pultti. Myöhemmin isäni kysyi että olinko ottanut sen irti sängystä. Vastasin että en ole. Sitten äitini ja isäni löysi taskustani ne ruuvit ja pultit. Ei minua toruttu muutenkuin että ei noin saa tehdä.

Enpä ole sen jälkeen varastanut.

Viktoria

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #119 : Lokakuu 18, 2006, 10:58:52 »
En ole ikinä varastanut mitään.Mulla rupee omatunto jyskyttämään ja tulee paha olo jos varastan.No yhen kerraan oon ottanu pikkusiskolta 1 euron koska se oli mulle velkaa.

Em-Em

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #120 : Lokakuu 18, 2006, 13:32:26 »
Minä en ole varastanut, ainakaan omasta mielestäni. Omatuntoni kun sattuu olemaan sen verran tiukka ja kovaääninen. Mielestäni varastaminen on tavallaan merkki siitä, että henkilö ei ole pystyvä tai motivoitunut hankkimaan rahaa ostamiseen. Jos haluaa paljon, on myös tehtävä työtä sen eteen. Anteliaat vanhemmat ovat asia erikseen. Oletteko muuten koskaan miettineet, että varastaessanne suurelta kauppaketjulta, ette varasta ainoastaan niiltä isoilta jehuilta, vaan myös niiltä kaupassa työskenteleviltä ihmisiltä, mm. opiskelijanuorilta. Lisäksi vielä, kaupungeilla on tietyt budjetit koulujaan varten. Jos koulutarvikkeita varastetaan, kuluu budjettia, eikä jää enää varaa niihin uusiin tarvikkeisiin, joiden puutetta oppilaat valittelevat. Jos haluatte jonkinlaista jännitystä elämään, suosittelisin harkitsemaan jotain muuta, mikä ei aiheuta harmia muille.

Varastaminen on pahaa. Mutta jos varastat ystävällesi, onko se pahaa? Jos varastat rahaa hyväntekeväisyyteen, onko se pahaa? Ovatko ministerin tila-autoon käytettävät verot kansalta varastamista? Ovatko ylihinnoitellut tuotteet asiakkailta varastamista? Onko sisarukselta varastaminen varastamista? Entä tarina apteekkarilta lääkettä vaimolleen varastavasta miehestä? Onpa siinä miettimistä.

Tiliantti

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #121 : Lokakuu 18, 2006, 13:55:51 »
Minäkin pöllin joskus kakarana ruuvin tai jonkun sellaisen rautakaupasta. Otin vain yhden (en oikeastaan tajua, miksi ihmeessä minä sen otin), mutta podin kamalan huonoa omaa tuntoa sen jälkeen. Varsinkin, kun en silloin tajunnut, että ne hinnat ovat kilo hintoja...

Joskus muinoin pöllin ruottinlaivalta kourallisen saippuoita siivouskärryistä. Isoveli yllytti. Tuo tempaus kaduttaa ja hävettää edelleen.

Olin partiossa toisella luokalla ja olin siihen aikaan kiinnostunut ötököistä. Sain sieltä lainaan ötökkä kirjan, jonka sitten unohdin palauttaa. Viimeisenä päivänä(olin päättänyt, että en jatka seuraavana vuonna) muistin unohtaneeni sen ja partion johtaja sanoi, että voin aivan hyvin pitää sen. Ja isosiskoni jaksaa muistuttaa siitä aina kun käy kotona, vaikka enhän minä edes varastanut sitä.

Iso veljeni oli lainannut koulusta jonkun kirjan ja unohti palauttaa sen ennen kuin siirtyi yläasteelle. Minun olisi sitten pitänyt palauttaa se, mutta tietenkin unohdin.

Ja olen vahingossa pöllinyt työssäoppimispaikaltani tulitikkuaskin ja mustan tussin. Tulitikut, koska ne jäivät taskuun, kun sytyttelin kynttilöitä ja tussin, koska se jäi penaaliin, kun tein kylttejä. Pitäisi muitaa palauttaa.


Kun käyn kaupassa, varsinkin jos se on joku pienempi liike, minusta tuntuu koko ajan sille kuin olisin varastanut jotain, vaikka en todellakaan ole, ja näytän niin syylliselle, että myyjät vahtaavat koko ajan mitä teen. Se on aika kiusallista. Ja jos saan jossain vaihtorahoja liikaa takaisin(kouluni kahvilassa ne eivät osaa laskea) poden siitäkin huonoa omaatuntoa. Ne ylimääräiset tuntuvat olevan jotenkin "likaista"rahaa ja yleensä jätän ne pöydälle tai lupaan mielessäni antaa ne seuraavaan hyväntekeväisyys keräykseen(todennäköisesti en muista).

Keira Woodbag

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #122 : Lokakuu 18, 2006, 15:16:49 »
Olen varastanut joskus pari vuotta sitten vuoden aikana varmaan vanhemmiltani yhteensä n. 100€. Sitten ajattelin, että pitää lopettaa, koska voisin jäädä kiinni ja sen jälkeen en rahaa ole varastanut.

Karkkia otan yleensä salaa, jos meillä sitä on, koska olen hirveä karkkihiiri ja jos luvan saisi karkkiin, niin ei sitä kuitenkaan saisi ottaa kauhean paljon.

Yritän päästä paheistani eroon, ja olen siinä jo yllättävän hyvin onnistunutkin. Sitäpaitsi siitä tulee yllättävän usein paha olo..

lurjus

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #123 : Lokakuu 18, 2006, 18:48:57 »
Itse en ole varastanut yhtikäs mitään..Mutta kaksi ystävääni varastelivat esim:ed energia juomia ja jäivät kiikkiin.

Enkä kyllä ymmarrä miksi kukaan haluaa varastaa..

Yama

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #124 : Lokakuu 20, 2006, 15:06:24 »
"Varastin" joskus kajaalin seppälästä vahingossa. Kävelin kaupasta ulos ja olin menossa toiseen kauppaan ku tuli sellain olo et olis unohtanu jotain. Sit pelästyin ihan hirveesti ku huomasin etten ollu maksanu sitä kajaalia ja suunnillee juoksin takasin kauppaa maksamaan sen...:D Hirvee olo oli ku sen tajus, sydän jyskytti aivan kamalasti. Nykyään tää koko juttu vaan naurattaa ku pelästyin niin paljo...:D

Menninkäismaahinen

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #125 : Lokakuu 20, 2006, 17:16:14 »
Itse en ole mitään varastanut enkä usko että ikinä tulen varastamaankaan. Mielestäni se on yksinkertaisesti väärin, varasti sitten toiselta henkilöltä tai joltain isolta kauppaketjulta. Kuten tuolla joku jo mainitsikin, jos kaikki ajattelisivat "No, seppälä on iso  ketju, ei se mitään haittaa kun yhen luomivärin pöllin.." Jos kaikki tekisivät näin, ei kohta olisi paljon luomivärejä mitä ostaa. :D

Itse pelkään aina, että jssain alkavat hälyttimet kohdallani soida, vaikka tarkasti tiedän etten mitään ole ottanut. Ihan kuin joku tunkisi laukkuuni jonkun  ponnarin ihan vaan lavastaakseen minut myymälävarkaaksi : D

Intiaanikesä

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #126 : Lokakuu 22, 2006, 18:19:54 »
En ole koskaan ainakaan varsinaisesti varastanut mitään. Tai, ylimääräisiä vihkonpäällisiä, liiman, kolmioviivaimen, kyniä ja kumeja olen ottanut koulusta omaan käyttööni, mutta en koskaan ajatellut sitä varastamisena - se oli enemmänkin sellaista lainaamista ja sitten tavarat vain unohtuivat - ennen kuin nyt tulin miettineeksi. Koulun tavarat otin kun itselläni ei juuri silloin ollut, kun olisi tarvinnut, ja se oli ihan sallittuakin. Ne vain jäivät omaan käyttöön, eikä niitä kukaan ole takaisin kaivannut. Perheenjäsenten kyniä ynnä muita olen lainannut ja joskus jättänyt palauttamatta, mutta ei se ole varastamista minulle. Kaikki nämä olen ottanut syystä että tarvitsin niitä, eikä ole mitään katumusta ollut, kun en miellä moista toimintaa varastamiseksi.

En voisi ikinä kuvitella varastavani mitään kaupasta. Pienestä asti se on ollut ihan selvä juttu, että tavarat maksavat. Ei se ole oikein ottaa mitään toisen omaa, vaikka omistaja sitten olisikin suuri tavaratalo taikka vastaava. Halveksin varastamista todella kovasti, ja tähän vaikuttaa varmasti myös se, että itseltäni varastettiin tavaraa muutama vuosi takaperin.

Minulta varastettiin kännykkä, penaali ja vähän rahaa kaikki samalla kertaa. Ja ystävältäni kengät. Tiedän tekijät, toinen on nykyään samassa koulussa kanssani, mutten pystynyt näyttämään toteen, että he todella olivat pöllineet minulta. Se on aika raivostuttavaa. Tyttö, joka varasti minun tavarani, käyttää penaaliani koulussa, mikä on mielestäni uskomattoman röyhkeää käytöstä. Hämmästyin ja vihastuin suunnattomasti kun huomasin sen. Kaikenlainen varastaminen on kamalaa ja ehdottoman väärin, mutta pidän hirveämpänä nyysiä joltakin ihmiseltä, joka on hankkinut tavaransa rehellisesti. Okei, ei ole mitään takuita että näin todella on käynyt, mutta pointti tuli toivottavasti selväksi. Isot kauppaketjut eivät kuitenkaan varastamisesta kovinkaan kärsi, mutta tavalliselle tallaajalle se voi olla iso juttu.

Muutamia kertoja olen miettinyt, että onnistuisinkohan varastamaan jotakin. Kai siitä jotain kicksejä saa. Se olisi jännittävää, vaikken haluakaan varastaa eikä kanttini kestäisi sellaista. Kuolisin ihan varmasti, jos jäisin kiinni. Sairaan kova omatunto. Enkä mitenkään voisi käyttää kössimiäni tavaroita, en vaan pystyisi.

Henkilökohtaisesti olen vain hirveän katkera varastamisesta, siinä kaikki.

Lainaus käyttäjältä: "Micla Boffin"
Varastaminen on ihan OK.


Ei ole.

Lainaus käyttäjältä: "helmikana"
En kadu sitä, pidän pöllimistä itseasiassa kätevänä tapana saada tavaroita.


En voi käsittää miten joillain on tällainen asenne varasteluun. Oletteko vain niin ahneita ja ajattelemattomia? Toivoisin kovasti, että te kaikki jäisitte kiinni.

Klaara

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #127 : Lokakuu 26, 2006, 21:44:05 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?
- En ikinä! Ei tulisi mieleenkään.
 
Jos ette ole, miksette?
- koska se on kiellettyä ja törkeää. Toisen omaisuutta ei saa ottaa ilman lupaa!
 
Onko teiltä varastettu jotain?
- Ei.
 
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
- Ehdottomasti kiellettyä. Toisen omaisuutta ei saa ottaa, vaikka mikä olisi. EN IKINÄ varaisi keneltäkään mitään.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 17, 2007, 14:01:46 kirjoittanut Klaara »

sansukki

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #128 : Marraskuu 01, 2006, 21:03:17 »
Minusta varastaminen on todella tyhmää ja röyhkeää. Miksi ihmiset yleensä varastaa? Jos ihmiset ei varastais maiilmassa ois täysi rauha lukuun ottamatta esim. sotia(color=indigo][/color]

McAny

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #129 : Marraskuu 01, 2006, 22:26:28 »
Halusin nyt vastata tähän, vaikka asia ei minua koskekaan, mutta tänään näin Valintatalossa yhden varastavan kaljapulloja takkinsa sisään ja sanoinkin aika kovaan ääneen, että kavereille, että tuolla on varas. Se huomas meidät, mutta sitten pääsi huomaamattomasti pois ja harmitti, kun en ilmoittanut.

Oletteko koskaan varastanut mitään?
- No, en. Tai en ole varma oliko se varastaminen, mutta sellaisessa kulhossa oli pieniä luomiväripalloja ja uskon, että ne oli vaan kaikille ilmaisia näytteitä tms.

Jos olette, miksi?
- No, siis jos tuo nyt oli varastaminen, niin emme olleet varmoja asiasta ja tietysti uteliaat kokeilevat kaikkea :D

Miltä tuntui? Kaduitteko?
- Nooh...Mietittiin asiaa varastamisena ja ei-varastamisena.
 
Jatkoitteko varastelua?
- Emme.

Jos ette ole, miksette?
- Mitä emme ole? No, miksi pitäisi varastaa?

Onko teiltä varastettu jotain?
- Ei.
 
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
- Typerää ja ilkeää.

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Varastaminen
« Vastaus #130 : Marraskuu 04, 2006, 15:57:23 »
Luulin jo kirjoittaneeni tähän... No kirjoitanpa nyt sitten taas.

Olen varastanut. Jotain pientä. Karkkeja kaupasta, en muuta oikeastaan, mutta silti. Varas mikä varas >.< Minua itseäni oikeastaan kaduttaa nyt että olen varastanut. Ei varsinaisesti se että varastin, se ei kaduta, sillä se oli niin pientä, ettei siitä voi olla suurta haittaa kenellekään. Minua kaduttaa se, että sorruin lain rikkomiseen tietoisesti ja vain siksi, että pystyin tekemään niin. Olen aina nauttinut asioiden tekemisestä ihan vaan siitä ilosta että voin tehdä niitä.
No varastin kerran. Irtokarkkia. Selvä, mitäs siinä, lupasin itselleni etten tee sitä enää. Mutta sitten sorruin aina vaan uudestaan ja uudestaan. Siinä vaiheessa kun huomaan tulevani ulos kaupasta maksamattomien tavaroiden (karkkien) kanssa minua ei hävetä yhtään se että olen rikkonut lakia. Minua hävettää etten ole pystynyt lopettamaan vaikka tiedän sen olevan väärin.
Jos joskus jään kiinni lupaan tunnustaa kaiken. Ihan kaiken. Sitten niin tasan lopettaisin... Ehkä.

Joo, varastaminen on tosi tyhmää ja paskamaista hommaa. Siitä ei edes tule hyvä mieli. Ei ainakaan minulle, minulla olisi paljon parempi mieli jos voisin sanoa olevani rehellinen suomalainen. Vaan kun en voi, en edes tiuedä mikä siinä on että varastelen karkkeja (oikeasti en ole koskaan pöllinyt mitään muuta). Se vaan on niin helppoa. O.o

Yleinen mielipide... Kaikki varkaat vastuuseen teoistaan, minä mukaanlukien.
Ég á heiminn! :}

Mythic

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #131 : Joulukuu 20, 2006, 10:47:04 »
Varastaminen, nyysiminen, luvaton haltuunotto.. Väärinhän nuo ovat..

Kerran muistan ottaneeni sakset jostain syystä joltain oppilaalta. Taisi olla alakoulun aikoja. Nehän johonkin taskunpohjalle jäivät. Ikävästi ne löytyivät; nimittäin Espanjan lentokentän metallinpaljastin.. Todella mukavaa noin 10 vuotiaan on yrittää selvittää sellaista, kun 6 vartiaa molottaa englantia espanjan aksentilla.. Eipähän siitä muuta seurannut kuin että sakset jäivät Espanjaan..

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Varastaminen
« Vastaus #132 : Joulukuu 20, 2006, 11:01:57 »
Olen erittäin pikku pulmunen. Olen varastanut vaan 2 kertaa.

Se 1 kerta oli joskus vuonna 2002. Otin veljeltäni 2€. Se on vähän rahaa mutta omatunto soimasi. En ole jäänyt siitä kiinni. Omatunto kuitenkin soimaa yhä siitä asiasta...

2 Kerta oli muutama vikko sitten. Joku pieni poika oli kaatanut irtokarkki säiliön nurin. Kaappasin muutaman karkin taskuun. En jäänyt siitäkään kiinni.

