Kirjoittaja Aihe: Kipsit, tikit ja tapaturmat  (Luettu 36075 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

vegetable

  • Ankeuttaja
Kipsit, tikit ja tapaturmat
« : Toukokuu 31, 2003, 19:57:34 »
Niin että onko menny koskaan mitään/mikään luita/luu katki/poikki/murtunu?

Itselläni on tällä hetkellä nilkka nyrjähtäneenä mutta muuten on ollut käsi katki, ja kipsissä.

Tästäkin aiheesta voi keskustella, mutta "onko teillä koskaan" -kysymys lähtökohtana on hiukan huono. Siksi vaihdoin otsikon, ja pyydän teitä myös kertomaan kokemuksianne luunmurtumien hoidosta, kauanko paraneminen kesti, kuinka se vaikeutti arkea yms. -Agrippa.
//Surumielinen yhdisteli useamman murtumia, loukkaantumisia ja tapaturmia käsittelevän topickin, ja toivoo, että keskustelu sujuu tässä vasta siivotussa mammuttitopickissa yhtä kivasti kuin aiemminkin.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 05, 2009, 18:17:16 kirjoittanut Sru »

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #1 : Toukokuu 31, 2003, 20:07:18 »
Hui. Kyllä on ollut erittäin ikävä hiusmurtuma. Se tapahtui, kun minut kaadetiin  koulussa välitunnilla maahan rajusti. Tekiän syy oli kai se, että naurahdin kun hän ei onnistunut tekämään maalia jalkapallossa(hulluja on monenlaisia). No opettajat eivät tietenkään kiinnittäneet paljoa huomiota. sain istua liikkatunnin sivussa ja koko juttu painetiin villaisella. Onneksi isä sitten vei minut terveyskeskukseen ja kuuden tunnin päästä loukkaantumisesta sain apua. 20 päivää se siinä roikkui kaulasta käsi, eikä kovin ruusuinen kesäloman alku ollut.
-

Kelpie

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #2 : Toukokuu 31, 2003, 20:19:58 »
Viime kesän alussa hevoseni kaatui ravista ja minä tulin olkapää edellä alas... Ja sitten tietenkin olin ihan paniikissa kun hevoseen tuli haavoja enkä edes huomannut että hey, en saa liikutettua vasenta kättäni. Oli juhannus-aaton ilta (muistaakseni) niin menin sitten vain nukkumaan, vaikka käteen sattu h**vetisti. Aamulla äiti pakotti terkkariin ja siellä sitten todettiin että solisluu on poikki. Eikä mitään pikkusen poikki, vaan sillä lailla poikki että luidenpäiden väliin olisi mahtunut sormi. Yök. Siihen menikin sitten kirjaimellisesti koko kesä...

Buckbeak

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #3 : Toukokuu 31, 2003, 21:43:58 »
Itselläni ei ole koskaan ollut kunnon murtumaa. Olen kuitenkin kuullut, kuinka kauheita ne on. Varsinkin kipsin kanssa on ongelmia. Raajaa kutittaa ja iso hilseilee, ihokarvat villiintyvät. Nykyisten lasikuitukipsien kanssa voi jopa mennä saunaan ja suihkuun, mutta kuvitelkaa, jos olisi vanhanaikainen kipsi. Se olisi varmasti tuskaa. Kun raaja on ollut kipsissä kuukauden, on vielä kuntoutus. Varsinkin, jos on ollut jalka poikki. Ala-asteen tuttu ei ole koskaan pystynyt murrettuaan jalkansa enää juoksemaan kunnolla. On myös vaara, että kasvuikäisella murtunut raaja jää lyhyemmäksi, jos murtuma osuu kasvupisteeseen.

Hiusmurtumia on minullakin ollut. Kerran tipuin liikuntatunnilla pukkihevosen päältä. Käden selästä meni ilmeisesti jotain, koska koko käsi turposi enkä voinut liikuttaa kahta sormea. Ei niille voinut tehdä sitten mitään. Vähän terkka laittoi niiden päälle jäätä ja kietaisi harsoa tueksi. Hiusmurtumat ovat siitä ilkeitä, että ei niille oikein voi mitään. Ne ovat kipeita. Joskus hyvinkin pitkään kuten minun käteni. Se ei toiminut kunnolla pariin vuoteen. En pystynyt puristamaan sitä nyrkkiin.

Jalavalapsi

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #4 : Toukokuu 31, 2003, 22:06:29 »
Minulla ei omakohtaisia kokemuksia ole, mutta siskolleni sensijaan kävi kerran hiukkasen ikävästi.

Pikkusiskoni oli koulun pihalla, jossa joku kaatoi hänet. Eipä aikaakaan, kun oikean käden pikkurilli oli turvonnut pienen lenkkimakkaran paksuiseksi. Niinpä sisko-rukka meni näyttämään sitä terveydenhoitajalle, se kun oli kipeä. "Jaahas", sanoi terveydenhoitaja. "Tässä on varmaan hiusmurtuma". Niinpä hän laittoi sellaisen kumman pidikkeen siskoni sormeen. Mutta vanhemmille ei kerrottu. Ei sanaakaan. Kesti kolme päivää, ennen kuin äitini sai tietää tästä (hänellä on kolmivuorotyö, jolloin hän saattaa monenakin päivänä peräkkäin nukkua kotona sen ajan kun me muut olemme hereillä, ja lähteä töihin kun me menemme nukkumaan. Isäkään ei aina ehdi kotona olemaan. Minäkään en tiennyt siskorukasta mitään.). Eläköön vain kouluterveydenhoitajat...

Muttah, luunmurtumat yleensä. Aih. *ajatuskin kauhistuttaa* Äidilläni tosin on kertoa minulle monta karmeaa tarinaa (hän oli teho-osastolla lääkärinä ennen kuin ryhtyi kätilöksi), ei mitenkään yksityiskohtaisesti tietenkään, mutta tyyliin "hoidinpa kerran vanhusta, joka oli kaatunut saunassa kiuasta vasten ja iho oli palanut koko selästä luuhun asti" (kerrottiin "älä-lapsi-kulta-koske-kiukaaseen -saarnan yhteydessä"). Niin. *kadotti punaisen langan* Arr! Eh. Kauheita ne ovat, karmeita :p

Tieka

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #5 : Toukokuu 31, 2003, 22:12:10 »
Minulla oli kerran hiusmurtuma käsivarressa, sain sen kun olin Muumimaailmassa ja yritin kävellä nuoralla. Kaaduin, ja jotenkin kaatuessani käsi oli ihan suorana, ja kun se osui maahan siihen tuli pieni murtuma. Minä olin kai kuusi vuotta, joten en muista sitä hirveän tarkkaan. Paraneminen kesti puolitoista kuukautta, tai siis pidin kipsiä sen ajan.

Toinen hiusmurtuma minulla oli peukussa, kun työnsin käteni oven saranan väliin, ja joku neropatti läjäytti oven kiinni. Olin vasta neljä, joten siitä minulla on vielä vähemmän muistikuvia. Sattui kauheasti ja jouduin pitämään semmoista pikkukipsiä peukussa kolme viikkoa. Ei haitannut arkea mitenkään, paitsi piti vain varoa ettei se kastunut. Ja sisko kiusasi aluksi ^^

Ei se käsivarsikaan arkea oikein mitenkään hankaloittanut, en voinut mennä uimaan. Joo, ja suihkussa oli vaikea käydä, koska kipsi ei saanut kastua. Onneksi olkapää ei ollut kipsissä, niin pystyin helposti nostamaan käden ylös, ja siten käymään lähes normaalisti suihkussa. Syöminen oli helppoa, koska kipsi oli vasemmassa kädessä, sormet vapaina. Pukeminen oli aluksi vaikeaa, mutta sitten opin jonkun ihme tekniikan.  Minä pelasin ihan normaalisti jopa tennistä, molempia käsiä käyttäen. Ihme O_O Ainoa ärsyttävä juttu oli, että kättä kutitti melkein jatkuvasti kipsin sisältä. No enhän minä kättäni saanut sinne kipsin väliin tungettua, joten raaputtelin sitten itseäni aina kynsiviiloilla. TUngin kynsiviilan kipsin alle ja hinkkasin sitä. Kiva yllätys kun kipsi poistettiin, muutama katkennut ja liian syvälle työnnetty kynsiviila kipåsin sisällä ^^

Käden "kuntoutus" oli kamalaa. Kun käsi oli ollut kipsissä puolitoista kuukautta, se oli ihan kalpea, eikä taipunut melkein ollenkaan. Siis en saanut kättäni enempää taivutettua kuin "suorakulmaan". Joka päivä piti kolme tai neljä kertaa yrittää koskettaa olkapäätä. Tätä jatkui kuukauden.

Tällaisia kokemuksia minulla on murtumista, ei kovin kivoja, mutta tuskin mikään murtuma on kiva :P Ilmeisesti olen rauhoittunut viimeisten seitsemän vuoden aikana, enkä murtanut enää mitään ;)

saamu

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #6 : Kesäkuu 01, 2003, 12:50:14 »
Minulla on mennyt reisiluu kokonaan poikki Rukalla Minulla kävi tuuri sillä äiti meinasi nostaa minut maasta, mutta hänen ystävänsä sanoi, että saattoi käydä pahemminkin ettei kannata tehdä mitään. Ja toinen onnelinen homma oli että ohi meni juuri lautaileva ensiapumies joka sitten soitti jonkun moottorikelkan paikalle. Aluksi minut vietiin jonnekin taloon makamaan puoleksi tunniksi sitten tuli ambulanssi ja minut vietiin Oulukeskussairaalaan. Ja siellä sain maata viikon.

Cait

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #7 : Kesäkuu 01, 2003, 17:31:49 »
On minullakin ollut näitä hiusmurtumia vaikka missä... parhaiten mieleen jäi, kun nenäni murtui... Juoksin pimeässä yhtä tyttöä päin ja hups vaan... Nenäni oli ihan muodoton varmaan kuukauden. Onneksi oli kesäloma, eikä koulussa tarvinnu selitellä, missä ihmeessä oli ollut... Se oli ihan kamalaa! Nenä oli pirskatin kipeä ja turvonnut ja siihen jäi joku ihme jälkikin... *vilkaisee peiliin* kamalan näköinen...

Sitten on myös etusormi murtunut. Olin tulossa ulos ovesta, kun veljeni päätti paiskata sen kiinni. Etusormihan se sinne väliin jäi ja jouduin pitämään koko hiihtoloman jotain ihme kipsiä...

Onneksi mikään ei ole mennyt poikki. ^^
Murtumat ovat erittäin epämukavia ja kipeitä (oho!) ja niiden hoitamiseen kuluu tajuttomasti aikaa. Ensin pitää pitää jotain erittäin epämukavaa kipsiä pari kuukautta ja sitten vielä pitäisi saada se jäsen liikkumaankin... nöy thanks... täytynee vain olla varovaisempi. Varsinkin nyt kesällä.

Ursula

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #8 : Kesäkuu 01, 2003, 18:44:46 »
Teloin kyynärpäätäni ja käsivarttani aika pahasti 11-vuotiaana. Skeittasin olohuoneen kivilattialla ilman suojuksia (mikä päähänpistos tuokin oli?), yhtäkkiä skeittilauta lennähti altani, ja lensin kyynärpää edellä lattialle. Se oli todella kummallinen hetki, aivan kuin äänet ja värit olisivat kadonneet. Carmen istui sohvalla ja tuijotti minua pelästyneenä, minä huusin aivan paniikissa, isä syöksyi loksauttamaan törröttävän kyynärpääni paikalleen (tuon salamannopean refleksin ansiosta vältyin leikkaukselta).

Minut kiidätettiin Oloronin sairaalaan ja sain käteeni ruman kipsin. Kipsi oli ensin laitettu aivan liian kireälle, eikä veri päässyt kiertämään kunnolla. Kun sormeni olivat aivan turvonneet ja punaiset, lääkäri uskoi ja leikkasi kipsin halki. Se hassu pyörivä leikkuukone ei oikein osannut varoa ihoani. Minulle jäi aika kaunis (siis ihan oikeasti kaunis) arpi käsivarteen, mutta sillä hetkellä se tietysti sattui.

Muistan, että minulla oli sinä päivänä erittäin lyhyt hame, joka ei millään suostunut pysymään alhaalla, kun makasin erilaisilla pöydillä. No, onneksi minulla oli muistaakseni ihan kauniit alushousut.

Kotimatkalla söin kolme jäätelöä, ja minua todellakin hemmoteltiin koko kesän ajan. :)
Ensimmäisenä iltana käsi oli todella kipeä, ja isä luki minulle Tarzania lähes koko yön. Hyvin mukava muisto.

Kipsi oli todella iso ja ruma, eikä se oikein sopinut hentoihin kesämekkoihin. Olin tästä kovin näreissäni. Muita harmillisia puolia: en saanut uida. Lähdimme kesällä usein Atlantin rannalle, ja oli kidutusta katsella raivokkaita aaltoja. Minun teki sinä kesänä erityisen vahvasti mieli uhmata niitä. Kylvin muovipussi kipsin ympärillä, ettei sille olisi roiskunut vettä.
Muuten kyllä totuin hämmästyttävän nopeasti elämään kipsin kanssa. Tietenkin kutina oli aika ikävää, mutta onneksi kipsiin mahtui kynä.

(Muistui yhtäkkiä mieleen, kuinka naapurin Mélanie lönkytteli ennätysnopeutta kylän katuja kipsi jalassaan ja kiipesi pari kertaa bussin katolle. Mélanien äiti oli aivan kauhuissaan, mutta Mélanien jalka parantui ihan normaalivauhtia. Kaipa lapset itse tietävät... Kyseessä ei tosin ollut murtuma, vaan nyrjähdys.)

Pian kokokipsi vaihtui vaaleanpunaiseen puolikipsiin. Kyynärpää alkoi olla kunnossa, mutta kyynärvarressa oli vielä murtumia. Olin ollut aika ruskettunut ennen onnettomuutta, ja kun kipsi otettiin pois alla muhinut ruskea iho alkoi kuoriutua pois, ja olin ihan laikukas. Lihakset olivat myös alkaneet kadota, joten käsivarteni olivat hieman erikokoiset.

Vaaleanpunainen väri oli virhe. Minut nimettiin uudessa koulussani (siirryin tuona syksynä collègeen, eli ylä-asteelle) Barbieksi. Satuin vielä omistamaan paljon kipsin väriin sopivia vaatteita.
Mukavia puolia koulussa? Ei tarvinnut osallistua hyvin vanhanaikaisille liikkatunneille. Ja pari kertaa eräs suloinen poika tarjoutui kantamaan tarjotintani ruokalassa. Olisin kyllä itse voinut kantaa sitä, mutta sitähän en hänelle kertonut, vaan jättäydyin hänen käsiinsä.

Kun pääsin kipsistä eroon, edessä oli kuntoutus. Kaksimetrinen, todella mukava belgialainen mies väänteli kättäni kuukauden ajan noin kolme kertaa viikossa. Se sattui, mutta oli hyvin tehokasta. Rakastin sitä ihanantuoksuista voidetta, jota käteeni hierottiin kuntoutuksen jälkeen. Se oli kuin palkinto. Ja mies hieroi hyvin. :)

Tuollaisesta pitkäaikaisesta kipsistä voi tulla esim. selkävaivoja, kun kipsiä kannatellessa selkä kuitenkin taipuu hieman. Joitakin lihaksia myös alkaa jännittää aivan liikaa. Minulla on myös kylkiluu hieman hassun muotoinen yhdestä kohtaa, kun kipsi on painanut sitä niin pitkään.
Joten pitää muistaa, ettei keskity vain siihen kipeään kohtaan, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kipu heijastuu eri muodossa muualle kehoon.

Käsivarsi on nyt ihan terve, mutta en voi koskettaa olkapäätä saman puolen kädellä (hassusti sanottu). En tosin ikinä ole tuosta puutteesta kärsinyt. Paitsi kerran vatsatanssitunnilla, kun lämmittelysarjassa piti laittaa kädet juuri tuolla tavalla. :)

Enää en ole noussut skeittilaudalle.

LuMi

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #9 : Kesäkuu 01, 2003, 19:25:24 »
Toissa kesänä minulta murtui käsi. Pajunvitsa murtuma.
Se murtui  Hesa cupissa, kun meillä oli matsi EBK:ta vastaan. Minä oli maalissa. Käteni murtui ja minä itken kentällä, valmentaja huutaa:"oo nyt vaan siellä. Ei tätä kestä enää ku vähän päälle 5 minuuttia." Tosi kiva.
Sitten lähettiin lääkäriin. Lääkäri kattoo kättä, ottaa röngtenit (miten se kirjoitetaan..) ja sanoo: "kaikki kunnossa, voit lähteä kotiin." No me mennään kotiin. Äiti lähtee johonkin ja minä ja kaverini lähdetään kauppaan. Kaveri kyysää ja minä olen kyydissä. Kaadutaan pari kertaa (ei pahasti) ja kun tullaan kotiin lääkäri soittaa (joku spesialisti) ja sanoo: "Olemme todella pahoillamme, mutta kädessänne olikin murtuma, voisitteko tulla takaisin niin laitamme kipsin." Ja lähdimme lääkäriin. Käsi kipsissä neljä viikkoa. Aluksi kaksi viikkoa koko käsi kipsissä, toiset kaksi viikkoa vain kyynerpäästä alas päin.

Kesän loppu meni pilalle.

Nani

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #10 : Kesäkuu 01, 2003, 19:26:23 »
Minulla meni jalka poikki Saukkovaaralla lasketellessa. Osallistuin johonkin laskettelunopettelu-kurssiin. Oli koulun pakollinen hiihto- ja/tai laskettelupäivä.
Ennen sitä (laskettelua) joku ukko näpräsi kamalasti monojani, sillä niidenhän pitäisi kai jotenkin aueta, kun kaatuu.

Sitten aloimme opetella jarrutusta, en onnistunut. Sitten meidän piti laskea aika jyrkkä mäki alas. Siinä olisi sitten pitänyt ekaa kertaa laskettelevan jarrutella. Kun sanoin, että en osannut jarruttaa, ohjaaja vain hymyili, sanoi että 'Kyllä sä onnistut' ja työnsi matkaan. Sitten, kun yritin jarruttaa, kaaduin aika lähellä loppua ja jäin vain makaamaan ja itkemään mäen juurelle. Kaksi naista tuli parin minuutin kuluttua hissijonosta. He avasivat mononi siteet. Joku kai kävi ilmoittamassa valvovalle opettajalle, joka sitten laittoi minut jonkin näköiseen pulkkaan (Vai mikä ai-tavulla alkava sana olikaan) ja hilasi moottorikelkalla mäen laelle. Siellä ensin ajateltiin, että ei tässä mitään, ehdotettiin ensin, että äiti veisi omalla autolla kotiin, mutta sitten tajuttiin että se oli ihan oikeasti murtunut. (Minä itkussa mongersinkin, että 'Au, siihen sattuu, se on varmaan murtunu-uut, yää byhyy'. Sillä siinä kaatumisessa jalka oli vääntynyt, mutta mono oli pysynyt paikallaan, niin että monon sisällä oleva jalka oli pysynyt paikallaan. Yäk.)
Sitten minut vietiin sairaalaan.

En ihan kauheasti sairaalan tapahtumia jaksa selostaa. Siellä oli pari inhottavaa hoitajaa, jotka sanoivat ensin, että en tarvitse kipulääkettä, mutta ne saatiin järkiinsä.

Kotona joudun saunomaan muovipussi jalassa. Jalkaa kutitti (se peitti koko oikean jalan), mutta raaputtelin sitä kynällä. Myöhemmin sitten jalka oli kamalan heikkona.
----------------------------
Se oli kamalaa. En edes halunnut sinne kurssille, mutta äiti käski. Ja sitten, kun valittelin jalkaani, isosisko kehtasi väittää, että murtuma oli täysin oma vikani. Inhoittavaa, siskoni oli kyllä täys' ääliö.

Murtumista en mitään henkevää osaa sanoa. Mutta erittäin epämiellyttävää se on, toivottavasti kukaan ei saisi niitä.

snell

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #11 : Kesäkuu 01, 2003, 20:27:07 »
Minulta murtui vasen ranne samana vuonna kuin täytin kymmenen. Itse asiassa se oli siskoni syy x) kuten aina muistutan hänelle vieläkin.
Seisoin toimistotuolilla (tiedälle missä on pyörät alla) ja siskoni tönäisi tuolia. Tipuin ranteen päälle ja se murtui. Olin kauhuissani. Käännyin nopeasti mahalleni lattialle nähdäkseni käteni. Siihen ei koskenut lainkaan. Tuijotin kättäni tuskin puolisekunttia kunnes aloin itkien kiljua: Se ei liiku! Mun ranne ei liiku! Ryntäsin alakertaan. Isäni on lääkäri ja erikoistunut juuri luitakoskeviin leikkauksiin eli hän tiesi mitä tehdä. Sain jo kotona tuen käteeni. Menimme isäni sairaalaan muun jonon ohi ja isäni veti käteni paikalleen.
Kipsi vaihdettiin hieman alle kolmenviikon päästä ja parisen viikkoa sain vielä kulkea kevyempi kipsi kädessäni.
En muista mitään sen ihanampaa tunnetta kuin sen kun sain kipsin pois kädestäni. Käteni oli pieni, keltainen raato. Katsoin sitä hetken kunnes uskalsin liikuttaa hieman yhtä sormista. Se toimi esteettä. Purskahdin onnenkyyneliin. Voin kuvitella että juuri synnyttäneellä äidillä voisi tunne olla samantapainen.

Käsi oli silloin jo parantunut, mutta kun tuossa puolisen vuotta sitten eräs kaverini piti syntymäpäiviään. Kilpailimme siitä kuka pystyy riippumaan kauemmin rautaisessa pyykkienkuivaustelineessä. Otin kiinni tangosta ja laskin jalkani arti maasta. Minun oli päästettävä välittömästi irti. Vasempaan ranteeseeni koski niin että luulin sen murtuneen uudelleen. Tuskin se paranee lopullisesti koskaan.

myrkkyleppis

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #12 : Kesäkuu 01, 2003, 21:25:23 »
Olin kai 5-vee, kun jalka PYÖRÄN PINNOJEN väliin. Ai prkl.
Isosisko kyytsäs rintsalla.

muistan sen kun mä sain sairaalasta Nipsu kiiltokuvan ja kipsin.
Mua kanneskeltiin ympäri taloo sitten. Hee.

Mä kyllä kohellan yleensäkkin tosi paljon, ettei murtumat oo kaukana ollu.
:)

Alyssa

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #13 : Kesäkuu 01, 2003, 21:44:04 »
Minulta on murtunut vasemman käden keskisormi. Se meni, kun koris tuli silleen ilkeesti sitä päin. Tukilastassa pari viikkoa. Tai ainakin sen olisi pitänyt olla.

Kyllästyin lastaan, enkä pitänyt sitä kuin öisin ja koulussa. Ja kun kässässä oli virkkausta, otin sen tietysti pois. Kun 10 päivää oli kulunut, heitin koko höskän nurkkaan.

Nyt sormi on hieman tosta keskeltä hassun muotoinen. Toispuolinen. Saan syyttää vain itseäni. Ja se sattuu pakkasella. Olisikohan kannattanut pitää sitä lastaa...

Minun jalkateräni saattoi olla lievästi murtunut. En tiedä, koska en käynyt kuvauttamassa. Jokin vaalea patti siinä oli hetken aikaa, kunnes sai jäitä. Sitten siihen tuli koko toisen puolen jalkaterästä peittävä mustelma ja sattui kävellessä.

Nyt se sattuu, jos istuu jalat ristissä ja siinä tuntuu jokin luinen juttu. Sattui senkin jälkeen, kun olin juossut ja pomppinut metsässä. Niin että en tiedä. :)

Haukka

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #14 : Kesäkuu 01, 2003, 22:19:34 »
Urheillessa sattuu...

Olin yhdentoista, kun pääsiäisturnauksessa taitoin nilkkani.
Vastustaja oli kampannut minut, enkä edes ensin tuntenut kipua. Olin kaatunut maahan ja yritin nousta. Siinä se kipu vasta iski.
Minut kannettiin kentän laitaan ja jääpusseja nilkkaan.
Ambulanssilla sairaalaan (ikävä kokemus).

Sairaalassa en tietenkään saanut syödä ja nälkä oli kova.
Jalka kuvattiin eikä siinä kuulemma mitään ollut.
Viikoksi johonkin siteeseen ja sitten taas lääkärille.
Viikon kuluttua jalka oli aivan musta.
Ei muuta kuin uudestaan kuvauksiin.
Murtuma löydettiin, kipsi neljäksi viikoksi.

Se oli kamalaa. Varsinkin silloin kun siinä ei vielä ollut kipsiä, jalkaa särki armottomasti.

Muovipussihommelit olivat tietysti täysin ymmärrettävä lisä suihkuhetkiini.
Koripallo jäi moneksi kuukaudeksi vähemmälle. Annoin jalan parantua täydellisesti.
Eipä ole ollut koskaan ongelmia sen kanssa. Särkyjä tms.

Loukkaantumisia on ollut muitakin (itse asiassa tuhottomasti) mutta ainoa murtuma on tuo..

Ai niin.. Turnauksessa voitettiin pronssia enkä ollut pelannut kuin kaksi peliä viidestä :p

Miss M

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #15 : Kesäkuu 01, 2003, 22:25:42 »
Haa. Kerrankin aihe, josta minä tiedän jotain.
Olen murtanut itseni neljä kertaa. Ensimmäinen oli joskus noin viisivuotiaana, kun yritin pysäyttää kaverini keinua kyynärpäälläni (o.O). Solisluu murtu. Siitä en muista muuta kuin että käsi oli jonkun aikaa kantositeessä.
Toisen kerran mursin itseni seitsemännellä luokalla, kun juoksin jäisessä pulkkamäessä. Sääriluun alapäästä murtui osittain jo kiinni luutunut kasvulevy. Sattu todella paljon. Reilu kolme viikkoa nivusiin asti ulottuva kipsi. Sen kanssa oli melkein mahdotonta käydä suihkussa, eikä melkeen mitkään huosut mahtuneet päälle. Se siinä oli se raivostuttavin osa. Sitten oli toiset kolme viikkoa lyhyt, vain polveen asti oleva kipsi. Kepeillä on tavallaan kiva kävellä, eikä sekään ollut hassumpaa, kun meni taksilla kouluun. Mutta en kuitenkaan suosittele. Jalka oli jonkun aikaa kipeä, ja vielä myöhemminkin sitä sattu, jos esimerkiksi piti hyppiä yhdellä jalalla.
Kolmas murtuma oli hiusmurtuma, joka tuli ysillä liikkatunnilla kun pelattiin korista. Oikean käden nimetön. Siitä ei oikeastaan ollut mitään haittaa, kävin normaalisti harkoissakin (pelaan ringetteä, lätkähanskat suojaa). Suojalasta pari viikkoa. Huvittavaa tässä oli, että seuraavalla liikkatunnilla kahdelta muulta tytöltä murtui sormi. Meitä oli sitten kolme murtunutta samalla luokalla...
Neljännellä kerralla mursin oikean ranteeni n. kolme kuukautta sormen jälkeen. Olimme koulun kanssa menneet Messilään laskettelemaan ja minä kokeilin ensimmäisen kerran lumilautaulua. Meillä oli opettaja, mutta mitä nyt tunnissa ehtii oppia. Kun opettaja lähti, niin ensimmäisellä laskulla kaaduin selälleni alaspäin mäkeä ja ranne murtu. Hieman noloa, varsinkin kun olin lastenmäessä. Kaikista inhottavinta tässä oli, kun olimme kolmen päivän päästä menossa Rukalle laskettelemaan. Meinasin lasketella silti, mutta kun sitten tuli vielä kuume, jäin suosiolla vuokraamaamme mökkiin. Uskokaa pois, kuumeessa käsi murtuneena vuokramökissä Harlekiinit voi oikeasti olla pelastus :) Ranne on vaivasi noin vuoden, jos esimerkiksi piti punnertaa. Enkä vieläkään voi seisoa ksilläni pitkään. Ranne siis murtui reilu vuosi sitten.

Drace

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #16 : Kesäkuu 02, 2003, 14:57:39 »
Minulta murtui neljännellä/viidennellä (en enää muista kummalla luokalla olin..) vasemman käden värttinäluu. Meillä oli poikkeuksena lauantaina koulua ja meidän piti mennä kävelemään jonnekin. Minä sählään pyörälläni melkein myöhässä kouluun ja tietty juuri kun olen ylittämässä tietä kaadun suoraan pyörineni vasemman käteni päälle. Nousin nopeasti ylös ja poljin kouluun. En heti tajunnut että käteeni koski, mutta kun olimme lähdössä kävelemään, kipu oli niin pistävä, että minun oli pakko sanoa opettajalle. Opettaja yritti soittaa kotiini, mutta kukaan ei kuullut ja minä en halunnut mennä terveyskeskukseen, joten se jäi siihen. Opettaja tuki käteni jotenkin hienosti ystäväni takin avulla ja kävelin sinnikkäästi ne kuusi pakollista kilometriä. Koko loppuviikonloppu oli aivan kauhea. Äitini (murtumien asiantuntija; kokemusta löytyy kädet, jalka, solisluu, kylkiluu..) epäili rannemurtumaa, mutta silloin en olisi kuulemma pystynyt laittamaan peukaloa ja keskisormea yhteen. Minä sensijaan en saanut kättäni käännettyä ranne ylöspäin.

