Kirjoittaja Aihe: Kipsit, tikit ja tapaturmat  (Luettu 37647 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #125 : Huhtikuu 04, 2011, 18:52:43 »
Minulla ei ole koskaan ollut mitään murtuneena eikä ole muutenkaan ollut tarvetta kipseihin tahi tikkeihin. Pentuna oli tosin aina polvet auki ja kyynerpäät asvaltti-ihottumalla, mutta ainoa tapaturmaksi laskettava on kai se, kun pikkuveli löi nyrkillä yhden etuhampaistani irti. Onneksi oli kuitenkin jo irtoamassa oleva maitohammas. :)
En ole koskaan ollut erityisen "arka" lukuunottamatta lievää korkeanpaikan kammoa, joten en usko tapaturmieni vähyyden johtuvan siitäkään. Ala-asteella eräs rinnakkaisluokan tyttö taas oli aina käsi tai jalka paketissa ja kuka milloinkin nielurisojen poistossa tms. vaikka itselläni oli usein kovinkin raisuja leikkejä heihin verrattuna... o.o

Poissa Vana

  • Eksynyt haaveilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #126 : Huhtikuu 05, 2011, 23:38:22 »
Koputan puuta kirjoittaessani tänne, etten ole koskaan joutunut tikattavaksi tai kipsattavaksi. Muutenkaan en ole kohdannut pahemmin tapaturmia, en oikeastaan lainkaan. Sairaalassa olen syntymäni jälkeen ollut potilaana tasan kerran, vuoden vanhana jolloin multa leikattiin napatyrä. Mutta eipä mulla tuosta muistikuvia ole. Jäällä liukastumisia ja kaatumisia suurempia tapaturmiakaan ei ole sattunut, olen siis ollut ilmeisesti hyvin onnekas :).
"Well you built up a world of magic
Because your real life is tragic
Yeah you built up a world of magic"

Poissa Suruton

  • Sienimies
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: NightDraconis17
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #127 : Huhtikuu 08, 2011, 16:54:42 »
Ranteeni jouduttiin kerran pistämään kipsiin, kun olin taas ollut aivan erityisen taitava keinussa. Oli ollut joku siivouspäivä koulussa ja loppupäivästä mä ja kaverit vaan keinuttiin (oltiin siis jossain kakkosella tai kolmosella).Reksi käski kaikki oppilaat siihen pihan keskelle ja minä rupean jarruttamaan vauhdeistani erittäin järkevällä tavalla, eli lykkään vaan jalan hiekkaan. Siitä lensin taaksepäin, tipuin oikean käteni päälle ja löin melkee pääni aitaan. Reksi siellä vaan selittää jotain eikä kukaa huomaa mitää, ennenku alan vollottaa. Kaikki vaan seisoo eka siinä minuutin ja kattoo mun itkemistä silmät suurina, mutta viimein joku tajus tulla auttamaan ja mut vietii terveyskeskukseen. Siellä sain kipsin käteeni. Kipsi kyllä hankaloitti paljon elämää, sillä se ei saanut kastua, joten suihkussa käyminen oli aina yksi operaatio. Mun käsi jouduttiin työntämään aina joka kerta muovipussiin jonka suu teipattii tiiviisti mun käsivarren ympärille. Asiaa hankaloitti vielä se, että olen oikea kätinen ja jouduin nyt ruveta väkertämään vasemmalla kädellä. Enkä saanut tehdä mitää hauskaa esim.pyöriä jossai kuralätäkössä tai vastaavaa : (
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 10, 2011, 17:11:54 kirjoittanut lomppa »
http://www.adressit.com/oriveden_opisto_sailytettava_orivedella Kouluani uhkaa siirto toiselle paikkakunnalle.

Poissa Emubird

  • Fyysisesti paikalla, henkisesti muualla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Always the tone of surprise!
  • Pottermore: ScarletCentaur10898
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #128 : Toukokuu 19, 2011, 10:15:47 »
Minä kaaduin viime keväänä mopolla niin että polveen jouduttiin laittamaan 4 tikkiä. Oli siis ihan hirvittävän kokoinen ja hirvittävän syvä reikä polvessa, joka on nyt parantunut vähitelleen vuoden ajan. Silti siinä on kiva ounaisen liila arpi tälläkin hetkellä. Samassa tapaturmassa onnistuin myös saamaan naarmuja käteeni ja toiseen jalkaani ja niistäkin jäi tietysti arvet.
Pikkusiskoltani on murtunut käsi ja jalka kerran ja hänelle on muutenkin sattunut kaikkia tapaturmia enemmän kuin minulle.
I have seen your heart, and it is mine
Blogini: http://mylifemyfandoms.blogspot.fi/

