Kirjoittaja Aihe: (Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot  (Luettu 23736 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

labello

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #75 : Toukokuu 31, 2005, 22:30:49 »
Minulla oli joskus ekaluokalla mielikuvitusystävä nimeltä Inka. Inka nukkui vaatekaapissa ja oli orpo. Kehittelin Inkalle aivan mielettömän elämäntarinan ja saatoin istua tunteja karttakirja kädessä etsimässä jotain maata, jolla on hieno nimi ja josta Inka voisi olla kotoisin. Nauran nytkin ääneen kun vain muistelenkin sitä. :DD

Eka- ja tokaluokalla minulla oli mielettömästi mielikuvitushevosia. Kai se johtui siitä, että siihen aikaan kinusin koko ajan omaa hevosta, ja kun en sellaista saanut (kas kummaa..) niin kehitin niitä tallillisen. Kyllä naapurin mummot aina välillä katsoi kieroon, kun harjasin kuvitteellisia hevosia tai rakensin pieniä esteitä, joiden yli hypin ihan innoissani. :D

Kirziga

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #76 : Kesäkuu 01, 2005, 18:12:47 »
Minullakin oli pienenä mielikuvitusystävä. Se oli mies tai poika, miksi sitä voikaan sanoa. Nukkeni olivat meidän lapsia ja niitä olikin sitten yli kymmenkunta:) Aikamoinen lapsilauma. Sitä sitten raahattiin mukana ja koivasin niitä tämän miehen kanssa.  Juttelin miehelle.
Selitin isovanhemmilleni aina tunnin mittasia kertomuksia, että mitä me ollaan viime aikoina tehty. Ja kerroin ettei tämä mies voinut tulla mukaan, kun lähti työmatkalle. Tarinoistani sai varmaankin sen kuvan, että hän oli aina matkoilla.
Nykyäänkin mummoni jaksavat muistuttaa niistä jutuista ja minähän repeän nauruun:D

Aikamoisia mielikuvituksia!

Poissa Goldenfake

  • Contessa
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Roma ♥ Italia ♥
    • Questo inverno finirà
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #77 : Kesäkuu 03, 2005, 19:30:18 »
franzi, tulin lukemaan juuri tuon sinun viestisi. Lainaanpas sen tähän.

Lainaus käyttäjältä: "franzi"
Nykyään minulla on ihan huumoripohjalla keksitty - ehm -"mielikuvitusystävä". Tiedän, että sitä ei oikeasti ole todellakaan olemassa, mutta joskus mesessä juttelen kaverini kanssa sillä lailla, että hänen lehtitoimittajansa (hänen "mielikuvitusystävänsä") juttelee minun kuuluisalle laulajaystävälleni. Niillä on jopa omat sähköpostiosoitteet ^_^ Tosin en tiedä, voiko heitä kutsua mielikuvitusystäviksi, kun tiedän täysin, että niitä ei ole olemassa. Joskus tosin ajattelen ihan kuin he olisivat osa minun normaalia arkeani.


*Nauraa* Minä tunnustaudun siksi toiseksi tyypiksi. "Toimittaja" ja minä olemme -vautsi vau- tehneet tästä "idolista" jopa lehden, ja toinen numero on vireillä. Nämä kummatkin ovat tavallaan, franzin sanoin, osa arkea, en ajattele sitä lapsellisena, se on pikemminkin.. suuri vitsi. On hauskaa, että kavereita yhdistää muutkin asiat kuin harrastukset, koulu ja kaverit, ja varsinkin näin parhaiden kamujen kanssa on kiva vähän, miten sen nyt sanoisi, "hauskuutella". Näistä henkilöistä vielä, hehän ovat täysin fiktiota, mutta no jaa. Meillä ainakin on hauskaa ^^

Omasta lapsuudesta vielä sen verran, että oli minulla eräs keiju, jonka kanssa keinuin pihalla kun muita kavereita ei ollut. Keijun minä hyvästelin sitten kouluun mentäessäni, sanoin että hän on minun ystäväni aina, mutta nyt oli aika siirtyä eteenpäin (dramaattista seitsemänvuotiaalta!). Muistan kerran, kun keiju tuli meille kahville, ja laitoin hänelle oman mehulasin ja keksin ^^ Keiju oli minulle tosi tärkeä, kun kavereita ei oikein ollut.

Mielikuvitusystävät eivät mielestäni ole naurettavia, päinvastoin: nehän osoittavat, miten kekseliäitä lapset ovat! Mutta sitten, kun mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat, se ei ole hyvä asia. Itse voin sanoa, että ilman keijua olisin viettänyt monta päivää yksin keinussa..
Fabrizio: Si, ti desidero, ti voglio con tutto me stesso, dalla prima volta che ti ho visto ti desidero, da settimane ti voglio fino ad impazzirne, e ti amo, io, ti amo, io ti amo e ti desidero e ti amo, potrei urlarlo se vuoi te lo giuro! Si, ti giuro... Nessuno, nessuno potrebbe dirmi che devo vergognarmi: Io amo Elisa!

Moara

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #78 : Kesäkuu 03, 2005, 20:39:20 »
Minulla oli tai on mielikuvitus kaveri nimeltä Aninan. Se tuli luokseni ekalla, kun muutin pois kahdeksatta kertaa. Muistan Aninanista sen että sillä oli tosi hienot siniset tossut joissa oli hopeinen kulkunen. Tanssin niillä ja äiti on kertonut, että väitin Aninanin syövän omenan sisältä ja jättävän kuoret jäljelle. Tokalla Aninan oli kanssani koulussa ja kotona luin sille ääneen kirjoja, koska se ei osannut lukea ja sille piti lukea kuiskaten, koska sillä oli tosi pitkät korvat. Viidennen keväällä se tuli taas, koska paras ystäväni hylkäsi minut ja se lohdutti. Minulla ei koskaan ollut eläin ystäviä, mutta minulla oli Artturi- nalle jonka sain alle vuoden ikäisenä ja se nukkuu vieressäni.

Star Miko

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #79 : Kesäkuu 11, 2005, 22:07:43 »
Mielikuvitusystävä? Minulla on. ^^ Sen nimi on Samuli ja se on minun ikäinen (15) jätkä, jolla on pinkit hiukset ja joka tykkää pukeutua naisten vaatteisiin. Olen ihan tosissani. Aloin ehkä viime vuonna jutella yksinäni, ja keksin sitten että juttelen Näkymättömälle ystävälle. Myöhemmin sen nimeksi vakiintui Samuli.
Samulin kanssa juttelu on terapeuttista silloin kun ei voi puhua jonkun näkyvän ystävän kanssa. Ja minulla on hauskaa. Epäilisin että joko olen pipipää tai minulla on muuten vain sairas mielikuvitus. Tai sitten olen vain tylsistynyt... Näkyvätkin kaverit ja äitikin juttelee joskus Samulin kanssa ja jotkut pitää minua oikeasti sekona kun höpisen itsekseni (siis Samulille). Terapiaa parhaimmillaan, Samuli ei ainakaan kerro juttuja eteenpäin. ^^

Olenko ihan pöpi?

PunainenSammakko

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #80 : Heinäkuu 15, 2005, 10:39:05 »
oih.

minulla oli ensimmäisellä ja toisella ja kolmannellakin luokalla oma mielikuviytusystävä.

Martta. Se oli todella kummallinen. se piti aina vaaleanpunaista nalle-puh yöpukua ja rullaluisteli, rullalautaili ja joskus pyöräii. Se ilmestyi aina pyörätielle kun opli autossa ja katselin ulos, kun oli tylsää.

se hyppi rullalaudallaan autojen katoille ja joskus änkesi ikkunasta sisälle autoon, ja istui viereeni.

Miski sen nimi on martta?

se tntui siihen aikaan niin kauniilta nimeltä.

Martta.

ja yhäkin se joskus ilmestyy pyörätielle rullaluistelemaan ja autoon viereeni xD

Martalla on tummanruskeat silmät, ruskeat hiukset ja pitkä silomäripset. Ja martta on hoikka tyttö....

Joonatan

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #81 : Heinäkuu 15, 2005, 12:17:32 »
Minulla oli pienenä sellainen kuva, että pehmoleluni puhuisivat. Juttelin aina niille ja kuvittelin niiden puhuvan. Ne eivät ole varsinaisia mielikuvitusystäviä, mutta kuitenkin.

Leikin niiden kanssa ja jos söin esim. karkkia, annoin niille myös. Niillä kaikilla on myös osoite ja puhelinnumero ja kavereideni kanssa me usein niillä leikimme. Ne olivat hauskoja kavereita .:)

Poissa Elektra

  • Bzzt!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • next 7 seconds
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #82 : Heinäkuu 20, 2005, 08:24:31 »
Mielikuvitusystävä?! Ou jeah, tietysti mullakin oli joskus pienenä..
Elkka ja Selkka, hei ei saa nauraa mä en keksiny niiden nimiä, ne oli eka mun isosiskon, mutta mulla on ollu aina taipumus "jakaa" sen kanssa kaikki joten niistä tuli munkin kavereita.
Äitin kanssa puhuttiin mielikuvitusystävistä just eilen kun mun pikku-siskolla on nykyään Annika ja Tanni.
Niin selvisi että Elkka ja Selkka on aikoinaan ollu mukana joka paikassa ja me ollaan leikitty kolmekin tuntia niiden kanssa ihan tyytyväisinä.
Toi tapahtu joskus kun olin 3-6 vuotias. Sitten ne unohtu, mutta sitten joskus 3-luokalla, olin paljon yksin kotona ja taas alko tämä "villitys" ja mulle tuli uus ystävä Möykky jolle mä kannoin sille ruokaa vaatekaapin taakse ja se nukku mun sängyn jalkopäässä. Siinä vaiheessakun ne ruoan palat sitten löytyi sieltä kaapin takaa ei hymy ollut enää kovin leveä.. *irv*
Kaipaatko historiaa?
Family King <3, muistan aina.

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #83 : Maaliskuu 02, 2006, 17:35:35 »
Minullakin on ollut useita mielikuvitushahmoja. Esim. Leijonakuninkaasta tuttuja hahmoja kuten Simba ja Nala ja lisäksi monta muutakin hahmoa.
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Poissa Carmelie

  • menninkäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #84 : Maaliskuu 02, 2006, 17:38:52 »
Mulla oli ennen mielikuvitus henkilöitä ja joskus ne vaan palaa mieliin yhtäkkiä...Aina kun kävelin kouluun juttelin niille. Muistaakseni yhden nimi oli Anna ja se oli joku haltia tai jotain sinnepäi^^. Sit oli joku Katja, siitä mä en kyllä muista mitään....Oli mulla kyllä mielikuvitus koira...Halusin kovasti koiraa ja nyt meillä onkin koira^^. Sen nimi oli joku Rapsu...en ole ihan varma...
Tää tuntuu varmaan ihan hullulta....
xD

CryingWind

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #85 : Maaliskuu 02, 2006, 18:31:40 »
Miulla ei ole ollut mitään kauan pysynyttä mielikuvituskaveria. Joskus pitkillä automatkoilla kuvittelin mustan pantterin seuraavan automme vierellä ja loikkivan puiden latvoissa ja muiden autojen katoilla. Se oli ihan hyvä mielikuvituskaveri, koska miulle tuli aina tosi huono olo automatkoilla, mutta pantteri suuntasi miun mielenkiinnon jonnekin muualle.

Ääh, ja pienempänä myös kuvittelin että wc:n lavuaari elää. Mie puhuin sille lavuaarille ja välillä se näytti virnistelevän miulle yms. Aika hävettävää. ;)

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #86 : Maaliskuu 03, 2006, 09:14:57 »
Minulla oli valtavasti mielikuvitusystäviä.
Mieleeni jäi erityisesti haamu nimeltä Pilkka, ja poika nimeltä Ilmari Veikko Johan Anderson. En tiedä mistä se nimi tuli.
Muut mielikuvitusystäväni olivat kaikki haamuja, ja poikia. En muista että minulla koskaan olisi ollut tyttöä mielikuvitusystävinäni, olen kai aina pitänyt enemmän pojista.
Haamuja oli kamalasti, miljoonittain. Muistan vain Pekan nimeltä ja yksi oli vain Pikku-haamu, jota kuljetin potkurissa kun menin kouluun.
  Pilkka ei oikeastaan ollut mikään "ystävä". Se oli vain joku rasittava valittaja, mutta silti se oli aina mukana. Bestikselläni oli mielikuvitusystävä nimeltä Iva, ja se oli Pilkan kaveri.
Välillä ne riitelivät.
Eläimiä minulla ei ole ollut mielikuvitusystävinä.
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

Baraka

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #87 : Maaliskuu 04, 2006, 19:12:09 »
Ihan pienenä kersana kuvittelin, että minulla oli tavallaan lemmikinä pieni puhuva aasi. Kerroin sille kaikki mieltäni painavat jutut, ja aina kuvittelin, mitä se vastaisi. Myös kouluaikojen ensimmäisillä luokilla, kun jokainenhan tytteli haluaa alkaa harrastaa ratsastusta (heh), niin minä nokkelana tyttelinä kuvittelin koko hevos touhun. Hain ja vein hevoseni aina talliin (varastoon), ja harjasin ja juttelin sille. Joskus kuvittelin sen laukkaavan vierelläni, kun juoksin tai kävelin. Tai automatkoilla saatoin nähdä heppani juoksevan auton vierellä, hyppivän erilaisten esteiden yli, ja juoksevan ihmisten ohitse. Yleensä nukahdin tuohon näkyyn.^^

Poissa Tappajan haaska

  • reipas ja lahjakas
  • Vuotislainen
  • Kenenkä kanssa?
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #88 : Maaliskuu 04, 2006, 21:27:20 »
Minun mielikuvitusystäväni ei ollut varsinaisesti ystävä, vaan suhteellisen vihainen Karvajalka-setä (äidin muistin mukaan Karvajalka-täti.) Vanhempani keksivät sen, jotta söisin kiltisti, luopuisin tuteistani yms. Kuvittelin herran kahdella jalalla käveleväksi isoksi sudeksi, jollainen oli eräässä satukirjassani. Sillä oli sinivalkoruudullinen flanelipaita, tummanharmaat housut ja kaulassa punainen huivi. Pystyin ja pystyn edelleen näkemään miten se hiippailee iltaisin pihallamme kasvavan hopeakuusen ohitse niska kyyryssä ja katoaa tekemättä mitään sen kummempaa.

Toinen pelottelu/uhkailu tarkoituksiin kehitetty "ystävä" oli mummolan muovinen, piikikäs lisko, jonka kita oli auki ja täynnä hampaita. Se seisoi pöydän kulmalla tai eteisen kaapin nurkalla ja vahti, että syön ja pukeudun kiltisti. Kyllä mummolla ja ukilla leikkaa! Minä pelkäsin elukkaa tosissani aika pitkään.

Saadakseen siskoni eroon tutista yms., vanhempani keksivät Saunatontun. Tämä hahmo asui perheineen kiukaan alla. Se oli paljon kiltimpi hahmo kuin minua varten kehitetyt hirviöt... Eräänä aamuna siskoni kiikutti tuttinsa ja tuttipullonsa saunan lauteelle, jotta Saunatontun vauva saisi ne. Toimi kuin häkä...
Antakaa minulle ikitalvi, mutta älkää viekö kesälomaa.

Scarlett

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #89 : Maaliskuu 06, 2006, 16:46:41 »
Mullahan oli näitä vaikka millä mitalla, yleensä joitain elukoita, parhaiten muistuu mieleen pappa-papukaija. Se oli mun ja mun sillosen parhaan kaverin yhteinen kaveri, ja mun kaveri kirjotti jopa kaikenkattavan tarinan pappa-papukaijasta ja taatelipalmusta....

Ja mun pehmoleluthan aivan selkeästi osasi puhua. Niitä oli hyvä aina syyttää kaikesta. *virn*

Sauerkraut

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #90 : Maaliskuu 07, 2006, 20:58:37 »
Tämänkin ihmisen lapsuudesta yksi mielikuvitusystävä löytyy, miespuolinen kummitus nimeltä Lilli. Lillillä ei ollut mitään määrättyä ulkonäköä, hän oli millainen oli eikä sillä ollut merkitystä. Lilli tarrasi kerran kiinni eräästä liikennemerkistä ja hänen kätensä alkoi venyä sitä mukaa, mitä pitemmälle aina kuljin. En halunnut katkaista Lillin kättä, joten kuljeskelin aina pihapiirissämme. Kun lähdimme hieman pitemmälle matkalle, menin kertomaan Lillille, että nyt voit päästää irti hetkeksi. Nämä tiedot ovat peräisin äitini päiväkirjoista. Samasta kirjasta löytyi myös hokemani "runo", jonka tarkoitusta voi vain arvailla. Lilli siinä kuitenkin mainitaan:

Kinkia
Kankia
Konkia

LILLIÄ!

Niin ja vielä pehmoleluista:
Minun pehmoleluni eivät osanneet puhua, mutta ne heräsivät aina henkiin, kun kukaan ei ollut näkemässä. Vielä tänäkin päivänä suljen joskus silmäni pitkäksi aikaa ja esitän nukkuvaa. Yhtäkkiä sitten avaankin silmäni ja katson huoneessani olevaa Ihaa-aasia. Vielä kertaakaan en ole onnistunut sitä hämäämään, mutta ehkä vielä joskus huomaan sen hiippailevan huoneessa luullen minun nukkuvan ^^"

Stargazer

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #91 : Maaliskuu 18, 2006, 14:28:54 »
Minulla ja serkullani oli kaksi yhteistä mielikuvitusystävää.
Niiden nimet olivat Hile ja Hole ja ne olivat saman näköisiä, kuin
Ressu-sarjakuvissa se pikkulintu, onko se nyt kaustinen.
Aina jos teimme jotain "pahaa", sanoimme, että se oli Hole.
Hile oli sellainen hieno neiti.

Maaffu

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #92 : Maaliskuu 19, 2006, 18:27:04 »
Onhan niitä mielikuvitusystäviä minulla ollut. Erityisen hyvin muistan mielikuvituskoirani, jolle piti aina laittaa keittiöön joumakuppi.  Ala-asteella koulumatkoilla leikin aina, että olin hevonen ja reppuni oli ratsastaja. Kun "laukkasin", reppu keikkui selässä tahdissa jne.. Joo ei kuulu enään aiheeseen. Mutta on minulla ollut ihan ihmismielikuvitusystäviä. *kaunis sana eikö?* Piirtelin niiden kuvia ennen paperille, listasin luonteenpiirteitä, vaatteita, ulkonäköä ym..  Niiden kanssa tuli aina juteltua.

Myar

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #93 : Maaliskuu 21, 2006, 16:53:18 »
Haa! Hansonin veljekset ovat olleet mielikuvitusystäviäni jo monta vuotta... Juttelin heidän julisteilleen joskus ammoisina villeinä lapsuusvuosina. Nykyään ei ole enää heidän julisteita, mutta bestiksiä olemme edelleen.

Näin kerran unta että Hansonit pitivät keikan heidän omalla hevostallillaan, missä jokaisella heistä oli oma pikku poni. Siitä olen saanut virikkeitä ja nykyään juttelen myös heidän poneilleen, joiden nimet on Bubbabubba, Bubbelibumba ja Bannabanaana. Tiedän ihastuttavia nimiä

Ennen seukkailtiin Taylorin kanssa (keskimmäisen veljen), mutta nykyään hänellä taitaa olla jo lapsi. Joten minäkin vaihdoin laadukkaampaan yksilöön... koska en periaatteessa halua sekaantua perheellisiin miehiin.

Nykyään kun kävelemme Hansonien kanssa illalla metsässä, seuraamme välillä ilmaantuu Clark Kent superman kuteet niskassa... tosin hänellä on aika kiireistä kun miehen sentään pitää pelastaa maailma... myös Woodin Ellu liittyy seuraamme toisinaan.

Kukaan ei tiedä pikku mielikuvitusystävistäni, paitsi perheeni ja poikaystäväni, jotka joskus salakuuntelevat MEITÄ, vaikka huoneeni pitäisi sentään olla yksityisaluetta!

Ainiin melkein unohdin Kevin Costnerin ja sudet joiden kanssa tanssin välillä täydenkuunaikaan. Ainoastaan isoveljeni on yllättänyt minut tästä puuhasta

Madvampire

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #94 : Maaliskuu 21, 2006, 18:00:31 »
Pienempänä? ei ei ei..pienenä ei nyttemmin kylä. Heidän nukkumistan on ihana katsoa..kas nyt hän tul itölläämään tietokone ruutua. n__n *taputtaa Rakia päälaelle*  heistä on vielä suurempaa hupia näin vanhempana,luulenpa.

Mery

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #95 : Maaliskuu 21, 2006, 22:06:41 »
Meillä oli tavallaan yläasteella kavereiden kesken mielikuvitusolento...Hänen nimensä oli Herra Jema ja hän oli aika omituinen tyyppi, käveli vähän hassusti selkä kaarella ja puhui hassuja juttuja.
Lisäksi kehittelimme hänelle perheenjäseniä, he, toisin kuin Herra Jema, olivat oikeita ihmisiä.Yhdestäkin naisesta tuli hänen vaimonsa, kun tämä nainen vain seisoskeli koulullamme ja ihmettelimme, että mitä hän siellä teki. Sitten keksimme että hän etsii tietty Herra Jemaa!Sitten yhdestä koulumme hiljaisesta pojasta tuli hänen veljenpoikansa, kun sitten eräänä päivänä näimme veljenpojan ja vaimon juttelevan olimme pudota penkeiltämme..:D Sitten kävikin ilmi, että nainen oli uusi erityisopettaja ja poika yksi hänen oppilaistaan...Olimmekohan vähän ilkeitä...

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #96 : Maaliskuu 25, 2006, 14:12:08 »
Voi, minulla kyllä mielikuvitus laukkasi kun olin pieni, ja meillä oli jopa siskoni kanssa yhteisiä, näkymättömiä mielikuvitusolioita (ehkä joskus, kun olin 5 ja sisko 3 tai vähemmänkin). Yksi niistä oli nimeltään Herra, eli se oli jonkinlainen ukko, jolla oli iso, musta silinterihattu päässä. Toinen oli Kange, siskoni muistaakseni kuvitteli sen jonkinlaiseksi papukaijaksi, minä taas olennoksi, joka muistuttaa kengurua ja jonka hännässä on toinen pää. Niiden kanssa me sitten juteltiin (ties mistä). Piirsin niistä olennoista jopa kuvia... huhhui..

Sitten oli mielikuvituslohikäärmeet (ei kovin kestävä vaihe tosin), jotka lenteli taivaalla keittiön ikkunan takana. Se johtui ehkä siitä, että olisin halunnut oman lohikäärmeen. Että sellaista.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Latu

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #97 : Maaliskuu 25, 2006, 15:42:58 »
Myönnetään, omistan edelleen "mielikuvitus"ystävän.

Olen todella yksinäin, vain bestikseni on ystäväni ja täällä netissä pari ihanaa kaveria, Harakiri ja Aero.

Mutta siihen ystävääni. Se on pienen pieni Siirai (täällä "myydään" niitä virtuaalisesti) joka mahtuu taskuuni. Väriltään se on okapi. Ystävälläni ei ole varsinaista nimeä, se vain on.

Kun olen joutunut koulussa kiusatuksi ja minulle nauretaan laihuudestani ja/tai pörröisistä hiuksistani, Siirai ilmestyy vierelleni. Se aina katsoo haikeasti kiusaajia, istuu siinä. Mutta aina oloni kohenee kun se ilmestyy.

Yksin ollessani juttelen sille usein. Siirai vain kuuntelee, mutta silti mystisesti lohduttaa. Tuntuu hyvältä purkaa surujaan toiselle. Äidille ei aina saa sanottua vaikka tämä huomaisi jotakin. Sanon vain kaiken olevan hyvin, silloinkin, kun olin syvästi masentunut. Siirai lohdutti.

Muistan hyvin, kuinka ystäväni ilmestyi ensimmäisen kerran. Olin silloin tarhassa, joskus 5 vuotiaana. Katselin aidan läpi ja odotin, etä vanhempani hakisivat. Minua oltiin kiusattu taas, ei otettu mukaan hauskoihin leikkeihin. Alahuuleni värisi pahasti.
Ja siihen se sitten putkahti. Siirai istui olkapäälläni, hiljaa, ja katseli samaan suuntaan kuin minä. Kuiskasin sille ikävöiväni kotiin ja haluavani ystäviä. Oloni parani heti sanottuani tämän.

En ole vieläkään pystynyt luopumaan tästä ihanasta ystävästäni. Musiikin opettajan suuttuessa minulle siitä, etten vieläkään osaa soittaa sujuvasti nuoteista, Siirai ilmestyy olkapäälleni enkä enää tunne suuttumusta opettajaa kohtaan.

Englanninopettaja huutaa koko luokalle joka tunti. Aina kun näin käy, Siirai ilmestyy penaaliini ja istuu siellä, katsellen minua. Silloin en reagoi englanninopettajan huutoihin.


Mielikuvitusystävän omistaminen ei ole noloa. Jos sitä kaipaa, niin silloin kaipaa eikä tarvitse hylätä tunteitaan vain ollakseen "iso". Yksinäisyyteni loi ystävän.

Belsarah

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #98 : Maaliskuu 30, 2006, 09:57:54 »
Lainaus käyttäjältä: "Fimca Worthleberr"
Sitten oli mielikuvituslohikäärmeet (ei kovin kestävä vaihe tosin), jotka lenteli taivaalla keittiön ikkunan takana. Se johtui ehkä siitä, että olisin halunnut oman lohikäärmeen. Että sellaista.


Oi! Mäki muistan ne iiihannat lohikäärmeet! En ole kyllä varma et mitä me niitten kanssa tehtiin.. Ei ne mulle ainakaan puhunu.. ;)
Mulla ei oo ollu kauheesti omia mielikuvitusolioita, oon aina pölliny Fimcan, mutta hauskaa se on niinkin ollu. X)

Mielikuvitus kyllä laukkaa nykyään ehkä enemmän ku pentuna, eikä "yksin" puhuminen oo mulle vierasta.. ^^ On se kivaa ku ei tartte olla ihan yksin koko aikaa.

Poissa Hurricane

  • Vuotislainen
    • Didi
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #99 : Maaliskuu 30, 2006, 15:21:32 »
Jooh, minulla on ollut monta mielikuvitusystävää. Yleensä joku niistä ilmestyy, kun olen yksinäinen, tai minulla on tylsää... sille voi aina puhua!
Joskus joku ilkimys ilmestyy ihan muuten vaan ja alan juttelemaan sen kanssa ja unohdan kaiken muun (kaikki opettajat ei kylläkään aina tykkää...).

Kun olin ensimmäisellä luokalla omistin puhuvan boa-käärmeen, joka vieläkin joskus tulee katsomaan televisiota kanssani pehmolelu-käärmeen muodossa. Ja ehkä kolmannella/neljännellä luin kirjan nimeltä Artemis Fowl ja Boa sai seurakseen poliisikomisaario Holly Shortin, joka auttoi aina kun joku kiusasi tai kun leikittiin jotain liian hurjaa. Eipä ole kyllä Hollya näkynyt piitkiin aikoihin...Sitten oli kauan vailla mielikuvitusystäviä, kun muutimme ja sain paljon mukavia kavereita. Joskus kun oli tylsää, oli Ani, minun ikäiseni, sinitukkainen, sinipukuinen ja sinisiipinen keiju, joka ei tiennyt mitään "meidän" maailmastamme, vaan jolle piti selittää kaikki television toiminnasta muurahaisten keonrakennukseen. Ja Ani auttoi myös kokeiden alla: kertasin aina ääneen sille koko koealueen.

Sitten muutimme taas ja seurana on ollut vähän aikaa tummatukkainen, surullinen tyttö, joka jälleen on seuranani, kun yksinäisyys iskee...
Tällä hetkellä hän kumminkin on suorittamassa jälki-istuntoa ja seuranani on vain Boa, ja menen sen kanssa kohta katsomaan Harry Potter 4 DVD:tä... ihana, uskollinen, hyvä Boasein...