Joten maanantaina marssin terveydenhoitajan vastaanotolle, jossa sattumalta oli koululääkärimme, joka on tunnettu kovista otteistaan. Hän väänteli ja puristi kättäni niin paljon, että yhdessä vaiheessa ajattelin murtuman tulevan siitä. Niinpä minut vietiin terveyskeskukseen röntgeniin jossa näkyi värttinäluun murtuma. Sain puolikipsin jota minun täytyi pitää kaksi viikkoa. Kutina oli aivan kamala. Tarkastuksessa nähdessäni käteni olin aivan järkyttynyt. Se oli laikukas ja aivan  ohut. En ole vieläkään päässyt yli siitä ohuisuudesta. Lääkärin mukaan käsi ei ollut vielä terve ja pisti kipsin takaisin ja uuden sideharson päälle. Koska minulla oli syntymäpäivä saman viikon perjantaina, en halunnut pitää kipsiä enää, vaan leikkasin sen saksilla pois. Se ei ollut onneksi enää yhtään kipeä.

Muita merkkejä murtuma ei ole itsestään osoittanut, mutta sellaista 'voimaa' mitä siinä oli ei enää ole. Sen huomaa erityisesti kun pistää käden nyrkkiin. Onneksi en ole vasenkätinen, sillä kirjoittaminen voisi olla aika haperoa.

Vilja

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #17 : Kesäkuu 03, 2003, 11:11:16 »
Molemmista äsistä on solisluu ollut murtunut.

Kolmevuotiaana jahtasin kärpästä portaissa, ja humps, tyttö oli nurin. Tuosta en muista mitään, koska äii on selittänyt tuon minulle.

Toisesta meni tarhassa, olin luultavasti viisi. Käveltiin pikkuveljen kanssa semmoisen putkihomman päällä ja molemmat kaatui ja valitti kättä. Niimpä selvis molemmille solisluunmurtuma.

Mun jalka on ollut kohta puolivuotta aivan mäsänä, sitä ei pysty 'kääntämään' ja en pystynyt neljään viikkoon osallistumaan liikuntaan, en oikeastaan vieläkään pystyisi. Käytiinhän me sitä kuvauttamassa, mutta aina vaan "Ei siinä mitään murtumaa ole". Isä epäili hiusmurtumaa, mutta ei mitään. Pakkohans iinä jokin on olla, kun puoli vuotta tulee tässäkuussa täyteen.
Jalassa on valkoinen kohouma kipikohdan päällä.

Poissa Mirzam

  • Henkihörhö
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #18 : Kesäkuu 03, 2003, 11:16:24 »
Noup, ei murtumia, ei vaikka kuinka hankkiudun vaikeuksiin. Sen sijaan löytyy yksi ylimääräinen luu, ja runsaasti kaiken maailman muljahduksia yms. Mutta ei koskaan ole ollut mitään murtumia.

*koputtaa puuta*

Jotkut ihmiset vaan ovat herkempiä tässä suhteessa, minulla on muutama ystävä, jotka ovat käytännössä lähes aina jonkin sorttisessa kipsissä jostain päin. Ja sitten tunnen muutaman, jotka voivat tippua vaikka parvekkeelta tokasta kerroksesta, eikä mitään..

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #19 : Kesäkuu 05, 2003, 16:42:43 »
Sain intissä rasitusmurtuman luuhun nimeltä ramus os ischii. Kyseessä taitaa olla suomeksi istumaluun kaari, mutta oli mikä oli, kipu tuntui nivusessa ja vaikeutti liikkumista välillä pahastikin.

Koska kyseessä oli rasitusmurtuma, en heti tajunnut, mistä oli kyse. Luulin vain reväyttäneeni reisilihaksen tai jotain ja sinnittelin parhaani mukaan kaikki koulutusjutut läpi. Veksiin (VKS=varuskuntasairaala) en uskaltanut mennä vaivaani kitisemään, koska AUK 1 oli meneillään, ja pelkäsin, että saan vaivani takia niin paljon vemppaa (VMTL=vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta), että lennän ulos kurssilta ja päädyn tykkimieheksi. Ja sitä ajatustahan minä kunnianhimossani en voinut kestää.

Niinpä sitten suoritin 15 kilometrin yömarssin, pikamarssin, ampumajuoksun, suunnistuksen ja cooperin testin ja suoriuduin merileiristä kipuineni ja pääsin lopulta tavoitteeseeni eli RUK:iin. Siellä kärvistelin vielä lukuisat maastoharjoitukset, esteradan ja merileirin ja kävin vielä joka ilta kasvavasta kivusta huolimatta lenkillä pitääkseni kuntoa yllä. Kuulostaa näin jälkeen päin todella typerältä toiminnalta, mutta pelkäsin edelleen mennä veksiin, koska RUK:issakin on tietty raja, mihin asti vemppaa hyväksytään, ja sen jälkeen on edessä tyytyminen aliupseerin asemaan.

Siinä vaiheessa, kun en tahtonut pystyä enää kävelemään kunnolla, tupakaveri puhui minut vihdoin veksiin, ja murtumahan sieltä löytyi. Jos olisin heti alkuun hakeutunut hoitoon, olisin varmaan selvinnyt aika vähällä, mutta tyhmyydestä sakotettiin nyt yhteensä 49 päivällä vemppaa. Sen olisi pitänyt tarkoittaa erottamista kurssilta, mutta linjamme kouluttajan mukaan kurssin alkupuolella saamani tulokset olivat tarpeeksi hyviä, jotta kohdallani voitiin vähän joustaa.

Näin vähällä en kuitenkaan murtumastani selvinnyt, vaan sama vaiva palasi vielä J-kaudella aloitettuani kuntoilun uudelleen, kun luulin luun jo parantuneen täysin. Loppujen lopuksi minulle läimäistiin vemppaa palveluksen loppuun asti, missasin kaiken mielenkiintoisen koulutuksen, menetin motivaationi, gonahdin ja sain sotilaspassiin arvion kenttäkelpoisuus: välttävä, yleinen palveluskelpoisuus: tyydyttävä. Lisäksi sama nivunen alkoi kipuilla hälyttävästi intistä pääsyä seuraavana talvena, kun odottamani vauva alkoi kasvaa kokoa, ja aiheutti ärsyttävän ruljanssin sairaslomineen, ylimääräisine ultraäänineen, magneettikuvauksineen ja muine tutkimuksineen, joissa syynättiin, kestääkö luuni normaalin alatiesynnytyksen vai joudutaanko turvautumaan sektioon.

Koko tämän pitkän ja mahdollisesti myös pitkästyttävän tarinan ydin on se, että jos epäilee luunmurtumaa tai muuta vastaavaa kremppaa kropassaan, niin pikapikaa lääkärille. Itsepäinen sinnittely vaivan kanssa aiheuttaa vain suurempaa haittaa ja harmia.
Constantem decorat honor

Shanpuu

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #20 : Kesäkuu 05, 2003, 16:59:01 »
Eipä minullakaan mitään ole poikki mennyt. Lähellä on ollut, kun olen semmoinen homssu ja minulle sattuu ja tapahtuu mennen tullen... Monta muljahdusta on ollut. Sekin kyllä sattuu. Minulla on muljahtanut ainakin olkapää, polvi, ranne ja nilkka.

Silloin minulta meni melkein nimettömän sormen luu poikki, kun pelasin pesäpalloa yhdeksän vuotiaana. Yritin ottaa ilman räpylää palloa kiinni ja siinä sitten muljahti nimetön. Se turposi ja muuttui siniseksi. Ei sillä mitään voinut tehdä, muttei se kuitenkaan murtunut.

Että semmottii. Kyllä se taitaa olla vain ajankysymys, koska minultaa murtuu jokin luu.

Keara

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #21 : Kesäkuu 05, 2003, 17:05:23 »
Minulla ei ole kertaakaan luu murtunut, mutta nyt epäilen että nenälleni on käynyt jotain (onkohan se nyt rustoa vai luuta?)

Koko juttu meni jotenkin näin:
Veljeni oli juuri käyttänyt koirani lenkillä. Koira oli ihan märkä ja veljeni käski minun kuivata se. Enhän minä suostunut, veljeni sen oli sinne ojaan päästänyt. Kun kyykistyin silittelemään koiraa, veljeni heitti koiran flexin minua kohti huutaen jotain: "Ota toi ja vie se koira kodinhoitohuoneeseen". Flexihän osui minua tietysti silmään. Olihan minulla silmälasit, mutta silmälasin talla osui erittäin kipeästi nenään.

Seuraavana päivänä nenä oli turvonnut ja sinertävä, samoin silmänalunen. Minulla vain sattui olemaan tanssiesiintyminen tuona päivänä. Turvotus laski mutta nyt parin viikon päästä kun kipu on hävinnyt, huomasin että nenä on aika kivassa rutussa tuosta silmälasien kohdalta. Täytyy nyt miettiä mitä teen sen kanssa.

Äitilläni on joskus pienenä murtunut kädestä joku luu, mutta sitä ei ole hoidettu. Nyt hänen kädessään on sellainen muhkura, joka on syntynyt kun luut ovat luutuneet väärin paikoilleen. Ei se kyllä hänen elämäänsä ole haitannut, aika ihme juttu sinänsä.

Akane

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #22 : Kesäkuu 07, 2003, 14:25:23 »
Minulta on murtunut vasen ranne kaksi kertaa... *menee piiloon* Rehellisesti sanoen pidän murtumista. En kyllä ymmärrä miksi!

Ensimmäisen kerran ranteeni murtui, kun olin 6-vuotias. Minut tönäistiin alas liukumäestä ja tulin alas käteni päälle... Toipuminen kesti kauhean pitkään, muistaakseeni yli kuukauden.

Toisen kerran (samasta kohtaa) ranteeni murtui 4-vuotta sitten judoharkoissa, kun menin tyhmänä ottamaan kätellä vastaan taaksepäin kaatuvassa heitossa. Se tapaturma jopa harmitti minua, koska kesäloma oli alkamassa, enkä päässyt uimaan... Valmentajani (se orjapiiskuri) huomauttelee minulle tapauksesta vieläkin...

Tuulensisko

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #23 : Kesäkuu 09, 2003, 00:14:14 »
Minä olen niitä ihmisiä, jotka onnistuvat aina joutumaan tilanteisiin, joissa voisi käydä pahastikin. Kaipa olen vain hiukan villi luonteeltani ^^;; ... Minulla on kaksi arpea kasvoissa, vasemman silmän lähellä (juoksin päin pöytää kolmevuotiaana), yksi arpi jalassa (se näyttää pikemminkin haalistuneelta mustelmalta, mutta sen täytyy olla arpi, koska satutin sen vuosi sitten...) mustelmia minulla on aina paikat täynnä.
Mutta murtumia? Venähdyksiä? Yleensäkään mitään pahempaa vammaa? Nope. Ilmeisesti minulla on uskomattoman hyvä tuuri.. (Sama juttu muutenkin terveydessäni. Sairastun vain harvoin, enkä juuri koskaan pahasti)

Harrastan silloin tällöin laskettelua.. Voisiko ollakaan lajia, jossa haavereita sattuisi helpommin? Olen ainakin kolme kertaa ollut todella vaarassa saada pahoja vammoja (kerran olisin saattanut hyvin vaikka kuolla, mutten saanut naarmuakaan...). Ei vain mitään... aina olen selvinnyt. Pahin mitä laskettelun yhteydessä on tapahtunut on iso, kipeä mustelma takapuolessa :P... Häiritsi tosin ikävästi istumistani pari päivää...

Muistan kerran, kun suostuin jäisestä kohdasta ja luisuin holtittomasti päin suoja-aitaa, joka esti minua lentämästä metsikköön. Kun sain itseni rauhoitettua, tajusin, että olin täysin kunnossa ja istuin vain lumessa tuijottamassa eteeni. Mutta oikea jalkani oli vieressäni maassa omituisella mutkalla. Se ei sattunut, mutta tunsin paineen, kun se oli luonnottomassa asennossa. Tiesin ettei se ollut murtunut. Olin varma, että tietäisin, jos se edes olisi mahdollista. Mutta ongelma oli, etten kerta kaikkiaan voinut nousta ylös ^^;;.
Siinä minä sitten istuin odottamassa, että joku pelastaa minut. Joku oli ilmeisesti kertonut jollekin henkiökunnan tyypille minusta ja tämä tuli moottorikelkallaan minun luokseni.
Hän oli selvästi aivan varma, että jalka oli murtunut. Vaikka yritin selittää, ettei siihen sattunut yhtään ja että hän nyt vain siirtäisi sen oikeaan asentoon, että pääsisin ylös, hän vain paineli jalkaa niin hellästi, että tuskin tunsin sitä ja kyseli "Sattuuko tämä". Ymmärrän kyllä, miksi hän oli huolissaan, mutta se tuntui niin naurettavalta. lopulta hän sitten siirsi jalan vaaarooovaasti ja nosti minut ylös (olisin minä itsekin päässyt -__-;;;;;;)

Eräs hyvin outo tapaus minulle on käynyt... Olimme siirtämässä olohuoneen huonekaluja remontin tieltä ja käteni jäi pahasti erään laatikon väliin. Äiti ja minä olimme olleet kantamassa sitä kellariin. Säikähdin niin, että irroitin otteeni laatikosta (onneksi äiti on vahva...).
Isä sanoi jotain, että laatikko putoaa, ja minä tietty tarrasin siihen uudestaan, vaikka kättäni vihloi.. En kai ajatellut silloin oikein mitään. Isä kielsi minua tekemästä niin ja käski mennä vessaan huuhtomaan sitä kylmässä vedessä, että kipu menisi ohi (minä lähdin aluksi väärään suuntaan, mutta he ohjasivat minut oikeaan).
Mutta kun menin vessaan, huomasin, että kipu oli poissa. Ajattelin, että turhaan sitä nyt huuhtomaankaan, kun siihen ei ilmeisesti ollut sattunutkaan niin pahasti, mutta huuhdoin sitten kuitenkin. Ja kun vesi kosketti kättä tajusin, että vesikään ei tuntunut kättäni vasten. Se oli ihan turta. Äiti tuli ja kysyi, miltä se tuntui ja sanoin, että ei tunnu miltään.
Siinä vaiheessa olin todella peloissani. Se oli sittenkin sattunut pahemmin, arvelin. Sitten tunsin kihelmöintiä päässäni ja äkkiä pökerryin vessan lattialle. Hetkeen en käsittänyt mitään koko maailmasta, vain tuijotin kättäni. Sitten äiti nosti minut pytylle. Minulla oli kamala olo. Äiti puoliksi kantoi minut sohvalle, jossa sitten makasin jonkin aikaa.
Outoa oli se, että hetken päästä turtumus oli poissa ja kädessä oli vain musta jälki todistamassa tapahtunutta.. Mustelmakin parani seuraavaksi päiväksi. Käsi on nyt ihan normaali ja aivan yhtä vahva, kuin aina ennenkin.

Nyt tekisi mieli kertoa vielä yhdestä kaveristani, jolle sattui murtuma _hyvin_ikävään aikaan, mutta jätän sen myöhempään...

((tämä viesti saattoi mennä joissakin kohdissa vähän off-topiciksi...))

Foxlet

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #24 : Kesäkuu 09, 2003, 09:32:19 »
Minulta murtui kerran ranne.
Putosin hevosen selästä, kun se otti ehkä 75 sentin okserille ison, kulmikkaan hypyn ja minulta lähti jalustimet. Eli ihan omaa syytäni sieltä alas tulin.

Siellä tallilla sanoivat vain, että ei se ole kuin venähdys ja tunkivat käteni vesisankoon. Jouduin sitten lopputunnin odottelemaan, kun äitini on minulla kuskina ja ratsasti siellä samalla tunnilla. Liotin kättäni sitten kylmässä vedessä sen puolisen tuntia. x)

Kun tunti loppui, äiti kävi ensin ostamassa huoltoasemalta herne-maissi-paprika-pakastepussin jolla sain sitten pitää rannettani.

Lääkärissä jouduimme odottamaan puolisen tuntia ennen kuin pääsimme sisään. Huoneessa lääkäriltä meni noin viisi sekunttia tehdä diagnoosi, kun otin pussin pois. Hän vain vilkaisi kättäni, ja totesi että se on murtunut. Röntgeniin. Muutamia kuvia ottivat, ja takaisin. Se lääkäri katsoi niitä kuvia, ja totesi että sivukuva oli huono, kun käteni tärisi. Oli muuten aika *piip*in hienoa pitää kättä siinä asennossa murtuman jälkeen. uudestaan röntgeniin. Lisää kuvia sivusta. Ja taas takaisin.

Sitten se lääkäri alkoi pohtia, että pitäisikö minut kärrätä sairaalaan leikkaukseen, että se käsi saataisiin paikoilleen, vai vetäisikö hän sen. Päädyttiin kuitenkin siihen vetämiseen. Vähemmän mukavaa oli.

Neljän viikon kipsi, joka kuitenkin oli mennyt niin ihanasti, että se hiersi käteni verille. Arvet vieläkin.

Se tapahtui... Toukokuussa. Sain kipsin pois kai kaksi tai kolme viikkoa ennen koulun loppumista. Ja neljä päivää sen jälkeen kun sain kipsin pois meillä oli luokkaretki Linnanmäelle. x)

Minut laitettiin koulun liikkatunnilla pelaamaan jalkapalloa sen kipsin kanssa. Opettajamme on ihana. Not.

Cassandra

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #25 : Elokuu 05, 2003, 15:36:59 »
Minulta on yhden kerran murtunut keskisormi. Se olikin todella hauskaa ^^ liukastuin koulun pihalla, monot jalassa ja sukset kädessä. Siihen sitten kaaduin takapuolellani ja sormi vääntyi ihan kummasti. Menin vasta seuraavana päivänä lääkäriin.

Koko päivän sitten vietin sairaalan odotushuoneessa (yllätys yllätys yksin, isä kävi kotona ja kaupassa ja äiti töissä). Kännykkääkään ei saanut pitää auki, ja hirveät jonot.

No, kun minun vuoroni tuli niin juoksin edestakas röntgeniin ja lääkärin paikkeille. Sitten ne laittoin sellaisen mukavan lastan, purppuranpunaisen kaikenlisäksi. Inhoamani väri.

Sormi sitten parani kaiketi.. kuukaudessa? Joku tuollainen aika siihen meni. Ja käsi oli tietysti oikea, ja piti kuukausi koulunpenkillä yrittää jotenkin väkertää vasemmalla jotain koukeroita. Kivaa X)

zetsubou

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #26 : Elokuu 06, 2003, 11:03:52 »
Kumma kyllä, minä en ole onnistunut särkemään raajojani järin pahasti.
Pahiten taisi käydä kun oli n. 10 vuotias. Kyseessä oli tämä sangen yleinen extreme-laji eli hypimme sateenvarjojen kanssa korkealta kiveltä.
Nojuu, ei mikään hauska kestä kauaa x]. Kaverini veli rämähti suoraan jalkojeni päälle. Koko vasen jalkapöytä turposi ihan muodottomaksi. En voinut kävellä pariin viikkoon kunnolla. Hyvää kesälomaa vaan. Kumma kyllä äitini ei raahannut minua lääkärrin, vaikka jalkapöytä oli luultavasti ihan tuusannuuskana. Ajan kanssa se parani kuitenkin ihan hyvin. Mitä nyt välillä vihlasee silleen ilkeästi. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että siitä jalasta tuli lättänämpi tämän episodin jälkeen.

Toinen kivulia kokemus on kesältä 2001 kun juoksin sellasta lipastoa päin. Krunts. Pikkuvarvas retkotti 2 cm ulompana kuin olisi pitänyt. Kumma kyllä, sekään ei ollut poikki (käytiin lääkärissä), mutta kipu oli kamala. Pari viikkoa sitten hevonen tuli "päälle" ja tallasi jalalleni, pikkuvarvasta alkoi vihloa, kun se olisi ollut tulessa. Sama tapahtuu, jos potkaisen jotain.

Aika rämät jalat minulla...

Horatia

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #27 : Toukokuu 14, 2004, 09:42:29 »
Oli lämmin kesäilta. Menimme ratsastustunnin jälkeen vielä maastoon. Päätimme nostaa laukan ja nostimme. Hevoseni innostui ja teki pukkisarjan ja minä tietenkin lensin selästä. Hetken olin aivan pökerryksissä ja kun yritin nousta seisomaan, en pystynyt. Opettaja auttoi pystyyn ja yritti saada minut hevosen selkään, että pääsisimme tallille takaisin. Jalkani oli kuitenkin niin kipeä, että en pystynyt liikuttamaan sitä, joten hevosen selkään en päässyt. Autolla oli hankala pääsät sinne, missä olimme ja jouduin opettajan tukena nilkuttamaan tielle, kun yksi tuntilaisistani talutti hevosia perässämme. Kun auto tuli, niin soitettin äidilleni ja menimme terveyskeskukseen. Lääkäri sanoi, että se ei ole mitään vakavaa, mutta halusimme kuitenkin käydä röntgenissä varmistamassa asian.
   Yö oli tuskallinen, koska lonkkani sattui kauheasti. Aamulla menimme röntgeniin ja kas, lonkka murtunut. Siispä läheiseen keskussairaalaan lonkka naulattavaksi... Koko kesä meni todella pieleen sen takia... Mutta vielä ainakin kävelen :)

Poissa Alicia F-B

  • Vuotislainen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #28 : Toukokuu 14, 2004, 15:50:15 »
Näitähän minulla liittyy. Aika vaarallinenkin tapahtuma yksi on ollut, olen vain onnellinen, että elän enää.
Joskus ehkä seitsemän - kahdeksan vuotta sitten olin (muistaakseni o_O, en tapahtuneesta pahemmin muista mitään) luistelemassa ehkä ensimmäisiä kertoja ja tietysti menin rämähtämään jonkun isomman tyypin kanssa samaan kasaan ja tämän toisen osapuolen luistin osui päähäni. Tuonne päälaelle, jos oikein muistan ja siitä alkoi vuotaa verta. Piti käydä röntgenissä, mutta onneksi mitään isoa murtumaa tmv. ei ollut tullut. Paranemisestakaan en muista muuta kuin että jouduin olemaan aika usein sairaalassa tarkastuksissa. Onneksi ei käynyt sen pahemmin.

Nyt yläasteaikana, olisinko ollut seiskalle menossa, tapahtui loppukesästä aika kiva haaveri. Olimme tulleet äitini kanssa kaupungista ostoksilta (tosin Etelä-Suomessa) ja olin sulkemassa auton ovea. Onnistuin kumminkin saamaan oikean käden etusormeni auton oven väliin ja ovi tietenkin meni lukkoon saakka. Siinä sitten viittoiltiin äidille, että avaa ovi. Sattui kyllä ihan vietävästi ja sormi meni ihan oven mukaisesti sellaiselle vähän s-kirjaimen malliselle kuviolle :P Ei kun takaisin kaupunkiin ja käsi kuukaudeksi kipsiin. Oli siinä kiva sitten kirjoitella juttuja kun vielä oli oikea käsi kyseessä. Tosi inhottavaa. Onneksi ei ollut kouluaikana kuitenkaan. Kun kipsi poistettiin, oli sormi ihan turvonnut. Kiva, kiva.

Joskus olen myös peukaloni satuttanut, muttei siihen laitettu mitään kipsiä. Kynnen alle valui verta ja se piti poistaa tekemällä kynteen reikä ja puristamalla veri ulos. Se sattui varmasti enemmän kuin kaikki murtumat yhteensä eli en suosittele että satutatte sormianne :P

Kasin syksyllä pelasimme koripalloa ja minulle syötettiin tosi vinosti pallo, joka osui pelkästään vasemman käden pikkurilliin. Siihen alkoi sattumaan ja ope sanoi sen olleen venähtänyt. Painelin pukukopeille viilentelemään sormea pelikavereiden mulkoillessa vihaisesti (kun en ollut saanut palloa kiinni). Sormi turposi mahdottomaksi ja kävin näyttämässä sitä saman tien terkkarille, joka tämäkin puhui jotain venähdyksestä ja antoi minulle jääpalapussin, jota pidin loppupäivän. Sormi ei kuitenkaan tuntunut yhtään paremmalta, joten kävin samana iltana lääkärissä, joka kuvasi sormen ja sanoi sen olevan murtunut. Nii'in, kouluterkkarit ovat todella päteviä, joo... Siinä meni luottamus heihinkin. Sormi paketoitiin aluksi kipsillä ja myöhemmin lastalla ja hurjalla määrällä sideharsoa. Outo juttu oli, ettei sormea ekan viikon jälkeen enää särkenyt yhtään. Olisin olettanut toisin, mutta hyvä vaan niin. Sormea en pystynyt varmaan puoleen vuoteen taivuttamaan ihan "sikkuralle" (niin että sormen pää koskisi kämmenen "anturaan" (mikä ihme se muuten on?)), sormi oli sen verran turvoksissa, nykyään siitä ei voi huomata enää mitään erilaista eli parantunut on, toisin kuin etusormeni. Se voi mennä "nurinpäin lukkoon", niin, että sormi on ihan suora enkä saa sitä taivutettua. Se ei satu, mutta se on pelottavaa.

serehviina

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #29 : Toukokuu 14, 2004, 16:29:06 »
Mulle tuli toissa laskiaisena ikävä murtuma vasempaan käteen. Oltiin koulun kanssa vihdissä laskettelemassa ja: mukkelis makkelis mäkeä alas. Taisi tulla samalla lievä aivotäräghdys, kun pää iskeytyin täysiä maahan. Pidin kipsiä sitten 2 kk ja senkin jälkeen käski oli pitkään hirmu kipeä. Seuraavana vuonna pelotti hieman mennä uudestaan laskemaan, mutta silloin kaiki sujui hyvin! onneksi...

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #30 : Toukokuu 14, 2004, 17:46:09 »
Itselläni on tullut pikkuruinen murtuma oikean käden nimettömään.. Ihan nivelen yläpuolelle.. ^^ Jooh.. Oli korisleiri ja siellä törmäsin nimeltämainitsemattoman polveen ja lensin kauniissa kaaressa maahan ja otin sormillani vastaan.. :D Ne oli kunnon mutantti sormet! ^^

Toinen tapahtui tässä lähiaikoina, koulun korisjengin peleissä piti vähän läppäistä pallo pois niin tietenkin minä läppäsin taas sormillani ja vieläkin tuo nivel on inhan kipeä.. Tuo vasemman käden keskisormi.. :|

Onneksi olen väsenkätinen.. ^_^
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

Poissa Nienna

  • Kofeiiniriippuvainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #31 : Toukokuu 17, 2004, 16:44:26 »
Minullakaan ei ole toistaiseksi varsinaisia murtumia ollut, mutta läheltä piti-tilanteita kyllä riittää. Pahin sattui, kun olin suunnilleen kolme vuotta sitten pyöräilemässä kaverini kanssa kotiin tanssitunnilta. Sen jalkakäytävän, jota me ajoimme, vieressä oli "mäki" ja sen pohjalla oja. Yhtäkkiä kaverini ohi pyöräili joku mies, joka törmäsi kaveriini sivulta. Tyyppi ei jäänyt edes katsomaan, vaikak kaverini kaatui minua päin ja me molemmat putosimme sitä "mäkeä" alas melkein ojaan asti. Minun jalkani vääntyi ihan käsittämättömään asentoon, emmekä kaiken lisäksi heti päässeet ylös, koska pyörät kaatuivat päällemme.:P Joka tapauksessa soitimme kotiin ja minut vietiin sairaalaan. Jalkani oli muljahtanut jotenkin, mutta ei murtunut onneksi. Sain kyllä kainalosauvat joksinkin aikaa.

parempi-ananas

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #32 : Toukokuu 17, 2004, 16:47:47 »
Lainaus käyttäjältä: "Alyssa"

Nyt sormi on hieman tosta keskeltä hassun muotoinen. Toispuolinen. Saan syyttää vain itseäni. Ja se sattuu pakkasella. Olisikohan kannattanut pitää sitä lastaa...


Äitillä murtui joskus peukalo, joka jäi kuitenkin hoitamatta. Hän sanoo, että se särkee nykyään (35 vuotta myöhemmin) pakkasella. Niin eli ilmeisesti tuo voi olla jokin yleinen vaiva sormimurtumissa.

Mutta asiaan.. Viime kesänä siinä hieman juhannuksen jälkeen katkaisin käteni.
Olin menossa katsomaan Trojansin peliä, enkä ollut ajanut vielä pitkää matkaa (siis ajanut pyörällä) kun pyörätietä vastaan tuli kaksi miestä myös pyörillä, ja tielle jäi kapea kaista. Katsoin kuitenkin, että mahdun siitä, enkä soittanut kelloa. Sitten kuului *klaks*. Pyörän sarvet ottivat yhteen.
Lensi ohjaustangon yli ja kädet edellä pyörätien viereen nurmikolle. Oikea käteni tuntui jotenkin oudolta, kyynärvarsi osoitti oikealle, vaikka olkavarsi osoitti etenpäin. Luulin, että se on sijoiltaan tai jotain.
Minuun törmännyt mies, joka ei varmaan edes kaatunut tai mitään, tuli nyt hädissään luokseni, ja käski istua alas (kyllä, olin noussut seisomaan..). Hän vilkaisi kättä ja soitti sitten ambulanssin. Sitten hän katsoi kättäni hieman ja kertoi olleensa itse joskus ambulanssimies ja sanoi, että luultavasti se on murtunut.
Sitten minut vietiin ambulanssiin, jossa sain kipulääkettä. Poliisi kävi haastattelemassa ja minut vietiin sairaalaan. Sairaalassa minut nostettiin sairaalasänkyyn, silloin tunsin ensimmäistä kertaa kipua. Kipushokki alkoi varmaan loppua.
Minulle sanottiin, että pyydän kipulääkettä sitten, kun tarvitsen. Jäin yksin. Kului noin 25 min. ja kättä särki niin armottomasti, että halusin kipulääkettä. Mutta hoitajia ei näkynyt missään. Aikaa kului vielä hieman yli puoli tuntia, ja sitten tuli hoitsu ja kysyi, että onkohan kipulääkkeen vaikutus jo lakannut. Sanoin, että on, mutta hoitsu sanoi, että nyt mennään poika röntgeniin, eikä lääke ehdi sitä ennen vaikuttaa.
Röntgen oli 'melko' tuskaista, ja silloin valitin ne ainoat muutamaa kertaa. Ne tädit vaan oli kovin kovakourasia käden suhteen.
Röntgenin jälkeen sain kipupiikin, sitten tulivat äiti ja isä. Kun oli taas odotettu, niin sain kuulla, että käsi oli mennyt POIKKI käsivarresta. Röntgenkuvista näki, että ihan siististi oli mennyt, puolestavälistä olkavartta.
Kipsinteko oli aika kivuliasta sekin, mutta kun käsi oli sen avulla kunnolla tuettu, särky lievitti paljon.
Ensimmäisen viikon kättä särki niin, että odotin kokoajan vain seuraavaa buranaa. Aamuyöllä särky oli kovimmilaan, yöunet loppuivat siinä viiden aikaan.
Käsikuitenkin parani yllättävän nopeasti. Alle kuukaudessa (olisikohan ollut 3-4 viikossa) sain kipsini pois, taisi myös lääkärillä olla hieman uhkarohkeutta..
Kantositeessä vielä kaksi kuukautta ja sitten käsi oli muuten terve, paitsi, että piti jumpata kyynärpää suoraksi ja lihakset kasvattaa taas.