Poissa Little Vanilla

  • pokemontyttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • n_n
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #129 : Kesäkuu 29, 2011, 02:31:36 »
Solisluumurtuma. Ei. Ole. Yhtään. Hauskaa.
Oon istunu koko yön koneella (aivan turhaan), koska mä en pysty edes menemään makuulle. :( Koitimpas tässä eilen viisana tyttönä josko osaisin tehdä kärrynpyörän. Kumma juttu, en sitte osannutkaan, vaan tipahdin olkapää edellä maaahan. Nyt ketuttaa, opin just ennen tota seisomaan käsillä, mielessä pyöri ettei se kärrynpyörä nyt niin vaikee vois olla. *köhseoli*
(Aijaiaiai, mä suorastaan vedän onnettomuuksia puoleeni, pyörä & rullaluistimet hajalla, ehheh. Noista 'vahingoista' vielä polvissa arvet.)
Yhyy, vasen käsi kramppaa tästä kahdella sormella kirjottamisesta. Ja tää teletapin leposide, ärhrhhh, mä en ole vasenkätinen ...
I'm thinking about ... things :P
Littleninja -> Little Vanilla

Paikalla Stargazer

  • astrum metallum
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we were here
  • Pottermore: CrimsonScale68
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #130 : Kesäkuu 29, 2011, 02:44:54 »
Jjoo-o. Vasen käteni on lähinnä kämmenen kohdalta kärsinyt hyvinkin paljon viimeisen vuoden aikana. Viime syksynä onnistuin viiltämään yhdellä puukonvedolla neljään sormeen syvät haavat. Talvella onnistuin kouluun mennessä liukkaalla kelillä olemaan osallisena kolmen henkilön pyöräkolarissa (: D), jonka seurauksena kaaduin mukavasti, ja vasen käsi ruhjoitui mukavasti ja oli siteissä ja täysin käyttökelvottomana kaksi viikkoa. Tosin mulle ei käynyt läheskään niin pahasti kuin kahdelle luokallani olleelle pojalle jotka olivat myös osallisena tähän kolariin, toinen sai pahan aivotärähdyksen ja sen seurauksena sairaalaan, toiselta murtui ranne. Ja viime kesänä vasemman käden etusormi murtui jäätyään oven väliin (ja se muuten btw tuntui aika helkutisti o.O). Jostain syystä kaikki tapaturmat tuntuvat siis sattuvan vasempaan käteen.

Ja pienempänä sitten monesti kaatuessa polvet auki, mutta mitään sen pahempaa mulle ei oo käynyt, vasen käsi on lähinnä kärsinyt, muuten oon aika hyvin pysynyt ehjänä :3
To be rich is to seek, to relive the memory

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #131 : Huhtikuu 11, 2012, 21:49:11 »
Hmm itselläni ei ole koskaan ollut murtumia tai mitään vaikka suhteellisen wanna-be-duutsons- elämää elän :D Hölmöillessä sattuu ja tapahtuu^^' Mutta ranne on nyrjähtänyt pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla hyppäsin talomme katolta trampoliinille ja ponnahdin siitä automme konepellille.. (isän Subaru xD) Siinä sitten nyrjähti ranne. Toisella kerralla piti keksiä jotain ettei tarvitsisi osallistua liikuntatunnille, joten hyppäsin katolta alas :D Se on kyllä kivaa kulkee se ihme side kädessä. Eipä tarvinnut uida!

Lisää trampoliinionnettomuuksia. Hypin talvella trampalla ihan muina miehinä, sitten yksi trampoliinin jousista irtisanoi itsensä ja kimposi jalkaani (jousisuoja oli repeytynyt pois). Tuskissani sitten makoilin siinä lumihangessa pidellen jalkaani. Se osui niin ikävään kohtaan joten se kirpaisi aika kovaa ja korkealta. No ei sen kummempaa, arpi vain :)

Hmm.. vielä löytyy yksi pyöräilyonnettomuus. Olin veljeni kanssa pyöräilemässä mummolle. Hän meni edellä ja minä tulin perästä. Ajoimme alamäkeä alas ja meidän ei pitänyt pysähtyä yhden vievän kohdalle johon aina pysähdymme. Veljeni laittoi sitten liinat kiinni aika kovassa vauhdissa ja tietenkin juuri silloin pyörästäni meni ketjut! En kyennyt pysähtymään ja ajoinkin veljeäni päin. Jotenkin siitä rytäkässä veljeni pyörän se ihme ketjuratashimmeli raapaisi jalkaani niin että siihen tuli pysyvät arvet. ( se ratas oli sellainen hassu hammasratas :D) Ne näyttävät kuin pedon raatelujäljiltä :) Moni kyseleekin otinko yhteen tiikerin kanssa xD

Toistaseks ei oo muuta sattunu. Pari kertaa oon telonu käteni vältellessäni liikkatuntia xD (masokisti? Ò.Ô)

~ww

Poissa Roses

  • Lihansyöjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HallowBlood7661
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #132 : Toukokuu 20, 2012, 13:51:58 »
Onhan tuota sattunut jos jonkinlaista, tosin ei koskaan ole tarvinnut kipsata mitään. Nuorempana olin todella tapaturma-altis, ja tyhmä. Ihan omaa tyhmyyttäni polvessa komeilee vieläkin todella näkyvä arpi. Sain päähänpiston esikouluikäisenä ja päätin ajaa pyörällä ilman käsiä ja silmät kiinni. No jokainenhan varmaan arvaa miten siinä käy.. Ajoinkin sitten suoraan ojaan, jossa oli kiviä, mutta ei vettä. Haava polvessa, ja tikithän siihen tuli. Ja ei tässä vielä kaikki! Seuraavana päivänä kun tikit oltiin otettu pois, oltiin vanhempieni kanssa kaverin synttäreillä ja päätin ajaa polkutraktorilla nurmikolla.. Joka taas päättyi huonosti - tälläkin kertaa ojaan. Ja yllätys yllätys: sama haava aukesi uudestaan. Tikkejä siihen ei voitu enää laittaa(tai olisi voinut, mutta lääkäri selitti jotain että pitäis leikata repaleiset ihot pois siitä ja sitä oli paljon..), joten haavaside oli pitkän aikaa.