Varastaminen on minusta väärin. Siis sellainen iso ryöstäminen (pankit sun muut). En aio enää ikinä varastaa ja jos varastankin niin sitten vaan tuon tapaisia pikkujuttuja.
mus mus -> Ajatusliekki

Poissa Angel of death

  • Senbonzakura
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Whiskey lullaby
    • Deviantart account
Varastaminen
« Vastaus #133 : Joulukuu 20, 2006, 11:37:06 »
Hörhöilevähörhö kirjoitti:
Lainaus
kai se koulu ny huomaa että yks harppi on kadonnu.ja oon pölliny kaupasta joitain tikkareita, eihän ne nyt siitä konkkaan mee.


Entäpä jos kaikki ajattelisivat noin? Otetaanpa tuosta pari suklaapatukkaa ei se ketään tapa. Ehkä ei, mutta jos kaikki tekisivät niin, olisi hyvät neuvot kalliit. Ja tuohon koulusta varastamiseen. Kyllä he huomaavat. Tavaroita on tietty määrä, joista ainakin meidän koulussamme jokunen opettaja pitää tarkkaa lukua. Esim. meidän matikan maikka pitää tarkkaa laskua laskimista ja huomaa heti jos yksikin puuttuu. Siitähän vasta riemu sitten repeää kun kaikki istuvat luokassa niin kauan kunnes joku tunnustaa. Näinkin meillä on käynyt.

En kyllä näe mitään hyvää puolta varastamisessa. Mutta ihmisiä mahtuu kaikenlaisia tähän maailmaan.
Aishi ai sarete kono inochi wa memory de saite - I'll protect my memories of how I loved and was loved

Earl Grey

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #134 : Joulukuu 20, 2006, 14:13:53 »
Varastelu on väärin. Olen sen kokenut sekä uhrina että sivusta katsojana (kröhöm.. sekä syyllisenä), enkä haluaisi uudelleen olla mukana missään tällaisessa. Juuri tuo mistä monet ovat jo täällä puhuneet, että jos ottaa yhden tikkarin niin ei se ketään haittaa, entä jos kaikki ajattelisivat noin? Pian ei olisi enää tikkareita mitä ottaa. Sellaista se on.

Olen varastanut pari kertaa, ja kadun syvästi tekojani. Olin toisella luokalla, kun jostain ihmeen kummasta keksimme alkaa varastella luokkakaveriemme pyyhekumeja. Noh, niitä kerääntyikin aika paljon ja saimme käännytettyä tähän "varasjengiimme" paljonkin porukkaa, kunnes loppujen lopuksi minä kilttinä tyttönä menin eräänä iltana itkien äidin luokse ja paljastin kaiken. Noh, olin jo valmiiksi opettajan lellikki ja ope olikin oikein ylpeä minusta kun paljastin meidät. Ja ostin koko luokalle uudet kumit.. Sitten pari kertaa on tullut ihan vähän jotain karkkia otettua, kaverien painostettua -.- Mutta kadun ihan oikeasti enkä aio enää ikinä varastella.

Pari talvea sitten minulle kävi tällainen mielenkiintoinen juttu. Olin kahden kaverini kanssa ostamassa joululahjoja, tai oikeastaan minä olin ainoa jolla oli rahaa, muut olivat vain henkisenä tukena. No, siinä sitten tallusteltiin ympäri kauppakeskusta ja minä ostelin lahjoja ystäville, ja äkkiä kun astuimme ulos Anttilasta, käveli luoksemme vartija. "Ja tytöt tulevatkin nyt minun mukaani", voitte kuvitella että me pienet vitosluokkalaiset olimme aivan paniikissa. Meidät talutettiin alakertaan, missä toinen kavereistani jätettiin huoneen ulkopuolelle ja minut ja sitten toinen kamuni ohjattiin sisään. Siellä meille kerrottiin kamumme pöllineen varmaan yli sadalla eurolla tavaroita kaupoista, eikä tämä kuulemma ollut edes ensimmäinen kerta. Todisteena nykyisen ex-ystäväni taskuista, hihoista, laukusta löytyneet meikit ja pikkurojut. Hän pyysi anteeksi jos jouduimme hänen takiaan vaikeuksiin. Emme onneksi joutuneet, ja about tunnin päästä meidät päästettiin pois. "Haluatteko jäädä odottamaan *piip*:in kanssa poliisia", kysyttiin. Emme halunneet, olimme hänelle vihaisia ja katkeria. Lähdimme kuitenkin huojentuineina siitä, että itse emme olleet syyttä saaneet ongelmia.

Sitten toinen tapaus, jossa olin rikoksen uhri. Kaverini oli jo pidemmän aikaa varastellut minulta rahaa, aina käytyään oli hävinnyt hieman rahaa. En osannut epäillä hyvää ystävääni, joka aina mystisesti sai jostain rahaa ja kutsui minut syömään karkkia. Kerran kuitenkin ihmettelin ääneen minne viisikymppiseni oli kadonnut. Silloin mietin myös ensi kertaa että minultahan oikeasti katoilee rahaa, mitäs tämä nyt on?! Noh, äitini jotenkin osasi epäillä kaveriani, ja ehdotti että tehdään ansa. Kuulostaa hölmöltä, mutta se oikeasti toimi. Jätimme pöydälleni pari euroa, ja seuraavana päivänä kamuni käynnin jälkeen oli kolikko kadonnut. Äiti sitten soitti ystäväni äidille ja asia selvisi. Kamuni oli syyllinen, sain rahani takaisin. Olimme ystäviä senkin jälkeen vielä pitkään, emme tosin enää. Perheeni ei vain enää koskaan luottanut tähän kyseiseen kaveriin, enkä minäkään enää.

Minusta varastaminen on väärin. Se on vastuutonta. Muistan kuin eilisen sen päivän, jolloin meidät talutettiin vartijoiden huoneeseen kuulusteltavaksi rikoksesta. se on syöpynyt mieleen kammottavana muistona, olimme kaikki itku kurkussa uskottelemassaa olevamme syyllisiä. En aio ikinä varastaa mitään, sillä omatuntoni kolkuttaisi pääkoppani verille, ja muutenkin, se on vastuutonta ja lapsellista. Kyllähän joskus on tilanteita jolloin ei ole rahaa mutta jotain on pakko saada, mutta silloinkaan varastaminen ei ole oikein. Toivoisin kovasti ettei täällä ainakaan kukaan harrastaisi varastelua, sillä sellaisiin tyyppeihin on aika vaikea luottaa.
*Greyz

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #135 : Joulukuu 20, 2006, 15:47:34 »
Hmm... en halua viilata pilkkua, mutta ystäväni kun oli poliisin kanssa tekemisissä näpistelyn takia, tuli suuri aivoihin takominen: Näpistely ja varastaminen on eri asia.

Varkaus on suunniteltu (ei sellainen: Voisinpa käydä pöllimässä korun), joka kohdistuu henkilön omistamiis tavaroihin tai kalliisiin asioihin.

Näpistely on sitä mitä nuoret (miksei muutkin) harrasta. Vaikka vaate/kengät olisivat hinnakkaat, niin poliisitermeissä se ei ole varkaus. Rikosrekisterissä sana "varkaus" on todella paljon pahempi termi kuin näpistely.
akfjldjklk

Terryet

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #136 : Joulukuu 20, 2006, 16:58:51 »
Itse en ole ainakaan näin vanhemmalla mitään varastanut enkä näpistänyt.
Joskus pienempänä näpistin vahingossa Tiimarista sormuksen, mutta kun pyöräillessäni huomasin sen yhä olevan sormessani, otin sen irti ja heitin ruohikkoon. ^^'
Pienempänä näpistin myös eräältä kaveriltani yhden huivin ja pomppupallon. Huivin otin, koska toinen ystäväni otti häneltä erään toisen huivin ja pomppupallon, koska se oli hieno. Huivit olivat siis ihan vain pieniä, neliön muotoisia eläinkuvioisia. :)

Minulta näpisteltiin pienenä hiekkaleluja, jotka jätin lojumaan meidän hiekkalaatikollemme. Näpistäjä oli eräs niinkutsutuista kavereistani. Kostimme toisen ystäväni kanssa ja kävimme hakemassa minun leluni takaisin heidän pihaltaan.

Nyt vanhempana en ole mitään näpistellyt. Jos ei nyt lasketa sitä, että ns. lainailen rahaa perheemme rahakulhosta.

Yksi ystävistäni näpistelee melko reilusti. Mielestäni ei ole kovinkaan oikein näpistellä, mutta hänellä syynä taitaa olla se, ettei hänellä aina ole rahaa mukana, ostaakseen haluamansa. Viimeksi ollessamme shoppailemassa, hän unohti rahansa kotiin ja taisi näpistää meikkivoiteen, valokuvakehyksen ja pinssejä muutaman.
Lisäksi toinenkin ystäväni näpisti tuolla kerralla, mutta vain pinssejä, jotka olisivat maksaneet neljä euroa / viisi kappaletta.

Itse en sallisi itseni näpistellä. Omatuntoni kolkuttaisi varmasti niin kauan, että palauttaisin näpistämäni asiat takaisin omistajilleen/kauppoihin. Aivan kuten moni muukin on jo sanonut, entä jos kaikki ajattelisivat, ettei siitä mitään haittaa ole jos nyt tuosta tuon tikkarin otan? Pian ei olisi enää tikkareita joita ottaa. Yksinkertainen, karu totuus.

Ravenmind

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #137 : Joulukuu 20, 2006, 18:57:59 »
Eh... Muistan äidin kertoneen, että pienenä ollessani rattaissa otin parinkymmenen lastenhatun kasan syliini eikä kukaan huomannut sitä ennen kuin kotona. Hatut sitten palautettiin (tai no, äiti oikeastaan piti yhden ;) ) eikä siitä seurannut mitään. Irtokarkkeja myös kuulemma luulin ilmaismaistiaisiksi. :) Pienenä tuli toisinaan pihistettyä kaikenlaista, mutta mitään vakavampaa ei onneksi sattunut ja tavarat palautettiinkin yleensä oikeille omistajilleen.

Tässä kerran Joensuussa toisen foorumin miittiporukan kanssa seikkaillessani siellä oli jonkinlainen susiaiheinen katunäyttely, ympäri kaupunkia oli erilaisia susitaideteoksia ja -varoituskylttejä. Koska ihmissudet olivat sillä hetkellä in, välähti sitten jonkun mieleen pihistää yksi kylteistä. Syrjäisellä paikalla oli nippusiteillä puomiin kiinnitettynä tämä nimenomainen kyltti. Se sitten joutui nuorisohuligaanirikollisjoukkiomme viattomaksi uhriksi, kun sattumalta mukanani olleella puukolla leikattiin nippusiteet. Hurjaa.
Tuo yllä mainittu ei mielestäni ollut kauhean väärin, koska kukaan ei oikeastaan menettänyt mitään. Niitä kylttejä oli ympäri kaupunkia ja pian ne olisi kuitenkin poltettu tai dumpattu kaatopaikalle. Sen sijaan kaupoista tai ystäviltä varastaminen on väärin, enkä usko että sitä tulen koskaan tekemäänkään.

Keira Woodbag

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #138 : Joulukuu 20, 2006, 19:50:58 »
Olen varastanut kaupoista vähän kaikenlaista ja lähinnä siksi, että ei ole ollut rahaa, millä ostaa.
Ei minua yleensä se kaduta, mutta kyllä aina vähän arveluttaa, että jäänkö kiinni vai en. Tiedän kyllä että tuo varasteleminen on TODELLA huono tapa, mutta tavallaan siihen jää sitten koukkuun, kun tarpeeksi monta kertaa varastaa, eikä jää kiinni. Ja kun ei tarvitse sitä rahaa sitten tuhlata, mitä nyt ei ihan kauheasti ole.
En ole koskaan varastanut keneltäkään "ihmiseltä", paitsi pari kertaa kaveriltani pienempänä karkkia. Mutta siihen se sitten on jäänyt. En halua loukata kavereitani, joten jätän heidät rauhaan.

Jayden

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #139 : Joulukuu 21, 2006, 18:00:43 »
Itse en ole varastanut tai näpistänyt mistään kaupasta mitään, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni niin. Minulle tulisi kauhea syyllisyyden tunne ja en voisi oikeastikaan nukkua öitä rauhassa. Olen koulusta varastanut kerran terottimen, siihen se on jäänytkin.

Joskus kaupassa ollessani ajattelen,  millaista olisi oikeasti varastaa jotain. Aina joskuskin katselen ympärilleni ja totean, ettei kukaan näkisi jos vaikka nappaisin tuosta kynän (ihana esimerkki:D). Mutta en koskaan kuitenkaan ole tehnyt niin, sillä en vain halua varastaa. Joissain kaupoissa on tosiaan aika... eh, huono tuo valvontasysteemi. Tai eihän sitä tiedä jos katossa olisikin kamera tai jotain. En ole oikein perehtynyt asiaan.

Ehkä joitain tosiaankin varastamisessa kiehtoo se jännitys ja pystyykö olemaan jäämättä kiinni jne. Itseäni ei kyllä sellainen kiehdo.
Mutta kaikilla on omat mieltymyksensä.

Olen muuten varastanut myös entiseltä kaveriltani! Varastin häneltä joskus ehkä 6-vuotiaana pienen tähtitarran. Siihen se rikollisurani jäikin. ^^
Paitsi olihan sen jälkeen se terotin juttu, mutta kuitenkin

Olen siis jyrkästi varastelua ja näpistelyä vastaan. Kun ajattelee niitä isoja kauppaketjuja, niin siellähän saattaa olla moni varastamassa jotain pikkujuttuja ajatellen, ettei heidän varastelunsa mitenkään vaikuta, mutta kyllä se vaikuttaa. Kun on monta ihmistä jotka varastaa, niin siinä kärsitään isoja tappioita lopulta. Mutta tarkoituksenani ei ole saarnata kellekään, sillä jokainenhan itse päättää mitä tekee. Mutta ainakin tein kantani selväksi.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 19, 2007, 20:41:15 kirjoittanut Jayden »

Comatose

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #140 : Joulukuu 21, 2006, 18:43:15 »
Hmm. Olenhan minä joskus varastellut. Neljännellä luokalla varastelimme vähän joka kaupasta jotain kun ei ollut muutakaan tekemistä. Luulimme ettei kukaan huomaa. Emme osanneet edes kuvitella jäävämme kiinni vaikka tungimme tavaroita laukkuumme varmasti ihan kameran edessä.
Tottahan me sitten jäimme siitä kiinni ja muistan kuinka kaikki olivat niin pettyneitä minuun. Muistan ne katseet vieläkin ja tulen muistamaan ne aina. Ei minulle huudettu ei sinne päinkään vaikka muistan kyllä kuinka toivoin että joku olisi alkanut huutaa minulle niin että koko talo kuulisi. Parempi olisi ollut niin. Silloin kaikki vain olivat hiljaa. Se oli kamalaa.
Vai veljeni huusi minulle. Ainoa koko perheestäni.

Kaipa minä sitä kaduin. Enemmän häpesin kuin kaduin. Veljeni ovat aina olleet minulle tärkeitä ja olen aina halunnut heidän pitävän minusta ja sitten tuon jälkeen he muuttuivat ihan kokonaan vähäksi aikaa. Eivät enää puhuneet minulle entiseen malliin eikä mitään. Se oli ihan kamalaa.

Sen jälkeen en ole varastanut mitään. Kaverini jotka myös jäivät kiinni myös yhtä lukuun ottamatta lopettivat sen.

Ja siitä tosiaan tuli poliisijuttu. Poliisiasemalle mentiin keskustelemaan asiasta. Varastelun syistä ja sen sellaisesta. Ei siitä mitään merkintää tullut.
Myöskin minun piti korvata kaikki varastamani tavarat ja siinäs sitten olikin kauan velkojen maksua äidille. Pitkäksi aikaa viikkorahani lähti ja olin kuukauden kotiarestissa. En myöskään saanut pitkään aikaan mennä tuonne keskustaan.

Onneksi siitä on nyt kulunut jo monta vuotta ja perheeni ja muut ovat sen unohtaneet. En tosiaan suosittele kenellekkään varastamista.

Kiitti tästä.
-Comatose

Lemon

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #141 : Joulukuu 22, 2006, 12:48:30 »
Varastaminen
Itse en ole koskaan varastanut yhtikäs mitään. Sillä pidän varastamista typeränä tekona. Sitä paitsi jos varastamista jatkaa niin silloin todennäköisesti jää jossain vaiheessa kiinni. Niin kävi eräälle kaverilleni joka varasteli eräästä kaupasta karkkia ja muuta sellaista. Nyt hän on kuitenkin lopettanut sellaiset puuhat (toivon mukaan). En ymmärrä sitä että miksi joidenkin ihmisten pitää varastella jotakin. Onko se jotenkin kova juttu vai minkä ihmeen takia.

Lemon

Poissa Amethyst

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Varastaminen
« Vastaus #142 : Joulukuu 22, 2006, 17:14:38 »
Minun ainoa kokemukseni varastamisesta on se, kun kerran ystäväni luona leikimme barbeilla (tämä tapahtui siis kauan aikaa sitten) ja näin hänen barbillaan jonkun ihanan pompulan ja sitten näpistin sen. Lopulta minulle tuli huono omatunto ja vein sen vaivihkaa takaisin niin, että ystäväni ei edes huomannut. Enpä usko, että hän oli edes tajunnut minkään pompulan kadonneen, mutta olen sellainen ihminen, joka tuntee ihan pienestäkin asiasta huonoa omatuntoa.

Minun mielipiteeni varastamisesta on, että se on todella typerää. Minusta tuntuu, että monet tekevät niin, ollakseen jotenkin "mageita", tai jotain. Ja sitten, jos muut eivät halua jäädä ulkopuolisiksi, niin voivat mennä siihen mukaan, vaikka eivät oikeasti haluaisikaan, ihan vain, jotta eivät menettäisi kasvojaan porukan silmissä.

Poissa helmikana

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Varastaminen
« Vastaus #143 : Helmikuu 19, 2007, 17:40:16 »
Olen tänne aiemminkin kirjoittanut, siitä on tosin kuukausia aikaa ja sen jälkeen on tapahtunut... paljon.

Minä varastelin (tai no näpistelin) paljon vielä parikin viikkoa sitten; koruja, meikkejä, karkkia yms. pieniä juttuja. En koskaan mitään suurempaa kuten vaikka vaatteita (tosin kerran lähti mukaan yhdet legginsit). Jos rupeaisi laskemaan, kuinka suuren rahamäärän edestä olen tavaroita näpistellyt, tulisi varmaan sen 200-300 euroa. Kammottavan suuri rahamäärä, nyt kun ajattelee. Näpistely oli mielestäni mukavaa - sai tavaroita eikä tarvinnut maksaa. Ja minä tosiaankin tein sitä ihan vain omaksi huvikseni, kukaan kavereistani ei pidä siitä tai tee sitä ja ne muutamat kaverit jotka tiesivät etten maksa kaikkea mitä mukaani tarttuu, ovat sanoneet että lopeta se sara sä jäät kuitenkin kiinni. No, minäpä ajattelin että miten ihmeessä jäisin kiinni, kun en ole vieläkään jäänyt ja olen niin "hyvä" näpistelyssä. Joku paita tms ja varastettava esine mukaan sovituskoppiin ja mukamas sovitetaan paitaa mutta oikeasti laitetaankin vain varastettava esine laukkuun tai takin povitaskuun. Niinhän se oli helppoa, niin helppoa että loppujen lopuksi jäin kiinni..

Vasta viime viikolla jäin kiinni (olin näpistellyt nyt jotain vähän alle vuoden). Anttilaan, meikkivoide ja ihonpuhdistusaine mukaan, lastenosastolle ottamaan joku satunnainen paita mukaan, lastenosaston sovituskoppiin ja ilmeisesti ne ovat laittaneet sinne valvontakamerat, koska siitä sitten jäin kiinni. Tavarat laukkuun meikkipussiin laitettuani lähdin Anttilasta pois, rennoin mielin, en osannut aavistakaan että jäisin kiinni. Kävelin eräänlaisesta sivuovesta ulos, sanotaan 15 askelta, kun vartija kävelee vastaan. Vilkaisin vartjiaa, kuin ei mitään, mietin hieman että miksiköhän se on menossa Anttilaan. Sitten se pysähtyikin minun kohdalle, ja sanoi jotain tyyliin että "tulisitko mukaan". Minä siinä sitten nielaisin hermostuneena ja kävelin vartijan perässä jonkinlaiseen takahuoneeseen, neuvottelutilaan ja kun se pyysi mua istumaan pöydän ääreen aloin täristä hillittömästi. Minua pelotti. Kammotti. Itketti. Se tunne oli aivan järkyttävä. Vartija oli mukava, se puhui ystävällisesti ja katsoi silmiin "kohteliaasti". Vartija kysyi, että tiedänkö miksi olen siellä. Minä siinä sitten tyhmänä pudistin päätäni, silmiä räpytellen, etten itkisi. Vartija pyysi tyhjentämään kaikki taskut ja koko laukun, jouduin jopa erittelemään penaalistani jokaisen kynän ja kumin pöydälle. Siinä samassa toinen vartija tuli paikalle ja alkoi tutkia niitä tavaroitani. Se toinen vartija oli ihan kauhea. Erittäin epäystävällinen, kova ja - no, kauhea. Hän äkkäsi ottamani meikkivoiteen ja kasvojenpuhdistusaineen ja tajusi myös vasta Seppälästä ottamani ripsivärin. Ai niin, ja hän tajusi myös toisen meikkivoiteen, jonka olen ottanut joskus kuukausi sitten, anttilasta joo. Se jälkimmäinen vartija sitten siinä kyseli tiukkaan sävyyn kaikkea ja kun yritin kieltää, hän vain huusi (täsmälleen näillä sanoilla): "ÄLÄ PUHU PASKAA! Mä oon tehny tätä niin kauan että tunnistan kun tollaset helvetin teinitytöt valehtelee!" Siinä sitten mulla alkoi kyynelet valua, ja tunnustin vartijan äkkäämät esineet. Meikkivoiteet menivät "korvaukseen" eli jouduin maksamaan ne, kasvojenpuhdistusaineen ja ripsivärin pystyi vielä laittamaan takaisin myyntiin, koska niitä ei oltu edes avattu.
"Oliko tämä ensimmäinen kerta?" ne kysyi.
"Oli", minä sitten itkin niille, "silkkaa kokeilunhalua." Silmissäni luultavasti anova ilme.. No ei siinä mitkään anovat ilmeet totta totisesti auttanut. Ne kysyi yhteystiedot, ilmoitti myös Seppälään josta tuli mukava nainen kysymään myös yhteystiedot ja sitten soitti poliisille. Pian poliisi tuli paikalle, ja jouduin poliisiauton kyydissä (ette arvaa miten hävetti kun jouduin menemään sisään poliisiautoon, kun ihmiset näkivät sen, onneksi tuttuja ei näkynyt) menemään sitten poliisiasemalle alle puolen kilometrin päähän. Poliisiasemalla mukava poliisi jutteli minulle ystävälliseen äänensävyyn, yritti soittaa äidilleni, joka ei vastannut ja sitten soitti isälleni, ja jutteli tämän kanssa hetken. Poliisiasemalla itkin jo vuolaasti, enkä enää edes yrittänyt räpytellä silmiä estääkseni kyyneleitä. Pian pääsinkin jo lähtemään.

Tämän jälkeen en ole edes vielä kaupungissa käynyt, mutta voin vannoa, ihan omaksi parhaaksenikin, etten aio enää ikinä, ikinä varastella tai näpistellä. Se on niin tyhmää. Vaikka silti.. pakko myöntää, että enemmän minua kaduttaa se että jäin kiinni kuin se että ikinä ryhdyin tuollaiseen.
Vielä kysymys; tietääkö joku, jääkö tuollaisesta ihan kunnonkunnon rikosrekisteriin merkintä? Eli esim. kun isona haen töitä (olen nyt 13) näkeekö työnantaja sen jostain?

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Re: Varastaminen
« Vastaus #144 : Helmikuu 20, 2007, 22:09:44 »
Itse en koskaan ole varastanut, enkä varmasti niin tule koskaan tekemään. Ensinnäkin omatuntoni ei sallisi sellaista. Toiseksi, olen oppinut pysymään poissa kaikista sotkuista, sillä vaikka esim. minä ja 20 muuta henkilöä tehdään jotain väärin, minä jään aina kiinni. Aina. Sen olen oppinut kokemuksesta. Ala-astella olin jatkuvasti jälki-istunnossa kun aina kun satuin tekemään jotain opettaja kulki ohitseni ja jäin kiinni. En tiedä mistä tämä johtuu, ehkä kroonista epäonnea. Vaikka esim. kaverini juoksisi käytävällä 16 kertaa häntä ei huomata. Jos minä edes hölkkän, jään heti kiinni. En kestäisi sitä häpeää, että jäisin kiinni näpistelystä, jolloin minut kuskattaisiiin poliisiasemalle ja vanhemmilleni soitettaisiin. Ja kaverit/tuttavat/sukulaiset/ihastukseni saisivat kenties tietää. Se olisi kamalan noloa.

Niin, ja jatkuva varastelun halu sekä siitä nauttiminen on kleptomaniaa.

Helmikana, rikosrekisteriin tulee merkintä kun henkilö tuomitaan seuraaviin(lainattu Wikipediasta):

- Ehdolliseen tai ehdottomaan vankeusrangaistukseen
- Ehdollisen vankeusrangaistuksen lisäksi sakkoon (oheissakkoon), yhdyskuntapalveluun tai valvontaan
- Yhdyskuntapalveluun
- Nuorisorangaistukseen tai sen sijasta sakkoon
- Viralta pantavaksi
- Jätetään ymmärrystä vailla olevana tuomitsematta

Itse olen lähinnä "lainaillut" rahaa perheen rahakulhoista/eteisen pöydältä. Koulussa itseltäni katoaa jatkuvasti kyniä/värikyniä. Maasta löytämiäni rahoja en KOSKAAN palauta/jätä poliisille, en luokittelisi itseäni erityisen jaloksi ihmiseksi. Löytäjä saa pitää. Jos kyseessä on lompakko jossa henkilöpapereita luottokortteja ym. niin silloin toki palautan. Ja jos näen että joltain putoaa rahaa, niin sitten myös palautan. Ei sillä väliä, viimeksi löysin kolikon (10 senttiä) kolme vuotta sitten.

« Viimeksi muokattu: Helmikuu 20, 2007, 23:03:18 kirjoittanut Peräkylän Pete »
Syntyperäinen urpå

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Re: Varastaminen
« Vastaus #145 : Helmikuu 20, 2007, 23:06:59 »
Lainaus wikipediasta:

"Kleptomania on pakonomainen tarve varastaa tai näpistää tavaraa. Kleptomania on harvinainen hillitsemishäiriö, jota tavataan hieman yleisemmin naisilla kuin miehillä. Kleptomaani hakee varastamisella yleensä tyydytystä jännityksen tarpeeseen.

Yleensä tavalliset varkaat vievät jotain, jolla on rahallista arvoa. Kleptomaanit vain varastavat impulsiivisesti jotain mitä sattuu olemaan käsillä puhtaasta jännityksen tarpeesta. Koska tavaroiden tarve ei ole olennaista, varastetut esineet ovat usein kleptomaanille täysin tarpeettomia. Osa kleptomaaneista pitää varastamansa tavarat, osa antaa pois ja toiset saattavat tuntea syyllisyyttä ja yrittävät palauttaa ne."

Eli, tarkoittamatta kenenkään loukkaamista, minua ennen ja minun jälkeeni kirjoittaneet kaksi henkilöä potevat tod. näk. jonkinasteista kleptomaniaa. Kleptomaniasta tulisi hankkiutua eroon, sillä useimmille kleptomaaneille ei ajan kuluessa riitä pelkät meikit, vaan he siirtyvät suurempiin kohteisiin, esim. lompakoihin.
Syntyperäinen urpå

Poissa sprett

  • Naurava nakki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Varastaminen
« Vastaus #146 : Helmikuu 22, 2007, 01:28:36 »
Olen näpistänyt kerran ja silloinkin kaverilta pari gogoa (ja olin 6-v). Kaverillani oli näitä gogoja jättiläismäärä. Minulla vain pari. Otin sitten kaksi gogoa ja kaverini alkoi ihmettelemään, kun kaksi oli kadonnut. Yhden sitten palautinkin samana päivänä. Toisen n. ½ puolen vuoden päästä "vaihdoin".

Itse en hyväksy varastamista sitten lainkaan. Omatuntoni siemaa minulla todella herkestä. En voi valehdella äidillenikään mistään, koska sairastun ihan radikaalisesti. Esimerkkinä, kun yritin taivutella äidin toisen lemmikin ottoon hieman no huijauskeinoin. Sain kamalia kurkkukipuja ja yskin päivää. Loppujen lopuksi minun oli pakko kertoa äidille, joka vain nauroi. Onneksi (:

menwendine

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #147 : Maaliskuu 12, 2007, 14:21:25 »
Itse en ole koskaan varastanut. Ei ole ollut minkäänlaista tarvetta ja minä en tahdo tosiaankaan, että vanhemmille tulisi soitto siitä, että olen varastanut. Okei, ei siitä enää tulisi soittoa, mutta joskus muutama vuosi takaperin siitä olisi tullut. Minulle on pienestä pitäen opetettu, että ei saa varastaa ja se oppi on jäänyt päähän. Toisen omaa ei saa ottaa, eikä kaupasta saa viedä yhtään mitään maksamatta.
Monelle on varmasti opetettu näin, mutta kokeilunhalu on suuri ja jotkut saattavat kaverin painostuksesta varastaa. En tiedä, enkä lähde saarnaamaan sen kummemmin.

Minua on syytetty varastamisesta, joskus kun olin ihan skidi. Käytiin kaverin kanssa hakemassa ystävääni ja kun tyyppi ei ollut kotona, odoteltiin heidän pihallaan vähän aikaa. Tämä kaverini sitten penkoi ystäväni pihalla ollutta lelukoppaa ja sieltähän löytyi vaikka mitä. No, lähdettiin sitten kotiin jonkin ajan päästä ja tämä kaverini oli ottanut jonkun löytämänsä lelun. Minä sain siitä syyt niskoilleni, mutta asia selvitettiin. Tosin ystäväni ei sitä lelua koskaan saanut takaisin(tosin nykyään ei olla tuon ystävän kanssa missään tekemisissä. Kasvettiin erilleen).

Ja minultahan on varastettu useampaan otteeseen. Niin ikävää kuin se on sanoakin, se tapahtuu täällä kotona. Minulla on vain kaksi vuotta nuorempi pikkuveli, joka ilman omaatuntoa vie elokuviani ja CD-levyjäni. Niitä sitten kun ihmettelee, että missä ne on, hän esittää viatonta. Hän on jäänyt kiinni, katsoin erään kerran hänen laatikkoonsa, niin sieltä iloisesti paljastui useampi levyni, sekä kirjani ja myös äitini kirjoja. Hän väitti, ettei tosiaan ollut vienyt niitä, mutta niin. Häneen ei voi luottaa, ei laisinkaan. Elokuvia on tosiaan hävinnyt ainakin 200 euron edestä, samoin kuin levyjä. On ikävää, että tällaista tapahtuu kotona, eikä mikään oikeasti tehoa. On puhuttu, että tehdään rikosilmoitus ja kaikkea, mutta eipä auta. Kaikki jatkuu.
Naurettavinta on se, että jos ostaa suklaata, sekin häviää. Ja se on raivostuttavinta, että kaikista pienimmältä(eli pikkusiskoltani, kohta 7 vuotta) on varastettu lähes kaikki dvd:t, joita hänellä on ollut.

Varastaminen ei ole oikein. Se on väärin kaikkia kohtaan. Kuten tuolla on jo aikaisemmin sanottu, että jos jokainen varastaisi tikkarin/suklaapatukan/tms sillä verukkeella, että niitä on monta ja se ei ole kaupalta pois, ei olisi mtn tuollaista enää kaupoissa.

Sekava viesti, anteeksi. o/

Cleo

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #148 : Maaliskuu 13, 2007, 22:47:10 »
Minä puolestani olen ihan pikkuruisena, reilusti alle kouluikäisenä, ottanut kaupasta kaksi pötköä purkkaa... Ensimmäisellä kerralla äitini kysyi, kun huomasi minun jauhavan purkkaa, että mistäs olet sen ottanut, vastasin, että siskoltani. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun valehtelin äidilleni. Toisen kerran äiti huomasi kotona minun ottaneen kaupasta maksamatta ne purkat, ja kävimme maksamassa ne anteeksipyynnön kera. Nappasin ne purkat, koska ajattelin, että en saa kuitenkaan ostaa niitä, jos kysyn äidiltä(tosin ajatukseni ei ollut noin selkeä silloin).

Kadutti kyllä pahasti... ja... ehkä hiukkasen vieläkin. Omatuntoni on herkkä.

Itseltäni on tietettävästi varastettu onnistuneesti (tai vähemmän onnistuneesti ;) vain kerran tai kaksi, ja lisäksi pari kertaa yritetty. Kaverini näpisti minulta yhden barbin vaatteen, koska se oli hänen mielestään niin sievä eikä hän voinut saada sellaista mistään muualta. LÖysin sen asun hänen kotoaan muutaman viikon tai kuukauden kulutta, ja vein sen takaisin kotiini. Juuri muutama minuutti sitten tajusin, että minulta on myös varastettu yksi my little- poni, jonka löysin muutama vuosi sitten ojasta, jossa se oli maannut vuosia. Todennäköisesti joku ystäväni oli sen ottanut, hänellä oli alkanut omatunto kolkuttaa ja hän oli viskannut sen ojaan helpottaakseen tuntojaan. Ymmärrettävää.

En hyväksy varastamista ollenkaan, missään muodossa enkä kenenkään tekemänä. Mutta jotkut ulkomaalaiset kerjäläiset... kai heidän on pakko varastaa?

En vastannut aivan kaikkiin kysymyksiin, mutta minun on pakko mennä nukkumaan.

Poissa Carlos

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • LiveJournal
Vs: Varastaminen
« Vastaus #149 : Maaliskuu 13, 2007, 23:07:52 »
Miten ihmeessä te jotka kaupasta näpistelette/olette näpistelleet oikein onnistutte siinä? Eikös nykyisin kaikissa kaupoissa ole kameroita ja vielä kassalla ne ihme tolpat, jotka rupeavat huutamaan jos joku ei-maksettu tavara menee siitä läpi? o.o

Hälyttimiä ei ole läheskään kaikissa tuotteissa, vain niissä jotka ovat riittävän arvokkaita, että niihin kannattaa sellainen laittaa. Käytännössä voi esimerkiksi helposti todeta, ettei hälytinportteja ole lainkaan ruokatavaroihin keskittyneissä kaupoissa, joissa yksittäisten tuotteiden arvo on vähäinen. Kameravalvontakaan ei ole aukotonta. Yleisesti ottaen mitä pienempi kauppa, sitä heikompi valvonta. Joten jos välttämättä haluaa varastaa niin se onnistuu kyllä.

Omat varastamiseni rajoittuvat hurjiin lapsuuden aikoihin kun hain jännitystä elämään viemällä Anttilasta henkariin kiinnitettäviä muovisia kokomerkintälappuja. Ja saatoin jonkun kerran syödä irtokarkin kavereiden yllyttämänä, mutta en ole varma rohkeninko tehdä niin. Lisäksi työpaikoista on joskus tullut otettua mukaan kynä tai vastaava muistoesine.

Se mikä varkaissa eniten ärsyttää on heidän aiheuttamansa epäluulo kaikkia asiakkaita kohtaan. Pahimmillaan lähdetään siitä, että asiakkaan täytyy todistaa ettei hän ole varas. Minusta se on kohtuuton seuraus siitä, että jotkut haluavat näpistelemällä jännitystä elämäänsä. Osan syystä saavat tosin kaupat ottaa niskoilleen, joissain tapauksissa varkauksien ehkäisyssä on menty selvästi ylilyönnin puolelle.

Itse en ole joutunut varkauden kohteeksi kuin kerran lapsena kun kaveri päätti napata mukaan silloin suosittuja jalkapallokortteja, joissa pakkauksen mukana tuli purukumi. Melko epäonnistuneena ratkaisuna hän oli avannut paketin heti rikospaikalla ja yrittänyt (epäonnistuneesti) hävittää sen vessassa. Teko tuli ilmi kun äiti löysi pakkauksen kellumasta vessanpöntöstä. Kun sanoin kaverille asiasta niin hän keksi vielä uhkailla etten koskaan saa puhua asiasta kenellekään. Ihmiset ovat outoja eläimiä.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 13, 2007, 23:12:06 kirjoittanut Carlos »

Riki

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #150 : Maaliskuu 17, 2007, 18:48:04 »
Varastus?Ei ei omatuntoni ei sallis mun tehä sitä! Tunnen kaks pari vuotta musta vanhempaa tyttöö jotka varastaa repullisia karkkii kaupasta.Tekis mieli olla ilkee ja kielii ku ne kaks on muutenki mun vihollisii.Kyl koulusta olen yhden vihon ottanu mut senki tiesin et jos olisin pyytäny luvan ni olisin saanu. Sitte semmosen senttimetrin kokosen kultasen jonku joulukuusen muotosen "roskan" olen ottanu kaverini eteisen lattialta 8 vuotiaana,mutta sehä on viel pientä siihen et joku varastaa kymmenen kiloo karkkii kaupasta.Joten kandee ottaa neuvosta vaarin: Ei kannata varastaa koska sitte alkaa omatuntoo karastaa.. :P

jannal

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #151 : Kesäkuu 01, 2007, 15:52:56 »
Tiedän erään "kaverini" varastelevan, viimeksi hän napsi toissapäivänä k-marketista irtokarkkeja ihan pokkana. Luulee kai olevansa kova tai jotain. Huomautin hänelle siitä, mutta ei hän ota kuuleviin korviinsa. Sanoi vaan että "Niin, mitä sitten?" Ärsyttävää.
Hän on varastellut myös Teboililta suklaata jne. Muutkin kaverini tietävät, ja olemme ajatelleet kertoa hänen äidillensä varastelusta.
Tiedä sitten kuinka paljon hän pöllii kenenkään huomaamatta.

Soijakastike

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #152 : Kesäkuu 02, 2007, 16:55:20 »
Olen varastanut.
Se alkoi siittä kun yhden kaverini kanssa tykkäsin aina koulun jälkeen käydä kaupassa ostamassa karkkia tms.
Kerran ko. kaverini sanoi jtn että "täältä on tosi helppo varastaa" ja sujautti hihaansa jonkinlaisen suklaapatukan.
Sitten päätin itekkin kokeilla sitä, ja hyvinhän mä siinä onnistuin..
Se tuntui aika jännältä, ja tosin kyllä aika teinimäiseltäkin d:
En katunut oikeastaan yhtään.
Varastin vain kerran.
Kaverini ja minä oltaisiin varmaan pitempäänkin jatkettu sitä jos ei oltais kerran kuultu ku se kaupantäti selitti jollekki toiselle että se epäilee että nuoret käy varastelemas sieltä kamaa ;o
Minulta itseltäni on varastettu rahaa, ja asialla on olleet siskoni.
En oikein pidä sitä niin pahana kuin jos esim. koulussa olis takin taskussa rahaa ja sitten joku olisi pöllinyt ne tunnin aikana.
Niin ja olen toki varastamista vastaan.

Ashtyn

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #153 : Kesäkuu 03, 2007, 11:10:34 »
En oo koskaan varastanu, enkä tule varastamaan. En tajua mikä idea siinä, ja miksi. Eikö järjen kuuluisi sanoa, ettei se ole kannattavaa? Luulisin ainakin. Harvemmin olen kuullut kavereitteni varastavan. Tää on tällänen tuppukylä, jossa ei oo kun yks kauppa - siwa. Eikä sieltäkään saa otettua mitään koska se on niin pieni, ja siellä on kamerat. En kyllä ottaisikaan, vaikka voisi. Mikä ihmisissä on, kun ei voi rehellisesti maksaa rahalla, tjsp. Eihän aina tarvitse lopulta varastaa, eihän?

Kaalikeitto

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #154 : Kesäkuu 22, 2007, 05:57:13 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?

Olen varastanut:

-Tupakkaa, Karkkia, Rahaa, Vaatteita

Jos olette, miksi? :

-Olin erittäi vaikea murrosikä siinä 15.vutiaana, ja kai se jotain huomionkerjuuta oli, porukoille jäin kiinni kun otin niiltä säästöistä n. 100e. :( tupakka ja karkki ja vaatteista varkauksista en jäänyt kiinni.


Miltä tuntui? Kaduitteko?

-KADUTTI! ei sillä hetkellä sehä oli vaa "colii" mut kyyl jälkeenpäin aika kovastikin

Jatkoitteko varastelua?

-no varastelin n.puoli vuotta, yhteisarvo voidaan mitata satoina euroina. :( (hienoja joista leikattiin hälymmimet irti. :S

Jos ette ole, miksette?

-Lopetin varastelun, kun tajusin miten väärässä porukasa liikun. (huumeita, alkoholia.. ei mun juttu)

Onko teiltä varastettu jotain?

-On varastettu, kosmetologi lahjakortti, rahaa.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?

-En hyväksy varastamista, muta ymmärrän sen jossain mittakaavassa, yleensä se on sitä huomion kerjuuta tai hyväksytyksi tulemista porukassa (nin kun minullakin) eikä minua haittaa jos juku spuge vaikka jostain kaupasta ottaa yhden leivän jos sillä on nälkä eikä rahaa. Mutta periaattessa en kuitenkaan hyväksy varasta mista.

Poissa Meenai

  • Helmisimpukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Varastaminen
« Vastaus #155 : Kesäkuu 23, 2007, 13:47:36 »
Omatuntoni ei sallisi minun varastaa mitään. En pystyisi varastamaan edes yhtä euroa. Ehkäpä se johtuu siitä, että minulta on varastettu 60 euroa ja varastaja oli vieläpä eräs ystäväni. Loukkaannuin "ystävälleni" enkä pitänyt häneen minkäänlaista yhteyttä. Mulkoilin vain vihaisesti kun minulle selvisi, että hän oli varastanut minulta.

Poissa nutcracker

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Varastaminen
« Vastaus #156 : Kesäkuu 23, 2007, 15:16:13 »
Minä en hyväksy ns. huvikseen varastelua - huomionkipeyttä, cooliuden tunnetta, ajankulukseen varastelua. Ymmärrän jollain tasolla sen jännityksen ja päänhuimauksen, jota jotkut varastamisella hakevat, mutta minun mielestäni se pitäisi yrittää löytää muista asioista. On syynsä siihen, miksi kauppojen tavaroissa on ne hintalaput; miten yhteiskunta toimisi, jos kukaan ei välittäisi yhteisistä säännöistä tai lakipykälistä?

Minusta on hyväksyttävämpää varastaa isoilta kauppaketjuilta kuin pieniltä kaupoilta, koska niissä kauppiaat kärsivät pahemmat vahingot. En hyväksy varastamista oikein missään mittakaavassa, ellei oteta lukuun niitä, jotka varastavat ruokaa pysyäkseen hengissä. Toisilla ihmisillä on käynyt niin huono flaksi, että heidän elämänsä on jatkuvaa henkiinjäämistaistelua, ja heitä en sinänsä osaa moittia esimerkiksi ruoan varastelusta.

Itse olen ilmeisesti tässä suhteessa kaidan polun kulkija, sillä en ole itse ikinä varastanut mitään, en edes yhden yhtä irtokarkkia. Muutama tuttuni varastelee ihan vähän, karkkia esimerkiksi, mutta minua moinen ei viehätä. Osaan hakea jännitykseni muualta.
"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Re: Varastaminen
« Vastaus #157 : Kesäkuu 23, 2007, 22:48:53 »
Vielä kysymys; tietääkö joku, jääkö tuollaisesta ihan kunnonkunnon rikosrekisteriin merkintä? Eli esim. kun isona haen töitä (olen nyt 13) näkeekö työnantaja sen jostain?

Ei jää, koska olet alle 15-vuotias (en ole varma, jääkö alle 18-vuotiaille pysyvää merkintää ylipäätäänkään), ja rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana. Eli siis työnantaja ei näe sitä mistään. Ehkä siinä tapauksessa tulee jonkinlainen merkintä, jos on jäänyt useasti kiinni.
En ole niin tarkkaan perillä, mitä nyt yhteiskuntaopin tunneilla olen seurannut :)
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Varastaminen
« Vastaus #158 : Kesäkuu 23, 2007, 23:11:33 »
Itse en ole kaupoista mitään varastanut, eikä tulisikaan mieleeni. Vaikka monissa kaupoissa se olisi naurettavan helppoa (sujauttaa vain pieni kiva Tiimarin roina sopivasti avonaiseen laukkuun), ei tulisi mieleenkään. Olen joskus kavereideni kanssa jutellut ihan vitsillä, että mitä tapahtuisi, jos ottaisi tuon ja tuon tavaran eikä maksaisi sitä.

Mutta jotain meidän kotitalouden sisäistä pöllimistä olen hieman harrastanut. Jos olen vaikka kovassa rahan tarpeessa (lue: matti kukkarossa ja hirveä karkinnälkä) saatan käydä äidin lompakosta ottamassa vaivihkaa euron pari. Äiti ei koskaan pidä tarkempaa lukua paljon rahaa hänellä on lompsassaan. Mutta meidän perheessä raha on hyvin vapaasti kaikkien käytettävissä. Jos äiti tarvitsee parkkirahaa, minä lainaan hänelle, enkä aina muista vaatia rahoja takaisin. Eli en siksi katso niin suurena rikoksena vipata äidiltä vähän rahaa karkkiin. Kyllä hän varmaan muutenkin antaisi, mutta hän on aika jyrkästi makeisia vastaan.

Eräs kaverini kertoi, että varasti kerran vahingossa pikkutyttönä jostain tavaratalosta jonkin kauniin lelun. Hän ei oikeastaan suunnittelut asiaa. Hän vain piti lelua kädessään, kun he olivat kassalla, ja unohti laittaa tavaran hihnalle. Sitten kun he olivat autossa, lelu oli edelleen hänen kädessään.

En tunne ketään, kuka oikeastikin harrastaisi varastelua. Aika ikävä tapa. Mutta kuitenkin, minua kiinnostavat ns. varkaiden tarinat, kuten Merirosvoja!, Rosvoruhtinas ja lukuisat laitapuolenkulkijoista kertovat elokuvat ja tarinat.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Rukkanen

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #159 : Heinäkuu 31, 2007, 19:57:36 »
öh häpeän myöntää mutta olen varastanut 3 kertaa kerran ihan kokeilu mielessä tahdoin tietää miltä se tuntuu otin suklaa patukan ja tungin sen hihaan... menin ulos ja kirjaimellisesti hymy oli korvissa ja tuntui että patukka olisi ollut paremman makuista mutta tunnin päästä yrjösin katumuksesta toisella kerralla varastin taas saman patukan (kitkat) :P mutta en syönyt sitä sitten kerran menin kaverin kanssa kylmästi vain ärrälle ja taskuissa pullottin oin 15E arvosta karkkia ja kusin housuun kassalla kun ostin hubba bubbaa. olen katunut jokaista kertaa aluksi tuntuu hyvältä mutta sitten kaduttaa! (ärrältä kun pöllin söin kaiken koska olihan minua jo nöyryytetty tarpeeksi... kastella nyt ärrän lattia huh huh

PS näistä on aikaa nyt en menisi vaikka maksettaisiin! (tapaus "ärrän" jälkeen)

Daniel

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #160 : Elokuu 02, 2007, 21:29:33 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?
-Joo, jostain kaupasta olen joskus tainnut jotain karkkeja ja jotain muuta täysin merkityksetöntä (kengännauhat). Joskus olen käynyt pikkusiskon lompakolla. Koulusta lyijykyniä, tusseja, nastoja, sinitarraa ja hakaneuloja.

Jos olette, miksi?
-Karkkia nyt on tultu varasteltua sen yhden kerran, eikä sille oikein ollut mitään järkevää syytä. Karkinhimo? Muut ovat olleet ihan sen takia koska tarvitsin jotain.

Miltä tuntui? Kaduitteko?
-No eihän tuollainen pieni missään tunnu. Onhan siinä tosin se pieni jännitys, että mitä jos nuo hälyttimet soi kun kävelen ohi, mutta kun tietää että sen saa kuitattua "mitä, häh?" -olemuksella - kauppojen hälyttimet nimittäin soivat aiheetta joskus - ja siitä pääsee kävelemään pois, niin ei oikeastaan ole mitään ongelmaa. Eikä kaduttanut.

Jatkoitteko varastelua?
-No en oikeastaan ole jatkanut niiden parien kertojen jälkeen kun on ollut tarpeeksi rahaa ostaakin. Ja uudessa koulussa ei oikein ole mitään mitä tarvitsisin.

Jos ette ole, miksette?
-en ole kokenut tarpeelliseksi.

Onko teiltä varastettu jotain?
-Pyörä, kolmeenkin otteeseen :D Mutta ne on aina löydetty sitten joskus.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
-Sellaiset suuret rikokset on vakavia ja sen verran arvokas tavara on yleensä niissä kyseessä, että niistä kiinni jäädessään ansaitsee kyllä sakkoja sun muuta, mutta tuollainen joku suklaapatukka, huulikiilto ym. ei nyt voi olla kovin pahaksi, koska niitähän on hirveästi, niin mitä siitä jos yksi katoaa? Kunhan se vain oikeasti pysyy siinä yhdessä tai kahdessa, eikä kohta ole hyllyillä sadan euron edestä meikkejä varastettuna marketista..

Janette

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #161 : Lokakuu 24, 2007, 01:28:22 »
Omatuntoni ei sallisi minun varastaa mitään. En pystyisi varastamaan edes yhtä euroa. Ehkäpä se johtuu siitä, että minulta on varastettu 60 euroa ja varastaja oli vieläpä eräs ystäväni. Loukkaannuin "ystävälleni" enkä pitänyt häneen minkäänlaista yhteyttä. Mulkoilin vain vihaisesti kun minulle selvisi, että hän oli varastanut minulta.
Muistan ton ;( Se oli  tosi törkee temppu. Se oli sentää hyvä et se tunnusti (lopulta). Ja sehän varasti multakin 5 euroo koulussa, muistatko? ;/

En ole itse varastanu ikinä. En ees pienenä, paitsi oon ottanu citymarketista sieltä irtokarkkipaikasta yhen ihanan näkösen karkin kun olin joku 4 vuotias.. Ei kai sitä lasketa..? :]
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 24, 2007, 01:38:52 kirjoittanut Janette »

Poissa Snowfaerie

  • Kissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lily/James <3
    • RoPe-hahmojeni sivut
Vs: Varastaminen
« Vastaus #162 : Lokakuu 24, 2007, 08:02:52 »
Itse en koskaan ole varastanut mitään, en kaupasta enkä muualtakaan. En edes kotoa, vaikka sen kyllä hyväksyn (kunhan ei varasta satasta isän lompakosta tai jotain). itseltäni on varastettu rahaa, pyörä ja jotain ala-asteella pulpetista (en muista mitä). Asialla oli eräs poikajoukko, jonka mielestä oli siistiä varastaa siltä luokan opparilta... myöhemmin ko. porukka on varastanut kaupasta ainakin tupakkaa ja karkkia. No mutta, eipähän ole minun asia.

Poissa Drámella

  • ihan hirveen ilkeä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • LJ
  • Pottermore: NifflerHallow18061
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Varastaminen
« Vastaus #163 : Lokakuu 24, 2007, 14:56:02 »
Eräs kaverini kertoi, että varasti kerran vahingossa pikkutyttönä jostain tavaratalosta jonkin kauniin lelun. Hän ei oikeastaan suunnittelut asiaa. Hän vain piti lelua kädessään, kun he olivat kassalla, ja unohti laittaa tavaran hihnalle. Sitten kun he olivat autossa, lelu oli edelleen hänen kädessään.

Minulle on käynyt melkein samalla tavalla! Olin ostamassa karkkipussia ja suklaapatukkaa. Pistin karkkipussin hinalle, mutta se suklaapatukka jäi käteeni, en edes tajunnut sitä. Maksoin kiltisti karkkini ja ajattelin, että olin unohtanut ottaa suklaapatukan hyllystä, kunnes käveltyäni ulos kaupasta tajusin, että kädessäni tosiaan oli suklaapatukka. Käteni oli koko ajan niin, että kassa varmasti näki suklaan, mutta en tajua, miksei hän sanonut mitään siitä :D
haistan, haistan ihmislihaa, sanoi kuu ja hymyili julmaa, verenhimoista hymyään.

maWik

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #164 : Tammikuu 19, 2008, 16:07:03 »
Oletteko koskaan varastanut mitään? - pakko myöntää että olin pöllinyt lapsena aika paljon..(purkkaa kaupasta ja geelikyniä kavereilta)
Jos olette, miksi? - Kaippa se johtui pienistä ja tyhmistä aivoista -.- nojoo kateudetsakin
Miltä tuntui? Kaduitteko? -Silloin lapsena oli aivan sama. Nyt tosiaankin hävettää ja kaduttaa:(
Jatkoitteko varastelua? -En.
Jos ette ole, miksette? -
Onko teiltä varastettu jotain? - Eipä tule mitään mieleen..
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä? - Minusta se on tosi tyhmä asia. Se ei ole kaunista.

e

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #165 : Tammikuu 20, 2008, 13:03:27 »
En ole varastanut kuin kerran joskus 5 vuotiaana, MUTTA silloin luulin että niitä irtokarkkeja saa ottaa niistä rasioista niin paljon kuin haluaa ja ilmatteeksi. No isäni ja äitini huomasivat kun söin näitä karkkeja kotona ja tulipa mukavat tukkapöllyt, selkäsaunat ja huudot.
En pidä varastamisesta yhtään enkä tule koskaan varastamaan mitään ainakaan toivottavasti en tule höperöksi ja ala varastelemaan.

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #166 : Tammikuu 20, 2008, 19:03:01 »
Itse en ole koskaan varastanut mitään, omatuntoni ei sallisi, jänistäisin, palauttaisin jos edes ehtisin varastaa. Tai no, nyt tulee tämä ah-niin-ihana lista "tai no en itse laske tätä pöllimiseksi"... Minulle on jäänyt muutama kynä ja kumi, kun koulussa on lainannut ja unohtanut palauttaa, mutta se on tavaroiden luonnollista kiertokulkua, ja olen korvannut hukkaamani esineet antamalla lainaajalle uudet. Kotoa katoaa karkki poikineen, mutta kosto elää ja aina kun lainailen isäni karkkipussista tai kukkarosta, niin omistani puuttuu tuplasti. Eli tasoissa pysytään, vaikka velat joutuu useimmiten kuittaamaan äiti, kun isällä ei ole koskaan käteistä.

Lainaus käyttäjältä: Meenai
Omatuntoni ei sallisi minun varastaa mitään. En pystyisi varastamaan edes yhtä euroa. Ehkäpä se johtuu siitä, että minulta on varastettu 60 euroa ja varastaja oli vieläpä eräs ystäväni. Loukkaannuin "ystävälleni" enkä pitänyt häneen minkäänlaista yhteyttä. Mulkoilin vain vihaisesti kun minulle selvisi, että hän oli varastanut minulta.
Ala-asteella itselleni kävi näin, että kiusaajani ja siis "ystäväni" varasti minulta. Ei kovin paljon, mutta aivan liikaa 11-vuotiaan näkökulmasta. Kolmisenkymmentä euroa, pari koriste-esinettä, karkkia, sipsejä, tarrakirjani ala-asteella ^^" Huomasin nämä koriste-esineet hänen ikkunalaudallaan. Olin jo pitempään epäillyt hänen olevan katoamisten takana, ja sitten sain todisteita. Nappasin kännykällä kuvan todisteeksi äidilleni ja juoksin itkien kotiin hiiskumatta kaverilleni sanaakaan. Sitten tuli tämä viehättävä vanhempien keskustelu, jossa varkaan äiti pahoitteli ja muisti tietysti lisätä, ettei hänen rakas lapsensa koskaan tarkoittanut mitään pahaa (ja oli itse autuaan tietämätön siitä, miten kullannuppu tuhosi merkittävän osan lapsuuttani :D). Sain takaisin nämä kaksi esinettä, mutta muista ei ollut jälkeäkään ja enemmän kuin rahojen tai minkään muun maallisemman menetystä kaiversi se tarrakirja, joka oli täynnä muistoja.

Minun pääkoppaani ei kerta kaikkiaan mahdu minkäänlainen pölliminen, oli kyse sitten kaverin pöydälle jättämästä eurosta tai kaupan karkkipussista. Luulisi, että ystävältä tai tutulta varastaminen olisi hankalampaa, kun ihmistä näkisi lähes joka päivä. Ainakin minun omatuntoni kolkuttaisi.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 23, 2011, 19:29:21 kirjoittanut Aiëdaíl »

Fonda

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #167 : Tammikuu 20, 2008, 21:11:12 »
En itse ole koskaan varastanut mitään,kaupoista enkä ystäviltäni. Ehkä jos olen koulussa löytänyt pöydältäni kumin tai kynän olen ottanut sen mukaani,mutta useimmin se esine on ollut valmiiksi jo penaalissani ja olen huomannut sen vasta kotona,enkä ole voinu palauttaa sitä koska en ole tienny kenelle se kuuluisi..eihän tuota varmaan varasteluksi lasketa..(vai?)


Muistan yhden kokemuksen yhdeltä leiriltä jossa kaverini ns. "varasti" minulta.. Me nukuimme samassa mökissä (pienessä rivitalossa jotka oli leiriläisille viikon asumispaikka) minä ja paras ystäväni nukuimme samassa huoneessa ja viereisessä huoneessa nukkui sitten neljä muuta kaveriani. No taisi olla niin että olin juuri ulkona tekemässä jotain ja olin jättänyt lompakkoni sängylleni sinne taloon,se yksi kaverini (siis se siellä toisessa huoneessa nukkuva) kävi ottamassa 2 euroa mun lompakosta ja lähtenyt se mukanaan ostamaan itselleen karkkia päärakennuksessa olevasta karkkiautomaatista. Itse en tiennyt koko asiasta kuin myöhemmin kun se "varas" tuli sanomaan minulle että oli ottanut rahaa multa mutta maksanut 2 euroa takaisin viemällä ne lompakkooni. No minä sitten suutuin kun hän ei ollut kertonut mitään..olin itse ollut poissa ja hän oli käynyt ottamassa rahaa minulta,helpotuin kumminkin kun hän kertoi että oli maksanut velkansa takaisin,mutta ettei ollut sanonut mitään!
Hän oli miettinyt sen oikeaksi koska olin ollut poissa eikä hän ollut voinut kertoa minulle mutta minusta se on tyhmää ilman lupaakäydä! Olisi voinu odottaa!

Olen unohtanut sen muiston kesälomalta..mutta tässä lähiaikoina se tuppahti mieleeni..sitten se alkoi tietty taas tympimään. Mutta en itse ole mitään varastanut..onneksi,itselleni tulisi vain huono omatunto jos varastaisin kaupasta jotain. En aijjo koskaan tehdä sitä,en aijjo edes kostaa kaverilleni tästä. Eihän 2 euroa paljon ole mutta se lähinnä minua tympii että hän ei ollut kertonut minulle mitään. :(

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Varastaminen
« Vastaus #168 : Helmikuu 04, 2008, 16:15:20 »
Myönnän syyllistyneeni tähän, mutta puolustelen sillä, että oli kuudennella luokalla eli pahimmassa esittämiskaudessani. Enkä ole koskaan varastanut kenenkään 'henkilökohtaisia' tavaroita, vaan vienyt jotain pientä kaupoista. (Kaverilta varastaminen ei tulisi kuuloonkaan - pakko sanoa nyt, kun siitä on ollut puhetta. Siinähän sekoaisi pää omatunnon vuoksi.)

Eli siis. Kutosella tuli pariin kertaan mentyä kaveriporukassa lähikauppoihin ja sujeuteltua sieltä taskuun suklaapatukoita ja sen sellaista. Se oli olevinaan niin coolia. Aivan kuin niille patukoille olisi ollut niin paljon tarvetta, ja aivan kuin emme olisi kyenneet maksamaan niistä muutamaa kymmentä senttiä.

Olen oikeastaan kiitollinen siitä, että jäin sitten kerran kiinni yrittäessäni näpistää jotain hienoa geelikynää eräänlaisesta sekatavarakaupasta. Miltäkö se tuntui? Hävetti ja itketti kauheasti.
Toisaalta tilanteesta jäi hyväkin muisto; kerrankin isäni oli minua kohtaan äitiä ymmärtäväisempi. Opin tuntemaan isääni paremmin, kun hän kertoi yrittäneensä itsekin varastaa jotain joskus pienenä.

Tuon jälkeen en ole näpistellyt mitään. Ja se johtuu ihan siitä, että muistan hyvin, millaista oli jäädä kiinni - ja se ei todellakaan ollut mukavaa.
En siis todellakaan kannata varastelua, kaduttaa vieläkin, että joskus alennuin itse sellaiseen.

Poissa Momo

  • Varhain mummoontunut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Blogini
Vs: Varastaminen
« Vastaus #169 : Helmikuu 05, 2008, 15:33:44 »
Minä en ole koskaan varsinaisesti varastanut mitään. Joskus on tullut kaverien karkkipusseilla käytyä ilman lupaa, mutta yleensä sellaiset "varkaudet" tasaantuu ajan mittaan tyyliin "hmm, haluan karkkia, Momolla on, MNJAMNJAM!" ;D

Äitini on lehmäfani. Kun olin viisi, olimme kerran kirjakaupan alennusmyynnissä. Siellä näytin äidille lehmänmuotoista reseptikirjaa, ja kun hän sanoi vain "hmm" sujautin kirjan sitten laukkuun kun oli niin söpökin. Enhän minä tajunnut ettei niin saisi tehdä. Kotona tietysti kamalat huudot, kun laukusta löytyi ylimääräinen kirja. Seuraavana päivänä käytiin palauttamassa se.

Minusta varastaminen on - no, ei väärin, koska minä en ole ihan itsekään selvillä oikean ja väärän erosta, mutta kumminkin paheksun mummomaisesti näpistelijöitä. Luokallani on poikia, jotka varastavat jatkuvasti tupakkaa pikkukaupoista ja isommista marketeista. En tykkää...

Joskus olen ottanut koulusta ylimääräisen vihon piirrustusvihoksi, niin kuin näköjään melkein kaikki muutkin. Lisäksi mulle on jäänyt monia astemittoja, harppeja ja joku ympäristötiedonkirjakin... Ihan vaan oman huolimattomuuden ja supersurkean muistin takia.

Edit: Neiti Thö Surkea Muisti osoitti taas ylivertaisuutensa.
Eilen kävin Eurokankaassa etsimässä viittakangasta. Tilkkulaatikosta löytyi iso palanen ruskeaa villakangasta ja menin sitten se käsivarrellani kysymään myyjältä, löytyisikö samaa mustana. Etsittiin, mutta hyvää ei löytynyt. Sanoin heipat ja lähdin pois. Kymmenen metriä ulko-ovelta huomasin, että härregyyd, minulla on vieläkin se kangas... Juoksin sitten nolona palauttamaan palasen tilkkulaatikkoon. Ei ole todellista, että lähden kangaskaupasta huomaamatta, että minulla on kädessäni valtava läjä paksua kangasta. ^^
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 12, 2008, 16:39:53 kirjoittanut Momo »
Minäpä rakastan sinua niin paljon kuin on matkaa täältä kuuhun ja takaisin.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Varastaminen
« Vastaus #170 : Joulukuu 20, 2009, 15:25:36 »
Tekisi mieli sanoa, että olen puhdas kuin pulmunen, enkä ole varastanut keneltäkään/mistään mitään. Omatunnossani on kuitenkin hyvin pieni kolonen, joka kuitenkin vastustaa tätä kiltin tytön mainetta.

Mihinkään kauheisiin gangsteri-tekoihin en ole kuitenkaan sortunut, sen uskallan tunnustaa käsi sydämellä. Kerran on tullut jostain kaupasta irtokarkkihyllyltä otettua yhden karkin, mutta siihen se sitten aikalailla loppuikin - eikä niin pienenä lapsena kaikkea ymmärrä. Kerran myös otin yhdeltä ihmiseltä kysymättä muutaman roposen, mutta palautin saman summan hänelle kuitenkin pikemmiten. Minään suurina rikoksina näitä en pidä, mutta on sekin jotain (ihan kuin nyt sanoisin, että varastaminen olisi hyvästä; ei, varastaminen ei ole oikein).
 
Nämä eivät siis olleet kovin pahoja rikkeitä, eikä omatuntoni kovinkaan paljon näistä minua soimaa. Olin nämä "rötökset" tehdessäni todella paljon nuorempi kuin nykyään. Tuolloin en varmaan osannut vielä ajatella yhtä viisaasti kuin nykyään, eli tuollaiset tyhmät temput tuli tehtyä. Lapsi on lapsi.

Nuo kaksi näpistystä olen tehnyt, mutta jatkoa ei ole luvassa; varas ei ole tulevaisuuden haaveammattini :D Ei sen puoleen, en tunne henkilökohtaisesti ketään muutakaan, kuka miettisi varastamista niin tosissaan, että hänelle siitä tulisi pakkomiellettä.

Minä olen onneksi säästynyt varkauksilta, mutta pidänkin aina kaikki arvokkaat tavarani lähelläni.

« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 21, 2011, 14:12:16 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa tulppaanipenkki

  • kastelua vailla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #171 : Joulukuu 21, 2009, 13:04:33 »
Minä en ole koskaan varastanut mitään, koska minulle on itsestäänselvyys, että varastaminen on väärin ja aina joltain toiselta pois. Minulle on lapsesta asti opetettu mikä on väärin ja mikä on oikein ja siksi minusta on aika huolestuttavaa se, kuinka moni tässäkin topicissa on pöllinyt jotain. Mitä te saatte siitä? Ihmisten olisi korkea aika tulla toimeen sillä mitä heillä on. Kenenkään tämän topicin pöllijöiden elämä ei ole ollut varastettavasta asiasta kiinni ja siksi se on musta ehdottoman väärin. Jos joku tarvitsee kuollakseen sitä tunnetta, minkä varastamisesta saa, on aika hakea apua. Normaali ihminen pärjää elämässä tekemättä rikoksia ja saamatta niistä hyvää oloa.

Syy siihen, miksi en pölli mitään on se, että se vain hankaloittaisi elämääni. Olen senverran isosydäminen kaveri, että omatunto soimaisi minua vaikka kuinka kauan tapahtuman jälkeen. Lisäksi jos varastaisin, en luultavasti saisi siitä hyvää oloa, vaan erittäin pahan olon, enkä voisi edes käyttää varastamaani esinettä.

Jos varastamisesta on tullut jolekulle kierre, suosittelen lämpimästi avun hakemista. Varastamisen lopettaminen on oman tahdon varassa ja elämäkin helpottuu kun lopettaa sen.
We're not gonna sit in silence,
We're not gonna live in fear

Poissa Modera

  • Bodari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • We are waiting for you, Coraline
Vs: Varastaminen
« Vastaus #172 : Joulukuu 26, 2009, 09:27:07 »
Itse en ole Ikinä Ikinä Ikinä Ikinä Ikinä Ikinä Ikinä IKINÄ! Varastanut mtn, ja jos nään kaupassa että joku tekisi sitä, niin käräyttäisin. Minusta jos joku varastaa on kasvatuksessa ollut vikaa (vanhemmat) Meidän perheessä ei ole ketään joka olisi varastanut. Venäjällä on monesti tehnyt mieli varastaa haluamansa tavara koska myyjillä on tapana kadota metrien säteellä omasta myynti paikastaan.

Muistan kerran Citymarketissa kun jotkut 6 wee kakarat olivat karkkihyllyillä varastamassa irtokarkkia, mättivät tavaraa pussiin, laittoivat vaa-alle, ja hintalapun kiinni ja eikun lisää karkkia. Harmi etten tajunnut käräyttää niitä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 26, 2009, 09:31:08 kirjoittanut Modera »

Poissa Modera

  • Bodari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • We are waiting for you, Coraline
Vs: Varastaminen
« Vastaus #173 : Tammikuu 15, 2011, 17:11:46 »
Itse en ole Ikinä Ikinä Ikinä Ikinä Ikinä Ikinä Ikinä IKINÄ! Varastanut mtn, ja jos nään kaupassa että joku tekisi sitä, niin käräyttäisin. Minusta jos joku varastaa on kasvatuksessa ollut vikaa (vanhemmat) Meidän perheessä ei ole ketään joka olisi varastanut. Venäjällä on monesti tehnyt mieli varastaa haluamansa tavara koska myyjillä on tapana kadota metrien säteellä omasta myynti paikastaan.

Muistan kerran Citymarketissa kun jotkut 6 wee kakarat olivat karkkihyllyillä varastamassa irtokarkkia, mättivät tavaraa pussiin, laittoivat vaa-alle, ja hintalapun kiinni ja eikun lisää karkkia. Harmi etten tajunnut käräyttää niitä.

Kaikee sitä onki kirjotettu :S nykysi tuntuu et oon kierteesä-

Poissa trixie

  • pallomereen piiloutunut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ChaserDraconish148
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #174 : Tammikuu 17, 2011, 05:36:31 »
en ole ikinä varastanut kaupasta, kaverilta tai vanhemmiltani mitään. Itse olen ainakin saanut sen verran hyvän kasvatuksen ettei semmoinen tullut mieleenikään.

Mutta sitten pakko tunnustaa, opiskeluaikani yksin asuessani  näpistin kerran koulusta käsi- ja vessapaperia rullallisen, ei ollut rahaa ostaa kaupastakaan, kiitos opintotukien. Ja myönnän, että tuokin vaivas mieltä pitkään. :D 
"kun taivaalle ilmaantuu kaksi neptunusta, se on varma merkki siitä, että syntyy rillipäinen kääpiö, Harry..."

Poissa Tobin

  • aka Tinna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • leeroy
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Varastaminen
« Vastaus #175 : Tammikuu 17, 2011, 14:09:53 »
Joskus ihan pikkusena kun oltiin äidin kanssa ruokakaupassa olin kulma syönyt irttareita lattialta ja muutaman suoraan niistä kulhoistakin. Äiti oli lähtenyt hakemaan vessapaperia ja jätti mut yksin karkkihyllyille, irtokarkkihyllyjen viereen. Kukaan ei onneksi tullut sanomaan mitään, äiti jätti vessapaperinkin ostamatta ja lähdettiin vaan äkkiä pois. Ne oli niitä pehmeitä vaaleanpunasia sienikarkkeja mitä sieltä lattialta löysin. :D naminami

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #176 : Tammikuu 18, 2011, 12:31:00 »
minähän varastin suurelta liikeketjulta (tai mikälie onkaan), se ei vaikuttanut mitenkään kenenkään ihmisen elämään.

Kauppojen vuotuinen hävikki näpistysten ja varkauksien takia on huomattava menoerä. Se on kaikki pois mm. henkilökunnan palkoista (=vähemmän henkilökuntaa -> huonompi palvelu), siivouskuluista (=harvempi siivous -> sottaisempi ja epäviihtyisämpi kauppa) ja korjauksista/uudistuksista (=ränsistynyt, nuhjuinen kauppa). Monessa kaupassahan on nykyään vartijat, eikä vartiointisopimus turva-alan yrityksen kanssa ole kaupalle mitään halpaa lystiä. Silti se tulee halvemmaksi kuin vartioimatta jättäminen, koska vaikka vartijoidenkin avulla saadaan yleensä vain osa näpistyksistä ja varkauksista estettyä, näin säästynyt summa on selkeästi suurempi kuin mitä vartiointisopimukseen joudutaan käyttämään - eiväthän kaupat muuten moisia sopimuksia tekisikään. Se, että yksi teinityttö pöllii parinkympin meikkisatsin ei tietenkään ole paljon. Mutta kun niitä teinityttöjä - ja aikuisia naisia ja poikia ja miehiä - on pilvin pimein, jotka tuntuvat ajattelevan, ettei juuri heidän tekemänsä näpistys/varkaus haittaa, kun onhan kaupassa niin paljon tavaraa. Logiikka on sama kuin niillä ihmisillä, joiden mielestä juuri heidän hiilijalanjälkensä ei haittaa koko ilmastonmuutoksen perspektiivissä, kun onhan se niin pieni koko maailman mittakaavassa. Pienistä puroista syntyy kuitenkin suuria virtoja, ja seurauksena on se, että minunkaltaiseni ihmiset tekevät kahdeksantuntisia työpäiviä valvontakameroiden takana ja sitten on kiinniottohuoneissa tutkittavina ja poliiseille luovutettavina itkeviä ihmisiä, joiden kasseista ja taskuista löytyy milloin mitäkin kauppiaalle kuuluvaa omaisuutta.  Ei hyvä,ei hyvä ollenkaan.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 18, 2011, 18:30:12 kirjoittanut Isilmírë »
Constantem decorat honor

Poissa Miss Zora

  • nordist [nu'dist]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #177 : Tammikuu 18, 2011, 15:18:51 »
Minä en ole kaupasta varastanut kertaakaan, paitsi kerran pienenä otin irtokarkkia hyllystä. Kun äiti sanoi, että poliisi tulee ja vie minut vankilaan, sylkäisin yhden karkin lattialle joka oli ollut suussani. :D Siis ihan oikeasti. Olin kai pelästynyt niin etten syönyt sitäkään karkkia loppuun, joka oli suussani. Äiti vei minut autoon odottamaan ja häpeämään.

Toisen kerran varastin, mutta kaveriltani. Voiko sellaista kutsua varastamiseksi, jos kaveri on ensin varastanut sinulta, ja sinä sitten otat sen takaisin? Minä otin takaisin pienempänä yhden kaverini varastaman Bratzin paidan takaisin itselleni.
den eneste måten å ha noe i uendelig tid, er ved å miste det

Poissa Ihmeolio

  • Massuupukki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • It really wasn't me...
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Varastaminen
« Vastaus #178 : Tammikuu 18, 2011, 22:50:17 »
Minun suurin varkaus taitaa olla niitä pakastimesta haettuja pullia :'D Joskus pienenä en uskaltanu kysyä lupaa saako hakea pullaa joten hain omin luvin, äiti ois kyllä saattanu luvatakkin mutta enpä menny kysymään. Yhä nykyäänki oon sellanen etten viitti kysyä muuta ku joskus harvoin että saako lämmittää pullaa. Nykyään oon ilman.

Tosin on kyllä semmonen mielikuva että oisin joskus pönässy kaverilta jonku pikkusen (korkeutta ehkä peräti 3cm) possulelun, joku minimaalinen. En ole tästä ihan varma mutta muistelisin näin, toivotaan että muistan väärin, varastamista sekin on :'D Tosin oikein mahdan muistaa kun on sellanen olo että oisin myös palauttanu sen. En tykkää yhtää ideasta varastaminen, varsinkaa kaupoista.. Ja yleensäkkin, mielestäni se on epäreilua ja säälittävää, jos jotain oikein kovasti tahtoo itelleen eikä ole rahaa niin sitten säästää eikä varasta. Ite ainaki kannatan pyydä-porukoilta-tai-osta-ite-tai-säästä-rahaa-senkin-paviaaninpyllerö-menetelmää.
Cadillac.

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: Varastaminen
« Vastaus #179 : Tammikuu 21, 2011, 04:11:43 »
minähän varastin suurelta liikeketjulta (tai mikälie onkaan), se ei vaikuttanut mitenkään kenenkään ihmisen elämään.
Isilmirën listaamien asioiden lisäksi näpistely haittaa myyjien hommaa. Näppärin kiinniotto ja vahtaaminen vievät aikaa muilta töiltä - kiireisenä iltana kun olisi tsiljoona asiakasta ja neljä häkkiä purettavaa jo yksi näpistelevä idiootti voi saada koko aikataulun aivan sijoiltaan kun ensin pitää pysäyttää tyyppi ja kutsua vartijat ja sitten selvitellä tilannetta vartijoiden ja mahdollisesti poliisienkin kanssa. Täytyy myös muistuttaa, että isomman liikeketjun omistamat kaupat eivät ole välttämättä ihan liikeketjun siiven alla, ja vaikkei yhden ripsarin vieminen jostain kaupasta kaada koko ketjua, vaikuttaa se kuitenkin yksittäiseen liikkeeseen.

Ja toinen juttu onkin se, että näpistelevien teinityttöjen lisäksi kaupoissa joudutaan ottamaan kiinni kaikenmaailman narkkareita sunmuita mahdollisesti väkivaltaisia ja arvaamattomia näppäreitä. Noista edelläluetelluista potentiaalisesti vaarallisista tapauksista kertyy aika huomattavat näpistelyhävikit jo ihan ilman kakaroiden apua, koska parimetriseltä, alkoholisoituneelta ex-linnakundilta voi ainakin tällaisen hintelämmän rillipään olla hieman hankala mennä tarkistamaan taskuja. :P

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Varastaminen
« Vastaus #180 : Tammikuu 25, 2011, 22:18:56 »
Mä en ole ikinä varastanut mitään kaupoista tai muista vastaavista paikoista.. Koulusta olen ottanut jotain vihkoja ja muuta ilman lupaa, mutta omatuntoni ei ikinä kestäisi sen enempää varastamista..
Musiikkia, no. Voisin vaikka vannoa, että joka ikinen omistaa puhelimessaan/soittimessaan/jossain muualla, kappaleen joka on varastettu.

En ole itse ikinä varastanut, en ole koskaan halunnut enkä tarvinnut varastaa, aina olen mieluummin ostanut. Sen tuotteen tuoksu kun sen avaa, kun tietää että on itse ansainnut / saanut jotenkin ne rahat. Levyt ja muut. Tietenkin tunnen, katverit ovat varastelleet, ne olivat niitä "Kovimpia", jotka uskalsivat varastaa. Karkkia, limua, energiajuomaa, kaljaa plus jotain leffojakin kai ottivat. SItten hankittiin pariksi kuukaudeksi vartija kauppaan, ja se seurasi näitä herroja tiiviisti (kuuluipa muutama kommentti koulussa :D ) mutta lopulta toiminta lopetettiin kun pihistämisiä ei enää tullut.

Uskoisin että yksi viidestä ihmisestä on pihistänyt/nyysinyt/varastanut/pöllinyt jotain joskus. OKay, karkkia vedin joskus kaksivuotiaana taskut täyteen mutta vanhemmat ne maksoivat lopulta
xd tuota ei kai voi edes laskeakaan..

//ainiin, ja pahin - haeskelin aina koulun päiväkerhosta legoja.. taskut täyteen erikoislegoja ja kotiin...
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 09, 2013, 20:10:39 kirjoittanut Affu »
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Varastaminen
« Vastaus #181 : Tammikuu 29, 2011, 16:26:35 »
Lapsena varastin leluja muutamilta ystäviltäni sekä yhdestä hoitopaikastakin. Jotkut noista palautin, mutta jotkut jäivät silloin meille ja katosivat/myytiin eteenpäin kuin joskus leluja kirpputoreille myytiin. Mitään muuta en ole koskaan varastanut, ehkä yhden vihon koulusta + itse asiassa muutaman kirjan, joita en tosin tahallani itselleni ottanut. Toista en kehdannut palauttaa kun kissa oli sitä repinyt ja toisesta en muista että kuinka se minulle jäi. Aioin koko ajan palauttaa ne (jos muistiini on luottamista), mutta ne jotakin reittiä sitten jäivätkin minulle, ja omistan kummankin niistä edelleen.

Hmm, ja musiikkia tiettyä vaikka en itse sitä olekaan mistään lataillut, vaan muut ovat sitä minulle hankkineet.

Poissa neatiitti

  • Kiukkupussi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #182 : Tammikuu 30, 2011, 15:39:08 »
Kamala aihe. Ihan kamala.

Ensimmäisen kerran elämässäni varastin ensimmäisellä luokalla koulusta sakset. Näytin ne kaverilleni, joka kertoi vanhemmilleni. Joten jäin heti kiinni. Eipä suuremmin auttanut.

Menneenä syksynä varastelin kaupoista käytännössä päivittäin. Ja kaksi kertaa jäin kiinni. Ja kyllä kadun sitä ihan oikeasti. Ei sitä kiinnijäämisen tunnetta voi oikein kuvailla.

Aluksi se alkoi sillä ajatuksella että tämähän on iso kauppa, ei kukaan huomaa jos otan pari t-paitaa, ripsivärin ja huulikiillon. Sitten se pikkuhiljaa kehittyi jotenkin todella hallitsevaksi ajatukseksi. Päivisin koulussakin saatoin ajatella että menen koulun jälkeen tähän ja tähän kauppaan, ja saatoin joskus tehdä "ostoslistojakin".
Ensimmäisen kerrran kun jäin kiinni, ajattelin ettei tämä mitään, minä jäin kiinni koska en ollut tarpeeksi hyvä tässä. Toinen kerta herätti enemmän ajatuksia.
Loppua kohden siitä tuli vähän niinkuin peli. Tärkein pointti oli siinä etten minä niitä tavaroita laukkuuni missään käytävällä tunkenut. Olin "fiksu" ja menin sovituskoppiin. Varastamisesta tuli iso "pakkomielle". Se mikä oli alkanut kokeilusta oli kasvanut hallitsemattomiin mittoihin. Sitä en kylläkään ennen toista kiinnijäämistä tajunnut

Jäädessäni kiinni toista kertaa tajusin kuinka suuri ongelma siitä oli minulle tullut. Muistan kun laukkuni tutkittiin ja sanottiin että tavaraa oli yhteensä useamman sadan euron arvosta. Tiedän kyllä että se oli todella paljon, mutta ongelma olikin siinä, että se kertyi hitaasti, ja olin käynyt useammassa kaupassa.

Sen jälkeen olen lopettanut varastamisen. Jos koko asia jotain opetti, niin ainakin sen että jää siitä aina ennen pitkää kiinni.

Poissa Modera

  • Bodari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • We are waiting for you, Coraline
Vs: Varastaminen
« Vastaus #183 : Helmikuu 13, 2011, 01:57:19 »
No minä lopetin sen väähn aikaa sitten koska
Kamala aihe. Ihan kamala.

Ensimmäisen kerran elämässäni varastin ensimmäisellä luokalla koulusta sakset. Näytin ne kaverilleni, joka kertoi vanhemmilleni. Joten jäin heti kiinni. Eipä suuremmin auttanut.

Menneenä syksynä varastelin kaupoista käytännössä päivittäin. Ja kaksi kertaa jäin kiinni. Ja kyllä kadun sitä ihan oikeasti. Ei sitä kiinnijäämisen tunnetta voi oikein kuvailla.

Aluksi se alkoi sillä ajatuksella että tämähän on iso kauppa, ei kukaan huomaa jos otan pari t-paitaa, ripsivärin ja huulikiillon. Sitten se pikkuhiljaa kehittyi jotenkin todella hallitsevaksi ajatukseksi. Päivisin koulussakin saatoin ajatella että menen koulun jälkeen tähän ja tähän kauppaan, ja saatoin joskus tehdä "ostoslistojakin".
Ensimmäisen kerrran kun jäin kiinni, ajattelin ettei tämä mitään, minä jäin kiinni koska en ollut tarpeeksi hyvä tässä. Toinen kerta herätti enemmän ajatuksia.
Loppua kohden siitä tuli vähän niinkuin peli. Tärkein pointti oli siinä etten minä niitä tavaroita laukkuuni missään käytävällä tunkenut. Olin "fiksu" ja menin sovituskoppiin. Varastamisesta tuli iso "pakkomielle". Se mikä oli alkanut kokeilusta oli kasvanut hallitsemattomiin mittoihin. Sitä en kylläkään ennen toista kiinnijäämistä tajunnut

Jäädessäni kiinni toista kertaa tajusin kuinka suuri ongelma siitä oli minulle tullut. Muistan kun laukkuni tutkittiin ja sanottiin että tavaraa oli yhteensä useamman sadan euron arvosta. Tiedän kyllä että se oli todella paljon, mutta ongelma olikin siinä, että se kertyi hitaasti, ja olin käynyt useammassa kaupassa.

Sen jälkeen olen lopettanut varastamisen. Jos koko asia jotain opetti, niin ainakin sen että jää siitä aina ennen pitkää kiinni.

Minä tein sitä paljonkin vähän aikaa sitten, treenikassiin työnsin tavaraa ym, koska käyn kuntosalilla jne minulla on usein se mukana, nyt kun olen käyny jossain usein olen joskus vartijan perään ja myyjät katseleevat perääni. Onko tuo oikeutettua? kun en ole kertaakaan jäänyt kiini mistä he sen tietäävät? Vai katsoovatko he treenikassiani mihin voi tavaraa mättää. Kahdesti on vartija kävellet vähän matkan päässä toljottamassa, on todella inhottavaa kun myyjät soittavat vartijan nenän edessä paikalle. Ikinä ei ole tutkittu tavaroita tai mtn.

Poissa Surkimus

  • niin boheemi, kuten sinä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Voi löytää onnen kärsimyksestä
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Varastaminen
« Vastaus #184 : Helmikuu 13, 2011, 10:43:56 »
En ole. En sitten mitään. Ellei lasketa sitä että eräs karkkipokepallo unohtui käteeni joskus viisivuotiaana kaupassa, ja ulkona tajusin sen olevan kädessäni. Muuten en ole mitään vienyt, omatuntoni soimaisi ihan liikaa siitä.

Tuli tuota Danielin viestiä lukiessa, jossa hän kysyi "mitä pahaa on yhdessä suklaapatukassa, niitä on niin paljon!", niin mieleen vaan se miten mahtaisi mennä, jos jokainen ajattelisi noin. Lisäksi näin ollen alkaisi lähteä myös muuta pienempää tavaraa, purkkapaketteja, hammaslankaa yms. Ja ihmiset ajattelee erilailla, joidenkin mielestä joku C-luokan komediaelokuva ansaitsee tulla varastetuksi kun on niin halpa, kun taas jonkun mielestä niitä karkkipusseja ja irtareita on kasoittain, tottakai niitä voi sen kuutisentoista pussia takin salataskuissa kuljettaa.

MUOKS//Ai niin, onhan meillä valitettavasti monta lainattua esinettä joita en ole muistanut palauttaa. Kuitenkin omatunnon soimattua pitkään kerroin tälle kaverille jolta olin lainannut, eikä hän asiaan oikein mitenkään reagoinut. Nyt olen oppinut palauttamaan, joten antaa menneiden olla.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 13, 2011, 11:07:23 kirjoittanut Surkimus »
"Tärkeintä ei ole määränpää, vaan se, että nousee kyytiin"

Poissa Mansikkarahka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Varastaminen
« Vastaus #185 : Helmikuu 23, 2012, 09:48:41 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?
En. Varastaminen on väärin, enkä suoraan sanottuna uskaltaisi. Siitä tulisi huono omatunto ja syyllisyys painaisi. Ei sitä varastettua asiaa huvittaisi sitten edes käyttää/syödä, kun omatunto kolkuttaisi. Ja onhan se elämänarvojani vastaan.

Onko teiltä varastettu jotain?
Meiltä varastettiin vuosia sitten auto ja siskoltani pyörä, sillä välin, kun hän kävi kaupassa. Molemmat saimme takaisin.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?
En hyväksy varastamista. Siinä mielessä ymmärrän, jos varastaa vaikka ruokaa nälkäänsä tai vaikka peiton tms. pysyäkseen lämpimänä, vaikka en niitäkään hyväksy, sillä varastamistahan sekin on.
En ymmärrä miksi pitää varastaa. Jos ei itsellä ole mahdollista ostaa kyseistä asiaa, niin säästäisi tai jotain muuta järkevää. Ystävältäni varastettiin kerran yöllä pihalta kuivumassa olleita vaatteita. Yksi hänen lempivaatteensakin meni siinä. Minua ärsyttää vieläkin hänen puolestaan, vaikka tuosta tapauksesta on jo ainakin kahdeksan vuotta aikaa.
Vaikka varastettu asia olisi pikkujuttu varkaalle, se voi olla todella arvokas tavaran omistajalle.

Ei tästä ole hirveän kauan, kun lehdessä oli juttua kuinka paljon tappiota varkaudet aiheuttavat kaupoille ja olikohan sitä kautta myös veronmaksajille. En ole ihan varma miten se meni, mutta kauppojen tappiot ovat jokatapauksessa melkoiset. 
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 11, 2012, 18:05:11 kirjoittanut Mansikkarahka »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #186 : Helmikuu 23, 2012, 13:14:37 »
Minä tein sitä paljonkin vähän aikaa sitten, treenikassiin työnsin tavaraa ym, koska käyn kuntosalilla jne minulla on usein se mukana, nyt kun olen käyny jossain usein olen joskus vartijan perään ja myyjät katseleevat perääni. Onko tuo oikeutettua?

Tottakai on. Sekä myyjien että varsinkin vartijoiden yksi tehtävä on ehkäistä hävikkiä. Jos käyt samoissa paikoissa, treenikassisi ja naamasi aletaan yhdistää tuotteiden samanaikaiseen katoamiseen ja sinua pidetään tietysti silmällä vielä tarkemmin kuin muita kävijöitä. Tavaroitasi taas ei saa tutkia, ellei sinua ensin oteta kiinni. Kiinniottoon puolestaan pitää olla konkreettinen peruste, pelkkä epäluulo sinua kohtaan ei riitä. Siksi sinua pidetään silmällä ja odotetaan, milloin annat sellaisen perusteen.

Terveisin vartija.

//Saa tutkia, ettei kiinniotetulla ole mitään, millä vahingoittaisi itseään tai muita. Tiedän, etteivät kaikki tätä tarkastusta halua tehdä vaan jättävät sen mieluummin poliisille, toisten ihmisten taskujen penkominen kun ei ole erityisen hohdokasta puuhaa.

Kaksi viestiä yhdistetty. ^^ -gamma
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 23, 2012, 14:36:49 kirjoittanut gamma »
Constantem decorat honor

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Varastaminen
« Vastaus #187 : Helmikuu 23, 2012, 14:59:46 »
Sekoitin koko ketjun, pahoitteluni!

Joka tapauksessa olisin kiinnostunut siitä, että kun vartijalla on nimenomaan kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinniotettu tämän kimpsut ja kampsut sen varmistamiseksi, ettei kiinni otetulla ole hallussaan vaarallisia esineitä tai aineita, niin onko tämä se nimenomainen peruste pyykätä myös 11-vuotiaan pikku-Misun laukut? Tarvitseeko vartijan ikään kuin lähtökohtaisesti olettaakaan, että kiinniotetulla voisi olla pyssyjä ja piikkejä? Voihan toisaalta ajatella, että varhaisteinit ovat lähtökohtaisestikin epävakaita. ;)
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #188 : Helmikuu 23, 2012, 16:08:55 »
Kellä tahansa saattaa olla mukanaan jotain, jolla voi tehdä jotain harkitsematonta ja itselle tai muille vaarallista. Myös 11-vuotiaalla. Ja jos tarkastuksen yhteydessä löytyy näpistettyä/varastettua tavaraa, se tottakai otetaan pois ja kirjataan raporttiin. Mutta kuten sanoin, kaikki vartijat eivät tarkastusta halua tehdä vaan jättävät sen poliisille. Ja poliisihan on kutsuttava paikalle aina, kun kiinniotto on suoritettu. Ketään ei saa ottaa kiinni varmuuden vuoksi, pöyhiä omaisuutta läpi ja päästää sitten menemään, kun mitään mielenkiintoista ei löytynytkään, vaan kiinniotolle on aina oltava selkeä perustelu. Ts. kiinni saa ottaa vain sellaisen henkilön, jonka on nähty syyllistyneen johonkin kiinniottoon oikeuttavaan tekoon kuten näpistykseen tai varkauteen.

Ja kyllä, tarkastuksen saa suorittaa myös vastoin tarkastettavan tahtoa. Ääritapauksessa niin, että tarkastettava makaa maassa kädet raudoissa selän takana. Tarpeettomia voimakeinoja ei kuitenkaan saa käyttää.
Constantem decorat honor

Poissa Craza

  • välikappale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Varastaminen
« Vastaus #189 : Helmikuu 23, 2012, 22:39:15 »
Minä olen aina ollut varastamista vastaan, pidän sitä alhaisena. En muista, että olisin koskaan varastanut mitään. Noh, koulusta minullekin on joitakin pientä jäänyt kynäpenaaliin ynnä muuta sellaista. Joskus jokin laina on myös saattanyt jäädä ajelehtimaan nurkkiin, mutta mitään tahallista varastamista en muista. Silti kerran jouduin vartijan kiinniottamaksi. Ikävä kyllä aiheesta.

Olin suurehkossa marketissa ja menin ensin meikkiosastolle, josta mukaani tarttui eyeliner. Sen jälkeen suuntasin vaateosastolle, jossa sovitin varmaan puoli tuntia vaatteita. Koska käteni olivat täynnä eikä minulla ollut mitään koria tai vastaavaa niin mitäs teen sille eyelinerille siksi aikaa? Kyllä, laitan sen taskuuni. Ja kyllä unohdan sen sinne. Yllätys oli aika mukava, kun maksettuani vaateostokseni (kohtuu kalliit) minua odottaa vartija, joka pyytää mukaansa. Sillä silmän räpäyksellä kun tajusin hänen kutsuvan minua muistin "voi perkele, se eyeliner". Harmitti ihan älyttömästi, ihan oikeasti vain unohdin sen sinne. Mielessä ehti pyöriä siinä, että jos tästä nyt jotain seuraamuksia tulee niin suoraan sanottuna vituttaa kyllä älyttömästi. Minä kun en koskaan tahallani varastaisi, ja ärsytti vielä kun se oli se saamarin meikkikynä, niin tyypillinen "tyttöjen näpistys" : DD

Onneksi vartija kuitenkin uskoi minua, että se oli täydellinen vahinko, sanoi heti että siltä se vähän näyttikin. Ostin kuitenkin aikamoisen määrän muutakin tavaraa, olisi typetää olla ostamatta muutaman euron arvoista kynää sitten. Poliisitkin kuitenkin oli pakko kutsua paikalle, sellainen oli käytäntö. Mitään ei sitten onneksi käynyt, ei tullut merkintöjä, maksoin eyelinerin ja pääsin lähtemään.

Jälkikäteen ajattelin, että sen vartijan on ollut pakko kyylätä minua kameroista todella pitkään, vaeltelin kaupassa kuitenkin aika kauan, eikä vartijoita kuljeskellut missään. Vähän jännä olo kyllä siitä tiedosta, mahdoin näyttää heistä epäilyttävältä : D

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #190 : Helmikuu 24, 2012, 07:58:14 »
Jälkikäteen ajattelin, että sen vartijan on ollut pakko kyylätä minua kameroista todella pitkään, vaeltelin kaupassa kuitenkin aika kauan, eikä vartijoita kuljeskellut missään. Vähän jännä olo kyllä siitä tiedosta, mahdoin näyttää heistä epäilyttävältä : D

Aikoinaan kameravalvontaakin tehneenä voi vinkata, että kosmetiikkaosastot ovat yleensä yksi "erityitarkkailussa" olevista osastoista. Ja erityisen mielenkiintoisia ovat ihmiset, jotka menevät sovituskoppiin mukanaan muutakin kuin vaatteita.
Constantem decorat honor

Poissa Drámella

  • ihan hirveen ilkeä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • LJ
  • Pottermore: NifflerHallow18061
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Varastaminen
« Vastaus #191 : Helmikuu 24, 2012, 08:05:43 »
Onko siellä sovituskopeissakin kamerat? O____O
haistan, haistan ihmislihaa, sanoi kuu ja hymyili julmaa, verenhimoista hymyään.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #192 : Helmikuu 24, 2012, 10:46:26 »
No ei todellakaan ole kameroita sovituskopeissa =D Mutta kyllä koppeihin meneviä ja niistä tulevia ihmisiä tarkkaillaan. Tottakai on ihmisiä, jotka yksinkertaisesti dumppaavat osan kantamistaan tavaroista sovituskoppiin, kun päättävät siellä ollessaan, etteivät haluakaan niitä ostaa. Useimmat kuitenkin tuovat kopista ulos sen minkä sinne veivätkin, elleivät ole anastustarkoituksessa jemmanneet tavaraa laukkujensa tai vaatteidensa sisään.
Constantem decorat honor

Poissa Jarppa

  • Pokemon Trainer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Varastaminen
« Vastaus #193 : Helmikuu 27, 2012, 15:45:07 »
Minulta on Joksus varastettu kun olin pieni ja suoraan kädestä vietiin rannekello repäistiin irti varstaja oli sillon iältään 15 tai vanhempi ja minun ikäni oli joku 6 tai 8 se varasti sen silleen että pyysi katsoa kelloa ja minä tietenkin annoin sen katsoa kun luulin ettei se tee mitään sitten yhtäkkiä hän repäisi sen kädestä ja poistui paikalta nopeasti


Minä ise myönnän kans joskus varastaneeni Purkkaa kaupasta enkä ees tiedä miksi tein sillee joku tyhmä päähänpisto olin silloin muistaakseni  17 vuotias :D
She's just another lost soul, about to be mine again

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Varastaminen
« Vastaus #194 : Helmikuu 27, 2012, 17:13:28 »
En ole joutunut ainakaan toistaiseksi varastelun uhriksi, ainakaan tietääkseni. En ole myöskään itse varastanut mistään. Olen luonnollisesti kaikenlaista varastamista vastaan, jopa nettipiratismia, vaikka ymmärränkin joissain tapauksissa esimerkiksi saatavuuteen liittyvät perusteet. Mutta yleisesti ottaen inhoan myös nettipiratismia.

Oli vähän hämmentävää, kun eräässä GameStop-liikkeessä noin 10-12v hemmo on pikkuveljensä (7-9v) tutkivat hyllyjä ja toteavat vähän väliä, että "ton saa ilmaseks PirateBaysta!"

Surullista. Varastamistahan sekin on, tavallaan.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 08, 2013, 21:26:43 kirjoittanut Rantsu »
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Weasleyn Welhokaniini

  • Kynttilöiden lumo Suuressa salissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonstoneSeeker27459
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Varastaminen
« Vastaus #195 : Tammikuu 08, 2013, 20:16:07 »
Allekirjoittaneena tiedän, miltä jokaisesta tuntuu, kun vartija pysäyttää sut kaupassa ja pyytää seuraamaan häntä. Paniikki ja hätäännys. Pelko siitä, mitä tulisi tapahtumaan.

Mutta niin siihen kokemukseeni. Olin käynyt kiertelemässä kaupungilla ja olin mennyt Sokkarin S-markettiin, kun yhtäkkiä vartija koputtaa olkapäähän ja kysyi, ett olinko pistänyt kahta kajalia laukkuun/taskuihin. Sanoin rehellisesti, etten ollut, olisihan minulla ollut rahaa maksaa ne kassalla. Vartija kumminkin pyysi minua mukaansa ja vei minut kiinniottohuoneeseen ja pyysi paikalle toisen kollegansa, että pystyisi käymään kattomaan nauhoitteelta, ett puhuinko totta. Selitin tälle toisellekin vartijalle tilanteen tämän kysyttyä homman nimen. Reilun kymmenen minuutin jälkeen minut pysäyttänyt vartija tulee takaisin ja varmistaa, että ne kaks kajalia oli menny varmasti sinne hyllyyn. Sanoin hätääntyneenä pistäneeni ne sinne hyllylle. Hän sanoi, että oli erehtynyt ja antoi minulle hyvitteeksi Sokoksen Pressokahvilaan lipukkeen.

Mutta ihan kunnon varkauden tein 12-13 -vuotiaana tietoisena siitä, mitä varastamisesta kiinnijäämisestä tapahtuisi. Olin jo pitkään suunnitellut tätä varkautta, kunnes yhtenä lauantaina ollessani isäni luona otin isäni lompakosta muistaakseni 60 euroo ja käynyt kaupungilla ostamassa High School Musical 1:n soundtrackin (olin siihen aikaan HSM -fani) sekä Tokio Hotel -fanipaidan. Palattuani valehtelin isälleni saaneeni ne tarha-aikaiselta kaveriltani ja hänen vietyään äitini luo ja kerrottuani äidilleni tilanteen meidän oltuamme kahdestaan ajattelin, ett tämä oli viimenen kerta, kun menen isäni luo tai pidän ylipäätään mitään yhteyttä tähän.
  No miksi varastin omalta isältäni? Koska hän työttömäksi jäätyään ei enää ostanut minulle CD -levyjä, joita halusin, eikä mitään muutakaan, tai antanut rahaa minulle, että saisin ostettua itselleni jotakin.

Kavereiden kanssa joskus kutos- seiskaluokalla yllytettiin toisiamme ottamaan yksi irtokarkki niistä irtokarkkijutuista, mitä kaupoissa ja elokuvavuokraamoissa on. En muista ottiko kaveriporukkani "kovis" tai kukaan muukaan yhtäkään irtokarkkia "salaa" muuta kuin minä. Tämä kierre jatkui Makuuniinkin asti, mutta se jäi siihen yhteen irtokarkkiin, koska mua ei huvittanut ruveta sellaiseen näpistelyyn.

Vaikken varastanutkaan tänään kaupasta mitään, opin ainakin sen, ettei varastaminen kannata. Ei todellakaan kannata. Mutta jos joku haluaa varastella, minun puolestani saakoonkin, mutta siitä koituu varastelijalle itselleen pelkkiä ongelmia tulevaisuudessa.


//muoks Minulta varastettiin elokuun puolessa välissä Jopo -pyörä, rikosilmoitus tehty ja vakuutusyhtiöltä sain vakuutusrahaa yhteensä 200€. Pyörä oli suhteellisen uus, olinhan ehtinyt käyttämään pyörää kutakuinkin puolen vuoden ajan.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 08, 2013, 20:46:38 kirjoittanut Welhokaniini »
Welhokaniini -> Weasleyn Welhokaniini

Poissa Dewie

  • Vuotislainen
  • Pottermore: HazelNight86
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Varastaminen
« Vastaus #196 : Tammikuu 08, 2013, 21:56:07 »
En ole koskaan varastanut mitään, en ainakaan kaupasta. Työpaikan toimistolta olen saattanut kynän ottaa, mutta lasketaanko se varastamiseksi? Myönnän kyllä, että kerran kosmetiikka-ostoksilla kajal-kynä ei päätynyt kassalle vaan jäi ostoskassin pohjalle vahingossa. Ja myönnän, etten palannut ilmoittamaan tästä.

Olen myös onnekas, sillä minulta ei ole myöskään varastettu mitään.

Kerran olen joutunut kaupan vartijan kanssa tekemisiin. Hälytin alkoi huutamaan, kun menin SISÄLLE kauppaan! Se oli aika mielenkiintoista, käsissä ei tosiaan ollut muuta kuin oma olkalaukku ja ostokset vasta odottivat. Ei siinä, myyjä pysäytti ja pyysi odottamaan vartijaa. Miekkonen tuli ja johdatti sen koppiin. Kyllä se vähän kuumotti, vaikka tiesin, että mitään ei voi löytyä, sillä olin tosiaan vasta menossa kauppaan. Vartija pyysi tietysti tyhjäämään taskut ja laukut ja ottamaan ulkotakin pois. Sitten se muistaakseni veteli jollain metallinpaljastimen tapaisella jutulla minut ja ulkotakkini, samanlailla kuin lentokentällä. Mikään ei enää hälyttänyt ja siinä tuumailtiin muutama tovi, että mikäs tässä nyt mättää. Mies sattui sitten kysymään onko joku vaatteista uusi, eli olisiko johonkin voinut jäädä hälytin. Ulkotakkini oli uusi, mutta mielestäni siitä oli kaikki poistettu. Ruvettiin sitten tutkimaan tarkemmin takkia ja lopulta pesulapun takaa löytyi samanlainen paperinpala, hieman paksumpi vain ja se oli siis jonkinlainen hälytin. Vartija leikkasi sen pois, pahoitteli häiriötä ja minä palasin tekemään ostoksia. Ja hetken kuluttua kaikui kaupassa kuulutus "pahoittelemme aiheetonta hälytystä porteilla".
Olen esihistoriallinen käärme joka ulvoo ja murisee! -Pikku Myy-

Poissa Craza

  • välikappale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Varastaminen
« Vastaus #197 : Tammikuu 08, 2013, 23:56:56 »
^Aika kummallista kyllä, että joutuu moiseen syyniin, kun on tulossa kauppaan sisälle? Yleensä ei edes poistuessa, jos hälyttää välttämättä joudu :D

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Varastaminen
« Vastaus #198 : Tammikuu 09, 2013, 00:45:16 »
Yleensä se, että ei tutkita ollenkaan jos hälytin soi johtuu joko myyjien laiskuudesta tai tietämättömyydestä tai siitä, että hälytykselle on jokin suoraan näkyvä syy. Havaintojeni mukaan suurin osa hälytyksistä tulee koreista, joissa on hälytin (tietysti vain niissä paikoissa, joissa koreissa on hälyttimet). Tällaisissa tilanteissa ei ulkopuoliselle välttämättä välity, että hälyttimeen on reagoitu. :) Periaatteessa tuo hälytyksen syyn tutkiminen on ihan vakio toimenpide jos siis työntekijät on ammattitaitoisia (ja viitsivät tehdä sen). Kyse ei ole varsinaisesti asiakkaan epäilemisestä. Suurin osa hälytyksistä on sillä tavalla aiheettomia, että kukaan ei ole varastamassa mitään vaan juurikin jostain syystä jääneitä hälyttimiä kuten Dewien tapauksessa (ja niitä koreja). Tällöin se on periaatteessa asiakaspalvelua, että poistetaan hälytin huutamasta joka kaupassa. Toki siinä samalla varmistetaan ettei kyseessä ole nyt tai aiemmin tapahtunut varkaus(/näpistys), mutta asiakkaalle pitäisi välittää kuva, että otetaan vaan se vahingossa jäänyt hälytin pois, että ei hälyttele joka kaupassa.

Minulta ei ole taidettu ikinä varastaa mitään. Jos ei sitten lasketa kyniä yms, joita olen erehtynyt koulu"kavereille" lainaamaan ja joita en ole sitten ikinä takaisin saanut. (Tosin jos tarkkoja ollaan, niin arvottomassa tapauksessa kyseessä on näpistys paitsi jos sitä on selvästi etukäteen suunniteltu, mutta ehkä en ala näpistys/varkaus lainsäädäntöä selittämään. :D ) Itse en ole edes tuon tyyppiseen varasteluun mielestäni syyllistynyt. Netistäkään en ole ladannut mitään (sillä olen huono koneiden kanssa ja veljeni on tehnyt sen puolestani. ^^; ) Mielestäni netistä lataaminen, vaikka sekin väärin on, ei ole lainkaan niin paha kuin reealikaupasta varastaminen. Se ei ole otettu keneltäkään pois. Kaupalle ei tule siitä hävikkiä eikä kaupan työntekijöille tai vartioille lisähommia. Silloin vain jättää ostamatta sen jostain muualta ja niin se saattaisi jäädä muutenkin, jos ladattu musiikki/elokuva/sarja/whatever ei ole niin kiinnostava, että sen viitsisi ostaa, kuten minun tapauksessa yleensä on.

Varastamisesta ja näpistelystä on suurta haittaa kaupalle kuin kaupalle, niin pienelle kuin isollekin. Varsinkin kun sitä tapahtuu paljon. Yksi teini ei ehkä vaikuta suuresti, mutta entä kun niitä teinejä on kymmeniä ja aikuisia vähintään yhtä paljon päälle. Jostain se hävikki pitää ottaa takaisin -> hinnat nousee. Näpistely myös sotkee saldot kaiken muun luetellun lisäksi (okei, voi olla että tämäkin on mainittu, kun en koko topiccia sanasta sanaan lukenut). Ajatellaan nyt että kymmenen teiniä vie tietynlaisen ripsivärin. Kukaan ei tiedä sitä ja jos niiden uupumista ei huomata jossain kohtaa tilanne on se, että koneella lukee, että niitä on kymmenen jäljellä ja hylly on tyhjä. Ja taas tuli lisätöitä henkilökunnalle ja niillä rehellisillä teineillä ei ole kivaa, kun eivät saa ostettua sitä ripsiväriä. Sääli ettei nykyisin joudu maksamattomista sakoista vankilaan ja näpistelystä ei mitään sakkoa kummempaa käsittääkseni saa.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Puppet

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixAccio1128
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Varastaminen
« Vastaus #199 : Tammikuu 09, 2013, 15:24:29 »
Varastaminen on aina ollut mielestäni äärimmäisen tyhmää, mutta olen silti sortunut siihen.

Kun olin 2-luokalla, päällä oli niin kapinallinen vaihe, että oli aivan pakko saada se mitä tahtoi. No, äitini ei suostunut ostamaan jonkinnäköistä minipehmolelua ja pistin sen napakasti housujeni etutaskuun. Vanhempani huomasivat oudon käyttäytymiseni (jankkasin mm. "koska me lähetään täältä" vaikka pidin kaupoissa kiertelystä) ja peittelin taskua jatkuvasti lapasillani. Äitini suuttui suunnattoman paljon ja käski viedä lelun takaisin paikoilleen.

Draco Malfoy: Training for the ballet, Potter?

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Varastaminen
« Vastaus #200 : Heinäkuu 09, 2014, 01:54:13 »
Varastaminen on rumaa. Aina.
Okei. Tunnustan varastaneeni kolmevuotiaana sovitussukan jolla sitten leikin, äiti huomasi, ja sanoi, että so-so, anna sukka takaisin ja pyydä anteeksi.
Myyjätäti vain sanoi, että pidä se sukka, lapsihyvä, ei hän pikkutyttöjä varkaiksi syytä.
Varmaan puhui myös äidin kanssa, mutta ainakin opin noudattamaan lakia. :D
Muoks.
Kerran minut on huikattu takaisin turhaan kun kävin vain katsomassa olinko pudottanut toisen lapaseni kauppaan ja olin lähdössä kun en enää tarvinnut mitään kaupasta ja myyjä vaan kutsui takaisin että avaa laukku ja minä avasin koska tiesin että minulla ei ollut mitään mikä olisiollut varastettua. Myyjä katsoi laukun ja minä totesin ettei minulla ollut ytään mitään ja myyjä sanoi vain anteeksi häiriö
« Viimeksi muokattu: Elokuu 04, 2018, 17:44:31 kirjoittanut Luna Helmiina »
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina

Poissa bali

  • Vuotislainen
Vs: Varastaminen
« Vastaus #201 : Elokuu 01, 2018, 20:37:16 »
Nahkatakin olen kerran näpistänyt. Oli kylmä joulu yö ja ei ollut takkia mukana. Oiln joissain bileissä, ja piti kävellä kotiin. Huomioikaa, että kun bileisiin lähdin niin sain kyydin sinne kaverilta. Tajusin bileissä, kuinka kylmä pihalle oli tullut. Päätin hetkeksi jäädä hengailemaan bileisiin. Samalla totesin että T-paidalla en tuonne lumeen mene. Sitten sain idean, että varastan nahkatakin narikasta. Olin melkein ainoa, joka ei ollut umpikännissä, niin käytin tilaisuuden hyväksi. Narikka ei ollut vartioitu, niin poimin sieltä sopivan kokoisen nahkatakin. Otin nahkatakin narikasta, ja laitoin sen päälle. Kävelin rappusia alas uloskäynnile. Pihalla tutkin, mitä taskuissa oli. Taskuista löytyi röökiaski, sytkäri, ja 20€. Silloin ei omatunto ollut ihan kohdallaan, niin päätin pitää kaikki nuo ja myydä ne. Takki kuului jollekkin nimimerkillä J.M. Nahkatakki on ollut minulla tähän päivään asti. Tapahtui vuonna 2007. Koskaan en kiinni jäänyt.
Takki näytti tältä: https://www.salainenagentti.fi/wp-content/uploads/2015/03/Schott-Classic-Perfecto-118-8.jpg ilman vyötä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2018, 20:59:05 kirjoittanut bali »