Loppujen lopuksi olen oikeastaan aika onnellinen, että tämäkin tuli koettua, ei ollut kovin paha homma. Lisäksi se opetti minulle paljon sellaista, mitä minä en pysty kenellekkään opettamaan.

Muoks: Käteen jäi sellainen hermovamma, että peukalo puutuu aina välillä joksikin viikoksi. Inhottava, mutta aika vähällä selvisin, jos vaikka ajattelen, että olisi iskenyt pään asvalttiin ja saanut jonkin vaurion, jonka takia en pystyisi vaikka enää pyöräilemään.

oho.. tulipa tarinoitua, mutta kyllä myös helpotti.

emskuinen

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #33 : Toukokuu 17, 2004, 19:47:37 »
Mineel on murtunut käsi. Tai oikeastaan siitä meni luu ihan pois paikaltaan. Siis irtosi. Se taahtui kun oltiin koulun kanssa laskettelemassa. Kun kaaduin huusin ihan täysillä, mutta ihmettelen miksei melkein kukaan kuullut sitä. Sen näkin ainoastaan Lotta (bestis). Menin kyynärpää edellä siitä "hyppyristä".
Meidän opettaja kehtasi sanoa siinä että: "Meidän ei ollut mitään lupaa mennä tänne mäkeen." Se oli itse sanonut, että meillä oli KAIKKI mäet käytettävissä. *Murrrrrrrr*
Sairaalassa röntgenin jälkeen jouduttiin odottamaan kolme tuntia. Ai, että oli mukavaa><.
Lääkäri sitten kutsui meidät vastaanotolle ja sanoi, että se pitää leikata. (Ei irti, tietenkään=))) ) Siinä kohtaan sydämeni hyppi tuhatta ja sataa. En ollut koskaan ennen lekkauksessa.
Kun pääsin sinne lastenosastolle niin siellä oli ihan Harry Potterin näköinen poika! *IhQ, IhQ*
Leikkaushuoneessa tärisin ihan sairaasti. Nukuttaminen oli siistiä;). Olin sairaalassa kolme yötä. Leikkauksen jälkeen heräsin heräämössä 12 yöllä. Äitini oli soittanut joskus puoli 12. Hän oli mukana viemässä minua. Harmi kun ei menty ambulanssilla. (Höh...) Käsi oli kipsissä 5 viikkoa. Vieläkään se ei ole ihan suora, mutta ei siinä ole kuin pari milliä enää (Jee, jee).
Se oli oikea käsi joten en pystynyt kauhean hienosti kirjoitamaan.

~e~

Ptolemaios

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #34 : Toukokuu 18, 2004, 22:12:42 »
Olin silloin 12-vuotta, oli joululoma ja pakkanen ja ratsastin maastossa. Minulla oli vähän ongelmia sen hevosen kanssa, en oikein hallinnut sitä ja loppumatkasta sitten vielä menin tippumaan, muksahdin vasemman käteni päälle kovalle lumiselle tielle. Raks. Poikki meni.
Ajettiin sieltä korvesta noin 100 kilometrin matka lähimpään sairaalaan ja siellä sitten turvonnut, tärisevä käteni (jonka liikuttaminen oli lähes mahdotonta) todettiin murtuneeksi. Käsivarsi siinä oli mennyt poikki, olkavarsi oli kauniisti kahdessa osassa.

Jouduin jäämään sairaalaan kahdeksi yöksi, koska olin syönyt juuri ja sen takia minua ei voitu nukuttaa heti. Ensimmäinen yö oli yhtä tuskaa, kättä särki jatkuvasti. Se oli kantositeessä ja aina jos vähänkin liikahdin siihen sattui...yritäpä siinä sitten nukkua.
Seuraava päivä oli vieläkin tuskallisempi. En saanut syödä nukuttamisen takia muuta kun aamupalan joskus yhdeksältä.. Makasin sitten vain sairaalasängyllä tekemättä mitään, yritin välillä lukea ja jotain sellaista, mutta ei oikein huvittanut. Lopulta joku kiltti hoitaja toi minulle Forrest Gumpin, jota sitten nuutuneena katselin. Minua ei oikeastaan leikattu, luut vain väännettiin kivuliaasti paikoilleen, sen takia se nukutus. Toimenpiteen piti ensin alkaa joskus yhdeltä, mutta sitten siihen päälle tuli joku kiireellinen tapaus ja lopulta minut voitiin nukuttaa vasta kuudelta illalla. Neljältä olin niin heikko nälästä, että minut oli pakko laittaa tiputukseen. Sen jälkeen tuli vähän parempi olo, mutta vatsa ei tietenkään täyttynyt...
Nukutus oli ainoa mukava kokemus sairaalassa. Ensin annettiin joku lääke, sitten kuljetettiin jonnekin leikkaussaliin ja sitten nukahdin. Viimeinen muistikuva on joku laite joka laitettiin kasvoille.
Aamulla herätessä olo oli väsynyt ja kivuton.  Sain ruokaa..ihanaa ja pääsin pian kotiin. Olin koko päivän todella väsynyt.

Minulle laitettiin sellainen tukikipsi kyynerpään kohdalle ja käsi kantositeeseen. Peseytyminen oli vähän hankalaa, mutta onnistui muovipussien avulla. Sain käteni takia koulukuljetuksen koululle ja kotiin, lisäksi en osallistunut yhdellekään liikuntatunnille kuukauteen..jee. Ainakin uinnit jäivät silloin mukavasti väliin. Murtuma parani todella hyvin, kipsi oli noin 4 viikkoa ja sen jälkeen kävin noin kahden viikon ajan fysioterapeutilla---yhteensä neljä kertaa, vaikka lääkäri määräsi alunperin kymmenen kertaa. Kun kipsi poistettiin käsi oli kohtalaisen normaali, paitsi ei taipunut kyynerpään kohdalta, mikä tuntui aika epämukavalta. Fysioterapian jälkeen käsi toimi kuitenkin taas täydellisesti ja toimii yhä. Mitään jälkiseurauksia ei ole ollut.

ongelmanuori

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #35 : Lokakuu 23, 2004, 19:22:59 »
Oo, täällä on muitakin luunhalkojia. Äiti kun sanoi, ettei kukaan voi murtaa luita niin kuin minä. Mwah. :p

Olisinkohan ollut jotain kuusivuotias, kun juoksin kilpaa nuoremman siskoni kanssa ympäri taloa. No, juoksin tietenkin sitten eteisestä pukuhuoneeseen, joten päätin sitten somasti kaatua _omiin_ jalkoihin. Onneksi mama oli juuri laittamassa pyykkiä koneeseen pukuhuoneessa, niin hän oli heti puhaltelemassa. No eikun sitten vielä samana yönä HYKSiin. Kello taisi olla kymmenen illalla, kun pääsin tohtorille. Tohtori lähetti röntgeniin ja röntgentäti sanoi, että "Tais tulla kipsi jalkaan. Minkä värinen?" Kaipa se sininen kipsi oli jalassa kahdeksan viikkoa. Kohteena oli siis nilkka. :>

No sitten tässä välissä on ollut lukuisia hiusmurtumia, muttei niistä sen enempää.

Nyt kaksi talvea sitten nivelsiteeni meni jalkapalloharjoituksissa. No ei se mitään, lääkäri sanoi, että viikon annat levätä. No minäpä päätän mennä pari päivää aikaisemmin pulkkamäkeen, ja eikun ajoin pulkalla päin puuta, ja jalasta kuului riksrakspoks. Näin murtui jalan kasvuluu. No, mama ei suostunut uskomaan, että se oli murtunut. Vasta hirveän huudon kera mama suostui seuraava päivänä lähteä kanssani HYKSiin jonottamaan. >__< Tuhma mama.

Ei ole ollut mitään jälkikipua tjs. :p Ihan terveet toimivat jalat. ^__^

Eldar

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #36 : Lokakuu 24, 2004, 12:39:45 »
Kyllä, minulta on murtunut käsi.
Se tapahtui joskus, kun olin yhdeksän vuotta. Olin keinumassa pihallani kaverini kanssa. Oli erittäin liukasta, ja minä olin niin tyhmä, etten pitänyt ollenkaan keinun narusta kiinni. Pidin kiinni vain sellaisesta ohuesta langasta, joka roikkui pääni yläpuolella.
Keinuin siinä jonkin aikaa, kunnes jotain tapahtui: ohut lanka katkesi, ja minä tein takaperin komean voltin ja mätkähdin maahan, oikean käteni päälle.
Makasin siinä maassa hetkisen verran, samalla kun kaverini taputti hienolle voltilleni.
Yritin nousta ylös oikean käteni varassa, kunnes tunsin siinä vihlovaa kipua. Aloin itkeä ja juoksin hätääntyneenä sisälle.
Kaverini oli lopettanut nauramisen, ja luuli että olin loukkaantunut koska tämä oli nauranut minulle. Siellä hän sitten huusi perääni: " Hei, älä nyt suutu. " ja " Tule takaisin keinumaan! "

Sisällä menin itkuisena "isin" luokse ja sanoin itkun seasta, että käteeni sattuu kamalasti. Hän tutki sitä, ja epäili murtumaa.
Sitten minut vietiin sairaalaan, jossa murtuma todettiin todeksi.
Minut nukutettiin ja sain kipsin, josta olin aivan kauhuissani. Kipisi tuli oikeaan käteeni, joka oli onni, koska kirjoitin vasemmalla kädellä.  

Pääsin sairaalasta kotiin samana päivänä. Heti seuraavana päivänä (sunnuntaina) sama kaverini, joka oli ollut kanssani keinumassa, toi minulle suklaalevyn. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että käteni oli murtunut. Suklaalevyn hän toi sen takia, että leppyisin siitä, että hän nauroi kaatumiselleni.

Loppujen lopuksi kipsi oli ihan kiva. Vaikka en uskaltanut aluksi tulla edes kouluun ym. mutta lopulta totuin siihen.
Se oli varsinkin hauskaa, kun ystävät kirjoittivat siihen. :)

keoni

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #37 : Lokakuu 24, 2004, 12:52:14 »
Ei sentään ei.. Ihmeeksikin sitä jotkut ihmiset sanovat, mutta ei, en ole kertaakaan murtanut mitään luutani. Ja se on kyllä aika omituista, koska minulla on monta ystävää, jotka eivät tee typeryyksiä läheskään niin paljon kuin minä itse, mutta heillä on kyllä murtunut luu jos kaksikin. Kuitenkin kerran ollessani Lapissa laskettelemassa, olikohan se Levillä vai Ylläksellä, niin menin yhteen mustaan rinteeseen, ja siinä oli sellainen piilo-jää-kohta, johon tietenkin satuin osumaan, ja pyörin siinä sitten melkein kokonaan rinteen alas. Siinä oli hetken tunne, että murtui käsi, mutta sitten vain ranne nyrjähti. Siinäpäs se. Toisekseen, toisessa polvessani on vieläkin sellainen 'patti', joka on vain tullut siihen, ja jos vain vahingossa satun esim. juoksemaan liikaa, sitä särkee niin...

Poissa kaappimörkö

  • Vuotislainen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #38 : Lokakuu 24, 2004, 15:24:29 »
Ainut kerta kun miulta on luu murtunu, oli muutama vuos taaksepäin. Silloin pelasin vielä pesäpalloo, ja kauden ensimmäinen peli oli meneillään. Mie sitten siinä onnistuin pelin puolvälissä jotenkin vetämään kuperkeikat yrittäessäni ottaa palloa kiinni, ja mitäpäs siinä, peli oli miun osalta ohi. Olkapäähän sattui kamalasti, mutta vakuutin kaikille että se on vaan venähtänyt. Seuraavana päivänä oli vielä lähtö koulun kanssa tanssitapahtuma Power Moweriin, ja en halunnut jäädä sieltä pois. No se päivä olikin sitten kärsimystä, kun tanssiessa piti itkukurkussa käsiä nostella. Matkan jälkeen suostuin vasta menemään lääkäriin, ja solisluuhan miulta oli murtunu. Se kesä menikin kantoside kädessä, uimaankaan en edes päässyt.
It´s over.

Poissa xir

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #39 : Lokakuu 24, 2004, 15:33:48 »
Hiusmurtumia en jaksa edes mainita.

1v, 1 kk ja 21pv sitten katkaisin jalastani pohje - ja sääriluut. Ne menivät siis poikki, eivät murtuneet. Olin hyppäämässä maastoesteitä ja hevonen meni nurin. Auts. Jalka taipui 90 asteen kulmaan keskeltä säärtä - siitä näki siis heti, että pahasti on mennyt poikki. Odoteltiin siinä sitten puolisen tuntia ambulanssia, ja sen jälkeen kun muhun oli piikitetty norsun annos kipulääkettä päästiin lähtemään matkaan.

Ensiksi jalkaan kokeiltiin kipsaushoitoa, eli siis koko jalka tungettiin kipsiin. Makasin kaksi kuukautta sängyn pohjalla, kunnes minulle todettiin, ettei se olekaan lähtenyt luutumaan - jalka leikattiin ja operoitiin oikeaan asentoon. Pääsin liikkumaan pyörätuolilla seuraavat neljä kuukautta.

Nyt käytän jalkaa suht. normaalisti, vaikka lääkäri sanoikin, että jotkut hermoradat ovat sieltä vioittuneet - polvi menee helposti pois paikaltaan ja kipeytyy nopeasti. Luu on myös kasvanut hiukan kieroon, mutta tulee kuulemma luultavasti suoristumaan myöhemmin.

Että sellainen oli minun tarinani luunmurtumisesta... Jostain syystä minulta ei riitä hirveästi sympatiaa niille, jotka ovat päässeet helpolla kuuden viikon kipsausjaksolla ;)

Pufi

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #40 : Lokakuu 24, 2004, 20:48:19 »
Argh. Kyllä minulla on murtunut luu ja jopa katkennut. Olin partion kanssa kamiina teltassa sängyssä nukkumassa. Olin siis 2. kerroksessa. Kun olin nukkunut yön siellä, aamulla menin polvilteni seisomaan ja kurkistin alas, nukkuiko vieruskaverini. Kun olin kurkistamassa sinne, ote petti kaiteesta ja kaaduin. Laitoin käteni vastaan, koska muuten olisin luultavasti lentänyt pääedellä. Siitä sitten minut vietiin sairaalaan ja käteni leikattiin. Luut olivat mennyt ristiin ja kaksi luuta katkesi. Se oli kamala kokemus. Se tapahtui toissa vuonna.

fleed

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #41 : Lokakuu 26, 2004, 21:35:05 »
Mulla murtui käsi, ja vielä mahdollisimman hankalassa paikassa. Olin pari kesää sitten ratsastusleirillä, ja olisiko ollut toisena päivänä, olin saanut maastoon nuoren hevosen, joka sattui olemaan harvinaisen virkulla päällä. Muistaakseni jostain pensaikosta lehahti lentoon jokin suurempi lintu, en tiedä mikä, mutta kuitenkin suoraan hevosen edestä, ja toinen takaa. Siinä voi kuvitella, että hevonen pelästyy. Se pukitteli muutaman kunnon pukin ja pelästyessään nousi pystyyn, ja tipuin sitten alas, epäonnekseni käsi edellä. Ratsastin kuitenkin yhdellä kädelllä tallille, ja sieltä suoraan terveyskeskukseen. Siellä sitten todettiin, että sormessa ja ranteessa on molemmissa hiusmurtuma. Halusin silti jatkaa leiriä, ja käteen laitettiin jonkinlainen metallinen tukihöskä. Loppuleiri ratsastusta enimmäkseen yhdellä kädellä, mutta ei se tahtia haitannut. Lönkötellen leirikisoihin x]

Poissa Flamelion

  • väsy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #42 : Lokakuu 28, 2004, 19:31:51 »
Mulla oli viime talvena ranteessa joku ns. murtuma.. Lääkäri sanoi että "kasvulinja irvistää".. eli minulla oli joku kasvulinja luu (tai jotain sinne päin) revennyt. Olin laskemassa mäkeä serkkuni ja pikkuveljeni kanssa ja päätettiin sitten laskea isosta hyppyristä ja päästyämme mäen päältä alas tömähdimme tielle ja käteni jäi jotenkin alleni. Kirosin siinä hetken ja päätin käydä näyttämässä kättä äidille. No, sitten mentiin sairaalaan ja siellä todettiin että "joo-o.. kasvulinja irvistää" En tajunnut silloin yhtään mitä ne tarkoitti..:D ensi marraskuussa on vielä joku tapaaminen lääkärin kanssa ja se tarkistaa vaurioituiko käsi niin pahasti että se ei enää kasva..mutta hyvin on kasvanut käsi kesän aikana ^_^ Ei se kipsikään paljon haitannut (sainpahan vapautuksen hiihdosta :D)  mitä nyt jotain arkipäivään kuuluvia rutiineja oli vähän vaikeampi suorittaa.. :)
Monkey see, monkey do

mellulii

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #43 : Lokakuu 29, 2004, 21:57:24 »
Onhan minultakin luu kerran murtunut. Taisi olla joku sunnuntai-ilta vuosia sitten kun äiti kyseli silloisen ympäristötiedon kokeeseen ja minä harjoittelin samalla seisomaan käsilläni. No, yhdessä vaiheessa meni todella hyvin, mutta sittenpä mennä lensin suoraan eteenpäin oikean olkapään päälle. Ja sattui aivan kauheasti. Asun tällaisessa pienessä kylässä, joten isä lähti viemään minua viereiseen kuntaan jossa oli paremmat hoitotoimet. Sieltä he häätivät minut sitten KYS: siin ( Kuopion yliopistollinen keskussairaala) jossa sain odottaa monta tuntia, että otettiin röngtenit. Solisluu oli mennyt poikki ja sain kantositeen. Eipä siinä muuta, eniten harmitti, etten saanut ratsastaa 4 viikkoon...
No, seuraavana maanantaina en mennyt kouluun, mutta sitten tiistaina piti jo mennä. Minun piti jäädä liikuntatunnillekkin vaika en voinutkaan tehdä mitään. Ja eipä olisi paremmin voinut käydäkkään: muut harjoittelivat nimittäin seisomaan käsillä...
Sain kuulla tänään (perjantai 29.10 )välitunnilla, että veli oli jouduttu viemään hoidettavaksi, ja kotona selvisi, että hänellä on katkennut (aivan, katkennut) värttinäluu kädestä. Vamma oli tullut, kun eräs veljeni luokkalainen tyttö oli tönässyt hänet pois kiikusta. Tyttö oli ollut peloissaan mitä velikullalleni oli tapahtunut eikä tässä sitten onneksi mitään draamaa päässyt syntymään...Veljeni tuntien hän olisi halunnut kostaa (Eipä sitten, ettnkö minäkin olisi ollut ihan raivona...)

Coraline Jones

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #44 : Syyskuu 02, 2005, 05:05:15 »
Voi jukra että minä kammoan voimistelurenkaita. Harmi vain, ne ovat kivoja! ^^ Ai miksikö? Minä tipahdin niistä. Selälleni ja otin tukea käsilläni. No, molemmat kädet murtuivat, yhtaikaa, ja kipsiin. Voi luoja, arvatkaa oliko kivaa yrittää syödä... Sitten minulla on murtunut oikean käden nimetön ja pikkusormi. Molemmat lastoitettiin väärin ja nyt ne ovat vinossa. Ja nimetön on kipeä aina kun yritän kirjoittaa käsin. Kivaa!

Sitten minä olen potkaissut varpaani kaappiin, murtanut ne ja kävellyt kepeillä viikon...

Olen tullut myös alas paloportaista. Älkää kysykö miksi kiipesin. No, tulen muoksimaan kun murran kalloni...

Poissa Founa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #45 : Syyskuu 02, 2005, 08:06:44 »
Itselläni murtunut pikkuvarvas. Juoksin ja potkaisin sen samalla tuolinjalkaan. Ei voi oikeasti kuvitellakkaan sitä kipua. En pystynyt kävelemään ainakaan kolmeen viikkoon kunnolla, ja vielä muutaman kuukaudenkin päästä sattui vielä vähän.
Toinen on vasemman käden nimetön, joka itseasiassa murtui joskus toissaviikolla. En muista sitä hienoa sanaa sille murtumalle, mutta jotenkin sillain, että tuo sormen nivel on taittunut yli ja sitten jänne on irronnut luusta tai jotain (olen aika hyvä selittämään). Oli viikon tukilastan kanssa siteessä ja on kyllä vieläkin niin tosi kipeä, ettei voi kirjoittaa kuin oikealla kädellä.
i am my own life, own harm

alcor

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #46 : Syyskuu 02, 2005, 13:29:06 »
Hmm. Itseltäni murtui käsi pari vuotta taaksepäin, kun olin laskettelurinteessä lumilaudan kansas. Osasin lumilautailla jo melko hyvin, mutta sitten tuli sellainen töyssy, tasapaino meni kovassa vauhdissa ja kaaduin niin, että vasen käteni jäi selkäni taakse. Jännintä oli, että ei se edes sattunut niin pahasti. Luulin sen oikeasti menevän ohi, koska olin aina kuvitellut että murtunut käsi sattuisi vähän pahemmin. Ja tuolloin vielä pystyin pyörittämään rannettani, joten en huolestunut Noh, mutta. Siinä sitten otin laudan pois kaikessa rauhassa ja lähdin kävelemään kahvilaan ajatellen, että juonpas kaakaon tässä välissä ja annan käden vähän rauhoittua, ennen kuin palaan mäkeen. Olin ollut yötä tuttavieni luona, jotka eivät asu ihan lähellä meitä, ja me olimme sitten menneet rinteeseen seuraavana päivänä ja tarkoitus oli olla vielä kahdeksan tuntia siellä. Kun pääsin pöytään asti, tajusin, että ranteeni oli turvonnut ja tärisi ja siihen sattui yhä. Joten niinpä menin ensiapuun ja siellä kehotettiin menemään lääkäriin. Soitin ystävieni äidin hakemaan minut ja ilmoitin vanhemmilleni, että olin kaatunut ja ranne saattoi olla murtunut. Isäni sitten ajoi samantien sinne ja olin kotona kuutisen tuntia ennen kuin oli tarkoitus olla. Käsi oli siinä vaiheessa jo niin kipeä, että olin iloinen päästessäni lääkäriin. Mutta. Lääkärisetä se vain ilmoitti, että käsi on lievästi venähtänyt. Nice. Kipu kuitenkin jatkui seuraavanakin päivänä ja normaalit asiat, kuten hiustenpesu, pukeminen, syöminen... en pystynyt tekemään niistä mitään! Sitten seuraavana iltana sairaalasta jo soitettiinkin, että röntgenlääkäri oli tutkinut asian ja käsi todellakin on murtunut. Nelisen viikkoa sitä kipsiä kesti ja kaksi viikkoa siitä eteenpäin oli vielä sairaslomaa. Harrastukset jäi kuudeksi viikoksi, suihkussa oli vaikeaa, kun piti aina laittaa muovipussi kipsin ympärille, kipsi oli erittäin kömpelö koulussakin ja vasen käsi oli pitkään täysin käyttämättömissä. Nopeasti se kuitenkin sitten alkoi taas toimia, kun kipsi otettiin pois.

Mutta kivaa se ei ollut. Esimerkiksi saunassa ei voinut käydä ollenkaan ja niin edespäin. Mutta kyllä siihen tottui aika nopeasti. Oli outoa olla sitten ilman kipsiä, kun sen aika tuli. Ranteeseen sattuu yhä vieläkin joskus, kun teen esim. punnerruksia, mutta kyllä se siitä. Tuskin ikinä paranee kokonaan:(

Bloody Aeliah

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #47 : Syyskuu 02, 2005, 13:37:17 »
Olen ollut siinä mielessä onnekas, että luita on murtunut vain kerran ja silloinkin oli vain pieni hiusmurtuma jalassa. Muistan vieläkin milloin se tapahtui, olin n. 3-vuotias ja hypin vanhempien sängyn päädystä alas (se sänky on todella matala!) ja yhtäkkiä kun tulin suorilla jaloilla maahan, toiseen alkoi koskea aivan hirveästi. Siinä sitten sairaalaan ja kipsi jalkaan. Minusta on todella hienoja kuvia, kun en päässyt käymään pesulla ja tukka oli aivan likainen ja pystyssä.

Kun jalka oli jo parantunut ja oli kipsin poiston aika, en millään antanut sairaalasedän poistaa sitä, koska pelkäsin, että se leikkaa koko jalan irti. Siinä sitten piti isän saksilla nirhata sitä kipsiä pois. :)

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #48 : Syyskuu 19, 2005, 08:40:55 »
Itselläni on ollut yli 100 murtumaa, koska sairastan sellasta sairautta, jossa luuni ovat hauraampia kuin muilla. Siksi reiteni ja sääreni on naulattu, jotta ne eivät menisi niin helposti poikki. Sairaudestani johtuen liikun pääasiassa pyörätuolilla tai sähkömopolla.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 16, 2007, 12:51:49 kirjoittanut Tanzu »
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Pot

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #49 : Tammikuu 16, 2006, 17:48:18 »
Löysin tämän ketjun juuri sopivasti, tänään nimittäin elämäni ensimmäiset luut menivät poikki. 2 ranneluuta, liukastuin tuolla jäisellä kävelytiellä matkalla liikkatunnille Liikkaope vei terveyskeskukseen ja ne siellä laittoivat luut paikoilleen, kipsasivat myös. Ottavat kipsin pois 26.2. Jos he eivät olisi onnistuneet laittamaan luita paikoilleen, olisi edessä ollut leikkaus Hyvinkäällä. Puhuivat jotain jostain yli 20 asteen kulmasta niiden luiden yhteydessä. Nyt sitten eletään ainakin seuraavat päivät Panadolin tai jonkun tehokkaamman voimin. Onneksi muuten oli vasen ranne, olen nimittäin oikeakätinen. :)

Elanor

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #50 : Tammikuu 20, 2006, 16:10:40 »
Ainut paikka  mikä miulta on murtunu on sormi. pikkurilli. Joskus ehkä 5 vuotta sitten hyppäsin vauhdilla sängyn päälle, ja sormi taittui väärään suuntaan, ja murtui siis;) Nyt se on lyhyempi kun toisen käden pikkurilli, hassusti:) Lisäksi miun molempien käsien peukalot jotenkin kummallisesti on vähän niikuin nivelistä irti, ollu koko elinajan. Ne taittuu taaksepäin ihan suoraan;)

Poissa ILD

  • Vuotislainen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #51 : Tammikuu 23, 2006, 18:13:31 »
Oli aivan pakko tulla nyt kirjoittamaan, sillä sain tänään sormeni pakettiin liikuntatunnilla. Pelattiin lentopalloa ja minä yli-innokkaana hyökkäsin palloa vastaan niin kovaa kuin jaloistani pääsin. Pian huomasinkin jo piteleväni oikean käden nimetöntä hanan alla, kunnes minulle tuotiin kylmäpussi yms. Ei mitenkään noloa, sillä olen joskus harrastanut lentopalloa..(mutta sitä en kyllä enää myönnä)
Eikä tämä ole ainoa kerta, kun olen murtanut paikkoja. Molemmissa pikkusormissa on ollut hiusmurtuma, kiitos pesäpallon. (Pitäisiköhän vaihtaa harrastukset ripsien laskemiseen tai kuviokelluntaan?)
Voi jukra, sä pilailet

Momone

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #52 : Tammikuu 24, 2006, 22:07:02 »
Onnistuin kesällä murtamaan varpaani. Olimme lomailemassa kavereidemme luona. Menin avaamaan kaapin oven mikä ei ollut saranoillaan kiinni. Se rymähti raskaasti alas osuen kuitenkin ainoastaan isovarpaan viereiseen varpaaseen. Yritin kai refleksin omaisesti tempaista jalan pois alta, minkä takia vamma tuli "keskelle" varvasrivistöä. Yleensähän jalasta vioittuu isovarvas tai pikkuvarvas. Varvas parani kyllä aikanaan. Ensimmäiset päivät olivat vain kamalia ja kävely teetti kipeää seuraavan viikon ajan.
Nolointa koko jupakassa oli se, että kaverini loukkasi itsensä samana päivänä pahasti mäkihyppytreeneissä. Hänellä murtui ranne ja kyynerpää aukesi. Siinä me sitten makasimme sohvilla. Kaverini ja minä jolla oli parin sentin varvas kipeä *blush*

Poissa Cache

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #53 : Tammikuu 26, 2006, 21:16:14 »
Itselläni ei murtumia ole ollut. Olen ollut onnekas, koska olen aina pysynyt ehjänä. Kiitos vahvojen luiden (ja koriksen, joka liikanmaikan mukaan on "tärähdyslaji". Sellaset lajit vahvistaa luita). ^^
Epäilen, että minulla oli joskus hyvin pieni hiusmurtuma ranteessa. Kaaduin lautaillessa käden päälle ja se oli muutaman päivän kipeä. Kipu lakkasi, mutta palasi viikko myöhemmin. Lääkäri sanoi röntgenkuvien perusteella, että selvää murtumaa ei näy, joten se saattoi siihen mennessä olla jo lähes luutunut takaisin.