Sitten vähän vanhempana sattuneita, kaikki hevosen selästä tippuessa. Jalan reidestä venähtänyt pari kertaa jotain kun vääntänyt sen huonosti alleen kun tippunut hevosen selästä, ollut aina viikon pari kipeä. Olkapää oli pari viikkoa liikutusarka kun tipuin hevosen selästä sen päälle. Pientä aivotärähdystä tullut kun lensin niskoilleni alas, josta kuperkeikalla selälteen ja löin pääni täysiä kentän hiekkaan. Näitä riittää, mutta onneksi ei koskaan ole sattunut mitään kovin vaarallista.
~ Ennemmin kuolisin seisaallaan, kuin eläisin elämäni polvillani ~

Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut,
ylpeile sillä, että olet joka kerta noussut ylös

Poissa Jane Eyre

  • British Hippie who never lived in Great Britain
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Maybe someday I'll find the place for me to live.
  • Pottermore: OwlSparks24145
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #133 : Toukokuu 20, 2012, 19:33:46 »
Mulla ei oikeestaan kauheesti mitään oo sattunu.. Paitsi ykkösluokalla mursin selkärankani.. Auts.. Se ei ollu ihan hirveen mukavaa, monet ei varmaan tiedä miltä se tuntuu, ku selkäranka on murteilla, mut sillon on tositosi vaikee kävellä. Lisäks se on sen selkäytimen takia vaarallistakin. Mulla ei onneks käyny siinä mitenkään selkäytimelle. Jos selkäydinkin ois  vahingoittunu, ois voinu seurata vaikka halvaantuminen. Mä olin vissiinki viikon verran sairaalassa vuodeosastolla, että se selkäranka lähtis luutumaan oikeessa asennossa. Mutta kipsiä mulla ei ikinä oo ollu. Oiskin ollu hassua jos ois ollu vyötärön ympärillä kipsi :D
^tässä siis melkoisesti kaikki mitä itselle on tapahtunut.

Mun nuorimmalle isosiskolle sen sijaan kävi saman vuoden aikana kun tuo mun selkärankamurtuma näin:
Jossain vaiheessa keväällä oltiin kavereilla kylässä ja kiipeiltiin siinä pihassa olevassa puussa.. Sisko putos sieltä puusta (ei korkeelta), naamalleen  jonkun oksantyngän päälle. Sen naama oli ihan veressä. Sairaalaan-> tikkejä useampia, kulmakarvojen viereen (mikä se paikka nyt sit nimeltään onkaan) ja sitten nenän viereen. Naama näytti "kauniilta" melko kauan. Ei käyny koulussa siinä vaiheessa.. Sitten ku se naama oli normaalin näkönen, niin mökillä mein koira juoksi takaapäin siskon jalkaa päin ja nivelsiteet poikki... Jalka kipsiin.. Ja ei voinu oikeen käydä koulussa, kun meillä ei ollut sellasta ihmistä kotona, joka vois sen viedä/hakea kouluun/koulusta sen 150m, jota hän ei voinut keppien kanssa kulkea, kun äiti kävi (käy edelleen) töissä 300 kmn päässä ja iskä on yksityisyrittäjä pitkillä päivillä. Sellanen oli mun siskon kakkosluokan kevät..


Tämä lukuvuosi olikin melkoisen sairaalapainotteinen.. :D

Ainiin kävihän mulle näinkin;
Vuotta aikaisemmin samaisen siskon kanssa leikittiin pimeäpiilosta, ja siinä kävi sitten niin (en edelleenkään tiedä miksi..) että siskoni nappasi hyllystä lasipullon ja huitoi sillä etsiessään minua. Niinhän siinä sitten kävi että pullo osui minua vain puolisen senttiä silmämunan yläpuolelle. Sairaalaan oli mentävä, siellä haava liimattiin kiinni, mutta arpi siinä komeilee yhä.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 20, 2012, 19:38:00 kirjoittanut LunaLovegood »
You put your arms around me and I'm home.

Poissa Lileih

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #134 : Toukokuu 20, 2012, 19:49:20 »
Mulla ei oo ikinä murtunut mitään, mutta kipsiä oon silti joutunut pitämään. Mulla meni polvi sijoiltaan ensimmäisen kerran joskus vuonna 2008 ja siitä lähtien se polvi on ollut niin löysä, että mun periaattessa tarvitsi vain istua polvi väärässä kulmassa niin se muljahti pois paikaltaan. Joten vuonna 2011 lääkäri sanoi että ei tätä oo enää pakko kestää, leikataan se polvi. Sitä leikkausta oltiin toki aiemmin ajateltu, mutta koska mun jalat kasvoi vielä niin odoteltiin, että josko tää kestettäis ihan näin. Mutta niin, sain sitten kirkkaanvioletin kipsin kuudeksi viikoksi jalkaani, joka tosiaan ulottui nilkasta lonkkaan...

Mulle on kyllä sattunut vaikka mitä. Mä olin pienenä tosi rasavilli ja hypin kaikkein korkeimpien kivien päältä alas ja vastaavaa. Aina oltiin polvi ruvella ja kädet avohaavoilla, taisin olla tyhmä ja tyhmänrohkea.

Poissa Rupertismyking

  • Luppakorva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mun rakkaat<3
  • Pottermore: WitchWatch10541
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #135 : Kesäkuu 06, 2012, 10:10:55 »
Oijoi, niin tuttua minulle, varsinkin tuo viimeinen sana tuosta otsikosta tapaturmat. Minulla ei koskaan ole murtunut/tikattu mitään ja siitä olen onnellinen. Mutta muuta on kyllä sattunut vaikka minkälaista.
Minulla on tullut luistimen terä päähän, niin että se MELKEIN piti tikata, siis se reikä, kiinni. Sitten eräs henkilö on luistellut ranteeni päältä luistimilla. Ai, että se sattui. Molemmat ranteet on revähtäneet samalla kertaa. Jee, se oli niin mukavaa, kun oli molemmissa ranteissa semmoset tukisiteet. Polvet ovat menneet niin huonoon kuntoon, siis molemmat, että ne joudutaan leikkaamaan.. Mutta sittenpähän se kipu loppuu. Kerran jouduin toisessa kaupungissa (olikohan Jyväskylä) keskussairaalaan, kun kaaduin pahasti kisasuorituksessa. Polvihan siinä meni murskaksi. Tuli siitä sitten parin viikon liikuntakielto. Nilkka on nyrjähtänyt tosi pahasti (2 viikon liikuntakielto). Molemmat sääret taidetaan leikata ei pliis.. Aika varmasti kylläkin, ellei tapahdu ihmettä. Molemmat jalat ovat olleet tuosta nilkkojen kohdalta aivan veressä. Niistä haavoista tuli pelkkää verta ja mätää. Nyt niissä on arvet. Sitten aivotärähdyksiäkin on kyllä tullut kymmenen ainakin. Häntäluukin on tärähtänyt useamman kerran todella pahasti. Ilmat on lähtenyt pihalle. Oon nimittäin vedelly mahaliukuja/pommeja jäällä. Selkä on ollut kerran niin jumissa, etten pystynyt edes hengittämään, kun sattui niin helkutisti. Niska ja hartiat on aina jumissa, tälläkin hetkellä. Ja sitten semmoista pientä esim. haavoja, ruhjeita, palovammoja.. Mutta niinhän se on, että "Tekevälle sattuu".
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 29, 2012, 17:04:37 kirjoittanut Rupertismyking »
I will cry when you go away because I love you forever♥

Poissa Kampsu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #136 : Kesäkuu 12, 2012, 13:38:12 »
Minulle ei juuri koskaan satu mitään vakavampaa, aina selviän mustelmilla, jos niitäkään edes tulee. Mutta kerran kesäloman lopulla (olin menossa kakkoselle) onnistuin tipahtamaan leikkipuistossa sellaisen tolpan päälle haaralteen ja sairaala reissuhan siitä tuli! :DD Mutta siis jotain tikkejä pistettiin sinne sinne... Niin ja viime kesänä hyppelin pitkin pihaa avojaloin ja astuin sellaisen pensaspiikin päälle ja piikki upposi syvälle jalkapohjaa ja puolet katkesi sinne jalan sisälle. Käytiin päivystyksessäkin, mutta eihän sitä piikin puolikasta ulos saanu, joten annettiin olla ja ajateltiin että tikku tulee pois sitten kun tulee. No ei ole tullut, mutta tuntee vieläkin kun vaikka juoksee.. :P

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #137 : Kesäkuu 26, 2012, 13:29:19 »
Aika päivittää tapaturmatilastojani :D Viime viikolla joskus 4-5 aikaa aamuyöllä jahtasin karannutta naapurin koiraa navetan takana. Jahtasin sitä aikani kunnes sain sen kiinni ja kytkin juoksuhihnaan yön ajaksi. Menin normaalisti nukkumaan kissa kainalossani ja heräsin joskus puoleltapäivin kun jalkaani sattui inhottavasti. Nilkkani oli turvonnut muodottomaksi ja sitä kutitti hirveästi >.< Päivän mittaa turvotus levisi enkä voinut enää edes astua sillä. Seuraavana päivänä mentiin sitten lekurille ja siellä ne sanoivat että minua on purrut käärme.. En ollut huomannut kun käärme puri eikä jälkiäkään näkynyt. Kun sitten tihrusteltiin silmät sirrissä niin kaksi pientä reikäähän siinä oli.. Sain kyynärsauvat ja vapautuksen kotitöistä muutamaksi viikoksi (muahahaaaa ::D).

Ja tästä opimme että kumisaappaat jalkaan kun mennään heinikkoon! Varokaa käärmeitä, oikeasti.

-ihmissusi-

Poissa Florida

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ravista nyt myrskyhuonetta
    • Lillyn nettisivut
  • Pottermore: DraconisCat1558
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #138 : Heinäkuu 24, 2012, 19:37:31 »
Öhöm...

 Uusin on viime kevään murtunut ranne. Pujottelin kahden auton välistä skootterilla vesisateessa, ranne osu johonkin ja murtu. Jalka murtu taas siitä kaks talvea taaksepäin, kun yksinkertaisesti liukastuin jäisellä kadulla xDDD Sit mursin sormeni tossa viime syksynä, kun kaaduin portaissa.
Palavana paperina
   sataa maahan tarina,
   johon meidät kirjoitettiin

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #139 : Tammikuu 26, 2013, 00:40:53 »
Minulta ei ole koskaan murtunut mitään, joten ei ole ollut kipsejä. Kerran tärähti lonkka sen verran pahasti kun olin tahattomassa vuorovaikutuksessa henkilöauton kanssa, että piti kävellä keppien kanssa pari viikkoa.

Tikit minulle on laitettu kerran. Seitsemän kappaletta vasempaan poskeen/leukaan. Olin viisivuotiaana luistelemassa perheeni kanssa ja jotenkin onnistuin kaatumaan edessä luistelevan henkilön luistimen terään... Vieläkin on arpi jäljellä. En edes kovin usein itse huomaa sitä tai kiinnitä huomiota sen olemassaoloon, mutta useimmat uudet tuttavuudet kysyvät siitä aina

Kerran vedin matkasahalla peukaloni aika pahasti auki, että tikit olisi ollut hyvä laittaa, mutta jäi laittamatta kun minua ei jaksettu lähteä kuskaamaan terveyskeskukseen sieltä jostain metsän keskeltä. Eli siinä on aika mielenkiintoinen arpi myös, tosin aika huomaamaton silti.
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥

Poissa serpensortia

  • Aamu-usva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Have a cup of tea.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #140 : Tammikuu 29, 2013, 19:10:20 »
Minulta ei ole ikinä murtunut mitään, mutta 5-vuotiaana juoksin jäätynyttä liukumäkeä päin pää edellä ajatuksissani päästä se ylös... :D Liikaa piirrettyjä varmaan. Tosi fiksu veto, sillä silmäkulmani aukesi ja alkoi vuotamaan ihan kunnolla verta. Parkumisen ja verenvuodon lisäksi minulle on jänyt muistoja päiväkodintädistä, joka yritti laastaroida haavan umpeen, ja isästäni pistämässä valkoista liinaa pääni yli, ilmeisesti aloittelemassa tikkitoimenpidettä, lääkäri kun on. Seuraava muistikuva on automatkalta, joka suuntautui sairaalaan tikkejä vaihtamaan. Olin aika vihainen silloin ;).
"We'd apologize for being the best house...
But we don't really want to."

Poissa tassuttaja

  • täydenkuun ulvoja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Sakemanni elämää!
  • Pottermore: KnightMarauder163
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #141 : Tammikuu 29, 2013, 20:19:16 »
Tapaturmat on liian tuttuja mulle. :DD
Ranteessa on ollut hiusmurtuma, joka sattu ihan kivasti.
Parantuminenki kesti aikas kauan ja tottakai se, että käsi tuli taas kuntoon.
Ihmeellistä kyllä ton hiusmurtuman syy ei oo koskaan selvinny. :D
Oikea jalka on revähtänyt kokonaan. Auts. Ei kivaa.
En suosittele luistemista todella kovaa jos jää ei ole tasainen...
Kipsi ei myöskään ole kiva, kun se on koko jalan kokoinen.
Kepeillä kävelin suurinpiirtein vähän yli kuukauden ennen kuin pysty varaamaan edes jalalle.
Viimevuoden marraskuussa ranteeni venähti ja sain siteen, mutta se oli vain parin päivän ajan, mutta sattui senkin edestä.
Sain myös pari viikkoa sitten sählymailan todella kovaa nilkkaani, mutta siihen auttoi vain kylmä.
Jos sitten mentäisiin siihen pahimpaan, joka ei ollut todellakaan kivaa...
Se tapahtui suurin piirtein näin:
Olin ratsastustunnilla koulun hevosella. Se oli aika korkea ja todella kiltti.
Kuitenkin kun me ravattiin ympäri maneesia se lähti yhtäkkiä kiitolaukkaan. No mähän säikähdin ihan sairaast, mutta sain sen pysähtymään. Ei siinä vielä mitään. Mutta kun se opettaja kysy haluunko vielä mennä ravia vapaana. No tottakai nyökkäsin, koska ei mulle aikasemminkaan ollu mitää käynny. Ja sit se hevonen taas säihkähti jotain ja lähti taas kiitolaukkaan. Noh siinä mä en saannu sitä enää hallittuu vaikka pysyinki siellä äitin mukaan yllättävän kauan. Kuitenkin. Menin lopulta ihan maneesin seinää vasten aika pitkän matkaa. En tuntenu siinä vaiheessa vielä mitään kipua. Sit tipuin alas ja jäin makamaan siinä ihan liikumattomana ja äänettömästi itkien. Ope huutaa siellä jotain, että: Ottakaa se hevonen nyt kiinni!
Äiti tulee sit sinne ja mut melkeenpä kannetaan autoon, jolla me mennään sairalaan.
Ootetaan siellä ihan hetki ja päästään tosi nopeesti sisään. Noh mulla oli sitten pohjeluu murtunut, nilvelsiteet polvesta menny jotenkin kivasti ja jalka muutenkin ihan käyttökelvoton. Ei muuta ku kipsi, semmonen ihme koko jalan tuki ja kepit. Niitä pidin tooosi pitkään ja sattu niin sairaasti. Pohjeluu on jo parantunu tosi hyvin, mutta noi polven nivelsiteet ei oo oikeen kunnossa. Vielä pitäis käyttää semmosta yhtä polvetukea. Ainakin jos liikkaa tai juoksee, pomppii yms.
Mut sitä kaikki ihmetteli, et mulla ei käynny mitään muuta, kun toi jalka, vaikkei mulla ollu mitään turvaliiviä ja käsi veti maneesin seinää vastenki. Ja siis kipsi oli jalassa sen pari kuukautta, joka jälkeen sain tuon kokojalka tuen. Ja se ol siit viellä pari kuukautta.
Tajusin just, et oon melko tapaturma altis...
~Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä~

http://www.sakemannielamaa.blogspot.fi/

Poissa Polyjuicepotion

  • lumipallo Oraven turbaanissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • HP-Pahkan noitien ja velhojen koulu
  • Pottermore: ThestralPhoenix64
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #142 : Helmikuu 16, 2013, 21:19:26 »
Oi voi, tapaturmat... Niitä minulle on kyllä sattunut aika tavalla.
Olen todella tapaturma-altis ja melkein aina on joku paikka enemmän tai vähemmän kipeänä.

Pienempänä minulle ei mitään isompaa sattunut. Ekaluokalla roikuin rekkitangolla pää alaspäin ja putosin ja löin pääni alla olevaan kivikkoon. Opettaja lähti viemään sairaalaan, mutta en minä edes tikkejä saanut. Haava jotenkin vain liimattiin. (tiedän, kuulostaa todella oudolta, pää liimattiin :D)
Olinkohan minä kolmannella, kun naapurin poika paiskasi ulko-oven kiinni ja minä tietenkin jätin sormiani väliin. Onneksi en sentään saranapuolelle. Kynsihän siinä irtosi ja meni sormi violetiksi, mutta ei onneksi mitään sen pahempaa.
En muista monelleko luokalla olin, mutta teamgym-harkoissa tulin tuplavoltin huonosti alas ja nilkkahan siinä meni. Nilkkoja on kyllä mennyt useamminkin, milloin pahemmin ja milloin vähemmän pahemmin. Kerran tein tanssitunnilla ihan vaan kärrynpyörän ison jumppapallon yli ja seuraavana päivänä jalka uheiluteipillä kokoon kasattuna kisasin taitoluistelukisat.

Viime vuonna, keväällä olimme koulun kanssa laskettelemassa ja menin laudalla rinteen reunalla, jossa puurerilunta oli paksulti. Olen lautaillut jo monta vuotta, satuttamatta itseäni koskaan pahemmin ja sitten, koulun kanssa  kaaduin ja mursin kyynärpään. En aluksi tajunnut edes, että kädessä olisi murtumaa, nousin vain lumipenkasta ylös, ja laskin alas rinteen juurelle. Pidin kättä koukussa ja laskin vielä kaksi tuntia, vaikka kaverit sanoivat, että eikös kannattaisi mennä näyttämään sitä opettajalle. Illalla menimme näyttämään kättä, ottamaan röntgenit -ja murtunuthan se oli. Suhteellisen nopeaan se kuitenkin parani.

Viime kesänä olin teamgym-leirillä Italiassa joukkueen kanssa. Ja tietenkin se olin juuri minä, joka tuli keskellä leiriviikkoa tempun aivan ilmavolttiradan reunalle alas ja sinkosin häntäluulleni juuri siihen kohtaan, jossa suojaavat patjat olivat vähän loitonneet toisistaan. Betonille. Onneksi sekin parani nopeasti ja pääsin jo viimeisenä päivänä taas tekemään jotakin kivun rajoissa. Sitä paitsi, sehän oli viimeinen päivä, joten mitä väliä, jos vähän sattui. Kotona olisi sitten aikaa parannella.

Minulla on nyt ollut melkein vuoden selkä kipeänä, välillä todella pahasti ja välillä ei sitten ollenkaan. Joulukuun alussa, luistelukisoissa selkä meni todella pahasti kisaverkassa. Makasin selälläni pukukopissa pystymättä kunnolla kävelemään, mutta luistelin silti sen, mitä pystyin. (Vaakaliukuni oli aika säälittävän näköistä, kun jalka ei kantanut eikä noussut. Sai tuomarit varmaan ainakin hyvät naurut.) Pidin ko. kisojen jälkeen lomaa sekä luistelusta, että TG:stä, mutta lepo ei auttanut, eikä fysioteapeutti eikä hierojakaan, ja lopulta menin lääkärille. Selkä kuvattiin ja alimmassa nikamassa kuulemma rasitusmurtuma sekä jokin ihmeen nimaliukuma. Murtuma ei kuulemma edes olisi kovin paha, koska se paratuu, mutta nikamaliukuma sen sijaan... En oikein ole perillä näistä asioista, mutta jotain suhtkoht vakavaa kuitenkin. Liikuntakieltoa ainakin kolmesta neljään kuukauteen ja ainoa urheilulaji, mitä saan harrastaa on hiihto. Hiihto. Ei mikään lempilajini. Ai niin, saanhan minä lenkkeillä koiran kanssa, pyöräillä ja uidakin. Huh, ei pelkkää hiihtoa! Nyt sitten täytyy vain toivoa, että pääsen vielä täysillä treenaamaan, sillä kaikki tärähdykset ja taivutukset ovat kuulemma sille liukumalle pahasta ja isontavat sitä. Kuulemma. No, jos jotain positiivista etsitään, niin jää enemmän aikaa kavereille, harkkoihin voi mennä venyttelemään  eikä tarvitse osallistua koululiikuntaan. Terveisin Polyjuisepotion, jonka mielstä liikuntaluokka ei ollut niin viisas valinta! :)

Pienempiä tapaturmia on myös sattunut, mutta en pidennä jo ennestään sekavaa viestiäni. Tikkejä ei minulla muuten koskaan ole ollut, ihme kyllä!
Things never happen the same way twice.

Poissa valekaljuuna

  • linnunradan pienoismalli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PixieFlame10573
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #143 : Maaliskuu 09, 2013, 15:38:07 »
Hmm... Pitääkin muistella, mitä kaikkea itselle on käynyt! :D

Pienenä kun olimme koko suvun kanssa mummilla, olin ollut leikkimässä matalan sohvapöydän alla. Pöydässä on lasinen päälinen (kutsutaanko sitä kanneksi?) ja pöytähän sitten kaatui päälleni niin, että se osui otsaan. Tästä syystä otsassani voi äidin mukaan vieläkin nähdä kohouman, sillä se on jotenkin luutunut väärin kun oikeasta kohdin katsoo, mutta itse en ainakaan sitä ole liiemmin huomannut. En kuitenkaan muista siitä juuri mitään (olen varma, että muistan sen, kun joku ryntäsi ulos hakemaan lunta, mutta en tiedä onko se vain mielikuvitukseni tuotetta :D).

Ykkösluokan syksyllä, oltiin tutuilla käymässä. Leikimme luonnollisesti lasten kesken ja päätimme lähteä läheiseen leikkipuistoon, jossa oli mukavasti polkuja hippaleikkejä varten. Yhdellä poluista oli kaadetusta puusta jäänyt pieni kanto, josta törrötti vielä terävä reuna kaatamisen jäljiltä. Minähän siihen tietenkin kaaduin ja puun reuna upposi kahden sentin syvyyteen polvilumpion yläpuolelle. Minulle ei ollut koskaan tapahtunut mitään vastaavaa ja kuvittelin, että tällainen oli ihan normaalia. Niimpä jätin polven sikseen, vaikka sitä hieman särkikin. Kauhistuin vasta sitten, kun vasemman jalkani housut olivat yltä päältä veressä. Lopulta sain polveen kolme tikkiä. Kun sain tikit pois, polvi aukesi uudelleen heti samana päivänä, sillä haava ei ollut täysin parantunut. Siihen en kuitenkaan enää saanut tikkejä, vaan perhoslaastarit, joilla haavan reunat kurottiin yhteen.

Kipsiä ei minulla ikinä ole ollut, sillä en ole murtanut mitään suurta. Kerran mursin kaksi varvasta havainnollistaessani siskolleni, miten hänelle kävisi, jos hän vielä jatkaisi pyörimistään liukkaalla pesuhuoneen lattialla. Eihän minun tietenkään ollut tarkoitus oikeasti lyödä varpaitani puiseen penkkiin, mutta niinhän siinä vain kävi. Myöhemmin mursin myös yhden varpaan lisää.
Myös kaksi sormea on mennyt. Ensimmäisellä kerralla pukkihyppelimme kaveriporukalla, kunnes keskisormeni meni ympäri. En koskaan käynyt lääkärissä, mutta varmaankin se murtui, sillä se jäi muita sormia paksummaksi eräästä taitekohdasta, eikä mene vieläkään kokonaan koukkuun, sillä nivel supistui... Toinen sormi meni taitoluisteluharkoissa, kun hyppäsin rittiä, mutta luistin kanttasi. Sillekkään ei juuri mitään voinut tehdä, mutta parani normaalisti.

Olen myös pari kertaa pyöräyttänyt nilkan ympäri ja Polyjuicen tavoin itsekkin luistellut taitoluistelukisat jalka siteessä, mutta ne eivät ole olleet mitään nyrjähdyksiä vakavampia.

Uusin tapaturma, jos sillä nimellä voi sitä kutsua sattui, kun olin kilpailemassa Savonlinnassa vuoden alussa. Tai no enhän minä ehtinyt edes kisata! Menin alkuverkkaamaan ja hypin vähän normaaleja jännehyppyjä ym, kun sydämmeni yhtäkkiä alkoi takoa ihan hirmuisella vauhdilla ja jokainen lyönti säteili koko kehoon. Luulin, että se oli ohimenevää, mutta hetken päästä en pystynyt enää tarkentamaan katsettani mihinkään ja pelko alkoi kalvaa. Niimpä hoipertelin jäähallin kahvioon, johon muistelin isäni menneen. En kyllä ymmärrä miten sinne löysin, mutta onneksi löysin. Sen jälkeen en muista paljon mitään, kunnes syke laantui lopulta normaaliksi matkalla sairaalaan, joka onneksi oli todella lähellä. Kisoihin en kerinnyt, enkä olisi saanut kisata vaikka olisin halunnutkin, mutta tulipahan nähtyä Savonlinnan sairaala.

Muitakin on saattanut sattua, mutten nyt vain muista niitä tähän listata :)

Muoks.
Tietenkin näitä tapaturmia löytyi vielä lisääkin. Eihän juuri loppuaan kohti kovaa vauhtia viilettävä pääsiäisloma olisi mitään ilman pikkukommelluksia! Siispä todella jyrkässä pulkkamäessä lensin tietenkin pulkan ylitse niskoilleni. Nyt alkavat niskat jo hieman paremmassa kuntoa olla ja pääkin kääntyy melkein normaalisti. Selän taivuttaminen ja kumartuminen, sekä tavaroiden kantelu tekee vielä kipeää, mutta muuten alkaa jo elämä voittaa. Alkuviikon harjoittelu taitaa jäädä, mutta monien buranojen ja erinäköisten salvojen avulla olen varmasti kohta taas kunnossa :)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 01, 2013, 11:49:48 kirjoittanut valekaljuuna »

Poissa llaauukkaa

  • Kakan-jonka-jääköön-tulematta pahin kätyri ja parhain apuri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuoleman Herran lapsi on Syntynyt.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #144 : Maaliskuu 14, 2013, 16:03:59 »
Viime talvena luotiin lunta pihalla mun kaverin kaa ja sit vaa tunsin ku lumilapion terävä reuna uppos silmää...kaverini oli heilauttanut sitä lapioa.....

No, vanhemmat vähän pelästy ku tulin äkkii sisälle silmä veressä.

Lähettii lähimpään sairaalaan ja siel sanottiin et niil ei ollu silmälääkärii paikalla et he ei voinu tehä mitään.
Ne vilkas mun silmää silti ja sanos et mul oli kyynelkanava melkein poikki ja oli vähäl etten sokeutunu. No, mentiin sit Turun Tyksiin ja sit laitetti vähä tikkejä:)
R.A.M

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #145 : Elokuu 13, 2014, 19:10:51 »
Tapaturmat on liian tuttuja mulle.
Valitettavasti mullekin.
9-vuotiaana laskin koulun liikuntapäivänä pulkalla koivua päin, ja mursin jalan ja leukaluun.
Lisäksi otsaan aukesi avohaava, ilmeisesti kolautin pääni koivuun hötäkässä.
Siitä sitten punaisena nuolena ambulanssilla Töölön sairaalaan, ja paikalle hälytetty lastenkirurki leikkasi jalan ensi töikseen, ja Töölön lääkäri ompeli otsan haavan kiinni, ja leukojen annettin parantua odottamisen voimalla, ja mehujäällä. :)
Eipä jäänyt tuosta traumoja, ainoastaan arpi ohimossa todistaa tikkien ja kipsin ollen totisinta totta.

Vähän suurempana putosin pienhevostamman selästä maastotunnilla tamman likastuttua kallioisella polulla.
Ensin ajattelin vain, että huh-hui, olipa melkoinen sukellus kanervikkoon, kun maisemakin meni silmissä ympäri sekunnin ajan, ja möngin esiin risukosta, ja hinauduin takaisin satulaan, ja ihmettelin ettei ratsuni ollut ampaissut häntä suorana tiehensä pudotessani.
Myöhemmin sitten nilkka turposi kuin ilmapallo, ja koulterkkari passitti sairaalaan näyttämään ilmapallonilkkaa.
Nivelsiteet venähtivät lievästi, mutta tarpeeksi, jotta lääkäri kirjoitti kaksi viikkoa ehdotonta lepoa jalkaparalle.

Viime vuonna kaiken kruunuksi sain vielä metsäretkellä puunpalan silmäänji, kun kompastuin lahoon puunrunkoon. Silmäluomeen jäi pala puuta kiinni, ja isä sen sitten varoen poisti, ja minä lähinnä uikutin ja nyyhkytin, ja äiti pyysi katsoman silmiin, jotta hän saattoi katsoa oliko mitään tapahtunut silmälle.
Onneksi haveri oli pahemman näköinen kuin olikaan, ja selvisin muutamalla naarmulla, jotka kirvelivät aikansa, mutta paranivat jälkiä jättämättä. :)
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina