Kirjoittaja Aihe: Varastaminen  (Luettu 39908 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Alyssa

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« : Elokuu 08, 2003, 19:26:30 »
Varastaminen, nyysiminen, pölliminen... ihan miten vaan.

Meinasin pudottaa silmäni, kun näin, ettei tästä ollut topiccia. Tai en minä ainakaan löytänyt keskusteluista enkä vakavista (:

Oletteko koskaan varastanut mitään?
Jos olette, miksi?
Miltä tuntui? Kaduitteko?
Jatkoitteko varastelua?
Jos ette ole, miksette?
Onko teiltä varastettu jotain?
Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?

Tuli tässä hiukan aikaa sitten yhden kaverini kanssa puheeksi tämä aihe. Kävi ilmi, että olemme kumpikin pöllineet hiukan. Rupesimme miettimään, että miksi teimme sen.

Minä olen pöllinyt yhteensä n. 20 euron arvosta meikkejä, en sen enempää. Nekin samalla kertaa ja ihan kokeilumielessä. Se oli todella... jännittävä kokemus. Siitä sai kicksejä.

Jännitys siitä, huomaako joku. Adrenaliini suonissa kun kulkee nopein askelin kassaa kohti. Helpotus, joka täyttää mielen ulkopuolella.
Kuulostaa hauskalta ja vaarattomalta.

Hauskaa se on niin kauan kun ei jää kiinni ja omalla tavallaan vaarallistakin. En tiedä miksi tein sen, vaikka olin tietoinen kaikista riskeistä ja siitä, miten se saattaisi vaikuttaa tulevaisuuteeni. Elän kuitenkin periaatteella "kaikkea pitää kokeilla" ja varastaminen oli yksi ensimmäisistä asioista mieleni listalla.

Hieman ensin omatunto kirpaisi, mutta ajattelin sitten, että minähän varastin suurelta liikeketjulta (tai mikälie onkaan), se ei vaikuttanut mitenkään kenenkään ihmisen elämään. Se rauhoitti ja nyt ei tunnu miltään.

Ei siitä niin kauhean hyvää mieltä tullut, mutta kuten jo sanoin, siitä saa kicksejä. Toista kertaa en kyllä mene varastamaan, se on jo kokeiltu ja nyt siirrytään eteenpäin.

Minusta pieni varastaminen silloin tällöin ei ole niin pahasta. Mutta kun se muuttuu pakkomielteeksi ja aletaan varastaa satojen eurojen edestä kerralla, on syytä huolestua.

Siinä aiheuttaa vahinkoa paitsi itselleen myös vanhemmilleen, jotka huolien lisäksi saavat ehkä korvattavakseen kaikki kamat, joita on pöllinyt. Tahra rikosrekisterissä ei ainakaan helpota työpaikan saantia tms.

Eli siis, nyt keskustelua varastamisesta. (: Areena on teidän.

Ayasha

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #1 : Elokuu 09, 2003, 19:43:15 »
Mä en ole ikinä varastanut mitään kaupoista tai muista vastaavista paikoista.. Koulusta olen ottanut jotain vihkoja ja muuta ilman lupaa, mutta omatuntoni ei ikinä kestäisi sen enempää varastamista..

Mulla on kavereita ketkä aina yhdessä kävi varastelemassa jotain kaupoista, missä tavara oli muutenkin niin halpaa että niillä olisi ollut varaa ostaakin. En hyväksy varastamista. Ainakaan silloin, jos varaa olisi ostaakin, tai jos ei ole elämisen kannalta vaikee pärjätä ilman.

Kavareilleni oli ihan turhaa yrittää selittää etten hyväksy varastamista, eivät he minua kuunneelleet.

Tiedän paljon tyyppejä jotka varastavat, cd levyjäkin. Joskus toivon että he jäisivät kiinni, koska eivät muuten opi. Joillekin varastaminen muuttuu pakkomielteeksi, ei pysty olemaan varastamatta, vaikka tietää riskit. Silloin mielestäni kannattaisi hankkia jostain apua, ettei pilaa elämäänsä tyystin, kun varastettujan tavaroiden hinta vain kohoaa, eikä varastaminen olekaan enää mitään karkkien näpistelyä tms.

Newilya

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #2 : Elokuu 09, 2003, 19:57:41 »
Varastin pienempänä paljon esineitä.
Olen nyysinyt vaikka mitä kamaa eskarista esim, ja samaten ystävältäni.
Arvatkaa vain miten omatunto kolkutti, mutta ylpeyteni ei antanut periksi.
En palauttanut mitään tavaroitani.

Yhden kerran varastin serkkuni lelun ja annoin sen ystävälleni.
Ystäväni tuli oikein iloiseksi, ja minä tunsin itseni hirviöksi.
Mutta silloin sentään varastin ystävälleni, en itselleni.

Kaupoista en pysty varastamaan. En vain pysty.
Minulla ei riitä kantti siihen, ja omatuntoni soimaisi minua seuraavat 10 vuotta siitä.
Tähdennän vielä, että kaikki nuo varkauteni tapahtuivat kun olin pieni, alle kouluikäinen, en minä ymmärtänyt että se oli kiellettyä.

Mitkä olivat varastamiseni motiivit?
No, ehkä se, että halusin jonkun tavaran jota minulle ei annettu omaksi.
Omimishaluni on aina ollut suuri.
Varastin pikku tavaroita, halpoja leluja ja muuta.
Onneksi olin ymmärtänyt, että kaupasta ottaminen ilman rahaa oli kiellettyä, mutta ystäviltä ottaminen..
Taisin olla vähän tyhmä pienenä. ;)

En hyväksy varastamista. Tiedän, että se on jännää ja vaikka mitä, mutta minusta ei ole reilua ottaa tavaroita noin vain.
Omatuntoni soimaa vieläkin 8 vuotta sitten tapahtuneista varasteluistani, ja ehkä se on saanut minut järkiini, enkä ole siirtynyt varastelemaan lisää.
Jos joku ystävistäni varastaisi, halveksisin häntä ja pakottaisin palauttamaan tavarat.
Ehkä yritän tällä tavoin hyvittää pienenä tekemäni teot.

Yasmin

  • Ankeuttaja
Re: Varastaminen
« Vastaus #3 : Elokuu 09, 2003, 20:33:30 »
Moraalini on jyrkästi varastamista vastaan, kuten se on kaiken muunkin epärehellisen kohdalla. Sen vuoksi en ole koskaan varastanut, ja toivon, etten tule koskaan varastamaankaan.

On aika hankala sanoa, mikä yleisesti määritellään varastamiseksi. Jos ottaa koululta ylimääräisen kynän, onko se varastamista? Itse en luultavasti tätäkään tekisi - ainakin kysyisin luvan -, mutta kyseessä ei minun mielestäni ole varastaminen. Olisi kuitenkin ehkä parempi kertoa, ettei tule mitään ikäviä seuraamuksia. Tosin tässä tapauksessa seuraamukset eivät voi olla kovin suuret, tuskin niitä edes on.

En ainakaan tiedä yhdenkään ystäväni varastaneen mitään. Tosin eräät ala-asteeltani varastivat ilmapalloja kaupasta joskus vapun lähellä, ja jäivät kiinni. Muistan tuon tapauksen jotenkin, muistaakseni he joutuivat kaupan omistajan kuulusteluihin, ja maksamaan ilmapallojen hinnan. En oikeastaan muista, oliko siitä mitään muita seuraamuksia.

En siis hyväksy varastamista missään tilanteessa. Kyllä omatunto aina jaksaa varastamisesta soimata, ei siitä koskaan pääse eroon. Joskus se aina pulpahtaa mieleen, kun sitä vähiten odottaa, ja vaikkei sitä edes halua muistaa. Omatunto ei unohda, siitä olen varma, vaikken itse olekaan siis varastellut.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Varastaminen
« Vastaus #4 : Elokuu 09, 2003, 22:23:50 »
Oletteko koskaan varastanut mitään?

Nyt kun kysyit niin olen. Varastin kerran kaupasta joitain pieniä pyyhekumeja, serkultani myöskin vain kerran; legoja, ja pahimmalta viholliseltani aika useastikin.
 
Jos olette, miksi?

Kumit varastin ollessani vielä alle kouluikäinen. Olimme äitini kanssa läheisessä kaupassa, kun huomasin hyllyllä kauniin värisiä pyyhekumeja, jotka esittivät kaikenlaisia kulkuneuvoja; junia, laivoja, etc. Ihastuin sitten niihin, revin pussin auki ja otin mielestäni hienoimmat mukaani. Tungin ne taskuuni ja menin iloisin mielin äitini luo kassalle. Äitini löysin kumit myöhemmin taskustani ja nosti kauhean metelin. Koko juttu oli itseasiassa silkka vahinko. Mistä minä olisin 4-vuotiaana voinut tietää että kaupasta haetut tavarat pitää maksaakin? ^^

Serkultani varastin legoja vain siksi, etten itse ollut koskaan saanut niitä vaikka olin kuinka vinkunut. En tiedä miksi, mutta pidin todella paljon legoista silloin. Noin viikon ajan ehdin hamstrata niitä henk. kohtaiseen kaappiini, kunnes äitini alkoi taas kerran epäillä, miksi juoksin jokaisen kyläilyreissun jälkeen kaapille. Noh, hän sitten löysi nekin, nosti taas metelin, ja kävin seuraavana päivänä kun ketään ei ollut kotona, palauttamassa legot. Varmistaakseen sen etten enää varastaisi niitä, äitini osti minulle omia legoja :3

Vihamieheltäni varastin paljon tavaroita siitä yksinkertaisesta syystä että hänkin varasti minulta. Hän aloitti varastamalla yhden rakkaimmista leluistani, ja koska minun juoruamiseni äidille, äitini juoruamisen vihamieheni äidille ja hänen saamansa puhuttelut eivät auttaneet, päätin maksaa samalla mitalla. Keksin tekosyitä päästäkseni hänen luokseen kylään, ja heti kun olin löytänyt jotakin pöllittävää, minun piti äkisti lähteä jonnekin. Piilotin lelut jonnekin paikkaan jonka vain minä tiesin, ja koulussa kuuntelin hänen tilitystään kavereilleen siitä, miten kaikki hänen parhaat lelunsa olivat kadonneet.

Miltä tuntui? Kaduitteko?

Kauppavarkaus kadutti, serkun legovarkaus kadutti, mutta viimeinen ei kaduta pätkääkään. Saattaa kuulostaa sairaalta, ja ehkä onkin, mutta minusta oli sairaalloisen hauskaa kuunnella viholliseni pillitystä koulussa, sitä kun ei usein nähnyt. Yleensä se olin minä joka itkin. Hassua millaisia parkumiskohtauksia parin lelun mystistä katoamista voi saada aikaan.
 
Jatkoitteko varastelua? Jos ette ole, miksette?

En jatkanut. Vihamieheltänikin varastamani tavarat palautin. Tyyppi ei varmasti tänäkään päivänä voi todistaa että minä ne otin, ja sen verran hienoja tavaroita olivatkin, että olisin mielelläni kyllä pitänytkin ne, mikäli tarkoitukseni ei olisi ollut vain ja ainoastaan näyttää hänelle miltä tuntuu kun rakkaimmat lelut yhtäkkiä katoavat jonnekin. Taisi hän sen oppiakin, sen verran kauan pidin lelut itselläni.

Onko teiltä varastettu jotain?

Leluja on varastettu paljonkin, tiedätte varmaan kenen toimesta? Yläasteella kelloni varastettiin, ja nyt lukiossa kallis laser-avaimenperäni oli revitty irti avainnipustani liikuntatunnin aikana. Ensin luulin että se oli pelkästään tippunut, mutta koska se kuitenkin oli avainnipussa kiinni muovisella, liitoskohdattomalla lenkillä, sekä lisäksi tavallisella avaimenperärenkaalla, tulin siihen tulokseen ettei se ole voinut siitä itsestäänkään voinut lähteä kävelemään suht uusikin kun vielä oli. Enkä yhtään ihmettelisi varkautta yläasteen porukat tuntien. Syyllistä vain ei ole koskaan ollutkaan mahdollista saada kiinni.

Mitä mieltä olette varastamisesta yleensä?

Väärin kai se on. Hah. Minä paraskin puhuja. Nojuu. Onhan se väärin.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Micla Boffin

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #5 : Elokuu 09, 2003, 22:55:12 »
En ole ikuna varastanut. Tai no, mietitäänpä...nyt ei pälkähdä päähän mitään. En muista, jos olen, niin se on tapahtunut joskus pienempänä. Mutta nyt nuoruusiässä olen maksanut kaikki ostokseni tunnollisesti...(:

Junissa olen kyllä liikkunut satoja kertoja maksamatta. Ja kolme kertaa olen jättänyt maksamatta bussissakin. Se johtui siitä, että matkakortissa ei ollut rahaa! Eikä bussikuski tietenkään huomannut, vaikka matkakorttilaite piippasi punaista...;) Mutta tämähän ei ole varastelua, joten offiksi meni.

Takaisin aiheeseen. Jos minusta joskus tulisi pitkäkyntinen, en luultavasti tuntisi syyllisyyttä teoistani. Varastaminen on ihan OK. Kunhan sitä ei tee liian usein, tai kössi kamalan arvokkaita esineitä.
Ja kavereilta napsiminen on sitten eri asia. Se on pahempaa kuin varastelu, tavallaan. Silloin ottaa jotain, minkä joku jo omistaa. Jos varastaisin ystävältäni, palauttaisin varastetun esineen varmaan seuraavana päivänä takaisin, mutta vaihvikaa.

Ei kai kauppa mene konkurssiin, jos napsaset joitain meikkejä hyllyltä. Mutta siitä voi tulla itselleen paha olo.

Muokkailen joskus, jos tulee vielä sanottavaa...=)

Poissa innna

  • vuotislapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kun olet kohdallani viulut soittavat taustalla
  • Tupa: Korpinkynsi
Varastaminen
« Vastaus #6 : Elokuu 10, 2003, 00:01:14 »
Hömm. Joo. Olen kahdesti ottanut kaupasta tavaraa, ja molemmat kerrat olivat puhtaita vahinkoja. Oikeasti! Ensimmäinen kerta oli, kun jossain sekatavarakaupassa oli hienot aurinkolasit, ja isosiskoni asetteli ne otsalleni, ja yksinkertaisesti UNOHDIN laittaa ne takaisin. Palasimme äidin kanssa kauppaan ja äiti selitti että olin vahingossa ottanut ne.

Toinen kerta oli USAssa, ja oltiin jossain lahjatavarakaupassa, ja siellä oli aaivan eehaanaa kissakirjepaperia, jota halusin ystävälleni Tanjalle tuliaisiksi. Äiti ei antanut, koska se oli aika kallista. mutta kanniskelin tavaraa silti mukanani kaupassa. Kun lähdimme, olimme jo muutaman kymmenen metrin päässä kaupasta, kun huomasin että purstin jotain nyrkissäni. Itku kurkussa aloin selittää äidille, että olin varastunut ne kirjepaperit sieltä kaupasta. Äiti ei suostunut tulemaan mukaani, joten kävelin kauppaan, liikuin hyllyjen lomitse kohti sitä paikkaa mistä kirjepaperit olin ottanutkin, ja laitoin ne takaisin hyllyyn.
Omatuntoni soimasi tästä minulle vielä viidennellä. (Tapahtui kesällä toisen ja kolmannen luokan välissä.)

En osaa, en pysty enkä halua nyysiä tahi pölliä. Omatuntoni on liian ankara.

Kerran muistan kun ystäväni Elisa otti monesti "ystävänsä" Heljän leluja kotiinsa. Myöhemmin selvisi että Elisa ja Marika olivat ottaneet myös minun lelujani. Ei tuntunut kivalta. Aika ikävältä itseasiassa.

Mielestäni kaikki pikkukarkin varastamisesta ylöspäin on rosmousta, enkä salli sitä missään määrin.

Kerran äitini näki marketissa kun vanhempi nainen söi salaa mandariineja hedelmähyllystä, mutta uskottavasti nainen oli aikalailla dementoitunut, varaton tai muuten vain masentunut, ja olen antanut tämän jo anteeksi tuolle naiselle.
"Somewhere, something incredible is waiting to be known." - Carl Sagan

zetsubou

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #7 : Elokuu 10, 2003, 01:03:53 »
Tämä on paha... *miettii* Minä en ole koskaan varastanut mitään kaupasta. Ihan yksinkertaisesti siksi, että minulla ei ole halua siihen. En yleensäkään tarvitse kaupasta mitään sellaista, mitä en voisi saada, tai ainakaan mitään sellaista, johon haluaisin riskeerata tulevaisuuteni. Nojuu, menee saarnaksi ;)

Koulusta olen kyllä pöllinyt jotain (muutaman vihkon jne.), mutta en laske sitä vakavaksi varastamiseksi. Kukaan ei sanonut, etteikö ikkunalaudalla koko syksyn lojuneesta pinosta olisi saanut ottaa yhtä vihkoa. Kerran ala-asteella jätin vahingossa harpin palauttamatta kouluun.

Minä en hyväksy varastamista. Se on ääliömäistä, ja epäreilua muita kohtaan. Varsinkin sellaiset varkaudet, jotka tehdään huvin vuoksi. Ihan eri juttu taas, jos joku varastaa elääkseen, mutta se on jo hyvin harvinaista, enkä itseasiassa hyväksy sitäkään.

Yönlilja

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #8 : Elokuu 30, 2003, 21:20:13 »
Minä en ole varsinaisesti varastanut mitään. Ei ole käynyt mielessäkään. Mutta minulle annetaan usein lainaksi ja unohdan palauttaa, ellei minua muistuteta. Kuten esimerkiksi eräs kirja ensimmäiseltä ala-asteeltani on edelleen hyllyssäni, koska unohdin palauttaa sen ((kysessä oli siis "lue kirja kotona, palauta kouluun ja kerro siitä mielipiteesi"-tsydeemi))  enkä halunnut mennä siihen kouluun enää takaisin. Anteeksi, Toppelund, olette nyt yhtä Peppi Pitkätossu-kirjaa köyhempi ((enkä ole edes lukenut sitä :p)).

Kuitenkaan kaupoista en haluaisi edes varastella. Saatan nostaa metelin jos joku ystävistäni sanoo esim. "Mä oon pölliny joskus karkkia kaupasta." Minusta se nimenomaan EI ole pikkujuttu. Rikos se on kuitenkin. Ja rikos on aina minusta tuomittava. Varsinkin jos sen tekee tahallaan.

Mielinoita

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #9 : Elokuu 31, 2003, 17:53:51 »
Varastelu. Erittäin tuomittava asia. Maailma menee sekaisin, jos vain otetaan. Yhteiskunta villiintyy. Siksi pienikin varastelu pitää tuomita. Tuntuu ehkä typerältä, että 10-vuotiasta poikaa rangaistaan pyyhekumin varastamisesta, mutta muuten hän oppii, että ei se haittaa, että noin pienen asian varastaa. Ja lopulta se 'pieni' asia ei olekaan enään niin pieni.

Itse en ole varastanut kouluikäisenä kertaakaan. Päiväkodissa varastin yhden lelun, tuolla lelulaatikossa se on vieläkin, nimeni kanssa varustettuna. Olin muutenkin kiero päiväkoti-ikäisenä. Ja vielä ekalla ja tokallakin, vaikka en varastanutkaan mitään silloin.

Ja Yönliljan tapaus minulla myös. Ruohometsän kansa jäi omaan hyllyyni kun lähdin ala-asteelta. Pitäisi varmaan palauttaa, mutta se on niin ihana kirja ja se on ihan kulunut muutenkin. Eikä siinä lue edes koulun/opettajan nimeä kuten muissa koulumme kirjoissa. Enkä varastanut sitä, vaan unohdin kotiini. [Uskottavaa puolustelua, mutta rakastan sitä liikaa palauttaakseni sen]

Omatuntoani ei kolkuta. Ei ole mitään kolkuttamista. Varastin päiväkodissa yhden ainoan pikkulelun, en vain pysty katumaan sitä. Mutta kaupasta en pystyisi varastamaan IKINÄ. En ikinä. Ne vartijat ovat aivan liian pelottavia. Minua pelottaa jo lompakonkin kaivaminen laukusta, pelkään, että ne luulevat minun pistävän laukkuuni jotain.

Minua ei todellakaan säälitä kaupat. Hurjaa, jos Citymarket menettää euron maksavan vihon. Tai vaikka 10 euroa maksavan meikin. Minua säälittää ihmiset. He tekevät yksinkertaisesti väärin, lain vastaisesti. Itse ajattelen sen verran itseäni, etten varasta. En halua merkintää, en halua puhuttelua.

Kun kaverini kertoi varastaneensa jotain akvaarion lasikuulia lemmikkieläinkaupasta, minä järkytyin. Minun kaverini niin kiero? Otin silti lasikuulan vastaan ja laitoin hyllylleni, kun kaverini antoi. Minua harmitti ystävieni puolesta, ei kaupan.

Shiara

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #10 : Elokuu 31, 2003, 21:34:12 »
Varastelu on aika ääliömäistä, varsinkin kaupasta. Miksi ottaa tavaroita, mitkä saisi rahallakin ja jotka eivät ole omiasi sittenkään kun olet kaupasta ulkona? Kerran pienempänä otin irtokarkkihyllystä muutaman irtokarkin ja söin ne, koska kaverini äitikin teki niin x) Ja jos se lasketaan varastamiseksi, että irtokarkkeja punnitessa nostaa pussia sen verran että pussin hinta halpenee muutaman sentin, niin huh huh. Ei kauppa nyt saa saada liikaa voittoa karkeistakaan x)

Pienenä olin hirveän kateellinen siitä että minua viisi vuotta nuorempi serkku sai kaikkia hienoja Barbi-tavaroita. Tykkäsin erityisesti yhdestä laukusta ja hameesta, joten yksinkertaisesti vain otin ne, enkä palauttanut, mutta eipä tainnut serkkuni edes huomata sitä. Vähän nyt ottaa päähän, että tuli sellaistakin tehtyä, mutta nykyään käyn serkkuni työnä niin harvoin, että palauttamisesta ei tulisi mitään. Ja olisi kyllä ihan luonnollista että serkkuni tavaroita olisi meillä, yksi sun toinen serkkuni tavaroista on vaihtanut omistajaa, kun tyyppi ei koskaan muistanut viedä niitä pois. Tämän serkkuni isoveljenkin yksi rekka ja jousipyssykin (jälkimmäisen sijainnista ei niin mitään tietoa, ostin jo uudenkin x)) on ollut meillä siitä saakka kun hän ne meille roudasi. Tosin he asuvat naapurissamme että...

Ja pienenä köyhänä seiskaluokkalaisena oli aina koulussa pakko saada karkkia, joten täytyi käydä aina oman käden kautta lainaamassa mummulta rahaa. Nyt myöhemmin olen kuitenkin oikeuden mukaisena ihmisenä vienyt silloin tällöin mummun lompakkoon viisi euroa, hyvitykseksi. Nykyään kaverini ostaa karkit, ja minä syön (A)(A) Ei kai, mutta melkein, joskus ainakin...

Ja Itävallassa riparilla kauppakaduilla oli kadulla jos jonkinlaisia avaimenperiä, aurinkolaseja, kortteja, ja muita pikku hilpetöörejä. Aika monikin kävi oman käden kautta ottamasta muutamia tuliaisia sieltä, kun kauppiaita ei näkynyt mailla halmeilla. Kaverinikin varasti kahdet siistit aurinkolasit, joiden yhteisarvo oli n. 65€ :S Kyllä häneen sitten iskikin loppuriparista niin vahva morkkis että huh huh... liekö omatunto hypännyt kimppuun, vai syy jokin toinen? Itse en pöllinyt mitään, onneksi. Kerrankin osasin käyttä järkeä oikeassa paikassa.

Mutta varastaminen on loppujen lopuksi aika naurettavaa, miksi varastaa kateellisuuden tai karkinhimon vuoksi? Minua saisi iskeä jollain alasinta isommalla päähän. Onneksi tuollaisista pahoista tavoista olen jo eroon päässyt, riparikin todisti sen.

Mutta nyt lähden tähyilemään Marsia, kerrankin on epäpilvinen taivas (:

Alyssa

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #11 : Elokuu 31, 2003, 21:35:43 »
Suurin osa ihmisistä on ollut jyrkästi varastamista vastaan. Oikeasti, on hienoa, kun löytyy noin hyviä ihmisiä. Itse en todellakaan ole sellainen.

Sorruin taas lauantaina pöllimään. Ei paljoa, 7 siideriä vaan. Tarvittiin juomista kaverien kanssa eikä kukaan ole täysi-ikäinen, joten...
Se on niin naurettavan helppoa, että siihen jää koukkuun. Jatkaa ja jatkaa vaan. Tosin minun kohdallani lauantai oli viimeinen kerta. Lupasin ystävilleni, etten enää tee niin ja he ovat minulle miljoona kertaa tärkeämpiä kuin siideri tai tavarat.

Toisaalta minua harmittaa ja toisaalta olen onnellinen, kun omatuntoni ei kolkuta yhtään. Nuo ovat kuitenkin niin paljon suurempia kuin jokin kumi tai viivotin, että kyllä jo pitäisi hiukan häiritä.

Mutta kun ei häiritse. En vain voi sille mitään, ettei tule pahaa mieltä. En tiedä mistä se johtuu, kun olen muuten niin kunnollinen koulussa etc. No mutta kai minulla on joku ihmeen paha puolisko tai joku... :)

Vaikka varastaminen on rikos, en pidä pientä pöllimistä pahana asiana. Kun ruvetaan viemään hirveitä määriä ja ehkä porukoiden lompakoita, alkaa olla syytä huolestua. Se on jo vakavaa.

Ai niin, minä olisin saanut 5e jos olisin pöllinyt 2 siideriä eräälle henkilölle, mutten tehnyt sitä, koska olin tehnyt lupauksen. Olen siitä ylpeä.

Micella

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #12 : Syyskuu 01, 2003, 16:19:03 »
Ei , en ole ikinä varastanut ainuttakaan asiaa.
Kuten luokan poikani sanoisivat , että joskus olen kuin paholainen itse , mutta minusta ei tulisi ikinä mitään pölliää.
Siskoni pölli juuri pariviikkoa sitten jotain siidereitä.
Ja kun sen silmä vältti , vein ne salaa takaisin sinne kauppaan.
Mutta jos joku kutsuu tämä perusteella pyhimykseksi niin saa tietää miten kovat nyrkit pyhimyksellä on ^_^

Xaphania

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #13 : Syyskuu 01, 2003, 16:29:25 »
Eipä tule mieleen, että olisin koskaan kaupasta varastanut mitään, saati kavereilta. Koulusta tosin nyysin koko ajan jotain pikkukamaa.

Eniten houkuttelee meikkien varastaminen, ne mahtuisivat niin kätsästi taskuunkin ja maksavat usein aivan liikaa. Minua ei pidättele moraalini, vaan lähinnä kiinnijäämisen seurausten pelko. Ajattelen tulevaisuuttani ja ammattihaaveitani, ehjäpä turhankin niuhosti. Minulla on myös tapana jäädä paheisiin koukkuun.

Ymmärrän kuitenkin vallan hyvin esim. Alyssaa, itsekin nautin juuri tuollaisesta jännityksestä, esim. alkoholin ostamisesta alaikäisenä (typerää? eheh.).

Maailmahan menisi kuitenkin perin sekaisin jos kaikki varastelisivät. Kunnioitan lakeja sen verran minkä näen tarpeelliseksi, joten tuskin varastan tulevaisuudessakaan (=plääh).

Nellukka

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #14 : Syyskuu 01, 2003, 18:48:00 »
Hih, mä olen vaa varastanu semmosia "harmittomia" varkauksia.
Koulusta nyt olen varastanut muutaman harpin, viivottimen ja muutamia kyniä (muilta *gg*). Ne nyt olen varastanut koska tiesin että tarvitsen niitä vielä ja kyniä nyt olen vienyt sitä mukaa kun niitä tarvitsen itse ;]
En nyt periaatteessa kadu mitään siitä, en vain niitä harppejä käytä enää koska jos joku näkee ne niin ne huutaa kurkku suorana että "Hei, noi piti jättää kouluun". No, varmaan lukiossa, missä ei ole enää vanhoja kavereita paljoa, voin varmaan ottaa ne käyttöön ;]

Olen myös "tavallaan varastanut" karkin kaupasta. Heh, kaikkihan tietää
kaupasta irtokarkit. No, minulta nyt sattus joskus kaheksan vuotiaana tippua kolme tai neljä siihen viereen väärään "kuppiin", no omissa ajatuksissani otin ne käteeni ja sitten suuhuni. En edes laskisi sitä varastamiseksi *g*, mutta se on nyt ollut päässä siitä asti. En ikinä unohda kun punastuin ja päässä kävi miljoona eri tapaa miten minua voisi rangaista muutaman karkin syömisestä ;]
Heh, en voisi sanoa, että kadun sitä. Ne oli hyviä karkkeja...

Njää, en ole mitään muuta varastellut. En siis yhtikäs, katsotaa nyt kun ikää tulee, varastelenko enemmän? Uskoisin että teiniiässä kaikki varastelee enmmän (paitsi superryövärit jotka vielä nelikymppisinä rosvoo pankkeja) kuin pikku lapsena tai järjellisenä aikuisena ^^

Minulta on varastettu alleviivaus kynä, näin kun se varastettiin, eli tiedän kuka sen varasti, mutta en viitsinyt tehdä siitä isoa juttua. Pelkkä kynähän se oli?

Eijeijeij, varastaminen ei ole sallittua!! Ei, siis en nyt keksi mitään kommentoimista miksi se ei ole, mutta se nyt ei vain ole. Se on laitointa, se on tyhmää, siitä voi jäädä kiinni (juu, Hermione sanoisi niin ;]) jne.
Voihan se jännittävältä tuntuu, mutta siihen jää koukkuun.
Aivan kuin Nuoitari tuossa sanoi...

Lainaus käyttäjältä: "Nuitari"
jos varastaa kerran niin silloin huomaa että "sehän on helppoa" voin ottaa vaikka kuinka paljon haluan.ja lopultahan sitä sitten jäädään kiinni aika usein.


Ei ole kiva jäädä kiinni, ei ole.

Anonymous

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #15 : Syyskuu 03, 2003, 21:32:21 »
Noup... En ole varastanut.
Tai no, olen minä vanhemmilta "lainannut" aika useesti sellasta pikkurahaa (eli alle 1€ kerralla... 50 senttii?) jos olen johonkin, kuten karkkiin tai lehteen jonka hinnasta puuttuu vähän, sitä tarvinnut ja pöydän nurkalla on sattunut lojumaan pari kolikkoa... Ja olen päättänyt, että joskus, kun minulla on paljon rahaa (kuten virallista palkkaa), maksan takaisin... Tietenkään en kerro. Annan vaivihkaa jonnekin hyllyn päälle. *wirn*
Ja koulusta olen ottanut vihkon pari ja kyniä ja kumeja...

Mutta en ole varastanut kaupasta... En... En hyväksy sitä. Varastaminen on... sanoisinko mistä? Kuten joku jo sanoi, että häntä säälittää ihmiset, ei kauppaketju, niin vähän samalla tavalla se mulla on...

Varastamiseen tuntuu jäävän koukkuun aika lailla... Ottaa kerran, ottaa toisenkin kerran... Vähän kuin jäisi koukkuun röökiin... (tiiähäntä, en polta, en ole edes kokeillut) Maistaa kerran, silloin luultavasti maistaa toisenkin kerran.

Yks syy, miksi olen varastamista vastaan on, koska eräs "koulutoverini" varasti minulta rahaa enkä ole koskaan ole saanut niitä takaisin... Vei jotain 40mk ja tämä tapahtui joskus nelosella.

JulietF

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #16 : Syyskuu 25, 2003, 19:23:48 »
Eipä tuota ole tullut kokeiltua, enkä kyllä haluakkaan.
     Olen kylläkin vienyt joskus pari kolikkoa isän takintaskusta, ja ottanut karkkia kaverin karkkipussista ilman lupaa, kun kaveri ei huomaa, mutta tuskin sitä nyt ihan varastamiseksi voi sanoa.

     Rupesin etsimään tätä topiccia, kun näin tänään yhden kaverini vievän purkkaa kaupasta. Eihän se nyt mikään maailmankaatojuttu ole, mutta se rupesi kuitenkin mietityttämään. Tämä Herra X on minun mielestäni aika perinteinen näpistäjä (korostan sanaa näpistäjä). Hän ei ole mikään rötöstelijä, vaan ihan tavallinen hieman "vilkas" poika. En usko, että hän varastaa enää, mutta aion pitää häntä kyllä vähän silmällä, sillä en toivo hänen joutuvan vaikeuksiin. Mikä sitten sai hänet varastamaan? Todennäköisesti syynä oli se, että hän halusi tehdä vaikutuksen kaveriini ja minuun.

     Ymmärrän kyllä sen, että kokeilee nuorena varastaa vaikka karkkia, mutta jos siitä tulee kierre, kannattaa huolestua. En ymmärrä sitä, jos joku haluaa pilata mahdollisuutensa työelämään, mutta itsepähän siinä on valintansa tehnyt.

-JulietF

Poissa innna

  • vuotislapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kun olet kohdallani viulut soittavat taustalla
  • Tupa: Korpinkynsi
Varastaminen
« Vastaus #17 : Syyskuu 25, 2003, 19:33:01 »
Lainaus käyttäjältä: "Alyssa"
Sorruin taas lauantaina pöllimään. Ei paljoa, 7 siideriä vaan. Tarvittiin juomista kaverien kanssa eikä kukaan ole täysi-ikäinen, joten...

Ruosta tuli näin offina mieleen, että minusta on kyllä melkein parempi ettiä joku kauppa jossa ei kysellä henkkareita (täälläpäin esim. monet pikkukaupat ja kioskit), kuin pölliä. Tai jos pöllii niin voisi etes ostaa jonkun purkan päälle ja lyödä tiskiin hiukan enemmän.

Ei se siiderikään ihan halpaa ole.
"Somewhere, something incredible is waiting to be known." - Carl Sagan

Eucalyptus

  • Ankeuttaja
Re: Varastaminen
« Vastaus #18 : Syyskuu 26, 2003, 15:23:41 »
Joskus olen koulusta ottanut jonkun vihon ylimääräiseksi piirustusvihoksi, mutta en oikeestaan laske sitä varastamiseksi.

Kerran kasilla olin koulun lähellä olevassa kaupassa kahden kaverini ja parin ihmisen kanssa jotka tunnen vain koulusta. He (siis myös kaverini) ostivat irtokarkkeja ja kun kauppiasta ei näkynyt, laittoivat niitä sitten myös taskuihin. Kaikki nauratti ja se oli hauskaa. Myöhemmin söin niitä karkkeja itsekin, mutta en siis varsinaisesti itse varastanut niitä. En osaa nyt sanoa mitään varmaa siihen miksen itse silloin ottanut mitään. En vain halunnut tai sitten en vain tullut ottaneeksi. Pelotti kai sekin että joku näkisi. Kävin juuri tänään ostamassa siitä samasta kaupasta suklaata ja en edes muistanut koko tapausta. En tunne mitään syyllisyyttä siitä etten ole paljastanut kavereitani. (Olen niin solidaarinen... no joo.)

Yksityiseltä ihmiseltä ottaminen tuntuu paljon pahemmalta asialta kuin jonkun karkin varastaminen kaupasta. Perjaatteessa en hyväksy varastamista, mutta mutta, kaikki on suhteellista. Kukaan ei kuole siihen jos joku joskus vie jonkun tikkarin kaupasta. Vanhemmiltani en ole koskaan rahaa vienyt enkä veisikään.

Poissa Myy

  • Vuotislainen
Varastaminen
« Vastaus #19 : Lokakuu 21, 2003, 19:41:22 »
Nyt tulee paha ihminen tänne teidän lainkuuliaisten ihmistenjoukkoon...

Olen pöllinyt lukemattomia meikkejä, koruja ja stringejä. Se kierre tuli ja loppui siihen kun jäin kiinni. Olin aiemmin päivällä rahapulan kourissa pöllinyt nuutaman hiuspannan ja huivin. Sitten menin Sokokselle ja näin ihanan ruusuponnarin. Se oli ainutta laatua (eli ainut hyllyssä) joten otin sen.

Ensin tarkistin ettei turvakameroita ollut suunnattuna nurkkaani, mutta en älynnyt tarkastella onko vartioita. Ovella minut pysäytti sellainen hirveä pilvenpiirtäjän kokoinen vartija ja raahasi takahuoneeseen. Ja niin edespäin. Se soitti poliisit ja penkoi reppuni. Rukoilin mielessäni että hän ei tajua että ne huivit olivat myös pöllittyjä. Eipä huomannut, koska ne eivät kuuluneet sen kaupan tavaravalikoimaan. No poliisit vei mut pakumaijan takasellissä istuen asemalle ja pisti selliin istumaan ja soittivat äidille. Äiti ei onneksi vastannu ja ne päästi pois ja sanoi soittavansa taas illalla.

Menin siitä sitten kotiin ja sen jälkeen siskoni luo yöksi, josta soitin äidille ja tunnustin tekoseni. Äiti oli tietysti raivoissaan mutta ei ruvennut huutamaan vaan puhelimen päässä oli epäuskoista hiljaisuutta.

Sen jälkeen vannoin sen lopettavani ja niin tein.
Tai no... olen jöllinyt luokanvaljojani luokasta varmaan satoja vihkoja ja otan yhä, sillä luokanvalvojamme on täys ääliö eikä huomaa edes juoko kahvia vai teetä.

Kaduttaako? kyllä. Tai ei muuten, mutta se kerta kun jäin kiinni, niin se kaduttaa.

Yhtenä iltana serkkuni kanssa rupesimme siinä ajan kuluksi pohtimaan että mitäs kaikkea me ollaankaan jöllitty... tosi "järkevää".
Ja sanon vain, ihmiset, että älkää pöllikö, vaikka olisi miten coolia tai rahapula, koska jos jäät kiinni se ei tod. tunnu kivalta. Omat vanhempani ovat unohtaneet tapauksen, ja yritän välttää että eivät muistelisi sitä jatkossakaan, eli aion välttää kahnausta poliisien kanssa. (Sitä meinasikin tulla toissa perjantaina kun olimme juomassa ja pollarit parkkeerasivat viereemme ja astuivat ulos. En oo koskaan juossut niin nopeesti^^)

//Paljon korjauksia tehty. Mukaan lukien kappalejako. -ithil-

ayu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #20 : Lokakuu 22, 2003, 23:49:22 »
Minäkin olen ottanut vihkoja koulusta ja raahannut niitä repun pohjalla kotiin. Se on sama, kun ottaisi monta esitettä kerrallaan. Koulustahan saa muutenkin vihkoja..opiskelemiseen..

Minä varastelin pienenä aina päiväkodista kaikkia "ihania" leluja, ja ne ovat nyt varmaan varastossa. Nojoo.
Tämän tavan olen oppinut sedältäni. Aina kun ole kaupassa ostamassa irtokarkkeja, otan aina yhden karkin (tietenkin niin, ettei kukaan näe) ja maistan, että onko se hyvää. :)
En minä yleensä enää varasta, ja en ole koskaan varastanut mitään kovin arvokasta tai kallista. Ja jos olen niin, olisin varmaan palauttanut sen takaisin, tietenkin niin, ettei kukaan huomaa.
Aina kun varastan jotain tai olen varastanut, niin tulee kauhea syyllisyyden tunne. (en minä enää varasta, viimeksi 3 vuotta sitten, ellei tuota karkki hommaa lasketa)..Anteeksi, lyhyt viesti. voi poistaa.

saamu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #21 : Lokakuu 25, 2003, 13:12:30 »
EN en ole koskaan varastanut mitään. Syy:omatuntoni soimaisi minua siitä seuraavat 10 vuotta ja, jos nyysisin esimerkiksi karkkia niin mitä iloa siitä olisi, kun sitä ei pystyisi syömään iloisella mielellä.

Sen minä ymmärän, jos jotku pölli, jotain pikku tavaroita koulusta esim vihkoja,kyniä ja kumeja siitä nyt ei ole koululle mitään haittaa, mutta en ole itse edes koulusta mitään kyniä pöllinyt.

Tuli mieleen, että Ameriikassa joku oli pöllinyt koulusta tietokoneen en ymmärä, miten se on mahdollista ettei kukaan huomaa, kun kantaa käytävällä tietokonetta :)

Mrs Bilbo Baggins

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #22 : Lokakuu 25, 2003, 14:02:27 »
En muista koskaan varastaneeni mitään.
Kerran olin kyllä "osallisena" tuollaisessa halveksittavassa teossa.
"Kaverini" oli jonkin aikaa harkinnut erään paidan varastamista. Tiesin siitä, enkä estänyt häntä (ei minulla kyllä ollut tarpeeksi auktoriteettiä estääkään, hän oli vanhempi(no huono syy.....)). Olin jopa mukana varkausreissulla. Minun, eikä luultavasti ollenkaan hänen, omatuntoni kolkutti. Mutta en voinut kertoa kellekkään. "Kaverini" olisi tiennyt mistä etsiä syyllistä.

Rakas mutta ankara ystäväni, omatunto, ei salli minun varastaa mitään. Eipä kyllä mieleni tekisikään. Kuten joku jo kirjoitti (en kuolemaksenikaan löydä sitä viestiä enää, tästä pikku topikista), jopa rahapussin kaivaminen kassista kaupassa, tuottaa ongelmia.

Varkauden vääryys riippuu ympäristöstä. En pidä varastamista niin pahana jos kyseessä on orpo lapsilauma nälkäänkuolemaisillaan Sierra-Leonella, kuin suhteellisen hyvinvoiva länsimaalainen nuori, jonka maassa sosiaalitoimet pelavaat, ja heillä on ruokaa ja katto päänsä päällä.

Suomalaisten nuorten varastelu on silkkaa tyhmyyttä, itsekkyyttä, kiittämättömyyttä ja oman elämänsä mahdollisuuksien pilaamista, moisella "pikkujutulla".

Amuri

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #23 : Lokakuu 25, 2003, 16:41:05 »
En ole ikinä pöllinyt mitään kaupoista. Jos jää kiinni ovat seuraukset ikävät. Kassallakin aina jännittää, että onko minulla nyt varaa tähän, vaikka olen laskenut rahani moneen kertaan.

Koulusta on joskus tarttunut mukaan jotain. Kerran nappasin erään kasetin, mihin oltiin tehty kuunnelmia, ettei sitä kuunneltaisi kuviksen tunnilla. Ja olen joskus napannut vihkoja ja kyniä.

Kotiväeltä katoaa myös kummasti kyniä aina kun jokin kynäni lakkaa toimimasta. Siis hyvin usein. Olen kuluttanut loppuun jo ainakin kaksi isäni "tämäonsittenminunkynäni,kylläminullakintäytyyollajotainmilläkirjoittaa"-kynää. Nyt parhaimmat kynät ovat ilmeisesti piilotettu.

Etenkin yksittäisiltä ihmisiltä varastaminen on typerää. Jos joku varastaa joltain suurelta kauppaketjulta tai ostoskeskukselta se ei ole niin tuomittavaa, mutta jos kaikki varastaisivat olisi sekin hirveän huono juttu.
Jos on nälkä (siis jos olet kuolemaisillaan nälkään, eikä sinulla ole mitään syötävää saati rahaa) on varastaminen okei, mutta Suomessa tuskin on pakko varastaa.

Itu

  • Ankeuttaja
Varastaminen
« Vastaus #24 : Lokakuu 25, 2003, 21:44:37 »
Sanotaanko sitä varastamiseksi, jos vie kaksi teroitinta koulun varastosta koulussa ja kotona käytettäväksi ja antaa toisen kaverillensa - joka tietää varsin hyvin mistä se on lähtöisin? Siinä tapauksessa olen varastanut. Joskus viidennellä luokalla muistaakseni.

Ja toinen oli kun ehkä joskus yhdeksän vuotiaana söin yhden karkin mikä oli kaiketi tipahtanut siihen irtokarkkihyllyn kauha-tilaan. Tosin minä en ole varma voiko tuota luokitella varastamiseksi. Mutta jos joku luokittelee, niin sitten olen varastanut kaksi kertaa.

Minun omatuntoni ei osaa päättää, pitäisikö sen kolkutella tuosta teroitin-tapauksesta.  Tuosta karkki-jutusta se ei kolkuttele. Ja muuta minä en sitten ole tehnytkään.

Toinen veljistäni on varastanut pienenä kaupasta Turtles-sukat kavereiden yllyttämänä ja toinen ihan itse pienenä parranajokoneen ja siihen patterit jotta pääsisi kuorimaan puuta. Kuitenkin veljeni menetti parranajokoneen ja patterit, kun pyysi erästä miestä laittamaan ne patterit koneeseen. Mies lähtikin livohkaan koneineen pattereineen kaikkineen. Että niin.

Minä en pelkää kaupan vartijoita. Minä pelkään sitä itse tilannetta missä voisi käydä ilmi, että olisin varastanut jotain. ( Vaikken niin teekään. ) Sama asia kaupan kassalla kun pitää maksaa. Minä tarkistan aina ainakin kolme kertaa, että minulla on tarpeeksi rahaa, koska minä pelkään sitä tilannetta missä voisi käydä ilmi, ettei olekaan tarpeeksi rahaa.

Varastaminen on minun mielestäni huono juttu. Ei sen takia, että siitä voi jäädä kiinni. Vaan.. Ihan sen perustan takia, että kun itse saa niin se on joltain muulta pois. Vaikka joku supersuosittu liike ei enää lisää rahaa tarvitsisikaan. Se on silti joltain muulta pois.