Yhdellä kaverillani on parhaillaan "reikä" nilkan luussa ja hän on ollut jo puoli vuotta liikunta kiellossa. Nilkka ei vain ota parantuakseen. Hän joutui juuri käyttämään keppejä kuukauden, jotta hän ei koko painolla astuisi sille jalalle. Nyt kun hän ei enää käytä keppejä, hänen jalkansa on taas ärtynyt. Toivottavasti hän paranee!

Itse onnistuin "rikkomaan" jalkani eilen harkoissa. Tosin kyse taitaa olla vaurioituneista nivelsiteistä. Polvi on ihan törkeä kipeä, eikä sille voi astua ollenkaan. Olisin kaatunut eilen yrittäessäni seistä, jos minua ei olisi tukenut kaksi henkilöä. Polvi petti kunnolla alta. Se oli kamalaa. O.o Huomenna mennään kuvaamaan polvi ja saan tietää mikä siinä on. Lääkäri-setä itse epäili myös niitä nivelsiteitä, jotka tukevat polvea.

[Muoks.muoks] 1.3.06
Poistin muokkauksen, koska polvessani ei olekaan murtumaa. :p Ei ne lääkärit osaa päättää. Tänään taas lääkärille vähän juttusille. Saas nähä miten tällä kertaa käy. ;]

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #54 : Helmikuu 07, 2006, 18:24:38 »
Minulta ei ole koskaan murtunut luita, mutta hiusmurtumia on ollut kolmisen kappaletta. Kummatkin isovarpaat ovat kokeneet kovia. Ensin toinen ja sitten toinen jäi peräkkäisinä kesinä lehnän jalan alle ja kun lehmä ei kuulu maailman kevyimpiin eläimiin varpaisiin tuli hiusmurtuma. Sinänsä pääsin helpolla. Varpaita piti pitää siteessä. Jollakin urheiluteipillä niitä tuettiin toisiin varpaisiin.

Sitten viimeisin murtuma tapahtui joskus pari kolme vuotta sitten oman varmomattomuuteni takia judo harjoituksissa. Tein ukemia (kaatumista) joka onnistui muuten hyvin, mutta reuna tuli vastaan liian aikaisin. Siis löin jalalla suoraan betoniin. En ehtinyt oikein tajuta mitään ennen kun valmentaja huusi, että minun on vietävä jalka kylmän veden alle. Sitten kun kävimme lääkärissä näyttämässä jalkaa todettiin, että jalkapöydästäni oli lohjennut palanen. Sitä hoidettiin vain niin, että minua kiellettiin rasittamasta jalkaa ja kai siihen laitettiin jonkun tyyppinen side, en oikein enää muista.

Kuitenkin olen toipunut kummastakin tapaturmastani hyvin eli niin varpaat kuin jalkapöytäkään ei ole olleet sen koomin haittana. Paranin todella hyvin kaikista 'murtumista'. Odotan kauhulla sitä kun tumpelona ihmisenä katkaisen jalkani ja joudun ottamaan kainalosauvat. Enhän minä osaisi kävellä semmoisilla!
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

liquirizia

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #55 : Helmikuu 07, 2006, 21:29:06 »
Minulta murtui ranne kun olin toisella luokalla. Olin kaverini luona yötä ja meninne ulos kiipeilemään isossa vaahterassa. Kaverini sanoi; "Et varmasti uskalla kiivetä tuolle oksalle!" Ja minä tietysti sanoin että varmasti uskallan ja kiipesin. (tyypillistä.. *wirn*)  Seisoin oksalla ja äkkiä makasinkin maassa (oksa katkesi ja jäi kylkeni ja ranteeni väliin) ja itkin. Minut vietiin terveyskeskukseen ja sieltä Jorviin. Käteni kipsattiin enkä nukkunut kuukauteen hyvin kun käteen sattui nii kovin. Ja tietenkin heti kun käteen ei enää sattunut niin kovin roikuin kaikissa mhdollisissa paikoissa ja liikuttelin kipsiä niin että luu (joka oli menny murtunut) vähän niin kuin "valui" väärään kohtaan ja sen takia minulla törröttää vieläkin ranteessa luu oikein komeasti. ;) Ja ikävä kyllä se vaivaa aina välillä kun kirjoitan paljon tms. Joten suosittelen että älkää liikutelko kipsiä jos/kun se teillä on. ;D

SkeletonMay

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #56 : Helmikuu 08, 2006, 14:14:59 »
Empäs muista olenko tähän jo joskus vaistaillut mutta jokatapauksessa..

En tiedä johtuuko kenties varovaisuudesta vai hyvästä tuurista mutta ikinä ei ole mitään murtunut,eikä muistaakseni edes venähtänyt.
Kavereilla sitten sitäkin enemmän.

Mery

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #57 : Helmikuu 09, 2006, 16:49:32 »
Minulla on kerran mennyt kädessä toinen luu poikki. Olin hevosleirillä joskus ja hevonen pillastui maastossa (onneksi oli kuitenkin viimeinen leiripäivä) ja lensin selästä ja luu poikki!Koski aivan hulluna ja tuntui todella sekavalta, onneksi päässä oli kuitenkin turvakypärä, eikä tullut aivotärähdystä.
Sairaalassa sitten nukutettiin ja luu yritettiin laittaa paikoilleen, mutta ei onnistunut, seuraavana päivänä vaan uudestaan nukutukseen ja viimein se meni paikoilleen... Nukuttaminen ei muuten oo mitään kivaa, ensimmäisen kerran jälkeen oli sairaan huono olo, onneksi toisella kerralla sain pahoinvointi piikin!
Kerran musiikkileirillä varpaseeni tuli luultavasti hiusmurtuma, mutta seuraavaksi oli ilmaisutaitoa ja suurinpiirtein kivusta ulvoen menin tunnille. Onneksi nauru paransi haavan...:D

Poissa Eulalia

  • Tahmatassu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • They say that promises sweeten the blow
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #58 : Helmikuu 09, 2006, 17:10:32 »
Kun olin 3 1/2 vuotias ja kesällä Helsingissä muun perheen kanssa ja olimme tällaisessa leikkipuistossa, jossa oli kalliolle rakennettu liukumäki ja olin aikeissa laskea alas liukumäkeä nähdessäni suuren koiran ja pelästyneenä hyppäsin alas kalliolta ja oikea sääri kahdesta kohtaa katki poikki, eli ei vain murtunut vaan ihan poikki räsähti... Siitä sitten ambulanssilla sairaalaan ja 8 + 6 viikkoa kipsit. Oli aika tuskallinen kokemus kolmevuotiaalle hillua pyörätuolissa niinkin pitkä aika, ja vielä kesällä! En muista paljoakaan, mutta saatuani kipsin vihdoin pois, minun oli opeteltava kävelemään uudelleen ja käytin pitkän aikaa  rollaattoria, johtuen iästäni. Niin nuorena kävelemisen taidonkin voi menettää helposti.

11-vuotiaana onnistuin murtamaan vasemman ranteeni, kun olin kesällä päättänyt kiivetä kaverini kanssa erään melko matalan vajan katolle eväitä syömään. Sitten kaverin pikkuveli tuli ja työnsi minut alas katolta! Kontalleni putosin ja vasemman käden ranne muusina. Meni kesä pilalle, kun ei voinut mennä mökillä uimaan ja kipsin alunen hikosi helteessä. Kaikilla muilla oli hauskaa, paitsi minulla. Saatuani kipsin pois oli jo elokuu ja uimiseen ei paljoa jäänyt aikaa ennen koulun alkua. Eniten nakottaa, että barbeille oli vaikeaa vaihtaa vaatteet ja kaikki muutkin leikit hankaloituivat.

Näiden suurten telontojen lisäksi olen onnitunut muutamaan otteeseen pikkuvarpaan murtamiseen ja pikkurillin telomiseen. En suosittele kenellekään, sillä kuntoutus on melko kamalaa.
Well content loves the silence, it thrives in the dark with fine winding tendrils that strangle the heart.
Eulalian aikaansaannokset

Etelämanner

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #59 : Helmikuu 09, 2006, 17:50:34 »
Lueskelin tätä topiccia ja päätmpä kirjoittaa.

Noh, omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta eräällä luokkamme tytöllä on murtunut ranne kahdesti, kun hänet oltiin työnnetty maahan. Eipä siinä mitään ,siihen työnnettiin side (ei kipsiä, side) ja hän kävi koulua normaalisti mutta muistaakseni opettaja kirjoitti hänen puolestaan tehtävät. Olivat joo 1-2 luokilla.

Minä luoskelin noita, ja sanottiin murtumia ikäviksi. Aika harmi, sillä minä ja eräs kaverini haluaisimme murtuman ranteeseen, vasempaan käteen. Kai se olisi sitä että saisi tietään, miltä tuntuu. Tosin, empä ole enää niin varma kun oli murtua kylkiluu lentäessäni potkurin selästä kyljelleni asfaltille.

Eda

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #60 : Helmikuu 26, 2006, 15:58:56 »
Mä keinuin meijän oma tekemässä keinussa kun olin neljännellä eli olin kymmenen ja roikuin keinussa siis käsillä ja tietysti ote kirposi ja sitten näinkin itseni tippumasta hidastettuna maahan ja juuri kun olin kääntymässä makasinkin selälläni ja katselin pilviä. Päähäni sattui, mutta käsissä oli paljon suurempi kipu nostin ne ylös että katsoin mikä niillä oli ja ranteet oli hyvin vääristyneessä asennossa. No tietty mun yks kaveri ja mun sisko, jotka oli ollu ulkona mun kaa ei huomannu mun tippumista ja kun sitten aloin huutaa "kattokaa mun käsiä" sisko tuli ja vähän aikaa katto ja meni hakee äidin ja sitten soitettiin ambulanssi ja mä olin sitten sairaalassa ja ne laitto mulle kipsit. Vasemmasta kädestä oli murtunu yks luu ja se oli kipsissä kyynärpäähän saakka. Oikeasta kädestä oli murtunu kummatkin luut ja se oli kipsissä olkapäähän asti.

Oli kivaa olla monta viikoa kummatkin kädet kipsissä kun ei voinu tehä melkein mitään. Koulussa mä jouduin tekee yhden kokeen suulisesti ja muiden piti tehdä mun läksyt, eli ihan kivaa oli. Ja pääsin taksilla kouluun ja kotiin. Koulukuvassa oli kädet kipsissä ja kanto siteissä eli olin tosi nätti näky.

Aquila

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #61 : Helmikuu 26, 2006, 18:47:09 »
Minulta on murtunut kaks kertaa olkapää, kummillakin kerroilla putosin hepan selästä :(
Ekalla kerralla heppani pelästyi heinävarastosta kuuluvaa ääntä, ja lähti laukkaamaan kentän keskelle. Minä tipahdin (olin ratsastanut vielä aika vähän aikaa), ja oikea olkapääni murtui.

Toinen kerta tapahtui viime keväänä. Olimme ulkokentällä, ja minä ratsastin suht. vauhdikkaalla hepalla. Viereisellä kentällä jotkut hyppäsivät esteitä, ja sitten yksi niistä hevosista sai jonkun hepulin, ja rupesi sitten siinä jotain hyppimään. Tulin siihen laitaan, missä ne hyppäsivät niitä esteitä (aita vain välissä), ja sitten kun olin juuri nostamassa laukkaa, niin heppani lähti kiitämään pitkin kenttää. Sain sen kuitenkin hallittua, mutta sitten se lähti äkkiä uudestaan, jolloin tipuin, ja vasen olkapääni murtui. Tämän jälkeen sain tarpeekseni ja päätin lopettaa ratsastamisen.

Vertal

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #62 : Huhtikuu 19, 2006, 18:03:47 »
Multa murtu käsi viime syksynä.Juuri silloin kuin oli ollut riita äidin kaa no sain lähteä ilman suojia ja kypärää.Tiytysti se murtui juuri silloin.No sain sellaisen valkoisen kipsin ensin ja se sitten vaihtui siniseen myöhemmin.

Joudui pitämään sitä noin neljä viikkoa (tuntui vuosilta).Se arsytti kun ei saanut osallistuu liikuntaan (lempiaine tietysti) ja ei voinut käydä suihkussa muuta kuin pussi kädessä.Kun vihdoin sain sen pois petyin aika lailla oletin että se on normaali, mutta se näytti ihan oudolta.Se oli paljon ohuempi kuin toinen käsi ja oudon ketaisen värinen.Sen jälkeen ei voinut roikkuu missään koska sattu tajusti,mutta se on nyt normaali. Onneksi :)

Jenni

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #63 : Huhtikuu 19, 2006, 21:45:30 »
Mulla on murtunut ranne samaan aikaan kolmesta kohti. Tämä siis tapahtui pienenä kun yritin mennä seisomaan tuolin selkänojalle (miksihän). Iso kipsi ja isot itkut :)  Sormeen on tullut vain hius murtuma (jos oikein muistan) tokalla luokalla, se tapahtui koulun liikka tunnilla jollakin kalliolla :) mutta se ei tainnu kunnolla parantua ku se samainen sormi näyttää vinolta :S    
Kepeilläkin olen kävellyt mutta sillon ei tainnut olla kylläkään murtumaa.

Salsakastike

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #64 : Huhtikuu 20, 2006, 19:06:54 »
Varvas murtunut on... JAhtasin yhtä tyyppiä(poikaa vieläpä) ja olimme juuri pelannut krokettia (mun veljen ja sen pojan siskon ja mun ja sen perheen kanssa) ja jätettiin kaikki kamat paikalleen, mulla osui varvas siihen päätös- ja alkukeppiin. Siihen sattu mut luultiin et se lähtis pian (ootettiin ehkä kuukaus), varvas turposi ja lopulta mentiin röntgeniin (kirjotetaanko se noin) ja todettiin että varpaan oli murtunut aikas pahasti.... pistettiin joku lasta ja side ja sain mennä kouluun sandaaleissa ja paksuissa sukissa koska eipä viittiny pistää ahtaisiin (tai ei ehkä kovin) kenkiin sitä varvasta, ja oli vielä aikas ktlmä syksy... Hyrrr... (murtu muuten kesällä) Ja jäi liikunta tunnit siltä ajalta väliin...harmi.
Ja kipu oli sanoin kuvaamaton sillon kun se murtu. She varvas oli se oikean jalan keskimmäinen ja se on se varvash vieläkin Murtui joku kaks vuotta sitten, kesällä.

Poissa lurkki

  • Vuotislainen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #65 : Huhtikuu 21, 2006, 12:56:12 »
Mulla on mennyt reisiluu poikki kolmannella luokalla, siitä on nyt vähän yli 7 vuotta. Muuta jälkeä ei ole kuin kymmensenttiset arvet polven molemmin puolin, ne on siinä ikuisesti.

Ensin kun luu meni poikki, en tuntenut mitään. Kipu tuli vasta kun olin jo ambulanssissa. (oli muutenkin huonon onnen päivä, kun joku ajoi autolla sen ambulanssin kylkeen, kun minä olin kyydissä...)

Glorfindel

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #66 : Huhtikuu 21, 2006, 17:00:10 »
Minulta meni yhtenä talvena solisluu poikki kahdesta kohtaa, niin että väliin jäi pieni luunpalanen joka on nykyäänkin vinosti kasvanut kiinni solisluuhun.

Tämä tapahtui kun olin sisareni, naapurin ja koiramme kanssa metsässä, minä sitten en varonut ollenkaan ja liukastuin ja tipuin alas kalliolta. Tipuin alas ja alhaalla en päässyt maasta ylös ilman apua.
Kipu tuli vasta sen jälkeen kun olin päässyt ylös ja lähtenyt kotiin soittamaan vanhemmilleni että vievät minut terveyskeskukseen. Liikkatunnit jäivät väliin mikä sopi minulle. Nykyään joudun varomaan vasemmalla kädellä nostettavia painavia esineitä, koska luu voi murtua aina uudestaan.

tsukiko

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #67 : Toukokuu 02, 2006, 15:43:57 »
Olen laskettelun ihmelapsi.

Pari vuotta sitten murtui vasen ranne. Värttinäluu taisi olla. Siihen kipsi sitten. En muista kauan kipsi oli, mutta tuntui ikuisuudelta, kun ei päässyt lumilautaileen. Se siis kävi ihan vaan laskiessani laudalla rinnettä alas.

Ja vähän aikaa sitten vielä solisluu poikkesi kun vedin reiliin jotain omaa ja kaaduin? taju lähti ja luulin kaikkea uneksi. En muistanut tulleeni laskettelemaan. Vain kipu auttoi palaamaan todellisuuteen ja minut haettiin lumikelkalla alas hissikoppiin. Siellä kyseltiin että mihin sattuu ja mikä päivä on kun sanoin etten muista mitään. Muisti palautui hämärästi sitten kunnes muistin kaiken muun paitsi sen että miten kaaduin ym mitä tapahtui. Se jäi sitten arvoitukseksi kun ei ollut niin selvää silminnäkijää varmaankaan joka olisi kunnolla osannut kertoa. Solisluusiis poikkesi ja sain siihen kantositeen, jota en pitänyt kuin päivän. Siihen loppui se kausi.

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #68 : Kesäkuu 02, 2007, 17:16:52 »
Luumurtumat ovat aika tuttu juttu minullekin. Olen murtanut vasemman käteni kahdesti. Jaloillenikin on sattunut jotain neljälsti, mutta yksi niistä taisi olla nivelsiteet ja uskon, että loput olivat venähdyksiä, mutta tosiaan murtumia kaksi on ollut kädessä.

Ensimmäisen kerran vasen käteni murtui ollessani kolmannella luokalla. Teimme kaverini kanssa majaa puuhun. Olimme ottaneet meidän mökiltä venevajasta muka pitävän köyden, jonka varassa voitaisiin roikkua. Köysi oli paksuudeltaan korkeintaan kaksi senttiä ja me oltiin tosi fiksuja tyttöjä. Kaverini lähti kotiin ja minä päätin mennä kokeilemaan köyden pitävyydeen, mutta alashan sitä tultiin ja vasen käsi jäi alle. En muista kauan käden piti olla kipsissä. Muistan vain, että minun piti jossain kevätjuhla esityksessä näytellä suomalaista maailmanmestari pituushyppääjää, hyppäsin käsi kipsissä sitten. ;> Pukeminenkin sujui aika hyvin, koska minulla ei olult sellasita kolmioliinaa, koska en kokenut tarvitsevani sellaista. Tarjottimen kanto oli kumminkin aika vaikeaa ruokailussa, mutta kaverit avuttivat minua. Sellainen ongelma tästä jäi, että samana päivänä kun sain käden pois paketista minulla oli soittotunti, jossa oli määrä aloittaa ottamaan otteita bassolla. Käsi oli vielä heiverö ja sen takia minun piti painaa otelautaa paljon ja siitä voi johtua tekniikkaongelmani basson kanssa nykyään. (puristan otelautaa aivan liikaa).

Kuudennella aloitin lautailun. Toisella kerralla ollessani lautailemassa päätin fiksuna tyttönä mennä kokeilemaan kumpareista! Siellähän sitten kaaduttiin, taaskin vasemman käden päälle. En saanut kättäni heti kipsiin, sillä olin jossain sallassa ja siellä oli vain joku rinnelääkäri. Lastalla piti pärjätä loppu loma. :/ Minulla olisi ollut jotkut maitokannukisojen lapin mestaruus kisat Rovaniemella, enkä päässyt urheilemaan sinne sitten. Harmitti. Muuten oli kaikki jo tuttua murtuneen käden kanssa.

Tää käsi ei vieläkään ole luutunut kunnolla. Vieläkin naksuu kun kääntää tietyllä tavalla. Se ois pitänyt ensin jopa katkaista ja liittää takaisin, mutta en antanut lääkärin tehdä sitä. En tiedä olisiko leikkaus kannattanut, mutta tavallaan siinä on nyt vain tuo natina, mutta pelkään että se alkaa myöhemmällä iällä reistailla! :<

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #69 : Kesäkuu 02, 2007, 19:28:00 »
Yhden murtuman olen eläessäni kokenut, eikä se tosiaankaan ole mukavaa...
Kohteena oli sääri, nilkasta luun kärki katkesi.
Juttu tapahtui huhtikuussa 2006. Hypin kahden kaverini kanssa jättitrampoliinilla. Varmaan kaikki hyppimisen harrastajat tietävät, miten välillä saa toisenkin samaan aikaan hyppivän kaverin vauhdit, vahingossa tai tarkoituksella. Silloin seurauksena on normaalia korkeampi, yleensä melko hallitsematon hyppy. Sellaisen sitten satuin saamaan ja koska trampoliini ei alastullessa joustanutkaan (se oli silloin jännittynyt muiden hyppijöiden painosta) nilkkani taittui ulkosyrjälleen. Sattui ihan hirveästi. Kotona sitä yritettiin vähän kylmettää ja minut vietiin sitten sairaalaan. Niinhän sieltä oli sitten yksi luu katki.
Ei tarvinnut hankkia perinteistä kipsiä, vaan sain irrotettavan laskettelumonoa muistuttavan jalkatuen. Sen sain siis aukaista ja ottaa pois suihkun ajaksi. Tuota "kipsiä" piti sitten käyttää 5 viikkoa. Kyynärsauvoilla jouduin koko sen ajan könkkimään. Käsivarren lihakset siinä taisivat kehittyä, mutta jalan kuihtumista tikuksi oli ikävä seurata. Ja juoksemaan pystyin kunnolla vasta kolmen kuukauden jälkeen tapaturmasta.
Sen koommin en ole hyppinyt jättitrampalla :)
Kannattaa hyppiä trampoliinilla vain yksi henkilö kerrallaan jos haluatte välttää onnettomuuksia.

jannal

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #70 : Kesäkuu 02, 2007, 20:33:26 »
Minulla on kerran murtunut peukalo. Se oli n. vuosi sitten. Ihan vaan tyhmyyttäni kompastuin jalkoihini, otin kädellä vastaan ja kräts. :D
Kovasti turposi, mutta ei ihme kyllä kovin kipeä ollut. Aamulla sitten menin lääkäriin, ja se todettiin murtuneeksi. Lastan sain siihen.
Murtuman ajankohta oli aika huono, sillä oli meneillään juuri pesiksen kunnanmestaruuskisat. (kun tulin kouluun myöhässä ja astuin luokkaan, oli aika huvittavan näköistä kun edessäni aukee parikymmentä haavia. :D) Olin ykkösvahti, eikä räpylän laittaminen käteen ollut kovin helppoa lastan kanssa..
Hyvin kuitenkin meni, ja voitimme kunnanmestaruuden, ja kolmanneksi parhaita olimme läänissämme. <:

Pailu

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #71 : Kesäkuu 24, 2007, 21:52:35 »
Jep, kyllä minulla on murtuma ollut.

Olin silloin 11-vuotias ja kaaduin maahan siten, että käteni oli nyrkissä ja tulin rystysilteni alas. Taisi muuten olla vielä jää vastassa. Minulla oli ohuet hanskan vain kädessä. Tunsin että siihen sattui, mutten kiinnittänyt siihen huomiota. En edes itkenyt. O.o Myöhemmin otin ulkona hanskani pois ja huomasin puolet rystysistä ja niiden alueista olevan pikimustat. Pelästyin tietenkin hirveästi. Itkukin tuli. Soitin äidille ja lähdimme sairaalaan. Siellä se todettiin heti murtuneeksi ja siihen laitettiin kunnon kipsikin. Eikä kolmeen viikkoon mitään urheilua tai pyöräilyä yms. Olin hyvin pettynyt.
Kipsi kutisi usein ja se oli hankala suihkussa ja muutenkin. Annoin ystävieni kirjoittaa siihen nimensä ja siitä tuli heti paljon hienompi.
Kun sain kipsin pois, se käsi oli paljon ohuempi kuin toinen. Kauhistuin, mutta ei se onneksi mitään vakavaa ollut.
Nykyään kipsillä on paikka hyllykössäni, on se sen verran legendaarinen. ^^

kadjami

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #72 : Kesäkuu 25, 2007, 13:43:35 »
Minulla ei ole koskaan ollut murtumaa, mutta viime viikolla "oli". Lukekaa koko teksti, niin tajuatte.

Hypin kolmen kaverini kanssa trampoliinilla, kun minulta yhtäkkiä alas tullessa meni jalka jotenkin linkkuun ja siihen sattui kamalasti. Nilkka oli kipeä, ja en pystynyt varaamaan sille, enkä astumaan. Laitettiin siihen jotain kylmägeeliä ja arveltiin, että nivelsiteet on vaan menneet.
Samana iltana mentiin iskän kanssa terveyskeskukseen. Siellä se lääkäri väänteli ja paineli jalkaani ja se muuten tuntui ihan mukavasti... Epäili, että nivelsiteet ovat luultavasti menneet, mutta laittoi silti röntgen ajan seuraavaksi päiväksi. Sain kepit ja jonkun liimasiteen jalkaan.

Seuraavana päivänä tulin sitten röntgeniin, ja sen jälkeen lääkärille. Lääkäri oli eri, nyt semmoinen nuorempi henkilö. Se tulkitsi kuvista, että minulla oli nilkassa pieni pohjeluunmurtuma. Olin ihan maassa, koska koko kesä menee pilalle kun jouduttiin laittamaan kipsi ja sitä pitää pitää yli kuukauden. Ei pääse uimaan, ei lomareissulle yms.

No, viikon pidin kipsiä ja sitten tulin taas terveyskeskukselle kontrolliin. Kävin taas röntgenissä ja menin lääkärille. Tällä kertaa oli sama lääkäri mikä ensimmäisenkin kerran. Hän katsoi vuorostaan kuvia, ja sanoi, että ei minulla ollut mitään murtumaa. Murtumaksi tulkittu kohta olikin vaan joku normaali ?kasvulevy?. Minulla meinasi pokka pettää, kun tajusin, että se nuori lääkäri oli töpeksinyt. Sitten otettiinkin kipsi pois ja pystyin kävelemään normaalisti. Eli loppujen lopuksi nivelsiteet vain olivat menneet.

No, kesä pelastui kumminkin ja olihan se sinänsä kokemus, kun jalka oli kipsissä ja tuli opeteltua kävelemään kepeilläkin :>. Kiva, jos jaksoitte lukea tekstin, vaikka se varmaan olikin aika tylsää luettavaa :D.
 

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #73 : Kesäkuu 25, 2007, 17:40:41 »
Nejj, Ei ole ollut murtuman murtumaa, vaikka olen telonut itseäni vaikka kuinka. Jotenkin ihmeen kaupalla olen selvinnyt murtumitta. Kaverini siskolla oli viimekesänä käsi kipsissä ainakin kuukauden, sillä häneltä murtui käsi kun hän kaatui pyörällä. Naapurintytöltä murtui käsi tänäkesänä pyörällä kaatuessa ja se kipsi on kuulemma kädessä kolme viikkoa. Serkkuni kaatui kerran (kävellessään) ja häneltä murtui polvi. Minä itse olen kuitenkin säästynyt vammoitta. x) Olen mm. kaatunut pyörällä kerran jos toisenkin, sekä kaatunut luistellessani niin, että polveni osui jäähän (se sattui), sekä lentänyt hevosen selästä monta kertaa, mutta minulla on ollut hyvä tuuri. x)

~Moondancer (kestävä hullu)

McAnkka

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #74 : Heinäkuu 25, 2007, 18:36:21 »
Multa meni käsi kolme vuotta sitten, kun yritettiin kaverin kanssa donkata (kuulostaa varmasti oudolta) otettiin semmonen selkänojallinen tuoli siihen korin eteen ja yritettiin siitä hypätä ja donkata. No mä kokeilin ensin... Hyppäsin mut sit mun jalat osu siihen selkänojaan ja lensin siitä maahan melkein pää edellä, paitti, että vasemmalla kädellä otin vastaan ja kuinkas sitten kävikään? Lähin sairaalaan, koska ranteeseen sattu ja se oli jotenkin oudosti... Sairaalassa otettiin röngen ja ne totes, että ranne on sijoiltaan ja molemma ranteen luut poikki, Auts! Mut nukutettiin ja ranne vedtiin paikalleen. Oli kyllä vähän omaa tyhmyyttä...  :D

Toisen kerran olin koris harkoissa pari vuotta sitten ja meillä oli semmonen harjotus missä valkku heittää pallon ja aina pari kerrallaan lähti sen perään ja katottiin kumpi sen saa kiinni. Sitte tuli meijän vuoro valkku heitti pallon ja me juostiin perään sit yhtäkkiä mun kaveri kaatu ja mä kompastuin siihen ja lensin vasen käsi edellä maahan. Mun vasen ranne oli sillä hetkellä sillei kääntyneenä ja kaaduin sen päälle, KRUNTS! Sitte katoin kättä ja kuinkas ollakkaan huomasin, että se oli samalla lailla hassusti, ku viime kerralla ja kaikki joukkuekaverit sano, että olin sanonu: Ei taas plääh... ja sairaalaan, ranne sijoiltaan ja molemmat ranteen luut poikki... Taas kuukausi kipsiä! Koomisinta tässä oli se, että, jos se luu ois murtunu seuraavana  päivänä, aikasemmasta murtumasta olis tullu kuluneeks tasan vuosi!

Että tämmösiä kokenuksia luun murtumisista XD

Poissa Tibby

  • kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Can I have a look at Uranus too, Lavender?
    • LiveJournalini
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #75 : Heinäkuu 25, 2007, 18:50:14 »
Itselläni on varpaat murtunut muutamaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla juoksin päin kiinni olevaa ovea, jonka oletin olevan auki. Potkaisin sitten jalalla sitä, yrittäen avata oven, mutta ovi olikin lukossa, ja varpaathan siinä murtuivat. Toisella kerralla auto peruutti varpaitteni päälle, ja taas ne samat varpaat murtuivat.

Nenäni on murtunut kolmesti (tätä ei kyllä kai voi laskea luunmurtumaksi, nenähän on rustoa, ellen nyt ole ihan väärässä?). Joskus ala-asteella olin uimassa, ja laskin sitten pää edellä lasten liukumäestä, ja jotenkin nenä sitten kolahti siinä laskiessa. Toisella kerralla kaverini "leikki" lyövänsä minua nenään (Jotain painimatsi juttuja :D), mutta osuikin sitten ihan oikeasti. Ja kolmannella kerralla joku kavereista löi vahingossa suoraan naamaani, kun heilautti kättään.

Itseäni huvittavat nämä tapahtumat, vaikka ovat ne sattuneetkin. Mutta yksi vetää kyllä vertoja noille.

Yhdeksännellä luokalla päätin tunkea pikkurillini kesken tylsän maantiedontunnin sellaiseen viivottimeen, jossa oli eri kokoisia reikiä ympyrän piirtämistä varten. Pikkurilli sitten jäi jumiin, ja siinä sitten tapahtuneelle naureskellessa heilautin kättäni niin, että viivotin osui tuoliini, ja satutin käteni siinä samalla. Sain sitten jotenkin vedettyä viivottimen irti, ja käsi oli ihan punainen ja turvonnut, joten jouduin lähtemään kesken tunnin terveydenhoitajalle. Terveydenhoitaja sitten passitti minut lääkäriin, jossa selvisi, että sormi oli murtunut ja pois paikoiltaan. Lääkäri sai hyvät naurut, kun kerroin mitä oli tapahtunut. Myös seuraavana päivänä terveydenhoitaja ja hänen apulaisensa naureskelivat, kun piti käydä kirjoittamassa jokin vakuutusilmoitus, koska kyseessä oli koulutapaturma.

Eli omien hölmöilyjeni ansiosta ovat paikat murtuneet. :)
"There's no need to call me sir, Professor"

Rosmanda

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #76 : Heinäkuu 25, 2007, 21:07:58 »
Nykyisten lasikuitukipsien kanssa voi jopa mennä saunaan ja suihkuun, mutta kuvitelkaa, jos olisi vanhanaikainen kipsi. Se olisi varmasti tuskaa. Kun raaja on ollut kipsissä kuukauden, on vielä kuntoutus. Varsinkin, jos on ollut jalka poikki. Ala-asteen tuttu ei ole koskaan pystynyt murrettuaan jalkansa enää juoksemaan kunnolla. On myös vaara, että kasvuikäisella murtunut raaja jää lyhyemmäksi, jos murtuma osuu kasvupisteeseen.

Itselläni oli se "vanhan aikainen kipsi" 4 viikkoa jalassa, ja sen kanssa ei todellakaan saunottu. Jalka murtui kun tokalla luokalla tulin hiihtäen (joo, hiihtäen vaikka asun pääkaupunkiseudulla lähiössä :D) iltapäiväkerhosta, olin matkan ainoassa kunnollisessa alamäessä ja vauhti kiihtyi liikaa, joten päätin kaatua niin kuin koulussa oli opetettu. Jalat ja sukset meni jotenki ristiin ja rastiin ja oikea (vai oliko se nyt vasen...) nilkka murtui. Kyseessä ei ollut suuren suuri murtuma, sattui vaan kasvualueelle. Toisen suksen sain itse irti ja toisen auttoi pois joku paikalle sattunut mies. Onneksi olin todella lähellä kotiani, alikulku jolla tapaus sattui näkyy ikkunasta, kun tätä naputtelen.

Nilkutin kotiin suksieni, sauvojeni ja koulu repun kanssa ja menin omaan huoneeseen lepäilemään. Äidin tultua kotiin lähdettiin sitten Peijakseen päivystykseen. Huonoksi tuurikseni päivystyksessä sattui vilkas ilta, poliisit taisivat käydä muutamaan otteeseen ja jossain oli ollut joku paha onnettomuus. Kun minulle selvisi, että koipi oli murtunut ja kipsattaisiin pääsi ensimmäinen itku. Kun viimein pääsin kipsattavaksi, kipsaaja oli niin väsynyt, että meinasi ensin ruveta kipsaamaan väärää jalkaa!

Kipsi oli sitten jalassa neljä viikkoa, ja onneksi toka-luokkalaisella tytöllä ei kasva vielä säärikarvoja :D Kipsin kanssa eläminen ei sinäänsä ollut kamalaa, äiti tosin joutui auttamaan peseytymisessä ja koulutaksit olivat aina myöhässä(pahimmillaan odotin tammi-helmikuussa yli tunnin koulun pihalla)ja oli aina kamalan vaikeata pomppia ne muutamat portaat siihen taksiin.

Neljän viikon kuluttua kun kipsi otettiin pois, jalka oli aivan "lörppö", täysin veltostunut. Valitettavasti oma-lääkärimme oli huono muistinen mummeli, ja unohti antaa jotkut kuntoutus -ohjeet, missä olisi ollut venyttely yms. ohjeita. Tästä johtuen uudestaan kävelemään opettelussa kesti todella kauan, käytin niitä kyynärsauvoja ainakin viikon sen murtuman jälkeen ja siihen että kävelin taas normaalisti meni useampi kuukausi, linkkasin jotenkin oudosti, vaikka jalka ei edes ollut kipeä.

Muoto

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #77 : Elokuu 06, 2007, 16:11:48 »
Multa murtui oikea käsi tosta ihan olkapään alapuolelta. Se tapahtui liikunnan tunnilla (olin viidennellä luokalla), pelattiin futsaalia ja mut kampattiin takaa päin (se oli vahinko, vaikka jalkapallossa ei saisi oikeastaan taklata takaa). Multa meni molemmat jalat alta ja putosin oikean käteni päälle. Se sattui ihan törkeesti ja itkukin siinä pääsi. Se luu meni suoraan poikki, mutta ne laitto siellä lääkärisää vain semmoisen kantohihnan (sellainen kankaan näköinen pötkö, jonka päät oli kiinni toisissaan nippusiteellä). Käsi oli siinä 3 viikkoa.

dumppaa

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #78 : Elokuu 09, 2007, 19:49:05 »
Minulla ei ole koskaan tapahtunut mitään vakavempaa murtumaa, kuin että ranne on murtunut. En oikeastaan edes osaa sanoa tarkalleen mistä kohti ja miten se oli murtunut, kuitenkin sen verran että ranne se oli eikä mikään hiusmurtuma. Tosiaan, tuo sattui tuossa muutama vuosi sitten kun olin hevostallilla menossa ratsastamaan. Olin kiipeämässä erään korkean hevosen selkään sellaisten 'kasvilaatikoiden' päältä (sillä ei ollut satulaa joten en olisi muuten päässyt niin korkealle) ja juuri kun olin nostanut jalkani hypähtääkseni sinne, niin tottakai ne laatikot rämähtivät ja minä lensin käsi edellä maahan hevosen jalkojen juureen. Oli todella onni, että kyseinen hevonen oli hyvin rauhallinen, eikä se hätkähtänyt ollenkaan - sehän olisi voinut säikähdyksissään vielä talloa minut halkoihinsa. No, nousin ylos ja huomasin että vasempaa kättäni sattuu ihan järkyttävän paljon. Olin jo nousemassa uudestaan hevosen selkään, kunnes huomasin että käsi on oikeasti tosi kipeä ja että minua pyörryttää. No, siitä sitten sairaalaan ja siellä todettiin käsi murtuneeksi. Luut olivat menneet myös jotenkin sijoiltaan, joten ne täytyi vääntää takaisin paikoilleen.
Ensin tietysti laitettiin puudutuspiikki, ja sehän sattui niin kamalasti! Oikeasti sitä tunnetta ei vain voi kuvailla, tuntui kuin joku olisi tunkeutunut käden sisään ja että kohta se poksahtaisi. No, eihän puudutus tietenkään oikeastaan luuhun vaikuta. Voitte vain kuvitella, kun minä kiljun siellä kun kaksi lääkäriä rusentaa luitani oikeille paikoille. Makasin sellaisella tutkimuspöydällä ja koska minua sattui niin paljon, potkin ajatuksissani sitä koko ajan, ja siitä kuului aika kiva ääni.

Kipsi kuudeksi viikoksi, ja kuuden päivän välein röntkeniin. Sain muuten aika kivan kipsin, sellaisen TODELLA räikeän keltaisen jolle kaikki tietysti naureskelivat. Ihmettelin myös, että kipsi ulottui olkapäähäni asti, vaikka murtuma oli vain ranteessa. O-O

muoks//
Isilmirë, Ahaa, paljon kiitoksia selventävästä vastauksesta, olenkin aina tosiaan miettinyt tuota asiaa.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 10, 2007, 10:31:23 kirjoittanut Mawfick »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #79 : Elokuu 09, 2007, 22:13:21 »
Mawfick, kipsi laitetaan tietääkseni aina niin sanotusti yhden nivelen yli, jotta murtumakohta saadaan täysin stabiiliksi. Lihakset ja jänteet kun ovat yleensä toisesta päästään toisessa ja toisesta päästään toisessa nivelessä kiinni. Eli kun murtuma on ranteessa, kipsi ulottuu reippaasti seuraavan nivelen eli kyynärpään yli, ettei kyynärpään liike jännitä ja venytä lihaksia ja jänteitä ranteen päässä. Veikkaan että myös sormesi joutuivat kipsin kanssa tekemisiin.
Constantem decorat honor

Pomppuananas

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #80 : Elokuu 10, 2007, 22:24:01 »
Itselläni on murtunut kerran vasemman käden kyynärvarsa kolmesta kohtaa, kun putosin leikkimökin katolta (olen aina ollut hieman erilainen lapsi :D). Tämä tapahtui kun olin 11. Emme lähteneet enää sinä iltana näyttämään sitä minnekään, vaan nukuin yön muutaman särkylääkkeen voimalla. Aamulla lähdimme paikalliseen terveyskeskukseen, ja sieltä HYKsiin. HYKSissä jonotimme ja odotimme ja lopulta todettiin, että murtunuthan se on. Käsi kipsattiin, ja se siitä. Meillä oli kuitenkin juuri sinä viikonloppuna vieraita kylässä ja olimme sppineet menevämme linnanmäelle juuri sinä päivänä. Sieltä HYKSistä sitten suoraa lintsille ja siellä iloisesti painettiin loppupäivä aivan kuin koko kipsiä ei olisi ollut. Muutaman päivän kuluttua kipsi alkoi hiertää aivan tajuttoman tuskallisesti ja se valui ainakin 15 cm, ennen kuin lähdimme uudelleen sinne paikalliselle terveysasemalle. Siellä joku iloinen lääkäri totesi, että tällä kertaa kipsi on murtunut (En minä ainakaan ollut tuoreen kipsin kanssa linnanmäellä ;)) Ja sitten kipsi leikattiin pois, ja laitettiin uusi. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kipsi oli minulla yhteensä 5 viikkoa. Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli se, että jousuin jättämään niin monet ratsastustunnit välistä :P

pikku myy

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #81 : Elokuu 12, 2007, 18:55:04 »
Joo, kesäkuun alussa on murtunut käsi tosta kyynärpään kohalta tuo olkaluu. Oltiin poikakaverin kanssa menossa joelle pyörillä katiskoja kattomaan. Sinne pääsi kahta kautta, minä tuumasin kääntyä oikealle ja poikakaveri meni suoraan. Poikakaverin pyörän poljin, eturenkaani pinnojen väliin ja lensin sarvien yli soratielle. Ekana testasin kyynärpäätäni koska tuntui oudolta ja outohan se oli. Poikakaveri heti tajus et soitetaanko äitilles vai ambulanssi, mä olin vähän shokissa etten olis varmaan mitään tajunnu tehä. Äitille soitettiin, kättä sattu aivan tajuttomasti muutaman minuuin päästä kaatumisesta ja olin aivan tuskissani. (Raivostutti muuten että meidän vakilomittaja meni ohi eikä edes pysähtynyt kysymään mitä on sattunut..) Eka mentiin naapurikunnan terveyskeskukseen, jossa antoivat buranan ja lähettivät sairaalaan kuvauttaan sen. Epäilivät sen olevan vaan pois paikoiltaan.. Yllätyksenä sairaalassa, siinä olikin olkaluun pää vähän säpäleinä ja jouduttaisiin leikkaamaan. No tietenkään en päässyt sinä iltana leikkaukseen, yön jouduin nukkumaan, tai siis en kyl tainnu nukkua ku pari minuuttia, kipulääkkeitten avulla, oli niin tuskasta. Ja jouduin olemaan syömättä ja juomatta puolesta yöstä eteen päin, leikkaus oli loppuviimeks vasta seuraavana päivänä yheltä. Oli siis tuskanen yö ja aamu. Mutta seuraava yö meni jo ihan ok.

Käteeni en joutunut ottamaan kipsiä. Sana joutunut siksi, että oli juuri kesäloma alkanut ja kesän lämpimin viikko. Se oli kantositeessä vain ja voi sitä hankaluutta. En meinannu mitään saada tehtyä, mutta pakko oli kun kolme hevosta oli kotona. Ponillani ajoin ekan kerran viikko kaatumisesta yhellä kädellä ja neljä viikkoa kaatumisesta ajoin kilpaakin. :D Okei, lääkärille ei noista oo kerrottu mitään. Kolme viikkoa käsi oli kantositeessä, enkä senkään jälkeen saanu kolmeen viikkoon kantaa sillä oikein mitään. Ja hups, kesäloma olikin, tai siis onkin melkein ohi. Nyt helpottaa jo jonkin verran, kantaa saan ja kärsin, mutta naulat, jotka käteeni laitettiin pitämään luut yhessä, häiritsee. Onneksi tulevana torstaina nekin saan pois. Suoraksi en saa vielä, mutta mulla on nyt fysioterapiaa sitä varten.

Ohhoh, tulipas oikea romaani. :D

Loony weasel

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #82 : Elokuu 14, 2007, 19:53:49 »
Minulla murtui tammi-helmikuussa sääriluu. Oltiin kavereiden kanssa laskemassa pulkalla ja sitten siinä olikin sellainen jäätynyt pudotusjuttu, ei kauhean korkea, ehkä korkeintaan puoli metriä. No, siitä se pulkka sitten tippui ja seuraavaksi tajusin että sattuu niin, ettei mitään rajaa. Ilmeisesti jalkani jäi sen pulkan alle.
Kaverit tietenkin soitti ambulanssin, ja odotettiin että ambulanssi tulisi. Kun se lopulta tuli, ambulanssimiehet leikkasi minun farkut polveen asti auki ja laittoi jonkin väliaikaisen siteen siihen, ettei se kauheasti liikkuisi. Sitten minulle laitettiin sellainen ilmalasta kuljetuksen ajaksi. Kun ne ambulanssimiehet oli kuljettamassa minua sinne sairaalaan, tärisin ihan hervottomasti. Sanoin siitä sille ambulanssimiehelle, ja se vastasi, ettei mikään ihmekään, koska takkini oli melkein jäätynyt kiinni siihen maahan.
Sairaalassa sitten lääkäri antoi kipulääkkeitä ja sitoi sen jalan kunnolla, ja selitti että jalkaan laitettaisiin kaksi naulaa, koska se on kasvavassa iässä parempi, kuin kipsi. Kuitenkin, jalka leikattaisiin vasta aamulla, koska oli tapahtunut vakava autokolari, ja ne potilaat luonnollisesti tarvitsivat akuutimpaa apua kuin minä.
Sitten minut passitettiin vuodeosastolle ja otettiin joku verinäyte, ja isä täytti kai jonkun lapun.
Olin siellä sairaalassa melkein viikon (onneksi kaverini tulivat jokapäivä katsomaan :), koska jalka oli turvonnut ja mustelmainen ja lääkärit seurasivat sitä. Kepeillä kävelykään ei aluksi ottanut sujuakseen, kun jalkaa oli tuskaa edes nostaa paikaltaan. Lopulta pääsin kuitenkin kotiin ja opin kulkemaan niillä kepeilläkin paremmin. Viikonlopun jälkeen menin kouluun ja heti ekana päivänä kaaduin portaissa. Onneksi pahempaa ei tullut, mutta minulle määrättiin kaksi tyttöä meidän luokalta auttamaan minua repun kantamisessa yms. Kouluun kuljin taksilla. Parantuminen oli minulle synkkää aikaa, koska juuri mitään ei voinut tehdä. Yksi kauan odotettu larppikin meni sivusuun.
Sitten jonkin ajan päästä menin röntgeniin ja sain luvan käyttää vain toista jalkaa, ja jalalle sai ruveta laskemaan painoa. Tämä helpotti jonkinverran toimintaa. No, en muista kuinka pitkän ajan päästä, mutta toisessa röntgenissä kuitenkin sain luvan alkaa kävellä ihan kunnolla. Liikuntakieltoa kesti toukokuun loppuun asti. Elikkä kokonaan toipuminen kesti koko kevään, eikä mielialani ollut kovin korkealla tänä aikana.
Että näin.

Alimalff

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #83 : Elokuu 15, 2007, 16:20:39 »
Jep on murtunut.

Ranteeni ja kaksi sormeani murtui samalla kerralla sellainen vuosi sitten, kun olin poikaystäväni mopon kyydissä. Joku toinen hullu mopoilija (olen tosissani) ajoi vierellämme samaa kaistaa ja viimein törmäsi meihin. Kaaduimme mutta vauhti ei onneksi ollut kovinkaan kova. Poikkikselta murtui jalka, mutta siihen tuli vain hiusmurtuma.
Kuitenkin, menin tajuttomaksi sillä löin pääni, käytin kyllä kypärää. Myöhemmin minulle kerrottiin, että meidät molemmat vietiin ambulanssilla sairaalaan.
Heräsin sitten illalla ja huomasin perheeni ja parin ystäväni olevan vierelläni. Poikaystäväni seisoi siinä myös kepeillänsä. En muistanut tapahtuneesta oikein mitään, mutta käteeni sattui hyvin paljon ja huomasin sen olevan käritty siteisiin. Kysyinkin siinä sitten mitä oli tapahtunut ja vastaukseksi kaikki alkvoivat selittämään tarinaa.
Seuraavana aamuna pääsin kotiin, mutta ennen sitä käteeni laitettiin kipsit. Jouduin pitämään niitä kolme, neljä viikkoa ja sain myös särkylääkkeitä. Päähäni sain myös pienen sideharsojutun, sillä siellä oli pieni haava. Olin aika runnotun näköinen, pakko myöntää.

Että tällainen stoory. (:

Poissa Dreik

  • Fanpire
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • UuhLaLaahLaLaaLaLaahLaLaahLaLaa!!!
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #84 : Elokuu 16, 2007, 17:22:23 »
Mä olin kai 5 tai 6 vuotias ja mä keinuin meijän mökin portaitten kaiteessa. Mä putosin siitä mun käden päälle ja vaikka pudotus ei ollut pitkä niin silti käsi murtui. Mä menin paikalliseen lääkäriin, mutta niillä ei ollut röntgeniä, että piti ajaa kolmisen tuntia Ouluun röntgeniin. Käsi laitettin kipsiin. HArmi, että tapahtui keskikesällä, koska mä en sit hirveesti voinu kipsin kanssa uida. Pystyin kuitenkin oleen vähän vedessä, jos sen kipsin ympärille laittoi muovipussin.

On mulla myös joskus vauvana menny käsi sijoiltaan, kun konttailin äitin sanomalehden päällä ja sit se lehti jotenkin luisti.
Lukekaa Hömppätarinaa, se kasvattaa oven narinaa... ;)

Poissa Hendrix

  • Rock Soldier
  • Vuotislainen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #85 : Syyskuu 13, 2007, 17:07:59 »
Mulla on murtunut oikea käsi kahdesti, molemmat pelatessa jalkapalloa. Ensimmäisen kerran käteni murtui vuoden 2004 kesällä. Olimme pihalla pelaamassa jalkapalloa, ja isoveljeni veti löysällä pallolla minua ranteeseen, ja kaaduin oikean ranteeni päälle. Semmoinen ihana kruks-ääni siitä kuului. Luulin aluksi että se oli vain tärähtänyt, mutta illalla se alkoi turpoamaan, ja lähdimme sairaalaan.Viiden tunnin odottelun jälkeen käteni kipsattiin.Kipsiä täytyi pitää kuusi viikkoa.

Toinen kerta sattui maaliskuussa 2006, vain pari päivää ennen  Puoliverisen Prinssin ilmestymistä.Olin taas pelaamassa jalkapalloa, tällä kertaa koulun kentällä. Yöllä oli stanut lunta jään päälle, enkä minä huomannut jäätä. Otin vauhtia, olin vetämässä, maailma kallistui oudosti ja makasin maassa ja tunsin että oikea olkapää on aivan paskana.Siihen ei laitettu kipsiä, vaan semmoinen outo remmi-juttu.Olin kotona loppuviikon, ja isäni kävi hakemassa minulle Potterin torstai-aamuna.Olin lukenut sen, ennenkuin luokkalaiseni olivat edes päässeet koulusta.
Danger You, Danger Me, DANGER US!

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #86 : Syyskuu 21, 2007, 20:49:18 »
Ja minullahan on murtunut käsi kaksi kertaa.

Eka kerta oli, kun olin jotain 6-vuotias. Kävelin kiven päällä, kun minut kampattiin, ja käsihän siinä murtui. Lääkäri sanoi, että ei siinä mitään murtumaa ole. Menin sitten mökille, vaikka käteen sattui niin pässisti. Juuri kun olin menossa uimaan, mummini tuli ja huusi: "Älä ui, sinulla on murtuma!"
Lääkäri oli ollut huano, toinen lääkäri tajusi asian heti...

Toisella kerralla olin kiipeilemässä kiipeilytelineessä siinä köysiristikossa. Kun hyppäsin alas, käsi jäi kiinni yhrteen niistä köysistä. Se sattui AIVAN pässisti. Lääkäreillä kesti KOLME päivää tajuta, että kasvulinjani on katkennut. Ja siinähän minulla sitten meni paras pesäpallokausi ohi, kun kipsiä käytin.

Itse olen sitä mieltä, että luunmurtumat ovat kamalia!
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Jennuliini

  • tuhlari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • masiina kunnossa
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #87 : Maaliskuu 08, 2008, 19:45:32 »
Kysymykseni siis kuuluu näin:
Onko Sinulle hyvä lukija laitettu esim. kipsiä käteen tai tikkejä huuleen? En löytänyt aiheesta mitään joten otin näppäimet käyttööni :)

Itselläni on sattunut monenmoista...
Vasemman jalan polveen piti laittaa seitsemän tikkiä, kun (häpen tunnustaa) juoksin pitkin pyörätuoliliuskaa ja tietenkin kaaduin. Kiva haava ja jonkunverran verta, terveyskeskuksessa piti laittaa kolme puudutus piikkiä, jotta haava voitiin tikata. Mitäs vielä...
Oikein jalan sääreen piti laittaa kolme tikkiä, yllätys yllätys sen takia, että olin kompastunut ja sääreni meni sellaiseen maassa olevaan ovi-tappiin, joka vuorostaan meni luuhun asti. Eikä siinä vielä kaikki!
Olin sellaisessa 4H-kerhossa  ja rupesimme pelaamaan sisä-jalkapalloa, koska ulkona satoi lunta. Olin maalivahtina ja pallo tuli minua kohti, niin eiköhän eräs poika tule taklaus asennossa maata pitkin liukuen, ( jälkeenpäin kuulin häneltä, että ajatuksena oli estää maali) ja kantapää suoraan minun vasemman käden sormille. Ei muuta kuin illalla kuuden aikoihin jälleen terveyskeskukseen, röngten kuvissa sitten näkyi, että pikkusormeni oli jokaisesta kolmesta nivelestä murtunut. Kolme viikko piti pitää lastaa kädessä. *jupinaa*
Kaiken tämän lisäksi, minulla ei jo kolmen kesän ajan ole ollut niin etteikö jompikumpi nilkka olisi mennyt ainakin kahtakertaa. Harrastukseen se vaikuttaa sillä lailla etten voi kunnollla ainakaa kolmeen viikkoon harkata kunnollisesti. :( niisf...

No niin! Nyt olen höpöttänyt tarpeeksi, vuoro on teidän. Ollos hyvä! :D

//Siivoilin topsua ja haluaisin muistuttaa, että pelkkä tapaturmien listaus ei ole kovin suotavaa :) Voisitte vaikka kertoa miten satutitte itsenne, mitä siitä seurasi, tuliko jotain rajoitteita yms. Myös yleisesti voidaan puhella kipsien ja tikkien käytännöllisyydestä ja niiden tarpeellisuudesta; ovatko ne hyvä keksintö? yms. - Leonor
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 18, 2008, 19:56:55 kirjoittanut Leonor »
Taas kivellä istun, kun lautturit lähtee. Loisteessa lyhtyjen kuuta ei näy.
Kun viimein yks heistä mua kohti kulkee. Niin tiedän, mun toiveeni toteen jo käy.
-51Koodia, Toivomus-

Napsutin

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #88 : Maaliskuu 09, 2008, 00:02:18 »
Mun lemppariaihe. Mut kun on leikattu yli 30 kertaa ;)

Kummassakin jalassa ollut 30 tikin viiva. Plus sitten nilkoissa muutaman tikin leikkauksia.
Vasemmassa kädessä on jotain 10 tikkiä ollut ja toisessa paljon enemmän.
Sitten löytyy selästä ja päästä jne.

Kipsit ollut jaloissa kaksi kertaa. Ihan joskus ala-asteen ikäisenä tosin. Mutta muistan sen kivan kesähelteen, kun niitä jalkoja kutitti ihan kamalasti.

Juu en ole kenenkään kanssa tapellut enkä mitään, mutta vammani takia näitä leikkauksia on tehty.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #89 : Maaliskuu 09, 2008, 10:47:31 »
Minä en ole koskaan murtanut (saati sitten onnistunut katkaisemaan) mitään ruumiinosaani, joten kipsejä sun muita tällaisia ei ole minulla ollut. Tikkejä on joskus pienenä laitettu, kun olin litistänyt sormeni johonkin juttuun moottorikelkan avustuksella. Oikean käden keskisormeen laitettiin viisi tikkiä ja muistan että pelkäsin hirveästi että kynsi otetaan pois. Olin silloin sellaiset kuusi vuotta vanha. Sormi oli paketissa monta viikkoa ja sitten kun tikit poistettiin, muistan että se silloin sattui melkoisesti. Kipukynnys on kai kasvanut jälkeenpäin, nyt tuntuu ettei tikit sattuisi läheskään niin paljon kuin silloin. x) Ja oli inhottavaa muovailla muovailuvahalla esikoulussa kun käpälässä oli sellainen jännä sidejuttu. Ja sitä kutittikin kauheasti.

Lisäksi minulta on pienenä leikattu nielurisat, kai siihenkin on jonkinmoisia tikkejä laitettu. Tästä sain kiittää kalanruotoa joka tarttui nielurisojen taakse ja mädäntyi sinne. Piti sitten leikata koko nielurisat pois. Siitä muistan vain sen, miten kipeä kurkku oli OYSiin mentäessä ja miten söin seuraavana päivänä jäätelöä. ;)

Ei mitään isompia tapaturmia nämä.

~Moondancer (harmia)

Kaiten

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #90 : Maaliskuu 09, 2008, 15:32:23 »
Mulla ei ihme kyllä ole koskaan murtunut mitkään paikat, vaikka tilanteita on vaikka kuinka! x)
Mut tikit sain selkääni, kun multa poistettiin luomi. Tikkien laittaminen ei sattunut yhtään (oli puudutus, mutta välillä oli jotain kohtia johon se ei ollut vaikuttanut niin tuntuu kauhealta kun neula meni ihonläpi, mut kyllä sen kesti) ja tikkien poistaminenkin vaan nipisti. Selässä on nyt n. 5cm pitunen arpi.
Revähdyksiä sit sattuu välillä, mut ne ei oo kovin kummosia.

Eli tapaturmia voi sattua, mut itteäni en vaan onnistu rikkomaan... :D Hyvä vaan. ;)

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #91 : Maaliskuu 10, 2008, 16:07:47 »
Ikävä kyllä on.
Molemmat tilanteet olivat todella kamalia, olisin mieluummin vaikka sitten kaatunut ja murtanut käteni...
Mutta tikkejä siis on ollut. Kahdesti.
Ensimmäiseksi sain tikit alahuuleeni tuohon sivuun, kun se repesi aika pahasti. Ikävän tapahtuman vuoksi, johon liittyi koira (ei yksikään omistani). Ketään ihmistä ei kuitenkaan tilanteesta voi syyttää, sillä oli täysin ennalta-arvaamaton.
Olikohan niitä tikkejä peräti 17...? Joka tapauksessa kesällä -06 tuo tapahtui.
Sain siihen onneksi sellaisen teipin päälle, kun muuten nuo tikit olisivat näkyneet vielä selvemmin... Kiva rippikuva tuli niiden kanssa. Onneksi onnistuin olemaan niin, etteivät kovasti näkyneet. Pari viikkoa ne olivat, sitten kävin poistattamassa. Arpi jäi näkyviin, ja tulee koristamaankin lopun ikääni kasvojani. Onhan plastiikkakirurgia yms. olemassa, mutta jostain syystä en edes usko haluavani poistaa sitä. Ei sillä, että todellakaan millään kierolla tavalla sillä ylpeilisi...

Toisen kerran sain myöskin koiratapaturman vuoksi, joka ei sitten niin ennalta-arvaamatonta ollutkaan... Ei ollut koira kiinni eikä kuonokopassa, kun kylään mentiin...
Sain pahimmat haavat käteeni olkavarteen, johon tuli muutaman sentin reiät lihakseen asti. Onnen kauppaa, sillä oli mennyt hampaat niin, ettei tarvinnut leikkaukseen mennä...
Käsi oli melko käyttökelvoton joitakin viikkoja. Vieläkin tulee niitä, että käsi ilman syytä puutuu tai osa sormista puutuu. Jotenkin se hermostoja sitten vaurioitti...
Mutta tikeistä joo... Sain tikkejä pariin kohtaan kättä. Toiset alkoivat vuotamaan juuri, kun päästiin terveyskeskuksesta, ja eikun takaisin. Nekin sitten lopulta poistettiin, ja arvet ovat vieläkin. Sain myös toiseen käteeni ja selkään haavoja, mutta riitti laastarit. Selässäkin on pieni arpi.

Ei minua kyllä kummallakaan kertaa erityisemmin tikkien laitto tai poisto sattunut. Tuohon huuleen pistettiin monta piikkiä puuduttavaa, joten oli muutenkin puoli naamaa tunnottomana.
Poisto ei kummassakaan tapauksessa tosiaan sattunut. Hieman oli inhottavan tuntuista, kun huulesta tikkejä nypittiin, mutta lopulta kotona nypin myös itse sisäpuolelta tikkejä, jotka hoitaja oli jättänyt sulamaan itsekseen pois :)
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #92 : Maaliskuu 10, 2008, 16:26:48 »
Joskus 3-vuotiaana oli käsi kipsissä käden murtumisen takia. Käsi oli murtunut ilmeisesti sen takia, että olin pudonnut sängyltä nukkuessani. Ei kyllä ole minkäänlaista muistikuvaa, että olisi jotain tuollaista tapahtunut, mutta onhan siitä jo lähes 14 vuotta aikaa, niin ihmekö tuo.

Jotain noin kolme viikkoa jouduin kipsiä pitämään.

Lisäksi minulta leikattiin kitarisat, kun olin vähän vajaa 6-vuotias. Oli ollut niin paljon korvatulehduksia, että katsottiin parhaaksi poistaa kitarisat. Muistan, että olin kamalan voipunut leikkauksen jälkeen ja tarvitsin apua kävelemisessäkin. Söin myös paljon jäätelöä ja oksensin ensimmäisen kerran sen pois, jonka jälkeen sain uuden jäätelön.
Terve kaikille!

lizä

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #93 : Maaliskuu 10, 2008, 17:04:56 »
Seuraavat ruumiinjäsenet,  ovat saaneet kokea kipsin maagisen taikavoiman.
Ehdokkaat ovat  1; Oikean käden ranne tästä kiitos koulu,
ehdokas numero 2; Oikean käden pikkusormi tästä kiitämme minun kömpelyyttäni ja pitkiä jalkoja.
Viimeinen ehdokas eli 3;  Oikea jalka, kiitettäviä on ihan liikaa.

Sitten musiikki artistina tikit ja sen ihanuus. 

Numerolla 1 esiintyy pää. Älkää koskaan laskeko pulkkamäkeä, jos alhaalla on metallinen paksu aita. Vaikka sen olisitte jo ylhäältä huomanneet ei se tarkoita, että mäkeä laskiessanne tajuaisitte milloin aita sitten hyökkää kimppuunne.

Numero 2 Vasen käsi Osatkaa lopettaa leikit ajoissa.  Varmistathan, että kun juokset niin kukaan ei laita lasiovea  nenäsi edellä kiinni ja, jos laittaa älä ole niin tyhmä, että taivutat kätesi eteen ja samalla, kun juokset  yritä avata ovea.

Numero 3 Vasen käsi. Koulun ikkunat voivat olla vaarallisia ainakin, jos jää jumiin.

Numero 4 Oikea nilkka sieltä löydämme kolme eri tikkaus arpea. Ei tässä muuta voi sanoa kuin, että kiitos Ammatti taitoiset lääkärit<3

Oni

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #94 : Maaliskuu 10, 2008, 17:33:46 »
Mä olen onneksi onnistunut elämään niin iisisti, ettei moisiin ole ollut tarvetta. :) Hampaita tosin jouduttiin pienenä oikomaan, ja joku sellainen ihme juttu tehtiin, että revittiin yksi hammas juurineen ja se istutettiin toiselle puolelle suuta. Silloin pistettiin tikit, mutta sellaista tässä tuskin haettiin. :D Aika rankka olen kun tuo on ainut kerta elämässä kun tikkejä on jouduttu laittamaan. Eikun joo, onhan multa poistettu yksi viisuri ja sen jälkeen myös tikkejä tarvittiin.

zombie poika

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #95 : Maaliskuu 10, 2008, 18:02:58 »
No minulla on ollu oikea jalka kipsissä, kiitos siitä jalkapalloilijan. Kävi niin kun olin 9 vuotias ja olimme Haapajärvellä jalkkis pelissä niin olin keskushyökkääjä ja sain pallot ja lähdin hyökkäykseen peli oli ensimmäinen ja sitä oli pelattu vasta minuutti ja kun sanoin jo lähdin hyökkäykseen olin yksin läpi menin maalia kohti kun maalivahti tulee nappulat edellä suoraan säären ja RÄKS luu oli poikki. Minut vietiin ensin Haapajärveltä Oulaisiin sairaalaan sieltä minut lähetettiin Ouluun kipsattavaksi. Tikkeistäkin on kokemusta kun olin 2 vuotias niin ajoin sellaisella autolla jonka selässä voi olla niin nosti sillä kovanpoikana keulia ja kaaduin ja löin takaraivoni pöydän kulmaan ja siinä sitä mentiin sairaalaan. Toinen tikki juttu oli kun olin 7 vuotias. Vuolin linkkarilla keppiä ja alkoin laittamaan linkkaria kiinni niin en oikein tajunnut miten se kävi mutta samalla vedin peukaloni päästä sillä linkkarilla ja sitten mentiin lääkäriin.

Muuta minulle ei oli tapahtunut.

Neoreina

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #96 : Maaliskuu 10, 2008, 21:35:48 »
No joo....  multa on murtunu 2 kertaa sama solisluu.Viimmeksi tänään.Kävi niin että kukkulankunkussa
jouduin alimmaiseksi ja räks.Mentiin ekaks tk:hon mutta onnekseni röngtenkuvaaja oli kipiä (en tykkää sen laitteen surinasta.com)ja sitte mentiin keskussairaalaan.Pääsin nopeaa röntgeniin ja mu ei edes tarvinnu ottaa paitaa pois ku se on niin ohut.Se ei kestänyt kauaa mutta odotus niitten kuvien kesti ihan kiesuksen kauan ja kun saimme tietää äiteen kans että se oli sama mikä oli käyny ennenki niin mä olisin voinu itkiä ilosta.Saan ny sitte olla tän kuukauden loppuun tän höskän kans.Mulla on sitte kuudauden loppuun liikunnasta vapaa ja ilimaaset koulukyyrit.ekan kerraan kävi niin että olin naapurin kanssa luistelees meijän siilos ku se oli aiva jääs. sitte vaan kaaruin vasemmalle kyljelle että räks.

Goodness

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #97 : Maaliskuu 12, 2008, 21:48:13 »
Jep... Itelläni ei ole koskaan katkennut tai murtunut luu mutta...

On mennyt sijoiltaan ja saanu tikkejä kaks kertaa...

Ensimmäinen onnettomuus tapahtui kun olin ihan pieni poika (noin 5v?).
Tykkäsin mennä leikki autolla niinkuin varmaan monet pienet lapset.
Ja minä menin sisällä ja tietenkin kaaduin olohuoneessa sellaista lasista tasoa päin jossa oli stereoit.
Se ylempi täso siitä hajosi siitä lohkes jonkun kokonen pala ja meni säpäleiksi sitten mun kaula meni ihan samperin lähelle sellasta lohkeeman kohtaa siinä ylemmässä tasossa ja jos isä ei ois tullu ja ottanu mua siitä pois niin.. Oisin vahingossa saattanu viilta oman kaulan auki. :/
Tikit tuli päähän jne. Itkenyt muualla kun autossa vasta kun isä ja äiti oli niin hädissään(Verta tais valuu aika paljon päästä).

Toinen pää onnettomuus tapahtui 3-5 luokalla.
Sellanen yks kaveri heitti ison kiven ilmaan ja se kivi tippu mun pään päälle ja verta tuli lippiksen läpi.
Ja erityis opettaja vei mut lähi sairaalan tyyliseen paikkaan ja mut tikitettiin siellä(muistan kuinka silmissä sumeni siellä).

Kolmas oli samoihin aikoihin ennen/jälkeen kivi juttua.
Elikkäs sillon meni käsi sijoiltaan oli jotkut Taikwondo reenit(eka kerta siellä) ja mun piti hypätä sellasen eka luokkalaisen yli ja kun hyppäsin(En voinu painaa kunnolla sen selkään ku se oli sellanen rääpäle) niin lensin sen yli käsi eellä matolle ja se meni sijoiltaan että räks... Äiti oli aika järkyttyny ja piti oottaa joku 2h ennenkun käsi saatiin takasin paikalle. Sitä oli siinä kiva kannatella meinaan jos ei kannatellu niin sattu niin pirusti että taju lähtee...

Ja nyt viime perjantaina kaveri veti multa koriksen liikka tunnilta niin kädestä että sattu ihan saamaristi.
Löi sen ihan tahalleen sen koriksen pois(ei kai tarkottanu että sormi melkeen murtu) niin että sormi jotenkin taittu ja sattu ihan pirusti. Vieläkin sattu vähän ja nyt on siitä seuraavan viikon keskiviikko ilta.

Tommosta ja mun polvet on niin kipeet kun pienenä meuhkasin ja luultiin AD/HD:ks että huh huh en pysty konttaamaan paitti vähän ja sattuu... :D

Vetehinen

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #98 : Maaliskuu 15, 2008, 10:55:47 »
Kerran on ollu jalka kipsissä ja tikkejä ei ole ollut. Jalasta meni nuppiluu kuudennella luokalla(?) kun laskin suksilla mäkeä koulussa. Jalka jäi oudosti mun alle ja turpos jumalattomasti. Kaverilla eikä minulla ollut kännykkää ja jouduin kävelemään koululle noin puoli kilsaa peltojen poikki(olin ala-asteeni pienessä kyläkoulussa). Koululla jalalle kylmää ja sitten terveyskeskukseen röngteniin ja sitten kipsiin kuudeksi viikoksi.

Poissa Devia

  • Matami Toheloitsija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Enkelipiru
    • Devia
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #99 : Maaliskuu 16, 2008, 20:37:23 »
Minulla on ollut vain yksi kipsi. Se oli kun mursin jalkani ala-asteella, toisella luokalla tarkkaan sanottuna. Annoin vauhtia käsikeinussa ja hups, joku potkaisi jalkaani ja se murtui..

Sitten tikkejä taas. Minulta on poistettu yksi luomi, siinä oli tikit. Sitten minulla on leikattu käsi siinä oli tikit ja reisi leikattiin myös ja siinäkin oli tikit. Kaikki muut paitsi luomen tikit, ovat olleet sulavia. Tikkejen ja kipisien lisäksi minulla sitten onkin ollut vaikka mitä muita siteitä jne. ;)

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #100 : Maaliskuu 17, 2008, 12:06:23 »
Minä sairastan synnynnäistä luustonhaurastumistautia, eli Osteogenesis Imperfectaa(OI). Tästä johtuen minulla on ollut monta kertaa kipsi. Minulla on ollut yhteens yli 100 luunmurtumaa, eri puolilla kehoa. Eniten murtumia on ollut jaloissa, jonka takia sääret ja reidet on ydinnaulattu. Eli tikkejäkin on ollut. Vammasta johtuen joudun käyttämään pyörätuolia, vaikka pystynkin hieman kävelemään. Nyt aikuisiällä minulla ei ole ollut yhtään murtumaa, mutta murtumariski on edelleen olemassa. Lisäksi minulta on leikattu kitarisat ja kolme kertaa tehty leikkaus poskionteloihin. Nyt aikuisiällä
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 17, 2008, 12:12:20 kirjoittanut Tanzu »
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #101 : Maaliskuu 29, 2008, 12:33:07 »
Minulla ei ole (ihme kyllä) murtunut vielä mitään. Tikkejäkään ei ole muistaakseni koskaan ollut... *koputtaa puuta* Yhtenä kesänä kyllä jalka tärähti niin pahasti, että viikko piti pitää sidettä enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Se kävi niinkin hassussa tilanteessa, että kun lähellämme on rannassa kaksi tosi korkeaa kantoa, niin kaverini kanssa halusimme näyttää äitille, kun hyppäämme niiden päältä. Juu, hyppäsin sitten jotenkin oudosti ja jalka tärähti... :S Oltiin jotain suunnilleen 10-vuotiaita.
Toinen kaverini harrastaa voimistelua, ja hänellä on tälläkin hetkellä kipsi kädessä. Hän oli tehnyt harkoissa kärrynpyörän, peukalo oli jäänyt kämmenen alle ja naksahtanut. Murtui. Kiva. Eilen oli koulun liikkatunnilla voimistelua, niin tämä kyseinen tyttö kysyi opelta: "Kelpaako, jos mä teen kärrynpyörän yhdellä kädellä, kun on tuo toinen käsi kipsissä?" Juupa juu...

muokka.
No niin, perun puheeni, kirjoitan tällä hetkellä kipsi kädessä. Avasin koulun ulko-oven, käsi jäi jotenkin "jumiin" ovenkahvaan, keskisormi taittui ja rusahti. Olihan se kipeä, varsinkin kun sillä teki jotain, mutta terveydenhoitaja ei ollut paikalla, joten se jäi sitten tutkimatta. Koko päivän minä sillä olin koulussa, kirjoitin ja kaikkea, ja illalla sitten käytiin röntgenissä. Juu, murtunut oli. Kipsi kolme viikkoa, kivasti juuri leirin kohdalle sattui (alkaa huomenna)... Nyt on vähän vajaa kaksi viikkoa jäljellä, ja sitten koittaa vapaus!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 01, 2008, 21:01:54 kirjoittanut kwanfan »
Using the "are we", are we?

Poissa Cirael

  • Kelmeä kalmankoira
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixWolf25005
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #102 : Maaliskuu 29, 2008, 13:10:21 »
En ole katkaissut/murtanut itsesräni mitään, mutta ollesani ekalla juoksin päin pöytää ja lauka kolahti siihen...
Ei se haava nyt kovin paha ollut.. Eikä ne siihen tikkejä laittanut, mutta ne LIIMASI sen jollain sinisellä mömmöllä kiinni...
Voitte kuvitella, että se KIRVELEE!

Sitten tuossa pari vuotta sitten juoksin kiireisenä talvella, ja erään talon edustalla ei oltu maata hiekoitettu kunnolla, joten tulos oli se, että liu'uin polvillani muutamien harvojen kivien kanssa jäätä pitkin ja siinä oli sitten polvi "lievästi" puhki.
Siihen sitten laitettiin tikit..

Sitten on pari sellaista kertaa, milloin en ole mennyt minnekkään vaikka ehkä olisi pitänyt.
Ihan tuossa neljän, viiden ikäisenä putosin tuolilta kun voitelin hapankorppua ja alahuuleen tuli pahempi haava kuin se mikä liimattiin... Nyt siinä on semmonen kiva arpi. :P
Toinen kerta oli kun tein palapeliä ja kumarruin alas nostamaan sitä ja kolautin silmäluomeni tuoliin. Auts..
"I solemnly swear that I'm up to no good", kuiskaa pieni rohkelikkotyttö Cirael kaivaessaan kelmien kartan taskustaan ja piiloutuu kivipilarin taakse, juuri ennen kuin Voron silmät ehtivät saavuttaa leikistään innostuneen noitatytön.

Poissa Omena

  • Appelsiinimehupilli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #103 : Maaliskuu 29, 2008, 23:16:50 »
Multa on murtunut oikean jalan pikkuvarvas, kun olin parvekkeellemme  juoksemassa ja jostain kumman syystä lipasto päätti hypätä eteen, jolloin tietenkin menin potkaisemaan jalkani siihen. Ei ollut maailman ihanin kokemus, ja siitä vielä tärisevällä skootterilla polille, josta keppien kanssa takaisin. (Niitä on muuten hankala saada pysymään skootterin kyydissä... :D)
Tikkejä ei ole (vielä) ollut kertaakaan. *Lähtee etsimään puuta, johon koputtaa*

//Tämä siis viime kesänä.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 29, 2008, 23:21:27 kirjoittanut Omena »

petteri

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #104 : Huhtikuu 04, 2008, 01:55:43 »
Paljon tässä on ehtinyt tapahtua erillaisia haavereita reilut 20 vuoden aikana.

Minulle on laitettu aika monta kertaa tikkejä. Ensimmäinen kerta oli jo vauvana, alle kuukauden ikäisenä, kun minut jouduttiin leikkaamaan mahasta. En tiedä tarkkaa syytä, että miksi minut leikattiin, mutta ainakin maksasta jouduttiin kai ottamaan koepala tms ja siksi jouduttiin leikkaamaan.

Sitten seuraava kerta oli joskus 4-vuotiaana, kun tiputin lautasen lattialle, lautanen meni rikki ja ennenkuin kukaan ehti estää, niin aloin poimimaan niitä palasia maasta. Sain vasemman käden peukaloon haavan, johon jouduttiin laittamaan muutama (noin 3-4) tikkiä. Muistan vieläkin hämärästi, kuinka pelkäsin kovasti ja taisin itkeä koko sen ajan, kun niitä tikkejä laitettiin, vaikka se tietenkin tehtiin puudutuksessa.

Sitten joskus noin 11-vuotiaana sain vasemman käden etusormeen haavan, kun veistelin jotain puunpalaa ja puukko osui etusormeen. Sattui muuten aika kovaa, kun puukko osui sormeen ja siihen tuli aika iso haava, joka taisi ulottua lähes luuhun saakka. Siihen jouduttiin ompelemaan noin 5-6 tikkiä, mutta sormi parani hyvin ja toimii nykyään moitteetomasti, vaikka arpi onkin väkyvissä. Samassa sormessa on muuten pienempikin arpi, kun leikkansin vahingossa tuohon sormeen toisenkinkin kerran puukolla noin vuoden kuluttua tuosta edellisestä tapahtumasta, tällä kertaa sain sormeen 3 tikkiä.

Ollessani 13-vuotias olin lähdössä kauppaan isäni kanssa. Oli talvi ja laskeuduin alas jäisiä portaita, kun kaaduin ja ilmeisesti lensin koko painollani vasemman jalan päälle sillä seurauksella, että nilkkaan tuli useampaankin kohtaan murtumia. Kaikki kävi niin nopeasti, etten edes kunnolla ehtinyt tajuamaan, että liukastuin, kun yhtäkkia huomasin makaavani maassa ja jalkaan sattui todella paljon. Eihän siinä muu auttanut, kun mennä ensiapuun, jossa todettiin sen verran hankalia murtumia nilkassa, että jouduin jäämään sairaalaan, jossa jalka leikattiin ja eräs luista tuettiin ruuveilla ja sellaisella metallilevyllä paikoilleen, että se parani. Jouduin pitämään kipsiä 6 viikkoa ja senkin jälkeen nilkka oli vielä kipeä. Puolen vuoden päästä ensimmäisestä leikkauksesta ne ruuvit ja metallilevy poistettiin nilkasta toisella leikkauksella.
Jos olisin ollut tapahtumahetkellä aikuinen, niin ne ruuvit ja metallilevy olisivat kai voineet jäädäkin jalkaan, mutta koska olin vielä siinä iässä, että kasvoin, niin ne jouduttiin poistamaan kai lähinnä siksi, että ne olisivat haitanneet luiden normaalia pituuskasvua tms. Tuosta tapauksesta jalassa on yhä kaksi arpea, toinen varmaankin noin 15 cm ja toinen noin 5 cm.

Viimeisin tapaus sattui kesällä 2006, kun leikkasin leipää ja jotenkin veitsi lipesi otteessani ja osui vasemman käden peukaloon (siihen samaan, johon oli jko lapsena laitettu tikkejä) ja tällä kertaa sormeen jouduttiin laittamaan 4 tikkiä.

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #105 : Huhtikuu 04, 2008, 16:46:32 »
Joo, viimeksi tuossa syyskuun 6. päivänä sain tikkejä jalkaan. Kuusi tikkiä nilkkaan. ^^; Ihan vain sen tkia, että jäin autonalle pyörällä. Tai siis, auto jäi minun alleni, kun pyörähdin kovaa vauhtia konepellin yli pyörän kanssa. ^^' Se ei sattunut, muuta kuin vasta maassa istuessani ja pöllämystyneenä jäin istumaan ja sydän hakkasi lujaa! Yh kun säikähdin! Tosiaan, kuusi tikkiä haavaan ,joka oli neljä senttiä pitkä ja ilmeisen syvä haava. Oli inhottava huomata että:"Auts, kiva haava." Kun kenkäni otettiin varovasti pois. Eikä siinä vielä kaikki: Jalkjani turposi ainakin 8 senttiä paksuksi, samoin nilkasta alaspäin koko jalka, paitsi reisi. Vasen jalka siis. En pystynyt kävelemään, koska: a) jalkaan sattui niin äärettömän paljon, kun yritin laskea painoa sille, b) tikit olisivat voineet aueta. Eli konkkasin jo seuraavana päivänä kouluun kun koeviikko oli lähestymässä ja ekaa vuotta kun olen lukiossa, olin aivan paniikissa:"Pakko päästä kouluun, voinhan mä mennä? Mä en muuten osaa mitään, oon huono matikas ja...!" Lääkäri sitten antoi luvan, ja keppien kanssa tuli linkutettua kouluun ja PORTAITA ylsö. Oli vähän vaikeaa! Aluksi siis. Sitten löysin hissin. -.-' Noloa, kaadun jopa yhden kerran suoraan kipeän jalkani päälle portaikossa. Ei naurattanut ei! Yksi päivä sitten aloin kävellä, kun tikit oli poistettu. Jalkaan ei sattunut niin tuhottomasti eikä melkein ollenkaan, ja kuntouduinkin sitten aika nopeasti. Siinä tosin on vielä tumma kohta, mutta fysioterapeutti sanoi, ettei se koskaan siitä katoa, tai sitten ajan kuluessa, koska se alue on vaurioitunut niin pahasti.

Muuta ei sitten ole tapahtunut, mihin olisi pitänyt laittaa jotain tikkiä tai kipsiä. Tapaturmia on tapahtunut, mutta melko lieviä.
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Poissa Kleopatra

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #106 : Kesäkuu 30, 2008, 15:04:15 »
Phihihii mulle kävi tossa muutama vuos sitten silleen, että umpisuoli meni ja tulehtui. Ja vähän ajan päästä se poksahti. Ei me tiedetty et mistä se mun kuume ja vatsakivut johtu. Epäilys umpisuolen tulehduksesta oli juu. Mutta ei tämä tyttö semmosen jutun takia jättäis Potter leffaa näkemättä! Oli umpisuoli puhjennu ja silti menin elokuviin kattoo Harry Potter ja liekehtivä pikarii. Muhahaa! Seuraavan päivän oli pakko mennä klinikalle ku meinas siin pyörtyy kipuun. Ja siitä sitten vaan sairaalaan ja siel ne ilmottaa et onnea ja menestystä sut leikataan kymmenen minsan päästä. Olin vähän niinku O.o .  Niin että siellä ne on leikkausarvet mahassa. phihii. Ai joo ja ne sano et ku se oli poksahtanuki nii et siin ois voinu kuolla mut ku sinne mahaan kerty joku mätä paise. Häh?
"En minä pelkää, Harry", "Olen  sinun kanssasi."

Sad Mushroom

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #107 : Kesäkuu 30, 2008, 15:59:34 »
Eli itselläni on pää auennut, kun juoksin pihalla jonkun jutun ali josta törrötti ruuvi -> täysin suora viiva, kuin veitsellä leikattu ja siihen tuli kai seitsemän(?) tikkiä. Sen takia kärsin pitkän aikaa kamalasta hiustupsusta, sillä siitä kohdasta jouduttiin ajelemaan kaljuksi enkä päässyt fudiksen hesacuppiin, sillä se olisi voinut aueta ja kyllä v*tutti (sitä kun oli odotettu), eikä edes, kun oli kesä, päässyt vähään aikaan uimaan kaikkien bakteerien takia ;)

Mursin nilkkani kun keinu räsähti alas, jouduttiin nukuttamaan että saatiin se edes väännettyä oikeaan kohtaa ja oikein päin, sillä tipuin suoraan sen nilkan päälle. Totta kai, ettei nyt asiat liian helppoja olisi, se tapahtui kai kesäkuun puolessa välissä, joka tarkoitti mukavasti sitä että koko kesä oli pilalla ja oli kuuma ja se kipsi hiosti ja yritin rapsuttaa sitä ja se oli kamalaa. Sitten kun se kipsi saatiin pois niin tietysti pohje oli aivan kamalassa kunnossa ja kamala homma saada se edes johonkin kuntoon että pääsi treeneihin.

Sitten tuli taas yksi ihana kesä ja vedin kamalat lipat mankilla (liikaa viritetyllä, köhköh) ja hiekkatie kun oli niin puoli kylkeä aukesi, samoin kuin puolet selästä  ja jalasta ja molemmat kämmenet ja joka paikka. Vaatteet oli tietysti entiset kun oli täynnä reikiä. Onneksi en tullut päälleni, sillä kuka nyt kypärää käyttäisi -_-". Sitten en muutamaan viikkoon nukkunut kuin toisella kyljellä, sillä se sattui aivan tavattomasti. Tikkejähän sinne tänne tuli vähän reilummalla kädellä ja lääkäri ihmetteli että kuinkas mä nyt noin pahasti lensin fillarilla, sillä ikää oli kai 13 vuotta silloin, ja päätin että henkeni takia oli parempi olla kertomatta vanhemmille että kyseisessä "pyörässä" (kuten heille kerroin) oli myös moottori.

Yksi kevät taas tuhosin polveni ja se leikattiin, koko kesä meni sauvoilla ja muutama tikki siitä, kunnes nyt muutama vuosi myöhemmin se leikattiin uudelleen ja tuloksena oli yli kymmenen tikkiä ja lisää sauvakävelyä.

On hieno juttu että olen viitenä kesänä satuttanut itseni niin että se on pilannut kesälomaani, kun verrataan siihen että olen vähäiset viisitoista (kohta kuusitoista) kesää täällä tallustanut.

Hyvä mä.

Viivih

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #108 : Kesäkuu 30, 2008, 19:21:24 »
On kerran laitettu kipsi ranteen ympärille pariksi viikoksi. Hevosen selästä tipahdin estettä hypätessä ranteen päälle ja siihen tuli pieni murtuma, ei kovin paha. Kipsi oli siksi vain kaksi viikkoa. Kipsin päälle laitettiin vielä sellainen pinkki "päällinen". Olihan se hieman hankalaa kun se oli vielä oikea käsi eikä pystynyt kunnolla kirjoittamaan. Sen jälkeen on btw tullut pienoinen estehyppykammo. Onneksi se kipsi oli vain 2vko, sillä kun sen alta kutitti oli olo aika >__< . Ja se haju kun kipsi poistettiin oli huhhuh..aika voimakas :'> . Ja se olikin se ainoa kerta kun olen kunnolla telonut itseäni.Tikkejä minulle ei onneksi ole laitettu.

Edelence

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #109 : Kesäkuu 30, 2008, 19:30:17 »
Mulla on kokemusta vaan tikeistä. Enkä edes mennyt sähläämään mitään, vaan hammas yritti kasvaa leukaluusta läpi (oli sen väärällä puolella) ja piti leikata sieltä pois (kyllä, nyt on sitten reikä leukaluussa ja yli puolet ei usko mua). Oikeastaan ne oli ihan hauskat, kaks viikkoa piti pitää. Tapeltiin kavereiden kanssa siitä, onko ne siniset vai vihreet. Loppujen lopuks taisin hävitä siinä sodassa (lopputuloksena vihreä), mutta ainakin ite tiedän, että siniset ne oli. Kaks tikkiä siis laitettiin ja leikkaus tehtiin kahdesti (limakalvo ehti kasvaa umpeen ensimmäisen kerran jälkeen ennen kuin hammas oli kasvanut oikealle paikalleen), eli yhteensä 4 tikkiä, mun matikalla ainakin.

Poissa Indigo

  • Zera
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Nidsi nuikuu <3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #110 : Heinäkuu 02, 2008, 23:00:42 »
Kipsiä minulle ei ikinä ole ollut, mitä kyllä suuresti ihmettelen koska olen melko hurjapää, mutta kai tässä on taustalla se itsesuojeluvaisto loppujen lopuksi.
Tikkejä minulla on ollut, tosin niitä ei laitettu sen takia että minulle olisi sattunut jotain. Minulla oli kaksi melko isoa luomea oikeassa kyljessä, toinen vyötäröllä harmillisesti housujen hiertämisvaara vyöhykkeellä, toinen ylempänä johon taas rintaliivit olisivat hiertäneet. Nämä siis poistettiin, melko yksinkertaisella toimenpiteellä. Ja voinkin sanoa ettei kannata pelästyä luomien poistoa, se on täysin kuvuton juttu. :) Tikkejä minulla oli n. 6-9 tarkkaa lukua en muista. Lopulta tuli tikkien poisto, se taas ei ollu mitää mukavinta puuhaa. :/ Sain ne pois ja hoitaja laittoi sellaiset "tarrat" päälle. Kotona kuitenkin huomasin, että ylempi oli revenny auki. Sain siihen perhoslaastarin. Arvet jäivät kumman näkyviksi, ne ovat n. 2 cm leveitä ja n. 1 cm korkeita.

~~Ind
Hän pelaa aikaa miettiäkseen tekosyitä. Oikeuttaakseen kipua sisällään.
Luulen että hän tietää hymyistä, ja katseista. Että kaikilla on teoria paremmasta.

Poissa Flyrashaz

  • sub rosa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Northern Light
    • Livejournal
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #111 : Heinäkuu 04, 2008, 14:41:09 »
Kerran on ollut tikkejä päässä ja jalassa hiusmurtuma. Eipä valitettavaa, kipsi oli semmoinen että sen sai ottaa yöksi pois, tuki ja oli muutenkin helppo kulkea. Joku Geishakipsi tai jotain semmoista.

Muutaman tikin tarvitsin, kun päässäni oli jokuihme rasvapatti. Se piti leikata(eivätkä edes nukuttaneet niin pieneen operaatioon... ja repivät partaveitsellä hiuksia päästä) ja tikit siihen sitten laitettiin. Yhden tikin onnistuin puolivahingossa repimään pois, muiden päät leikattiin ja ne sisukset ovat sitten jossain tuolla päänahassani. Tai sitten sulaneet ja kadonneet... En oikeastaan tiedä. Koulusta sain olla pois tuon leikkauksen jälkeen muutaman päivän, mutta jonkni sortin side siihen piti laittaa ja siti pidin päässäni. Ei ollut kiva, olin ihan tyhmän näköinen... Arvet tikeistä varmaan on vieläkín jossain hiusten seassa, enkä enää ole varma, missä se patti alunperin oli.

Kipsin hommasin ihan itse. Meillä on mökillä semmonen "lauta" kahden matalan pölkyn välissä, missä pystyin nuorallakävelemään, "nuora" vain oli paksumpi. Kun hyppäsin pois sen toisesta päästä, käveltyäni sen lävitse, jalkapöytäni osui jotenkin maahan ja kaaduin. Ekoihin viiten minuuttiin ei muutakuin pientä kipua ja hankalahkoa kävellä, mutta sitten aloin mummille valittaa ja hommauduttiin puolen tunnin ajomatkan päähän terveyskeskukseen. Siellä nämä eka kipsasivat jalkani väärin, ja tökkivät saksilla nilkkaa aukoessaan kipsiä. Sitten laittoivat toisen kipsin, ja se oli kunnollinen. Ai niin, ja siinä enenn otettiin röntgenkuva. Siinäpä se hiusmurtuma valmistuikin.

Muuten en ole joutunut tikattavaksi tai kipsattavaksi. Kantosidettäkään en ole saanut.

- Flyra
"Oh, the bad guy of the game, me, you're not serious, I'm... umm... fortuneteller!"

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #112 : Toukokuu 05, 2009, 18:37:12 »
Minulla ei ole ikinä ollut tikkejä, kipsejä tai muuta 'apuvälinettä'. Silti on tapaturmia käynyt::Dd

Pienenä, about 1-2 vuotiaana, olimme perheeni kanssa Turkissa ja minä istuin kiikkustuolissa yksinäni. Ja tietenkin juuri sillä sekunnilla kun vanhempani päästivät minut silmistään, heijasin itseäni liikaa, ja aivan ihmeellisesti kyllä kävi: purin huultani. JA KOVAA. Alahuuleni oli kuulemma aivan verinen kun äitini tuli paikalle, ja hampaani olivat menneet alahuulen läpi, kokonaan. Ei siihen oikein tikkejä tai mitään tarvinnut laittaa, vaikka kylläkin kaikkea muuta:Dd Kuulemma söin jo parin tunnin päästä jotain ruokaa;p Alahuulen sisäpuolella tuntuu nykyään sellainen arpi, vaikka ulkopuolella ei näykkään melkein mitään.
 Sitten ymmärtääkseni ylähuulessa on tapahtunut samantyyppinen juttu, sillä siinäkin näkyy arpi(:

Pakko kertoa mitä äidilleni kävi, enkä suosittele tätä perheen pienimmille, tai niille, joille tulee helposti yrjö:>
Äitini oli tehnyt lumitöitä pihalla (ennen kuin olin olemassakaan, ja en muista tarkkaan ottaen mitä hän teki), ja tietenkin juuri kun hän meni katon reunan alle, hänen päähänsä tippuivat kivikovat jäät. Häneltä lähti taju, ja ellei isäni olisi silloin mennyt pihalle, äitini olisi nyt kuollut (ja minä en olemassakaan) verenhukkaan. Äitini kertoi minulle tuossa pari päivää sitten mitä sitten tapahtui: hänen päänsä NAHKA oli osittain irronnut päästä, ja siihen laitettiin montakymmentä tikkiä. Kuulemma nahka irronnut silleen, että sinne sai sormia alle:x Äitille ei tullut mitään vakavampaa, ei mitään tulehduksia tai mitään. Hän selvisi ongelmitta (iskäni ansiosta:>), vaikka luultavasti näkyisi arpia aivan kamalan paljon, jos hän leikkauttaisi itsensä kaljuksi (tai siiliksi). Aivan kamalalta kuulostaa, ja olen hyvinhyvin onnellinen että iskäni ei ole mikään huonokuuloisin(:

Lisääkin näitä omia tapaturmiani on, en vain nyt ehdi kirjoittaa (soooriiii).
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

VPS

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #113 : Toukokuu 11, 2009, 15:27:55 »
Minulla on tämä pää aika altis ollut läpi ikäni tapaturmille...



-Alle 1v. minulla jäi nasta takaraivoon.
-3-4v. pompin pomppupallolla vanhempieni sängyn päällä(joo mä oon hullu) ja leukahan siinä oli auki
-7v. tippu riippukeinun kannatin puu päähän
-9v. tippu metallinen putki päähän
-12v. tippu vasara päähän

Poissa Dobrey

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYMiläinen :)
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #114 : Toukokuu 11, 2009, 16:47:43 »
En ole koskaan onnistunut murtamaan luitani vaikka lähellä on ollut, joten en ole koskaan joutunut kipsattavaksi. Tikkejä ei myöskään ole tarvittu... kaikenlaisia pieniä tapaturmia on kyllä ollut kosolti.

Pikkuisena päiväkotilaisena olin innokas keinumaan rengaskeinussa, ja siellähän sitten kävi niitä vahinkoja. Kerran onnistuin tippumaan kovassa vauhdissa keinun renkaasta läpi kolhimatta itseäni, mikä oli aika taidokasta ottaen huomioon että minua vastapäätä istui eräs kaverini. Toinen vieläpä samaan rengaskeinuun liittyvä juttu on pahempi: olin eri kaverin kanssa keinumassa ja seisoimme molemmat. Kaverini putosi kyydistä, jaloilleen, ja minä tipuin sitten myöskin kyydistä. En jaloilleni. Istuin hieman hämmentyneenä vielä silloinkin kun keinu tuli takaisinpäin, ja tietysti se kumautti minua melkoisen lujaa suoraan suulle. Äitikin tuli juuri sopivasti silloin hakemaan minua ja todistamaan ulvontaani =)

Joskus viidennellä luokalla olin juuri tullut välkältä ja juoksin käytävällä kaverini perässä. Jotenkin onnistuin kompastumaan ja lensin nurin toisen jalkani päälle. Yritin heti nousta seisomaan mutta jalkani ei kannatanutkaan minua, ja kaaduin takaisin maahan. Hätäännyin ja jalkaani alkoi kaiken lisäksi sattua, joten aloin itkeä. Jotku kiva minua about kolme vuotta vanhempi tyyppi sitten jäi auttamaan ja klenkkasin sitten kavereiteni avustuksella terkkarille. Sain jalkaani jonkun tukisiteen, eikä sinä sitten ihmeempiä.

Yksi vähän merkittävämpi juttu mitä tulee mieleen on se, että kerran osittain halkaisin vahingossa kieleni. Olin siskoni kanssa huoneessamme, ja hän kumartui katsomaan jotakin. Minä kumarruin hänen takaansa ja kun hän yllättäen nousi, hänen päänsä osui voimalla minun leukaani. Kieli jäi sivusta sitten sopivasti hampaiden väliin, hupsis. Söin sitten lopun iltaa jäätelöä. Kieli parantui kuitenkin ihan kiitettävän nopeasti ^^
"But it's a true story! A true story wrapped up in fiction."

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #115 : Elokuu 19, 2009, 12:58:37 »
Kyllä, muistaakseni... ööö.... Kamalaa! Ehkä joskus toisella luokalla joku meidän luokkalainen poika potkaisi jalkapallon minua kohti.
Se olisi osunut vatsaani, niinkuin se osittain osuikin, mutta suurimmaksi osaksi se osui käteeni. En kerennyt laittaa käsiäni kunnolla
suojaksi ja pallo pamahti pikkusormeeni ja se taittui taakse. Se murtui ja lähdin kotiin. Koska äiti oli töissä, eikä päässyt sieltä pois
jouduin menemään pyörällä noin viisi kilometriä sen murtuneen sormen kanssa ensiapuun jonne äiti tuli sitten myöhemmin. Sinä
päivänä bussit eivät kulkeneet, joskaan en tiedä miksi. Jonkinmoinen lastahan siinä oli jonkun aikaa. En muista ollenkaan kuinka kauan ;o

Jaa, nämä tulivat vähän väärässä järjestyksessä, mutta kun olin jotain neljä vuotta, kaaduin pyörällä. Lensin tangon yli ja kierin
maassa melko ikävästi. Onneksi minulla oli kypärä, lääkärien mukaan olisin muuten kuollut. Kypärä lohkesi. Naamani oli ihan verellä
ja se jouduttiin hitsaamaan tai hiomaan tai mitä lie... En tiedä. Arpia siitä ei jäänyt kuin aivan pieni nenän viereen, joka ei
näy, ellei katso tarkkaan. Se oli aika onni. :)
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #116 : Lokakuu 03, 2009, 13:06:07 »
Minulle ei ole vielä käynyt mitään sen suurempaa tapaturmaa elämäni aikana, onneksi. Ala-asteella kantapäässäni oli jokin pieni hiusmurtuma, ja samaten sain ala-asteella kolme tikkiä keskelle otsaa (en sentään saanut samanlaista salama-arpea kuin Harryllä, mutta arpi jäi kuitenkin).
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #117 : Lokakuu 03, 2009, 13:17:19 »
Minulle ei ole vielä käynyt mitään sen suurempaa tapaturmaa elämäni aikana, onneksi.

Ei mullekaan, mikä on tosi hyvä juttu! Pieni tapaturma kävi joskus, mutta se on pieni verrattuna tiedän joidenkin muiden tapaturmiin! No, olin toisella luokalla, ja leikimme jotain ihme leikkiä, missä toinen vetää pulkkaa ympäri pihaa ja samalla juoksee. No, koska oli jäinen keli, liukastuin. Koska käteni olivat solmittu pulkan vetonaruun, kaaduin niin, etten saanut käsilläni tukea. Maassa oli hiekoitushiekkaa. Yksi erittäin terävä sellainen lävisti leukani, ja jouduin heti sairaalaan, jossa minulle laittettiin vain neljä tikkiä, mikä oli outoa, sillä muistan, miten säikähdin vuotavan veren määrää. Nyt siitä on arpi leuassani, ja sen näkee kyllä jos katson ylöspäin, koska arpi on alaleuassa.
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #118 : Syyskuu 17, 2010, 13:45:31 »
Ah, viimeksi kun luin tätä aihetta joskus vuosi sitten, en viittinyt kirjoittaa. :D Kun mitään siis ei ollut sattunut.

Nyt sitten viime joulukuussa olin judon edustusvalmennusleirillä. Ensimmäisissä lajitreeneissä koko leirin aikana, kaveri vähäsen failas ja rusahti. Makasin maassa vain ja ihmettelin. :D Valmentaja tuli siihen kyselemään pääsenkö ylös. Noh, avustuksella pääsin siihen sivuun, missä oli fysioterapeutti. Solisluuta särki, oksetti, enkä voinut liikuttaa päätä. Kaksi Burana 400mg naamaan (antoi vesilasin ja nielaisin toisen, jolloin tämä kysyi ettenhän ollut allerginen ibuprofeenille... :'D). Judovyöstä kantoside ja valmentajan avulla huoneeseen laittamaan lisää vaatetta päälle ja ensiapuun...
Ensimmäinen lääkäri: "Se saattaa olla murtunut... tai sitten ei. Kuvataan."
Kuvauksen jälkeen toinen lääkäri: "Se saattaa olla murtunut... tai sitten ei." :'D
Seuraavana päivänä käsi tuntui ihan hyvältä, liikuttelin sitä ja pääsin mm. sängystä ylös. Kävelin sitten siinä portaita diipadaapa normaalisti ylös päin, varovasti kuitenkin. Ja kuului taas rusahdus ja tuntui miten solisluu muljahti ja toinen hartia tipahti 10cm alemmas. Ja nousi luunpää törröttämään reilusti. Meni siis ne luun päät eri kohdille...

Vietin sitten ah-niin-mukavan 2kk käsi kantositeessä, öisin heräilin paljon sen jälkeenkin. Ehkä maaliskuussa nukuin vasta ensimmäisen yön heräämättä kertaakaan. Kävin näyttämässä tuota kunnon ortopedille (röntgenhoitajan ilme ensimmäisen kuvan jälkeen, kun tämä tulee kysymään, että tiesinkö että on jotain vikaa.. <3) Ei suostuttu leikkaamaan, koska olen tyttö ja olisi tullut niin iso leikkausarpi…
Oli muuten kiva kavereita kiusata silloin ennen kuin tuo luutui. :D Kun tuota kaulan puoleista ”osaa” (katkesi siis lähes keskeltä) painoi alemmas, niin se liikkui ihan reilusti. :D Myös se oli hauskan näköistä, kun pyöritti olkapäätä ja luut liikkuivat erikseen. :’D
Nykyään ne ovat luutuneet päällekkäin, molemmat osat. Aluksi niillä oli ”korkeuseroa” likemmäs 5cm, mutta se tasoittui ONNEKSI. Kärsin itsetunto-ongelmista, kun kuvittelin kaikkien huomaavan tuon patin tuosta… :D Eihän se siitä mihinkään näy ellei osaa katsoa tai valo tule sillein hassusti. :)
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa azze

  • Pää pilvissä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Facebook
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #119 : Syyskuu 18, 2010, 12:10:39 »
Kerran olen saanut tikit. En muista kuinka monta, sillä olin niin pieni. Ne tuli leukaan ja se johtu siitä että keikuin kahen tuloin välisää silleen jännästi ja kaaduin siitä leuka edellä kivilattialle. Ei tuntunut kovin mukavalta. Siitä sitten taksilla sairaalaan
Siperia opettaa, niin minäkin
Lukekaas mun blogia tai kattelkaas mun kuvia tai siis ei kuvia MUSTA vaan mun ottamia kuvia

Hidarico

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #120 : Syyskuu 18, 2010, 13:03:19 »
Sain tikkejä peukaloon, johon viilsin vahingossa lihanleikkausveitsellä, mutta ei siitä niin pahaa tullutkaan kuin luultiin. Joskus kun olin kolmannella luokalla, törmäsin liikuntatunnilla yhteen tyttöön ja tämän hammas jotenkin repi minun nenäni (kuulostaa aika oudolta - minun nenäni repesi...). Lääkäri olisi halunnut mulle tikkejä kasvoihin, mutta sain hänet lupumaan siitä ideasta. Lisäksi oli järkyttävää kuulla, että sen tytön hammas olisi voinut jäädä miun nenääni kiinni.. :<

// Tähänkään tapaturmaan en saanut tikkejä. - Olin viemässä äitini kanssa roskia roskikseen, kun huomasimme pihalla ison jätesäkin. Veimme omat roskamme roskikseen ja palasimme ulos hakemaan sitä jätesäkkiä, nostimme sen ylös ja raahattiin sitä roskikseen. Roskiksen ovella minua alkoi 'kutittamaan' jalkaan ja kun katsoin alas minun jalkani oli seivästänyt sellainen pitkä lasinsirpale. No siitä sitten mitään tajuamatta juoksin kotiin ja suuntasin vessaan, jossa aloin järjestelemään shampoopulloja symmetriseen asentoon. Sitten kun äitini tuli niin hän katsoi sitä jalkaa ja päätti että ei mennä lääkäriin. Tässä sitten ollaan hyvin parannuttu kuitenkin. :p
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 19, 2010, 11:58:04 kirjoittanut Betaé »

Poissa Surkimus

  • niin boheemi, kuten sinä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Voi löytää onnen kärsimyksestä
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #121 : Syyskuu 19, 2010, 10:06:42 »
Itse en ole koskaan murtanut mitään tai saanut tikkejä, mutta veljeni laski kerran pulkalla mattotelinettä päin ja sai päähän ikävän haavan. Ja minä olen kerran pakettia avatessani (leipäveitsellä, muita veitsiä en nähnyt pöydältä joten typeryyksissäni otin tämä) halkaissut melkein sormeni, arpi on jäljellä. Ja kerran pulkalla osuin hyppyriin ja pamautin pääni maahan. Se sattui ihan hirveesti, pitäisi ne Jätemäen hyppyrit ihan kokonaan poispoistaa.
"Tärkeintä ei ole määränpää, vaan se, että nousee kyytiin"

Aoi Usagi

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #122 : Lokakuu 10, 2010, 12:50:36 »
Päiväkodissa olen murtanut luuni tiputtuan parin metrin korkeudesta jäälle käsi selkäni alle taittuneena. Sen pahempia ei ole minulle tapahtunut. Mitä nyt joskus ollut sormi, tai varvas kipeänä niin, ettei sitä pysty kunolla liikuttamaan. Teipillä vain sidottuna toiseen sormeen.

Poissa Omppu

  • potterpore
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PumpkinWitch94
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #123 : Huhtikuu 04, 2011, 11:35:40 »
Suunnilleen vähän yli kuukausi sitten kaaduin selälleni jäällä ja olkapää murtui jotenkin. Mitään kipsejä ei tarvinnut laittaa (osittain siksi, että murtuma huomattiin vasta 10 päivää myöhemmin), mutta tuki oli kädessä. Mitään sen pahempaa ei ole tapahtunut.
Should I sink or swim or simply disappear?

Poissa Kanfley

  • Lemmikki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kulki koira musta, susi suuren siimeksen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #124 : Huhtikuu 04, 2011, 18:22:55 »
Meikällä oli viime viikon keskiviikkona operaatio jalkani takia.
Oli ollut yli puoli vuotta kipeä kynsivallintulehdus, joka rajoitti liikkumista, koska sitä sattui kamalasti jos rasitti [silti liikkanumero kasi... ö.ö] Olimme kokeilleet kolme tai neljä kertaa antibioottikuuria, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Lopulta terveyskeskuksen kautta varattiin aika lääkärille ja tässä sitä ollaan.

Side jalan ympärillä nyt kuudetta päivää. Kipeä on vielä hieman, mutta kävellä jo pystyy. Tosin linkkaamalla mutta yhtäkaikki kävellä voin. Paranisi jo. Murh.
Intohimomme ovat oikeita Feeniks-lintuja. Kun tuli tuhoaa jonkun niistä, tuhkasta nousee heti uusi.

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #125 : Huhtikuu 04, 2011, 18:52:43 »
Minulla ei ole koskaan ollut mitään murtuneena eikä ole muutenkaan ollut tarvetta kipseihin tahi tikkeihin. Pentuna oli tosin aina polvet auki ja kyynerpäät asvaltti-ihottumalla, mutta ainoa tapaturmaksi laskettava on kai se, kun pikkuveli löi nyrkillä yhden etuhampaistani irti. Onneksi oli kuitenkin jo irtoamassa oleva maitohammas. :)
En ole koskaan ollut erityisen "arka" lukuunottamatta lievää korkeanpaikan kammoa, joten en usko tapaturmieni vähyyden johtuvan siitäkään. Ala-asteella eräs rinnakkaisluokan tyttö taas oli aina käsi tai jalka paketissa ja kuka milloinkin nielurisojen poistossa tms. vaikka itselläni oli usein kovinkin raisuja leikkejä heihin verrattuna... o.o

Poissa Vana

  • Eksynyt haaveilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #126 : Huhtikuu 05, 2011, 23:38:22 »
Koputan puuta kirjoittaessani tänne, etten ole koskaan joutunut tikattavaksi tai kipsattavaksi. Muutenkaan en ole kohdannut pahemmin tapaturmia, en oikeastaan lainkaan. Sairaalassa olen syntymäni jälkeen ollut potilaana tasan kerran, vuoden vanhana jolloin multa leikattiin napatyrä. Mutta eipä mulla tuosta muistikuvia ole. Jäällä liukastumisia ja kaatumisia suurempia tapaturmiakaan ei ole sattunut, olen siis ollut ilmeisesti hyvin onnekas :).
"Well you built up a world of magic
Because your real life is tragic
Yeah you built up a world of magic"

Poissa Suruton

  • Sienimies
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: NightDraconis17
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #127 : Huhtikuu 08, 2011, 16:54:42 »
Ranteeni jouduttiin kerran pistämään kipsiin, kun olin taas ollut aivan erityisen taitava keinussa. Oli ollut joku siivouspäivä koulussa ja loppupäivästä mä ja kaverit vaan keinuttiin (oltiin siis jossain kakkosella tai kolmosella).Reksi käski kaikki oppilaat siihen pihan keskelle ja minä rupean jarruttamaan vauhdeistani erittäin järkevällä tavalla, eli lykkään vaan jalan hiekkaan. Siitä lensin taaksepäin, tipuin oikean käteni päälle ja löin melkee pääni aitaan. Reksi siellä vaan selittää jotain eikä kukaa huomaa mitää, ennenku alan vollottaa. Kaikki vaan seisoo eka siinä minuutin ja kattoo mun itkemistä silmät suurina, mutta viimein joku tajus tulla auttamaan ja mut vietii terveyskeskukseen. Siellä sain kipsin käteeni. Kipsi kyllä hankaloitti paljon elämää, sillä se ei saanut kastua, joten suihkussa käyminen oli aina yksi operaatio. Mun käsi jouduttiin työntämään aina joka kerta muovipussiin jonka suu teipattii tiiviisti mun käsivarren ympärille. Asiaa hankaloitti vielä se, että olen oikea kätinen ja jouduin nyt ruveta väkertämään vasemmalla kädellä. Enkä saanut tehdä mitää hauskaa esim.pyöriä jossai kuralätäkössä tai vastaavaa : (
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 10, 2011, 17:11:54 kirjoittanut lomppa »
http://www.adressit.com/oriveden_opisto_sailytettava_orivedella Kouluani uhkaa siirto toiselle paikkakunnalle.

Poissa Emubird

  • Fyysisesti paikalla, henkisesti muualla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Always the tone of surprise!
  • Pottermore: ScarletCentaur10898
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #128 : Toukokuu 19, 2011, 10:15:47 »
Minä kaaduin viime keväänä mopolla niin että polveen jouduttiin laittamaan 4 tikkiä. Oli siis ihan hirvittävän kokoinen ja hirvittävän syvä reikä polvessa, joka on nyt parantunut vähitelleen vuoden ajan. Silti siinä on kiva ounaisen liila arpi tälläkin hetkellä. Samassa tapaturmassa onnistuin myös saamaan naarmuja käteeni ja toiseen jalkaani ja niistäkin jäi tietysti arvet.
Pikkusiskoltani on murtunut käsi ja jalka kerran ja hänelle on muutenkin sattunut kaikkia tapaturmia enemmän kuin minulle.
I have seen your heart, and it is mine
Blogini: http://mylifemyfandoms.blogspot.fi/

Poissa Little Vanilla

  • pokemontyttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • n_n
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #129 : Kesäkuu 29, 2011, 02:31:36 »
Solisluumurtuma. Ei. Ole. Yhtään. Hauskaa.
Oon istunu koko yön koneella (aivan turhaan), koska mä en pysty edes menemään makuulle. :( Koitimpas tässä eilen viisana tyttönä josko osaisin tehdä kärrynpyörän. Kumma juttu, en sitte osannutkaan, vaan tipahdin olkapää edellä maaahan. Nyt ketuttaa, opin just ennen tota seisomaan käsillä, mielessä pyöri ettei se kärrynpyörä nyt niin vaikee vois olla. *köhseoli*
(Aijaiaiai, mä suorastaan vedän onnettomuuksia puoleeni, pyörä & rullaluistimet hajalla, ehheh. Noista 'vahingoista' vielä polvissa arvet.)
Yhyy, vasen käsi kramppaa tästä kahdella sormella kirjottamisesta. Ja tää teletapin leposide, ärhrhhh, mä en ole vasenkätinen ...
I'm thinking about ... things :P
Littleninja -> Little Vanilla

Poissa Stargazer

  • astrum metallum
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we were here
  • Pottermore: CrimsonScale68
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #130 : Kesäkuu 29, 2011, 02:44:54 »
Jjoo-o. Vasen käteni on lähinnä kämmenen kohdalta kärsinyt hyvinkin paljon viimeisen vuoden aikana. Viime syksynä onnistuin viiltämään yhdellä puukonvedolla neljään sormeen syvät haavat. Talvella onnistuin kouluun mennessä liukkaalla kelillä olemaan osallisena kolmen henkilön pyöräkolarissa (: D), jonka seurauksena kaaduin mukavasti, ja vasen käsi ruhjoitui mukavasti ja oli siteissä ja täysin käyttökelvottomana kaksi viikkoa. Tosin mulle ei käynyt läheskään niin pahasti kuin kahdelle luokallani olleelle pojalle jotka olivat myös osallisena tähän kolariin, toinen sai pahan aivotärähdyksen ja sen seurauksena sairaalaan, toiselta murtui ranne. Ja viime kesänä vasemman käden etusormi murtui jäätyään oven väliin (ja se muuten btw tuntui aika helkutisti o.O). Jostain syystä kaikki tapaturmat tuntuvat siis sattuvan vasempaan käteen.

Ja pienempänä sitten monesti kaatuessa polvet auki, mutta mitään sen pahempaa mulle ei oo käynyt, vasen käsi on lähinnä kärsinyt, muuten oon aika hyvin pysynyt ehjänä :3
To be rich is to seek, to relive the memory

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #131 : Huhtikuu 11, 2012, 21:49:11 »
Hmm itselläni ei ole koskaan ollut murtumia tai mitään vaikka suhteellisen wanna-be-duutsons- elämää elän :D Hölmöillessä sattuu ja tapahtuu^^' Mutta ranne on nyrjähtänyt pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla hyppäsin talomme katolta trampoliinille ja ponnahdin siitä automme konepellille.. (isän Subaru xD) Siinä sitten nyrjähti ranne. Toisella kerralla piti keksiä jotain ettei tarvitsisi osallistua liikuntatunnille, joten hyppäsin katolta alas :D Se on kyllä kivaa kulkee se ihme side kädessä. Eipä tarvinnut uida!

Lisää trampoliinionnettomuuksia. Hypin talvella trampalla ihan muina miehinä, sitten yksi trampoliinin jousista irtisanoi itsensä ja kimposi jalkaani (jousisuoja oli repeytynyt pois). Tuskissani sitten makoilin siinä lumihangessa pidellen jalkaani. Se osui niin ikävään kohtaan joten se kirpaisi aika kovaa ja korkealta. No ei sen kummempaa, arpi vain :)

Hmm.. vielä löytyy yksi pyöräilyonnettomuus. Olin veljeni kanssa pyöräilemässä mummolle. Hän meni edellä ja minä tulin perästä. Ajoimme alamäkeä alas ja meidän ei pitänyt pysähtyä yhden vievän kohdalle johon aina pysähdymme. Veljeni laittoi sitten liinat kiinni aika kovassa vauhdissa ja tietenkin juuri silloin pyörästäni meni ketjut! En kyennyt pysähtymään ja ajoinkin veljeäni päin. Jotenkin siitä rytäkässä veljeni pyörän se ihme ketjuratashimmeli raapaisi jalkaani niin että siihen tuli pysyvät arvet. ( se ratas oli sellainen hassu hammasratas :D) Ne näyttävät kuin pedon raatelujäljiltä :) Moni kyseleekin otinko yhteen tiikerin kanssa xD

Toistaseks ei oo muuta sattunu. Pari kertaa oon telonu käteni vältellessäni liikkatuntia xD (masokisti? Ò.Ô)

~ww

Poissa Roses

  • Lihansyöjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HallowBlood7661
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #132 : Toukokuu 20, 2012, 13:51:58 »
Onhan tuota sattunut jos jonkinlaista, tosin ei koskaan ole tarvinnut kipsata mitään. Nuorempana olin todella tapaturma-altis, ja tyhmä. Ihan omaa tyhmyyttäni polvessa komeilee vieläkin todella näkyvä arpi. Sain päähänpiston esikouluikäisenä ja päätin ajaa pyörällä ilman käsiä ja silmät kiinni. No jokainenhan varmaan arvaa miten siinä käy.. Ajoinkin sitten suoraan ojaan, jossa oli kiviä, mutta ei vettä. Haava polvessa, ja tikithän siihen tuli. Ja ei tässä vielä kaikki! Seuraavana päivänä kun tikit oltiin otettu pois, oltiin vanhempieni kanssa kaverin synttäreillä ja päätin ajaa polkutraktorilla nurmikolla.. Joka taas päättyi huonosti - tälläkin kertaa ojaan. Ja yllätys yllätys: sama haava aukesi uudestaan. Tikkejä siihen ei voitu enää laittaa(tai olisi voinut, mutta lääkäri selitti jotain että pitäis leikata repaleiset ihot pois siitä ja sitä oli paljon..), joten haavaside oli pitkän aikaa.

Sitten vähän vanhempana sattuneita, kaikki hevosen selästä tippuessa. Jalan reidestä venähtänyt pari kertaa jotain kun vääntänyt sen huonosti alleen kun tippunut hevosen selästä, ollut aina viikon pari kipeä. Olkapää oli pari viikkoa liikutusarka kun tipuin hevosen selästä sen päälle. Pientä aivotärähdystä tullut kun lensin niskoilleni alas, josta kuperkeikalla selälteen ja löin pääni täysiä kentän hiekkaan. Näitä riittää, mutta onneksi ei koskaan ole sattunut mitään kovin vaarallista.
~ Ennemmin kuolisin seisaallaan, kuin eläisin elämäni polvillani ~

Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut,
ylpeile sillä, että olet joka kerta noussut ylös

Poissa Jane Eyre

  • British Hippie who never lived in Great Britain
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Maybe someday I'll find the place for me to live.
  • Pottermore: OwlSparks24145
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #133 : Toukokuu 20, 2012, 19:33:46 »
Mulla ei oikeestaan kauheesti mitään oo sattunu.. Paitsi ykkösluokalla mursin selkärankani.. Auts.. Se ei ollu ihan hirveen mukavaa, monet ei varmaan tiedä miltä se tuntuu, ku selkäranka on murteilla, mut sillon on tositosi vaikee kävellä. Lisäks se on sen selkäytimen takia vaarallistakin. Mulla ei onneks käyny siinä mitenkään selkäytimelle. Jos selkäydinkin ois  vahingoittunu, ois voinu seurata vaikka halvaantuminen. Mä olin vissiinki viikon verran sairaalassa vuodeosastolla, että se selkäranka lähtis luutumaan oikeessa asennossa. Mutta kipsiä mulla ei ikinä oo ollu. Oiskin ollu hassua jos ois ollu vyötärön ympärillä kipsi :D
^tässä siis melkoisesti kaikki mitä itselle on tapahtunut.

Mun nuorimmalle isosiskolle sen sijaan kävi saman vuoden aikana kun tuo mun selkärankamurtuma näin:
Jossain vaiheessa keväällä oltiin kavereilla kylässä ja kiipeiltiin siinä pihassa olevassa puussa.. Sisko putos sieltä puusta (ei korkeelta), naamalleen  jonkun oksantyngän päälle. Sen naama oli ihan veressä. Sairaalaan-> tikkejä useampia, kulmakarvojen viereen (mikä se paikka nyt sit nimeltään onkaan) ja sitten nenän viereen. Naama näytti "kauniilta" melko kauan. Ei käyny koulussa siinä vaiheessa.. Sitten ku se naama oli normaalin näkönen, niin mökillä mein koira juoksi takaapäin siskon jalkaa päin ja nivelsiteet poikki... Jalka kipsiin.. Ja ei voinu oikeen käydä koulussa, kun meillä ei ollut sellasta ihmistä kotona, joka vois sen viedä/hakea kouluun/koulusta sen 150m, jota hän ei voinut keppien kanssa kulkea, kun äiti kävi (käy edelleen) töissä 300 kmn päässä ja iskä on yksityisyrittäjä pitkillä päivillä. Sellanen oli mun siskon kakkosluokan kevät..


Tämä lukuvuosi olikin melkoisen sairaalapainotteinen.. :D

Ainiin kävihän mulle näinkin;
Vuotta aikaisemmin samaisen siskon kanssa leikittiin pimeäpiilosta, ja siinä kävi sitten niin (en edelleenkään tiedä miksi..) että siskoni nappasi hyllystä lasipullon ja huitoi sillä etsiessään minua. Niinhän siinä sitten kävi että pullo osui minua vain puolisen senttiä silmämunan yläpuolelle. Sairaalaan oli mentävä, siellä haava liimattiin kiinni, mutta arpi siinä komeilee yhä.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 20, 2012, 19:38:00 kirjoittanut LunaLovegood »
You put your arms around me and I'm home.

Poissa Lileih

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #134 : Toukokuu 20, 2012, 19:49:20 »
Mulla ei oo ikinä murtunut mitään, mutta kipsiä oon silti joutunut pitämään. Mulla meni polvi sijoiltaan ensimmäisen kerran joskus vuonna 2008 ja siitä lähtien se polvi on ollut niin löysä, että mun periaattessa tarvitsi vain istua polvi väärässä kulmassa niin se muljahti pois paikaltaan. Joten vuonna 2011 lääkäri sanoi että ei tätä oo enää pakko kestää, leikataan se polvi. Sitä leikkausta oltiin toki aiemmin ajateltu, mutta koska mun jalat kasvoi vielä niin odoteltiin, että josko tää kestettäis ihan näin. Mutta niin, sain sitten kirkkaanvioletin kipsin kuudeksi viikoksi jalkaani, joka tosiaan ulottui nilkasta lonkkaan...

Mulle on kyllä sattunut vaikka mitä. Mä olin pienenä tosi rasavilli ja hypin kaikkein korkeimpien kivien päältä alas ja vastaavaa. Aina oltiin polvi ruvella ja kädet avohaavoilla, taisin olla tyhmä ja tyhmänrohkea.

Poissa Rupertismyking

  • Luppakorva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mun rakkaat<3
  • Pottermore: WitchWatch10541
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #135 : Kesäkuu 06, 2012, 10:10:55 »
Oijoi, niin tuttua minulle, varsinkin tuo viimeinen sana tuosta otsikosta tapaturmat. Minulla ei koskaan ole murtunut/tikattu mitään ja siitä olen onnellinen. Mutta muuta on kyllä sattunut vaikka minkälaista.
Minulla on tullut luistimen terä päähän, niin että se MELKEIN piti tikata, siis se reikä, kiinni. Sitten eräs henkilö on luistellut ranteeni päältä luistimilla. Ai, että se sattui. Molemmat ranteet on revähtäneet samalla kertaa. Jee, se oli niin mukavaa, kun oli molemmissa ranteissa semmoset tukisiteet. Polvet ovat menneet niin huonoon kuntoon, siis molemmat, että ne joudutaan leikkaamaan.. Mutta sittenpähän se kipu loppuu. Kerran jouduin toisessa kaupungissa (olikohan Jyväskylä) keskussairaalaan, kun kaaduin pahasti kisasuorituksessa. Polvihan siinä meni murskaksi. Tuli siitä sitten parin viikon liikuntakielto. Nilkka on nyrjähtänyt tosi pahasti (2 viikon liikuntakielto). Molemmat sääret taidetaan leikata ei pliis.. Aika varmasti kylläkin, ellei tapahdu ihmettä. Molemmat jalat ovat olleet tuosta nilkkojen kohdalta aivan veressä. Niistä haavoista tuli pelkkää verta ja mätää. Nyt niissä on arvet. Sitten aivotärähdyksiäkin on kyllä tullut kymmenen ainakin. Häntäluukin on tärähtänyt useamman kerran todella pahasti. Ilmat on lähtenyt pihalle. Oon nimittäin vedelly mahaliukuja/pommeja jäällä. Selkä on ollut kerran niin jumissa, etten pystynyt edes hengittämään, kun sattui niin helkutisti. Niska ja hartiat on aina jumissa, tälläkin hetkellä. Ja sitten semmoista pientä esim. haavoja, ruhjeita, palovammoja.. Mutta niinhän se on, että "Tekevälle sattuu".
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 29, 2012, 17:04:37 kirjoittanut Rupertismyking »
I will cry when you go away because I love you forever♥

Poissa Kampsu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #136 : Kesäkuu 12, 2012, 13:38:12 »
Minulle ei juuri koskaan satu mitään vakavampaa, aina selviän mustelmilla, jos niitäkään edes tulee. Mutta kerran kesäloman lopulla (olin menossa kakkoselle) onnistuin tipahtamaan leikkipuistossa sellaisen tolpan päälle haaralteen ja sairaala reissuhan siitä tuli! :DD Mutta siis jotain tikkejä pistettiin sinne sinne... Niin ja viime kesänä hyppelin pitkin pihaa avojaloin ja astuin sellaisen pensaspiikin päälle ja piikki upposi syvälle jalkapohjaa ja puolet katkesi sinne jalan sisälle. Käytiin päivystyksessäkin, mutta eihän sitä piikin puolikasta ulos saanu, joten annettiin olla ja ajateltiin että tikku tulee pois sitten kun tulee. No ei ole tullut, mutta tuntee vieläkin kun vaikka juoksee.. :P

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #137 : Kesäkuu 26, 2012, 13:29:19 »
Aika päivittää tapaturmatilastojani :D Viime viikolla joskus 4-5 aikaa aamuyöllä jahtasin karannutta naapurin koiraa navetan takana. Jahtasin sitä aikani kunnes sain sen kiinni ja kytkin juoksuhihnaan yön ajaksi. Menin normaalisti nukkumaan kissa kainalossani ja heräsin joskus puoleltapäivin kun jalkaani sattui inhottavasti. Nilkkani oli turvonnut muodottomaksi ja sitä kutitti hirveästi >.< Päivän mittaa turvotus levisi enkä voinut enää edes astua sillä. Seuraavana päivänä mentiin sitten lekurille ja siellä ne sanoivat että minua on purrut käärme.. En ollut huomannut kun käärme puri eikä jälkiäkään näkynyt. Kun sitten tihrusteltiin silmät sirrissä niin kaksi pientä reikäähän siinä oli.. Sain kyynärsauvat ja vapautuksen kotitöistä muutamaksi viikoksi (muahahaaaa ::D).

Ja tästä opimme että kumisaappaat jalkaan kun mennään heinikkoon! Varokaa käärmeitä, oikeasti.

-ihmissusi-

Poissa Florida

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ravista nyt myrskyhuonetta
    • Lillyn nettisivut
  • Pottermore: DraconisCat1558
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #138 : Heinäkuu 24, 2012, 19:37:31 »
Öhöm...

 Uusin on viime kevään murtunut ranne. Pujottelin kahden auton välistä skootterilla vesisateessa, ranne osu johonkin ja murtu. Jalka murtu taas siitä kaks talvea taaksepäin, kun yksinkertaisesti liukastuin jäisellä kadulla xDDD Sit mursin sormeni tossa viime syksynä, kun kaaduin portaissa.
Palavana paperina
   sataa maahan tarina,
   johon meidät kirjoitettiin

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #139 : Tammikuu 26, 2013, 00:40:53 »
Minulta ei ole koskaan murtunut mitään, joten ei ole ollut kipsejä. Kerran tärähti lonkka sen verran pahasti kun olin tahattomassa vuorovaikutuksessa henkilöauton kanssa, että piti kävellä keppien kanssa pari viikkoa.

Tikit minulle on laitettu kerran. Seitsemän kappaletta vasempaan poskeen/leukaan. Olin viisivuotiaana luistelemassa perheeni kanssa ja jotenkin onnistuin kaatumaan edessä luistelevan henkilön luistimen terään... Vieläkin on arpi jäljellä. En edes kovin usein itse huomaa sitä tai kiinnitä huomiota sen olemassaoloon, mutta useimmat uudet tuttavuudet kysyvät siitä aina

Kerran vedin matkasahalla peukaloni aika pahasti auki, että tikit olisi ollut hyvä laittaa, mutta jäi laittamatta kun minua ei jaksettu lähteä kuskaamaan terveyskeskukseen sieltä jostain metsän keskeltä. Eli siinä on aika mielenkiintoinen arpi myös, tosin aika huomaamaton silti.
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥

Poissa serpensortia

  • Aamu-usva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Have a cup of tea.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #140 : Tammikuu 29, 2013, 19:10:20 »
Minulta ei ole ikinä murtunut mitään, mutta 5-vuotiaana juoksin jäätynyttä liukumäkeä päin pää edellä ajatuksissani päästä se ylös... :D Liikaa piirrettyjä varmaan. Tosi fiksu veto, sillä silmäkulmani aukesi ja alkoi vuotamaan ihan kunnolla verta. Parkumisen ja verenvuodon lisäksi minulle on jänyt muistoja päiväkodintädistä, joka yritti laastaroida haavan umpeen, ja isästäni pistämässä valkoista liinaa pääni yli, ilmeisesti aloittelemassa tikkitoimenpidettä, lääkäri kun on. Seuraava muistikuva on automatkalta, joka suuntautui sairaalaan tikkejä vaihtamaan. Olin aika vihainen silloin ;).
"We'd apologize for being the best house...
But we don't really want to."

Poissa tassuttaja

  • täydenkuun ulvoja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Sakemanni elämää!
  • Pottermore: KnightMarauder163
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #141 : Tammikuu 29, 2013, 20:19:16 »
Tapaturmat on liian tuttuja mulle. :DD
Ranteessa on ollut hiusmurtuma, joka sattu ihan kivasti.
Parantuminenki kesti aikas kauan ja tottakai se, että käsi tuli taas kuntoon.
Ihmeellistä kyllä ton hiusmurtuman syy ei oo koskaan selvinny. :D
Oikea jalka on revähtänyt kokonaan. Auts. Ei kivaa.
En suosittele luistemista todella kovaa jos jää ei ole tasainen...
Kipsi ei myöskään ole kiva, kun se on koko jalan kokoinen.
Kepeillä kävelin suurinpiirtein vähän yli kuukauden ennen kuin pysty varaamaan edes jalalle.
Viimevuoden marraskuussa ranteeni venähti ja sain siteen, mutta se oli vain parin päivän ajan, mutta sattui senkin edestä.
Sain myös pari viikkoa sitten sählymailan todella kovaa nilkkaani, mutta siihen auttoi vain kylmä.
Jos sitten mentäisiin siihen pahimpaan, joka ei ollut todellakaan kivaa...
Se tapahtui suurin piirtein näin:
Olin ratsastustunnilla koulun hevosella. Se oli aika korkea ja todella kiltti.
Kuitenkin kun me ravattiin ympäri maneesia se lähti yhtäkkiä kiitolaukkaan. No mähän säikähdin ihan sairaast, mutta sain sen pysähtymään. Ei siinä vielä mitään. Mutta kun se opettaja kysy haluunko vielä mennä ravia vapaana. No tottakai nyökkäsin, koska ei mulle aikasemminkaan ollu mitää käynny. Ja sit se hevonen taas säihkähti jotain ja lähti taas kiitolaukkaan. Noh siinä mä en saannu sitä enää hallittuu vaikka pysyinki siellä äitin mukaan yllättävän kauan. Kuitenkin. Menin lopulta ihan maneesin seinää vasten aika pitkän matkaa. En tuntenu siinä vaiheessa vielä mitään kipua. Sit tipuin alas ja jäin makamaan siinä ihan liikumattomana ja äänettömästi itkien. Ope huutaa siellä jotain, että: Ottakaa se hevonen nyt kiinni!
Äiti tulee sit sinne ja mut melkeenpä kannetaan autoon, jolla me mennään sairalaan.
Ootetaan siellä ihan hetki ja päästään tosi nopeesti sisään. Noh mulla oli sitten pohjeluu murtunut, nilvelsiteet polvesta menny jotenkin kivasti ja jalka muutenkin ihan käyttökelvoton. Ei muuta ku kipsi, semmonen ihme koko jalan tuki ja kepit. Niitä pidin tooosi pitkään ja sattu niin sairaasti. Pohjeluu on jo parantunu tosi hyvin, mutta noi polven nivelsiteet ei oo oikeen kunnossa. Vielä pitäis käyttää semmosta yhtä polvetukea. Ainakin jos liikkaa tai juoksee, pomppii yms.
Mut sitä kaikki ihmetteli, et mulla ei käynny mitään muuta, kun toi jalka, vaikkei mulla ollu mitään turvaliiviä ja käsi veti maneesin seinää vastenki. Ja siis kipsi oli jalassa sen pari kuukautta, joka jälkeen sain tuon kokojalka tuen. Ja se ol siit viellä pari kuukautta.
Tajusin just, et oon melko tapaturma altis...
~Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä~

http://www.sakemannielamaa.blogspot.fi/

Poissa Polyjuicepotion

  • lumipallo Oraven turbaanissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • HP-Pahkan noitien ja velhojen koulu
  • Pottermore: ThestralPhoenix64
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #142 : Helmikuu 16, 2013, 21:19:26 »
Oi voi, tapaturmat... Niitä minulle on kyllä sattunut aika tavalla.
Olen todella tapaturma-altis ja melkein aina on joku paikka enemmän tai vähemmän kipeänä.

Pienempänä minulle ei mitään isompaa sattunut. Ekaluokalla roikuin rekkitangolla pää alaspäin ja putosin ja löin pääni alla olevaan kivikkoon. Opettaja lähti viemään sairaalaan, mutta en minä edes tikkejä saanut. Haava jotenkin vain liimattiin. (tiedän, kuulostaa todella oudolta, pää liimattiin :D)
Olinkohan minä kolmannella, kun naapurin poika paiskasi ulko-oven kiinni ja minä tietenkin jätin sormiani väliin. Onneksi en sentään saranapuolelle. Kynsihän siinä irtosi ja meni sormi violetiksi, mutta ei onneksi mitään sen pahempaa.
En muista monelleko luokalla olin, mutta teamgym-harkoissa tulin tuplavoltin huonosti alas ja nilkkahan siinä meni. Nilkkoja on kyllä mennyt useamminkin, milloin pahemmin ja milloin vähemmän pahemmin. Kerran tein tanssitunnilla ihan vaan kärrynpyörän ison jumppapallon yli ja seuraavana päivänä jalka uheiluteipillä kokoon kasattuna kisasin taitoluistelukisat.

Viime vuonna, keväällä olimme koulun kanssa laskettelemassa ja menin laudalla rinteen reunalla, jossa puurerilunta oli paksulti. Olen lautaillut jo monta vuotta, satuttamatta itseäni koskaan pahemmin ja sitten, koulun kanssa  kaaduin ja mursin kyynärpään. En aluksi tajunnut edes, että kädessä olisi murtumaa, nousin vain lumipenkasta ylös, ja laskin alas rinteen juurelle. Pidin kättä koukussa ja laskin vielä kaksi tuntia, vaikka kaverit sanoivat, että eikös kannattaisi mennä näyttämään sitä opettajalle. Illalla menimme näyttämään kättä, ottamaan röntgenit -ja murtunuthan se oli. Suhteellisen nopeaan se kuitenkin parani.

Viime kesänä olin teamgym-leirillä Italiassa joukkueen kanssa. Ja tietenkin se olin juuri minä, joka tuli keskellä leiriviikkoa tempun aivan ilmavolttiradan reunalle alas ja sinkosin häntäluulleni juuri siihen kohtaan, jossa suojaavat patjat olivat vähän loitonneet toisistaan. Betonille. Onneksi sekin parani nopeasti ja pääsin jo viimeisenä päivänä taas tekemään jotakin kivun rajoissa. Sitä paitsi, sehän oli viimeinen päivä, joten mitä väliä, jos vähän sattui. Kotona olisi sitten aikaa parannella.

Minulla on nyt ollut melkein vuoden selkä kipeänä, välillä todella pahasti ja välillä ei sitten ollenkaan. Joulukuun alussa, luistelukisoissa selkä meni todella pahasti kisaverkassa. Makasin selälläni pukukopissa pystymättä kunnolla kävelemään, mutta luistelin silti sen, mitä pystyin. (Vaakaliukuni oli aika säälittävän näköistä, kun jalka ei kantanut eikä noussut. Sai tuomarit varmaan ainakin hyvät naurut.) Pidin ko. kisojen jälkeen lomaa sekä luistelusta, että TG:stä, mutta lepo ei auttanut, eikä fysioteapeutti eikä hierojakaan, ja lopulta menin lääkärille. Selkä kuvattiin ja alimmassa nikamassa kuulemma rasitusmurtuma sekä jokin ihmeen nimaliukuma. Murtuma ei kuulemma edes olisi kovin paha, koska se paratuu, mutta nikamaliukuma sen sijaan... En oikein ole perillä näistä asioista, mutta jotain suhtkoht vakavaa kuitenkin. Liikuntakieltoa ainakin kolmesta neljään kuukauteen ja ainoa urheilulaji, mitä saan harrastaa on hiihto. Hiihto. Ei mikään lempilajini. Ai niin, saanhan minä lenkkeillä koiran kanssa, pyöräillä ja uidakin. Huh, ei pelkkää hiihtoa! Nyt sitten täytyy vain toivoa, että pääsen vielä täysillä treenaamaan, sillä kaikki tärähdykset ja taivutukset ovat kuulemma sille liukumalle pahasta ja isontavat sitä. Kuulemma. No, jos jotain positiivista etsitään, niin jää enemmän aikaa kavereille, harkkoihin voi mennä venyttelemään  eikä tarvitse osallistua koululiikuntaan. Terveisin Polyjuisepotion, jonka mielstä liikuntaluokka ei ollut niin viisas valinta! :)

Pienempiä tapaturmia on myös sattunut, mutta en pidennä jo ennestään sekavaa viestiäni. Tikkejä ei minulla muuten koskaan ole ollut, ihme kyllä!
Things never happen the same way twice.

Poissa valekaljuuna

  • linnunradan pienoismalli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PixieFlame10573
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #143 : Maaliskuu 09, 2013, 15:38:07 »
Hmm... Pitääkin muistella, mitä kaikkea itselle on käynyt! :D

Pienenä kun olimme koko suvun kanssa mummilla, olin ollut leikkimässä matalan sohvapöydän alla. Pöydässä on lasinen päälinen (kutsutaanko sitä kanneksi?) ja pöytähän sitten kaatui päälleni niin, että se osui otsaan. Tästä syystä otsassani voi äidin mukaan vieläkin nähdä kohouman, sillä se on jotenkin luutunut väärin kun oikeasta kohdin katsoo, mutta itse en ainakaan sitä ole liiemmin huomannut. En kuitenkaan muista siitä juuri mitään (olen varma, että muistan sen, kun joku ryntäsi ulos hakemaan lunta, mutta en tiedä onko se vain mielikuvitukseni tuotetta :D).

Ykkösluokan syksyllä, oltiin tutuilla käymässä. Leikimme luonnollisesti lasten kesken ja päätimme lähteä läheiseen leikkipuistoon, jossa oli mukavasti polkuja hippaleikkejä varten. Yhdellä poluista oli kaadetusta puusta jäänyt pieni kanto, josta törrötti vielä terävä reuna kaatamisen jäljiltä. Minähän siihen tietenkin kaaduin ja puun reuna upposi kahden sentin syvyyteen polvilumpion yläpuolelle. Minulle ei ollut koskaan tapahtunut mitään vastaavaa ja kuvittelin, että tällainen oli ihan normaalia. Niimpä jätin polven sikseen, vaikka sitä hieman särkikin. Kauhistuin vasta sitten, kun vasemman jalkani housut olivat yltä päältä veressä. Lopulta sain polveen kolme tikkiä. Kun sain tikit pois, polvi aukesi uudelleen heti samana päivänä, sillä haava ei ollut täysin parantunut. Siihen en kuitenkaan enää saanut tikkejä, vaan perhoslaastarit, joilla haavan reunat kurottiin yhteen.

Kipsiä ei minulla ikinä ole ollut, sillä en ole murtanut mitään suurta. Kerran mursin kaksi varvasta havainnollistaessani siskolleni, miten hänelle kävisi, jos hän vielä jatkaisi pyörimistään liukkaalla pesuhuoneen lattialla. Eihän minun tietenkään ollut tarkoitus oikeasti lyödä varpaitani puiseen penkkiin, mutta niinhän siinä vain kävi. Myöhemmin mursin myös yhden varpaan lisää.
Myös kaksi sormea on mennyt. Ensimmäisellä kerralla pukkihyppelimme kaveriporukalla, kunnes keskisormeni meni ympäri. En koskaan käynyt lääkärissä, mutta varmaankin se murtui, sillä se jäi muita sormia paksummaksi eräästä taitekohdasta, eikä mene vieläkään kokonaan koukkuun, sillä nivel supistui... Toinen sormi meni taitoluisteluharkoissa, kun hyppäsin rittiä, mutta luistin kanttasi. Sillekkään ei juuri mitään voinut tehdä, mutta parani normaalisti.

Olen myös pari kertaa pyöräyttänyt nilkan ympäri ja Polyjuicen tavoin itsekkin luistellut taitoluistelukisat jalka siteessä, mutta ne eivät ole olleet mitään nyrjähdyksiä vakavampia.

Uusin tapaturma, jos sillä nimellä voi sitä kutsua sattui, kun olin kilpailemassa Savonlinnassa vuoden alussa. Tai no enhän minä ehtinyt edes kisata! Menin alkuverkkaamaan ja hypin vähän normaaleja jännehyppyjä ym, kun sydämmeni yhtäkkiä alkoi takoa ihan hirmuisella vauhdilla ja jokainen lyönti säteili koko kehoon. Luulin, että se oli ohimenevää, mutta hetken päästä en pystynyt enää tarkentamaan katsettani mihinkään ja pelko alkoi kalvaa. Niimpä hoipertelin jäähallin kahvioon, johon muistelin isäni menneen. En kyllä ymmärrä miten sinne löysin, mutta onneksi löysin. Sen jälkeen en muista paljon mitään, kunnes syke laantui lopulta normaaliksi matkalla sairaalaan, joka onneksi oli todella lähellä. Kisoihin en kerinnyt, enkä olisi saanut kisata vaikka olisin halunnutkin, mutta tulipahan nähtyä Savonlinnan sairaala.

Muitakin on saattanut sattua, mutten nyt vain muista niitä tähän listata :)

Muoks.
Tietenkin näitä tapaturmia löytyi vielä lisääkin. Eihän juuri loppuaan kohti kovaa vauhtia viilettävä pääsiäisloma olisi mitään ilman pikkukommelluksia! Siispä todella jyrkässä pulkkamäessä lensin tietenkin pulkan ylitse niskoilleni. Nyt alkavat niskat jo hieman paremmassa kuntoa olla ja pääkin kääntyy melkein normaalisti. Selän taivuttaminen ja kumartuminen, sekä tavaroiden kantelu tekee vielä kipeää, mutta muuten alkaa jo elämä voittaa. Alkuviikon harjoittelu taitaa jäädä, mutta monien buranojen ja erinäköisten salvojen avulla olen varmasti kohta taas kunnossa :)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 01, 2013, 11:49:48 kirjoittanut valekaljuuna »

Poissa llaauukkaa

  • Kakan-jonka-jääköön-tulematta pahin kätyri ja parhain apuri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuoleman Herran lapsi on Syntynyt.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #144 : Maaliskuu 14, 2013, 16:03:59 »
Viime talvena luotiin lunta pihalla mun kaverin kaa ja sit vaa tunsin ku lumilapion terävä reuna uppos silmää...kaverini oli heilauttanut sitä lapioa.....

No, vanhemmat vähän pelästy ku tulin äkkii sisälle silmä veressä.

Lähettii lähimpään sairaalaan ja siel sanottiin et niil ei ollu silmälääkärii paikalla et he ei voinu tehä mitään.
Ne vilkas mun silmää silti ja sanos et mul oli kyynelkanava melkein poikki ja oli vähäl etten sokeutunu. No, mentiin sit Turun Tyksiin ja sit laitetti vähä tikkejä:)
R.A.M

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kipsit, tikit ja tapaturmat
« Vastaus #145 : Elokuu 13, 2014, 19:10:51 »
Tapaturmat on liian tuttuja mulle.
Valitettavasti mullekin.
9-vuotiaana laskin koulun liikuntapäivänä pulkalla koivua päin, ja mursin jalan ja leukaluun.
Lisäksi otsaan aukesi avohaava, ilmeisesti kolautin pääni koivuun hötäkässä.
Siitä sitten punaisena nuolena ambulanssilla Töölön sairaalaan, ja paikalle hälytetty lastenkirurki leikkasi jalan ensi töikseen, ja Töölön lääkäri ompeli otsan haavan kiinni, ja leukojen annettin parantua odottamisen voimalla, ja mehujäällä. :)
Eipä jäänyt tuosta traumoja, ainoastaan arpi ohimossa todistaa tikkien ja kipsin ollen totisinta totta.

Vähän suurempana putosin pienhevostamman selästä maastotunnilla tamman likastuttua kallioisella polulla.
Ensin ajattelin vain, että huh-hui, olipa melkoinen sukellus kanervikkoon, kun maisemakin meni silmissä ympäri sekunnin ajan, ja möngin esiin risukosta, ja hinauduin takaisin satulaan, ja ihmettelin ettei ratsuni ollut ampaissut häntä suorana tiehensä pudotessani.
Myöhemmin sitten nilkka turposi kuin ilmapallo, ja koulterkkari passitti sairaalaan näyttämään ilmapallonilkkaa.
Nivelsiteet venähtivät lievästi, mutta tarpeeksi, jotta lääkäri kirjoitti kaksi viikkoa ehdotonta lepoa jalkaparalle.

Viime vuonna kaiken kruunuksi sain vielä metsäretkellä puunpalan silmäänji, kun kompastuin lahoon puunrunkoon. Silmäluomeen jäi pala puuta kiinni, ja isä sen sitten varoen poisti, ja minä lähinnä uikutin ja nyyhkytin, ja äiti pyysi katsoman silmiin, jotta hän saattoi katsoa oliko mitään tapahtunut silmälle.
Onneksi haveri oli pahemman näköinen kuin olikaan, ja selvisin muutamalla naarmulla, jotka kirvelivät aikansa, mutta paranivat jälkiä jättämättä. :)
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina